Uuraisten uurastajat

More documents

Recommendations

Info

Flyktmanin automerkiksi on vuosien varrella vali koi tunut Mercedes-Benz eli Mersu. Myös kaikilla lapsilla on ajokkinaan sama merkki. Kaikkiaan Mikko laskee, kun otetaan huomioon lastenkin autot, heillä olleen yhteensä lähemmäs sata Mersua. Homma pelaa Yritys kuljettaa puuta kahdelle yhtiölle, Metsä Groupille ja Versowoodille, jonka kanssa tehtiin ajosopimus 2009. Metsä Groupin ajojen osuus on suurempi ja niiden kuljetuksista vastaa kuljetuspäällikkönä Teemu. Petteri taas vastaa kuljetuspäällikkönä Versowoodin ajojen toimivuudesta. Yhdeksästä puuautosta kahdeksan on Mersuja ja yksi Scania. - Kyllä meillä on ollut muitakin merkkejä, mutta Mersu sopii meille paremmin, kun olemme oppineet tuntemaan niiden tavat. Lisäksi huollot ja varaosat ovat paremmin hallussa, selvittää talousasioita hoitava Mervi. Yritys osti 2007 huoltotiloikseen <strong>Uuraisten</strong> Auto-Ritilä Oy:n entiset toimitilat. Mikko Flyktman 74 v. laskee, että hänellä on ollut yhdistel mäkortti peräti 56 vuotta. Se on todennäköisesti Suomen vanhin ammattikortti. Kaikki huollot tehdään itse. Aluksi huoltoja ja remontteja tehtiin ulkopuolisillekin, mutta oman kalustomäärän lisääntyessä kapasiteetti ei enää riitä. Huolloista vastaa 3-4 lastenlasta. Näin kalusto on heille jo valmiiksi tuttua, kunnes itse pääsevät puikkoihin. Oman perhekunnan lisäksi talossa on 5 - 6 perheen ulkopuolista työntekijää, jolloin yrityksen palkkalistoilla on noin 15 henkilöä. Ajat ovat muuttuneet - Kyllä ennen vanhaan asiointi urakanantajan kanssa oli todella vaikeaa. Yhdessäkin yhtiössä oli hankalaa henkilökuntaa, mistä lie ne löysivätkin niihin tilanteisiin niin “hyvät” miehet, nauraa Mikko. - Kerran eräs autoilija suuttui vastapuolen sopimusneuvottelijalle niin, että olisi kertomansa mukaan ampunut, jos olisi pyssy ollut. Hän on vielä myöhemminkin vahvistanut, että näin olisi tapahtunut. Niin perusteellisesti kaveri suuttui, muistelee Mikko, joka oli pitkään puujaostossa liittonsa puolesta asioita selvittelemässä. - Tänä päivänä metsäyhtiötkin ymmärtävät, että on heidänkin etunsa, jos ura koitsijat pärjäävät. Mekin ollaan lisätty resursseja niin, että jos tulee joku isompi juttu, niin pystytään vastaamaan heidän tarpeeseensa. - Yhtiöissäkin on sukupolvi vaihtunut ja siellä ymmärretään, ettei puumies ole välttämätön paha, vaan ollaan tarpeellisia 11
ja yhteistyö voi jatkua vuosikausia, esittää Mervi oman sukupolvensa näkemyksiä. Perheen naisetkin ajavat puuta Mikon vaimo Riitta oli pian oman yrityksen perustamisen jälkeen apumie henä puutavaranajossa. Siihen aikaan auton apumies oli aivan välttämätön. - Muistaakseni se oli vuonna -68, kun Riitta oli joutsalaisen saksissa ja minä vedin puita kyytiin, aloittaa Mikko. – Noin viisitoista vuotta ajoin puita. Välillä Mikolta salaa kuormasinkin, kun Mikko ei olisi antanut sitä tehdä, muistelee Riitta. Ajoaikana mummu hoiteli lapsia. - Minä olen monesti miettinyt, miten äiti jaksoi vielä hoitaa lapset ja tehdä kotityötkin. Olin pikkutyttönä usein äidin mukana puunajossa. Kyllä äiti on tehtaiden purkupaikoilla purkua odotellessaan monet villasukat kutonut, muistelee Mervi puolestaan. Hänelle tulee mieleen eräs tapahtuma äidistään. – Eräs mies oli kysynyt, että ajaako naisetkin nykyään puuta, niin Riitta oli vastannut, että ei puun ajossa munia tarvita. Mervi on hoitanut yrityksen talousasioita