Sastamala
Sastamala
Sastamala
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
18 Keskiviikko lokakuun 27. 2010<br />
Ja näin karisivat ennakkoluulot<br />
trendikaupunki Pietarista<br />
! Vammalan lukion kansainväisyyskasvatuksen kurssilaisten<br />
mukana matkalla oli oppilaita myös Punkalaitumelta ja Pirkkalasta.<br />
"Saara Rostedt<br />
Vammalan lukiossa oli tänä<br />
syksynä tarjolla kansainvälisyyskasvatuksenkakkoskurssi<br />
”Venäjän kulttuuria<br />
Pietarissa”, johon kuului lähiopetusjaksona<br />
retki Venäjälle,<br />
Pietariin. Kurssi koostui<br />
myös venäjän kielen kielikylvystä,<br />
Pietarin historiasta<br />
ja eri taiteiden opiskelusta<br />
sekä itsenäisistä, taiteellisista<br />
kurssitöistä. Ulkomaaihmisenä<br />
tartuin heti tilaisuuteen.<br />
Kurssin alettua syksyllä<br />
mietin, mitä tiedän Venäjästä.<br />
Mieleeni nousivat kommunismi,<br />
likaisuus ja epärehellisyys.<br />
Näin matkan jälkeen<br />
voin sanoa, että kaikkea<br />
sitä ihminen kuvittelee.<br />
Ohjelmaa<br />
jokaiselle päivälle<br />
Ensisilmäys Pietarista sai sydämeni<br />
sykähtelemään: ikkunasta<br />
näkyvä kaunis arkkitehtuuri,<br />
ihmispaljous ja<br />
yksinkertaisesti sanottuna<br />
venäläisyys tuntui jotenkin<br />
erilaiselta kuin odotin.<br />
Melkein unohdin pitää passini<br />
sisältävästä laukustani<br />
kiinni, niin kuin elämäni<br />
riippuisi siitä. Nähdessäni<br />
babushkan istuskelemassa<br />
Pietarin rautatieasemalla<br />
nappasin laukun käteeni ja<br />
jatkoin matkaa ryhmän perässä<br />
hölmön näköisenä turistina,<br />
ihmetellen kaikkea<br />
ympärilläni.<br />
Matkallemme oli järjestetty<br />
joka päivälle ohjelmaa.<br />
Neljän päivän reissulla oli<br />
mukana Vammalan lukiolaisten<br />
ja opettajien lisäk-<br />
Hei taas sinne kotimaahan. Viime<br />
sunnuntaina tuli kuluneeksi tasan<br />
kaksi kuukautta siitä päivästä, kun<br />
heräsin vielä omasta sängystä Vammalan<br />
Kävelykadulla, istuin autossa nokka kohti<br />
Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sanoin<br />
hyvästit mun rakkaimmille ihmisille. Pariisin<br />
lentokentällä, jossa minulla oli koneen<br />
vaihto, olin ihan viittä vaille menossa vaihtamaan<br />
Pariisi-Buenos Aires lentolippu-<br />
”<br />
Koti-ikävä tulee<br />
vieläkin joskus,<br />
mutta se on varmasti<br />
ihan tervettä.<br />
Nevan rannalla. Kuvassa takana Sampo Seppä, Lauri Laikko, Elli Mäkinen ja Saara Rostedt, edessä Kirsi<br />
Rajala, Eetu Heino ja Helka Leikkanen.<br />
si Pirkkalan ja Punkalaitumen<br />
lukiolaisia sekä heidän<br />
opettajiaan. Lisäksi mukana<br />
oli pari yläkoulun oppilasta<br />
Punkalaitumelta ja yhden<br />
hengen helsinkiläisvahvistus.<br />
Ennen matkaa keräsimme<br />
Vammalan lukiolaisille<br />
rahaa muun muassa arpajaisilla,<br />
joilla maksettiin iltaohjelmia.<br />
Risteilyllä Nevalla<br />
Ensimmäisen illan ohjelmana<br />
oli upeaksi osoittau-<br />
Maria Tuomisto, Pinamar, Argentiina<br />
Elämä on<br />
asettunut<br />
nyt kohdilleen<br />
ni Pariisi-Helsinki lentolippuun. Nyt olen<br />
onnellinen, etten tehnyt niin.<br />
Elämä täällä on nyt asettunut kohdilleen.<br />
Pinamar tuntuu kotikaupungilta ja olen sopeutunut<br />
argentiinalaiseen elämään kunnolla.<br />
Se otti kyllä aikansa. Koti-ikävä tulee<br />
vieläkin joskus, mutta se on varmasti ihan<br />
