Terjokkoine 2/2013 nyt netissä - Terijoki
Terjokkoine 2/2013 nyt netissä - Terijoki
Terjokkoine 2/2013 nyt netissä - Terijoki
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
TERJOKKOINE<br />
SYKSY 201 3<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
1
TERJOKKOINE<br />
<strong>Terijoki</strong>-Seura ry:n<br />
jäsenlehti<br />
<strong>Terjokkoine</strong><br />
ISSN-L 2243-391 0<br />
ISSN 2243-391 0 (Painettu)<br />
ISSN 2243-3929 (Verkkojulkaisu)<br />
Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa<br />
ja se sisältyy <strong>Terijoki</strong>-<br />
Seura ry:n jäsenmaksuun.<br />
Terjokkoisen osoite on Veli-<br />
Pekka Sevón, Isonvillasaarentie<br />
7N1 52, 00960 Helsinki tai<br />
velipekka.sevon(at)gmail.com.<br />
Seuraava <strong>Terjokkoine</strong> ilmestyy<br />
tammikuussa 201 4 ja siihen<br />
tarkoitettu aineisto pyydetään<br />
lähettämään yllä olevaan osoitteeseen<br />
31 .1 2.201 3 mennessä.<br />
Kansikuva:<br />
Lotta Terijoella 1 .11 .1 939 (SAkuva).<br />
Kuva kuuluu puolustusvoimien<br />
julkaisemaan SA-kuvaarkistoon.<br />
Arkiston jatkosodan<br />
aikasia Terijokeen liittyviä valokuvia<br />
on sivuilla 22 ja 23.<br />
<strong>Terijoki</strong>-Seura ry:n<br />
yhteystiedot<br />
Puheenjohtaja<br />
Jukka Marttinen<br />
Rialtonkuja 6 B 23<br />
00580 Helsinki<br />
jukka.marttinen42(at)gmail.com<br />
040 51 7 4286<br />
Sihteeri<br />
Riitta Kivinen<br />
Jukolanahde 1 C 20<br />
021 80 Espoo<br />
riittakivinen(at)hotmail.com<br />
0400 1 92 01 3<br />
Kuva-arkisto<br />
Markku Koho<br />
0400 722 983<br />
Tuotemyynti<br />
Marja Felt<br />
(09) 241 4669<br />
<strong>Terijoki</strong>-Seura ry:n sähköpostiosoite<br />
on terijoki-seura(at)terijoki.fi,<br />
jota pyydetään käyttämään<br />
otettaessa yhteyttä<br />
seuraan sähköpostin välityksellä.<br />
Seuran kotisivu löytyy osoitteesta<br />
www.terijoki.fi.<br />
2 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Villa Marijoki, Vammelsuu ja Martha von<br />
Haartman<br />
Villa Marijoen tilan omisti 1 800-luvun lopussa ja 1 900-<br />
luvun alussa todellinen valtioneuvos Eugene Epafroditovits<br />
Kartavtsev. Tila oli laaja ja kaunis. Se sijaitsi<br />
kukkulalla, josta oli upea näköala Suomenlahdelle. Tilan<br />
läpi kulki Vammeljoki.<br />
Villa Marijoki. Kuva Martha von Haartmanin kirjasta ”Vinddriven”<br />
Hänen vaimonsa oli Marie (Maria) Vsevolodovna Kartavtseva,<br />
kirjailija Vsevolod Krestovskin (s. 23.2.1 840<br />
Kiovan kuvernementissa, k. 30.1 .1 895 Varsovassa)<br />
tytär. Perhe polveutui ukrainalaisesta suvusta.<br />
Marian kuoltua syöpään 24.6.1 911 Eugene Kartavtsev<br />
rakennutti tilan maille ortodoksikirkon ja Maria haudattiin<br />
luonnonkiven alle kirkon muurin ulkopuolelle. Kuvanveistäjä<br />
Litshev teki kiveen kiinnitetyn luonnollista<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
3
kokoa olevan pronssipatsaan, joka esitti Mariaa ja hänen<br />
lemmikkinalleaan Willyä.<br />
Villa Marijoki rappeutui ja tuhoutui vallankumouksen<br />
vuosien myötä, kirkko ja patsas jatkosodan melskeissä.<br />
Eugene ja Maria Kartavtsevilla oli Helena-niminen tytär,<br />
joka oli naimisissa serkkunsa kanssa, sekä poika<br />
Wsevolod (Wolodja) s. 1 3.8.1 884. Wsevolod oli keisarillisen<br />
laivaston upseeri, joka rakastui suomalaiseen<br />
Martha von Haartmaniin, joka oli synty<strong>nyt</strong> Pietarissa<br />
20.8.1 885. Marthan vanhemmilla (Fridolf Rafael ja<br />
Alice von Haartman, s. Pinello) oli Terijoella huvila Villa<br />
Alice, jonka Rafael von Haartman oli rakennuttanut<br />
noin v. 1 895. Siinä oli tusinan verran huoneita herrasväelle,<br />
useita parvekkeita ja kaksi suurta talon mittaista<br />
verantaa. Puiston perällä oli vielä huvila Marthan<br />
vanhemmille veljille Haraldille ja Carl-Danielille. Marthasta<br />
<strong>Terijoki</strong> dyyneineen oli ihanaa seutua, jota ympäröivät<br />
tuoksuvat kuusimetsät. Rafael von Haartman<br />
rakennutti Terijoelle myös teiltä ja kasinon, jonne nuoriso<br />
kokoontui tanssimaan.<br />
Kartavtsevit ja von Haartmanit olivat ystäviä. Villa Marijoen<br />
ja Villa Alicen väliä oli 1 4 km.<br />
Wsevolod ja Martha tutustuivat toisiinsa 1 902, mutta<br />
Martha oli jo 1 901 rakastunut Mihail Kirpitjeviin, ja<br />
heidät vihittiin Marthan isän kuoltua 1 5.5.1 905. Marthalle<br />
valkeni vasta parin vuoden tuskan jälkeen, että<br />
4 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
