Haartmaninkatu 3 ennen ja nyt – Suomen biolääketieteen historiaa

Haartmaninkatu 3 ennen ja nyt 

– Suomen biolääketieteen historiaa 

Antti Vaheri 

Haartmaninkatu halkoo Helsingin 

yliopiston Meilahden lääketieteel- 

listä kampusta, jossa toimin edel- 

leen täyspäiväisesti tutkijana, emerituspro- 

fessorina Haartman-instituutin rakennuk- 

sessa osoitteessa Haartmaninkatu 3. Tämä 

osoite on osa Suomen biolääketieteen his- 

toriaa. Haartman-instituutin synonyymi on 

Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiede- 

kunnan Kliinisteoreettinen laitos, ja se 

koostuu bakteriologian ja immunologian, 

lääketieteellisen genetiikan, patologian ja 

virologian osastoista sekä transplantaatio- 

laboratoriosta. Osa laitoksen tutkijoista toi- 

mii nykyään kadun toisella puolella Biome- 

dicum-rakennuksessa. 

Aika ennen laitosrakennusta ja sen synty 

Tein väitöskirjani 1960–1964 Valtion See- 

rumlaitoksella, joka oli Helsingin Eläintar- 

han alueella sijainneen maalaistalon näköi- 

sen Valtion rokkoaineen valmistuslaitoksen 

(jossa valmistettiin isorokkorokote vasikan 

nahassa) seuraaja ja Kansanterveyslaitok- 

sen (KTL), nyttemmin Terveyden ja hyvin- 

voinnin laitoksen (THL), edeltäjä. Seerum- 

laitos oli epäilemättä 1960-luvun alkuvuo- 

sina maan biolääketieteen ykköspaikka, jos- 

sa tehtiin paljon alan pioneeritutkimusta. 

Näinä vuosina Haartmaninkatu 3:n rakenta- 

42 Academia Scientiarum Fennica 2010 

maton tontti tunnettiin nimellä “Pikkumet- 

sä”, jossa usein olin ulkoiluttamassa koiraa. 

Meilahden kampus syntyi 1934, jolloin 

sen eteläpäähän rakennettiin Naistenklinik- 

ka, jossa itsekin synnyin. Väitöskirjaa teh- 

dessäni ajoin usein Seerumlaitokselta pyö- 

rällä Naistenklinikalle, mistä sain valkoi- 

seen maitokannuun istukoita joista valmis- 

tin soluviljelmiä. Lastenklinikka syntyi kam- 

pukselle 1946, Työterveyslaitos 1949–1950 

ja Korvaklinikka 1950. Vuonna 1954 Huopa- 

lahdenkatu sai nykynimensä Haartmaninka- 

tu, Suomen lääketieteen isän Johan Haart- 

manin (1725–1787) 1 , mutta myös suvun 

muiden lääketieteen tutkijoina tunnettujen 

jäsenten, kuten Johanin serkun Gabriel Erik 

von Haartmanin mukaan. Johan Haartman 

oli Kuninkaallisen Turun Akatemian lääke- 

tieteen (Medicinæ) professori 1765–1787. It- 

se luulin pitkään, että Haartmaninkatu oli 

saanut nimensä “Hänen Hirmuisuutensa” ta- 

louspoliitikko Lars Gabriel von Haartmanin, 

Gabriel Haartmanin pojan mukaan, jonka 

muistin jo Helsingin Normaalilyseon Suo- 

men historian tunneilta. Sädehoitoklinikka 

nousi kampukselle 1962 ja HYKS:n päära- 

kennus “Hilton” 1965, joka on nyt 45-vuoti- 

aana vihdoin päässyt remonttiin. 

