Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

198 Läpivalaisu
roolit olivat minulle tuttuja. Kaikki, mitä näin, oli tuttua ja samalla uutta,
koska näkemäni teki konkreettiseksi sen, missä olin elänyt mukana.
Monet taiteen tutkijat ovat perustaneet tutkimuksensa oman taiteellisen
tuotantonsa ja prosessinsa, omassa työssä kasvavan tiedon varaan.
Voimme ajatella, että taiteilija on aina myös katsoja. Katsojana taiteilija
näkee sen, mitä taiteilijana tekee. Itse en kuitenkaan olisi oppinut samoja
asioita vain observoimalla omaa työskentelyäni. Prosessitilassa sain keskittyä
vain katsomiseen ja samaan aikaan näin sekä itseni että toisen. Juho
Hotanen kirjoittaa Merleau-Pontyn uutta ontologiaa hahmottavassa tutkimuksessaan
toisen avulla tietämisestä. Näemme saman asian eri tavalla
ja voimme ymmärtää toisen näkemää vain sen kautta, mitä itse näemme.
Vaikka elämme kukin yksityisissä maailmoissamme, nämä maailmat eivät
ole täysin vieraita suhteessa toisiinsa. Kommunikoimme yhteisessä maailmassa,
mikä mahdollistaa sen, että toisen yksityinen maailmaa voi koskettaa
jotakin tuttua minussa. Hetken ajan voin elää toisessa, ilmentää hänen
maailmaansa oman kudokseni kautta. Toisen liha herättää kaiun omassa
lihassani aistillisena kokemuksena. Hotasen mukaan objektiivisuus on
mahdollista vasta toisen kautta. Omien havaintojeni perusteella rakentunut
maailmani tulee todeksi vasta, kun muut näkevät sen. (Hotanen 2008,
114–115). Prosessitilassa kävi juuri näin. Käytin työskenteleviä taiteilijoita
peileinä, joiden avulla näin itseni ja oman prosessini. Aiemmin oppimani
tuli näkyväksi.
4.6. Intuition rytmillinen liike
Prosessitilan taiteilijoiden työskentelyssä erottui kaikilla toisistaan poikkeava
työrytmi. Joku vietti tilassa paljon aikaa, mutta itse teoksille tapahtui
muutoksia hyvinkin verkkaan. Toinen vetäytyi mielellään pitkäksi aikaa pois
työn ulottuvilta tupakalle tai kahvihuoneeseen, ja vietti vain aktiiviset työhetket
teoksensa äärellä. Taidemaalari Tiina Hölli tuntui nauttivan työn jokaisesta vaiheesta
samalla intensiteetillä. Hän teki pohjustamisen, värien sekoittamisen,
kuivumaan asettelemisen ja maalaamisen hitain harkituin liikkein, kuin tarkasti
maistellen jokaista etukäteen suunniteltua hetkeä. Janne Räisäsen työskentely
puolestaan tapahtui hetkessä itsessään ilman mitään ennakkosuunnitelmaa. Alkuvaiheessaan
maalaus eteni ilman pysähtelyä ja harkintaa. Keskivaiheilla maa-