Lue - Satakuntalainen Osakunta

oli hämmentynyt. Mutta hän lohdutti itseään sillä, että
toinen konsertti vielä oli jäljellä ja katseli tähtiin ikäänkuin
anoen niiltä apua vastaisen varalta. Ilma oli kylmä
ja kirkas, kadut iljangolla. Routainen maa tuntui tarvitsevan
lumipeitettä. Heinz Blumeakin puistatutti. Hänellä
ei nyt mitenkään ollut varaa sairastua. Hänen täytyi
ansaita rahaa kaikkea sitä varten, mitä perhe nyt tarvitsi.
Hajamielisenä vastasi hän kädenpuristukseen, jolla
nuorukainen täynnä ihailua siinä hotellin edessä toivotti
hänelle hyvää yötä. Oli vaarallisen liukasta.
Meren selällä näkyi alus, kokassaan pieni lamppu,
jonka välke eli vedenpinnalla yhdessä tähtivalojen
kanssa. Se oli kai se alus, jonka perämies vietti jäähyväisiltaa
raatihuoneen ravintolassa. Mastopuut häämöttivät
kuin salaperäiset ristit taivasta vasten.
Heinz Blumen korva terästyi heti ovessa kuuntelemaan,
itkisivätkö lapset. Heidän huoneensa oli toisessa
päässä pitkää käytävää: ei mitään kuulunut. Uninen
ovenvartija, jolla ei virkansa merkkinä ollut muuta kuin
jotain metallinväristä lakissa, tuli esiin, nosti tätä lakkiaan
ja halusi nähtävästi puhua. Pikkukaupunkihotellin
tunkkainen ilma, jossa äänettömyydestä huolimatta
värisi täkäläisten arvohenkilöiden ja ensiluokkaisten
matkustajien mieliala, heidän astuessaan kaupungin
ensimmäiseen ravintolaan, ilonpitoon tai kaupantekoon,
painoi kuin väkevä tomupilvi.
— Kuinka on, jääkö herra vielä tänne? lausui ovenvartija
sillä kohteliaisuudella, jota hänen ammatissaan
osoitetaan hyvien juomarahojen toivossa — ei siksi, että
tämän taiteilijaherrasväen matkatarpeet olisivat osoittaneet
erikoista varallisuutta. — Nyt on niin kova kysyntä
huoneista.
— Jään, vastasi Blume ja oli jo eteisen toisessa päässä,
lisätessään: — matkustan sunnuntai-iltana.
Ovenvartija tuli perässä.
— Ja sitten on valitettu naapurien puolelta. Eivät saa
nukkua, kun lapset itkevät.
— Rouvani lähtee aamulla, herättäkää kello kolme.
Tunne, johon ei hän koskaan ollut voinut tottua, tarttui
hänen sydämeensä niljaisella kouralla. Jollei hän
28