Kaupunki Kansissa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

6.3 Onnistumisia
Kun Pauli Jokinen pyysi minua kuvaajaksi kirjaamme, en
epäröinyt hetkeäkään. On hienoa olla ammatissa, jossa
kuvausprojekteja voi tehdä vaikka ilmaiseksi. Valokuvauksesta
on tullut elämäntapa. Sen vuoksi lähdin mukaan
tähän kirjaan, rahallisestihan tästä ei juuri mitään käteen
jäänyt. Oli kiinnostavaa kiertää kuvauskohteita ja etsiä
uusia näkökulmia. Kaupungin historiasta löytyi uusia
kerrostumia. Kaupunkia alkoi katsoa uudella tavalla. Kun
kuvaa työkseen lähinnä ”kertakäyttö” -lehtikuvaa, niin on
hienoa, että kirjassa omat kuvat ovat edes hieman pitkäikäisempiä.
Oli myös oleellista, että Jokisen aiempi kirja Sunnuntaikävelyllä
oli ollut menestys, siitä on jo otettu useita painoksia.
Oli tunne, että kirjaan olisi oikeasti kiinnostusta,
Raikkaita aukeamia.
50
että sillä olisi käyttötarkoitus. Olisi ollut vaikeaa lähteä
tekemään yleistä kirjaa Helsingistä, niitä kun on tehty niin
paljon. Toisaalta aihe oli ehkä liiankin rajattu. Tärkeää oli
myös se, että kustannussopimus oli tehty etukäteen, tiesi
ettei tekisi ainakaan ”turhaa” työtä.
Kaupunkikävelyt ovat kiehtovia. Kirjan kuvia kuvatessa
tuli mentyä paikkohin, joissa en varmasti olisi muuten
käynyt. Kauppatorin hienot ravintolat olivat upeita ja historiansa
näköisiä, mutta ilman tätä projektia en olisi niihin
välttämättä päätynyt, koska ne eivät ole ”minun näköisiäni”
paikkoja. Arbiksen ala-aulaankaan en olisi välttämättä
koskaan elämässäni mennyt, saati löytänyt pientä sympaattista
muumia Tove Janssonin tauluista. Kun projekti päättyi,
kuljin vieläkin monesti niska kenossa talojen koristeita
ja reliefejä ihastellen. Luulen, että kirja saa lukijan todella
tutustumaan kaupunkiin uudesta näkökulmasta. Koska