Abstraktit - Tampereen ammattikorkeakoulu
Abstraktit - Tampereen ammattikorkeakoulu
Abstraktit - Tampereen ammattikorkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivät<br />
7. – 8.11.2012, <strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
ammatillinen opettajakorkeakoulu, Tampere<br />
Paperisessiot keskiviikkona 7.11.2012<br />
Sessio C, PS1, klo 13.00 – 14.30<br />
Teema: Koulutuksen arvovalinnat ja haasteet<br />
Puheenjohtaja Maarit Jääskeläinen<br />
Työelämälähtöistä oppimista ympäristötehokkuuspajassa<br />
Kehittämishankkeen esittely<br />
Organisaatio: Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, Innovaatiokeskus<br />
Esittäjän nimi: Susanna Vanhamäki<br />
Ympäristöasiat ovat yhä keskeisemmässä roolissa yhteiskunnan arvokeskustelussa.<br />
Ympäristötehokkuudella tarkoitetaan suurempien hyötyjen saavuttamista vähemmillä resursseilla.<br />
Ympäristötehokkuuden lisääntyessä yritysten kilpailukyky paranee samalla kun ympäristökuormitus<br />
vähenee. Työelämälähtöinen oppiminen soveltuu kaikkien alojen tulevien työntekijöiden, yritysten ja<br />
opetushenkilökunnan ympäristötehokkuusosaamisen kartuttamiseen.<br />
Tässä esityksessä koulutuksen arvojen muuttumista käsitellään ympäristötehokkuuden ja<br />
työelämäoppimisen näkökulmasta. Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n EcoMill-ympäristötehokkuuspajassa<br />
nämä asiat yhdistyvät. Pajan caseprojekteissa eri alojen opiskelijat ratkovat yritysten<br />
ympäristötehokkuusongelmia, vastuuopettajan ja EcoMill-pajan asiantuntijoiden tuella. Asiantuntijoiden<br />
tehtävänä on etsiä yhteistyöyrityksiä ja vastata caseprojektin tuloksista yritykselle. Caseprojektit ovat<br />
yritysten todellisista tarpeista lähteviä toimeksiantoja ja ne toteutetaan osana perusopetusta. Suurin osa<br />
EcoMill-pajan caseprojekteista toteutetaan yhdessä Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n ympäristöteknologian<br />
opiskelijoiden ja opettajien kanssa.<br />
EcoMill-pajassa sovelletaan jatkuvan kehittämisen mallia. Toteutetuista caseprojekteista kerätään<br />
palautetta opiskelijoilta, opetushenkilökunnalta ja yrityksiltä. Tavoitteena on palautteen käsittelyn avulla<br />
selvittää miten työelämälähtöisen oppimisen kautta voidaan kehittää opetusta ja millaisissa tapauksissa<br />
oppimisprojektit parhaimmillaan toimivat yritysyhteistyössä. Edelleen tavoitteena ja samalla haasteena<br />
on lisätä caseprojektien kautta poikkitieteellistä ja koulutusasteet ylittävää ympäristöosaamista sekä<br />
hyödyntää monialaista osaamista ympäristöalan arvokeskustelun pohjana.
2<br />
EcoMill-ympäristötehokkuuspaja on Euroopan sosiaalirahaston tukema projekti, jonka kansallinen<br />
rahoittaja on Hämeen Ely-keskus. Projektia hallinnoi Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong> ja<br />
toteuttamiskumppanina on Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu Lahden keskus.<br />
Susanna Vanhamäki<br />
Suunnittelija, YTM<br />
Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Innovaatiokeskus<br />
PL 213, 15101 LAHTI<br />
Käyntiosoite: Niemenkatu 73<br />
AMMATTIKORKEAKOULUN OPETTAJIEN KULTTUURIENVÄLINEN KOMPETENSSI<br />
Korkeakoulujen kansainvälistymisen merkitystä korostetaan laadukkaan opetuksen, kansallisen<br />
kilpailukyvyn ja yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin takaajana. Kansainvälistyvässä ja koko ajan<br />
monikulttuurisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa kansainvälisyyskasvatuksen<br />
ja -koulutuksen tuoma kulttuurienvälisyyden osaaminen on välttämätöntä. Kulttuurienvälistä<br />
vuorovaikutuskompetenssia tarvitaan eri kulttuuritaustaisten ihmisten kasvokkain tai tietoverkoissa<br />
tapahtuvien, tehokkaiden ja kohtaamisten toisen osapuolen tilanteeseen sopivaksi kokemien<br />
kohtaamisten mahdollistamiseksi.<br />
Ammattikorkeakoulujen kulttuurienvälisyyskasvatusta ja – koulutusta ohjaa opetus- ja kulttuuriministeriö<br />
ja se on yksi osa koko suomalaisen koulutusjärjestelmän läpi jatkuvassa kansainvälisyyskasvatuksen<br />
ketjussa. Kansain- ja kulttuurienvälisyysosaaminen on määritetty yhdeksi kaikkien <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
opiskelijoiden ydinkompetensseista.<br />
Kansainvälistyminen korkeakouluissa on edennyt haluttua hitaammin. Kouluorganisaatiossa opettajat<br />
ovat keskeisin toimija kasvattajina ja kouluttajina ja näin opettajien oma kulttuurienvälinen kompetenssi<br />
ja asenne kulttuurivälisyyttä kohtaan ovat lähtökohta korkeakoulujen kansainvälistymiselle ja<br />
laadukkaalle, hyviä oppimistuloksia tuovalle kulttuurienvälisyyden opetukselle. Tästä ammatillisten<br />
opettajien omasta kulttuurienvälisyyden osaamisesta ja heidän kulttuurienvälisyyteen kohdistuvasta<br />
motivaatiostaan tiedetään kuitenkin kovin vähän.<br />
Väitöskirjatutkimukseni, jonka tavoitteena on lisätä tietoa <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n opettajien<br />
kulttuurienvälisen kompetenssin tasosta ja heidän asenteesta kulttuurienvälistä toimintaa kohtaan,<br />
seuraavassa vaiheessa kerätään kyselylomakeaineisto <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n opettajilta käyttäen<br />
Cultural Intelligence ja Intercultural Sensitivity Scale instrumentteja. Tutkimuksen tietoa voidaan käyttää<br />
korkeakoulujen kulttuurienvälisyyskasvatuksen ja – koulutuksen kehittämiseen, ammatillisten opettajien<br />
koulutuksen kehittämisessä samoin kuin <strong>ammattikorkeakoulu</strong>jen kansainvälistymisen ohjaamisessa ja<br />
seuraamisessa.
3<br />
Eija Laitinen<br />
Project Coordinator<br />
HAMK University of Applied Sciences<br />
P.O. Box 230<br />
FIN - 13101 Hämeenlinna<br />
Sessio C, PS2, klo 15.00 – 16.30<br />
Teema: Vuorovaikutus ja valta muutoksessa<br />
Puheenjohtaja Hannu Kotila<br />
Vaalikoneet osallistajina ja journalismin lähteenä<br />
Vaalit ovat erittäin suosittu uutisjuttujen lähde. McNairin mukaan (1999) median neljäs tehtävä on antaa<br />
ääni hallinnollisille ja poliittisille instituutioille. Internetin verkkosivustoista ja sosiaalisen median<br />
palveluista kuten blogeista on tullut tärkeä poliittisen tiedon hakupaikka. Suomalaisista 18–74-vuotiaista<br />
peräti 49 prosenttia on hakenut Internetistä tietoa poliittisista puolueista ja vaaliehdokkaista<br />
(Tilastokeskus 2011). Samanaikaisesti Internetistä on tullut vakava kilpailija mediatalojen journalismille.<br />
Lehtien myynti on laskenut eikä verkkosisällöistä haluta maksaa. Tästä huolimatta mediataloissa<br />
uskotaan journalismiin liiketoimintamallina.<br />
(Domingo 2011; Aunesluoma, Majava & Wilenius 2010; Drake 2010; Kaplan & Haenlein 2010; Kim,<br />
Jeong & Lee 2010; Bakker & Hille 2009; Drake 2009; boyd & Ellison 2008; Burns 2008; Domingo &<br />
Heinonen 2008; Castells 2007; Lietsala & Sirkkunen 2008; Deuze 2006; Gillmor 2006; Rosen 2005;<br />
2004; Bowman & Willis 2003; Pavlik 2001.)<br />
Vaalien alla avautuvat yllättävän suosion saaneet vaalikoneet. Tilastokeskuksen (2011) mukaan lähes<br />
43 prosenttia suomalaisista 18–74-vuotiaista käytti vähintään yhtä vaalikonetta eduskuntavaaleissa<br />
vuonna 2011. Helsingin Sanomien vaalikoneella oli eduskuntavaalien alla noin 50 000 viikoittaista<br />
käyttäjää (Hämäläinen 2012) ja MTV3:n konetta käytettiin noin 1,4 miljoonaa kertaa (MTV3 Internet<br />
2011).<br />
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää, millainen rooli vaalikoneilla on median ja lukijoiden<br />
välisessä kanssakäymisessä ja millaisia vuorovaikutuselementtejä se tarjoaa journalismille.<br />
Tutkimuskysymykset ovat<br />
1) Kuinka vaalikoneita käytetään kuntavaalien 2012 aikana, millaista tietoa koneet äänestäjille<br />
tarjoavat?<br />
2) Kuinka media hyödyntää vaalidataa journalististen juttujen tuotannossa?<br />
3) Millaisia vuorovaikutusmahdollisuuksia mediatalot tarjoavat vaalikoneiden käyttäjille ja kuinka se<br />
vaikuttaa journalistisiin sisältöihin?<br />
Tutkimusaineisto hankitaan seuraamalla Helsingin Sanomien, Yleisradion ja MTV3:n vaalikoneita kaksi<br />
viikkoa ennen kuntavaaleja sekä haastattelemassa vaalikoneista vastuussa olevia toimittajia.
