pdf (4,3 Mt) - Maanmittaustieteiden Seura - Geodeettinen laitos
pdf (4,3 Mt) - Maanmittaustieteiden Seura - Geodeettinen laitos
pdf (4,3 Mt) - Maanmittaustieteiden Seura - Geodeettinen laitos
- No tags were found...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Maanmittaus82. vuosikerta, n:o 1, 2007.Verkkosivut: http://mts.fgi.fi/maanmittaus/Julkaisija: <strong>Maanmittaustieteiden</strong> <strong>Seura</strong> ry.Päätoimittaja: Jorma JokelaToimitussihteeri: Arto Tenkanen, Lagarto.Webmaster: Hannu KoivulaJulkaisutoimikunta: Jorma Jokela, Paula Ahonen-Rainio, Markku Airak sinen, AriEkroos, Henrik Haggrén, Jussi Heikkinen, Kari I. Leväinen, Mikko Takalo, MikkoUimonen, Martin Vermeer, Arvo Vitikainen.Lehden tarkoituksena on julkaista tieteellistä arvoa omaavia kirjoituksia ja ajankohtaisasioitamaanmittaustieteiden alalta. Maanmittaustieteisiin luetaan mm.geodesia, geodynamiikka, navigointi, paikannus, gravi metria, kaukokartoitus,fotogrammetria, geoinformatiikka, kartografia, kiinteistötalous, yhdyskuntatalous,kiinteistöarviointi, kiinteistötekniikka, kiinteistöjohtaminen, maankäytönsuunnittelu ja talousoikeus. Lehden toimituskielet ovat suomi ja ruotsi. Lehtion tieteellisten artikkelien osalta referee-julkaisu, arvioinnit suorituttaa julkaisutoimikunta.Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat: <strong>Maanmittaustieteiden</strong> seura ry.,Kellosilta 10, 00520 Helsinki. Puhelin: (09) 148 1900.Tilaus- ja ilmoitushinnat: ks. verkkosivut. <strong>Maanmittaustieteiden</strong> <strong>Seura</strong>n jäsenilleMaanmittaus ja Nordic Journal of Surveying and Real Estate Research toimitetaanjäsenetuna.Kirjoitusten toimitusosoite: Maanmittaus / Jorma Jokela, <strong>Geodeettinen</strong> <strong>laitos</strong>,PL 15 (Geodeetinrinne 2), 02431 Masala, tai sähköpostitse: jorma.jokela@fgi.fiPuhelin: (09) 29 555 219.Painopaikka: Hakapaino Oy, Helsinki, 2007.© <strong>Maanmittaustieteiden</strong> <strong>Seura</strong> ry. ja Juha Talvitie.ISSN 0047-5319. Verkkojulkaisu on korjattu ja täydennetty <strong>laitos</strong> vuonna 2007painetusta julkaisusta.
Vanhempieni muistolle
Maanmittaus 82:1 (2007) 7I Ammattiin kouluttautuminenMikä minusta tulee isona?”Seutusuunnittelu on tulevaisuuden ala, ryhdy sitä opiskelemaan”, oli serkkuniHeimo Ylihärsilän, Lapuan silloisen kauppalanjohtajan, neuvo pohtiessani opiskelumahdollisuuksiaennen ylioppilaaksi tuloa alkuvuodesta 1954. Ennen kuinnäin pitkällä olin, on syytä todeta taustastani, että olen lähtöisin maanviljelijäperheestä.Kotitalo on ollut samalla suvulla ainakin vuodesta 1546 lähtien, ja vanhemmillanioli lähtökohtana se, ettei tilaa jaeta viiden lapsen kesken, vaan ettäyksi saa tilan ja muut koulutetaan johonkin ammattiin. Näin turvataan tilan elinkelpoisuus.Aika näyttäisi, kuka jatkaisi tilan pitoa. Kaikille lapsille annettiinkinmahdollisuus, etten sanoisi velvollisuus, lähteä opintielle.Itse aloitin kansakoulun Lapuan Alapäässä Poutun koululla 1.10.1942. Olisota-aika. Neljän vuoden jälkeen, syksyllä 1946, aloitin Lapuan Yhteiskoulussa.Ylioppilaaksi pääsin keväällä 1954. Koulun nimi oli vaihtunut Lapuan Yhteislyseoksi.Kolme vuotta vanhempi veljeni Jaakko oli lopettanut yhteiskoulun keskikoulututkintoon.Hänestä alettiin kouluttaa isäntää. Muiden lasten oli katseltavaleipäpuuta muualta.Serkkuni neuvo seutusuunnittelusta tulevaisuuden alana alkoi kiinnostaa.Koulussa matematiikka oli eräs lempilajeista kuin myös maantieto ja historia. Ylioppilasaineenkinkirjoitin muistaakseni maaltapaosta. Serkkuni oli koulutukseltaandiplomi-insinööri, tarkemmin maa- ja vesirakentaja. Hän suositti pyrkimistäTeknilliseen korkeakouluun rakennusosastolle. Sieltä saatava opetus olisi hyväpohjakoulutus seutusuunnitteluun, koska mitään erikoista seutusuunnittelijakoulutustaei ollut tarjolla. Kun myös toinen saman alan diplomi-insinööri, enoni AhtoVirrankoski oli serkkuni kanssa samaa mieltä, että ”Polille vaan”, oli suunta selvä.Vanhempani pitivät ratkaisua hyvänä. Insinöörin työ nähtiin konkreettisena. Töitälöytyisi varmasti muualtakin kuin seutusuunnittelun piiristä. Seutusuunnittelustaei yleisemmin tiedetty tällöin juuri mitään, joten yksin sen varaan ei tulisi elämäärakentaa.Osallistuin Teknillisen korkeakoulun karsintakurssille kesällä 1954 tavoitteenapäästä rakennusosastolle. Kurssin jälkeen lähdin muutamaksi kuukaudeksiharjoittelijaksi ”Pitkän” Niemelän insinööritoimistoon Ouluun. Olin lähdössäarmeijaan lokakuussa. Ouluun sain tiedon, etten rakennusosastolle pääsisi. Sensijaan korkeakoulu tarjosi paikkaa kemianosastolle. Insinöörisukulaisteni neuvooli, että hyväksy tarjous, pääset korkeakouluun sisälle. Vaihda sitten osastoa mieleiseksi.Näin tapahtui.Lokakuusta 1954 syyskuuhun 1955 suoritin asevelvollisuuden TurussaHeikkilän kasarmilla, kranaatinheitinkomppaniassa. Lapualta lähti samaan paikkaanmyös luokkatoverini Heikki Ranta-Lassila, lempinimeltään Tuppu. Reserviupseerikouluunjouduin tai pääsin. Kurssin numero oli 86. Tässä tulee mieleenerikoinen tapahtuma palatessani RUK:n kurssilomalta takaisin yksikkööni
8 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaTurkuun. Saapuessani eräänä sunnuntai-iltana ilmoittauduin ohjeiden mukaanpäivystävälle aliupseerille. Hän totesi yllätyksekseni, että ”Talvitie sitten lähteeaamulla sotilaspapiksi Hyrylään, tässä on littera ja muut asiakirjat”. Hämmästyksestäniselvittyäni totesin, että tässä on tapahtunut pieni nimivirhe, KaukoTamminen on yksikössämme pappi, en minä. Kantahenkilökuntaan kuuluva päivystäjätotesi tähän, että Tamminen menee jonnekin muualle. Ilmoitin kieltäytyvänilähtemästä Hyrylään. Päivystäjä totesi, ettei lähtöä voi siirtää, papereissaon everstiluutnantin nimi ja asia on sillä selvä. Pyysin päivystäjää ottamaaneverstiluutnanttiin yhteyttä ja kertomaan tapahtuneesta erehdyksestä. Päivystäjäoli sitkeä ja lopuksi kysyi, ettenkö ole edes maallikkosaarnaaja. Kun en sitäollut, niin sitten hän antoi periksi ja sanoi, että selvitetään asia aamulla, jääkäätänne. Tähän asiaan ei sen jälkeen mitenkään palattu. Minut määrättiin samassapaikassa toimineeseen aliupseerikouluun kouluttajaksi. Se oli ihan miellyttävätehtävä. Siviiliin pääsin 12.9.1955. Päivämäärä on jäänyt mieleen. Täytin sinäpäivänä 20 vuotta.Armeijassa oloni aikana pohdiskelin myös opiskelua. Kemiaa en lähtisiopiskelemaan missään tapauksessa. Ennen Polin karsintakurssille menoa en olluttarkemmin perehtynyt eri osastojen opintosuunnitelmiin. Olin luottanut sukulaistenineuvoihin. Kun tie rakennusosastolle estyi eikä kemia kiinnostanut, olietsittävä muita vaihtoehtoja. Niitä selvittäessäni esiin nousi maanmittausosasto.Sen opinto-ohjelma oli monipuolinen ja mielestäni jopa palveli seutusuunnittelutyötäparemmin kuin rakennusosaston ohjelma. Näissä mietteissä lähdin Helsinkiinsyksyllä 1955, heti armeijasta vapautumisen jälkeen, tavoitteena kouluttautuaseutusuunnittelijaksi.Perheen piirissä tapaus oli myös merkittävä. Olin ensimmäinen lapsista, jokalähti etsimään leipäpuuta maatilamme ulkopuolelta. Vanhempieni huoli pärjäämisestäoli ilmeinen. Opiskeluun varustettiin niin aineellisesti kuin henkisesti. Armeijastakotiuduttuani ensimmäisenä tehtävänä oli kunnollisen puvun teettäminen.Ostopukuja isä vierasti. Myös oma matkalaukku piti hankkia jne. Äiti varoitteliopiskeluelämän vaaroista, johon isä totesi, että ”älä ole viimeinen”. Toisenamurheena oli varmasti opiskelusta koituvat kustannukset, jotka alkoivat rasittaamuuta talonpitoa. Niistä minulle ei kuitenkaan puhuttu. Ainoastaan pohdittiin sitä,mikä olisi kohtuullinen kuukausittainen rahantarve.Opiskeluni rahoittaminen oli minun perintöosuuteni. Silloin asian järkevyyttäen sen enempää pohtinut, ratkaisu tuntui hyvältä ja hyväksyin sen. Mitään papereitaei asiasta kukaan edes ajatellut tehdä. Jälkikäteen ajatellen olen tätä ratkaisuapitänyt erittäin viisaana. Eihän maatilan omistaminen ole itse asiassa muuta kuintyöpaikka, ellei lähde omaisuutta realisoimaan. Isää ratkaisu oli ilmeisesti vaivannut,koska vanhoilla päivillään kysyi tapahtuneen hyväksyttävyyttä. Vastauksenioli selvä. Ratkaisu oli ollut erittäin hyvä ja myös oikeudenmukainen. Perustelintätä myös sellaisilla esimerkeillä, joissa joku sisaruksista oli jäänyt tilaa hoitamaanja muut lähteneet koulutielle ja sen jälkeen alkaneet vaatia osuuttaan myöstilasta. Tuloksena on usein ollut joko velkavankeuteen joutunut tilan isäntä, jos olijoutunut lunastamaan muiden sisarusten osuudet, tai pirstoutunut tila. Vanhem-
Maanmittaus 82:1 (2007) 9Talvitien sisarukset vuonna 1964, oikealta Mikko, Antti, Maija, Jaakko, itse.pien olisi pitänyt näissä tapauksissa hoitaa tilan omistuksen siirto ajoissa, jottahankalilta seurauksilta olisi vältytty.Meidän perheessämme tällaisilta vältyttiin, sillä nuorempien sisarusteni kohdallanoudatettiin samaa periaatetta kuin kohdallani. Kaksi nuorempaa veljeäni,Antti ja Mikko, tulivat myös Polille opiskelemaan. He pääsivät rakennusosastolle.Sisareni Maija kouluttautui sairaanhoitajaksi. Vanhimmasta veljestä Jaakosta tuliKeski-Talvitien isäntä.
10 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMiksi seutusuunnittelu olisi tulevaisuuden ala?En muista tarkemmin, kuinka serkkuni Heimo Ylihärsilä perusteli seutusuunnitteluatulevaisuuden alana. Taustalla oli varmasti ainakin kaksi asiaa. Suomessaoli alkanut vapaaehtoinen aluesuunnittelu 1940-luvulla, ensimmäisenä Kokemäenjokilaaksossa.Myös Etelä-Pohjanmaalla oli aloitettu aluesuunnittelutoiminnanvalmistelut vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliiton toimesta. Maaliskuun6. päivä 1951 pidetyssä tilaisuudessa oli asiantuntijana ollut professori Alvar Aalto,Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelman laatija. Asiaa valmisteltiin edelleenvuosina 1953 ja 1954 Seinäjoen kauppalanvaltuuston koolle kutsumassa kuntienedustajainkokouksessa. Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliiton toiminta alkoi vuonna1956. Kauppalanjohtajana serkkuni oli ollut mukana näissä valmisteluissa.Hän oli varmasti myös hyvin perillä siitä, että maassa valmisteltiin samaan aikaanuutta kaavoituslainsäädäntöä. Jo vuonna 1949 laadittuun ehdotukseen sisältyivätsäädökset yhtä kuntaa laajemmasta suunnittelumuodosta. Tämän ehdotuksenpohjalta laadittiin vuonna 1954 annettu hallituksen esitys rakennuslainsäädännönuudistamisesta. Siihen sisältyivät säädösehdotukset seutukaavoituksesta, yhtäkuntaa laajemman alueen suunnittelusta. Niitä perusteltiin maan teollistumisenja asutustiheyden kasvun aiheuttamilla suunnittelutarpeilla. Ajatus seutusuunnittelustatulevaisuuden alana perustui siten nähtävissä ja kehitteillä olevaan uuteentoimintamuotoon, jonka piirissä varmasti tulisi avautumaan myös uusia työpaikkoja.Vapaaehtoisen aluesuunnittelun alkamisen taustalla olivat Suomessakin varmastieräät kansainväliset esimerkit. Yhtä kuntaa laajemman alueen suunnittelutarvekorostui elinkeinorakenteen muuttuessa ja kaupungistumisen laajetessakoskemaan uusia, useamman kunnan piiriin kuuluvia alueita, joilla ei ollut yhteistäsuunnitteluorganisaatiota. Suomessa toiminnan alkuvirikkeet tulivat elinkeinoelämänpiiristä. Niinpä sekä Kokemäenjokilaaksossa että Kymenlaaksossa, joissatoiminta ensimmäisenä alkoi, aluesuunnittelutyön aloitteentekijöinä olivat olleetpaikalliset kauppakamarit.Kiinnostus vapaaehtoiseen aluesuunnitteluun kasvoi, ja alettiin perustaa erityisiäorganisaatiota työtä varten. Virikkeinä oli varmasti myös sotien jälkeinenjälleenrakennus, maaseudun teollistamispyrkimykset, maalaiskuntien taajamienkasvu ja varsinaisen haja-asutusalueiden olosuhteiden muuttuminen erityisestimaatalouden koneellistumisen myötä. Kunnat tarvitsivat toimintansa tueksi laajempianäkemyksiä.On selvää, etten opiskeluun lähtiessäni ollut perillä seutusuunnittelusta kovinkaansyvällisesti. Kysymyksessä oli uusi asia, josta oli vähän tietoa saatavilla,ja tuskin tätä tietoa silloin kovin paljon etsinkään. Omakohtaisesti olin kokenutmaaseudun olosuhteiden, erityisesti maatilojen toimintaympäristön muutoksen.Kotitilalla palkatun työvoiman tarve väheni koneellistumisen myötä. Maalaiskuntienväkiluku alkoi laskea. Pidettiin luonnollisena, että työtä lähdettiin hakemaankotikunnan ulkopuolelta. Yhtä luonnolliselta tuntui ajatus, etten valmistumisenijälkeen ehkä löytäisi töitä kotikulmilta. Tällöin koki selkeästi, että elimme muu-
Maanmittaus 82:1 (2007) 11tosten aikaa. Tällainen mielikuva oli varmasti tukemassa ajatusta, että seutusuunnittelunpiirissä saattaisi avautua mielenkiintoisia tehtäviä. Tätä tuki myös aikaisemmintoteamani kiinnostus historiaan ja maantieteeseen.
12 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaDiplomi-insinööriksi maanmittausosastoltaOsaston vaihto ja asumaan TeekkarikyläänEtukäteen olin onnistunut saamaan Otaniemen Teekkarikylästä majapaikan. Yksittäinenkaupungilla asuminen ei kiinnostanut. Opiskelu ja vieraalla paikkakunnallaeläminen olivat uusia asioita. Halusin toisten vastaavanlaisten seuraan. Tungostakylässä oli. Sain paikan H-talosta kolmen hengen huoneesta. Kämppäkavereinaolivat Pertti Makkonen rakennusosastolta ja Teuvo Pitkänen maanmittausosastolta.Herrat olivat jo vanhoja civiksiä, olivat olleet edellisen vuoden opiskelemassamatematiikkaa Helsingin yliopistossa. Heille opiskelijan elämä oli siten jo tuttua,ja heiltä sain paljon käytännön neuvoja sen järjestämisestä.Ensimmäinen tehtäväni oli saada osaston vaihdos toteutettua. Hakemuksenihyväksyttiin 26.9.1955. Karsintakurssin pistemääräni riitti maanmittausosastonvaatimuksiin. Syksyllä 1955 maanmittausopinnot aloitti 25 toivorikasta maanmittarinalkua, joista yksi jätti runsaan vuoden jälkeen homman sikseen.Opiskelu alkoi varsin koulumaisesti. Lukujärjestys oli selvä. Tietyt luennotja harjoitukset oli tehtävä annetun aikataulun mukaan. Armeijan jälkeen tällainenselvänuottinen toiminta tuntui ihan hyvältä. Toki ensimmäinen vuosi oli myösopiskelun opettelua ja uusiin kavereihin tutustumista, mutta armeijan aikaisenpäivärytmin muuttaminen kämppäkavereitten tyylin mukaiseksi otti kuitenkinaikansa. Loppuajan armeijassa olin ollut aliupseerikoulussa kouluttajana. Päiväohjelmaoli usein varsin lyhyt ja vapaata oli paljon. Osa tästä ajasta käytettiinnukkumiseen. Niinpä Otaniemessä menin aluksi vuoteeseen ennen kello 10 illalla.Kämppäkaverit valvoivat pitempään. Armeijan aikana olin oppinut nukkumaanerilaisissa olosuhteissa aina tilanteen salliessa. Siten yöuntani ei toisten erilainenpäivärytmi haitannut. Suurempi riesa oli huoneen kylmä ulkoseinä. Sänky oli talvellavedettävä ulos seinän vierestä, että saattoi nukkua. Näissä merkeissä opiskelunialkoi.Ensimmäisenä välitavoitteena pikku-diplomiOpiskeluni ensimmäisenä välitavoitteena oli ns. pikkudiplomin suorittaminen.Sitä pidettiin eräänlaisena peikkona, sillä jos sitä ei kolmessa vuodessa suorittanut,niin potkittaisiin talosta ulos. Kahden ensimmäisen vuoden aikana oli jokaiselleosastolle yhteisiä aineita matematiikassa ja fysiikassa. Maanmittausosastolla olilisäksi omia erityisiä aineita, joista osaa voisi pitää maanmittausalaa palvelevanayleistietoutena ja osaa ahtaasti ammattiin liittyvinä aineina.Yleistietouteen liittyvinä oli kasvitiedettä, suontuntemusta, maaperäoppia,sovellettua geologiaa, maanviljelysoppia, maanviljelystaloutta, metsätaloutta,maatalousrakennusoppia, huoneenrakennusoppia, tien- ja sillanrakennusta ja kansantaloutta.Suoraan ammattiin liittyvinä aineina olivat karttaoppi, geodeettisetkojeet ja alemman geodesian laskuharjoitukset ja talousoikeus. Erilaiset harjoi-
Maanmittaus 82:1 (2007) 13tustyöt olivat oleellinen osa aineopetusta. Opeteltiin tunnistamaan suokasveja jaerilaisia kivilajeja, arvioimaan soiden ja metsien laatua, tekemään maaperäanalyysejä,piirtämään rakennuksia ja suunnittelemaan teitä. Myös kartanpiirustussekä perehtyminen erilaisiin geodeettisiin kojeisiin kuuluivat ohjelmaan.Aineluettelo osoittaa, että maanmittausosastolla annettiin jo kahden ensimmäisenvuoden aikana monipuolista opetusta aineissa, jotka liittyivät läheisestiniin maatilatalouteen, rakentamiseen kuin yhteiskunnalliseen toimintaan yleisemmin.Laaja ainevalikoima antoi myös hyvää yleis- ja erityistietoutta alueellisensuunnittelun perusteihin, jotka minua jo lähtökohtaisesti kiinnostivat.Pikkudiplomia en saanut suoritettua toisen vuoden keväällä, koska reputindeskriptiivisen matematiikan tentissä. Muistan tilanteen vähän painaneen mieltäni.Kolmannen vuoden syyslukukauden alussa läpäisin tämän tentin arvosanallahyvä. Juhlallinen todistus diplomi-insinööritutkinnon ensimmäisen osan suorittamisestamaanmittausosastossa on päivätty 18.9.1957.Sitten tavoitteena ammattiin valmistautuminenPikku-diplomin jälkeen edessä oli kahden vuoden luennot sekä diplomityön tekeminen.Jotenkin opiskelu vakavoitui. Pidimme itseämme jo vanhempina tieteenharjoittajina.Luonnollisesti nyt ainevalikoima painottui maanmittausalan laveaankokonaisuuteen. Eräissä aikaisemmissa aineissa, kuten maanviljelystaloudessa,metsätaloudessa, kansantaloudessa ja talousoikeudessa, annettiin syventävää opetusta.Uusina aineina tulivat maa- ja vesirakennus, fotogrammetria, tasoituslasku,tähtitiede sekä käytännöllinen ja korkeampi geodesia, kartografia, kaupunkienkiinteistöhallinto, asemakaavaoppi, maanjako-oppi ja sovellettu maanjakotekniikkasekä ylimääräisenä aineena arkisto-oppi. Osa näistä aineista sisälsi myösusein työläitä harjoitustöitä.Kuvattu ainevalikoima osoittaa, että tällöin kaikkien osaston opiskelijoidenoli suoritettava yhtäläiset opinnot. Linjajakoa ei ollut. Mahdollinen erikoistuminentapahtui harjoitteluaikana, jota käsittelen vähän myöhemmin. Samoin erikoistumistapalveli diplomityön aihevalinta sekä ymmärrettävästi erilainen paneutuminenja kiinnostus opetettaviin aineisiin.Oma valintani oli selvä heti alusta pitäen. Alueelliseen suunnitteluun, kehittämiseenja maankäyttöön liittyvät aiheet olivat mieltä lähellä. Näistä maanjakooppija kiinteistönmuodostus ja -arviointi sekä asemakaavaoppi suunnittelua lähelläolevina olivat tärkeimpiä. Samaan ryhmään voi lukea myös kansantaloudenja talousoikeuden. Kartografia ja fotogrammetria olivat myös kannaltani oleellisiaaineita. Muodostavathan erilaiset kartat keskeisen perustan kaikelle alueellisellesuunnittelulle, olkoon kysymys nykytilan inventoinnista tai tulevaisuuden suunnitelmienesittämisestä. Kiinnostus geodeettisiin aineisiin oli kohdallani siten vähäisempää.Kolmannen ja neljännen vuosikurssien harjoitustyöt vaativat paljon aikaa.Maanjakotekniikan harjoitustyöt olivat suuritöisimpiä. Mieleen on jäänyt myöseräs tähtitieteen käytännön harjoitus. Silloisen Hietalahdentorin varrella sijain-
14 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaneen Teknillisen korkeakoulun katolla oli vaatimaton tähtitorni. Eräänä iltamyöhänäolimme paikantamassa tornia tähtimittauksen avulla. Omalla ryhmällämmeoli tarkkuudessa parantamisen varaan. Mittauksemme perusteella sijaitsimmeMikkelin seudulla.Kursimme oli ensimmäinen, joka sai käyttöönsä autografin, laitteen jollavoi mm. piirtää kartan stereoilmakuvaparista. Oli jännittävää kokeilla onnistuikokorkeuskäyrien piirtäminen ilmakuvilta siten, että vierekkäisten kukkuloidenalin korkeuskäyrä oli kummankin kohdalla sama. Tänä päivänä kyseisetautografit ovat olleet museotavaraa jo vuosia. Saman ovat kokeneet geodesianlaskuharjoituksissa käytetyt veivattavat laskukoneet, Facitit ja muut vastaavat.Geodesian seminaariesitelmän pidin tekojärvistä. En tällöin arvannut, että joutuisinmuutaman vuoden kuluttua työssäni tekemisiin suunnitteilla olleiden Lapintekojärvien kanssa. Maanjako-opin seminaariesitelmän pidin seutusuunnittelustaSuomessa.Opintokirjan mukaan viimeisestä tentistäni, maanjako-opista, sain merkinnän17.12.1959. Edessä oli diplomityön tekeminen. Sen aiheena oli ”Uusjaonyleissuunnittelusta”. Nimi kertoo mistä oli kysymys. Pyrkimys oli tarkastella niitäyleisiä alueelliseen kehittämiseen liittyviä tekijöitä, joita uusjaon alkuvaiheissaolisi perusteltua käsitellä. Tein työn professori Arvid Wiialan johdolla. Työ onpäivätty 14.3.1960. Diplomi-insinööritodistukseni on päivätty kaksi päivää myöhemmäksi.Vajaan viiden vuoden urakka oli päätöksessä. Todistuksen sain korkeakoulunsilloiselta rehtorilta Jaakko Raholalta.Opiskelu oli edellä kerrotun lisäksi sisältänyt kesäisin sekä pakollista ettävapaaehtoista harjoittelua. Myös elämä Teekkarikylässä vaikutti suuresti käytännönopiskeluun. Näistä ja eräistä muista tapahtumista on paikallaan esittää vielämuutama muistikuva.Harjoittelu tekee mestarin1950-luvun puolessavälissä maanmittausosastolla oli kaksi pakollista kesäharjoittelujaksoa.Ensimmäinen oli maatilaharjoittelu ja toinen maanmittausharjoittelu.Itse katsoin, että pakollinen maatilaharjoittelu oli kohdallani tarpeetonta. Olinhanlapsesta lähtien osallistunut maatilan töihin kaikkina kesinä ja muulloinkin vapaa-aikoina.Kotitila oli silloisen mittapuun mukaan kohtuullisen kokoinen, peltoa50 ha ja metsää 100 ha. Tila oli myös ns. harjoittelutila, joten niiltäkin osinasian piti olla järjestyksessä. Anomusta tästä harjoitteluvapaudesta ei kuitenkaanhyväksytty. En voinut kuin ihmetellä byrokratian kankeutta. Harjoittelupaikaksihyväksyttiin Alajoen tila Lapualla, jonka isäntä agronomi Eero Soini oli maanviljelystaloudenprofessorin Samuli Suomelan kurssikaveri. Käytännössä olin kesän1956 kuitenkin kotitilalla töissä. Eero Soinin kanssa oli sovittu, että jos jokin tarkastajatulee käymään, niin hän soittaa siitä. Samalla menisin hänen tiluksilleentöihin kotitilan traktorilla. Tarkastajaa ei tullut. Jotta harjoittelu tulisi muodollisestioikein suoritettua, kävin yhden kerran muokkaamassa harjoittelutilan eräänpeltolohkon.
Maanmittaus 82:1 (2007) 15Jo keväällä 1956 maanmittaushallitus oli hakemuksestani hyväksynyt minutmaanmittausharjoittelijaksi ja samalla määrännyt Lapualla toimivan maanmittausinsinööriReino Nivalan harjoitettavaksi. Kesällä 1957 suoritin tämän harjoitteluosuudenyhdessä luokka- ja Otaniemen kämppäkaverin Pentti Hakalinin kanssa.Kenttätöissä olimme kartoittaja Haaviston apuna niin tilusmittauksissa kuin rajankäynneissä.Myös pääsimme seuraamaan eräitä halkomistoimitusten kokouksia.Reino Nivala oli yleisesti tunnettu ammattitaitoisena ja huolellisena maanmittausinsinöörinä.Hänen töitään ei maanmittauskonttorin tarvinnut tarkastuksissa peukaloida.Harjoittelun suurin anti oli varmasti siinä, että näki käytännössä eräidenmaanmittaustoimitusten etenemisen ja työvaiheet sekä oppi huomaamaan, kuinkatärkeää osaa näissä toimituksissa esitti kanssakäyminen asianosaisten kanssa.<strong>Seura</strong>avat kaksi kesää, 1958 ja 1959, olin harjoittelijana Etelä-PohjanmaanSeutukaavaliitossa. Liitto oli aloittanut toimintansa pari vuotta aikaisemmin eikäsillä harjoitteluaikanani ollut toimistosihteerin lisäksi muita päätoimisia työntekijöitä.Sivutoimisena toiminnanjohtajana oli Etelä-Pohjanmaan Kauppakamarin toimitusjohtaja,varatuomari Osmo Mustamäki. Aloittelevan liiton käytännön asioidenhoitoa avusti Tampereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliitto ja erityisesti liitontoiminnanjohtaja, diplomi-insinööri Pauli Perimaa. Hän oli maanmittausosastonkasvatti, jota pidettiin eturivin seutusuunnitteluammattilaisena. Tampere olikin tällöineräänlainen seutusuunnittelun Mekka, josta haettiin oppia laajemmin. Itsekinolin vuoden 1958 harjoittelukesänä yhden kuukauden Tampereella opissa.Ensimmäisen kesän tärkein tehtävä oli Etelä-Pohjanmaan taajamien rajaaminen.Työ tehtiin peruskartoille kenttätyönä. Sen hetkisen käytännön mukaisestisaman taajaman piiriin luettiin väestökeskukset, joiden väkiluku oli vähintään200 asukasta ja joissa asuinrakennusten etäisyys toisistaan ei ollut yli 200 metriä.Rajaukset tehtiin neljäsosaneliökilometrin tarkkuudella. Tässä työssä oli asiantuntija-apunaTampereen seutusuunnitteluliitosta Heikki Toikka, maanmittausosastollakurssia ylempänä opiskeleva teekkari. Taajamien määrittäminen perehdyttisamalla Etelä-Pohjanmaan yhdyskuntarakenteeseen tarkemmin. Näin oppi näkemäänyhdyskuntien erilaisuuden ja taajamien toiminta- ja kehitysedellytysteneroavuudet. Tämä oli varmasti hyvä alku ja perusta myöhemmille pohdinnoillealueellisen rakenteen kehittämiskysymyksistä.Muut harjoittelutyöt liittyivät väestö- ja elinkeinotietojen inventointiin jateollisuutta koskeviin selvityksiin. Ilman jatkuvaa ammatti-ihmisen ohjausta eitämä harjoittelu ollut kaikilta osin tehokasta. Toisaalta tilanne pakotti perehtymäänasioihin omatoimisesti ja siten edesauttoi ainakin itsenäisen päätöksentekokyvynkehittymistä. Harjoittelulla oli varmasti myös tärkeä merkitys ja meriittipyrkiessäni alalle myöhemmin töihin.Opiskelijaelämää Otaniemessä ja TeekkarikylässäEnsimmäisen syys- ja kevätlukukauden oli majapaikkana H-talon alakerrassa sijainnutsolu, jossa oli huoneita muistaakseni kuusi. Meidän kolmen hengen lisäksisolussa asusti myös varttuneempaa väkeä, joiden opiskelu oli pitemmällä. Solussa
16 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallajoutui kokemaan myös alkoholisoituneen henkilön opiskeluvaikeudet. <strong>Seura</strong>avanasyksynä onnistuimme saamaan C-talosta neljän huoneen solun, jonka kaikkiasukit olivat samaa vuosikurssia ja huonetta kohti oli vain kaksi asukasta. Kämppäkaverinanioli aluksi Mikko Manninen kemianosastolta. Myöhemmin kämppäkaveriksituli Pentti Hakalin. Olimme luokkatovereita Lapualta, kuten edelläjo olen todennut. Muita solun asukkeja olivat Paavo Hintikka, Vesa Jäntti, TeuvoPitkänen ja Jorma Väisänen maanmittausosastolta sekä Pertti Makkonen rakennusosastoltaja em. Mikko Manninen.Tämä solun yläpuolella asui Teekkarikylän johtaja Ossi Törrönen perheineen.Varmastikin varsin usein elämä solussamme ei ollut Törrösten perhe-elämänkannalta rauhallisinta aikaa. Ossi joskus ohi kulkiessaan hienotunteisesti totesi,että vaimon hermot ovat kuin viulunkielet. Silloin tällöin ymmärsimme pyytäämeteliä anteeksikin. Pahimpien tapahtumien jälkeen vietiin nöyrillä mielin kukkia.Ossi Törrönen kylän johtajana oli mies paikallaan. Hänellä riitti ymmärrystäopiskelijoiden poikkeuksellisiakin toimia kohtaan, mutta järjestys säilyi ja asiatsujuivat. Ei hänestä turhaan tehty ”kunniateekkaria”.Monet pitivät asumista Teekkarikylässä huonona valintana, koska paikka olietäällä Helsingin riennoista ja myös itse korkeakoulusta. Itse olin toista mieltä.Kaupunkiin oli hyvät bussiyhteydet ja aikataulut oli sovitettu luentoaikataulujenmukaan. Busseissa saattoi aamuisin ja joskus iltaisin olla tungosta, mutta samallamyös tunnelmaa. Servin Maija oli kohtuuhintainen ruokapaikka. Mieleen ovatjääneet torstaiset hernekeitto- ja pannukakkuateriat sekä sunnuntaisin tarjolla ollutwieninleike ja perunamuusi. Solussa ollut pieni keittiö mahdollisti vaatimattomampienaterioiden valmistamisen. Kahvinkeitto lienee ollut yleisintä. Mitäänruokakolhoosia ei ollut.Solussa pelattiin luonnollisesti paljon korttia. Kingiä ja bridgeä pelattiin joskusväsyksiin saakka. Muutaman kerran kuukaudessa, lähinnä viikonloppuisen,mentiin porukalla myös ns. ulos. Manala ja Pokkamonttu olivat suosikkikohteita,kun haluttiin parantaa maailmaa. Tanssipaikkana Poli taisi olla suosituin. Teknillisessäkorkeakoulussa oli oma ylioppilaskunta. Lisäksi osastoilla oli omatkiltansa.Itse vierailin usein myös kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan asuntolassa,koska Heikki Ranta-Lassila asusti siellä opiskellessaan ekonomiksi. MyösDomuksen asuntola tuli tutuksi, koska luokkatoverini Risto Sairanen asui siellä.Hän opiskeli valtiotieteilijäksi. Mainittujen herrojen sekä Pentti Hakalinin ja parinmuun oppikouluaikojen kaverin kanssa muodostimme hyvin tiiviin jengin, jaopiskeluaikainen yhteydenpito oli luonnollista.Eräs vähemmälle huomille jäänyt soluasumisen etu liittyi arkiseen opiskeluun.Solun pöydän ääressä ratkottiin usein esiin nousseita ongelmia. Harjoitustöidensuorittamista voitiin rationalisoida, joku tutki ja selvitti jonkin asiakohdan,toinen toisen jne. Näin opiskelu tehostui ja myös nopeutui. Samaa menettelyäkäytettiin tentteihin luettaessa. Siinäkin harjoitettiin työnjakoa. Solun pöydän ääressäpohdittiin mahdollisia tenttikysymyksiä ja keskusteltiin vaikeasti ymmärrettävistäasioista. Vailla merkitystä ei ollut solunvanhimman asema myös opiskelus-
Maanmittaus 82:1 (2007) 17sa. Paavo Hintikka, Jallu, oli esimerkillinen solunvanhin. Luonnollisesti solussaseurattiin itse kunkin opintojen edistymistä. Solunvanhin saattoi joltakin kieltääiltarientoihin lähdön, jos opinnoissa oli kiinnikurottavaa. Kieltoa myös poikkeuksettanoudatettiin.Neljännen vuosikurssin alussa asumiseen tuli jälleen muutoksia. Pääosa C-solun porukasta siirtyi A-taloon kolmen huoneen soluun. Solussa asuivat PaavoHintikka, Vesa Jäntti, Jorma Väisänen, Seppo Issakainen, Pentti Hakalin ja minä,kaikki maanmittausopiskelijoita. Viidennen vuoden alussa muutin asumaan hetkeksiveljeni Antin kanssa, joka syksyllä 1959 aloitti opintonsa. Vuodenvaihteessasain yhden hengen huoneen. Olin mennyt alkuvuodesta 1959 naimisiin. Oli parempipäästä omiin oloihin, että opiskeluun ja diplomityön tekoon sai rauhan. Olikiire valmistua, että pääsisi töihin tienaamaan ja saisi perheelle yhteisen kodin.Kuten edellä jo totesin, sain opiskeluni päätökseen maaliskuussa 1960. Valmistuinensimmäisenä meidän kurssilta, mikä osoitti Teekkarikylän sopivuutta myös opiskeluun.Muistaakseni Jorma Väisänen valmistui toisena. Tavan mukainen juhlintaoli tarjota vanhoille solukavereille korillinen olutta.Ylioppilaskunta- ja kiltatoiminnastaFuksien tärkein tavoite oli saada ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä teekkarilakki.Sen edellytyksenä oli tehdä ylioppilaskunnalle töitä 24 tuntia. Muutamameistä ratkaisi asian siten, että ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi tarjoilijoiksiylioppilaskunnan vuosijuhlaan. Näin voisi kuitata työvelvoitteen yhdellä kertaa.Ehtona oli, että osallistuu kahden viikon aikana tarjoilijakoulutukseen ja että asunaolleesta frakista, musta rusetti tarjoilijalla, huolehti itse. Tämä kokemus olimieleen jäävä. Saatu tarjoilijakoulutus on ollut suureksi hyödyksi myös myöhemmässäelämässä. Oppi pöytä- ym. tapoja. Muutamana vuonna oli ylioppilaskunnanjärjestämiä tempauksia, joihin osallistuttiin. Mitään merkittäviä kolttosia eikuitenkaan joutunut tekemään. Muuten ylioppilaskuntaelämä jäi etäiseksi.Kiltatoiminta oli läheisempää. Fuksit joutuivat läpikäymään aluksi jonkinlaisenpilailevan testin ennen joukkoon hyväksymistä. Ei siitä traumoja jäänyt.Pääsipä näkemään vanhempia osaston opiskelijoita. Killan apuisäntänä ja isäntänäolin yhden lukuvuoden. Killan toimista ehkä merkittävimpiä olivat ekskursioidenjärjestämiset. Kesällä 1957 osallistuin pohjoismaiseen teekkaritapaamiseen,Nordisk Möteen, Ruotsissa. Mieleen on jäänyt juhannuksen vietto TaalainmaallaSollerön saarella. Yöksi ei ollut järjestetty mitään majoitusta. Nukuimme eräässäheinäladossa! Ei tuntunut ihan parhaimmalta ratkaisulta. Keväällä 1958 Kuopioonja Ouluun järjestetyn kotimaan ekskursion aikana tapasin tulevan vaimoni.ProfessoreistaJo ennen opiskelua oli kuullut monenlaisia juttuja yliopistojen hajamielisistäprofessoreista. Oli siten mielenkiintoista saada omakohtaista tuntumaa korkeastioppineiden tyyliin ja taitoihin. Matematiikan ja fysiikan professoreista ovat eri-
18 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVuosijuhlan tarjoilijoita vasemmalta oikealle Pertti Makkonen, kirjoittaja, Teuvo Pitkänen,Seppo Oksanen ja Aarne Veriö.tyisesti jääneet mieleen L. Myrberg, E.J. Nyström ja K.V. Laurikainen. Myrbergoli opetuksessaan nopea ja puhui paljon taululle. Kun hän oikealla kädellä kirjoittimatemaattista kaavaa tai tehtävää ja sen ratkaisua taululle, hän vasemmalla kädelläsamanaikaisesti pyyhki taulua puhtaaksi aikaisemmin kirjoittamastaan. Nyström,lempinimeltään Tonttu, oli ominaisuuksiltaan jo ennakkoon legenda, eikämielikuva pettänyt. Laurikainen oli vaatimattoman oloinen, mutta hänestä henkisyvä tietämys.Kansantalouden professori Lauri O. af Heurlin oli joviaali herra. Professorintärkeyttä korosti mielenkiintoni hänen opettamaansa aineeseen. Täysin toisenlainenpersoonallisuus oli lainopin professori V.K. Noponen. Hän havainnollistiopetustaan käytännön esimerkein ja oli tarkka luentojen seuraamisesta. Hän olivalmistuessani maanmittausosaston johtaja. Asemakaavaopin professori Otto I.Meurman oli myös arvonsa tuntema herra, mutta hyvä opettaja, jonka luentojakyllä tarkasti seurasin. Yleisten kaavoitusperiaatteiden opetus oli kannaltani todellamielenkiintoista, joskin maanmittausosaston oppilaat tuskin olivat kuitenkaanhänelle tärkeimpiä opetettavia.Professori Arvid Wiiala nousi mielessäni tärkeimmäksi opettajapersoonaksi,ei varmastikaan yksin sen tähden, että opetti kannaltani keskeistä pääainetta.Hän oli professori, joka oli kirjoittanut vastuualueistaan useita oppikirjoja, mitkähelpottivat opiskelua suuresti. Hän oli osastolla isähahmo, jolla oli humaani oteoppilaisiin. Tästä esimerkkinä olkoon neuvo, jonka hän antoi suhtautumisesta tar-
Maanmittaus 82:1 (2007) 19jottavaan ryyppyyn maanjakotoimituksessa. ”Älkää ottako ryyppyä ennen kuinloppukokous on pidetty, ja vaatikaa silloinkin pikari.”Silloin vireillä ollut ”Lappi–Wiiala -juttu” ei heijastunut ainakaan käytännönopiskeluun. Asia liittyi maanjako-opin professori Pekka Kokkosen kuoleman jälkeenavoimeksi tulleen viran täyttöön. Sitä hakivat sekä Paavo Lappi että ArvidWiiala. Wiialaa epäiltiin siitä, että hän kirjassaan ”Maatila ja sen muodostaminen”olisi käyttänyt edesmenneen professori Kokkosen keskeneräiseksi jääneenjulkaisun tietoja sopimattomalla tavalla lähteeseen viittaamatta. Wiiala nimitettiinvuonna 1954 professorin virkaan. Prosessi jatkui vielä vuosia eriasteisissa oikeusistuimissa,mutta muutosta nimitykseen ei tullut.Geodesian professori R.A. Hirvonen oli toisenlainen kunnioitusta nauttinutpersoona, mutta jäi kohdallani etäisemmäksi. Osaksi varmasti siksi, etten lähtenytalalle erikoistumaan. Hänen kokeissaan sai käyttää luentoja apuna. Oleellisinta oliymmärtää mistä oli kysymys ja pystyä käyttämään näitä tietoja hyväksi.Osaston professoreista on vielä mainitsematta R.S. Halonen. Hän toi fotogrammetrianopetukseen suuren maailman tuntua. Erityisesti hänen opetuksessanousi kansainvälisen kanssakäymisen merkitys hyvin esiin. Fotogrammetria olitällöin nopeasti kehittyvä tieteenala, jonka sovellusten hyödyntämistä uudet kojeet,mm. edellä mainitsemani autografi, suuresti edesauttoivat.Jälkikäteen olen pohtinut saamani opetuksen ja koulutuksen hyödyllisyyttäkäytännön elämässä. Arviointiperustani on kuitenkin rajallinen, ajatellen kokomaanmittausalan tehtäväkenttää. Ainakin itse suhtauduin opiskeluun kahdellatavalla. Ensinnäkin oli tarpeen saada muodollinen pätevyys, valmistua diplomiinsinööriksi.Suoritettu tutkinto sellaisenaan olisi jo hyödyllinen ja avaisi mahdollisuuksiaerilaisiin tehtäviin. Elettiin sittenkin sodanjälkeistä aikaa ja huolitoimeentulosta oli suuri. Tärkeätä oli valmistua nopeasti. Itse opetuksessa suurinmielenkiintoni kohdistui sellaisiin oppiaineisiin, joiden koin olevan hyödyksi ajattelemalleniseutusuunnittelijan uralle. Siitä syystä koin eräät, lähinnä geodesiaanliittyvät aineet, vähemmän mielenkiintoisiksi. Maanmittausosaston tarjoama monipuolinenopetus oli mielestäni erittäin hyödyllistä seutusuunnittelun kannalta.Siinä sai yleistietoutta yhteiskunnallisen elämän eri aloilta, joilla oli liittymäkohtaalueelliseen kehitykseen. Näin oppi ymmärtämään tähän kehitykseen vaikuttavientekijäin moninaisuuden; asia, jonka tärkeys on tänä päivänä entistä suurempi.Toisaalta annettiin valmiudet suoriutua käytännön maanmittausalan tehtävistä,joita valmiuksia en työelämässä suuresti päässyt hyödyntämään.Mihin kurssin M-55 opiskelijat sijoittuivat?Kaikki M-55 kurssin 24 opiskelijaa suorittivat diplomi-insinööritutkinnon. Yksihänjätti osaston jo vuoden jälkeen. Arvon herrat ovat jo kaikki eläkkeellä. Valtionpalkkalistoilla oli joukostamme tietämäni mukaan koko ajan yli puolet. Heistäyhdeksän palveli käytännössä kaiken aikaa maanmittaus<strong>laitos</strong>ta, nimittäin HeikkiArmila, Martti Hiekka, Paavo Hintikka, Pertti Hänninen, Heikki Lähde, JormaRinne, Keijo Tetri, Jorma Väisänen ja Tapio Väre. Teuvo Kekäle ja Hannes Kerä-
20 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallanen olivat myös pääosan maanmittauslaitoksen palveluksessa, mutta loppuajan oikeuttajakamassa maaoikeudessa. Seppo Haapamäki toimi koko ajan ilmavoimienkarttatehtävissä ja Pentti Tainio pienen osan maanmittaustöissä ja sitten TVH:n jarakennushallituksen palveluksessa. Teuvo Pitkänen toimi ammattikoulussa opettajana.Pekka Raitanen oli pääosan myös maanmittauslaitoksen palveluksessa,mutta vuosia myös konsulttina ja VTT:llä tutkijana.Kunnallisella puolella pääosan työelämästä suoritti kurssiltamme Martti Koivumäkikoko ajan, kirjoittaja itse yhtä valtion vuotta lukuun ottamatta, pääosanPentti Hakalin, joka oli osan valtiolla ja myös konsulttina, Pertti Kulmala osanvaltiolla ja pääosan kunnassa, samoin Einar Larsson ja Martti Yli-Pietilä.Yksityisellä puolella, lähinnä karttakonsultteina toimivat koko ajan HarriLeppänen ja Juhani Pirvola. Vesa Jäntti oli maanmittauslaitoksen palveluksessasekä läänissä kaavoitustarkastajana, mutta pääosan erään yhtiön kiinteistöpäällikkönä.Jos analyysia vielä jatkaa, niin 24:stä vain 6 asui lähes koko työelämäajanHelsingin seudulla. Pääosa hajaantui aika tasaisesti ympäri Suomea. Tällä hetkelläon joukostamme poistunut neljä henkilöä, Pertti Hänninen, Vesa Jäntti, TeuvoPitkänen ja Martti Yli-Pietilä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 21II TyöelämääMaanmittausauskultantiksi asutustoimintaan LappiinVirkavala aprillinpäivänäValmistuttuani oli kiire päästä töihin ja saada perheelle oma koti. Tehtäviä seutusuunnittelunpiirissä ei ollut näköpiirissä. Luontevinta oli tiedustella maanmittaushallitukseltatyömahdollisuuksia. Eräänä ehtona oli päästä kuukausipalkkaiseentyöhön, koska taksapalkkaisen jakomaanmittarin tehtäviin minusta ei olisi olluteivätkä sellaiset tehtävät myöskään kiinnostaneet. Esiin nousi mahdollisuus päästäasutushallituksen palvelukseen Lappiin. Mikäli lähden vapaaehtoisesti, pääsenRovaniemelle, muussa tapauksessa määrätään Kittilään.Hyväksyin tarjouksen. Minut määrättiin maanmittausinsinööri Aimo Vartiaisenvirka-apulaiseksi. Hän toimi Rovaniemellä Maankäyttötoimikunta N:o 12:npuheenjohtajana. Auskultanttikirja on päivätty 1.4.1960. Samana päivänä vannoinvirkavalan maanmittaushallituksessa. Juhlallisessa tilaisuudessa piti olla frakkipäällä eikä aprillinpäiväksi sattunut ajankohta laimentanut tilaisuuden henkeä.Tosin osalla maanmittaushallituksen kollegion jäsenistä oli kesäpuku, joten juhlallisuusoli osittaista. Samanaikaisesti virkavalan vannoi myös Juhani Holma.Maankäyttötoimikunta N:o 12Maankäyttötoimikunnat oli perustettu silloisen asutustoimintaa säätelevän maankäyttölainperusteella. Laki oli tullut voimaan vuoden 1959 alussa ja se korvasimm. vuoden 1936 asutuslain. Maankäyttötoimikunnat kuuluivat asutushallituksenalaisuuteen. Niiden tehtävänä oli lain mahdollistaman erimuotoisen asutustoiminnantoteuttaminen. Lapissa oli useampia maankäyttötoimikuntia. Niiden keskeisintehtävä oli erikseen päätettyjen valtion maiden ottaminen asutustarkoituksiin.Asutustoiminnan tavoite maankäyttölain 3 §:n mukaan: ”Väestön toimeentulonedellytysten parantamista silmällä pitäen pyritään maankäyttötoiminnallayleistaloudelliset näkökohdat ja elinkeinoelämän kohottamismahdollisuudethuomioon ottaen edistämään väestön tarkoituksenmukaista asuttamista valtakunnaneri osiin.”Maankäyttötoimikunta N:o 12 toimialue kattoi Rovaniemen maalaiskunnanKemijoen eteläpuolisen osan sekä Ranuan, Simon ja Tervolan kunnat. Toimistooli Rovaniemellä. Toimikunnan puheenjohtajan oli oltava maanmittausinsinööri,tässä tapauksessa Aimo Vartiainen. Agronomijäsenenä oli Urho Sajanti ja metsänhoitajajäsenenäHeimo Teeriaho. Lisäksi toimikuntaan kuului ao. kunnan nimeämäjäsen ja tilojen saajien edustaja.Toimikunnalla oli meneillä usean asutusalueen suunnittelu. Tätä varten toimistossaoli useita kartoittajia ja metsäteknikoita suunnittelutehtävissä. Itse olin
22 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaainoa auskultantti. Eero Immosen kanssa meillä olivat vastakkaiset työpöydät.Aimo Hellsten, Kaarlo Kinnula ja Toivo Meriläinen sekä Heikki Palukka ja VäinöKilpua kuuluivat vakituiseen suunnitteluhenkilöstöön. Anna-Liisa Lahti huolehtitoimistotehtävistä yhdessä Anna-Liisa Kilpuan kanssa.Käytännön järjestelyjen takia aloitin työt Rovaniemellä joskus huhtikuunpuolessa välissä. Muistan, että minut otettiin hyvin vastaan ja koin työympäristönmiellyttäväksi. Alussa opastettiin niin asunnon hankkimisessa kuin sopeutumisessaLapin olosuhteisiin sekä erityisesti asutustoiminnan salojen opettelussa.Reutuaavan asutusalueAimo Vartiainen oli varannut ensimmäiseksi tehtäväkseni Reutuaavan asutusalueensuunnittelun ja tilojen rajojen merkitsemisen maastoon. Reutuaapa sijaitseeTervolan kunnassa, runsaat 20 km silloiselta Koivun asemalta itään. Sekä Kemiinettä Rovaniemelle alueelta on matkaa noin 70 km. Nimensä alue on saanut alueellaolevan laajan avosuon nimestä. Asutusalue rajoittuu pohjoisessa suurelta osinVähäjokeen, osin myös Konttijokeen ja etelässä Runkauksen luonnonpuistoon jaSimon kuntaan. Eteläosa kuuluu osin Kivalon vaarajonoon. Alue on kooltaan noin5 000 ha. Itä-länsisuunnassa pituutta on noin 15 km ja syvyyttä pohjois-eteläsuunnassaenimmillään noin 7 km. Osa alueesta oli ollut metsähallituksen soiden ojituksenkokeilualue. Reutuaavan asuttamistoimet oli aloitettu jo asutuslain mukaisenatoimenpiteenä. Nyt tehtävä oli päätetty toteuttaa maankäyttölain mukaisenatoimituksena. Tilojen saajatkin oli jo alustavasti nimetty.Mielenkiintoisena yksityiskohtana todettakoon, että Reutuaavan itäisimmänpään tuntumassa, alueen ulkopuolella, on Lintupirtti niminen paikka. Sen olivuonna 1916 rakennuttanut Karl Fazer metsästysmajaksi. Paikalla on vaiherikashistoria. Se on toiminut jääkäriliikkeen aikaisena etappipaikkana ja sota-aikanasiellä pidettiin venäläisiä sotavankeja, jotka toimivat alueella miilunpolttajina.Paikka oli myös kyläläisten piilopirtti saksalaisten miehittäessä Lappia. Myöhemminpaikka toimi metsähallituksen metsäkämppänä. Pirtin lisäksi alueella oli tallija huoltorakennuksia. Nyt paikalla lienee enää kämppärakennus.Reutuaavan asutusalueen suunnitteluReutuaavalle oli päätetty perustaa 32 viljelystilaa. Ensivaiheessa tehtävänä oliReutuaavan käyttösuunnitelman laatiminen, mikä tarkoitti perustettavien tilojensuunnittelua, niiden tilusten määrittämistä. Ohjeena oli, että kunkin tilan piti saadanoin 25 ha pelloksi raivauskelpoista suota sekä metsämaata noin 100 kiintokuutiometrinvuotuista kasvua vastaava pinta-ala, mikä sikäläisissä kasvuolosuhteissamerkitsi noin 120 ha. Alueella oli paljon lähes avointa suota, osa soista oli ojituksenvuoksi vaatimattomasti metsittynyttä. Metsät olivat alueella ylipäätään vanhojaja suurelta osin hakkuukypsiä. Maanviljelysinsinööripiirin toimesta alueellaoli meneillään päätien rakentaminen alueen itä-länsisuunnassa. Samoin tehtiinpääkuivatusverkkoa.