mies, jonka kanssa hän oli men<strong>nyt</strong> naimisiin, oli homoseksuaali,<br />
joka tarvitsi Marthan rahoja mukavaan<br />
elämään ja uralla etenemiseen.<br />
Wsevolod Kartavtsev osallistui 1 905 puhjenneeseen<br />
Japanin sotaan. Hänen laivaansa (”Svetlana”) osui japanilaisten<br />
kranaatti Tsushimassa Marthan hääpäivänä,<br />
laiva haaksirikkoutui ja Wsevolod ajelehti 7 tuntia<br />
meressä, ennen kuin japanilainen Punaisen ristin laiva<br />
pelasti hänet. Hän joutui sotavangiksi, mutta hänet vapautettiin<br />
myöhemmin.<br />
Koska avioliitto Mihail Kirpitjevin kanssa ei ollut koskaan<br />
täytty<strong>nyt</strong>, Martha sai eron 1 907.<br />
Wsevolod oli rakastunut Marthaan jo ensi tapaamisella.<br />
Marthan ja Wsevolodin häitä päätettiin lykätä, kunnes<br />
Saksassa leikattu Maria Kartavtseva palaisi kotiin.<br />
Heidät vihittiin marraskuussa 1 908. Marthan elämänkertakirjan<br />
mukaan vaikuttaa siltä, että Maria-äiti oli<br />
mustasukkainen pojastaan eikä hyväksy<strong>nyt</strong> miniäänsä,<br />
vaikka aivan aluksi näytti pitäneen Marthasta. Sen<br />
sijaan Eugene Kartavtsev ilmeisesti piti miniästään.<br />
Maria ei osallistunut poikansa ja Marthan häihin, eikä<br />
lopulta Eugenekaan, vaikka oli alun perin hyväksy<strong>nyt</strong><br />
hääkutsun. Lopulta tilanne ajautui siihen pisteeseen,<br />
ettei Marthalla ollut asiaa Villa Marijoen tilalle. 1 911<br />
syöpä iski uudelleen Mariaan ja hän kuoli kesäkuussa<br />
1 911 . Testamentissaan hän määräsi, ettei Martha saisi<br />
koskaan astua jalallaan Marijoelle. Vuotta myöhemmin<br />
(1 91 2) Eugene Kartavtsev kutsui kuitenkin Marthan<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
5
lapsineen Villa Marijoelle, jossa Martha hoiti tilan<br />
emännän tehtävää. Eugene myös lisäsi nuorelle perheelle<br />
taloudellista tukeaan.<br />
Marthalle ja Wsevolodille syntyi kaksi lasta, tytär<br />
Svedlana (virallisissa rekistereissä Suzanne), lempinimeltä<br />
Svetik 24.6.1 91 0 (kalenterista riippuen 7.7.) ja<br />
poika Igor, joka syntyi Marijoen tilalla 1 6.7.1 91 4 (tai<br />
30.7.).<br />
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Wsevolod<br />
joutui lähtemään rintamalle ja Igor-poika kastettiin Pietarissa<br />
isän poissa ollessa.<br />
Martha ja Wsevolod Kartavtsev<br />
vuonna 1916.<br />
Kesän 1 91 5 perhe<br />
asui Marijoella, mutta<br />
talven Terijoella. Vuosina<br />
1 91 6-1 91 7 Martha<br />
asui lapsineen Marijoella.<br />
Vuonna 1 91 6 oli laivastoministeri<br />
nimittä<strong>nyt</strong><br />
Wsevolodin Tonavan<br />
laivaston komentajaksi,<br />
amiraalin tehtävään.<br />
Laivaston sijoituspaikka<br />
oli Izmail.<br />
Hän oli siellä, kun vallankumous<br />
alkoi maaliskuussa<br />
1 91 7. Wo-<br />
6 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
lodja sähkötti sieltä Marthalle, että hänen pitäisi valmistautua<br />
matkustamaan Krimille. Martha jätti melkein<br />
kaiken Marijoelle. Koska pankit olivat kiinni, Martha<br />
talletti koruja, arvoesineitään ja pari laatikollista ruplia<br />
valtion ”panttikonttoriin”, joka vielä oli auki. Mukaan<br />
hän saattoi ottaa vain yhden matka-arkun ja pari matkalaukkua<br />
kesä- ja talvivaatteita ja muutaman valokuva-albumin.<br />
Hän matkusti lastensa ja heidän kotiopettajansa<br />
kanssa Krimille Alushtaan.<br />
Kun Martha monien vaiheiden jälkeen pääsi vuorokaudeksi<br />
etsimään Wsevolodia Odessaan, jonne<br />
Wsevolodin laivasto oli siirretty, hänelle selvisi, että<br />
Wsevolodilla oli toinen nainen. Sovittiin kuitenkin, että<br />
Martha tulisi lapsineen niin pian kuin mahdollista<br />
Odessaan ja hän palasi lasten luo Alushtaan, jonne<br />
Wsevolod lähetti ruokaa, vaatteita, leikkikaluja, makeisia<br />
ja rahaa. Svetik oli Marthan poissa ollessa sairastunut,<br />
ja kun Wsevolod sai kuulla siitä, hän tuli eräänä<br />
päivänä muutaman tunnin vierailulle. Se oli viimeinen<br />
kerta, kun he tapasivat.<br />
Monien vaiheiden jälkeen Martha ja lapset pääsivät lopulta<br />
Konstantinopolin ja Maltan kautta Ranskaan,<br />
mistä sitten Englannin, Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen.<br />
Hän kävi Terijoella 1 921 tapaamassa äitiään,<br />
joka odotti siellä Neuvostoliitossa vangittuna ollutta<br />
Leo-poikaansa ja eli myyden korujaan. Kun vuoden<br />
1 923 tienoilla maat vaihtoivat vankeja, Leo lopulta vapautettiin.<br />
Pari vuotta myöhemmin äiti myi talonsa Terijoella<br />
