Välittämisen tilassa - Pelastakaa Lapset ry

kuinka hän etsi omaa paikkaansa kokoajan.
Hän olisi tarvinnut laitoshoitoa.
Häntä me emme pystyneet Olavin
kanssa auttamaan.
Pipsa Vario, 21, on yksi Pirjon ja Olavin
sijaislapsista. Hän asui äidin kanssa
lapsuuden ja muutti 11-vuotiaana
Pursiaisen perheeseen.
Muutin sijaisperheeseen jossa oli
perheen omat lapset, lastenlapset, kesälapset
ja viikonloppulapset. 20 - 30
uuden ihmisen tapaaminen kerralla
oli melkoinen kulttuurishokki ainokaiselle,
mutta ei negatiivisessa mielessä.
Muutto Pursiaisen perheeseen
opetti minulle monenlaista etenkin
jakamisesta ja yhteistyöstä toisten ihmisten
kanssa. Sanotaan, että lapselle
olisi parasta varttua biologisten vanhempiensa
kanssa. Kuten tiedämme,
aina se ei ole mahdollista. Minusta
tuntuu että olen saanut kokea sen toiseksi
parhaimman vaihtoehdon. Vaikka
elämä on ollut kovaa, en vaihtaisi
päivääkään pois. Olen nyt monta kokemusta
rikkaampi ja saanut elämääni
näköalan. Minun kohdalla asiat eivät
olisi voineet mennä enää paremmin.
Jos sijoitusta ei olisi tapahtunut, olisin
luultavasti seurannut biologisten
vanhempieni malli, jossa alkoholilla
oli merkittävä osa.
Huostaanotto on suuri prosessi aikuiselle,
lapselle ja viranomaiselle.
Perheessä tarvitaan aikaa sopeutumiseen.
On oltava selkeät rajat, mutta
myös runsaasti pitkämielisyyttä ja
rakkautta. Lapsen kehityksen turvaamisessa
olennaisia asioita ovat syli ja
aikuisen läsnäolo. Pursiaisten neuvo
uusille sijaisvanhemmille on, että vanhemman
tulisi olla ulkoisesti passiivinen
ja sisäisesti aktiivinen.
– Aikuisen ei tule pelätä lapseen
kiintymistä. Syli tulisi pitää avoimena
niin, että lapsi saa myös mahdollisuuden
kiintyä. Sijaisperheen ei tarvitse
olla täydellinen perhe. Selvää on,
että jokainen epäonnistuu joskus kasvattajana
ja vanhempana. Lapsi tarvitsee
tavallista perhe-elämää, jossa
vanhemmat saavat näyttää tunteitaan
ja olla inhimillisiä. Erikoislasta ei tulisi
kohdella silkkihansikkain, vaan
täysin samalla tavalla kuin biologi-
Pirjon ja Olavin elämän laatu ei ole perustunut vähään kutistettuun laatuaikaan lasten seurassa, eikä oman ajan maksimointiin. Heille
toistensa kanssa yhdessä oleminen on laatuaikaa ja lapsiparven kanssa puuhaaminen hyvän olon maksimointia, myös silloin kun lapsi
oirehtii. ”Siitähän se hyvä olo alkaa, kun pahaolo pääsee ensin alta pois”. Pipsalle sijaiskoti on merkinnyt mahdollisuutta elää lapsuutta,
kurjista tosiasioista huolimatta.
Lokakuu 2010 15