Kansalliskirjasto (pdf) - Kulttuurin laajakaista
Kansalliskirjasto (pdf) - Kulttuurin laajakaista
Kansalliskirjasto (pdf) - Kulttuurin laajakaista
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
KANSALLISKIRJASTO<br />
<strong>Kansalliskirjasto</strong> ja sitä vastapäätä sijaitseva Helsingin tuomiokirkko Senaatintorin laidalla ovat<br />
kesäisin turistien suosikkikohteita ja niistä on otettu lukematon määrä valokuvia. Ne on rakennettu<br />
mäen päälle, mikä korostaa niiden rakennustaiteellista vaikuttavuutta. Molemmat ovat jo<br />
yli 150 vuotta olleet henkisen elämän keskuksia. Kirjasto on toiminut vuodesta 1640 yliopiston<br />
kirjastona ja sen ohella maamme kansalliskirjastona, ensin Turussa ja sitten Helsingissä.<br />
Kirjaston nykyisessä tehtäväkuvauksessa lukee:<br />
”<strong>Kansalliskirjasto</strong> palvelee kaikkia tiedontarvitsijoita<br />
– niin tutkijoita, opiskelijoita kuin kansalaisiakin –<br />
laajoine kokoelmineen ja niiden pohjalta tuotettuine<br />
kulttuuritapahtumineen, vastaa Helsingin yliopiston<br />
kanssa sovituista palveluista sekä toimii kirjastoverkon<br />
valtakunnallisena palvelu- ja kehittämiskeskuksena.”<br />
Kirjaston valoisissa lukusaleissa näkee tutkijoita<br />
työssään, opiskelijoita lukemassa tentteihin tai kirjoittamassa<br />
seminaariesitelmää tai pro gradu -työtä.<br />
Joskus soi päälle unohtunut kännykkä ja opiskelija<br />
kiirehtii puhumaan muualle, ettei häiritsisi. Tämän<br />
päivän opiskelun ja tulevaisuuden suunnitelmien<br />
taustalla on reilut 365 vuotta Helsingin yliopiston ja<br />
Suomen historiaa ja monien tutkija-, opettaja- ja kirjastonhoitajasukupolvien<br />
elämäntyö.<br />
Turun Kuninkaallinen Akatemia<br />
Sotien seurauksena tuntuvasti laajentunut Ruotsin<br />
suurvalta 1600-luvulla tarvitsi pätevää virkamiehistöä,<br />
tuomareita, vouteja, kirjureita, nimismiehiä ja tarmokkaita<br />
pappeja kansaa kurissa pitämään ja Jumalan<br />
ja Kuninkaan sanaa ja tahtoa julistamaan. Tähän tarkoitukseen<br />
oli perustettu Turun kimnaasi 1630, joka<br />
sitten 1640 korotettiin akatemiaksi. Monet kimnaasin<br />
lehtoreista saivat samalla professorin arvon. Akatemia<br />
toimi kivirakennuksessa Aurajoen rannalla.<br />
14<br />
Kimnaasin 22 kirjan kokoelmasta tuli samalla uuden<br />
”Auran akatemian” kirjaston peruskokoelma, johon<br />
kuului mm. Platonin ja Vergiliuksen kootut teokset,<br />
Erasmus Rotterdamilaisen kirjoituksia, Sebastian<br />
Münsterin kuuluisa Cosmograa sekä 1500-luvun<br />
lääketieteen mullistanut belgialaisen anatomin Andreas<br />
Vesaliuksen ihmisen anatomiaa esittelevä De<br />
fabrica corporis humanii libri septem (Basileae 1555).<br />
Vaikka yhä uusia kirjalahjoituksia saatiin, akatemian<br />
kirjastosta voidaan puhua painokkaammin vasta<br />
1646. Silloin sotapäällikkö Torsten Stålhandsken leski<br />
Kristina Horn lahjoitti Turun akatemialle 1200 teoksen<br />
kokoelman, jonka Stålhandske oli tuonut ryöstösaaliina<br />
