Lataa Kiasma-lehti 51 PDF-versiona

VTM / KKA / PETRI VIRTANEN
Marsalkan sarjisopas
Sarjakuvanäyttely
Marko Turunen: Sarjakuvatransformer, 2012, taustalla Terhi Ekebom: Kotiin, 2012
Lissu Lehtimaja
tarjoavat viimein mahdollisuuden tehdä tarinoita, joita
rajoittaa pikemminkin oma mielikuvitus kuin sanomalehtien
ja painotekniikan asettamat vaatimukset.
Viime vuonna ilmestyi liki sata sarjakuva-albumia.
Samaan aikaan sarjakuvataiteilijat ovat alkaneet miettiä
yhä enemmän myös painojulkaisujen ulkopuolista maailmaa.
Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi on noussut sarjakuvan
esittäminen tilassa. On kyse sitten perinteisestä
viihdesarjakuvasta tai kokeellisemmasta sarjakuvasta,
siitä kootut näyttelyt ovat liian usein tyytyneet sarjakuvaoriginaaleihin
seinällä ja muutamaan näyttävään
kuvasuurennokseen. Lehdissä ja kirjoissa julkaistujen
sarjakuvateosten originaalit ovat pienikokoisia eivätkä
tee haluttua vaikutusta näyttelytiloissa. Perinteistä sarjakuvaa
luetaan, mutta näyttelyjä katsotaan.
TILA HALTUUN
tehtyjä töitä. Vanha tuotanto uudessa tilassa vaatii
ainakin uusia lähtökohtia ja mahdollisuuksia uusille
tulkinnoille.
Hyvä sarjakuvanäyttely tuo sarjakuvan ytimen esiin
jollain uudella ja erityisellä tavalla. Se kiinnittyy tilaan
niin, ettei oikeastaan voisi sellaisenaan toimia missään
muualla. Tehtävä on haastava mutta kiintoisa.
Kuten Jyrki Heikkinen toteaa näyttelyyn liittyvässä
Päin näköä! -kirjassa: ”Ihmisen kohtalona on kilvoittelu.
Hyvää syntyy aitoihin törmäilemällä. Ainakin minulla
taiteen syntyminen vaatii tunnemyrskyjä, eivätkä ne
tule esiin ilman rimpuilua.”
Ville Hänninen
Kirjoittaja on toimittaja ja yksi Päin näköä -näyttelyn
kuraattoreista.
Näyttelytilaa voi pitää uudenlaisena sarjakuvan formaattina.
Ei riitä, että sarjakuvanäyttelyssä esitellään aiemmin
24 Kiasma Kiasma 25