Riitta Savikko USKALTAA VAIKUTTAA - Satakuntalainen Osakunta

2/2006 

44. VUOSIKERTA 

HELSINGIN YLIOPISTON 

SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA 

4/2005 

43. 43. VUOSIKERTA 

HELSINGIN YLIOPISTON 

SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA 

Riitta Savikko 

USKALTAA VAIKUTTAA

pääkirjoitus 

Valitse 

ja vaikuta 

Tässä numerossa puhutaan paljon kansalaisyhteiskunnasta ja po- 

litiikasta. Karhunkierros haluaa herätellä osakuntalaisia huomaamaan, 

että politiikka ei ole vain puolueiden piirileikkiä ja pukumiesten tärkei- 

lyä eduskunnan puhujanpöntössä. Poliittisia voimia ja yhteiskunnallisia 

vaikuttamismahdollisuuksia on lukemattomia. 

Toimintatapojen monimuotoisuus voi aiheuttaa valinnan vai- 

keuden. Jotkut löytävät paikkansa jonkin puolueen riveistä, toiset kii- 

peävät kansalaistottelemattomuuden portaita barrikadeille paremman 

maailman puolesta ja joillekin sopii parhaiten arkipäivän valintojen 

kautta vaikuttaminen. 

Itse olen yläasteikäisestä asti etsinyt sitä oikeaa tapaa vaikuttaa. Olen 

kokeillut järjestötoimintaa, boikotteja, yleisönosastokirjoituksia ja Rei- 

lua kauppaa. En ole vielä löytänyt etsimääni eikä maailma ole tullut val- 

miimmaksi. Onneksi mahdollisuuksia on jäljellä lähes rajattomasti. 

Osakunta on täynnä nuoria, joilla on arvokkaita poliittisia- 

kin näkemyksiä ja tärkeää tietoa. Leimautumisen pelko ei saa 

estää näiden ajatusten jakamista. Osakuntahan on poliittisesti 

sitoutumaton ja juuri siksi sopivan puolueetonta maaperää va- 

paalle keskustelulle ja väittelylle. 

Täällä mielipiteisiin ei vaikuta ryhmäkuri eikä enemmistön kan- 

nasta poikkeavia ajatuksia sensuroida. Asioita voi siis rauhassa pohtia 

eri näkökulmista ja vaikka kesken keskustelun tulla täysin toisiin aja- 

tuksiin - eikä loikkareille käy kuinkaan. 

Vastakkainasettelussa on voimaa. Nyt reippaasti suut auki ja aja- 

tukset jakoon. Osakunta ei ole mikään poliittisten broilerien hautomo, 

vaan kasvualusta fiksuille ja rohkeille yhteiskunnallisille vaikuttajille. 

KARHUNKIERROS. Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan tiedotuslehti. Perustettu vuonna 1963. ISSN 1239–1913. 

Julkaisija: Satakuntalainen Osakunta, Lapinrinne 1 A5, 00180 Helsinki, (09) 6958 5256, www.satakuntalainenosakunta.fi. Päätoimittaja: 

Mirva Helenius, 044-576 5683 paatoimittaja@satakuntalainenosakunta.fi. Toimittajat: Tuomas Aivelo, Maija Alitalo (tiedotussihteeri), Elina 

Häivälä, Samuli Leivonniemi, Eveliina Nera, Salla Seppälä, Tuuli Seppälä, Johannes Tiusanen, Jaakko Viitala. Tätä numeroa avustivat: Johanna 

Korkeamäki, Marjukka Laiho, Mikko Mäkipää, Jaakko Räikkälä, Kalle Vähä-Jaakkola. Kannen nimiö: Kalle Järvenpää. Kannen kuva: Mirva 

Helenius. Taitto: Mirva Helenius. Painos: 300 kappaletta. Paino: Tikkurilan paino, Vantaa. 

KARHUNKIERROS 2/2006 

Mitä on politiikka? 

- osakuntalaisten vastauksia 

”Ahneuden naamiointia” 

”Yhteisten asioiden hoitamista” 

”Parhaassa tapauksessa hyvää toimintaa” 

”Vaikuttamista” 

”Kaikki mikä koskettaa enemmän kuin henkilön 

omaa sisäistä maailmaa” 

”Loputonta säätämistä ja leipomista” 

”Keskustelua ja vuorovaikutusta” 

”Valtaa ja voimaa” 

”Lain määrittämistä ja toteuttamista” 

”Paskaa” 

”Mikä tahansa voi politisoitua” 

”Paljon muutakin kuin puoluepolitiikkaa” 

”Valintojen tekemistä” 

Mirva Helenius 

paatoimittaja@satakuntatalo.fi

tässä numerossa 

4 Osakuntatoiminta jatkuu 

kesälläkin. 

5 Naapuri, jonka tunnemme 

nimeltä. Tunteeko se myös mei- 

dät? Alepa vastaa. 

6 Matti Wuori muistetaan mm. 

yhteiskuntakritiikistään. 

8 Viimeinen varjostrategia 

esittelee myyttisiä sotapäälliköitä. 

10 Puolesta vai vastaan? Kaksi 

aihetta ja kahden miehen kannanotto. 

1 Yhteiskunnallinen vaikuttaminen 

on satolaisille mieluisinta 

omien valintojen kautta, kertoo 

kysely. 

1 The Sexed-bändissä soittaa 

neljä biologia ja rumpali. 

14 Teatterilla voi vaikuttaa, 

todisti Augusto Boal. 

tiesitkö tämän satosta 

Satakuntatalo 2 oli lähellä syntyä 

vuonna 1996 Satalinnan Säätiön tarjotessa 

14 miljoonaa markkaa asuinrakennuksesta 

osoitteessa Lapinlahdenkatu 

14 (Satakuntatalon välittömässä 

läheisyydessä). 

Kauppoja ei kuitenkaan koskaan syntynyt. 

Sen sijaan osakunta perusti Akateemisen 

Ompeluseuran. 

Vuonna 1986 osakunnan varsinaisessa 

kokouksessa perustettiin MOS- 

KA-työryhmä (Mikrotietokoneen 

OsakuntaSoveltuvuutta Kartoittamaan 

Asetettu) valmistelemaan ensimmäisen 

mikrotietokoneen hankintaa osakuntaan. 

Työryhmää kehoitettiin kuuntelemaan 

erityisesti naisnäkökulman 

edustajia työssään. 

kansi 

16 Riitta Savikko on satolainen 

kansalaisjärjestöaktivisti. 

18 Snelmann tahtoi kansalaisten 

sivistyvän. 

18 Yhteiskunta-asioiden asiantuntijan 

puheenvuoro. 

0 Tyylipoliisi tarkasti osakuntalaisten 

kuteet. Kenellä on 

kaapissa seitsemän samanlaista 

paitaa? 

Tuplaisännän iloisempi ilme. 

24 Vaatteiden suunnittelu vaatii 

lukemattomia tunteja ja usean 

deadlinen. 

6 Hallituksella on salaliitto 

opiskelijoiden tyhmistämiseksi. 

Salaiset pöytäkirjamerkinnät vain 

Karhunkierroksessa! 

Kuolemattomat ja tiivistelmä 

siitä, mitä kesäretkellä todella 

tapahtui. 

Osakunta hankki työryhmän ehdotuksen 

pohjalta mm. Mikro Mikko 

2 -tietokoneen lahjoituksena Nokia 

Oy:ltä. Lisäksi perustettiin uusi virka, 

OTSO (Osakunnan Tietokoneita Suojeleva 

Operaattori). 

Isäntä, emäntä ja sihteeri saivat 

osakunnassa automaattisesti 800 markan 

(nykyrahassa n. 800 euroa) palkkion 

vuonna 1976. Emännän palkkiota 

kuitenkin leikattiin 300 markalla, koska 

hallitus näki hänen laiminlyöneensä 

vastuitaan. Muut saivat ansionsa mukaan. 

Yhteensä palkkiota jaettiin 3900 

markkaa. 

”Harrastuspiireissä opimme 

työskentelemään yhdessä yhteisen 

Tyylipoliisia 

paljastaa osakunnan 

vaatetrendit sivuilla 

20-23. 

päämäärän saavuttamiseksi. Kokouksissa 

jäsenet tulevat kykeneviksi ilmaisemaan 

ajatuksensa julkisesti, joskin 

myös pitämään suunsa kiinni, jos ei tiedä, 

mistä puhua tai miten puhua. Tämän 

vuoksi osakunnassa onkin aina suuri ilo 

silloin, kun joku uusi aukaisee suunsa 

kokouksessa, mutta myös silloin, kun 

joku paljon lässyttänyt pitää suunsa 

kiinni oikeaan aikaan. 

Aina on lähdettävä siitä, että osakunta 

on harjoittelu- ja opetteluyhteisö. 

Se kasvattaa aktiivisia kansalaisia maahamme 

ja mailmaamme.” – ote kaitsija 

Tapio Lampisen puheesta fuksien pikkujoulussa 

1965. 

Kalle Vähä-Jaakkola 


KUVA: MIRVA HElENIUS

osakuntauutisia 

Osakuntatoiminta jatkuu kesälläkin 

TEKSTI: MAIJA AlITAlO 

Kesäkuussa osakuntalaiset saavat käyttöönsä Kesäviisin, 

jota on suunniteltu jälleen E1:een eli Enskaan. Sinne pääsee 

Satakuntatalon sisäpihan kautta, ja se on auki aina elokuun 

loppuun asti. Tiedossa on mm. grillibileitä ja yhteislähtö 

Suomenlinnaan. Oikea osakuntahuoneisto aukaisee 

ovensa tuttuun tapaan syyskuussa. 

Kuntavieras Luvia kutsuu osakuntalaiset tutustumaan 

kesällä länsirannikon maihin ja mantuihin. Ajankohdasta ei 

ole vielä tarkempaa tietoa. 

Osakunta osallistuu jälleen Satakunnan Kansansoutuun 

14.-16.7.2006. Tämä kolmipäiväinen souturetki Kokemäenjokea 

pitkin on useille osakuntalaisille ehdoton 

kesätapahtuma ja irtiotto kesätöiden täyttämästä arjesta. 

SuomiAreena Porissa 

Eduskunta, Porin kaupunki ja MTV3 järjestävät 

Porissa 19.-20.7. SuomiAreena–keskustelutapahtuman. 

Tapahtuman tavoitteena on ”luoda uudenlainen keskustelufoorumi 

pohtimaan ajankohtaisia haasteita ja Suomen 

tulevaisuutta, ja samalla hyödyntää kesäisen Suomen 

miljöötä”. Tarjolla on keskusteluita vesiensuojelusta Satakunnan 

tulevaisuuden pohdintaan. Tapahtuman lippulaivana 

on puoluejohtajien kesäkohtaaminen ravintola 

Buccon terassilla. 

