SoPa 4/2006 - Turun yliopisto
SoPa 4/2006 - Turun yliopisto
SoPa 4/2006 - Turun yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kollega Valitus 6 Jukola 6 Uros 2 OECD 2 22 Pauli SOPA 4/0626
Mainoksia<br />
Sopa 4/06 2<br />
Hei Hei hei!!<br />
Sujauta päähäsi Kompleksin<br />
tiukka pipo ja<br />
erotu joukosta! Jouko<br />
opiskelee ammattikorkeakoulussa.<br />
Pipoja saatavilla hyvin<br />
varustetuilta Kompleksin<br />
hallituksen jäseniltä syksyn<br />
hileisiin bileisiin!
Sosiaalipaketti<br />
Sosiaalitutkimuksen<br />
klubi Kompleksi Ry<br />
Päätoimittaja<br />
Markus Kainu<br />
(mjkain@utu.fi)<br />
Avustajat<br />
Pasi Ahola<br />
Pauli Forma<br />
Hanna Isbom<br />
Tiina Kemppainen<br />
Ari-Matti Näätänen<br />
Toni Pekka<br />
Saija Siivonen<br />
Maria Vaalavuo<br />
Maria Valkama<br />
Taitto ja ulkoasu<br />
Markus Kainu<br />
Julkaisija<br />
<strong>Turun</strong> Yliopiston<br />
sosiaalipoitiikan ja sosiaalityön<br />
opiskelijoiden ainejärjestö<br />
Kompleksi Ry<br />
Painopaikka<br />
Digipaino<br />
Levikki<br />
60 kpl<br />
Sisältö<br />
4/<strong>2006</strong><br />
Päätoimittajalta 4<br />
“Siitä puhe mistä puute”<br />
Puheenjohtajalta 5<br />
Joulutervehdys Saijalta<br />
Viini & Valitus 6<br />
Voisivatko asiat olla vielä paremmin?<br />
Palauteportaalin satoa 8<br />
Vaihtoaskelia 10<br />
Tiina Kemppainen och Stockholm<br />
Erään uroksen syntytarina 12<br />
Isojen miesten askarteluvinkkejä<br />
Otteita vaalipäällikön päiväkirjasta 16<br />
Hanna Isbom ja vaalityön haasteet<br />
Pasi pakinoi 18<br />
Oppivelvollisuus osana yhteiskuntavastuuta<br />
Hehkua pimeyteen 20<br />
Missä käy paras flaksi?<br />
Askeleita aikuisuuteen 24<br />
Siitä, mikä minusta tulee isona<br />
Asiakaspalvelua <strong>yliopisto</strong>-opiskeluun 26<br />
Erikoishaastattelussa professori Pauli Forma<br />
Vuoden opettaja <strong>2006</strong> 29<br />
Kelle nalli napsahti?!<br />
K0mpleksin ympäristöperiaatteet 32<br />
Palmupuiden halailua<br />
Sisältö<br />
SOPA 4/06
Sopa 4/06 4<br />
Siitä puhe mistä puute<br />
Yhden vuosikerran ja neljän numeron mittainen päätoimittajuuteni<br />
Sopa-lehdessä on enää muutamaa huitaisua<br />
vaille valmis. Pääkirjoitus loppuun, viimeiset kommentit<br />
avustajilta, ja digipainon koneet saavat taas louskuttaa ikimetsistä<br />
puristetulla paperille sivukaupalla uusia juttuja.<br />
Suunnittelin muutama päivä sitten ruotivani mennyttä<br />
päätoimittajuuttani tällä palstalla ja luovani katseen tulevaan.<br />
Se oli varmaan sama päivä kun ajattelin tehdä etusivun posankasta enemmän joulukinkun<br />
näköisen ja lehden logosta lihan laatuleimaa muistuttavan. Proseminaaristakin<br />
taisi tuolloin puuttua vielä useampi sivu.<br />
Nyt proseminaari on saanut puuttuvat sivut. Pääkirjoitus on miltei puolivälissä ja<br />
lukijat tietävät mitä kannen kuvassa on haettu. Siis lihansyöntiä piti kommentoimani.<br />
Enää pitäisi saada pääkirjoitus loppuun.<br />
Samasta vaivasta kertovat muutkin. Kiire, stressi ja ajanpuute. Tekemistä on aina<br />
vähän liikaa, velvollisuuksia muutama täyttämättä ja lupauksia lunastamatta. Jouduin<br />
jopa laittaa tonttulakin syvälle päähän, etteivät lukijat huomaisi silmäpusseja. Tein Saijalle<br />
saman ihan varmuuden vuoksi.<br />
Viimeiseen numeroon saatiin taas mukavasti uutta sisältöä. Vaalien lähestyessä<br />
Hanna avaa pelin kuvaamalla vaalityön arkea ja juhlaa. Toni raottaa hikipajansa ovea ja<br />
kertoo miten vanhasta saa uutta. Tai ainakin uudennäköistä. Ari-Matin komea debyytti<br />
juhlareportterina hämmentää kokenuttakin lukijaa.<br />
Mariat erottuvat toisistaan taas vain sukunimen perusteella. Ja nekin olin aluksi sekoittanut.<br />
Pasi kynsii koulutuspoliittisia teemoja tämänkertaisessaan pakinassaan ja<br />
puhkuu intoa uuden vuosikerran tekoon. Tukholmassa on varmasti ollut Turkua kivempaa.<br />
Gamla Stan on Gamla Stan vaikkei siellä asuisikaan. Kiitos Tiinalle raportista. Ja<br />
saatiin lehteen vielä Paulinkin kommentit.<br />
Kuluneen vuoden aikana Sopa-lehti on uudistunut pala palalta. Monet muutoksista<br />
ovat olleet kovin kosmeettisia. Tyylimuotoiluja ja photosoppia. Luinpahan Suomen Sotilas<br />
-lehteäkin ja varastin sieltä yhden taittoidea tähän lehteen. Toivottavasti uusi toimitusremmi<br />
lähtee hommaan samalla tarmolla kuin aikasemmatkin. Ja toivottavasti<br />
löytyy paljon ideoita lehden muuttamiseen oman näköiseksi ja kuuloiseksi.<br />
Pääkirjoitus on loppukaneettia vaille valmis. Sisällysluettelo päivitetty ja kuvat skaalattu.<br />
Kello löi äsken neljä ja puolenpäivän seminaari lähestyy. Lienee aika näppäillä viimeiset<br />
pisteet vastuutehtäville ainejärjestössä ja siirtyä takavasemmalle.<br />
Ai mistäkö on pula. No ajasta tietty. Ja siitä myös riittää puhetta. Muistakaa jutella<br />
muistakin asioista.<br />
Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta. Eiköhän siinäkin ole hetkensä, kuten tässä<br />
vanhassakin.<br />
Markus
Joulutervehdys!<br />
Pienen ainejärjestön, kuten meidän, hengissä säilyminen<br />
ei ole itsestäänselvyys, vaan se on aina riippuvainen<br />
uusien opiskelijoiden jaksamisesta ja kiinnostuksesta.<br />
Varsinkin opiskelun ajallisen rajaamisen myötä<br />
on yleisenä huolena ollut opiskelijoiden edunvalvontapuolen<br />
säilyttäminen elinvoimaisena. Valitettavasti järjestötoiminnassa<br />
on aina se vaara, että pienen aktiivisen<br />
eliitin lisäksi jäsenistöä on vaikea saada mukaan. Keinoja jäsenistön lähentymiseen<br />
on useita, mutta varsinkin meidän hyvin monipuoliselle opiskelijajoukolle on<br />
vaikeaa järjestää mahdollisimman monia kiinnostavaa toimintaa. Samalla herää<br />
miettineeksi ainejärjestön tarkoitusta. Yleisöä on helpointa vetää mukaan juhlan<br />
merkeissä, mutta varsinainen tarkoituksemmehan on valvoa Kompleksin opiskelijoiden<br />
etua. Tätäkin puolta olemme pyrkineet kehittämään Viini & Valitus-illoilla,<br />
valitusportaalilla, hallituksemme kopon roolin tehostamisella ja ensi vuonna<br />
pidämme myös paremmin yhteyttä uusiin hallopedeihimme (=hallinnon opiskelijaedustaja).<br />
Edunvalvonnan lisäksi tarkoituksemme on tietysti toimia myös yhteishengen<br />
luojana. Mikä voisikaan olla parempi paikka löytää uusia ystäviä, verkostoitua<br />
ja pitää hauskaa, kuin oma ainejärjestö. Kun ei ne luonnontieteilijät vaan<br />
ymmärrä aina kaikkea... ;)<br />
Kompleksi on taas muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen lähtenyt nousuun ja<br />
ainejärjestötoiminta on alkanut kiinnostaa yhä useampia. Tapahtumissamme on<br />
kuluvana vuotena ollut ennätyksellinen määrä osallistujia ja toimisto alkaa käydä<br />
liian pieneksi illanviettopaikaksi. Suurin kiitos tästä kuuluu energisille ja vaikuttamisenhaluisille<br />
fukseillemme!<br />
Joulu ja uusi vuosi ovat jo nurkan takana, ja ne tarkoittavat hallituksen vaihtumista<br />
ja samalla oman urani päättymistä ainejärjestön leivissä. Kaksi hienoa vuotta<br />
on nyt takana Kompleksin hallituksessa ja monta hauskaa hetkeä on tullut koettua.<br />
Kulunut vuosi Kompleksin puheenjohtajana on ollut hyvin opettavainen ja<br />
