Jäsenlehti 1/2006 (pdf) - Prometheus-leirin tuki ry
Jäsenlehti 1/2006 (pdf) - Prometheus-leirin tuki ry
Jäsenlehti 1/2006 (pdf) - Prometheus-leirin tuki ry
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
1 <strong>2006</strong> protu
yhdistyksen hallitus <strong>2006</strong><br />
Veikko Eranti, varapuheenjohtaja<br />
050-369 5129<br />
Jenni Hanén 050-501 1078<br />
Aatu Komsi 050-356 5782<br />
Matti Lenkkeri 09-694 540, 050-491 2725<br />
Alina Mänttäri 09-694 5401, 050-491 2725<br />
Heikki Nikulainen 09-242 3116, 0400-312 915<br />
Heini Oikkonen 040-742 3336<br />
Hannes Pasanen 044-555 0684<br />
Janne Peltonen 09-856 19 333, 050-304 3647<br />
Anna-Maija Riekkinen 0400-631 748<br />
Anna Rissanen 041-533 7583<br />
Venla Rossi 050-309 2966<br />
Sari Santala 050-362 4400<br />
Pekka Tolvanen, sihteeri 040-759 7896<br />
Niklas Virkkala 050-344 0030<br />
Anna Vuorjoki, puheenjohtaja 050-337 0689<br />
Hallituksen ja vetäjien s-posti osoitteet:<br />
etunimi.sukunimi@protu.fi<br />
tärkeiden tahojen<br />
<strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong> sähköpostiosoitteet<br />
Hallitus<br />
hallitus@protu.fi<br />
Työvaliokunta<br />
tvk@protu.fi<br />
Rek<strong>ry</strong>tointi<strong>ry</strong>hmä<br />
rek<strong>ry</strong>@protu.fi<br />
Tiedotusjaosto<br />
tiedotus@protu.fi<br />
metheus-leireiksi, koulutustilaisuuksia ja Koulutusjaosto<br />
tapaamisia, kouluttaa leirien ohjaajia ja koulutus@protu.fi<br />
ylläpitää yhteyksiä <strong>leirin</strong> käyneiden nuor- Leirijaosto<br />
ten välillä, tiedottaa toiminnastaan sekä leiri@protu.fi<br />
harrastaa julkaisutoimintaa. Vaikka leirit<br />
Paikallisjaosto<br />
paikallis@protu.fi<br />
ovat ensi sijassa suunnattu uskontokun-<br />
Kansainvälinen jaosto<br />
tiin kuulumattomille nuorille, ovat kaikki kv@protu.fi<br />
tervetulleita mukaan.<br />
KIVA-jaosto<br />
kiva@protu.fi<br />
Lisää tietoa leireistä ja muusta toiminnasta Protu-lehti<br />
saat yhdistyksen hallituksen jäseniltä, Inter- lehti@protu.fi<br />
Nufit-työ<strong>ry</strong>hmä<br />
net-osoitteesta http://www.protu.fi sekä<br />
nufit@protu.fi<br />
toimistolta p. 09-4368 5270.<br />
Toimisto<br />
toimisto@protu.fi<br />
2 protu 6/2005<br />
<strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong> on vuonna 1990<br />
perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti<br />
sitoutumaton järjestö. Yhdistyksen tarkoituksena<br />
on järjestää ensisijaisesti uskontokuntiin<br />
kuulumattomien nuorten aikuistumiskoulutus,<br />
laatia koulutukselle ohjeisto,<br />
kouluttaa aikuistumiskoulutuksen vetäjät,<br />
tiedottaa koulutuksesta ja pitää yhteyttä<br />
ulkomaisiin vastaavaa toimintaa järjestäviin<br />
tahoihin.<br />
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdis-<br />
tys järjestää leirejä, joita kutsutaan Pro-<br />
jaostojen vetäjät<br />
Tiedostusjaosto<br />
Aatu Komsi<br />
Koulutusjaosto<br />
Ranna Rissanen<br />
Rek<strong>ry</strong>tointi<strong>ry</strong>hmä<br />
Annis Riekkinen<br />
Paikallisjaosto<br />
Diina Bukareva<br />
Kansainvälinen jaosto<br />
Emilia Lehtinen<br />
KIVA-jaosto<br />
Jaana Vapaavuori<br />
Vappu Rauti<br />
Syysleirityö<strong>ry</strong>hmä<br />
Miranda Nybondas<br />
Matti Lenkkeri<br />
Leirijaosto<br />
Sari Santala<br />
Tuomas Portti<br />
Koulutiedotustyö<strong>ry</strong>hmä<br />
Lauri Aronen<br />
Lehti<br />
Venla Rossi
sisällys<br />
3 Pääkirjoitus<br />
PPäätoimittaja poistuu.<br />
4 Puheenjohtajalta<br />
5 Kevätseminaarikutsu<br />
Anna ympäristön ympäröidä!<br />
6 Uudet naiset vallassa<br />
Miehet menevät, naiset tulevat.<br />
10 Erilaisia ympäristöjä<br />
Sokealle kaupunki on toinen.<br />
13 Eläinten pelastamiseksi<br />
Toimittaja Holst selvittää, vieläkö on<br />
kettutyttöjä<br />
14 Ympäristö on ihmiselle susi<br />
Murha-aseet hevi-osastolta<br />
16 Halu filosofiaan<br />
20 Vaikuttavaa elokuvaa<br />
<strong>Prometheus</strong>-palkinto Petri Kotwicalle<br />
21 Tule kokiksi!<br />
Saat huvia ja palkkaa!<br />
20 Ohjaajaksi?<br />
22 Keskustelua<br />
23 <strong>Prometheus</strong>-uutisetw<br />
kannen kuva<br />
Ville Vaara<br />
<strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong>:n jäsenlehti<br />
protu<br />
pääkirjoitus | Veikko Eranti<br />
Pääkirjoitus.<br />
Protu on ainutlaatuinen järjestö, monessakin<br />
mielessä. Teemme ehkä aika hyviä leirejä, järjestämme<br />
tehokkaita koulutuksia, luovimme<br />
vapaaehtoisina kaupallisessa ja ammatillisessa<br />
maailmassa. Mutta yhdessä asiassa me olemme<br />
täysin lyömättömiä. Yhdellä saralla yksikään<br />
muu järjestö ei uskalla edes asettua samalle<br />
lähtöviivalle meidän kanssamme.<br />
Introspektio, masturbaatio, lässytys… Rakkaalla<br />
lapsella on monta nimeä, mutta selvää<br />
on, että me puhumme itsestämme enemmän<br />
kuin kukaan. Me ”keskustelemme”, me ”puramme”,<br />
me ”valmistelemme”, me kirjoitamme<br />
lehteemme analyyseja itsestämme. Tämä on<br />
toisaalta loistava asia, voimme ainakin kuvitella<br />
että meidän todellinen olemuksemme ei ole<br />
kallioon kahlehdittu vaan aidosti keskustelun<br />
alla. Toisaalta jatkuvan taustakohun yli ei aina<br />
kuulu järkevimmänkään huutavan ääni.<br />
Myös tämä lehti toteuttaa tätä päämäärää.<br />
Kolme uutta vetäjää keskustelee itsestään<br />
ja järjestöstään. Ja jotta voisi olla uusia vetäjiä,<br />
on vanhojen lähdettävä. Näihin sanoihin päättyy<br />
minun kolmivuotinen päätoimittajuuteni.<br />
Kiitoksia kaikille niille jotka ovat surffanneet<br />
kanssani tämän kaaoksen harjalla, onnea uudelle<br />
päätoimittajalle ja, rakkaat lukijani, kiitoksia<br />
teille. Näkemiin.<br />
Ps. Vielä viimeinen voihkaisu: Kolme vuotta on<br />
pitkä aika. Kuulisin mielelläni kommentteja,<br />
muistoja ja palautetta tältä ajalta. Osoite veikko.eranti@protu.fi<br />
kuuntelee.<br />
Päätoimittaja Veikko Eranti<br />
Graafikko Maija Vaara<br />
Toimittajat Alexander Holst, Jehki Härkönen, Aatu Komsi,<br />
Joonatan Kutilainen, Venla Rossi, Emma Salonen,<br />
Inka Tuominen, Jaana Vapaavuori<br />
Sähköposti lehti@protu.fi<br />
www lehti löytyy osoitteesta www.protu.fi/lehti<br />
Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa<br />
Painos 3000 kpl<br />
Painopaikka Erweko Painotuote Oy, Helsinki<br />
ISSN 1455-7126<br />
Mainoshinnat 1/1-sivu 220 e, 1/2-sivu 140 e ja 1/4-sivu 80 e<br />
Lehden artikkelit edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä<br />
yhdistyksen ellei toisin mainita.<br />
Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa. Aineisto päätoimittajalle<br />
(venla.rossi@iki.fi) 13.3. mennessä.<br />
Liitäthän mukaan henkilötietosi.<br />
3
puheenjohtajalta | Anna Vuorjoki<br />
Protussa vuonna <strong>2006</strong><br />
Ohjaajakoulutukset ovat käynnissä, leiriesitteitä postitetaan<br />
eri puolille Suomea ja leiri-ilmoittautumisia<br />
tulvii toimistolle. Protun kuudennentoista toimintavuoden<br />
käynnistyessä monisatapäinen aktiivijoukko tekee<br />
työtään kesän leirien aikaansaamiseksi. Jokaisella on<br />
oma tehtävänsä koko valtavan urakan toteuttamisessa,<br />
toisilla jo viime vuodelta tuttu, toisilla uusi. Koko<br />
tästä joukosta löytyy uskomaton määrä tietoa, taitoa<br />
ja kokemusta siitä, miten leirit saadaan aikaan.<br />
Omissa tehtävissäni tapahtui vuodenvaihteessa<br />
ehkä koko Protu-urani jännittävin muutos, kun aloitin<br />
oman paikkani etsimisen Protun puheenjohtajana.<br />
Minua ennen tehtävässä on toiminut kaksi ihmistä.<br />
Viisitoista vuotta sitten Eikka lähti liikkeelle tyhjästä<br />
ja teki aikuistumisleiri-ideasta totta. Masi on omalla<br />
puheenjohtajakaudellaan vastannut moneen sellaiseen<br />
haasteeseen, joita toiminnan laajentuminen on tuonut<br />
vastaan. Esimerkiksi jaostojen rooli on vahvistunut<br />
ja selkiytynyt Masin aikana huomattavasti. Kiitän<br />
lämpimästi Eikkaa ja Masia siitä valtavan arvokkaasta<br />
työstä, joka on tehnyt mahdolliseksi Protun sellaisena,<br />
kuin se on vuoden <strong>2006</strong> alussa.<br />
Vaikka olenkin seurannut Eikan ja Masin työtä<br />
läheltä useiden vuosien ajan, koen nyt omaa puheenjohtajakauttani<br />
aloittaessani puheenjohtajuuden<br />
olevan jotain uutta ja tuntematonta. Olen tehtävän<br />
edessä erilaisessa asemassa kuin kumpikaan edeltäjistäni,<br />
koska saan aloittaa tilanteessa, jossa Protun<br />
leiritoimintaa tekemässä on vahva, osaava ja jopa rutinoitunutkin<br />
aktiivien organisaatio. Enää leirien tai<br />
koulutusten onnistuminen ei ole kiinni siitä, pystyykö<br />
yksi tai muutama ihminen ihmetekoihin, eikä puheenjohtajan<br />
tarvitse ainakaan kovin usein pelastaa<br />
Protua katastrofilta, kun jokin leirivalmisteluissa on<br />
mennyt pahasti pieleen. Vuoden <strong>2006</strong> puheenjohtajuuden<br />
haaste on pikemminkin oman paikan löytämi-<br />
nen sellaisten ihmisten keskellä, jotka osaavat, tietävät<br />
ja tekevät. Miten kantaa vastuuta ottamatta sitä pois<br />
toisilta? Miten edustaa Protua sallien sen olla muidenkin<br />
protulaisten kuin itseni näköinen? Miten olla<br />
puuttumatta siihen, mikä toimii hyvin, mutta samalla<br />
nähdä, missä voi ja täytyy luoda jotain uutta?<br />
Protun kasvaminen suureksi, taitavaksi ja luotettavaksi<br />
organisaatioksi on tuottanut myös aivan<br />
uudenlaisia haasteita. Viime vuosina olen yhä useammin<br />
törmännyt kysymyksiin siitä, kuka saa päättää,<br />
millä tavalla päätökset pitää tehdä tai mitä kenenkin<br />
kuuluu tietää. Vastuu ei ole vain välttämätön paha,<br />