Maanmittaus 82:1 (2007) 23Nämä olivat karkeat raamit saamalleni tehtävälle. Koko alueesta oli käytössäerittäin hyvä kartta muistaakseni vuodelta 1908. Sen oli laatinut maanmittari AlfredA. Gustafsson, ja kartta oli tehty mittakaavaan 1:16 000. Myöhemmin saatoinvain ihmetellä kartan tarkkuutta. Eräät maastokuviot olivat hiukan muuttuneetsuoritetun ojituksen seurauksena, mutta muuten kartta osoittautui luotettavaksituotteeksi.On luonnollista, että tällaisen tehtävän edessä tunsin epävarmuutta, muttatoisaalta hanke oli haastava. Olin itse asiassa innostunut saamastani työstä. Olihansiinä mahdollisuus toteuttaa ”oikeaoppista” maankäytön suunnittelua, jota olinpyrkinyt opiskelemaan. Aimo Vartiainen oli hyvä opastaja ja tukija. Hän antoiyleispiirteisiä ohjeita ja neuvoja työn toteuttamiseksi. Eräistä suunnitteluperiaatteistakeskusteltiin varsin syvällisesti.Niinpä hän mm. totesi, että talouskeskuksia tulisi sijoittaa runsaasti Vähäjoenvarteen. Alueen halkova tie kulki seitsemän km:n matkan noin 150–200metrin päässä jokivarresta. Myös piti pyrkiä siihen, etteivät talot sijaitsisi liiankaukana toisistaan, että olisi mahdollisuus mm. yhteisen vesijohtoverkoston toteuttamiseen.20 tilan talouskeskuksen paikan sijoitinkin sitten Vähäjoen varrelle.Jokivarteen sijoitetuille talouskeskuksille suunniteltiin monessa tapauksessa pareittainyhteinen tie päätielle. Tämä ratkaisu lienee aiheuttanut aikanaan joissaintapauksissa eripuraa tien hoidossa. Olisi ollut parempi tehdä kullekin tilalle omatie. Kotipalstojen leveydet olivat jokivarressa noin 150 m.Muut 13 talouskeskusta sijoitin alueen läntisessä osassa tien varteen muutamantalon ryppäisiin korkeammille paikoille. Aimo Vartiainen kehotti myösvaraamaan jokaiselle tilalle 10 ha puutonta suota. Näin tilan saaja voisi raivatahelposti osan peltoalasta ja myös saada siitä nopeasti raivauspalkkion kattamaantilan perustamisen kuluja.Tavoitteena oli luonnollisesti päästä mahdollisimman vähäiseen palstalukuun,yleensä kolmeen, kuin myös hyvämuotoisiin palstoihin. Kotipalstan suuruusoli jokivarren taloilla pienempi kuin muilla, noin 10 ha, koska halusin välttääpitkien ja kapeiden palstojen syntymistä. Pelloksi tarkoitettua aluetta tuli sitennäille taloille vähän etäämmälle noin 20 ha. Tähän palstaan kuului usein myösjo metsämaata. Kolmas palsta oli sitten jo kokonaan metsää. Osa metsäpalstoistajouduttiin sijoittamaan varsin etäälle talouskeskuksesta, koska pyrittiin antamaanmahdollisuuksien mukaan puustoltaan tasapuolisia alueita.Varsin mutkainen valtaojaverkosto rajoitti eräiltä osin hyvämuotoisten palstojenaikaansaamista. Palstojen suunnittelun yhteydessä suunniteltiin myös tilustiet.Metsäautotiet suunniteltiin vasta myöhemmin, koska ei aluksi ollut käytettävissäkorkeuskäyrillä varustettua karttaa. Aimo Vartiainen sai sellaisen jostaintyön loppuvaiheessa hankittua. 1: 50 000 valokopiokartta, muistaakseni viidenmetrin korkeuskäyrillä. Ilmeisesti kartta perustui amerikkalaisen vakoilukoneenU2:n ottamiin kuviin.Tavoitteena oli, että asutusalueen suunnitelma valmistuisi kesällä siten, ettätilojen rajat voitaisiin myös avata ja merkitä maastoon ennen syksyä. Suunnittelunaloitin Rovaniemen toimistossa. Tuntumaa itse Reutuaapaan sain erään paikan
24 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaReutuaavan parakki, Volga ja rakennusmestari Lindholm.päällä järjestetyn maankäyttötoimikunnan kokouksen yhteydessä. Kieltämättäensimmäinen mielikuva oli lohduton. Laaja soinen ja asumaton alue, päätie keskeneräinen,mutta rakenteilla. Myös valtaojien kaivu oli meneillä. Alueella olinäitä töitä varten maanviljelysinsinööripiirin parakkeja niin asumista kuin keittiötäja huoltotiloja varten.Kesän lähestyessä minulle ilmoitettiin, että kun kenttätyöaika alkaa, niin minäkinsiirryn kentälle ja jatkan alueen suunnittelua siellä. Näin oli tapana. Kenttätyönalkamisajankohtaa en tarkalleen muista, mutta lienee ollut joskus toukokuunpuolessa välissä. Näin pääsin myös osalliseksi päivärahoista, joista kaikki eivätparakkioloissa kuluneet ylimääräisiin elantokuluihin. Muutin siten Reutuaavalleparakkiin asumaan. Sain käyttööni myös kohtuullisen toimistotilan, jossa jatkoinalueen suunnittelua. Viikonlopuksi tulin kotiin.Muistissa on ensimmäinen kenttätyövaiheen matkani Reutuaavalle. JunallaRovaniemeltä Koivun asemalle, sitten neuvon mukaan etsimään paikallista taksialossin vierestä, joka kuljettaisi perille. Matkaa sinne oli noin 20 km. Tie kulki aikaisempienasutusalueiden ohi. Sovitun mukaisesti sain sängyn ja toimistopöydänalueen eräästä parakista. Minusta tuli osa sikäläistä työyhteisöä.Maanviljelysinsinööripiirin paikallisena työnjohtajana, mestarina, toimi rakennusmestariLindholm Rovaniemeltä. Häneltä sainkin sittemmin kyydin viikonloppuisinRovaniemelle ja takaisin. Suunnittelualueella asuminen oli monella tapaahyödyksi itse suunnittelulle, joskin alueen laajuus ilman omaa kulkuneuvoa rajoittiliikkumista. Iltapuhteilla pääsi tutustumaan myös paikallisiin ihmisiin, joista osa
Maanmittaus 82:1 (2007) 25asui parakissa, osa meni lähialueella olevaan kotiin yöksi. Rovaniemen toimistossasain neuvon, että älä kerro olevasi mikään insinööri, kymppi vain. Myös oli syytäkarttaa kertomasta, että on Lapualta kotoisin. Asia ei ehkä olisi edesauttanut oloanisikäläisessä poliittisessa kulttuurissa. Elettiin sittenkin vielä sodanjälkeistä aikaa.Paikalliset ihmiset olivat kuitenkin hienoja ihmisiä. Oli Petsamon kävijöitäja juttupuheiden mukaan seipäällä karhun tappaneita jne. Tulin ainakin omastamielestäni heidän kanssa hyvin toimeen. Ehkä sitä auttoi se, että olin maalta kotoisinja aikoinaan kotona oli myös paljon vierasta työvoimaa, jonka kanssa olintottunut yhdessä työskentelemään.Eräs suunnitteluvaiheen aikainen mieleen jäänyt tapahtuma sattui paikallajärjestetyssä maankäyttötoimikunnan kokouksessa. Saapuvilla ollut metsähallituksenedustaja, metsänhoitaja T.O. Lehväslaiho, luki maa- ja metsätalousministeriönpäätöksen, jolla Reutuaavan suunniteltu asutusalue oli julistettu suojelualueeksisiellä toteutetun soiden ojituskokeilun perusteella. Itse hämmästelin tilannetta.Alueella oli toteutettu jo runsaasti asutustoimintaa palvelevia maanrakennustöitäja muutenkin prosessi oli jo pitkällä. Muistan, että puheenjohtajana toiminut AimoVartiainen vain merkitsi asian tiedoksi. Kokouksen jälkeen tilannetta ihmetellessänihän sanoi, ettei kannata ministeriön päätöksestä mitään välittää, jatketaantoimia vaan entiseen malliin. Kyllä tilanne pian korjaantuu. Eikä tainnut mennäkuin pari viikkoa, kun tuli toisen maa- ja metsätalousministerin allekirjoittamasuojelupäätöksen purkuilmoitus.Tämä episodi oli käytännön esimerkki siitä, kuinka metsähallitus piti valtionmaiden ottamista asutustoimintaan heille vahingollisena ja toimintaa rajoittavanapolitiikkana. Tässä tapauksessa oli muistikuvani mukaan tapahtunut siten, ettämetsähallituksesta oli siirtynyt joku metsänhoitaja maa- ja metsätalousministeriöönja siellä esitellyt Reutuaavan suojelupäätöksen ensimmäiselle maa- ja metsätalousministerille,joka asioihin enempää perehtymättä lienee laittanut nimenpaperiin. Korjaustoimenpide tehtiin sitten toisen maa- ja metsätalousministerinnimissä. Metsähallituksen pyrkimyksiä voi ymmärtää sitä taustaa vasten, että asutustoimintaanotettujen alueiden takia heidän työmääränsä väheni, samoin myösomien metsänhoitajien työmahdollisuudet.Asutusalueen suunnittelun sain päätökseen joskus kesäkuun lopulla tai heinäkuunalussa. Tarkkaa muistikuvaa asiasta ei ole, eikä myöskään siitä millä tavallasuunnitelma hyväksyttiin ennen palstojen maastoon merkitsemistä.Rajojen merkintä maastoonSuunnitelman valmistuttua oli seuraavana tehtävänä avata ja kepittää rajalinjatmaastoon, mitata rajojen pituudet ja merkitä tulevien pyykkien paikat puupaaluilla.Rajoja ei avattu täyteen leveyteen, vain niin paljon, että saatiin tilukset riittävänselkeästi määritettyä myöhempää virallista rajankäyntiä varten.Edessä oli suuri urakka. Noin 5 000 ha:n alue, joka itä-länsisuunnassa olinoin 15 km pitkä ja pohjois-etelä suunnassa syvyys vaihteli 1,5 ja 7 km:n välillä.Itselläni ei näin laajasta rajankäynnistä ollut aikaisempia kokemuksia, joten työn
26 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallavaatimaa aikataulua ei voinut alussa tarkkaan määrittää. Tehtävää varten palkkasinpaikallisia miehiä, osin varttuneita ja tulevien tilojen mahdollisia saajia, osinnuorempaa väkeä, kahta erillistä rajankäyntiryhmää varten, muistaakseni kymmenkuntamiestä. Kahdella tuli olla moottorisaha. Muutama joukosta oli teknillisenkoulun opiskelijoita, joille työ kävi harjoittelusta. Miehet olivat tuntipalkalla.Rajojen määrittämistä varten Aimo Vartiainen hankki käyttöömme teodoliitin.Se olikin työssä kullan arvoinen väline. Minulla on varsin tarkka mielikuvarajankäynnin aloituksen tuskallisuudesta. Oli määrättävä ensimmäisen pyykinpaikka ja otettava suunta ensimmäiseksi avattavalle rajalle. Siinä onnistumisestariippui keskeisesti koko rajankäynnin sujuva alkaminen.Reutuaavan alueen kartoitusta varten oli aikoinaan avattu ns. paasilinjat, jotkakulkivat suurin piirtein pääilmansuuntien mukaisesti. Osa näistä linjoista olipuiden latvojen tasalla kohtuullisen hyvin paikannettavissa. Linjat oli merkittymyös alueen karttaan. Valitsin lähtökohdaksi erään parakkialueelle lähellä olevanlähes tienvarteen sijoittuvan kohdan, jossa paasilinja leikkasi suunnitelmien mukaisenrajalinjan ja leikkauspiste oli myös pyykin paikka. Käytännön ongelmaksimuodostui paasilinjan keskikohdan määrittäminen, jotta ensiksi määritettävä kulmaavattavaa rajaa varten olisi oikean suuntainen. Muistan siirrelleeni teodoliittiauseamman kerran ja sihdanneeni paasilinjan molempiin suuntiin varmistuakseni,että lopulta valitsemani paikka oli linjan keskellä. Varmasti siinä tunti meni. Rajankäyntiporukkapiti vieressä tupakkitaukoa ja vitsaili toimilleni. Vitsit kyllä loppuivat,kun heti ensimmäisellä kerralla onnistuimme avaamaan noin 1 400 metrinrajalinjan suunnitelman mukaiselle paikalle. Luulen, että päätöksen tekeminenensimmäisen rajalinjan avaussuunnasta oli ehkä koko asutusalueen suunnitteluntuskallisin yksittäinen ratkaisu. Siinä piti onnistua. Siksi myös uhrasin asialle aikaa,mikä varmasti oli viisas toimenpide.Rajojen merkitseminen alkoi sujua kokemusten karttuessa. Aloin tehdä seuraavaapäivää varten tavoitesuunnitelmia, kun työnopeudesta sai tuntuman. Kilometrejämaastossa karttui. Rajalinjojen yhteispituus oli noin 160 kilometriä. Kunotetaan huomioon palstoille liittyneet kulkemiset, niin varmasti maastokilometrejäkertyi ainakin 250. Tämän kesän aikana kävelin kahdet kumisaappaat loppuun.Käytännön kannalta oli ratkaisevaa, että sain Aimo Vartiaisen virka-auton, Volgan,käyttööni hänen kesäloma- ja kertausharjoitusajakseen. Näin porukan kuljettaminentyömaalle nopeutui. Parhaimmillaan autossa oli mukana samanaikaisestikymmenen miestä varusteineen mukaan lukien kaksi moottorisahaa.Autot olivat siihen aikaan lisenssitavaraa eikä niitä ollut vapaasti saatavilla.Maankäyttötoimikunnassa minulle todettiin, ettei Lapissa pidetä herrana, ellei oleomaa autoa. Monien ponnistelujen jälkeen sellaisen onnistuin saamaan vasta alkuvuodesta1961. Merkki oli Ford Anglia, se viistoperäinen, ja maksoi 605 000 mk.Luonnollisesti työssä oli pieniä ongelmia silloin tällöin. Sade ja Kivalon alueenvoimakkaat ukonilmat olivat usein riesana. Sääsket olivat harmillisia varsinkinsilloin, kun teodoliitin avulla määritin kulmia tai rajalinjan suuntia. Ongelmiaoli myös vetisten soiden ylittävien rajojen mittauksessa. Itse Reutuaavan kohdallakaksi mittamiestä riisui uimahousuihin, koska suo upotti kainaloihin saakka. Mit-
Maanmittaus 82:1 (2007) 27tatikut laitettiin kelluvien mättäiden päälle. Jälkikäteen saatoin todeta mittauksetnäiltä osin ihan riittävän tarkoiksi. Näille mittamiehille lupasin kaksinkertaisentuntipalkan, ennen kuin mittaustyö saatiin etenemään. Mitään oikeutta palkankorotustenmaksamiseen ei minulla luonnollisestikaan ollut. Taisin hoitaa asiansiten, että merkitsin heille vastaavan määrän lisätunteja. Mutakylvyn jälkeen onneksilöytyi läheisyydestä lähteensilmä, jossa kaverit pääsivät peseytymään.Toinen mieleen jäänyt tapahtuma oli se, kun eräs työmies löi kirveellä jalkaansasen verran pahasti, että oli lähdettävä lääkäriin Tervolan kirkolle. Jätinainoan mukana olleen kompassin työtä jatkavalle porukalle ja itse lähdin viemäänmiestä tien varteen, jossa automme oli. Otin hyvän suunnan muutaman kilometrinpäässä olevaa autoa kohti. Matkalla huomasin, että olimme eksyksissä. Suuntaei vaikuttanut oikealta. Olimme alkaneet kiertää Hattuselkä-nimistä kovan maanaluetta. En kertonut loukkaantuneelle asiasta, vaan otin uuden korjatun suunnanmuurahaispesän avulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Sää oli pilvinen eikä auringostasiten ollut apua. Sanoin kaverille vain, että kovia maita pitkin on helpompikävellä. Tielle päästiin, joskaan ei ihan auton kohdalle. Vamma saatiin hoitoonja mies palasi muutaman päivän jälkeen takaisin töihin.Muutaman kerran yövyimme maastossa Kaivoslammen kämpällä. Näinsäästettiin pitkiä kävelymatkoja. Iltapuhteella kalastettiin jänkäkoiria, haukia, japarannettiin maailmaa. Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin myös tervastulillasadetta pidettäessä. Näin sain tuntumaa paikalliseen elämänmenoon ja ihmistenluonteisiin. Tosin niiltä osin kyllä yllätyksiäkin sattui. Useamman kuin kerran työviikonalkaessa osa porukasta puuttui. Asioita setvittäessä kävi ilmi, että jonkuntiedon mukaan puuttuva henkilö oli lähtenyt Kemiin asioille tai poissaoloon olijoku muu syy. Tulevista poissaoloista ei kukaan ilmoittanut etukäteen, eivätkäasiasta tietoiset siitä ilman kyselyä myöskään maininneet.Sen jälkeen kun rajat oli merkitty, ryhdyin suorittamaan mittauksen tarkistuslaskelmia.Mittaporukat olivat olleet huolellisia, sillä muistaakseni ainoastaankaksi rajalinjaa jouduimme tarkistusmittamaan. Kartan mukaan tuloksissa olinäiltä osin yhden mittanauhan pituuden, 20 metrin, merkintävirhe. Murphyn lainmukaan nämä kohdat sijaitsivat alueen etäisimmässä kolkassa. Lähdin parin kaverinkanssa asiaa tarkistamaan. Tulos oli ennakkoarvion mukainen. Reissusta tulivähän kesäretken tuntuinen, sillä yövyimme jälleen Kaivoslammen kämpällä jaammuimme illalla pari lintua, jotka sitten valmistimme hyväksi sopaksi.Reutuaapa – merkittävä kokemusReutuaavan suunnittelun ja rajojen merkitsemisen jälkeen seurasi paperitöitä. Olitehtävä tarkemmat selitelmät palstoista ja muusta asiaan kuuluvasta. Reutuaavanvarsinaista asuttamista en enää päässyt seuraamaan siirtyessäni muihin tehtäviin.Tiedän että Jorma Kuukasjärvi suoritti alueen virallisen rajankäynnin ja pyykityksenlohkoessaan tilat. Maarekisteriin ne merkittiin 1970. Peltojen raivaus jatalouskeskusten rakentaminen suoritettiin pääosin ilmeisestikin 1960-luvun puolenvälinpaikkeilla.
28 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaOn selvää, että osallistuminen Reutuaavan asutusalueen muodostamiseen onjäänyt mieleeni merkittävänä muistona. Tehtävä oli nuorelle insinöörille haastava.Pääsi heti ensimmäisessä työpaikassa toteuttamaan kirjaviisautta käytännön elämässä.Työssä oli tekemisen meininki ja siitä syntyi näkyvää jälkeä. Oleellista olimyös oppia tuntemaan paikallisia ihmisiä ja heidän elämänfilosofiaa.Sittemmin olen pari kertaa käynyt alueella. Ensimmäinen kerta oli joskus70-luvun loppupuolella. Lapin silloinen seutukaavajohtaja Pekka Leinonen veipyynnöstäni Rovaniemellä käydessäni pikaiselle käynnille. Olin myönteisesti yllättynytnäkemästäni. Talouskeskukset oli rakennettu ja tienvarren suot raivattupelloiksi. Maitoautolla oli paljon kuljetettavaa. Edessämme ajaneesta koulubussistapurkautui runsaasti lapsia. Alue vaikutti todella elävältä ja elinvoimaiselta.Toinen käynti kesällä 1991 oli myös Lapin seutukaavaliiton organisoima,ehkä olin sitä ehdottanut. Seutukaavajohtaja Tuomo Molander oli järjestänyt retkensiten, että Reutuaavalla käynnin jälkeen pidettiin Tervolan kunnanvirastossaLapin seutusuunnittelua koskenut tiedotustilaisuus, sinä vuonna oli kulunut 40vuotta Lapin seutusuunnittelun aloittamisesta. Mukaan retkelle tuli seutukaavaliitonsekä luottamus- että toimihenkilöjohto, lehdistön edustus, Aimo Vartiainenja minä. Kävimme parilla tilalla sekä tutkailimme peltoja ja metsäautoteiden ajokelpoisuuttakäymällä myös Kaivoslammen kämpällä. Tällöin 32 tilasta 28 oliympärivuotisesti lämpimänä. Karjaa piti enää seitsemän tilaa. Mielenkiintoistaoli myös todeta, että ainakin yhdellä tilalla oli suoritettu jo sukupolvenvaihdos.Maanviljelystä jatkavat olivat vuokranneet lisämaata tilanhoidon jättäneiltä, jotenheitteille jätettyjä peltoja en nähnyt.Maailman pienuudesta kerrottakoon vielä eräs Reutuaapaan liittyvä tapahtuma.Vuonna 2002 olin pitkään yrittänyt tavoitella erästä luokkatoveria, joka olimuuttanut Yhdysvaltoihin. Olin jättänyt eräille henkilöille viestejä, että pyytäisivätmainittua henkilöä ottamaan yhteyttä, jos hänet sattuvat tapaamaan mahdollisenSuomen käynnin yhteydessä. Saman vuoden kesällä sitten kerran kännykkänisoi ja kaipaamani henkilö soitti. Kysyin, onko hän Suomessa ja jos niin missä.Kertoi olevansa Lapissa. Pyysin tarkempaa paikannusta, koska Lappi on iso alue.Sanoi olevansa Reutuaavalla. <strong>Seura</strong>nneen keskustelun sisältöä ei tarvitse selostaa.Ainoastaan todettakoon, että mainittu herra oli ostanut Reutuaavalta erään tilanvapaa-ajan tukikohdakseen. Osa metsämaasta ei kauppaan kuulunut ja pellot hänoli vuokrannut naapurille. Olosuhteiden muuttuessa saattavat käyttötarkoituksetkinmuuttua.Asutustoiminnan mielekkyysSuoritetun asutustoiminnan mielekkyyttä ovat monet jälkikäteen arvostelleet.Nähdäkseni asioita pitää arvioida sen hetkisten olosuhteiden perusteella. Vuonna1960 Reutuaavan asutusaluetta suunnitellessani en pohtinut työni mielekkyyttä.Se tuntui hyvin perustellulta ja myös tärkeältä.Maamme asutustoiminnalla on aina ollut selkeät yhteiskunnalliset tavoitteet,kuten edellä on kerrottu. Vuoden 1922 asutuslain tavoitteena oli tilattoman väes-
Maanmittaus 82:1 (2007) 29tön sitominen ja itsenäistäminen muodostamalla itsekannattavia tiloja. Näin myösvuokra-alueita lunastettiin ja valtion metsämaita käytettiin asutustarkoituksiin.Edelleen vuoden 1936 asutuslain päämääränä oli tilattoman väestön asuttaminenja itsenäisen pienviljelijäväestön lisääminen sekä maaseudun asunto-olojen parantaminen.Sotien johdosta säädetyt pika-asutuslaki ja maanhankintalaki mahdollistivatsiirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen, toiminta, jonka suurta merkitystäei yleisesti varmastikaan tiedosteta riittävän hyvin.Yhtä kaikki vielä 1960 luvulla maassamme asutusta pyrittiin tietoisesti laajentamaanuusille alueille. Tästä luovuttiin vuonna 1967, jonka jälkeen uusia ns.kylmiä tiloja ei enää saanut perustaa. Asutustoiminta oli tullut eräällä tapaa tiensäpäähän. Vuosiluku on merkittävä, koska sen jälkeen alkoi myös Lapin läänissä väestövähetä. Voimakas muutto Ruotsissa tarjolla oleviin työpaikkoihin alkoi tuntua.Myös voi katsoa, että tällöin koko maan mittakaavassa oli saavutettu tilanne,jolloin asutus oli laajimmillaan. Nyt menossa on pysyvän asutuksen vetäytyminenkohti rintamaita ja asutuskeskuksia.Suoritettua asutustoimintaa voidaan hyvin perustella. Se oli eräs selkeä keinotarjota työtä ja toimeentuloa sekä myös yhteiskunnallista vakautta alueilla, joissaei ollut muita toimeentulomahdollisuuksia. Käsiini ei ole tullut yhtään tutkimusta,jossa olisi selvitetty jonkin asutusalueen historiaa perustamisesta nykypäivään.On mahdollista, että viimeaikainen maatilataloudessa tapahtunut kehitys tulee erityisestikoettelemaan syrjäisiä alueita. Koska monet asutusalueet ovat luonnollisistasyistä sijoittuneet aikaisemmasta asutuksesta etäämmälle, niin näillä alueillakilpailukykyisen maatilatalouden harjoittaminen saattaa olla muita alueita vaikeampaa.Toisaalta näillä alueilla voi olla paremmat mahdollisuudet löytää uusialuontoon liittyviä toimintamuotoja, jolloin niin tiluksia kuin olevaa rakennuskantaapystyttäisiin edelleenkin hyödyntämään.Tapahtuvaa mahdollista autioitumista ei kuitenkaan voi panna asutustoiminnansyyksi. Uusia alueita raivattaessa on aina ollut elämänuskoa ja luottamustatulevaisuuteen. Muutenhan koko toiminta ei olisi onnistunut. Yhteiskunnallinenkehitys vain on ennustamatonta. Niinpä mm. monet ennen vahvoina pidetyt yhdyskunnatkinovat joutuneet kokemaan kovia. Tyhjilleen jääneitä kerrostaloja onjouduttu purkamaan ja muutenkin sopeuttamaan toimintoja supistuvan väestönmukaiseksi.Reutuaapa tarjoaisi hyvän tutkimuskohteen selvittää erään viimeiseksi perustetunasutusalueen syntyä ja kehitystä sekä tulevaisuuden näkymiä. Selvitykseenolisi hyvä sisällyttää myös alueen uudisraivaajien ja heidän jälkeläisten kohtaloidentarkastelu. Tässä olisi aihetta vaikkapa väitöskirjaksi asti. Idea on vapaastikäytettävissä.Lapin seutusuunnittelutyön aikana itse joskus pohdin sitä, että otettiinko asutusalueistapäätettäessä huomioon laajempia näköaloja kuten esimerkiksi alueensijaintia kunnan keskukseen ja sen palveluihin nähden. Voi olla, että valtion maidensijainti ja niiden viljelyskelpoisuus oli ehkä ratkaisevin tekijä. Joka tapauksessaon selvää, että esimerkiksi Lapissa asutustoiminta on vaikuttanut keskeisestialueen kehitykseen. Aimo Vartiainen totesikin Reutuaavalla käynnin yhteydessä
30 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallavuonna 1991, että 70 vuoden aikana on Lapissa asutustoiminnan piirissä ollutkaikkiaan 55 000 henkeä, neljännes läänin väestöstä.Maanmittarien merkitys asutustoiminnan toteuttamisessa on ollut kokomaassa tärkeä. Aimo Vartiainen on hyvä esimerkki ammattinsa osanneesta ja jopatulisieluisesta Lapin hyväksi menestyksellisesti toimineesta henkilöstä. Maankäyttölaintoimeenpanon ohella hän vaikutti sittemmin porotilalain ja muidenvastaavien lakien toimeenpanoon. Itselläni oli onni päästä hänen opetuksensa janeuvojensa piiriin.Raumojärven uusjakoalueen mittausLokakuun 1960 olin maankäyttötoimikunnasta lainassa Lapin läänin uusjakotoimistossaKalevi Routalan töissä. Hän oli pyytänyt apua Alatorniolla olevanRaumojärven uusjakoalueen monikulmiomittaukseen. Raumojärven alue sijaitseeTorniosta Kemiin menevän tien varrella. Työrupeamasta on jäänyt muutama asiamieleen.Routalan apulaiseksi oli tullut myös kurssikaverini Martti Yli-Pietilä. Muistanhänen saapumisensa junalla Raumojärvelle, paikalliselle pysäkille. Oli alueelletyypillinen kolea ja tuulinen päivä Martin astuessa junasta laiturille. Silminnähdenhän paleli. Kysyin, että onko hänellä pitkät kalsarit, johon hän vastasi,että mitä ne ovat. Kehotin menemään läheiseen kauppaan sellaiset hankkimaan jasiellä asia selviäisi.Monikulmiomittauksessa ainoa todellinen ongelma oli alueen sitominen laajempaanverkkoon. Lähin kolmiopiste oli paikallisen kansakoulun katolla, savupiipunnokassa. Kieltämättä ainakin itse pelkäsin, kun jyrkällä peltikatolla taiteltiinteodoliitin kanssa kohti savupiippua. Kaikki sujui kuitenkin onnellisesti. Kylläkinpäätin, etten toista kertaa moiseen ryhtyisi, jos kulmamittaus olisi epäonnistunut.Sivumittauksessa nauhan kummassakin päässä oli korkeakoulututkinnon suorittanuthenkilö paikallisten isäntien toimiessa rajojen osoittajina.Alatorniolle kuljettiin Routalan autolla Rovaniemeltä. Viikonlopuksi tultiinkotiin. Muistan, ettemme heti saaneet majapaikkaa Torniosta, vaan jouduimme ensimmäisenviikon yöpymään Haaparannalla. Ottaen huomioon ajan, vuosi 1960,oli Ruotsissa paljon sellaista tavaraa saatavilla, josta Suomessa oli niukkuutta.Kahvi oli eräs näistä tuotteista. Joka aamu töihin mentäessä toimme sallitun määränkahvia, joka sitten säilöttiin työmaakoppiin. Muutaman päivän jälkeen tullimiehetmuistivat, että olemme säännöllisesti päivittäin käyneet tuomisemme näyttämässä.He ottivat meidän tarkempaan syyniin ja sanoivat, ettei kahvia saanuttuoda kuin kerran viikossa. Senkertaiset tuomiset jäivät tulliin odottamaan sallittuanoutoajankohtaa. Menettelymme ei ollut mitenkään poikkeavaa. Laajalta alueeltaSuomen puolelta järjestettiin Haaparantaan erityisiä ostosmatkoja sekä halvempienettä Suomessa rajoitetusti saatavissa olleiden tuotteiden hankki miseksi.
Maanmittaus 82:1 (2007) 31Lapin seutusuunnittelijaksiHaaveista tottaTammikuussa 1961 pidetyn Lapin maanmittarikerhon kokouksen yhteydessä Rovaniemensilloinen kaupungingeodeetti Pentti Tursas totesi, että parhaillaan onavoinna Lapin läänin aluesuunnitelman kuntainliiton toiminnanjohtajan paikkaja ihmetteli, mikseivät paikalliset nuoremmat maanmittarit ole olleet paikastakiinnostuneita. Olin itse nähnyt asiaa koskevan lehti-ilmoituksen, mutta olin suhtautunutasiaan varauksellisesti, koska otaksuin henkilöltä vaadittavan pitempääalan kokemusta kuin mitä minulla oli. Menin Pentti Tursaan juttusille kyselemääntarkemmin tehtävästä ja tähänastisesta toiminnasta. Samalla kerroin taustastani jakiinnostuksestani seutusuunnittelua kohtaan. Keskustelumme päätteeksi hän totesi,että ”pane paperit sisään”. Näin tapahtui.Helmikuun 14. päivä 1961 Lapin läänin aluesuunnitelman kuntainliiton liittovaltuustovalitsi minut liiton toiminnanjohtajaksi. Tehtävä pyydettiin ottamaanvastaan mahdollisimman pian ja palkaksi oli hyväksytty esittämäni 130 000 mkkuukaudessa. Auskultantin palkka oli puolet tästä. Muina hakijoina oli mm. ainakinpari minua hiukan vanhempaa maanmittaria, joista toisella oli myös seutusuunnittelukokemusta.Luulen että valintaani vaikutti se, että olin paikallinen henkilö, jollaoli jonkinlaista tuntumaa seutusuunnitteluun. Ns. junantuomia pidettiin usein lyhytaikaisinatyöntekijöinä, jotka jättäisivät Lapin olosuhteet nopeasti taakseen.Aimo Vartiaisen kanssa sovin, että olen maankäyttötoimikunnassa töissämaaliskuun loppuun saakka. Siihen mennessä pystyisin saamaan kohtuulliseenvaiheeseen Reutuaapaa koskevat työni. Näin auskultointini jäi kesken kestettyäänvain tasan yhden vuoden kahden tarvittavan sijasta. En siitä ollut kuitenkaanmurheissani. Sen sijaan olin innoissani näin auenneesta seutusuunnittelijan työstä,joka alkoi 1.4.1961.Lapin seutusuunnittelun varhaisemmista vaiheistaLapin läänin aluesuunnitelman kuntainliitto oli perustettu lokakuussa 1951. Liittooli maassamme ensimmäinen kuntainliittomuotoinen vapaaehtoinen aluesuunnitteluorganisaatio.Perustamisen taustalla oli Rovaniemen kauppalanhallituksenvuotta aikaisemmin, syyskuussa 1950, tekemä aloite Kemijoki- ja Ounasjokilaaksojenkunnille aluesuunnitelman laatimiseksi jokilaaksojen taloudellista hyväksikäyttöäsilmälläpitäen. Lapin jälleenrakentaminen oli meneillä ja erityisesti monetvoima<strong>laitos</strong>työt muuttivat aikaisempia olosuhteita. Erinäisten vaiheiden jälkeentuloksena oli, että vain kuusi näiden jokilaaksojen kunnista, nimittäin Rovaniemenkauppala ja maalaiskunta sekä Kemijärvi, Kittilä, Pelkosenniemi ja Tervola,lähti mukaan perustettavaan kuntainliittoon. Kemijärven kauppalan perustamisenmyötä lukumäärä nousi sittemmin seitsemään, ja Rovaniemen kauppalasta tulikaupunki. Hankkeen taustahahmona oli ollut silloinen Rovaniemen kauppalan-
32 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallajohtaja Lauri Kaijalainen. Hänen toimestaan perustavissa kokouksissa oli asiantuntijanaollut mm. professori Alvar Aalto. Kaijalainen oli Aallon suuri ihailija.Aaltohan teki Rovaniemelle kuuluisuutta saaneen poronsarviasemakaavan sekäsuunnitteli kaupungin hallinnollisen keskuksen siten kuin Seinäjoellekin.Perustetun kuntainliiton liittovaltuusto kokoontui ensimmäistä kertaa vuoden1952 lopussa. Aluesuunnitelman laatiminen annettiin sittemmin arkkitehtitoimistoAlvar Aallon tehtäväksi. Rovaniemelle perustettiin arkkitehtitoimistonsivupiste ja työtä lähti johtamaan arkkitehti Jaakko Kaikkonen. On ilmeistä, etteivarsinaiseen aluesuunnittelutyöhön paneuduttu kovinkaan suurella teholla, koskaoli kiireellisiä paikallisia suunnittelutehtäviä, mm. voima<strong>laitos</strong>alueiden asuntoalueidensuunnittelua.Koska aluesuunnittelu ei alkanut tuottaa selviä tuloksia, alkoi eräiden kuntienkiinnostus itse toimintaan hiipua. Liittovaltuuston kokouksissa esiintynyt AlvarAalto pystyi kuitenkin pitämään intoa yllä jonkin aikaa. Jaakko Kaikkosensiirryttyä vuonna 1958 muihin tehtäviin kuntainliiton suunnittelu- ja muu toimintahiipui pariksi vuodeksi. Tänä aikana ilmeisestikin pohdittiin, kuinka työ voitaisiinkäynnistää uudelleen. Sitä varten tarvittiin vereksiä voimia kuntainliiton johtoon.Pentti Tursas valittiin vuonna 1960 kaupunkineuvos Lauri Kaijalaisen jälkeenliittohallituksen uudeksi puheenjohtajaksi erityisenä tehtävänään elvyttääliiton toiminta. Hän oli ollut kuntainliiton liittohallituksen varajäsen vuosina1957–59. Kertomansa mukaan hän pyrki hoitamaan liiton asioita oman toimensaohella, mutta totesi sen pian käytännössä mahdottomaksi. Pentti Tursaan ehdotuksestapäätettiinkin palkata liitolle päätoiminen toiminnanjohtaja käynnistämäänpari vuotta pysähdyksissä ollutta aluesuunnittelutoimintaa. Tavoitteena myös olisaada kaikki Lapin läänin kunnat työhön mukaan. Vähän suurellisesti voisi todeta,että minusta tuli siten Alvar Aallon työn jatkaja Lapin aluesuunnittelussa.Seutusuunnittelun sisällöstä ja tarkoitusperistäAloittaessani Lapin seutusuunnittelutyön vuoden 1961 huhtikuussa, oli käsitystästä toiminnasta jo kehittynyt sitten opiskeluvuosieni. Edellä jo viittasin vapaaehtoisenseutusuunnittelun käynnistymiseen maassamme. Taustalla olivat eräätulkomaiset esimerkit, mutta varmasti ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeisenkehitystyön ja jälleenrakentamisen tarpeet sekä yhteiskunnallisen kehityksenmukanaan tuomat nopeat alueelliset muutokset. Eri viranomaiset, kunnat mukaanlukien kaipasivat tuekseen myös laajempia näkemyksiä kuin yksin oman kunnantai toiminta-alan kannalta tehtyjä tarkasteluja. Eräänä apukeinona nähtiin alueelliset,useampaa kuntaa, kokonaista maakuntaa koskevat kehitystarkastelut ja niihinpohjautuva suunnittelu. Toimintaa kutsuttiin aluksi aluesuunnitteluksi, sittemminseutusuunnitteluksi ja seutukaavoitukseksi. Jälkimmäinen nimi omaksuttiin rakennuslaissatarkoitetulle lakisääteiselle aluesuunnittelulle erotuksena vapaaehtoisenaharjoitettavalle seutusuunnittelulle.Seutusuunnittelun juuret ovat kuitenkin syvemmällä kuin vain toisen maailmansodanjälkeisten kehitystarpeiden palvelussa. Erityisesti 1930-luvulla ja sen
Maanmittaus 82:1 (2007) 33jälkeen olivat maantieteilijät ja taloustieteilijät tutkimuksissaan osoittaneet, ettälaajemmat aluekokonaisuudet ovat järjestyneet ja rakentuneet eräiden keskeistenperiaatteiden mukaan. Eräitä tunnetuimmista alueiden toiminnallista rakennettakuvaavista teorioista ovat Walter Christallerin vuonna 1933, A. Löschin vuonna1940 ja Walter Isaardin vuonna 1956 laatimat teoriat. Niissä kuvataan ja selitetäänlaajemman aluekokonaisuuden, regionin, eri keskusten merkitystä, keskinäisiäsuhteita ja sijaintia toisiinsa nähden sekä keskusten vaikutusalueita. Kaikissa tutkimuksissapäädyttiin siihen, että keskukset muodostavat hierarkkisia järjestelmiämm. siten, että samansuuruista väestömäärää edellyttävät palvelut sijoittuvat samantasoisiinkeskuksiin ja että keskusten vaikutusalueet laajenevat niissä sijaitsevienpalvelujen edellyttämän väestömäärän mukaiseksi. Kaikki tämä on itsestäänselvää maalaisjärjelläkin ajateltuna, mutta em. tutkijat osoittivat monia tärkeitäriippuvuussuhteita eri keskusten keskinäisissä suhteissa ja alueellisessa sijoittumisessasekä liikennejärjestelmien rakentumisessa. Suunnittelukielellä alettiinpuhua alueiden toiminnallisesta rakenteesta tai aluerakenteesta, jonka keskeisinäosina olivat alueen taajamajärjestelmä ja sitä tukeva liikenneverkko.Alueiden teoreettiset rakennekuvaukset eivät luonnollisestikaan sellaisenaantoimineet käytännön arjessa. Keskusten kehitykseen oli usein vaikuttanutmyös teollisuuden kehittyminen maa- ja metsätalouselinkeinojen lisäksi. Monetalueen väestöä palvelevat tuotantolaitokset olivat sijoittuneet markkina-alueensamerkittävimpään keskukseen lähinnä liikenteellisistä syistä. Toisaalta ns. paikkaansidottu teollisuus sijoittui raaka-ainelähteen tuntumaan ja hyviä kuljetusyhteyksiävaativat hyvän sataman äärelle jne. Näin alueelliset rakenteet saivat omatluonteenpiirteensä eivätkä rakenteet käytännössä olleet puhtaan teorian mukaisia.Laaditut teoriat kuitenkin selittävät paljon syntyneitä rakenteita ja niihin liittyviälainalaisuuksia.Amerikkalainen arkkitehti ja sosiologi Lewis Mumford oli ilmeisesti eräsensimmäisistä seudullisen suunnittelun puolestapuhujista jo 1930-luvulla. Alettiinpuhua regionalismista, alueellista yhteenkuuluvuutta tuntevien aluekokonaisuuksienja niillä toimivien viranomaisten yhteistyöstä alueen resurssien kaikinpuoliseksihyödyntämiseksi. Tässä toiminnassa aluetta kattava suunnittelu oli tarpeellinentyöväline.Regionalismiksi kutsuttiin alueellista yhteenkuuluvuutta tuntevien aluekokonaisuuksienja siellä toimivien yritysten, organisaatioiden ja ihmisten yhteistyötäalueen kaikinpuoliseksi kehittämiseksi. Regionalismi oli vapaaehtoisenseutusuunnittelun keskeinen toimintafilosofia ja henkinen perusta.Juuri monien asioiden tuleminen ”alueellisiksi”, yhtä kuntaa laajempia alueitakoskettavaksi, oli varmasti meilläkin eräs seutusuunnittelun syntyä edesauttanuttekijä. Kehittyneet liikenneyhteydet loivat uusia vuorovaikutuksen mahdollisuuksiasekä tarjosivat elinkeinoelämälle uusia sijoittumismahdollisuuksia.Toisaalta uudet yhteiskunnalliset kehitysnäkymät ja niihin liittyvät epävarmuustekijätosaltaan vauhdittivat seutusuunnittelun käynnistämistä. Keskeistä roolia tässämuutoksessa esitti voimakas teollistuminen ja sen seurauksena alkanut väestön
34 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallauudelleen sijoittuminen, kaupungistuminen. Kaivattiin toisaalta tietoa tulevaisuudesta,ja toisaalta foorumia, jossa voitaisiin näistä asioista keskustella ja myös sopiamenettelytavoista. Aloitteet vapaaehtoisen seutusuunnittelun käynnistämiseksitulivat paikallisilta toimijoilta. Useimmissa tapauksissa toiminta organisoitiinkuntien erilaatuisen yhteistoiminnan varaan.Olen usein ihmetellyt sitä, miksi silloin jo toiminnassa olleet maakuntaliitoteivät ottaneet seutusuunnittelua huolekseen, tai miksi kunnat eivät tehtävääniille antaneet. Maakuntaliittojen perustaminen oli aloitettu vuonna 1927Varsinais-Suomessa ja liittoja oli 1960-luvun alussa lähes koko maan kattavasti.Maakuntaliittojen perustaminen oli seurausta maakunnallisen itsehallinnonpuutteesta. Liitot, joiden jäseninä kuntien lisäksi oli myös mm. yksityisiä henkilöitäja erilaisia yhteisöjä, toimivat oman maakunnan kulttuurin ja kotiseutuhengenvaalijoina sekä elinkeinoelämän kehittäjinä. Aikaa myöten toimintakeskittyi kuntien ja maakunnan edunvalvontaan. Ainoastaan Keski-Suomessa jaPohjois-Karjalassa vapaaehtoinen seutusuunnittelu organisoitiin maakuntaliitonyhteyteen. Ehkä eräs syy tapahtuneeseen oli siinä, että kunnat olivat tottuneetperustamaan aina uuden organisaation huolehtimaan uudesta tehtävästä. Erillisenseutusuunnitteluorganisaation syntyminen maakuntaliiton rinnalle aiheuttimonilla alueilla jännitteitä. Palaan tähän asiaan myöhemmin käsitellessäni aluehallinnonorganisoitumista.Mitä seutusuunnittelun tulisi käytännössä sisältää, ei toimintaa käynnistettäessäollut selkeästi tiedossa. Siksi vapaaehtoisen seutusuunnittelun toimintamuodotvaihtelivat alueittain paikallisten tarpeiden mukaan. Asiaan varmasti vaikuttimyös tehtävään palkattujen henkilöiden käsitykset seutusuunnittelusta. Niinpäesimerkiksi professori Alvar Aallon laatimat ensimmäiset aluesuunnitelmat, kutenniitä silloin kutsuttiin, olivat sisällöltään yleispiirteisiä, keskeiset maankäyttömuodotkäsittäviä alueidenkäyttösuunnitelmia. Vastaava seutusuunnittelun sisältöoli lähinnä siellä, missä arkkitehdit olivat työn johdossa. Maanmittarien johtamissavapaaehtoisissa seutusuunnitteluorganisaatioissa sen sijaan usein korostuialuksi tutkimuksellisempi ote, alueen rakenteen selvittely, ennen suunnittelutyönalkamista. Aikaisemmin mainitsemani Pauli Perimaa oli yksi alan pioneereista jaregionalismin puolestapuhujista.Erään YK:n raportin mukaan Euroopassa 1960-luvun alussa aluesuunnittelussaolivat keskeisiä erityisesti seuraavat viisi asiaa: kaupungistuminen, taloudellistentoimintojen sijoittuminen, maankäyttöongelmat, liikenne ja virkistysalueet.Nämä asiat olivat myös suomalaisessa seutusuunnittelussa tarkastelun kohteina.Seutusuunnittelun sisältöä ohjasi jonkin verran jo vapaaehtoisen toiminnanaikana vuonna 1954 annettu hallituksen esitys eduskunnalle rakennuslainsäädännönuudistamisesta. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, sisältyi lakiehdotukseenmyös säännökset lakisääteisestä seutusuunnittelusta, seutukaavoituksesta.Lakiehdotuksen perusteluissa viitattiin virinneeseen vapaaehtoiseen aluesuunnitteluun,mutta katsottiin sellainen riittämättömäksi. Tarvittiin tällaista suunnitteluavarten säännökset, joilla myös edesautettaisiin suunnitelmien toteuttamista.
Maanmittaus 82:1 (2007) 35Hallituksen ehdotuksessa seutukaavan sisältö määritettiin seuraavasti:”Jos kahta tai useampaa kuntaa varten tarvitaan yhteinen suunnitelma, jokasisältää yleisohjeet maan käyttämisestä rakennustoimintaan sekä pääliikenneväyliäja muita yleisiä tarpeita varten, on näihin kuntiin kuuluville alueille niinlaajalti, kuin katsotaan tarpeelliseksi, laadittava seutukaava”.Vuonna 1959 voimaan tulleessa laissa tätä sisältökohtaa eduskunta täsmensikuulumaan:”…, joka sisältää yleisohjeet alueen käyttämisestä asuntotarkoituksia, liikenneväyliä,maa- ja metsätaloutta, teollisuutta ja muuta elinkeinotoimintaa tahimuita yleisiä tarpeita kuin liikenneväyliä varten, …”.Eduskunnan tekemä muutos oli periaatteellisesti merkittävä. Sen mukaankaikkien elinkeinotoimintojen tarpeet on otettava huomioon. Siten kysymys eiollut yksin rakennustoiminnan ohjaamisesta, vaan kaiken maankäytön sisällyttämisestäseutukaavaan.Seutukaavan laatiminen riippui sisäasiainministeriön antamasta määräyksestä.Alueen kuntien oli tällöin perustettava työtä varten lakisääteinen kuntainliitto,seutukaavaliitto. Eduskunta myös sääti, että valtio korvaa seutukaavoituksesta aiheutuvistasuoranaisista kuluista puolet seutukaavaliitolle. Hallituksen esityksessävaltionapu oli ehdollisena. Eduskunta kuitenkin katsoi kysymyksessä olevan niintärkeä valtakunnallinen tehtävä, että sen kustannuksiin on valtion syytä puolellaosallistua.Rakennuslakia täydentävässä asetuksessa säädettiin, että seutukaava käsittääselostuksen ja kartan. Selostuksessa oli myös esitettävä perustelu ja tarpeellinenselvitys seutukaavan arvostelemiseksi. Kartan mittakaavan tuli mahdollisuuksienmukaan olla 1: 20 000 tai sitä suurempi.Laaditun seutukaavan vahvistaisi sisäasiainministeriö. Vahvistettu seutukaavaolisi lain mukaan ohjeena sitä yksityiskohtaisemmalle kaavoitukselle sekä ryhdyttäessätoimenpiteisiin asutuksen tai liikenneväylien taikka alueen muun käytönjärjestämiseksi. Siten seutukaavaliitolle itselleen ei annettu mitään seutukaavantoteuttamistehtäviä. Toteuttaminen jäisi riippumaan muiden päätöksistä.Rakennuslain seutukaavoitusta koskevat säädökset viittasivat siihen, ettäseutukaava olisi ensi sijassa yleiskaavan kaltainen, mutta sitä yleispiirteisempi erimaankäyttömuodot sisältävä suunnitelma. Säädöksissä oli seurattu varsin pitkälleRuotsissa aikaisemmin tehtyjä vastaavia säädöksiä. Tätä käsitystä tuki Helsinginseudulle 18.11.1961 annettu maamme ensimmäinen seutukaavan laatimismääräys.Siinä seutukaava-alue tulkittiin hyvin suppeaksi. Sitä osoitti mm. se, että Vihdinkunnasta vain osa määrättiin seutukaava-alueen piiriin.Aloittaessani seutusuunnittelun Lapissa ei käytettävissä ollut lakisääteisestätoiminnasta saatuja kokemuksia. Toisaalta rakennuslain mukaiset seutukaavaakoskevat säädökset eivät tuntuneet soveltuvan kovin hyvin Lapin oloihin. Esimerkiksi1:20 000 mittakaavainen Lapin seutukaavakartta olisi pituudeltaan ollut noin25 metriä. Tässä mittakaavassa esitettävän seutusuunnitelman tekemisessä ei olisi
36 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaLapissa ollut mitään mieltä. Seutusuunnittelun sisältöä olikin syytä lähteä kehittämäänaikaisemmin toimintansa aloittaneiden vapaaehtoisten seutusuunnitteluliittojenkokemuksista oppia ottaen, joskaan niilläkään ei ollut tarjottavana selkeitätoiminnan käynnistämisohjeita. Ne oli itse kehitettävä, ja siten, että ne soveltuisivatpaikallisiin olosuhteisiin. Käytännön elämässä oli nopeasti ryhdyttävä myöskonkreettisiin toimiin. Samanaikaisesti oli mahdollista jatkaa seutusuunnitteluakoskevia pohdintoja sekä pitemmän tähtäyksen toimintasuunnitelmien kehittelyä.Seutusuunnittelun opiskelu muodostikin itse asiassa koko seutusuunnittelun piirissäviettämäni ajan jatkuvan ja alati haastavan työkentän.Toiminnan käynnistäminenKuntainliitolla ei ollut omaa toimistoa. Hallinnolliset asiakirjat olivat liittohallituksensihteerinä toimineen Rovaniemen kaupunginsihteerin Aarne Koposen hallussa.Alvar Aallon Rovaniemellä olleen arkkitehtitoimiston jättämät asiakirjat jatavarat oli varastoitu erään kansakoulun kellariin.Työni alkoi orientoivilla keskusteluilla Pentti Tursaan ja Aarne Koposen kanssa.Ensimmäisinä tehtävinä oli tutustuminen kuntainliiton aikaisempaan toimintaanhallinnollisten asiakirjojen perusteella, toimitilojen etsiminen, kuntainliitonperussäännön uudistaminen sekä liittohallituksen ja liittovaltuuston ensimmäistenkokousten valmistelu. Perussäännön tarkistaminen oli tarpeen kunnallislainmuutosten johdosta ja toisaalta haluttiin uudistaa eräitä vanhentuneita sanontojasamoin kuin kuntainliiton nimi. Muistan, että hankin ensitöikseni kunnallislain jaaloin perehtyä kuntainliiton ja sen hallinnon juridiseen olemukseen. Toimisto olialuksi sikäläisen sanonnan mukaan repussa eli kotonani.Toukokuun puolessavälissä saatiin vuokrattua toimitilat Oskari Hiukan omakotitalosta.Vuokratuissa kahdessa huoneessa oli aikaisemmin ollut kauppa, jotentarjolla oli myös näyteikkuna. Talo sijaitsi Rovaniemen vanhan torin kupeessa,joten ikkunasta saattoi seurata Rovaniemen kuuluisten markkinoiden hyörintää.Oskari Hiukka oli taksiautoilija. Hänellä oli hyviä juttuja matkoista, joita LauriKaijalainen ja Alvar Aalto olivat suorittaneet Hiukan kyydissä mm. Pohjois-Norjaantutustumaan sikäläisiin suunnitteluratkaisuihin.Ensimmäinen liittohallituksen kokous oli 5.5.1961 ja liittovaltuuston kevätkokous26.5.1961. Tilaisuudet olivat tärkeitä. Näin pääsin tutustumaan keskeisiinpäätöksentekijöihin ja kunnallispoliitikkoihin. Perussäännön muutosesitys oli näissäkokouksissa jo alustavassa käsittelyssä sekä luonnollisesti lähiajan toimintaa koskevatasiat. Liittovaltuuston kevätkokouksessa oli esitelmöitsijänä Seutusuunnitelmienliiton asiamies Leo Virkkunen (nykyisin jälleen Snellman), joka samalla esittitoivomuksen, että kuntainliitto liittyisi jäseneksi tähän seutusuunnitteluorganisaatioidenkeskusjärjestöön. Jäsenyys toteutuikin jo saman vuoden syksyllä.Liittohallitus piti myös kokouksen liittovaltuuston kevätkokouspäivänä.Tässä kokouksessa tehtiin jo tärkeitä kuntainliiton toimintaa suuntaavia päätöksiä.Liittovaltuuston aikaisemman kannanoton mukaisesti päätettiin tehdä kaikillekuntainliittoon kuulumattomille Lapin läänin kunnille liittymisesitys, jonka ta-
Maanmittaus 82:1 (2007) 37Kuntainliiton toimisto oli tässä rakennuksessa, Jousimiehentie 1. Rakennusta ei enää ole.voitteena oli saada koko läänin kattava seutusuunnittelusta vastaava kuntainliitto.Edelleen päätettiin tehdä sisäasiainministeriölle esitys rakennuslain mukaisenseutukaavan laatimismääräyksen antamiseksi koko Lapin läänin alueelle. Tälläesityksellä haluttiin osoittaa valtiovallalle Lapissa oleva kiinnostus seutusuunnitteluakohtaan, vaikka ei uskottukaan anomuksen johtavan nopeasti tulokseen. Tällöinei vielä maahan ollut annettu yhtään seutukaavan laatimismääräystä. Suunnittelutoiminnankannalta oli merkittävää, että ensimmäisenä seutusuunnitteluapalvelevana aluetutkimuksena päätettiin käynnistää koko Lapin läänin kattavataajamatutkimus. Tutkimusta varten päätettiin anoa sisäasiainministeriöltä avustustavapaaehtoisen seutusuunnittelun tukemiseen tarkoitetuista määrärahoista.Eräs keskeinen asia toiminnan alkuvaiheissa oli myös yhteydenotto seutusuunnittelunkannalta keskeisiin läänin viranomaisiin ja järjestöihin. Oli syytäkäydä esittäytymässä ja luomassa kontakteja sekä myös perehtymässä eri tahojentoimintaan. Tärkeitä keskustelukumppaneita olivat erityisesti lääninarkkitehtiVäinö Hirvelä, dipl.ins. Pentti Rantanen Rovaniemen maanmittaustoimistossasekä Lapin tiepiirin suunnittelupäällikkö Viljo Mella. Yhtä lailla tärkeää oli yhteydenpitoeräisiin seutusuunnitteluliittoihin. Lähimmät aktiivisessa toiminnassaolleet liitot olivat jo tuttuja, nimittäin Etelä-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, jonkatoiminnanjohtajaksi oli valittu Ilkka Pätäri, maanmittari hänkin, Vaasan rannikkoalueenseutusuunnitteluliitto, jonka toiminnanjohtaja oli Henry Holmlund, myösmaanmittari, ja Pauli Perimaan johtama Tampereen liikennealueen seutusuunnitteluliitto.Muita keskeisiä ammatillisesti mielenkiintoisia seutusuunnitteluliittoja oliKymenlaaksossa, Lounais-Suomessa ja Helsingin seudulla. Leo Virkkunen oli kaikenaikaa suureksi avuksi monissa käytännön kysymyksissä. Kieltämättä Lapissatunsi olonsa seutusuunnittelun ammattiasioissa aluksi vähän yksinäiseksi.
38 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaLapin läänin taajamat -tutkimusTaajamatutkimuksen valinta ensimmäiseksi tehtäväksi oli itse asiassa helppo ratkaisu.Hahmotellessani seutusuunnitelman laatimista päädyin siihen, että mitäänyksityiskohtaista aluesuunnitelmaa ei ensi vaiheessa ole viisasta pyrkiä tavoittelemaan,vaan aluksi pitää saada suunnitelmalle kestävät raamit. Edellä mainittujenalueen toiminnallista rakennetta kuvanneiden teorioiden mukaan keskeisen perustanmyös Lapin seutusuunnittelulle antaisi alueen taajamien muodostama aluerakenneja sen kehittämistarpeet. Siten työ oli syytä aloittaa taajamia koskevastatutkimuksesta.Osaltaan tähän ratkaisuun vaikutti myös perehtyminen Alvar Aallon Rovaniementoimiston jäämistöön sen jälkeen, kun omat toimitilat oli vuokrattu. PenttiTursaan kanssa tutkimme aineiston ja jouduimme toteamaan, ettei materiaalistajuuri ollut työllemme apua. Mitään yhtenäisiä esityksiä ei ollut, ainoastaan joitainalueidenkäyttöluonnoksia eräille jokivarsialueille. Matti Vallin mukaan eräässänäyttelyssä, ehkä liittyen Rovaniemen yleiskaavaan, oli ollut esillä osaa Kemijoki-varttakoskenut kaavaluonnos, jossa Kemijoki oli virrannut väärään suuntaan.Vallin huomautettua asiasta Aallolle hän oli todennut, että kuva on näin paremmannäköinen; ei sitä virhettä kukaan huomaa.Tarinoita oli muitakin. Joku oli tietävinään, että Alvar Aallon Helsingissäolevan arkkitehtitoimiston ullakolla on Italiassa Olivetin kirjapainossa painettuLapin seutusuunnitelma. Minut määrättiin asiaa selvittämään evästyksellä, ettämitään ei mahdollisesta aineistosta saa enää maksaa. Itse maestroa en hänen toimistossatavannut, ainoastaan hänen vaimonsa Elisan. Käynti oli tulokseton. Mitäänmateriaalia Lapin aluesuunnitelmasta ei minulle ilmoitetun mukaan ollut olemassa.Sittemmin on käynyt ilmi, että jotain karttoja oli Italiassa painettu, muttaniitä en koskaan nähnyt.Lapin seutusuunnittelun jouduin siten aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä.Eräänlaisena painolastina kuntien asenteissa oli aikaisemmasta toiminnasta johtunutturhautuminen. Uusiin esityksiin suhtauduttiin eräillä tahoilla varauksellisesti.Tämä asenne ei kuitenkaan ollut vallalla kuntainliiton hallintoelinten piirissä.Päinvastoin päätöksentekijöillä oli aito halu päästä työssä eteenpäin.Ensimmäisen työn, taajamatutkimuksen, kattavuutta koskeva päätös oli periaatteellisestitärkeä. Kuntainliiton jäseninähän oli vain seitsemän Lapin lääninsilloisesta 25 kunnasta. Esitin tutkimuksen tekemistä koko lääniä kattavana, koskavain näin olisi mahdollista selvittää myös nykyisten jäsenkuntien asema koko lääninpuitteissa. Lapin läänin katsottiin eri tutkimusten mukaan muodostavan myösyhtenäisen talousalueen. Koko lääniä koskeva tutkimus palvelisi myös tavoitettayhden seutusuunnittelukuntainliiton saamiseksi Lappiin.Jos ensimmäisestä työstä päättäminen oli helppoa, niin tutkimuksen toteuttaminenpuolestaan ei ollut ongelmatonta. Mitään selkeitä esikuvia ei ollut, vaan oliitse päätettävä työn sisällöstä ja toteuttamistavoista. Olin toki aikaisemmin perehtynyteräisiin jo mainitsemiini alan keskeisiin tutkimuksiin, kuten mm. Christallerinja Löschin klassisiin aluerakennetta käsitteleviin teoksiin samoin kuin Reino
Maanmittaus 82:1 (2007) 39Ajon Tampereen liikennealuetta koskeneisiin tutkimuksiin. Nyt oli aika paneutuaniihin tarkemmin.Onneksi sain tietää, että Mauri Palomäki laati silloin Helsingin yliopistossaväitöskirjaa Etelä-Pohjanmaan aluerakenteesta koskien niin taajamien hierarkkistaluokittelua kuin niiden vaikutusalueita. Otin Palomäkeen yhteyttä kertoen vireilläolevasta Lappia koskevasta vastaavasta tutkimuksesta. Tiedustelin mahdollisuuttasoveltaa hänen käyttämää menetelmää omassa tutkimuksessamme. Hän suostuipyyntööni. Muistaakseni tapasinkin hänet. Joka tapauksessa kävimme laajaa kirjeenvaihtoatyön kestäessä. Eräänä käytännön seurauksena tästä yhteydenpidostaoli se, että jouduimme siirtämään tutkimuksen julkaisemista, koska emme voineetperiaatteellisista syistä tehdä sitä ennen kuin Palomäen väitöskirja olisi julkistettuja tarkastettu. Palomäki väitteli 16.3.1961 ja Lapin läänin taajamatutkimus on päivätty20.3.1961. Samana päivänä tutkimus esiteltiin liiton hallintoelimille ja pidettiinlaajalle kutsuvierasjoukolle sekä lehdistölle tiedostustilaisuus. Tutkimuksenensimmäinen kappale luovutettiin maaherra Martti Miettuselle. Maakunnanlehdistössä tutkimuksen tulokset julkistettiin aukeaman kokoisilla selostuksilla.Taajamatutkimuksesta todettakoon, etten siinä noudattanut puhdasoppisestiPalomäen metodia, vaan yksinkertaistin luokitusmenettelyä sekä sisällytintutkimukseen suunnittelua palvelevia analyysejä. Taajamat luokiteltiin yhdelläkertaa niiden palveluvarustuksen monipuolisuuden perusteella. Käytännössätämä tapahtui siten, että yhteen ja samaan taulukkoon listattiin taajamat niidenpalvelujen monipuolisuuden mukaisessa järjestyksessä. Luokkien muodostumistatarkasteltiin palveluvarustuksessa esiin tulleiden porrastusten perusteella.Lapin keskukset todettiin hierarkkisesti järjestyneiksi, ei kuitenkaan täysin puhdasoppisesti.Määritetyille keskusluokille jouduttiin antamaan osin omintakeisia nimiä,koska soveltuvia vertailukohteita ei ollut. Keskusluokituksessa määritettiin seuraavatluokat: pääkeskukset (Rovaniemi ja Kemi), aluekeskukset (Tornio ja Kemijärvi),kuntakeskukset (useimmat kuntien keskukset), keskuskylät (useimmatnäistä oli palveluvarustukseltaan vajavaisia kuntien keskuksia), palveluskylät(palveluvarustukseltaan monipuolisia kyliä) sekä kylät. Kylien palveluvarustussisälsi normaalisti kaupan, koulun ja postin, usein myös pankin. Palveluskylissäoli normaalin kylän palvelujen lisäksi äitiys- ja lastenneuvola, terveyssisar jausein myös baari, näin siis 1960-luvun alussa.Vaikutusalueet puolestaan määritettiin pääosin Lapin läänin ja Oulun lääninpohjoisosan kansakoulujen johtajille lähetetyn kyselyn tulosten perusteella.Kyselyllä pyrittiin selvittämään vähittäiskaupan eräiden tuotteiden ostospaikkoja.Kansakoulut sijaitsivat silloin vielä varsin tasaisesti Lapin asutuilla alueillaja kansakoulujen johtajien otaksuttiin parhaiten tietävän oman alueensa ihmistenostoskäyttäytyminen. Osa vaikutusalueista määräytyi hallinnollisten ja vastaavientoimipiirien perusteella. Sen ohella, että oli mielenkiintoista tietää eri keskusteneritasoiset vaikutusalueet, oli tavoitteena myös katsoa muodostavatko saman keskusluokanvaikutusalueet koko läänin kattavia verkostoja. Näin haluttiin tietää,onko kyseinen keskusluokka läänille tyypillinen vai jokin poikkeus.
40 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaTutkimuksen tekoa helpotti se, että helmikuussa 1962 kuntainliittoon palkattiinosa-aikaiseksi toimistoapulaiseksi Sinikka Korhonen, joka huolehti myösjulkaisun puhtaaksikirjoittamisesta. Hän oli toimessa vuoden 1964 syksyyn, jonkajälkeen tehtävään palkattiin Sirkka Tölli. Matti Valli Rovaniemen kaupungin mittaustoimistostapuolestaan piirsi kartat puhtaaksi ja laati niistä painatuskelpoisetvedokset. Valli oli muutenkin suureksi avuksi kuntainliiton myöhemmässä julkaisutoiminnassa.Tutkimus oli valmistuttuaan ainoa laatuaan maassamme. Se pantiin merkillealan ammattilaisten keskuudessa, ja se sai myös suuren niin paikallisen, alueellisenkuin valtakunnallisenkin julkisuuden. Tutkimuksen antia pidettiin yleisestihyvänä ja niin alueen taajama- kuin toiminnallistakin rakennetta selkeästi kuvaavana.Oli luonnollista, että taajamatutkimus oli niin kuntainliiton kuin itsenikinkannalta merkittävä saavutus. Kuntainliitto oli osoittanut toimintakykynsä ja saanutmyös sisäasiainministeriön luottamuksen myönnetyn valtionavun muodossa.Näin kuntainliitto vakiinnutti asemansa varteenotettavana toimijana. Taajamatutkimustatehtäessä kirkastui kuntainliitossa myös tulevan toiminnan suuntaviivat.Tavoitteeksi asetettiin Lapin seutusuunnitelman runkosuunnitelman aikaansaaminen.Sen sisältöön ja laatimiseen palaan myöhemmin.Kuten jo aikaisemmin totesin, haettiin tutkimusta varten sisäasiainministeriöltämyös avustusta. Tähän liittyen mieleeni on jäänyt erityisesti kaksi tapausta.Seutusuunnitelmien liiton asiamiehen Leo Virkkusen neuvosta lähdin tapaamaansisäasiainministeriöön hallitusneuvos Arno Hannusta, joka oli käytännössä seutusuunnitteluapurahoistapäättävä virkamies. Virkkunen varasi audienssin ja tulitapaamiseen myös mukaan. Muistan vielä elävästi, kuinka arkaillen astuin Hannuksenvirkahuoneeseen ja istuuduin siellä olleen ison nahkaisen nojatuolin etureunallevalmiina nopeasti poistumaan, jos siihen syytä tulisi. Hannus osoittautuikuitenkin asialliseksi ja ystävälliseksi herraksi ja kohteli minua hienosti. Tapausvain osoitti, että kunnioitukseni Helsingin korkea-arvoisia herroja kohtaan olisuuri. Oma käyttäytyminen oli myös selvä osoitus kokemuksen puutteesta.Sittemmin kävi ilmi, että Lapin Maakuntaliitto oli tehnyt samanaikaisestimyös vastaavan anomuksen sisäasiainministeriölle. Ilmeisesti Otto Timonen Lapinmaakuntaliiton toiminnanjohtajana koki aluesuunnitelman kuntainliiton alkavantoiminnan eräänlaisena uhkana ja maakuntaliiton reviirille tunkeutumisena.Hannus koki kahden samanaikaisen ja samaa asiaa koskevan apuraha-anomuksentulemisen kahdelta eri Lapin organisaatiolta ilmeisen kiusallisena. Niinpä hänerään Rovaniemen matkansa aikana oli ottanut asian esille Rovaniemen mlk:nkunnanjohtaja J.F. Pöykön kanssa. Kun herrat olivat päässeet ongelman ratkaisutavastasopimukseen niin samana iltana puhelin soi ja Pöykkö kutsui Pohjanhoviinillalliselle ja ”tuomiolle”, niin Timosen kuin minutkin. Hannus oli myösläsnä. Poronkieli-ateriaa syödessä herrat ilmoittivat, että he ovat päätyneet siihen,että taajamatutkimusapuraha myönnetään Lapin läänin aluesuunnitelman kuntainliitolle,jolla on paremmat valmiudet tutkimuksen suorittamiseen. Luonnollisestipidin itse ratkaisua hyvänä. Timonen ei sitä lähtenyt kritisoimaan, eikä se olisitilannetta varmasti mitenkään muuttanut. Vuonna 1962 saatiinkin sitten ilmoitus,
Maanmittaus 82:1 (2007) 41että sisäasiainministeriö oli myöntänyt 500 000 mk taajamien rakenne- ja vaikutusaluetutkimustavarten edellytyksellä, että tutkimus tehdään koko Lapin lääniäkattavana.Omalta kannaltani taajamatutkimuksen tekeminen oli myös suuri oppimisprosessi.Jouduin paneutumaan perusteellisesti talousalueen taajamien muodostamaanalueelliseen kokonaisuuteen ja rakenteeseen, aluerakenteeseen, aluksiteoreettiselta kannalta ja sitten käytännössä. Tämä pohdinta oli samalla syvällinenpaneutuminen erääseen keskeiseen seutusuunnittelun teoreettiseen perustaan,aluerakenteen muotoutumiseen ja sen kehitykseen vaikuttaviin tekijöihin. Työnkuluessa huomasin oman tietämykseni vajavaisuuden. Näitä asioita ei korkeakoulussaopetettu. Tällöin nousi ensimmäistä kertaa mieleeni lisensiaatintyön tekeminen,suunnittelun teoreettisen perustan vahvistamiseksi. Tutkimuksen kuluessapaneuduin myös Lapin kehityksen historiaan, kuinka asutus oli laajentunut jamerkittävimmät keskukset ja yhdyskunnat ylipäätään kehittyneet ja yhteysverkkorakentunut ja mistä syystä. Tämä selvittely auttoi ymmärtämään nykytilannetta jasiihen liittyviä jännitteitä vaikkapa vain kuntien välisissä suhteissa.Huolimatta näistä ongelmista on selvää, että taajamatutkimuksen tekemisenmyötä oma itseluottamus seutusuunnittelutyössä kasvoi. Sitä huomasi, ettämäärätietoisella työllä saavuttaa tuloksia. Myös luottamus omaan harkintakykyynkasvoi. Ei enää ollut tarvetta tiedustella kollegoilta kaikkien ajateltujen toimenpiteidenmielekkyyttä, niitä oli syytä testata ensi sijassa kuntainliiton liittohallituksessaja erityisesti Pentti Tursaan kanssa.Taajamatutkimusta suorittaessani pääsin tutustumaan myös laveaan Lapinlääniin, kaikkiin sen kuntiin ja kuntien keskeisiin virkamiehiin. Erityisasemassaolivat luonnollisesti jäsenkuntien kunnanhallitukset. Lappia kiertäessä vasta konkreettisestitajusi alueen laajuuden ja erilaiset, vaihtelevat olosuhteet. 1960-luvullavielä monissa kartoissa Lappi kuvattiin muuta Suomea pienemmässä mittakaavassa,mikä osaltaan oli antamassa väärää mielikuvaa Lapista. Itse pyrin tätä Lapinlaajuutta usein kuvaamaan siten, että kun eteläisemmässä Suomessa kirkonkylienvälinen etäisyys on kertaluokkaa 25 km, Lapissa se on 100 km. Myös toteamus,että Lapin läänin eteläisimmän ja pohjoisimman kunnan, Simon ja Utsjoen välinenmaantie-etäisyys on noin 600 km, mikä on sama matka kuin Helsingistä Ouluun,on monelle ollut silmiä aukaiseva, ilmeisesti vielä tänäkin päivänä. Kaikkion tietenkin suhteellista. Lapissa väki on tottunut pitkiin etäisyyksiin. Tämä ei siltisulje pois pitkien etäisyyksien vaikutusta alueen palveluvarustukseen ja palvelujensaavutettavuuteen, kustannustasoon ja moniin muihin tekijöihin.Kuntainliiton laajentumispyrkimykset koko lääniä kattavaksiLapin läänin aluesuunnitelman kuntainliiton pyrkimys jäsenpohjan laajentamiseksioli perusteltu. Toisaalta oli tarve saada vankempi taloudellinen pohja työlle ja toisaaltakoko läänin käsittävää seutusuunnittelutyötä pidettiin ainoana oikeana ratkaisuna.Tätä kantaa tuki myös valtiovallan asettama ehto valtionavun saamiseksitehtäville tutkimuksille ja suunnitelmille. Niiden oli katettava koko läänin alue.
