30.7.-08 - Pirkkalainen

4 PIRKKALAINEN 30.7. 2008
PIRKKALASSA 30.7. 15.11.2006 2008
Karoliina Ahola toimitus@pirkkalainen.com
Eläinlääkäri leikkaa takkuja
ja pelastaa henkiä
Demokratia
ei toteudu t
automaattisesti
S
yksyn kunnallisvaalit lähestyvät ja puolueet
halajavat vielä listoilleen ehdokkaita. Onnistunut
ehdokasasettelu on vaalimenestyksen
ehto.
Äänestäjä etsii ehdokkaista itsensä tyyppistä äänestettävää.
Keskustan taannoinen ja kritisoitukin
eduskuntavaalislogan ”vähän kuin itseäsi äänestäisit”
on lähellä todellisuutta. Niin vaaleissa käyttäydytään.
Edustuksellisessa demokratiassa edustajasta halutaan
tosin vähän itseä parempi, koulutetumpi, hyvätuloisempi,
elämässä menestyneempi, ikään kuin
ideaalikuva itsestä.
Lähes jokaisessa pirkkalaisessa puolueessa kaivataan
kunnallisvaaliehdokkaiksi vielä nuoria ja erityisesti
nuoria aikuisia, joilla on jo lapsia. Nuoret
lapsiperheet viettävät kuitenkin elämänkaarensa
kiireisimpiä vuosia. Työura on siinä vaiheessa, että
siihen halutaan panostaa, lapset ja lasten harrastukset
vaativat oman aikansa. Monet aikovat osallistua
yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sitten, kun lapset
ovat isompia.
Demokratia ei kuitenkaan toteudu, jos yksi Pirkkalan
merkittävimmistä asukasryhmistä loistaa poissaolollaan
kunnallisvaalien ehdokaslistoilla.
Lapsiperheellinen ei löydä itsensä kaltaista ehdokasta
ja jättää pahimmassa tapauksessa äänestämättä.
On tosiasia, että lapsiperheajat jo kauan sitten
ohittanut valtuustokonkari ei ole perheen arjen
asiantuntija.
Demokratian toinen uhka on kunnallisvaalien
alati matalammaksi jäävä äänestysprosentti. Täällä
kunnallisvaaleista on haluttu myös pormestarivaalit,
ja on toivottu, että vaalit henkilöityisivät ja houkuttaisivat
sen myötä enemmän äänestäjiä.
On esitetty väitteitä, että jos vaalit personoituvat,
asiat unohtuvat. Todellisuus voi olla kuitenkin
hivenen lohdullisempi. Jos pormestariehdokkaat
persoonina kiinnostavat, heidän yhteiskunnallinen
sanomansa, mielipiteensä ja visionsa eli se kaivattu
asia voi nousta esille.
■ Karoliina Ahola
Ossi-koira heräilee nukutuksesta
eläinlääkäri Sirpa Kolehmaisen
toimenpidepöydällä.
Hammaskivet on poistettu,
takut ja kynnet leikattu sekä pari
rokotetta on pistetty.
Äiti Sirpa Tikka sekä lapset Aino
ja Kalle silittelevät hölmistynyttä
potilasta.
Kolehmainen antaa vielä hoito-ohjeita.
Kiirettä ei ole.
- Tykkään varata paljon aikaa
asiakasta kohden. Ihmisillä on
kuitenkin aina paljon kysyttävää
lemmikeistään, eläinlääkäri
kertoo.
Kesä on
pentuaikaa
Seuraava potilas on pieni Murukissa.
- Kesällä on pentuja ja rokotuksia,
Kolehmainen sanoo.
Kissanomistajilla Tarmo ja
Seija Selkilällä on kysymyksiä
ruokailusta, sterilisaatiosta, sirutuksesta
ja kynsienleikkuusta.
Kissaa aiotaan hoitaa kaikkien
taiteen sääntöjen mukaan.
- Muru on perintökissa. Voi
olla, että se elää pidempään kuin
me, Selkilät vitsailevat.
Potilas halutaan
tuttuun hoitoon
Päivän mittaan Kolehmaisen vastaanotolle
Pirkkalan Aniaan tulee
viidestä kymmeneen potilasta.
Kolehmainen on ollut Pirkkalassa
eläinlääkärinä jo 15 vuotta.
Omistajat haluavat viedä
eläinpotilaansa tutulle ihmiselle.
Kolehmaisen on miltei mahdotonta
kieltäytyä ottamasta asiakasta
vastaan, jos hän on kotomaisemissa,
koska eläinklinikka
on hänen kotinsa yhteydessä.
- Olen jo tottunut siihen, että
jos haluan pitää lomaa, minun
on lähdettävä tarpeeksi kauas.
Ura
vaakalaudalla
Kolehmainen teki pitkään raskaita
päivystyksiä, mutta sittemmin
hän luopui niistä.
- Kun makasin lantakourussa
lehmänkohtu sylissä ja kello
oli kolme yöllä, mietin toisinaan
alan vaihtoa.
Todellisuudessa Kolehmaisen
ei ole tarvinnut koskaan katua
ammattiaan.
Kahdeksan vuotta sitten
hän tosin joutui tiukan paikan
Yleensä perheen lapset haluavat päästä mukaan, kun eläinpotilasta tuodaan vastaanotolle. Eerika (oik.) ja
Inka Haapaniemen Bella-koiran hännässä oli haava.
Sirpa Kolehmainen teki Murukissalle
perustutkimuksen. Seija
ja Tarmo Selkilän vilkasta
kisua ei huvittanut pysytellä
toimenpidepöydällä.
eteen.