joka kaatuu joidenkuiden niskaan, vaan yhä isompi<br />
joukko haluaa jakaa sitä keskenään. Puheenjohtajan,<br />
hallituksen ja jaostoaktiivien rooli on suoraan ja<br />
epäsuorasti tullut kyseenalaistetuksi. En usko, että<br />
voin väistää näitä kysymyksiä omalla puheenjohtajakaudellani.<br />
Joskus voi olla, että oikeiden ratkaisujen<br />
löytäminen vaatii myös ristiriitojen kohtaamista. Se,<br />
että tällaiset asiat tulevat keskusteltaviksi, kertoo kuitenkin<br />
hyvää aktiivien kyvystä ja halusta tehdä Protua<br />
vielä paremmaksi.<br />
Masi kirjoitti viime numerossa luottamuksesta.<br />
Luottamus on ollut välttämätöntä, jotta Protu on voinut<br />
kasvaa siksi, mitä se on nyt, ja tehdä asioita, jotka<br />
eivät yhdelle ihmiselle olisi mahdollisia. Yksittäisen aktiivin<br />
näkökulmasta luottaminen on sekä kiperä haaste<br />
että ihana mahdollisuus, mutta yhä enemmän myös<br />
elinehto: jos lakkaisin luottamasta toisten kykyihin<br />
tehdä tai ajatella, menettäisin uskottavuuteni puheenjohtajana<br />
hyvin nopeasti. Hyvä niin.<br />
Kiitos luottamuksestanne, kun olette valinneet<br />
minut Protun puheenjohtajaksi! On ilo ja kunnia toimia<br />
puheenjohtajana suurelle joukolle ihmisiä, joihin<br />
kannattaa luottaa.<br />
Anna<br />
4 protu 6/2005
Ympäristöseminaariin 4. - 5.3.<strong>2006</strong><br />
Kevätseminaarin <strong>2006</strong> aiheena on Protun teemavuoden mukaan ympäristö. Luvassa koetun<br />
ympäristön asiantuntija, ajankohtaista keskustelua, uusia ja vanhoja ystäviä, KIVA-jaosto, iltaohjelmaa<br />
ja pro<strong>tuki</strong>vaa! Seminaari on avoin kaikille Protun jäsenille!<br />
Viikonlopun keskusteluissa nousevat esille ympäristön merkitykset kaupunkiympäristöstä<br />
ympäristöongelmiin, -ihmisiin ja -järjestöihin. Voiko ympäristöongelmia paeta kaupunkiin?<br />
Ahdistavatko lähiöt vai ovatko ne nukkuva voimavara? Elääkö luonto vai kuoleeko se? Vaikuttaminen<br />
lähtee aina itsestä, yhteisöstä tai yhteiskunnasta - ellet halua unohtaa ympäristöä<br />
kokonaan.<br />
Älä nuku. Vaikuta siihen, millaisena ympäristönä koemme Protun. Lähemmän tutustumisen<br />
ympäristön multaiseen maailmaan takaa KIVA-jaosto.<br />
Seminaari pidetään Nuorisokeskus Monarissa Riihimäellä, Uudenmaankatu 1. Paikalla on<br />
mahdollista yöpyä, mutta ota mukaan makuualusta sekä muut yöpymisvarusteet, sillä patjoja<br />
ei Monarissa ole. Etukäteen ilmoittautuneille on tarjolla ruokaa, joka maksaa 5 euroa<br />
koko viikonlopulta.<br />
Ohjelma alkaa lauantaina klo 10.00 ja kevätkokous klo 16.00. Seminaari loppuu sunnuntaina<br />
kello 15.00.<br />
Seminaariin voit ilmoittautua osoitteessa http://www.protu.fi/kevatsemma/<br />
Tervetuloa!<br />
Pekka Tolvanen vanen ja Heini Oikkonen<br />
Kokouskutsu:<br />
<strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong>:n sääntömääräinen<br />
syyskokous pidetään lauantaina 4.3.2004 klo<br />
16.00 Riihimäellä nuorisokeskus Monarissa<br />
(Uudenmaankatu 1).<br />
Esityslista:<br />
1. Kokouksen avaus;<br />
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri,<br />
kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi<br />
ääntenlaskijaa;<br />
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus;<br />
4. esitetään tilinpäätös, hallituksen toimintakertomus<br />
ja tilintarkastajien lausunto;<br />
5. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta<br />
ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle<br />
ja muille tilivelvollisille;<br />
6. käsitellään hallituksen ehdotukset sääntömuutoksiksi;<br />
7. täydennetään hallitus 15-jäseniseksi;<br />
8. muut esille tulevat asiat;<br />
9. kokouksen lopetus;<br />
Ehdolle hallitukseen voi ilmoittautua<br />
Anna-Maija Riekkiselle osoitteeseen annis.<br />
reikkinen@gmail.com tai kokouksen aikana.<br />
Sääntömuutosehdotukset:<br />
Yhdistyksen sääntöjen neljännen pykälän 5.<br />
kappale on nykyisin seuraava: Jokaisella jäsenellä<br />
on yhdistyksen kokouksessa äänioikeus<br />
ja yksi ääni. Äänioikeuden käyttämisen<br />
edellytys on, että jäsenmaksu on suoritettu.<br />
Sääntömuutos 1.<br />
Hallitus esittää, että kappale muotoiltaisiin<br />
seuraavasti: Jokaisella <strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong><br />
käyneellä tai 15 vuotta täyttäneellä jäsenellä<br />
on yhdistyksen kokouksessa äänioikeus ja<br />
yksi ääni. Äänioikeuden käyttämisen edellytys<br />
on, että jäsenmaksu on suoritettu.<br />
Sääntömuutos 2.<br />
Hallitus esittää, että sääntöjen neljännen<br />
pykälän viidenteen kappaleeseen lisättäisiin<br />
lause ”Kullakin jäsenellä ja kokousedustajalla<br />
voi olla vain yksi yhteisöjäseneltä saatu<br />
äänestämiseen oikeuttava valtakirja.”<br />
Tervetuloa!<br />
Helsingissä, 22.1. <strong>2006</strong><br />
<strong>Prometheus</strong>-lerin <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong>:n hallitus.<br />
5
Uudet naiset vallassa<br />
- epävarmuutta, haasteita ja huolehtimista<br />
Protussa kuulee harvoin keskustelua<br />
vallan jakautumisesta<br />
ja ylipäänsä vallasta ja sen<br />
merkityksestä. Vielä vähemmän<br />
on kiinnitetty huomiota sukupuolijakaumaanvalta-asemissa.<br />
<strong>Jäsenlehti</strong> tarttui aiheeseen<br />
ja kutsui kolme tuoretta naispuolista<br />
vallanpitäjää keskustelemaan.<br />
Anna Vuorjoki valittiin syyskokouksessa<br />
Protun uudeksi puheenjohtajaksi.<br />
Puheenjohtajana on ennen<br />
Annaa toiminut vain kaksi henkilöä,<br />
legendaariset Eikka Huotari ja<br />
Masi Mäkelä, molemmat ns. ”setiä”.<br />
Anna aloitti siis vuoden alussa<br />
kautensa ensimmäisenä naispuolisena<br />
ja alle 30-vuotiaana puheenjohtajana<br />
yhdistyksessämme.<br />
Annis Riekkinen on toiminut<br />
rek<strong>ry</strong>tointi<strong>ry</strong>hmän puheenjohtajana<br />
viime syksystä alkaen. Rek<strong>ry</strong><strong>ry</strong>hmän<br />
puheenjohtajuus on sekin<br />
ollut pitkien kausien pesti, ja puheenjohtajat<br />
yhtä lukuunottamatta<br />
miehiä. Anniksen edeltäjä oli Juho<br />
Iso-Markku.<br />
Venla Rossi aloittaa jäsenlehden<br />
päätoimittajana seuraavasta numerosta<br />
alkaen. Päätoimittajan paikka<br />
on ollut edellämainittuja uusiutuvampi,<br />
ja Protun historia tuntee<br />
ainakin kaksi naispäätoimittajaa.<br />
Edeltäjä kuitenkin tässäkin tapauksessa<br />
mies, Veikko Eranti, jonka<br />
kuva komeilee vielä tässä numerossa<br />
sivulla 3.<br />
Istumme nelisin Protun toimiston<br />
karussa, mutta lämminhenkisessä<br />
ilmapiirissä pimeänä tammikuun iltana.<br />
Kaikki haastateltavat tuntuvat<br />
normaalia hiljaisemmilta - liekö<br />
syynä pöydällä makavaa pelottava<br />
nauhuri? Aloitan siis varovasti<br />
kyselemällä tuoreiden vallanpitäjien<br />
fiiliksiä tehtävän vastaanottamisesta.<br />
Venla: - Tuntuu tosi kivalta kaikin<br />
puolin, mutta samalla on vähän<br />
sellaista epävarmuutta siitä, että<br />
mitenhän sen nyt oikeasti saa sitten<br />
hoidettua.<br />
Anna: - Mulla on nyt sellainen olo,<br />
että tehtävä vie. Viime kevään ja<br />
sitä aiemmin oli ankara mietintä<br />
päällä, että haluanko puheenjohtajaksi<br />
vai en, mutta sitten kun oli<br />
päätöksen tehnyt, niin viime syksynä<br />
unohdin oikeastaan koko jutun -<br />
oli sellainen rauhallinen olo. Nyt on<br />
sitten ihmiset alkaneet soitella kaiken<br />
maailman ongelmien kanssa, ja<br />
tuntuu, että ei ole pakko kauhean<br />
tietoisesti ruveta puheenjohtajaksi,<br />
vaan se syntyy siitä itsestään, kun<br />
alkaa vaan tehdä niitä asioita, jotka<br />
tulee vastaan.<br />
Venla: - Kyllä mulla on vähän sama<br />
olo, että periaatteessa tiedän, mitä<br />
pitää tehdä, mutta käytännössä ei<br />
ihan konkreettisesti tiedä, että miten<br />
sen itse sitten tekee.<br />
Annis: - Musta taas tuntuu siltä,<br />
että on ollut vähän liiankin haasteellista.<br />
Uutena menisi aikaa ihan<br />
perusrutiinien omaksumiseen, mutta<br />
rek<strong>ry</strong>tointi<strong>ry</strong>hmä on taas kerran<br />
haasteiden edessä ja pitäisi pystyä<br />
uudistamaan toimintaa.<br />
Onko sitten uusissa haasteissa<br />
myös se syy, miksi nämä naiset ovat<br />
hakeutuneet tehtäviinsä?<br />
Anna: - Mulla ainakin tosi paljon<br />
sitä, että kun koko ajan on pitänyt<br />
ottaa vähän haasteellisempia hommia,<br />
niin sitten jossain vaiheessa<br />
tuli se tilanne, että jos haluaa ottaa<br />
vielä haasteellisempia hommia,<br />
niin suunta on puheenjohtajuuteen<br />
päin.<br />
Annis: - Oikeastaan toi haasteellinen<br />
puoli on mulla korostunut<br />
vasta sen jälkeen kun olin ottanut<br />
tehtävän ottanut vastaan - on huomannut,<br />
että on hienoa, kun saa<br />
itse miettiä miten hommat tekee.<br />
Tiukkaan alkuperäistä motiivia lähteä<br />
tehtävään, ja aikansa kiemurreltuaan<br />
Annis saa vihdoin sanottua,<br />
että ehkä alunperin motiivi oli<br />
pikemminkin homman status.<br />
Venla: - Musta taas tuntuu siltä,<br />
että se status on oikeastaan kiusallinen<br />
juttu, varsinkin nyt kun ei ole<br />
vielä tehnyt mitään osoittaakseen,<br />
että on pätevä ja ansaitsee sen.<br />
Tässä onkin mielestäni kiinnostava<br />
asia: Protussa vastuutehtäviä<br />
jaettaessa harvemmin ainakaan<br />
suureen ääneen puhutaan niihin<br />
liittyvästä vallasta ja statuksesta.<br />
6 protu 6/2005
Kuitenkin monessa vastuutehtävässä<br />
olevat melko pitkälle määräävät,<br />
mitä asioita jaostoissa otetaan<br />
esiin, ja sitä kautta vaikuttavat siihen,<br />
mitä Protussa tapahtuu. Silti<br />
meillä monesti tehtävistä puhuttaessa<br />