Tanskasta. Kirjasto sai oman salin kirkon<br />
tornin viereisestä rakennuksesta, ns. saksalaisesta<br />
kirkosta. Toisin kuin nykyisin, kirjaston kokoelmissa<br />
oli käsikirjoitusten ja kirjojen lisäksi myös muun<br />
muassa akateemisia muotokuvia, maapalloja ja astronomisia<br />
instrumentteja. Kun ensimmäinen kirjastonhoitaja<br />
Axel Kempe 1750 nimitettiin virkaansa,<br />
voitiin täydellä syyllä puhua kirjakokoelman sijasta<br />
Turun kuninkaallisen akatemian kirjastosta.<br />
Akatemian perustaminen toi Suomeen myös maan<br />
ensimmäisen kirjanpainajan, Peder Waldin, joka<br />
1642 ryhtyi painamaan akatemian julkaisuja. Vuonna<br />
1643 painettiin ensimmäinen suomenkielinen julkaisu,<br />
J. M. Collinuksen arkkiveisu Ylimmäisen Keisarin<br />
Jesuxen Kristuxen Mandati eli käsky ja ensimmäinen<br />
ruotsinkielinen julkaisu, piispa Rothoviuksen saar-
nakokoelma Några Christeliga Boot Predikningar.<br />
Näillä Suomen maaperällä painetuilla esikoisilla<br />
oli kuitenkin kuuluisat edeltäjänsä. Vuonna 1488<br />
Bartholomaeus Ghotan painoi Lyypekissä Suomen<br />
ainoan 1400-luvun teoksen, inkunaabelin eli kehtopainatteen,<br />
Turun hiippakunnan latinankielisen<br />
messukirjan Missale Aboensen. Vanhin suomeksi<br />
julkaistu kirja on oman uskonpuhdistajamme Mikael<br />
Agricolan lähinnä papistolle tarkoitettu ABC kiria<br />
vuodelta 1543. Ensimmäinen suomenkielinen koko<br />
Raamattu painettiin Tukholmassa 1642.<br />
Levottomia aikoja<br />
Ruotsin ja Venäjän sodat aiheuttivat 1700-luvulla<br />
inhimillisen kärsimyksen ohella sen, että akatemian<br />
kirjasto jouduttiin toimittamaan Tukholmaan turvaan.<br />
1707 määrättiin valtakunnan kirjanpainajat<br />
lähettämään kaikista julkaisuistaan yhden kappaleen<br />
maan akatemioihin. Tämä vapaakappaleoikeus<br />
oli kokoelmien karttumisen kannalta tärkeä edistys,<br />
mutta valitettavasti monet kirjanpainajat välittivät<br />
vähät tästä velvoitteesta. Sitä paitsi kirjaston kokoelmat<br />
olivat 1713 lähtien eli koko isovihan ajan yhdeksän<br />
vuotta laatikkoihin pakattuina Tukholmassa.<br />
Seuraavan kerran kirjat kuljetettiin jälleen turvaan<br />
Tukholmaan pikkuvihan aikana 1742.<br />
Syksyllä 1764 nimitettiin kaunopuheisuuden dosentti<br />
Henrik Gabriel Porthan akatemian kirjaston<br />
amanuenssiksi ja 1772 kirjastonhoitajaksi. Porthan<br />
edisti kokoelmien karttumista edeltäjiään ponnekkaammin<br />
ja otti myös kansalliskirjallisuuden kokoamisen<br />
sydämen asiakseen. Porthan kirjoitti myös<br />
Turun kuninkaallisen kirjaston historian. Pian hänen<br />
kuolemansa 1804 jälkeen alkoi Napoleonin sotien<br />
seurauksena Suomen sota, maa valloitettiin ja siitä<br />
tuli 1809 Venäjän keisarille alamainen suuriruhtinaskunta.<br />
Uusien hallitsijoiden myötä mullistus seurasi toistaan.<br />
Vuonna 1812 vietiin Turulta pääkaupunkiasema<br />
Helsingin hyväksi. Kirjasto muutti akatemian<br />
mukana 1815 arkkitehti C. G. Gjörwellin suunnittelemaan<br />