tervettä ja paljon se on helpottanut siitä,<br />
mitä se alussa oli.<br />
Perheessäni viihdyn edelleen tosi hyvin,<br />
kuten myös koulussa. Jatkuvasti opin jotakin<br />
uutta argentiinalaisesta elämästä, tutustun<br />
uusiin ihmisiin ja tietysti opin puhumaan<br />
espanjaa, tai kuten täällä sanotaan<br />
“castellano”, koska espanjan kieltä maailmaan<br />
mahtuu niin montaa erilaista.<br />
Myös kotikaupunkini Pinamar alkaa herätä<br />
eloon pikkuhiljaa talven jäljiltä. Täällä aukeaa<br />
uusia kauppoja ja ravintoloita jatku-<br />
tunut joki- ja kanavaristeily<br />
Nevalla. Päivällä nähdyt rakennukset<br />
saivat aivan uuden<br />
ilmeen illalla, kun niitä<br />
koristivat valot ja sumuinen<br />
yö. Jo ensimmäisenä<br />
iltana huomasi, kuinka venäläiset<br />
pitävät prameudes-<br />
”<br />
Jos olisin<br />
kotona,<br />
laittaisin<br />
takkaan tulen.<br />
vasti, kaduilla kulkee enemmän<br />
ihmisiä ja paikallisissa<br />
huomaa, kuinka kaikki alkavat<br />
valmistautua kesään.<br />
Viime viikonloppuna olin lomamatkalla<br />
perheeni kanssa.<br />
Ajoimme reilut kymmenen<br />
tuntia autolla Cordobaan,<br />
joka on provinssi Argentiinassa,<br />
suunnilleen keskellä<br />
tätä maata. Siellä oli jo paljon<br />
lämpimämpi, kuin täällä<br />
rannikolla, päälle 30 astetta.<br />
Cordobassa on toisiksi eniten<br />
ihmisiä heti Buenos Airesin<br />
provinssin jälkeen, johon<br />
Pinamar siis kuuluu, ja se on<br />
yksi koko Latino-Amerikan<br />
vanhimmista provinsseista.<br />
Siellä on paljon vuoria ja jokia<br />
ja näimmekin aivan uskomattoman<br />
kauniita maisemia<br />
matkamme aikana.<br />
Tietysti otimme myös aurinkoa,<br />
shoppailimme ja söimme<br />
hyvin.<br />
Minulle, kuten muillekin<br />
vaihto-oppilaille, on tulossa<br />
kaksi rotarien järjestämää<br />
matkaa tämän vuoden<br />
ta: kirkkaita, väriään vaihtavia<br />
valoja näkyi sillanpielissä<br />
ja rakennusten julkisivuilla.<br />
Toisen päivän ohjelma<br />
koostui kurssitehtäviemme<br />
tekemisestä, joka omalla<br />
kohdallani oli valokuvien<br />
Minä Cordobassa Ongamiran vuorilla.<br />
otto tulevaa koulunäyttelyä<br />
varten. Ensimmäistä kertaa<br />
Pietarissa minua jännitti:<br />
olisi aika astua metroon,<br />
löytää oikea asema, jäädä<br />
oikealla asemalla ja vielä<br />
varoa taskuvarkaita. Miten<br />
minä, lukiolainen, pärjäisin?<br />
Seuraavaksi olinkin jo<br />
ulkona metrosta, ja seurani<br />
hoputti minua eteenpäin.<br />
Seuraavat metroreissut sujuivatkin<br />
jo kuin vanhalta<br />
tekijältä. Vähäisestä venäjänkielentaidostani<br />
oli hyötyä:<br />
luulin, että venäläiset<br />
osaisivat paremmin englantia.<br />
Muutamassa liikkeessä,<br />
toreilla sekä muutamissa<br />
muissa tilanteissa venäjän<br />
perusfraasien ymmärtäminen<br />
auttoi erittäin paljon,<br />
tosin käsien huitominen ja<br />
kasvojen ilmeet taisivat kertoa<br />
eniten.<br />
Venäläinen keittiö<br />
Venäläinen ruoka oli todella<br />
hyvää. Ainoan epämiellyttävän<br />
yllätyksen koin täysin<br />
maustamattoman kanaruoan<br />
kanssa. Sanoinkin, että<br />
olisin odottanut venäläiseltä<br />
keittiöltä vähän pippurisempaa<br />
touhua.<br />
Kerran nappasin nopean<br />
aterian venäläisestä<br />
McDonald’sista (pienen harkinnan<br />
jälkeen), ja elossa ollaan.<br />
Borssikeitto oli uutta,<br />
samoin se, että yleensä ruoka<br />
