Lue - Satakuntalainen Osakunta

260 limar Taive
Satakunnan uittotyön taloudellis-teknistä kehitystä. Päämääränä
on ollut yrittää valaista uittotyöläisten työtä ja työoloja lähinnä
kansatieteelliseltä kannalta. Lähdeaineistona on viitteissä
mainitun kirjallisuuden lisäksi käytetty pääasiallisesti vanhempien
uittomiesten omia muistoja, jotka koskevat työoloja lähinnä v.
1895—1920 välisenä aikana, ts. ennen uittotekniikan varsinaista
koneellistumiskautta. Suuri murros uiton alalla tapahtui vasta
1920-luvulla ja sen jälkeen. Alempana kuvatut uitto- ja työolot
edustavat vanhempaa kautta, jolloin noudatettiin perinteellisiä
työtapoja ja vanhemmilta tukkimiehiltä käytännössä opittuja tietoja
ja taitoja. 2
)
Uiton valmistelut
Uittomiehet (tukkilainen, tukkimies, harvoin souvari) saapuivat
uittojokien latvavesille jo ennen jäitten lähtöä, useinkin huhtikuun
alkupuolella tai keskivaiheilla. Ensimmäinen työryhmä,
johon yleensä otettiin vain kokeneita uittomiehiä, aloitti valmistelutyöt.
Kierrettiin koivuvitsoista köysiä, tehtiin kirves- ja
keksinvarsia, tervattiin veneitä, rakennettiin valmiiksi kopukat
(joiden avulla vesillä liikuttiin) ja järviuitossa tarvittavat ponttoot.
Tehtiin valmiiksi myös lavat, joita käytettiin pahimmissa
koskipaikoissa ja suojana jalkamyllyjen ruuhien suissa. Tärkeimpiä
töitä oli puomien t. poomien kuntoon laittaminen. Puomit
olivat tavallisesti 28 jalkaa pitkiä, pisimmät 36 jalkaa eli mettän
mittaisia (Kuru). Ne oli hakattu valmiiksi jo talvella, nyt niiden
päihin tehtiin närelenkkejä varten reiät. Vanhempina aikoina
2
) V. 1959 järjesti Turun yliopiston Kansatieteen laitos muistitiedon
keruun vanhojen uittotyöläisten keskuudessa allekirjoittaneen laatiman kyselykaavakkeen
mukaan. Satakunnasta saapui siihen 28 lyhyempää ja pitempää
kuvausta, joita täällä on käytetty, ja johon sulkumerkeissä esiintyvä numero
viittaa (ks. luetteloa artikkelin lopussa). Arvokkaita lisätietoja on antanut
metsänhoitaja Reino Lahtinen (Rauma), joka myös on lukenut kirjoitukseni
palstavedoksen. Lausun hänelle parhaat kiitokseni.
Uiton kehityksestä yleensä ks. A. Oksala, Uitto ja lauttaus. Maa ja
metsä IV: 3. Porvoo 1930, s. 939—965 ja saman tekijän Uittoteknologia. 3 p.
Porvoo 1947. Uittolainsäädännöstä ks. B. Helander, Suomen metsätalouden
historia. Helsinki 1941, s. 383, 397—.