4<br />
Tutkimuksen taustateoria perustuu Deuzin (2006;2003) ajatuksiin avoimesta ja suljetusta journalistisesta<br />
kulttuurista. Haastattelu- ja seuranta-aineiston analyysissä hyödynnetään Grounded Theoryn<br />
menetelmiä sekä sisällönanalyysiä.<br />
Merja Drake<br />
yliopettaja FT, YTM<br />
Haaga-Helia <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Journalismin koulutusohjelma<br />
Suomen kielen merkitys pk-yritysten työyhteisöviestinnässä<br />
Esitys koskee tutkimuksen esittelyä.<br />
Työyhteisössä vuorovaikutusta tarvitaan paitsi työtehtävien hoitamiseen myös sosiaaliseen<br />
kanssakäymiseen. Erityisesti asiantuntijatyössä viestinnän keskeinen tehtävä on tiedonvaihdanta<br />
(Juholin 2011). Koska työyhteisöt muuttuvat monikulttuurisemmiksi myös pk-yrityksissä, asettaa se<br />
erityisiä vaatimuksia viestinnälle. Viestintä edellyttää kielitaitoa ja työyhteisön yhteistä kieltä, mutta siihen<br />
vaikuttavat myös muut työntekijöiden yksilölliset ominaisuudet sekä organisaation ryhmiin kuuluminen ja<br />
erilaiset valtasuhteet työpaikalla (Lauring 2009). Kieli sinänsä voi toimia myös vallan lähteenä<br />
(Marschan-Piekkari ym. 1999).<br />
Esityksessä tarkastellaan sitä, millaista kielitaitoa ulkomaalaisilta työnhakijoilta odotetaan pk-yrityksissä.<br />
Tarkastelun lähtökohtana on Juholinin (2011) työyhteisöviestinnän agenda, jonka keskeisiä ulottuvuuksia<br />
ovat ajantasatiedon saatavuus ja osallisuus sen vaihtamisessa, työpaikan tunnelma, osallistumisen ja<br />
vaikuttamisen mahdollisuus sekä yhdessä oppiminen. Keskeisiä kysymyksiä ovat, millainen rooli<br />
tiedonvaihdannassa on suomen kielellä, vaikuttaako se työyhteisön ryhmittymiseen ja toimiiko kieli myös<br />
vallan lähteenä.<br />
Aineisto koostuu 30 teemahaastattelusta, joissa haastateltavina ovat olleet pk-yritysten<br />
henkilöstöhallinnosta ja rekrytoinnista vastaavat. Aineisto on analysoitu sisällön analyysiä soveltaen.<br />
Lisäksi on analysoitu ulkomaalaisen opiskelijan harjoitteluun liittyvän tapaustutkimuksen aineistoa.<br />
Juholin, E. (2011). communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön. Helsinki: Infor.<br />
Lauring, J. (2009). Managing cultural diversity and the process of knowledge sharing: A case from<br />
Denmark. Scandinavian Journal of Management (2009) 25, 385–394.<br />
Marschan-Piekkari, R. ym. (1999). In the shadow: the impact of language on structure, power and<br />
communication in the multinational. International Business Review (1999) 8, 421–440.<br />
Eila Minkkinen<br />
lehtori, FT<br />
Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
Liiketoiminta ja kulttuuri Pori
5<br />
Sami Määttä, Elina Korhonen, Ulla Ruuskanen & Marjo Hannukkala<br />
Mielen hyvinvointi-projekti (2009–2011) oli Keskuspuiston ammattiopiston hallinnoima ja<br />
Opetushallituksen rahoittama projekti (ESR-rahoitus), jossa Suomen Mielenterveysseura toimi<br />
mielenterveyden edistämisen asiantuntijana. Projektissa tuotettiin toisen asteen oppilaitosten henkilöstön<br />
käyttöön Hyvinvoiva oppilaitos -opetus- ja ohjausmateriaalia sekä toimintamalleja opiskelijoiden mielen<br />
hyvinvoinnin edistämiseen. Projekti jatkuu Mielen hyvinvointi -levittämishankkeena (2012–2013).<br />
Levittämishankkeeseen kuuluu myös tutkimusosuus, jossa kerätään tutkimustietoa Mielen hyvinvointi -<br />
projektissa kehitetyn ja pilotoidun Hyvinvoiva oppilaitos-materiaalin ja koulutusten vaikutuksista toisen<br />
asteen opiskelijoiden elämäntaidollisiin valmiuksiin ja mielenterveysosaamiseen. Tässä tutkimuksessa<br />
Hyvinvoiva oppilaitos-koulutusten vaikuttavuutta mitataan koulutuspäiviltä saadun palautteen avulla<br />
pääasiassa nettipohjaisten kyselyjen kautta. Seuraamme myös kyselytutkimuksen avulla, millaisia<br />
muutoksia koulutettujen henkilöiden asenteissa ja toiminnassa tapahtuu. Lisäksi käsittelemme<br />
esimerkkejä Mielen hyvinvoinnin käytännön sovelluksista hyvinvointisuunnitelmien muodossa.<br />
Vaikuttavuustutkimustiedon ja mielenterveyttä edistävien hyvien käytäntöjen pohjalta tuotetaan ja<br />
kehitetään mielen hyvinvoinnin edistäminen oppilaitoksissa -toimintamalli sekä mielen hyvinvoinnin<br />
mittaristo toisen asteen oppilaitoksiin. Toimintamalli ja mittaristo ovat välineitä mielen hyvinvoinnin<br />
edistämiseen ja arviointiin oppilaitoksissa.<br />
Elina Korhonen<br />
projektisuunnittelija<br />
Mielen hyvinvointi –levittämishanke (2012-2013)<br />
Suomen Mielenterveysseura
6<br />
Sessio D, PS3, klo 13.00 – 14.30<br />
Teema: Syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin edistäminen<br />
Puheenjohtaja Ville Pietiläinen<br />
Opiskeluhyvinvointi -kyselylomakkeen arviointi<br />
Tutkimus<br />
Tämä tutkimus on osa laajempaa opiskeluhyvinvointi -hanketta, jossa kehitetään kyselylomaketta<br />
opiskeluhyvinvoinnin edistämisen apuvälineeksi. Lomake perustuu Karasek ja Theorellin (1990)<br />
’Healthy Work’ -teorian opiskelusovellukseen. Teorian pohjalta on laadittu suomalainen kyselylomake,<br />
jota on testattu valmistuvilla hoitotyön opiskelijoilla. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista (71 %) piti<br />
koulutusta leppoisana. Tämä herätti pohdintaa siitä, että liittyykö tulos ensisijassa kyselyn ajankohtaan<br />
ja ’suoritin sen’-efektiin. Olisiko jokin muu koulutuksen ajankohta otollisempi hetki kyselylle ja tulosten<br />
hyödyntämiselle kuin hieman ennen valmistumista?<br />
Tämän osatutkimuksen tarkoituksena oli testata kehitettyä kyselylomaketta alle 1½ vuotta koulutuksessa<br />
olleilla opiskelijoilla. Tutkimuskysymys oli: Toimiiko ao. kyselylomake opiskelun alkuvaiheessa<br />
opiskeluhyvivoinnnin tunnistamisen apuvälineenä?<br />
Kyselyyn vastasi 160 (=N) hoitotyönopiskelijaa. Aineisto käsiteltiin SPSS 19.0 ohjelman avulla.<br />
Tulokset olivat samankaltaisia suomalaisen ja aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa, kuten mm.,<br />
että opiskelun koetun hallinnan ja koetun vaativuuden suhde oli negatiivinen (p**). Myös tässä<br />
aineistossa suurin ryhmä vastaajista (38%) piti opiskelua leppoisana, mutta heidän osuutensa oli lähes<br />
puolittunut verrattuna valmistuviin opiskelijoihin. Kokonaisuutena vaikuttaa myös siltä, että lomakkeen<br />
kysymykset ovat opiskelun alkuvaiheen opiskelijoille relevantimpia kuin valmistuville (Cronbachin alfa<br />
≥0,70).<br />
Tutkimusta jatketaan mm. uudella seuranta-aineistolla, jolloin tulosten elaborointi mm. suhteessa<br />
arvosanoihin mahdollistuu. Toisaalta käsite ’opiskelun hallinta’ opiskelijoiden maailmassa vaatii<br />
lomakkeen kannalta tarkennusta.<br />
Jouni Tuomi<br />
yliopettaja, FT<br />
Terveyspalvelut<br />
<strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Kuntokatu 4, 33500 Tampere<br />
Jouni Tuomi, FT, yliopettaja, TAMK<br />
Anna-Mari Äimälä, THM, lehtori
7<br />
Tutkintoja edeltävä koulutus ja erityisopetus<br />
Esittäjän nimi: Petri Vanninen<br />
Esittäjän taustaorganisaatio: Helsingin Diakoniaopisto<br />
Tämä abstrakti koskee esitarkastuksessa olevaa väitöstutkimustani.<br />
Esityksen nimi: Toisen asteen opiskelijoiden lukemisvaikeus ja sen kuntoutus aivojen tasapainomallin<br />
mukaan. Teoria, harjoitusmateriaali ja luokittelujärjestelmä kahden kuntoutuskokeilun valossa.<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Tutkimustehtävänä oli uuden tiedon tuottaminen aikuisten lukemisvaikeudesta ja sen kuntoutuksesta<br />
Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin toisen asteen opiskelijoille suunnatun harjoitusmateriaalin<br />
kuntouttavaa vaikutusta kahdessa eri kuntoutuskokeilussa. Tuloksia arvioitiin tilastollisen analyysin ja<br />
opiskelijoiden omien kokemusten kautta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden mekaanisen<br />
lukemisvaikeuden ja tasapainomallin mukaisen erityisen lukemisvaikeuden tunnistamiseksi laaditun<br />
diagnosointimenetelmän toimivuutta.<br />
Tutkimusotteena on pääasiassa kvantitatiivinen lähestymistapa. Kahden kuntoutuskokeilun<br />
tutkimusjoukko (n = 98) koostui Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen sekä Saamelaisalueen<br />
koulutuskeskuksen opiskelijoista. Tutkimusjoukosta seulottujen koe- (n = 6) ja vertailuryhmän (n = 3)<br />
dyslektikkojen lukemista seurattiin yhden lukuvuoden aikana. Koeryhmälle annettiin lukemisvaikeuteen<br />
20 tuntia kuntouttavaa harjoitusta, kun taas vertailuryhmä ei harjoitusta saanut. Dyslektikkojen<br />
diagnosointivälineenä toimivan luokittelujärjestelmän tutkimusjoukko (n = 37) muodostui Liperin<br />
ammattioppilaitoksen sekä Joensuun oppimiskeskuksen opiskelijoista.<br />
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että harjoitusjakson aikana koeryhmän opiskelijoiden<br />
lukemissuorituksissa tapahtui myönteistä kehitystä. Tilastollista merkitsevyyttä esiintyi lukemisvirheiden<br />
kokonaismäärän vähentymisen sekä lukemisnopeuden kehittymisen suhteen. Mekaanisen lukemisen<br />
perustekniikassa esiintyi ongelmia noin kolmasosalla ja tasapainomallin mukainen erityinen<br />
lukemisvaikeus todettiin noin kahdeksalla prosentilla kuntoutuskokeilujen tutkimusjoukosta.<br />
Tuloksista myös ilmenee, että harjoitusmateriaalin aivopuoliskopainotteiset tehtävät toimivat<br />
tarkoituksensa mukaan heikompaa aivopuoliskoa aktivoivasti. Loppumittauksen jälkeen vertailuryhmän<br />
tilanne säilyi kokonaisuutena suurin piirtein ennallaan. Lukemisvirheiden yhteismäärä laski jonkin verran,<br />
mutta vastaavasti lukemisnopeuden suhteen tapahtui heikennystä. Tutkimus on kansainvälisesti<br />
ensimmäinen tieteellinen selvitys aivojen tasapainomalliin perustuvasta aikuisten lukemisvaikeudesta ja<br />
sen kuntouttamismahdollisuuksista.