oli hyvin rasvaista. Toisen<br />
venäläisen yllätyksen koin,<br />
kun etsimme ystävieni kanssa<br />
erästä piirakkapuotia Eremitaasin<br />
lähistöltä.<br />
Kävelimme määrätietoisesti<br />
eteenpäin, kunnes vilkaisin<br />
sivulleni ja hämmästyksekseni<br />
näin miehen<br />
myymässä apinoita, joista<br />
yhdellä oli punakultainen<br />
takki.<br />
Upea venäläinen<br />
baletti<br />
aikana. Toinen on Argentiinan eteläosiin<br />
joulukuussa ja toinen pohjoisosiin helmikuussa.<br />
Niitä odotan innolla. Meitä vaihto-oppilaita<br />
on tässä piirissä 46 ja paljon eri<br />
maista, kuten Saksasta, Ranskasta, Usasta,<br />
Canadasta, Belgiasta, Tanskasta ja Meksikosta.<br />
Minä olen ainoa suomalainen vaihto-oppilas<br />
koko Argentiinassa ainakin rotarien<br />
kautta. En kyllä muutenkaan ole tavannut<br />
täällä yhtäkään suomalaista.<br />
Tuossa eräänä päivänä haaveilin, että jos<br />
olisin kotona, laittaisin takkaan tulen ja<br />
Venäläisen baletin sanotaan<br />
olevan upeaa, ja voin yh-<br />
tyä tähän mielipiteeseen: kävimme<br />
perjantai-iltana katsomassa<br />
balettia, joka kertoi<br />
intialaisesta rakkaustarinasta.<br />
Lavasteet ja puvut olivat<br />
mielettömiä, ja tanssiin<br />
eläytyi täysin. Myös lauantaina<br />
koettu venäläinen illallinen<br />
oli jotain aivan erilaista:<br />
erittäin hyvää (ja runsasta)<br />
ruokaamme piristivät<br />
yhden matkalaisen 18-vuotissyntymäpäivät<br />
sekä venäläistä<br />
kansanmusiikkia esittävän<br />
yhtyeen show.<br />
Yhtye tutustutti meidät<br />
venäläisiin seuraleikkeihin<br />
ja musiikkiin hauskalla tavalla,<br />
ja kaikki olivat mukana<br />
ohjelmassa.<br />
Itse sain eräässä leikissä<br />
poskisuudelmia yhtyeen haitarinsoittajalta.<br />
Kävimme myös katsomassa<br />
eri nähtävyyksiä: kiertoajelu<br />
bussilla näytti Pietaria<br />
vähän laajemmin (ja lauantaina<br />
liikenteessä pääsi<br />
jopa eteenpäin: yleensä eteni<br />
kymmenen metriä ja sitten<br />
odotti kaksikymmentä<br />
minuuttia). Kävimme katsomassa<br />
muun muassa Verikirkkoa,<br />
Iisakin kirkkoa,<br />
Aleksanteri Nevskin luostaria,<br />
Vaskiratsastaja-patsasta<br />
ja Eremitaasin taidemuseota.<br />
Perjantaina vapaa-ajalla<br />
kävimme myös kavereiden<br />
kanssa korttelin kokoisessa<br />
kauppakeskuksessa sekä<br />
kiersimme Nevski Prospektin<br />
ympäristöä kävellen.<br />
Sunnuntaina lähtö oli aika<br />
haikea, vaikka olinkin aika<br />
väsynyt matkan jäljiltä.<br />
Halusin ottaa Pietarista kaiken<br />
irti, ja niinpä nukkumiseni<br />
ei ollut aivan suositeltua<br />
kahdeksan tunnin luokkaa.<br />
Vaikka matkustaminen<br />
on mukavaa, silti edessä oleva<br />
reilun viiden tunnin junamatka<br />
Lahteen ja kolmen<br />
tunnin bussimatka takaisin<br />
Vammalaan ei juuri innostanut.<br />
Matkalla kotiin mietin,<br />
että tämä kyllä täytyy<br />
kokea uudestaan: jos vaikka<br />
ensi kerralla tulisi enemmän<br />
seikkailujakin.<br />
villasukat jalkaan, tekisin ison kupillisen<br />
teetä, ottaisin hyvän kirjan ja mukavan<br />
asennon sohvalla ja siinä olisi minun täydellinen<br />
syysilta. Mutta minä otan pyyhkeen<br />
ja bikinit kainaloon ja suuntaan Atlantin<br />
rannalle nauttimaan auringosta, ystävistä<br />
ja espanjan kielestä. Toteuttakaa te<br />
siis tuo minun haave puolestani ja viettäkää<br />
ihanaa syksyä siellä toisella puolen<br />
maapalloa.