Satakunta on monta -ryhmä, joka koostuu Satakunnan 

killan eläköityneistä teollisuusvaikuttajista, järjestää 

torstaina 20.7. energiakeskustelun. Otsikon ”Jospa 

Venäjä sulkee hanat?” alla keskustelevat muun muassa 

Tauno Matomäki, Juha Rantanen ja Oras Tynkkynen. Keskustelua 

vetää Ilkka Suominen. Keskustelu on Suomalaisella 

klubilla klo 15 lähtien. 

> lisätietoja keskusteluista ja tapahtumista: www. 

suomiareena.fi 

Tuomas Aivelo 

4 KARHUNKIERROS 2/2006 

Vammalasta Poriin soudettava matka taittuu rattoisasti 

kirkkoveneellä osakuntatoverien kanssa. 

> Ilmoittautuminen osoitteessa http://raskala. 

satakuntatalo.fi/ilmo/kansansoutu/ 

Sipin mökki houkuttelee osakuntalaisia pariinsa myös 

kesäisin. Klapinhakkuukauden aikana Sipillä vietetään mm. 

rankkoja mökkitalkoita ja niihin liittyviä rankkoja illanistujaisia. 

Kesä ja kärpäset, sauna ja sisu, SatO ja Sipi. ”Haronmäen 

huvila” on kaikkien jäsenmaksunsa maksaneiden 

käytössä. Avaimia voi kysellä Haronmäen isäntä Mikko 

Mäkipäältä. 

> 

http://sato.satakuntatalo.fi/sipi/ , haronmaenisanta@ 

satakuntatalo.fi 

Ajankohtaista HYY:stä 

Liisankadun osakunnat saavat uudet tilat. 

Kymmenkunta vuotta osakuntia huolestuttanut 

asia on saatu jonkinlaiseen ratkaisuun, kun tulevalta 

Leppätalolta saatiin varattua liisankatulaisille 

niukasti tyydyttävä neliömäärä osakuntatoimintaan 

soveltuvaa tilaa. Se oli kyllä edaattori-urani jännittävin 

kokemus, kun hallitusyhteistyö rakoili oikein kunnolla. 

Ainejärjestöille osakuntien tilat ei ollut aivan yhtä 

tärkeä asia. 

Nyt hallitusyhteistyötä on yritetty rakentaa uudelle 

pohjalle, kun kipeimmät kysymykset on ratkaistu. 

Kumpikin osapuoli kokee joustaneensa äärirajoille. 

Mutta nyt vastakkainasettelun aika on ohi! Seuraavan 

kerran edari kokoontuu huhtikuun loppupuolella. 

Jaakko Viitala 

. varaedustaja

Lähikauppa on tärkeä asia myös suuressa 

kaupungissa asuvalle. Siellä saa kokea 

turvallisuudentunnetta, siellä löytää 

tavarat omilta paikoiltaan ja siellä 

ostotapahtumasta tulee arkipäivän 

rutiinia. 

Marita Björkgren-Sojakka on työskennellyt Kampin 

Alepassa jo yli kymmenen vuotta. 

TEKSTI JA KUVAT: MAIJA AlITAlO 

Herään keväiseen aamupäivään Satakuntatalolla. Täl- 

laisina hetkinä tekee mieli jättää velvollisuudet väliin 

ja lähteä Hietsuun vaeltelemaan. Olen kuitenkin so- 

pinut haastattelun naapurin Alepaan. 

Taukohuoneessa on vilinää, sillä vuoro on juuri vaihtumassa. 

Myymälänjohtaja tarjoaa minulle kahvit. Tarkkailen ilmoituk- 

sia ja asiakaspalautteita, joita roikkuu seinillä: HOK-Elannon 

Linnanmäkipäivä toukokuussa, ruokakaupan varautuminen 

lintuinfluenssaan, kiitokset pienelle, tummalle, lyhythiuksiselle 

kassalle. Kuulostaako tutulta? Haastateltavakseni saapuu Ale- 

pan työntekijä Marita Björkgren-Sojakka. Hän on tuttu kasvo 

epäsäännöllisen säännöllisiltä Alepa-käynneiltäni. 

Tunnetko 

naapurisi, 

Alepa? 

Maritan kauppaura alkoi jo hänen kotiseuduiltaan, Kokkolan 

S-marketista. Hän törmäsi stadilaiseen elämänkumppaniinsa 

Kokkolassa tämän työmatkalla ja muutti Helsinkiin. Työt Kam- 

pin Alepassa Marita aloitti jouluna 1994. Hänellä on mutkaton 

asenne työhön. ”Työ mikä työ. Jokaisessa työssä on erilaisia 

puolia, en voi sanoa että pelkästään hyviä tai huonoja. Kaik- 

ki ne on tehtävä ja hoidettava. En pelkää työtä.” Pohjalaista 

päättäväisyyttä tarvitaan siis myös perushelsinkiläisessä pik- 

kukaupassa. 

Kampin Alepalla on paljon kanta-asiakkaita. He ovat enim- 

mäkseen vanhuksia ja nuoria opiskelijoita. Maritallekaan ei ole 

aivan sama kenen raejuustoja ja kurkkuja hän lykkii hihnalle. 

”Meillä käy oikein kivoja ihmisiä asioimassa. Heitä ja heidän 

vakio-ostoksiaan alkaa väkisinkin tunnistaa!” Punastun, kun 

mietin, mitä minusta voisi pää- tellä elintarvikkeitteni 

perusteella. Maksalaatikkotyttö. Pakastepiz- 

zanainen. Suklaamunahamsteri. 

Pitäisi varmaan muuttaa ruo- 

kailutottumuksia. 

Tunteeko Alepa naapurin- 

sa? Tietääkö Marita, että 

suurin osa Alepassa 

asioivista opiskelijoista 

käy myös SatO:lla päi- 

vittäin? Marita ei tiedä, 

mikä osakunta on, eikä 

osaa yhdistää Satakuntataloa osa- 

Alepa sijaitsee Satakuntatalon naapurissa 

Salomonkadulla. 

kuntatoimintaan. ”Tiedän, että naapurissa on 

opiskelija-asuntola. En oikein osaa sanoa, mitä osakuntatoi- 

minta pitää sisällään.” Osaammeko lopulta mekään? 

Marita on ollut Kampin Alepassa töissä kaksitoista vuotta. 

Hän on tietämättään nähnyt usean fuksisukupolven vaihtuvan, 

hiusvärien muuttuvan, gradujen valmistuvan ja parien eroavan. 

Punakeltainen marketti on osa SatO:n päivittäistä elämää ja 

sellaisena se pysyköön. Me pidämme Alepasta ja sekin meistä. 

KARHUNKIERROS 1/2006 5

Kapinallinen 

frakissa 

Hän erikoistui jo varhain lakimiehen 

urallaan jumalanpilkkaan, Suomen 

lipun ja valtakunnanvaakunan 

häpäisemiseen, sukupuolikurin ja 

säädyllisyyden loukkaamiseen, 

aseistakieltäytyjiin ja 

yllytysoikeudenkäynteihin. 

Myöhemmin Matti Wuoresta tuli 

europarlamentaarikko. 

TEKSTI: TUOMAS AIVElO 

KUVA: MATTI WUOREN KUVAPANKKI, MARIA SEPPäLä 

HYY:n 100-vuotisjuhlien järjestäjät ker- 


jäsivät verta nokastaan. Vallitsevassa 

tilanteessa suurien juhlien viettäminen 

Vanhalla ja presidentti Kekkosen kut- 

suminen juhlapuhujaksi oli riskialtista. 

Lopputulos on tunnettu. Valtauksen järjestänyt kulttuu- 

ritoimikunta saa kiittää olemassaolostaan Matti Wuorta, 

joka Valtauksen aikaan piti seuraa Urho Kekkoselle HYY:n 

hallituksen varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Pöytäjuh- 

lan jälkeen Wuori tosin lähti omiensa joukkoon Vanhalle. 

Valtaajista hän oli ainoa, joka oli pukeutunut frakkiin. 

Kosmopoliitti henkeen ja vereen 

Jo opiskeluaikanaan Wuori osasi täydellisesti nykyihmiseltä 

vaadittavan verkostoitumisen. Hän pujotteli taidokkaasti 

niin tuon ajan vasemmisto- kuin oikeistopiireissäkin. Mai- 

netta oli helppo niittää, jos uskalsi ottaa työkseen Sadan- 

komitean aktiivien tai shaahin vastustajien puolustamisen. 

Varsinaiseen julkkiksen asemaan Matti Wuori nousi 

vasta 80-luvulla, jolloin hänellä oli jo kansainvälistä nostetta: 

Wuori johti vuodesta -89 Greenpeace Suomea ja vuosina 

1991-93 Greenpeace Internationalia. Hän avusti Amnesty In- 

ternationalia ja oli Etelä-Afrikan totuus- ja sovituskomitean 

neuvonantajana 90-luvun lopulla. Viimeistään Euroopan parla- 

mentin jäsenyys nosti hänet suomalaisen politiikan keskiöön 

2000-luvun alussa. 

Wuoren kolumneissa ja kirjoituksissa törmää kansainvälisiin 

valtiomiehiin, joiden kanssa Wuori oli sinuttelu-väleissä. Mil- 

loin hän on jutustellut mukavia Vaclav Havelin tai Desmond 

Tutun, milloin hän onkaan käynyt kahvilla Nelson Mandelan 

kanssa. 

Häpeilemätön elitisti 

Erityisen tutuksi Matti Wuori on tullut yhteiskuntakriitikkona. 

Hän ei epäillyt kertoa mielipidettään kolumneissa tai julkisissa 

esiintymisissä. Hyvin taitavana kirjoittajana ja puhuja hän tai- 

toi myös yleissivistyksen ja länsimaisen kulttuurin suuren ja 

pienen tradition.

Wuoren yhteiskuntakritiikin terä kohdistuu suomalaiseen 

kansanluonteeseen. Wuori suomii EU-politiikan nöyristelynä 

ja turhana kumarteluna: ”Suomi on maa, jonka kansa osaa vai- 

eta kahdella kielellä, mutta sanoo kyllä yhdellätoista kielellä.” 

Kansalaisyhteiskunnan Wuori näki valtion vastapelurina: Siinä 

missä edustuksellinen demokratia on vain puolueiden hiek- 

kalaatikkoleikkejä, kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuuksia 

muodostaa toimiva kansalaisdemokratia. 

Oikeusfilosofiassaan Wuori lanseerasi ns. liikennevalomo- 

raalin idean: Jalankulkijan yli saa ajaa, jos hän kävelee punaisia 

päin. Tätä hän piti suomalaisten helmasyntinä, tottelevaisuu- 

den kulttuurin ilmentymänä, joka kieltää oman järjen käytön. 