antoisa, varsinkin kun hallitustovereina on ollut näinkin upeita ja innovatiivisia<br />
ihmisiä, jotka ovat kaikki tehneet töitä yhteen hiileen. Asia joka tällä hetkellä ilahduttaa<br />
minua eniten, on kuitenkin se kuinka hienon hallituksen saimme kasaan<br />
ensi vuodelle. Oman pestin voi helpottunein mielin jättää taakse, kun tietää sen<br />
olevan hyvissä käsissä.<br />
Kun kerran järjestötoimintaan lähtee mukaan, ei siitä enää pääse, eikä haluakaan<br />
päästä irti. Omat kujeeni ovat minullekin jo ensi vuonna luvassa. Mutta sitä<br />
ennen ihanaa joulua kaikille ja suurKIITOS hallitukselleni ja koko Kompleksin jäsenistölle<br />
mahtavasta vuodesta! Sekä tietysti tsemppiä uudelle hallitukselle! :)<br />
Saija<br />
SOPA 4/06
Viini ja Valitus<br />
Viini&Valitus: Saija miesten nurkkauksessa.-<br />
Viini&Valitus-ilta 21.11.<strong>2006</strong><br />
Sinä iltana normaalisti iloiset kompleksilaiset kokoontuivat toimistolleen vihaisina<br />
ja agressiivisina: oli viini&valitus-iltaperinteen syysepisodin aika. Tiedossa oli siis<br />
runsaasti risuja ja kitsaasti päivänkakkaroita systeemin, pääasiassa laitoksen suuntaan<br />
- kuitenkaan itsekritiikkiä unohtamatta. Lisää vettä myllyyn lisäsi hetkeä aiemmin<br />
toteutunut Kompleksin hallituksen vaihdos, ja usko opiskelioita sorsivien systeemin<br />
epäkohtien alasrepimiseen eli ja hengitti tavallistakin voimakkaampana.<br />
Ja tottatosiaan, illan tuloksena<br />
syntyi pamfletti, jonka<br />
voisi milloin vain käydä askartelemassa<br />
Publicumin oveen.<br />
Närää on aiheuttanut epätietoisuus<br />
joidenkin kurssien sisällöstä<br />
ja niiden tenttiajankohdista.<br />
Opiskelijat korjaisivat<br />
tämän häilyväisyyden sillä,<br />
että jo ensimmäisellä luentokerralla<br />
kerrottaisiin ko. rutiinit.<br />
Näin vältyttäisiin ”epäälyllisiltä<br />
kysymyksiltä” kesken<br />
massaluennon, eikä saliin tarvitsisi<br />
astua epätoisena ja arvaillen<br />
onko saapunut luennol-<br />
le vai tenttiin. Myös tenttiasioihin<br />
liittyen olisi kompleksilaisten<br />
mielestä hienoa, jos luentosarjan<br />
1. kerralla annettaisiin<br />
selvästi tietoon ne 3 kurssin<br />
tenttimis mahdollisuutta,<br />
joihin ei luettaisi yleistä tenttipäivää,<br />
ja joiden päivämäärät<br />
voisi käydä blackoutin uhrina<br />
lukemassa laitoksen sivuilta.<br />
Ilta herätti luonnollisesti<br />
kritiikkiä myös tentaattoreiden<br />
suuntaan. Palautuspäivät<br />
pitäisivät olla ”in Ordnung” siten<br />
että opiskelijoilla olisi olla<br />
Sopa 4/06 6<br />
tiedossa selkeä tulosten saanti<br />
päivä, ei tyyliin ”kevätlukukauden<br />
loppuun mennessä”. Vastavetoisesti<br />
opiskelijat avautumisen<br />
kollektiivisessa euforiassaan<br />
olivat valmiita sietämään<br />
sen, että myöhässä palautetusta<br />
työstä ei voisi saada täyttä<br />
arvosanaa 5. Opiskelijoista<br />
olisi myös solidaarista, että<br />
heillä olisi mahdollisuus kirjalliseen<br />
palautteseen niin halutessaan.<br />
Toki jokainen haluaa<br />
tietää miksi sai ”ihan kivan”<br />
3:sen, kun vaivannäössään on<br />
itkenyt mustetta ja istunut ta-
kamuksensa vereslihalle, varsinkinkin kun<br />
tuotosta kuvaa mielestään osuvimmin sanalla<br />
”masterpiece”, arvosanalla 4 tai 5.<br />
Eikä valitusosuuden hedelmät suinkaan<br />
tähän loppuneet, vaan niiden täydelliseen<br />
puimiseen kuluisi enemmän aikaa<br />
kuin opinto-oikeus lakisääteisyydessään<br />
suvaitsee ja opintoraha pienuudessaan ansaitsee.<br />
Kuitenkin haluan vielä nostaa kissan<br />
pöydälle eräässä asiassa, nimittäin<br />
meidän opiskelioiden palautteen annoissa,<br />
kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Kun<br />
te rakkaat kanssaopiskelijat täyttelette<br />
tentin jälkeen konseptien väliin sujautettua<br />
palautelappusta, siirtäkää jälleen kerran<br />
mielestänne paperille tiedon oksentamisesta<br />
kuituva väsymys, ranteen pakotus<br />
ja päänsärky, olkaa terrierimäisen peräänantamattomia,<br />
provosoivia ja julmia<br />
mielestänne pienimmästäkin ja vähäpätöisemmästä<br />
kurssiin liittyvästä epäkohdasta.<br />
Voi olla, että tämä ärsytys on elänyt<br />
julkilausumattomana koneiston punkkina<br />
jo vuosia, ja palautteen myötä tämä viheliäinen<br />
otus nostetaan tapetille, julkisen<br />
keskustelun riepoteltavaksi ja revittäväk-<br />
si. Kun äsken jossiteltiin, kuin hyvityksenä<br />
pari asiaa ovat varmoja: et ole kritiikkisi<br />
kanssa yksin, on muitakin joiden mielissä<br />
asia on risonut ja joiden työtä, eli opiskelua,<br />
asia on tavalla tai toisella, pienemmässä<br />
tai suuremmassa määrin haitannut.<br />
Toisekseen palautteesi kritiikki kuullaan<br />
ylemmällä tasolla, mitä useammasta suusta,<br />
sen äänekkäämmin ja sen paremmin.<br />
Pikkuhiljaa illan edetessä opiskelioiden<br />
patoutumat tuotiin yksikerralla julki<br />
ja valitusventtiili ajoi itsensä loppuun<br />
tältä kertaa. Kompleksilaisten ärtymys ja<br />
viha systeemiä kohtaan sulivat, me palasimme<br />
jälleen hassuiksi, viehkeiksi ja iloisiksi<br />
Viini ja Valitus<br />
Valitusta kädet viuhuen - nyt ei armoa<br />
anneta.<br />
Toki jokainen haluaa tietää miksi sai ”ihan kivan”<br />
3:sen, kun vaivannäössään on itkenyt mustetta ja istunut<br />
takamuksensa vereslihalle<br />
omiksi itseksimme. Laulujänteitä alkoikin jo kutkuttaa<br />
niin, ettei jatkopaikasta ollut epäselvyyttä:<br />
Bailabailaan tottakai! Ennen sinne siirtymistä<br />
kerettiin jo luonnollisesti suorittaa äänenavaus<br />
toimiston ikkunat helisten. Ylistettiinpä vasta<br />
muotonsa ottanutta uutta Kompleksin hallitusta<br />
suurinsanoin ja vailla minkäänlaista kirjoittajan<br />
itsekehua ”Assin Dreamteamiksi” ja ”toimivaksi<br />
paketiksi”. Lopuksi haluankin kiittää hallituksessa<br />
aiemmin vaikuttaneita vanhoja heidän<br />
päätöksestään jatkaa. Keep up the good work!<br />
Teksti: Ari-Matti Näätänen<br />
Kuvat: Toni Pekka<br />
SOPA 4/06
Sopa 4/06<br />
Palauteportaali<br />
Palauteportaalin satoa!<br />
Alussa oli sana - nyt se on vapaa!!<br />
“Opiskelijoiden ateriatuen korotukseen<br />
käytetään 2,6 miljoonaa euroa” Jippii. Miksi<br />
ei uutisoida: “Miljoonien tulonsiirto valtiolta<br />
opiskelijaravintoloille?”<br />
”Educariumissa haisee hammaslääkärille.<br />
Tämäkin vielä.”<br />
”Hyi yök. Sadepäivinä ihmiset haisee ihan koirilta!!!”<br />
”Miksi opintorahan korotus on pois eläkeläisiltä<br />
mutta armeijan lisärahat ovat vain “yhteistä hyvää”?<br />
Kuvottavaa.”<br />
”Venäjällä putoaa julkkiksia yksi toisensa jälkeen.<br />
Tämä on jo salaliitto, soittakaa Jack Bauerille!”<br />
”Pikkujoulukausi alkaa! Wohoo!! Jos<br />
taksijonossa ottaa pattiin, muuta keskustaan.”<br />
”Onpa mukavaa kun pysyy kelit kesäisinä!”<br />
”YTHS pelottelee hammaslääkärillä. Kyllä saavat<br />
kotoa tulla hakemaan, vapaaehtoisesti en mene.”<br />
”Kaveri kertoi, että taivas on paikka jossa ei ole<br />
muuta kuin suunnistukseen soveltuvaa metsää ja<br />
ainainen syksy.<br />
Toivottavasti se ei ole koko totuus, muuten putoaa<br />
pohja lähimmäisenrakkaudelta.”<br />
”Vaalit tulossa, siltarumpuihin lyödään silmittömästi<br />
rahaa niin että korvat heiluu.”