42 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKuntainliiton tehtyä vuonna 1961 esitykset muille läänin kunnille tulla työhönmukaan aiheutti toimenpide maakuntaliiton piirissä ilmeisiä pelkoja, mistäoli osoituksena edellä kerrottu valtionosuusjupakka. Maakuntaliiton jäseninä olivatläänin kaikki kunnat ja liitto oli perinteisesti toiminut ponnekkaasti läänienkuntien puolesta ja hyväksi moninaisissa asioissa. Maakuntaliitto perusti seutusuunnittelujaoksen,jossa olin jäsenenä. Sen toiminnasta minulla ei ole tarkempaamuistikuvaa. Sen sijaan dokumentit kertovat, että maakuntaliitto järjesti vuonna1962 läänin kunnille neuvottelupäivät läänin seutusuunnittelun järjestämisen merkeissä.Vuonna 1963 oli kuntainliiton uusi perussääntö vahvistettu. Sen mukaankuntainliiton uudeksi nimeksi tuli Lapin seutusuunnittelun kuntainliitto. Maakuntaliittoteki samana vuonna läänin kunnille esityksen lääniä kattavan seutusuunnittelukuntainliitonaikaansaamiseksi Lapin seutusuunnittelun kuntainliittoalaajentamalla. Esityksen toteuttaminen annettiin Rovaniemen mlk:n tehtäväksi.Kunta järjestikin alkuvuodesta 1964 läänin kuntien edustajainkokouksen asianmerkeissä. Sen suosituksen mukaisesti Lapin seutusuunnittelun kuntainliitto päättimuuttaa perussääntöä kuntien maksuosuuksien määräysperusteiden osalta, jasamalla tehtiin uudelleen liittymisesitykset läänin muille kunnille.Uusien jäsenkuntien liittymisintoa rajoitti epäselvyys siitä, tulisiko lääninalueelle perustaa lakisääteistä seutukaavoitusta varten yksi vai useampia seutukaavaliittoja.Ensimmäiset seutukaavan laatimismääräykset oli eteläisessä Suomessaannettu varsin suppeille alueille, ja viranomaiset tulkitsivat rakennuslainao. säädöksiä siten, ettei seutukaava-alue voi olla laaja, yhtä maakuntaa koskevakokonaisuus vaan suppeampi alue. Tilannetta sekoitti vielä se, että vuonna 1964oli Tornionjokilaaksoon perustettu oma seutusuunnitteluorganisaatio, TornionlaaksonSeutusuunnitteluliitto ry.Liittohallituksen ohjeiden mukaan kävin tapaamassa liittymisasiassa ulkopuolistenkuntien johtajia ja muita alueellisia vaikuttajia, kuten mm. kansanedustajia.Näissä neuvotteluissa törmäsin usein Lapin kuntien keskinäisiin eturistiriitoihinsekä historiallisiin jännitteisiin läänin eri osien välillä. Taustalla oli moniaaikaisempia tapahtumia, joista en ollut perillä enkä siten osannut näissä neuvotteluissaaina ehkä oikealla tavalla toimia. Raportoidessani liittohallitukselle käymistänikeskusteluista ja kokemuksista valittelin samalla edellä todettua vähäistätietouttani Lapin läänin kunnallispoliittisesta todellisuudesta ja kuntien välisistäkilpailutilanteista mm. muita alueellisia kuntanliittoja perustettaessa. Tästä syystäolin saattanut joskus toimia taitamattomasti ja epädiplomaattisesti. Tulevia neuvottelujavarten sain hyviä ja kannustavia neuvoja ja evästyksiä, yhtä kaikki hyvääkäytännön kunnallispolitiikan opetusta. Erityisesti on jäänyt mieleeni Rovaniemenmlk:n kunnanjohtaja J.F. Pöykön puheenvuoro: ”Rosota sinä poika vaan, me tulemmeperässä ja silotamme.” Tämä puheenvuoro kuvasti osuvasti sitä rohkaisuaja luottamusta, jota sain kokea koko Lapin seutusuunnittelussa toimintani ajankuntainliiton luottamushenkilöiltä. Sen merkitys nuorelle miehelle oli suuri.Neuvottelut Tornionlaakson kuntien kanssa olivat vaikeita ja yllätyksellisiä.Väylänvarressa, kuten Tornionjokilaaksoa on kutsuttu, oltiin erityisen vara-
Maanmittaus 82:1 (2007) 43uksellisia koko lääniä koskevaan seutusuunnittelutyöhön. Rovaniemi- keskeistätoimintaa pidettiin uhkana ja toisaalta haluttiin pitää omasta itsenäisyydestä huolta.Taustalla oli varmasti myös Kemin vaikutuksen pelko. Torniosta piti kehittääkaupunki, josta useimmat merkittävät Väylänvarren asukkaiden palvelut pitäisilöytyä. Erityisesti mieleeni on jäänyt kaksi poikkeavaa neuvottelua.Karungissa tapasin sikäläisen kansanedustajan Markus Niskalan. Hän olisuurta arvostusta nauttiva henkilö, joka teki myös minuun hyvin myönteisen vaikutuksentietorikkaana, Lapin oloja hyvin tuntevana vakaan harkinnan miehenä.Hän kyseli esitysteni tarkempia perusteluja ja toi omia näkemyksiä esiin, mutta eisilloin ottanut kantaa puolesta eikä vastaan. Samassa tilaisuudessa oli läsnä myösJuuso Vaaraniemi, Tornionlaakson ammattikoulun rehtori, joka puolestaan edustiäkkijyrkkää kielteistä kantaa lääniä koskeviin pyrkimyksiin. Hän olikin yksi voimahahmoistaalueelle sittemmin perustetun oman seutusuunnitteluliiton takana.Pellossa tapasin silloisen kunnanhallituksen puheenjohtajan Matti Huhanantin.Yllätyksekseni hän oli koko lääniä koskevan kuntainliiton innokas puolestapuhuja.Asiaa selitti ilmeisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin vaikutusaluetutkimukset joosoittivat, että Pello suuntautui mm. kaupallisissa palveluissa voimakkaasti Rovaniemelle.Sinne oli lyhempi matka kuin Tornioon ja Kemiin. Toiseksi Pellon kuntapiti Rovaniemeä Torniota tai Kemiä soveliaampana myös monissa alueellisissajulkisissa palveluissa, olihan saavutettavuus parempi. Huhanantti jäi mieleeniavarakatseisena kunnallispoliitikkona. Tätä mielikuvaa vahvisti kerran Helsinkiinmenevässä yöjunassa tapahtunut kohtaaminen. Tällöin hän esitti, että seutusuunnittelutyössäpitäisi selvittää myös keskussairaaloiden ja muiden vastaavien suunnitteluaja sijoittamiskysymyksiä. En ollut asiasta silloin innostunut. Myöhemminolen tilanteeseen mielessäni palannut ja todennut, että olin torjunut hyvän ajatuksen.Juuri keskeisten toimintojen sijaintiratkaisuissa seutusuunnittelun tulisi ollaavuksi, kuten sittemmin on tapahtunutkin.Muistiin on jäänyt myös ensimmäinen käyntini Utsjoella. Tavatessani kunnansihteeriMinkkisen hän ensi töikseen totesi, että etelän herrat ne tänne tulevatvain lohiaikana. Hänen huomautukselleen oli varmasti kokemusperäistä tietoa.Itse en ollut tullut kuitenkaan lohia kalastamaan, vaan houkuttelemaan Utsjokeamukaan seutusuunnittelutyöhön. Kieltämättä hänen avausrepliikkinsä jälkeen olivaikea ruveta puhumaan koko lääniä kattavan seutusuunnittelun autuudesta ja siitä,kuinka tärkeää Utsjoenkin olisi olla tässä työssä mukana. Tapaaminen jäi tuloksettomaksi.Menin kyllä tapaamisen jälkeen paikalliseen ravintolaan syömäänkunnon lohiaterian. Muistan lohesta kurkkuviipaleen lailla leikatun siivun peittäneenkoko lautasen. Tuhti ateria olikin tarpeen. Olin aamulla lähtenyt Ivalosta jaajanut noin 160 km Utsjoelle. Sieltä lähdin Rovaniemeä kohti. Ajoin yhtä soittoakotiin, noin 450 km. Ainoastaan yksi kahvitauko oli välillä. Matka on myös esimerkkityömatkojen pituudesta niillä selkosilla. Sinä päivänä ajomatkaa kertyirunsaat 600 km. On otettava huomioon, että tiet ja autot eivät silloin olleet nykyisenkaltaisia.Laajentumisponnistelut alkoivat tuottaa tulosta vuonna 1964. Kemi, Keminmlk, Ranua ja Simo päättivät liittyä jäseniksi vuoden 1965 alusta lukien. Myös
44 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallamonissa muissa kunnissa asiaan suhtauduttiin myönteisesti, mutta katsottiin päätöksenvaativan vielä kypsyttelyä. On varsin uskottavaa, että jäseneksi liittymistäauttoi seutusuunnittelukuntainliiton toiminnan tulokset. Kunnissa katsottiin, ettäon tärkeätä päästä mukaan päättämään työn sisällöstä.Tavoite yhden lääniä kattavan seutusuunnittelukuntainliiton aikaansaamiseksieteni vähin erin. Aikakirjat kertovat, että vuonna 1966 mukaan liittyi Sallaja vuonna 1967 Pello, Posio, Savukoski ja Sodankylä. Vuonna 1972 sisäasiainministeriöantoi koko lääniä koskevan seutukaavan laatimismääräyksen. Siten vastalain pakolla päästiin haluttuun lopputulokseen. Seutukaavan laatimismääräyksenviivästyminen johtui seutukaava-alueen laajuutta koskeneesta tulkinnasta, senkatsottiin käsittävän vain suppean alueen. Tästä syystä lakia piti muuttaa. Vuonna1969 tuli voimaan rakennuslain muutos, jossa mm. seutukaava-alue määritettiinuudelleen, eli sen tuli muodostaa talousmaantieteellisesti eheä kokonaisuus, mieluumminniin, että se käsittäisi koko läänin alueen. Tämä säädös avasi mahdollisuudensaattaa koko maa lakisääteisen seutukaavoituksen piiriin.Lapin seutusuunnitelman runko – seutusuunnittelun ensimmäinenvälitavoiteTaajamatutkimuksen valmistuttua keväällä 1963 asetettiin kuntainliitossa ensimmäiseksisuunnittelulliseksi välitavoitteeksi seutusuunnitelman rungon laatiminen.Katsottiin välttämättömäksi ensin hahmotella ne pääsuuntaviivat ja periaatteellisetratkaisut, joiden varaan koko seutusuunnitelma tulisi rakentumaan. Mitäseutusuunnitelman rungon tulisi sisältää, ei ollut aluksi tarkasti selvillä. Kyseessäoli eräällä tapaa ”kuuta kohti ratkaisu” eli määritettiin toiminnan suunta ja yleinentavoite, mutta tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat toimet olivat vielä osin avoinna.Asia kypsyi perustutkimusvaiheen aikana. Päädyttiin siihen, että seutusuunnitelmanrungon muodostaisivat taajamaverkon kehittämissuunnitelma ja päätieverkonyleissuunnitelma yhdessä. Asiakirjoissa tätä ratkaisu perusteltiin seuraavasti.”Taajamaverkon kehittämissuunnitelma siksi, koska alueen toiminnallisetkeskukset muodostavat selvän tukipisteverkoston, jonka varaan Lapin läänija sen osa-alueet toiminnallisesti rakentuvat. Tämän tukipisteverkon kehittämissuunnitelmamuodostaa siten seutusuunnitelman luonnollisen perustan jalähtökohdan.Päätieverkon yleissuunnitelma siksi, koska toiminnalliset keskukset ovattäysin riippuvaisia niitä palvelevista liikenneyhteyksistä. Taajamaverkon kehittämissuunnitelmanlujittamiseksi on sen tähden välttämätöntä esittää samanaikaisestimainittua suunnitelmaa tukeva päätieverkon yleissuunnitelma.Esitettyjen perustelujen lisäksi on paikallaan korostaen todettava, että vaikkataajamaverkon ja päätieverkon kehittämissuunnitelmat muodostavatkintoiminnallisen alueen selvän ja luonnollisen rakenteellisen rungon, sisältävätmainitut osasuunnitelmat myös samalla selvät ja perustellut suunnitelmaehdotuksettämänhetkisen yhteiskunnan kehitysvaiheen huomioon ottaen ehkä
Maanmittaus 82:1 (2007) 45eräistä kaikkein merkittävimmistä kehitykseen vaikuttavista tekijöistä, keskuksistaja pääteistä. Tämä asiantila helpotti luonnollisesti ratkaisevasti seutusuunnitelmanrunkoon liitettävien osasuunnitelmien valintaa”.Taajamatutkimuksen valmistuttua silloinen Valtakunnansuunnittelutoimistopyysi kuntainliitolta pitemmän tähtäyksen tutkimusohjelmaa perustaksi tekemillemmevaltionapuanomuksille. Sisäasiainministeriö pyysi aina Valtakunnansuunnittelutoimistonlausunnon apurahapäätöksen perustaksi. Valtakunnansuunnittelutoimistonjohtajana oli kanslianeuvos Väinö Paavilainen ja seutusuunnitteluasioistavastaavana tutkijana dipl.ins. Paavo Linkojoki, maanmittari hänkin.Valtakunnansuunnittelutoimistolle toimitetussa ohjelmassa todettiin em.yleistavoite. Samalla kerrottiin, että erillisinä suunnitelmaa tukevina tutkimuksinatehdään jo valmistuneen taajamatutkimuksen lisäksi Lapin läänin kauppaa jateollisuutta koskevat tutkimukset sekä selvitetään läänin väestönkehitystä.Lapin läänin kauppaa koskevan tutkimuksen sain valmiiksi syyskuussavuonna 1963. Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten vähittäis- ja tukkukaupan toimipisteidensijainnit, kaupan volyymit sekä henkilöstön määrä. Samalla tehtiinarvioita kauppatoiminnan kehitysnäkymistä. Niillä oli merkitystä arvioitaessaläänien eri taajamien kehitysnäkymiä kaupan palvelusten tarjoajina. Kaupan tulevaisuuttakoskevia keskusteluja kävin alueen tukkukauppojen edustajien kanssa.Muistiinpanoistani löysin mm. seuraavia tekemiäni kirjauksia: Kaupan ketjuuntuminentulee voimistumaan, pyrkimys on kohti suurempia myymäläkokoja ja monipuolisempiatavaravalikoimia; ilmeisesti kuntakeskukset ovat alimpia paikkoja,joihin kauppa vielä tulee investoimaan; myymäläautokauppa elpynee sen jälkeenkun haja-asutuksen kiinteät myymälät harvenevat, pitemmällä tähtäyksellä myymäläautotpoistunevat. Kaupan edustajien vuonna 1963 esittämät käsitykset ovattoteutuneet yllättävän hyvin.Kauppatutkimusta olin tehnyt rinnan taajamatutkimuksen kanssa. Samanaikaisestiteki Reijo Helle Oulun yliopistossa väitöskirjaa Oulun ja Lapin lääninmyymäläautokaupasta. Muistan, että välillämme oli joitain yhteydenottoja, muttamitään materiaalia en Helteeltä saanut. Päinvastoin saatoin toimittaa hänelle omiakauppaa koskevia tiedostojamme. Helteen työn ohjaaja, professori Uuno Varjootti yhteyttä ja vaati, ettei kauppaa koskevaa tutkimustamme saa julkistaa ennenHelteen väitöskirjan valmistumista. Tähän pyyntöön en suostunut, koska omatutkimuksemme oli täysin itsenäinen tuote eikä liittynyt Helteen työhön. Varjonpyynnön taustalla saattoi olla pelko siitä, että tutkimuksemme toisi esiin asioita,joita myös oli Helteen väitöskirjassa. Mitään suurempaa konfliktia ei asiasta syntynyt.Teollisuutta koskeva tutkimus valmistui marraskuussa 1964. Tutkimuksessaselvitettiin läänin teollisuusyritysten laatu, työvoimamäärä ja alueellinen sijaintisekä teollisuuden kehittyminen menneenä kymmenvuotiskautena sekä tulevattiedossa olevat teollisuuden kehitysnäkymät. Painopiste oli teollisuuden sijoittumisperusteissaja niihin liittyvissä sijaintivaatimuksissa. Tutkimus ei siten ollutmikään Lapin teollistamisselvitys. Tutkimuksessa Lapin läänin teollisuus jaettiin
46 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasijoittumiseen vaikuttavien tekijäin perusteella neljään ryhmään: paikkaan sidottuuneli lähiraaka-ainetta käyttävään teollisuuteen, lähitarveteollisuuteen, muuhunpääasiassa Lapin raaka-aineisiin perustuvaan teollisuuteen sekä muuhun kulutusjatuotantohyödyketeollisuuteen. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että mahdollisuuksiensalliessa olisi sittenkin vähäinen muu kuin ns. paikkaan sidottu teollisuuspyrittävä sijoittamaan kehitettäviin taajamiin tai niiden lähituntumaan. Asiaa perusteltiinLapin taajamien kehitykseen vaikuttavien voimavarojen vähäisyydellä.Katsottiin, että kehittyvä taajamaverkosto on väestön kannalta tärkeä, ja toisaaltanäin luodaan mahdollisuuksia yleisemmällekin kehitykselle.Kuntainliitossa suoritetun tutkimustyön johdosta ottivat useat Lappia koskeviaväitöskirjoja ja muita tutkimuksia tekevät henkilöt yhteyttä ja halusivat tullakeskustelemaan. Monet pyysivät käyttöönsä meillä mahdollisesti ollutta aineistoa.Erkki Asp Turun yliopistosta oli eräs näistä tutkijoista. Hän valmisteli sosiologianalalta väitöskirjaa Suomen nykylappalaisista. Hän väitteli vuonna 1965 ja väitöskirjannimi oli ”Lappalaiset ja lappalaisuus”. Keskustelut näiden tutkijoiden kanssaavarsivat omaa ajatusmaailmaani ja olivat siten ilmeisen hyödyllisiä molempienosapuolten kannalta. Jopa eräät ulkomaiset tutkijatkin kävivät tutustumiskäynnillä.Näin alkanut ja hyödylliseksi kokemani yliopistoyhteistyö oli alkuna myöhemmälleläheisemmälle kanssakäymiselle eri tieteenalojen edustajien kanssa.Tutkimuksia tehdessäni pääsin yhä paremmin sisälle tekijöihin, joilla olivaikutusta seutusuunnitelman rungon keskeisiin suunnitteluperusteisiin. Samallaotteeni tällaisten tutkimusten tekemiseen kehittyi. Päätöksentekijät olivat myöstyytyväisiä, kun työ eteni. Kauppaa ja teollisuutta koskevien tutkimusten valmistuttuaei pidetty enää isoja tiedotustilaisuuksia. Ainoastaan lehdistöä informoitiinsekä luonnollisesti myös keskeisiä sidosryhmiä. Mieleen on jäänyt kauppaa koskeneentutkimuksen esittely liittohallituksen kokouksessa. Siellä tuli myös esiinajatus siitä, että tutkimus vietäisiin henkilökohtaisesti maaherra Miettuselle. TähänRovaniemen kaupunginjohtaja Lauri Kaijalainen, entinen lehtimies muuten,totesi Pentti Tursaalle ja minulle, että ”totta kai tutkimus on vietävä maaherralle,ujous pois, ei tässä itseä mainosteta vaan asiaa, ottakaa kuvaajat myös mukaan”.Näin tehtiin. Tapaus on erityisesti jäänyt mieleeni siksi, koska olen luonteeltanisittenkin varsin ujo ja olen monta kertaa vastaavanlaisissa tilanteissa joutunut potkimaanitseäni takamuksille mielessä Lauri Kaijalaisen neuvo. Se on ollut hyvänähenkisenä tukena monissa myöhemmän elämäni vaiheissa.Kauppaa koskevan tutkimuksen valmistuessa oli taajamaverkon kehittämissuunnitelmankypsyttely jo pitkällä. Päätieverkon kehittämissuunnitelman laatimistavarten tarvittiin ulkopuolista apua. Kysyinkin TVH:n silloiselta ylijohtajaltaVäinö Skogströmiltä, että ketä hän suosittelisi tekijäksi. Hän pyysi kysymään dipl.ins. Väinö Suoniolta, josko hän suostuisi työhön. Syy siihen, että kysyin asiaaSkogströmiltä, oli yksinkertainen. Näin halusimme varmistaa sen, että valmistuvallasuunnitelmalla olisi eräällä tavalla jo ennakkoon TVH:n hyväksyntä, jostekijä on heidän kannaltaan luotettava henkilö. Väinö Suonio oli em. laitoksessamerkittävässä asemassa. Suonio lupautui työn tekijäksi. Häntä avusti liikenneselvitystenosalta dipl.ins. Pekka Rytilä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 47Kauppatutkimuksen luovuttaminen maaherra Martti Miettuselle (selin), oikealla PenttiTursas ja itse keskellä.Taajamaverkon kehittämisessä lähdettiin siitä, että kaikkien niin pientenkuin suurten keskusten kehittäminen olisi voimavarojen haaskausta. Siksi pitäisipyrkiä voimia kokoamalla ja keskittämällä kehittämään rajattua määrää taajamia.Suunnitelman tavoite ilmaistiin seuraavasti:”Lapin taajamaverkon kehittämissuunnitelman tavoitteena pidetään sitä, ettäläänin alueelle pyritään aikaansaamaan käytettävissä olevat voimavarat huomioonottaen alueen rakenteeseen tasapuolisesti sijoittuvien, kehitysedellytyksetomaavien taajamien verkosto, johon kuuluvat taajamat muodostavat hyviäsijoittumiskohteita keskittyvää asutusta ja kehittyviä palvelu- ja teollisuustoimintojavarten. Näiden taajamien on lisäksi pystyttävä turvaamaan nyt ja lähitulevaisuudessataajamien ulkopuoliselle väestölle riittävän korkeatasoisten jamonipuolisten palvelu- ja huoltotoimintojen olemassaolo”.Suunnitelman perustaksi arvioitiin keskeisten ns. taajamia kasvattavien voimienkehitysnäkymät, koskien niin julkisia kuin yksityisiä palveluja, teollisuuttaja osin myös matkailua. Edelleen laadittiin elinkeinojen arvioituun kehitykseenperustuva kuntakohtainen ja suurempia taajamia koskeva väestöennuste vuoteen1990 saakka. Ennusteen laatimisessa oli suureksi avuksi Ilkka Pätärin Etelä-Pohjanmaallakehittämä metodi, jossa normaalien väestöllisten ja muuttoliiketekijäinlisäksi arvioitiin eri elinkeinojen työllisyysvaikutusten kehitystä.Väestöennusteita laadittaessa todettiin, että vaikka läänin väkiluku oli tällöinvielä kasvussa, oli perustellut syyt otaksua väkimäärän kasvun pysähtyvän ja
48 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallalähtevän laskuun, kuten oli jo tapahtunut monilla eteläisemmän Suomen alueilla.Asiasta keskusteltiin niin liittohallituksessa kuin myös maaherra Miettusen kanssa.Hän totesi, ettei missään tapauksessa saa esittää laskevaa väestöennustetta,sillä olisi negatiivinen vaikutus eri tahoilla ja se haittaisi Lapin kehitystä. Muistanettä Pentti Tursaan kanssa tilannetta pohdimme. Olimme vakuuttuneita tulevastaväkiluvun laskusta, mutta katsoimme, ettei sellaista kehitystä nyt voida pitää yleisenäsuunnitteluperusteena huomioon ottaen erityisesti maaherran kanta. Suunnitelmassakäytetyn ennusteen mukaan Lapin väkiluku vuonna 1990 olisi ollut271 700 henkeä. Pessimistisen vertailuennusteen mukaan luku olisi ollut suurinpiirtein silloinen vuoden 1964 väkiluku 218 000. Todellisuudessa vuonna 1990läänin väkiluku oli 200 700.Eräänlaisena omantuntomme puhdistamisena suunnitelman tekstissä todettiin,että nyt käytettävä ennuste on optimistinen ja edellyttää määrätietoisia kehittämistoimiatavoitteen saavuttamiseksi. Muuten on todennäköistä, että suunnitelmissaedellytetty positiivinen väestönkehitys Lapissa muuttuu kasvavanmuuttotappion johdosta negatiiviseksi. Nämä lauseet painettiin myös vahvennetullatekstillä. Kielteinen väestönkehitys alkoi vuoden 1967 jälkeen. SilloinLapin läänin väkiluku oli korkeimmillaan, noin 221 000. 1960-luvun viimeisinävuosina Lapin väestömäärä laski dramaattisesti. Vuonna 1968 luku oli 212 000,vuonna 1969 205 000 ja jo alle 200 000 vuosikymmenen vaihtuessa vuonna 1970,198 000 asukasta. Kolmessa vuodessa väkiluku laski 23 000:lla eli yli 10 %. Syynänopeaan laskuun oli voimakas työvoiman muutto Ruotsiin. Vuonna 2005 asukaslukuoli 186 000, käytyään sitä ennen välillä jo yli 200 000:ssa.Taajamaverkon kehittämissuunnitelmaa laadittaessa päädyttiin siihen, ettäsuunnitelma on tarkoituksenmukaista rakentaa taajamatutkimuksessa määritetynalueen keskusten muodostaman järjestelmän, keskushierarkian, pohjalle ja suunnittelutoimenpiteinpyritään vahvistamaan nykyisessä järjestelmässä todettujaheikkoja kohtia.Suunnitelmassa otettiin alimmaksi mukaan otettavaksi keskustasoksi kuntakeskukset.Ne katsottiin alueellisesti merkittäviksi. Sitä alempien keskustenroolin määrittäminen tuli olla kuntasuunnittelun asia. Taajamatutkimuksessakeskuskyliksi luokitelluista taajamista päädyttiin suunnitelmassa nostamaankuntakeskustasoisiksi Kolarin, Pelkosenniemen ja Tervolan kirkonkylät. Kolarinkohdalla tehtiin valinta Sieppijärven ja kirkonkylän kesken. Kirkonkylälläkatsottiin eri syistä, mm. turismin johdosta, olevan paremmat kehittymismahdollisuudet.Se ei myöskään ollut niin lähellä Pellon kirkonkylää kuin Sieppijärvi.Kunnan hallinnollinen keskus oli tällöin Sieppijärvellä. Pelkosenniemenkirkonkylän kehittymismahdollisuuksia pidettiin heikohkoina alhaisen väestömääräntakia, mutta maantieteelliset syyt puolsivat ratkaisua. Tervolan kirkonkylänkehitysmahdollisuudet olivat paljon riippuvaisia Kemijoen ylittävän sillanrakentamisesta kirkonkylän kohdalle; näin keskuksen vaikutusalue laajentuisihuomattavasti. Silloinen lossiyhteys ei tätä taannut. Muut taajamatutkimuksessakuntakeskuksiksi luokitellut keskukset otettiin muutoksitta suunnitelmaanmukaan.
Maanmittaus 82:1 (2007) 49Lapin läänin taajamaverkon kehittämissuunnitelma 1964.
50 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaEniten päänvaivaa ja pohdintaa aiheutti aluekeskustasoon kehitettävien keskustenmäärittäminen. Tutkimuksessa aluekeskuksiksi luokiteltiin Kemijärvi ja Tornio.Ne otettiin luonnollisesti suunnitelmaan. Kemissä ja Rovaniemellä oli myöstämän tason palvelut. Suunnitelmassa päädyttiin esittämään Pellon kirkonkylänkehittämistä aluekeskustasoiseksi. Sillä katsottiin olevan hyvät edellytykset muodostuaVäylänvarren pohjoisosan keskukseksi. Keskeisemmän Lapin osalta tilanneoli pulmallisin. Lopulta päädyttiin siihen, että Sodankylän kk tulisi kehittää aluekeskustasoiseksisiten, että keskus palvelisi tällä tasolla oman kuntansa lisäksi Inarin jaUtsjoen alueita. Näin menetellen Kittilän kk jäi vain kuntakeskustasoiseksi. Eräänävaihtoehtona harkittiin sen nostamista Pellon kk:n sijasta aluekeskustasoiseksi, muttaratkaisua ei pidetty toimivana. Eräänä yksityiskohtana Kemijärven kehittämismahdollisuuksiaarvioitaessa katsottiin, että Posio olisi hyvä saada tukemaan Kemijärvenvaikutusalueen väestöpohjaa ja sitä varten tulisi tieverkon suunnittelussaottaa huomioon hyvän yhteyden saaminen Posiolta Kemijärvelle. Liittohallituksessaratkaisua pidettiin poliittisesti hyvänä, mutta kuten J.F. Pöykkö asiasta totesi, ettäkäytännössä Posiolta tullaan kuitenkin Rovaniemelle.Lapin pääkeskusten, Kemin ja Rovaniemen, osalta ei suunnitelmassa tehtyparemmuusratkaisua. Todettiin molempien olevan palveluvarustukseltaan lähesyhtäläisiä ja sellaisena tilanteen nähtiin jatkuvan. Ainoastaan todettiin, että mikälilääniin tulee koko aluetta palvelevia toimintoja, niin tuntuu tarkoituksenmukaiseltasijoittaa ne Rovaniemelle kokonaisuuden kannalta paremman saavutettavuudentakia.Yksityiskohtana todettakoon, että suunnitelmassa ei katsottu olevan edellytyksiäottaa kantaa Lapin saamelaisväestöä ja saamelaiskulttuuria erityisestipalvelevan keskuksen nimeämiseen. Eräänä mahdollisuutena tuotiin esiin Inarinkirkonkylä tällaisena saamelaiskeskuksena.Päätieverkon yleissuunnitelman laatimisen keskeisistä tavoitteista todettakoonseuraavat. Päätieverkon tuli tukea taajamajärjestelmän kehittämissuunnitelmaaja olla sen mukainen. Autoliikenteen nopea kasvu vaati alueen kehitykseenperustuvia huolellisia liikenne-ennusteita, jotta päätiestö voitaisiin heti mitoittaaja rakentaa oikeassa suhteessa liikenteeseen. Liikenne oli aktiivisin toimenpiteinpyrittävä keskittämään mahdollisimman harvoille pääteille, koska siten saatiinkäytetyistä varoista liikenteelle ja alueen talouselämälle suurin hyöty.Suunnitelmaan päätettiin ottaa vain ne tiet, joita liikenteen ja muun merkityksenpuolesta voitiin nimittää Lapin läänin pääteiksi. Niitä ovat valtakunnallisestitärkeät tiet, eri talousalueiden välistä liikennettä välittävät samoin kuin ulkomaillesuuntautuvat tiet, sekä talousalueen sisäiset päätiet, jotka yhdistivät läänintärkeimpiä taajamia.Tieverkon suunnittelun tavoiteajankohta oli vuosi 1990. Autokantaennusteoli luonnollisesti eräs keskeinen suunnitteluperuste. Henkilöautoja oli koko maassavuonna 1963 yhteensä 303 000 kpl. Ennusteen mukaan vuonna 1990 niitä tulisiolemaan 1,8 milj. kpl. Todellisuudessa niitä oli tällöin 1,9 milj. kpl. Lapin lääninosalta kehitys yliarvioitiin, johtuen käytetyn väestöennusteen suuresta poikkeavuudesta.Lapissa vuonna 1963 oli 11 500 henkilöautoa. Vuonna 1990 niitä en-
Maanmittaus 82:1 (2007) 51Lapin seutusuunnitelman runko pelkistettynä suunnitelmana.nustettiin olevan 90 300 kpl, todellinen luku oli 76 400. Vuonna 2003 luku olirunsaat 80 000 kpl. Toisaalta Lapin henkilöautokannan väkilukuun suhteutettukehitys aliarvioitiin, koska vuonna 1990 arvioitiin niitä olevan 330 kpl 1 000 asukastakohti, mutta todellinen luku oli 380 kpl/1 000 as.Taajamaverkon ja päätieverkon kehittämissuunnitelmat on päivätty vuoden1964 loppuun. Suunnitelmat julkistettiin samanaikaisesti Rovaniemellä27.4.1965. Ne saivat suuren julkisuushuomion niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.Suunnitelmien perusteella tehtiin vielä painettu julkaisu ”Lapin seutusuunnitelmanrunko”. Sekin on päivätty vuoden 1964 loppuun, mutta julkistettiin vasta
52 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asialla11.11.1965. Syy näihin päivämääriin oli se, että siirryin toiseen tehtävään joulukuunalussa vuonna 1964. Tällöin kaikki suunnitelmat olivat käytännössä valmiita,mutta eivät julkaisukelpoisessa muodossa. Sovin liittohallituksen kanssa, ettäsaatan nämä suunnitelmat myös julkaisukuntoon uudesta työpaikasta käsin.Lapin seutusuunnitelman rungon aikaansaamisessa tiivistyi oma antini Lapinseutusuunnittelulle. Tulos ei ollut yksin omaa ansiotani. Liikenneverkon suunnittelustavastasi aikaisemmin kerrotun mukaisesti Väinö Suonio apunaan PekkaRytilä. Tärkeintä lopputuloksessa oli kuitenkin Lapin seutusuunnittelun kuntainliiton,erityisesti sen liittohallituksen tekemät päätökset ja ratkaisut. Niiden perusteellamuotoutui suunnitelmien sisältö. Suunnitelmat pohjautuivat tehtyihin tutkimuksiin,mutta suunnitteluratkaisut olivat viime kädessä poliittisia päätöksiä.Koko suunnitelman laatimisen ajan liittohallituksen kokoonpano oli yhtävaihdosta lukuun ottamatta sama. Puheenjohtajana oli Pentti Tursas Rovaniemeltäja jäseninä kunnanjohtaja J.F. Pöykkö, entinen kansanedustaja, Rovaniemenmlk:sta, maanviljelijä Ville Aula Tervolasta, maanviljelijä Vilho Karanta Kemijärveltä,maanviljelijä Leevi Karila Pelkosenniemeltä, josta aluksi oli jäsenenämaanviljelijä Aapo Karppinen, sekä kunnansihteeri Aukusti Mantovaara Kittilästä.Rovaniemen kaupunginjohtaja Lauri Kaijalainen oli liittohallituksen varajäsenja osallistui usein myös kokouksiin. Myös liittovaltuuston puheenjohtajana oli samanajanjakson kauppalanjohtaja Tauno Heikkilä Kemijärveltä sekä varapuheenjohtajanametsäteknikko Pentti Norvasuo Rovaniemen mlk:sta. He myös osallistuivatliittohallituksen kokouksiin. Heikkilä oli lähtöisin Etelä- Pohjanmaalta jatunsi minua kohtaan sympatioita.Liittohallituksen kokoukset pidettiin pääsääntöisesti Rovaniemen Klubilla.Kokoukset alkoivat aina lounaalla. Aukusti Mantovaaran oli lähdettävä Kittilästäaamulla kuuden maissa bussilla Rovaniemelle, joten ruokailulle oli perusteensa.Muuten sanonta, ”syönyttä on hyvä puhuttaa”, pätee erityisesti pitkien etäisyyksienLapissa. Kukaan liittohallitukseen kokoukseen osallistuneista ei ollut tuppisuu.Asioista keskusteltiin usein pitkäänkin. Kokouksia elähdytti hyvä henki.”Lapin seutusuunnitelman runko” -julkaisun alkusanat päättyvät seuraavasti:”Nyt laadittu Lapin seutusuunnitelman runko muodostaa pohjan alueen seutusuunnittelulle.Koska työn tulos perustuu vapaaehtoiseen seutusuunnitteluun,on tämä suunnitelma Lapin seutusuunnittelun kuntainliiton esitys ja ehdotuseikä pyri sitomaan etukäteen jäsenkuntien saati muidenkaan etupiirien kannanottojasuunnitelman sisällöstä. Pyrkimyksenä on ollut alueen voimavaroihintasapuolisesti rakentuvan ja kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisensuunnitelman aikaansaaminen. Suunnitelma on laadittu rakentavassa mielessäja Lapin seutusuunnittelun kuntainliitto toivoo, että työ vastaisi tarkoitustaanja että siitä olisi hyötyä koko Lapin läänille kuin myös läänin kaikille kunnillesekä kaikille viranomaisille, jotka tavalla tai toisella joutuvat ratkomaan kysymyksiä,joilla on vaikutusta Lapin läänin vastaisessa kehittämisessä”.Lapin seutusuunnittelun kuntainliitto piti saavutusta hyvänä. Lapin seutusuunnittelulleasetettu ensimmäinen välitavoite oli saavutettu asetetun aikataulun puitteissa.
Maanmittaus 82:1 (2007) 53Katsoimme, että olimme tehneet eräällä lailla myös seutusuunnittelun historiaa. Missäänmuualla Suomessa ei tällöin ollut laadittu vastaavanlaista suunnitelmaa. Työmmesai myös alueella ulkopuolista tunnustusta. Lapin päälehdet kiittivät kuntainliittoa sentyöstä. Luonnollisesti lehdissä esitettiin myös kritiikkiä suunnitelmia kohtaan.Lapin ulkopuolella, niin julkisuudessa kuin seutusuunnittelun ammattipiireissä,työ myös pantiin merkille. Pidin pyynnöstä suunnitelmaan perustuviaesitelmiä useissa tilaisuuksissa sekä kirjoitin ammattilehtiin artikkeleita. Jo maaliskuussa1964 kuntainliitto oli isännöinyt Seutusuunnitelmien liiton järjestämääseutusuunnitteluorganisaatioiden toiminnanjohtajien neuvottelupäivää teemanataajamaverkon suunnittelu ja mitoitus seutusuunnittelussa. Ulkopuolisena pääesitelmöitsijänäoli professori Mauri Palomäki Helsingin Yliopistosta. Paikallaoli silloin aktiivisesti toimivista seutusuunnitteluorganisaatioista edustus muualtapaitsi Helsingin seutukaavaliitosta. Osanottajalista oli seuraava:Tilaisuuden isäntä Lapin seutusuunnittelun kuntainliiton liittohallituksen puheenjohtajaPentti Tursas. Tilaisuuden järjestäjä Seutusuunnitelmien liitto,toiminnanjohtaja Leo Virkkunen. Seutusuunnitteluorganisaatioiden toiminnanjohtajat:Matti Anttonen, Kokemäenjokilaakso, Henry Holmlund, Vaasanrannikkoalue, Lassi Iharvaara, Kymenlaakso, Eero Kuosmanen, Kanta-Häme,Raimo Narjus, Lounais-Suomi, Pauli Perimaa, Tampereen liikennealue, IlkkaPätäri, Etelä-Pohjanmaa, Tauno I. Saavalainen, Päijät-Häme, Heikki Toikka,Keski-Suomi, Juha Talvitie, Lappi. Muut: Mauri Palomäki, Helsingin yliopisto,Matti Tausti, Rakennushallitus, Väinö Hirvelä, Lapin lääninhallitus, PenttiRantanen, Rovaniemen maanmittaustoimisto, Aulis Hartikainen, Tampereenliikennealue, Nils Winter, Lounais-Suomi.Kun nimilistaa näin jälkikäteen tarkastelee, niin pääosa henkilöistä toimi sittemminkoko työelämänsä ajan seutusuunnittelun/seutukaavoituksen piirissä. Onluonnollista, että tällaisissa tilaisuuksissa opimme tuntemaan toisiamme lähemmin,millä ymmärrettävästi oli suuri merkitys myöhemmälle kanssakäymiselle.Oliko suunnitelmilla vaikutusta?Itse en ole tehnyt mitään laadittujen suunnitelmien vaikutusarviointia. Vuonna1964 tehty Lapin seutusuunnitelman runkosuunnitelma oli ymmärrettävästi aikansalapsi. Suunnitelmat tehtiin 25 vuoden aikaperspektiivillä ohjevuotena vuosi1990. Nyt runsaat 40 vuotta myöhemmin olosuhteet ovat suuresti muuttuneet.Jotain toki suunnitelmien kelvollisuudesta voi jälkiviisaasti sanoa.Ensinnäkin on todettava, työhön käytettävät resurssit olivat varsin vähäiset.Vuonna 1961 kuntainliiton kokonaismenot olivat 2,5 milj. mk, ja vuonna1964 47 700 mk. Budjetti oli neljän vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut, kunotetaan huomioon vuoden 1963 alussa tapahtunut rahan arvon muutos. Kuntainliitonpalveluksessa oli itseni lisäksi osapäiväinen toimistoapulainen. Piirtämistyötteetettiin ulkopuolisella henkilöllä. Päätieverkon suunnittelusta vastasivat ulkopuolisetasiantuntijat. Palkkauskuluihin meni noin puolet käytettävistä varoista.
54 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaTätä taustaa vasten saavutuksia, tehtyjä tutkimuksia ja laadittuja suunnitelmia,voi pitää ihan hyvinä. Kokonaan toinen asia on se, mikä merkitys työllä sitten onollut. <strong>Seura</strong>avassa esitettävät eräät arviot ovat omia subjektiivisia käsityksiä.Edellä jo tarkastelin laaditun väestösuunnitteen huonoa toteutumista. Arviomeni pahan kerran metsään suunnitelman perusteina käytettyjen lukujen suhteen.Toisaalta epävirallisesti olimme vakuuttuneita huomattavasti heikommasta väestönkehityksestä,millä oli epäsuorasti vaikutusta suunnitelmien sisältöön. 1960-luvun loppuvuosina tapahtuneen Ruotsiin muuton voimakkuutta emme kylläkäänosanneet ennakoida, niin rajusta ja nopeasta muutoksesta oli sittenkin kyse. Toisaaltasuunnitelman luonne ja sisältö oli sellainen, ettei väestönkehityksen suurivirhearviointi romuttanut suunnitelmassa esitettyjä keskeisiä periaatteita.Keskusverkon kehittämissuunnitelmassa päädyttiin yleisesti varsin hyvääntulokseen. Rovaniemi ja Kemi ovat tänä päivänä Lapin tärkeimmät keskukset.Aluekeskustasosta ei ole tämän päivän näkökulmasta katsoen kehittynyt mitäänitsenäistä koko läänille tyypillistä keskustyyppiä, joten Pellon ja Sodankylän kirkonkylätovat pysyneet kuntakeskuksina ja Tornio ja Kemijärvi tavanomaista kuntakeskustamerkittävämpinä keskuksina. Muut kuntakeskuksiksi jo tutkimuksessaluokitellut ja suunnitelmassa sellaisiksi esitetyt ovat myös pitäneet pintansa.Keskuskyläksi luokitellusta mutta kuntakeskukseksi esitetystä Kolarin kirkonkylästäon kehittynyt kunnan pääkeskus suunnitelmassa esitetyn ajatuksenmukaisesti. Tätä kehitystä pyrin jo 1964 vauhdittamaan mm. kahdella vähän erikoisellatavalla. Paraisten Kalkkivuori Oy oli tällöin perustamassa Äkäsjoen suuhunkalkkikaivosta ja siihen liittyvää sementtitehdasta. Samalla yhtiö suunnittelisinne myös kaivoksen tarpeita palvelevan asuntoalueen. Yritin vaikuttaa yhtiöön,että se olisi rakentanut tämän asuntoalueen Kolarin kirkonkylään. Se olisi ollutasukkaiden kannalta parempi vaihtoehto monesta syystä. Valitettavasti näin eitapahtunut. Sen sijaan silloinen Otanmäki Oy otti esityksestä vaarin, kun suunnittelivatRautuvaaran kaivoksen avaamista ja sen tarpeita palvelevien asuntojenrakentamista kaivoksen tuntumaan. Sen verran ehdotustani epäilivät, että teettivätasiasta erillisen selvityksen Tampereen yliopistossa. Siinä päädyttiin samaansuositukseen, jonka mukaan pääosa kaivosväen asunnoista tulisi rakentaa Kolarinkirkonkylään. Näin myös tapahtui. En tiedä, mikä näiden asuntoalueiden kohtaloon tänä päivänä. Kaivoksissa on ns. vesi pesässä eli toiminta on lopetettu.Tervolan kirkonkylän kehityksen jarruna ollut Kemijoen ylittävän sillan puuteoli asia, johon yritin monin tavoin löytää ratkaisua. Tiepiiri suhtautui sillan rakentamiseennihkeästi, koska se katsoi liikennemäärät vähäisiksi verrattuna sillanrakentamiskustannuksiin. Pää asialle aukeni, kun keksin esittää tiepiirille sillanpaikan suunnittelua meneillä olevan rakennuskaavan laatimisen takia. Ehdotusvaikutti, koska kyseessä oli tulevaa tarvetta koskeva paikkaselvitys eikä rakentamistaedellyttävä toimi. No myöhemmin se siltakin sitten tuli.Voimakkaasti kasvaneen matkailun vaikutusta keskusten kehitykseen ei pystyttysilloin arvioimaan. Sittemmin erityisesti Ivalon ja Kittilän kirkonkylän palveluvarustuksenkehityksessä on turismilla ollut ilmeisen suuri vaikutus. Myöskäänei osattu arvioida eräiden Lapin matkailukeskusten, kuten Saariselän, Levin
Maanmittaus 82:1 (2007) 55ja Ylläksen kehittymistä itse asiassa suuriksi yhdyskunniksi, joissa huippukausinaväkiluku ylittänee ao. kuntien pääkeskusten väkiluvut.Kittilän osalta mieleen on jäänyt eräs tieratkaisu, joka on syytä kertoa. Kittilänrakennuskaavassa oli esitetty kirkonkylän sivuuttavan ohitustien paikka.TVH pyrki tien myös nopeasti rakentamaan. Soitin TVH:n edellä jo mainitulleylijohtaja Väinö Skogströmille ja ehdotin, että ohitustien sijasta TVH rakentaisikirkonkylän läpi kulkevan tien katuna ja että ohikulkutie rakennettaisiin joskusmyöhemmin. Tämä ratkaisu palvelisi tässä vaiheessa paremmin niin yleisiä kuinpaikallisia tarpeita. Perustelin asiaa ohikulkevan liikenteen vähäisyydellä. Kunkunta lupasi kustantaa jalkakäytävät, niin läpikulkukatu rakennettiin. SilloinenKittilän kunnanjohtaja Aarne Nikka totesikin, että tämä oli ainut hyöty, mitä kuntaoli seutusuunnittelukuntainliitolta saanut.Lapin tieverkko on rakentunut pääosin silloin laaditun suunnitelman mukaisesti.Rovaniemi–Pello-yhteys kohentui varsin nopeasti. Sen sijaan PosioltaKemijärvelle esitetty päätieyhteys ei tänä päivänä ole valta- tai kantatieluokkaa.Sama koskee yhteyttä Pelkosenniemeltä Savukoskelle. Muut esitetyt päätiet sensijaan ovat valta- tai kantatieluokkaa. Ainoana lisäyksenä on tullut kantatie Ivalo–Raja-Jooseppi,perusteena yhteys Murmanskiin.Taajamaverkon kehittämissuunnitelmaa tarkastaessa tämän päivän silmin ontärkeätä huomata, että keskusten hierarkkiselle järjestelmälle ei enää ole yhtä vahvojaperusteita. Yhteiskunnan alueellisen rakentumisen perusteet ovat näiltä osinmuuttuneet. Runsaat 40 vuotta sitten hierarkkinen ratkaisuperuste ei ollut yksinkirjaviisautta, vaan Lapin olosuhteet olivat sittenkin varsin selkeät ja puolsivatvalittua suunnitelmaperustetta.Lapin seutusuunnitelman runkosuunnitelmalla oli myös yleisempää merkitystä.Lapissa suunnitelma ja siihen perustuneet tutkimukset lisäsivät yleistätietoutta läänin olosuhteista sekä kehittämistarpeista. Suunnitelma myös osoitti,että määrätietoiseen kehittämiseen on haluttaessa mahdollisuus. Samoin esitetytratkaisut korostivat sitä, että yksittäisillä toimenpiteillä on kokonaisuutta muovaaviavaikutuksia. Näin päätöksentekijät saivat tuekseen yhtäläisen raamin, jonkavaraan voisi omat ratkaisut perustaa. Sehän itse asiassa on koko seutusuunnittelunidea. Siitä kuinka suunnitelmat ovat vaikuttaneet eri viranomaisten, kuntien jaelinkeinoelämän piirissä ei minulla ole tietoa. Perustellusti voi kuitenkin otaksua,että jotain vaikutuksia on ollut. Yhtä lailla Lapin seutusuunnittelu vaikutti maanmuiden seutusuunnitteluorganisaatioiden toimintaan. Tekemämme työ oli virikkeenäuseilla muilla alueilla. Kieltämättä vaikutti vähän oudolta, kuinka etäisestäLapista voisi tulla muulle Suomelle opiksi otettavaa. Muistan että erityisesti PenttiTursas toi usein tätä saavutustamme monissa lehdistötilaisuuksissa esiin.Lapin kokemuksilla itselleni suuri merkitysAikani Lapissa, niin asutustoiminnassa kuin seutusuunnittelussakin, oli minullehyvin tärkeä monesta syystä, kuten olen edellä jo eräissä yhteyksissä todennut.Minulla oli onni saada osaavia ja ymmärtäväisiä esimiehiä, jotka antoivat vasta
56 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallavalmistuneelle insinöörille suuren toimintavapauden ja myös vastuun. Toisaaltaoltiin valmiita neuvomaan ja opastamaan vaikeuksien ilmetessä.Olen usein palannut muistelemaan seutusuunnittelun kuntainliiton päätöksentekijäinsuhtautumista niin itse asioihin kuin myös minuun. Olinhan ainoapalveluksessa ollut ammatti-ihminen. Pidän siellä saamaani kunnallispoliittistakoulutusta elämässäni hyvin ratkaisevana. Vaikka päätöksentekijät edustivat erilaisiapoliittisia suuntauksia, oli asioita käsiteltäessä aidosti esillä sekä Lapin parasettä luonnollisesti myös oman alueen ja kunnan intressit. Päätöksentekijät kyseenalaistivatmonia ehdotuksiani ja perustelivat kantansa. Näin keskustelemallapäästiin tulokseen, joka oli kaikkien hyväksyttävissä. En muista, että kertaakaanolisi mistään asiasta liittohallituksessa äänestetty.Lapissa kuntien edustajilla olivat jalat aina tukevasti maassa. Karut olosuhteetolivat opettaneet Siperian lailla realismia. Myös tulevaisuutta koskeviin ennusteisiinsuhtauduttiin eräissä tapauksissa varauksellisesti. Esitellessäni kerranTervolan edustajille kunnan tulevaisuudennäkymiä laaditun väestöennusteen pohjaltaminulle todettiin miespuolisen kuulijajoukon taholta ykskantaan, että jätäsinä poika nämä väestöennusteet heidän huoleksi.On selvää, että Lapin seutusuunnittelu kypsytti suuresti omaa seutusuunnittelutietämystäja antoi hyvän kokemusperustan käytännön työhön. Oppi myöstekemään päätöksiä vaikeissa tilanteissa. Ei minkään suunnitelman tekeminenole vain tutkimista, vaan tulevaisuutta suuntaavien erilaisten ratkaisumahdollisuuksienhahmottamista, etten sanoisi luovaa toimintaa. Tällöin valinnat vaihtoehtojenvälillä ovat lähes aina vaikeita. On vain rohjettava ja pystyttävä päättämään,että näin tehdään, vaikka ei olisi täysin varma ratkaisun oikeellisuudesta.Suoritetut tutkimukset ovat toki suunnittelulle tarpeellisia perus- ja taustatietoja,mutta seutusuunnitelma itsessään on aina henkisesti varsin vaikean pohdinnanja päättelyn tulos, synteesi siitä, mihin suuntaan tulevaa kehitystä tulisi alueellisestisuunnata. Alueelliseen suunnitteluun liittyy aina epävarmuuksia. Kyseon pitemmän ajanjakson kehittämislinjojen valinnasta. Toisaalta aluesuunnitelmienlaatijat eivät itse päätä toteuttamisesta, vaan se riippuu useiden eri tahojentoimista. Tästä syystä on suunnitelmissa tietty suurpiirteisyys tarpeen, onoltava liikkumavaraa. Itse olen pitänyt eräänä keskeisenä toimintaperiaatteenasitä, että toteutettavasta suunnitelmasta tulee päättää niin myöhäisessä vaiheessakuin suinkin ja siten että omaksuttava ratkaisu toimii mahdollisimman monissavaihtoehtoisissa tulevaisuuksissa.Lapin kokemusten jälkeen sitä piti itseään jo seutusuunnittelun kohtuullisestihallitsevana ammattilaisena sen hetkisen mittapuun mukaan. Ammatillisen osaamisenohella oli tärkeää oppia kanssakäymistä ja yhteistyötä eri viranomaisten,järjestöjen ja yritysten kanssa niin omassa maakunnassa kuin Helsingin ympyröissä.Yhteistyö on seutusuunnittelun onnistumisen perusedellytys. On saatavaeri osapuolet työhön mukaan ja mieluummin vielä sitoutumaan lopputulokseen.Tämä edistää suunnitelman toteutumista, joka käytännössä tapahtuu erillisten yksittäisratkaisujenkautta. Yhteistyön kautta oppi myös tuntemaan joukon tärkeitävaikuttajia. Se helpotti kanssakäymistä arjen asioissa.
Maanmittaus 82:1 (2007) 57Kokonaan oma lukunsa on se, että Lapissa opin myös pyörittämään kuntainliitonarkirutiinia, valmistelemaan liittovaltuuston ja -hallituksen kokoukset,pitämään pöytäkirjaa, laatimaan talousarvion ja jopa pitämään kirjanpitoa ja tekemääntilinpäätöksiä. Nämä olivat asioita, joiden osaamisella oli myös jatkossasuuri merkitys.Elämää Lapin ”lumossa”Neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden mittaiseksi vierähtänyt Lapin jakso olikaiken kaikkiaan minulle kasvattava aika ja antoi hyviä eväitä vastaiselle ammatilliselletoiminnalle. Voi tietenkin kysyä, miksi lähdin pois, jos asiat siellä olivatniin hyvin. Kysymys on perusteltu, myös perhepiirissä muuttoaikeita pohdittiinpitkään.Rovaniemellä oli muodostunut jo oma tuttavapiiri, lähinnä maanmittarikerhonkautta. Kaupunki asuinpaikkana oli miellyttävä. Lähes kaikki tarvittava olisaatavilla ja erityisesti luontoon liittyvät harrastusmahdollisuudet olivat hyvät.Rovaniemi oli myös kansainvälinen paikka. Poikkeuksetta valtiovieraat tuotiinsiihen aikaan myös Rovaniemelle, joten pongattavia riitti. Erityisesti mieleeni onjäänyt USA:n silloisen varapresidentin Lyndon B. Johnsonin vierailu. Päivä oli8.9.1963. Sinä aamuna oli perheeseemme syntynyt poika. Kun tulin uutta tulokastaja äitiä tapaamasta sairaalasta, jouduin pysähtymään Kemijoen ylittävän sillanläheisyyteen, koska Johnsonia kuljettanut poliisipäällikön musta amerikanrautaoli siinä pysäköityneenä ja varapresidentti poliisikomentajan kauhuksi seisoi yhdessätyttärensä kanssa auton konepellin päällä ja jakeli kansalle kuulakärkikyniä.En sellaisia tavoitellut, mutta mielessä kävi ajatus, että jos osaisin paremmin englantia,voisin mennä pyytämään varapresidenttiä juuri syntyneen poikani kummiksi.Luulen, että hän olisi saattanut suostua. Pojan syntymän jälkeen sitä olitohkeissaan.Viisi vuotta yhdessä paikassa on jo niin pitkä aika, että jos sen yli jatkaa,niin sinne sitä sitten helposti asettuu. Omakotitalon paikkaakin jo haeskelimme.Toisaalta seutusuunnittelussa oli 1964 saavutettu eräs tärkeä välietappi eikä työnjatkamistapa ollut selkeänä mielessä. Oli jotenkin tyhjä olo. Tuntui siltä, että olisivarmasti Lapin seutusuunnittelullekin hyväksi, jos tulevia asioita katseltaisiintoisin silmin ja ajatuksin. Omassa mielessä oli myös ajatus, ettei Lappiin saisijäädä loppuelämäksi. Oman suunnitteluteoreettisen tietämyksen parantamiseksimielessä kangasteli lisensiaatintyön tekeminen, joka Lapista käsin kirjasto- ym.syiden takia ei oikein luonnistanut. Myös sitä varmaan haaveili joistakin uusistahaasteista. Olin vasta 29-vuotias.Näihin pohdiskeluihin oli syynsä myös Lapin etäisyydellä eteläisemmästäSuomesta samoin kuin alueen luonnonolosuhteilla. Toki jo silloin pystyi tekemäänHelsingin matkan saman vuorokauden puitteissa. Lentoyhteydet toimivat,joskin eri aikatauluilla kuin nykyisin. Aamukone Rovaniemeltä Ouluun lähti siinäkello kuuden maissa. DC-3 lensi tätä väliä vajaan tunnin. Oulusta Helsinkiin lensiConvair Metropolitan ja lentoaika oli 1 tunti 20 minuuttia. Jos sattui olemaan DC-
58 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asialla3, niin lentoaika oli yli kaksi tuntia. Takaisin oltiin siinä ilta kymmeneltä. Nykyisinsuora lento Helsingin ja Rovaniemen välillä kestää 1 tunti 20 minuuttia.Lapin aikaisista lentomatkoista on jäänyt lähtemättömästi mieleen lento8.11.1963 Helsingistä Oulun kautta Rovaniemelle. Silloin Finnairin kaupunkiterminaalioli Kuparitalossa. Silmieni verkkokalvolla on edelleen kuva kahdestaterminaalissa bussia odottaneesta matkustajasta, vanhasta herrasta, joka leikki parivuotiaanlapsen kanssa. Lehtikuvista saatoin myöhemmin todeta, että he olivatmatkustajia, jotka menehtyivät myöhemmin samana päivänä tapahtuneessa Maarianhaminanlento-onnettomuudessa. Itse olin onnettomuusajankohtana lennollaHelsingistä Ouluun. Kuulin onnettomuudesta vasta päästyäni kotiin.Toinen muuttoaikeita esiin nostanut tekijä liittyi keväisiin Helsingin matkoihin.Kun Lapissa oli vielä täysi talvi, niin Helsingissä lehdet jo viheriöivät puissaja linnut lauloivat. Nämä tuntemukset olivat kyllä ristiriitaisia, koska Lapissa toisaaltaoli aikoja, jolloin etelän loskaan ei kaivannut. Monet ovat puhuneet Lapinlumosta. Tähän voin silloisten kokemusten perusteella sanoa, että ehkä vielä tietäisinajan ja paikan, jossa tämä lumo syntyy, mutta yhtälailla jolloin se häviää.Muistan erään syrjäisen maatalon emännän tokaisun Lapin lumosta, että jos jokuantaisi bussilipun, niin heti lähtisin.Jo 1960-luvulla esiintyneet Lapin suojeluvaateet ja etelän ihmisten valituksetteiden rakentamisesta Lapin erämaihin saivat siellä toimineen selkeäksi Lapinihmisten puolestapuhujaksi. Siinä missä erämaahan rakennettu tie saattoi olla eteläiselleluonnonsuojelijalle kauhistus, oli se paikalliselle ihmiselle riemastuksenaihe, vihdoinkin saadaan yhteys ”maalikyliin”.Lapin kesä oli joskus siellä ollessani pitkä ja lämmin, joskus se ei sitä ollut.Kulunut vastaus kysymykseen, minkälainen kesä teillä Lapissa on ollut, oli ”seoli eilen”. Kovat pakkaset aiheuttivat talvisin erityistoimenpiteitä. Lapsia ei voinutviikkokausiin laittaa ulos, kun pakkanen oli jatkuvasti 30 asteen paikkeilla.Autotallia ei myöskään ollut käytettävissä. Käynnistysongelmiin oli löydettäväomat keinonsa. Itse havaitsin hyväksi ottaa akku yöksi autosta irti ja lämpöiseen.Myös oli syytä olla lämmintä bensiiniä pullossa. Aamulla lämmin akku autoonja ilmanpuhdistaja pois ja kaasuttajaan suoraan lämmintä bensiiniä, oli toimivakäynnistysmenettely yli 30 asteen pakkasissa. Pitemmillä matkoilla sellaisessakylmyydessä vauhtia ei voinut olla yli 80 km tunnissa, koska voiteluaineet alkoivatjähmettyä, mikä teki ohjauksen kankeaksi. Neuvottelujen ajaksi oli parempijättää moottori käyntiin, jos halusi vielä kotiin päästä. Keväiset Lapin hanget ovatvoittamattomat, niin kuin monet turistit sen ovat huomanneet. Kyllä hilla-aikakinmuistuu mieleen, kuten myös sääsket.Pakkasia voi hyödyntää monin tavoin. Kalevi Routala perheineen asui samassatalossa. Hän piti ulkona olevan autonsa takakontissa poronruhoa, josta ottipalan tarvittaessa. Luontainen pakastin palveli hyvin poromies-maanmittarin ruokahuoltoa.”Jäädäkö Lappiin vai tulisiko katsella tehtäviä jostain muualta” pohdiskeluratkesi sitten lähes itsestään. Etelä-Pohjanmaan Seutukaavaliiton toiminnanjohtajaIlkka Pätäri oli valittu syksyllä 1964 TVH:n palvelukseen tekemään valtakunnal-
Maanmittaus 82:1 (2007) 59lista tieverkkosuunnitelmaa ja siellä tuli toiminnanjohtajan paikka auki. Tiedustelinliiton palveluksessa jo olevalta kaavoitusinsinööri Esko Kansanaholta, joskohän on hakemassa paikkaa. Kun hän ilmoitti, ettei ole siitä kiinnostunut, päätinperheneuvottelujen jälkeen hakea paikkaa. Olihan kyseessä myös kotimaakuntani.Ehkä Lapista lähtöä vauhditti myös viisivuotiaan tyttäreni toteamus samaisenakesänä nähdessään Lapualla ayrshire-lehmän, ”katso isä poro”.Etelä-Pohjanmaan Seutukaavaliiton liittovaltuusto valitsi minut liiton toiminnanjohtajaksi3.10.1964. Valinta lienee ollut helppo, koska täytin kohtuudellamuodolliset pätevyysvaatimukset ja olin paikan ainoa hakija. Lapissa päätin työnimarraskuun lopussa 1964. Läpi elämäni olen Lappia kohtaan tuntenut syvää lukkarinrakkautta.<strong>Seura</strong>ajakseni Lapin seutusuunnittelun kuntainliiton toiminnanjohtajaksi valittiindipl.ins. Tarmo Saarimäki, joka toimi silloin maankäyttötoimikunnan puheenjohtajanaKittilässä. Hän otti toimen vastaan 1.7.1965.