Wuori ei piilotellut näkemystään siitä, että keskieurooppa- 

lainen yhteiskunta, etenkin poliittisesti, on monin tavoin suo- 

malaista toimivampi. Hän ei pidä itseään suomalaisena, eikä 

myöskään keskieurooppalaisena. Wuoren sanoista saattoikin 

helposti saada kuvan, että Wuori piti itseään eri kastissa mui- 

den suomalaisten seurassa. Helsingin Sanomien nekrologin 

sanoin: ”Matti Wuori oli erityislaatuinen ja älykäs mies, eikä 

hän itse ollut vähiten tätä mieltä.” 

Kuubalaiset sikarit ja viski koituivatkin Wuoren kohtaloksi. 

Ensimmäisen kerran hänen terveytensä petti 80-luvun puo- 

livälissä ja häneltä leikattiin kurkkusyöpä. Tästä tuloksena oli 

Kansalaisjärjestöt ja Suomi 

Suomea on sanottu järjestötoiminnan luvatuksi maaksi, 

mutta todellisuus ainakin kansalaisjärjestöpuolella on 

toinen. Ruotsissa luonnonsuojeluliitolla on kuusi kertaa 

enemmän jäseniä ja Amnestyllä sekä Punaisella Ristillä kolme 

kertaa enemmän kuin Suomessa. Norjassa ja Tanskassa jäsen- 

määrät ovat suhteessa yhtä isoja kuin Ruotsissakin. 

Yksi syistä voi olla Matti Wuoren parjaama suomalainen 

kansanluonne. Suomessa ei myöskään ole perinnettä yhteis- 

kunnalliselle keskustelulle. Paavo Haavikko kiteytti asian tote- 

hänen persoonallinen äänensä. Hän menehtyi pitkällisen sai- 

rastamisen jälkeen syksyllä 2005. 

Poliittinen eläin 

EU-parlamentissa hänen työnsä tärkein anti oli vuotuinen ra- 

portti ihmisoikeuksien tilasta maailmassa. Lempiaiheeseensa 

Wuori paneutui aikaa ja vaivaa kuluttaen. Muita hänelle tärkei- 

tä aiheita olivat, luonnollisesti, ympäristö, kulttuuri ja demo- 

kratia. Hänen tärkeimpänä huolenaan olivat yksilön oikeudet. 

Wuori oli myös ihmisenä individualisti: Hän monesti muistutti, 

ettei mikään puolue sovi hänelle. EU-parlamenttiin hän pääsi 

sitoutumattomana vihreiden listalla. Hänen henkinen kotinsa 

olikin lähellä vihreitä, ja monet vihreät vaikuttajat Rosa Meri- 

läisestä Heidi Hautalaan ovat paljosta velkaa Wuorelle. 

Frakki taisi olla Matti Wuorelle se omin vaate ja maailman 

mahtavat sitä ominta seuraa. Heidän joukossaan oli paikka olla 

eri mieltä ja väitellä. Joka tapauksessa Wuoren kuolema jätti 

suomalaiseen yhteiskuntaan intellektuellin maailmankansalai- 

sen mentävän aukon. 

> 

Wuoren viimeiset kolumnit on koottu kirjaan Kaikki 

on totta – kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta, jonka 

Otava julkaisi syksyllä 005. Aikasempia teoksia olivat 

mm. Titanicin kansituolit (199 ) ja Faustin uni (1995) 

amalla, että Suomeen mahtuu vain yksi aate kerrallaan. Piirre 

saattaa kulkea käsi kädessä suvaitsemattomuuden kanssa: Eräs 

luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen aktiivi hakattiin Ina- 

rissa sairaalakuntoon, koska hän oli erehtynyt väärälle puolel- 

le Ylä-Lapin metsäkiistoissa. 

Joka tapauksessa mielenkiinto kansalaisjärjestöjä kohtaan on 

noussut, etenkin nuorten keskuudessa. Olisiko mahdollista, 

että ne tarjoavat toimintakanavia puoluepolitiikasta vieraan- 

tuneelle sukupolvelle? 

KARHUNKIERROS 1/2006

Varjostrategia 

TEKSTI: JOHANNA KORKEAMäKI 

PIIRROS: TUUlI SEPPälä 

Ihminen on tarinoita kertovat 

eläin, sanovat monet kulttuurin- 

tutkijat. Siksi mitä erilaisempia 

ihmisten kielellisiä tuotoksia on 

mahdollista tulkita tarinoina, jot- 

ka muodostuvat tehtävästä, sen suorit- 

tajasta ja antajasta sekä erilaisista vas- 

tustajista. Tarina eroaa sadusta siinä, että 

se kerrotaan kuulijoilleen totena. Niinpä 

strategia ei voi olla ihmesatu, jossa kaikki 

on mahdollista erilaisten yliluonnollisten 

kykyjen ja taikaesineiden välityksellä. 

Strategia tarkoittaa alkujaan so- 

dankäyntitaitoa, tarkemmin sotapäälli- 

kön virkaa, kykyä tai taktiikkaa. Sodassa 

toimivat yksilöä suuremmat kokonai- 

suudet, taktiikasta vastaavat upseerit ja 

muut sotaherrat ja siinä taistelee jokai- 

nen sotaan osallistuva miehistön jäsen, 

kotijoukoista puhumattakaan. Sota voi- 

tetaan taistelu taistelulta, ja joskus tais- 

telun voi ratkaista yksittäinen sotilaskin, 

ainakin jos Runebergin tarinaa Sven Tuu- 

vasta on uskominen. 

Strategian toimijana voi olla kol- 

lektiivinen osakunta, ”joka osallistuu 

aktiivisesti ympäröivän yhteiskunnan, 

etenkin ylioppilasliikkeen ja Satakunnan 

kehittämiseen”. Osakunta on varustettu 

tehtävään erilaisilla arvoilla ja kunniak- 


Sarjassa esitellään osakunnan strategiatyötä tuttujen kertomusten avulla. Sarja päättyy. 

Tarinoiden 

strategia 

kaalla menneisyydellä. Vastustajia tämän 

tehtävän suorittamisessa ovat esimer- 

kiksi yhteiskunnan yksilöllistyminen 

sekä osakuntien aseman heikkeneminen 

ja huono tunnettavuus. Tehtävän lähet- 

täjänä voidaan nähdä esimerkiksi ylevä 

aate isänmaan toivoista ja kansalaisten 

kasvattamisesta. 

Näkökulma vaihtuu, jos toimija 

onkin yksittäinen virkailija. Hänen teh- 

tävänsä ovat pienempiä: hänen tulee 

opastaa fuksit osakunnan saloihin tai 

järjestää vuosijuhla. Apuna hänellä on 

tehtävissä omat tietonsa ja taitonsa, 

toimikunta tai vaikkapa strategia. Vas- 

tustajina on opiskelijoiden ajan tai rahan 

puute sekä muiden järjestöjen kilpaile- 

vat tapahtumat. Tehtävän suoritettuaan 

hän saa siitä kiitoksen, hyvän mielen tai 

merkinnän curriculum vitaeen. 

Myös strategiaan kohdistettu kri- 

tiikki on sekin yhdenlainen tarina. Siinä 

toimija on jälleen virkailija, jonka tekoja 

luonnehtii pikemmin luova anarkisti- 

suus. Kaikenlainen byrokratia voi tappaa 

tämän luovuuden, jossa toimijat pyrkivät 

kokeilemaan omia rajojaan ja saada ai- 

kaan uusia toiminnan muotoja. Lopputu- 

loksena voi silti olla pyörän keksiminen 

uudelleen tai jotakin aivan ihmeellistä. 

Myyttisiä 

sotapäälliköitä… 

AleksAnteri suuri. Antiikin merkit- 

tävimpiä sotapäälliköitä ja Aristoteleen 

oppilas. 

OsAkuntAversiO. Filosofian opiskelija, 

joka neuvottelee osakunta-alueen laajennuksista 

Varsinaissuomalaisen ja Hämäläis-Osakunnan 

kanssa. 

JeAnne d’Arc. Ranskalaistyttö, joka ju- 

malaisen ilmestyksen myötä johti Rans- 

kan vapauttamista englantilaisilta valloit- 

tajilta. Poltettiin roviolla. 

OsAkuntAversiO. Suuren osakunta-

herätyksen saanut teologi, joka päätyy 

polttamaan ketjussa röökihuoneessa. 

PAllAs Athene. Viisauden ja järjestäy- 

tyneen taistelun jumalatar, joka syntyi 

sotisopa päällään Zeuksen päästä. Edisti 

tieteitä, taiteita ja käsityötä. 

OsAkuntAversiO. Taiteellinen käsityö- 

tieteilijä, joka etenee päämäärään suun- 

nitellusti ja harkiten. 

stenkA rAsin. Kasakkajohtaja, joka 

heitti vaimonsa jokeen hukkumaan 

miestensä arvoannon vuoksi. 

OsAkuntAversiO. Teekkari, joka jättää 

ei-osakuntalaisen tyttöystävänsä hen- 

gaillakseen enemmän osakunnalla. 

… ja anarkisteja 

AinO. Meni mieluummin järveen kuin 

vanhan ukon vaimoksi. 

OsAkuntAversiO. Uimamaisteri, joka 

tekee mieluiten niin kuin parhaaksi tahtoo. 

lAlli. Tappoi piispa Henrikin Köyliöjär- 

ven jäällä. 

OsAkuntAversiO. Satakuntalainen jörö, 

joka ei pahemmin pidä uusista asioista. 


KYLLÄ 

YdinvOiMA: 

Sähkönkulutuksen kasvu ja hiilivoimaloiden alasajo aiheuttaa 

tulevaisuudessa mittavan sähköntuotannon kapasiteettiva- 

jeen (VTT: rakenteilla oleva viides ydinreaktori, 1600 MW, 

huomioiden vuonna 2020 7000MW). Tähän vajeeseen on 

käytännössä mahdotonta vastata pelkillä energiansäästötoi- 

menpiteillä ja biosähkön käyttöä lisäämällä (VTT, Vihreä liitto: 

vaikutus 1000-2000 MW). 

Ydinvoimalla tuotettu sähkö on halpaa ja hinnaltaan vakaata. 

Luonnonuraania riittää nykyisellä käytöllä sadoiksi vuosiksi. 

Ydinvoiman turvallisuutta osoittaa ympäristövaikutusten ja 

onnettomuuksien vähyys. Koko ydinvoimala-ajan yli puoli- 

vuosisataisessa historiassa on ollut ainoastaan yksi vakava 

onnettomuus. 