korostetaan niihin liittyvää<br />
työmäärää - vallalla on pikemminkin<br />
jonkinlainen työnsankari -myytti<br />
kuin käsitys dynaamisista johtajista,<br />
jotka käyttävät valtaa.<br />
Toisaalta ehkä protut eivät<br />
kovin vallan haluisia olekaan - Venlakin<br />
vaikutti pikemminkin kiusaantuneelta<br />
siitä, että häntä ylipäänsä<br />
haastatellaan hänen tavoitteistaan.<br />
Annakin toteaa, että Protussa usein<br />
seuraajat erilaisiin tehtäviin löytyvät<br />
ikään kuin itsestään. Moni ihminen<br />
tuntuu yhtäaikaa ajattelevan,<br />
että joku aktiivisesti mukana<br />
ollut ihminen sopisi tiettyyn hommaan,<br />
ennen kuin tämä ihminen<br />
edes itse tajuaa ajatella haluavansa<br />
kyseiseen tehtävään.<br />
Venla: - Joo, multakin Veikko kysyi<br />
joskus viime talvena, että haluaisinko<br />
päätoimittajaksi, ja vastasin<br />
heti, että en. Mutta sitten kun asia<br />
tuli syksyllä uudelleen esiin, olin<br />
jotenkin jo ehtinyt tottua ajatukseen.<br />
Aiheuttaako tehtävä sinänsä sitten<br />
paineita? Kaikkien haastateltavien<br />
edeltäjä on ollut hyvin pidetty<br />
työssään ja uudistanut kenttäänsä<br />
paljon: rek<strong>ry</strong>tointityö selkiytyi<br />
ja muuttui paljon Juhon kaudella,<br />
lehti on venynyt aivan uusiin mittasuhteisiin<br />
niin laadullisesti kuin fyysisestikin<br />
Veikon kaudella, ja Masin<br />
ansioita yhdistyksen puheenjohtajana<br />
voisi listata loputtomasti.<br />
Tilannetta mutkistaa vielä<br />
hiukan se, että Protussa on tunnetusti<br />
pienet piirit, ja tässäkin tapauksessa<br />
valta ei ole siirtynyt aina<br />
kovin kauas edeltäjältään: Venla<br />
seurustelee Veikon kanssa ja Annis<br />
taas asuu kämppiksenä Juhon<br />
Anna Vuorjoki VEIKKO ERANTI<br />
kanssa. Ei siis ehkä ihme, että protuaktiiveja<br />
pidetään joskus pienenä<br />
sisäänpäinlämpiävänä piirinä...<br />
Toisaalta pitää muistaa, että hallitus<br />
on nimittänyt sekä Venlan että<br />
Anniksen tehtäviinsä näiden omien<br />
ansioiden perusteella, ja molemmilla<br />
on vetämiensä <strong>ry</strong>hmien <strong>tuki</strong><br />
takanaan.<br />
Anna: - Kyllä meillä on varmaan<br />
kaikilla se taakka, että pitää hypätä<br />
aika isoihin saappaisiin. Toisaalta<br />
kaikkien meidän edeltäjät on ollut<br />
tosi isoja persoonia. Tavallaan se<br />
aiheuttaa paineita ja toisaalta taas<br />
hyvä puoli on se, että uskallan ajatella,<br />
että minäkin pysyn tässä jonkun<br />
aikaa, kun edeltäjien kaudet<br />
on ollut pitkiä. On mahdollisuuksia<br />
tehdä asioita pitkällä tähtäyksellä.<br />
Mutta kyllähän puheenjohtajan<br />
hommassa on vielä tämä setä-rasite;<br />
edellisen kerran kun valittiin<br />
puheenjohtajaa, eli Masia, tuntui<br />
kaikille olevan itsestään selvää,<br />
että se on tällainen setä-pesti.<br />
Venla: - Niinpä, ja ne on tavallaan<br />
muodostuneet synonyymeiksi, tavallaan<br />
kaikki on tottunut siihen,<br />
että päätoimittaja on tällainen<br />
hauska tyyppi nimeltä Veikko - ja<br />
puheenjohtaja taas on käytännössä<br />
synonyymi Masille.<br />
Annis: - No, mut toisaalta... kyllä<br />
mä uskon, että me ihan hyvin selvitään!<br />
Eikä nekään välttämättä ole<br />
heti kaikkea osannut. Mä toisaalta<br />
nään sen myös ongelmana, että on<br />
7
niin paljon tekemisissä entisen pj:n<br />
kanssa. Tuntuu välillä siltä, että jos<br />
se olisi joku vieraampi ihminen, voisi<br />
olla helpompi mennä kysymään<br />
neuvoa.<br />
Venla: - Ja jos mä esimerkiksi kirjoitan<br />
huonon pääkirjoituksen, niin<br />
ei Veikko varmaan voi sitä mielipidettään<br />
multa piilottaa. Toisaalta,<br />
jos haluan tehdä joitain asia eri tavalla<br />
kuin edeltäjä, voi olla hankala<br />
sanoa poikaystävälle, että sä oot<br />
nyt mun mielestä tehnyt tän asian<br />
vähän huonosti!<br />
Venla Rossi<br />
Sitten vihdoin siihen kuumaan sukupuoliroolikysymykseen.Vaikuttaako<br />
asioihin se, että vallassa on<br />
nainen?<br />
Annis: - Kyllä musta tuntuu, että<br />
tulen hoitamaan joitain asioita naisellisemmin,<br />
mutta kyllä se varmasti<br />
liittyy enemmän mun persoonaan<br />
kuin siihen, että edeltäjä<br />
on ollut mies.<br />
Venla: - Stereotypiat ällöttää muakin,<br />
mutta kyllä me ollaan Veikon<br />
kanssa puhuttu, että se on enem-<br />
VEIKKO ERANTI<br />
män sellainen räiskijä, ja minä taas<br />
enemmän huolehtija-tyyppiä.<br />
Anna: - Mulle on joku sanonut,<br />
että miesjohtajat tykkää tehdä<br />
päätöksiä ja naisjohtajat tykkää<br />
keskustella, ja tästä määritelmästä<br />
tunnistan kyllä itsessäni naisjohtajan.<br />
Toisaalta sitä naisjohtajaa pitää<br />
sitten pitää kyllä aisoissakin, koska<br />
hallituksessa varmasti on henkilöitä,<br />
jotka haluaa, että oikeasti tehdään<br />
päätöksiä.<br />
Protussa on myös havaittavissa se<br />
mielenkiintoinen ilmiö, että ns.<br />
kentällä on todella vähän poikia ja<br />
miehiä (pojat ovat aina vähemmistössä<br />
niin leiriläisissä kuin tiimeissäkin),<br />
mutta vallanpitäjiksi miehiä<br />
on silti aina löytynyt. Hallitukseen<br />
ei ole koskaan tarvinnut äänestää<br />
kiintiömiehiä, vaan molempien<br />
sukupuolien edustajia on löytynyt<br />
riittävästi ehdolle. Miksi siis pienestä<br />
joukosta poikia valikoituu suhteessa<br />
enemmän aktiiveja?<br />
Venla: Mä olen ajatellut joskus sen<br />
niin, että Protuun tulee tyttöjä laajemmalla<br />
skaalalla - isompaan joukkoon<br />
mahtuuu enemmän taviksiakin,<br />
mutta ne harvat pojat, jotka<br />
kaikkien näiden naisten joukkoon<br />
uskaltaa tulla varsinkin aktiiviksi<br />
saakka, on sitten ehkä jotenkin<br />
ekstrovertimpiä, ja hakeutuu helpommin<br />
esille.<br />
Anna: Mä oon miettinyt - ja toivoisin<br />
että näin ei ole - että onko<br />
vähän sellaista ajattelua, että miehet<br />
pystyy vastuullisiin tehtäviin<br />
paremmin kuin naiset.<br />
Annis: Kyllä mä uskon, että niin<br />
täytyy olla, koska se ajattelutapa<br />
on kuitenkin koko yhteiskunnassa<br />
niin syvällä, että miten yksi järjestö<br />
voisi olla sivussa siitä! Uskon kuitenkin,<br />
että se uskottavuuden saaminen<br />
ei riipu sukupuolesta vaan<br />
8 protu 6/2005
enemmän persoonasta....<br />
Toisaalta kukaan ei myönnä kohdanneensa<br />
epäilyjä pätevyydestään<br />
sukupuolensa takia. Ehkä Protussa<br />
kuitenkin oikeasti on persoonallisuudella<br />
enemmän väliä. Sukupuolistereotypioita<br />
voi olla vaikeampi<br />
löytää yhdistyksestämme jo senkin<br />
takia, että koko toimintakulttuuri<br />
on niin keskusteleva, että esimerkiksi<br />
Annan mainitsemima eroja<br />
mies- ja naisjohtajien välillä voi<br />
olla vaikea löytää.<br />
Keskustelu päättyy yhteisymmär<strong>ry</strong>ksessä,<br />
ja haastateltavat siirtyvät<br />
poseeraamaan kameralle. Nauhurin<br />
pysähdyttyä myös keskustelu taas<br />
hiljalleen vilkastuu. Itse jään miettimään<br />
sitä, että varsinkin Annis<br />
ja Venla puhuivat paljon omasta<br />
epävarmuudestaan - ehkä vaitonaisuuden<br />
syy ei siis ollutkaan haastattelujännitystä<br />
vaan pikemminkin<br />
kiusaantuneisuutta siitä, että<br />
oma tehtävä ja osaaminen nostetaan<br />
esille. Lieneekö sitten tällainen<br />
vaatimattomuus tyypillistä<br />
naisille vai ylipäänsä protuille tai<br />
suomalaisille?<br />
Vappu Rautio Annis Riekkinen VENLA ROSSI<br />
Tärkeimmät haasteet ja tavoitteet uusissa tehtävissä:<br />
Anna:<br />
”Ensisijaisena tavoitteena on antaa tehtävän viedä ja kuulostella millaiseksi se muotoutuu. Yhtenä selkeänä<br />
tavoitteena on pitkään vireillä ollut hallituksen ja muiden <strong>ry</strong>hmien työnjaon selkeyttäminen ja talouden suunnittelun<br />
selkeyttäminen. Lisäksi yhtenä henkilökohtaisena tavoitteena minulla on alueellisen tasa-arvon parantaminen.<br />
Mielestäni puheenjohtajuuden ydinhaaste on olla tekemisissä mahdollisimman monen ihmisen<br />
kanssa ja kuulostella mitä ihmiset haluavat.”<br />
Annis:<br />
”Ohjaajien ja vanhojen apuohjaajien rek<strong>ry</strong>tointi on vuosi vuodelta vaikeampaa. Lisäksi keskeinen haaste on se,<br />
että ihmismäärä kasvaa vuosittain ja kun rek<strong>ry</strong>tointi<strong>ry</strong>hmän kokoa ei voida toiminnan kärsimättä kasvattaa,<br />
kasvaa koulutettavien määrän suhde rek<strong>ry</strong>toijien määrään, mikä aiheuttaa jatkuvasti enemmän ja enemmän<br />
hankaluuksia toteuttaa rek<strong>ry</strong>tointityötä tällaisenaan. Eli koko toiminta pitäisi (taas) uudistaa...”<br />
Venla:<br />
”Hienoa on se, että meillä on iso ja hyvä toimitus tälle vuodelle. Toivoisin, että voisin tehdä jotain sille, että<br />
lehden teko olisi vähemmän hajanaista: haluaisin huolehtia enemmän ihmisistä silloin kun jutut ovat työn alla<br />
ja tarjota ihmisille tukea. Haluaisin myös kiinnittää huomiota lehden laatuun ja virheettömyyteen: ettei olisi<br />
kirjoitusvirheitä... Lisäksi on toki yksittäisiä juttu- ja palstaideoita, mutta niitä ei voi paljastaa vielä!”<br />
9
10 protu 6/2005<br />
VENLA ROSSI
VENLA ROSSI<br />
Erilaisia ympäristöjä<br />
Tapio Kelloniemi, vuoden 1999 leiriläinen, kokee<br />
ympäristön eri tavalla kuin monet. Hän on<br />
sokea. Silti hänen mielipiteensä ympäristön kehittämisestä<br />
ovat monissa asioissa samanlaisia<br />
kuin minun, näkevän.<br />
Metrossa matkalla sovittuun tapaamiseen minua alkaa<br />
vähän jännittää. En ole ennen kunnolla edes tavannut<br />
sokeaa ihmistä. Voinko lähettää tekstiviestin,<br />
jos myöhästyn, pystyykö hän lukemaan sen? Miten<br />
me kävelemme, kummasta kädestä pidetään kiinni?<br />