60 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSeutusuunnittelijana Etelä-PohjanmaallaAsettuminen taloksiKuten sanottu, koin valintani Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliiton toiminnanjohtajaksieräällä lailla helpottavaksi ajatellen niin Lapin seutusuunnittelua ja sen tulevaisuuttakuin toisaalta omaa työuraani. Oli hyvä aika vaihtaa tehtäviä. Varmastimielessä oli myös pyrkimys saada omassa kotimaakunnassa jotain aikaan. Lapissasaadut kokemukset ja oma kasvanut itsevarmuus olivat tällaisten pohdintojenhenkisenä tukena.Aktiivista seutusuunnittelua oli Etelä-Pohjanmaalla harjoitettu vuodesta1959, jolloin dipl.ins. Ilkka Pätäri oli valittu ensimmäiseksi päätoimiseksi toiminnanjohtajaksi.Seutusuunnittelun lisäksi liitto teki kuntien toimeksiannostasuunnittelutehtäviä, erityisiä kuntasuunnitelmia ja vähäisempiä yleis- ja rakennuskaavatehtäviä.Näitä töitä varten oli liittoon vuonna 1962 palkattu kaavoitusinsinööriksidipl.ins. Esko Kansanaho. Liiton päätoiminen toimistovirkailija olimerkonomi Kyllikki Väisänen.Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliitto oli nimestään huolimatta vapaaehtoinenkuntainliitto. Vaasan läänihallitus oli ilmeisesti vahingossa hyväksynyt seutukaavaliitto-nimenperussääntöä vahvistaessaan, vaikka nimi oli tarkoitettu vainlakisääteisille seutusuunnitteluliitoille. Liiton jäsenkuntien lukumäärä oli suuri,kaikkiaan 5 kaupunkia, 1 kauppala ja 28 maalaiskuntaa. Alueen väkiluku oli noin300 000. Liiton toimialue oli sikäli erikoinen, että suomenkielisen Etelä-Pohjanmaankuntien lisäksi liiton jäseninä olivat myös kaikki rannikkoalueen kaupungit,Kaskinen, Kristiinankaupunki, Pietarsaari ja Vaasa. Tämä johtui siitä, että nämäkaupungit halusivat olla vaikuttamassa koko vaikutusalueittensa suunnitteluun.Vastaava jäsenyyskäytäntö oli myös maakuntaliiton kohdalla. Etelä-Pohjanmaasuunnittelualueena poikkesi Lapista monessa suhteessa. Etelä-Pohjanmaa oli voimakastamaatalousaluetta. Suurteollisuutta ei ollut lähes ollenkaan, sen sijaan alueoli tunnettu monipuolisesta pienteollisuudesta ja ylipäätään yrittäjyydestä. Myösväestön luonteenpiirteissä oli ja on eroavuuksia. Kuten aikaisemmin olen todennut,oli Vaasan läänin rannikkoalueella toiminnassa oma vapaaehtoinen seutusuunnittelukuntainliitto,jonka toiminnanjohtajana oli dipl.ins. Henry Holmlund.Liitoilla oli läheinen yhteistyö, koska kieliraja monien asioiden käsittelyssä oliongelmallinen.Etelä-Pohjanmaalla oli seutusuunnittelua varten laadittu kokonaisohjelma,jonka mukaan työ oli edennyt. Useita perustutkimuksia oli suoritettu ja keskeisenäensimmäisenä suunnitelmana oli jo valmistunut alueen tieverkkosuunnitelma.Suunnitelman perustaksi oli laadittu myös Ilkka Pätärin kehittämään menetelmäänperustunut elinkeinojen kehitykseen perustunut väestöennuste. Tämä ennustemetodioli uusi ja sitä sovellettiin monilla alueilla, mm. Lapissa. Liittohallituksenpuheenjohtajana oli Seinäjoen kaupunginjohtaja Olavi Piha ja liittovaltuuston puheenjohtajanakansanedustaja Toivo Saloranta Kauhajoelta. Yksi liittohallituksen
Maanmittaus 82:1 (2007) 61jäsenistä oli alussa mainitsemani serkkuni, Lapuan kauppalanjohtaja Heimo Ylihärsilä.Ilkka Pätäri oli evästänyt minua uutta tehtävä varten monin tavoin. Eräs mieleenjäänyt neuvo liittyi kanssakäymiseen liittohallituksen puheenjohtajan kanssa.Pätäri oli varoittanut siitä, että kaupunginjohtaja Piha pyrkii vaikuttamaan liianpieniin käytännön asioihin; siksi minun tulisi heti alun pitäen pyrkiä torjumaantällaiset pyrkimykset. Ensimmäinen tähän liittyvä tapaus tuli itselleni yllätyksenä.Olin toimikauteni alussa jostain syystä käynyt Helsingissä ja seuraavana päivänäPiha soitti ja totesi, että olin käynyt Helsingissä enkä ollut pyytänyt häneltä lupaa.Tähän totesin vain, että ”ettekös te valinneet minut toiminnanjohtajaksi”. Asiajäi siihen, eikä Piha sen jälkeen tavanomaisiin työmatkoihini eikä muihinkaantoiminnan rutiineihin puuttunut.Ottaessani toimen vastaan en saanut liittohallitukselta tai sen puheenjohtajaltalähempiä toimintaohjeita. Liitolla oli hyväksytty toimintasuunnitelma, jokaantoi suuren liikkumavaran käytännön työlle. Mielessäni oli heti alun pitäen, ettäensimmäisenä tavoitteena täälläkin on pidettävä seutusuunnitelman runkosuunnitelmanaikaansaamista, olihan tieverkkoa koskeva suunnitelma jo olemassa. Sitenseuraavana suunnitelmana tulisi olemaan taajamaverkon kehittämissuunnitelmanaikaansaaminen.Tutkimuksilla työ alkoiEtelä-Pohjanmaalla tein Lapin lailla muutamia seutusuunnittelututkimuksia. Ensimmäisenälaadin suomenkielisen raportin Mauri Palomäen tekemästä Etelä-Pohjanmaan yhdyskuntarakennetta käsitelleestä englanninkielisestä väitöskirjasta.Näin saatiin Palomäen ansiokas työ laajempaan tietoisuuteen. Tutkimusaluekäsitti koko Etelä-Pohjanmaan alueen, siis sekä suomen- että ruotsinkielisen alueenmuodostaman kokonaisuuden. Etelä-Pohjanmaalla tämä kieliraja oli monissakuntien välisissä asioissa merkittävä vedenjakaja. Palomäen tutkimuksessa todettiinVaasa koko alueen merkittävimmäksi keskukseksi, mitä se yksiselitteisestimyös oli. Seinäjoki-keskeisellä suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla tämä toteamuseräitä harmitti, koska monet halusivat nähdä Seinäjoen Vaasan vertaisenamonien palvelujen sijaintikohteena. Kokkola alueen pohjoisosassa oli hiukan eriasemassa. Sen vaikutus tuntui osin myös Etelä-Pohjanmaalla, mutta erityisestiKeski-Pohjanmaalla. Tutkimuksen tulokset antoivat siten jo viitteitä eräisiin vaikeuksiin,joihin suunnittelussa saatettaisiin joutua.Mielestäni tärkein Etelä-Pohjanmaalla tekemistäni tutkimuksista koski rakennustoimintaa.Siinä selvitettiin kunnille tehdyn kyselyn perusteella viisivuotiskaudella1961–65 valmistuneiden rakennusten määrä, laatu ja sijoittuminen.Lisäksi selvitettiin kuntien harjoittamaa maapolitiikkaa. Taustalla oli erityisestikaksi asiaa, toisaalta tehdyt havainnot varsinkin omakotitalojen ja osin teollisuusrakennustensijoittumisesta hajanaisesti rakennuskaava-alueiden ulkopuolelle jatoisaalta tulossa oleva maalaiskuntien vastuun kasvaminen rakennuskaavojenlaadinnassa. Tutkimuksella pyrittiin kiinnittämään kuntien huomiota rakennus-
62 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatoiminnan ohjaamisen tärkeyteen ja toisaalta antamaan käyttökelpoisia välineitätähän työhön.Tutkimuksessa todettiin, että tarkastelujaksona 1961–65 oli alueen kauppala-ja maalaiskunnissa rakennettu omakotitaloja haja-asutusalueille enemmänkuin kaava- ja rakennuskieltoalueille. Vastaavaa hajoamista todettiin myös teollisuusrakennustensijoittumisessa. Eräissä kunnissa vain alle 20 % omakotitaloistaoli rakennettu kaava-alueelle, huomattava osa juuri kaava-alueen ulkopuolellelähituntumaan. Tutkimustulokset antoivat aiheen järjestää asian merkeissä kuntienkaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaisille neuvottelupäivät. Tutkimus saipoikkeavan suurta kiitosta. Tutkimuksen perusteella monet kunnat tarkensivatkinohjauspolitiikkaansa. Tutkimuksen tuloksia esiteltiin laajasti myös lehdistössä tavoitteenakiinnittää yksittäisten rakentajien huomiota ongelmiin, joita saattaa seuratahuonosti valitun sijaintipaikan johdosta. Kaava-alueelle sijoittumista puolsiniin kunnallistekniikan olemassaolo kuin mahdollisesti tarpeelliseksi tuleva rakennuksenmyynnin ilmeinen helppous verrattuna haja-asutusalueella olevan rakennuksenmyyntimahdollisuuksiin.Markkinoimamme politiikka oli sille ajalle tyypillistä. Tällöin kiinnitettiinhuomiota keskusten kehittämiseen ja korostettiin suunnittelemattomantaajamien lieveasutuksen syntymisen ongelmallisuutta. Rakennuspaikan valintaanvaikutti käytännössä hyvin usein halu rakentaa omalle maalle, vaikkasijainti ei ehkä työpaikkaan nähden olisi ollut paras mahdollinen. En muista,että silloin olisi tullut sijaintiperusteena esiin hyvä ja miellyttävä ympäristö,kun haluttiin rakentaa kaava-alueen ulkopuolelle. Nämä arvot ovat myöhemmänajan ilmiöitä. 1960-luvulla vielä rakennettiin uutta. Vaikka muuttoliikemaaseudulta oli vilkasta, ei varsinaista autioitumista vielä tapahtunut. Kaikillarakennuksilla oli käyttöä. Tänä päivänä tilanne on varmasti kovin erilainen.Kyläyhteisöt kuntien tuella houkuttelevat monin paikoin uusia asukkaita, jottavarsinkin kylän koulun toiminta voitaisiin turvata. Ympäristöviranomaistenestelyistä huolimatta monet haluaisivat muuttaa ja muuttavatkin kesämökkinsäympärivuotiseen käyttöön soveltuvaksi jne. Nämä esimerkit havainnollistavathyvin sitä, että suunnitteluperiaatteita joudutaan ajan myötä tarkistamaanvastaamaan ajan henkeä.Vapaaehtoisen seutusuunnittelun vaikeudetVarsin pian huomasin, ettei Etelä-Pohjanmaalla pystytä vapaaehtoisen seutusuunnittelunpuitteissa laatimaan Lapin seutusuunnitelman rungon kaltaista suunnitelmaa,vaikka sellaisen aikaansaaminen oli tavoitteeksi hyväksytty. Tähän oli montasyytä. 1960-luvulla tuli selkeästi esiin Vaasan ja Seinäjoen välinen kilpailu, ettensanoisi valtataistelu. Vaasan sodanjälkeinen kehitys ei ollut ollut yhtä voimakastakuin muiden vastaavankokoisten kaupunkien ja tästä syystä sen asema koko Etelä-Pohjanmaanmerkittävimpänä keskuksena oli alkanut horjua. Toisaalta samanaikaisestiSeinäjoki oli alkanut kehittyä selkeäksi suomenkielisen Etelä-Pohjanmaanmaakuntakeskukseksi. Totesin tämän tilanteen mm. 28.3.1966 Seinäjoella
Maanmittaus 82:1 (2007) 63järjestetyssä Seutusuunnitelmien Liiton valtuuskunnan kokouksessa pitämässäniesityksessä seuraavasti:”Kun tarkastellaan koko Etelä-Pohjanmaan talousaluetta, niin siellä on tällähetkellä kaksi maakuntakeskusta Vaasa ja Seinäjoki. Voidaan sanoa, että jovanhastaan on tämä jako ollut voimassa kuntien yhteistoiminta-alueissa jamaakunnallisten järjestöjen kohdalla. Viimeaikainen kehitys näyttää jakavanalueen kahtia myös taloudellisessa mielessä ainakin osaksi. Yhtenäisiä kokonimettyä talousaluetta peittäviä toimintoja on siten ilmeisesti melko vähän jamäärä on pienenemässä. Oikeastaan vain hallinnon osalta yhteenkuuluvuuttaon enemmän, joskin se tapahtuu pääasiassa läänin puitteissa, jolloin osa Keski-Pohjanmaata on jo mukana.Nykyoloissa voitaisiin siis melko perustellusti katsoa, että Etelä-Pohjanmaantalousalue muodostuu kahdesta eri talousalueesta, joskin näiden välinenvaikutusalueraja on kielirajan johdosta eri toimintojen kohdalla erilainen. Ontäysin ymmärrettävää, että tällainen Etelä-Pohjanmaan rakenteessa tapahtuvamurros ei selkiinny nopeasti. Se aiheuttaa itse alueella pieniä kahnauksia ennenkuin uuteen tilanteeseen sopeudutaan. Se vaikeuttaa seutukaavatyötä, koskatärkeimpien keskusten välinen työnjako ei ole täysin selvillä.”Tämä isojen keskusten roolimuutos alkoi järkyttää aikaisempaa valtatasapainoa.Se heijastui myös näitä kaupunkeja alemman tasoisten keskusten rooleihinja kuntien välisiin suhteisiin. Taustalla oli mielenkiintoinen kehitysilmiö. Seinäjoenaseman voimistuminen oli alkanut itse asiassa sen tulemisesta keskeiseksirautateiden solmukohdaksi. Tällöin monet ennen Seinäjokea vahvemmat kunnat,mm. Lapua ja myös Kurikka kokivat tilanteen ajan myötä niiden kehitysmahdollisuuksiauhkaavaksi. Ennen vakaana olleen tilanteen järkkyminen johti ymmärrettävästisopeutumisvaikeuksiin. Kun mukaan otetaan vielä kielirajan aiheuttamatkäytännön vaikeudet, oli tuloksena ajan myötä koko Etelä-Pohjanmaan ulkoisenkilpailukyvyn heikkeneminen. Keskinäinen nahistelu esti voimien kokoamisen.Eräänä käytännön seurauksena oli mm. se, ettei Etelä-Pohjanmaalle saatuheti alun pitäen voimakasta yliopistoa silloin kun yliopisto<strong>laitos</strong>ta laajennettiinmaan eri osiin. Vaasa ja Seinäjoki kilpailivat yliopistosta keskenään ja luu jäimolempien käteen. Vasta myöhemmin, vuonna 1966, Vaasaan saatiin yksityisensäätiön ylläpitämä kauppakorkeakoulu, joka muuttui Vaasan yliopistoksi vuonna1991. Sittemmin Vaasan on perustettu ruotsinkielisiä yliopistojen yksikköjä.Seinäjoki puolestaan on kehittänyt yhteistyötä erityisesti Tampereen ja Helsinginyliopistojen kanssa, joiden yksikköjä siellä sijaitsee.On selvää, että tällaisessa keskeisessä alueellisen rakenteen murrostilanteessaei vapaaehtoisella seutusuunnittelukuntainliitolla ollut mahdollisuutta esittäätulevaisuuteen suuntautuvia ratkaisuja ja tehdä valintoja, joista olisi saatu yksimielisyyttä.Tilannetta vaikeutti myös se, että Etelä-Pohjanmaan yleisiä kehittämiskysymyksiäja isompien keskusten rooleja selviteltäessä eräät pienemmät kunnatkatsoivat seutukaavaliiton vain toimivan isojen kuntien puolesta ja jättävänhuomiotta pienten kuntien kehittämistarpeet.
64 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaNiinpä esimerkiksi Peräseinäjoen kunta erosi seutukaavaliitosta, koska liittokunnan mukaan ei ollut antanut sen mielen mukaista lausuntoa eräästä tiehankkeesta.Peräseinäjoki lähetti eropäätöksensä jälkeen liiton muille pienille kunnillekirjeen, jossa ehdotti myös niille eroamista seutukaavaliitosta. Toimenpide ei kuitenkaanjohtanut ketjureaktioon. Liittohallitus vastasi Peräseinäjoen kirjeeseen lähettämälläkaikille jäsenkunnille omaa toimintapolitiikkaansa selostavan kirjeen.Siinä mm. todettiin, ettei liitto voi perustaa kantaansa jonkin kunnan uhkavaatimuksenmukaiseksi, vaan että kannanoton tulee perustua alueelliseen näkemykseenseutukaavaliiton roolin mukaisesti. Kuntien omat kannat tulevat esiin niidenomissa lausunnoissa.Toinen muistiini jäänyt reaktio tuli eräässä liittovaltuuston kokouksessaLehtimäen edustajan, kansanedustaja Eino Uusitalon taholta. Maaherra MarttiMiettusen johdolla toiminut kehitysaluekomitea oli vuonna 1965 mietinnössäänesittänyt, että Etelä-Pohjanmaalta tukea saavien alueiden joukkoon luettaisiinLehtimäen ja Soinin kunnat. Eräs maakunnallinen lehti oli haastatellut minuamietinnön johdosta. Lehti otsikoi koko sivun juttunsa toteamuksellani, ettei minunkäsityksen mukaan Lehtimäen ja Soinin kehitys ratkaise Etelä-Pohjanmaankehitysongelmia. Taustalla oli esittämäni ajatus, että tukea saavien alueiden piiriinolisi ollut luettava koko Etelä-Pohjanmaa. Uusitalo esitti lehtijutun johdosta ankaranminuun kohdistuneen arvostelun. Se oli niin raju, että nousin seisomaan hänenpuheenvuoronsa ajaksi. Esittämäni ajatus oli varmasti perusteltu, mutta ymmärsinUusitalon reaktion, siinä oli hyvä mahdollisuus tehdä myös politiikkaa. Itse enlehtijutun otsikkoa ollut kuitenkaan valinnut. En muista, että olisin saanut asianjohdosta liittohallitukselta mitään palautetta. Päinvastoin luulen, että pääosa jäsenistäoli kanssani asiasta samaa mieltä.Etelä-Pohjanmaan perinteisen alueellisen rakenteen ja kuntien välisten valtasuhteidenjärkkyessä tuli tilaa myös kuntien kasvavalle keskinäiselle kilpailulle.Erityisesti tämä ilmeni kuntien yhteistoimintaa edellyttäneiden julkisten palvelujensijaintipaikkojen määrittämisessä, kuten ammattikoulujen ja B-sairaaloidenkohdalla. Näissä kilpailuissa tuli esiin kateus-käsitteen kaksi eri muotoa, rikkaanja köyhän kateudet. Rikkaan kateudella tarkoitetaan sitä, että tehdään sama minkänaapurikin. Köyhän kateus puolestaan tarkoittaa sitä, että estetään naapuriasaavuttamista sitä, mihin itse ei pystyisi. Molemmille määritelmille löytyi tällöinkokemusperäistä tukea. Voi olla, että määritelmät soveltuvat myös tämän päivänarkeen, muissakin tapauksissa kuin kuntien välisissä mittelöissä.Yhtä kaikki tilanne oli tällöin sellainen, ettei määrätietoiselle alueellisellesuunnittelulle ollut mahdollisuutta, vaikka sen tarve juuri alueellisen rakenteenmurroksessa olisi ollut erityisen suuri. Eteläpohjalaiseen luonteeseen kuuluumyös voimakas itsenäisyys, ja ulkopuolista määräilyä vierastetaan. Tästä syystäen yrittänytkään tarjota liittohallituksen pohdittavaksi erilaisia aluerakenteen jataajamaverkon kehittämismahdollisuuksia. Sen sijaan yritin virittää keskusteluakirjoittamalla asiasta lehtiin ja eräisiin julkaisuihin. Eräs tällaisista julkaistiin Etelä-PohjanmaanMaakuntaliiton ”Kytösavut X” -julkaisussa vuonna 1966 otsikolla”Näkökohtia Etelä-Pohjanmaan kehittämistavoitteista seutukaavoituksen kannal-
Maanmittaus 82:1 (2007) 65”Kytösavut X” -julkaisussa olleeseen kirjoitukseen sisältynyt ”Ehdotus Etelä-Pohjanmaanensisijaisiksi kehityskohteiksi sekä tähän liittyvä päätieverkko”.
66 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallata”. Artikkeliin sisältyi myös oheisen kuvan mukainen ehdotus Etelä-Pohjanmaanensisijaisiksi kehityskohteiksi sekä tähän liittyvä päätieverkko.Artikkelin tarkoituksena oli provosoida keskustelua siitä, mitkä paikat tulisipyrkiä kehittämään alueen pääkeskuksiksi ja siitä, että tällaisista kehittämispäämääristätulisi voida myös alueella sopia. Ehdotus perustui näkemykseen, ettäVaasa ja Seinäjoki muodostavat selkeät pääkeskukset. Seinäjoen vähäinen väestömääräei kuitenkaan yksin riitä, siksi toin esiin ajatuksen luoda suomenkieliselleEtelä-Pohjanmaalle ydinalue, joka silloin muodostui Kauhava–Kauhajokiakselista.Sitä epäilin kuitenkin liian pitkäksi, jolloin Lapua–Kurikka-akseli olisiehkä toimivampi ratkaisu. Kokkola–Pietarsaari ja Närpiö–Kaskinen keskusparitolivat perusteltuja valintoja niin palvelujen, teollisuuden kuin satamienkin osalta.Alavus–Ähtäri keskuspari alueen kaakkoisosassa omasi käsitykseni mukaanparhaimmat kehitysmahdollisuudet. En muista, että artikkelini olisi aiheuttanutmitään keskustelua. Toteutui suomalainen tapa sivuuttaa hankalaksi koettu asia,vaieta se kuoliaaksi.Seutusuunnittelun arkea ja juhlaaEdellä todettuihin seutusuunnittelua rajoittaviin tekijöihin oli vapaaehtoisen seutusuunnittelunaikana vain sopeuduttava. Eteenpäin ei päästäisi ennen kuin saataisiinlakisääteinen seutukaavoitus alueella käyntiin. Seutukaavan laatimismääräyksenantamista hidasti sama asia kuin Lapissa, pitäisi saada laki muutettua siten,että seutukaava voitaisiin laatia koko maakuntaa koskevana eikä vain joillekinsuppeille alueille.Seutukaavan laatimismääräystä odoteltaessa jatkettiin liitossa tutkimustoimintaa.Tein mm. kauppaa koskevan selvityksen, ja ulkopuolisten asiantuntijoitten toimestalaadittiin maa- ja metsätaloutta koskenut selvitys. Käynnistettiin myös vesivarojaja luonnonsuojelua koskeneet selvitykset. Kuntia pyrittiin palvelemaan entistäparemmin niiden omissa kaavoitustehtävissä. Toimintaedellytyksiä paransi myösse, kun liitolle saatiin vuonna 1966 palkattua kartanpiirtäjäksi Paula Rajasaari.Esko Kansanahon työ kuntien toimeksiantojen suorittajana oli selkeä erillinentoimintalohko. Toimeksiantoja olisi ollut enemmän kuin pystyttiin suorittamaan.Kansanahon kanssa myös pohdittiin seutusuunnittelutoiminnan sisältöä,mitä olisi mahdollista tehdä, ja mitä ei kannattaisi yrittää.Vuonna 1966 oli ohjelmassa myös kaksi merkittävää tapahtumaa. Maaliskuussapiti Seutusuunnitelmien Liiton valtuuskunta vuosikokouksensa Seinäjoella,kuten jo edellä totesin. Tilaisuus oli alueella merkittävä. Näin voitiin esitelläsaavutuksiamme maamme muiden seutusuunnitteluorganisaatioiden edustajille,sekä sanoin että erityisen näyttelyn avulla.Saman vuoden syksyllä järjestettiin myös seutukaavaliiton 10-vuotisjuhlaliittovaltuuston kokoukseen liittyen. Tervehdyssanoissaan liittovaltuuston puheenjohtajaToivo Saloranta totesi, että tähänastinen toiminta on painottunut tutkimuksiin,mutta otaksui alkavalla kymmenvuotiskaudella painopisteen siirtyvän suunnittelunpuolelle. Sen edellytyksenä on kuitenkin toiminnan lakisääteistäminen.
Maanmittaus 82:1 (2007) 67Liittohallituksen puheenjohtaja Olavi Piha esitti liiton historiikin, jossa hän kuvasiniin liiton perustamisvaiheet kuin tehdyn työn. Hän totesi tehtyjen tutkimustenhyödyn riippuvan paljon siitä, kuinka niitä voidaan alkavassa suunnittelussa hyödyntää.Hän myös korosti seutukaavaliiton merkitystä yhteydenpitäjänä eri viranomaisiin,järjestöihin ja elinkeinoelämän edustajiin. Juhlapuhujaksi oli saatusisäasiainministeri Martti Viitanen. Hän toi esiin alueellisen suunnittelun tarpeenmonilla kehittyvän yhteiskuntaelämän alueilla, kuten koulunuudistuksessa, kuntauudistuksessaja sairaalatoimen sekä ammattikoulutuksen alueilla. Kaikissa näissätehtävissä toimiva seutusuunnittelu voi olla hyödyksi. Viitanen käsitteli myös pulmallistalakisääteisen seutukaavoituksen aloittamista Vaasan läänin alueella. Häntotesi asiaa ministeriössä selvitettävän, mutta lopullista ratkaisua ei ole vielä näköpiirissä.Todettakoon, että Viitasesta tuli sittemmin Vaasan läänin maaherra.Pulmallinen kuntauudistussuunnitteluVuonna 1967 voimaan tulleen kuntauudistuksen suunnittelulain perusteella pyysiVaasan lääninhallitus 2.5.1967 myös Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliitolta perusteltuaehdotusta toimialueeltaan kuntauudistusta koskevaksi suunnitelmaksi.Pyynnön perusteella liittohallitus päätti, että toimiston tulee laatia alustava ehdotuskesän aikana, joka sitten lähetetään tiedoksi ja lausunnolle jäsenkuntiin. Kuntienlausunnot saatuaan liittohallitus antaa oman lausuntonsa lääninhallitukselle1.10.1967 mennessä.Vireillä ollut kuntauudistus oli puhuttanut kunnallisväkeä jo vuonna 1966.Asia oli esillä myös seutusuunnitteluorganisaatioissa, koska lakia valmistellut komitealähti siitä, että seutukaavaliitoilla ja vastaavilla on keskeinen rooli kuntauudistussuunnitelmienlaadinnassa. Laissa tämä todettiin siten, että lääninhallitustenon laadittava alueiltaan viralliset suunnitelmat, mutta niiden perustaksi on pyydettävämm. seutusuunnitteluorganisaatioiden lausunnot.Etelä-Pohjanmaalla kuntauudistukseen oli suhtauduttu hyvin pidättyvästieikä asiasta siten ollut virinnyt kunnon keskustelua. Tässä ilmapiirissä oli ymmärrettävästivaikea lähteä tekemään kuntauudistuksesta lain tarkoittamaa suunnitelmaa.Työhön oli kuitenkin ryhdyttävä. Kuntauudistuksen tavoitteiden mukaisestipiti pyrkiä 8 000 asukkaan kuntakokoon, joko niin, että ao. alueen kunnat yhdistetään,tai että ne muodostavat yhteistoiminta-alueen. Suunnitelmamme tavoitteeksiasetimme vain aluemääritysten tekemisen ilman kannanottoa siihen tulisikokunnat liittää yhteen vai riittäisikö vain yhteistoiminta määritetyn kuntaryhmänpuitteissa.Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliiton silloisen toiminnanjohtajan Leevi Rentolankanssa aloimme yhteistoiminnassa suunnitelmaa valmistella. Kävimme kaikissakunnissa keskustelemassa suunnitelmasta. Ilmapiiri oli tilaisuuksissa viileäeikä ymmärtämystä asiaa kohtaan juuri ollut. Koko asiaa pidettiin turhana ja katsottiin,ettei meidänkään tulisi siihen sekaantua.Kesällä 1967 valmistui liittohallituksen edellyttämä alustava suunnitelma.Se sisälsi kaksi vaihtoehtoista ratkaisua sekä eräiltä osin kolmannen. Oheisena on
68 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakartta vaihtoehdosta yksi. Laatimamme kuntauudistussuunnitelmaluonnoksen käsittelyliittohallituksen kokouksessa oli erikoinen. Odotin asiasta viriävän vilkkaankeskustelun. Näin ei kuitenkaan käynyt. Suunnitelma vain merkittiin tiedoksi japäätettiin lähettää kuntiin lausunnoille. Suunnitelma nostatti kuntien keskuudessakuumia tunteita. Sain kuitenkin ainoastaan yhden tappouhkauksen. Kriittisetreaktiot olivat ymmärrettäviä. Suunnitelmien laatimisperusteissa oli kovin kaavamaisiaehtoja. Myöskään uudistuksen toteuttamisesta saatavista hyödyistä ei oltuvakuuttuneita. Oman kunnan itsenäisyys oli tärkeä arvo sinänsä.Minulla ei ole tietoa käsittelikö liittohallitus laatimaamme alustavaa ehdotustamahdollisten kuntien lausuntojen pohjalta vai ei. Aikanaan Vaasan lääninhallituksenkuntauudistustoimikunta koko lääniä koskevassa ehdotuksessa pitäytyisuomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla esittämäämme alustavaan, oheisen kartanmukaiseen ratkaisuun muuten paitsi, että Vimpeli oli otettu Lappajärven ja Evijärvenmuodostamaan aluekokonaisuuteen, kuten olimme toisessa vaihtoehdossamyös esittäneet.Lääninhallitusten laatimien suunnitelmien perusteella laadittiin sittemminkoko valtakuntaa koskevat suunnitelmat ja esitys eduskunnalle suunnitelmien toteuttamiseksi.Eduskunta ei esitystä sittemmin kuitenkaan hyväksynyt ja asia jäisikseen. Vuosien saatossa on kuntaliitoksia toteutettu jonkin verran. Toisin kuinVaasan rannikkoalueella, ei suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla kuntauudistusole johtanut kuin yhteen liitokseen. Vuoden 2005 alusta Peräseinäjoki on liitettySeinäjokeen. Ratkaisu ei ole vuonna 1967 laaditun suunnitelman mukainen, jossaPeräseinäjoen ja Jalasjärven esitettiin muodostavan kuntaryhmän. Isomman,koko maata koskevan kuntaremontin tarpeesta on jatkuvasti keskusteltu. Asiaon aktualisoitunut vuonna 2005 aloitetun kunta- ja palvelurakenneselvityksenmuodossa.Seutukaavan laatimismääräyksen odotteluaSisäasiainministeriössä valmisteltiin kaiken aikaa Vaasan läänin eri alueiden osaltaseutukaavan laatimismääräysten antamista. Tällöin erityiseksi ongelmaksi nousiseutukaava-alueiden määrittäminen. Kieliraja koettiin vaikeaksi aluemäärittelynperustaksi. Suunnittelualueen tulisi vireillä olevan lakimuutoksen mukaan olla toiminnallinenkokonaisuus. Ajatellen koko Vaasan lääniä nousi toiseksi pulmaksiKeski-Pohjanmaan vähäinen väestömäärä sekä alueen epämääräisyys, koska Kalajokilaaksoei pitänyt hyvänä Kokkola-keskeistä seutukaava-aluetta. Toisaalta ruotsinkielisetolisivat halunneet oman seutukaava-alueen piiriin koko ruotsinkielisenrannikkoalueen. Tällöin taasen Kokkolan vaikutusalue olisi jakautunut kahtia.Etelä-Pohjanmaalla toimivat vapaaehtoiset liitot halusivat alueilleen omatseutukaavaliitot kielirajan mukaisin rajauksin. Kokkolan seudulla toiminut aluesuunnitteluyhdistysesitti kuitenkin loppuvuodesta 1966 seutukaavamääräyksenantamista koko läänin kattavalle alueelle. Tämä tulikin ratkaisuksi vuonna 1969annetussa päätöksessä. Sitä edelsivät moninaiset valtakunnan tasolla tapahtuneetpoliittiset neuvottelut.
Maanmittaus 82:1 (2007) 69Vaihtoehto 1 Etelä-Pohjanmaan kuntauudistussuunnitelmaksi 1967.
70 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVaasan läänin seutukaavaliitosta tuli ymmärrettävästi täysin kaksikielinen.Ratkaisu oli varmasti koko alueen kannalta mielekäs, vaikka käytännön työssäolikin kaksikielisyydestä johtuvia ongelmia. Noin 100 jäsenen liittovaltuuston kokouksissakäytettiin simultaanitulkkausta. Itse en tässä vaiheessa ollut enää alueenseutusuunnittelussa mukana. Koko lääniä koskenut yhteiselo kuitenkin päättyimaakuntien liittoja muodostettaessa. Vaasan läänissä tämä tapahtui vuoden 1994alussa.Etelä-Pohjanmaan visiittiLapin kokemusten jälkeen toimintani Etelä-Pohjanmaalla ei sujunut siten kuinolin ennakkoon ajatellut. Aktiiviselle suunnittelutoiminnalle ei ollut käytännönedellytyksiä kuten edellä olen kertonut. Asiantilalle oli myös järkeenkäyvät syyt.Tilanne ratkeaisi vasta toiminnan saatua lakisääteiset puitteet.Etelä-Pohjanmaalla jouduinkin erityisesti pohtimaan vapaaehtoisen ja lakisääteisenseutusuunnittelun erilaisia toimintamahdollisuuksia. Kyse ei ollut yksinlakisääteisyyden antamasta muodollisesta selkänojasta, joka kylläkin oli edellytyksenäpäätöksenteolle tilanteissa, jolloin jäsenkunnilla oli ristiriitaisia näkemyksiä.Lakisääteinen toiminta antaisi työlle myös huomattavasti paremmat taloudellisetedellytykset, koska valtio osallistuisi puolella hyväksyttäviin kustannuksiin.Olisi mahdollista palkata työn tarvitsemaa monipuolista henkilöstöä sekä hyödyntääenemmän ulkopuolisia asiantuntijoita. Yhtä lailla merkittävä näkökohtaoli se, että lakisääteiseen seutukaavoitukseen valtion eri viranomaiset suhtautuivatjo saatujen kokemusten mukaan suuremmalla vakavuudella kuin vapaaehtoisentyöhön.Näiden tosiasioiden edessä ja ottaen huomioon epävarmuus siitä, koska lakisääteinentoiminta voisi Etelä-Pohjanmaalla alkaa, alkoi oma innostukseni työhönlaantua. Kun Seutusuunnittelun keskusliitto, nimeä vaihtanut SeutusuunnitelmienLiitto, oli vuoden 1966 lopulla päättänyt tehostaa toimintaansa ja palkata mm.päätoimisen toiminnanjohtajan, alkoi vakanssi kiinnostaa mielessä. Eräiltä tahoiltaoli myös otettu yhteyttä ja kehotettu harkitsemaan asiaa. Paikka tuli auki alkuvuodesta1967. Pitkällisen harkinnan ja epäröinnin jälkeen päätin paikkaa hakea.Oli selvää, että paikka kiinnostaisi monia ja mitään varmuutta valinnasta ei ollut.Perheen piirissä mahdollinen siirtyminen Helsinkiin askarrutti eniten. Olosuhteidenmuutos tulisi olemaan suuri. Jo kehittyneet sosiaaliset suhteet väistämättä hiipuisivat,kuten kävi Lapista lähtömmekin jälkeen. Niin sitten kävi, että sain paikan.Aloitin työt uudessa toimessa 1.8.1967. Palaan valintaprosessiin vielä, muttasitä ennen muutama ajatus Etelä-Pohjanmaan visiitistä.Visiitti-nimitys lienee paikallaan, koska toimintani Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliitossakesti vain kaksi ja puoli vuotta. Huolimatta siitä, ettei työssä päästyetenemään siten kuin olin ajatellut, oli ajanjakso monella lailla kuitenkin opettavainen.Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliitto oli organisaationa Lapin seutusuunnittelunkuntainliittoa huomattavasti suurempi. Jäsenkuntia oli 34 ja liittovaltuustossa
Maanmittaus 82:1 (2007) 71Helsinkiin muuttoa pohtinut perheemme vuonna 1967. Kuvassa vaimoni Maire sekä lapsemmeTuija ja Tuomo.oli edustajia lähes 50, kun Lapissa oli seitsemän jäsenkuntaa ja liittovaltuustossaalle 10 jäsentä. Etelä-Pohjanmaalla en oppinut tuntemaan kaikkia päätöksentekijöitäsiten kuin Lapissa. Liittovaltuuston suuresta kokoonpanosta johtuen kokouksissaasian käsittelyn oli pakko olla varsin muodollista.Liittovaltuuston puheenjohtaja Toivo Saloranta oli kokenut kunnallispoliitikkoja myös kansanedustaja. Hän piti kokousasiat hyvin käsissään ja pystyihienosti hoitamaan vaikeatkin asiat. Sellainenhan oli mm. edellä kertomani EinoUusitalon minua kohtaan esittämäni arvostelu. Toinen mieleen jäänyt tapaus sattuiSeutusuunnitelmien liiton Seinäjoella pidetyssä edustajakokouksessa, jonkapuheenjohtajana Saloranta toimi. Kokouksessa esitettiin ankaraa arvostelua liitonhallitusta kohtaan Seutusuunnitelmien liiton 10-vuotistilaisuuden suurista budjetinylittäneistä kustannuksista ja katsottiin, ettei hallitukselle voida antaa tilijavastuuvapautta. Liiton asiamies Leo Virkkunen alkoi hermostua ja tilannettaläheltä seuranneena kuulin, kun hän sanoi asian käsittelyn yhteydessä Salorannalle,että hän kirjoittaa kuluista henkilökohtaisen shekin. Saloranta toppuutteliVirkkusta toteamalla, että älä hätäile, on sitä ennenkin ollut vaikeita paikkoja.Saloranta vakaalla johtamistavallaan pystyi tilanteen laukaisemaan ja hallitus saivastuuvapauden evästyksellä, ettei vastaava saa toistua, on elettävä budjetin mukaan.Tästä neuvosta otin itsekin vaarin.Luonnollisesti läheisin kanssakäyminen minulla oli liittohallituksen puheenjohtajan,kaupunginjohtaja Pihan kanssa. Hän oli asemansa tuntema henkilö eikä
72 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallameidän kesken kehittynyt mitään läheistä työtoveruutta. Seutukaavaliiton hallituksenpuheenjohtajuus oli vain yksi hänen monista luottamustehtävistä ja kaupunginjohtaminen vei pääajan. Alkutunnustelujen jälkeen ei minulla ollut kuitenkaanmitään vaikeuksia hänen kanssa, joskaan mitään strategiakeskusteluja enhänen kanssa käynyt. Olavi Piha oli yleispoliitikko eikä käytännön suunnitteluunperehtynyt siten kuin Pentti Tursas Lapissa.Etelä-Pohjanmaalla yhteiskunnan alueellinen rakentuminen oli Lappia monipuolisempija samalla myös komplisoidumpi. Teoreettiset rakennelmat eivätsiellä toimineet yhtä hyvin kuin Lapissa. Juuri olosuhteiden monipuolisuus oliniin tutkimuksen kuin suunnittelunkin kannalta haastava, asioita oli pohdittavaminulle uusista näkökulmista. Oman lisän tähän toi edellä kuvaamani alueellisenrakenteen murros, entisen tasapainoisen tilanteen järkkyminen ja meneillä ollutuuden kehittyminen.Varmasti 1960-luvulla vastaava kehitys oli havaittavissa maamme kaikillaalueilla, erityisesti juuri urbanisoitumisen johdosta ja sen seurauksena tapahtuvastamaaseudun olosuhteiden muutoksesta. Etelä-Pohjanmaalla tilanne oli kuitenkinsikäli poikkeava, että alueen suurten keskusten valta-asemassa oli tapahtumassamuutoksia. Vaikka toin asiantilan usein julkisuudessakin esiin, ei siitä sellaisenaanjuuri keskusteltu. Tilanne tuli esiin käytännön elämässä, usein ankaranakinkuntien välisenä kilpailuna.Yliopistokiistojen ohella eräs merkittävimmistä taisteluista käytiin piispanistuimesta1950-luvulla. Kiista Lapuan ja Seinäjoen välillä ratkesi vuonna 1956Lapuan hyväksi. Käyty kamppailu jätti jälkensä näiden kuntien suhteisiin. MarkusAaltonen kirjassaan ”Näkyyhän se varmasti – Alvar Aalto ja Seinäjoki” toteaaSeinäjoen kirkon ”Lakeuden ristin” tornia rakennettaessa jonkin kysyneen, ettätuleehan siitä niin korkea, että ”näkyyhän se varmasti Lapualle”.On selvää, että suunnittelijan kannalta ristiriitaiset ja vaikeat tilanteet ovathaasteellisia. Siinä ne kyvyt punnitaan, että löydetään hyväksyttäviä ratkaisuja.Aikaisemmin Pätärin aikana oli tieverkkosuunnitelman tekeminen onnistunut.Siinä ei jouduttu suoranaisesti ottamaan kantaa keskusten välisiin suhteisiin, vaanyhteydet rakentuivat kaikkien keskusten kautta. Sen sijaan taajamaverkon kehittämissuunnitelmassaolisi jouduttu ottamaan kantaa moniin avoinna olleisiin keskustenvälisiä voimasuhteita koskeneisiin kysymyksiin, jollaisiin kannanottoihinpäätöksentekijöillä ei ollut halua. Monet pitivät avointa kilpailutilannetta parempana,aika tulisi näyttämään kuinka olosuhteet kehittyvät.Tämä tosiasia oli opettavainen monella lailla. On turha yrittää sellaisia ratkaisuja,joiden tekemiseen eivät rahkeet riitä. Varsinkin itsenäisyyttä arvostavaneteläpohjalaisen luonteen tuntien ja sen sisäistäen, oli järkevää vain seurata olosuhteidenkehittymistä ja vain pyydettäessä esittää ehdotuksia. Luulen, että Etelä-Pohjanmaan kausi kasvatti omaa harkintakykyäni ja myös opetti sen, ettei kirjaviisausole ainoa viisaus suunnittelukysymyksissä käytännön arjessa. Asioita onniiden luonteesta johtuen lähestyttävä hienovaraisesti ja ymmärrettävä se, ettäratkaisujen saavuttaminen voi edellyttää moninaisia sovitteluja ja kompromisseja,sen tajuamista, mikä on mahdollista ja mikä ei. Joku viisashan on sanonut, että po-
Maanmittaus 82:1 (2007) 73litiikka on mahdollisuuksien taitamista. Se pätee yhtä lailla suunnitteluun, koskasuunnittelija tekee työtä asiakkailleen, ei itselleen.Kieltämättä haikein tunnoin jätin Etelä-Pohjanmaan seutusuunnittelun kesällä1967. Tilanne oli toisenlainen verrattuna Lapista lähtöön. Siellä katsoin saavuttaneenitietyn seutusuunnitteluvaiheen, johon toimintani oli hyvä päättää. Lappiakohtaan tuntemani jatkuva lukkarinrakkaus johtuu monista tekijöistä. Kyse eiole yksin luonnosta, vaan myös Lapin ihmisistä, kiinnostuksesta seurata heidänmenestymistään. Suhde omaan kotimaakuntaan on erilainen. Juureni ovat siellä,luonteessani on varmasti eteläpohjalaisia piirteitä samoin kuin puheessani paikallistamurretta. Ennakkoon olin luullut, että pystyisin tekemään jotain myös tämänalueen hyväksi. Teot jäivät varsin vähäisiksi.Aika ei ehkä ollut hyville teoille otollinen. Suuri syy oli myös omassa kokemattomuudessanikäsitellä vaikeita ristiriitatilanteita. Minusta ei ollut pelin politiikantaitajaksi Veikko Vennamon sanontaa lainatakseni. Tietenkään yksi henkilöei olisi voinut tehdä ihmeitä. Tueksi olisi tarvittu voimakkaita maakunnallisiapoliitikkoja. Etelä-Pohjanmaan ongelmana on ollut, ettei sieltä ole noussut viimesotien jälkeen selkeitä, koko maakuntaa yhdistäviä poliittisia voimahahmoja.Merkittävät poliittiset vaikuttajat ovat olleet tietyn osa-alueen tai kuntaryhmänedustajia poliittisen roolin lisäksi. Ehkä tällaisten voimahahmojen kehittymättömyyson johtanut myös siihen, että Etelä-Pohjanmaalta on vain harvoin päästyministeriksi, vaikka alueen väestöpohja sellaista kyllä olisi edellyttänyt.Viime vuosien valtioneuvoston jäsenyystarkastelu havainnollistaa tilanteen.Esko Ahon hallituksessa oli koko ajan Ole Norrback ja yhden vuoden AnneliJäätteenmäki ministerinä. Paavo Lipposen kummassakaan hallituksessa ei ollutyhtään eteläpohjalaista ministeriä, ei edes ruotsinkieliseltä rannikolta, vaikka LipposenII hallituksessa RKP:llä oli osan aikaa kaksi ministeriä. Jäätteenmäen hallitusjäi lyhytaikaiseksi. Hänen hallituksessaan oli myös yksi ministeri rannikolta,Ulla-Maj Wideroos, joka jatkaa myös Matti Vanhasen hallituksessa. Parhaiten ontainnut ministerinimityksissä siten onnistua ruotsinkielinen rannikko, joka RKP:nsisäisissä mittelöissä on pärjännyt erityisesti silloin, kun puolue on saanut kaksiministeripaikkaa. Näillä henkilöillä on kuitenkin suuret vaikeudet nousta kokoalueen edusnaisiksi tai -miehiksi. Etelä-Pohjanmaan jääminen ministerinimityksissäpaitsioon vaikuttaakin lähes pysyvältä tilanteelta. Tuntematta politiikan taustakuvioitatuntuu kuitenkin siltä, että huono tulos on johtunut yhteisen tahdonpuutteesta. Voimakas itsenäisyystahto ja riippumattomuus ovat asioita, jotka tekevätmäärätietoisen ja yksituumaisen toiminnan vaikeaksi, itsessä vara parempi.On kokonaan toinen asia, onko kyvyttömyys alueen voimien kokoamiseenollut hyvästä vai pahasta. Ennen selkeä aluekokonaisuus, suomen- ja ruotsinkielinenEtelä-Pohjanmaa, on nyt menettämässä otettaan, jota on edistänyt nykyisenmaakuntajaon synty, jossa Vaasan lääni ja Etelä-Pohjanmaa jaettiin rannikkoaluettakoskevaan Pohjanmaahan, Etelä-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaahan. Jakoei enää noudata kielirajaa, vaan Vaasan, Seinäjoen ja Kokkolan vaikutusalueitaentisen Vaasan läänin puitteissa. Itse pidän jakoa onnettomana. Sen syntyhistoriaolisi hyvä tutkimuksen kohde. Ehkä asiaan vaikutti keskeisesti muutama silloi-
74 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallanen kansanedustaja, joiden kannalta jako tuntui hyvältä. Taustalla oli epäilemättämyös alueen kolme maakuntaliittoa, jotka halusivat toimintansa jatkuvan uusissapuitteissa. En tiedä miten tilanteeseen suhtauduttiin seutukaavaliitossa. Varmastiliiton kaksikielisyys oli koettu ongelmalliseksi käytännön toiminnassa. Poliitikoteivät pystyneet aina keskustelemaan keskenään. Suuri ongelma on myös Keski-Pohjanmaan aluemääritys. Alue jäi maakuntajaossa väestöltään heikoksi, koskaKalajokilaakson kunnat halusivat Oulu-keskeiseen Pohjois-Pohjanmaahan.Joka tapauksessa tuloksena on ollut voimiltaan ja vaikutusvallaltaan heikentynytEtelä-Pohjanmaa ja tämä kehitys uhkaa jatkua. Valtakunnallisesti katsoenOulun vaikutuspiiri tuntuu yhä enemmän pohjoisesta käsin. Sitä osoittaa Keski-Pohjanmaan halu lukeutua pohjoisten maakuntien liittoumaan, Etelä-Pohjanmaanja Pohjanmaan (rannikon) liittojen kuuluessa Länsi-Suomen allianssiin. Etelästätyöntyy Tampereen vaikutus, mikä tulee esiin mm. Tampereen yliopiston ja Seinäjoensuhteissa. Idästä heijastuu Jyväskylän vaikutus, ei vielä kovin voimakkaana,mutta kuitenkin. Ruotsin, erityisesti Uumajan vaikutus tuntuu myös rannikkoalueellaja laveamminkin. Tämä vaikutus on luonteeltaan erilaista ja on koko Etelä-Pohjanmaan kannalta ilmeisen myönteinen asia.Voi kysyä, mihin edellä kuvattu kehitys johtaa, ja toisaalta, olisiko se ollutvoimien kokoamisella estettävissä. Yhtä lailla voi kysyä, mitä vahinkoa tästäon ehkä aiheutunut. Eräänä seurauksena on ollut, ettei valtion isoja investointejaole Etelä-Pohjanmaalle herunut siten kuin muille alueille, eikä muissakaan päätöksissäaluetta ole kohdeltu sen mielestä oikeudenmukaisesti. Esimerkkinä voisipitää eräitä EU:n aluepolitiikan tukialueiden määrityksiä. Yhtä kaikki alueen sananvaltaon vähentynyt valtakunnallisessa keskustelussa. Toisaalta alueen väestöon kohtuullisesti omillaan toimeentulevaa. Alueellinen rakennemuutos jatkuu.Keskenään kilpailleet Vaasa ja Seinäjoki, osin myös Kokkola, eivät ole löytäneettoisiaan vaan hakeneet ystäviä alueen ulkopuolelta eräänlaisen verkostoitumisenkautta. Saattaisi olla harkinnan arvoista pohtia, voisivatko nämä kolme kaupunkialiittoutua voimakkaammin alueen yhteisten intressien ajamiseksi, jos sellaisiaenää nähdään olevan.Esko Kansanaho suostui ottamaan jälkeeni liiton toiminnanjohtajan tehtävät.Jo silloin ounasteltiin, että lakisääteistä työtä lähdettäisiin tekemään koko Vaasanläänin puitteissa, vaikka muodollisesti haluttiinkin Etelä-Pohjanmaalle oma seutukaavaliitto.
Maanmittaus 82:1 (2007) 75Keskeinen elämäntyöni – Seutusuunnittelun keskusliiton jaSuomen maakuntien liiton aikaSeutusuunnittelun keskusliiton hallinnosta ja organisaationkehityksestäToiminnanjohtajan valinta arkkitehtien ja insinöörien ammattikuntien kisaEn muista, kuinka monta hakijaa Seutusuunnittelun keskusliiton toiminnanjohtajantoimeen oli, useita kuitenkin. Viime kädessä valinta kilpistyi käsitykseni mukaansiihen, että tulisiko toiminnanjohtajan olla arkkitehti vai kävisikö myös diplomi-insinööri.Taustalla oli tilanne, että useimmissa silloin toiminnassa olleissaseutusuunnitteluorganisaatioissa toiminnanjohtajana oli maanmittarikoulutuksensaanut diplomi-insinööri ja vain kahdessa liitossa, Helsingissä ja Lounais-Suomessatoiminnanjohtajana oli arkkitehti. Arkkitehdit, muutkin kuin Aalto, olivatkyllä ulkopuolisina asiantuntijoina laatineet seutusuunnitelmia monille eteläisenSuomen alueille. Arkkitehdit ja maanmittarit olivat jo tällöin jonkinlaisessa kilpailutilanteessaerityisesti rakennus- ja yleiskaavojen laadinnassa. Miksi maanmittaritolivat lähes monopoliasemassa seutusuunnittelun johtotehtävissä, johtuivarmasti lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkään arkkitehdeillä ei isojen kaupunkienulkopuolella ollut kiinnostusta seutusuunnitteluorganisaation johtamiseen, jatoisaalta kuntien päättäjät olivat tottuneet luottamaan maanmittariammattikuntaanmuiden tehtävien suorittajina. Syitä oli varmasti muitakin, kuten mm. se, että erääthyvät esimerkit, kuten Pauli Perimaan ja Lassi Iharvaaran suurta julkisuutta saanuttoiminta, kasvattivat maanmittarien kiinnostusta uuteen tehtävään.Keskusliiton hallitus oli kokouksessaan 25.4.1967 jättänyt toiminnanjohtajanvalinnan työvaliokunnan valmisteltavaksi. Työvaliokunnassa valintaa olipohdittu lähinnä arkkitehti Esko Lehtosen, jolla oli myös juristin ja diplomi-insinöörinkoulutus, ja minun välillä. Lehtosella ei ollut merkittävää käytännön seutusuunnittelukokemusta.Työvaliokunta oli äänestyksen jälkeen päättänyt ehdottaaminun valitsemista. Hallitus ratkaisi asian 17.5.1967 pitämässään kokouksessaan.Kun kokouksessa kannatettiin molempia työvaliokunnan äänestyksessä olleitaehdokkaita, suoritettiin asiasta suljettu lippuäänestys. Se päätyi hyväkseni äänin12–4. Äänestykseen osallistuneiden nimilistaa tarkastellessani luulen tietävänihenkilöiden äänestyskäyttäytymisen. Lehtosen puolesta äänestivät otaksumanimukaan kolme henkilöä, jotka edustivat arkkitehtivetoista liittoa ja lisäksi yksimuu, jolla oli ehkä Lapin aikaisia kalavelkoja maksamatta. Etelä-Pohjanmaanseutukaavaliiton ja Lapin seutusuunnittelun kuntainliiton edustajat eivät olleethallituksen kokouksessa läsnä. Maanmittarikoulutuksen saaneilla oli kylläkin kokouksessavahva edustus, heitä oli kokouksessa kaikkiaan kahdeksan eli puoletjäsenistä. Siten ammattikuntataustallani on varmasti ollut valinnassa merkitystä,mutta luulen sittenkin ensisijaisen äänestysmotiivin liittyneen hankkimaani seutusuunnittelukokemukseenija siihen, että olin alan piireissä jo tunnettu henkilö, jota
Maanmittaus 82:1 (2007) 77toksi. Hallinnosta poistettiin liittokokous, ja valtuuskunta, jonka nimi muutettiinmyöhemmin edustajakokoukseksi, alkoi kokoontua kaksi kertaa vuodessa. Samallapäätettiin tehostaa liiton toimintaa siten, että liitolle palkattaisiin lähivuosinatoiminnanjohtaja, seutukaavasihteeri, toimistosihteeri ja toimistoapulainen. Liitonjäseninä olivat tällöin jo toimivat 10 seutukaavaliittoa sekä 16 vapaaehtoista seutusuunnittelujärjestöä.Kaikki maan alueet eivät vielä olleet liitossa edustettuina.Näiden päätösten taustalla oli asioita valmistelleen organisaatiotoimikunnanehdotukset, jossa liiton keskeisiksi toiminta-alueiksi oli nimetty yhteydenpidonkehittäminen valtion viranomaisiin, jäsenliittojen palvelu, yhteiset tilastot ja selvityksetsekä tutkimuksen koordinointi ja suunnittelumenetelmien kehittäminenkuin myös tiedotustoiminta. Pelkistäen, keskusliiton toiminnassa voitiin erottaaetujärjestön ja palvelujärjestön roolit. Liiton tarkoitus ja tehtävät oli säännöissämääritetty hyvin monisanaisesti. Ao. pykälän johtolause kuului: ”Liiton tarkoituksenaon olla maan seutukaavoituksesta ja seutusuunnittelusta huolehtivienkuntainliittojen ja muiden yhteisöjen keskuselimenä”. Ensimmäisenä henkilöstöratkaisunamuutettiin osapäiväisen toimistosihteerin vakanssi kokopäiväiseksi.Tehtävään valittiin merkonomi Ritva Kähönen. <strong>Seura</strong>avaksi palkattiin päätoiminentoiminnanjohtaja. Liitolle vuokrattiin myös Aurorankadulta 100 m 2 :n toimitilat.Tällaiset olivat puitteet, kun otin toiminnanjohtajan tehtävät vastaan elokuunalussa 1967.Työhön käsiksiUudet viisi huonetta käsittäneet toimitilat olivat hulppeat silloista kahta henkilöävarten. Leo Virkkunen oli hankkinut toiminnanjohtajaa varten myös mahtavantyöpöydän. Työolosuhteet tuntuivatkin aluksi ihan hienoilta. Varsin pian kylläkävi ilmi, että keskusliiton talous oli heikoissa kantimissa. Liitolla oli lyhytaikaistavelkaa ja maksuvalmius oli heikko. Mm. tilojen kalustamisessa kokoustoimintaavarten oli ongelmia, mutta näitä pidin alkuvaiheen murheina, joista varmastipian päästäisiin irti. Talous saatiin tasapainoon kuitenkin vasta parin vuodenkuluttua. Maksuvalmiuden turvaamiseksi lyhytaikaista luottoa tarvittiin kylläkinvielä kymmenen vuoden ajan.Suurin ensivaiheen tehtävä oli päästä sisään liiton toimintaan ja sisäistää liitontehtävä ja oma roolini. Heti alussa kävin luonnollisesti orientoivia keskustelujaniin Leo Virkkusen kuin keskusliiton hallituksen puheenjohtajan, kansanedustajaIlmari Linnan kanssa. Linna oli Lohjalla kotipaikkaa pitävän Länsi-Uudenmaanseutukaavaliiton hallituksen puheenjohtaja. Näin sain otteen liiton arkirutiineistasekä hallituksen kokousten järjestämisestä ja muiden jo sovittujen tehtävien hoidosta.Ensivaiheen tehtäviin kuului myös paneutuminen liiton kannalta keskeiseenulkoiseen toimintaympäristöön. Seutusuunnittelun keskusliitto oli yksi maammekunnallisista keskusjärjestöistä. Niistä tärkeimpiä olivat kolme kuntien keskusjärjestöä,nimittäin Suomen kaupunkiliitto, Maalaiskuntien liitto ja Finlands SvenskaKommunförbund. Kuntainliittojen keskusjärjestöistä oli merkittävin vuonna 1964perustettu Sairaalaliitto. Muistan, että heti alkuvaiheessa kävin esittäytymässä
Maanmittaus 82:1 (2007) 81tasapuoliset hakijat. Vaikka itse en kuulunut mihinkään poliittiseen puolueeseen,oli kanssakäyminen hallituksen ja sen puheenjohtajan kanssa aina hyvää ja nautinomasta mielestäni myös hallituksen jakamattoman luottamuksen. Keskusliittoseutukaavaliittojen etu- ja palvelujärjestönä pyrki toiminnallaan edistämään seutukaavaliittojenkaikinpuolisia toimintaedellytyksiä. Itse toimin johdonmukaisestiaikaisemmin kuvaamani toimintapolitiikkani mukaan ja pyrin edistämään sitenmyös regionalismin kehitystä. Saattaa tuntua yllättävältä, että keskusliiton hallituksettoimivat johdonmukaisesti saman päämäärän hyväksi. Näin siitä huolimatta,että eri puolueilla saattoi olla erilaisia painotuksia ja pyrkimyksiä. Keskusliitossatoimineet poliittiset päättäjät työskentelivät keskusliiton päämäärien hyväksi.Palaan asiaan käsitellessäni seutukaavaliittojen asemasta ja aluehallinnostakäytyä mittelyä.Yhtä kaikki keskusliitosta kehittyi kymmenessä vuodessa varteenotettavatoimija, jonka kannanottoja arvostettiin, ja joka pystyi monipuolisesti palvelemaanjäsenliittoja niiden muuttuvien tarpeiden mukaisesti. Taustalla oli määrätietoinentoiminta. Kuvaan tätä taivalta jäljempänä. Sitä ennen on paikallaan esittää muistikuviaeräistä keskeisistä keskusliitossa toimineista poliittisista vaikuttajista.Valtuuskunnan/edustajakokouksen puheenjohtajistaTullessani keskusliiton palvelukseen oli valtuuskunnan puheenjohtajana Kansaneläkelaitoksenpääjohtaja, kansanedustaja V. J. Sukselainen. Hän oli olluttässä asemassa jo vuodesta 1960 lähtien edustaen aluksi Lounais-Suomen Aluesuunnitteluyhdistystäja sittemmin Lounais-Suomen seutukaavaliittoa. Muistanelävästi kuinka ensimmäistä kertaa otin häneen yhteyttä syyskuussa 1967 tiedustellaksenimitä toivomuksia hänellä oli myöhemmin siinä kuussa pidettävänvaltuuskunnan kokouksen järjestelyjen suhteen. Hallitus oli jo aikaisemminpäättänyt esityslistalle otettavista asioista. Sukselainen pyysi minut lounaalleKansaneläkelaitokseen, että voisimme käydä esille tulevat asiat lävitse. Lounastimmekahdestaan pääjohtajan lounashuoneessa. Turha kieltää ettenkö olisitilaisuudessa hiukan jännittänyt. Sukselainen oli kuitenkin vailla mitään tärkeilyä.Huomasin, että hän oli hyvin perillä seutukaavoituksesta, sen tarkoitusperistäkuin myös vireillä olleista aluehallintoa koskeneista uudistuskaavailuista.Hän myös kannatti maakunnallisen päätösvallan lisäämistä. Tiedustellessanitarvetta valmistella hänelle valtuuskunnan kokouksen avauspuhetta, hän totesi,että muutama ranskalaisin viivoin osoitettu asia, joihin minä haluaisin kiinnittäähuomiota, olisi riittävä.En muista, kuinka monta kertaa sain vierailla Kansaneläkelaitoksen pääjohtajanlounasvieraana, useita kertoja kuitenkin. Hänhän oli pääjohtajana vuoteen1971. Keskusliiton valtuuskunnan/edustajakokouksen puheenjohtajana hän toimivuoden 1977 loppuun. Sukselaisen titteli kylläkin vaihtui. Monen vuoden ajanhän oli eduskunnan puhemies ja sitten Tampereen yliopiston kansleri. Yhtä kaikkihän oli keskusliitolle tärkeä resurssi kuten hyvin voi ymmärtää. Hän toi liitollehyvin kaivattua arvovaltaa. Hän oli hyvä puheenjohtaja kuin myös asiapitoistenavauspuheiden pitäjä.