Ydinvoimalat ovat päästöttömiä. Raaka-aineeksi käytettävä 

luonnonuraani on vain lievästi säteilevää eikä vaadi erityisiä 

säteilysuojelutoimia käsittelyssä. Lisäksi uraanin louhinta on 

pienimuotoista (1 kg ydinpolttoainetta vastaa 100 tonnia hiil- 

tä). Ydinjätteiden sijoittaminen on ratkaistu turvallisesti pe- 

ruskallion sisäisiin valvottaviin varastoihin. 

nAtO: 

Jokin aika sitten eräs virolainen ihmetteli minulle, miksei Suo- 

mi ole Naton jäsenmaa. Pitkän pohdinnan jälkeen aloin selvit- 

tää hänelle suomettumisen käsitettä. 

Naton jäsenyys antaa Suomelle uskottavan puolustuksen. 

Natossa jäsenmaat sitoutuvat antamaan tarvittaessa soti- 

laallista apua toisillensa hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan. 

Voimankäyttö liittouman ulkopuolisia valtioita tai kohteita 

vastaan vaatii yksimielisen hyväksynnän jäsenmaiden kesken. 

YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen nojaten Nato käytti 

aseellista voimaa Kosovon sodan aikana lopettaakseen kan- 

sanmurhat ja muut ihmisoikeusrikkomukset Serbiassa. 

Lähes kaikki EU:n jäsenmaat kuuluvat Natoon, ja EU:n tur- 

vallisuuspolitiikka perustuukin nyt ja tulevaisuudessa Natoon. 

Siksi Suomenkin pitäisi olla aloitteellisesti vaikuttamassa eu- 

rooppalaiseen ja globaaliin turvallisuuspolitiikkaan, jossa ke- 

hitetään mm. terrorismia ja rauhanturvaamista koskevista 

valmiuksista ja toimintamalleja. 


Kalle Vähä-Jaakkola 

Napit 

Juupas 

KUVAT: MIRVA HElENIUS

vastakkain 

Kaksi miestä, kaksi aihetta 

ja kaksi kantaa. Kumpi 

vakuuttaa sinut? 

Eipäs 

YdinvOiMA: 

Ydinvoima on vaarallista. Korkea-aktiivisen jätteen turvalli- 

nen säilöminen tuhansiksi vuosiksi on vielä kysymysmerkki. 

Ydinvoima on keskittynyttä suuriin yksiköihin, jotka ovat 

haavoittuvaisia poikkeustilanteissa. Ydinvoiman halpa sähkö 

ei kannusta teollisuutta luomaan energiaa säästäviä mene- 

telmiä. Todellisuudessa halpaa sähköä ei ole olemassakaan, 

kaikki energiankulutus aiheuttaa ympäristöongelmia. 

Ydinvoima on ympäristöriski. Uraanin kaivaminen ja rikas- 

taminen on likaista puuhaa. Hyötysuhde on matala, koska 

lauhdevettä ei hyötykäytetä. Ydinvoima ei auta ilmastonmuu- 

toksen torjumiseen, koska sillä ei korvata nykyisiä fossiilisia 

polttoaineita. Uuden ydinvoiman rakentaminen on suoraan 

pois uusiutuviin energiamuotoihin investoinnilta. 

Ydinvoiman rakentaminen ja polttoaineen hankkiminen 

vaatii ulkomaista tietotaitoa ja materiaalia. Ydinvoima on 

hallaa energiaomavaraisuudelle. 

nAtO: 

Suomella ei ole mitään tarvetta liittyä Natoon, sillä lähipiiris- 

sä ei ole nähtävissä mitään sotilaallisia uhkia, jotka tarvitsisi- 

vat Naton kaltaista suojaa. Suomi on EU:n jäsenenä riittävän 

diplomaattisen suojan alla. 

Naton suurin ongelma on, ettei sillä ole enää mitään teke- 

mistä. Kylmän sodan loputtua kommunismin mörkö katosi, 

eikä Natoa enää tarvita konkreettisena suojana Itää vastaan. 

Nyt Nato hakee suuntaansa uusia uhkia, kuten terrorismia, 

vastaan. Nykyiset uhat ovat monisyisempiä ja vaikeita. Terro- 

rismi on kätevä termi, joka kuuluu suurvaltojen työkalupak- 

kiin. USA käyttää sitä öljyn hankkimiseen ja Venäjä oikeuttaa 

sillä periferiansa sortamisen. 

Nato on sotilasliittona omavaltainen. Se voi toimia YK:n 

mandaattia vastoin ”maailmanpoliisina”. Nato on voima- 

politiikkaa, ei sivistynyttä diplomatiaa tai kanssakäymistä. 

Kansainväliselle oikeudelle tämä toiminta on myrkkyä. Liit- 

tyessään Natoon Suomen pitäisi panostaa entistä enemmän 

resursseja kansainväliseen puolustukseen. Naton viides py- 

kälä on ehdoton. Sodan syttyessä Suomi ei voisi enää valita 

puoltaan tai puolueettomuuttaan. 

EI 

Tuomas Aivelo 


Osakuntalaiset 

vaikuttavat 

valinnoillaan 

Moni osakuntalainen uskoo voivansa vaikuttaa 

yhteiskunnallisiin asioihin parhaiten omilla 

päätöksillään, kertoo osakuntaisten keskuudessa tehty 

kysely. 

TEKSTI: MIRVA HElENIUS 

Kyselyyn vastasi 30 satolaista. Puolet vastanneista piti henkilökohtaisia valintoja 

itselle mieluisimpana tapana vaikuttaa. Enemmistö miehistä päätyi 

tälle kannalle. Kansalaisjärjestöjen kannattajista suurin osa oli naisia, sen sijaan 

puoluetoimintaan uskoivat enemmän miehet. 

Vaikka kyselyn otos oli pieni, tulos jatkaa vastaaviin teemoihin liittyvien tutki- 

musten paljastamaa linjaa: puoluepolitiikka ei saavuta suurta suosiota nuorten 

keskuudessa. Yksilön henkilökohtaisten valintojen ja päätöksenteon merkitys on 

edelleen kasvussa. 

Mikä on mielestäsi paras tapa 

yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

Vaihtoehto 1: Poliittiset puolueet 

Vaihtoehto 2: Kansalaisjärjestöt 

Vaihtoehto 3: Omat valinnat sitoutumatta kollektiiviseen toi- 

mintaan 

Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Vaihtoehto 3 


Naisia 

Miehiä 

Otos: 30 

osakuntalaista, 

joista 12 naista 

ja 18 miestä. 

kerrostalon kellarissa 

Biologien bändi hakee 

opinnoille vastapainoa 

soittamalla yhdessä, 

TEKSTI: JOHANNES TIUSANEN 

Kun Lammin tutkimusaseman 

kenttäkurssilla selvisi että sex 

on verbi, oli biologian opiskeli- 

ja Irma Helokselle selvää, että sen pitää 

olla bändin nimi. Irma on viisikon kita- 

risti-laulaja ja tekee kappaleet yhtä lu- 

kuunottamatta biologeista koostuvalle 

The Sexed -bändille. 

”Se on siis ”to sex”, määrittää suku- 

puoli. Olimme Lammilla samassa ryh- 

mässä jossa pyydystimme perhosia, 

määritimme niiden sukupuolen, merk- 

kasimme ja päästimme taas vapaiksi. Tosi 

masentavaa ottaa kiinni, ”uros”, sitten 

katsoa merkistä ”ai, naaras”.” 

”Minulta tultiin ruokalassa kysy- 

mään tulisinko bändiin soittamaan kos- 

kettimia, ja vastasin tietenkin että joo 

joo. Vasta myöhemmin kävi ilmi ettei se 

ollutkaan pilailua. Tavallaan tämä on siis 

nyt jo vuoden mittaiseksi pitkittynyt vit- 

si koko bändi”, kosketinsoittaja Vuokko 

kertoo bändin synnystä. ”Minä vain ha- 

lusin soittaa bassoa”, kertoo Martta, ja 

käy ilmi että viulisti Suvi on ainoa, joka 

soittaa bändissä ykkössoitintaan, vaikka 

kaikilla on monenlaista soitto- ja laulu- 

taustaa. 

The Sexed on kuitenkin jotain aivan 

muuta kuin pitkä vitsi. Kappaleen ”Not

Sarjassa esitellään Satakuntatalon bändikämpässä soittavia yhtyeitä 

The captured. 

The sexed. 

The Sexed -bändissä soittavat (vas.) Suvi 

Pousi, Martta Viljanen, Vuokko Lipponen ja 

Irma Helos. Kuvasta puuttuu rumpali Ilmari 

Vacklin. 

a surprise” jälkeen rumpali Ilmari ker- 

too, ettei tempo ollut oikea, jo tree- 

neistä poistunutta viulua olisi tarvittu 

ja Irman kitaran soundi muuttui kes- 

ken piisin. Näin siitäkin huolimatta, että 

soitto on huoliteltua 

ja duettona lauletut 

vokaaliosuudet tule- 

vat ponnistelematta 

The released. 

vät odotukset muusta repertuaarista 

korkealle. 

”Olemme esiintyneet yksissä tu- 

pareissa ja synttäreillä ilman rumpalia, 

Vaikka olisi totta, että tämä on 

bändin paras kappale, jäävät 

omia kap- 

paleita on 

vielä aika 

vähän ja 

ulkomuistista. 

odotukset muusta repertuaarista coverpiisit 

Melankolisesti junnaava 

särökitarariffi 

korkealle. 

ovat vähän 

mitä 

palaa hypnoottisesti 

s a t t u u . 

uudestaan ja uudestaan säkeistön alun Kaikkea Helpin ja Riidankylväjän välil- 

kuvioon eikä samaan pisteeseen palaava tä on soitettu. Olisi kyllä kivaa tehdä 

teksti ole kappaleen puolivälin jälkeen enemmän keikkaa”, Irma kertoo ja koko 

todellakaan yllätys. Vaikka olisi totta, kokoonpano suhtautuu innolla Osakun- 

että tämä on bändin paras kappale, jäänan kulttuuripäivän ideaan. 

Osakunta ei olekaan soittajille entuudestaan 

tuttu. Koska bändikämpän 

saaminen Helsingistä näytti lähes mahdottomalta, 

selasivat biologit osakuntien 

sivustoja. Kun vaihtoehdot olivat Hämäläis-Osakunta 

ja SatO, eivätkä hämiksen 

säännöt ja rajoitukset tuntuneet houkuttelevilta, 

päätyivät soittimet Satakuntatalon 

kellariin. 

Vaikka yksi pitää kappaleiden kirjoittamisesta, 

toinen toistuvista vitseistä 

(kappaleen alkaessa rumpali laskee alle) 

ja kolmas jostain muusta, on bändin keskeisin 

anti kaikille yhteinen: vastapainoa 

opiskelulle - olkoonkin opiskelukavereiden 

kanssa. 


Pelkän viihteellisen arvon lisäksi teatteri 

on aina pyrkinyt ottamaan kantaa ja 

vaikuttamaan ihmisten ajatuksiin. Se on 

toiminut myös tiedon välittäjinä. Tämä 

perinne elää yhä. 