uuteen akatemiarakennukseen. Ruotsissa painettujen<br />
julkaisujen vapaakappaleoikeus menetettiin,<br />
mutta sen sijaan saatiin 1820 vapaakappaleoikeus Venäjällä<br />
painettuihin julkaisuihin – olivatpa ne sitten<br />
venäjän, saksan, viron, puolan, hebrean, azerin tai<br />
vaikkapa persiankielisiä. Turun palon jälkeen tämä<br />
oikeus vahvistettiin vielä lainsäädännöllä.<br />
15<br />
Turun palo vuonna 1827 tuhosi miltei koko kaupungin.<br />
Akatemian arkistoa ja konsistorin pöytäkirjoja<br />
onnistuttiin pelastamaan, mutta kirjasto menetti<br />
40 000 teosta. Paloalueen ulkopuolella lainassa olleista<br />
pelastui noin 800 nidosta, jotka nykyisin muodostavat<br />
kirjaston Aboica-kokoelman. Kaiken epätoivon<br />
ja neuvottomuuden keskelle saapui vielä keisarin asialla<br />
oleva ratsulähetti tuoden päätöksen: Akatemia<br />
ja sen kirjasto siirretään Helsinkiin! Näin tapahtui ja<br />
koko professorikunta kolmea lukuun ottamatta seurasi<br />
sen mukana.<br />
Kun hätä on suurin…<br />
Ensimmäinen mittava lahjoitus väliaikaisissa tiloissa<br />
Senaatin talossa uudelleen toimintaansa aloittavalle<br />
kirjastolle oli virkamiesten tarpeisiin perustettu Julkinen<br />
kirjasto (Oentliga biblioteket), jonka 6000<br />
nidettä muodostivat perusosan uudelle kokoelmalle.<br />
Sen mukana tuli myös perin arvokas oikeusoppinut<br />
Matias Caloniuksen kirjasto, jonka tärkeintä aineistoa<br />
oli Ruotsin virallisia säädöksiä ja vastaavaa aineistoa<br />
sisältänyt kokoelma.<br />
Kirjalahjoituksia saatiin kotimaasta, Ruotsista,<br />
Moskovan yliopistosta, Pietarin tiedeakatemiasta,<br />
kaikkialta. Katarina II:n omistukseen olivat monien<br />
vaiheiden jälkeen tulleet mm. Marmoripalatsin ja<br />
Hatsinan palatsin kirjastot. Ne päätyivät hallitsijasukuun<br />
kuuluvalle ratsumestari Paul Aleksandrolle ja<br />
viimein 24 000 niteen laajuisena Helsinkiin uudelle<br />
keisarin mukaan nimetyn Aleksanterin-yliopiston<br />
kirjastolle vuonna 1832. Tähän lahjoitukseen sisältyi<br />
mm. kolme inkunaabelia eli ennen vuotta 1501 painettua<br />
kirjaa, lukuisia 1500-luvun teoksia, harvinainen<br />
Azovan ja Mustanmeren atlas vuodelta 1707 sekä<br />
keisarinna Elisabetin poikkeuksellisen komea kruunajaiskirja<br />
vuodelta 1742. Yliopiston kirjasto sai vielä<br />
kreivi J.P. van Suchtelenin 30 000 pohjoismaisen väitöskirjan<br />
kokoelman, johon sisältyi myös jo aiemmin<br />
mainittu ja Turun palossa menetetty ensimmäinen,<br />
1642 Suomessa painettu kirja.<br />
Vähitellen Turun kansallinen katastro alkoi<br />
väistyä mielistä. Tunnetun kirjojen kerääjän Matti<br />
Pohdon avulla palossa menetetty suomenkielinen<br />
kirjallisuus saatiin uudelleen luetteloitua, vapaakappaleitasaatiin<br />
Venäjältä ja 1845 voitiin kokoelmat<br />
siirtää uuteen kirjastorakennukseen.<br />
Rauhansopimuksen mukaisesti Ruotsi oli luovuttanut<br />
Suomea koskevia arkistoja Suomeen. Uskonpuh-
distuksen seurauksena 1500-luvulla oli katolisenajan<br />
