View/Open - Aaltodoc

1.2. Lasitteen värjääminen oksideilla
Lasitteita voidaan muokata himmeäpintaisiksi tai värillisiksi lisäämällä niihin tarkoitukseen sopivia
mettallioksideja. Oksidit muodostavat lasitteeseen kiteitä jotka voidaan nähdä tutkittaessa lasitusta
mikroskoopilla. (Green, 1963, s.75)
Lasitteen värjääminen oksideilla vaatii aina testaamista, sillä värisävyihin ja muihin lasitteen
ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä on eri ainesosien kesken lukemattoman paljon. Myös
polttolämpötila vaikuttaa laistteen ominaisuuksiin. Lisäksi on huomioitava, että erilaiset massat
vaikuttavat myös joskus merkittävästikin lasitteen ominaisuuksiin.
Käytännön toteutuksen kannalta on tärkeää muistaa että metallioksidit tulee jauhaa lasitetta
tehtäessä huolellisesti, jotta lasitteesta tulee tasainen eikä pilkukas, ellei sitten tavoitteena ole juuri
pilkukas efekti. (Clark, 1983, s.92)
Käytetyt värimetallioksidit
Kuparioksidi (CuO) sulaa värimetallioksideista matalimmassa lämpötilassa. Siitä saadaan
lasituksiin lasitepohjasta riippuen sinisiä ja vihreitä sävyjä. Kuparioksidilla värjätty lasite ei sovi
käyttöesineille. Koska tässä tutkimuksessa tavoitteena on lasite joka on tarkoitettu uniikeille taideesineille,
kuparioksidilla värjääminen on mahdollista. Kuparioksidi sulattaa lasitetta, joten se voi
vaikuttaa lasitteen mattapintaisuuteen. Tämän takia on hyvä testata kuparioksidin vaikutusta
useammalla kuin yhdellä lasitekoostumuksella.
Kromioksidi (Cr2O3) voi muodostaa paljon eri värejä riippuen lasituksesta ja poltosta.
Sinkittömässä, alumiinipitoisessa lasituksessa ja hapettavassa poltossa siitä saadaan vihreä väri,
joka ei kuitenkaan ole yhtä kirkas kuin kuparioksidista saatu vihreä. Erilaisilla lasituksilla ja
poltoilla kromioksidilla on mahdollista saada aikaan myös mm. oransseja ja punaisia,ruskeita ja
keltaisia sävyjä, tinaoksidin kanssa myös vaaleanpunaista ja koboltin kanssa sinivihreää.
On kuitenkin muistettava että kromi alkaa kaasuuntua 1200°C:ssa, joten se ei sovellu käytettäväksi
lasitteessa värin muodostajana kun polttolämpötila on tätä korkeampi, kuten tässä tutkimuksessa.
Kokeilin kromin käyttöä yhdessä tinaoksidin kanssa, mutta kaasuuntumisen takia lasitteista tuli
enimmäkseen oranssinruskeita ja likaisen värisiä. Vain muutamaan lasitteeseen tuli jonkin verran
vihreää sävyä. Kromin käyttöä olisi kuitenkin mielenkiintoista tutkia myöhemmin lisää
alhaisemmilla lämpötiloilla.
Tinaoksidi (SnO2) toimii lasitteessa sitä himmentävänä ainesosana, ja sillä saadaan aikaan
valkoista sävyä lasitteeseen. Sitä voidaan käyttää myös yhdessä muiden värioksidien kanssa
pehmentämään tai vaalentamaan sävyjä.
(Salmenhaara, 1983, s.82, Clark, 1983, s.94)
4