ja saatuaan Ruotsissa asuneelta tädiltään pie-<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
7
nen elinkoron tädin Ruotsin Ritarihuoneelle luovuttamasta<br />
omaisuudesta hän muutti Leon kanssa Nizzaan<br />
ja myöhemmin Monacoon. Myös Martha palasi Ranskaan<br />
syksyllä 1 921 , koska arveli, ettei hänen lapsillaan<br />
kenties olisi tulevaisuutta Suomessa.<br />
Eugene Kartavtsevin vaimolleen Marialle pystyttämä muistomerkki<br />
Uudenkirkon Vammelsuussa.<br />
Maria matkusti Müncheniin syöpäleikkaukseen, mutta<br />
hänelle itselleen ei uskallettu kertoa sairauden laatua.<br />
Eräänä päivänä hän sai vahingossa lukea miehelleen<br />
osoitetusta kirjeestä, mistä sairaudesta hän kärsi. Se<br />
oli hänelle sekä henkisesti että fyysisesti suuri järkytys,<br />
ja hänen kuntonsa huononi niin, ettei häntä voitu<br />
leikata. Eräs baijerilainen prinsessa, joka oli hänen ys-<br />
8 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
tävänsä, sai idean lahjoittaa hänelle pehmonallen sanoen<br />
sen tuovan aivan uskomatonta onnea ja että<br />
monet toivottomasti sairaat olivat parantuneet nallekarhun<br />
avulla. Maria piti nallea aina lähellään. Hän<br />
kuntoutui niin paljon, että hänet voitiin leikata. Leikkaus<br />
onnistui ja hän eli melkein kaksi vuotta ilman kipuja.<br />
Nallella oli oma paikka ruokapöydässä ja kaikkien<br />
vieraiden piti tervehtiä sitä. Willy-nalle laitettiin<br />
istumaan lakeijan syliin saamaan raitista ilmaa, kun<br />
Maria lähti ajelulle.<br />
Vallankumous ja sota olivat koetelleet kovasti Kartavtsevien<br />
kaunista Marijoki-tilaa. Se oli ryöstetty ja ikkunanpuitteetkin<br />
oli irrotettu ja viety pois. ”Vinddriven”-<br />
kirjan mukaan Marthan appi Eugene Kartavtsev oli<br />
määrän<strong>nyt</strong> testamentissaan, että Marijoen tila olisi tullut<br />
Marthalle, mutta sillä ei ollut merkitystä etenkään<br />
sen jälkeen, kun Neuvostoliitto otti alueen haltuunsa.<br />
Myös valtioneuvos Eugene Kartavtsev onnistui pakenemaan<br />
Ranskaan. Hän asui Pariisissa, mutta kävi<br />
myös Etelä-Ranskassa tapaamassa Marthaa ja lapsenlapsiaan<br />
ja avusti heitä taloudellisesti. Kerran tullessaan<br />
pariksi viikoksi tapaamaan lapsenlapsiaan –<br />
hän lähenteli silloin 80 ikävuotta -, hän saneli muistista<br />
omaisuuttaan, joka osoittautui olleen suunnaton. Yli<br />
80-vuotias Eugene Kartavtsev tuli melkein sokeaksi, ja<br />
hänet sijoitettiin venäläisille pakolaisille omistettuun<br />
vanhainkotiin St. Germain-en-Layeen. Hänen ei koskaan<br />
kuultu valittavan. Hänellä oli Marthan mukaan<br />
slaavilainen kyky alistua kohtaloonsa.<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
9
Martha sai 1 926 yllättäen tietää, että Wsevolod oli<br />
men<strong>nyt</strong> naimisiin 1 922, vaikkei heillä ollut virallista<br />
eroa. Eron selvittäminen ja saaminen osoittautui hankalaksi,<br />
mutta lopulta Martha onnistui saamaan siviilisäätynsä<br />
muutetuksi eronneeksi. Wsevolod oli kyllä<br />
kirjoittanut kirjeen Turkista ja kertonut työnsaantivaikeuksistaan,<br />
mutta avioitumisestaan hän ei maininnut<br />
mitään.<br />
Toisen maailmansodan aikana elämä oli haasteita ja<br />
seikkailuja täynnä myös Ranskassa. Martha asui vuosina<br />
1 939-1 948 Roquebrune-Cap-Martinissa ruotsalaisen<br />
liikemiehen Wicanderin omistamassa Villa<br />
Calvèrassa, joka oli Marthan vastuulla. Huvila sijaitsi 5<br />
km:n päässä Monte Carlosta ja 3 km:n päässä Mentonesta.<br />
Sodan aikana rakennusta miehitti viisi eri kansallisuutta:<br />
ranskalaiset, senegalilaiset, italialaiset,<br />
saksalaiset ja amerikkalaiset sekä lisäksi ns. ranskalaiset<br />
vapautusjoukot. Martha oli onneksi saanut diplomaattistatuksen,<br />
joten hän selvisi ehkä sen ansiosta<br />
vähän helpommin monista hankaluuksista.<br />
Martha tutustui 1 941 Fokko Alting-Meesiin (1 887-<br />
1 968), joka asui häntä lähellä Monte Carlossa. Koska<br />
viralliset asiakirjat olivat kadonneet vallankumouksen<br />
ja sodan melskeissä, avioliiton solminen oli monimutkaista.<br />
Martha ja Fokko vihittiin 4.2.1 950 Roquebrune-<br />
Cap-Martinissa. He muuttivat uuteen kotiinsa Beausoleil’hin<br />
1 951 .<br />
Martha von Haartman-Meesin kirja ”Vinddriven” – suomeksi<br />
kenties ”Tuuliajolla” -julkaistiin vuona 1 972.<br />
1 0 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Martha kuoli vuonna 1 978. Tytär Svetik meni naimisiin<br />
ruotsalaisen majuri Wiking Tammin kanssa 25.6.1 938.<br />