Pitääkö kertoa, jos edessä on portaat, vai tuntuuko<br />
se holhoamiselta?<br />
Kaikki on vaikeampaa etukäteen kuin oikeasti. Kun<br />
huomaan Tapion aseman vilinässä, mietin vielä hetken<br />
että pitääkö hänen huomionsa kiinnittää koskettamalla<br />
samalla kun esittäydyn, mutta sitten onkin helppoa.<br />
Sanon etten ole tehnyt tällaista ennen, mutta se ei<br />
haittaa. On turvallista kävellä pitäen toisesta kiinni,<br />
meille molemmille turvallista. Minusta tuntuu, etten<br />
usein pääse näin lähelle ihmisiä näin nopeasti. On<br />
melkein sääli istua kahvilan pöytään ja alkaa puhua<br />
niin kuin yleensä ihmisten kanssa, erillään. Tapio tosin<br />
kertoo myöhemmin, ettei ihmisten opastaminen<br />
hänestä tunnu mitenkään samalla tavalla ihmeelliseltä<br />
kuin minusta, tietenkin kaikkeen tottuu. Ja joillekin<br />
toisille se on vain arkinen velvollisuus.<br />
Hahmotusta ja oppimista<br />
Alan kysyä ympäristöstä, mutta mitä ympäristö Tapiolle<br />
on? Miten sokea hahmottaa tilaa ja asioita ympärillään?<br />
- Kuuntelemalla ja tuntemalla. Korva harjaantuu pitkän<br />
ajan kuluessa huomaamaan kaikuja, joiden avulla<br />
tajuaa vaikka mitä. Jos kävelen talon vieressä, tiedän<br />
milloin se loppuu, kertoo Tapio. Hän on aina ollut<br />
miltei täysin sokea. 15-vuotiaaksi asti hän näki jonkin<br />
verran valoa, mutta ei enää.<br />
- Pienenä vain liikuin, vaikken miettinyt miten se tapahtui.<br />
Yritin kerran lähteä ulos musiikkia kuunnellen. Kun<br />
laitoin kuulokkeet päähän, koko maailma hävisi.<br />
Nykyään Tapion on helpompi analysoida erilaisia tapoja,<br />
joilla hän ympäristön hahmottaa, kuten tuulen<br />
ja askelten kaiun kuuntelu. Jotkut asiat kuulostavat<br />
minusta miltei yliluonnollisilta, kuten se, että myös<br />
lyhtypylväiden paikkoja ja rakennusten syvennyksiä<br />
voi tarkkailla kaikujen perusteella.<br />
Ihmettelen, miten sokeat muistavat erilaisia reittejä<br />
paikoista toisiin ilman visuaalisia maamerkkejä. Tapio<br />
vähän hymähtää ja kertoo minulle pienempien yksityiskohtien<br />
maailmasta, jossa tarkkaillaan maaston<br />
muutoksia, korkeuseroja, kadunreunaa tai nurmikkoa.<br />
Periaatteessa kaikille sokeille järjestetään myös liikkumistaidon<br />
ohjausta, jossa käydään erilaisia tarpeellisia<br />
reittejä läpi. Käytännössä sitä ei aina järjestetä tarpeeksi,<br />
eikä ihan kaikille, jotka sitä tarvitsisivat. Jonkin<br />
verran täytyy myös olla itsenäinen, sillä ympäristö<br />
muuttuu koko ajan, vuodenaikojenkin mukaan.<br />
– Kun on paljon lunta ja sitä aurataan eri paikkoihin<br />
kasoiksi, tuntuu se minusta vähän samalta kuin varmaan<br />
näkevillä se, jos pari taloa yhtäkkiä vaihtaisi<br />
paikkaa, Tapio arvelee.<br />
Kaupunkielämää<br />
Tapio on kotoisin Helsingistä ja aina asunut kaupungissa.<br />
Kuunnellessani hänen mielipiteitään ympäristöstä<br />
ja liikkumisesta huomaan, että se on sekä hyvä että<br />
huono asia. Maalla ei olisi julkista liikennettä ja taksia<br />
joutuisi käyttämään usein, mutta on kaupungissakin<br />
huonot puolensa.<br />
- Edes keskustassa ei kaikissa liikennevaloissa ole äänitunnisteita.<br />
Sitten kävelen välillä punaisia päin. Ei<br />
se muuten haittaisi, mutta lastenvaunujen kanssa on<br />
ikävää. Tapiolla ja hänen avovaimollaan on kaksi lasta.<br />
Hän kertoo välillä törmänneensä ennakkoluuloihin<br />
siitä, voiko sokea ihminen ylipäätään huolehtia lapsista.<br />
Kaupungilla ihmiset ovat välillä avoimen epäluuloisia.<br />
- Onneksi protujen kanssa ei tarvitse miettiä tällaisia<br />
juttuja, vaan on yleensä helppoa ja kivaa, Tapio mainitsee<br />
sivumennen.<br />
11
Seuraavaksi puhumme kaupunkien epäviihtyisyydestä.<br />
Tapio sanoo, ettei haluaisi asua Helsingissä juuri<br />
missään muualla kuin nykyisessä asuinpaikassaan,<br />
Viikissä.<br />
- Siellä on ymmärretty jättää tarpeeksi luontoa ympäristöön.<br />
Minulle tärkeitä asioita ovat esimerkiksi<br />
virtaava vesi ja se, että voi kävellä muutenkin kuin<br />
asfaltilla.<br />
Rauhaa ja hiljaisuutta<br />
Kun pääsemme kaupunkisuunnitteluun asti, huomaan<br />
toivovani joitakin samoja muutoksia kuin Tapio.<br />
- Ideaalinen kaupunki olisi sellainen, jossa ihmiset kävelisivät<br />
tai pyöräilisivät. Julkinen liikenne voitaisiin<br />
hoitaa kiskoilla, ratikoilla ja lähijunilla. Melusaaste keskustassa<br />
on kamalaa, ja ilma haisee pahalta.<br />
Tapio tunnustautuu jopa ympäristöfanaatikoksi ja<br />
kertoo minulle miten hän Viikissä kuuntelee lintujen<br />
laulua. Koska linnut ovat eläneet kaupungissa<br />
niin pitkään, niiden laulu yksinkertaistuu. Kun maalla,<br />
alkuperäisessä elinympäristössään, talitintti laulaa<br />
“titityy”, on kaupunkilaistintin laulu pelkistynyt<br />
muotoon “ti-tyy”. Muutenkin erilaiset äänimaisemat<br />
ovat Tapiolle tärkeitä. Eniten hän pitää rauhallisista<br />
paikoista, joissa tietää mistä äänet johtuvat ja mihin<br />
ne kuuluvat.<br />
- Sellaisessa paikassa, jossa on paljon ihmisiä ja kaikki<br />
puhuvat yhtäaikaa, on tosi vaikeaa keskittyä. Ehkä<br />
näkevälle vastaava tilanne olisi vilkkuvia diskovaloja<br />
täynnä oleva huone, jossa pitäisi yrittää katsoa valokuvia.<br />
Tapio toivoisi hiljaisuutta ja rauhallisuutta ympäristöön.<br />
Hän harmittelee taustamusiikkien ja kaikenlaisen<br />
häsläämisen yleistymistä joka paikassa, jopa radiossa.<br />
Kotona hiljaisuus ja selkeys ovat tarpeen, yhden asian<br />
tekeminen kerrallaan rauhoittaa. Epäilen hieman onnistuuko<br />
se aina kahden lapsen kanssa, mutta Tapio<br />
kääntää heti keskustelun lastensa erityislaatuisiin piirteisiin,<br />
kuten kaikki ylpeät isät maailmassa. Minustakin<br />
on kyllä hienoa, että näkevä lapsi osaa jo puolitoistavuotiaana<br />
näyttää sokealle vanhemmalleen jonkin<br />
esineen sijainnin kysyttäessä.<br />
Musiikki ja mielihyvä<br />
Ajoittaisen hiljaisuuden lisäksi Tapiolle erittäin tärkeä<br />
osa elämää on musiikki. Musiikki, johon pitää voida<br />
keskittyä.<br />
- Kuvataide ei minua kiinnosta ollenkaan, varmaan<br />
ihan ymmärrettävistä syistä. Käsityötä ja erilaisia kolmiuloitteisia<br />
esineitä voin toki ymmärtää, mutta eivät<br />
nekään herätä oikein minkäänlaisia tunteita, toisin<br />
kuin musiikki. Se saa tuntemaan kylmiä väreitä, nauramaan,<br />
itkemään.<br />
Minusta tuntuu, että musiikki on Tapiolle varmaankin<br />
vielä kokonaisvaltaisempi elämys kuin itselleni. Se<br />
on tietenkin luonnollista, sillä mitä useampi havainnointikanava<br />
ihmisellä on toiminnassa, sitä helpommin<br />
hänen huomionsa tilanteissa jakaantuu moneen<br />
asiaan. Tapio soittaa myös itse, ja siksi musiiki ei usein<br />
olekaan tilanteissa vain osa ympäristöä, vaan myös<br />
toimintaa ja sisältöä.<br />
Millaiset ympäristöt ja tilanteet sitten ovat viihtyisiä?<br />
- Luulen, että vastaan tähän aika samalla tavalla kuin<br />
moni muukin. Sellaiset, joissa voi olla oma itsensä.<br />
Ehkä sellainen ideaalitilanne voisi olla vaikka kesä,<br />
rauhallinen paikka maaseudulla ja leiritapaaminen.<br />
Se ei kuulosta minusta kovinkaan oudolta.<br />
Erilaisia?<br />
Värit ja valo ovat minulle aina olleet tärkeitä tunnelmanluojia<br />
ympäristöissä. Tapiolle ne ovat miltei merkityksettömiä.<br />
- Tottakai jos keskityn ajattelemaan jotakin väriä niin<br />
syntyy mielikuva, tai esimerkiksi erilaisia adjektiiveja.<br />
Tajuan että väreillä on ihmisille merkitystä ja niillä voi<br />
tehdä juttuja.<br />
Tapion omaan maailmaan värit eivät silti lainkaan kuulu,<br />
ja ymmärrän hyvin, kun hän sanoo ettei häntä oikeastaan<br />
voisi vähempää kiinnostaa vaikka pukeutuminen<br />
ja vaatteet. Vaikka itselleni sellainen on tärkeää,<br />
huomaan jo parin tunnin haastattelun aikana miten<br />
vapauttavaa on välillä olla ajattelematta sitä, miltä<br />
näyttää. Sillä eihän minun hänen seurassaan tarvitse.<br />
Merkitystä on vain sillä mitä puhumme, tilanteessa<br />
olemisella. Se tuntuu samalla tutulta ja vieraalta,<br />
ehkä joltain joka voisi opettaa kokemaan ympäristön<br />
eri tavalla kuin olen koskaan ajattelutkaan.<br />
Ja entä sitten ne tekstiviestit? Toistaiseksi tekniikka ei<br />
ole kovin kehittynyttä – eikä kovinkaan halpaa, joten<br />
niitä Tapio ei voi lukea. Tietokoneen käyttö sujuu paljon<br />
paremmmin, siitä lisää tietoa voi saada esimerkiksi<br />
Tapion omilta nettisivuilta.<br />
Venla Rossi<br />
Tapion nettisivut osoitteessa www.thack.org<br />
Lisää infoa näkövammaisten keskusliiton sivuilla www.<br />
nkl.fi<br />
12 protu 6/2005
Eläinten pelastamiseksi<br />
Radikaalin eläinaktivismin nostaessaan päätään vuonna<br />
1995 Suomi kuohui ensimmäisten turkistarhaiskujen<br />
myötä. Nyttemmin iskut ovat kohtuullisen vakiintunut<br />
ilmiö, mutta mistä niissä on loppujen lopuksi<br />
kyse? Mikä saa ihmisen tekemään iskuja? Entä miksi<br />
iskuja jaksetaan sitkeästi jatkaa? Päätin ottaa asiasta<br />
selvää.<br />
Kysyin asiasta helsinkiläiseltä eläinten vapautuksen<br />
<strong>tuki</strong>jalta - kuten asia aktivistien keskuudessa<br />
ilmaistaan. Hän haluaa pysyä nimettömänä. Ensiksi<br />
kysyn, miksi juuri iskut? Eivätkö demokratian suomat<br />
lailliset keinot riittäisi? Saan kuulla, että monet näkevät<br />
iskut tärkeänä vaikutuskeinona.<br />
- Poliitikkoihin vaikuttamalla miljoonat eläimet<br />
kuolisivat ilman, että ihanteellisia tuloksia saataisiin<br />
aikaiseksi. Hän vertaa iskuja tilanteeseen, jossa naapuri<br />
pitäisi koiraansa turkiseläinteen tapaan ympäri<br />
vuorokauden teljettynä ahtaassa häkissä.<br />
