Kalkkunatuotannon kehittämiseen tarvitaan uusia avauksia

Kalkkunatuotannon kehittämiseen tarvitaan uusia avauksia
Mikko J. Määttä ja Jarkko K. Niemi
MTT taloustutkimus, Kampusranta 9, 60100 Seinäjoki, mikko.maatta@mtt.fi
Tiivistelmä
Kotimaisen lihatuotannon haasteet näkyvät myös kalkkunalihan tuotannossa. Tuotantoa rasittavat muun
muassa kohonneet tuotantopanosten hinnat sekä kilpailusta aiheutuva hintapaine. Kotimaisen kalkkunalihan
hintaan kohdistuu muutospaineita, kun toisaalta pitäisi pystyä vastaamaan kilpailun kautta tulevaan hintapaineeseen,
mutta toisaalta hinnassa pitäisi pystyä huomioimaan kohonneet tuotantopanosten hinnat. Lisäksi
kysynnän vähentyminen on painanut alaa jo usean vuoden ajan.
Tuotantokustannusten selvittäminen ja niiden seuranta on yhä tärkeämpää nykyaikaisessa lihan tuotannossa.
Taloudellisten tunnuslukujen seuranta mahdollistaa tuotanto- ja kasvatuspoikkeamien havaitsemisen
ajoissa, jolloin tilanteeseen on vielä mahdollista puuttua. Pienetkin poikkeamat tuotantotavoitteista voivat
vaikuttaa kasvatuserän kokonaistulokseen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalkkunakasvattamon tuotantokustannusrakenne. Kustannustietoja
kerättiin ja analysoitiin yhteensä viideltä tilalta. Tarkastelu perustuu tilojen tuloslaskelmista kerättyihin
tietoihin, tuottajien haastatteluihin ja tilakäynneillä kerättyihin tarkempiin tietoihin sekä Länsi-
Kalkkuna Oy:ltä saatuihin tietoihin.
Suurimpia muuttuvia kustannuseriä ovat rehu, untuvikko, energia ja lastaus. Hieman pienempiä muuttuvia
kustannuseriä ovat kuivikkeet, rakennusten ja laitteiden kunnossapito, liike- ja eläinpääoman korko,
traktorikustannus ja siihen liittyvä työ, vakuutukset, pesu ja desinfiointi, vesi, ja eläinlääkintä sekä kirjanpito.
Yhden kalkkunaliha teuraskilogramman tuottaminen aiheuttaa kalkkunantuottajalle keskimäärin 1,93
euron kustannukset.
Kalkkunalihan tuotanto vuonna 2010 tuotostasolla ja silloin käytetyillä toimintamenetelmillä, panoshinnoilla,
lopputuotteesta maksettavalla hinnalla ja tukitasoilla ei ollut taloudellisesti kannattavaa toimintaa.
Viime vuosina tuotantopanosten, etenkin rehun, hinnat ovat nousseet lihan hintaa nopeammin, mikä
on vaikeuttanut yritystoiminnan jatkamista. Yritystoimintaa on kuitenkin mahdollista kehittää niin kustannussäästöjen,
tuottavuuden kuin kalkkunabrändinkin osalta.Tutkimuksen tuloksia on hyödynnetty jatkotyössä,
tuotannon tehostamismahdollisuuksien kartoittajana sekä laadittaessa esimerkkikatelaskelmaa kalkkunakasvattamolle.
Asiasanat: Kalkkuna, tuotantokustannukset, kilpailukyky.
Maataloustieteen Päivät 2012. www.smts.fi 1

Johdanto 1
Kotimaisen lihatuotannon haasteet näkyvät myös kalkkunalihan tuotannossa. Tuotantoa rasittavat muun
muassa kohonneet tuotantopanosten hinnat sekä kilpailusta aiheutuva hintapaine. Kotimaisen kalkkunalihan
hintaan kohdistuu paineita, kun yhtäältä pitäisi pystyä vastaamaan kilpailun kautta tulevaan hintapaineeseen
ja toisaalta hinnassa pitäisi pystyä huomioimaan kohonneet tuotantopanosten hinnat. Lisäksi kysynnän vähentyminen
on painanut alaa jo usean vuoden ajan. Kysynnän vahvistuminen todennäköisesti piristäisi
kalkkuna-alaa, vaikkakin kysynnän kasvuun vastattaisiin todennäköisesti myös tuontia lisäämällä (Lehtonen
ym. 2008).