Talentia mainostaa<br />
SOPA 4/06
Vaihtoaskelia<br />
Kippis!! Snapsit maistuivat opiskelijoiden rapujhlissa.<br />
Hälsningar från Stockholm!<br />
Eli tarina siitä, kuinka sosiaalipolitiikan opiskelija lähti<br />
toteuttamaan monivuotista unelmaansa...<br />
Tarina juontaa juurensa<br />
vuosien taakse ala- ja yläasteen<br />
vaihteen paikkeille (siitä<br />
tosiaan on vuosia, koska tässä<br />
välissä käsitteet ala- ja yläastekin<br />
on ehditty jo haudata),<br />
jolloin perinteisillä päivä Tukholmassa<br />
–risteilyillä Gamla<br />
stanin mukulakivikujia tallaillessani<br />
kuvittelin, että puolet<br />
ruotsalaisista asuu niissä<br />
vanhoissa kivitaloissa ja loput<br />
puolet niissä upeissa Lidingön<br />
linnoissa, joita voi ihailla kun<br />
Viking Line lipuu kohti Tukholman<br />
satamaa. Ja minä aloin<br />
haaveilla itse samasta. Lukioaikana<br />
kehitin itselleni vielä<br />
jonkinasteen fiksaation ruotsa-<br />
laisiin miehiin, lukiokronikan<br />
ensimmäinen lause minusta<br />
menee jotenkin tähän tyyliin:<br />
isona Tiina muuttaa Ruotsiin,<br />
menee naimisiin vaalean<br />
purjehtijamiehen kanssa,<br />
he saavat kaksi pellavatukkaista<br />
lasta ja elävät onnellisina<br />
elämänsä loppuun asti.<br />
Kun sitten tuli ensimmäinen<br />
todellinen tilaisuus<br />
lähteä tänne, olin ehtinyt tulla<br />
toisiin ajatuksiin. Kotona minulla<br />
oli jo ihana suomalainen<br />
poikaystävä (vaalea, kyllä!) ja<br />
valmistumisestakin hienoinen<br />
stressi, kun Bologna painaa<br />
päälle. Mietin kuitenkin,<br />
Sopa 4/06 0<br />
että sitten joskus keski-ikäisenä<br />
joka riidan yhteydessä<br />
kuullaan lause ”ja sun takia<br />
se Ruotsikin jäi kokematta”<br />
ja päätin, että on tartuttava<br />
tilaisuuteen ja pistin hakupaperit<br />
Tukholman <strong>yliopisto</strong>n<br />
taloushistorian laitokselle.<br />
Laskeutuminen arkeen<br />
oli pehmeä: asuin ensimmäiset<br />
päivän suomalaisen perheen<br />
työhuoneessa ja ylipistolla<br />
pyörin lähinnä vaihtarien<br />
viihdytystapahtumissa.<br />
Kunnes todellisuus iski: kaikki<br />
luennot ja kolme monisatasivuista<br />
tiiliskiveä ruotsiksi –<br />
ja vain muutama viikko aikaa.
Helan går! Ja vielä toisellekin jalalle!!<br />
Täällä kurssien tyypillinen pituus<br />
on viisi viikkoa ja tentti<br />
heti perään, seuraava kurssi alkaakin<br />
tyypillisesti seuraavana<br />
päivänä tentin jälkeen. Viikko<br />
ennen ensimmäistä tenttiä<br />
satuin vielä lukemaan seuraavan<br />
kurssin opetusohjelman:<br />
pienryhmätapaamiset kaksi<br />
kertaa viikossa ja ryhmäseminaarit,<br />
joissa joka kerta kirjallinen<br />
ja SUULLINEN esitys.<br />
Ja siitäkös paniikki syntyi. Eihän<br />
täällä mitään ruotsin puhumista<br />
ole tullut opittua! Vapaa-ajalla<br />
hengaillaan toisten<br />
suomalaisten kanssa, korkeintaan<br />
väännetään englantia jos<br />
on muitakin vaihtareita mukana.<br />
”Kotonakin” puhutaan vain<br />
englantia, sillä asun saksalaisen<br />
tytön ja puolalaisen miehen<br />
kanssa. Ei vaihtarielämän<br />
pitänyt näin raskasta pitänyt<br />
olla! Ei vaihtari voi jättää bi-<br />
leitä väliin vain siksi, että seuraavalla<br />
viikolla on tentti tai<br />
että on niin paljon lukemista<br />
seuraavaan seminaariin!<br />
Nyt kun ensimmäisestä<br />
tentistä on päästy läpi erinomaisin<br />
arvosanoin ja toinenkin<br />
kurssi on arvosanaa vaille<br />
valmis, voi jo ehkä vähän hengähtää.<br />
Se olikin hyvä syy varata<br />
Ryanairin kruunun lennot<br />
Englantiin ja lähteä viikon<br />
syyslomalle poikaystävän<br />
luokse. Siellä paikallisia<br />
kauppoja kolutessa mielessä<br />
kävi ajatus, että tällaista<br />
sen vaihtarielämän piti olla...<br />
Loma on kuitenkin jo<br />
takanapäin ja nyt olisi edessä<br />
vielä viimeinen loppukiri ennen<br />
Suomeen palaamista. Silloin<br />
kun te saatte tämän lehden<br />
käsiinne, olen todennä-<br />
Vaihtoaskelia<br />
köisesti laivassa matkalla takaisin<br />
Turkuun ja omaan tavalliseen<br />
arkeen. Mukana on<br />
muistoja unohtumattomista<br />
korridor-bileistä, ryöstöhintaisistapintaliitobaarireissuista<br />
(kyllä, Ruotsi on kallis<br />
maa!!!) ja lähes tunnin pituisista<br />
tunnelbana-matkoista<br />
kotighettoon (siis mitä, kaikki<br />
eivät asukaan Gamla stanissa).<br />
Niiden lisäksi paperilla<br />
on muutama opintopiste,<br />
ja ehkä se kielitaitokin on parantunut<br />
vähän – jos ei oma<br />
puhe niin ainakin lukutaito<br />
ja kuullunymmärtäminen. Ja<br />
mikä tärkeintä, valokuva-albumi<br />
saa paljon kuvia sivuilleen<br />
ja osoitekirja uusien ihmisten<br />
osoitteita riveilleen.<br />
Teksti ja kuvat:<br />
Tiina Kemppainen<br />
SOPA 4/06
Ekonurkkaus<br />
”Toisaalta artikkelini ylpeänä edustaa sitä vessalukemistolaista<br />
journalismia, jollaiseksi edellisen numeron pääkirjoitus sen profiloi<br />
– olematta kaakeliseinää kiinnostavampi.”<br />
Erään uroksen syntytarina<br />
Toisin kuin otsikosta voisi luulla, en artikkelini ei tuo<br />
minkäänlaista lisäarvoa loputtomasti vellovaan sukupuoli-tasa-arvo-diskurssiin,<br />
enkä myöskään jatka sitä<br />
kuvitteellista tarinaa erään ainejärjestöläisen kollegaseikkailuista<br />
josta on kuultu jo riittämiin, vaan tämän<br />
artikkelin tavoitteena on näin joulun alla muistuttaa<br />
teitä runsasta Sopan lukijakuntaa materialismin kääntöpuolesta<br />
– uusiokäytön mahdollisuudesta. Pureudun<br />
asiaan esimerkin valossa. Toisaalta artikkelini ylpeänä<br />
edustaa sitä vessalukemistolaista journalismia, jollaiseksi<br />
edellisen numeron pääkirjoitus sen profiloi – olematta<br />
kaakeliseinää kiinnostavampi.<br />
Epätoivo<br />
Sopa 4/06 2<br />
Oli eräs syyskuinen<br />
viikko, jouduin vanhempieni<br />
kotieläimen vahdiksi maalle,<br />
opiskelupaineita ei vielä liiaksi<br />
ollut. Mietin, miten aikani<br />
saisinkaan kulumaan. Menneenä<br />
kesänä olin menettänyt<br />
läheisen ystäväni, vanhan<br />
polkupyörän. Isoäitini oli ostanut<br />
sen heti sotien jälkeen<br />
ensimmäisillä pumpuliflikkana<br />
ansaitsemillaan ”kesätyö-
Ehompana kohti uusia seikkailuja.<br />
Enää kyseistä naarasta ei kuitenkaan<br />
kannattanut korjata, koska rungon olin jo<br />
kertaalleen hitsannut.<br />
rahoilla”, joka tuolloin oli vaatinut kahdeksan kuukauden ansioita.<br />
Voi vain kuvitella mikä nykyisillä kesätöiden palkkatasolla<br />
tuon pyörän hinnaksi muodostuisi – ja toisaalta voin osoittavan<br />
sormen voimalla kysyä, olisitko sinä arvoisa lukija, valmis työskentelemään<br />
samaiset kahdeksan kuukautta niissä puuvillatehtaan<br />
kurjissa olosuhteissa, joista esimerkiksi pääsykoekirjasta<br />
olemme saaneet lukea. (ks. Karisto ym. 1997; 31–32, 161–169.)<br />
Ekonurkkaus<br />
Suru oli siis suuri, kun<br />
tuon naaraan selkäranka napsahti<br />
poikki, olihan ”hänellä”<br />
ollut tarina kerrottavanaan.<br />
Enää kyseistä naarasta ei kuitenkaan<br />
kannattanut korjata,<br />
koska rungon olin jo kertaalleen<br />
hitsannut. Niinpä silloisena<br />
syyskuisena hetkenä lähdin<br />
sukulaisten nurkkia koluamaan<br />