kirkonmenoissa käytettyjä latinankielisiä messukirjoja<br />
ja sävelmistöjä hajotettu ja niiden pergamenttilehtiä<br />
käytetty verotilikirjojen kansina ja jopa satuloiden<br />
täytteinä. Senaatin arkistossa säilytettyjen tilikirjojen<br />
kannet irrotettiin 1840-luvulla ja toimitettiinyliopiston<br />
kirjastoon keskiajan tutkijoiden käyttöön.<br />
Kiivas kiistakin oli käyty. Kirjastonhoitaja ja<br />
”opetusministeri” (Senaatin Kirkollisasiain toimituskunnan<br />
päällikkö) F. W. Pipping suuttui ja erosi<br />
kun hänen ja jo aikanaan Porthanin halua järjestää<br />
kirjat hyllyihin niiden koon mukaan ei enää suvaittu,<br />
vaan uudeksi kirjastonhoitajaksi valitun Alexander<br />
Blomqvistin tieteiden mukainen järjestys voitti.<br />
Blomqvistsai sittemmin kansleri-suuriruhtinaan<br />
myöntämän briljantoidun sormuksen ansioistaan.<br />
1860-luvulla kirjaston johtajana toimi Sylvian joululaulun<br />
säveltäjänä tunnettu Karl Collan, kunnes menehtyi<br />
1871 koleraan.<br />
Tieteen temppeli rakennetaan<br />
Senaatintorin ympärille ryhmittyneen Helsingin empiretyylisen<br />
keskustan loi arkkitehti C. L. Engel. Viimeisenä<br />
hän suunnitteli yliopistolle kirjaston, josta<br />
hän kirjoitti sisarenpojalleen Berliiniin, ettei ”millään<br />
yliopistolla ole käytettävänään kauniimpaa.” Rakennuksessa<br />
onkin vaikutteita antiikin temppeleistä, ja<br />
ylevä tunnelma korostuu salien holvien korkeuden,<br />
kattojen koristemaalausten ja korinttolaisten pylväsrivien<br />
ansiosta. Rakennuksen pääovi on vastapäätä<br />
tuomiokirkon, silloisen Nikolainkirkon, pääovea, joten<br />
temppelistä toiseen on vain muutama kymmenen<br />
askelta. Taidehistorioitsijat ovat nähneet kirjaston<br />
pohjakaavassa Rooman keisariajan kylpylöiden vaikutusta.<br />
Arkkitehtuurilla oli myös aikaansa sidottu<br />
poliittinen sanoma. Engelin kirjastorakennuksen on<br />
katsottu muiden Senaatintorin rakennusten tavoin<br />
korostaneen Suomen valtiollista yhteyttä Venäjään,<br />
sillä niiden tyylissä näkyy selvästi vaikutteita Pietarin<br />
arkkitehtuurista.<br />
Kosteutta uudessa komeassa tiilirakennuksessa<br />
oli riittämiin, ja vielä syksyllä 1845 kirjastonhoitaja<br />
Blomqvist löysi pohjoissalista eräästä kirjasta tuuman<br />
paksuisen homekerroksen, jossa ”jo kasvoi sieniä!”<br />
Suuret salit olivat kokoelma- ja työtiloina. Muutamat<br />
päivittäiset asiakkaat, heidän joukossaan Topelius,<br />
Snellman ja taiteilija Magnus von Wright, työskentelivät<br />
pienessä huoneessa kirjaston etuosassa tai lai-<br />
16<br />
nasivat kirjat mukaansa. Kasvitieteen sanastoa laativa<br />
Elias Lönnrot vei kerran mukanaan 36osaisen English<br />
Botanyn.<br />
Mutta missä olivat naiset? Kirjasto laskee historiansa<br />
alkavan vuodesta 1640, ja viimein 17. päivä<br />
heinäkuuta 1855 saapui kirjaston historian ensimmäinen<br />
nimeltä tunnettu naisasiakas, fru E. Woldtscharsky,<br />
joka lainasi ranskankielistä ja saksankielistä<br />