TEKSTI JA KUVA: TUUlI SEPPälä 

Lakiasäätävä teatteri 

Yksi omalaatuisimmista teatterin sovellutuksista on 

mielestäni lakiasäätävä teatteri (Legislative Theat- 

re). Termillä tarkoitetaan muutakin kuin eduskuntaa. 

Lakiasäätävä teatteri kehitettiin, jotta ihmiset ymmärtäisivät 

paremmin uusien, säädettävien lakiesitysten merkityksen ja 

vaikutukset omaan elämäänsä. Idean isä brasilialainen Augusto 

Boal alkoi käyttää menetelmää 1990-luvun alkupuolella Brasi- 

liassa tehtyään pitkän uran kantaaottavan ja osallistavan teat- 

terin parissa. 

Forum-teatterin jälkeläinen 

Menetelmä Lakiasäätävään teatteriin löytyi Boalin jo aiemmin 

käyttämästä Forum-teatteri -formaatista. Siinä näyttelijät te- 

kevät esityksen yleisöä koskettavasta – yleensä yhteiskunnalli- 

sesta – aiheesta. Kuka tahansa yleisöstä voi keskeyttää näytel- 

män ja tarjota toista ratkaisua ongelmatilanteeseen. Ehdottaja 

voi sitten tulla joko itse lavalle esittämään ehdotuksensa tai 

joku näyttelijä voi toimia annettujen ohjeiden mukaisesti. 

Sama kohtaus toistetaan erilaisin variaatioin. Näin tilanne tu- 

lee käsiteltyä monipuolisesti ja jokainen voi muodostaa mie- 

lessään oikean ratkaisun. 

Sorretut saavat äänensä kuuluviin 

Pakoiltuaan sotaa vuosia Augusto Boal palasi synnyinmaahan- 

sa. Hän jatkoi sorrettujen oikeuksien puoltamista. Sotilasdik- 


LAINSÄÄTÖ PELKKÄÄ 

tatuuri maassa oli ohi, mutta asiat eivät olleet mallillaan. Boal 

käsitteli aluksi jo tavanomaisiksi muodostuneita aiheita, kuten 

työttömyyttä, terveyttä, asumista, seksuaalista väkivaltaa ja 

sortoa. Esityksissä kävi ilmi, että sorron saattoi aiheuttaa val- 

litseva laki. Silloin heräsi ajatus, että teatterin avulla kyettäisiin 

vaikuttamaan siihen. 

Esitys syntyy 

Boal oli yhteiskunnallisesti arvostetussa asemassa, mikä mah- 

dollisti idean toteuttamisen. Hän keräsi sekä alueellisesti että 

temaattisesti yhteenkuuluvia ryhmiä, joiden kanssa hän tutki 

aihetta. Ryhmät työstivät lakialoitteen forum-esitykseksi, joka 

näytettiin julkisella paikalla, kuten torilla. Tilaisuudessa jaettiin 

myös brosyyreitä aiheesta ja paikalle saattoi tulla asiantun- 

tijoita, jotka auttoivat lakiehdotuksen muotoilussa. Prosessi 

dokumentoitiin huolellisesti, ja se toimi kansan kuulemisen 

virallisena apuvälineenä. 

Augusto Boal, s.1931 

Brasilialainen teatterifilosofi, joka menetelmillään pyrkii 

osallistamaan yleisöä. Tekee voimakkaasti kantaaottavaa 

teatteria, joka pyrkii parantamaan yhteiskuntaa tai vahvis- 

tamaan ihmisten minuutta. Kuuluisin Boalin menetelmistä 

on Forum-teatteri. 

Boal aloitti uransa 1950-luvulla Brasiliassa. Jouduttu- 

aan maanpakoon hän jatkoi menetelmiään Portugalissa 

ja Ranskassa. Boalin palattua Brasiliaan 80-luvun lopulla 

hänestä tuli kaupunginvaltuutettu, ja hän kehitti lakiasää- 

tävän teatterin.

TEATTERIA 

Vaikutukset 

Boalin menetelmän avulla työstettiin 13 lakiesitystä neljässä 

vuodessa. Ne koskivat esimerkiksi markkinapaikan hygieniaa 

ja homoseksuaalien oikeuksia. Boalin itsensä mielestä olen- 

naisin saavutus oli rikosoikeusjuttujen todistajien suojelu. 

Menetelmää on kokeiltu myös Saksassa, Münchenissä. Siellä 

käsiteltiin ulkomailta tuodun vaimon sosiaaliturvaa. 

Menovinkit 

Tapahtumarikas ja toimelias kevät kääntyy pian 

kesäksi, mutta osakunta porskuttaa eteenpäin. 

5.-7.5. Tornien taisto ja luontoviikon- 

loppu 

Hyvän toiminnan kerhon ja ympäristövastaavan 

johdolla vietetään vihreää viikonloppua 

Sipin mökillä. 

17.5. Urheilutmk:n oki 

Toukokuun puolessa välissä luvassa on jotain 

liikunnallista. Päästäänkö tänä vuonna aurinkoiseen 

Hietsuun palloilun merkeissä? Sen saat 

selville vain saapumalla paikalle. 

18. ja 20.5. Euroviisut 

Semifinaaleissa tykittää Lordi. Jatkuuko ehdokkaan 

matka finaaliin asti? Viisissä tarjolla kollektiivista 

jännittämistä. 

19.5. Ravintola-eksku 

Afrikka-aihe ei päättynyt Herrapäivällisiin. Kulinaarikerho 

vie osakuntalaiset maistelemaan 

afrikkalaisia makuja Petit Popo -ravintolaan. Ilmoittatumiset 

kerhon puheenjohtajalle ti 16.5. 

mennessä, kulinaarikerhonpj@satakuntatalo.fi. 

24.5. Valmistu-oki 

Kevään viimeinen osakuntailta käsittelee graduja, 

lopputöitä ja valmistumista. Teorian päätteeksi 

voi ottaa maillia käytännön kokeneista, 

sillä ilta jatkuu kaikille osakuntalaisille avoimilla 

vauhdikkailla valmistujaisbileillä. 

> Kevään ja kesän ohjelmasta lisää 

osoitteessa http://sato.satakuntatalo. 

fi/tapahtumakalenteri/ 


Maan ystävä 

Maan Ystävien puheenjohtaja Riitta Savikko halasi Lastenlehdon puita. 

Riitta Savikko tahtoo olla mukana 

ruohonjuuritason toiminnassa paremman 

maailman puolesta, mutta ei sulje 

pois puoluepolitiikan mahdollisuutta 

tulevaisuudessa. 

TEKSTI JA KUVA: MIRVA HElENIUS 

Riitta Savikko maksoi Luonto-Liiton ja WWF: 

n jäsenmaksun jo monta vuotta sitten. ”Mutta 

ajattelin silloin, että ne on sellaisia pelottavia ja 

radikaaleja järjestöjä. En minä niiden toimin- 

taan uskaltanut mennä mukaan.” Helmikuussa 


2004 hän kuitenkin rohkaistui osallistumaan Maan Ystävien 

ilmasto-kampanjan tapaamiseen, ja tuli imaistuksi järjestötoi- 

mintaan. 

”Ei minulla ollut mitään suurta missiota, että nythän sitä ale- 

taan vaikuttaa.” Vähitellen Savikko on kuitenkin ajatunut yhä 

enemmän mukaan. Tänä vuonna hän toimii Maan Ystävien pu- 

heenjohtajana. 

Osakuntaan Savikko liittyi syksyllä 1999. Hän asuu nyt 

toista kertaa Satakuntatalossa. ”Mutta osakunnassa en ole 

kovin aktiivisesti toiminut”, hän huomauttaa. Opiskelu pitää 

hänet kiireisenä, sillä Savikko opiskelee sekä ympäristösuo- 

jelutiedettä Viikissä että ympäristöpolitiikkaa Tampereen yli- 

opistossa.

”Jotkut pitävät järjestön toimintaa 

pahassa mielessä puuhailuna ja 

jonkinlaisena piiperöintinä.” 

Maan Ystävät on pieni järjestö, ja toimii hyvin itseorganisoituvasti. 

”Ihmiset saavat järjestää sellaista toimintaa kuin 

haluavat ja keskittyä niihin teemoihin, jotka kiinnostavat.” Toimintatapoihin 

kuuluu erilaiset tempaukset, keskustelutilaisuu- 

Maan Ystävät 

det, esitteiden tekeminen ja jakaminen, mielenosoitukset ja Yhteiskunnallinen ympäristöjärjestö 

luennointi. Järjestö osallistuu myös erilaisiin teemoihin liittyvi- Toimii ekologisesti kestävämmän, oikeudenmukaien 

nettisivustojen ylläpitämiseen. 

semman ja demokraattisemman maailman puolesta 

Järjestön mukaan teemoihin liittyvää kansalaistottelematto- Perustettu vuonna 1996 

muutta tuetaan, mutta sen tulee olla ehdottoman väkivalla- Talous- ja ilmastokampanja kaksi tärkeintä 

tonta ja avointa, omilla kasvoilla ja nimillä tapahtuvaa. 

12 paikallisryhmää ympäri Suomen, mm. Helsingis- 

”Vaikuttamistakin on niin monenlaista. Yksinkin voi vaikutsä (Myhky/Hymy), Porissa (Posmy), Rovaniemellä 

taa, vaikkapa äänestämällä kukkarollaan. Joukossa taas saa sen (Romu) ja Tampereella (Mytty) 

olon, että pääsee tekemään oikeasti jotain.” Savikko kutsuu- Osa Friends of the Earth International -verkostoa, 

kin järjestötoimintaa aktivistien vertaistukiverkostoksi, jossa 

maailmantuskaa potevat ihmiset saavan jakaa ajatuksiaan. 

Ympäristöjärjestötoiminta kokoaa joukkoihinsa jäseniä 

lapsista eläkeläisiin. Kuten monissa muissa kansalaisjärjestöissä 

johon kuuluu jäseniä yli 60 maasta 

> www.maanystavat.fi 

Suomessa, Maan Ystävissäkin enemmistö on kuitenkin 20-30 ympäristöhallintoon, tutkijan työhön kuin järjestötoimintaan- 

-vuotiaita opiskelijoita. ”Osaselitys tälle on varmasti se, että kin. En vielä tiedä, mihin oma polkuni vie.” 

opiskeluaikana on vapaus etsiä ja haahuilla 

Leimautumista ympäristöakti- 

vähän ja kokeilla vaikka aktivismia.” 