Molemmat osallistuivat vapaaehtoisina Suomen talvisotaan.<br />
Kirjan kirjoittamisen aikaan he asuivat Kristianstadissa<br />
Etelä-Ruotsissa. Poika Igor valmistui<br />
Ranskassa insinööriksi, meni 11 .8.1 945 naimisiin<br />
ranskalaisen Lèone Curvat’n kanssa ja asui kirjaa kirjoitettaessa<br />
Ranskassa, missä myös Martha pääosin<br />
asui.<br />
Martha von Haartman-Mees: ”Vinddriven”, Ekenäs Tryckeri Aktiebolag1972,<br />
ISBN 951-9000-06-2. Kuvat em. kirjasta.<br />
Ruotsinkielisestä teoksesta referoinut 1.4.<strong>2013</strong> Maijaliisa Kalliomäki,<br />
täydennetty viim. 27.4.<strong>2013</strong><br />
Rakkauden haudan aluetta keväällä <strong>2013</strong>. Hautamuistomerkki<br />
edessä ja kirkon rauniot haudan takana vasemmalla.<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
11
Mainilan laukaukset nykytiedon valossa<br />
Arto Salmela<br />
Yleiskuvaus perustuen mm. Wikipediaan<br />
Mainilan laukaukset oli episodi 26.11 .1 939, joka johon<br />
vedoten Neuvostoliitto purki Suomen kanssa solmitun<br />
hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuolisesti. Neljä<br />
päivää myöhemmin alkoi talvisota.<br />
Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov lähetti 26. marraskuuta<br />
1 939 Suomen Moskovan-lähettiläälle Yrjö-<br />
Koskiselle nootin, jonka mukaan Suomen puolelta olisi<br />
sanottuna päivänä klo 1 5.45 ammuttu seitsemän tykistön<br />
laukausta Neuvostoliiton puolelle. Nootin mukaan<br />
ne olivat surmanneet neljä sotilasta ja haavoittaneet<br />
yhdeksää.<br />
Pitkään luultiin, että kyseessä oli Neuvostoliiton lavastama<br />
tykistöisku Mainilan kylään, jonka tarkoituksena<br />
oli siis saada Suomi näyttämään hyökkääjältä. Sittemmin<br />
on käy<strong>nyt</strong> ilmi, ettei tuhoavia laukauksia ammuttu,<br />
vaan Suomen puolelta nähtiin kahdessa vaiheessa<br />
koeammuntaa, ilmeisesti kantaman tarkistusta. Ensimmäiset<br />
tapahtuivat viisi kello 1 4.30–1 5.00 ja kaksi<br />
n, klo 1 5. Neuvostoilmavoimissa lentäjänä ollut Mikko<br />
Kopra kertoi nähneensä harjoituslennolla 26. marraskuuta<br />
1 939 Kirjasalon mutkassa neuvostojoukkojen<br />
tykkitulta. Maalit olivat omalla puolella Mainilassa,<br />
mutta ammukset ylittivät Suomen alueen.<br />
1 2 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Seppo Isotalo toimi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen<br />
Moskovassa ja hän löysi vuonna 1 995 arkistoista<br />
seuraavat telex-viestitykset. Leningradin esikunnasta<br />
lähetti kenraaliluutnantti Jatshenko Mainilaan sähkeen:"Voitteko<br />
ilmoittaa, että suomalaiset ovat ampuneet<br />
provokatiivisia laukauksia". Majuri Dobrjanskij<br />
vastasi:"Moskovan radiossa kerrottiin että suomalaiset<br />
olivat ampuneet. Siitä syystä lisättiin valmiutta. Mutta<br />
Karjalan kannaksella eikä pohjoisempanakaan ole ollut<br />
mitään."<br />
Pietarin valtionyliopiston uuden historian professori<br />
Vladimir Baryšnikov julkaisi vuonna 2004 artikkelin,<br />
jonka mukaan Mainilan laukauksia ei ammuttu. Kysymys<br />
oli vain Moskovan radiossa esitetystä väitteestä,<br />
jolla ei ollut todellisuuspohjaa. Tätä Baryšnikov perustelee<br />
monella seikalla: väitettyjen laukausten uhrien<br />
henkilöllisyys ja heidän hautapaikkansa eivät ole tiedossa,<br />
eikä Suomen arkistoista löydy yhteneviä ja selviä<br />
silminnäkijähavaintoja tapahtumasta. Isotalon löytö<br />
ei ehkä ollut Venäjällä laajemmin tiedossa.<br />
Isotalo on myös löytä<strong>nyt</strong> arkistoista raportoinnin Suomen<br />
puolelta, Somerikon vartiopaikalta, joka oli vain<br />
satoja metrejä Manilasta: " Somerikon vartio ilmoittaa<br />
todenneensa venäläisten klo 11 .50 tänään suorittaneen<br />
krh-ammuntaa harjoituksena" Tämän puhelinsanoman<br />
antoi Somerikon vartio puolenyön aikaan, siis<br />
kahdeksan tuntia sen jälkeen kun Moskovan radion<br />
väittämät seitsemän laukausta oli ammuttu<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
1 3
Paikallisten kokemukset<br />
E. Nikkanen kertoo Kansa Taisteli - lehdessä 2/1 960<br />
päivän tapahtumista. Menin kahta vartioomme tulevaa<br />
pappia vastaan Kuokkalan - Kivennavan maantielle.<br />
Siltä on vajaan puoli km Rajajoelle ja tieltä näkyväisyys<br />
naapurin puolelle oli melkoisen hyvä, vaikka kello<br />
oli jo ehkä yli 1 5. Kuulin muutamia tykin tai kranaatinheittimen<br />
lähtölaukauksia. Hetken kuluttua kuulin ammusten<br />
räjähdykset Somerikonmäen suunnasta.<br />