- Jos myötätuntoinen ihminen näkee naapurinsa<br />
pitävän koiransa teljettynä häkkiin ympäri vuorokauden,<br />
tulee ihmisille halu päästää koira pois. Tämä<br />
siksi, että meillä on käsitys, että koira kärsii oloista.<br />
Lisäksi, jos häkki on yhtä pieni kuin kettutarhalla, on<br />
se eläinsuojelulain vastainen. Moni ei näe minkä takia<br />
koiran sukulaisen ketun pitäminen samoissa oloissa<br />
ei olisi eläinrääkkäystä.<br />
Mikä sitten on tavoite pitkällä aikavälillä? - Että<br />
eläimet saavat käyttäytyä lajityypillisellä tavalla. Tavoitetta<br />
kohti on nähtävästi edistytty jonkin verran, sillä<br />
tarhaajien keski-ikä on kuulemani mukaan 60 vuotta,<br />
eikä alalle iskujen myötä ole tulossa uusia yrittäjiä.<br />
Entä miten aktivistit jaksavat olla mukana taistelussa<br />
tuulimyllyjä vastaan? Vastaus on pitkäjänteisyys.<br />
Esimerkkeinä saavutuksista haastateltavani mainitsee<br />
Marimekon luopumisen turkisyhtiöstään ja sen, että<br />
Suomen ainoa laitos, jossa kasvatettiin koiria koeeläimiksi,<br />
suljettiin.<br />
Yleinen asenne, jossa ihmiset ovat eläinten yläpuolella<br />
tulee esiin tässäkin keskustelussa. Turkistarhauksessa<br />
ja tehomaataloudessa eläimet nähdään<br />
tuotantovälineinä. Aktivistien keskuudessa puolestaan<br />
jokainen yksilö nähdään tärkeänä. Saan kuulla<br />
fiktiivisen tarinan häkkikanaloissa elävistä höyhenettömistä<br />
ja stressantuneista kanoista:<br />
- Kun kanat ovat päässeet vapaiksi muutos on<br />
valtava ja sydäntä lämmittävä. Eläimet, jotka muutamaa<br />
päivää aikaisemmin näyttivät totaalisen loppuun<br />
palaneilta, eivätkä olleet koskaan voineet levittää siipi-<br />
ään tai rakentaa pesää kuopsuttelivat nyt maata ulkoaitauksessa,<br />
ottivat hiekkakylpyjä ja rakensivat pesiä.<br />
Aivan kuin se olisi aina ollut osa niiden elämää. Ajatus<br />
sellaisesta, jos mikä, motivoi jaksamaan.<br />
Radikaali eläinaktivismi näyttää saavan voimansa hyvin<br />
päämäärätietoisesta myötätunnosta heikompia kohtaan.<br />
Arvojen muuttuessa ajan myötä eläinten oikeudet<br />
saattavat hyvinkin todennäköisesti saada suurempaa<br />
painoarvoa ihmisten mielissä. Eläinoikeusliikettä<br />
yleensäkin on mielestäni helppo verrata Koijärveltä<br />
alkaneeseen radikaaliin ympäristöaktivismiin. Ympäristöliike<br />
havahdutti päättäjät kantamaan huolta ympäristön<br />
tilasta. Nyt eläinaktivistit yrittävät samaa eläinten<br />
oikeuksista. Työmaata riittää, malliesimerkki tästä<br />
on viime kesänä tapahtunut laillisin keinoin toimivan<br />
eläinoikeusjärjestö Animalian mainosten poistaminen<br />
katukuvasta niiden järkyttävyyden vuoksi.<br />
Alexander Holst<br />
Lisätietoa eläinten oikeuksista:<br />
Elisa Aaltola: Eläinten moraalinen arvo<br />
Peter Singer: Oikeutta Eläimille<br />
Salla Tuomivaara & Joni Purmonen: Ulos Häkeistä<br />
www.animalia.fi<br />
www.oikeuttaelaimille.net<br />
www.vegaaniliitto.fi<br />
www.elaintenvapautus.net<br />
13
Ympäristö on<br />
ihmiselle susi<br />
Ihminen voi olla biologisesti luontokappale, mutta<br />
toisinaan luonto tuntuu tekevän parhaansa<br />
pitääkseen meidät etäällä. Allergialiiton mukaan<br />
joka toinen työikäisistä suomalaisista on joskus<br />
kärsinyt jostakin yliherkkyysoireesta. Itä-Suomessa<br />
perheenäitejä ja –isiä taas pelottavat sudet,<br />
jotka kuljeksivat kotipihoillekin asti.<br />
Suomalaisten allergiat ovat kasvaneet mittasuhteisiin,<br />
joiden kohdalla voidaan jo puhua kansantaudista. 90luvun<br />
lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi<br />
astman takia ilmaislääkkeitä saavien määrä yli kaksinkertaistui<br />
tutkimusta edeltäneiden 10 vuoden aikana<br />
ja antihistamiinien, nenän limakalvon allergialääkkeiden<br />
ja astmalääkkeiden kulutus jopa kolminkertaistui<br />
70-luvun lopulta.<br />
Syitä allergioiden yleistymiseen ei tiedetä, mutta<br />
vahvaksi ehdokkaaksi on nostettu kaupungistumisen<br />
aiheuttama ihmisen mikrobiympäristön muutos sekä<br />
erilaiset muut kansanterveyden ja hygienian vuoksi<br />
tehdyt toimenpiteet. Oli syy sitten luonnossa tai ihmiskunnassa,<br />
joukkoomme mahtuu nykyisin paljon<br />
ihmisiä, joille luonnonympäristö ei ole enää sen paremmin<br />
turvallinen kuin tervekään paikka.<br />
Jos suomalainen lehtimetsä, järvi tai pelkkä auringonvalo<br />
saavat ihon kirvelemään, <strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong><br />
ympäristö-teeman metsäretket, telttailut ja puidenhalailut<br />
saavat helposti irvokkaita piirteitä. Silloin<br />
yksilön oma turvallinen ympäristö löytyy ikkunalasin<br />
sisäpuolelta.<br />
14 protu 6/2005<br />
AATU KOMSI
Älä popsi porkkanaa<br />
Kun Anni Taskinen syntyi 17 vuotta sitten, lääkärit<br />
sanoivat heti vanhemmille, että katsokaa, mitä vauvalle<br />
syötätte. Pahasti maitorupisena maailmaan tullut<br />
Anni on ollut moniallergikko koko elämänsä ajan. Hän<br />
ei kestä suurinta osaa hedelmistä ja vihanneksista, palkokasveja,<br />
raakaa porkkanaa, soijaa, maitotuotteita,<br />
kalaa, useiden puiden siitepölyä, heinää tai karvaisia<br />
eläimiä. Hän on myös saanut oireita meikeistä, ja<br />
penisilliinin havaittiin yläasteella olevan hänelle jopa<br />
hengenvaarallista.<br />
¬– Viime kesänä ajattelin, että kyllähän mä nyt<br />
yhden nektariinin voin syödä, mutta kun sitten söin<br />
sen, toinen silmä turposi yhtäkkiä umpeen ja kurkkuun<br />
kohosi iso patti, Anni kertoo.<br />
Allergialääkkeet tehoavat kyllä Anniin kiitettävän<br />
hyvin, mutta kevätkauden koivun pahimpaan kukinta-aikaan<br />
ei mikään ole tarpeeksi. Silloin hän saattaa<br />
jäädä koko päiväksi sisälle, koska tietää, että ulkona<br />
olisi yksinkertaisesti liian vaikeaa. Kesäaikaan pelkkä<br />
nurmella käveleminenkin voi saada ihon kutisemaan,<br />
ja myös uimisen meressä tai järvessä hän saa unohtaa,<br />
jos siellä on yhtään levää.<br />
Perheen kilpikonnaa lukuun ottamatta eläimille<br />
allergisella Annilla ei ole toivoakaan koskaan harrastaa<br />
ratsastusta tai hankkia omia lemmikkejä.<br />
– Nyt mun poikaystäväkin haluaisi hankkia koiran,<br />
mutta mihin mä sitten muka menisin? Anni huokaisee.<br />
Anni on kuitenkin löytänyt kilpa-aerobicista harrastuksen,<br />
jossa allergiat eivät haittaa. Kypsennettynä<br />
myös monet hedelmät kulkevat suun kautta ongelmitta,<br />
samoin mehut. Pastaa ja perunaa hän voi syödä.<br />
Aina mukana kulkeva antihistamiini onneksi auttaa<br />
monentyyppisiin allergioihin, vaikka perussääntö kuuluukin,<br />
että allergian aiheuttajia pyritään välttämään<br />
hoitamisen sijaan. Kun muut syövät omenaa, Anni<br />
tyytyy haistelemaan sitä vierestä.<br />
– Ei tämä ole niin vaikeeta kuin miltä se kuulostaa,<br />
Anni huomauttaa. Hän on elänyt allergioittensa<br />
kanssa koko elämänsä ja tottunut niihin ja niiden<br />
vaatimiin käytännön järjestelyihin. Uusien allergioiden<br />
puhkeaminen ei ole odotettavissa.<br />
Siitä huolimatta sata vuotta sitten hän ei olisi<br />
todennäköisesti selvinnyt hengissä.<br />
Hukan hakureissu<br />
Syksyn sanomalehtiä koristellut Keskusta-puolueen<br />
susiriita ei ole ihan tuulesta temmattu. Vaikka moni<br />
itäsuomalainen suhtautuukin susiin maltillisesti, osa<br />
väestöstä on aidosti huolissaan lastensa ja koiriensa<br />
vuoksi. Vaikka suden ei tiedetäkään tappaneen ihmistä<br />
Suomessa yli 120 vuoteen, lemmikki- ja metsästyskoiria<br />
katoaa Joensuun seudulta kotipihoilta jatkuvasti.<br />
Pieni lapsi ei ole sudelle suinkaan näitä vaikeampi<br />
saalispala.<br />
– Vaikka en olekaan itse vastatusten suden kanssa<br />
joutunut, jälkiä olen kyllä useasti nähnyt ja ystäviltäni<br />
on koiria mennyt, kertoo Kontiolahdella asuva<br />
tuore perheenäiti Hanna Myy<strong>ry</strong>.<br />
Hanna kertoo mielipiteiden susista jakautuvan<br />
alueella voimakkaasti kahtia. Jos sitä tiedustelee metsästyskoiriensa<br />
puolesta pelkääviltä metsästäjiltä tai<br />
perheenäideiltä, mielipide voi olla hyvinkin kielteinen.<br />
Hän itse ei pelkää susia omilla iltalenkeillään, mutta ei<br />
uskalla jättää lastaan pihalle hetkeksikään yksin, jos<br />
alueella on saatu havaintoja sudesta. Perheen koirien<br />
– 2 pystykorvaa ja westie nimeltään Peppi – Hanna<br />
miehineen antaa liikkua pihalla vapaasti, vaikka he<br />
tietävät riskin.<br />
– Olen ajatellut sen niin, että pakko on uskaltaa,<br />
ja jos koira sitten häviää niin häviää. Mutta se on koiran<br />
elämän kannalta paljon mukavampaa kun pääsee<br />
liikkumaan. Riskihän siinä tietysti aina on.<br />
Hanna painottaa, että kukaan alueella ei pelosta<br />
huolimatta ole hänen tietämänsä mukaan kuitenkaan<br />
vaatimassa kaikkien susien lahtaamista. Tärkeintä<br />
olisi vain saalistaa ihmisasutusten lähelle tulleet yksilöt,<br />
jotka ovat päässeet koiranlihan ja kotieläinten<br />
makuun.<br />
Kontiolahdella kotieläimiä omistavat perheet<br />
ovat rakentaneet pihojensa suojiksi susiaitoja. Aitoja<br />
Hanna ei ole pystyttänyt, mutta perheen metsästyskoirille<br />
hän kyllä miehensä kanssa hankkii susiliivit<br />
heti, kun markkinoille saadaan oikeasti toimivia systeemejä.<br />
Vielä toistaiseksi sellaisia ei kuitenkaan ole<br />
ollut saatavilla.<br />
Aatu Komsi<br />
15
Halu filosofiaan<br />
Nuorten filosofiatapahtuma on jälleen kerran<br />
ohi, teemanaan tällä kertaa halu. Kävijöiden<br />
määrä näyttää vakiintuneen tuhannen tienoille,<br />
kun kävijöitä oli tänä vuonna 970. Niinpä Helsingin<br />
Paasitornin Karl Lindahl -sali nähtiinkin<br />
usein tupaten täynnä, kun monta kertaa suurempi<br />