8<br />
Laadun imperatiivit ja laatukustannusajattelu korkeakoulutuksen kehittämisessä<br />
Esityksessä tarjotaan käynnissä olevaan korkeakoulujen kehittämiseen uusi laatukustannusajatteluun<br />
perustuva näkökulma (vrt. esim. Feigenbaum 1983). Sen mukaan opiskelijoiden syrjäytyminen<br />
opintoprosessista ja opintojen viivästyminen ovat virheiden ilmentymiä ja laatukustannusten synnyttäjiä.<br />
Valtio tarjoaa tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi tulosvastuun ja kilpailun laatuimperatiiveja,<br />
jotka johtavat laadun ja vaikuttavuuden asemasta määrällisen tuloksen tavoitteluun ja sitä kautta laadun<br />
huononemiseen (vrt. esim. Raivola 2000; 1997).<br />
Esityksessä hahmotellaan markkinoiden ja valtionhallinnon tavoitehegemoniaa korvaavan oppilaitosten<br />
omaa roolia ja autonomiaa korostavan kehittämisen mahdollisuuden. Tehottomuus ja heikko<br />
vaikuttavuus näkyvät koulutuksen virheistä johtuvina laatukustannuksina. Niitä vähennetään nostamalla<br />
etusijalle moraalisen ja ammattiylpeyden sekä pedagogiikan ja vaikuttavuuden laatuimperatiivit. Tällöin<br />
opiskelijan on mahdollista tavoittaa jo opiskelun aikana ammattilaisen asenne, toiminta ja ajattelu. Sen<br />
ehtona on kuitenkin oppimisen ja työelämäläheisyyden hyväksyminen sekä oppilaitoksen ymmärtäminen<br />
osallistavaksi, pedagogista johtamista luovaksi organisaatioksi.<br />
Vaikuttavuuden ja laadun tavoittelu ilmenee opetussuunnitelmissa koulutuksen ja työelämän<br />
toiminnallisena integroitumisena: kohtuulliset laatukustannukset tuottava koulutus on sekä<br />
työelämäläheistä, että työelämälähtöistä, jolloin lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet yhdentyvät<br />
opiskelijoita, oppilaitoksia ja yhteiskuntaa hyödyntävällä tavalla.<br />
Antero Stenlund<br />
TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU<br />
Ammatillinen opettajakorkeakoulu<br />
Kuntokatu 3, 33520 Tampere
9<br />
Paperisessiot torstaina 8.11.2012<br />
Sessio F, PS5, klo 13.30 – 15.00<br />
Teema: Syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin edistäminen/Yhteisöllisyys ja individualismi<br />
arvojen lähteenä<br />
Puheenjohtaja Marianne Teräs<br />
MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN PERUSKOULUSSA TÄHTÄÄ SYRJÄYTYMISEN<br />
EHKÄISEMISEEN<br />
Kehittämishanke<br />
Mielenterveyden edistäminen kouluissa tarkoittaa koko kouluyhteisön osallisuutta ja otetaan huomioon<br />
kaikissa koulun toiminnoissa. Mielenterveyden edistämisen interventiot ovat tiedon jakaminen, matalan<br />
kynnyksen paikat ja toiminnalliset menetelmät. Ryhmätoiminta, jossa tavoitteena on tunnetaitojen,<br />
vuorovaikutustaitojen ja voimavarojen oppiminen alakoulussa ja myöhemmin taitojen vahvistuminen<br />
yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa, on vaikuttavaa mielenterveyden edistämistä.<br />
Vertaisryhmissä korostuu oman vuorovaikutustaitojen oppiminen ja elämäntilanteen jakaminen. Tärkeä<br />
on, että jokaisella on ainakin yksi läheinen ystävä. Yhteistyö vanhempien kanssa on kumppanuutta.<br />
Ammattikorkeakoulun yhtenä tehtävänä on työelämän tutkiva kehittämistoiminta, joka osallistaa<br />
työelämän ja <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n toimijat yhdessä kehittämiseen. Se on pääosin laadullisen<br />
tutkimuksen suuntaus, jolla pyritään kehittämään kohteena olevan organisaation toimintaa. Tässä<br />
kehittämishankkeessa kuvataan mielenterveyden toimintamallin tutkivaa kehittämistä Oulun<br />
kaupungissa. Tarve syntyi tiedosta, että nuorten syrjäytymisen riski kasvaa. Toisaalta tietoisuus<br />
korjaavan työn määrästä ja sen mahdollisesta lisääntymisestä tulevaisuudessa edellytti painopisteen<br />
siirtämistä mielenterveyden edistämiseen. Oulun kaupunkiin palkattiin psykiatrisia sairaanhoitajia<br />
perusterveydenhuoltoon mielenterveyden edistämiseen kontekstina eri kouluasteet. Tutkivan<br />
kehittämisen aluksi kartoitettiin nykytilanne. Kartoituksen pohjalta märiteltiin tutkivan kehittämisen<br />
toimintamalli ja sen tavoitteet. Kehittämisprosessin aikana toteutettiin interventioita eli vaikuttavia<br />
toimenpiteitä, seurattiin ja havainnoitiin niiden toimivuutta. Prosessin lopulla pyritään vaikuttamaan<br />
siihen, että kehittyneempi toimintamalli juurtuisi toimintatutkimuksen kohteena olevaan organisaatioon.<br />
Syksyllä 2012 kehittämisen painopisteenä on toimintamallin juurtuminen.<br />
Päivi Vuokila-Oikkonen<br />
Tutkijayliopettaja/ Principal lecturer (research) TtT/ RN, PhD<br />
Hyvinvointipalvelut-tutkimusohjelma/<br />
Welfare Services Research<br />
Programme<br />
Diakonia-<strong>ammattikorkeakoulu</strong>/Diaconia University of Applied Sciences<br />
Uusikatu 46<br />
FIN- 90100 Oulu<br />
Lue lisää Diakin tutkimustoiminnasta: www.diaktutkii.fi
10<br />
AI-menetelmä ja reflektio yhteisöllisen oppimisympäristön luomisessa:<br />
KUMPE-hankkeen kokemuksia<br />
Abstrakti koskee kehittämishankkeen esittelyä<br />
Seinäjoen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n KUMPE-hankkeessa on kehitetty yrittäjyyden oppimisympäristöä.<br />
Hanke on syventänyt vuodesta 2008 käytössä olleen kumppaniyrityspedagogiikan menetelmiä ja<br />
systematisoinut oppimisympäristön toimintamallia. Kumppaniyrityspedagogiikassa opiskelijatiimit tekevät<br />
pitkäaikaista yhteistyötä kumppaniyrityksen kanssa tiimiohjaajan tukemana.<br />
Hankkeessa on otettu käyttöön AI-menetelmä ja lisätty reflektion hyödyntämistä. AI (Appreciative<br />
Inquiry) on David Cooperriderin (Cooperrider & Shivastra 1987; Cooperrider & Whitney 2000) alun perin<br />
organisaatioiden muutosprosessien tukemiseen kehittämä menetelmä, joka perustuu sosiaaliseen<br />
konstruktionismiin ja dialogiin. Kumppaniyrityspedagogiikassa menetelmän tavoitteena on opiskelijoiden<br />
aiempien oppimiskokemusten hyödyntäminen yhteisöllisen oppimisympäristön luomisessa.<br />
AI-menetelmää on käytetty kumppaniyritystoiminnassa kaksivaiheisesti: tiimitoiminnan aloittamisessa ja<br />
tiimien kehittämisessä. Yhteisöllisen sovelluksen lisäksi on kehitetty kolmas testattava vaihe, jossa AImenetelmää<br />
käytetään yksilötasolla, opiskelijoiden urasuunnitelmien luomiseen ja fokusointiin.<br />
Myös reflektiolla on tärkeä rooli yhteisöllisen oppimisympäristön kehittämisessä. Koska<br />
kumppaniyritystoiminta on oppimistilanne kaikille osapuolille, kaikki kolme myös reflektoivat: opiskelija,<br />
tiimiohjaaja ja kumppaniyrityksen edustaja. Opiskelija pohtii reflektiossaan omaa toimintaansa ja<br />
kehitystään kumppaniyritystiimin jäsenenä. Opiskelijan reflektio perustuu etukäteen valittuihin teemoihin,<br />
jotka edustavat koulutusohjelman keskeisiä oppimistavoitteita. Ohjaaja pohtii reflektiossaan omaa<br />
toimintaansa tiimin ohjaajana, ohjaajan roolissa kehittymistä sekä kokemuksia tiimin ja<br />
kumppaniyrityksen välisestä toiminnasta.<br />
Tavoitteena on, että myös kumppaniyrityksen edustaja reflektoi kokemuksiaan tiimin ja yrityksen<br />
välisestä yhteistyöstä, keskittyen erityisesti yrityksen näkökulmasta tärkeisiin yhteistyön muotoihin.<br />
Sanna Joensuu & Anmari Viljamaa, Seinäjoen <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Sanna Joensuu<br />
yliopettaja, FT<br />
SeAMK Liiketoiminta, yrittäjyys<br />
Koulukatu 41<br />
60100 Seinäjoki
11<br />
“Yksin oon mä vaan?”<br />
Toimintayhteisö oppisopimusopiskelijan tukena<br />
Tutkimuksen esittely<br />
Abstrakti<br />
Oppisopimuskoulutus koulutusmuotona edellyttää opiskelijalta itseohjautuvuutta ja tasapainoilua työ- ja<br />
opiskelijaroolin välillä. Oppisopimus on varsin individualistinen sopimus, jota sopimusperusteisuuden<br />