Vuonna 1960 silloinen rehtori Edwin 

Linkomies, sittemmin kansleri, määräsi toi- 

mikunnan (pj dekaani patologian professo-

Vasemmalla on suomenruotsalaisen kirjailijan/taiteilijan Henrik Tikkasen piirros Haartmaninkatu 3:n alkuvuosilta 

ja oikealla Haartman-instituutin kotisivulta www.hi.helsinki.fi talossa toimivan tutkijan Sakari Jokirannan 

valokuva samasta suunnasta. Keskellä on Haartman-instituutin virallinen logo, johon on kuvattu ylhäältä myötäpäivään 

IgG-vasta-aine (immunologia), kromosomi (lääketieteellinen genetiikka), Escherichia coli (bakteriologia), 

DNA (molekyylibiologia), virus (virologia) ja solu (patologia ja solu- ja syöpäbiologia). 

ri Harald Teir, varapj serobakteriologian 

professori Karl Olof (KO eli Olli) Renkonen 

ja muita jäseniä hygienian professori Wol- Wol- 

demar Lojander, virusopin professori Nils 

Oker-Blom ja patologian professori Erkki 

Saén). Arkkitehdiksi saatiin maineikas Ei- 

nari Teräsvirta, joka oli myös telinevoimis- 

telijana Suomen nuorin kesäolympiamita- 

listi (Los Angeles 1932). Mallia haettiin 

myös ulkomailta: Matti Haltia kävi Harald 

Teirin kanssa Heidelbergissä oppimatkalla. 

Alkuvuodet Haartmaninkatu 3:ssa 

Rakennus valmistui syyskuussa 1966, jol- 

loin keskustasta pääsivät muuttamaan pato- 

logia vuonna 1878 Nikolainkadulle (nyk. 

Snellmaninkatu) valmistuneelta laitokselta, 

serobakteriologia ja virologia Fabianinka- 

dun odontologis-serologiselta laitokselta ja 

hygienia naapuritalosta Fabianinkatu 

35:stä. Harald Teir tuli tunnetuksi paitsi 

akateemisena voimahahmona myös Sauna- 

seuran puheenjohtajana. Meilahden lääke- 

tieteellisiä laitoksia kutsuttiinkin usein ni- 

mellä “teireettiset laitokset”. K. O. Renkonen 

oli hänkin paitsi tieteen mesenaatti myös 

varsin originelli persoona, joka arvosti suu- 

resti tutkimusta. Itse palasin post doc -mat- 

kaltani Phila del phian Wistar-instituutista 

vastavalmistuneeseen taloon heti sopivasti 

syyskuussa 1966. KO:n aikana laitos oli voi- 

missaan, ja sen serobakterologian ja virolo- 

gian laitoksille hakeutuivat muun muassa 

Kai Simons, Carl-Gustav (Calle) Gahmberg, 

Ari Helenius, Ewert Linder, KO:n poika Ossi 

Renkonen, Henrik Garoff, Leevi Kääriäinen, 

Carl-Henrik von Bonsdorff, Christian Ehn- 

holm, Ralf Pettersson, Markku Seppälä ja 

Erkki Ruoslahti, joista varsinkin viimemai- 

nitun kanssa tein kiinteää yhteistyötä solu- 

ja syöpäbiologian alalla. Jo Fabianinkadun 

aikana virusopin laitokselle olivat tulleet 

Markus Brummer-Korvenkontio ja Pekka 

Saikku ja serobakteriologian laitokselle Olli 

Mäkelä. Kaikki edellä mainitut olivat sittem- 

min professoreita Suomessa tai muualla. Ta- 

losta tuli nopeasti maan biolääketieteen tut- 

kimuksen ykköspaikka, lippulaiva. Haart- 

maninkatu 3 oli kansainvälisesti arvostettu 

käsite. KO:sta voisin vielä kertoa, että hän 

teki lopputentissä, jotka silloin olivat vielä 

suullisia, minulle vain yhden kysymykseen, 

kun tiesi että olin jo alkanut tutkijana. “Mi- 

ten isä – joka oli KO:n kurssitoveri – jak- 

saa?” ennen kuin kirjoitti oppikirjaani arvo- 

sanan laudatur. Kai Simonsille hän ei var- 

maankaan tehnyt yhtään kysymystä. Sa- 

moin kuin KO myös edeltäjäni virusopin 1. 