uusien pyörälöytöjen<br />
toivossa. Mitä löytyikään!<br />
Erään heinäladon seinustalla<br />
riippui kaksi komistusta,<br />
Jaguar- ja Pyrkijä-merkkiset,<br />
jotka jo vuosikymmenten<br />
ajan olivat tarpeettomina katselleet<br />
maailman menoa. Otin<br />
talteen molemmat, mutta jälkimmäinen<br />
oli tuleva urokseni<br />
– tai paremminkin jatkeeni,<br />
kuten autoista ja miehistä<br />
on joskus ivallisesti ilmaistu.<br />
Projekti oli alkujaan<br />
varsin toivoton; vuosikymmenet,<br />
kosteus ja vuoden aikojen<br />
vaihtelut olivat jättäneet<br />
polkupyöriin jälkensä. Tuntui,<br />
ettei niistä ruostekasoista,<br />
joiden liikkuvat osat olivat<br />
totaalisen jumissa, ollut muuta<br />
kuin lähinnä romuraudaksi<br />
– jos sitäkään, kuten pyörät<br />
luovuttanut sukulaismies<br />
asian kiteytti. Päätin kaikesta<br />
huolimatta yrittää. Elettiin viikon<br />
puoli väliä, ja haaveenani<br />
oli saada uros ajokelpoisena<br />
sunnuntai-illan <strong>Turun</strong> bussille.<br />
Koska aikaa oli vähän, päätin<br />
luistaa pohjatöiden valtavasta<br />
työmäärästä ja toimitin<br />
metalliosat hiekkapuhallettavaksi.<br />
Työ kesti pitkän torstaipäivän,<br />
mutta ilokseni sain<br />
huomata, että odottaminen ja<br />
pieni rahallinen panostus kannatti<br />
– pinnat kun olivat erittäin<br />
puhtaita. Perjantaina seurasi<br />
maalaustalkoot: maalauskertoja<br />
oli kaikkiaan kuusi,<br />
kolme eri vaihetta pohja-, ja<br />
SOPA 4/06
Ekonurkkaus<br />
pintaväreineen sekä lakkauksineen.<br />
Lauantaina oli vuorostaan<br />
pyörän kokoamisvaihe.<br />
Voisi kuvitella, että kokoaminen<br />
olisi vain helppoa osien<br />
paikoilleen laittoa – kaikkea<br />
muuta. Enemmän sitä voisi<br />
kutsua luovaksi rakenteluvaiheeksi,<br />
sillä lähes kaikki kiinnikkeet<br />
olivat vuosien saatossa<br />
rikkoontuneet tai kadonneet ja<br />
tilalle oli keksittävä uutta, ilman<br />
malleja. Tästä esimerkkinä<br />
ketjunsuojuksen kiinnikkeet,<br />
jotka tavallisemmin toimivat<br />
vessan lämminvesiputkien<br />
kiinnikkeinä. Sunnuntai,<br />
ja loppu rutistus. Hankaluuksia<br />
oli vielä polkimissa, jotka<br />
nekin jouduin rakentamaan<br />
vanhojen osien puuttuessa.<br />
Loppu hyvin, kaikki hyvin,<br />
vielä illalla uros rullasi metallinruskeassa<br />
värissään bussin<br />
tavaratilaan, tehdäkseen matkan<br />
Suomen otollisempaan<br />
pyöräilykaupunkiin! Kaikkiaan<br />
projekti tuli maksamaan<br />
tarvikkeineen ja työkuluineen<br />
38 euroa – ei siis liikaa,<br />
jos oletan urokseni palvelevan<br />
minulla vastaavat kymmenen<br />
vuotta kuten edeltäjänsä.<br />
Niin, mitä tuolla tylsääkin<br />
tylsemmällä projektin kuvauksellani<br />
halusinkaan sanoa,<br />
kuten ingressissä lupasin?<br />
(Tässä yhteydessä en malta<br />
olla sanomatta – jos artikkelin<br />
alusta vain vilkaisit puheenaiheen<br />
ja siirryit suoraan<br />
tähän loppuun, olet oppinut<br />
jotain opintojesi aikana. Niin<br />
tässäkin artikkelissa oli tarkoitus.<br />
Tämän sanoessani, jään<br />
vain odottelemaan niitä tulevia<br />
tenttikysymyksiä.) Muistakaa<br />
hyvät kanssaihmiset, että kaiken<br />
sen uuden ja kiiltävän materian<br />
keskellä on myös vanhaa<br />
ja arvokasta, joilla on jotain<br />
sellaista jota ette koskaan saa<br />
Uros hengähtää Kaarinan kirkolla.<br />
Sopa 4/06 4<br />
Muistakaa hyvät kanssaihmiset, että kaiken<br />
on myös vanhaa ja arvokasta, joilla o<br />
hyllymetreittäin samanlaisia t
sen uuden ja kiiltävän materian keskellä<br />
n jotain sellaista jota ette koskaan saa<br />
uotteita ostamalla – tarinoita<br />
Ekonurkkaus<br />
hyllymetreittäin samanlaisia<br />
tuotteita ostamalla – tarinoita.<br />
Mikä sen mukavampaa kuin<br />
kertoa edelliseen tapaan pyörien<br />
”elämänvaiheista” ja samalla<br />
muodostaa niistä ikään<br />
kuin persoonia kuten itselläni<br />
on käynyt. Toisaalta vastaavan<br />
tunteen saamiseksi ei tarvitse<br />
ponnistella siinä määrin kuten<br />
urokseni kanssa jouduin,<br />
jokaisella on varmasti hylättyä<br />
tai rikkoontunutta tavaraa,<br />
joille helpommalla soisi uuden<br />
elämän – ja siten ne tarinatkin<br />
syntyisivät. Jos omat rahkeet<br />
eivät riitä, niin myös Turussa<br />
on (vielä) käsityön ammattilaisia,<br />
kuten suutareita, jotka<br />
mielellään personoivat tavarasi.<br />
Samalla tapaa, näin joulun<br />
alla, myös kirpputorit tarjoavat<br />
ehkä hieman erilaisen<br />
muistamisen mahdollisuuden<br />
ainaisen ”apua, mä en osaa ostaa<br />
mitään” –joululahjahysterian<br />
rinnalla: kertaalleen käytetty<br />
tavara tuo huokean hintansa<br />
lisäksi paitsi materiaalisen<br />
hyödyn, myös aineettoman<br />
mielihyvän – tarinan.<br />
Kuvia projektista<br />
http://users.utu.fi/<br />
tmjpek/pyora/<br />
Ps. Ullakkopölyn vielä ollessa<br />
laskeutumatta, Kompleksin<br />
pyöräkerho rasvailee<br />
jakoavaimiaan, odotellen lumien<br />
sulamista (jota ei koskaan<br />
edes ollut) ja suunnittelee<br />
keväällä pidettävää viininhöyryistäpyöränkorjausiltaa.<br />
Nyt joululomalla on oivallista<br />
aikaa penkoa aarteenne<br />
ullakoilta! Lisäinfoa illasta<br />
kevään tulevissa numeroissa.<br />
Teksti ja kuvat: Toni Pekka<br />
SOPA 4/06
Vaalityössä<br />
Otteita<br />
vaalipäällikön<br />
päiväkirjasta<br />
27. heinäkuuta<br />
Olen juuri palannut Suomeen viiden kuukauden<br />
poissaolon jälkeen ja vaalisuunnitelmat<br />
ovat jo täydessä vauhdissa. Aktiivisimmat<br />
tukijat ovat kokoontuneet keväällä jo suunnittelemaan<br />
kampanjaa ja minut on silloin nimetty<br />
vaalipäälliköksi. Homma vaatii paljon,<br />
mutta ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, kun<br />
siihen suostuin. Vaalityötä on ilo tehdä, kun<br />
ehdokas on asiantunteva ja lämminsydäminen<br />
aatteen ihminen. Tämän ovat myös huomanneet<br />
monet muut, sillä tukiryhmään ei<br />
juuri tarvitse ihmisiä erikseen houkutella.<br />
Sopa 4/06 6<br />
21. elokuuta<br />
Ensimmäinen virallinen tukiryhmän tapaaminen<br />
on menestys: paikalla on noin 20<br />
aktiivista ihmistä. Suunnittelemme nettisivuja<br />
ja käymme vielä läpi vaaliteemoja. Olemme<br />
päätyneet neljään pääteemaan, joiden varaan<br />
kampanja rakennetaan. Lopulliset listat selviävät<br />
syyskuun lopulla puolueemme jäsenäänestyksessä,<br />
joten tällä hetkellä on oleellisinta<br />
saada ehdokkaalle riittävästi tunnettavuutta<br />
ja kannatusta tässä vaalissa. Vielä<br />
ennen jäsenvaalia täytyy lähettää muutamia<br />
mainoskirjeitä, mutta tukiryhmä on toiveikas<br />
sen suhteen, että ehdokas saadaan listalle.<br />
25. syyskuuta.<br />
Jäsenvaalissa kävi hyvin ja ehdokas on listalla.<br />
Helpotuksen tunne on valtava sillä vain<br />
puolet ehdokkuutta tavoitelleista on tullut<br />
valituksi. Nyt voi ryhtyä viemään kampanjaa<br />
täysillä eteenpäin. Syksyn aikana on panostettava<br />
varainhankitaan ja materiaalin suunnitteluun.<br />
Ehdokas on kutsuttu jo muutamiin<br />
paneeleihin, mutta varsinaisesti kalenteri alkaa<br />
täyttyä vasta vuoden vaihteen jälkeen.