lisäksi kuvaavat integraatio ja yhteisöllisyys (Fuller ja Unwin 1998). Tässä koulutusmuodossa opiskelua<br />
ohjaava ja tukeva yhteisö muodostuu, jos muodostuu. Voitaisiin hyvin kysyä, jääkö opiskelija varsin yksin<br />
tässä koulutusmuodossa? Sosiaalisen verkoston merkitys on ihmiselle suuri erityisesti, kun elämässä on<br />
vaikeuksia ja haasteita ( Seikkula1991). Se on tärkeää kasvun aikana ja toisaalta silloin, kun ihminen<br />
tarvitsee erityisesti muiden tukea, esimerkiksi sairastumisen yhteydessä. Sosiaaliseen verkostokarttaan<br />
katsotaan kuuluvan perhe, suku, työ, viranomaiset sekä ystävät ja naapurit. Ammatillisessa<br />
koulutuksessa voidaan puhua enemmänkin toimintayhteisöstä (community of practice). Tässä<br />
tutkimuksessa tutkimuskysymyksenä opiskelijoille oli ”Miten mielestäsi mukana olevat ihmiset ovat<br />
vaikuttaneet koulutukseesi ja tavoitteesi saavuttamiseen?” Vastaajia oli Oulun seudun ammattiopistosta<br />
553. Tulosten mukaan oppisopimusopiskelijalle muodostuu kannustava ja tukeva toimintayhteisö.<br />
Opiskelua ehkäiseviä ihmisiä yhteisössä ei juurikaan ole. Opiskelun alkuvaiheessa tuen merkitys on<br />
suurempi kuin loppuvaiheessa. Tutkintotasolla: pt/at ei ollut yhteyttä arviointeihin. Omaisten ja<br />
”palkkaperusteisten” ihmisten kannustuksen ja tuen mahdollisuus ja merkitys tulisi tuoda opiskelijalle<br />
esille sopimusta solmittaessa ja työpaikkakouluttajien koulutuksessa.<br />
Koulutuksen järjestäjällä voi olla merkittävä rooli tässä toimintayhteisön rakentamisessa, mutta myös<br />
opiskelun tukemisessa.<br />
Veikko Määttä<br />
Erikoistutkija, Senior Researcher<br />
Oulun seudun ammattiopisto, Oulu Vocational College<br />
Aikuis- ja työpaikkakoulutusyksikkö<br />
Adult and Workplace Education and Training Unit (AWET) Torikatu 23, 3.krs.<br />
90100 Oulu
12<br />
Sessio G, PS6, klo 11.45 – 13.15<br />
Teema: Arvopohjana läpäisy ja työllistymisen imperatiivit<br />
Puheenjohtaja Antero Stenlund<br />
AMK-opintourien kehitys 2000-luvulla<br />
Koulutusurien muotoutumiseen vaikuttavat yksilötason tekijät, siirtymäjärjestelmän ja yhteiskunnallisen<br />
ympäristön sekä koulutuksen ja oppilaitosten sisäiset tekijät. Koulutuksen siirtymäkuviot ovat 2000-<br />
luvulle tultaessa monimuotoistuneet. Yhtäältä koulutuksen tarjonta on lisääntynyt ja toisaalta ammatit<br />
ovat muuttuneet monien työnkuvien monialaistuessa. Opintosuunnitelmat edellyttävätkin aiempaa<br />
enemmän valintataitoja, yksilöllistä päätöksentekoa ja valintojen reflektointia. Samalla opintojen<br />
keskeyttämisen ja viivästymisen tulkitseminen vain yksilöllisen toimijuuden heikkoudeksi ja oikeiden<br />
valintataitojen puutteeksi voi muodostua julkiseksi diskurssiksi, joka peittää koulutuksen ongelmakohtia.<br />
Tällaisia haasteellisia alueita voivat olla esimerkiksi koulutuksen sisällöllinen uudistaminen ja joustavat<br />
opetusjärjestelyt, koulutuspaikkamäärien kohdentaminen, sekä täydennys- tai lisäkoulutuksen joustava<br />
ja monimuotoinen järjestäminen. Koulutuksen keskeyttäminen ja koulutusvaihdot muodostavatkin<br />
haasteen koulutuksen kehittämiselle ja järjestämiselle.<br />
Esityksessä tarkastellaan, kuinka yleistä koulutuksen vaihtaminen ja keskeyttäminen ovat<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>issa ja miten opintourat ovat muotoutuneet. Tutkimuskysymyksenä on, miten<br />
opintourat ovat kehittyneet valmistumisen tavoiteajan jälkeen? Tutkimuksessa seurataan vuonna 2003<br />
opintonsa aloittaneita vuoden 2009 loppuun. Esitys perustuu Tilastokeskuksen useisiin<br />
rekisteriaineistoihin. Otos on koulutusaloittain edustava satunnaisotos (n=6451). Esityksessä vertaillaan<br />
erityisesti opintourien ja työllistymisen muutosta vuodesta 2008 vuoteen 2009. Tulokset kertovat eri<br />
opinturatyyppien koulutuspolkujen eriytymisestä ja koulutusalojen välisistä eroista. Vertailtavia<br />
opintouratyyppejä ovat: opinnoissaan viivästyneet, koulutuksen keskeyttäjät ja vaihtaja sekä<br />
tavoiteajassa ja sitä nopeammin valmistuneet. Esitys perustuu Opetusministeriön rahoittaman<br />
Opintourat-tutkimushankkeen tuloksiin.<br />
Esittäjä: Maarit Virolainen, tutkija YTM, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto<br />
http://ktl.jyu.fi/ktl<br />
Maarit Virolainen<br />
Tutkija<br />
Koulutuksen tutkimuslaitos<br />
Jyväskylän yliopisto<br />
Researcher<br />
Finnish Institute for Educational Research<br />
University of Jyväskylä, Finland
13<br />
Ohjaus työllistyvyyden tukena<br />
Tässä teemaryhmäesityksessä tarkastellaan työllistyvyyden käsitettä ohjauksen viitekehyksessä.<br />
Aiemmat ura- ja ammatinvalintateoriat perustuivat oletukseen, että yksilölliset ominaisuudet ovat<br />
stabiileja ja että työura ja työpaikat ovat sidoksissa organisaatioihin, joiden ehdoilla voitiin omaa uraa<br />
rakentaa. Koko elämänkulkua kuvattiin lineaarisena jatkumona, johon sisältyi pysyvyyttä ja jatkuvuutta.<br />
Nykyisin yksilön elämänkenttää ja työuraa tarkastellaan yksilöllisinä käsikirjoituksina eikä<br />
kontekstuaalisesti määriteltynä tulevaisuutena. Koulutus- ja työuran siirtymävaiheissa olevien<br />
henkilöiden ohjaustarve on lisääntynyt työelämässä ja -tehtävissä tapahtuneiden muutosten myötä.<br />
Työllistyvyyttä on tarkasteltu aikaisemmissa tutkimuksissa työmarkkina- ja talouspolitiikan kannalta<br />
keskeisenä käsitteenä, mutta sitä on lähestytty työelämän tarpeiden tai työvoiman kohtaannon tai<br />
yksilöllisten taitojen näkökulmasta (McQuaid & Lindsay 2005). Harvemmin on tarkasteltu työllistyvyyteen<br />
vaikuttavien tekijöiden huomioimista ohjausprosessin aikana, vaikka työllistyminen on yksi keskeinen<br />
tavoite koulutus- ja urasuunnittelussa. Pääpaino on ollut selkeämmin valinta- ja päätöksentekotaitojen<br />
kehittymisessä. McQuaid ja Lindsay (2005) ovat kuvanneet työllistyvyyden laajan mallin, johon he ovat<br />
sisällyttäneet yksilöllisiä ja ulkoisia sekä elinolosuhteissa ja kontekstissa vaikuttavia tekijöitä. Tulevassa<br />
tutkimushankkeessa on tarkoitukseni pyrkiä mallintamaan korkea-asteen ohjausprosessia, jossa on<br />
huomioitu työllistyvyyteen vaikuttavia tekijöitä jo opintojen aikana.<br />
Helena Kasurinen<br />
KT yliopistonlehtori<br />
Ohjauksen koulutus<br />
Itä-Suomen Yliopisto<br />
Joensuun kampus<br />
PL 111<br />
80101 Joensuu
14<br />
Uraohjaus <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ssa<br />
Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, millaista uraohjausta <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ssa tarvitaan<br />
tuutoriopettajien ja opiskelijoiden kokemana. Lähtökohtana oli näkemys, että toimivan uraohjauksen<br />
avulla opintojen keskeyttämistä voitaisiin vähentää. Tutkimuksen pääkysymykset olivat: millaista<br />
uraohjausta opiskelijat tarvitsevat tuutoriopettajien mielestä opintojen eri vaiheissa, miten tuutoriopettajat<br />
antavat uraohjausta, millä perusteella opiskelijat valitsevat koulutusalansa, miten he suunnittelevat<br />
uraansa ja millaista uraohjausta he haluavat. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin essee-aineisto<br />
tuutoriopettajilta, sekä eri vaiheiden opiskelijoilta. Aineistosta löydettiin kolme urasuunnittelijatyyppiä:<br />
epävarmat, uteliaat ja tietoiset.<br />
Laadullisen aineiston pohjalta laadittiin Likert-asteikollinen kyselylomake, johon tuli osioiksi koulutusalan<br />
valinta, ammatinvalinnan ja työelämän pohdinta, toiveet uraohjauksesta, urasuunnittelu, työuran<br />
tavoitteet, keinot vaikuttaa työuraan ja elinikäinen oppiminen. Aineistoksi kerättiin 903 opiskelijan<br />