Tuotantokustannusten selvittäminen ja niiden jatkuva seuranta on yhä tärkeämpää nykyaikaisessa liha
tuotannossa. Tuotantopanosten käytön seuranta mahdollistaa tuotanto- ja kasvatuspoikkeamien havaitsemisen
riittävän ajoissa, jolloin tilanteeseen on vielä mahdollista puuttua. Pienetkin poikkeamat päiväkohtaisista
tuotostavoitteista vaikuttavat kasvatuserän kokonaistulokseen. Kustannusten lisäksi kasvattamon taloudelliseen
tulokseen vaikuttavat markkinoilta saatavat tulot, joten myös ne on huomioitava tarkasteltaessa
kalkkunatuotannon kilpailukykyä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kalkkunakasvattamon tuotantokustannusrakenne. Tutkimuksessa
kerättyjä tietoja hyödynnetään selvitettäessä mahdollisuuksia tehostaa tuotantoa ja saada toimialalle
lisäarvoa. Tutkimusaineisto antaa myös alustavaa tietoa kalkkunakasvattamoiden ja kasvatuserien
välisestä vaihtelusta.
Aineisto ja menetelmät
MTT ja Vaasan Yliopisto keräsivät kustannustietoja yhteensä viideltä kalkkunoita kasvattavalta tilalta. Tarkastelu
perustuu tilojen tuloslaskelmista kerättyihin tietoihin, tuottajien haastatteluihin sekä Länsi-Kalkkuna
Oy:ltä saatuihin tietoihin. Kalkkunahallin kiinteät kustannukset laskettiin tuetun maatilarakentamisen hyväksyttäviä
enimmäiskustannuksia käyttäen, sillä tiloilta kerätty tieto ei tältä osin ollut vertailukelpoista.
Kullekin tilalle laskettiin useita tuotannollisia ja taloudellisia tunnuslukuja, kuten käyttökate ja kasvattamon
voitto. Tilakohtaisista tunnusluvuista laskettiin otoksen keskiarvot.
Kustannuserät suhteutettiin sekä tuotetun lihan että teurastettujen kalkkunoiden määrään. Näin voidaan
paremmin vertailla yksittäisestä linnusta saatavia tuloja ja sen kasvattamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Lukuihin sisältyy kasvatuksenaikaisen poistuman vaikutus. Kuolleista tai poistetuista linnuista on kertynyt
kustannuksia, mikä ilmenee lintua kohti kohonneina kustannuksina ja kasvattamotasolla pienentyneenä
myyntituottona etenkin silloin, jos kasvatuksen aikainen poistuma on ollut suuri tai ruhohylkäysprosentti
on korkea. Kustannuksia on tarkasteltu kasvatettujen lintujen keskimääräisen teuraspainon ja lukumäärän
mukaisesti. Luku sisältää sekä kalkkunakukkojen ja –kanojen kasvatuksen. Nykyisellä kasvatusmenetelmällä
kalkkunakukot aiheuttavat kuitenkin enemmän kustannuksia kuin kalkkunakanat, niiden kasvatusaika on
pitempi ja ne vievät enemmän kasvatushallitilaa kuin kalkkunakanat. Vastaavasti kukot saavuttavat korkeamman
elopainon ja kukosta saatavat myyntitulot ovat suuremmat kuin kanasta saatavat myyntitulot.
Tulokset ja tulosten tarkastelu
Yhden kalkkunalihakilogramman tuottaminen aiheutti kasvattamossa keskimäärin 1,93 euron kustannukset.