”Ei minulla ollut mitään suurta 

visti ei pelkää, mutta puolueet- 

Ympäristöjärjestöissä toimiviin liitetään 

usein tietynlaisia stereotypioita. Joskus 

missiota, että nythän sitä aletaan 

tomuuden menettäminen mietityttää 

häntä. ”Totta kai olen 

tempauksissa törmää ihmisiin, jotka pitävät vaikuttaa.” 

miettinyt, mitä järjestötaustani 

järjestötoimintaa ”pahassa mielessä puu- 

tulevaisuuden työnantajalle 

hailuna ja jonkinlaisena piiperöintinä.” Enimmäkseen muiden merkitsee.” Hän ei kuitenkaan koe kansalaisjärjestössä toimi- 

ihmisten suhtautuminen on kuitenkin kannustavaa. ”Ja myös 

korkeamman tason keskustelutilaisuuksissa meidän järjestön 

mista esteeksi tulevalle ammatilleen, mikä ikinä se onkaan. 

asiantuntijastatus tunnustetaan,” Savikko lisää. 

Politiikan ja kansalaisjärjestötoiminnan raja on hieman häi- 

Tiukkapipoiseksi piiperoksi puheenjohtaja itse ei tunnustaulyvä ja sen ylittäminen yleistä. ”Monet poliitikotkin ovat olleet 

du. ”Kyllä minä ajelen autoa ja muutenkin elän melko tavalli- mukana kansalaisjärjestöissä ennen puoluepoliittista uraa.” 

sesti. Pahin antiekotekoni on varmaan lentäminen. Euroopan Miksi Savikko sitten valitsi itse juuri järjestön eikä puoluetta? 

Maan Ystävien vuosikokoukseenkin menin lentokoneella,” hän ”Ei puoluepolitiikkaan meno myöhemmin ole poissuljettua. 

tunnustaa. 

Mielestäni kansalaisjärjestössä pääsee kuitenkin paremmin 

toimimaan ytimen kanssa. Politiikassa vaikuttamishalu on se 

Tulevaisuuden suunnitelmistaan Savikko ei ole varma. ensimmäinen juttu ja sitten vasta teemat, ainakin niin minä sen 

”Olen saanut tutustua niin kunnalliseen ympäristönsuojeluun, koen”, pohtii Savikko. 


Kansakoulun kummisetä 

Herra Snellman on muutakin kuin 

makkaramestari, ja jopa ennen 

kaikkea sitä muuta. 

TEKSTI JA KUVA: JAAKKO VIITAlA 

PIIRROS: TUUlI SEPPälä 

ekspertti esittelee Palstalla osakunnan toimija esittelee alaansa 

Yhteisellä asialla 

eli yhteiskuntatieteilijä 

yhteiskuntasihteerinä 

Viime numerossa osakuntamme kirjastonhoitaja totesi, 

ettei kai osaisi elää ilman kirjoja. Yhteiskuntasihteeri ei 

osaisi elää ilman yhteiskuntaa. En voisi, kykenisi, pystyisi. Yh- 

teiskunta nimittäin on - halusimme sitä tai emme. 

Meitä ihmisiä tallustaa täällä maan päällä muutama omaa, 

ihanaa itseämme enemmän. Sen vuoksi heimosodista päästy- 


Johan Wilhelm Snellman istuu Suomen pankin 

edessä, mutta siitä huolimatta hän on paljon muutakin 

kuin Suomen markan isä. Jos Uno Cygnaeus oli kansakoulun 

isä, oli Snellman ainakin sen kummisetä. Itse asiassa nykyinen 

peruskoulu vastaa enemmän Snellmannin kuin Cygnaeuksen 

käsitystä kansanopetuksesta. 

Snellman piti erityisen tärkeänä kansan sivistämistä. Kas- 

vatus oli kodin tehtävä, sivistys kuului yhteiskunnalle ja kou- 

lulaitokselle. Naisten sivistäminen oli erityisesti siksi tärkeää, 

että heidän piti kasvattaa lapsia. Myös naisen tuli olla aktiivi- 

nen kansalainen. 

Snellmanin mukaan sivistys oli ihmisyyden merkki, se 

erotti ihmisen luonnosta. Sivistyksen edellytyksenä oli itse- 

kasvatus ja tuloksena kunnollinen kansalaisuus. Se puolestaan 

rakentuu pienistä palasista: ihminen tuli kansalaiseksi olemalla 

osa perheyhteisöä, sitä kautta kyläyhteisöä, sitä kautta kieliyh- 

teisöä ja lopulta osa Suomen kansaa. Snellman rakensi Suo- 

men itsenäisyyttä sivistyksen kautta: kun kansa sivistyy ja yh- 

tenäistyy, se ansaitsee oman maansa. Jos ei ole mitään omaa, ei 

ämme maailman mailla ja mantereilla on nähty hyvin kirjava 

joukko erilaisia vaihtoehtoja ihmisten yhteiselämän mahdol- 

lisimman rauhanomaiseksi, mukavaksi ja oikeudenmukaiseksi 

järjestämiseksi. Mikä sitten on oikeutta, onkin vaikeampi asia. 

Nykyinen Suomessakin vallitseva, ainakin nimellinen, edustuk- 

sellinen demokratia (demos, kratos = kansanvalta) on siis vain 

yksi monista mahdollisista yhteiskunnan järjestämisen malleis- 

ta. Eihän toki ole mitenkään itsestään selvää, että meistä kukin 

saa melko vapaasti vaellella pitkin Aleksanterinkatua, terveh- 

tiä tuttujaan näiden sosiaalisesta ja taloudellisesta statuksesta 

riippumatta, ja vieläpä hankkia elantonsakin itse haluamillaan 

keinoilla. Rikas, rakas, köyhä, varas? Mitä mistäkin elannonhan- 

kintamuodosta seuraa, on taas kerran edustuksellisen, yhtei-

voi olla yhteistäkään. Tosin Snellman kuoli 

1881, eikä koskaan nähnyt itsenäistä Suo- 

mea. 

Yksi keskeinen suomalainen sivistyksen 

rakentaja Snellmanin aikana oli osakuntalai- 

tos. Osakunnan tehtävänä oli koota yhteen 

ylioppilaita ja edistää sekä kollektiivista että 

yksilöllistä sivistystä, kansalaisuutta. 

Snelmann eli autonimian ajan Suomessa. 

Pohdittiin, onko suomalaisuutta olemassa ja 

mitä se on. Nyt kun Suomi on osa Euroo- 

pan Unionia, voidaan ajatella, että yhteistä 

Eurooppaa ei voi olla ilman vahvaa kansallista identiteettiä. 

Voimme olla eurooppalaisia vain olemalla ensin suomalaisia. 

Satakuntalaisia olemalla karvialaisia, kankaanpääläisiä, honka- 

jokisia. 

Snellmanin syntymästä tulee toukokuun 12. päivänä 

kuluneeksi 200 vuotta. Sen kunniaksi sivistykäämme, olkaam- 

me suomalaisia. 

sen, laajennetun kuntamme eli karkeasti yleistäen valtion mää- 

rittelemää. Tämän valtion byrokratian viidakossa vielä tänäkin 

päivänä vaikuttavat ihan oikeat yksittäiset ihmiset, jotka ovat 

verta ja lihaa, eivät siis ykkösiä ja nollia ja aanelosia. 

Näitä yhteiskuntamme hoitoon perehtyneitä nollien, ykkösten 

ja aanelosten eksperttejä on mahdollista tavata vaikka edus- 

kunnan täysistunnoissa. Puuduttavan kuivasta ulkoasustaan 

huolimatta siellä puhutaan ihan asiaa Sinulle, minulle, meille 

kaikille. Niin kauan kuin autiolle saarelle muuttaminen ei ka- 

jasta realistisesti haaveissasi, juuri Sinä olet osa yhteiskuntaa. 

Marjukka laiho, 

yhteiskuntasihteeri, YTM 

Missä menet, sivistys? 

Lukion käy yhä suurempi määrä nuoria ja yliopis- 

toon pyrkii yhä useampi. Tästä huolimatta 15–19- 

vuotiaista suomalaisista pojista 13 % ja tytöistä 

6,1 % ei käy koulua eikä tee työtä. 

Ennen oppivelvollisuuslakia 1921 osa maaseudun 

lapsista oli kotona töissä koulun sijaan. Rippikoulu 

kuitenkin takasi sen, että ainakin kaikki avioon ai- 

kovat osasivat lukea. 

Esimerkiksi Kiinassa valtiolla ei ole varaa koulut- 

taa koko väestöään. Suomessa taas on kansanosa, 

joka ei edes tunnu haluavan ilmaista koulutusta. 

Kun Suomeen rakennettiin kansakouluverkostoa, 

periaatteena oli, että kenenkään koulumatka ei 

ollut yli viisi kilometriä. Silloin ei mietitty, mitä se 

maksaa, kunhan kansa sivistyy. 


TYYLIPOLIISIN 

RATSIASSA 

Vaatteet peittävät arat paikat ja lämmittävätkin tarvittaessa. Ne ovat käytännön 

pakko, mutta kertovat myös mitä ihmeellisimpiä juttuja käyttäjistään. Tyylipoliisi 

kyyläsi satolaisten vaatteet periksiantamattomalla tyylillään ja huvittui. On 

täällä vaan ihme jengiä. 

Nainen uniformussa 

Ilona Pitkänen, maanpuolustuskorkeakouluopiskeli- 

ja 

YleisnÄkYMÄ Kaikkiruokainen värimaailma, mutta 

kääntyy usein punasinilinjalle. Keltaista inhoaa. Vapaaajalla 

kaiken pitää olla kivaa ja mukavaa. Tosin arkena 

joutuu sonnustautumaan tylsään siniseen uniformuun ja 

näyttää HKL:n bussikuskilta. 

kukA kiihOttuu Linjoilla 62, 104, 68, 70T, 102T ajavat 

kuskit ja junien konduktöörit. 

shOPPAilutAvAt Vihaa shoppailua, koska ei ikinä löydä 

sitä mitä haluaa tai löytää sen väärään aikaan. 

FAB 5:kin PitÄisi Uniformusta tietenkin. Uuh, female 

Y.M.C.A. 

ei kOskAAn Pukeutuisi Pitsiä ja röyhelöitä pursuaviin 

kermakakku-unelmiin. 

kurkistus PinnAn Alle Missä on osakunnan pornografia, 

huutaa tyylipoliisi. Tältä leidiltä ei löydy edes vihjettä 

seksyistä pikkareista. Neutraali alusvaateseikkailija. 

Rintaliivien pitää olla mukavat, eikä olkaimet saa tippua 

käytännön syistä. 

siis hÄh?! Vaatekaapista löytyy 70-luvulta oleva Tpaita, 

jota ei ole käyttänyt koskaan. Sen rinnassa lukee 

Jesus Road to Freedom. 


TEKSTI JA KUVAT: EVElIINA NERA

Vaatteet = aatteet? 

Pukeutumista voidaan tulkita monella tavalla. 

Toisaalta vaatteet näkyvät toisille ihmisille, 

toisaalta niiden pitäminen yllä on kokemus 

käyttäjälle. 