82 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSukselaisen jälkeen edustajakokouksen puheenjohtajuudesta tuli keskustapuolueenedustajien jäsentenvälinen kisa. Oli ns. sovittu, että hallituksen puheenjohtajuusannetaan suurimman puolueen edustajalle eli sosiaalidemokraatillevaltuuskunnan puheenjohtajuuden kuuluessa toiseksi suurimman puolueeneli keskustan edustajalle. Voi kysyä, miksi näin, koska hallituksessa oli kuitenkinns. porvarienemmistö. Merkittävin vaikutin oli varmasti se, että haluttiin sosiaalidemokraattiseutukaavaliittojen puolestapuhujaksi, koska sosiaalidemokraattienpiirissä valtakunnanpolitiikassa oli monia, jotka kannattivat lääninhallitusten eikäseutukaavaliittojen aseman vahvistamista alueellisissa suunnitteluasioissa. Keskusliitonhallituksen puheenjohtaja oli näkyvässä asemassa ja myös merkittävämielipiteenmuodostaja.Sukselaisen jälkeen edustajakokouksen puheenjohtajuus vaihtui aina nelivuotiskaudenjälkeen. Asia oli edustajakokouksen toimikauden ensimmäisen kokoukseneräs tärkeistä ratkaistavista asioista. Valinta kytkeytyi samassa kokouksessatapahtuneeseen hallituksen vaaliin. Paikkoja oli vähemmän tarjolla kuin olihalukkaita, mikä oli tietysti hyvä asia. Syksystä 1977 syksyyn 1981 edustajakokouksenpuheenjohtajana toimi kunnallisneuvos Mikko Volotinen Pohjois-Karjalasta.Entisenä kansanedustajana hän hallitsi asiat hyvin ja ilmeisesti jopa nauttiasemastaan. Hänen jälkeensä toimikaudeksi syksystä 1981 syksyyn 1985 puheenjohtajannuijan sai maanviljelijä Pentti Helander Varsinais-Suomesta. Muistanhänen tehneen hartiavoimin töitä puheenjohtajuuden saamiseksi ja siinä myösonnistui. Hän oli maakunta- ja kunnallispoliitikko, mutta tunnettu henkilö myösHelsingin ympyröissä. Helander oli seutukaavamies henkeen ja vereen ja sitenkeskusliiton kannalta arvokas vaikuttaja. Pettymyksekseen Helander ei saanut puheenjohtajuuttaseuraavaksi nelivuotiskaudeksi, vaan syksystä 1985 edustajakokouksenpuheenjohtajana aina Seutusuunnittelun keskusliiton nimisenä tapahtuneentoiminnan ajan vuoteen 1991 saakka toimi kunnallisneuvos Pentti NykänenPohjois-Savosta. Hän oli myös pitkän linjan kunnallis- ja maakuntapoliitikko, einiin värikäs kuin Helander, vaan paljon vakaampi persoona. Nykänen oli Pohjois-Savon seutukaavaliitossa myös valtuuston puheenjohtaja ja siten hyvin perilläseutukaavoitusasioista.Minulla on hyvät muistot myös näistä Sukselaisen seuraajista, jotka uhrasivatpaljon aikaansa keskusliiton hyväksi. Vastapalveluna he saivat varmasti näkyvyyttäomalle maakunnalliselle ja paikalliselle toiminnalleen, mikä saattoi auttaa menestymistäniissä ympyröissä. Edustajakokouksen puheenjohtajat osallistuivat myöshallituksen kokouksiin. Tätä kautta he saivat runsaasti ajankohtaista tietoutta mm.keskusliitossa lausunnolla olleista lainsäädäntöhankkeista ja olivat siten paremmininformoituja maakunta- ja kuntaväkeä kiinnostavista ja koskettavista uudistussuunnitelmistakuin tavalliset rivipoliitikot. Tämän asian merkitystä ei aina tiedostetakun ihmetellään poliitikkojen kiinnostusta valtakunnantason luottamustehtäviin.Hallituksen puheenjohtajistaKeskusliiton hallituksen puheenjohtajina toimivat minun aikana seuraavat henkilöt:kansanedustaja Ilmari Linna 1967–1970, kaupunginjohtaja Pekka Paavola
Maanmittaus 82:1 (2007) 831970 –1973, kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi 1974–1977, kaupunginjohtaja KalervoAattela 1978–1991, kehityspäällikkö Ilkka Joenpalo 1991–1993. Sisällytänseuraaviin muistikuviin keskusliiton henkilöstön valintoja koskevat ajankohdat.Muut merkittävät toimintaa koskevat asiat tulevat esille myöhemmin.Ilmari Linnan aikana aloitettiin keskusliiton määrätietoinen kehitystyö, kutenaikaisemmin jo olen todennut. Linnan kautta sävytti merkittävästi keskusliitonvarsin heikko talous. Hyväksyttyjä kehittämistoimia ei pystytty ajatellussaaikataulussa toteuttamaan, koska talouden tasapainottaminen otti ajateltua enemmänaikaa. Linna oli myös monella lailla varovainen henkilö, ja ehkä hänellä olihiukan vaikeuksia sopeutua asemaansa hakevan valtakunnallisen keskusjärjestönpuheenjohtajan rooliin. Itselleni on jäänyt mieleen tapaus, kun pyysin toimintanialkukuukausina lupaa vierailla Ruotsissa tutustuakseni sikäläiseen seutukaavoitukseen.Linna vei asian ratkaisemisen työvaliokuntaan ja minut poistettiin kokouksestasen käsittelyn ajaksi. Tuloksena oli kielteinen päätös. Itse olin ratkaisustahämmentynyt ja muistan pohtineeni, ettei päätös luvannut hyvää tulevalletoiminnalle. Yllättäviä vaikeuksia voi ilmetä muissakin asioissa. No kyllä Linnakinhyväksyi sittemmin kansainvälisen kanssakäymisen, kun hoksasin esittää, ettämatkalle osallistuisi myös puheenjohtaja. Ensimmäinen matka toteutuikin vuonna1968, kun osallistuimme Pohjoismaiseen yhdyskuntasuunnittelukongressiinOdensessa, Tanskassa.Linnan aikana palkattiin toimistoon kehittämissuunnitelman mukaisestivuonna 1968 toimistoapulaiseksi Kaija Laitinen ja vuonna 1970 seutukaavasihteeriksiyhteiskuntatieteiden maisteri Eero Paananen. Paananen oli ensimmäinenlisäresurssi varsinaista toimintaa varten. Linnan aikana laaditussa vuosia 1970–1973 koskeneessa kehittämissuunnitelmassa ei esitetty uusia henkilöitä palkattavaksivaan pidettiin tavoitteena toimiston pysymistä suppeana. Ammattiasioidenvalmistelun otaksuttiin tapahtuvan pääosin jäsenliittojen edustajista koostuvienerilaisten toimikuntien avulla.Tampereella pidetyssä vuoden 1970 syysedustajakokouksessa sosiaalidemokraatitpäätyivät keskuudessaan esittämään hallituksen puheenjohtajaksi kaupunginjohtajaPekka Paavolaa. Hän oli ollut jo pitkään keskusliiton hallituksessa jaoli myös Tampereen seutukaavaliiton hallituksen puheenjohtaja. Paavola valittiin,ja Linnalle asia tuli yllätyksenä. Sellaista se politiikka saattaa olla.En koskaan kysynyt Paavolan motiiveja kiinnostuksesta keskusliittoa kohtaan.Ehkä hän jo silloin kaavaili merkittäviä poliittisia posteja, kuten myöhemmintoteutuikin hänen tullessaan oikeusministeriksi. Joka tapauksessa Paavolanvalinta hallituksen puheenjohtajaksi oli keskusliitolle suoranainen onnenpotku.Puhutaan Paavolasta mitä tahansa hänen myöhempien toimiensa takia, niin keskusliitonpuheenjohtajuuden hän hoiti mielestäni todella hyvin. Paavola oli avarakatseinenhenkilö eikä sotkeutunut pikkuasioihin.Paavolan puheenjohtajuuden aika, vuodet 1971–1973, olivat keskusliitonkasvun merkittävintä aikaa. Hyväksytyn kehittämissuunnitelman varovainen linjaunohdettiin ja keskusliiton henkilöresursseja alettiin määrätietoisesti lisätä. Vuonna1972 palkattiin suunnittelusihteeriksi valtiotieteiden maisteri Pentti Kuikka.
84 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVuonna 1973 palkattiin seutukaavainsinööriksi dipl.ins. Kari Pakarinen. Toimistohenkilökunnassatapahtui myös muutoksia. Toimistosihteeriksi Kähösen tilalletuli ensin HSO-sihteeri Satu Ahtola ja hänen tilalleen vuonna 1971 HSO-sihteeriMarjatta Ruohomaa. Laitisen tilalle toimistoapulaiseksi vuonna 1972 tuli EiraSilander. Toimistohenkilöstöä vahvistettiin myös kolmella muulla toimistoapulaisella.Näistä Sinikka Ekholm palkattiin huolehtimaan kasvavasta kirjastosta jaarkistosta. Vuoden 1973 lopussa keskusliiton palveluksessa oli siten jo yhdeksänhenkilöä. Budjetin loppusumma kasvoi tällöin vuosittain noin 30 %:n vauhtia. Tämänmahdollisti jäsenliittojen toimintojen kehittyminen.Henkilöstön lisääntyessä kävivät toimitilat ahtaaksi. Mielenkiintoista on todeta,että tällöin oli mahdoton saada noin 200 neliön toimitiloja vuokrattua. Siksijouduimme hankkimaan erillisen lisätilan Mannerheimintieltä. Yhteys toiseentyöpisteeseen Aurorankadulle aiheutti käytännön vaikeuksia. Varojen niukkuuttaosoitti se, että henkilöstön voimin maalasimme lisätilat tyyliimme sopiviksi.Paavolan kiinnostus keskusliittoa kohtaan kesti kuitenkin vain yhden nelivuotiskauden.Hän ei halunnut jatkaa puheenjohtajana ja syksyllä 1973 uudeksihallituksen puheenjohtajaksi toimikaudeksi 1974–1977 valittiin Lappeenrannankaupunginjohtaja ja Etelä-Karjalan seutukaavaliiton hallituksen puheenjohtajaJarmo Kölhi. Muistan menneeni tapaamaan Kölhiä heti vuoden 1974 ensimmäisenäarkipäivänä keskustellakseni keskusliiton tulevasta toiminnasta. Kölhi oli ollutkeskusliiton hallituksessa, joten tunsin herran ennestään. Hän oli energinen jauudistushaluinen henkilö ja jatkoi Paavolan aloittamalla linjalla. Keskusliittoa olisiten edelleen kehitettävä vastaamaan paremmin liittojen tarpeita. Toimistotehtävienuudelleenorganisoinnin johdosta palkattiin erityisesti kirjanpitoa ja raha-asioidenhoitoa varten oma henkilö, merkonomi Merja Laakso vuonna 1974. Samanavuonna tuli hallintotieteiden maisteri Timo Sinisalo Pentti Kuikan tilalle suunnittelusihteeriksi.Vaiherikkaiden ponnistelujen jälkeen voitiin vuonna 1976 palkataliitolle kauan kaivattu lakimies. Toimeen valittiin oikeustieteiden kandidaatti AnttiIso-Koivisto. Tämä olikin viimeinen tilaisuus henkilöstömäärän kasvattamiseen,sillä siitä lähtien alkoi myös keskusliitossa säästäväinen taloudenpito. Toimistossaoli laajimmillaan 12 henkilöä.Vuonna 1975 onnistuimme pääsemään yhtenäisiin toimitiloihin Suomenkunnallisliiton kiinteistöön, entisen Kunnallispainon paikalle. Tällöinkin toimitilojensaanti oli kiven takana. Jouduimme kustantamaan tarvittavan remontin. Uudettoimitilat mahdollistivat myös pitää hallituksen kokoukset omissa puitteissa.En muista, olisiko Kölhi ollut halukas jatkamaan hallituksen puheenjohtajanavai ei. Joka tapauksessa syksyllä 1977 pidetyssä edustajakokouksessa valittiinhallituksen puheenjohtajaksi seuraavaksi nelivuotiskaudeksi Lahden va.kaupunginjohtaja Kalervo Aattela. Häntä en aikaisemmin ollut tavannut enkäsiten tuntenut. Menin esittäytymiskäynnille pian valinnan jälkeen. Muistan,että puolin ja toisin vähän haimme toisiimme tuntumaa. Minua oli ennakkoonevästetty, että Aattela on muototarkka ihminen. Asia minua hiukan ajattelutti,koska Paavolan ja Kölhin puheenjohtajuuskausina olin tottunut linjakkaaseentoimintaan.
Maanmittaus 82:1 (2007) 85Ennakkovaroitukset pitivätkin paikkansa. Alkuaikoina Aattela perehtyi tarkkaanasioihin. Toisaalta asia oli hyvin ymmärrettävä. Hän ei ennestään tuntenutkeskusliiton toimintakulttuuria eikä ketään henkilöstöstä. Meillä olivat kaikki paperitkuitenkin hyvässä järjestyksessä eikä niiltä osin ollut aihetta huoleen. Pienentutustumis- ja totuttelukauden jälkeen kasvoi välillemme hyvä keskinäinen luottamusja yhteistoiminta. En tiedä, siitäkö se johtui, että Aattela jatkoi hallituksenpuheenjohtajana aina Suomen maakuntien liiton toiminnan alkamiseen saakkavuoteen 1991. Kuten myöhemmin huomataan, tämä kausi oli niin keskusliitonkuin seutukaavaliittojenkin kannalta suurten muutosten aikaa. Aattela oli keskeisessäasemassa ja merkittävä vaikuttaja näihin tapahtumiin liittyvissä toimissa.Hänen panoksensa tehdyissä ratkaisuissa ei varmaankaan ole tullut näkyvästi esiineikä kiitosta ole ainakaan julkisesti esitetty ilmeisesti muualla kuin keskusliitontilaisuuksissa. Saman voi sanoa monista muistakin senaikaisista keskusliiton poliittisistajohtohenkilöistä. Aattelan oma asemakin tänä kautena selkiintyi hänentultuaan valituksi Imatran kaupunginjohtajaksi ja myös Etelä-Karjalan seutukaavaliitonliittohallituksen puheenjohtajaksi.Kuten edellä jo totesin, sävytti aikaa myös tarkka taloudenpito. Toimistossaoli paineita monipuolistaa henkilöstöä, mutta hallinnossa oli tehty päätökset, etteihenkilöstömäärää enää saa lisätä. Kehittyvä toimistoteknologia teki kuitenkinmahdolliseksi luopua eräistä toimistoapulaisista. Niinpä vuonna 1978 onnistuttiinerään toimistoapulaisen vakanssi muuttamaan informaatikoksi. Informaatikonsaaminen keskusliiton palvelukseen oli Eero Paanasen idea. Siihen aikaan tällainentoimenkuva oli vielä harvinainen. Oltiin siten ajassa hyvin mukana. Palkkamenothiukan kasvoivat, mutta pääluku ei lisääntynyt. Vastaava menettely tehtiinvuonna 1982, kun jälleen voitiin luopua eräästä toimistoapulaisesta ja palkata tilalleatk-asiantuntija. Tällaisen henkilön tarvetta olivat jäsenliitot jo vuosia korostaneet,mutta aikaisemmin ei tiukka talous ja säästäväisyysperiaate toimenpidettäollut mahdollistanut. Nämä tapaukset osoittavat selkeästi, kuinka henkilöstörakennemuuttui pienessäkin organisaatiossa sen johdosta, että toimistoautomaatiovähensi tavanomaisten toimistotehtävien suorittajien tarvetta, mutta samalla tuliyhteiskunnallisen kehityksen myötä esiin uudenlaisen henkilöstön tarve. Vuonna1990 keskusliiton lakimieheksi valittiin Erja Horttanainen Antti Iso-Koivistonsiirryttyä Suomen Kunnallisliiton palvelukseen.Kehityspäällikkö Ilkka Joenpalo valittiin keskusliiton puheenjohtajaksivuonna 1991, jolloin Maakuntaliittojen keskusliitto sulautettiin Seutusuunnittelunkeskusliittoon ja nimi muutettiin Suomen maakuntien liitoksi. Tästä ajanjaksostakerron myöhemmin.Hallituksen toiminnastaKuten jo olen aikaisemmin maininnut, oli keskusliiton hallituksessa yksi jäsen jokaisestajäsenliitosta sekä Ahvenanmaalta tarkkailija. Kokoonpano oli siten varsinsuuri, 19+1 ja lisäksi edustajakokouksen puheenjohtaja. Aikaisemmin oli kokeiltupienempää jäsenmäärää, mutta se aiheutti niin paljon kiistoja jäsenliittojen kesken,että pidettiin parempana käytäntöä, jossa kaikki jäsenliitot ovat edustettuina.
86 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaHallituksella oli myös viisijäseninen työvaliokunta. Se ei käsitellyt kaikki hallitukseentulevia asioita vaan valmisteli vain merkittävimpiä asioita ja niitä, joitahallitus sille antoi tehtäväksi.Hallituksen jäsenten valintaa edustajakokouksen vaalikokouksessa valmistelierityinen vaalivaliokunta. Vaalikokous pidettiin aina kaksipäiväisenä, että oliilta aikaa pohtia valintoja ja myös tehdä tarvittavia sovitteluja. Halukkaita hallitukseenoli runsaasti tarjolla. Jäsenliittojen omat ehdotukset olivat aina pohjalla,mutta poliittisen tasapainon saavuttaminen edellytti monenlaisia sovitteluja. Minullejäi mielikuva, että poliitikot rakastivat tällaista peliä.Hallituksen kokoukset pidettiin pääsääntöisesti Helsingissä keskusliiton toimistossa.Hallituksen poliittiset ryhmät kokoontuivat ennen kokousta ja kävivätasialistan lävitse. Itse en osallistunut minkään ryhmän kokouksiin. Sen sijaan eräättoimiston henkilöt olivat niissä mukana, koska hallituksen jäsenet sitä toivoivat.Näin he saivat sellaista taustainformaatiota, mitä kokousasiakirjoissa ei ehkä ollut.Luulen, että nämä henkilöstön edustajat olivat lojaaleja hallitukselle tehtyjä esityksiäkohtaan. Ne oli toimistossa yhdessä valmisteltu asianomaisen vastuuhenkilönkantaessa päävastuun. Heillä oli työjärjestyksen mukaan kokouksissa esittelyoikeus,jos kohta halutessani minulla oli oikeus ottaa asia esiteltäväkseni. En muista, ettämeillä olisi toimistossa ollut suurempia erimielisyyksiä esitettävistä ratkaisuista.Hallitus koostui hyvin moninaisista henkilöistä. Oli kaupungin- ja kunnanjohtajia,seutukaavajohtajia, kansanedustajia, maanviljelijöitä ja monien muidenammattien edustajia. Yhteishenki oli hyvä eikä mitään ilmiriitoja ollut koskaan.Toki joskus äänestettiin, mutta suurista kehittämislinjoista oltiin yhtä mieltä.Tämä oli keskusliiton merkittävä resurssi seutukaavaliittojen kamppaillessa olemassaolostaanja muissa pienemmissä mittelöissä.Seutusuunnittelun keskusliiton organisaatio oli henkilöstöpäätösten jälkeenvuonna 1986 oheisen kaavion mukainen. Sellaisena se säilyi toiminnan loppuunsaakka.Toimiston työskentelystäPienessä toimistossa jokainen henkilö oli avainasemassa. Vastuut oli kohtuullisentarkasti määritetyt. Toimintasuunnitelmassa määritettiin vuosittain tarkemmattulostavoitteet. Erikoispiirre keskusliiton henkilöstössä oli se, että vaihtuvuus olivähäistä. Kannanotto koskee myös itseäni. Oliko tämä merkki helposta hommasta,vai olisiko sittenkin ollut niin, että tehtävät koettiin mielenkiintoisiksi ja työympäristöhyväksi. Palkat eivät olleet mitään huippuhyviä, mutta kuitenkin ihankohtuullisia.Joka tapauksessa tiedotuspäällikkö Eero Paananen viihtyi keskusliitossaeläkkeellesiirtymiseen saakka. Hän oli idearikas ja aikaansaava henkilö, joka kehittikeskusliiton tiedotuksesta ja tietopalvelusta resursseihin nähden hyvin toimivanja tuloksellisen yksikön. Suunnittelupäällikkö Kari Pakarinen on edelleenKuntaliitossa lähes vastaavissa töissä. Hänen vastuulla oli suunnittelumenetelmienkehitystyö ja osin yhteisten tutkimusten organisointi. Jälkiä ei tarvitse hävetä.Kari saattoi joskus kokea, että minä tungin hänen tontilleen erityisesti suunnitte-
Maanmittaus 82:1 (2007) 87Seutusuunnittelun keskusliiton hallitus vuonna 1985. Pöydän ääressä oikealta lukienedustajakokouksen puheenjohtaja Pentti Helander, hallituksen jäsen Heikki Kinnunen,hallituksen puheenjohtaja Kalervo Aattela, hallituksen varapuheenjohtaja Raimo Narjusja hallituksen jäsen Mauno Karvo.lumenetelmien kehitystehtävissä. Hän oli aktiivinen myös atk-asioissa seutusuunnitteluntietojärjestelmien kehitystyössä. Tutkimuspäällikkö Timo Sinisalo onmyös edelleen Kuntaliiton palveluksessa osin samansuuntaisissa tehtävissä. Timovastasi pääosin yhteisten tutkimusten organisoinnista. Lisäksi vastuulla oli pitkänajan keskusliiton koulutus- ja neuvottelupäivien organisointi. Myös alueellisenkehityksen seuranta ja tilastot olivat hänen reviiriään. Timo ei tehnyt itsestäännumeroa, vaikka usein olisi ollut siihen syytä. Lakimies Antti Iso-Koivisto ja Helsinginseutukaavaliiton johtaja Aarne Vanjoki olivat ainoat niin keskusliiton kuinseutukaavaliittojen palveluksessa olleet juristit. Antin taidoilla oli siten myös liittojenpiirissä kysyntää, kun pohdittiin vahvistettavien seutukaavojen laatimiseenliittyviä pulmia. Juristia tarvittiin keskusliitossa erityisesti lainsäädäntöhankkeitakoskeneita lausuntoja valmisteltaessa ja pohdittaessa väliportaanhallinnoin kehittämiskuvioita.Myös seutukaava- ja maakuntaliittojen yhdistämisen valmisteluissaolivat juristin palvelut ja asiantuntemus tarpeen. Iso-Koivisto siirtyi keskusliitostaSuomen Kunnallisliiton palvelukseen. Hänen jälkeensä lakimieheksi palkattiinErja Horttanainen. Hänen taitojaan tarvittiin keskusliiton aikana erityisesti niinmaakuntaliittojen ja seutukaavaliittojen kuin niiden keskusjärjestöjen yhdistämisprosesseissa.Erja on edelleen Kuntaliiton palveluksessa.Toimistohenkilöstön piirissä on myös muutama keskusliittoa pitkään palvelluthenkilö. Hallintosihteeri Marjatta Ruohomaa toimi myös minun sihteerinäni.
88 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSeutusuunnittelun keskusliiton organisaatio vuonna 1986.
Maanmittaus 82:1 (2007) 89Hänen tehtävänään oli tietää kaikki asiat keskusliitossa, missä mennään ja kukavastaa. Hänellä oli tästä syystä myös erityinen asema seutukaavaliittojen henkilöstönpiirissä. Marjatta oli lujahermoinen henkilö eikä pinna palanut, vaikka ehkäsyytä olisi joskus ollut. Hommat tulivat hyvin hoidettua, myös kansainvälinen kirjeenvaihtoja yhteydenpito. Marjatta jatkaa edelleen Kuntaliitossa. ToimistosihteeriMerja Laakso oli ehkä koko toimiston tärkein henkilö, hän vastasi taloudestaja kirjanpidosta. Pienessä yksikössä, jolla on vähäiset resurssit, on talousvastaavaerityisen tärkeässä paikassa. Merja piti huolen siitä, että palkkarahat aina löytyivätsilloinkin kun vekseliveto oli päällä. Myös Merja jatkaa Kuntaliitossa. KonekirjoittajaEira Silander huolehti pitkään keskusliiton tekstien tuottamisesta. Hänelläoli kärsivällisyyttä purkaa nauhalta minun pitkiä tarinoitani sen ohella, että palvelimyös muuta henkilöstöä. Eira siirtyi vähän ennen keskusliiton toiminnan päättymistäympäristöministeriöön. Suuri vaihtuvuus oli informaatikkojen kohdalla.Liekö johtunut siitä, että homma oli työläs ja toisaalta kehittyvä ala tarjosi vihreämpiäoksia mitä keskusliitossa oli tarjolla. Myös atk-asiantuntijan vakanssinhaltija vaihtui usein, ehkä samoista syistä.Keskusliiton henkilöstöä pyrin kannustamaan luovaan ja innovatiiviseen toimintaan.Kehotin mm. kutakin laittamaan työpöydän eteen seinään silmien korkeudellenauhan, jonka alapuolelle ei tule katsella, vaan on ajateltava suuria, etteiSeutusuunnittelun keskusliiton henkilöstö vuonna 1976. Edessä vasemmalta lukien ErjaSilander, Merja Laakso, kirjoittaja, Marjatta Ruohomaa ja Mirja Metso. Seisomassa vasemmaltalukien Timo Sinisalo, Eero Paananen, Merja Heikkinen, Marita Niemi, KariPakarinen ja Antti Iso-Koivisto.
90 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasekaannu lillukanvarsiin. Tätä politiikka havainnollistin keskusliiton toimintafilosofiaakuvaavalla huoneentaululla, joka on esitetty oheisena.Antti Iso-Koivisto nimitti tämän perusteella keskusliiton ilotaloksi. Yhtä kaikkitoimistossa oli osaava ja aikaansaava porukka, jonka kanssa oli kiva tehdä työtä.Koska keskusliiton oma henkilöstö oli pieni, saatiin moniin toimiin korvaamatontaasiantuntija-apua seutukaavaliitoilta. Monet kehittämishankkeet organisoitiinsiten, että niitä valvomaan ja ohjaamaan perustettiin seutukaavaliittojenasiantuntijoista koostuva työryhmä. Tämä toimintatapa lavensi keskusliitossa olevaaosaamista ja asiantuntemusta.Muistikuvia Seutusuunnittelun keskusliiton toiminnastaToiminnan taustalla oli neljä merkittävää asiakokonaisuuttaKeskusliiton toiminnassa heijastui kaiken aikaa seutukaavaliittojen arki. Ensinnäkinsiihen vaikutti keskeisesti sisäasiainministeriön ja vuodesta 1983 lähtienympäristöministeriön ohjeet seutukaavoituksen suorittamisesta. Toiseksi toimintaasävytti lakisääteisen seutukaavoituksen alusta lähtien huoli seutukaavaliitojenasemasta ja olemassaolosta. Näin siksi, että periaateratkaisu maamme aluehallinnosta,paljon puhutusta väliportaanhallinnosta, oli tekemättä ja kaiken aikaa selvittelynkohteena. Siihen liittyi kolmantena tekijänä saumattomasti taistelu tämänaluetason suunnitteluvallasta, jossa vastakkain olivat valtion- ja kunnallishallinnonintressit. Neljäs asiakokonaisuus liittyi seutukaavaliittojen käytännön työhönja sen edellyttämiin toimiin.Käsittelen seutukaavoituksen ohjaustoimintaa ensin, jotta saadaan käsitysliittojen tehtävistä ja työn tuloksista. Sen jälkeen tarkastelen aluehallinnon kehittämispyrkimyksiäja suunnitteluvastuuseen liittyneitä ratkaisuja, joista osa tapahtuiSuomen maakuntien liiton ja Suomen Kuntaliiton toiminnan aikana. Nämä asiatantavat perustan arvioida sen jälkeen kuvattavaa keskusliiton muuta toimintaa.Näin on ehkä myös helpompi ymmärtää suoritettuja toimia. Näistä asioista olenmyös kirjoittanut Kunnallisalan edistämissäätiön julkaisemassa Polemia-sarjankirjassa ”Kunta vai maakunta? Globalisaatio ja regionalismi.” Merkittävää rooliakäytännön etutoiminnassa ja vaikuttamisessa edustivat keskusliiton henkilöstönjäsenyydet erilaisissa valtion asettamissa komiteoissa ja työryhmissä.Valtion ohjaus johti tulokselliseen toimintaanRunkokaavat laadittiin ensinLakisääteisen seutukaavoituksen alkuvuosina liitot hakivat oikeita toimintamuotoja.Sisäasiainministeriössä haluttiin tuloksia kuitenkin nopeasti. Niinpä vuonna1966 annettiin ohjeet ns. runkokaavojen laatimisesta. Seutukaavaliiton ensimmäiseksitehtäväksi määritettiin alueellista rakennetta hahmottavan runkokaavanlaatiminen, joka muodostaisi perustan vahvistettavien seutukaavojen laatimiselle.Kyse oli monipuolisemmasta suunnittelusta kuin mitä Lapissa olin ollut aikoinaan
Maanmittaus 82:1 (2007) 91SEUTUSUUNNITTELUN KESKUSLIITON TOIMINTAFILOSOFIAMOTTO:On ilo olla keskusliitossa töissäSSKL– on pieni työyhteisö, jossa jokainen on avainasemassa,– tarjoaa hyvät mahdollisuudet omien taitojen ja tietojen käyttöön, sillä työkenttä ontulevaisuuteen suuntautunut ja muuttuu yhteiskunnallisen kehityksen myötä.SSKL:n toiminnan perusteita ovat erityisesti– seutukaavaliittojen tarpeet,– päämäärätietoisuus, tuloksellisuus ja korkea laatu,– jatkuva uudistumishalu.SSKL kiinnittää myös huomion– palvelustensa erikoisluonteeseen,– yksityiskohtien viimeistelyyn,– asioiden jälkihoitoon,– siihen, että parempi pieni asia kunnossa ja toimiva kuin suuri kaiken aikaa työn alla,– siihen, että työ tulisi kerralla valmiiksi.SSKL kannustaa– uusien innovaatioiden tuottamiseen,– aloitteellisuuteen,– yhteistyöhön ja– itsensä kehittämiseen.SSKL ei pidä– sooloilusta,– lupausten pitämättömyydestä,– vastuuttomuudesta.SSKL:lle on tärkeää– että tulet iloisella mielellä töihin,– että tunnet tekeväsi mielekästä työtä,mutta myös– että tunnet vastuusi keskusliiton työn tuloksista ja– että toimit tilanteen niin vaatiessa itse, etkä odota, että joku toinen sen tekee.Sinulla on hyvän työn tuloksena oikeus odottaa– että saat työstäsi asiallisen palkan ja– että muutenkin työolosuhteet vastaavat sitä tasoa mitä toiminnalta edellytetään18.8.1987Seutusuunnittelun keskusliiton huoneentaulu.
92 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatekemässä. Runkokaavat saatiin valmiiksi koko maassa vuonna 1975. Aikaa meninäin kauan, koska viimeisimmät seutukaavaliitot olivat aloittaneet toimintansavasta vuonna 1972.Vahvistettavat seutukaavat laadittiin vaiheittainSisäasiainministeriössä päädyttiin siihen, että vahvistettavien seutukaavojen laatiminenon niin moniulotteinen tehtävä, että on järkevintä tehdä ne vaiheittain.Vuonna 1971 sisäasiainministeriö antoi ohjeet virkistys- ja suojelualueita koskevienseutukaavojen laatimisesta. Tavoitteena oli laatia vahvistettavat seutukaavatkoskemaan aluksi ns. ei-alueita, koskien lähinnä virkistys- ja suojelualueita, joihinrakentamistoimintaa ei tulisi suunnata. Tämä prosessi käynnisti vaiherikkaansuunnitteluvaiheen, jota käsittelen jäljempänä erikseen. Näiden kaavojen laadinnassapunnittiin seutukaavaliittojen kyvyt suoriutua kuumia tunteita aiheuttaneestatehtävästä. Työssä onnistuttiin, ja vuonna 1982 nämä ensimmäiset vaihekaavatoli hyväksytty kaikissa seutukaavaliitoissa.Toisena vaiheena vahvistettavien seutukaavojen laatimisessa oli ns. taajamaseutukaavojentekeminen. Ne käsittivät taajama-alueiden ohella liikenneverkostotja teknisen huollon rakenteet. Vuonna 1988 vahvistettiin viimeisimmät toisen vaiheenseutukaavat. Tämän jälkeen seutukaavaliitot laativat vahvistettavia seutukaavojaalueellisten tarpeiden mukaan.Vahvistetut seutukaavat varmistivat sen, että asianmukaiset aluevarauksettulevaa kehitystä varten olivat olemassa ohjeena kuntien kaavoitukselle ja viranomaistenalueiden käyttöä koskeville toimille.Rakennesuunnitelmista seutusuunnitelmien laatimiseenVuonna 1974 sisäasiainministeriö antoi ohjeet rakennesuunnitelmien laatimisesta.Näillä korvattiin aikaisemmat runkokaavan laatimisohjeet. Nyt tavoitteena olilaatia nelivuotiskausittain koko seutukaava-aluetta käsittävä rakennesuunnitelma,joka sisältäisi keskusverkkoa, yhteysverkkoa ja teknistä huoltoa koskevat suunnitelmatsekä mitoitusohjeet väestösuunniteineen ja asunto-ohjelmineen. Suunnitelmientehtävänä oli osoittaa seutukaava-alueen aluerakenteen ja alueidenkäytönkehittämisen yleiset suuntaviivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Nämä suunnitelmatpalvelivat niin seutukaavaliittoa itseään, mutta ennen kaikkea kuntia javaltion viranomaisia kuin myös elinkeinoelämää.Ensimmäiset rakennesuunnitelmat valmistuivat vuonna 1976. Keskusliittoyhdessä sisäasiainministeriön kanssa laati näistä suunnitelmista valtakunnallisenyhteenvedon ja julkaisi sen seuraavana vuonna nimellä ”Alueellinen rakenne 1985– Seutukaavaliittojen rakennesuunnitelmien mukaan”.Vuonna 1979 sisäasiainministeriö antoi seutukaavoituksen kokoavan ohjeen.Tätä ohjetta pidettiin erittäin tärkeänä, koska siinä uudelleen virallistettiin se, ettäseutukaavoitus käsittää nelivuotiskausittain laadittavat kokonaissuunnitelmat jasen, että vahvistettavia seutukaavoja laaditaan alueellisten tarpeiden mukaan.Vuonna 1980 valmistuivat seuraavat kokonaissuunnitelmat. Niiden keskeinenanti sisältyi Seutusuunnittelulehden vuoden 1981 viimeiseen numeroon. Lehti
Maanmittaus 82:1 (2007) 93otsikoitiin ”Suomen alueellinen rakenne 1990, seutukaavaliittojen kokonaissuunnitelmien1980 mukaan”.Vuonna 1984 valmistuneista kokonaissuunnitelmista, joita nyt kutsuttiinseutusuunnitelmiksi, laadittiin yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa vuonna1986 yhteenvetojulkaisu nimeltä ”Suomen aluerakenteen näköaloja”.Vuonna 1990 valmistuneet seutusuunnitelmat, nimeltään maakuntien kehittämisstrategiat,jäivät viimeisiksi, joista yhteistyössä ympäristöministeriön kanssajulkaistiin kokoava yhteenveto nimeltään ”Maakuntien kehittämisstrategiat”.Kokonaissuunnitelmien ja sittemmin seutusuunnitelmien keskeisin merkitysja hyöty oli siinä, että määräajoin uudistettavien suunnitelmien avulla pystyttiintuottamaan ajantasaista tietoa nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Suunnitteluprosessitolivat myös oleellisen tärkeitä viranomaisten välisen yhteistyön kehittämisessä.Kokonaissuunnitelmiin sisältyneet keskusverkkosuunnitelmat ja niitä vartenlaaditut keskusluokitukset puhuttivat kuntien edustajia suuresti.Yhteistyö ministeriöiden kanssa hyvääSisäasiainministeriössä ja sittemmin ympäristöministeriössä toimineet seutukaavoitustakäsitelleet virkamiehet olivat ymmärrettävästi keskeisessä asemassa seutukaavaliittojakoskeneessa ohjaustoiminnassa. Kaiken yllä oli kansliapäällikköArno Hannuksen taitava ja tasapuolinen toiminta seutukaavoituksen laajetessakoko maata kattavaksi toimintamuodoksi. Vuodesta 1983 kansliapäällikkönä toimiLauri Tarasti. Osastopäällikköinä kaavoitus- ja rakennusosastolla toimivat näinävuosina Tapani Jatkola, Jussi-Pekka Alanen, Olavi Syrjänen, Sirkka Hautojärvija Pekka Kangas. Keskeisinä muina virkamiehinä olivat mm. Juhani Maljonen,Mikko Mansikka, Arto Salmela, Risto Kärkkäinen ja Harri Pitkäranta.Yhteistoiminta ministeriön kanssa oli kaiken aikaa tiivistä ja yleensä hyvää jatuloksellista. Yhteistoiminta seutukaavoitusta koskevien ohjeiden valmistelussa oliluonnollisesti tärkeää, mutta yhtä lailla keskeistä oli ohjeiden mukaisen suunnittelunedellyttämien työmenetelmien kehittäminen, josta keskusliitto kantoi päävastuun,kuten jäljempänä kerron. Luonnollisesti joskus keskusliiton etutoiminta korostuivoimakkaana ja valtion virkamiehet toimivat saamansa ohjauksen mukaisesti. Onotettava huomioon, että samanaikaisesti käytännön seutukaavoituksen kanssa käytiinkaiken aikaa keskustelua seutukaavoituksen asemasta maamme suunnittelujärjestelmässäkuin myös seutukaavaliittojen organisatorisesta roolista. Siten ministeriönvirkamiesten asema ja tehtävät eivät olleet helppoja. Omasta puolesta voin vainkiittää näitä ministeriön henkilöitä. He toimivat varsin tasapuolisesti ja kuitenkinsiten, että tuloksia saatiin aikaan. Siten tuleen ei jääty makaamaan. Näissä epävarmoissaolosuhteissa oli erinomaisen tärkeää, että seutukaavaliitoissa säilyi kaikenaikaa hyvä työvire ja tekemisen meininki. Elämisen uskon ylläpito oli näissä oloissaerittäin tärkeää. Oli luotettava siihen, että ”teot puhuvat”.Seutukaavaliittojen toiminta tuloksellistaEdellä kuvattu tarkastelu osoitti, että seutukaavaliitot pystyivät suoriutumaan niilleannetuista vaikeistakin tehtävistä. Kukaan ei koskaan päässytkään sanomaan,
94 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaetteivätkö liitot ole olleet työssään tuloksellisia; asia, jonka tärkeys myös keskusliitossatiedostettiin selkeästi.Olisi kokonaan oman selvityksen aihe selvittää, mitkä olivat näiden suunnitelmienvaikutukset. Koska seutusuunnitelmien ja seutukaavojen toteuttaminenei ollut seutukaavaliittojen vastuulla, ei tällöin kovin paljoa elämöity sillä, kuinkasuunnitelmat olivat vaikuttaneet kuntien ja viranomaisten päätöksentekoon.Missään tapauksessa suunnitelmat eivät ole olleet merkityksettömiä, päinvastoinniiden vaikutus saattaa olla suurempi kuin yleisesti arvioidaan. Näinä vuosikymmeninäon tapahtunut maamme kaupungistuminen, rakennettu taajamiin muuttaneilleasunnot ja palvelut. Samoin on rakennettu ja uusittu pääosa keskeisestäliikenneinfrastruktuurista. Seutukaavaliittojen suunnitelmat ovat olleet käyttökelpoisiaja hyödyllisiä näissä prosesseissa. Myös virkistys- ja suojelualueita koskeneetvahvistetut seutukaavat nousivat arvoon arvaamattomaan, kun löytyi keinojanäiden kaavojen toteuttamiseen.Oma merkityksensä oli myös seutukaavaliittojen toteuttamalla laajalla tutkimus-ja selvitystyöllä. Näin tuotettiin käyttökelpoista tietoutta moninaisia tarpeitavarten ja ylipäätään päätökset niin kunnissa kuin monissa viranomaisissa saivattuekseen vankat perusteet.Ympäristöministeriön seutukaavoitusta koskenut ohjaus heikentyi maakuntienliittojen perustamisen myötä. Maakuntien liitot keskittyivät aluepolitiikkaan,ja seutukaavoitus jäi taka-alalle. Mielestäni tämä oli valitettava kehityssuuntaus,sillä maamme oli kokemassa jo 1990-luvun alussa suuria alueellisia muutoksia,joiden ohjaamisessa maakuntien liitoilla rakennuslain välinein olisi ollut sanansasanottava.Vasta maankäyttö- ja rakennuslain tuleminen ja sen mukana tapahtunut seutukaavoitussäännöstenuudistaminen on muuttanut tilannetta. Samalla ollaan toivonmukaan pääsemässä siihen jo 1980-luvulla Seutusuunnittelun keskusliiton esittämääntavoitteeseen, että aluepoliittinen suunnittelu ja seutukaavoitus, nykyinenmaakuntasuunnittelu ja -kaavoitus voitaisiin integroida yhdeksi kokonaisuudeksi.Tätä päämäärää tukisi usein esittämäni ratkaisu, että aluepoliittisen suunnittelunohjaus siirrettäisiin sisäasiainministeriöstä ympäristöministeriöön samaan yhteyteenkaavoituksen ohjauksen kanssa.Aluehallinnon kehittäminen johti maakuntien aseman vahvistumiseenMaakuntaitsehallintoa kannatettiin – lääninhallitusratkaisua vastustettiinAjatus maakuntaitsehallinnosta oli ollut vireillä lähes koko itsenäisyyden ajan.Vuonna 1964 asetetun kunnallisen yhteistoiminnan kehittämistä selvittäneenkomitean tehtävänä oli ollut harkita myös ylemmänasteisen itsehallinnon voimaansaattamista. Komitea ehdottikin asian toteuttamista, mutta ehdotus eisaanut yleistä hyväksyntää. Keskusliitto oli varauksetta maakuntaitsehallinnonkannalla, sillä näin olisi seutukaavoitusvastuu siirtynyt sille ja organisatorisetongelmat olisivat poistuneet. Tämä vastasi myös regionalismin filosofianhenkeä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 95Syyt hankkeen jäämisellä hyllylle tälläkin kertaa olivat ainakin kahdenlaiset.Toisaalta kuntainliittohallintoa oli kehitetty ja siitä oli tullut toimiva järjestelmähoitamaan ylikunnallisia tehtäviä. Toisaalta vuonna 1967 tehdyn valtioneuvostonperiaatepäätöksen mukaisesti oli lääninhallituksia lähdetty määrätietoisesti kehittämäänalueellisina yleishallintoviranomaisina. Perustetut koulu- sekä sosiaali- jaterveysosastot olivat kuntahallinnon kannalta merkittäviä.Alueellisen hallinnon katsottiin olevan hajanainen ja koontia vielä haviteltiin.Yleisen valtiojohtoisuuden ja suunnitelmallisuuden innoittamana asetettiinvuonna 1972 silloisen sisäasiainministerin, maaherra Martti Viitasen puheenjohdollatoiminut väliportaanhallintokomitea. Vuonna 1975 valmistuneessa mietinnössäesitettiin ns. lääninhallintomallin toteuttamista. Läänien yhteyteen olisikoottu keskeiset laaja-alueiset kuntainliitot, myös seutukaavaliitot. Lääninvaltuustoolisi valittu suorilla vaaleilla. Tasavallan presidentti olisi edelleen nimittänytmaaherran lääninvaltuuston asettamista ehdokkaista. Eräiden yllätykseksi jaeräiden riemuksi ei tämäkään ehdotus saanut riittävää kannatusta toteutuakseen.Aluehallintoa ei haluttu valtiollistaa. Keskusliitto kantoi osaltaan kortensa kekoonja vastusti ehdotettua lääninhallintomallia ja asettui puoltamaan komitean harkitsemaalääni- ja kuntainliittohallintomallin mukaista ratkaisua.Tavoitteeksi kuntainliittojen toimialoittainen koontiKoska valtiovallan puolelta tehdyt ehdotukset eivät johtaneet tulokseen, päättivätkunnalliset keskusjärjestöt ruveta yhteisvoimin viemään asioita eteenpäin. Kunnallisetkeskusjärjestöt asettivatkin vuonna 1981 toimikunnan selvittämään kuntainliittohallinnontoimialoittaisia koontimahdollisuuksia.Todettakoon tässä, että olin toiminut aktiivisesti tämän selvityksen käynnistämiseksi.Loppuvuodesta 1979 lähtien kokoontui aloitteestani pieni ryhmä,joka kehitteli ideoita, kuinka aluehallinnon uudistamisessa tulisi menetellä. Tämäjoukko koostui seuraavista henkilöistä: Tampereen seutukaavajohtaja Aulis Hartikainen,Suomen kunnallisliiton apulaisjohtaja Eero Koivukoski, Kanta-Hämeenseutukaavajohtaja Eero Kuosmanen, Lappeenrannan kaupunginjohtaja JarmoKölhi, joka oli myös ammatillisten kurssikeskusten liiton puheenjohtaja, Kokkolankaupunginjohtaja Esko Lankila, joka oli myös Yleisten ammattikoulujenliiton puheenjohtaja, sekä Sairaalaliiton johtaja Heikki Simola, itse edustin Seutusuunnittelunkeskusliittoa. Ryhmä oli täysin epävirallinen ja kokoontui noinvuoden verran. Varmasti siellä käydyt keskustelut edesauttoivat edellä mainituntoimikunnan asettamista. Olihan siellä edustettuina kaikkien keskeisten kuntainliittojenkeskusjärjestöjen johtohenkilöt. Tämä taustatyö ei luonnollistikkaan ollutainoa, jota harjoitettiin. Lukemattomia palavereita pidin eräiden seutukaavajohtajienkanssa, jolloin pohdittiin noudatettavaa taktiikkaa ja sitä keitä päättäjiä javaikuttajahenkilöitä tulisi lähestyä ja millä tavoin. Hartikaisen, Kuosmasen lisäksimukana näissä palavereissa olivat usein myös Raimo Narjus Varsinais-Suomesta,Henry Holmlund Vaasasta ja Tuomo Laru Pohjois-Pohjanmaalta. Omat toimivaltuuteniperustuivat keskusliiton hallituksen määrittämään politiikkaan. Hallitustenpuheenjohtajat pidin myös tilanteen tasalla käytävistä neuvotteluista.
96 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVuonna 1983 valmistuneessa mietinnössä oli ehdotuksia, jotka tähtäsivätmm. siihen, ettei uusia kuntainliittoja enää perustettaisi, vaan tarpeen vaatiessauudet tehtävät annettaisiin jonkin jo toimivan kuntainliiton huoleksi. Samoinesitettiin, että selvitettäisiin sellainen maakunnallinen aluejako, jonka puitteissasamalla hallinnonalalla toimivien kuntainliittojen koonti olisi mahdollista. Myösesitettiin erillisen selvityksen tekemistä maakunta- ja seutukaavaliittojen toimintojenyhdistämismahdollisuudesta. Mietintö sisälsi useita käytännön ehdotuksiakuntainliittojen keskinäisen ja kuntien kanssa tapahtuvan yhteistyön kehittämiseksi.Myös pohdittiin kuntainliittojen liitovaltuustojen poliittisten voimasuhteidensaamista vastaamaan paremmin kunnallisvaalien tulosta. Toimikunnan ehdotustenperusteella lähetettiin keskusjärjestöjen toimesta kunnille ja kuntainliitoille kirje,jossa toimikunnan ehdotuksia esiteltiin ja esitettiin niiden huomioon ottamista.Keskusliitto oli mukana toimikunnan ehdotusten toteuttamistoimissa.Sittemmin paljon tapahtuikin. Sairaalatoimessa on toteutettu suuret järjestelyt,samoin erityishuollossa. Ammatillisen opetuksen piirissä on kehitetty uusiayhteistoimintajärjestelyjä, joita on vauhdittanut ammattikorkeakoulujärjestelmänkehittäminen.Maakuntaliittojen ja seutukaavaliittojen yhdistäminen maakuntien liitoiksionnistui pienin kivuinKuntainliittotoimikunnan suosituksen mukaisesti asettivat järjestöt vuonna 1985toimikunnan selvittämään maakunta- ja seutukaavaliitojen yhdistämistä. Toimikunnanpuheenjohtajana oli Eero Koivukoski ja sihteerinä Antti Iso-Koivisto. Toimikuntaankutsuttiin edustajat myös Maakuntaliittojen keskusliitosta, joita liittoei kuitenkaan nimennyt. Toimikunta suoritti asiasta kuntiin, maakuntaliittoihinja seutukaavaliittoihin suunnatun kyselyn. Tulosten mukaan kuntien ja seutukaavaliittojenedustajien enemmistö kannatti yhdistämistä, mutta maakuntaliittojenedustajien enemmistö vastusti ajatusta.Maakuntaliitto-seutukaavaliittotoimikunta piti mietinnössään vuonna 1986tarkoituksenmukaisena liittojen yhdistämistä ja suositti ryhtymistä asiaa edistäviintoimenpiteisiin. Perusteluina toimikunta mm. totesi: ”Samaan organisaatioon yhdistämisestäkoituvat edut ovat haittoja suuremmat. Toimintojen yhdistäminen palveleelaajempaa pyrkimystä koota ja keskittää alueen omat voimat toimimaan mahdollisimmantehokkaasti maakunnan sekä sen kuntien ja asukkaiden hyväksi.”Päijät-Häme toimi päänavaajana. Siellä maakuntaliitto yhdistettiin seutukaavaliittoonja uusi organisaatio aloitti toimintansa 1.1.1989. Uudistuneen liitonjohtajan titteliksi päätettiin maakuntajohtaja. Näin Pekka Hopeakoskesta tuli ensimmäinentämän tittelin haltija. Päijät-Hämeen menettely ei saanut yleistä hyväksyntää.Eräät maakuntaliittojen edustajat valittivat päätöksestä pitäen sitä lainvastaisena.Asia meni Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen asti, mutta ratkaisu piti.Päijät-Hämeessä omaksuttu menettely olisi ollut yksinkertaisin tapa toteuttaaasia muuallakin, mutta ymmärrettävästi maakuntaliittojen puolella asia nähtiinuhkana. Moninaisten vaiheiden jälkeen päädyttiinkin siihen, että sekä rakennusettäkunnallislakeja muutettiin. Tavoitteena oli muodostaa kokonaan uusi vapaa-
Maanmittaus 82:1 (2007) 97ehtoinen kuntainliitto hoitamaan sekä lakisääteistä seutukaavoitusta että maakuntaliittojenhoitamia vapaaehtoisia tehtäviä. Samalla pyrittiin turvaamaan eräitähenkilöstöön liittyneitä etuja.Uusien maakuntien liittojen perustaminen saatettiin pääosin loppuun vuoden1993 aikana. Vaasan läänissä toimia hidasti seutukaava-aluejaon muuttaminenkolmeksi yhden sijasta, ja Lapissa uuden liiton perustaminen vaati aikaa kuntienetsiessä yksimielisyyttä menettelytavoista. Näin syntyneet maakuntien liitot olivatvapaaehtoisia rakenteita. Yksikin kunta olisi voinut purkaa järjestelyn, jolloin seutukaavoituksenosalta olisi palattu vanhaan seutukaavaliittoon. Vapaaehtoisuudenkorostaminen tuntui ihmetyttävän monia. Itselläni oli mielikuva, että näin pyrittiinhorjuttamaan seutukaavoituksen asemaa. Olihan juuri seutukaavoituksen lakisääteisyysollut esteenä, ettei valtio päässyt alueellisessa suunnittelussa niskan päälle.Maakuntaliittojen ja seutukaavaliittojen yhdistymisprosessi myös osoitti,että kunnallisissa luottamushenkilöissä oli toisaalta maakuntaliittoja ja toisaaltaseutukaavaliittoja puoltavia henkilöitä. Tämä kaksijakoisuus oli hyvinkin selvä.Prosessissa tuli esille ihmisten raadollisuus erityisesti henkilöstöjärjestelyissä.Monissa tapauksissa maakuntaliitot ja seutukaavaliitot olivat olleet keskenään kilpailevia.Tämä vaikutti uusien organisaatioiden toimintaan ja sen organisointiin.Vanhoja asioita ei ole syytä enempää kaivella, mutta nämä jännitteet saattavatvieläkin vaikuttaa. Ne myös osoittavat, että organisaatioita uudistettaessahenkilöstön asenteet ja vaikuttimet tahtovat nousta suurten periaatteiden yläpuolelle.Tällöin päätöksentekijöiltä vaaditaan johdonmukaisuutta ja pelin politiikanunohtamista.Yhtä kaikki maakunta- ja seutukaavaliittojen yhdistäminen oli viisas toimenpide.Näin voitiin koota yhteen sittenkin vähäiset maakunnalliset resurssit. Samallapäästiin eroon liittojen keskinäisestä kilpailusta, joka oli vuosien kuluessa vaikeuttanutvaltion kanssa käytyä valtapeliä. Uusia liittoja perustettaessa ei kuitenkaan luotumitään uusia visioita organisaation hyödyntämiseksi muissa yhteyksissä. Se, mitämyöhemmin seurasi, ei ollut nähtävissä vielä 1990-luvun alussa.Maakuntien liittojen syntyminen merkitsi myös entisten liittojen keskusjärjestöissäuudelleenjärjestelyjä. Palaan asiaan myöhemmin.Taistelu aluehallinnon suunnittelusta voitettiinVapaaehtoisen seutusuunnittelun alkaminen oli alueellisen aktiviteetin tulos. Alkuvaiheissaei suurempia organisatorisia ongelmia ollut, koska uusien toimielintentyötä ei laajemmin tunnettu. Eräillä alueilla oli pientä kisailua maakuntaliittojenkanssa, jotka katsoivat epäluuloisesti uuteen tulokkaaseen. Voi muuten ihmetellä,miksi vapaaehtoista seutusuunnittelua ei heti alun perin kytketty maakuntaliittojenyhteyteen. Näin tapahtui ainoastaan Keski-Suomessa ja osin Pohjois-Karjalassa.Tapahtunut selittynee sillä, että meillä oli vallalla toimintatapa, jolloin uuttatehtävää varten perustettiin aina uusi organisaatio. Tämä osoitti, ettei kunnissaollut selvää strategiaa niiden alueellisten organisaatioiden hallinnoinnista. Kuntiinkehittyikin eri maakunnallisista asioista kiinnostuneiden ja asioihin perehtyneidenluottamushenkilöiden joukko.