Toinen vartiomme oli ns. Somerikonmäellä, josta Rajajoen<br />
rantaan oli vain vajaa 1 00 metriä. Vastakkaisesta<br />
mäkirinteestä alkaen leviävät naapurin puolella<br />
Mainilan alavat pellot, joihin näköala<br />
vartiopaikalta oli erittäin hyvä. Vartiovuorossa oli Haapalan<br />
kylän oma poika, reservikorpraali Toivo Hänninen.<br />
Hänen vartiovuoronsa päättyi kello 1 6, mitä ennen<br />
laukaukset kuuluivat ja ammukset putosivat<br />
avopellolle. Ennen laukauksia oli peltoaukeamalla pienehkö<br />
joukko venäläisiä sotilaita. Miesten luo tuli ratsusotilas,<br />
joka todennäköisesti kehotti heitä heti poistumaan.<br />
Niin tapahtuikin, sillä miehet lähtivät kiireesti<br />
metsikön laitaan. Sen jälkeen noin 1 0 minuutin kuluttua<br />
kuului Valkeasaaren suunnalta useita lähtölaukauksia,<br />
joiden kranaatit räjähtivät pellolle. Muutamien<br />
minuuttien kuluttua tuli sama joukko paikalle tuloksia<br />
tarkastamaan.<br />
Risto Pitkäsen isä oli vänrikkinä joukkueensa kanssa<br />
vartiossa Mainilan kylän ympärillä. Miehet näkivät<br />
1 4 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Mainilan kylästä lähtevän 4 – 5 miestä länteen kohti<br />
rajaa kantaen raskasta kranaatinheitintä. He ampuivat<br />
sitten kranaatit suurella korotuksella (kranaatit pystyi<br />
näkemään ilmassa) lännen suunnasta Mainilan kylään,<br />
jossa miesten raporttien mukaan tapahtui ainakin<br />
aineellisia vahinkoja.<br />
Loppuanalyysi<br />
Neuvostojoukot oli siirretty lähelle Suomen rajaa. Yksi<br />
hyökkäykseen valmistumisen muoto on heitinten ja<br />
tykkien ilmoittaman kantaman testaus todellisuudessa,<br />
mikä tapahtuikin. Myös muuta ammuntaa on tehtävä.<br />
Ilmeisesti Pitkäsen isän joukkue näki ammunnan ja<br />
Hänninen putoamispaikan tapahtumat. Aamupäivän<br />
ammunta on myös havaittu.<br />
Neuvostoliitto oli tottunut salailuun ja vääristelyihin informaatiossaan.<br />
Esimerkiksi Saksan kanssa tehdystä<br />
reviirisopimuksesta (ns. Ribbentrop-sopimus) ei kerrottu.<br />
Stalinin vainoista kiersi lähinnä vain huhuja. Sekä<br />
kansainvälisesti että omien joukkojen kannalta oli<br />
luonnollista saada sota näyttämään puolustamiselta.<br />
Oma väki ehkä uskoikin tietoon, mutta neuvostomajurin<br />
rehellinen vastaus tosin salaisena teleksinä osoittaa,<br />
että osa kansasta oli perillä totuudesta.<br />
Muistojen <strong>Terijoki</strong> -kalenteri<br />
vuodelle 201 4 <strong>nyt</strong> myynnissä<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
1 5
Terijoen esihistorian nykykuva ja tutkimusmahdollisuuksia<br />
Oula Seitsonen<br />
Terijoen alueen esihistoriaa on tutkittu aikojen mittaan<br />
hyvin vähän muuhun Karjalankannakseen verrattuna.<br />
1 800-luvun lopulla ja 1 900-luvun alussa, kun muita<br />
osia Karjalankannaksesta tutkittiin suomalaisarkeologien<br />
toimesta varsin runsaasti, <strong>Terijoki</strong> sai osakseen<br />
vain muutamia tarkastuskäyntejä. 1 990-luvun lopulta<br />
lähtien eripuolilla Karjalankannasta on tehty runsaasti<br />
arkeologisia tutkimuksia esimerkiksi Helsingin yliopiston<br />
ja Venäjän tiedeakatemian tutkijoiden yhteistyönä,<br />
muun muassa Kaukolan ja Räisälän sekä Vpl. Pyhäjärven<br />
alueilla. Myös pohjoisempia osia entisestä Äyräpään<br />
kihlakunnasta on tutkittu Lahden museon ja<br />
Helsingin yliopiston arkeologien toimesta. Eteläisin<br />
Kannas on kuitenkin toistaiseksi jää<strong>nyt</strong> tutkimuksista<br />
sivuun, lukuun ottamatta kirjoittajan ja hänen kollegoidensa<br />
alueelle tekemiä muutamia alustavia tiedustelukäyntejä,<br />
joista yksi suuntautui Terijoelle Rajajoen tuntumaan.<br />
Terijoen esihistorian nykykuva<br />
Terijoen alueen esihistoriasta ei nykyisellään tiedetä<br />
juuri mitään, mutta muutamien löytöjen ja lähialueiden<br />
tutkimustulosten perusteella siitä voidaan tehdä joitakin<br />
päätelmiä. Varhaisimman ihmisasutuksen merkkejä<br />
ovat kivikautiset asuinpaikat ja esinelöydöt, joita on<br />
löydetty runsaasti eri puolilta Kannasta sekä 1 900-lu-<br />
1 6 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
vun alussa että viime vuosina. Tutkimukset ovat muun<br />
muassa osoittaneet, että Karjalankannas oli merkittävässä<br />
osassa asutuksen levitessä maahamme jääkauden<br />
jäiden vetäydyttyä ja maan paljastuessa vesien<br />
alta. Esimerkiksi Heinjoen ja Kaukolan alueilta on<br />
viime aikoina löydetty jääkauden jälkeiseen pioneeriasutukseen<br />
