2. - Kansanopistot

Laatu opistotyössä
Laatutyötä pidetään monesti tuotannolliseen maailmaan
kuuluvana konseptina. Laatu on jotain mitä
insinöörit voivat mitata ja arvioida. Laadukkaassa
tuotteessa, esimerkiksi autossa, on vähemmän vikoja
kuin muissa.
Laatuajattelu koulutuksessa on jo hieman vaikeammin
hahmotettava asia. Lukioita, kouluja ja ammatillisia oppilaitoksia
on laitettu paremmuusjärjestykseen oppimistulosten
perusteella. Myös ammattikorkeakouluja, korkeakouluja
ja yliopistoja on pyritty laittamaan järjestykseen
erilaisten mittareiden avulla. Itse mittareista ja niiden
soveltuvuudesta on käyty runsaasti keskustelua. Mitä
mitataan, miten mitataan ja milloin mitataan, herättää
monenlaisia mielipiteitä.
Vapaan sivistystyön puolella laatu ja sen arviointi on
erityisen hankalaa. Suoritettujen tutkintojen määrää ei voida
mitata, työllistyminen koulutuksen jälkeen on hieman
harhaanjohtavaa eikä yliopistoon päässeiden opiskelijoiden
määräkään anna aivan oikeaa kuvaa saadun koulutuksen
laadusta. Mikä sitten antaa? Miten mitataan sitä,
jos kansanopiston opiskelija saa opintojensa aikana elinikäisiä
ystäviä ja saamansa opin avulla elää hyvän elämän?
Voidaanko sellaista ylipäätään mitata?
Vallitsevaan liberaaliin paradigmaan kuuluu, että kaikkea
pyritään mittaamaan. Kysytään asiakkaiden tyytyväisyyttä
eri merkkeihin, brändien imagoa, koulutuksen järjestämistä,
lehtien lukemista, television (mainosten) katselua,
matkatoimiston asiakkaiden kokemuksia jne.
Koululaisten vanhempia pyydetään täyttämään erilaisia
kyselyjä lasten koulunkäynnistä ja lapset itsekin täyttävät
jaksojen jälkeen tottuneesti itsearviointilomakkeita
asetetuista tavoitteista ja niiden saavuttamisesta.
Elämme erilaisten arviointien kulta-aikaa ja kysyntä
on synnyttänyt arvioijien / konsulttien laajan ammattikunnan.
Ei ole mitään syytä olettaa, että vapaa sivistystyö
voisi säilyä ”arviointivapaana vyöhykkeenä” nykyajassa.
Mitkään valtionhallinnon taholta tulleet viestitkään eivät
kannusta tällaiseen ajatteluun.
Vuoden 2010 Kansanopistopäivät pidettiin elokuussa
Kankaanpään opistolla. Opisto on jo pidemmän ajan
tehnyt ansiokasta laatutyötä ja meidät opistopäivien vieraat
perehdytettiin tähän työhön seikkaperäisesti. Termit
EFQM ja ISO 9001 sekä ISO 9004 tuntuivat olevan opistolaisten
kielenkäytössä jokapäiväisiä asioita. Opiston laatujärjestelmä
on sertifioitu vuonna 2005 ja uudelleensertifiointiauditointi
on tehty vuonna 2007.
Oli mielenkiintoista kuulla, että prosessien kuvauksilla
oli saatu aidosti aikaan parannuksia. Ja oli lohdullista
huomata, että laatutyö ja vapaa sivistystyö eivät ole toisilleen
täysin vieraita asioita. Toki termin ”asiakas” käyttäminen
opiskelijasta välillä hieman särähtää mutta ero
on kuitenkin lähinnä semanttinen. Opiskelijoita / asiakkaita
vartenhan opistot ovat tietysti olemassa.
Opiston johtaminen, koulutus- ja sivistystehtävä sekä
työelämän kehittämistehtävä ovat olleet jatkuvan arvioinnin
ja kehittämisen kohteena. Asiakaskeskeisyys,
avoin viestintä ja yhteisöllinen oppiminen ovat Kankaanpään
opiston toiminnassa hyvin vakuuttavalla tavalla arkipäivää.
Laatujohtamisjärjestelmästä kävi selvästi ilmi se, että
talon johto on ollut hyvin sitoutunut siihen ja että asiakkaita
ja heidän tarpeitaan arvioidaan jatkuvasti toiminnan
kehittämisessä. Kankaanpään opiston toiminta osoitti
erittäin hyvin sen, että laatujärjestelmän omaksuminen
vapaan sivistystyön alueella on paitsi mahdollinen, myös
hyödyllinen. Tuhannesti kiitoksia vielä opiston väelle ja
jatkakaa laadukasta työtä.
Jari Valtari
jari.valtari@jhl.fi
kansanopisto 4 * 2010 3
p ä ä k i r j o i t u s