juhlasali täyttyi vain muutamaan otteeseen.<br />
Harvassa muussa paikassa voi nähdä nuorison<br />
jonottavan päästäkseen ammentamaan antiikin<br />
viisauden lähteestä.<br />
Kerron seuraavassa muutamasta itseäni kiinnostaneesta<br />
alustuksesta. Referoin keskustelua ja<br />
heitän joukkoon joitain omia mietteitäni, toivottavasti<br />
ne herättävät lukijankin pohtimaan!<br />
Sinun täytyy tietää kaikki<br />
Anneli Jäätteenmäen sairastuttua tapahtuman aloitti<br />
alunperin ohjelmassa lauantaille sijoitettu Jaakko Hämeen-Anttila<br />
otsikolla ”Tiedonhalu”.<br />
Keskustelun kantava teema tuntui olevan yhteiskunnan<br />
ja koulutuksen suhde. Yleinen mielipide<br />
juhlasalissa tuntui kallistuvan siihen suuntaan, että<br />
yhteiskunnan pitäisi tunnustaa avoimemmin tiedon<br />
arvo. Tätä perusteltiin mm. toteamalla todeksi vanha<br />
sanonta: tieto on valtaa. Tästä syystä tiedon tulisi<br />
demokratiassa olla jokaisen saatavilla.<br />
Suomessa tasokas koulutus ja julkiset kirjastot<br />
ovat vieneet meitä tiedon demokratisoinnin suhteen<br />
parempaan suuntaan, mutta pakkotalouden hengittäessä<br />
niskaan pitäisi asettua entistä selvemmin tiedon<br />
puolelle: puolustaa ennemmin kriittistä medialukutaitoa<br />
opettavaa ilmaista peruskoulua ja yliopistoa kuin<br />
rikkaita suu<strong>ry</strong>rityksiä, joiden intresseissä on lähinnä<br />
kuluttajien manipulointi ja voittojen tahkoaminen.<br />
Hämeen-Anttila aloitti alustuksensa toteamalla<br />
aiheen koskevan käytännön tasolla jokaista, sillä pohjimmiltaan<br />
jokainen on kiinnostunut jostakin. Joku<br />
seuraa jalkapalloa, toinen tuntee persialaisia runoja.<br />
Molemmat saavat harrastuksestaan mielihyvää, koska<br />
tiedon halu kuuluu ihmisluontoon. Onko tiedon halu<br />
sitten jaloa vai ainoastaan vaistonvaraista nautinnon<br />
tavoittelua? Näin jyrkkä vastakkainasettelu on luul-<br />
tavasti tarpeeton. Saattaahan olla, että tiedon halua<br />
pidetään tässä yhteiskunnassa jalona, mutta samaan<br />
aikaan se on ihmislajille ominaista, eikä sitä voida<br />
välttää.<br />
Hämeen-Anttila nosti esille myös oikeuden olla<br />
tietämättä: kun viestimistä pursuaa seksiä ja väkivaltaa,<br />
ei moista menoa aina jaksa vahvempikaan. Maailmalla<br />
on valtavat määrät materiaalia, jonka lukeminen<br />
tai katsominen epäilemättä ahdistaisi useimpia.<br />
Tuntuisi siis luonnolliselta, että ihmisellä olisi myös<br />
oikeus olla tietämättä kaikkea. Ajatus on hyvin ajankohtainen,<br />
sillä siinä missä viisisataa vuotta sitten piti<br />
kidutusta nähdäkseen hiippailla yöpimeällä inkvisition<br />
luoliin, nykyään tarvitsee vain painaa väärää nappia<br />
tietokoneen kuvaruudulla.<br />
Internetin sensuroinnista onkin viime aikoina<br />
käyty julkisuudessa paljon keskustelua. Entä venyykö<br />
oikeus olla tietämättä mediatulvassa arkisempiinkin<br />
asioihin? Julkkisten kommelluksista saa nykyään tietää<br />
tahtomattaankin, ja moni katukuvan mainos on<br />
varta vasten suunniteltu herättämään tiettyjä tunteita,<br />
esimerkiksi halua ostaa turkis tai sääliä kettua, turkin<br />
entistä omistajaa kohtaan. Itse eläisin mielelläni<br />
maailmassa, jossa sampoopullot ja citymaasturit eivät<br />
tunkisi sisään ovista ja ikkunoista, mutta jossa jokaisen<br />
ajatuksia heräteltäisiin aika ajoin – vaikka sitten<br />
mainonnan keinoin.<br />
Olisiko se sitten oikein? Voisiko meillä olla velvollisuus<br />
tietää jotain? Ainakin on varmaa, että nykyään<br />
jokaisen on tiedettävä kaikenlaista, esimerkiksi Suomen<br />
laista. Entä olisiko yhteiskunnalliseen toimintaan<br />
esimerkiksi äänestäen osallistuvien tiedettävä jotain<br />
politiikasta tai ehdokkaansa ajatuksista? Missä määrin<br />
meidän tulisi olla tietoisia ihmisten ahdingosta kaukaisissa<br />
maissa tai kulutusvalintojemme eettisyydestä?<br />
Tällaisista kysymyksistä olisi mielellään kuullut<br />
enemmänkin pohdintaa, mutta valitettavasti keskustelu<br />
pysyi erinomaisen hyvin itse aiheessa. Halun ja<br />
velvollisuuden vastakkainasettelu olisi tosin voinut synnyttää<br />
paljon mielenkiintoista keskustelua vaikkapa<br />
kokonaiseen erilliseen haastoon. Sille olisikin ehkä ollut<br />
tilausta, sillä käytännön ongelmiin tarttuminen jäi<br />
tässä keskustelussa ehkä vähemmälle.<br />
16 protu 6/2005
Halu pukeutua mustaan<br />
JOUNI WESTLING<br />
Perjantain toinen alustaja Isä Mitro tarjosi eloisassa<br />
alustuksessaan ”Halujen kieltäminen” lyhyen oppitunnin<br />
antiikin hyvesanastoon. Keskustelu ohjautui teeman<br />
mukaisesti halujen kieltämiseen tai niistä pidättäytymiseen<br />
ortodoksisessa yhteisössä, ei kuitenkaan<br />
ehdottomaan kieltäymykseen, mitä se sitten olisikin.<br />
Halut käsitettiin vastakohtana järjelle ja luonnollisena<br />
osana ihmistä, mutta samalla todettiin, ettei niiden<br />
ylivalta tee hyvää kenellekään – kohtuus kaikessa.<br />
Jokunen yleisökysyjä kuitenkin näki mässäilyn<br />
jopa itsessään hyvänä asiana. Isä Mitro taas tuntui<br />
pitävän kokeilun kautta oppimista perusluonteeltaan<br />
synnilliselle ihmiselle luonnollisena tienä halujen kannalta<br />
hyvään elämään. Mässäily sinänsä sai kuitenkin<br />
tuomion, ymmärrettävästi.<br />
Kieltäymyksen teeman vastapainoksi keskusteluun<br />
nousi elämästä nauttiminen. Isä Mitro argumentoi<br />
vahvasti näiden yhteensopivuuden puolesta: toinen ei<br />
sulje toista pois. Punaisen Alfa Romeon omistavalle<br />
papille olisikin vaikea väittää vastaan, mutta joukko<br />
muitakin seikkoja nousi esille. Esimerkiksi paasto ei<br />
näyttäytynyt kieltäymyksenä kieltäymyksen vuoksi,<br />
vaan pikemminkin odotuksena, joka saa paastoajan<br />
ajattelemaan ja arvostamaan myös arjen pieniä ihmeitä.<br />
Entä jos joku kokeekin kieltäymyksen ikävänä<br />
asiana, muttei osaa nähdä kolikon kääntöpuoltakaan,<br />
siis sen mahdollistamaa nautintoa? Tähän ei<br />
ehkä keskustelussa vastattu, mutta itse olisin valmis<br />
vaikka lyömään vetoa, ettei esimerkiksi paastoaminen<br />
isä Mitron seurassa voi mitenkään käydä tylsäksi.<br />
Alustajan värikkäät esimerkit omasta elämästään<br />
toivat niin keskustelun kuin panelistitkin lähemmäs<br />
myös kuulijoita.<br />
Osittain samat teemat palasivat tapetille lauantaina.<br />
Heikki Kanniston alustus ”Mitä stoalainen<br />
haluaa?” loppui sanoihin: ”Parannuskeinon arvon<br />
ymmärtää vasta se, joka on itse käynyt läpi sairauden<br />
– ja varsinkin sen jälkitaudit.” Sairaus viitannee<br />
liiallisiin haluihin, jälkitaudit niiden aiheuttamiin onnettomuuksiin<br />
ja parannuskeino oletettavasti stoalaisuuteen.<br />
Elämänkokemuksen ja virheistä oppimisen<br />
kautta ”täydellistyminen” lienee viisas neuvo, oli elämänkatsomukseltaan<br />
sitten stoalainen, ortodoksi tai<br />
jotain muuta.<br />
Ensin pieni tiivistelmä stoalaisuuden siitä puolesta,<br />
jota keskustelussa tarkasteltiin. Jokainen on<br />
varmasti joskus tehnyt voimakkaan tunteen vallassa<br />
jotain, jota on katunut jälkeenpäin. Stoalaisuus on<br />
yksi antiikin Kreikan tärkeimmistä filosofisista koulukunnista,<br />
ja oppi pathoksista eli mielenkuohuista<br />
on yksi sen tärkeimmistä opeista. Mielenkuohuissa<br />
on stoalaisten mukaan aina kyse liiallisesta tunteesta,<br />
mikä puolestaan on merkki jonkin asian liiallisesta<br />
haluamisesta tai arvostamisesta. Tätä taas pitäisi<br />
välttää edellä mainitusta syystä: yön yli nukuttuasi<br />
kadut sitä kuitenkin.<br />
Lisäpontta mielentyyneydelle tarjoaa fatalismi, eli<br />
kohtalonusko. Stoalaisten mukaan elämäämme ohjailevista<br />
asioista valtaosa on sellaisia, joihin emme voi vaikuttaa,<br />
joten mielenkuohujen välttäminen ja kohtalon<br />
hyväksyminen on vain luonnollista. Miksi hermostua<br />
jostain, jolle ei pohjimmiltaan voi mitään? Fatalismin<br />
kautta keskustelu kääntyi hetkeksi stoalaiseen metafysiikkaan,<br />
jonka yksityiskohdista keskustelua olisi<br />
ilmeisesti voinut jatkaa pidempäänkin.<br />
Hieman vähemmälle huomiolle jäivät stoalaisuuden<br />
mahdolliset sovellukset oman aikamme yhteiskunnassa.<br />
Pathoksista eli mielenkuohuista vapaata keskustelua<br />
toivoisi näkevänsä vaikkapa kansainvälisessä<br />
politiikassa. Entä missä määrin taloudesta ja ympäristöstä<br />
tulisi käydä keskustelua ainoastaan kylmiin<br />
tosiasioihin perustuen? Stoalainen kenties ajattelisi,<br />
että päättäväinen, mielenkuohuista vapaa toiminta<br />
17
VEIKKO ERANTI<br />
luo parhaat edellytykset myös luonnonsuojelijalle ja<br />
vähäosaisten puolustajalle.<br />
On myös huomattava, että ”kylmät tosiasiat”<br />
voivat yhtä hyvin koskea ilmastonmuutosta, ympäristövahinkoja<br />
tai köyhyyden lisääntymistä, kuin työn<br />
kannattavuutta tai globaalin markkinatalouden pakkoa.<br />
Kyse lieneekin tämän kaltaisessa imagosodassa<br />
pohjimmiltaan siitä, kuka pääsee määrittelemään käytettävät<br />
käsitteet. Kuten jo perjantain alustaja Jaakko<br />
Hämeen-Anttila monien aiempien ajattelijoiden tapaan<br />
totesi: voittaja on se, joka hallitsee tietoa.<br />
Halu suurenmoiseen arkeen<br />
Kun viimein sunnuntaina lavalle astelivat kaikki sateenkaaren<br />
värit, kaikkien huulille nousi sama kysymys:<br />
onko se lintu, onko se sambakarnevaali? Ei, se on Esa<br />
Saarinen aiheenaan ”Suurenmoisen elämän halu”!<br />
Tässä kontekstissa Saarinen näkee filosofian<br />
elämänfilosofiana, jossa tärkeää on sen persoonaa<br />
rakentava ulottuvuus. Saarisen mukaan filosofiasta<br />
puuttuu valitettavan usein elämänhalu. Akateemisen<br />