vastaukset.<br />
Koulutusalavalinnan perusteista elämäntilanne, alan tarjoamat mahdollisuudet, oma toive, kutsumus,<br />
aktiivinen tiedonhaku ja halu opiskella <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ssa selittivät hyvin opiskelijan kykyä<br />
urasuunnitteluun. Vahvasti näillä perusteilla alavalintansa tehneet (72,3 %) luokiteltiin tietoisiksi<br />
tyypeiksi. Valintaperusteista sattuma, kaverit, sukulaiset, opintojen ohjaus ja paikkakunta eivät<br />
selittäneet opiskelijan kykyä urasuunnitteluun minkään osa-alueen osalta, joten nämä tyypit (27,7 %)<br />
luokiteltiin epävarmoiksi. Taustamuuttujien mukaan tietoisia olivat eniten työkokemusta omaavat,<br />
ammatillista väylää pitkin koulutukseen tulleet ja ikäluokaltaan vanhimmat opiskelijat.<br />
Tulosten perusteella suositellaan, että uraohjauksen tulisi olla kohdennettua epävarmoille<br />
urasuunnittelijoille, joiden hops-työskentelyä tulisi seurata tiivistetysti. Urasuunnittelua tulisi ohjata<br />
tulevaisuuden kvalifikaatioiden ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta ja lisätä ohjaukseen<br />
työelämälähtöisyyttä.<br />
Erja Kuurila, Turun yliopisto<br />
Suunnittelija | Planning Officer<br />
Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Tiedepuisto 3, FI-28600 Pori
15<br />
Sessio G, PS7, klo 13.30 – 15.00<br />
Teema: Yrittäjyyden eetos ja arvot koulutuksen piirissä<br />
Puheenjohtaja Antero Stenlund<br />
OTETTA OSAAMISEEN<br />
Tarkastelemme esityksessämme Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n Sosiaali- ja terveysalalla toteutettavaa<br />
yrittäjyyden kehitystyötä. Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toiminnan mahdollisuudet<br />
alan kehittämisessä ja työllistymisen lisäämisessä on tiedostettu jo vuosia. Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
Sosiaali- ja terveysalalla onkin määrätietoisesti tehty yrittäjyyden kehitystyötä sekä<br />
korkeakouluopinnoissa että työelämäyhteistyönä jo kauan. Kehitystyön tukena on ollut monia hankkeita:<br />
Opettajat ovat saaneet yrittäjyyskoulutusta ja opetussuunnitelmaan on kehitetty opiskelijoille<br />
yrittäjyyspolku. Kansainvälisesti yrittäjyysopintoja on kehitetty usean eurooppalaisen korkeakoulun<br />
kanssa. Tällä hetkellä kehitetään opiskelijaosuuskuntatoimintaa. Naisyrittäjyyttä sekä yrittäjyyden<br />
oppimista korkeakouluopinnoissa uudistetaan yhdessä ruotsalaisten kanssa. Lisäksi rakennetaan<br />
yrittäjyyttä yhteistyössä sekä kymenlaaksolaisten että venäläisten kumppanien kanssa.<br />
Sosiaali- ja terveysalalla on jo neljän vuoden ajan ollut oma sovellus yrittäjyysopintoihin, Otetta<br />
Osaamiseen. Opinnot perustuvat opiskelijalähtöisyyteen ja yrittäjämäiseen työotteeseen ja niissä<br />
hyödynnetään yhteistoiminnallista oppimista. Opiskelijat motivoituvat yrittäjyyteen, kun he kehittävät<br />
palveluita autenttisissa oppimisympäristöissä. Fysioterapian koulutusohjelmassa on alkanut syksyllä<br />
2012 oppimispilotti, jossa oppiminen toteutuu yrittäjämäisesti. Opiskelija opiskelee kiinteästi<br />
työelämähankkeissa ja oppimisympäristöksi voi valita myös opiskelijaosuuskunnan, opiskelijoiden oman<br />
yrityksen. Uudenlainen toiminta ja oppimisympäristö saavat opettajan roolin murrokseen, ja opettajuus<br />
onkin enemmän valmentajuutta ja opiskelijan rinnalla kulkemista. Sosiaali- ja terveysalalla uudenlainen<br />
oppimisympäristö tarjoaa mitä moninaisimmat mahdollisuudet opiskella, kehittää sosiaali- ja terveysalan<br />
palveluita ja harjoitella yrittäjän työtapoja sekä sisäistä yrittäjyyttä, jota jokaisella työpaikalla tarvitaan.<br />
Annamaija Id-Korhonen<br />
Eija Viitala<br />
Lahden <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Sosiaali- ja terveysala
16<br />
Mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan – mitä sillä tarkoitetaan koulutuksessa?<br />
Koulutusmaailmaan - riippuen paljon esimerkiksi koulutusasteesta - vaikuttaa pesiytyneen yrittäjyydestä<br />
ainakin seuraavia, lomittuneita käsityksiä: a) yrittäjyys on taloudellinen, rahakeskeinen ja osin jurdinen<br />
ajattelutapa, jossa on olennaista talouden kontrollimenetelmät b) yrittäjyys on miltei mitä tahansa uutta<br />
luovaa, yksilön, yhteisön ja organisaation mahdollisuuksia vapauttavaa toimintaa c) yrittäjyys on uusien<br />
yritysten perustamista, työllistymistä ja työllistämistä tämän avulla.<br />
Jokaisella on erikseen kysyttäessä näkemys siitä, mitä yrittäjyys on. Edellisiin näkemyksiinkin voidaan<br />
liittää koulutuksessa myös hyvä-huono, tarpeellinen-tarpeeton- ulottuvuuksia. Yhtenevää määritelmää<br />
yrittäjyys-käsitteestä ei ole koskaan vallinnut ns. yrittäjyystutkimuksessa, joka on erittäin nuori ilmiö.<br />
Yrittäjyystutkimuksen alla on erittäin laaja kirjo esimerkiksi yrityksiin ja yrittäjiin liittyvää tutkimusta.<br />
Yllättävän harvoin muistetaan, että yrittäjyydellä halutaan esimerkiksi politiikka- , koulutus- ja<br />
tutkimuspuheessa nimen omaan tarkoittaa tiettyjä asioita, ja saavuttaa siten haluttuja tuloksia. Yrittäjyys<br />
nielaistaan usein puheen kohderyhmässä kyselemättä. Tietynlainen henkinen löysyys vallitsee hyvin<br />
usein, kun yrittäjyydestä puhutaan ja kirjoitetaan; annetaan ymmärtää, että ”kyllähän me kaikki tiedämme<br />
mitä yrittäjyys on, mihin ja miten se vaikuttaa”.<br />
Monessa suhteessa yhä tiukemmalla toimivassa koulutusmaailmassa ei pitäisi voida lähteä<br />
suunnittelemaan ja operationalisoimaan esimerkiksi ns. yrittäjyyskoulutusta löyhien tavoitteiden ja<br />
määritelmien perusteella. Se olisi resurssien tuhlausta. Valitettavasti tätä tapahtuu, koska yrittäjyys on<br />
muotia.<br />
Väitökseeni perustuvassa jatkotutkimuksessa tarkastelen yrittäjyyden sovelluksia koulutusmaailmassa.<br />
Tero Turunen KTT, FM<br />
Koulutusohjelmapäällikkö<br />
Pk-yrittäjyys<br />
SeAMK liiketoiminta<br />
Koulukatu 41<br />
60100 Seinäjoki
17<br />
Teema: Koulutuksen sosialisaatiotehtävä ja arvot<br />
Työssäoppimisen ohjauskäytänteet sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla<br />
Anne Virtanen*, Marja-Leena Stenström** & Päivi Tynjälä**<br />
* Kasvatustieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto<br />
** Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto<br />
Ammatilliseen peruskoulutukseen vuosituhannen alussa liitetty työssäoppimisen järjestelmä on saanut<br />
osakseen positiivista palautetta niin opiskelijoilta, opettajilta kuin työpaikkaohjaajiltakin (mm. Lasonen<br />
2001). Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että koulutusalat näyttävät<br />
tarjoavan opiskelijoilleen epäyhtenäiset mahdollisuudet työssä oppimiseen ja ammatilliseen<br />
kehittymiseen (mm. Virtanen ym. 2010).<br />
Tässä tutkimuksessa aiotaankin tarkastella lähemmin oppimisympäristöjä haastatteluaineistoihin<br />
tukeutuen. Aiemmat, kyselylomakeaineistoihin perustuvat tarkastelumme ovat tuoneet systemaattisesi<br />
esille koulutusalojen väliset erot opiskelijoiden työssä tapahtuvassa oppimisessa, mutta ne eivät tarjoa<br />
syvällisintä näkökulmaa erojen selittämistä varten. Tässä tutkimuksessa pyrimmekin valottamaan<br />
oppimisympäristöjä työssäoppimisen ohjauskäytäntöjen näkökulmasta. Yksi tarkastelunäkökulmamme<br />
on, tukeeko työssäoppimisen ohjaus opiskelijoiden sosiaalistamista olemassa oleviin käytäntöihin vai<br />
pyritäänkö sillä tukemaan reflektiivisten, omaa työtä ja työyhteisöjen käytäntöjä kriittisesti tarkastelevien<br />
ammattilaisten kasvua. Tutkimuksessa hyödynnetty haastatteluaineisto on kerätty kahden eri alan<br />
opettajilta ja työpaikkaohjaajilta (n=21). Alat ovat sosiaali- ja terveysala sekä tekniikan ja liikenteen ala,<br />