vuosikausia. Muutama vuosi sitten hän ajoi myös yhdistelmäkortin. Hän ajaa vain siirtoajoa. – Ei poikienkaan tarvitse osata kirjanpitoa, niin ei minunkaan tarvitse käyttää nosturia. Viis’ äitiyslomasta, talon hommat kyllä hoidetaan, veikistelee äitiyslomalla seitsemän kuukauden ikäisen Elsan kanssa oleva Mervi ystävällisessä sisarussanailussa. Mervi asuu Pihtiputaalla, jossa hänellä on miehensä Mikko Kumpulaisen kanssa kahden auton puunkuljetusyritys. Mervin nuorempi sisko Terhi asuu omakotitalossa lähellä kotitaloa ja käskyttää puutavaraautoa ja nosturia kuten muutkin. Myös poikien omakotitalot ovat kotitalon läheisyydessä. Yrityksen kasvattaminen on kellosepän työtä Mikko Flyktman Oy:n toiminta on ollut voimakkaassa kasvussa viime vuosina. Kolmessa vuodessa liikevaihto on tuplaantunut. – Tätä on vähän kuin kellosepän hom- Huoltotilat ovat <strong>Uuraisten</strong> Auto-Ritilä Oy:n entisissä tiloissa. Laajalle piha-alueelle kalusto sopii hyvin. mana tehty. On oltu tarkkana, ettei päästä velkaantumaan. Se on vaara, kun nopeasti kasvaa. Siinä on kyllä hyvin onnistuttu, ei ole tarvittu isoja velkapääomia, vaan hyvin pitkälle omalla rahalla on hankinnat tehty, kertoo Mikko yritysfiloso fias taan. - Ja ostaminen on tärkeää. Sen isä kyllä osaa. Jos jotain tarvitaan, laitetaan isä asialle. Jos he eivät pääse hinnasta sopimukseen, tavara voi jäädä ostamattakin, jatkaa Mervi selvitystä tarkasta taloudenpidosta. - Joustavuus on meidän vahvuutemme yrityksenä. Venytään äärirajoille vuodesta toiseen. On motivaatiota pyörittää yritystä, lisää Mervi Flyktman. Yrityksen autokaluston huollot tekevät lastenlapset. Niko sai heinäkuussa yhdistelmäkortin ja alkaa lomien jälkeen kuljettamaan puita. Näin kolmas sukupolvi astuu remmiin. Mikon opetukset Mikko on pitkän käytännön kokemuksen perusteella oiva kouluttaja niin omille lapsille kuin vieraillekin. Tyttäret Mervi ja Terhi sekä kolme veljestä Teemu, Petteri ja Lauri sekä tietysti vaimo Riitta ovat saaneet opetuksen puunajoon Mikolta ja käytännön työn kautta. – Autokoulun opettajalta ajokokeitten jälkeen tapasin kysellä, miten meni, niin opettaja vastasi, ettei ollut hyvä kuljettaja, vaan oli erikoisen hyvä ajotaito. En nyt muista, kuinka monen kohdalla näin sanoi, myhäilee Mikko tyytyväisenä opetustyönsä tuloksista. Oman ammattikorttinsa Mikko Flyktman hankki 18-vuotiaana erivapaudella, joten hänellä on ollut yhdistelmäkortti peräti 56 vuotta. Nykyisestä ajokortistaan Mikko on tyytyväinen. Täyttäessään 70 vuotta silloinen laki lopetti yhdistelmäkortin. Vuoden kuluttua uusi laki antoi mahdollisuuden lääkärin lausunnon perusteella antaa kortille jatkoaikaa kaksi vuotta kerrallaan. – Nyt on toinen jatkoaika menossa. On se hyvä, ettei ikä ratkaise, vaan mikä on ihmisen kunto, tuumaa Mikko Flyktman, jonka yhdistelmäkortti on ehkäpä Suomen vanhin. Flyktmanilla, kuten monessa muussakin puunkuljetusyrityksessä tuskastellaan kuljettajapulan kanssa. - Kuljettajia, varsinkaan nosturiauton kuljettajia ei tahdo löytyä. Alkuun pojat opettivat, mutta kun kuljettajat hävisivät mikä mihinkin, niin poikienkin into laantui. Tällä hetkellä vieraat kuljettajat ovat tosi päteviä, kertoo Mervi kokemuksistaan. - Tämä on raju ja kova ala, vaatii sitkeän 12
Page 1 and 2: Flyktmanien perhekuntaa. Vasemmalta
Page 3: jatkumaan, vaikka olin tehnyt jo p

Uuraisten uurastajat

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?