norsunluutornissa nyhväämisen sijaan tai lisäksi onkin<br />
löydettävä elämyksellinen, koettavissa oleva filosofia,<br />
joka koskettaa meitä itseämme.<br />
Tällaisen filosofian malli on Sokrates, antiikin<br />
Kreikasta ja Platonin dialogeista tuttu hahmo, jota<br />
kuitenkin Saarisen mukaan tulkitaan usein väärin. Dialogeja<br />
lukiessa on helppo kuvitella, että filosofin ja<br />
koko filosofian tehtävä on yksinkertaisesti osoittaa<br />
kaikki näkemykset vääriksi. Näin ajateltiin varmasti<br />
jo aikoinaan Ateenassa, kun ilonpilaajaksi ja nuorison<br />
turmelijaksi väitetty Sokrates tuomittiin kuolemaan.<br />
Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Saarinen kehottaa<br />
näkemään Sokrateen ennemmin ihmisten herättäjänä,<br />
unilukkarina, joka saa ajatukset hyrrämään<br />
– etenkin tuttujen teemojen osalta. Jokainen lukija on<br />
varmasti joskus herännyt huomaamaan, miten kaunis<br />
onkaan aurinkoinen talvipäivä tai miten mukava veikko<br />
se naapurin poika onkaan. Samanlaiseen heräämiseen<br />
kannusti aiemmin myös isä Mitro, ja samankaltainen<br />
arkisesta viehättymisen on ehkä löydettävissä myös<br />
stoalaisuudesta.<br />
Keskustelussa pohdittiin myös, tulisiko suurenmoisen<br />
elämän siemenet löytää arjen pienistä ihmeistä,<br />
vai kenties tietoisesti pyrkien suurenmoisiin tekoihin<br />
ja tapahtumiin. Kenties molempia tarvitaan. Ehkä<br />
voisi sanoa, että siinä missä suurenmoinen elämä ei<br />
ehkä tunnu arkiselta, se kuitenkin osittain kumpuaa<br />
arjesta.<br />
18 protu 6/2005
Kallio väittelyvoittoon<br />
Sokrates-väittelykilpailun menestys oli hurja. Kovatasoiseen<br />
kisaan osallistui ennätysmäärä joukkueita:<br />
kokonaista 13 kappaletta eli miltei tuplasti viime vuoteen<br />
verrattuna. Voittajaksi selviytyi yllättäen helsinkiläinen<br />
Kallion lukio, jota ei aiemmin ole finaalissa<br />
näkynyt. Paasitornissa nähtiin myös mahdollisia uusia<br />
opiskelijoita luokseen vikittelevä Helsingin yliopiston<br />
filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemma.<br />
Tämänvuotinen Nufit tuntui painottuneen asteen<br />
verran naistutkimuksen suuntaan, mutta jätti kaipaamaan<br />
muutamaa vahvaa teemaa ja räväkkää alustajaa.<br />
Moni tuntui puhuvan itselleen läheisistä kysymyksistä<br />
ehkä hieman liiankin totunnaiseen sävyyn. Pari mittaa<br />
filosofista pohdintaa olisi tuonut moneen keskusteluun<br />
vielä sen ihanan jälkimaun!<br />
On hyvä yhä uudestaan huomata, miten mahtava<br />
asia Nufit vuodesta toiseen onkaan. Tapahtumassa on<br />
mahdollisuus saada kosketus enemmän ja vähemmän<br />
tuttujen vaikuttajien persoonaan ja ajatteluun ainutlaatuisella<br />
tavalla. Tästä kaikesta on kiittäminen niin<br />
järjestäjiä, alustajia kuin innostunutta yleisöäkin! Ensi<br />
vuonna tavataan!<br />
Pekka Tolvanen<br />
Mikä Nufit?<br />
Nuorten filosofiatapahtuma järjestettiin<br />
tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtuma<br />
sai alkunsa, kun Ilkka Taipale näki aktiivisten<br />
Protujen keskustelua osallistuessaan<br />
eräänä vuonna Protun kevätseminaariin.<br />
Syntyi ajatus tapahtumasta, ja<br />
sitä toteuttamaan lähti aktiivisia protuja<br />
kumppaninaan filosofian- ja elämänkatsomustiedon<br />
opettajia (FETO), filosofian<br />
opiskelijoita Helsingin yliopistosta (Dilemma)<br />
sekä Paasitornin edustus.<br />
Jo ensimmäinen Nufit näytti, että keskustelulle<br />
oli tilausta. Ajatusta sinänsä<br />
voidaan pitää jopa kumouksellisena:<br />
nuoret haastajat nostettiin lavalle vanhojen<br />
partojen ja tottuneiden puhujien<br />
kanssa. Lisäksi tilaa yleisökeskustelulle<br />
annettiin paljon. Konsepti kuitenkin<br />
osoittautui erittäin hedelmälliseksi, ja<br />
viiden vuoden aikana onkin ehditty keskustella<br />
vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta,<br />
totuudesta, pahasta ja nyt halusta.<br />
Taitavat järjestäjät ovat onnistuneet<br />
marssittamaan Paasitorniin komean rivin<br />
huippualustajia Tarja Halosesta Timo<br />
Airaksiseen. Onpa tapahtuman maine<br />
kasvanut niinkin suureksi, että joskus<br />
järjestäjät ovat jopa kieltäytyneet ottamasta<br />
oma-aloitteisesti tarjoutuneen<br />
huippunimen, koska henkilö ei sillä kertaa<br />
istunut ohjelmaan. Nufitista on kasvanut<br />
haluttu tapahtuma.<br />
Nufitin tarina jatkuu taas ensi vuonna<br />
- parhaillaan järjestelytyö<strong>ry</strong>hmä pohtii<br />
kammioissaan ensi vuoden teemaa.<br />
Faktaa, historiaa ja jossain vaiheessa toivottavasti<br />
tietoa tulevasta:<br />
www.nufit.fi<br />
19
Vaikuttavaa elokuvaa<br />
Kaksi vuotta sitten perustettu<br />
<strong>Prometheus</strong>-palkinto luovutettiin<br />
jälleen Nufitissa, tällä kertaa<br />
elokuvalle ja sen tekijälle.<br />
Viime vuonna ensi-iltansa saanut<br />
Koti-ikävä käsittelee nuorten<br />
mielenterveysongelmia.<br />
Erityisesti palkinto kohdistettiin<br />
elokuvan ohjaajalle, Petri<br />
Kotwicalle.<br />
Koti-ikävä on elokuva, jolle Suomessa<br />
varmasti on tilausta. Nuorten<br />
mielenterveysongelmat yleistyvät,<br />
eivätkä resurssit niiden<br />
hoitoon tunnu riittävän nytkään.<br />
Aiheen käsittely jää silti usein eri<br />
medioissa pinnalliseksi.<br />
Palkintolautakunnan jäsenet<br />
painottivat palkinnonjakotilaisuudessa<br />
pitämässään puheessa erityisesti<br />
elokuvan sanomaa ihmisten<br />
kohtaamisesta arjessa ja sitä, kuinka<br />
elokuvassa suhtaudutaan tasavertaisesti<br />
kaikenikäisiin ihmisiin<br />
vaikeissakin elämäntilanteissa.<br />
- Juuri sellaisia asioita olen<br />
yrittänytkin tuoda esiin, kommentoi<br />
Petri Kotwica ja mainitsee myös<br />
tämän olevan hienoin elokuvastaan<br />
saama tunnustus.<br />
- Elämänkatsomus ja sen<br />
muodustuminen on minulle tärkeä<br />
juttu. Kun sitten tavallaan juuri sen<br />
asian ammattilaiset sitten palkitsevat<br />
työtäni, niin tottakai se tuntuu<br />
hyvältä.<br />
Mitä Kotwica sitten on elo-<br />
kuvallaan juuri nuorille halunnut<br />
sanoa?<br />
-Varmaankin sitä, että vaikeissa<br />
tilanteissa täytyy uskaltaa<br />
ja kehdata hakea apua. Psyykkiset<br />
ongelmat ovat täysin verrattavissa<br />
fyysisiin sairauksiin, ja niihin kohdistuvia<br />
ennakkoluuloja haluaisin<br />
poistaa.<br />
Idealisti kovassa maailmassa<br />
Millainen mies Petri Kotwica sitten<br />
on? Hän vaikuttaa hyvinkin idealistiselta<br />
puhuessaan siitä, kuinka<br />
rahanteolla ei ole hänelle juurikaan<br />
merkitystä, ja kuinka viihteen ja<br />
kulttuurin tekijöiden tulisi tuntea<br />
vastuunsa yhteiskunnassa. Hän<br />
kertoo myös, että on aina tiennyt<br />
haluavansa tehdä elokuvia.<br />
- Nuorempana en vain uskonut,<br />
että se olisi mahdollista, ja ehdin<br />
tehdä kaikenlaista muutakin,<br />
niinkuin opiskella teoreettista filosofiaa.<br />
Sitten tulin hulluuksissani<br />
pyrkineeksi elokuvakouluun.<br />
Kotwica ei puhu elokuva-alasta<br />
mitenkään kaunistellen. Periaatteista<br />
on kuulemma vaikeaa pitää<br />
kiinni alalla, jossa jokaisen elokuvan<br />
rahoitus on asia, jota pitää<br />
jännittää.<br />
-Silti haluan tehdä vain sellaisia<br />
elokuvia, joilla on jokin sanoma.<br />
Kotwica kertoo, että palaute<br />
elokuvasta on ollut hyvää. Varsin-<br />
kin nuorten katsojien kommentit<br />
tuntuvat tärkeiltä.<br />
-Elokuvaa tehdessä meillä oli<br />
paljon kontakteja mielenterveysongelmien<br />
parissa toimiviin ja niistä<br />
kärsiviin ihmisiin. Tietenkin toivon,<br />
että sellainen perusteellisuus voisi<br />
näkyä tuloksissa, Kotwica lisää.<br />
Petri Kotwica myös puhuu<br />
paljon, ja nopeasti. Väliin saan<br />
heitettyä kysymyksen siitä, onko<br />
Protu miehelle entuudestaan tuttu<br />
juttu.<br />
-Kyllä toki. Hyvä ystäväni on<br />
ollut vetämässä leirejä, se olisi minustakin<br />
kiinnostavaa. Nyt vaan<br />
elämä näyttää vähän sellaiselta,<br />
ettei ole aikaa. Mutta mielelläni<br />
tulisin vaikka jonnekin seminaariin<br />
puhujaksi!<br />
Mikä <strong>Prometheus</strong>-palkinto?<br />
- perustettu kaksi vuotta sitten, jaettiin nyt toista kertaa<br />
ensimmäisen palkinnon sai Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto<br />
perusteluina palkinnon antamiselle on, että palkittu henkilö tai yhteisö on toiminnallaan<br />
edistänyt nuorten kasvua kriittisyyteen, ihmisen kunnioitukseen, elämäniloon<br />
ja vastuuseen maailmasta<br />
konkreettisena palkintona on jo kaksi kertaa toiminut taiteilija Jukka Tommilan<br />
tekemä lumpeenkukkaveistos<br />
palkinnonsaajasta päättää erillinen palkintolautakunta, joka kuuntelee kaikilta<br />
Protun jäseniltä tulevia ehdotuksia<br />
20 protu 6/2005
Voisitko ajatella <strong>ry</strong>htyväsi leirikokiksi?<br />
Tunnetko jonkun halukkaan kokin?<br />
Tule kokiksi<br />
<strong>Prometheus</strong>-leirille kesällä <strong>2006</strong><br />
Leirikokki<br />
ruokkii parikymmentä nälkäistä leiriläistä ja tiimiläistä kesäisen viikon<br />
ajan, erikoisruokavaliot huomioon ottaen. Useitakin viikkoja/<br />
kokki järjestyy halukkaille.<br />
hoitaa ruokatarvikkeiden hankinnat ja <strong>leirin</strong> talouden yhdessä ohjaajien<br />
kanssa<br />
on joustava ja kärsivällinen joskus alkeellisissakin oloissa. Olosuhteet<br />
vaihtelevat leirikeskusten hyvin varustetuista laitoskeittiöistä laiva<strong>leirin</strong><br />
postimerkin kokoiseen keittiöön.<br />
Kokki saa:<br />
ikimuistoisen kokemuksen ja parikymmentä uutta ystävää<br />
apua perunankuorintaan, tiskaukseen, halonhakkuuseen ym.<br />