- Allergisoiduin voimakkaasti
hevosille. Jouduin jo pohtimaan,
mikä minusta tulee isona.
Tilanne kuitenkin ratkesi niin,
että Sirpa jätti hevoset.
Tällä hetkellä koirat, kissat,
lehmät, kanit ja marsut muodostavat
suurimman osan asiakas-
Nukutuksesta herääminen tuntuu koirastakin hassulta. Sirpa, Aino ja
Kalle Tikka tapaavat tuoda lemmikkinsä Kolehmaisen vastaanotolle.
kunnasta.
Vaikka mieluisista hevosista
Kolehmainen joutuikin luopumaan,
työn parhaat puolet jäivät
jäljelle.
- On ihanaa nähdä terveenä
eläin, johon on törmännyt viimeksi
sen ollessa henkihieverissä,
mutta pienenkin vaivan hoitaminen
on aina palkitsevaa.
VIIKON VIERAS
Viikon vieras -palstalle voi osoittaa kirjoituksia os. Pirkkalainen, PL 23, 33961 Pirkkala, sähköposti: toimitus@pirkkalainen.com
Luontoa tulevillekin sukupolville
Onneksi kesälomalla on aikaa pysähtyä
tarkastelemaan Suomen
kaunista luontoa ja sen rikkauksia.
Kuinka ihanaa on ollut palauttaa mieleen
omia lapsuuden kokemuksia kesästä.
Kesät olivat pitkiä ja lämpimiä. Teimme
sisarten kanssa retkiä metsään ”isolle
kivelle” eväät mukana. Pienistä kivistä rakennettiin
aitoja ja kävyt olivat eläimiä.
Tänä kesänä minulla on ollut hyvä
mahdollisuus taas käydä retkellä Pirkkalan
metsissä 6- ja 4-vuotiaiden lastenlasteni
kanssa.
Miksi mummo muurahaisten pesä on
näin suuri ja mitä ne siellä tekevät? Katso,
miten kaunis perhonen lentää. Mikä
kukka tämä on? Voiko näitä marjoja syödä,
ovatko nämä myrkyllisiä?
Kysymyksiä ja ihmettelyä tulee solkenaan
ja kaikkiin vastauksiin pitää löytää
myös perustelut. Oikeiden perustelujen
hakemisessa pitäisi olla luonnontieteilijä.
Retkellä saa myös mummo opetusta:
linnuilla ei ole vain poikasia, niillä on
myös tyttösiä.
Lapsilla ei ole kiirettä pois metsästä.
Siellä viihdytään pitkään luontoa tutkien.
Sieltä löytyy erilaisia risuja, kiviä,
käpyjä ja kukkia, joita otetaan mukaan.
Muita leluja ei tarvitakaan.
Italialaiset lomavieraamme ovat myös ihmetelleet
ja ylistäneet Suomen luontoa.
Luonnon vihreää kauneutta ja rauhaa.
Hiljaisuus ja turvallisuuden tunne
ovat yllättäneet heidät täysin. Voivatko
kauniit järvet olla niin puhtaita, että niissä
voi uida?
Samoin mustikat metsässä ovat ihmeellisiä.
Se, että niitä voidaan poimia
ja syödä ja ne ovat vielä terveellisiä.
Nämä ihmetyksenaiheet tuntuvat
meistä suomalaisista itsestäänselviltä.
Mutta ovatko ne sitä enää meidän tuleville
sukupolvillemme? Eivät ole, jos me
tämän päivän päättäjät emme tee konkreettisia
toimenpiteitä luonnon säilyttämiseksi
ja parantamiseksi.
Olemme saaneet lukea useita kymmeniä
artikkeleita logistiikkakeskuksen sijoittamisesta
Pirkkalaan.
Artikkeleissa on perusteltu hyvin logistiikkakeskuksen
suunnitellun sijainnin
siirtämistä. Ymmärrän ne täysin oikeutetuiksi
vaatimuksiksi.
Ne pitäisi ottaa myös vakavasti huomioon
asian jatkovalmistelussa Pirkanmaan
liitossa.
Kesäkuussa demariryhmänä järjestimme
tutustumisen Toivioon logistiikkakeskuksen
suunnittelualueelle Taaporinvuorelle
ja Pirunkivelle. Näen välttämättömänä
päätöksentekijöiden tutustumisen
alueeseen.
Logistiikkakeskuksen tarpeellisuus
Tampereen talousalueelle perusteluineen
on hyväksyttävissä kestävän kehityksen
periaatteiden mukaisena. Sitä ei voi kuitenkaan
hyväksyä, että logistiikkakeskus
sijoitettaisiin juuri Pirkkalan arvokkaille
luonnonalueille asuntoalueiden väliin.
Kestävän kehityksen periaatteet päinvastoin
tukevat myös sijainnin uudelleenselvittelyä.
Pirkkalan sijainti ja markkinatalouden
vaatimukset eivät voi olla esteenä
logistiikkakeskuksen sijaintipaikan siirtämiselle
kauemmaksi asuntoalueista.
Olen esittänyt tätä sijainnin siirtovaihtoehtoa
kaikissa logistiikkakeskuksen
esittelytilaisuuksissa.
Pidetään kiinni päätetystä Pirkkalan
strategiasta, joka mielestäni sopii tämänkin
asian käsittelyyn. ”Pirkkala on
menestyvä ja ympäristöltään viihtyisä
hyvän elämän puutarhakaupunki, jossa
kuntalaisille luodaan hyvät virkistysalueet,
missä luonto on lähellä”.
Näin me turvaamme laadukkaamman
elämän myös tuleville sukupolville Pirkkalassa.
Helena Rissanen
kunnanvaltuutettu
sos.dem.ryhmän puh.joht.