Vaatteilla voidaan kommunikoida, ottaa 

kantaa, miellyttää, provosoida, kuulua jouk- 

koon tai kertoa vaatteiden käyttäjästä ja 

hänen ideologiastaan. Jotkut tutkijat jopa 

näkevät vaatteet kehyksenä, joiden avulla 

niiden kantaja etsii paikkaansa ympäristössä. 

Kautta aikojen pukeutumista on 

käytetty merkkinä ryhmään kuulumisesta. 

Vaatevalinnoilla voi myös pyrkiä erottautumaan 

muista. 

Sekaisin marista 

Mikko Mäkipää, tieto- 

jenkäsittelytieteen opiskelija 

YleisnÄkYMÄ Sini-valkosini-valko-sini-valko-raidat. 

Suomalaiskansalliset värit 

vilkkuvat tyylipoliisin silmissä. 

kukA kiihOttuu Kirsti 

Paakkanen. 

s h O P PA i l u tAvAt K ä y 

täyttämässä garderoobinsa 

neljästi vuodessa. Shoppailu 

ei kauan kestä, koska koko 

vuoden paidat löytyvät samasta 

kaupasta. Kätevää. 

FAB 5:kin PitÄisi Vaatteista 

kumpuileva isänmaahenkisyys. 

ei kOskAAn Pukeutuisi Omien sanojensa mukaan ei löydy mitään naisten asustetta, mitä ei laittaisi päällensä. 

Tummia ja räikeitä värejä karsastaa. 

kurkistus PinnAn Alle Käyttää kuulemma ’vaaleita boksereita, mut ei nyt ihan aina’. Ei tietystikään, pohtii tyylipoliisi. 

Miehillähän on tapana pestä alushousunsa vasta kuin ne kääntyvät kellertäviksi. 

siis hÄh?! äijältä löytyy kaapistaan seitsemän (!) sinivalkoraitapaitaa ja kasa vaaleita kangashousuja. 


Maanläheistä kikkailua 

Salla Seppälä 

Vaatetussuunnittelun opiskelija 

YleisnÄkYMÄ Syksyinen mökkimaasto, jonka pyykkinarulle 

jäänyt roikkumaan mummon vanha essu. 

Kauniita maanläheisiä, murrettuja sävyjä. Pilkahdus 

kirkasta vihreää ja punaista. 

kukA kiihOttuu Kallion ilmaisutaidon lukion 

opiskelija. 

shOPPAilutAvAt Pari kertaa kuussa. Lähinnä 

ryöstää ideoita kaupoista ja ompelee niiden pohjalta 

omat luomuksensa. 

FAB 5:kin PitÄisi Pariisista hankittu kirkkaanpunainen 

kastelukannun muotoinen käsilaukku. 

kurkistus PinnAn Alle Ei myönnä kaapistaan 

löytyvän pornoalusvaatteita eikä stringejä. Trikoota 

ja puuvillaa sen olla pitää. 

ei kOskAAn Pukeutuisi Rauman Lukon pelipaitaan. 

siis hÄh?! Tytöltä löytyy kasa heräteostoskoruja 

ja hienoja huiveja, mutta kaulassa roikkuu silti usein 

tuhti avainkimppu. 


Salaperäinen farkkumies 

Kari Vanhatalo, DI, työskentelee Otaniemessä 

YleisnÄkYMÄ Sinisiin kauluspaitoihin ja farkkuihin kiintynyt 

mies. Vyö pitää olla ja paita housuissa - tai Kapa ei 

suostu lähtemään minnekään. Pitää viikon yhtä vaatekertaa. 

Viikonloppuisin irrottelee motolla ’otetaan vaan 

kaapista jotakin.’ 

kukA kiihOttuu Kuka vain ainakin silloin, kun tämä 

mies pukeutuu parfyymiin. 

shOPPAilutAvAt Katsastaa kaupat palkkapäivänä tai 

useammin. 

FAB 5:kin PitÄisi Tarkka tyylistään. Inhoaa Marimekkoa. 

Kamalia kuoseja kuulemma. 

ei kOskAAn Pukeutuisi Miesten stringeihin. 

kurkistus PinnAn Alle Mustat Black Horset. Musta 

kangas vain vilahtaa peukun ympärille lanteilta ja tyylipoliisi 

saa todistusaineiston. 

siis hÄh?! Kietoo somasti housuista vedetyn kalsarin 

kulman sormensa ympärille. Tykkää siis leikitellä vaatteillaan.

johannes muuttaa maalle 

Mitäs me isännät, 

osa 2 

Hei hoi, veroilmoitukset tuli tehtyä 

ja lähetettyä, ja nythän ne tulivat 

jo takaisinkin oikein värilliselle paperille 

tulostettuina. Ei tämä veroehdotustou- 

hu turhaa siis olekaan! Nyt olenkin voi- 

nut iloisella mielellä käydä vuoden 2006 

maataloustukioppaan kimppuun. 

Tukioppaassakin on ilon aiheita. 

EU-maissa siirrytään portaittain seuraa- 

van 10 vuoden aikana ns. tilatukimalliin: 

erityistuet poistuvat ja siirtyvät tasatu- 

keen, joka kyllä alenee, mutta sen saisi 

vaikkei viljelisi, tosin silloin ei kansallisia 

tukia, eli ihan sama, mutta siis alenee. 

Tukiviidakossa ollaan vesureiden kans- 

sa liikkeellä, ja haku on siis 2016 alkaen 

kuulemma entistä helpompaa. Ja kun en 

ole eläinbisneksessä mukana, tukioppaan 

154 sivusta vain 133 koskee minua. 

Tukioppaan lukemisen jälkeen oli 

nuoren maisterin pää pyörällään - kuin 

humalassa, mutta valtion piikkiin. ”Ser- 

tifioitujen kilojen perusteella lasketus- 

ta tukimäärästä (satoina kiloina yhden 

desimaalin tarkkuudella x 

83,56 e/100 kg) vähennetään 

siementuotantopinta-alan 

(X) perusteella laskettu ti- 

latuen alueellinen t a s a - 

tukiosuus (Y); (X 

ha x Y e/ha)... 

Tukeen koh- 

distuu 4 %: 

n vähennys 

( m o d u - 

laatio)”. 

Vielä on lukematta 54 sivuinen ”Hake- 

muksen täyttöohje”. Jos selventäisi eräi- 

tä yksityiskohtia. 

Siteeraan vielä osakuntamme seni- 

orijäsentä oppaan johdannosta: ”EU:n 

yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistava 

tilatukijärjestelmä tulee voimaan Suo- 

messa perusteellisen valmistautumisen 

jälkeen. Odotettavissa on kuitenkin vielä 

runsaasti selvitettäviä ja tarkennettavia 

asioita ennen kuin järjestelmä toimii 

joustavasti”. Taisin tuon lukiessani huu- 

dahtaa, että joustavasti heti selvitysten 

ja tarkennusten jälkeen kunhan ensin 

helvetti jäätyy ja kiinalaiset puhuvat Sa- 

von murretta. Mutta sittenhän on tämä 

ilmastonmuutos. 

Kiinasta ja ilmastonmuutoksesta pu- 

heen ollen olen ajatellut perehtyä riisin- 

viljelyyn. Riisiä kai keliaakikotkin voivat 

syödä, mutta jos on fennovegaani niin 

ei oikein auta. Meillähän on tämä thing 

called puhdaskaura, siis kaura joka on 

käsitelty eri paikassa kuin muut viljat, 

ja siten sopii keliakian uhreille. Raisio 

on lähtenyt bisnekseen, ja maksavat 

kuulemma lisähintaa 20 senttiä kilolta. 

Tuntuu houkuttelevalta, kun siementuki 

siis loppui ja siemenestä saa keskusliik- 

keeltä noin 12 senttiä lisähintaa, eli 

joitain senttejä vähemmän kuin mitä 

sertifioidun siemenen käytöstä tulee 

lisäkustannusta. Vähän hölmöä talkoota 

siis. 

No mutta tässä puhdaskaurassa on 

yksipuolisen viljelykierron lisäksi täm- 

möinen harmillinen ongelma, ettei se 

kasva veden alla. Ilmaston lämpenemi- 

nen ei nimittäin sulata jäätiköitä (aina- 

kaan pohjoisessa) mutta nostaa meren 

keskilämpötilaa. 

Ja kun vesi on pienimmillään 4-as- 

teisena, muuttuu meri isommaksi. Eli 

30 vuoden kuluttua voidaan Helsingissä 

juhlia kirjaimellisia ”Meri tuli Helsinkiin” 

-festivaaleja ja samat kinkerit vietetään 

Ulvilan pelloilla. Puolet pelloistani ovat 

salaojakartassa 6 metrin käyrän alapuo- 

lella. Se mitta nimittäin ilmaisee metrejä 

merenpinnasta ja menee uutisissa olleen 

merenpinnan ennusteen vesirajan alle. 

Niin että kun on tätä keliakiaa, niin eipä 

ole Suomen löysävatsaisilla fennovegaa- 

neilla hätää - saavat aidosti kotimaista 

riisiä! 

Johannes Tiusanen 

Kirjoittaja on isäntä sekä Satakunnan 

Killassa että sukutilallaan 


Puolen vuoden puku 

Huippumuotia katsellessa voi tulla 

sellainen olo, että nimekäs suunnittelija on 

vain hätäpäissään varttia ennen näytöstä 

kietaissut vaimonsa oopperahuivin 14- 

vuotiaan anorektikon intiimeimpien 

paikkojen suojaksi. 

TEKSTI JA KUVAT: SAllA SEPPälä 

Yleinen harhaluulo on, että luomukset syntyvät 

helposti. Kaikkien wannabe-diorien kuvitelmat 

murskataan julmasti, kun opiskelijat alkavat 

ohjatusti laatia ensimmäisiä muotinäytösluo- 

muksiaan: ruohonjuuritason näytösvaatteet 

suunnitellaan monta kuukautta etukäteen ja kursitaan kokoon 

pari viikkoa ennen näytöstä. Jokaiseen asuun uhrataan kym- 

meniä tunteja. Matkan varrelle on mahdutettu useampi pikku 

deadline, jotta lopullinen ei tulisi shokkina keltanokille. Mutta 

tulee se silti. 

Kevätmuotia joulukuussa 

Taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelun fuksit saavat 


kaikki tehdä yhden asun yhteiseen massasisääntuloon. Julma 

kilpailu paikoista auringossa alkaa vasta toisena vuonna. Opis- 

kelijoiden näytöksen suunnittelu on puoli vuotta eri rytmissä 

kuin vaateteollisuus, jonka piirissä kaikki suunnitellaan vuotta 

aiemmin kuin tuotteet tulevat markkinoille. 

Adventtisohjon turskahdellessa kadulla vaatetuksen eka- 

luokkalaiset lyövät viisaat päänsä yhteen ja valitsevat oman si- 

sääntulonsa teeman. Viime vuonna ykkösten teemana oli meri. 