pienen palkan, päivärahan ja kulukorvaukset<br />
sekä koulutusta tehtävään kokkikoulutuksessa<br />
Jos tunnistat itsesi tai kaverisi edellä mainitusta lähetä viesti<br />
Protetheus-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong>:hyn tai Marja Utriaiselle,<br />
marja.utriainen@protu.fi<br />
Kerro itsestäsi:<br />
nimi<br />
syntymävuosi<br />
osoite<br />
puhelinnumero (känny)<br />
s-postiosoite<br />
onko sinulla ajokortti ja/tai auto käytössä<br />
lyhyt kuvaus protutaustasta (ei välttämätön) ja kokkaustaidoista<br />
Lisätietoja saat em. s-postista tai puh 050-566 5707<br />
Lisätietoja <strong>Prometheus</strong>-leireistä www.protu.fi<br />
21
Keskustelua<br />
Sittenkin tyhmiä, laiskoja<br />
ja saamattomia?!?<br />
Protun hallituksen jäsenet Niklas<br />
Virkkala ja Jouni Westling haukkuivat<br />
jäsenlehden numerossa 5<br />
tiimiläisiä tyhmiksi, laiskoiksi ja<br />
saamattomiksi. Lisäksi herrat kehottivat<br />
“ottamaan otteen” ja<br />
väittivät, ettei kunnollisen ohjelman<br />
suunnittelu <strong>Prometheus</strong>leirille<br />
ole erikoisen vaativaa, se<br />
vaatii vain hiukan suunnittelua.<br />
Itse jatkoin viime numerossa <strong>leirin</strong><br />
vetämisen pohdintaa tutkivan<br />
oppimisen -kontekstissa. Haluaisin<br />
kyseenalaistaa sen, että tiimiläiset<br />
ovat laiskoja ja saamattomia (kenenkään<br />
tyhmyydestä en mene<br />
takuuseen, mutta ainakin omien<br />
tiimiläisteni valossa voisin sanoa,<br />
että sekin lienee tuulesta temmattu<br />
väite). Ei kai kukaan, joka uhraa<br />
useita viikonloppuja keväästään ja<br />
viikon kesälomastaan leiriin ja kouluttautumiseen<br />
voi mitenkään olla<br />
laiska ja saamaton? Laiska ja saamaton<br />
on se, joka makaa telkkarin<br />
ääressä mikropizzan kanssa illasta<br />
ja viikonlopusta toiseen - ei se, joka<br />
reippaana juoksee koulutuspaikan<br />
pihalla pupuna tai pensaana.<br />
Nyt olen kuitenkin pikku hiljaa<br />
tullut toisiin ajatuksiin: itse olin<br />
pöyristynyt arvon hallituksen jäsenten<br />
otsikosta, ja kirjoituksen luettani<br />
ajattelin, että nyt vihdoin saadaan<br />
kunnon keskustelua lehden<br />
sivuille. Mutta mitä vielä - pelkkä<br />
hiljaisuus on vallinnut toimituksen<br />
sähköpostilistalla. Vai pimittääkö se<br />
plösö päätoimittaja (edesmennyttä<br />
kolumnistiamme lainatakseni) mei-<br />
22 protu 6/2005<br />
dän palautettamme?! Jos kukaan<br />
kesän useasta sadasta leiriohjuksesta<br />
ei vaivaudu vastaamaan, kun<br />
heitä nimitellään laiskoiksi ja saamattomiksi,<br />
on pakko alkaa epäillä,<br />
josko kirjoittajat sittenkin olivat<br />
oikeassa - oletteko ehkä sittenkin<br />
liian tyhmiä, laiskoja tai saamattomia<br />
vastataksenne?<br />
Tai sitten on tietenkin olemassa<br />
se ilmeisin selitys: ehkä tätä lehteä<br />
ei todella lue kukaan.<br />
Vappu Rautio<br />
Kirjoittaja on toimituksen jäsen,<br />
moninkertainen ohjaaja ja apuohjaaja,<br />
vähän tyhmä ja ajoittain<br />
myös laiska ja saamaton.<br />
Tyhmä, laiska ja saamaton SINI PÖYTÄNIEMI
Protu-uutiset | toimittanut Aatu Komsi<br />
Tiedotusjaosto jakautuu alajaostoihin<br />
Kuten koulutusjaosto kaksi vuotta sitten, vastavalittu<br />
tiedotusjaosto päätti tammikuussa tehostaa jaostonsa<br />
toimintaa jakautumalla kolmeen erilliseen alajaostoon.<br />
Uusista alajaostoista PR-alajaosto (tiedotus.pr@protu.<br />
fi) vastaa jatkossa Protun mainostamisesta ulospäin<br />
ja kesän leiritiedotuksen koordinoimisesta, sisäisen<br />
tiedotuksen alajaosto (tiedotus.sisainen@protu.fi) yhdistyksen<br />
sisäisen tiedonkulun kehittämisestä ja verkostoalajaosto<br />
(tiedotus.verkosto@protu.fi) ohjaajainfoista,<br />
erilaisille messuille osallistumisesta ja Protun<br />
järjestösuhteista. Lisäksi jaostossa toimii myös wwwsivuista<br />
vastaava työ<strong>ry</strong>hmä (www@protu.fi).<br />
Kuten koulutusjaostossa, myös tiedotusjaostossa<br />
toimii edelleen varsinainen pääjaosto, joka seuraa<br />
alajaostojensa toimintaa ja ohjeistaa niitä päätöksenteossa.<br />
Alajaostojaolla tiedotusjaosto haluaa<br />
tehostaa toimintaansa ja helpottaa jäsentensä mahdollisuuksia<br />
keskittyä pitkäjänteisemmin lempiaihealueisiinsa<br />
yksittäisten lyhyiden nakkien sijaan. Samalla<br />
kokoustunnit kevenevät, kun pääjaoston kokouksiin<br />
ei tarvitse enää tuoda 20 erillistä, valmistelematonta<br />
asiaa käsiteltäväksi. Ja pitkäjänteisempään ideointiin<br />
vapautuu aikaa.<br />
Tämä toivottavasti näkyy myös töiden tuloksissa<br />
kuluvan vuoden aikana.<br />
Jaostoaktiivien määrä kasvoi<br />
Hallitus nimitti uudet jaostot vaihtokokouksessaan<br />
joulukuun puolivälissä. Yllättäen jaostolaisten määrä<br />
kasvoi peräti 43 prosentilla, 80 hengestä 114:ään.<br />
Samalla jaostojen kokoa kasvatettiin, jolloin tarjolla<br />
olevien jaostopaikkojen määrä nousi vuoden takaisesta<br />
140 paikasta 174 paikkaan. Tähän tosin vaikutti<br />
suurelta osin myös täysin uuden KIVA-jaoston<br />
syntyminen. Samalla myös useat jaostot, kuten koulutiedotus-<br />
ja tiedotusjaosto, kasvattivat omaa jäsenmääräänsä<br />
rajusti.<br />
Hallituksen aiemmin vuonna 2005 nimittämä<br />
jaostolaisten sijoittelua valmistellut aktiivirek<strong>ry</strong>tointityö<strong>ry</strong>hmä<br />
oli nähtävästi onnistunut työssään, sillä<br />
vuonna <strong>2006</strong> enää yhdelläkään aktiivilla ei ole viiden<br />
jaoston jäsenyyttä harteilla kannettavanaan, ja vain<br />
erittäin harvoilla neljää.<br />
Kasvusta huolimatta kenellekään hallituksessa ei<br />
tullut edes mieleen esittää uuden kehitysvaliokunnan<br />
nimittämistä vuodelle <strong>2006</strong>, vaan vuosi sitten käynnistetty<br />
kokeilu todettiin epäonnistuneeksi ja päätettiin<br />
lakkauttaa. Aina ei voi voittaa.<br />
Kaamoskarkeloita vietettiin<br />
Koskelassa<br />
Järjestyksessä neljännet kaamoskarkelot vietettiin<br />
joulukuun alussa vaihteeksi Koskelan nuorisotalolla<br />
Helsingissä. Väkeä kertyi paikalle jälleen lähemmäs<br />
sata protua huolimatta siitä, että karkeloiden lehtimainonnan<br />
ikuisena kirouksena tuntuu olevan kerta<br />
toisensa jälkeen epäonnistua mitä ihmeellisimmillä tavoilla<br />
(joku saattoi huomata päivämäärän puuttuneen<br />
kokonaan 5-numeron ilmoituksesta).<br />
Hiteiksi nousivat jälleen erilaiset pien<strong>ry</strong>hmäesitykset<br />
sekä edellisvuodelta tuttu suohonlaulantakisa.<br />
Uutuus Protu-kirppis ei kerännyt 50-60 euron myynnillään<br />
Protulle aivan hirveästi tuottoa, mutta yleisöltä<br />
muotinäytöksineen sitäkin enemmän suosiota. Ylijääneet<br />
vaatteet karkeloista nyt ensimmäistä kertaa vastannut<br />
KIVA-jaosto lahjoitti UFF:in keräykseen.<br />
UFF:in keräykseen päätynyttä muotia Kaamoskarkeloissa<br />
AATU KOMSI<br />
23
<strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong><br />
<strong>ry</strong>:n toimiston osoite on Aurorankatu<br />
13 B 16, 00100 Helsinki<br />
ja puhelin 09-4368 5270. Toimisto<br />
on auki 9.00-16.30. Toimistosihteeri<br />
vastaa puhelimeen iltapäivisin<br />
kello 12.30-16.30. Toimistoon<br />
voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse:<br />
toimisto@protu.fi.<br />
Toimistosta voi tilata leiriesitteitä<br />
ja muuta yhdistyksestä kertovaa<br />
materiaalia. Myös hallituksen<br />
jäsenet kertovat mielellään leireistä<br />
ja yhdistyksen toiminnansta.<br />
Paikallis<strong>ry</strong>hmien yhteystiedot<br />
löytyvät protun nettisivuilta.<br />
J ä s e n t i e t o l o m a k e<br />
En ole jäsen<br />
Haluan yksilöjäseneksi<br />
Haluamme perhejäsenyyteen<br />
Olen yksilöjäsen<br />
jäsennumerolla ___________<br />
Muutan yhteystietojani<br />
Haluamme perhejäsenyyteen<br />
(yksilöjäsenyys lakkaa)<br />
Eroan järjestöstä<br />
Perheemme on jäsen<br />
jäsennumerolla ___________<br />
Muutamme yhteystietojamme<br />
Vaihdamme postinsaajaa<br />
Haluan yksilöjäseneksi,<br />
muu perhe jää jäseneksi<br />
Haluan yksilöjäseneksi,<br />
muu perhe eroaa järjestöstä<br />
Eroan järjestöstä, muu perhe<br />
pysyy jäseninä<br />
Perheemme eroaa järjestöstä<br />
Yhdistyksen jäseneksi<br />
voivat liittyä kaikki toiminnasta<br />
kiinnostuneet yksityiset ihmiset<br />
ja rekisteröityneet yhdistykset.<br />
Liittymällä jäseneksi annat tukesi<br />
ainutlaatuiselle, katsomuksiin<br />
sitoutu mattomalle nuorisotoiminnalle.<br />
Jäsenmaksut vuodelle <strong>2006</strong><br />
ovat 15 euroa aikuiselta, 10 euroa<br />
alle 18-vuotiaalta ja 140 euroa<br />
yhdistykseltä. Kun koko perhe<br />
liittyy jäseneksi, yhteinen jäsenmaksu<br />
on 25 euroa. Perhejäsenyys<br />
on ilmoitettava oheisella kaavakkeella,<br />
jolloin kaikkien jäsenyy-<br />
nimi syntymävuosi<br />
lähiosoite<br />
postiosoite<br />
lankapuhelin matkapuhelin<br />
sähköposti<br />
perhejäsenyyteen mukaan tulevien<br />
henkilöiden nimet ja syntymävuodet<br />
päiväys ja allekirjoitus<br />
teen haluavien perheenjäsenten<br />
nimi ja syntymäaika on ilmoitettava.<br />
Yleensä samaan osoitteeseen<br />
lähetetään vain yksi jäsenlehti.<br />
Jäsenmaksu maksetaan tilille<br />
NORDEA 102330-216353 käyttämällä<br />
viite nu me rona henkilökohtaista<br />
jäsennumeroa. Omasi löydät<br />
yllä olevasta osoitteesta. Numeroa<br />
edeltävä kirjain kertoo maksun<br />
luokan: Aikuinen, Nuori tai<br />
Perheenjäsen.<br />
Kiitos tuestasi<br />
leiritoiminnalle!<br />
Täytettyäsi lomakkeen postita se osoitteeseen: <strong>Prometheus</strong>-<strong>leirin</strong> <strong>tuki</strong> <strong>ry</strong>, Aurorankatu 13 B 16, 00100 Helsinki
Change language