kaunokirjallisuutta ja muistelmia.<br />
Restaurointityön yhteydessä 1879–1880 Severin<br />
Falkman maalasi saleihin eri tieteiden allegoriset<br />
kuvat, joista teologia sittemmin peitettiin ”rumana”.<br />
Magnus Enckell maalasi sen päälle antiikin mytologiaan<br />
ainakin nimellään viitanneen Kulta-ajan. Arkkitehti<br />
Frans Sjöström suunnitteli ja koristemaalari<br />
Carlsson maalasi kupolisalin kattoon lintuaiheiset<br />
hyveiden kuvat: valppauden, viisauden, laulun ja voiman!<br />
Kuin niiden symbolina syttyi saleihin 1893 sähkövalo.<br />
Pohjoissali sisustettiin lukusaliksi ja kirjasto<br />
oli myös iltaisin tutkijoille auki.<br />
1900-luvun laajennuksia<br />
Kirjastoon ostettiin Ruotsista 1902 senaatin määrärahoilla<br />
maailmankuulun suomalaissyntyisen tutkimusmatkailijan<br />
ja mineralogin A. E. Nordenskiöldin<br />
karttojen ja maantieteellisen kirjallisuuden kokoelma.<br />
1906 valmistui Gustaf Nyströmin suunnittelema<br />
wieniläisjugend-tyylinen teräsbetonista ja lasista tehty<br />
ovaalinmuotoinen kirjavarasto Rotunda, joka ratkaisi<br />
kiperäksi tulleen lisätilan tarpeen.<br />
Ensimmäinen maailmansota teki olot epävarmoiksi<br />
myös Monrepos’n kartanossa Viipurissa. Sen<br />
isäntä, vapaaherra Paul von Nicolay otti yhteyttä ylikirjastonhoitaja<br />
Georg Schaumaniin ja ilmoitti haluavansa<br />
antaa kartanon 9 000 niteen kirjaston ikuisena<br />
talletuksena Helsingin yliopistolle. Alun perin<br />
Pietarissa 1700-luvulla koottu Nicolay-suvun kirjasto<br />
sisälsi länsimaisilla kielillä julkaistua kirjallisuutta,<br />
joista esimerkkinä Giambattista Piranesin kuuluisat<br />
Rooman raunioiden kuvaukset.<br />
Sääty-yhteiskunta oli 1906 vaihtunut yksikamariseen<br />
Eduskuntaan, mutta säätyläisyys säilyi myös<br />
kirjastossa vielä 1930-luvulle. Eino Nivangan mukaan<br />
lainaustoimiston esimiehenä oli vanhempi alikirjastonhoitaja<br />
Hjalmar Lenning, ja aina oli otettava<br />
huomioon ”rang och ordning”. Jos asiakas arvioitiin<br />
ylioppilaaksi, tulijan tervehdykseen vastattiin armollisella,<br />
pienen pienellä kumarruksella ja tuskin ha-
vaittavalla etukallistumalla. Jos sisään tuli professori,<br />
oli istumakumarrus lainauspöydän takana sangen<br />
syvä, ja parhaassa tapauksessa sitä tehostettiin raapimalla<br />
kengänpohjilla kunnioittavasti pöydän alustaa<br />
– mutta jos ovesta tuli kreivittären tai kenraalittaren<br />
arvoinen naistuttava, niin Lenning pyörähti korkeuksistaan<br />
alas kuin kärppä ja riensi ovelle tulijaa vastaan<br />
ja suoritti tervehdysseremonian, joka olisi ollut kunniaksi<br />
menneitten aikojen Versailles’n hoviherroille!<br />
Kun vanhakantainen arkkitehti Nyström ei ollut<br />
suunnitellut Rotundaan hissiä, kannettiin kirjat<br />
puolen vuosisadan ajan selässä Rotundan kerroksiin.<br />
Toisen maailmansodan tullessa oli edessä hikinen ja<br />
vaarallinenkin urakka. Lentopommitusten tieltä pakattiin<br />
kaikki 200 000 kirjaa puulaatikkoihin, jotka<br />