liittyviä kohteita (n. 8600-7000 eKr.), ja Antreasta<br />
löydettiin jo 1 91 4 varhaisimpaan asutukseen<br />
liittyvä kalaverkko ja kaatuneesta ruuhesta uponneita<br />
tarvekaluja.<br />
Varhaisimmat havainnot Terijoen alueen kivikautisesta<br />
asutuksesta alueella ilmoitti 1 900-luvun alkupuolella<br />
venäläinen tutkija Gamtchenko Rajajoen laaksosta.<br />
Suomalaisen arkeologin Aarne Europaeuksen (myöhemmin<br />
Äyräpää) 1 923 tekemässä tarkastuksessa ei<br />
kuitenkaan tullut esiin mitään kivikautiseen asutukseen<br />
viittaava. Vuonna 2009 teimme näytteidenottomatkalla<br />
lyhyen tiedustelukäynnin Rajajoenlaaksoon<br />
ja havaitsimme muutamasta maastonkohdasta heti<br />
entisen Rajajoen kylän eteläpuolelta viitteitä kivikautisesta<br />
asutuksesta, kiveniskennässä synty<strong>nyt</strong>tä jätettä<br />
eli iskoksia ja palaneita luunmuruja. Mahdollisesti nämä<br />
liittyvät Gamtchenkon tekemiin huomioihin. Valitettavasti<br />
alue on nykyisen niin pahasti modernin maankäytön<br />
tuhoamaa, että tarkempien havaintojen<br />
tekeminen on vaikeaa. Rajajoensuun havaintojen lisäksi<br />
kivikauteen liittyy ainoastaan Tyrisevältä 1 900-<br />
luvun alkupuolella löydetty kivikirves. Tällaiset yksittäiset<br />
kiviesinelöydöt saattavat viitata kiinteämpään kivikautiseen<br />
asutukseen, mutta voivat yhtä hyvin olla<br />
myös uhrattuja tai hukattuja esineitä.<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
1 7
Kunnan lähialueilta on viimeisen vuosikymmenen kuluessa<br />
tehty suhteellisen runsaasti kivikautisia löytöjä.<br />
Kirjoittaja kollegoineen on löytä<strong>nyt</strong> muun muassa Kivennavan<br />
linnamäeltä merkkejä kivikautisesta toiminnasta:<br />
muutamat mäeltä tavatut kvartsi-iskokset viittaavat<br />
lyhytaikaiseen toimintaan. Vastaavia<br />
mäenlakikohteita tunnetaan myös nyky-Suomen puolelta,<br />
ja ne liittyvät mahdollisesti esimerkiksi riistanliikkeiden<br />
havainnointiin hyviltä näköalapaikoilta. Lähimmät<br />
tunnetut merkit kivikautisesta asutuksesta on<br />
löydetty Uudenkirkon puolelta Vammeljoen suulta ja<br />
entisen valtakunnanrajan eteläpuolelta Siestarjoenjärven<br />
rantamilta – Siestarjoenjärven asuinpaikat ovat<br />
nykyisin pääosin veden peitossa, koska järvenpintaa<br />
on keinotekoisesti nostettu. Lisäksi Gazpromin rakennustöiden<br />
yhteydessä löydettiin aivan hiljattain keskeltä<br />
Pietaria Ohtajoen suulta laaja ja pitkään käytössä<br />
ollut kivikautinen asuma-alue.<br />
Kivikauden jälkeinen varhaismetallikausi (n. 1 500<br />
eKr.–300 jKr.), joka sisältää pronssikauden ja varhaisen<br />
rautakauden, on varsin vähälöytöistä aikaa koko<br />
Karjalankannaksella. Kannaksen länsirannikolla myös<br />
tätä seuraavat rautakauden ajanjaksot ovat hyvin vähälöytöisiä,<br />
mikä todennäköisesti heijastelee tutkimuksen<br />
vähäisyyttä. Lähimmät rautakautiset esinelöydöt<br />
tunnetaan Kivennavalta ja Uudeltakirkolta. Lisäksi Uudeltakirkolla<br />
on perimätiedon kertoman mukaan vanhoja<br />
uhrikiviä, esimerkiksi Sykiälän kylässä. 2000-luvun<br />
arkeologisissa tutkimuksissa on myös Koivistolta<br />
paikannettu niin sanottuja kuppikiviä, maakiviä, joihin<br />
on hiottu matalia uhrauksiin käytettyjä kuppeja.<br />
1 8 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Ajanlaskun taitteen molemmin puolin ajoittuvat muutamat<br />
Terijoelta tehdyt kolikkolöydöt: kaksi kreikkalaisessa<br />
Olbian koloniassa lyötyä kuparirahaa ja roomalainen<br />
denaari vuodelta 11 7–11 6 eKr. Nämä on tulkittu<br />
myöhemmin, historiallisella ajalla maahan joutuneiksi<br />
esineiksi, mutta saattaisivat myös kertoa alueen varhaisista<br />
yhteyksistä ja merkityksestä tärkeiden kulkureittien<br />
varrella.<br />
Historiallisen ajan kynnykselle tultaessa sekä itäisistä<br />
että läntisistä kirjallisista lähteistä löytyvät ensimmäiset<br />
maininnat Karjalasta. Varhaisimmat maininnat liittyvät<br />
1 200-luvulla alueen omistuksesta käytyihin sotaretkiin,<br />
ja vuoden 1 323 Pähkinäsaaren rauhan rajassa<br />
monet tutut paikannimet määrittelevät rajan kulkua.<br />
Tämä vanhin tunnettu idän ja lännen välinen rajanveto<br />
lähti Suomenlahdesta Siestarjoensuulta, kulki jokea<br />
myöten Rahkasuolle ja edelleen Saijanjoelle. Tästä<br />
pohjoiseen rajankulku oli huomattavasti epämääräisemmin<br />
määritelty.<br />
Pähkinäsaaren rauhanteon aikaan Terijoen alueen kalastuksesta<br />
ja maanviljelystä toimeentulonsa saava<br />
