Lue Mummon terveiset tästä - Lapsen ääni
Lue Mummon terveiset tästä - Lapsen ääni
Lue Mummon terveiset tästä - Lapsen ääni
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Lapsen</strong> <strong>ääni</strong> on saanut<br />
oman <strong>Mummon</strong>, hän on<br />
Leena Graeffe<br />
"Puuttumista ei saa puuttua, kun on<br />
puututtava",<br />
"Mitä haluaisin tehdä isona? Haluaisin olla<br />
lastentarhanopettaja, mutta kun en osaa<br />
laulaa, leikkiä, maalata, tehdä käsitöitä, se ei<br />
toteudu. Pidän paljon Lapsista, mutta on<br />
nuo puutteet..."<br />
Näin ajattelin ja tosi perustellusti<br />
vuosikymmeniä sitten. Valmistuin aikoinani<br />
Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä<br />
tiedekunnasta ja erityisalueenani oli<br />
sosiaalityö.<br />
Minulla oli mahdollisuus olla pitkään<br />
kotona kolmen poikamme hoitajana. Olin<br />
joitakin vuosia tuntiopettajana ja sitten<br />
eräänä torstaina huomasin Helsingin<br />
sanomista, että silloiseen Ebeneser'iin<br />
haettiin yhteiskuntatieteiden lehtoria. Sain<br />
paikan. Toimin tehtävässäni<br />
lastentarhanopettajien kouluttajana<br />
kaikkiaan 35 vuotta. Olin todella<br />
etuoikeutettu. En voisi kuvitella parempaa<br />
työpaikkaa. Hyvä työyhteisö, sitoutuneet<br />
opiskelijat ja toimintaa lasten hyväksi.<br />
Eläkkeelle siirtyminen (68 vuotiaana) ei<br />
ollut helppoa. Omat <strong>Lapsen</strong>lapsetkin ovat jo<br />
isoja. Koen olevani todella etuoikeutettu<br />
voidessani olla <strong>Lapsen</strong> äänessäkin<br />
mummona. Lasten suojelu ja lastensuojelu<br />
ovat hyvinvointiyhteis-kuntamme<br />
perusasioita. Ollaan yhteisellä asialla kotien<br />
kanssa.<br />
Leena Graeffe<br />
Työssäni varhaiskasvatushenkilöstön<br />
kouluttajana olen usein kokenut olevani<br />
myös nk. "kynnystyöntekijä". Yhteistyön<br />
merkitystä tulee tuskin milloinkaan liiaksi<br />
korostettua.<br />
Varhaiskasvatus on osa suomalaista<br />
kasvatus- ja koulutusjärjestelmää.<br />
Moniammatilliset yhteistyöverkostot ovat<br />
niin varhaiskasvatuksen kuin koulunkin<br />
kannalta tärkeitä. Varhaiskasvatus on<br />
kotikasvatuksen tukemista, mutta myös<br />
toisinaan sen korjaamista sekä korvaamista.<br />
Korvaamisella viittaan kasvatukseen,<br />
opetukseen ja huolenpitoon lapsista<br />
vanhempien ollessa työssä. Laadukas<br />
varhaiskasvatus on arvokasta. Lapsilla ja<br />
perheillä on siihen subjektiivinen oikeus.<br />
Perheet päättävät.<br />
<strong>Lapsen</strong> yksilöllinen huomioiminen on<br />
lähtökohtana, jota eivät saa ohittaa käyttöja/tai<br />
täyttöastetavoitteet. Varhaiskasvatus<br />
tarjoaa lapsille monipuolisen<br />
mahdollisuuden välittävien aikuisten<br />
toteuttamana ja tärkeässä vertaisryhmätoiminnassa.<br />
Enää ei ole kyse Päivähoitolain<br />
hengen mukaisesta aikuis-olosuhteille<br />
rakentuvasta toiminnasta, mikä määritti,<br />
kuka pääsee päiväkotiin, kuka ei.<br />
"Kynnystyönä" konkretisoituu tärkeä<br />
yhteistyö lastensuojelun kanssa. Myös
lastentarhanopettajat ovat "kynnystyöntekijöitä".<br />
Lastensuojelu ei ole vain<br />
huostaanottoja. Mikäli niihin joudutaan,<br />
lapsen edun korostaminen on<br />
"aukipuhuttava" asia perheitä tuettaessa.<br />
Erilaiset siirtymävaiheet kodista<br />
varhaiskasvatukseen, sieltä kouluun ovat<br />
yhteiskunnassamme yhä enemmän tukea<br />
saavia vaiheita. Hyvä näin.<br />
Olemme yhteisellä asialla; kumppanuuden<br />
on rakennuttava aitoon dialogiin. <strong>Lue</strong>n<br />
paraikaa juuri ilmestynyttä kirjaa "Pienten<br />
piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten<br />
hyvinvoinnille". (Toim. Päivi Marjanen,<br />
Marjaana Marttila ja Marjo Varsa. PSkustannus.<br />
2013.) Kirja tarkastelee erityisesti<br />
kasvuyhteisöjen merkitystä lapselle ja antaa<br />
aineksia laajemminkin hyvän kasvuyhteisön<br />
luomiseen. Siitä välittyy kasvuyhteisön<br />
merkityksellisyys laajemminkin niin lasten<br />
kuin aikuistenkin kasvun kannalta.<br />
Otan kirjoitukseni loppuun Marita Neitolan<br />
tekstiä. Kasvatushenkilöstön keskinäinen<br />
yhteistyö ja ymmärrys lapsiryhmän ja<br />
yksittäisen lapsen tarpeista, kiinnostuksen<br />
kohteista, kehityksestä sekä kasvuun ja<br />
oppimiseen liittyvistä tarpeista ovat olennainen<br />
osa lasten sosiaaliseen kompetenssiin<br />
vaikuttamisesta. Tuen kannalta on tärkeätä<br />
tietää, mikä lapsen sosiaalinen kompetenssin<br />
tilanne on. Miten tarvittava tieto siirtyy<br />
yhteiseksi tiedoksi? Miten tukea eri tahoilla<br />
vanhempien kasvatustyötä käytännössä, ja<br />
millaisin edellytyksin? Vertaissuhteissa voi olla<br />
myös havaitsematta / puuttumatta jäävää.<br />
Selkeän ulospäin välittyvän oireilun lisäksi on<br />
muutakin.<br />
Omalta osaltani haluan korostaa, ettei ole<br />
vain syrjäytymisvaarassa olevia lapsia. On<br />
kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin<br />
syrjäyttäviin rakenteisiin, käyttäytymiseen<br />
jne. Toimiva lapsen ja aikuisen suhde on<br />
dialoginen. Dialogisessa suhteessa lapsen<br />
vaikeudet ja tuen tarpeet tulevat<br />
huomioiduiksi ja myös lapsen ja kasvattajan<br />
keskinäisen yhteistyön kohteiksi.<br />
"Puuttumista ei saa puuttua, kun on<br />
puututtava", palautuu mieleeni viestini<br />
opiskelijoille.<br />
Ystävällisin terveisin<br />
Leena Graeffe<br />
<strong>Lapsen</strong> äänen oma mummo<br />
leena.graeffe@helsinki.fi
Change language