sillä ne ovat aiemmissa tutkimuksissamme osoittautuneet toistensa ääripäiksi (mm. Virtanen ym. 2008).<br />
Alustavien tulosten mukaan toista tarkastelemistamme aloista voi luonnehtia työssäoppimiseen liittyviltä<br />
ohjauskäytännöiltään vuorovaikutukselliseksi, harmoniseksi, pedagogisesti mielekkääksi ja opiskelijan<br />
kasvua yksilöllisesti tukevaksi. Toinen aloista elää hektisesti kiinni tilanteissa, jolloin sen<br />
työssäoppimisen ohjauskäytäntöjä voi kuvata vakiintumattomiksi, pirstaleisiksi ja työelämän asettamien<br />
realiteettien varassa toimiviksi. Opiskelijoiden kannalta tämä tarkoittaa vaaraa joutua työelämään<br />
ennemminkin alalle sosiaalistettavaksi kuin päästä sinne ohjatusti oppimaan tavoitteiden mukaisia<br />
asioita.<br />
Anne Virtanen<br />
University teacher<br />
University of Jyväskylä<br />
Department of Educational Sciences<br />
P.O. Box 35 (YOL 109)<br />
FIN - 40014 University of Jyväskylä
18<br />
Sessio H, PS8, klo 11.45 – 13.15<br />
Teema: Vuorovaikutus ja valta muutoksessa<br />
Puheenjohtaja Perttu Heino<br />
Luotsi palveluneuvontapisteen kehittämisselvitys<br />
Laurea-<strong>ammattikorkeakoulu</strong>n kumppaniverkoston kanssa ideoitiin Prisman kauppakeskukseen<br />
Hyvinkäällä Luotsi palveluneuvontapiste vuosina 2011-2012 helpottamaan asukkaiden tiedon saantia<br />
alueen palvelutarjonnasta. Luotsin tarkoitus oli edistää kävijöiden hyvinvointia, terveyttä ja arjen<br />
toimivuutta sekä luoda innovatiivinen työnjakomalli uudistamaan sektorimaista palveluverkkoa. Rahoitus<br />
saatiin Uudenmaan liitolta.<br />
Palveluneuvojana toimi TRIO: amk-opiskelija, ammattilainen ja kokemusasiantuntija. Teoreettinen<br />
perusta oli vuorokuunteluohjauksessa (Mattila 2006, 2008 ja 2009), jota kehitetään edelleen<br />
konstruktivistisen ja sosiodynaamisen ohjauksen teorioiden (mm. Bond 2000; Peavy 2006;Lee &<br />
Smagorinsky 2000) pohjalta.<br />
Tutkimuskysymyksinä olivat: 1) Mihin asiaan ohjausta haetaan? 2) Millaista ohjausta tapahtuu? 3) Mihin<br />
ohjaus johtaa? 4) Mitä yhdistysten, yritysten ja julkisen sektorin yhteisyössä tapahtuu ja 5) Mitä<br />
kansalainen ja kumppanit Luotsista hyötyvät? Aineisto kerättiin laadullisin ja määrällisin menetelmin<br />
valmiilla lomakepohjilla ja analysoitiin frekvensseinä, prosentteina ja laadullisena sisällön analyysinä.<br />
Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä kehitettiin käyttäjälähtöinen palveluneuvonnan<br />
TRIO työnjakomalli vastaamaan uutena kaupunkimaisena oppimisympäristönä palvelurakenteiden<br />
haasteisiin. Kävijät kokivat terveys- ja hyvinvointiosaamisen vahvistuneen kuuntelevan ja aikaa antavan<br />
TRIO-ohjauksen myötä. Kävijöiden oma osallistuminen tiedon tuottajana korostui. Ammatillinen ja<br />
kokemuksellinen tieto oli helposti jaettavissa ja hyödynnettävissä. Luotsin kävijämäärä kasvoi miesten<br />
määrän kasvaessa lähes samansuuruiseksi naiskävijöiden kanssa. Kävijöiden ikähuippu asettui 31 – 59<br />
vuotiaisiin.<br />
Luotsin vaikuttavuutta oli kävijöiden terveyden ja hyvinvoinnin ohjaustarpeisiin vastaaminen asiointia<br />
helpottavasti. Alueen yhdistykset käynnistivät uuden hankkeen vapaaehtoistoiminnan modernisoimiseksi<br />
Hyvinkäällä ja yritysedustajat tunsivat sosiaalisen vastuun toteutuvan. Kirkolle Luotsi oli paikka tulla<br />
ihmisten keskelle. Alueen oppilaitosten ja Hyvinkään kaupungin kanssa Luotsiyhteistyö jatkuu<br />
levittäytyen myös lähikuntiin. Kansainvälisiä kontakteja on syntymässä.<br />
Eija Mattila, KT, yliopettaja, perheterapeutti ja työnohjaaja<br />
Laurea-ammatikorkeakoulu<br />
Hyvinkään yksikkö
19<br />
Sosiaalinen media (some) muuttamassa työskentelyä ja sen johtamista avoimmuuteen<br />
Facebook, Twitter, LinkedIn ja Google+ ovat esimerkkejä käytössä olvista yhteisöllisistä onlinetyöskentelyn<br />
työkaluista (SOME- työkalut), jotka herättävät samanaikaisesti uteliaisuutta, kauhistusta ja<br />
joskus jopa ahdistusta. Mikä yhteisöllisessä online- työskentelyssä saa osan työntekijöistä ja johtajista<br />
jopa tuntemaan some- pelkoa?<br />
Eräänä keskeisenä vastauksena tähän kysymykseen on organisaatiokulttuurin muutos avoimuuteen,<br />
jossa työskentelyä sen johtamisen valtarakenteita ja vuorovaikutusta ravistellaan uusilla sometyökaluilla.<br />
Somen avoimmuus organisaatiossa muodostuu on Charlene Lin (2010) mukaan seuraavista osatekijöitä:<br />
1) jakamisesta ja osallistumisesta, 2) organisaatio kulttuurista, 3) uudistumisesta, 4) asenteita ja<br />
persoonallisuuksista, 5) oppimisesta, 6) hyödyistä, 7) arvioinnista ja mittaamisesta ja 8) riskeistä.<br />
Edellisen lisäksi some- työskentelyyn liittyy usein negatiivisten kokemusten käsittelyä, mikä herättää<br />
voimakkaita tunteita. Some herättää myös pelkoa kasvotusten tapahtuvan työskentelyn vähenemisestä<br />
johtamisessa (Luukka 2011). Oppilaitoksen johdon tulisi omalla some-esimerkillään johtaa työskentelyä,<br />
joka lisäisi avoimmuutta koulutusorganisaatioissa.<br />
Lähteet:<br />
Li, C. (2010). Open Leadership. How Social Technology Can Transform The Way You Lead. Jossey-<br />
Bass. HB Printing. U.S.A.<br />
Luukka, K. (2011a). Managers’ Experiences of the Use of the Social Media as Part of Their Leadership:<br />
Towards to the Social Media Leadership Theory. MBA dissertation. University of Wales.<br />
Abstrakti perustuu MBA- tutkimukseen, jossa toimintatutkimuksen avulla sosiaalista mediaa otettiin<br />
käyttöön ammatillisen aikuiskoulutuksen johtamisessa.<br />
Katri Luukka<br />
Apulaisrehtori, FT, MBA<br />
Koulutuskeskus Salpaus<br />
Aikuiskoulutus ja Työelämäpalvelut<br />
Paasikivenkatu 7 A<br />
15110 Lahti
20<br />
Opetuksen ja TKI-toiminnan johtaminen:<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>n sisäisen johtamisympäristön merkitys<br />
Abstraktiehdotus koskee tutkimuksen esittelyä.<br />
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, minkälaista <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n johtaminen on luonteeltaan ja<br />
minkälaisia yhteyksiä koko <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n johtamisen luonteella on opetuksen ja TKI-toiminnan<br />
johtamiseen ja kehittämiseen. Johtamisen luonnetta tutkittiin <strong>ammattikorkeakoulu</strong>issa työskentelevien<br />
ylimmän ja keskijohdon näkemysten avulla käyttämällä transformatiivisen ja transaktionaalisen<br />
johtamistyylien käsitteitä. Näiden johtamistyylien taustaoletukset vuorovaikutuksesta ja motivoinnista<br />
ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia. Ammattikorkeakouluissa on sekä transformatiivisia että<br />
transaktionaalisia johtamisympäristöjä. Ylimmän ja keskijohdon näkemyksissä oli kuitenkin useita eroja<br />
sekä johtamistyylistä että muista tutkituista kysymyksistä. Erot lieventyivät, mikäli myös keskijohto piti<br />
johtamistyyliä transformatiivisena. Keskijohdolla oli taipumus antaa johtamisessaan suurempi painoarvo<br />
opetukselle, mikäli he kokivat <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n johtamisen transaktionaaliseksi. Tällaisessa<br />
johtamisympäristössä myös opiskelijoiden ja henkilöstön merkitys toimintoja kehitettäessä oli selvästi<br />
vähäisempi. Erityisesti TKI-toiminnan kehittäminen sekä opetuksen ja TKI-toiminnan integroimisen<br />
tukeminen edellyttävät kehittyäkseen transformatiivisempaa johtamisympäristöä.<br />
Vuokko Kohtamäki<br />
<strong>Tampereen</strong> yliopisto, johtamiskorkeakoulu/Higher Education Group
21<br />
Sessio H, PS9, klo 13.30 – 15.00<br />
Teema: Vuorovaikutus ja valta muutoksessa<br />
Puheenjohtaja Hannu Kotila<br />