asutus on ollut jo täysin vakiintunutta, ja Äyräpään<br />
alue mainitaan kirkkopitäjänä jo 1 340-luvulla. Alueen<br />
merkityksestä ja kansainvälisistä yhteyksistä<br />
1 300–1 500-luvuilla kertovat myös Terijoelta 1 894 ja<br />
1 930 tehdyt rahalöydöt, jotka koostuivat sadoista liiviläisistä<br />
ja yhdestä gotlantilaisesta hopearahasta.<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
1 9
Tulevia tutkimusmahdollisuuksia<br />
Terijoen alueelle ei ole vuosikymmenten mittaan tehty<br />
kuin muutamia arkeologisia tutkimuskäyntejä. Tarkempiin<br />
tutkimuksiinkin olisi kuitenkin runsaasti potentiaalia<br />
viimeisen vuosikymmenen kuluessa lähialueilla<br />
tehtyjen löytöjen perusteella. Terijoen maisema on<br />
juuri sen kaltaista kuivaa, hyvin vettäläpäisevää mäntykangasta,<br />
jolle esihistoriallinen ihminen sijoitti pysyväisluonteiset<br />
asuinpaikkansa. Lisäksi meri on tarjonnut<br />
vakaan toimeentulolähteen.<br />
Esimerkkejä kiinteästä kivikautisesta asutuksesta –<br />
niin sanottuja asumuspainanteita eli kuoppa-asumusten<br />
jäänteitä – on paikannettu viime vuosina Suomenlahdenrannikolta<br />
Koivistolta ja Johanneksesta. Nykyisin<br />
tehtävissä tutkimuksissa saadaan rekonstruoitua<br />
myös hyvin yksityiskohtainen kuva esihistoriallisten ihmisten<br />
elintavoista ja – oloista, esimerkiksi palaneita<br />
luunmuruja eli muinaisia ateriajätteitä tutkimalla.<br />
Maamme varhaisimpaan pioneeriasutukseen liittyvien<br />
kohteiden paikantaminen voisi myös olla mahdollista<br />
Terijoen alueella. Tällä hetkellä Kannaksen varhaisimmat<br />
asuinpaikat tunnetaan Vuoksen varsilta, mistä niitä<br />
toistaiseksi on keskitytty etsimäänkin. Tämä kuva<br />
voisi muuttua merkittävästi eteläisellä Kannaksella<br />
tehtävien arkeologisten kenttätutkimusten myötä.<br />
Kirjoittaja on arkeologi ja maantieteilijä (Arkteekki ky/Helsingin<br />
yliopisto), joka on teh<strong>nyt</strong> tutkimuksia Karjalankannaksella vuodesta<br />
2000, ja jonka äidinpuoleinen Mannermaan suku on kotoisin<br />
Terijoelta.<br />
20 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Karjalankannaksen ja lähialueiden kivi- ja varhaismetallikautiset<br />
asuinpaikat, kohteet merkitty valkoisilla pisteillä, Rajajoen uudet havainnot<br />
merkitty nuolella (kartta. O. Seitsonen).<br />
SA-kuva-arkiston kuvia Terijoelta 1 941 -1 945<br />
Puolustusvoimat on julkaissut internetissä osoitteessa<br />
www.sa-kuva.fi lähes 1 60.000 viime sotien aikaista valokuvaa.<br />
Tämän lehden kansikuva ja neljä seuraavilla sivuilla<br />
olevaa kuvaa ovat esimerkkejä SA-kuva-arkiston<br />
Terijoella otetuista valokuvista. Kuvatekstit ovat<br />
alkuperäisiä tekstejä.<br />
Talvisodassa kuvaustoiminta oli täysin organisoimatonta<br />
eikä jatkuvaa rintamakuvausta ehditty järjestää. Jatkosodan<br />
kynnyksellä muodostettiin yhdeksän Päämajan<br />
alaista tiedotuskomppaniaa, joiden valokuvaajia alettiin<br />
kutsua TK-kuvaajiksi. TK-kuvaajien tehtävänä oli tallentaa<br />
taistelutilanteiden ohella sotahistoriallista ja kansatieteellistä<br />
aineistoa (lähde www.sa-kuva.fi).<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
21
Seurue on saapunut Terijoelle, jossa ruokailevat sekä jatkavat<br />
matkaa edelleen. <strong>Terijoki</strong> 8.10.1941. (SA-kuva)<br />
Terijokelainen huvila. <strong>Terijoki</strong> 2.9.1941. (SA-kuva)<br />
22 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Sodan muistoja Terijoen pääkadun varrella. Kesä - heinäkuu 1943.<br />
<strong>Terijoki</strong> (SA-kuva)<br />
Tienviitta. 52 kilometriä Leningradiin ja 90 kilometriä Viipuriin. <strong>Terijoki</strong><br />
2.9.1941 (SA-kuva).<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
23
Suuren venäläisen mestarin elämä ja tuotanto<br />
Suomessa - Kadriorgin taidemuseossa<br />
9.2. - 1 8.8.201 3<br />
Kadriorgin taidemuseossa Tallinnassa on avoinna<br />
näyttely "Repin. Venäläisen mestarin elämä ja tuotanto<br />
Suomessa". Näyttely tuo katsojan ulottuville arvostetun<br />
venäläisen taidemaalarin Ilja Repinin toistaiseksi<br />
vähemmän tutkittua ja esillä ollutta tuotantoa hänen<br />
Suomen-kaudeltaan. Näyttely perustuu Ateneumin taidemuseon<br />
Repinin kokoelmaan.<br />
Viipuri mon amour - Lahden historiallisessa<br />
museossa 1 7.5.201 3 - 1 6.3.201 4<br />
Lahden historiallisen museon Viipuri mon amour<br />
-näyttelyssä aistitaan Viipurin henkeä, pysähdytään<br />
taidemuseon sodasta pelastuneiden teosten äärelle,<br />