27. syyskuuta<br />
Tukiryhmätapaaminen Bremerissä. Paikalla<br />
on noin 15 henkilöä ja saamme mielestäni melko<br />
paljon aikaiseksi. Jaamme vastuualueita ja<br />
suunnittelemme tapahtumia. Erityisen iloisia<br />
olemme siitä, että kampanjaan on lupautunut<br />
tueksi kaksi ministeriä ja muutama muu nimekäs<br />
henkilö. Ideoimme myös uudenlaisia kampanjointitapoja.<br />
Torilla seisomisen lisäksi tarvitaan<br />
muitakin keinoja ihmisten kohtaamiseksi.<br />
Ehdokkaan hyvät kansainväliset kontaktit tulevat<br />
tarpeeseen, kun saamme ideoita siitä, miten<br />
esimerkiksi pohjoismaisissa sisarpuolueissa on<br />
käyty eduskuntavaalikampanjaa.<br />
19. lokakuuta<br />
Edellisessä tukiryhmässä suunniteltiin vaalilehden<br />
sisältöä ja askarreltiin kasseja sekä rintamerkkejä.<br />
Nuorella ehdokkaalla ei ole samanlaisia<br />
mahdollisuuksia kerätä rahaa, kuin vaikkapa<br />
istuvilla kansanedustajilla, joten luovuutta<br />
tarvitaan. Käsinpainetut kauppakassit näyttivät<br />
oikein hauskoilta ja oli kiva päästä askartelemaan.<br />
13. marraskuuta<br />
Vaalityössä<br />
Tuntuu, että en ole saanut tehtyä viime aikoina<br />
mitään vaaleihin liittyvää ja silti vaalit<br />
pyörivät koko ajan mielessä. Monille politiikasta<br />
kiinnostumattomille voi olla vaikeaa<br />
ymmärtää kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa<br />
vaalityö vaatii jo varhaisessa vaiheessa.<br />
Esitteet, lehdet ja vaalitapahtumat eivät synny<br />
itsestään. Varsinaiseen kampanjointiin on<br />
vielä reilusti aikaa, mutta silti on koko ajan<br />
mietittävä miten voisi saada enemmän näkyvyyttä.<br />
Ja ennen kaikkea: mistä saadaan rahoitusta<br />
vaalityöhön. Pelkällä aatteen palolla<br />
ei pitkälle pötkitä, vaikka sitä riittää ehdokkaassa<br />
ja tukiryhmässä.<br />
4. joulukuuta<br />
Joskus iskee paniikki siitä, että vaaleihin<br />
on enää kolme kuukautta. Silloin pitää<br />
palauttaa mieleen kaikki ne vaalit, joita tähän<br />
mennessä on ollut tekemässä. Se mieletön<br />
jännitys ja into, joka viimeisen kuukauden<br />
ajan on päällä. Sitä tunnetta ei voi vielä<br />
saavuttaa, mutta silti pitää jaksaa tehdä peruspuurtamista<br />
ja pohjatyötä. Kun tietää, että<br />
työtä tehdään hyvän ystävän ja toverin eteen<br />
sekä tietenkin koko puolueen menestyksen<br />
puolesta, riittää voimia vielä pitkälle kevääseen.<br />
Teksti: Hanna Isbom<br />
Kirjoittaja on Esa Suomisen (sd.) vaalipäällikkö<br />
kevään 2007 eduskuntavaaleissa.<br />
SOPA 4/06
Oppivelvollisuus osana<br />
yhteiskuntavastuuta<br />
Puheet elatussuhteen muutoksesta, työvoimapulasta ja syrjäytymisestä<br />
käyvät kiivaina. Aiheet ovat polttavia hyvinvointivaltion<br />
tulevaisuuden kannalta. Nämä kolme keskeistä ongelmaa<br />
ovat kaikki sidoksissa toisiinsa, ja jokaiseen voidaan ja tulee<br />
vaikuttaa jo ongelmien alkuvaiheessa, kouluiässä.<br />
Vuosittain noin 4000 nuorta jää ilman toisen asteen koulutuspaikkaa.<br />
Alle 40-vuotiailta suomalaisilta perusopetuksen jälkeinen<br />
koulutus puuttuu noin 15 prosentilta. Oma valinta tai ei,<br />
asiaan puuttumisen puolesta puhuvat tosiasiat ovat yhtä karuja<br />
kuin selviäkin. Vuonna 1988 koulusta työelämään siirtyneistä<br />
ainoastaan 42 prosenttia oli pysynyt työllistettynä neljänä perättäisenä<br />
vuonna. Vuonna 1995 peruskoulun jälkeen työelämään<br />
siirtyneistä 45 prosenttia oli joutunut epävakaalle työuralle.<br />
Samoin kuin yksilön tulee kantaa vastuuta<br />
yhteisöstään, on yhteisön pidettävä huolta<br />
jokaisesta yksilöstään<br />
Pelkän perusopetuksen varassa nyky-yhteiskunnassa pärjääminen<br />
on vaikeaa. Emme elä enää siinä teollisuusyhteiskunnassa,<br />
jossa jokaiselle on taattu elämänmittainen työ paikallisessa<br />
tehtaassa koulutustasosta huolimatta. Nuoruuden innolla<br />
sinnittelee aikansa, mutta rakenteiden ja vaatimustasojen muutospaineissa<br />
kouluttautumaton on aina heikoimmassa asemassa.<br />
Paitsi heikompaan työmarkkina-asemaan, vähäisen koulutuksen<br />
on todettu johtavan myös keskimääräistä todennäköisemmin<br />
psykososiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Opintojen<br />
keskeyttäminen peruskoulun suorittamiseen ennakoi niin<br />
ikään myöhemmästä koulutuksesta syrjäytymistä, sillä suurin<br />
osa koulupudokkaista, erityisesti miehistä, ei jatka opiskelua<br />
myöhemminkään.<br />
Aikanaan oppivelvollisuus Suomessa asetettiin kuusivuotiseksi.<br />
Tämän jälkeen oppivelvollisuutta on pidennetty aina peruskoulujärjestelmän<br />
luomiseen 1970-luvulla. Nyt oppivelvollisuuden<br />
laajuuden kehitys on kuitenkin pysähtynyt lähes kolmeksikymmeneksi<br />
vuodeksi. Kolmenkymmenen vuoden aikana<br />
yhteiskunta on muuttunut radikaalisti, samalla ovat muuttuneet<br />
kouluttautumisen ja työelämän vaatimukset.<br />
Sopa 4/06<br />
Pasi Pakinoi
Viimeistään nyt on myös oppivelvollisuus muutoksen edessä.<br />
Velvollisuutta on laajennettava 18 vuoden ikään tai joko ammatillisen<br />
tai yleissivistävän jatkokoulutuksen hankkimiseen. Käytännössä<br />
tämä tarkoittaisi sitä, että oppivelvollisuuden päättyessä<br />
peruskoulutuksen jälkeiset opinnot on jo aloitettu, jolloin<br />
ne myös todennäköisemmin saatetaan loppuun.<br />
Tilannetta ei kuitenkaan saada parannettua pelkästään yhtä<br />
lakipykälää viilaamalla. Samaan aikaan on tehostettava opintojen<br />
ohjausta sekä luotava joustavia yhteistyömuotoja oppilaitosten<br />
ja työelämän välille. Mahdollisuus opintojen aikaiseen työharjoitteluun<br />
sekä yleisemmin toiminnallisempi ammattiopetus<br />
ovat olennaisia mielekkään kouluttautumiskanavan luomisessa<br />
suurimmassa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.<br />
Samoin kuin yksilön tulee kantaa vastuuta yhteisöstään, on<br />
yhteisön pidettävä huolta jokaisesta yksilöstään. Koulupudokkaista<br />
huolehtiminen on paitsi inhimillistä, myös panostus tulevan<br />
työvoiman tarpeeseen.<br />
PS. Vaalikuume alkaa jo nousta. Liikenneministeri Huovinen<br />
toivoo, että kansalaiset löytäisivät aikaa puolueiden vaaliohjelmien<br />
lukemiseen. Olen samaa mieltä. Päättäjiä valittaessa on<br />
valitsijoiden syytä katsoa lahjahevostenkin suuhun.<br />
Pasi Ahola<br />
Pasi Pakinoi<br />
Nuoruuden innolla sinnittelee aikansa,<br />
mutta rakenteiden ja vaatimustasojen<br />
muutospaineissa kouluttautumaton on aina<br />
heikoimmassa asemassa.<br />
SOPA 4/06
Kävikö flaksi?<br />
Hehkua pimeyteen –<br />
missä käy paras flaksi?<br />
Glögi<br />
Yksi varma tapa saada<br />
ripaus joulumieltä tämän<br />
syksyisen harmauden (keskipäivällä)<br />
ja pimeyden (kaikkina<br />
muina aikoina) keskelle on<br />
hakeutua hehkuvien glögipatojen<br />
äärelle – mieluiten tietysti<br />
vielä hehkuvassa seurassa,<br />
mutta se on vain lisäsuositus.<br />
Yksinkin muutaman glögilasillisen<br />
jälkeen voi saada<br />
inspiraation kirjoittaa vuosien<br />
tauon jälkeen Joulupukille<br />
ja listata toivomuksiaan. Kyllä,<br />
saa toivoa ihan mitä vaan.<br />
Loistavaa. Itse ajattelin ehdottaa<br />
matkalahjakorttia, joka oikeuttaa<br />
äkkilähtöön ja sitä seuraavaan<br />
vähintään kuukauden<br />
oleskeluun Etelä-Amerikassa.<br />
Mutta takaisin glögiin.<br />
Tämä mausteista kuumaa juomaa<br />
kuvaava sana on kulkeutunut<br />
meille – kuten arvata<br />
saattaa – Pohjanlahden takaa<br />
(kaikkien muiden hyvien asioiden<br />
tapaan, voisi joku lisätä,<br />
mutta en minä). Tarkemmin<br />
ottaen kantasanana on glödga,<br />
hehkuttaa. Epäilen, että ruotsalaiset<br />
kokoontuivat etenkin<br />
teatterin ja sirkuksen jälkeen<br />
glögiä naukkailemaan, mutta<br />
tämä on vain puhdas arvaus.<br />
Glögi ei kuitenkaan ollut ruotsalaisten<br />
oma keksintö, vaan<br />
myös jo muinaiset roomalaiset,<br />
epäilemättä etunenässä 13.<br />
legioonan sankarit Titus Pullo<br />
ja Lucius Vorenus, maustoivat<br />
viininsä. Tällöin mausteilla haluttiin<br />
kuitenkin ensisijaisesti<br />
peittää viinin heikko laatu.<br />
Sama ajatus toimii edelleen,<br />
sillä halvemmatkin viinit menevät<br />
moitteettomasti kurkusta<br />
alas glögiin sekoitettuna. Jos<br />
taas sekoitussuhde on se, että<br />
edellä mainittua lorautetaan<br />
Sopa 4/06 20<br />
lasiin tilkkanen viinan mausteeksi,<br />
on kyse pikemminkin<br />
orastavan alkoholiongelman<br />
epätoivoisesta verhoamisesta<br />
joulutunnelmaan. Tästä hyvänä<br />
esimerkkinä on tuttavani,<br />
joka vielä viime vuonna kieltäytyi<br />
kohteliaasti kyseisestä<br />
höyryävästä liemestä, mutta<br />