parrujen, väkipyörien ja köysien avulla ja sotilaiden,<br />
ylioppilaiden ja kirjastonhoitajien lihasvoimin laskettiin<br />
kirjatornin kerroksista alas ja toimitettiin turvaan<br />
maaseudulle viljamakasiineihin ja kirkkojen kellareihin.<br />
Kaikkiaan Helsingin eri kirjastojen, arkistojen<br />
ja kanslioiden aineistoja vietiin 99 junavaunullista<br />
turvaan. Ja hyvä että vietiin: 27. helmikuuta vuonna<br />
1944 lentopommi iskeytyi yliopiston pääkennukseen,<br />
joka syttyi tuleen. Räjähdys tuhosi juhlasalin<br />
ja samalla Edelfeltin Turun akatemian vihkiäisten<br />
juhlakulkuetta esittävän maalauksen. Se restauroitiin<br />
sittemmin. Evakuoitujen kirjojen uhkana oli myös<br />
pakkanen. Noormarkun kirkon kellarissa rikkoutui<br />
vesijohto ja katastro oli valmis. Alimmat kirjalaatikot<br />
seisoivat viikon vedessä ennen kuin vahinko<br />
huomattiin. Pitkään kirjoja sitten kuivattiin lämpöpuhaltimen<br />
avulla. Myöhemmin samanlaista putkivuodon<br />
aiheuttamaa ”pyykkiä” on kuivattu myös<br />
Aarne Ervin suunnittelemassa yliopiston Porthaniarakennuksen<br />
kalliovarastossakin. Nykyään kirjastolla<br />
on ammattitaitoisia kirjankonservoijia ja Mikkelissä<br />
mittava mikrokuvaus-, konservointi- ja digitointikeskus.<br />
Sen toiminnasta kiinnostavana esimerkkinä<br />
on Historiallinen Sanomalehtikirjasto osoitteessa<br />
www.digi.lib.helsinki.<br />
Kohti nykypäivää<br />
<strong>Kansalliskirjasto</strong>lle on 1990-luvulla louhittu erinomaiset<br />
varastotilat kallioon kirjaston alle, ja 1998<br />
saatiin kirjaston käyttöön vielä viereinen Jean Wikin<br />
suunnittelema 1847 valmistunut yliopiston entinen<br />
kemian ja anatomian laitosrakennus. Siihen liitettiin<br />
1800-luvun lopulla Gustaf Nyströmin suunnittelemat<br />
17<br />
lisärakennukset, joissa sittemmin toimi farmasian<br />
laitos. Kirjaston uusiin tiloihin, Fabianiaan, pääsee<br />
pihan alla kulkevan yhdyskäytävän kautta. Fabianiassa<br />
toimii Amerikka kirjasto (American Resource<br />
Center), Slaavilainen kirjasto, jonka kokoelmat<br />
houkuttelevat tutkijoita aina Japania ja Yhdysvaltoja<br />
myöten, sekä Musiikkikirjasto. Äänilevykokoelmasta<br />
löytyvätkin lähes kaikki Suomessa julkaistut äänilevyt<br />
aina 1901 julkaistusta M. A. Goltisonin laulamasta<br />
Kreivin sylissä uusimpiin listahitteihin.<br />
Myös käsikirjoituskokoelma on ollut ahkerassa<br />
käytössä. Muun muassa Sibeliuksen sävellykset kuuluvat<br />
kirjaston musiikkikäsikirjoituskokoelmaan.<br />
Myös painettuja kirjoja hankitaan lähes entiseen<br />
tapaan ja Turun akatemian 22 kirjan kokoelma on<br />
monien historian vaiheiden jälkeen kasvanut kolmeksi<br />
miljoonaksi.<br />
Perinteisen lainauksen ja tietopalvelun ohella<br />
palveluja tarjotaan myös internetin kautta välittyvinä<br />
elektronisina kirjastopalveluina. Silloin otetaan<br />
Unioninkatu 36:n sijasta osoitteeksi www.kansalliskirjasto.<br />
tai www.nelliportaali. .<br />
Esko Rahikainen
Change language