Valta terveysalan ohjauksen näyttämöllä<br />
Tutkimus liittyy osaavan ohjaajan muotokuvaan. Osaava ohjaaja rakentaa vallan näyttämön<br />
ohjaustilanteeseen – millaisiin käsityksiin osaava ohjaus perustuu ja miten ohjauksessa näyttäytyy valta.<br />
Perustuu väitöstutkimukseen: Vänskä Kirsti. 2012. Ohjauksen osaajat – miten he sen tekevät?<br />
Terveysalan ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta.<br />
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä terveysalalla ohjaustyötä tekevillä on ohjauksesta ja<br />
ohjaajuudesta ja millainen on osaava ohjaaja. Tutkimukseen osallistui 10 terveysalalla ohjaustyötä<br />
tekevää kollegoidensa osaaviksi ohjaajiksi määrittelemää oman alansa asiantuntijaa.<br />
Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2007. Tutkimusaineistoina käytettiin puolistrukturoitua<br />
teemahaastattelua, metaforatyöskentelyä ja kirjallisia dokumentteja. Tutkimuksen lähestymistapana oli<br />
fenomenografia.<br />
Tutkimustulosten mukaan osaavan ohjaajan muotokuva muodostui ohjauksen elementeistä ja<br />
situationaalisesta ohjausosaamisesta. Ohjauksen elementit koostuivat ohjaajan substanssi-, konteksti,-<br />
prosessi- ja reflektio-osaamisesta. Substanssiosaaminen koostui ohjaajien käsityksistä ohjauksesta<br />
oman työn perus- ja erityisosaamisena. Kontekstiosaaminen kuvasi ohjaajien käsityksiä ohjattavista ja<br />
heidän orientoitumistavoistaan ohjaukseen heidän omissa toimintaympäristöissään.<br />
Kontekstiosaamisessa nousi esille erittäin positiivinen käsitys ohjattavasta aktiivisena, motivoituneena,<br />
oman elämänsä asiantuntijana sekä hyvää asiakasta esittävä ohjattava. Kun ohjaaja pyrki olemaan<br />
mukava ja ymmärtävä ja asiakas puolestaan hyvä ja ohjeita noudattava, mahdollistui ohjauspeli.<br />
Prosessiosaaminen oli ohjaajien käsityksiä ohjaustoiminnasta suhteessa ohjattavaan, ohjausprosessiin<br />
ja yhteisöön. Reflektio-osaaminen kuvasi ohjaajien käsityksiä oman ohjaajuuden tunnistamisena.<br />
Situationaalinen ohjausosaaminen muodostui sekä ohjaajan oman että ohjattavan merkitysmaailman ja<br />
kontekstin läsnäolosta myötäelävässä ohjaustodellisuudessa. Ohjauksellisia elementtejä hyväksi<br />
käyttäen ohjaajat tavoittelivat yhteistä ohjaustodellisuutta ohjattavan kanssa sekä olennaisen, ohjauksen<br />
fokuksen löytämistä ohjaustilanteissa. Yhteisen ohjaustilan tavoittelemiseen ohjaajat käyttivät kolmea<br />
erilaista ohjauksellista lähestymistapaa: tilan ottamista, yhteisen tilan rakentamista ja tilan antamista.<br />
Kirsti Vänskä, yliopettaja, TtT<br />
Helena Anttila, opettajankouluttaja<br />
JAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu<br />
Piippukatu 2, 40100 Jyväskylä
22<br />
OPISKELIJAN OMAT ASIAKASKOKEMUKSET PALVELUOSAAMISEN OPETUKSEN<br />
OPPIMISTILANTEINA<br />
Sanna-Mari Renfors & Vappu Salo, Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Teemaryhmä: Vuorovaikutus ja valta muutoksessa<br />
Abstrakti koskee kehittämishankkeen esittelyä.<br />
Asiakas arvioi palvelukohtaamisen laatua henkilökunnan kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta.<br />
Jokainen asiakkaan ja henkilökunnan välinen kohtaaminen on siten yrityksen totuuden hetki.<br />
Elämyshakuisen ja yksilöllisyyttä etsivän asiakkaan vaatimukset vuorovaikutusta kohtaan ovat kuitenkin<br />
muuttuneet hänen sopeutuessa teknologisoituvaan ympäristöönsä. Jotta henkilökunnan<br />
palveluosaaminen vastaisi asiakkaiden tarpeita, asiakkaita on siis ymmärrettävä syvällisemmin.<br />
Mikäli palveluosaamisen opetus jää vaille konkreettista, asiakkaan ja henkilökunnan välistä<br />
vuorovaikutustilannetta, opiskelijalle ei synny syvällistä oppimista. Perinteinen luokkahuoneopetus ei<br />
kehitä palvelualoilla tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Oppimistilanteet tulisikin suunnitella siten, että<br />
opiskelija saa tarkasteltavakseen asiakkaan roolissa mahdollisimman konkreettisia kokemuksia.<br />
Tässä esitelmässä tarkastellaan pedagogista ratkaisua, jonka avulla tähdätään restonomiksi (AMK)<br />
opiskelevien työelämätaitojen eli palveluosaamisen kehittämiseen. Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ssa<br />
toteutettava ”Potkua palveluosaamiseen” -hanke on integroitu opetukseen mahdollistaen opiskelijan<br />
oppimisen aidoissa työelämän tilanteissa. Hankkeen itsensä tavoitteena on laatia alueen yrityksille<br />
työkaluja palveluosaamisen tason kehittämiseksi. Opiskelijat toimivat hankkeessa opintojaksojensa<br />
aikana keräämällä aineistoa. Tarkasteltuaan teoriaa he vierailevat erilaisten palvelutoimialojen<br />
yrityksissä haamuasiakkaana ja havainnoivat henkilökunnan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta.<br />
Vierailun jälkeen opiskelijat kirjoittavat raportin kiinnittäen huomionsa nimenomaan omiin, subjektiivisiin<br />
kokemuksiinsa asiakkaan roolissa. Opiskelijat myös purkavat omia kokemuksiaan tämän jälkeen<br />
ryhmäkeskustelun avulla ja laativat yhdessä sekä teoreettisen että käytännöllisen tiedon pohjalta<br />
toimintasuositukset palvelukohtaamisen laadun parantamiseksi. Hanke lujittaa <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
pedagogisia ajatuksia opetuksen työelämälähtöisyydestä. Toteuttamistapaa voidaan pitää integratiivisen<br />
pedagogiikan esimerkkinä, jossa kehittämistyö on kytketty opiskeluun.<br />
Sanna-Mari Renfors<br />
Matkailupalvelujen lehtori, YTM<br />
Senior lecturer tourism, MSSc<br />
Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Satakunta University of Applied Sciences<br />
Liiketoiminta ja kulttuuri<br />
Tiedepuisto 3<br />
28600 PORI
23<br />
Vaikutusten ennakkoarviointi kaavamuutosalueella<br />
Tiedot: Kehittämishanke<br />
Esittäjä: Eila Hirvonen. TtT, yliopettaja Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>.<br />
Projekti toteutettu yhteistyössä Porin kaupungin kaupunkisuunnittelun kanssa ja toteuttajina YAMKtutkinnon<br />
opiskelijat.<br />
Projektin tausta: Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n INNOKE -hankkeessa toteutettiin ihmisiin<br />
kohdistuvien vaikutusten arviointi (IVA) ja lapsivaikutusten arviointi (LAVA) yhteistyössä Porin kaupungin<br />
SURE -hankkeen kanssa Veturitallin kaavamuutosalueella.<br />
Projektin tarkoituksena oli arvioida Veturitallialueen kaavamuutoksen vaikutuksia herkkiin<br />
ihmisryhmiin. Herkiksi ihmisryhmiksi luettiin alueen tulevan päiväkodin lapset ja lapsiperheet; vammaiset;<br />
päihteiden käyttäjät sekä vanhukset. Arvioinnissa käytettiin ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia<br />
(IVA) ja lapsivaikutusten arviointia (LAVA).<br />
Projektin toteutus:<br />
1. Arvioinnin tarpeellisuuden selvittäminen<br />
2. Tietojen hankinta ja täydentäminen<br />
3. Vaikutusten tunnistaminen ja rajaus<br />
4. Vaihtoehtojen muodostaminen ja kuvaus<br />
5. Vaikutusten ja vaihtoehtojen arviointi<br />
6. Arvioinnin raportointi (mm. Kauppinen 2011)<br />
Projektin tulos:<br />
a) Päiväkodin uudella sijainnilla saattaa olla vaikutuksia turvallisuuden tunteeseen johtuen junaradan<br />
läheisyydestä, päiväkodin koosta ja alueen päihde- ja mielenterveyspalveluista. Toisaalta uuden<br />
päiväkodin ympäristö koetaan rauhallisena, kodinomaisena ja virikkeellisenä .Arjen sujuvuus ja<br />
liikkuminen helpottuu.<br />
b) Jokisuiston palvelutalon asukkaiden näkökulmasta Veturitallin alueen suunnittelun positiivisia<br />
vaikutuksia vahvistaa esteettömyys ja turvallisuus sekä alueen yleistä viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä<br />
tukevat ratkaisut.<br />
c) Alueella asuviin ikääntyneisiin ja päihde- ja mielenterveysasukkaisiin asemakaavamuutoksen<br />