tänä vuonna onkin päättänyt<br />
maustaa glöginsä rommilla…
Jotta jokainen ehtisi ennen<br />
joulua maistella itselleen<br />
oman glögisuosikin, johon pitkien<br />
joulupyhien (no saa ottaa<br />
jo aattonakin) aikana voi tarvittaessa<br />
turvautua, seuraavassa<br />
osallistuva havainnointi<br />
-metodia hyväksikäyttäen tehdyn<br />
empiirisen glögitutkimuksen<br />
tuloksia <strong>Turun</strong> kuppiloista.<br />
Lapsuusmuistoja<br />
Hyvän glögin olennainen<br />
osa ovat mausteet ja oikea<br />
pohjaliemi. Tämä todettiin<br />
Blankossa, jossa puolukkamehu<br />
(2,50 €) oli pinnistelyis-<br />
tä huolimatta ainoa mieleen<br />
tuleva juomaamme kuvaava<br />
termi. Myöskään Koskenkorva<br />
– joidenkin mielestä ainoa<br />
oikea glögimauste – ei auttanut<br />
asiaa, sillä sen maku hukkui<br />
kiitettävästi edellä mainittuun<br />
mummonmehuun. Epäilykset<br />
jopa terästyksen puutteesta<br />
heräsivät siitä huolimatta,<br />
että tarjoilijan kädessä<br />
oli tilauksemme yhteydessä<br />
nähty kyseinen alkoholijuomapullo.<br />
Hinta oli kuitenkin<br />
terästetty, siitä on todisteena<br />
kuitti (5 €). Täytyy kuitenkin<br />
todeta, että pettymystä<br />
juoman laadussa tasoittivat<br />
2<br />
Kävikö flaksi?<br />
tälläkin kertaa Blankon aina<br />
yhtä hyvännäköiset tarjoilijat,<br />
svengaava taustamusiikki<br />
sekä erijännittävä korttipeli.<br />
Pyöreä, muttei pallo<br />
Alvarissa glöginystävän<br />
vastaanotto riippui tiskin takana<br />
seisovasta bartenderista.<br />
Toinen nihkeili alkoholittoman<br />
(2,50 €) tilauksen saatuaan,<br />
koska ”aitoon glögiin nyt<br />
vaan kuuluu se Koskis-tujaus”,<br />
eikä toiveista huolimatta<br />
kompensoinut alkoholin puuttumista<br />
rusinoiden ja manteleiden<br />
määrällä. Toinen myyjä<br />
puolestaan terästi juoman<br />
mukisematta punaviinillä (4<br />
€), mutta palvelun ripeyden<br />
perusteella hän joko luki jokamiehen<br />
step by step –ohjekirjasta<br />
glögin valmistusniksejä<br />
tai sitten käväisi naapurin<br />
Anttilassa ostamassa sitä purkillisen.<br />
Lopputulos oli tästä<br />
huolimatta moitteeton. Alvar<br />
saa lisäpisteen myös siitä,<br />
että glögitarjoilu aloitettiin<br />
ja marraskuun alkupuolella.<br />
Täyteläisyyttä<br />
Calonian kahvilasta glögikupillisen<br />
sai kaupasta ostettavan<br />
litrapurkin hinnalla<br />
(0,80 €), mikä tässä tapauksessa<br />
evaluoidaan halvaksi.<br />
Mieltä lämmitti se, että mukaan<br />
laitettavat asiat sai itse<br />
annostella, mikä taas tarkoittaa<br />
sitä, että niitä oli kerrankin<br />
tarpeeksi (huom: ei korvaa<br />
lounasta, jos ei santsaa).<br />
Miinuspisteen tuovat terästysoption<br />
puuttuminen sekä<br />
ympäristön viihtyisyys, joka<br />
ei varsinaisesti vedä vertoja<br />
keskustan atmosfäärille.<br />
SOPA 4/06
Häivähdys kesää<br />
Kävikö flaksi?<br />
Päiväkoti ansaitsee toisen<br />
käden lähteen kautta kulkeutuneet<br />
kehut loistavasta<br />
oivalluksesta sekoittaa glögin<br />
(3,40 €) joukkoon raparperilikööriä.<br />
Juoman hinta-laatu<br />
–suhde sai kiitosta; vaativa<br />
asiakas oli kaikin puolin tyytyväinen<br />
valintaansa (toisesta<br />
lasillisesta on haaveiltu kyseisestä<br />
illasta lähtien). Viiniasteikolla<br />
tämä glögi sai arvosanan<br />
5-, mikä evaluoidaan<br />
täydellisyyttä hipovaksi. Päiväkoti<br />
palkitsee jyrkän ja loputtomalta<br />
tuntuvan Kaskenkadun<br />
kukkulan ylös patikoimisen,<br />
ja melko varmaa on,<br />
ettei äiti tule hakemaan sieltä<br />
kotiin kesken hauskanpidon.<br />
Nimensä veroista<br />
Old Bankissa janoista<br />
tervehtivät kanssa-asiakkaista<br />
huokuva keski-ikäisyys<br />
ja ankeus sekä hidas palvelu.<br />
Glögi (2,50 €) ei parantanut<br />
asiaa: eihän ”perus-Marlista”<br />
ja seassa lilluvista kahdesta<br />
mantelista ja neljästä rusinasta<br />
voi muuta kuin tulla vihaiseksi.<br />
Mikäli kaipaa sosiaalipoliittisesti<br />
relevantteja<br />
keskusteluja (painottuvat havaintojen<br />
mukaan mielipiteisiin<br />
suomalaisesta hyvinvointivaltiosta,<br />
etenkin veroaspektiin)<br />
kypsässä seurassa, saa<br />
todennäköisesti myös tuntemattomaksi<br />
jääneellä aineella<br />
terästettyä glögiä kaupan<br />
päälle. Sivutuotteina on tosin<br />
oltava valmis hyväksymään<br />
moukkamaisuutta ja yleistä<br />
tyylittömyyttä osoittavat<br />
kommentit mm. pukeutumisvalinnoistaan<br />
sekä mahdolliset<br />
säälittävät iskuyritykset.<br />
(Tämä kohta perustuu<br />
Rennon glögiterassin aikaisen<br />
sulkeutumisen vuoksi Old<br />
Bankiin pahaa aavistamattomana<br />
astuneen testiryhmän<br />
kokemuksiin. Koska tässä joukossa<br />
omaa subjektiivista mielipidettä<br />
on toisinaan pidetty<br />
faktan synonyymina, voitaneen<br />
näitäkin glögihavaintoja<br />
pitää verraten luotettavina.)<br />
Sopa 4/06 22<br />
Hunajaa<br />
Glögilasillisen keskimääräisen<br />
hintahaarukan yläpuolelle<br />
omaan ulottuvuuteensa<br />
on naulattu Café Brahen<br />
lista: alkoholiton vaihtoehto 5<br />
€ (siis yksi kokonainen seteli,<br />
eikä kolikkoakaan saa takaisin!)<br />
ja terästetty 7 €. Toisaalta,<br />
lasi on kivan mallinen ja<br />
mukana saa korpun. Maku on<br />
edelleen testaamatta, mutta<br />
jos pitää paikkansa, että halpaa<br />
ja hyvää on mahdoton yhdistää,<br />
on tämän oltava hyvää.<br />
Glögin jälkeen<br />
Glögikauden kääntyessä<br />
kohti loppuaan, liiallisen rusinoiden<br />
ja manteleiden napostelun<br />
johtaessa allergisiin reaktioihin,joululahjakäärepapereiden<br />
palettua (pahoittelen<br />
taivutusongelmaa) takassa<br />
ja päivien vihdoin pidentyessä,<br />
eli käytännössä joskus ensi<br />
vuoden puolella, voi hyvällä<br />
omatunnolla sulloa juomatta<br />
jääneet tiivisteglögipurkit<br />
kaapin perukoille ja kääntää<br />
ajatukset kohti keväisiä juhlia<br />
ja keväisiä juomia. Näin joulukuun<br />
puolivälissä voi glögikupposen<br />
pohjan häämöttäessä<br />
yhtä hyvällä omatunnolla<br />
ottaa vielä toisen samanlaisen.<br />
Teksti: Maria Valkama
2<br />
SVAL mainostaa<br />
SOPA 4/06
Aikuinen nainen<br />
Askeleita aikuisuuteen<br />
Opintojen viimeiset<br />
hetket ovat dramaattista mielenmyllerrystä<br />
täynnä. Kun<br />
Karhukopiosta ulos astuessani<br />
huudan (vähintään mielessäni)<br />
mustakantinen gradu kainalossani<br />
”se on kansissa”, niin<br />
loppuiltapäivästä lukittaudun<br />
työhuoneeseen itkemään yhden<br />
elämänjakson päättymistä:<br />
neljän ja puolen vuoden<br />
opiskeluelämä on nyt kansissa<br />
ja on aika kirjoittaa epilogi.<br />
Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden<br />
vastakkainasettelu<br />
on aikaisempaa voimakkaammin<br />
mielessäni, sillä <strong>yliopisto</strong>-opiskelija<br />
on edelleen valtion,<br />
<strong>yliopisto</strong>n ja vanhempiensa<br />
holhouksessa – entä sen<br />
jälkeen? On hienoa olla köyhä<br />
opiskelija (joka ainoastaan<br />
kolme kertaa vuodessa pääsee<br />
ulkomaille ja juo neljän euron<br />
caffe latteja trendikahviloissa),<br />
mutta työttömän maisterin leima<br />
ei ole yhtä houkutteleva.<br />
Missä vaiheessa elämää<br />
syntymäpäivät menettävät<br />
merkityksensä ja vuosien<br />
kertymisestä lähtee kaikki ilo?<br />
Missä vaiheessa aikuisuus ei<br />
ole enää niin tavoiteltavaa ja<br />
ihminen alkaa haikailla lapsuuden<br />
lumisotien ja teinivuosien<br />
monien ensimmäisten kokemusten<br />
perään? Läpikäymme<br />
ensimmäiset ikäkriisimme<br />
jo kaksikymppisinä. Vai voiko<br />
edes puhua kriisistä, sillä olotila<br />
tuntuu olevan pysyvä. Aikuisuudesta<br />
on hävinnyt sitä<br />
mukaa hohto, kun sitä on jollain<br />
teoreettisella tasolla lähestynyt.<br />
Mutta miten oikein<br />
Sopa 4/06 24<br />
määritellä aikuisuus? Aiemmin<br />
lapsi oli vain pieni aikuinen<br />
ja aikuisuus oli ihmisen<br />
elinkaaren normi. Nykyisin<br />
taitaa olla ennemminkin niin,<br />
että aikuinen on kasvanut lapsi,<br />
jolla on vain suuremmat (ja<br />
kalliimmat) lelut. Nykyisin jo<br />
parikymppiset ovat nähneet<br />
kaiken: mistä enää yllättyisimme?<br />
Uutta ja ihmeellistä, seikkailuja,<br />
täytyy hakea kaukaa,<br />
ja silloinkin kaikki on ennalta<br />
nähty kuvissa, siitä on luettu<br />
tai joku toinen on kertonut siitä.<br />
Koemme uusia asioita yhä<br />
harvemmin (uusia ravintoloita<br />
ei lasketa, eikä Cosmopolitanin<br />
seksiasentojen kokeilukaan<br />
tuo aina sitä samaa innostusta<br />
kuin vaikka leppäkertun näkeminen<br />
ensi kertaa) ja se vaatii<br />
yhä suurempia ponnisteluita.