professori Suomessa Nils Oker-Blom – sit- 

temmin rehtori, kansleri ja arkkiatri – osasi 

stimuloida tutkimusmiljöön luojana meitä 

Academia Scientiarum Fennica 2010 43

nuoria innokkaita tutkijoita. Alkuvuosina 

talossa oli tilaa runsaasti, käytävillä huhuil- 

tiin ja huoneilla oli ehkä hieman kyseenalai- 

siakin käyttöjä: paitsi Harald Teirin rotta- 

sauna, talossa oli muun muassa insektaario 

ja kanala. Pian taloon ilmaantuivat ensim- 

mäiset oppilaani muun muassa Timo Vesi- 

kari, Tapani Hovi, Jorma Keski-Oja, Kari Ali- 

talo ja Klaus Hedman, nyttemmin hekin 

kaikki täysiä professoreita. Yhteishenki oli 

aivan erinomainen, Meilahden urheiluseu- 

ramme oli aktiivinen; tosin en ollut ainoa 

joka kutsui sitä Meilahden teoreettiseksi ur- 

heiluseuraksi. Huomattakoon, että kaikki 

edellä mainitut olimme peruskoulutuksel- 

taan lääkäreitä. Tätä nykyäänhän tilanne on 

aivan toinen: lääkäri biolääketieteen tutkija- 

na on katoava luonnonvara, mikä tuottaa 

ongelmia kun Haartman-instituutissa hae- 

taan opettajia lääketieteen opiskelijoille. 

Haartmaninkatu 3 ja Haartmaninkatu 

täyttyvät 

Merkittävä osa tutkimuksesta voitiin rahoit- 

taa diagnostiikalla, jonka tarvitsemia laittei- 

ta saatoimme vapaasti käyttää, kunhan osal- 

listuimme diagnostiikkaan. Vuonna 1997 

syksyllä maksupalvelutoiminta laajeni, kun 

Helsingin kaupungin diagnostiikka siirtyi 

taloon ja syntyi Haartman-Diagnostiikka, 

vuoden 2000 alusta HYKS-Laboratoriodiag- 

nostiikka ja nyttemmin HUSLAB eli Helsin- 

gin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) 

kuntayhtymän omistama laboratorioliikelai- 

tos. Vuonna 1995 talon yliopistolliset osas- 

tot yhdistyivät Haartman-instituutiksi eli 

Kliinisteoreettiseksi laitokseksi, jonka joh- 

tajina ovat toimineet Eero Saksela, AV, Pek- 

ka Häyry ja Seppo Meri, kaikki Tiedeakate- 

mian jäseniä. Talo alkoi täyttyä. Kansanter- 

veystieteen laitos muutti sittemmin talosta, 

jolloin vapautui tilaa. Talossa toimi vuosia 

myös Kliinisen farmakologian laitos. Ennen 

44 Academia Scientiarum Fennica 2010 

Biomedicumia vallitsi ankara tilapula, esi- 

merkiksi virologian osaston toinen miesten 

huone toimi laboratoriona. Pyrimme siihen 

aikaan luonnollisesti aina näyttämään var- 

sinkin tämän laboratorion yliopiston joh- 

don vieraillessa talossa. Terveystieteiden 

keskuskirjasto eli Meilahden kampuskirjas- 

to, sai talonsa 1998. Vihdoin avattiin kadun 

toiselle puolelle Biomedicum 1 -rakennus, 

jonne ensimmäiset ryhmät muuttivat tam- 

mikuussa osoitteeseen Haartmaninkatu 8. 

Pari vuotta sitten, huhtikuussa 2008, sen 

taakse nousi Biomedicum 2. Itse Haartma- 

ninkatu 3 koki pitkällisen remontin ja laa- 

jennuksen vuosina 2001–2008. Syksyllä 

2009 aloitti kadun toisella puolella toimin- 

tansa Haartmanin sairaala, joka hoitaa alu- 

een päivystysluonteista hoitoa tarvitsevia 

aikuisia, osin myös hammaspäivystystä. 

Haartmaninkatu 3:n taakse Topeliuksenka- 

dun puolelle on Helsingin yliopistolla suun- 

nitteilla laaja uudisrakennus ja ehkä parkki- 

luola helpottamaan tilapulaa kampuksella. 

Puhutaan myös siihen liittyvästä metroase- 

masta. Translational research eli tutkimus, 

jossa pyritään soveltamaan perustutkimus- 

ta esimerkiksi käytännön lääketieteen tar- 

peisiin, kuten parempaan diagnostiikkaan ja 

hoitoon, parhaimmillaan tyyliin “personalpersonal- ized medicine” (potilaskohtaisesti räätälöity 

hoito), on maailmalla hyvässä huudossa. 