98 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSeutusuunnittelun muuttuminen lakisääteiseksi seutukaavoitukseksi vähinerin 1960-luvun alkupuolelta lähtien merkitsi valtion viranomaisten suhtautumisenmuutosta kyseiseen työhön. Asia otettiin vakavasti. On selvää, että uuden viranomaisentuleminen entisten joukkoon aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia, koskauusi vaikuttaja hakee itselleen tilaa ja vaikuttamisen paikkaa.Seutukaavaliittojen sopeutuminen niiden valtion alueellisten sektoriviranomaistenjoukkoon, joilla oli kytkentä alueelliseen kehittämiseen, sujui yllättävänhyvin. Seutukaavaliitot hakivat keskusliiton myötävaikutuksella yhteistyötä.Sopeutumista helpotti se, että seutukaavaliitot olivat kunnallisia organisaatioita,ne eivät kilpailleet valtion saralla. Myös se, että seutukaavaliitoissa päätöksentekooli luottamushenkilöhallinnon vastuulla, oli merkityksellinen. Mahdollisettyönjako-ongelmat pyrittiin ratkomaan neuvotteluteitse. Posket saattoivat joskuspuolin ja toisin punottaa, mutta ratkaisuja syntyi.Tilanne muuttui sen jälkeen, kun kehitysalueiden lääninhallituksiin alettiinvuonna 1968 palkata aluksi suunnittelusihteerejä. Toiminta muuttui 1970-luvunalussa maata kattavaksi lääninsuunnitteluksi. Tämä tapahtui silloin, kun lakisääteinenseutukaavoitus oli saatu koko maassa toimintaan. Huolimatta siitä, että niinlääninsuunnittelulla kuin seutukaavoituksella oli oma tehtävänsä, oli kilpailuasetelmaheti selvä. Näin alkoi taistelu aluehallinnon suunnitteluvastuusta ja -vallasta.Sitä kesti lähes 30 vuotta.Näiden vuosien tapahtumat lääninsuunnittelu–seutukaavoitus tai paremminkinlääninhallitukset–seutukaavaliitot -asioissa heijastivat periaatteellista pulmaa:Antaako vastuu alueellisesta kehittämissuunnittelusta valtiolle vai tulisiko senkuulua kunnalliseen itsehallintoon pohjautuvalla alueelliselle organisaatiolle? Jovuonna 1974 väliportaanhallintokomitea esitti mm. seutukaavoitusvastuun siirtämistäuudistettavan lääninhallinnon yhteyteen. Komitean esityksiä ei toteutettu.Siitä huolimatta seutukaavaliitot olivat kaiken aikaa tulilinjalla. Niiden tarpeellisuudestakäytiin keskustelua, ei lääninsuunnittelun.Seutukaavaliitot pitivät tärkeänä suoriutua tehtävistä hyvin, saada tuloksiaaikaan. Tässä myös onnistuttiin. Seutusuunnittelun keskusliiton tehtävänä oli huolehtiaseutukaavoituksen tutkimus- ja suunnittelumenetelmien kehittämisestä yhteistyössäliittojen kanssa. Samoin oli tärkeää organisoida niin luottamushenkilöidenkuin palkollisten koulutus. Perehtyminen kansainvälisiin ratkaisuihin ja opinhakeminen muualta kuului asiaan. Tästä nimi ”reissukaavaliitto”. Jälkeenpäin näidentoimien merkitys on ymmärretty paremmin. Seutusuunnittelun keskusliitontehtävänä nykytermein oli myös ”seutukaavaliitto-brändin” rakentaminen, seutukaavaliittojentoiminnan tunnetuksi tekeminen, merkityksen korostaminen alueenomana kehittäjänä, jossa päätöksenteko on alueen poliitikkojen käsissä.Varsin tehokkaaksi aseeksi vastapuoli otti hokeman, että seutukaavat on jolaadittu, joten seutukaavaliitot voidaan lopettaa. Tätä ajatusta oli vaikea ymmärtää,koska maailma muuttuu kaiken aikaa, eivätkä kerran laaditut suunnitelmatvoi toimia ikuisesti. Yritykset olivat moninaiset. Osin myös kunnat yhtyivät tähänkuoroon. Eräänä syynä oli vahvistettavaksi tarkoitettujen seutukaavojen laatiminen,joka prosessi herätti kuumia tunteita ja saattoi liittovaltuustoissa ja -hallituk-
Maanmittaus 82:1 (2007) 99sissa olleet luottamushenkilöt usein vaikeisiin asemiin. Jopa eräiden kaupunkienvirkamiehet katsoivat, ettei seutukaavaliittoja tarvita ja moittivat julkisuudessaerityisesti virkistys- ja suojelualueita koskeneiden seutukaavojen laatimista. Katsottiin,että näin kahlitaan kunnan omaa liikkumavapautta.Vaatimukset seutukaavaliittojen toiminnan selkeyttämiseksi olivat niin suuret,että sisäasiainministeriö asetti vuonna 1983 toimikunnan selvittämään seutukaavaliittojenasemaa. Toimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin Suomen Kunnallisliitontoimitusjohtaja Paavo Pekkanen. Toimikunnassa olivat edustettuina valtionviranomaiset mukaan lukien lääninhallitukset, kuntien keskusjärjestöt sekäseutukaavaliitot. Vuonna 1984 julkistettu mietintö hiukan rauhoitti tilannetta, kuntoimikunta totesi seutukaavoitusta tarvittavan, joskin eräänlaisia rajoitteita ja luvanvaraisuuksiahaluttiin seutukaavaliittojen toiminnalle asettaa.Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Arno Hannus oli keskeinen henkilömyös lääninsuunnittelu–seutukaavoitus -ottelussa. Hän oli tasoittava voima ja pitimyös seutukaavaliittojen puolta, ei ainoastaan hankalissa valtionosuuskeskusteluissavaltiovarainministeriön kanssa.Niin keskusliitossa kuin seutukaavaliittojen piirissä oltiin hyvin aikaisessa vaiheessasitä mieltä, ettei lääninsuunnittelun eli aluepoliittisen suunnittelun ja seutukaavoitukseneli alueiden käytön suunnittelun kesken voi tehdä mitään selkeäätyönjakoa, vaan ainoa oikea ratkaisu on antaa vastuu näistä tehtävistä yhdelle jasamalle organisaatiolle. Seutusuunnittelun keskusliiton äänellä todettiinkin, että ratkaisusyntyy tekemällä valinta lääninhallitusten ja seutukaavaliitoista kehitettävänsuunnittelukuntainliiton kesken. Kysymys on keskeisestä yhteiskuntapoliittisestavallan käytöstä ja sen tulee kuulua monijäseniselle poliittiselle toimielimelle.Varmasti sanoma meni perille, koska seutukaavaliittoja ei lopetettu, vaikkakirves oli usein asetettu puun juurelle, kuten eräs ministeri kerran totesi. Kuitenkaanei rohjettu tehdä ratkaisua, että aluepoliittinen suunnittelu olisi annettu seutukaavaliittojenvastuulle. Katsottiin, että aluepolitiikka oli valtion asia, ja siksisen tuli vastata myös alan suunnittelusta.Vaikka ratkaisuja ei saatu aikaan odotetulla tavalla, ei toivoa kuitenkaan menetetty.Asemien varmistamiseksi ja kehittämiseksi pyrittiin käyttämään niitä keinoja,jotka olivat mahdollisia, eli omia toimia. Merkittävänä kannanottona onkinpidettävä Seutusuunnittelun keskusliiton edustajakokouksen toimintapoliittistalausumaa syksyllä 1985. Sen voisi pelkistää sanomaksi, että seutukaavaliittojenon pystyttävä kehittymään rakennuslain mukaisesta suunnitteluorganisaatiostamaakunnalliseksi tutkimus-, suunnittelu- ja kehitysyksiköksi, asioiden liikkeellepanijaksija niistä tiedottajaksi. Kannanotto sisälsi esitykset seutukaavaliittojentyömuotojen kehittämiseksi ja virastojen organisaatiouudistusten toteuttamiseksi.Näitä ehdotuksia seutukaavaliitot myös toteuttivat.Kuntienkaan piirissä kannat seutukaavaliittojen roolin kehittämisestä eivätolleet selkeät. Lääninhallitukset ja maaherrat olivat merkittäviä vaikuttajia, joidenvarpaille ei sopinut astua eikä toimia arvostella. Helpompi oli moittia heiveröisiäseutukaavaliittoja. Ongelmia oli myös siinä, etteivät maakuntaliitot olleet edelläesitetystä tavoitteesta samaa mieltä. Ne pitivät maakuntaitsehallintoa oikeana rat-
100 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakaisuna. Seutukaavaliittojen vallan kasvu olisi merkinnyt maakuntaliittojen suhteellisenaseman heikentymistä.Suhtautuminen suunnitteluun vaihteli näinä vuosikymmeninä. Kehitysalueillaaluepolitiikkaa pidettiin tärkeänä, erityisesti sen myötä kanavoitua rahaa.Vaikkei seutukaavaliittojen työ kanavoinut suoranaisesti rahaa, sen avulla tuli pitkäjänteisyyttämyös kuntien suunnitteluun. Samalla otettiin käyttöön uusia menetelmiä.Niinpä jo 1980-luvulla seutukaavaliitot sovelsivat skenaariomenetelmiä jastrategisen suunnittelun oppeja. Ympäristökysymysten painoarvon kasvu merkitsiuusien näkökulmien mukaanottoa. Seutukaavaliitot omaksuivat ns. yhteensovittavansuunnittelun filosofian, jolla haluttiin havainnollistaa aluesuunnittelun roolia.Vuonna 1990 saatettiinkin julkistaa maakuntien kehittämisstrategiat koko maassa.Näin jälkikäteen voi todeta, että ammatillisesti ja menetelmällisesti seutukaavaliitotolivat alueellisessa suunnittelussa edelläkävijöitä. Uskottavasti työn tuloksellisuusvakuutti kuntien päätöksentekijät siitä, että näillä eväillä olisi mahdollistatulla toimeen vaativammissakin tehtävissä.Kuntainliittojen koontitavoitteet ja erityisesti maakunta- ja seutukaavaliittojentoimintojen yhdistäminen oli tärkeää siinä prosessissa, jossa valmisteltiinuutta aluepoliittista lainsäädäntöä. Edessä oli suurella varmuudella Suomen jäsenyysEuroopan unionissa. Siten kansallinen aluepolitiikka haluttiin mukauttaaEU:n mallin mukaisesti ns. ohjelmaperusteiseksi. Samalla jouduttiin pohtimaan,miten vastata EU:n erääseen haasteeseen: Alueellisesta kehittämisestä aluetasollatulisi vastata alueen poliittinen toimielin. Aluepolitiikkalainsäädännön selvitysmiesAnssi Paasivirta olikin vaikeassa paikassa. Omaehtoista kehittämistä haluttiinkannustaa, ja se toiminta ei oikein olisi sopinut valtion viranomaisten rooliin.Ratkaisua edesauttoi se, että valtioneuvosto oli asettanut vuonna 1992 maakuntienja valtion alueellisen hallinnon kehittämishankkeen. Tässä vaiheessa toimittiinjo Suomen maakuntien liiton nimellä. Maakuntahallinnon osahankkeenselvitysmies oli Kauko Sipponen. Hän päätyi vuonna 1993 ehdotuksessaan siihen,että on perusteita luopua maakuntaitsehallinnon tavoittelusta ja sen sijaan olisiedistettävä kuntien alueellista yhteistyötä omaehtoisuuden perustalta. Tavoitteenaolisi saada aikaan maakuntayhtymiä, joilla olisi myös alueellinen kehittämisvastuu.Maakuntayhtymällä tulisi olla vähintään yksi lakisääteinen ja yksi kuntienantama vapaaehtoinen tehtävä. Sipponen ei siten lähtenyt tavoittelemaan kahtasuurta uudistusta, maakuntaitsehallintoa ja alueellisen kehittämisvastuun maakunnallistamista.Hän valitsi jälkimmäisen tavoitteen, jossa organisaatiouudistusrakentui olevan kuntainliittojärjestelmän varaan.Moninaisten vaiheiden jälkeen hallitus antoi syyskuussa 1993 esityksen laiksialueiden kehittämisestä yhdessä eräiden muiden aluepolitiikkaan liittyvien lakiesitystenkanssa. Sisäasiainministerinä oli tällöin Mauri Pekkarinen. Keskeisenävirkamiehenä organisaatioasioiden osalta oli ylijohtaja Pekka Kilpi. Sen ohella,että esitys sisälsi aluepolitiikan uudistamisen kannalta keskeisiä kohtia, mm. edellätodetun siirtymisen ohjelmaperusteiseen aluepolitiikkaan EU:n esikuvan mukaisesti,varsinainen uutuus oli se, että aluekehitysvastuu alueilla ehdotettiin siirrettäväksilääninhallituksilta maakuntien liitoille. Aluejaoksi tuli voimassa oleva
Maanmittaus 82:1 (2007) 101seutukaava-aluejako. Alueilla, joissa näitä liittoja ei olisi, olisivat lääninhallituksetedelleen vastuullisia toimijoita. Ehdotuksen mukaan maakuntien liitoista tulisialuekehitysviranomaisia ja samalla ne mm. huolehtisivat tehtäviinsä liittyvistäkansainvälisistä asioista.Keskeisenä perusteena tälle esitykselle oli se, että näin haluttiin edistää alueidenomaehtoista kehittämistä, kuten edellä todettiin. Myös aprikoitiin sitä, olikokeskustapuolueen joutumisella oppositioon edellisellä hallituskaudella osansaasiassa. Näin siksi, että oppositiopuolueet niin meillä kuin muuallakin ovat useinpuhuneet aluehallinnon kansanvaltaistamisen puolesta, mutta hallitusvastuuseenpäästyään asian unohtaneet. Nyt näin ei käynyt.Eduskunnan hallintovaliokunta sai mielenkiintoisen tehtävän. Voi vain arvatasitä intressien ristiriitaa, jonka valiokunta kohtasi. Se kuuli yli sataa asiantuntijaa.Tässä vaiheessa Kuntaliitto oli jo perustettu. Luonnollisesti maakuntienliittojen edustajat pitivät esitystä hyvänä ja lääninhallitusten edustajat epäkelpona.Lain läpimeno ei ollut itsestäänselvyys. Ehdotus merkitsisi toteutuessaan erittäinsuurta periaatteellista muutosta valtion ja kunnallishallinnon suhteissa aluetasolla.Tämä uudistuksen merkittävyys oli asianosaisten selkeästi tiedostama.Hallintovaliokunnan mietintö on mielenkiintoista luettavaa. Valiokuntaasettui hallituksen esityksen taakse. Se esitti kuitenkin eräitä keskeisiä lisäyksiäehdotukseen. Periaatteellisesti ehkä merkittävin oli lisäys lain 2 §:ään. Sen otsikoksituli ”Aluekehitysvastuu” ja ensimmäiseksi momentiksi säädös: ”Kunnillaja valtiolla on aluekehitysvastuu sen mukaan kuin tässä laissa säädetään”. Näinkunnallishallinnosta tuli valtion ohella aluepolitiikasta vastuullinen taho. Hallintovaliokuntaperusteli mietinnössään organisaatiouudistusta mm. toteamalla,että näin lääninneuvottelukunnat voidaan lakkauttaa ja siten keventää hallintoa;näin pitkään arvosteltu lääninhallitusten ja seutukaavaliittojen päällekkäinensuunnittelu poistuu ja aluekehitykseen liittyvä toiminnallis-taloudellinen suunnitteluja alueiden käytön suunnittelu tulee yhden ja saman viranomaisen tehtäväksi.Hallintovaliokunta antoi hallituksen esitystä tukevan mietintönsä 16.11.1993.Siihen liittyi viisi vastalausetta, joista yhdessä esitettiin lakiesityksen hylkäämistä.Lakiesitystä koskeva eduskunnan kolmas käsittely oli 30.11.1993. Lakiesityshyväksyttiin äänin: Jaa 157, Ei 24, Tyhjiä 2, Poissa 16. Kello oli tällöin 14.15.Taistelu aluehallinnon yleisestä suunnitteluvastuusta oli pykälätasolla päättynyt.Pitkä 30 vuotta kestänyt mittely oli siltä erää päätöksessä. Eduskunta oli tehnythistoriallisen ratkaisun. Laki annettiin 10.12.1993 ja se tuli voimaan vuoden 1994alusta lukien. Olin yhdessä Pietari Jääskeläisen kanssa seuraamassa tätä ratkaisevaakäsittelyä eduskunnassa. Kuten edellä jo mainitsin, oli keskusjärjestöjenyhdistäminen tällöin jo suoritettu ja Suomen maakuntien liiton toiminta muodollisestipäättynyt ja tehtävät olivat Kuntaliiton vastuulla. Minulla on sellainen tunne,etteivät Kuntaliitossa kaikki pitäneet tästä uudistuksesta; asiaan oli kuitenkin enäävaikea puuttua. Toimistossamme, joka sijaitsi vielä vanhoissa tiloissa, oli kuohuviinipullojääkaapissa odottamassa. Kuohuviini nautittiinkin koko toimiston väenvoimin juhlallisessa tunnelmassa.
102 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKeskusliiton arkinen toimintaToiminnan perusteitaEdellä kuvatut tapahtumat aluehallinnon ja alueellisen suunnittelun kehitystaipaleillaolivat merkittävä osa keskusliiton etujärjestötoimintaa. Etutoiminnan yksi keskeinenosa oli keskusliiton edellä kuvattu aktiviteetti seutusuunnittelua ja aluepolitiikkaakoskevien säädösten uudistamispyrkimyksissä. Valtiovallalle tehtiin runsaastinäihin asioihin liittyviä aloitteita, joista jotkut jopa johtivat tulokseen. Näin pyrittiinpitämään aloite myös ”omissa käsissä”. Taustalla oli myös tehtävien monipuolistamispyrkimyksetvastalääkkeenä seutukaavaliittojen lopettamiskaavailuille sen ohella,että aidosti pyrimme myös kehittämään työmuotoja vastaamaan paremmin ajanhaasteisiin. Nämä toimet tulevat esiin jäljempänä.Tuloksiin oltiin varsin tyytyväisiä. Toteutuihan niissä merkittävä osa keskusliitontavoitteista. Että näin kävi, johtui uskoakseni pääosin siitä, että seutukaavaliitotolivat hoitaneet tehtävänsä hyvin. Ilman vaikeuksia ei niistä ollut selvitty.Oli vaadittu paljon arkista aherrusta ja raakaa työtä. Keskusliitto voi ottaa itselleenmyös varsin suuren ansion siitä, että vuosikymmeniä kestäneestä eloonjäämistaistelustaselvittiin sittenkin varsin hyvin ja pienin kuhmuin.<strong>Seura</strong>avassa esitettävät muistikuvat kertovat ja kuvaavat tätä arkista aherrusta.Paljon jää kertomatta, mutta toivon mukaan oleellisimmat asiat tulevat esiin.Seutukaavoituksen edetessä liittojen tehtävät ja myös toimintamuodot kehittyivätja muuttuivat ja keskusliitto luonnollisesti oli mukana tässä prosessissa. Keskusliitonresurssien kasvaessa ja henkilöstön monipuolistuessa oli mahdollista myöstehostaa toimintaa. Vuodesta 1975 lähtien laadittiin nelivuotiskautta koskevat toiminnanja talouden kehittämissuunnitelmat. Niiden sisältö muuttui ajan saatossa.Aluksi kuvattiin tehtäviä, sitten toimintalinjoja ja lopuksi päädyttiin tulosalueisiinsen ajan organisaatio-oppien mukaisesti. Keskusliiton budjetti oli runsaat 3 %seutukaavaliittojen menoista, 1980-luvulla kertaluokkaa 3 milj. mk.Noudatettua toimintapolitiikka havainnollistaa seuraava muistio vuodelta1988. Se oli aikaa, jolloin kamppailu aluehallinnosta ja seutukaavaliittojen asemastakävi kiivaana. Muistiossa lähdetään siitä, että oman toiminnan hyvät tuloksetvarmistavat myös hyvän lopputuloksen kiistanalaisissa asioissa.Vahvistettavat virkistys- ja suojelualueseutukaavat olivat kipupisteitäJos edellä kuvatut aluehallinto- ja suunnitteluvastuuasioiden hoito jätetään huomioonottamatta, niin ehkä eräät värikkäimmät keskusliiton toimet liittyivät virkistys-ja suojelualueita koskeneiden seutukaavojen laatimisesta johtuneisiin reaktioihin.Nämä suunnitelmat kiristivät tunteita kentällä ja myös keskushallinnossa.Erikoisimmat tapaukset johtuivat samaan aikaan laadittujen valtioneuvoston periaatepäätökseenperustuvien suojelualueiden määrittämisestä. Nämä suunnitelmatlaadittiin ilman asianmukaista vuoropuhelua maanomistajien kanssa. Suunnitelmienjulkitulon jälkeen monet maanomistajat hakkasivat suojeltavaksi ehdotettujametsiään, koska epätietoisuus suojelusuunnitelmien toteuttamistavasta oli suuri jaosa maanomistajista ei halunnut alueitaan suojeltaviksi. Lehdistössä kritisoitiin
Maanmittaus 82:1 (2007) 103hakkuun toteuttaneita maanomistajia, vaikka todellisia syntipukkeja olivat suunnitelmialaatineet maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet. He olivat menetelleettoisin, mihin maanomistajat olivat alueidenkäyttösuunnittelussa tottuneet,eli siihen, että suunnitelmista neuvotellaan työn aikana. Tämä tilanne antoi niinkeskusliitolle kuin seutukaavaliitoille hyvän tilaisuuden todeta, että mikäli tehtäväolisi annettu seutukaavaliitoille, ei tällaisia reaktioita olisi maanomistajien taholtatullut. Asia oli erityisen herkullinen myös siksi, koska MTK oli arvostellut seutukaavaliittojamoneen otteeseen virkistys- ja suojelualueita koskeneiden seutukaavojenlaatimisessa. Kun maa- ja metsätalousministerinä luonnonsuojelusuunnitelmienlaatimisen aikana oli Johannes Virolainen, oli asetelma mitä hienoin. Olihelppo osoittaa sormella kohdetta mihin kritiikki tulisi suunnata.Toinen periaatteellisesti merkittävä asia valtioneuvoston periaatepäätöksenmukaisten suojelualueiden osalta liittyi siihen, että sisäasiainministeriö edellyttiseutukaavaliittojen sisällyttävän laadittuihin seutukaavoihin po. suojelualueet sellaisenaan.Rakennuslain mukaan seutukaavaa laadittaessa on keskusteltava maanomistajienkanssa, jolloin on mahdollista tarkistaa tehtyä suunnitelmaehdotusta.Nyt suojelualueet piti ohjeen mukaan nähdä lähinnä pohjakarttakysymyksenä elisisällyttää alueet pilkun tarkasti siten kuin ne oli periaateohjelmassa esitetty. Kaikissatapauksissa seutukaavaliitot eivät ministeriön ohjetta noudattaneet, vaan rajasivatalueet oman suunnitteluprosessin tulosten mukaisiksi. Tuloksena tästä oli,että sisäasiainministeriö ei vahvistanut näiltä osin seutukaavoja, vaikka kaavatoli hyväksytty yksimielisesti liittovaltuustoissa. Sisäasiainministeriön päätöksestävalitettiin muistaakseni ainakin kaksi kertaa KHO:een perusteena se, ettei valtioneuvostonperiaatepäätöksen mukaisia suojelualueita voida pitää asioina, jotkaseutukaavaliittojen tulisi sellaisenaan ottaa huomioon. Katsottiin, ettei periaatepäätösmene rakennuslain säädösten yli. Valitukset hylättiin. Itse pidän ratkaisuaedelleen vääränä, vaikka vahvistavan viranomaisen virkamiehillä oli velvoitenoudattaa valtioneuvoston periaatepäätöstä. Valtioneuvostolla ei kuitenkaan ollutseutukaavan laatimisoikeutta, se kuului seutukaavaliitoille. Oikeusoppineillaolisikin tässä asiassa hyvä pohdinnan paikka.Suojelualueiden suunnitteluprosesseissa on myöhemminkin ollut kritiikinsijaa. Viimeaikaisimmat esimerkit liittyvät EU:n NATURA ohjelmien laatimiseenja toteuttamiseen. Kaavoituksessa noudatettavat vuorovaikutusperiaatteet olisi pitänytpitää näissäkin tapauksissa ohjeena. Ilmeisesti niitä ei ole noudatettu siitäsyystä, että suojeltavaksi ajatellut alueet on määritetty siinä hengessä, ettei rajojamitenkään voida sovittaa muiden tarpeiden ja oikeutettujen näkökohtien kanssayhteisesti hyväksyttävän ratkaisun saamiseksi. Suojelualueiden rajat on ilmoitettumääritetyn tieteellisin perustein ja ovat siten loukkaamattomia. Räikeimpinänämä ratkaisut esiintyvät mm. liito-oravien ja muiden erityistä suojelua vaativieneläinten reviirien suojelussa. Moottoritielinjoja on jouduttu mm. tästä syystämuuttamaan ja siten päädytty huomattavasti kalliimpiin ratkaisuihin. Tavallisiaihmisiä ei näissä tapauksissa ole kohdeltu samalla tavoin. Heidän elinolosuhteitaon voitu käsitellä huomattavasti kovakouraisemmin. Jossakin on menetetty suhteellisuudentaju.
104 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaJuha TalvitieSeutusuunnittelun keskusliitto14.4.1988MUUTTUVA SEUTUSUUNNITTELU – UUDISTUVAT SEUTUKAAVALIITOTLähtökohtaSeutusuunnittelun merkitys on uudella tavalla korostumassa ja samalla seutukaavaliitoiltaodotetaan yhä monipuolisempia alueelliseen suunnitteluun ja kehittämiseenliittyviä palveluja.Tietoyhteiskunnan Suomi muotoutuuAlueelliset muutokset jatkuvatMerkittävimpiä muutosvoimia ovat:– uusi tuotantoteknologia,– uusi viestintäteknologia,– väestön määrän ja rakenteen muutokset ja– ihmisten arvostusten ja elämäntapojen muutokset.Kaupungistuminen jatkuu, kaupunkiseudut hajaantuvat. Maaseudun toimintaedellytyksetvaihtelevat alueellisesti.Kuntien ja alueiden välinen kilpailu kiristyyToimintojen sijaintiedellytysten muuttuminen ja elinkeinoelämän rakennemuutoksetovat johtaneet kuntien ja alueiden oman toiminnan tehostamiseen menestyä myöstulevaisuudessa. Kilpailu kovenee.Suojelun ja kehittämisen ristiriidat lisääntyvätYmpäristönsuojelun korostuminen ja toisaalta kehittämistoimien välttämättömyysjohtavat yhä useammin alueellisiin ja maankäytöllisiin ristiriitoihin, joidenratkaiseminen on yhä vaikeampaa, mutta välttämätöntä.Seutukaavaliittoihin kohdistuvat odotuksetRakennemuutoksen alueelliset vaikutukset ovat yhteinen nimittäjä tulevilletehtävilleSeutukaavaliittojen työhön vaikuttavat erityisesti:– kehittämispoliittisten suunnitelmien tarve,– kyky ratkaista ristiriitoja, kun suojelun ja kehittämisen intressit ovat vastakkain,– alueellista muutosta ja muutostekijöitä koskevan tiedon lisääntyvä kysyntä,– erilaisten asiantuntijapalveluiden tarve,– suunnitemien toteuttamista edistävien toimien tarve.Keskusliiton toimintapolitiikan periaatteita vuonna 1988.
Maanmittaus 82:1 (2007) 105Valtakunnaliset suuntaviivatYmpäristöministeriö uudisti äskettäin valtakunnalliset suuntaviivat seutukaavoitukselle.Toimintapoliittiset johtopäätöksetToimialaa monipuolistettavaEdessä olevat tehtävät edellyttävät nykyisen toimialan monipuolistamista rakennuslainmukaisen suunnittelun pysyessä päätehtävänä. Keskusliiton edustajakokous onkehittämisen johtotähdeksi hyväksynyt: Seutukaavaliittojen on kehityttävä monitoimialaiseksimaakunnalliseksi tutkimus-, suunnittelu- ja kehittämisyksiköksi,asioiden liikkeelle panijaksi ja niistä tiedottajaksi. Päämäärä on sopusoinnussaseutusuunnittelutoimikunnan (KM 1984:16) ehdotusten ja kuntainliittohallinnonkoontitavoitteiden kanssa.Panosta tutkimukseenKehityksen poikkeavuus edellyttää suunnittelua ja päätöksentekoa palvelevantutkimuksen tärkeyttä. Tiedolla on suurempi kysyntä ja painoarvo kuin mielipiteillä.Luovuutta suunnitteluunKehitystekijöiden muuttumisen vuoksi suunnitelmien sisältöä samoin kuinsuunnittelupolitiikkaa on uudistettava.Suunnittelumenetelmistä apuaKehityksen kompleksisuus edellyttää hyvien suunnittelumenetelmien käyttöä.Vain niin voidaan taata looginen eteneminen ja edes yrittää hallita monimutkaisiaasiayhteyksiä.Ammattitaito kunniaanMuuttuvista tehtävistä ei selvitä vanhoin tiedoin ja taidoin. Itsensä jatkuvakehittäminen on avainasemassa. Ajantasalla pysyminen myös takaa jatkuvansisäisen uudistumisen, joka on menestyksen elinehto.Tuloshakuiseen toimintaanResurssien rajallisuus ja tehtävien runsaus pakottavat valintoihin, mitä tehdään,mitä ei. Tuloshakuinen toiminnan ohjausjärjestelmä on keino täsmentää tavoitteetsekä määrittää toiminnan painopistealueet.Keskusliiton toimintapolitiikan periaatteita vuonna 1988 (jatkoa ed. sivulta).
106 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSeutukaavaliitoilla monipuolinen luottamus- ja toimihenkilöstö – valtionavustajatkuva kiistaSeutukaavaliitot olivat lakisääteisiä kuntainliittoja, joihin jäsenkuntien oli pakkokuulua. Siten seutukaavoitus oli osa kunnallishallintoa ja päätöksenteosta vastasivatliittovaltuustot ja liittohallitukset, jotka olivat poliittisia kokoonpanoltaan.Kaikkiaan liittovaltuustoissa oli noin 2 000 ja liitohallituksissa 400 jäsentä. Keskusliitossalaskettiin kerran, että jos otetaan erilaiset työryhmät huomioon, oliseutukaavoitukseen osallistuneiden määrä noin 5 000 henkilöä. Tästä liittojen palkattuahenkilöstöä oli runsaat 300. Kyseessä oli siten valtava henkinen resurssi.Seutukaavoitus oli siten hyvin ankkuroitu maakuntien arkeen.Lakisääteisen seutukaavoituksen käynnistyessä keskusliitto suositti jäsenliitoilleammatillisesti monipuolisen henkilöstön palkkaamista. Pyrittiin tutkimuksenja suunnittelun selkeään kytkentään. Tässä tavoitteessa myös onnistuttiin. Lakisääteisentoiminnan alkuaikoina keskeisinä toimintamuotoina olivat erilaiset neuvottelupäivätsekä koulutustilaisuudet. Oli välttämätöntä jakaa kokemuksia sekä myössopia menettelytavoista. Koulutuksessa erikoistuttiin vain seutusuunnittelun erityiskysymyksiintavoitteena henkilöstön ammattitaidon jatkuva kehittäminen. Nämä tilaisuudetolivat keskeisiä myös silloin, kun taistelu seutukaavaliittojen asemasta olikiivaimmillaan. Keskusliitto pyrki ylläpitämään uskoa seutukaavaliittojen toiminnanmielekkyyteen ja oikeutukseen. Koulutus kohdistettiin yhtä lailla poliittisillepäättäjille. Oli tärkeätä sitouttaa päättäjät tähän työhön. Keskusliitto järjestikin vuosittainliittovaltuuston ja liittohallitusten puheenjohtajille sekä seutukaavajohtajilleneuvottelupäivät, jolloin voitiin keskustella kulloinkin ajankohtaisista asioista sekäkäsitellä myös yhteistä toimintapolitiikkaa. Keskusliiton poliittinen johto osallistuimyös näihin tilaisuuksiin. Koulutus- ja neuvottelupäivätoiminnalla oli käytännössäsuuri merkitys. Koskaan seutukaavaliittoja ei moitittu saamattomiksi. Suunnitelmienlaatu kesti kyllä vertailun, jos kohta suunnitelmien tavoitteista ei aina oltu yksimielisiä.Myös päättäjien rivit pysyivät hyvin koossa, vaikka eri poliittisilla puolueillaolikin erilaisia painotuksia kiistakysymyksissä.Rakennuslain mukaan valtion tuli osallistua seutukaavoituksen tarpeellisiinkustannuksiin puolella. Seutukaavaliittojen menot 1980-luvun loppupuolella olivatvuodessa yhteensä kertaluokka 100 milj. mk. Valtionosuussäännös aiheuttipaljon tuskaa ja turhaa työtä. Valtio tulkitsi tarpeelliset kustannukset hyvin ahtaastija käytännössä valtionosuusprosentti laski kaiken aikaa; se oli kertaluokkaa30 %. Useamman kuin kerran yritettiin vaikuttaa asiaan myös eduskunnassa.Valtiovarainvaliokunnan tarkastusjaosto oli tärkein vaikuttamisen kohde. Voi yksinkertaisestitodeta, että tämä taistelu hävittiin. Ongelma poistui valtionosuusjärjestelmänuudistuksen myötä. Todettakoon, että seutukaavoitusmenot olivat noin0,1 % koko kunnallishallinnon ja 0,6 % kaikkien kuntainliittojen menoista.Seutukaavaliittojen tutkimus- ja suunnittelutoiminta kaiken aikaatuotekehittelyn kohteenaKeskusliitto yhdessä seutukaavaliittojen kanssa organisoi vuosien saatossa moniayhteisiä tutkimuksia ja suunnittelumenetelmien kehittämistoimia. Ehkä tämä
Maanmittaus 82:1 (2007) 107toimintalohko oli keskusliiton eräs menestyksekkäimmistä. Usein toiminta tapahtuiyhteistoiminnassa sisäasiainministeriön ja myöhemmin ympäristöministeriönkanssa. Tavoitteena oli varmistaa työmuotojen jatkuva tuotekehittely. Ne liittyivätläheisesti kulloinkin ajankohtaisiin suunnittelutehtäviin, aluksi runkokaavojenlaatimiseen, sitten vahvistettavaksi tarkoitettuihin seutukaavoihin ja runkokaavatkorvanneiden rakennesuunnitelmien ja lopuksi seutusuunnitelmien valmisteluun.Kehitystyön sisältöön vaikuttivat keskeisesti myös sisäasiainministeriön seutukaavoitustasuuntaavat ohjeet, joita edellä kuvattiin.Ohjeiden johdosta tuli tarve kehittää uusia toimintatapoja. Tämä kehitystyösuoritettiin useimmiten ns. yhteisten tutkimusten muodossa. Yhteisten tutkimustentarpeita selvitettiin erityisten toimikuntien toimesta. Aikaa myöten laadittiintutkimus- ja suunnittelupoliittisia ohjelmia. Tietyn ajanjakson keskusliitolla olimyös tieteellinen neuvottelukunta, jonka jäseninä oli tusinan verran seutusuunnittelustakiinnostuneita professoreita. Tieteellinen neuvottelukunta järjesti myösmuutamat neuvottelupäivät, jossa kerrottiin tieteen ajankohtaisista virtauksista.Ensimmäinen merkittävä yhteinen tutkimus oli vuonna 1968 valmistunutrunkokaavan laatimistyön malliohjelman laatiminen, konsulttina InsinööritoimistoViatek, pääkonsulttina Eljas Viita. Tuloksena oli toimintaverkkomuotoinen ohjelma,joka sisälsi lähes täydellisen luettelon selityksineen runkokaavassa tarkasteltavistaasioista. Jälkeenpäin ajatellen kyseessä oli sen ajan henkeen tehty malli,jonka soveltamisessa suurena vaarana oli se, että kaikki toimintaverkon mukaisetlaatikot täytettiin, mutta itse suunnittelu saattoi jäädä taka-alalle. Sama ongelmavaivasi myös kuntien keskusjärjestöjen laatimia kuntasuunnitteluohjelmia.<strong>Seura</strong>ava merkittävä tutkimus oli ns. ATTVE-projekti, joka julkaistiin vuonna1970 nimellä ”Suomi 2000”. Se oli seutukaava-alueittainen elinkeinojen kehitykseenperustuva väestöennuste. Tutkimus sai valmistuttuaan suuren julkisenhuomion, mm. yli 50 pääkirjoitusta. Tutkimuksessa ennustettiin maamme väkilukuvuonna 2000 noin 5,7 miljoonaksi. Sen osalta ennuste ei toteutunut, mutta sensuurin ansio oli elinkeinorakenteen muutoksen vaikutusten tarkastelulla alueellisessaväestönkehityksessä.Suunnittelun avuksi tehtiin 1970-luvulla joukko erilaisia mitoitusperusteitakäsitelleitä tutkimuksia. Niillä oli suuri tarve, koska ei ollut selkeitä mitoitusperusteitakäytettäväksi vahvistettavia seutukaavoja varten. Mitoitustutkimuksetkäsittelivät kulloinkin ajankohtaisia asioita. Merkittävin näistä oli taajamatoimintojenmitoitusta käsitellyt selvitys, joka palveli myös yksityiskohtaisen kaavoituksentarpeita.Suunnittelumenetelmien kehittäminen oli kehitystutkimuksissa oma erityisalansa.Runkokaavan laatimisen malliohjelman jälkeen valmistui vuonna 1972tutkimus ”Tavoitetietoisuus seutusuunnittelussa”. Se oli yritys kytkeä tavoitemäärittelyolennaiseksi osaksi suunnitteluprosessia, selkeämmin kuin oli ollut käytännössä.Tutkimuksesta tehtiin myös englanninkielinen versio.Vuoden 1973 öljykriisillä oli merkittävä vaikutus myös seutukaavaliittojentoimintaan. Keskusliitto teki energia-asioista kaksi selvitystä. ”Energianäkökohdatseutusuunnittelussa” kuvasi yleisten suunnitteluratkaisujen vaikutusta energia-
108 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakulutukseen. Vuonna 1982 valmistui sitten toinen selvitys, ”Energiataloudellinenseutusuunnittelu”. Se tehtiin lähinnä kauppa- ja teollisuusministeriön rahoituksellatavoitteena saada malli alueellisille energiasuunnitelmille.Toinen energiakriisin seuraus oli suunnittelun perusteita järkyttänyt havainto.1970-luvun alussa nopean taloudellisen kehityksen aikana julkisessa hallinnossaylipäätään korostettiin lyhyen tähtäyksen suunnittelun tärkeyttä, näin myösseutukaavoituksessa. Öljykriisi opetti huomaamaan sen, että mikäli yhteiskunnallisiakehitystrendejä olisi huolellisemmin analysoitu jo 1950-luvulta lähtien, olisiilmeisen helposti ollut pääteltävissä se, mitä tapahtui 1970-luvun loppupuolella,eli suurten keskusten kasvu taittui, maaseudulle palasi elämisen usko, ja keskisuuretkeskukset jatkoivat kasvuaan. Opetus oli se, ettei ratkaisuja voi vastaisuudessaenää perustaa vallitsevien kehitystrendien varaan, vaan tulevaisuutta on analysoitavamonipuolisemmin ja pitkän aikavälin tarkastelut on otettava huomioon. Tuloksenaoli skenaariotekniikan menetelmällinen kehitystyö. Perustaksi valmistuivuonna 1983 VTT:n tekemänä selvitys ”Skenaariomenetelmät aluesuunnittelussa”.Oppia sovellettiin myös käytännössä kaikissa seutukaavaliitoissa kokonaissuunnitelmialaadittaessa.Luonnollisena jatkona skenaariotyölle oli strategisen suunnittelun kehitystyö.Tähän tuli virike vähän yllättävästi vuonna 1984 Lissabonissa pidetyssäECE:n alue- ja kaupunkitutkimuksen seminaarissa. USA:n delegaation jäsenenäoli suomalaissyntyinen professori Leo Jakobson. Hänen kanssa keskustelin vanhoistaseutusuunnitteluasioista Suomessa, koska hän oli ennen USA:han muuttoatoiminut mm. Tampereen liikennealueen seutusuunnitteluliitossa; toimintaa, jostaarkkitehdit olivat häntä kritisoineet, koska oli ollut maanmittarin alaisena. Jakobsoninkanssa keskusteltaessa sivuttiin myös ajankohtaisia suunnitteluongelmia.Hän toi esiin strategisen suunnittelun tarjoamat uudet mahdollisuudet. Sovimme,että hän Suomeen tullessaan pitää asiasta seutukaavaliittojen edustajille esitelmän.Näin tapahtui vuonna 1985, tosin esitelmätilaisuus sai huonon yleisömenestyksen.Sen sijaan itse asia lähti etenemään. Kari Pakarinen teki strategisestasuunnittelusta oppaan. Strateginen suunnittelumenetelmä omaksuttiin seuraavienkokonaissuunnitelmien perustaksi. Keskusliito yhdessä ympäristöministeriönkanssa julkaisi vuonna 1990 yhteenvedon näistä suunnitelmista nimellä ”Maakuntienkehittämisstrategiat”. Seutukaavaliitot olivat tässäkin edelläkävijöitä.Kanssakäyminen Leo Jakobsonin kanssa jatkui tämän jälkeen vuosia. Hänoli mielenkiintoinen ja syvällisesti suunnitteluun perehtynyt henkilö. Muistan monetkeskustelu, joita kävimme erityisesti tietoyhteiskunnan kehittymisen tiimoilta.Olin kirjoittanut asiasta Helsingin Sanomiin alkuvuodesta 1984 ja halusin testataomia ajatuksiani. Kieltämättä itselleni oli tästä kanssakäymisestä suuri merkitys.Jakobsonin ollessa 1988 opettajana San Louis Obispon yliopistossa satuin niihinaikoihin olemaan alueella, jolloin pidin yliopistossa esityksen suomalaisesta kaavoitustoiminnasta.Jakobsonilla jäi kesken merkittävä yhdyskuntasuunnittelua jaalueellista kehitystä koskenut tutkimus.Tietoyhteiskunnan kehittyminen oli keskeisesti esillä keskusliiton koulutustilaisuuksissaja tutkimustoiminnassa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Seutukaa-
Maanmittaus 82:1 (2007) 109vaväki perehdytettiin niin Bellin, Masudan, Tofflerin kuin Naisbittin ajatuksiintästä yhteiskunnallisesta kehitysilmiöstä. Keskusliito teetti asiasta myös vuonna1986 erityisselvityksen. Oli vaikeuksia saada kansa uskomaan, että tieto- ja viestintäteknologiallatulisi olemaan alueellisia vaikutuksia. Itse uskoin asiaan. LeoJakobson oli samaa mieltä. Tietoyhteiskunnan alueelliset vaikutukset olivat vuosikymmentenajan mielessäni. Niinpä tein eläkepäivinä asiasta väitöskirjan saadakseniitselleni jonkinlaista sielunrauhaa.Seutusuunnittelun kehitystyön piiriin on katsottava myös se, että keskusliittokäänsi ja julkaisi vuonna 1984 suomeksi Euroopan neuvoston aluesuunnittelustavastuullisten ministereiden konferenssin laatiman Euroopan seutu-/aluesuunnittelun peruskirjan, ns. Torremolinos Charterin. Suomi ei ollut Euroopanneuvoston jäsen vielä tällöin, mutta osallistui tarkkailijana neuvostontyöhön. Peruskirja sisälsi paljon periaatteellisesti merkittäviä kannanottoja,joihin vielä tänä päivänä viitataan. Edelleen keskusliitto käänsi ja julkaisivuonna 1987 Euroopan neuvoston Paikallisten ja alueellisten viranomaistenpysyvän konferenssin, CLRAE:n, järjestämän seutusuunnittelusta ja alueellisestakehityksestä vastaavien alueellisten edustajien Euroopan konferenssinlaatiman ns. Valencian julistuksen. Se käsitteli lähinnä näiden organisaatioidentoiminnan kehittämistä suunnittelukysymyksissä. Näillä toimilla haettiinsuurempaa selkänojaa omille pyrkimyksille, jotka olivat linjassa näiden julistustenkanssa.Pysyvä suunnittelumenetelmien kehittämistyö oli ns. yhteensovittavan suunnittelunproblematiikan selvittäminen. Taustalla oli usein todettu hokema, ettäkaavoitus, mukaan lukien seutukaavoitus, on vain maankäytön suunnittelua eikäsiihen pidä kytkeä toiminnallista suunnittelua. Seutukaavoituksessa oli perinteisestilähdetty siitä, ettei maankäytön suunnittelua voi suorittaa irrallaan muustayhteiskunnallisesta toiminnasta, sillä on tiedettävä maankäyttöön ja toimintojensijoittumiseen liittyvät erilaiset tarpeet ja vaatimukset, jotka on suunnittelussa pyrittäväyhteensovittamaan.Ajatuksen kirkastamiseksi keskusliitossa laadittiin ns. kuutiofilosofia. Sitävalaisevat oheiset kaksi kaaviota. Ensimmäinen kaavio kuvaa yhteiskuntasuunnittelunkokonaisuutta.Kuvan mukaan yleisiä yhteiskuntapoliittisia tavoitteita edustavat sosiaali- jakulttuuripoliittiset, aluerakenne- ja alueidenkäyttöpoliittiset sekä talouspoliittisettavoitteet. Näiden lisäksi on otettava huomioon toimialakohtaiset sekä eri alueellisiatasoja koskevat tavoitteet ja sovitettava nämä kaikki yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.Tämän perusteella voitiin seutusuunnittelun yhteensovittava tehtävä kuvataseuraavan kaavion mukaiseksi.Sen mukaan seutusuunnittelussa ja yleensäkin alueidenkäytön suunnittelussaon otettava huomioon eri toimintojen tarpeet sekä yleiset talous- sekä kulttuuri- jasosiaalipoliittiset tavoitteet ja sovitettava ne yhteen aluerakenne- ja alueidenkäyttöpoliittistentavoitteiden kanssa. Jälkimmäiset tavoitteet vielä jakaantuvat kolmeeneri osaan, nimittäin luonnonympäristön, rakennetun ympäristön sekä ihmisenympäristöllisiin tavoitteisiin.
110 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaYhteensovittavan ja toimialakohtaisen suunnittelun kokonaisuus.Yhteensovittamisessa huomioon otettavat näkökulmat ovat siten moninaiset.Suunnittelussa on pyrittävä sovittamaan mahdolliset ristiriidat hyväksyttäväksikokonaisuudeksi. Malli sai aikoinaan huomiota osakseen myös kansainvälisissäyhteyksissä, kun sisällytin sen kahdessa maailmankongressissa pitämääni esitykseen.Nyt jälkikäteen mallia arvioidessa sitä voi edelleen pitää perusidealtaan hyvänä.Ehkä uutena näkökulmana pitäisi yleisiin yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiinlisätä globalisaation/kansainvälisyyden vaateet. Joka tapauksessa malli osoittaahavainnollisesti aluesuunnittelun monitahoisen luonteen ja sen, ettei tämä suunnitteluvoi olla minkään yhden ammattikunnan vastuulla, vaan vaatii monipuolistaeri tieteiden edustajien välistä yhteistyötä.Ihmisen tai asukkaiden ympäristölliset tavoitteet erillisenä osiona kuvastavatihmisten arvomaailmojen ja arvostusten erilaisuuksia. Niitä koskevat ristiriidatjoudutaan viime kädessä ratkomaan poliittisten päättäjien toimesta äänestämällä.Suunnittelumenetelmien kehitystyössä on syytä mainita vielä tutkimus
Maanmittaus 82:1 (2007) 111Seutusuunnittelun yhteensovittava tehtävä.”Luonnonolosuhteet seutusuunnittelussa”, joka valmistui vuonna 1986. Siinä kehitettiinmenetelmä, kuinka luonnonolosuhteita tulisi seutusuunnittelussa tarkastella,ja kuinka tämä tietous voidaan muuntaa suunnittelua palvelevaksi. Tutkimusliittyi pyrkimykseen saada kestävää kehitystä edistävää suunnittelua varten selkeätohjeet. Tarkoitus oli saada tutkimukseen rahaa Suomen Akatemialta ns. Man andBiosphere, MAB, ohjelmasta. Apurahaa yllätyksekseni ei kuitenkaan myönnetty,vaikka se oli epävirallisesti osin jo luvattukin. Olin omalle hallitukselle vakuuttanut,että apuraha saadaan ja tutkimus myös käynnistettiin. Todettakoon, että tästäsyystä keskusliitto teki tappiollisen tilinpäätöksen sinä vuonna. Tutkimus oli kuitenkinmenestys. Siinä oli ulkopuolisina tutkijoina Pekka Lehtonen Etelä-Savostaja Raimo Nenonen Helsingistä. Itse toimin tutkimusjohtajana Timo Sinisalonavustamana.Olin tutkimuksesta kertonut eräissä kansainvälisissä yhteyksissä. Tällöin heräsiajatus tuottaa siitä englanninkielinen versio, mikäli rahoitus järjestyisi. Omienkansainvälisten yhteyksieni kautta saatiin tulokseksi, että YK:n ympäristöjärjes-
112 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatö UNEP ja UNESCO:n MAB-ohjelma päättivät myöntää rahoituksen ja vuonna1987 tämä yhteisjulkaisu valmistui nimellä ”Natural environment in regionalplanning”. Kieltämättä olin asiasta onnellinen erityisesti siksi, että alan keskeisetkansainväliset järjestöt tunnustivat tutkimuksen merkittävyyden, vaikka kotimainenMAB-organisaatio ei ollut tukea myöntänyt. Jälkeenpäin arvioiden tutkimusoli perusteiltaan hyvä ja teoreettisesti ja menetelmällisesti toimiva muuten, paitsiettä edellytetty tietomäärä oli valtava ja käytännössä vaikea hallita. Kansainvälinenpalaute oli myös mielenkiintoista. Useat totesivat, että oli ensimmäinen kerta,kun usein vaikeaselkoinen ekologinen tieto oli muokattu suunnittelijoille ymmärrettäväänja käyttökelpoiseen muotoon. Tutkimus myös nosti seutusuunnittelunprofiilia kestävän kehityksen mukaisen suunnittelun edistäjänä.Vuonna 1989 valmistui yhdessä Neste Oy:n kanssa VTT:ltä tilattu selvitys”Suomi 2030”. Siinä esitettiin vaihtoehtoisia pitemmän ajanjakson kehittämismahdollisuuksiaskenaarioiden muodossa. Tutkimuksessa tarjottiin kolme vaihtoehtoistaalueellisen kehittämisen mallia: pääkaupunkiseutupainotteinen, maakuntakeskuspainotteinenja maaseutupainotteinen skenaario. Tutkimuksella haluttiinkiinnittää huomiota epävarman tulevaisuuden suunnittelulle asettamiin vaatimuksiinja siihen, kuinka tällaisessa tilanteessa voitaisiin tai tulisi toimia. Nesteensaaminen tutkimuksen rahoittajaksi antoi työlle sen valmistuttua normaalia suuremmanjulkisuuden. Tässäkin tutkimuksessa oli merkittävimpänä tekijänä TimoSneck, kuten edellä todetussa skenaarioselvityksessä.Viimeinen merkittävä tutkimus oli seutusuunnittelun 50-vuotisjuhlatutkimus”Suomalaisten elinympäristö. Toiveet ja todellisuus.”. Juhlatutkimuksen sisältöämietittiin pitkään, koska haluttiin jotain erikoista ja uutta. Suomalaisten toiveettulevalle yhdyskunta- ja aluekehitykselle nähtiin tällaisena asiana, joka juhlatutkimukseksihyvin sopisi. Tutkimuksen tekivät Yritystutkimus ja Suomen Galluplaajana haastattelututkimuksena. Tutkimus valmistui vuonna 1992 ja se julkaistiinSuomen maakuntien liiton nimellä. Tutkimuksessa selvitettiin niin seutukaavaliittojenluottamus- kuin toimihenkilöiden sekä suuren yleisön käsityksiä tavoiteltavastakehityksestä elämän eri aloilla sekä näiden tavoitteiden suhdetta olevaantilanteeseen. Näillä tiedoilla on suuri merkitys ainakin silloin, jos halutaan suunnittelijoidenpyrkivän vastaamaan asukkaiden erilaisiin tarpeisiin. Tutkimuksenanti vastasi hyvin siihen kohdistuneita odotuksia.Suunnittelussa noudatettavien tavoitteiden osalta mieltäni on vaivannut se,että kansalaisten esittämiä tavoitteita ei hetikään aina ole noteerattu. Ehkä räikeinesimerkki tästä liittyy asuntotuotantoon. Kulunut sanonta oli jo 1960-luvulla,että kansa haluaisi asua omakotitalossa järven rannalla keskellä kaupunkia. Pääkaupunkiseudullatulos oli se, että pääosa asunnoista rakennettiin kerrostaloihin,keskelle metsää kauas keskustoista. Vasta viime vuosina on kaavoituksessa alettutoteuttaa pientalovaltaisempaa suuntausta. Kysyntä on kuntien välisessä kilpailussaalkanut vaikuttaa. Se, että ylipäätään on oltu tilanteessa, ettei asukkaiden halujaole asianmukaisesti noteerattu, osoittaa kaavoituksen ja asuntotuotannon osaltajärjestelmässä olevan selvän puutteen. Luulisi vapaan kilpailun aikana tarjonnanvastaavan kysyntää. Onko kaavoitusmonopoli tulossa aikansa päähän. Olisi pe-
Maanmittaus 82:1 (2007) 113rusteltua laatia sellaisia suunnitelmia, jotka tarjoavat asukkaille vaihtoehtoisiamahdollisuuksia toteuttaa omia unelmiaan.Kokonaisuutena tutkimus- ja suunnittelumenetelmien kehitystyö oli henkisestija ammatillisesti palkitsevaa. Yhteisin ponnistuksin turvattiin työmenetelmienjatkuva tuotekehittely ja siten osaltaan varmistettiin laadittavien suunnitelmienlaatutaso. Ylpeilemättä voi todeta, että seutukaavaliitot olivat aikanaan suunnannäyttäjiäuusien suunnittelumenetelmien soveltajina. Tästä keskusliitto voi ottaaitselleen ainakin vähäisen kunnian. Valitettavasti sama kiinnostus ei ole myöhemminuusissa organisatorisissa puitteissa jatkunut yhtä suurella innolla.Seutusuunnittelun tietojärjestelmät – atk hallitusti käyttöön seutukaavaliitoissaTietokoneiden yleistyminen 1970-luvulla johti myös seutukaavaliittojen piirissäpohdintoihin siitä, miten asiassa tulisi edetä. Koska oli viisaampaa pohtia asiaayhdessä eikä kukin liitto erikseen, lähti keskusliitto asialle. Vuonna 1980 valmistuiVTT:ltä tilattu selvitys ”Seutusuunnittelun tietojärjestelmien kehittäminen”.Tärkeimpänä tehtävänä oli selvittää, minkälaiset tietokoneet olisi viisasta ottaakäyttöön seutukaavaliitoissa. Selvityksessä päädyttiin ennakkoluulottomasti suosittamaanhenkilökohtaisia mikrotietokoneita, PC:itä. Ratkaisuesitystä pohdittiinpitkään. Lopulta hallitus oli päätymässä selvityksen mukaisen tietokonelaitteistonhankkimissuosituksen antamiseen seutukaavaliitoille. Taustalla oli ajatus, että vähäisinresurssein olisi viisasta päätyä kaikissa samanlaisiin laitteisiin. Näin päästäisiinedulliseen hankintahintaan ja samalla voitaisiin käyttää samanlaisia ohjelmia,jolloin henkilöstön koulutus olisi myös edullisinta järjestää yhteisesti.Asia ei edennyt kuitenkaan näin suoraviivaisesti. Keskusliitossa saatiin yllättäentietää, että Kaupunkiliitto oli lähettänyt jäsenilleen kirjeen, jossa se esittikeskusliitossa kaavaillun atk-laitteistoratkaisun hylkäämistä kaupunkien edustajientoimesta eri seutukaavaliitoissa. Samalla suositettiin ratkaisuksi ns. VAX-laitteistoa,joka oli eräänlainen keskustietokonejärjestelmä. Ymmärrettävästi Kaupunkiliitonesitykseen suhtauduttiin vakavasti hallituksen piirissä. Kaupunkiliitonreaktion johdosta tehtiin lisäselvityksiä, jotka osoittivat kaavaillun ratkaisun olevanseutukaavaliitoille sekä kalliimpi että toiminnallisesti huonompi. Keskusliitonhallitus lähettikin puolestaan niin Kaupunkiliitolle kuin kaupungeille kirjeen,jossa perusteltiin suunniteltua ratkaisua. Muistan, kun asian käsittelyn ratkaisevanhallituksen kokouksen alussa Kaupunkiliitosta eräs henkilö toi vasemmistoliitonedustajalle Mauno Karvolle vielä viestin. Karvo kertoi asiasta minulle ja kysyi,onko aiottu ratkaisu todella asianmukainen. Sanoin asian niin olevan. Hallituspäätti tietokonesuosituksesta yksimielisesti.Episodi aiheutti kuitenkin turhia jännitteitä keskusliiton ja Kaupunkiliitonvälille. Keskusliitto halusi tilanteen normalisoituvan ja Kaupunkiliiton toimitusjohtajaL.O. Johanson pyydettiin pitämään pääesitys keskusliiton valtuuskunnankokoukseen. Johansonin kuva pantiin sen jälkeen myös Seutusuunnittelulehdenkanteen. Vastavuoroisesti minut kutsuttiin myöhemmin pitämään esityskaupunginjohtajien neuvottelupäiville. Välillä oli myös sovittu, että keskinäinenkirjeenvaihto lopetetaan. Keskusliitossa pohdittiin koko jupakan todellista
114 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaaiheuttajaa. Sylttytehtaaksi osoittautui Kunnallistieto-yhtiö. Se markkinoi mm.VAX-koneita ja yhtiön edustajat olivat saaneet Kaupunkiliiton edellä kuvattuunoperaatioon. Tämä epäilys varmentui vuosia myöhemmin erään saunaillan yhteydessä.Yhtä kaikki tästä alkanut atk:n hyväksikäyttö seutukaavaliitoissa osoittautuivuosien saatossa erääksi ehkä menestyksekkäimmäksi keskusliiton ja seutukaavaliittojenyhteisoperaatioksi. METRIC-nimiset PC:t otettiin innolla käyttöön.Yhteishankinnoin saatiin taloudellisesti edullinen ratkaisu ja koulutus hoidettiinkeskusliiton toimesta. Vuosien saatossa yhteistyö tiivistyi keskusliiton saatuapalvelukseensa atk-asiantuntijan. Ensimmäinen vakanssin hoitaja oli Tapio Salonsalmi.1980-luvun puolessa välissä keskusliitto onnistui saamaan seutukaavaliitoilleveloituksetta erityisen yhdyskuntasuunnitteluohjelman YK:n alaiseltaUNCHS:lta, United Nations Human Settlements Programme, UN-HABITAT. Järjestönedustaja Jerry Coiner opasti Suomessa järjestetyssä koulutustilaisuudessaohjelman käyttöä. Tätä ohjelmaa kehiteltiin myöhemmin omin voimin. Keskusliitonsuositeltua paikkatietojen hallintaan ARC-INFO -ohjelman käyttöönottoapyrimme saamaan kyseisen ohjelman tuottajalta ESRI:ltä ohjelman ilmaiseksi.Ilmaisohjelma saatiin kuitenkin vain keskusliittoon. Se olikin hyvä, koska keskusliitollaitsellään ei olisi ollut varaa tätä ohjelmaa hankkia. Ilmaisohjelman saantiehkä johtui siitä, että olin FIG:n presidenttinä tutustunut firman toimitusjohtajaanJack Dangermondiin.Todettakoon, että seutukaavaliittojen vaihtaessa muutaman vuoden jälkeenseuraavan polven PC:ihin, lahjoitettiin suuri määrä METRIC-koneita ViroonMaaehitus-projektin käyttöön. Keskusliitosta Marjatta Ruohomaa meni myöskouluttamaan Omega-tekstinkäsittelyohjelman käyttöä.Kaiken kaikkiaan tietojärjestelmien kehittämisestä muodostui keskeinentoimintalohko vuosiksi. Alan nopea kehitys edellytti uusien toimintamallien ja‐suositusten laatimista. Kokonaisuutena atk ja niihin perustuva tietojärjestelmienkehittäminen oli pohjana sille myöhemmälle kehitykselle, jolloin kaikki suunnitelmaton tehty numeerisesti. Samoin tietokoneita hyödynnettiin moninaisten selvitysten,mm. väestöennusteiden laadinnassa. Yhteensopivat järjestelmät olivattiukan talouden aikana varteenotettava etu. Tässä asiassa keskusliitto on saanutjäsenliitoilta ehkä eniten kiitosta ja ilmeisen perustellusti.Myös keskusliitossa pyrittiin ottamaan atk monipuoliseen käyttöön. Tosinniukat resurssit rajoittivat toimintamahdollisuuksia. Niinpä joskus 1980-luvunpuolessa välissä pohdittiin perusteellisesti, onko keskusliittoon tarpeen saada faksi.Sitä ennen keskusliitolla oli faksinumero vain pääpostin palvelutarjonnassa.Faksi saatiin aikanaan. Se oli tarpeen erityisesti kansainvälisessä yhteydenpidossa.Faksi mahdollisti myös seutukaavaliittojen palvelun nopeassa tiedottamisessa.Napin painalluksella tieto lähti kaikkiin liittoihin.Rahapulan takia oman tietokoneen sain vasta 1990-luvun alussa, kun tekstinkäsittelijäsiirtyi muihin tehtäviin, eikä edessä olleen kuntien keskusjärjestöjenfuusion takia enää palkattu uutta henkilöstöä. Saneluun perustunut tekstin tuottaminenloppui kohdallani kertaheitolla, piti kirjoittaa itse omat juttunsa.