toteutumisella tai nykytilaan jäämisellä ei juuri ole vaikutusta. Jotkin asiat voisivat parantua kuten<br />
palvelut ja liikennejärjestelyt toisaalta alueen muutos voisi tuoda tullessaan rauhattomuutta.<br />
Yhteenveto: Kaavamuutoksen vaikutukset ennakkoarvioinnin perusteella kohdistuvat kahteen herkkään<br />
ihmisryhmään lapsiin ja vammaisiin. Vaikutukset ovat sekä positiivisia että negatiivisia.<br />
Eila Hirvonen<br />
Yliopettaja, TtT, Terveyden edistäminen<br />
Satakunnan <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Sosiaali- ja terveysala Pori<br />
Maamiehenkatu 10<br />
28500 Pori
24<br />
Sessio I, PS10, klo 11.45 – 13.15<br />
Teema: Opiskelijoiden arvomaailma<br />
Puheenjohtaja Mervi Friman<br />
Ilo ammatillisessa opiskelussa<br />
Hoitotyön ammattiin kouluttautuvien tulevien hoitajien on osattava hoitaa potilaita mahdollisimman hyvin,<br />
mitä edellyttää myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (L785/1992). Hoitotyössä asiakkaat tekevät<br />
paljon valituksia erityisesti hoitohenkilökunnan käyttäytymisestä. Esimerkiksi <strong>Tampereen</strong> kaupungilla<br />
tehtiin vuonna 2011 107 valitusta kohtelusta ja määrä oli lisääntynyt edellisvuodesta 15 prosentilla. Mistä<br />
tulevat kiukkuiset, vihaiset, tiuskivat ja jopa kiroilevat hoitotyöntekijät? Hoitotyön koulutuksessa on aina<br />
opetettu hyvää käytöstä ja potilasystävällisyyttä. On opetettu, että henkilökohtainen elämä, sen<br />
vaikeudet, omat asenteet tai uskomukset eivät saa näkyä potilaita hoidettaessa. Voisiko olla, että iloinen,<br />
tyytyväinen, motivoitunut, huumorintajuinen hoitaja hoitaa potilaitaan hyvin, ilolla ja antaumuksella?<br />
Silloin myös potilaat ovat tyytyväisiä, mikä auttaa heidän paranemistaan.<br />
Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitä ilo on ammatillisessa koulutuksessa ja mikä merkitys sillä on<br />
ammatin opiskelussa ja ammattiin kasvussa. Tavoitteena on lisätä iloa tuovia kokemuksia ammatilliseen<br />
opiskeluun, oppimiseen ja opettamiseen sekä iloa elämään yleensä ja sitä kautta mahdollisesti parantaa<br />
myös hoitotyön laatua. Tutkimuksessa on kerätty aineistoa haastatteluilla ja kyselyillä yhteensä 249<br />
hoitotyön ammattiin opiskelevalta opiskelijalta. Lisänä on ollut hoitotyön opettajista koostuneet kolme<br />
ryhmäkeskustelua. Analyysimenetelmänä on käytetty grounded theory -menetelmää.<br />
Tässä tutkimuksessa ammattiin opiskelevat ovat kuvanneet, että ilo opiskelussa on hyvää oloa,<br />
onnellisuutta ja riemua. Iloa sytyttävistä tekijöistä tärkein on yhteenkuuluvuuden tunne, mutta myös<br />
monet opiskeluun ja oppimiseen liittyvät tekijät tuovat iloa. Iloa sammuttavia tekijöitä ovat muun muassa<br />
ongelmat ryhmässä ja vaikeudet opiskelussa. Ammatillisessa opiskelussa ilo koetaan merkityksellisinä ja<br />
iloa tuovat asiat myös jättävät jäljen. Ilon merkityksen kautta keskeiseksi tutkimustulokseksi nousi<br />
kasvukokemus.<br />
Heidi Kassara<br />
Yliopettaja/ Terveyspalvelut<br />
TtL, <strong>Tampereen</strong> yliopisto/ jatko-opiskelija<br />
<strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Kuntok. 4, 33520 Tampere
25<br />
KENEN JA MITÄ ARVOJA TOTEUTAMME MONIKULTTUURISISSA RYHMISSÄ?<br />
Opettajaopiskelijat yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden rajoilla<br />
Kehittämishanke<br />
Kun puhumme kulttuurista, viittaamme jonkun ryhmän, yhteisön tai luokan elämäntapaan ja opittuun<br />
tapaan hahmottaa ympäröivän maailman ilmiöitä. Kulttuurilla tarkoitamme myös niitä arvoja, normeja ja<br />
sääntöjä, joita olemme sisäistäneet lapsuudessamme ja jotka ovat muodostuneet odotustottumuksiksi ja<br />
ennakko-olettamuksiksi asioista ja ilmiöistä. Ennakko-olettamusten kautta muodostamme esimerkiksi<br />
käsitykseen siitä, millainen on hyvä ihminen, hyvä koulu, hyvä opettaja ja minkälaista on hyvä elämä.<br />
Monikulttuurisuus on ideologinen, yhteiskuntaan liittyvä käsite: kaikkien kulttuurien tulee saada ilmentää<br />
itseään ja omia tapojaan. Monikulttuurisuus voidaan nähdä eräänlaisena yhteiskunnan tahtotilana,<br />
pyrkimyksenä eri kulttuurien vastavuoroiseen olemassaoloon yhteiskunnassa. Käytännössä<br />
monikulttuurisuudella on tarkoitettu erilaisten elämänapojen kunnioittamista ja arvostamista<br />
yhteiskunnan sisällä. Mitä tämä tarkoittaa opettajankoulutuksessa?<br />
Miten koulutuksessa ja erityisesti ammatillisessa opettajankoulutuksessa huomioimme muuttuvia arvoja?<br />
Mikä suomalaisessa opettajankoulutuksessa on suomalaista ja mitkä arvot ja normit ohjaavat<br />
toimintaamme? Miten suomalaisessa keskustelukulttuurissa voisimme nostaa esille<br />
monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme suomalaiseen kulttuuriin liittyvät arvot, joita haluaisimme<br />
säilyttää vastakkainasettelua välttäen?<br />
Realistisella aikuispedagogiikalla (Metsänen & Nikander 2012) ammatillisessa opettajankoulutuksessa<br />
tarkoitamme opettajan realistista suhtautumista ja toimintaa monikulttuurista ryhmää opettaessaan.<br />
Opettajan työn keskeinen tavoite on mahdollistaa kaikkien oppijoiden oppiminen, realistinen<br />
aikuispedagogiikka lähtee tästä pragmaattisesta lähtökohdasta korostaen käytännön toimintaa.<br />
Pragmaattisuus näkyy erityisesti yksilölliset lähtökohdat huomioon ottavana opiskelijalähtöisyytenä, joka<br />
kunnioittaa kunkin opiskelijan aiempaa kokemusta. Ajattelu- ja toimintatavan omaksumista mallinnetaan<br />
opettajankoulutuksen toteutuksessa, jotta omakohtaisen kokemuksen kautta olisi mahdollista ymmärtää<br />
yksilöllisyyden vaatimukset. Nämä vaatimukset, jotka osittain näyttäytyvät ristiriitaisina suhteessa<br />
koulutuksessa korostettavaan yhteisöllisyyteen.
26<br />
Opetettava kokonaisuus<br />
ARVOT<br />
Opiskelija<br />
Opettaja<br />
Yliopettaja, FT Riitta Metsänen ja opetusjohtaja, KT Leena Nikander<br />
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu
27<br />
”Harvoin yhdessä nähtyä” – <strong>ammattikorkeakoulu</strong>pedagogiikka<br />
Esittäjät: Kimmo Mäki, yliopettaja, KTT, KL, HAAGA-HELIA <strong>ammattikorkeakoulu</strong> ammatillinen<br />
opettajakorkeakoulu ja Veli-Matti Taskila, asiantuntija, opetus ja ohjaus, ura ja rekrytointi, SAMOK<br />
Kyseessä on AMKPEDA-verstaassa tuotettujen tutkimuksellisten avauksien ja siitä johtuvien jatkohankkeiden<br />
esittely.<br />
Abstrakti:<br />
1. AMKPEDA-verstas HAAGA-HELIA <strong>ammattikorkeakoulu</strong> ammatillisessa opettajakorkeakoulussa<br />
- tavoitteet ja toiminta<br />
- http://amkpeda.haaga-helia.fi/<br />
2. AMKPEDA-verstaassa tutkittua<br />
- <strong>ammattikorkeakoulu</strong>pedagogiikan tunnuspiirteet ja sudenkuopat<br />
o<br />
o<br />
o<br />
pohjautuu viiden pääkaupunkiseudun AMK:n pedagogisista asioista vastaavien<br />
teemahaastatteluun<br />
SAMOK:n kesäleirillä 2012 kerättyyn laadulliseen opiskelijakyselyyn (pieni otos)<br />
amk-opettajaprofiilit <strong>ammattikorkeakoulu</strong>pedagogiikan käyttäjinä (Kimmo Mäen<br />
väitöstutkimus 2012)<br />
3. SAMOK:n näkemykset <strong>ammattikorkeakoulu</strong>pedagogiikan tilasta opetus- ja ohjaustilanteissa.<br />
4. Jatkohanke viritteillä: Laaja määrällinen käyttäjäkokemuskysely <strong>ammattikorkeakoulu</strong>opiskelijoille<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>pedagogiikasta (2012–2013), toteuttajina HHAOKK (AMKPEDA-verstas)<br />
sekä SAMOK.<br />
Kimmo Mäki<br />
KTT, KL, Yliopettaja<br />
HAAGA-HELIA <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Ammatillinen opettajakorkeakoulu<br />
Ratapihantie 13, 00520 Helsinki
Change language