Pääkaupunkiseudun tiedeyhteistyö 

Näin jälkeenpäin ajatellen on ehkä valitet- 

tavaa, että Helsingin yliopisto joutuu ny- 

kyisellään toimimaan kovin monella kam- 

puksella. Meilahden, Viikin ja Kumpulan 

kampusten yhteistyö olisi helpompaa, jos 

niiden välillä ei olisi nykyisiä etäisyyksiä. 

Yhtä tärkeitä olisivat paremmat TKK:n ja 

Meilahden kontaktit. Voidaan kysyä, olisiko 

nykyisen Aalto-yliopiston, joka on luvalla 

sanoen hyvin monen muunkin mielestä var-

sin outo kolmiyhteisö (Teknillisen korkea- 

koulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteol- 

lisen korkeakoulun “pakkoavioliitto”!), si- 

jaan tärkeämpää ollut yhdistää osia Helsin- 

gin yliopistosta TKK:hon ja luoda California 

tai Massachussets Institute of Technologyn 

(Caltech ja MIT) kaltainen innovatiivinen 

tiedeyhteisö. Tilannetta parantaisi jo sekin, 

että Otaniemen, Meilahden, Kumpulan ja 

Viikin välinen “tiedelinja” kulkisi suorem- 

min, samaan tapaan kuin Tukholmassa Ka- Ka- 

Viitteet: 

1 Haltia M. ja Vaheri A. Johan Haartman, “Suomen 

lääketieteen isä”. Duodecim 122(23):107– 

116, 2006. Teksti löytyy myös Haartman-instituutin 

kotisivulta. 

Haartmaninkatu 3 then and now 

in the history of biomedicine in 

Finland 

Summary 

This is a personal and historical perspective 

on the role of the building at Haartmaninka- 

tu 3 in the development of biomedical re- 

search in Finland. Haartmaninkatu which 

runs through the Meilahti Medical Campus, 

was named after Johan Haartman (1725- 

1787), the father of medicine in Finland and 

Medicinæ Professor at the Royal Turku Acad- 

emy during the period of Swedish rule in 

Finland. The building houses most of the re- 

search groups of the Haartman Institute (al- 

so known as the Clinical-Theoretical Insti- 

tute of the Faculty of Medicine, comprised 

of the Departments of Bacteriology and Im- 

munology, Medical Genetics, Pathology and 

Virology and the Transplantation Laborato- 

ry), and also the Diagnostics Laboratories in 

rolinska Instituutin kahden kampuksen, 

Huddingen ja Solnan välinen epress-bussi 

matkustajille ilmaisena Karolinska Instituu- 

tin kustantamana – nyt Helsingin tiedelin- 

jalla on 56 pysäkkiä. 

Lopuksi haluan kiittää Suomalaista Tie- 

deakatemiaa vuoden 2010 keväällä 12. huh- 

tikuuta saamastani kunniapalkinnosta. Täs- 

sä tilaisuudessa pidin Säätytalolla esityk- 

sen, johon osana kuului myös em. biolääke- 

tieteen historiaa. 

these fields belonging to Helsinki University 

Central Hospital (HUSLAB). The building was 

opened in September 1966 and soon became 

the leading site for biomedical research in 

Finland. Today there is another important 

research building facing the main building 

of the Haartman Institute, the Biomedicum 1 

building at Haartmaninkatu 8, with Biomedi- 

cum 2 behind it. Plans eist to etend the 

Haartmaninkatu 3 building, but otherwise 

the campus is becoming too crowded. Un- 

fortunately the University of Helsinki is 

scattered among numerous campuses, with 

poor traffic connections between them. 

Moreover, collaboration between Helsinki 

University of Technology and the Meilahti 

Medical, Viikki Bioscience and Kumpula Sci- 

ence Campuses is based entirely on individ- 

ual efforts. Consequently, we are lacking an 

innovative multidisciplinary research unit in 

the Helsinki area comparable to the highly 

successful Massachusetts and California In- 

stitutes of Technology (MIT, Caltech). 

Academia Scientiarum Fennica 2010 45

Haartmaninkatu 3 ennen ja nyt – Suomen biolääketieteen historiaa

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?