Maanmittaus 82:1 (2007) 115Monipuolinen kirjasto ja toimiva tietopalveluJo heti toiminnan alusta lähtien keskusliitto lähti kehittämään omaa kirjastoaan.Siihen haluttiin kaikki seutukaavaliitoissa julkaistut selvitykset, tutkimukset jasuunnitelmat. Myös hankittiin valikoidusti muualla julkaistua alan kirjallisuutta.Vaihtoperiaatteella saatiin myös eri viranomaisilta ja järjestöiltä näiden julkaisuja.Toiminnan päättyessä kirjastossa oli noin 10 000 nidettä.Kirjaston toimesta laadittiin uutuusluetteloita, tutkimusrekistereitä, välitettiinkeskusliittoon tilatuista lehdistä artikkeleita jne. Tavoitteena oli pitää seutukaavaliitotajan tasalla uusimmista alan virtauksista ja viimeisimmistä mielenkiintoisistatutkimustuloksista. Kirjaston suurin ulkopuolinen käyttäjäryhmä olivatopiskelijat. Kirjaston toimesta suoritettiin myös tiedonhakuja. Liitoille annettiinsuosituksia niiden oman tietopalvelun kehittämiseksi.Propagandasta aktiiviseen tiedottamiseenSanapari propagandan levittäminen esiintyi keskusliiton perustamisvaiheessa liitoneräänä tehtävänä. Keskusliiton tiedotuksesta vastannut Eero Paananen ei kuitenkaanomaksunut tällaista toimintaperiaatetta, vaan paljon modernimman tavan.Tiedotuksessa on asioita tarkasteltava yksilön, kansalaisen kannalta. Keskusliitollaoli rajalliset mahdollisuudet aktiiviseen tiedottamiseen. Luonnollisesti pyrittiinpalvelemaan tiedotusvälineitä niin keskusliiton kannanottojen välittämisessä kuinkeskusliitossa ja osin myös seutukaavaliitoissa tehtyjen tutkimusten annista.Seutukaavoituksen ollessa uusi toimintamuoto oli tiedotuksen tehtävänätuottaa tätä suunnittelua ja sen tarkoitusperiä ja merkitystä havainnollistavaa aineistoa.Merkittävinä saavutuksina voi pitää kahta keskusliiton tuottamaa kirjaa.Vuonna 1972 valmistui ”Seutukaavoitus Suomessa” ja vuonna 1984 ”Seutusuunnittelu”.Kirjoissa kerrottiin usean asiantuntijan voimin, mistä seutusuunnittelussaon kysymys. Eero Paananen oli kirjojen keskeisin toimittaja, vaikka minunkin nimenitoimittajana esiintyy. Kuten edellä on jo käynyt ilmi, tuotti keskusliitto myösrunsaasti erilaisia tutkimuksia ja suosituksia. Niiden julkaiseminen oli merkittävätiedotuksellinen toimi.Osana tiedotusta voi pitää eri lehtiin laadittuja seutusuunnittelua ja seutukaavaliittojakäsitelleitä kirjoituksia. Itse olin kohtuullisen ahkera kirjoittaja ja myösesitelmien pitäjä. Tällöin saattoi ottaa keskusteluun asioita laajemmissa puitteissakuin yksin seutukaavaväen omassa piirissä.Aktiiviseen tiedon levittämiseen liittyi vuonna 1981 tehty kahden projektorindiaohjelma, jossa selostettiin seutusuunnittelun tarkoitusta. Ohjelmasta tehtiinmyös ruotsin- ja englanninkieliset versiot. Seutusuunnittelun 50-vuotistaipaleenjohdosta teetettiin vuonna 1990 seutusuunnittelua käsitellyt video-ohjelma ”Tänäänon huomenna”. Siitäkin tuotettiin ruotsin- ja englanninkieliset versiot.Merkittävä oli vuonna 1978 tehty päätös aloittaa oman Seutusuunnittelu-lehdenjulkaiseminen. Lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa. Sen painos oli aluksi3 500 ja nostettiin myöhemmin 5 000 kappaleeseen. Lehti jaettiin ilmaiseksi kaikilleseutukaavaliitojen liittovaltuustojen ja -hallitusten jäsenille, liittojen toimihenkilöillesekä kunnille, monille valtion viranomaisille ja järjestöille. Kun mi-
116 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSeutusuunnittelu-lehden 1/1991 pääkirjoitus.nusta tuli lehden päätoimittaja, jouduin sitä varten hankkimaan todistukset siitä,että olin taloudellisesti itsenäinen ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Valitettavastien tästä täysjärkisyystodistuksesta hoksannut ottaa kopiota, koska harvallasellainen todistus lienee olemassa.Seutusuunnittelu-lehden merkitys seutukaavaliittojen ja myös keskusliitontoiminnan tunnetuksi tekemisessä oli aikanaan merkittävä, jopa siinä laajuudessaettä eräät tahot pyrkivät lehden toiminnan lopettamiseen. Siinä onnistuttiin vastaSuomen maakuntien liiton perustamisen jälkeen. Kerron asiasta ao. yhteydessä.Eero Paananen vastasi käytännössä lehden tekemisestä. Omalle vastuulleni jäi lähinnäpääkirjoitusten laatiminen.Seutusuunnittelu-lehdistä on maininnan arvoisia erityisesti neljä numeroa.Numero 4/1981 edellä kerrotun mukaisesti sisälsi yhteenvedon seutukaavaliitojenkokonaissuunnitelmista. Numero 4/1987 oli omistettu 70-vuotiaalle Suomelle.Siinä kuvattiin itsenäisyyden aikana tapahtunutta kehitystä monipuolisesti.Haluttiin osoittaa muutosten jatkuvuus ja se, että kehitystä voidaan myös ohjata.Numero 1/1991 oli omistettu 50-vuotiaalle seutusuunnittelulle. Siinä oli tärkeimpiensidosryhmien edustajien puheenvuorot kuin myös kaikkien seutukaavaliittojentoimintaperiaatteiden esittely. Lehden mukana jaettiin juhlavuoden kunniaksigraafikko Kari Piipolta tilattu juliste. Oheisena on tähän numeroon kirjoittamanipääkirjoitus, joka kuvastaa sen hetkisiä tuntoja. Teksti sopisi näköjään varsin hyvinmyös tämän päivän tilanteeseen.
Maanmittaus 82:1 (2007) 117Numero 2/1991 käsitteli Porissa 27.3.1991 pidettyjä seutusuunnittelun 50-vuotisjuhlia. Lehden kannessa oli juhlapuhujan, piispa Olavi Kortekankaan kuva.Lehdessä oli myös selostus Suomen maakuntien liiton ensimmäisistä maakuntapäivistä.Tämä numero oli ilman ennakkovaroitusta lehden viimeinen. Nämä juhlatolivat muistaakseni viimeinen tilaisuus, kun toimittiin Seutusuunnittelun keskusliitonnimellä. Päätökset Seutusuunnittelun keskusliiton ja Maakuntaliittojenkeskusliiton toimintojen yhdistämisestä oli jo tehty, kuten myöhemmin kerron.On selvää, että seutusuunnittelun merkittävä juhlinta tässä tilanteessa oli monenmielestä vähän herkkä asia. Juhlinnalle oli kuitenkin selvä tarve, josta osoituksenaoli Porin teatterin täyttyminen ääriään myöten. Tilaisuudessa jaettiin myös viimeisetSeutusuunnittelun keskusliiton myöntämät aluesuunnittelumitalit ja kunniamerkit.Aluesuunnittelumitaleja ei tämän jälkeen enää jaettu, kunniamerkkejäkylläkin. Mitalista ja merkeistä lisää vähän myöhemmin.Keskusliiton tiedotuksen onnistumista kuvaa hyvin se, että useamman kuinkerran eräät ulkopuoliset tahot ihmettelivät keskusliiton henkilöstön vähäistämäärää.Viimeisen Seutusuunnittelu-lehden kansi.
118 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKansainvälinen kanssakäyminen oli kritiikistä huolimatta hyödyllistäKansainvälisen kanssakäymisen tärkeys oli minulle itsestäänselvyys heti alustalähtien. Helpointa ja myös halvinta oli seurata ulkomaista kirjallisuutta ja aikakauslehtiä.Kirjaston tehtävänä oli pitää niin keskusliiton kuin seutukaavaliittojenhenkilöstö ajan tasalla näiltä osin. Yhteydenpito alan kansainvälisiin järjestöihinaloitettiin nopeasti. Kansainvälinen kunnallisliitto IULA, sekä monet YK:n alajärjestöt,kuten Euroopan talouskomissio ECE, kulttuuri- ja tiedejärjestö UNESCO,maatalousjärjestö FAO, asuinyhdyskuntakeskus UNCHS (HABITAT) ja ympäristökeskusUNEP olivat näistä keskeisiä. Lisäksi yhteyttä pidettiin OECD:hen jaEuroopan Neuvostoon. Keskusliitto oli myös mukana muiden kunnallisten keskusjärjestöjenkanssa Finn–VATI-yhteistyössä, joka koski yhteistoimintaa unkarilaisenalue- ja kaupunkisuunnitteluinstituutin VATI:n kanssa.Omalla kohdallani kansainvälisen kanssakäymisen kannalta oli merkittävää,kun sisäasiainministeriöstä Mikko Mansikka vuonna 1971 tiedusteli halukkuuttaniosallistua Suomen edustajana ECE:ssä valmisteltavana olevan maaseutualueidensuunnittelua ja kehittämistä koskevaa seminaaria valmistelevan kuusijäsenisentyöryhmän työhön. Enempiä pohtimatta lupauduin tehtävään. Siitä muodostuikannaltani tärkeä tehtävä.Työryhmän kokoukset pidettiin Genevessä. Keskustelu tulkattiin englanniksi,ranskaksi ja venäjäksi. Huomasin heti alussa, että minulla oli suuria vaikeuksiaselvitä silloisella kielitaidolla. Muistan elävästi yhden tapauksen, jolloin venäjänkielentulkki tuli ulos kopistaan luokseni kysymään, että mitä olin halunnutpuheenvuorossani sanoa. Hyvä, ettei itku päässyt. Pyysin tulkkia menemään koppiinsatakaisin lupaamalla sanoa sanottavani hetimmiten selkeämmin. Tällaisetkokemukset kannustivat entistä pontevampiin kieliopintoihin. Se hyvä puoli asiassaoli, että olin voittanut kammon käyttää puheenvuoroja kansainvälisissä kokouksissa.Samalla oppi sen, että kansainvälisiin kokouksiin on syytä valmistautuaennakkoon hyvin ja tehdä etukäteen pidettävät puheenvuorot. Näin huomasin monienmuidenkin toimivan. Asiassa oli se huono puoli, että etukäteen valmistellutpuheenvuorot eivät välttämättä sopineet hyvin kulloinkin meneillä olevaan keskusteluun.Tämän johdosta pyrin kokemusten karttuessa siihen, että spontaanitreaktiot ovat parhaimpia. Se kyllä edellyttää kohtuullista kielitaitoa kuin myöskäsiteltävien asioiden hallintaa.Maaseutualueita koskenut seminaari pidettiin sitten vuonna 1974 Bulgariassa,Plovdivissa. Siellä pärjäsin omasta mielestäni jo varsin hyvin, jopa käyttämällävarsin perusteellisia spontaaneja puheenvuoroja.Keskusliiton tiukka talous rajoitti osallistumismahdollisuuksia kansainvälisiinkongresseihin. Suurinta julkisuutta sai vuonna 1979 Manilassa järjestettyIULA:n maailmankongressi, johon Suomesta osallistui muutaman kymmenenhenkilön delegaatio. Julkisuus tuli siitä, että matka toteutettiin maailmanympärireissuna.Välipysähdyspaikkoina olivat New York, San Francisco, Honolulu jaBangkok. Matkan jälkeen Kari piirsi reissusta kuvan Helsingin Sanomiin. SainHymy-lehteen nimen ja Ilta-Sanomiin haastattelun. Muistan Marcoksen pariskunnastapari tapausta. Herra Ferdinand Marcos, Filippiinien presidentti, totesi kon-
Maanmittaus 82:1 (2007) 119gressin avauspuheessaan, että hän ihmettelee miksi hänet oli kutsuttu kongressiinpuhumaan, koska keskus- ja paikallishallinto ovat tavanomaisesti keskenään huonoissaväleissä. Rouva Imelda Marcos puolestaan oli Suur-Manilan pormestari.Hän järjesti hienot illalliset. Niiden ainoaksi puutteeksi tuli se, että itse emäntä eisuvainnut koskaan saapua paikalle! Häntä odoteltiin turhaan tunnin verran, ennenkuin vähin äänin aloitettiin tarjoilu. Tilaisuudessa avustin yhtä suomalaispöytääviinilaskun tarkistamisessa, sillä juomat piti maksaa itse. Seurue vähän hämmästelinoin 60 euron laskua ja pyysivät selvittämään laskua. Kysyin, olivatko hesaaneet tilaamansa kaksi pulloa, ja olivatko sisällön nauttineet. Kun näin oli tapahtunut,lohdutin heitä toteamalla, että tarjolla oli ollut myös 250 euron hintaisiapulloja, joten pahimmassa tapauksessa lasku olisi voinut olla 500 euroa eli 3 000markkaa silloista rahaa. Oli kongressissa asiakysymyksiäkin esillä, joista muistankirjoittaneeni Kunnallislehteen artikkelin.Muita mieleenpainuvia IULA:n kongresseja, joihin yhdessä keskusliiton puheenjohtajanKalervo Aattelan kanssa osallistuin, oli vuoden 1985 kongressi Riode Janeirossa sekä vuoden 1989 kongressi Perthissä, Australiassa. Kaikista kongresseistatein perusteelliset raportit. Pidin niitä tärkeinä, koska niissä selostettiinkongressin anti, oliko mitään opittavaa, ja toisaalta, kuinka itse oli toimittu, mitäpuheenvuoroja käytetty jne. IULA:n kongresseihin osallistumisella myös viestittiinmaamme muille kunnallisille keskusjärjestöille Seutusuunnittelun keskusliitonolemassaolosta. Matkoilla voitiin käydä keskusteluja, joihin kotimassa eiollut aina tilaisuutta. Muita keskeisiä kongresseja, joihin osallistuin, olivat edellätodetun ECE:n järjestämät tilaisuudet.Pohjoismaiseen NORDPLAN koulutukseen osallistuivat keskusliitosta KariPakarinen, Timo Sinisalo ja Erja Horttanainen. Tämä koulutus oli aikanaan hyvinhyödyllistä. Siinä osallistujat saivat hyvää uutta tietoa sekä mahdollisuuden luodamonipuoliset pohjoismaiset kontaktit.Pysyvä toimintamuoto oli heti vuoden 1970 alusta lähtien ulkomaisten opintomatkojenvuosittainen järjestäminen. Matkoille varattiin yksi paikka jokaiselleseutukaavaliitolle ja keskusliiton edustajalle. Aluksi matkoja toteutettiin vuorovuosinalänteen ja itään, josta käytännöstä 1980-luvun alkupuolella luovuttiin.Itään suuntautuneet matkat olivat aluksi ns. poliittinen välttämättömyys, muttakokemusten karttuessa tultiin siihen johtopäätökseen, etteivät ne matkat aina olleetanniltaan riittävän hyviä, ja siksi niistä vähin äänin luovuttiin. Opintomatkojakritisoitiin usein julkisuudessa. 1970- ja 1980- luvuilla ulkomaiset opintomatkatnähtiin lähinnä matkustamisena eikä minään tiedon ja kokemusten hankkimismatkoina.Seutukaavaliittojen alkaessa järjestää omia matkoja saivat ne nimekseenreissukaavaliiton.Kaksi opintomatkaa keskusliito järjesti USA:han, ensimmäinen itärannikollevuonna 1980 ja toinen vuonna 1986 länsirannikolle teemana tietoyhteiskunta. Ensimmäisellämatkalla perehdyttiin USA:n yleiseen suunnittelujärjestelmään, ensinWashingtonissa useissa ministeriöissä ja kansallisissa järjestöissä mm. keskusliittoavastaavassa järjestössä, National Association of Regional Councils (NARC),sekä käytännön suunnitteluun monissa itärannikon alueilla. New Yorkissa pereh-
120 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asialladyttiin myös YK:n toimintaan. Maininnan ansaitsee vierailu Tri-State RegionalPlanning Commissionissa, jonka toimisto oli sittemmin tuhoutuneessa WorldTrade Centerissä, muistaakseni 86 kerroksessa. Vieläkin on mielessä sikäläisenintialaissyntyisen suunnittelujohtajan esitys, jossa hän selosti USA:n alueellisiakehitysvirtauksia. Kehitys oli tällöin painottamassa rannikkoalueita sekä aurinkovyöhykettäpohjoisten savupiipputeollisuusalueiden ollessa menettämässä asemiaan.Hänen mukaansa vertaus siitä, että Amerikka on monien kansallisuuksiensulatusuuni, ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä on pikemminkin salaattikulho, jossaeri ainekset sekoittuvat, mutta kukin pitää oman värinsä. Vuonna 2001 tuhoutuneessarakennuksessa vuonna 1993 käydessäni ei mainitun organisaation toimistoenää siellä sijainnut. Alueen seutusuunnittelu on ilmeisesti sittemmin organisoituuudelleen. Matkan aikana käytiin myös Kanadan puolella Torontossa perehtymässäOntarion provinssin suunnitteluun.Vuoden 1986 kahden viikon matkalla kuljettiin Vancouverista, British Columbiasta,Kanadasta Los Angelsiin. Matkalla tavattiin runsaat 20 eri organisaatiotaja kuultiin yli 60 esitystä. Käytiin Washingtonin, Oregonin ja Kalifornianosavaltioiden suunnitteluelimissä, monessa aluesuunnittelujärjestössä sekä yliopistoissa.Tarkoin tutustuttiin myös Piilaaksoon. Todettakoon myös, että minullaja eräillä muilla oli mahdollisuus osallistua Santa Clara Countin valtuuston kokoukseen.Valtuutettuja oli vain viisi, jotka oli valittu viidestä vaalipiiristä. Kokousoli julkinen. Kokouksessa luovutin keskusliiton viirin Countin edustajalle,vastaavasti keskusliitto sai Countin kunniakirjan ja muistolaatan. Tämä episodijohtui siitä, että keskusliitto oli aikaisemmin isännöinyt tämän Countin edustajienSuomen vierailua, joten kyseessä oli eräällä tapaa vastavierailu. Opintomatkanohjelman valmistelussa olivat olleet mukana Leo Jakobson ja Eino O. Kainlauri,toinen USA:ssa vaikuttanut suomalainen arkkitehtiprofessori. Kainlauri osallistuiosalle matkaa. Itse muistan järjestelyjen sujuneen hyvin, kaikki ennakkotapaamisettoteutuivat. Toimin koko matkan porukan tulkkina, Kainlaurin auttaessa silloin,kun sekoilin.Molemmilta matkoilta tuli paljon ideoita, joita kotimaassa myös toteutettiin.Eräs oli Vancouverista opittu monitoimikuntainliiton hallintomalli, jota sovelsimmemyöhemmissä pyrkimyksissä. Samaa ideaa palveli San Franciscon Bay Areanseutusuunnitteluorganisaation periaate toimialaltaan monipuolisen liiton työskentelytavasta.Keskusliiton hallitus teki myös eräitä ulkomaisia matkoja, jolloin perehdyttiinkotimaan kannalta ajankohtaisiin ulkomailla toteutettuihin ratkaisumahdollisuuksiin.Opintomatkat olivat myös toisen suuntaisia. Keskusliitto isännöi ja avustiulkomaisia organisaatioita niiden Suomen vierailuissa. Keskusliito järjesti myösseutukaavaliittojen hallintoelinten puheenjohtajille vuosittain neuvottelupäivät.Eräät näistä järjestettiin Pohjoismaissa ja kerran Virossa ja Hollannissa. Tanskassapidettyyn tilaisuuteen mentiin laivalla. Paluumatka tehtiin omalla tilauskoneella.Sen verran ilmeisesti olimme olleet tohkeissamme oman lentokoneen vuokraamisesta,ettemme olleet lukeneet ehtoja riittävän tarkasti. Sopimuksessa kaikki ajatolivat GMT:n eikä Suomen aikavyöhykkeen mukaisia. Saavuimme siten kotiin
Maanmittaus 82:1 (2007) 121kaksi tuntia ilmoitettua myöhemmin. Olihan se tietenkin mieltä nostattavaa Kööpenhaminanlentokentällä saada oma lähtöselvitystiski Finnairin erityisvuorollaHelsinkiin.Vielä eräs esimerkki matkojen hyödyllisyydestä. Vuonna 1981 ulkoministeriöpyysi minua jäseneksi suppeaan työryhmään, jonka tehtävänä oli arvioidaTansaniassa Suomen kehitysyhteistyövaroin toteutettujen aluesuunnitteluhankkeidenmenestyksellisyyttä. Keskusliiton hallitukselta sain osallistumisluvan. Mitäänkorvausta ei kahden viikon työstä maksettaisi, kuluja ei kuitenkaan tulisi.Asetin osallistumiselle ehdoksi, että voisin matkan aikana vierailla Nairobissa japerehtyä siellä sekä UNEP:n että UNCHS:n (HABITAT) toimintaan, joiden sihteeristötsiellä sijaitsivat. Näin tapahtui. Näiden vierailujen tuloksena solmin henkilökohtaisetkontaktit molemmissa organisaatioissa henkilöihin, jotka kontaktitauttoivat myöhemmin mm. edellä kerrottuihin tukiin, jotka keskusliito sittemminnäiltä organisaatioilta sai.Kokonaisuutena kansainvälinen kanssakäyminen oli suureksi hyödyksi keskusliitonarkiselle toiminnalle. Tämä hyödyllisyys huomattiin yleisesti erityisestiSuomen tultua EU:n jäseneksi. Enää ei ulkomaille matkustamista pidetty vainmatkailuna, vaan jopa erittäin tarpeellisena ja hyödyllisenä toimintana. Uskon,että seutukaavaliitoissa herännyt kiinnostus ja aktiviteetti kansainväliseen vuorovaikutukseenolivat osaltaan helpottamassa EU- jäsenyyden tuomien uusien velvoitteidenhoitamista. Samoin keskusliiton henkilöstöllä oli kohtuulliset valmiudetmyös uusissa toimintapuitteissa kansainväliseen kanssakäymiseen.Keskusliitto seutusuunnittelun ja seutukaavaliittojen lipunkantajanaEdellä kuvatun lisäksi on paikallaan vielä tuoda esiin eräitä toimia, joilla oli varmastivaikutusta seutusuunnittelutyön ja seutukaavaliittojen saamaan arvostukseen.Saattoipa niillä olla alitajuista vaikutusta silloin, kun pohdittiin seutukaavaliittojenkohtalonkysymyksiä.Koko toiminnan ajan keskusliitto pyrki pitämään hyvät yhteydet toimialankeskeisiin viranomaisiin ja järjestöihin. Yhteydenpito käsitti tapaamisia ajankohtaistenasiain merkeissä, yhteisiä neuvottelupäiviä seutukaavaliittojen ja eriviranomaisten edustajien kanssa jne. Kutsuipa keskusliitto kerran maaherratkinkylään, jota kutsua maaherrat myös noudattivat. Keskustelut käytiin asiallisissamerkeissä.Koska keskusliiton käyttövarat olivat rajalliset, ei ollut mahdollisuuksia merkittäviinvieraanvaraisuuksiin. Eräänlaiseksi perinteeksi tuli kuitenkin tapa järjestäävuosittain joulukuussa pidetyn hallituksen kokouksen jälkeen sidosryhmienedustajille glögitilaisuus, jossa oli tarjolla hyväksi tunnustetun glögin lisäksi vainpientä purtavaa. Tilaisuuden suosio oli suuri. Näin keskusliiton keskeiset poliitikotsaivat mahdollisuuden tavata vapaamuotoisissa puitteissa tärkeitä vaikuttajiaja eri sidosryhmien edustajat toisiaan seutusuunnittelun merkeissä.Toinen tapa muistaa merkittäviä vaikuttajia liittyi keskusliiton antamiin virallisiintunnustuksiin. Näistä merkittävin oli vuonna 1972 perustettu aluesuunnittelunansiomitali. Sen kuva on oheisena. Mitalin suunnitteli taiteilija Leila
122 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKeskusliiton aluesuunnittelun ansiomitali ja kunniakirjan otsake.Hietala. Ensimmäinen mitali luovutettiin Satakunnan seutukaavaliitolle, perusteenase, että seutusuunnittelu alkoi sieltä, ja toinen sisäasiainministeriölle senorganisatorisen aseman johdosta. Mitali luovutettiin sittemmin sekä henkilöilleettä organisaatioille. Mitali myönnettiin vain harvalle. Viimeisimmät luovutettiinseutusuunnittelun 50-vuotisjuhlassa. Kuvia ensimmäisten mitalien luovutuksistaoheisena.Vuonna 1981 keskusliitolle saatiin Raimo Narjuksen suunnittelema viiri. Viiripohjautui keskusliiton logoon. Logo, kuva alla, muodostui kahdeksasta pienestäseutukaavaliittoja kuvaavasta neliöstä neliönmuotoisessa kuviossa, jossa taustallaoli seitti, mikä kuvasi keskusliittoa yhdistävänä tekijänä. Viiri annettiin kiitoksenahyvästä yhteistyöstä lähinnä eri organisaatioille, mutta myös henkilöille. Vuonna1989 perustettiin keskusliitolle kunniamerkki, edelleen Raimo Narjuksen suunnittelema.Pohjana oli keskusliiton logo kullattuna ja keskellä oli spektroliittikivipyramidin muotoisena. Samalla tehtiin vastaavan mallinen yleinen hopeinen rintamerkkiilman kiveä. Rintamerkin tarkoituksena oli luoda yhteenkuuluvuudentunnetta seutusuunnitteluväen keskuudessa. Myös teetettiin kalvosinnapit ja rintakoru,joita käytettiin pienimuotoisina huomionosoituksina.Kunniamerkin myöntämisessä oltiin myös pidättyväisiä. Se annettiin ymmärrettävästivain henkilöille pidettäväksi kunnallisalan juhlissa ja vastaavissa.Sekä aluesuunnittelumitaliin että kunniamerkkiin liittyi erityinen kunniakirja.Näiden huomionosoitusten saantia arvostettiin.
Maanmittaus 82:1 (2007) 123Satakunnan seutukaavaliitolle myönnetyn ensimmäisen aluesuunnittelumitalin vastaanottiliittohallituksen puheenjohtaja Lauri Ranne, kuvassa oikealla. Häntä onnittelee keskusliitonhallituksen puheenjohtaja Pekka Paavola. Kuvassa keskellä edustajakokouksenpuheenjohtaja V.J. Sukselainen.Sisäasianministeriölle myönnetyn aluesuunnittelumitalin n:o 2 luovutti edustajakokouksenpuheenjohtaja V.J. Sukselainen ministeri Heikki Tuomiselle. Hänen takana näkyy ylijohtajaPekka Alanen (silloin vielä pelkkä Pekka, nyt Jussi-Pekka).
124 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKeskusliiton logo.Huomionosoituksilla keskusliitto halusi aidosti osoittaa sekä arvostusta ettäkiitosta. Näin työ seutusuunnittelun hyväksi haluttiin nähdä tärkeänä yhteiskunnallisenatoimintana. Näillä toimilla oli varmasti oma myönteinen merkityksensäitse seutusuunnittelutyölle samoin kuin toimille silloin, kun seutusuunnittelun jaseutukaavaliittojen kohtaloita ratkottiin.Suomen maakuntien liiton aikaSuomen maakuntien liiton perustaminen tuskallinen prosessiKuten edellä jo todettiin, alkoi maakunta- ja seutukaavaliittojen yhdistäminenPäijät-Hämeessä 1989. Kun rakennus- ja kunnallislakia oli muutettu tämän yhdistymisprosessinvauhdittamiseksi, oli jo vuonna 1990 selvää, että vuoden 1991alusta lukien uudet maakuntien liitot olisivat toiminnassa jo yhdeksällä muullaalueella ja vuoden 1993 alusta lukien lähes kaikkialla muuallakin. Tämä prosessivaikutti ymmärrettävästi myös Maakuntaliittojen keskusliiton ja Seutusuunnittelunkeskusliiton toimintaan. Kentältä tuli viestiä, että liitot pitäisi myös yhdistäävastaamaan uuden jäsenkentän tarpeita.Keskusjärjestöt lähettivätkin kesäkuussa 1990 maakunta- ja seutukaavaliitoillekirjeen, jossa ilmoitettiin, että sen vuoden aikana tehdään tarvittavat keskusjärjestöjäkoskevat selvitykset. Tilanteeseen vaikutti myös se, että vuonna 1989olivat kuntien keskusjärjestöjen päättävät elimet hyväksyneet aiesopimuksenyhteisen kuntien keskusjärjestön perustamisesta vuoden 1994 alusta lukien. Seutusuunnittelunkeskusliitto oli lokakuussa 1989 tiedustellut jäsenliittojen kantaasiitä, että tulisiko myös Seutusuunnittelun keskusliitto liittää tähän uuteen keskusjärjestöön.Yhtä seutukaavaliittoa lukuun ottamatta kaikki muut kannattivat tätäyhdistämistä. Siten Maakuntaliittojen keskusliiton ja Seutusuunnittelun keskusliitonkeskinäisten suhteiden järjestäminen olisi vain väliaikaisratkaisu.Seutusuunnittelun keskusliitossa pohdittiin vaihtoehtoisia menettelytapoja.Niitä oli kolme. Todetaan, ettei edessä olevana välikautena tehdä muuta kuin kehitetäänyhteistyötä Maakuntaliittojen keskusliiton kanssa. Tämä vaihtoehto eikuitenkaan toimisi silloin, jos uudet perustettavat liitot eivät liittyisi molempien
Maanmittaus 82:1 (2007) 125vanhojen keskusjärjestöjen jäseniksi. Liittymisten ei uskottu toteutuvan. Jäljellejäi kaksi vaihtoehtoa. Lopetetaan vanhat keskusjärjestöt ja perustetaan uusi keskusjärjestö.Tämä menettely vaikutti teoreettisesti hyvältä, mutta siinä oli epävarmuutenase, perustaisivatko uudet liitot uuden keskusjärjestön vain parin vuodenajaksi. Näin ei uskottu tapahtuvan. Koska uuden liiton perustaminen ei olisi ollutsilloisten keskusliittojen päätettävissä, ainoaksi käyttökelpoiseksi vaihtoehtoehdoksijäi se, että toinen nykyisistä keskusjärjestöistä puretaan ja toisen säännötmuutetaan molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Seutusuunnittelun keskusliitokannatti tätä vaihtoehtoa ja siten, että Maakuntaliittojen keskusliitto pienempänäpuretaan ja Seutusuunnittelun keskusliiton säännöt muutetaan yhteisesti sovittavallatavalla.Seutusuunnittelun keskusliiton edustajakokous 27.9.1990 vauhditti yhdistämisneuvottelujaasettamalla toimikunnan valmistelemaan keskusliittojen yhdistämistä.Toimikuntaan nimettiin keskusliiton hallituksen puheenjohtaja KalervoAattela, edustajakokouksen puheenjohtaja Pentti Nykänen sekä muiksi jäseniksiJaakko Huttunen ja Esko Pesonen. Maakuntaliittojen keskusliitto puolestaan valitsineuvottelijoikseen liiton hallituksen puheenjohtajan Pertti Hietalan, hallituksenvarapuheenjohtajan Asko Liimataisen sekä muiksi jäseniksi Martti Anttosenja Antti Hietaniemen.Itse en halunnut osallistua näihin neuvotteluihin, toimistoa edusti lakimiesErja Horttanainen. Hän oli juristina tarpeellinen resurssi. Itse olisin saattanut ollaenemmän häiriöksi rakentavan sovun etsimisessä. Vastaavasti Maakuntaliittojenkeskusliitosta oli toimiston edustajana Kaarlo Kuntsi eikä liiton toiminnanjohtajaPietari Jääskeläinen.Käydyt neuvottelut eivät olleet helpot. Maakuntaliittojen keskusliiton puoleltaesitettiin vanhojen keskusjärjestöjen purkamista ja uuden perustamista.Vaatimusta voi ihmetellä siksi, että neuvottelujen kuluessa selvisi, että tämänkeskusliiton talous ei ollut tasapainossa, päinvastoin oli runsaasti maksamattomialaskuja eivätkä tulot olisi kattaneet velvoitteita. Saattoi kysyä, kuka olisivastannut näistä velvoitteista. Neuvottelujen sovittelijaksi tulivat viime vaiheessapuolueiden kunnallisasiain sihteerit. Kunnallisasiain sihteerien ja keskusliittojenneuvottelijoiden 16.10.1990 pitämässä yhteiskokouksessa saatiin neuvottelutulosaikaan. Asiasta tiedotettiin välittömäsi myös jäsenliitoille. Virallisestiyhdistämissopimukset hyväksyttiin liittojen hallituksissa siten, että asiasta ilmoitettiin14.11.1990.Uuden liiton nimeksi tuli Suomen maakuntien liitto, Landskapens förbundi Finland. Yhdistäminen toteutettiin muuttamalla Seutusuunnittelun keskusliitonsääntöjä ja purkamalla Maakuntaliittojen keskusliitto. Ulospäin annettiin kuva,että muodostetaan uusi keskusjärjestö. Tarvittavat päätökset tehtiin vuoden 1990joulukuussa. Uuden keskusjärjestön ensimmäinen edustajakokous, Maakuntienpäivät, pidettiin 17.4.1991, jolloin myös uuden keskusliiton toiminta virallisestialkoi. Tähän kokoukseen asti oli sääntömuutoksen rekisteröinnistä johtuen Suomenmaakuntien liiton hallituksena toiminut Seutusuunnittelun keskusliiton hallitus,joka yhdistämissopimuksen mukaisesti nyt erosi, ja maakuntien päivät valitsi
126 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallauudistuneelle keskusliitolle uuden hallituksen. Sen puheenjohtajaksi tuli Hämeenliiton hallituksen puheenjohtaja, kehityspäällikkö Ilkka Joenpalo.Todettakoon myös, että neuvottelujen kuluessa oli Maakuntaliittojen keskusliitontaholta esitetty uuden keskusjärjestön johtajan paikan julistamista avoimeksi.Näin menetellen olisi vaarana ollut henkilöstön lisääntyminen, jos johtajaksi olisivalittu nykyiseen henkilöstöön kuulumaton. Tähän liiton talous ei olisi antanutmyötä. Tämän johdosta esitettiin uuteen järjestöön perutettavaksi apulaisjohtajanpaikka, mutta tätäkään ei pidetty tarpeellisena. Toisaalta Seutusuunnittelun keskusliitonneuvottelijat esittivät, että sopimuksessa todetaan, että yhdistetyn liitonjohtajana jatkaa Seutusuunnittelun keskusliiton johtaja. Tätäkään ei sopimukseenkirjattu. Yhdistämissopimuksessa todettiin henkilöstön osalta vain, että kaikki jatkavatvanhoina työntekijöinä ja uusi hallitus päättää liiton organisaatiosta.Seutusuunnittelun keskusliitto rahoitti yhdistymisen – Maakuntaliittojenkeskusliitto konkurssikypsäErikseen on syytä kertoa yhdistymisen taloudellisista seurauksista. Neuvottelujenkuluessa selvisi, että Maakuntaliittojen keskusliitto oli varaton ja velkainen. Neuvotteluissasovittiin, että Seutusuunnittelun keskusliitto ottaa vastatakseen näistävelvoitteista kunnes vastuut siirtyvät uudelle keskusliitolle. Kaikkiaan näitä velvoitteitakertyi noin 250 000 mk. Summa vastasi noin 25 %:a Maakuntaliittojenkeskusliiton talousarvion loppusummasta, joten suhteellisesti ottaen vajaus olimerkittävä. Oman yllätyksen tähän tilanteeseen toi se, että viime vaiheessa Maakuntaliittojenkeskusliiton hallitus korotti kaikkien toimihenkilöittensä palkkojakahdella palkkaluokalla. Tämä oli todella edesvastuuton teko konkurssikypsänorganisaation päättäjiltä. Päätös kyllä osoitti, että maakuntaliitot olivat hyviä edunajajia,tässä tapauksessa oman edun. Onneksi Seutusuunnittelun keskusliitollaoli käyttörahastossa varoja lähinnä oman tutkimustoiminnan tarpeita varten koottuna,joille nyt tuli muunlaista käyttöä. Uusi liitto olikin heti alussa taloudellisissavaikeuksissa, koska kaikki jäseniksi aiotut eivät tulleet mukaan.Yhdistymisprosessin arviointiaLopputulos vastasi Seutusuunnittelun keskusliiton keskeisiä tavoitteita. Neuvottelutolivat olleet vaikeita. Keskusliiton keskeiset neuvottelijat Kalervo Aattelaja Pentti Nykänen hoitivat asian kuitenkin tyylikkäästi. Erja Horttanainen oli uskoaksenikaikkien neuvottelijoiden tasapuolinen edustaja, joka etsi juridisia ratkaisumahdollisuuksiapattitilanteissa. Kunnallisasiain sihteerien panosta en pystyarvioimaan, mutta ehkä he toivat realismia Maakuntaliittojen keskusliiton neuvottelijoidenpiiriin.Jos yhdistämisestä ei olisi saatu ratkaisua, niin tilannetta olisi ollut vaikeahallita. Näin uskon. Uutta järjestöä tuskin olisi kahteen vuoteen perustettu. Seutusuunnittelunkeskusliitto olisi voinut osan aikaa ehkä toimia, mutta ei varmastikaanuuden Kuntaliiton perustamiseen saakka. Myös neuvotteluasemat tätä uuttaliittoa perustettaessa olisivat olleet olemattomat. Ei olisi ollut neuvottelijoita, koskahenkilöstö olisi erotettu ja hallinto purettu.
Maanmittaus 82:1 (2007) 127Kaiken kaikkiaan neuvottelun lopputulos oli hyvä ilmeisesti molempienosapuolien kannalta. Maakuntaliitot saivat velkaiselle keskusliitolle myös kunniallisenlopun, kun jälkilaskuille löytyi maksaja. Vaikka maakuntaliitot yleensäolivat äänekkäitä esiintyjiä, tästä asiasta oltiin hiiren hiljaa. Eikä Seutusuunnittelunkeskusliiton taholta asiasta myöskään metelöity, tosin pinnan alla asiat kyllävaikuttivat. Erityisesti päättäjiä kiusasi Maakuntaliiton keskusliiton henkilöstönpalkkaratkaisu. Toimenpidettä pidettiin vastuuttomana ja uuden Kuntaliiton perustamisvaiheessapohdittiin jopa mahdollisuutta em. päätöksen kumoamisesta.Lopputulos oli myös sikäli hyvä, että näin saatiin toimiva keskusliitto auttamaanuusia maakuntien liittoja uusiutuvien tehtävien hoidossa ja lisäksi saatiintoimivat neuvotteluasemat uuden Kuntaliiton perustamisvaiheeseen. Yhdistämissopimuksessatodettiin, että Suomen maakuntien liitto on valmis liittymään uuteenkunnalliseen keskusjärjestöön, jos sellainen perustetaan.Suomen maakuntien liiton toiminnan käynnistyminenVirallisesti Suomen maakuntien liiton toiminta alkoi 17.4.1991, joskin Suomenmaakuntien liiton nimellä oli sääntömuutoksen johdosta toimittu jo helmikuunlopusta lähtien. Uuden liiton jäseniksi oli jo ennen tätä kokousta hyväksytty jäsenyyteenhalukkaat maakuntaliitot ja uudet maakuntien liitot. Seutukaavaliittojatämä muutos ei koskettanut, koska niiden jäsenyys jatkui ilman toimenpiteitä.Kolme Uudellamaalla toiminutta maakuntaliittoa jäivät keskusliiton ulkopuolellesamoin kuin Keski-Suomen ja Kainuun maakuntien liitot.Suomen maakuntien liiton jäsenkenttä oli siten varsin moninainen. Oli seutukaavaliittoja,maakuntaliittoja ja uusimuotoisia maakuntien liittoja. Tämä erilaisuusheijastui myös toimintaan, jota kauttaaltaan leimasi väliaikaisuuden tunne.Odotettiin maakuntien liitojen perustamista koko maahan ja toisaalta SuomenKuntaliiton toiminnan käynnistymistä.Ensimmäisinä toimenpiteinä oli päättää nyt muodostetun keskusliiton toimistonorganisaatiosta, liiton talouden tasapainottamisesta ja liiton toimintamuodoista.Maakuntaliittojen keskusliitosta siirtyi vain kaksi toimihenkilöä uuteen liittoon,nimittäin toiminnanjohtaja Pietari Jääskeläinen ja liittosihteeri Kaarlo Kuntsi. Hetulivat keskusliittoon 1.5.1991 lähtien. Liiton toimistonhoitaja jäi eläkkeelle.Minulta kysyttiin järjestöjen yhdistyttyä, kenestä tulee uuden liiton johtaja.Minulla oli tähän lyhyt vastaus. Koska yhdistämissopimuksessa ei asiasta ole mitäänmainintaa, ja koska Seutusuunnittelun keskusliiton sääntöjä on vain muutettu,niin tällä perusteella katson jatkavani myös uusituissa puitteissa liiton johtajana.Muodollisesti asiaan ei myöskään puututtu. Hallitus päätti uudesta organisaatiostasiten, että Pietari Jääskeläisestä tuli maakuntapäällikkö ja Kaarlo Kuntsistaliittosihteeri. Seutusuunnittelun keskusliiton henkilöstön toimenkuvat ja tittelitpysyivät entisinä. Ottaen huomioon Seutusuunnittelun keskusliiton aikaiset toimetseutukaavaliittojen ja maakuntaliittojen välisessä kisailussa oli selvää, ettämaakuntaliittoperäiset henkilöt suhtautuivat minuun ainakin alussa vähän karsastaen.Sen vain aisti. Itse en kylläkään vanhoja asioita pyrkinyt kaivelemaan ja olinpoikkeuksellisen hiljaa Maakuntaliittojen keskusliiton konkurssitaloudesta.
128 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaToisena kiireisenä tehtävänä oli päättää uuden liiton talouden tasapainottamiseksitarvittavista toimista. Heti alkuun oli selvää, että 250 000 mk:n vastuidenkantaminen johtaisi tappiolliseen tilinpäätökseen. Vuonna 1991 tämä tappiollisuusjäi odotettua vähäisemmäksi. Näin siksi, että hallitus päätti lopettaa Seutusuunnittelu-lehdenjulkaisemisen. Ilmeisesti nimi häiritsi ja lehti oli muutenkin koettuseutukaavaliittojen äänitorveksi. Nyt, kun seutukaavaliitot ovat poistumassa, olioiva tilaisuus lehden lopettamiselle. Osaltaan ratkaisuun vaikutti myös se, ettälehdestä käytännössä vastannut Eero Paananen jäi eläkkeelle eikä hänen tilalleolisi voitu palkata uutta henkilöä. Siten lehden tekeminen jatkossa olisi kohdannutmyös käytännön vaikeuksia. Tietoa keskusliiton toiminnasta levitettiin erityisenpienimuotoisen Regiooni-tiedotteen avulla.Maakuntien päivät hyväksyivät syksyllä 1991 vuosia 1992–1993 koskevantoiminnan ja talouden kehittämissuunnitelman. Siinä keskityttiin ensisijassa uusienmaakuntien liittojen perustamisesta johtuviin toimiin, koskien niin liittojenorganisaatioiden kuin niiden toimintamuotojen kehittämistä. Euroopan yhdentymiskehityssai myös huomiota. Jo aikaisemmin oli Seutusuunnittelun keskusliittoollut mukana kuntien keskusjärjestöjen kanssa EU:n, silloisen EY:n, aluepolitiikkaakoskevissa selvityshankkeissa. Maakuntaliittojen mukaantulo näkyikulttuuriasioiden entistä merkittävämmällä huomioonottamisella keskusliitontoiminnassa. Kuten aikaisemmin aluehallinnon ja seutusuunnittelun kehittymistäselostaessani jo totesin, suuret muutokset tapahtuivat vasta vuonna 1993. SitenSuomen maakuntien liiton aikana osallistuttiin näihin valmisteluihin moninaisinvaikuttamistoimin.Toimiston työssä ilmeni yhdistymisen jälkeen ehkä yllättävän kovia jännitteitä.Maakuntaliittojen keskusliitosta tulleilla kahdella henkilöllä oli sopeutumisvaikeuksia,ehkä heidän kannalta uusi tilanne koettiin vaikeaksi. Entinenitsenäinen työskentely ei enää ollut mahdollista ja heille oli vaikeaa sopeutuasuurempaan, joskin sittenkin pienen työyhteisön elämänmenoon. Toisaalta vaikeayhdistymisprosessi heijastui vielä käytännön arjessa. Tällainen asennoituminenvaikutti koko toimiston ilmapiiriin. Entinen välitön ja iloinen tekeminen muuttuihiljaiseksi puurtamiseksi. Eräällä tavalla ”ilotalosta” katosi ilo. Vaikka itse yritinjännitteitä henkilöstön piirissä laimentaa, ei tälle tuntemukselle voinut mitään, senkanssa oli vain elettävä.Uuden hallituksen toiminnastaSuomen maakuntien liiton uuteen hallitukseen valittiin entisiä Seutusuunnittelunkeskusliiton hallituksen jäseniä viisi, nimittäin Jaakko Huttunen, Harry Johansson,Kaj K. Kronman, Juhani Lahtinen ja Matti Viljanen. Kaikkiaan hallituksessaoli sääntöjen mahdollistama 20 jäsentä ja Ahvenanmaalta tarkkailija. Myösmuutama Maakuntaliittojen keskusliiton hallituksen entinen jäsen jatkoi uudessahallituksessa. Todettakoon, että hallituksessa oli kaikkien kolmen eri jäsentyypinedustajia.On selvää, että vaikean yhdistymisprosessin jälkeen hallituksen piirissä olialuksi tiettyjä jännitteitä, jotka mielestäni eivät paljoa vaikuttaneet päätöksiin.
Maanmittaus 82:1 (2007) 129Tiukka talous piti realismia yllä. Hallitus hyväksyi sen, että Seutusuunnittelunkeskusliiton entiset tunnukset, kuten logo ja viiri sekä kunniamerkit, säilyivät, kutenperusteltua olikin. Myös toimiston organisaatiosta päästiin sittenkin helpostiratkaisuun, vaikka apulaisjohtajan vakanssia joku vähän ääneen pohdiskeli. Pieniorganisaatio ei montaa johtajaa tarvinnut. Omasta mielestäni sain hallituksen luottamuksentoimilleni, millä oli ymmärrettävästi suuri merkitys.Yksityiskohtana todettakoon, että Pohjois-Pohjanmaalta hallitukseen valittukansanedustaja Eino Siuruainen tultuaan nimitetyksi vuonna 1992 Oulun lääninmaaherraksi ei eronnut hallituksesta, vaan jatkoi siinä loppuun asti. Kokouksissahän ei maaherrana käynyt, eikä lähettänyt varaedustajaakaan tilalle. Itseäni javarmasti hallitustakin asia kiusasi silloin, kun keskustelu lääninhallitusten roolistakäynnistyi. Siuruainen hallituksen jäsenenä sai kaikki keskusliiton strategisetasiakirjat ja tiedon suunnitelluista toimenpiteistä ja varmasti niitä myös käytti hyväkseeneikä välttämättä keskusliiton toivomalla tavalla.Hallituksen puheenjohtajalla Ilkka Joenpalolla entisenä kansanedustajana olihyvät poliittiset yhteydet. Hallituksessa oli viisi kansanedustajaa. Varmasti eduskunnastaputoaminen oli ollut Joenpalolle kova paikka, mikä heijastui toiminnassa.Hänen ollessaan yksityisen työnantajan palveluksessa hänellä oli myös ajankäytöllisiäongelmia. Kokonaisuutena hallituksen työskentely oli linjakasta, eikäminulla ole siitä muuta kuin hyvää sanottavaa, sama koskee kanssakäymistänipuheenjohtajan kanssa.Poimintoja keskeisistä vuosien 1991–1993 tapahtumistaSuomen maakuntien liiton aktiivinen toiminta kesti runsaat kaksi vuotta, huhtikuusta1991 toukokuun loppuun 1993, sillä uuden Kuntaliiton toiminta käynnistyikesäkuun alussa vuonna 1993. Muodollisesti Suomen maakuntien liiton toimintaloppui vuoden 1993 lopussa. Suomen maakuntien liitolla oli siten vain yksi eheätoimintavuosi.Koko ajanjaksoa sävytti keskustelu rakennuslain ja aluepoliittisten lakienuudistamisesta. Keskusliitto pyrki vaikuttamaan perustettujen maakuntien liittojenaseman vahvistamiseen ja siihen, että aluepoliittinen suunnitteluvastuu annettaisiinniille. Rakennuslain uudistamisessa pyrittiin mm. siihen, että rakennuslainja aluepoliittisen lain suunnittelujärjestelmät sovitettaisiin yhteen siten, että maakunnallisellatasolla näistä suunnitelmista tulisi toimiva kokonaisuus.On syytä todeta, että seutukaava- ja maakuntaliittojen yhdistämisprosesseissaseutukaavajohtajasta tuli uuden liiton johtaja harvoin; heistä monet olivat eläkeiässä.Maakuntaliitoista tulleet johtajat eritoten saattoivat usein pyrkiä vähentämäänseutukaavoituksen merkitystä uuden liiton työssä ja samalla vähän maksamaanaikaisempaan toimintaan liittyneitä kalavelkoja, olivathan seutukaavaliitotolleet maakuntaliittoja merkittävämpiä organisaatioita. Tämä heijastui liittojentoiminnassa pitkään. Samalla seutukaavaliitoista tullut henkilöstö saattoi kokeaasemien heikentymistä; etutoiminnasta tuli tärkeä toiminnan muoto.Uusien maakuntien liittojen toiminnan käynnistämistä autettiin laatimallaerilaisia mallisääntöjä. Yhteistoiminnassa liittojen kanssa kehitettiin suosituksia
130 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaliittojen toimintamuotojen kehittämiseksi. Neuvottelu- ja koulutustoiminta suunnattiinnäitä toimia palvelevaksi.Seutukaavaliittojen kanssa aloitettua tietojärjestelmäyhteistyötä jatkettiinkaiken aikaa entistä monipuolisemmin, olivathan jäsenistön tarpeet muuttuneet.Merkittävänä uutena yhteisenä tutkimuksena käynnistettiin vuonna 1992 ”Suomenalueelliset menestystekijät” -tutkimus, jossa arvioitiin ja analysoitiin Suomenja sen eri osien vahvuuksia ja mahdollisuuksia erityisesti kansainvälistymisenkannalta. Tutkimus valmistui alkuvuodesta 1994.Kansainvälistyminen oli monien selvitysten kohteena, ei vähiten odotettavissaolleen EU:n jäsenyyden johdosta. Keskusliittoon asetettiin erityinen kansainvälistymistoimikuntanäitä kysymyksiä selvittämään. Vuonna 1992 järjestettiinmaakuntien liittojen edustajille tutustumismatka Strasbourgiin ja Brysseliin.Perehdyttiin niin Euroopan neuvoston kuin EY:n toimintaan. Samoin tutustuttiineräisiin alueiden ja kuntien Eurooppa-tasoisten järjestöjen työhön. Erityismaininnanansaitsee keskusliiton keväällä 1993 Lahdessa järjestetyt neuvottelupäivät”EY:n aluepolitiikka ja alueiden rooli Euroopassa”. Tilaisuuden pääpuhujaksi onnistuttiinsaamaan komission aluepolitiikkapääosaston pääjohtaja Eneko Landaburu.Hän oli ensi visiitillä Suomessa. Sisäasiainministeriö edesauttoi tilaisuudenorganisoinnissa. Saman vuoden syksyllä organisoitiin yhdessä eräiden ministeriöidenkanssa alueellisten kehittämisohjelmien käynnistysseminaari, johon osallistuiyli 200 henkilöä. Vuonna 1993 hallituksen puheenjohtaja Ilkka Joenpalo ja minäosallistuimme Torontossa järjestettyyn IULA:n maailmankongressiin. Samallamatkalla kävimme myös Washingtonissa tutustumassa Amerikan suunnittelu- jakehittämistoimiin. Hallitus teki myös opintomatkan Saksaan ja Itävaltaan. Ylipäätäänkansainvälinen toimita oli vilkasta. Mm. suositeltiin maakuntien liitoillekansainvälisen toiminnan ja kanssakäymisen aktivointia sekä perehtymistä EY:nsaloihin, erityisesti sen aluepolitiikkaan.Oman ongelmansa keskusliiton toimintaan toivat kolmen erilaisen jäsentyypinerilaiset tarpeet. Vaikka päähuomio oli uusimuotoisten maakuntien liittojentarpeissa, ei maakunta- ja seutukaavaliittojen erityistarpeita voinut sivuuttaa.Maksoivathan ne myös jäsenmaksut.Toiminnan loppukautta sävytti ymmärrettävästi keskusliiton lopettamistoimetsekä uuden Kuntaliiton perustamiseen tähtäävät valmistelut, joista jälkimmäisistämyöhemmin erikseen muutama sana.Maakuntakivet – maakuntien lahja tasavallan presidentin uuteenvirka- asuntoonSuunnitellessaan presidentin uutta virka-asuntoa arkkitehdit Raili ja Reima Pietiläesittivät Suomen kansalliskiven ja maakuntakivien kokoamista Mäntyniemeenjossain muodossa. Muistaakseni Pietari Jääskeläinen oli saanut vihiä valtion rahapulantakia jo hautautuneesta ajatuksesta, jota päätettiin ryhtyä virittämäänuudelleen. Kun asialle näytettiin vihreää valoa, Suomen maakuntien liitto päättikansalliskiven graniitin lahjoittamisesta ja ehdotti samalla, että maakunnat lahjoittaisivatkukin oman maakuntakivensä, ”käräjäkivensä”. Kaikki maakuntien
Maanmittaus 82:1 (2007) 131Kuva maakuntakivien juhlavasta luovutustilaisuudesta 23.8.1994. Tasavallan presidenttija rouva Ahtisaari ottivat kivet vastaan. Maakuntia edustivat liittojen puheenjohtajattai maakuntajohtajat. Henkilöt eturivissä vasemmalta Ahvenanmaan maaneuvos RogerJansson, Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Veikko Lappalainen, presidentti MarttiAhtisaari, Keski-Suomen liiton hallituksen puheenjohtaja Kalevi Olin, rouva EevaAhtisaari ja Suomen maakuntien liiton hallituksen puheenjohtaja Ilkka Joenpalo.liitot mukaan lukien Ahvenanmaan maakunta tekivät myönteisen päätöksen jaGeologian tutkimuskeskus sai tehtäväkseen hankkeen käynnistämisen ja käytännöntoteuttamisen.Kaikki maakuntakivet ja kansalliskivi sijoitettiin aivan Presidentin virkaasunnonläheisyyteen, ja jokaisessa kivessä on messinkinen laatta, jossa kerrotaankiven alkuperäkunta, maakunta ja kivilaatu. Kansalliskivi hankittiin Kalvolastasamasta louhoksesta, josta eduskunnan rakennuskivet on hankittu. Otan itsellenikunnian tästä valinnasta, joka hyväksyttiin myös nurisematta eri tahoilla.