Mikä voisikaan yhtä lailla<br />
syöstä masennukseen kuin<br />
ajatus siitä, että elämän paras<br />
osa on nyt (tai ollut jo kauan)<br />
takanapäin ja edessä odottaa<br />
vain se ankea aikuisuus, jossa<br />
pääkomponentteina ovat vakavuus,<br />
työ ja aikaiset heräämiset.<br />
Mutta entä jos aikuisuus<br />
on vain mielentila? Voinko<br />
olla aikuinen ja samanaikaisesti<br />
tehdä itseni naurettavaksi<br />
soittamalla leikkipianoa<br />
jouluruuhkassa Stockmannilla<br />
tai tanssimalla lumitanssin<br />
Tuomiokirkon suuren<br />
joulukuusen ympärillä?<br />
Pirkka-Liisa (nimi muutettu)<br />
kuvailee omia tunteitaan<br />
sähköpostiviestissään<br />
näin: ”Aikuisuuden ja lapsuuden<br />
välimaasto on ihmisen parasta<br />
aikaa! Lasken siis itse<br />
vielä kuuluvani ko. kategori-<br />
aan. Ei tarvi olla koko aikaa<br />
töissä eikä vastata teoistaan<br />
muille kuin itselleen. Mutta<br />
onko aikuiseksi kehittyminen<br />
verrattavissa kotelon muuttumiseen<br />
perhoseksi vai perhosen<br />
pyydystämiseen ja siipien<br />
käyttämiseen jossain hiton<br />
riodejaneirolaisessa tarjottimessa,<br />
jollainen meidän porukoilla<br />
on?? Siis kun eihän sit<br />
voi enää lennellä niin vapaana.<br />
Mut toisaalta, haluisko edes? -<br />
> no joo, kyllä mä ainakin.”<br />
Maisterin papereiden<br />
saaminen tuntuu olevan viimeinen<br />
naula arkkuun, selvä<br />
osatekijä aikuistumisprosessissa,<br />
vaikka samalla ymmärtää,<br />
ettei mikään ole muuttunut.<br />
Ne hetket, kun antautuu<br />
2<br />
Aikuinen nainen<br />
metafyysisten ja sosiaalipoliittisten<br />
keskustelujen lomassa<br />
lapsellisuuksiin, ovat edelleen<br />
niitä kaikkein hauskimpia,<br />
kun saa vedet silmissä nauraa<br />
omalle itselleen ja tiedostaa<br />
oman lapsellisen minänsä. Itse<br />
asiassa, eikö aikuistumisen<br />
paradoksi ole siinä, että lapsena<br />
oleminen on hauskinta juuri<br />
aikuisena. Jossain määrin<br />
tämä filosofis-sosiologinen itsereflektioni<br />
voi johtaa siihen<br />
loppulauselmaan, että toivoa ei<br />
ole menetetty, vaan maisterin<br />
papereidenkin jälkeen saattaa<br />
olla elämää ja vapautta. Ehkä<br />
onkin aika kirjoittaa prologi.<br />
Teksti: Maria Vaalavuo<br />
SOPA 4/06
Erikoishaastattelussa<br />
Asiakaspalvelua myös<br />
<strong>yliopisto</strong>-opetukseen<br />
Sosiaalipolitiikan professori<br />
Pauli Forma päättää<br />
määräaikaisen virkansa<br />
vuodenvaihteessa ja siirtyy<br />
takaisin Helsinkiin,<br />
Kuntien eläkevakuutuksen<br />
(Keva) leipiin. Palkittu<br />
opettaja ja oppi-isä uskoutui<br />
Sopa-lehdelle eronsa<br />
taustoista ja nettisivujensa<br />
tulevaisuudesta. Kohupaljastusten<br />
sijaan ilmoille<br />
kajahti rakentavaa kritiikkiä<br />
ja raikkaita ajatuksia<br />
tulevaisuudesta. Siitä<br />
seuraavassa.<br />
”Päätökseen oli vaikuttamassa<br />
sekä työntäviä että vetäviä<br />
tekijöitä”, vastaa professori<br />
Forma tivatessani hänen<br />
siirtymisestään takaisin Kevan<br />
palvelukseen, vaikka professuuria<br />
olisi vielä vuosi jäljellä.<br />
”Päätös syntyi viimeisen<br />
vuoden kuluessa. Suurin työntävä<br />
syy on <strong>yliopisto</strong>n työkulttuuri.<br />
Se on aika kaukana nykypäivän<br />
työelämästä.”<br />
Kritisoitavaa löytyi sekä<br />
tutkimustyön että opetuksen<br />
organisoinnista. Yhteiseksi ni-<br />
Sopa 4/06 26<br />
Laskevista opiskelijamääristä<br />
huolimatta on ollut<br />
havaittavissa, että nyt loppuvaiheessa<br />
olevat sosiaalipolitiikan<br />
opiskelijat<br />
ovat todella lahjakkaita”,<br />
toteaa professori Pauli<br />
Forma.<br />
mittäjäksi löytyy keskustelun<br />
vähyys.<br />
”Yksin puurtamisen sijaan<br />
olisi tutkimustyössä mielekästä<br />
perustaa tutkimustiimejä.<br />
Laitoksen seniorit kokoaisivat<br />
ympärilleen junioreita, ja julkaisuja<br />
tehtäisiin yhteistyössä.”<br />
Polkuriippuvuuksista luennoilla<br />
puhuva professori näkee<br />
niitä erityisesti <strong>yliopisto</strong>lla.<br />
”Helppouden nimissä kaikki<br />
tehdään usein kuten ennenkin,<br />
sekä sisällöltään että tyyliltään.”<br />
Toimintaa haittaa myös<br />
kunnollisten suunnittelujärjestelmien<br />
puuttuminen. Räikein<br />
esimerkki tästä on opintovaatimuksien<br />
suunnittelu.<br />
”Yksin puurtamiseen sija<br />
mielekästä perustaa tutkimu<br />
kokoaisivat ympärilleen<br />
tehtäisiin yh<br />
”Opetuksen ytimen suunnittelu<br />
tapahtuu kerran vuodessa<br />
parissa tunnissa laivalla.<br />
Prosessin tulisi olla pitempi<br />
ja hajautetumpi, missä myös<br />
opiskelijat olisivat intensiivisemmin<br />
mukana”<br />
Forma perää myös lisää
koordinaationa opetushenkilökunnan<br />
välille. Kokonaiskuvan<br />
saaminen opetuksesta on<br />
toisinaan vaikeaa ja päällekkäisyyksien<br />
riski kasvaa, kun<br />
ei tarkasti tiedetä mitä muilla<br />
kursseilla opetetaan. Parannusehdotuksena<br />
Forma esittää<br />
jääkiekosta tutun ns. pelikirjan<br />
laatimista. Se olisi suunnitelma,<br />
miten muu opetus rakennetaan<br />
pääsykoekirjojen<br />
ja perusopintojen luomalle perustalle.<br />
Osansa kritiikistä saa myös<br />
laitosneuvosto, joka laitoksen<br />
tärkeimmän virallisen keskustelufoorumin<br />
sijaan toimii lähinnä<br />
muodollisena kumileimasimena.<br />
Hyvänä esimerkkinä<br />
Forma puolestaan pitää laitoksen<br />
imagoa suunnitellutta<br />
Pito-ryhmää.<br />
”Silloin henkilökunnalla ja<br />
opiskelijoilla oli tavanomaista<br />
enemmän aikaa pohtia yhtä<br />
teemaa ja tulokset olivatkin<br />
hyviä.”<br />
Arvostellessaan <strong>yliopisto</strong>n<br />
ja laitoksen toimintaa hän korostaa<br />
laitoksen toimivan kon-<br />
an olisi tutkimustyössä<br />
stiimejä. Laitoksen seniorit<br />
junioreita, ja julkaisuja<br />
teistyössä.”<br />
tekstissaan hyvin. Yhteiskuntatieteellinen<br />
”kaikki paitsi<br />
tutkimus on turhaa” –tyyppinen<br />
kulttuuri on kuitenkin rasite.<br />
”Laitoksella on paljon mukavia<br />
ihmisiä ja potentiaalia<br />
tehdä asiat paremmin.”<br />
2<br />
Erikoishaastattelussa<br />
Professorin aika kuluu pitkälti opinnäytteitä lukiessa<br />
ja kopioidessa.<br />
Jako ammatilliseen ja<br />
tutkimukselliseen linjaan?<br />
Opintovaatimusten tarkemman<br />
suunnittelun lisäksi<br />
Forma perää keskustelua<br />
myös opintojen laajemmasta<br />
uudelleenmuotoilusta. Ajatus<br />
sosiaalipolitiikan opintojen jakamisesta<br />