Kuviossa 1 on esitetty yhden kalkkunanlihakilogramman tuottamisesta tuottajalle aiheutuvien kustannusten
jakauntuminen eri kustannustekijöihin. Suurimpia muuttuvia kustannuseriä olivat rehu (sis. ostorehut, tilan
oma vilja ja viljan rahti), untuvikko, energia (sis. sähkö, hakelämmitys ja öljy,) ja lastaus. Hieman pienempiä
muuttuvia kustannuseriä olivat kuivikkeet, rakennusten ja laitteiden kunnossapito, liike- ja eläinpääoman
korko, traktorikustannus ja siihen liittyvä työ, vakuutukset, pesu ja desinfiointi, vesi ja eläinlääkintä
sekä kirjanpito. Kuviossa 2 on esitetty pylväsdiagrammina rehukustannukset, untuvikkokustannukset sekä
muut muuttuvat kustannukset. Rehukustannus sisältää ostetun rehun kustannuksen, oman viljan käytön
1 Kirjoitus perustuu neljän ELY keskuksen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kautta ja Länsi-kalkkuna
Oy:n rahoittamaan ja Satafood Kehittämisyhdistys ry:n yhdessä Helsingin yliopiston Ruraliainstituutin,
Vaasan Yliopiston ja MTT:n kanssa toteuttamaan hankkeeseeen ”Kotimaisten kalkkunantuottajien
kilpailukyvyn parantaminen”. Hankkeella pyritään siivittämään kotimainen kalkkunantuotanto uuteen nousuun
kehittämällä uusia innovatiivisia toimintamalleja. Hankkeeseen sisältyy neljä osa-aluetta, jotka ovat 1) kalkkunatuotannon
lisäarvon selvittäminen, 2) kalkkunaketjun kustannussuorituskyky ja toimintamallit, 3) vuorovaikutus
kalkkunaketjussa ja 4) pilotointi.
Maataloustieteen Päivät 2012. www.smts.fi 2

markkinahintaan arvostettuna sekä niihin liittyvän rahdin. Muut muuttuvat kustannukset on eritelty tarkemmin
kuviossa 3.
Kuvio 1. Kalkkunanlihan tuotantokustannusten jakautuminen eri kustannuseriin.
Kuvio 2. Kalkkunaliha tuottajien rehu-, untuvikko- ja muut muuttuvat kustannukset.
Rehu on suurin yksittäinen kustannuserä kalkkunoiden kasvattamisessa. Kuviosta 2 nähdään, että rehukustannus
on lähes kolminkertainen muihin muuttuviin kustannuksiin verrattuna. Rehukustannuksia voi joissain
tapauksissa pienentää käyttämällä esimerkiksi tilan omaa viljaa ruokinnassa. Rehuhyötysuhde vaikuttaa
myös voimakkaasti rehukustannusten muodostumiseen. Rehuhyötysuhde, rehun laatu ja kalkkunan kasvu
ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Jos rehu on laadultaan hyvää, kalkkuna kasvaa hyvin ja rehuhyötysuhde
on hyvällä tasolla. Hyvä rehuhyötysuhde näkyy rehukustannuksissa, koska rehun käyttö on tällöin tehokasta
suhteessa kalkkunan kasvuun.
Maataloustieteen Päivät 2012. www.smts.fi 3

Kuvio 3. Kalkkunoiden kasvatuksen muut muuttuvat kustannukset.
Rehu- ja untuvikkokustannuksen jälkeen suurin yksittäinen kustannuserä on energiakustannukset. Tilalla
käytetty energiamuoto vaikuttaa energiakustannuksiin. Myös lastauskustannus on merkittävä muuttuva
kustannuserä. Lastauskustannusten vähentäminen on haasteellista. Lastaus on raskasta ja likaista ja se
edellyttää hyvää ammattitaitoa. Kalkkunakasvattaja voi vaikuttaa lastauskustannusten suuruuteen
esimerkiksi osallistumalla omalla työpanoksellaan (ja mahdollisesti omalla kalustollaan) lastaukseen.
Vaikka tuottajan osallistuminen lastaukseen ei välttämättä laskekaan lastauskustannuksia, voi se nostaa
yrittäjätuloa.
Tutkimukseen osallistuneilla tiloilla käyttökate on oli vuonna 2010 keskimäärin negatiivinen. Kuviossa
4 on esitetty käyttökate sekä kalkkunahallin poisto ja korkokustannus keskimäärin teuraslintua ja tuotettua
kilogrammaa kohti. Negatiivinen käyttökate viittaa siihen, että kalkkunoiden kasvatuksen
tuotantomenetelmiin ja koko kalkkunaketjun toimintaan tarvitaan muutoksia. Tuotantotapaa kehittämällä on
mahdollista pienentää lintukohtaisia (kasvatushallista - ja lintujen ylläpidosta aiheutuvat) kustannuksia sekä
parantaa tuottavuutta ja lisätä myyntituottoja. Tärkeää olisi myös saada lisää kassavirtaa tulojen muodossa
joko lihan myyntihintoja nostamalla tai lisäämällä arvo-osien tuotantoa, jolloin myös ruhon markkina-arvo
nousisi.