kuullaan evakkoon lähteneiden tarinoita ja nähdään<br />
kaupungin vaiheita kuvaavaa valokuva- ja filmimateriaalia.<br />
Näyttelyssä kohdataan myös tämän päivän venäläinen<br />
Viipuri.<br />
Näyttely tuo Viipurin lähihistoriaa nähtäväksi runsaan<br />
kuvamateriaalin, taiteen ja esineistön välityksellä. Kesäkuun<br />
20. päivänä 1 944 Viipurin linnan tornista viimeisen<br />
kerran laskettu Suomen lippu johdattaa katsojan<br />
surun ja ilon kaupungin moniin vaiheisiin<br />
Viipuri mon amour -näyttely on täynnä rakkaan Viipurin<br />
muistoja tarkasteltuina eri näkökulmista. Kuvataide<br />
on mukana näyttelyn kaikissa teemoissa.<br />
24 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Viipurin taidemuseon ja piirustuskoulun historiaa esitellään näyttelyn<br />
kahdessa salissa taideteosten ja valokuvien välityksellä.<br />
Kesäkuun 20. päivänä 1944 Viipurin linnan tornista viimeisen<br />
kerran laskettu Suomen lippu johdattaa näyttelyn katsojan surun<br />
ja ilon kaupungin moniin vaiheisiin. Kuvat: Tiina Rekola/Lahden<br />
kaupunginmuseon kuva-arkisto.<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
25
Terjokkoisen tapahtumakalenteri<br />
Lauantaina 7.9.201 3 kello 7.00 Terijoen tori Järvenpään<br />
torilla.<br />
Lauantaina 7.9.201 3 kello 1 4.00 Muistohetki Terijoen<br />
kirkkopuistoon haudattujen sankarivainajien muistomerkillä<br />
Tuusulan Paijalan hautausmaalla (Paijalannummentie<br />
11 ).<br />
Sunnuntaina 8.9.201 3 kello 1 0.00 Jumalanpalvelus<br />
Järvenpään luterilaisessa kirkossa (Kirkkotie 1 ).<br />
Sunnuntaina 8.9.201 3 kello 1 4.00 <strong>Terijoki</strong>-juhla Järvenpään<br />
Seurojentalolla (Kartanontie 20). Tervehdyssanat<br />
lausuu Teri-Säätiön hallintoneuvoston kunniapuheenjohtaja<br />
Erkki Nikkanen, juhlapuheen pitää FaT<br />
Nina Sevón-Vilkman, juhlan musiikista huolehtivat Jani<br />
Uhlenius ja Tommi Paju sekä lausuntaa esittää Ida<br />
Kuisma.<br />
Torstaina 24.1 0.201 3 kello 1 7.00 <strong>Terijoki</strong>-Seura ry:n<br />
sääntömääräinen syyskokous Helsingissä hotelli Arthurissa<br />
(Vuorikatu 1 9). Kokouksessa käsitellään seuran<br />
sääntöjen 11 §:n mukaiset asiat.<br />
Lauantaina 30.11 .201 3 kello 1 3.00 pikkujoulu hotelli<br />
Arthurissa (Vuorikatu 1 9) Helsingissä. Hinta noin 30<br />
euroa. Ilmoittautumiset 1 7.11 .201 3 mennessä Marja<br />
Feltille puhelin (09) 241 4669.<br />
26 <strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Anna lahjaksi <strong>Terijoki</strong>-Seuran jäsenyys<br />
<strong>Terijoki</strong>-Seuran jäsenyyden voi myös antaa lahjaksi läheiselle,<br />
esim. lapsenlapselle ja tuoda hänet näin mukaan<br />
terijokelaisen perinteen vaalimisen ääreen. Ota<br />
yhteyttä seuran sihteeriin ja ilmoita, että haluat antaa<br />
jäsenyyden lahjaksi. Anna omat yhteystietosi jäsenmaksulaskun<br />
lähettämistä varten ja lahjan saajan yhteystiedot<br />
jäsenpostia varten. Myöhemmin, kun lahjan<br />
saaja on halukas mukaan maksavaksi jäseneksi, ilmoittakaa<br />
muutos seuran sihteerille.<br />
Myynnissä olevia tuotteita<br />
Tyy-<br />
<strong>Terijoki</strong>-Seuran seinäkalenteri vuodelle 201 4.<br />
likkäästi kuvitetun kalenterin hinta 1 2 euroa.<br />
<strong>Terijoki</strong>-pinssi. Pinssi on Terijoen vaakunan mukainen<br />
ja sen hinta on 5 euroa.<br />
<strong>Terijoki</strong>-mikrokuituliina. Liinan hinta 5 euroa kappale<br />
tai viisi kappaletta 20 euroa.<br />
Tuotteita on myynnissä terijokelaisten tapaamisissa ja<br />
kellon ympäri osoitteessa www.terijoki.fi. Tuotteita voi<br />
tilata myös Marja Feltiltä puhelin: (09) 241 4669. Kaikki<br />
myynnissä olevat Terijokeen liittyvät tuotteet ovat<br />
nähtävillä osoitteessa www.terijoki.fi.<br />
Terijoen tori osoitteessa<br />
www.terijoki.fi<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3<br />
27
Te ri j o ki -<br />
vi i ko n l o p p u<br />
7 - 8 . 9 . 2 0 1 3<br />
J ä rve n p ä ä s s ä<br />
Terijoen tori Järvenpään torilla<br />
7.9.201 3 kello 7.00 alkaen<br />
Muistohetki Tuusulan<br />
Paijalan hautausmaalla<br />
7.9.201 3 kello 1 4.00<br />
Jumalanpalvelus Järvenpään<br />
luterilaisessa kirkossa<br />
8.9.201 3 kello 1 0.00<br />
<strong>Terijoki</strong>-juhla Järvenpään<br />
Seurojentalolla<br />
8.9.201 3 kello 1 4.00<br />
Tervetuloa!<br />
Tilaisuudet järjestävät:<br />
Teri-Säätiö ja <strong>Terijoki</strong>-Seura ry<br />
<strong>Terjokkoine</strong> - Syksy 201 3
Change language