toisaalta tutkimuksellisia<br />
ja toisaalta ammatillisia<br />
valmiuksia tarjoavaksi linjaksi<br />
on perusteltu.<br />
”Kuinka moni tarvitsee monimuuttujamenetelmiävalmistumisensa<br />
jälkeen tai miten<br />
hyvin eläke- tai muita tulonsiirtojärjestelmiä<br />
Turussa<br />
oikeasti opetetaan? Entä miten<br />
työelämävalmiuksia voitaisiin<br />
lisätä muuten?”<br />
Forma toivoo myös reagointia<br />
ajankohtaisiin sosiaalipolitiikan<br />
teemoihin. Työmarkkinoilla<br />
on vetoa muun<br />
muassa kuntasektorin suunnassa<br />
ja yhä enemmän tarvitaan<br />
osaamista myös erilaisten<br />
markkinaratkaisujen ja palvelujärjestelmien<br />
saralla.<br />
”Riittääkö pelkkä Barrin<br />
kirja enää vastaamaan haasteisiin?”<br />
SOPA 4/06
Erikoishaastattelussa<br />
Paulin taikakaulin eli uudenkarhea<br />
Tunturi. Parin<br />
tuoreimmat kuulumiset<br />
löytyvät nettisivuilta.<br />
Professorien työtaakka on<br />
kohtuuton<br />
Yhtenä <strong>yliopisto</strong>n työkulttuurin<br />
takapajuisuutta ylläpitävänä<br />
tekijänä Forma pitää<br />
professoreiden kohtuutonta<br />
työtaakkaa.<br />
”Virallisen työajan ollessa<br />
noin 37 tuntia viikossa, professorit<br />
tekevät Suomessa keskimäärin<br />
50 tunnin työviikkoa.<br />
Se tarkoittaa miltei kahta palkatonta<br />
ylityöpäivää viikossa.”<br />
Lisäksi kaikki aika kuluu<br />
opinnäytteiden ohjaamiseen<br />
tai toisilla professoreilla hallinnollisiin<br />
tehtäviin, eikä aikaa<br />
jää tutkimukselle. Lääkkeeksi<br />
hän ehdottaakin työtehtävien<br />
selkeämpää jakamista:<br />
Forma työskenteli neljä vuotta<br />
Kevan palveluksessa. Nyt silloinen<br />
tutkimuspäällikön pesti<br />
vaihtuu tutkimus- ja kehittämisjohtajuudeksi.Yliopistoon<br />
verrattuna luvassa on askel<br />
konkretiaan.<br />
”Työ on tutkimusta, sen<br />
johtamista ja työelämän kehittämästä<br />
viemällä tutkimustu-<br />
”Johtajan tulisi keskittyä<br />
johtamiseen, tutkijoiden tutkimiseen<br />
ja opettajienopettami-<br />
”Opettajien tulisi miettiä miten onnistuvat<br />
seen.” asiakaspalvelussaan ja pitää saamaansa palautetta<br />
asiakastyytyväisyyden mittana.”<br />
”Professorien<br />
pitäisi sopia, miten<br />
näitä rooleja<br />
vaihdellaan nii, että kaikki<br />
pääsevät vuorollaan tekemään<br />
kaikkea.”<br />
Vaikka valtaosa ajasta on<br />
kulunut gradujen ohjaamiseen,<br />
sanoo Forma kokeneensa<br />
sen parissa myös työnsä<br />
parhaat hetket. Samoin työn<br />
mukaviin puoliin on kuulunut<br />
sen joustavuus, vaikka se<br />
on oisaalta tarkoittanut työn<br />
tekemistä myös iltaisin ja viikonloppuisin.<br />
Maailmaa parantamaan<br />
Ennen laitokselle tuloa<br />
loksia käytäntöön.”<br />
”Siinä mielessä myös maailman<br />
parantamista, että voi<br />
tehdä työtä kunta-alan työntekijöiden<br />
hyvinvoinnin lisäämiseksi.”<br />
Käytännönläheisyyden lisäksi<br />
Kevassa innostaa myös<br />
täsmällisempi työkulttuuri ja<br />
yhteistyön tekeminen monien<br />
eri tahojen kanssa.<br />
”Kokouksia on paljon, ehkä<br />
liiankin, kun niitä <strong>yliopisto</strong>lla<br />
on liian vähän.”<br />
”Akateemisesta vartista<br />
täytynee luopua, kuten myös t-<br />
Sopa 4/06 2<br />
paidasta”, lohkaisee pukupakkoon<br />
alistuva professori.<br />
Opiskelija on asiakas<br />
Lopuksi opetuksesta palatessamme<br />
opetukseen Forma<br />
nostaa esiin ajatuksen niin<br />
sanotun asiakaspalvelu-ajattelun<br />
tuomisesta myös <strong>yliopisto</strong>opetukseen.<br />
”Opettajien tulisi<br />
miettiä miten<br />
onnistuvat asiakaspalvelussaan<br />
ja<br />
pitää saamaansa<br />
palautetta asiakastyytyväisyyden<br />
mittana.”<br />
Hyvää asiakaspalvelua hänen<br />
mielestä on esimerkiksi<br />
nopeat ja selkeät vastaukset<br />
opiskelijoiden kysymyksiin.<br />
Samalla hän korostaa professorien<br />
olevan tavallisia ihmisiä<br />
ja varoittaa professoreja<br />
nostamasta itseään jalustalle.<br />
”Kun professori ja opiskelija<br />
ovat samalla tasolla, kanssakäyminen<br />
on luonnostaan varsin<br />
mutkatonta.<br />
Teksti: Markus Kainu<br />
Kuvat: Pauli Forma ja<br />
Markus Kainu
Vuoden opettaja jatkaa<br />
elämäänsä nettisivuillaan<br />
”En koe aina onnistuneeni<br />
opetuksessa täydellisesti,<br />
mutta valinta kertonee<br />
siitä, että en ole myöskään<br />
aina epäonnistunut. Parhaiten<br />
on mennyt gradujen osalta.”<br />
Professori Pauli Forma valittiin<br />
neuvoa antaneen kansanäänestyksenperusteella<br />
sosiaalipolitiikan laitoksen<br />
vuoden <strong>2006</strong> opettajaksi.<br />
Lopullisen päätöksen nuiji<br />
pöytään Kompleksin hallitus.<br />
Perinteisin kriteerein valittu<br />
voittaja erottui muista<br />
jo takakaarteessa. Tuomariston<br />
pöytäkirjassa korostettiin<br />
etenkin ehdokkaan luontevaan<br />
suhtautumista opiskeli-<br />
joihin. Satunnaisen puisevaan<br />
virkaminään tuo sopivan säväyksen<br />
nettisivusto, missä professori<br />
Forma raottaa muuten<br />
varjelemaansa yksityiselämäänsä.<br />
Nettisivuston tulevaisuudesta<br />
huolestuneille professorilla<br />
on rauhoittavaa sanottavaa.<br />
”Harjoituskilometrit tulevat<br />
varmasti päivittymään<br />
entiseen malliin. Lisäksi olen<br />
suunnitellut laativani keskeisistä<br />
sosiaalipolitiikan tutkimusteemoista<br />
graduntekijän<br />
lähtöpaketin, josta olisi helppo<br />
lähteä liikkeelle lähdekirjallisuuden<br />
ja muun suhteen.”<br />
2<br />
Kovasta kysynnästä<br />
huolimatta sivuille ei ole tulossa<br />
rohkeampaa materiaalia.<br />
”Etenkin laitoksen assistenttikunnasta<br />
on tullut<br />
pyyntöjä, mutta jonnekin raja<br />
on vedettävä.”<br />
Polkupyörää ei tulla edelleenkään<br />
näkemään ilman lokasuojia.<br />
Hillitty linjakaan ei tyydytä<br />
uutta työnantajaa, eikä Kevan<br />
sivuilla tulla näkemään<br />
linkkiä <strong>yliopisto</strong>n sivujen tapaan.<br />
Ainoaksi vaihtoehdoksi<br />
jäänee tuttu Google. - Älä kuitenkaan<br />
erehdy Scholar-haun<br />
puolelle.<br />
Teksti ja kuvat:<br />
Markus Kainu<br />
SOPA 4/06
Puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita<br />
pikkujoulujen jatkoilta<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
Sopa 4/06 0
Puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita<br />
pikkujoulujen jatkoilta<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
---------------------------------------------------------<br />
SOPA 4/06
Sopa 4/06 2
Change language