Kuvio 4. Kalkkunakasvattamon käyttökate sekä kalkkunahallin poisto ja korkokustannukset.
Maataloustieteen Päivät 2012. www.smts.fi 4

Johtopäätökset
Kalkkunalihan tuotanto on nykyisillä tuotantotavoilla, tuotantopanosten hinnoilla, lihasta maksettavalla
hinnalla ja tukitasoilla taloudellisesti kannattamatonta toimintaa. Tuotantopanosten hinnat ovat nousseet
viime vuosina lihan hintaa nopeammin, mikä on vaikeuttanut toiminnan jatkamista vallitsevilla käytännöillä
ja kannustanut miettimään vaihtoehtoisia tuotantosuuntia. Kalkkunatuotantoa voidaan kuitenkin kehittää
niin kustannussäästöjen saamiseksi, tuottavuuden parantamisesi kuin lisäarvon hakemiseksi lihamarkkinoilta.
Monissa kalkkunanlihaa tuottavissa maissa on mm. otettu käyttöön suomalaista eläinainesta suurempaan
teuraspainoon kasvatettavia lintuja, jotka tuottavat runsaasti arvo-osia ja jotka voidaan jalostaa suuremman
lisäarvon omaaviksi tuotteiksi (esim. Wood 2009).
Kalkkunanlihan tuotanto on Suomessa volyymiltaan niin vähäistä, että sillä on mahdollisuus profiloitua
lisäarvotuotteeksi. Myös tuottavuuden parantaminen ja kustannussäästöjen etsiminen on tärkeää. Kustannussäästöt
tulisi kuitenkin voida toteuttaa tinkimättä kasvatuksen laadusta tai lintujen hyvinvoinnista (ks.
esim. Evira 2011). Kustannussäästöt kohentavat tuottavuutta, mutta tuottavuutta voidaan lisätä myös kehittämällä
toimintaa, jolloin samoin kustannuksin voidaan tuottaa enemmän lihaa. Esimerkiksi vuodessa tuotettavien
kasvatuserien määrää on mahdollista nostaa kasvatuskäytäntöä muuttamalla. Tuottajia voidaan
myös kannustaa kiinnittämään erityistä huomiota lintujen kasvuun esim. erilaisilla hinnoittelu- ja sopimusmalleilla.
Tulokset antavat yleiskuvan kalkkunatuotannon kustannustasosta vuonna 2010. Tilakohtaisesti kustannustaso
kuitenkin vaihtelee, ja se vaihtelee myös vuosien välillä. Esimerkiksi vuonna 2010 ja sen jälkeen
kustannustasoa on pitänyt korkealla rehuaineiden hintojen nousu.
Kalkkunakasvattamon toiminnan kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota lintujen hyvinvointiin ja
tilan toiminnan kehittämiseen kokonaisvaltaisesti. Erityisen tärkeää on panostaa lintujen kasvuun ja pyrkiä
saavuttamaan tasainen kasvu läpi vuoden, sekä panostaa lintujen terveyteen. Lintujen päiväkasvun ja painon
vaihtelut näkyvät mm. linnuista saatavassa rintafileen määrässä. Noin 40 prosenttia linnun painosta on
rintafileetä, mutta linnun arvosta rintafileen osuus on jopa yli 70 prosenttia.
Kirjallisuus
Evira 2011. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva kalkkuna.
Lehtonen, H. & Huan-Niemi, E. 2008. Suomalaisen siipikarjanlihasektorin merkitys ja tulevaisuudennäkymät.
Teoksessa: Sari Forsman-Hugg ja Harri Turunen (toim.) Näkökulmia Suomalaisen siipikarjanlihan tuotannon
kilpailukykyyn, kulutukseen ja kauppaan. Maa- ja elintarviketalous 124.
Wood, B.J. 2009. Calculating economic values for turkeys using a deterministic production model. Can. J.
Anim. Sci. 89: 201-213.
Maataloustieteen Päivät 2012. www.smts.fi 5