Nyt ilmassa liikkuu myös kaikenlaisia ehdotuksia. Lopulta sekä 

kaupunki, metsä, ilma, ihmisyys, pakkomielteet että täytetyt 

eläimet hylätään. Yksi nousee ylitse muiden. Taksi. 

Joululomatehtävänä jokaisen on lähestyttävä taksi-teemaa 

kolmelta toisistaan poikkeavalta kannalta ja muodostettava 

tästä ajatuksenvirrasta joko kuvakollaaseja tai ideavihko suun- 

nittelun tueksi. 

Ideoiden karsiminen 

Heti joululoman jälkeen jokainen esittelee kolme ideakuvas- 

toaan ja valitsee niistä yhden kehitettäväksi. Ideavihkojen ja 

kollaasien tarkoituksena on antaa virikkeitä vaatteen muo- 

toon, väriin ja tunnelmaan. Suosituimpia näkökulmia taksiai- 

heeseen olivat yö, juhliminen ja matkalle lähteminen. Omana 

pääteemanani olivat kunnalta kuukausittain taksilippuja saavat 

rollaattorimummot. 

Paniikki 

Koko prosessin ensim- 

mäinen kiinteä deadline 

on tammikuun lopulla. 

Lähes kaikki ovat varau- 

tuneet tekemään oman 

kevätnäytösehdotuk- 

sensa siihen mennessä. 

Yllättäen viikkoa ennen 

tätä yleistä takarajaa 

opettajamme eräänä 

aamuna ilmoittaa, että 

meillä kaikilla pitäisi nyt 

olla kevätnäytösehdo-

Tältä puku näyttää nyt ... ... ja tältä sen pitäisi lopulta näyttää. 

tuksemme valmiina värillisenä kuvana mukana. Noin kuuden- 

nes opiskelijoista oli kuullut tästä aiemmin. 

Huolellisesta taustatyön tekemisestä huolimatta kevätnäy- 

tösehdotukset riivitään paperille muutamassa tunnissa epä- 

määräisten luonnosten perusteella ilman kunnollisia välineitä. 

Meidät uhataan jättää näytöksestä pois, jos kaikkien ehdotuk- 

set eivät ole iltapäivään mennessä valmiina. 

Vihdoin konkretiaan 

Ensimmäisenä vuonna opimme kaavoittamaan yksikertaisia 

vaatteita naisvartalolle, emme vielä housuja tai muuta hanka- 

laa. Teknisten vajavaisuuksien ei kuitenkaan haluta rajoittavan 

opiskelijoiden luovuutta, joten saamme monimutkaisempiin 

asioihin ohjausta lähes kädestä pitäen. Kaavaopettaja on va- 

rannut kaksi päivää kurssista kevätnäytösvaatteen kaavoitta- 

miselle. Valitettavasti yksi opettaja ei ehdi auttaa kaikkia kaa- 

vaongelmaisia parissa päivässä. Ne, jotka osaavat itse, ehtivät 

tuona aikana käydä kangaskaupassa ja ommella proton. 

Haluatko huippumalliksi? 

Maaliskuussa havaitaan, että koska kaikkien ykkösten asuko- 

konaisuudet marssitetaan lavalle yhtä aikaa, mallit loppuvat 

kesken. Kaikkia tehtävään soveltuvia (pituutta yli 170 cm, 

vaatekoko 36) pyydetään toimimaan oman asunsa mallina. 

Pari mallinmittoihin mahtuvaa kieltäytyy, mutta riittävän moni 

suostuu. 

Näin huhtikuulla projekti on vielä kesken. Ennen kuin rol- 

lattorimummoista ammentava leninkini on lavalla, minun on 

vielä värjättävä ja painettava siihen kankaat ja tehtävä kaikki 

ompelutyöt. Proto on sentään valmis. 

Valmiiden asujen deadlinea siirrettiin juuri viikolla myöhem- 

mäksi toukokuun alkuun. Näytös on 17.5. Silloin on oltava 

pukemassa ja ruokkimassa malleja takahuoneessa. He saavat 

syödäkseen vain asioita, jotka eivät värjää eivätkä tahmaa: 

kurkkua, kuivia keksejä, vichyä. Ilmankos mallit ovat nykyään 

useammin kokoa 36 kuin 38. 


Tietojeni mukaan on olemassa salaliitto 

nykyisten ylioppilaiden tyhmistämiseksi. 

Kyseessä on hallituksen monikohtainen 

valtakunnallinen ohjelma sisältäen 

erityisiä maakunnallisia kohtia. 

Tässä otteita salaisiksi luokitelluista 

pöytäkirjoista. 

TEKSTI JA KUVA: TUUlI 

SEPPälä 

§1 Remontti 

Herättää Satakuntatalon 

asukkaat tunti nukkumaanmenoajan 

jälkeen. Meluisa 

osa jatkuu aamuseitsemästä 

kunnes kaikki ovat 

hereillä. Yksittäisiä iskuja 

betoniporan kanssa tehdään 

myös päiväsaikaan, jos 

joku erehtyy ottamaan torkut. 

Pölyttämisellä pyritään 

saattamaan tekniset laitteet 

epäkuntoon ja liuottimilla 

syövyttämään aivot. Päämääränä 

on laskea opiskelutehoa 

ja aivokapasiteettia. 

§2 Oppilaitosten sijoittaminen 

Pykälä koskee erityisesti 

taikkilaisia, teekkareita, Viikissä opiskelevia jne. Taik on sijoitettu 

syrjäiseen Arabianrantaan ja teekkarit vieläkin kauemmas 

Otaniemeen. On toivottavaa, että oppilaat asuvat oppilaitostensa 

lähellä, jolloin he eivät pilaa katunäkymää. Kauempana 

asuvien tylsistyttämiseksi on huolehdittu, ettei julkisilla kulkuneuvoilla 

pääse säntillisesti paikalle. Kulkemisen kannalta 

loogiseen aikaan liikkuvat ajoneuvot menevät hallille, eivätkä 

ota matkustajia. 


Salaliittoteoria 

§3 Rahan niukkuus 

Ikuinen tosiasia on, että tie sivistykseen on päällystetty säilykepurkein. 

Opiskelijat pyritään ajamaan taloudellisesti niin 

ahtaalle, että heikoin osa tulevaa älymystöä nääntyy. Sinnikkäimmät 

(tai eniten vararavintoa keränneet) yksilöt pyritään 

säilyttämään yhdessä paikassa nostamalla matkalippujen hinnat 

taivaisiin. Tiedot opiskelija-asuntoloiden ulkopuolisesta 

maailmasta jäävät hatariksi ja mielipiteet muodostetaan valtion 

valvomien TV-ohjelmien sekä turruttavien saippuasarjojen 

mukaan. 

§4 Opintoaikojen rajaus 

Mihin muuhun opintoaikojen 

rajaus voisi pyrkiä, kuin ihmisten 

yleissivistyksen laskemiseen? 

Toisena tavoitteena on 

ehkäistä oppilaskunta-aktiivien 

synty. Heistähän voi kasvaa 

vaikka pääministereitä! Kapeaalaisuus 

synnyttää kapeakatseisuutta, 

joka on eduksi tylsyyttämisprojektille. 

§5 Takatalvi 

Suunniteltu Vapuksi. Rauhoittaa 

juhlijoiden liikkuvuutta ja 

vähentää näin kanssakäymistä 

ja ajatusten vaihtoa vieraiden 

ylioppilaiden kanssa. Poistaa 

myös parittelijat puistoista, jolloin 

uutta älymystösukupolvea 

ei pääse syntymään. 

Loppupäätelmä 

Korkeakouluopiskelijat pyritään vieroittamaan yhteiskunnasta. 

Heidän itsenäinen ja luova ajattelunsa koitetaan tukahduttaa. 

Mielenkiinnon lasku yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan 

mahdollistaa vallan siirtymisen harvoille. älylaman ansiosta ihmisiä 

on helppo ohjata ja heidät voidaan saattaa maaorjuuden 

kaltaiseen tilaan.

” kuolemattomat 

Tällä palstalla esitellään osakunnassa 

viime aikoina lentäneitä viisauksia. 

Mutta missä viipyy se paritteluaika, koska mä kaipaan 

sitä? 

Riina lukiessaan horoskooppiaan 

Naisen orgasmi ei ole paljon muuta kuin modulaatiota. 

Isäntä 

Sitä rupee kuvitteleen kaikennäköstä kun kuuntelee tota 

Mäkipään vartaloo. 

Maija saunan pukuhuoneessa 

Oot vaan kade et mä voin leikkiä itteni kanssa. 

Mirva 

Jos tarjoaa meetwurstia, niin piirakka on vain ajan kysymys. 

Ilkka 

Otto, otto, otto! - Moneen kuukauteen en ole saanut 

yhtään panoa. 

Jarin tilinpäätös 

Panon sensurointi on aina plussaa. 

Tuomas 

The Hunks - suomalaisia treenattuja miehiä, vähän niinku 

Tipi. 

Riikka 

Toi kolmen juttu voi laueta vähän nopeemmin. 

Kalle 

Jos sä oot hukannut sun laukun niin ota mun kalsarit. 

Miska 

Mun biologinen kello käy Suomen aikaa. 

Karoliina 

Vitsi 

Lukutoukat 

Osakunnan viime vuoden kesäretken tapahtumista 

on ollut pientä epäselvyyttä. Onneksi civis Kari 

Vanhatalo nauhoitti koko tapahtuman sanelukoneelle. 

Seuraavassa on lainauksia illan tapahtumista. 

”Onko kukaan nähnyt Kallea?... 

Joko mennään saunomaan... 

Miten tällaisessa kivikossa muka voi uida... 

Kuka sää oot?... 

Se on kuule ihan sama monetta kertaa sinä täällä olet, nyt 

muutat tämän veden viiniksi tai lähdet menee... 

Tää dodo on aika hyvää grillattuna, harmi että saatiin vain yksi 

kiinni.. 

Asuukohan täällä joku?... 

Juodaan nyt ensin tämä pullo kuohuviiniä ja lähdetään vasta 

sitten kantriin... 

Missä sun housut on?... 

Saanko esitellä tässä on mun kav... 

Se oli varmaan siinä sitte... 

Love me tender, love me sweet... 

Vieläks sääki elät?... 

Juuri se kansanedustaja... 

Ottakaa taksi ja sanokaa vaan että Kakelle... 

Onko kukaan vieläkään nähnyt Kallea?... 

Mitä tähän kiveen piti kirjoittaa?... 

Eikö tuo ole Jouni tuolla linja-autoasemalla... 

Olipa reissu!” 

Mikko Mäkipää 


M – Suomen Posti Oyj

Riitta Savikko USKALTAA VAIKUTTAA - Satakuntalainen Osakunta

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?