132 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSuomen maakuntien liiton toiminnan päättäminenLyhyen toiminnan aikana onnistuttiin keskusliiton talous vakauttamaan niin hyvin,että Maakuntaliittojen keskusliitolle aikanaan luvattua valtionapua ei vuonna1993 enää saatu. Tästä huolimatta vuoden 1993 tilinpäätös jäi alijäämäiseksi vainvajaat 200 000 mk. Sitä ennen oli tilinpäätöksessä varauduttu eräisiin tuleviinvelvoitteisiin. Mm. päätettiin tehdä Suomen maakuntien liiton ja sen edeltäjientoiminnasta suppea historiikki, jonka Eero Paananen sittemmin kirjoitti. Nimeksituli ”Maakunnilla viimeinen sana”. Todettakoon, että tämän historiikin laatimisestaoli aluksi tehty kielteinen päätös, mutta hallitus muutti kantansa taloudenkohennuttua. Päätöksen muuttaminen edellytti kyllä melkoista työtä, koska maakuntaliittotaustaisetepäilivät historiikin korostavan liian paljon Seutusuunnittelunkeskusliiton toimintaa. Lopputulos on mielestäni kyllä tasapuolinen. Varattiinmyös määräraha ”Juhlakirja Suomen maakunnista ja niiden tunnuksista”. Hanketoteutui vasta vuosien päästä. Vuodelle 1994 siirtyi eräiden keskeneräisten hankkeidentoteutus, joihin oli saatu ennakkorahoitus, kuten ”Alueelliset menestystekijät”-tutkimuksen valmistuminen, erikielisten seutusuunnitteluesitteiden valmistuminen,EY:n aluepolitiikkaan valmentautumiskoulutuksen järjestäminensekä maakuntien liittojen ohjelmistoyhteistyön jatkaminen. Myös tehtiin varaushallituksen tilinpäätöskokousta varten, joka pidettiin helmikuussa 1994 vuoden1993 tilinpäätöksen valmistuttua. Tilinpäätöksen hyväksyi sittemmin Kuntaliitto.Todettakoon, että vuoden 1993 lopussa Suomen maakuntien liiton oma pääomaoli 244 460,86 mk, joka siirtyi perustetulle Suomen Kuntaliitolle. Siten aivan tyhjätaskunaei uuteen organisaatioon siirrytty.Tähän voisi kertoa vielä pienen episodin. Suomen Kunnallisliiton myytyämenestyksellisesti Kunnallispainon, liitto rahastoi tästä saadun summan, noin 80milj. mk ja antoi sen perustamalleen Kunnallisalan kehittämissäätiölle. Näin tätäpääomaa ei annettu Suomen Kuntaliitolle. Mielestäni ratkaisu oli viisas. Säätiönmyöhempi toiminta on sen osoittanut. Kaupunkiliitto perusti tämän johdosta”Urbanistica”-säätiön ja antoi sille pienen pääoman. Näiden tapahtumien jälkeenkerroin, että Suomen maakuntien liitossa harkitaan myös oman ”Regionalismi”-säätiön perustamista, jolle omat ja ehkä tietty lainattava raha voitaisiin antaa, jolloinSuomen maakuntien liitto tulisi velkaisena uuteen keskusjärjestöön. Luonnollisestinäillä puheilla ei ollut muuta kuin kiusoittelutarkoitus.Suomen maakuntien liiton viimeinen vuosikokous pidettiin 29.9.1993,jossa päätettiin liiton toiminnan lopettamisesta ja annettiin lyhyt julkilausumaotsikolla ”Maakuntien liittojen rooli selkiintymässä ja korostumassa”. Tässävaiheessa aluepoliittisen lainsäädännön sisältö oli jo hallituksen esityksenä tiedossa,mutta lakiesityksen läpimenosta ei ollut varmuutta. Tilaisuus oli sitenviimeinen mahdollisuus vaikuttaa ratkaisuun, jonka syntyä on jo aikaisemminkuvattu. Kokouksen jälkeen oli päättäjäisjuhla teemalla ”Jäähyväiset Suomenmaakuntien liitolle”. Mukaan oli saatu keskeisiä vaikuttajia ja tilaisuus oli juhlavakaikin puolin. Valtiovallan tervehdyksen esittivät ympäristöministeri SirpaPietikäinen ja sisäasiainministeri Mauri Pekkarinen. Suomen Kuntaliiton tervehdyksenesitti toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen. Ennen esittämääni histo-
Maanmittaus 82:1 (2007) 133riikkia laulettiin kaikki maakuntalaulut Helsingin Poliisisoittokunnan säestyksellä.Päätteeksi oli vielä vastaanotto.Varmasti itse kukin pitkän päivätyön keskusliitossa tehneenä tunsi tilaisuudessahaikeutta. Keskusliitossa oli kuusi henkilöä, jotka olivat olleet sen palveluksessa19–26 vuotta. Omalla kohdallani täyttyi 26 vuoden 2 kuukauden työrupeama,jota voin hyvällä syyllä kutsua elämäntyökseni. Lähes saman voi sanoaMarjatta Ruohomaan 22 vuoden, Eero Paanasen 21 vuoden, Kari Pakarisen 20vuoden sekä Merja Laakson ja Timo Sinisalon 19 vuoden palvelusajasta. Muutedellä mainitut, paitsi eläkkeelle jäänyt Eero Paananen, jatkoivat vielä Kuntaliitonpalveluksessa. Eräs aikakausi oli päättynyt ja uusi alkamassa.Keskeinen elämäntyöni – jälkiarviointiaToimintaani Seutusuunnittelun keskusliitossa ja Suomen maakuntien liitossa voinpitää keskeisenä elämäntyönäni. Aika vuodesta 1967 vuoteen 1993 oli työntäyteinenrupeama, josta jäi myönteiset muistot.Pääsyy siihen, että viihdyin keskusliitossa 26 vuotta, oli yksikertaisesti kiinnostavatyö, josta olin aidosti innostunut. Sain olla rakentamassa valtakunnallistakeskusjärjestöä aluksi seutukaavaliittojen ja myöhemmin maakuntien liittojenetu- ja palvelujärjestöksi. Pääosa toiminnastani liittyy luonnollisesti Seutusuunnittelunkeskusliiton aikaan.Työssä oli toisaalta kyse tulevaisuuden hahmottamisesta ja sitä koskevastatutkimustoiminnasta sekä suunnittelun mahdollisuuksista vaikuttaa asioihin aikana,jolloin maamme alueellinen kehitys johti suuriin aluerakenteellisiin muutoksiin.Toisaalta oli kyse regionalismin filosofian edistämisestä. Seutukaavaliittojentaistelu olemassaolostaan viritti kyllä miehen ja mielen totaalisesti.Elettiin ajan hermolla. Suureksi juonittelijaksi minusta ei ollut, pidin selkeääja suoranuottista toimintaa hyvänä menettelynä. Tämä oli tärkeää myös siksi, ettätavoitteet määritettiin viime kädessä poliittisten päättäjien toimesta, jolloin avoimuusoli välttämätöntä. Työ ei turhauttanut, koska tavoitetietoinen toiminta tuottimyös tuloksia.Tärkeä merkitys oli myös sillä, että minulla säilyivät hyvät ja luottamuksellisetsuhteet keskusliiton poliittisiin päättäjiin. Itse en ollut minkään puolueen jäsen.Se ei kuitenkaan ollut toimintani esteenä. Pelasin avoimin kortein, ja tukenanioli hallituksen viitoittama politiikka. Tästä ilmeisesti myös johtui, että minulla olikaiken aikaa varsin suuri toimintavapaus eikä mitään todellista konfliktia koskaantapahtunut. Ei hallitus kuitenkaan mikään kumileimasin ollut vaan muutti useintekemiäni esityksiä. Joskus keskustelun tiimellyksessä muistan hallituksen puheenjohtajanKalervo Aattelan todenneen, että kyllä hallitus aina toimiston voittaa.Tämä toteamus palautti kyllä nopeasti päiväjärjestykseen.Yhtä tärkeää oli se, että toimistossa oli osaava henkilöstö. Koska heistä valtaosaoli pitkään samassa työpaikassa, otaksuin heidänkin pitäneen tehtäviään mielenkiintoisina.Oma merkityksensä työssä viihtymisessä oli myös siinä, että yhtälailla seutukaavaliitoissa oli monia alalla pitkään toimineita. Näin muodostui hyvä
134 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatyötoveruus, eräänlainen seutusuunnittelun veljeskunta. Ei tullut mieleen jättäähommia kesken niin kauan kuin seutukaavaliittojen asiat olivat valinkauhassa.Seutusuunnittelun keskusliiton aikaansaannoksia arvioitaessa on otettavahuomioon, ettei kyseessä ollut mikään yhden miehen show, vaan mukana toiminnassaoli koko toimiston väki ja päätöksentekijät, erityisesti liiton hallitus. Toimintaanvaikutti keskeisesti myös läheinen vuorovaikutus jäsenliittojen ja niidenhenkilöstön kanssa.Ensimmäinen aikaansaannos oli ylipäätään keskusliiton kehittäminen merkittäväksivaltakunnalliseksi keskusjärjestöksi, jolla oli painoarvoonsa nähdenkohtuullinen vaikutusmahdollisuus. Kyseessä oli vuosia kestänyt määrätietoinenprosessi. Rohkenen otaksua, että ilman sitä ei seutukaavaliittojen taistelu olemassaolostaolisi ilmeisestikään onnistunut. Merkittävänä tuloksena onkin pidettäväsitä, että Seutusuunnittelun keskusliiton aikana luotiin hyvä perusta seutukaavaliittojentoiminnan tulevalle kehittämiselle. Varmastikaan keskusliiton toimet niinaluehallinnon kuin seutukaavaliittojen toimialan monipuolistamisessa eivät olleetmerkityksettömiä. Itse pidän tärkeänä niitä toimia, joilla keskusliitto pyrki kehittämäänseutukaavaliittojen työmenetelmiä, erityisesti uusia suunnittelumuotoja.Samaan joukkoon kuuluivat kaikki toimet seutukaavaliittojen henkilöstön kouluttamisessauusiin tehtäviin sekä elämisen uskon ja työmoraalin ylläpitämisessäsilloin, kun liittojen tulevaisuus oli valinkauhassa. Lopputuloksen kannalta oli tärkeätäse, että seutukaavaliitot myös itse uudistivat ja kehittivät toimintamuotojaanja hoitivat hyvin ja tuloksellisesti niille annetut tehtävät.Voi tietenkin kysyä, olisiko maailma kaatunut, jos seutukaavaliitot olisivattaistelun hävinneet ja alueellinen suunnitteluvastuu olisi siirtynyt lääninhallituksille.On vaikea arvioida, miten asiat olisivat edenneet. Ajatusleikki on kyllä pohtimisenarvoinen, varsinkin nyt, kun mietitään kunta- ja palvelurakenteen uudistamista.En usko, että apua löytyisi toimintojen valtiollistamisesta. Se merkitsisialueiden oman aloitekyvyn ja vastuun heikkenemistä.Eräänä merkittävänä keskusliiton toiminnan tuloksena voin pitää myös kansainvälisenkanssakäymisen kehittämistä niin keskusliitossa kuin seutukaavaliitoissa.Uskon, että kansainvälisen kanssakäymisen tuominen niin keskusliitonkuin seutukaavaliittojen arkeen, oli monella lailla hyödyllinen toimi, jonka arvostuskasvaa tänä EU-jäsenyyden aikana.Keskusliiton rajalliset resurssit kylläkin rajoittivat monta kertaa omia toimia.Ei ollut mahdollisuutta toteuttaa kaikkia hyviä ideoita. Tästä huolimatta keskusliittooli toimintansa aikana pystynyt kohtuudella huolehtimaan leiviskästään. Olivoitu uudistaa ja kehittää kaiken aikaa omia toimintamuotoja ja siten vaikuttaajäsenten toimintamahdollisuuksien turvaamiseen ja toimintamuotojen kehittymiseenajan vaatimusten mukaisesti. Oli tehty se, mihin oli pystytty.Moni on ihmetellyt, kuinka viihdyin niin pitkään samassa työpaikassa, eiköaika tullut pitkäksi. Vastaukseni on ollut kaksitahoinen, ensinnäkään en ole muuallepäässyt ja toisaalta viihdyin hyvin työssäni, kuten edellä olen kertonut.Mitä tulee muualle pyrkimiseen, niin en vakavasti ottaen koskaan yrittänytkäänpäästä toisiin hommiin. Kerran hain Teknilliseen korkeakouluun Yhdyskun-
Maanmittaus 82:1 (2007) 135tasuunnittelun Täydennyskoulutuskeskuksen johtajan professoritasoista virkaa.Tällöin oli ennakkoon selvää, että Olli Kivinen tulee valituksi, mutta muutamamuu hakija, kuten minä, pyrki testaamaan, tunnustetaanko päteväksi professorinvirkaan. Näin ei käynyt, ainoastaan Olli Kivinen ja Jaakko Salonen katsottiinpäteviksi. Harkitsin valittamista tästä päätöksestä, koska mm. norjalainen asiantuntijaoli asettanut minut toiselle sijalle. Pätevyysvalinta tehtiin ruotsalaisen asiantuntijanlausunnon perusteella, jolla oli pituutta vajaa yksi liuska!Joskus 1970-luvulla harkitsin mahdollisuutta päästä töihin ECE:n sihteeristöönGeneveen. Silloin vielä vajavainen kielitaitoni oli mielestäni esteenä tällepyrkimykselle. Leo Virkkusen yllyttämänä ilmoittauduin myös ympäristöministeriönkansliapäällikön virkaan. Virkkunen ylitti lehdistökynnyksen, mutta minäen. Lauri Tarastista tuli ensimmäinen kansliapäällikkö. Hän oli mies paikallaan.Yhteistoiminta sujui hänen kanssaan hyvin. Vuonna 1991 ilmoittauduin maanmittaushallituksenpääjohtajan virkaan. En pitänyt mahdollisuuksiani suurina, muttataustalla oli ns. kentän paine. Olin nimittäin tällöin vielä maanmittarien kansainvälisenjärjestön FIG:n presidentti ja siten siinä ominaisuudessa ollut paljon esillä.Jarmo Ratia nimitettiin virkaan ja hyvin hän on tehtävänsä hoitanut.Itse muistelen usein kaiholla Seutusuunnittelun keskusliiton aikaani. Sainolla luomassa toimivaa valtakunnallista organisaatiota, joka eli ja kehittyi erityisestilakisääteisen seutukaavoituksen etenemisen myötä. Itselläni on hyvä olo siitä,että toimissamme oli tekemisen meininki ja tuloksia saatiin aikaan. Työn ilo oliusein käsin kosketeltavaa, joskin tappion kalkkia sai myös maistaa. Se antoi intoaentistä määrätietoisempaan toimintaan.Seutusuunnittelun keskusliiton muuntuminen Suomen maakuntien liitoksioli ajan vaatima toimenpide, jota määrätietoisesti pyrimme toteuttamaan. Itse kointämän prosessiksi kohti Suomen Kuntaliittoa, mikä ratkaisu silloin oli järkevä toimenpide.Kuten edellä olen todennut, katosi ilo keskusliiton toimistossa Suomen maakuntienliiton perustamisen myötä. Osasyy tähän oli varmasti siinä, että Seutusuunnittelunkeskusliiton henkilöstö oli pitkään toiminut tutuissa puitteissa jamuutoksen kohtaaminen oli vaikeaa, vaikka itse olimme puhuneet alueellisestamuutoksesta ja sen haasteista kaiken aikaa. Taustalla oli varmasti vielä vaikeanyhdistymisprosessin aikaisia tunnelmia. Tämä sopeutumisvaihe oli kylläkin hyvääesiharjoittelua Kuntaliittoa varten, jossa muutokset tulisivat oleman vielä suuremmat.Lyhyenä toimikautena ei Suomen maakuntien liitto voinut saada merkittäviäaikaan. Ehkä tärkeintä olivat toimet, joilla edesautettiin maakuntien liittojen toiminnankäynnistämistä. Uusimuotoinen keskusliitto saattoi myös yksituumaisestiajaa maakuntien liittojen aseman ja toimivallan kasvattamista, kuten edellä olenkertonut. Entinen kiista maakuntaliittojen ja seutukaavaliittojen keskinäisistä suhteistaei enää ollut vaikuttamassa. Siksi saatettiin paremmassa ilmapiirissä pyrkiävaikuttamaan uusien liittojen toimintamuotojen kehittämiseen.Suomen maakuntien liiton toiminnan päättyessä olin varsin helpottunut.Vaikea keskusliitto-organisaatioiden välivaihe oli päätöksessä ja uusimuotoinen
136 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatoiminta saattoi alkaa Kuntaliiton yhteydessä. Yhdistymisneuvotteluissa oli onnistuttupääsemään tulokseen, joka turvasi maakuntien liittojen keskusliittopalvelujenjatkuvuuden.Suomen maakuntien liiton toiminnan päättyessä päättyi samalla Seutusuunnitelmienliiton nimellä alkanut aluesuunnitteluorganisaatioiden yhteistoimintaoman organisaation puitteissa. Keskusliitto oli toimintansa aikana pystynyt kohtuudellahuolehtimaan sille uskotuista tehtävistä. Oli voitu vaikuttaa jäsententoimintamahdollisuuksien turvaamiseen ja toimintamuotojen kehittymiseen ajanvaatimusten mukaisesti. Siten keskusliiton 29.5.1956 aloitetun toiminnan päättäminenei tuntunut luovuttamiselta. Päinvastoin ajattelin, että uusissa puitteissa resurssitolisivat ihan toiset ja toimintamahdollisuudet jäsenliittojen palveluun sitenentistä paremmat. Tästä huolimatta itsenäisen keskusliiton toiminnan päättyessämielessä oli ymmärrettävästi tietty haikeus. Kohdallani oli takana 26 vuoden toiminnanaika.
Maanmittaus 82:1 (2007) 137Aika Suomen KuntaliitossaOrganisaation kehittyminenLiiton perustaminenKuten edellä totesin, olivat kuntien keskusjärjestöt tehneet vuonna 1989 periaatepäätöksenuuden yhteisen kuntien keskusjärjestön perustamisesta. Tässä päätöksessätodettiin, että myös kuntainliittojen keskusjärjestöt, niin halutessaan, voivattulla uuteen järjestöön. Heti alun perin lähtökohtana oli, että vain kunnat tulisivatKuntaliiton jäseniksi eivätkä kuntainliitot. Kuntainliittojen keskusjärjestöjä ei tässävaiheessa otettu uutta järjestöä koskeviin neuvotteluihin mukaan.Itse olin luvannut aikoinani Seutusuunnittelun keskusliiton hallitukselle, ettäpyrin yhdistämisneuvotteluissa saamaan ratkaisun, jossa maakuntien liittojen keskusliittopalvelutturvattaisiin ja pikemminkin monipuolistettaisiin, ja että keskusliitonhenkilöstö saisi myös työpaikat uudessa järjestössä.Uuden Kuntaliiton toimitusjohtajaksi oli valittu Kaupunkiliiton toimitusjohtajaJussi-Pekka Alanen ja varatoimitusjohtajiksi Suomen kunnallisliiton toimitusjohtajaTimo Kietäväinen, Kaupunkiliiton apulaisjohtaja Pekka Alanen sekäFinlands Svenska Kommunförbundin johtaja Berndt Långvik. He olivat valmistelleetuuden liiton sisäistä organisaatiota ja keskinäistä työnjakoa. Näihin valmisteluihinpystyin vain vähän vaikuttamaan.Huhumyllyt olivat suuret siitä, mitä tulee tapahtumaan. Uuteen järjestööntulisivat kuntien keskusjärjestöjen lisäksi liittymään Suomen maakuntien liitonohella Sairaalaliitto, Yleisten Ammattikoulujen liitto sekä Kunnallinen työmarkkina<strong>laitos</strong>.Lähtökohtaisesti oli selvää, että merkittävä osa nykyisistä toimihenkilöistäjäisi ilman työtä. Oman toimiston väki kyseli, että mitä minulle ja heilletulisi tapahtumaan, kun en aktiivisesti osallistunut erilaisten kuppikuntien palavereihin,joissa kuulemma paikkoja jaettiin. Sanoin vain, että kuppikuntien palavereissaei asioista päätetä, ja olkaa huoletta, pidän teistä huolen ja itse saan varmastiansaitsemani paikan. Tätä varmuutta lisäsi uskoni siihen, että aikaisemman yhdistymisvaiheenjälkeen Suomen maakuntien liitosta oli siirtynyt useita henkilöitämuihin tehtäviin, joten olimme osaltamme jo suorittaneet väen karsintaa.Valmistelujen kuluessa Timo Kietäväinen, jonka reviiriin mahdollinen johtamaniyksikkö tulisi kuulumaan, kysyi minulta, josko haluaisin lähteä varhennetulleeläkkeelle, ja sanoi niin halutessani asian hoitavansa. Tähän vastasin empimättäkielteisesti, muistaen antamani lupauksen. Muutenkaan en ollut halukaspoistumaan työelämästä. Sanoin Kietäväiselle, ettei hänen tarvitse minua pelätä,tulen olemaan lojaali alainen. Tähän vastaukseen oli syynä se, että Kietäväinen oliminua paljon nuorempi henkilö, joskin monella tavalla pätevöitynyt persoona. Tähäneläkekeskusteluun ei enää palattu. Sen sijaan selvisi, että Kuntaliittoon tulisirakennepolitiikka-niminen vastuualue, jolle kuuluisivat maakuntien liittojen asiat,aluepolitiikka, elinkeino- ja työllisyyspolitiikat sekä yleisvastuu EY-asioista.
138 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMinusta oli ajateltu tämän yksikön päällikköä. Pidin yksikköä mielenkiintoisenaja hyväksyin osaltani tehdyn tarjouksen sillä varauksella, että työllisyysasioistaen juuri ollut perillä. Sovimmekin Kietäväisen kanssa, että hän ottaa niiltä osinjohtamisvastuun.<strong>Seura</strong>ava vaihe oli aloittaa valmistelut tämän yksikön tehtävien tarkemmastamäärittämisestä sekä henkilöstön valinnasta yksikköön. Tämä prosessi oli kiivaimmillaanalkuvuodesta 1993. Valmisteluihin osallistuivat kaikki ne henkilöt,jotka olivat näiden tehtävien piirissä mukaan tulevissa liitoissa. Käytännössä tämätarkoitti jokaista Suomen maakuntien liiton toimihenkilöä, lukuun ottamatta informaatikkoa,joka siirtyi kirjastotehtäviin uudessa liitossa, sekä lukuisaa joukkoaKaupunki- ja Kunnallisliittojen palkollisia.Järjestin tälle joukolle useita valmistelukokouksia, joissa ideoitiin rakennepolitiikanvastuualueen tarkempia tehtäviä ja vastuita. Pyysin mukana oleviltahenkilöiltä ehdotuksia, joista keskusteltiin. Näin pystyin samalla arvioimaan erihenkilöiden luonteita ja kyvykkyyttä, jos sitä termiä voi käyttää. Lopulta päädyin15 mukaan otettavaan henkilöön, joita Kietäväiselle esitin. Määrä perustui saamiinietukäteisraameihin. Joukko täydentyi myöhemmin eräillä muilla henkilöilläerinäisistä syistä johtuen. En muista tarkkaa lukua, kuinka moni valmisteluunkuuluneista henkilöistä jäi listan ulkopuolelle, moni kuitenkin. Eräs oli Maakuntaliittojenkeskusliitosta tullut Kaarlo Kuntsi, joka valitsi tarjolla olleen tukipaketinja siirtyi itsenäiseksi yrittäjäksi.Kaikkiaan tavoitteeksi oli asetettu, että uuden Kuntaliiton henkilöstövahvuudeksitulee 300 ihmistä. Eräiden poliittisluontoisten ratkaisujen takia määrä nousi330:een. Liittyneiden järjestöjen palveluksessa olleista runsaat 150 henkilöä tuliirtisanotuksi. Heidän asemaansa pyrittiin lieventämään moninaisin tukipaketein.Tilanne oli ymmärrettävästi vaikea.Itse olin tyytyväinen ratkaisuun, vaikka menetin johtajan aseman, monenjulkituoneen toteamuksen. En ollut asiasta murheissani, sillä olin ollut johtajanajo riittävän pitkän ajan, ja edessä oleva tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta. Myösolin tyytyväinen siitä, että sain varmistettua työpaikat omille vanhoille alaisilleni.Koska kuntainliitot eivät tulleet Kuntaliiton jäseniksi, perustettiin kuntainliittojavarten neuvottelukunnat, mm. maakuntien liittojen neuvottelukunta, johon valittiinliittojen poliitikkoja jäseniksi.Kuntaliiton pääpaikaksi tuli Suomen Kaupunkiliiton varsin uusi toimitalo.Oma yksikköni ei kokonaisuutena sijoittunut heti näihin tiloihin, koska siellä toteutettiinsisäisiä siirtoja. Oma yhtenäinen ”konki” saatiin vasta loppuvuodesta1993.Totuttelua uudessa työyhteisössäOn selvää, että uuden yksikön toiminnan käynnistämisessä oli monenlaisia vaikeuksia.Ensin piti päättää työhuoneiden jaosta. Asiaa vaikeuttivat huoneiden erilaisetkoot, isoja huoneita ei kaikille liiennyt. Kaupunkiliiton toimitalo oli suunniteltusiinä vaiheessa, jolloin henkilökohtaiset tietokoneet eivät kuuluneet vakiovarustukseen.Siten pienin 12 neliön työhuone oli auttamatta liian ahdas. Jakoa
Maanmittaus 82:1 (2007) 139varten jouduin arpomaan ratkaisun eräissä tapauksissa. Itselleni valitsin huoneenkongin lopusta, alkuosassakin olisi ollut sopiva huone tarjolla. Valitsin ääripäänsijainnin, koska näin kävelisin aina koko toimitilan läpi, ja saisin mahdollisuudenhelpommin tavata muita henkilöitä.Sisäisiä jännitteitä syntyi ainakin kahdesta syystä. Kaupunki- ja Kunnallisliitoistasiirtyi henkilöitä, jotka olivat toimineet näissä liitoissa samoissa tehtävissä.Näin muodostuneet työparit eivät aina toimineet keskenään sopuisasti, syntyi vastakkainasettelua.Myös näistä isoista liitoista tulleet henkilöt ehkä vähän oudoksuivatminua pienestä liitosta tullut pomoa.Porukan oli opittava myös tuntemaan toisensa. Järjestinkin kotonani kaikilletoimihenkilöille puolisoineen pienen tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli vapaamuotoisestitavata myös taustajoukkoja, ja siten nähdä, minkälaisessa seurassaitse kukin tuli toimimaan. Otin tavaksi järjestää joka tiistaiaamu koko porukallens. viikkopalaverin, jossa käytiin viikon tapahtumat ja tehtävät lävitse. Kukin kertoiomista asioistaan. Tavoitteena oli myös keskustella ajankohtaisista asioista.Näin koko konki, kuten toimistoa kutsuimme, oli suurin piirtein perillä, mitä vastuualueellatapahtui. Tämä käytäntö oli minulla ollut aikaisemmissa työpaikoissa.Kaikki eivät nyt menettelystä pitäneet, eikä vuosien kuluessa systeemi koskaantoiminut täydellisesti. Palkkauksesta johtui myös sisäisiä jännitteitä, koska kaikkitoimihenkilöt tulivat Kuntaliiton palvelukseen entisin palkkaeduin. Saman tasoisiatehtävissä olevien palkkaerot olivat tuhansia markkoja, eikä tilanteeseen saanutalkuvuosina korjauksia.Oma asiakokonaisuus oli rakennepolitiikan vastuualueen toiminnan sopeuttaminenkoko Kuntaliiton työhön. Varatoimitusjohtaja Kietäväisen vastuukenttäänkuuluivat rakennepolitiikan lisäksi tällöin tekniikka ja ympäristö, tietohuoltoja yhdyskuntapolitiikka sekä osin kunnallistalous. Näiden vastuualueiden päälliköilleKietäväinen piti joka maanantai oman palaverin, jossa käytiin ns. isot asiatvastuualueittain lävitse; saatiin myös tietoa koko taloa koskevista asioista. Tiedonkulunkannalta menettely oli hyvä.Rakennepolitiikan vastuualueen henkilöstöVastuualueen henkilöstö koostui alkuvaiheissa seuraavista henkilöistä: lakimiesErja Horttanainen, keskittyi pääosin EU-asioihin, johtava asiantuntija MarkkuHouni, kuntasuunnitteluasiat, liikennepolitiikan erityisasiantuntija Esko Hämäläinen,Markku Fagerlund, yksityistieasioiden ja pienten kuntien neuvottelukunnanvastuuhenkilö, kehittämispäällikkö Antti Iso-Koivisto, maakuntien liittojen asiat,erityisasiantuntija Pietari Jääskeläinen, aluehallintoasiat, yhdentymiskysymystenerityisasiantuntijoita olivat Torsti Kirvelä ja Keijo Sahrman, työvoima-asiain erityisasiantuntijaJaakko Meller, atk-asiantuntija Hannu Niemi, aluesuunnittelun erityisasiantuntijaKari Pakarinen, aluekehityksen erityisasiantuntija Timo Sinisalo,elinkeinopolitiikan erityisasiantuntijoita olivat Kari Taskula ja Yrjö Westling, tutkimussihteerija vastuualueen taloudesta vastaava oli Merja Laakso sekä vastuualueenja minun sihteerini, hallintosihteeri Marjatta Ruohomaa. Lisäksi alussa olivat mukanaRaija Heino sihteerinä ja Otso Liski hallinnon kehittämisasioissa. He kuitenkin
140 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasiirtyivät pian pois vastuualueen perushenkilöstöstä. Henkilöstössä tapahtui vuosienkuluessa jonkin verran muutoksia. Päivi Varpasuo tuli vastuualueelle moninaisiintehtäviin jätettyään kansanedustajan tehtävät, Mirja Salosesta saatiin merkittäväresurssi työllisyysasioiden hoitoon, erityisesti EU:n toimintaan liittyvissä asioissa,Arja Ahonen tuli Raija Heinon jälkeen sihteeritehtäviin. EU-asioita hoitavaksi sihteeriksionnistuimme saamaan komission virkamiehen Ulla Vänttisen muutamaksivuodeksi. Samoin Marko Ruokangas toimi lyhyen ajan projektitehtävissä.Poimintoja maakunta- ja rakennepolitiikan osaltaKeskityn seuraavassa tarkastelussa katsomaan asioita lähinnä maakuntien ja seutusuunnittelunkannalta. Siten kaikkea vastuualueen toimintaa en pyri kuvaamaan.Vastuualueen toimista tiedotettiin aluksi kolmen erilaisen tiedotuslehden, nimittäinElinkeinot/Näringar, Regiooni (Maakuntatiedote/Landskapsinfo) ja YhdentyväEurooppa/Europa i omvaldning, avulla. Myöhemmin nämä tiedotteet yhdistettiinRakennepolitiikka– Strukturpolitik-nimiseksi tiedotuslehdeksi.Maakuntien liittojen palvelussa ja suhteissa aluksi ongelmiaRakennepolitiikan vastuualue käsitti toimintojensa osalta koko kuntakentän. Maakuntienliittojen asiat olivat siten osa kokonaisuutta. Maakuntien liittojen palvelukuului myös kaikille muille vastuualueille niiden tehtäväkentän mukaisesti. Tämälinkki ei toiminut hyvin ja vaati jatkuvaa muistuttelua, että kuntien ohella on palveltavamyös maakuntien liittoja, koska ne olivat tehneet erillisen palvelusopimuksenKuntaliiton kanssa, ja sen perusteella myös maksoivat tästä palvelusta.Kanssakäymistä maakuntien liittojen kanssa vaikeutti aluksi myös sellainenehkä yllättävä tilanne, että maakuntajohtajat pitivät vain sisäasiainministeriötäkeskeisenä keskustelu- ja yhteistoimintakumppanina. Kuntaliittoa eivät kaikkipitäneet tärkeänä. Jouduin useamman kuin kerran sanomaan maakuntajohtajille,että kovan paikan tullen turva on Kuntaliitossa eikä valtion viranomaisen huomassa.Totesin myös, että jos Kuntaliitto jostain syystä asettuu vastustamaan jotaintärkeää maakuntien liittoja koskevaa uudistusta, niin uudistus ei tule toteutumaan.Kestikin tovin, ennen kuin kanssakäymisessä päästiin normaaliin aikaan.Mielestäni maakuntien liittojen yhteistoiminnasta katosi suuri kipinä neljänlähes samanaikaisen tapahtuman johdosta. Näitä olivat maakuntien liittojen perustaminen,aluekehitysvastuun saaminen, Suomen EU-jäsenyys sekä Kuntaliitonperustaminen. Näin oli saavutettu kaksi keskeistä tavoitetta. Olemassaolo oliturvattu ja maakunnallinen aluesuunnittelu, aluepolitiikka ja maakuntakaavoitusolivat yksissä käsissä. Yhteistoiminta ei näissä olosuhteissa noussut keskeiseksitoimintamuodoksi. Tiukentunut taloudellinen tilanne rajoitti merkittävien yhteistenhankkeiden toteuttamista. Myös tästä syystä liittojen halukkuus yhteisiin toimiinlaski entiseen verrattuna. Liittojen intressit eriytyivät. Ohjelmistoyhteistyökylläkin jatkui, samoin kuin keskeisten henkilöstöryhmien neuvottelut.Maakuntajohtajat kokoontuivat kuukausittain eri viranomaisten luona, aikaamyöten kokoontumispaikaksi normaalitilanteessa vakiintui Kuntaliitto. Tilaisuu-
Maanmittaus 82:1 (2007) 141det olivat tärkeitä. Niissä voitiin pohtia yhteisiä asioita, sopia yhteisistä menettelytavoistaja keinoista sekä tavoista, kuinka Kuntaliitto voisi asioita edistää.Maakuntien neuvottelukunnan toiminta ei vastannut odotuksia, koska senjäsenet eivät olleet aina keskeisissä asemissa liittojen hallinnossa. Siksi pyrinvaikuttamaan neuvottelukunnan kokoonpanon muuttamiseen. Muutaman vuodenjälkeen, vuonna 1998, tämä neuvottelukunta muutettiin maakuntien liittojenpuheenjohtajien kokoukseksi. Uudistettu toimintatapa oli tärkeä. Näin liittojenhallitusten puheenjohtajat tapasivat säännönmukaisesti. Kokous antoi myös toimintasuosituksiaKuntaliitolle. Puheenjohtajat saattoivat myös yhdessä pohtia kehitteilläolevia hankkeita ja sopia menettelytavoista. Samoin Kuntaliiton puolestatuotiin käsiteltäväksi lausunnoilla olleita lainsäädäntöhankkeita jne.Aluehallinnon uudistaminen jatkui – suurten ratkaisujen 1990-lukuEdellä olen jo kertonut maakuntien liittojen synnystä ja aluepoliittisen suunnitteluvastuunsiirtymisestä näille liitoille. 1990-luvulla tapahtui vielä paljon. Vesipiirientilalle tulivat alueelliset ympäristökeskukset. Merkittävää oli, ettei niitä sijoitettulääninhallitusten yhteyteen. Vuonna 1997 toteutettu lääninhallintouudistusoli ehkä sittenkin merkittävin tapahtuma. Läänien lukumäärä väheni merkittävästija maaherran asema muuttui, itse asiassa status laski. Kolmas uudistus oli työvoima-ja elinkeinokeskusten perustaminen, jolloin kolmen ministeriön, maa- ja metsätalous-,työvoima- sekä kauppa- ja teollisuusministeriöiden alueorganisaatiotyhdistettiin. Niiden aluejako vastasi maakuntien liittojen tai niiden kerrannaistenalueita.Tämä prosessi johti erityisen maakuntajakolain säätämiseen, jolloin valtioneuvostopäättää maakuntien alueista ja maakuntien nimistä. Rakennuslakia olitämän johdosta muutettava, jolloin seutukaava määrättiin laadittavaksi maakuntajakolaissamäärättyä aluetta varten. Periaatteellisesti vielä tärkeämpi oli aluepoliittinenlakiin tehty muutos, jossa maakuntien liittojen tehtävistä tuli lakisääteisiä,eivätkä kunnat voisi enää erota liiton jäsenyydestä. Samalla tämä merkitsi sitä,ettei lääninhallitus voisi enää toimia aluekehitysviranomaisena. Tämä muutos jäimonelta huomaamatta.Lääninuudistusten myötä läänien rajoilta poistuivat niiden nimikyltit. Maakuntienrajoille tulivat maakuntien nimikyltit. Säätiedotuksissa alettiin käyttäämaakuntien nimiä. Nämä toimet välillisesti vahvistivat maakuntien asemaa.Kun maakuntien asema monin tavoin vahvistui myös Kuntaliiton toiminnanalkaessa, pyrin osaltani takomaan kuumaa rautaa eli tekemään esityksiä liittojenaseman vahvistamiseksi myös suunnitelmien toteuttamiseen tähtäävässä päätöksenteossa.Sillä raa’asti ottaen vain toteuttaminen on valtaa. Kuntaliiton johto eikuitenkaan kiinnostunut tällaisista pyrkimyksistä. Liiton kannat olivat varovaisiaja pääasiassa myötäilivät valtiovallan ehdotuksia. Omat aloitteet jäivät siten tekemättä.Kuntaliiton suhtautuminen maakuntien liittoihin oli ja on ilmeisesti vieläkinvarsin pidättyväinen. Oman näkemykseni mukaan isot kaupungit määrittivätnoudatettavan politiikan eikä maakuntien aseman vahvistaminen ole ollut näiden
142 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakaupunkien intresseissä. Yhtä kaikki maakuntien hallinnollisen aseman vahvistamiseenen Kuntaliiton aikana pystynyt paljoakaan vaikuttamaan. Eniten saatiinaikaan kansainvälisten asiain piirissä, joskin myös tapahtuvien rakenteellistenmuutosten suunnitteluun pyrittiin tuottamaan tietoutta.Rakennemuutosta koskevan tietouden tuottaminenNimensä mukaisesti rakennepolitiikan vastuualueella pohdittiin kaiken aikaa lamanjälkeen alkaneen voimakkaan rakennemuutoksen suuntaa ja vaikutuksia. Ainoinavaikuttamisen välineinä olivat erilaiset tuotetut selvitykset sekä järjestetytneuvottelupäivät ja ylipäätään asiasta puhuminen. Yleisenä teemana oli korostaasitä, että myös alueellisella suunnittelulla voidaan ja tulee pyrkiä vaikuttamaankehitykseen. Eräs ensimmäisistä selvityksistä oli vuoden 1994 lopulla valmistunutjulkaisu ”Maaseudun kehittyviä elinkeinoja”. Tässä Marko Ruokankaan laatimassajulkaisussa tuotiin esiin uusia mahdollisuuksia edistää suuressa murroksessaelävän maaseudun elinkeinotoimintaa. <strong>Seura</strong>avana vuonna valmistui kaksiselvitystä. Ensimmäinen oli Esko Hurmeelta tilattu tutkimus koskien tietoyhteiskunnanalueellisia vaikutuksia. Julkaisun nimi oli ”Tila, rakenne ja kuva. Tietoyhteiskunnanalueellinen maisema”. Tällä selvityksellä pyrittiin kiinnittämäänhuomio tietoyhteiskunnan kehittymisen seurausvaikutuksiin, mikä asia oli ollutpitkään mieltäni lähellä. Vuoden lopulla valmistui selvitys ”Ikääntyvä Suomi”,jossa Tilastokeskuksen laatimaan väestöennusteen perustuen tarkasteltiin alueellistaväestönkehitystä vuoteen 2030. Tämä ja seutukaavaliittojen jo 1980-luvullaesittämät arviot väestörakenteen edessä olevista muutoksista eivät havahduttaneetsuuriin toimiin. Vasta 2005 on väestön ikääntyminen otettu todella vakavasti.Alueellisia muutoksia tarkastelleissa selvitysten sarjassa on mainittava vuonna1997 valmistunut julkaisu nimeltään ”Suomi keskittyy ja autioituu”. Nimi kertoojulkaisun oleellisen sanoman, jossa selvityksessä tarkasteltiin muuttoliikkeenalueellista kuvaa kaudella 1985–1996. Suomen itsenäisyyden 80-vuotistaipaleenkunniaksi tuotettiin asiantuntijakirjoituksiin perustunut selvitys itsenäisyydenajan kehityksen valtavirroista. Julkaisulla oli kuvaava nimi ”Kuokasta kännykkään”.Edellä kuvattujen kolmen julkaisun tuottamisesta päävastuun kantoi TimoSinisalo. Viimeisenä selvityksenä valmistui ikään kuin eläkkeelle lähdön kunniaksiEsko Hurmeelta tilattu toinen selvitys koskien tietoyhteiskunnan alueellisiavaikutuksia. Julkaisun nimi oli ”Tilaa verkossa. Aluerakenne, arki ja tietoyhteiskunta”.On vaikea arvioida, mikä merkitys näillä selvityksillä on ollut käytännönarjessa. Vastuualueella ainakin yritimme käytettävissä olleiden resurssien puitteissatuottaa niin maakuntien liitoille kuin kunnille virikkeellistä informaatiotamaailmanmenosta. Vuosittain järjestettiin myös erityiset ”Rakennepolitiikan päivät”,tilaisuus, jossa alan asiantuntijat esitelmöitsivät kulloinkin ajankohtaisistateemoista.Laman jälkeinen alueellinen kehitys ei eräistä yleisistä ilmiöistä huolimattatapahtunut kaikkialla saman kaavan mukaisesti, vaan alueelliset erot olivat suuret.Tämä tuotti suunnittelussa epävarmuutta, koska kehitystrendit olivat paljolti vai-
144 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaintegraatioryhmä, jossa keskusteltiin ja sovittiin menettelytavoista. Edessä olisuuri oppimisprosessi. Siihen kuului kuntakentän informointi ja innostaminenEU-asioiden perehtymiseen.Vastuualueen sisällä haettiin myös oikeita työmuotoja. Huomasin heti alussa,että Kaupunkiliiton ja Kunnallisliiton integraatiovastaavat Torsti Kirvelä ja KeijoSahrman pyrkivät varsin itsenäiseen toimintaan ja oman tuntemukseni mukaanmeikäläisen sivuuttamiseen koko EU-asioista. Taustalla oli varmasti se, että mainituthenkilöt olivat toimittaneet kaksi erillistä ja hyvin informatiivista julkaisuakunnista ja niiden EU-suhteista ja toimineet liitoissaan varsin itsenäisesti. Meikäläistäehkä pidettiin asiantuntemattomana tunkeilijana.Itse pidin kuitenkin tärkeänä olla perillä näistä asioista, koska vain näinpystyisin huolehtimaan ja vastaamaan tästä vastuualueen uudesta ja keskeisestätoimintalohkosta. Oma kansainvälinen kokemukseni antoi kyllä itsevarmuuttatoimilleni. Vuoden 1994 aikana tilanne selkiintyi monella tavoin. Suomessa16.10.1994 toteutettu kansanäänestys ja eduskunnan 18.11.1994 tekemä päätösSuomen liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi vakavoittivat näiden asioidenhoitoa. On otettava huomioon, että EU:n lainsäädäntö vaikutti monissa tapauksissajoko suoraan tai välillisesti koko kunnallishallinnon vastuulla olevien asioidenhoitoon. Siten EU:sta tuli Kuntaliitolle varteenotettava vaikuttamisen kohde.Eräänä käytännön asiana tuli hoidettavaksi Suomen edustatutuminen Euroopanunionin alueiden komiteassa, lyhyesti COR:ssa. Siitä lähemmin jäljempänä erikseen.Kuntia ja kuntainliittoja palveleva EU-asioita selventävä koulutus oli laajaa.Samalla pyrittiin yhteistoimintaan valtion viranomaisten kanssa. Perinnehän oliollut, että uutta kunnallishallintoa koskettavaa kansallista lainsäädäntöä valmisteltaessakunnallisten järjestöjen edustajat olivat mukana näissä valmisteluissa.EU-asioiden osalta tätä käytäntöä eivät valtion edustajat halunneet kuitenkaannoudattaa. Tämä johti todella outoon tilanteeseen. Samalla kun Suomen edustajatvaativat suureen ääneen avoimuutta EU-asioihin Brysselin päässä, he kotimaassapitivät salailua voimassa. Tällaiset valtiovallan asenteet vauhdittivat Kuntaliitontoimia saada oma pysyvä edustaja Brysseliin hoitamaan osaltaan sujuvaa tiedonkulkuaja vaikuttamista suoraan komission toimiin. Tähän saakka Torsti Kirvelä jaKeijo Sahrman olivat vuorotellen olleet Brysselissä parin viikon jaksoja.Kesällä 1995 yhdessä ruotsalaisten sisarjärjestöjen kanssa hankittiin paremmattoimitilat ja palkattiin yhteinen, myös suomea puhuva sihteeri. Keijo Sahrmannimitettiin ensimmäiseksi pysyväksi Brysselin edustajaksi syyskuusta 1995lähtien alkavaksi kolmivuotiskaudeksi. Sahrman onnistui uudessa tehtävässä hyvinja loi toimivat yhteydet niin EU:n toimielimiin kuin Kuntaliiton EU-asioitahoitaviin henkilöihin. Nämä toimenpiteet helpottivat suuresti käytännön asioidenhoitoa. Samalla voitiin entistä tehokkaammin tehdä suomalaista kunnallishallintoatunnetuksi EU:n byrokratian piirissä. Kuntaliiton asemaa haluttiin selkeyttäämuuttamalla myös liiton muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset nimet siten, ettänimessä näkyy myös alue-sana, sillä palvelihan liitto myös niitä. Englanninkieliseksinimeksi tuli ”The Association of Finnish Local and Regional Authori-
Maanmittaus 82:1 (2007) 145ties”. Myös englanninkielinen tittelini muutettiin päällikkö-sanasta johtajaksi,”Director Structural Policy and EU Affairs”. Kansainvälisessä kanssakäymisessämyös muotoseikoilla oli merkitystä.Keijo Sahrmanin valinta Brysselin toimiston pysyväksi edustajaksi aiheuttimyös sisäisiä järjestelyjä vastuualueella. Torsti Kirvelä haki myös Brysselin paikkaaja oli ymmärrettävästi pettynyt tehdystä valinnasta. Hänen roolinsa EU-asioidenhoitajana muuttui tämän jälkeen. Kerran hän kysyi, että vastaako hän nyt kaikistaEU-asioista vastuualueella. Tähän vastasin kielteisesti toteamalla, että itseolin kokonaisuudesta vastuussa ja että Erja Horttanaisella oli suuri vastuu alueidenkomitean asioista. Hän myös juristina perehtyi EU- lainsäädännön kehitykseen.EU:n rakenne- ja aluepolitiikan osalta vastuut jakautuivat monen vastuualueen ihmisenosalle. Torsti Kirvelälle jäi siten edellä mainitut asiat pois lukien riittävästitehtäviä, olla yhteyshenkilönä Brysselin toimistoon, seurata EU:ssa tapahtuvaayleistä kehitystä ja arvioida sen vaikutuksia Kuntaliiton toimintaan ja erityisestitämän kehityksen vaikutuksia kuntakenttään. Tällaisen tiedon hankkiminen ja senlevittäminen koulutustilaisuuksissa oli myös tärkeää. Ilmeisesti en pystynyt riittävänhyvin ja selkeästi Torstia motivoimaan näihin tehtäviin, koska hän alkoi etsiäkiinnostavampia tehtäviä talon sisällä ja siirtyi pois vastuualueelta. Hänen tilalleensaimme luvan palkata uuden henkilön, joksi tuli juristin koulutuksen omaavaMaria Rauman. Hän muodosti Erja Horttanaisen kanssa hyvän työparin.Tarkan työnjaon määrittäminen vastuualueen ihmisten kesken EU-asioidenhoidossa oli käytännössä melko mahdotonta, koska monet asiat liittyivät toisiinsa.Tärkeää tällaisissa tilanteessa oli saada henkilöstön kesken toimivat työsuhteet,jolloin saumakohdista voitiin keskustella ja sopia asioiden hoidossa tarvittavastatyönjaosta.Brysselin toimistossa alettiin järjestää vuosittain Kuntaliiton hallituksen työvaliokunnanisännöimiä tilaisuuksia, joihin kutsuttiin keskeiset suomalaiset EU:npalveluksessa olevat virkamiehet sekä EU:n parlamentin suomalaisjäsenet. Näinhelpotettiin keskinäistä kanssakäymistä arkisissa asioissa. Toimistossa olevaa hyvääkokoustilaa käytettiin myös monien seminaarien pitopaikkana.Yleisten EU-asioiden hoidon ohella paljon työtä aiheutti EU:n aluepolitiikkaanperehtyminen ja maakuntien liittojen avustaminen käytännön politiikantoteuttamisessa. Vastuualueelta lähes jokainen asiantuntija joutui perehtymäänosaltaan näihin tehtäviin, joista jäljempänä hiukan tarkemmin. Loimme myösyhteydet komission ao. virkamiehiin. Hyvä esimerkki tästä oli se, että sain komissionsihteeristöstä epäsuorasti vihiä siitä, kuka henkilö tullaan nimittämäänns. Suomen maavastaavaksi aluepolitiikka-pääosastolla. Hän oli nimeltään RobertShotton. Ennen kuin nimitys oli virallistettu, kutsuin sisäasiainministeriön Brysselinedustajan Antti Uusi-Hakalan välityksellä Shottonin lounaalle, johon myösUusi-Hakala osallistui. Näin luotiin Suomen ensimmäinen kontakti mainittuunhenkilöön. Tämä tapahtui paljon ennen EU-kansanäänestystä.Lounaalla puhuttiin peitellysti Shottonin mahdollisesta tulevasta tehtävästäja siitä, kuinka hän voisi perehtyä Suomeen, sen hallintoon ja olosuhteisiin. Shottonvieraili Suomessa muutama päivä ennen eduskunnan EU-päätöstä. Olin hänen
146 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakanssa Joensuussa käymässä, ja vierailtiin myös Ilomantsissa, laajentuvan EU:nitäisimmässä kunnassa. Shotton vieraili sittemmin Suomessa usein ja oli myösKuntaliitossa monta kertaa esitelmöitsijänä.Olin kehottanut kaikkia Kuntaliiton EU-asioita hoitavia henkilöitä pitämäänhuolen siitä, että mahdollisimman moni Suomessa käyvä EU:n virkamies vierailisimyös Kuntaliitossa. Hulppea toimitalo tekisi jo sellaisenaan vaikutuksenja välillisesti ilmentäisi kunnallishallinnon merkitystä Suomessa. Tällä oli sikälimerkitystä, koska pohjoismainen kunnallishallinto, sen tehtävät ja toimivalta,poikkeavat varsin merkittävästi muiden EU-jäsenmaiden paikallishallinnosta.Siten tilanne ei ollut kovin hyvin tunnettu komission piirissä. Toinen pyyntö olise, että vieraita kuljetettaisiin mahdollisuuksien mukaan maitse, että harva asutustulisi selkeästi esiin myös omin silmin nähtynä. Tätä vaikutusta havainnollistinitse kertomalla, että Lapissa olevan Inarin kunnan pinta-ala 15 000 km 2 eli puoletkoko Belgian pinta-alasta ja että kunnassa asuu vain 8 000 ihmistä.Ulkomaisia vieraita käydessä ei tapanani ollut tuoda esiin vain maammesuurta pinta-alaa ja siitä johtuvaa harvaa asutusta. Useimmilla vierailla oli ennakkokäsitysmaamme syrjäisestä sijainnista Euroopan pohjoisosassa. Tätä käsitystäpyrin horjuttamaan ohessa olevan kuvan avulla. Tähän kuvaan viitaten sanoin,että Suomessa ollessamme olemme kuvan osoittamalla tavalla ympäröivän maailmankeskipisteessä. Kaikki riippuu tarkastelunäkökulmasta, eikä syrjäisyys ollutsiten mikään itsestäänselvyys.Kuten edellä kerroin, valtio harjoitti varsin salailevaa politiikkaa valmisteillaolevia asioita koskevien dokumenttien levittämisessä. Kuntaliiton toimihenkilöitäoli edustettuna eri ministeriöiden isoissa integraationeuvottelukunnissa. Niissä eiSuomi maapallolla. Lähde: Finnairin Bluewings-lehti. Karttapainon kuva.
Maanmittaus 82:1 (2007) 147kuitenkaan kerrottu mistään valmistelun alaisista asioista seikkaperäisesti. NiinpäBrysselin pysyvä edustaja toimillaan helpotti monin tavoin tärkeiden paperienhankinnassa. Itse olin erityisjäsenenä sisäasiainministeriön aluepolitiikkaakäsittelevässä suppeassa integraatioryhmässä, muut jäsenet olivat eri ministeriöidenvirkamiehiä ja puheenjohtaja oli ministeri Jouni Backman. Tämä jäsenyysoli poikkeus ja johtui siitä, että maakuntien liitot olivat vastuussa aluepoliittistenohjelmien laatimisesta. Siellä sain siten haltuuni joskus ns. salassa pidettäviä asiakirjoja.Kerran tiedot eräästä asiasta levinneet olivat kentälle, ja syyttävät katseetkohdistuivat minuun, että olin vuotanut asian. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut.Sanoin sen sijaan kokouksessa, että näitä salaisina pidettyjä papereita on Brysselissäjoka kadun kulmassa tarjolla, sieltä niitä saa. Tämä piti paikkansa, sillä pienellävaivannäöllä ja yhteyksiä käyttäen papereita kyllä sai, jos vain osasi oikeitaasioita etsiä.Itselläni oli eräs tietokanava, jonka voin nyt paljastaa. Saksan osavaltiothansaivat kaikki asiakirjat käyttöönsä. Sovin erään osavaltion Brysselissä olevanedustajan kanssa, että hän faksaa aina minulle kiinnostavat uudet aluepolitiikkaakoskevat valmistelupaperit tai antaa sellaiset minulle Brysselissä käydessäni.Puolestani lupasin, että peitän hänen faksinumeronsa, kun dokumentit saan, jotenlähde ei paljastu. Systeemi toimi hyvin monta vuotta. Ainut ongelma oli siinä, ettäpaperit olivat saksankielisiä, joten niiden hyväksikäyttö edellytti hiukan vaivannäköä.Kun niiden antama tieto oli käytettävissä, oli helpompi lähestyä kotoisiavirkamiehiä oikeilla kysymyksillä. Näin vuoropuhelu helpottui. En tiedä, mikätilanne on tänä päivänä asiakirjojen julkisuuden suhteen. Nyt suomalaisten kunta-ja maakuntaihmisten kanavat ovat jo niin monipuoliset, että tuskin vaikeudettiedon saannissa ovat enää niin suuret kuin toiminnan alkaessa.Varsin nopeasti Brysselissä huomasi, että Suomea koskeva tietous oli EUvirkamiestenpiirissä ymmärrettävästi varsin heikkoa. Aina ei osattu myöskäänasettua ulkomaisen henkilön asemaan eikä nähty, mistä ongelmat johtuvat. Osittaintästä syystä tilasimme eräältä Strasbourgissa toimivalta konsultilta, JacquesRobertilta tutkimuksen nimellä ”Finland in Europe”, jossa hän ulkopuolisenatarkasteli alueellisia olosuhteitamme ja pyrki asettamaan Suomen eurooppalaiseenyhteyteen. Näin toivoimme suomalaisten saavan uutta tietoa siitä, kuinkaulkopuoliset tarkastelevat maamme asioita. Tämän uskottiin helpottavan omientoimintatapojen muokkaamista paremmin ymmärrettävään muotoon.Yhtä kaikki kokemukset karttuivat ajan myötä myös EU-asioiden hoidossa.Kuntaliitto hyväksyi ensimmäisen EU-politiikkaa koskevan ohjelman joulukuussa1995. Ohjelma uudistettiin kesäkuussa 1998. Ohjelmissa hahmotettiinnoudatettava toimintapolitiikka ohjeeksi oman talon väelle. Sen mukaan pitääolla selvillä, mitä on EU:ssa tapahtumassa kunnallishallintoa koskevissa asioissa.Niistä on informoitava kenttää ja samalla on harkittava, millä tavoin esityksiinpitäisi pyrkiä vaikuttamaan. Oli tärkeä olla aloitteellinen, ja esitykset piti pystyäargumentoimaan hyvin. Itse muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran onnistuintodistettavasti saamaan jotain aikaan. Aluepolitiikasta vastaava komissaari MonikaWulf-Mathies vieraili Suomessa kesällä 1995 allekirjoittamassa tavoiteoh-
148 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallajelmat 2 ja 6. Tässä tilaisuudessa pääsin kysymään valmisteilla olevasta eräästäuudesta rahoitusmahdollisuutta koskevasta säädöksestä, josko se koskisi myöstavoitealueita 6. Hän vastasi asiaan myönteisesti. Mukana olleet EU-virkamiehetsupattelivat keskenään vastauksen kuultuaan. Kävi nimittäin ilmi, että komissionvirkamiehet olivat juuri aikaisemmin tehneet asiasta kielteisen päätöksen. Komissaarinantaman vastauksen johdosta päätös muutettiin muutaman päivän kuluttuamyönteiseksi. Sain asian johdosta julkista kiitosta Brysselissä toimivilta kuntienjärjestöiltä.Käytäntö opetti, että omia asioita pitää ajaa määrätietoisesti ja joskus jopavähän härskillä tavalla. Tässä toiminnassa aikaisempi kansainvälinen kokemuksenierityisesti FIG:n piirissä oli suureksi eduksi. Piti olla rohkeutta tarttua asioihinmyös korkealla päättäjätasolla, vaikka alemmat EU-virkamiehet saattoivat viestittääyrityksen turhaksi. Monissa yhteyksissä toimittiin läheisessä yhteistyössäSuomen Brysselissä olevan edustuston ja EU-parlamentaarikkojen kanssa. Kuntaliittoisännöi myös eräitä lounastilaisuuksia EU-parlamentin eri puolueryhmienpitäessä Suomessa kokouksiaan. Näin saatiin jaettua maamme kunnallishallintoakoskevaa tietoutta monipuoliselle joukolle.EU-asiat veivät työstäni suuren osan. Kyseessä oli uusien asioiden substanssiopiskelusekä toisaalta perehtyminen itse EU:n organisaatioon, sen toimintamuotoihin.Suuri merkitys oli henkilökohtaisten suhteiden rakentamisessavaikuttajahenkilöihin. Tunnettuus helpotti asioiden hoitoa, oli kyse sitten vaikkahenkilön saamisesta puhujaksi johonkin tilaisuuteen tai tiettyjen näkökohtienhuomioonottamisesta uusia säädöksiä valmisteltaessa.On selvää, että EU-asioiden hoito vaati paljon matkustamista. Rajallisetmatkakuluvaraukset olivatkin eri vastuualueilla aluksi suuri ongelma. Monet olivatluulleet, että rakennepolitiikan vastuualue vastaa kustannuksista. Meillä olitiukkaa itselläkin. Vastuualueen budjetinteossa auttoi suuresti se, että olin ollutitsenäisen järjestön johdossa. Siinä oli oppinut sen, että vakaa talous on menestyksellisentoiminnan ehto ja että budjettia tehtäessä esitysten pitää olla realistisia.Vanha sanonta, jos vähän pyytää, niin vähän saa, mutta jos paljon pyydät, voitpaljon myös saada, piti budjettia valmisteltaessa tässäkin paikkansa. Alkuvuodetonnistuimmekin tässä varsin hyvin. Tiukka lamavuosien talous painoi kuitenkinkaiken aikaa päälle ja viimeisenä työvuotena myös vastuualueen EU-asioiden rahamääriäleikattiin.Kokonaisuutena uskon, että Kuntaliitto selviytyi kohtuullisesti EU-jäsenyydenalkuvuosien edellyttämistä toimista. Kuntaliiton vastuulliset henkilöt perehtyivätomien vastuusuhteiden mukaisesti asioihin perusteellisesti ja hankkivatnäillä alueilla asiantuntijan maineen. Yhteistoiminta valtion viranomaisten kanssaalkoi ajan myötä sujua myös paremmin. Joskus olisi toivonut valtion edustajiltajämäkämpää suhtautumista komissiossa valmisteilla olleisiin asioihin. Luulen,että osasyy varovaisiin kannanottoihin johtui monen ministeriön EU-asioista vastaavanvirkamiehen nuoruudesta ja kokemattomuudesta. Ei ehkä ollut rohkeuttaasettua poikkiteloin, vaikka tarvetta olisi ollut. Kuntaliitossa yritettiin päästä menettelyyn,että myös omat asiantuntijamme olisivat päässeet mukaan asioita val-
Maanmittaus 82:1 (2007) 149mistelevien komission työryhmien kokouksiin. Näin olisimme saaneet paremmatvaikutusmahdollisuudet, mutta ainakaan silloin ei menettelyyn suostuttu. Tämä tilannejohti siihen, että pyrittiin vaikuttamaan suoraan ao. komission virkamiehiin.Valtion virkamiehet eivät luonnollisestikaan tällaisesta menettelystä tykänneet.Myös monet kunnat ja maakuntien liitot pyrkivät osaltaan suoriin kontakteihin.Monet alueet perustivat Brysseliin omia toimistoja. Niiden ensisijaisenatavoitteena oli vaikuttaa omien projektien rahoitukseen, löytää uusia rahoitusmahdollisuuksia,etsiä projekteja, jotka kiinnostaisivat alueen yrityksiä, luodakontakteja mahdollisiin yhteistoimintakumppaneihin sekä tehdä tunnetuksi omaaaluetta. Kuntaliiton taholta esitettiin työnjaoksi näiden edustustojen kanssa sitä,että Kuntaliitto vastaisi lainsäädännön yleislobbauksesta ja alueelliset edustustotkeskittyisivät omien intressien hoitamiseen.EU:n alue- ja rakennepolitiikan hoidostaSuomen EU-jäsenyyden alkuvuosina kohdistui erityisen suuri alueiden ja kuntienkiinnostus unionin aluepolitiikan tarjoamiin rahoitusmahdollisuuksiin. Aluksi tuntuisiltä, ettei EU:lla muuta merkitystä ollutkaan. Useimmat yhteydenotot kentältäalkuaikoina koskivat nimenomaan tietoa siitä, mistä niitä ecuja saisi. Aluepolitiikanmäärärahojen osuus EU:n budjetista oli runsaat 30 % edustaen siten maatalouspolitiikan50 % budjettiosuuden jälkeen toiseksi suurinta erää koko budjetissa.Suomen jäsenyysneuvotteluissa oli sovittu, että Suomen ja Ruotsin pohjoisiaalueita varten luodaan oma tavoitealue 6 edustamaan pohjoisia harvaanasuttujaalueita. Sille osoitettu tukiosuus ei ollut yhtä runsas kuin perinteisille kehityksestäjälkeen jääneille alueille, jotka kuuluivat tavoitealueisiin 1. Muualla Suomessanoudatettiin sitten tavanomaisia tavoitealueita, 2 ja 5b, kuten oheisesta kartastakäy selville. Horisontaaliset tavoitteet koskivat koko maata.Ohjelmakaudella 1994–1999 laadittiin Suomessa vain yhdet koko maatakoskevat ohjelmat kustakin tavoitteesta. Näin ministeriöiden rooli ohjelmien toteuttamisessamuodostui hyvin keskeiseksi. Maakuntien liitot joutuivat sopeuttamaanomat toimensa näihin puitteisiin, jos kohta olivat päässeet vaikuttamaanvaltakunnallisten ohjelmien sisältöön.Käytännössä ohjelmien toteuttaminen oli hallinnollisesti kovin vaikeaa javiime kädessä rahoituspäätöksistä vastasivat valtion alueelliset viranomaiset.Kuntaliitto yhdessä maakuntien liitojen kanssa pyrki saamaan liitoille enemmänsananvaltaa, mutta alkuvaiheissa siinä ei onnistuttu. Myös tämä ensimmäinen ohjelmakausimeni menettelytapojen opettelussa.Tavoiteohjelmien lisäksi EU:n aluepolitiikka sisälsi myös ns. yhteisöaloitteita,joista tunnetuimpia lienevät Interreg- ja Leader- ohjelmat. Oli myös lukuisajoukko muita rahoituslähteitä, jopa niin paljon, että niistä tehtiin erillinen julkaisu.Osa oli muita kuin aluepolitiikkaan luettavia.Maakuntien liittojen arjessa EU-asioiden hoidosta tuli ehkä merkittävin. Seutukaavoitukseenoli vähäinen kiinnostus. Myös kotimainen aluepolitiikka jäi EU:naluepolitiikan jalkoihin, vaikka muodollisesti EU:n aluepolitiikka oli kansallistapolitiikkaa tukeva. Näiltä osin EU otti varsin pienellä rahallisella panostuksella
150 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaRakennerahastojen mukaiset tavoitealueet ohjelmakaudella 1994–1999.käytännössä lähes täydellisen määräysvallan. EU:n rahoitusosuus aluepolitiikantoteuttamiseksi valmistelluissa projekteissa edusti useimmissa tapauksissa paljonpienempää osuutta kuin tarvittavat kansalliset resurssit. Kuitenkin kiinnostusEU:n tukeen oli ylitsekäyvä; oli hienoa todeta, että hankkeemme on niin hyvä, ettämyös EU sitä tukee. Tämä ilmiö oli yleinen myös muissa EU-maissa. Asiasta keskustellessaniSaksan kuntien Eurooppa-toimiston johtajan Ralf v. Amelnin kanssahän totesi syyn olevan siinä, että EU-raha on poliittista rahaa; siitä johtuu suurikiinnostus sen saamiseksi.EU:n aluepolitiikan vaikuttavuudesta ja merkityksestä maamme kehitystyössäon puhuttu ja kirjoitettu paljon, osin hyvin kriittisestikin. Arvostelulle onvarmasti ollut sijansa, en puutu siihen. Sen sijaan haluan ottaa esille asian, jollaon ollut suuri myönteinen merkitys. Se on eri osapuolten välisen yhteistoimin-
Maanmittaus 82:1 (2007) 151nan kehittyminen. EU-ohjelmien toteuttaminen vaati niin valtion viranomaisten,maakuntien liitojen, kuntien kuin elinkeinoelämän ja eri järjestöjen välille toimivaayhteistyötä. Tällä kanssakäymisellä on ollut suuri merkitys myös muidenkuin EU-ohjelmien toteuttamisessa. Toinen myönteinen vaikutus on ollut yleisenkehittämistahdon viriämisessä. On aikaisempaa ponnekkaammin päätetty ryhtyätoimenpiteisiin, joihin ennen ei ollut yhtä suurta kiinnostusta.Rakennepolitiikan vastuualueella eri henkilöt perehtyivät näiden ohjelmientoteuttamiseen ja osallistuivat prosessien vaatimiin kokouksiin niin kentällä kuineri ministeriöissä. Oli tärkeää, että myös Kuntaliitossa hallittiin edes kohtuullisestikäytössä olevat menettelytavat. Tällä tietämyksellä ja kokemuksilla oli suurimerkitys valmistauduttaessa vuonna 1998 vuosia 2000–2006 koskevan ohjelmakaudensäädöksien kehittelyyn ja uusien ohjelmien toteuttamiseen. Kuntaliittoneuvotteli aluksi maakuntien liittojen kanssa yleisistä tavoitteista, joihin pyrkiä jajoiden perusteella Kuntaliiton hallitus puolestaan päätti liiton tavoitteista. Tässäpäätöksessä korostettiin sitä, että maakunnalliseen kehittämistyöhön on saatavakokonaisote. Tämä tarkoitti pyrkimystä integroida sekä rakennuslain että aluepoliittisenlain mukainen maakuntien liittojen vastuulla olevien suunnitelmien laatiminenyhdeksi kokonaisuudeksi, maakuntasuunnitelmaksi. Taustalla oli ajatus,että näin voidaan käsitellä koko aluekokonaisuutta eikä yksin tulevien tavoiteohjelmienmukaan määritettyjä alueita.Maakuntasuunnitelmien pohjalta laadittaisiin sitten eri säädösten mukaisettoteuttamisohjelmat, mukaan lukien EU-ohjelmat. Näin voitaisiin parhaiten hyödyntääeri toteuttamiskeinot ja saada kaikki maakunnan alueet kehittämistoimienkohteeksi. Näin varsinkin siksi, koska EU:n resurssit olivat vain pieni osa kansallisiinkehittämispanoksiin verrattuna. Myös esitettiin, että valtakunnallisistaEU-ohjelmista luovutaan ja että ohjelmat tulisi laatia maakuntien yhteistoimintaalueittainja toteuttaminen maakunnittain. Myös haluttiin saada maakuntien kehittämistahtoparemmin vaikuttamaan rahoituksesta päättämiseen.Maakuntien liittojen hallitusten puheenjohtajat hyväksyivät Kuntaliitonkannanottoa täsmentävän yhteisen kannanoton vuoden 1998 lopulla. Tässävaiheessa en enää ollut työelämässä. Todettakoon kuitenkin, etteivät nämäpyrkimykset aivan tuloksettomiksi jääneet. Vuonna 1999 hyväksytyssä laissakoskien uusien EU:n aluepoliittisten ohjelmien kansallista hallinnointia päätettiinperustaa jokaiseen maakuntaan rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoonja alueen kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamista vartenmaakunnan yhteistyöryhmä, MYR. Siinä ovat eri osapuolet edustettuina ja senasettaa maakunnan liitto. Puheenjohtajan on oltava luottamushenkilö. Tämänkinjälkeen säädöksiä on muutettu. Jää nähtäväksi, millaiseksi järjestelmä muuttuuvuonna 2007 alkavaa ohjelmakautta varten. Päällimmäisenä kokemuksena onollut se, etteivät valtion viranomaiset hevillä luovuta niillä olevaa päätösvaltaa,vaikka saattaisi olla hyvin perusteltua lisätä nimenomaan maakuntien liittojenroolia ja vastuuta oman alueensa tulevaisuudesta. Näin siksi, että tässäkin onmuistettava jo aikaisemmin mainitsemani ilmeinen totuus, että vain toteuttaminenon valtaa.
152 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKuntien ja alueiden Eurooppa-tasoiset järjestöt haastava työkenttäKunnilla ja alueilla on Euroopassa useita yhteistoimintaorganisaatioita. ErityisestiSuomen EU-jäsenyyden johdosta tuli välttämättömäksi, että maamme kunnat jamaakuntien liitot ja muut kunnalliset organisaatiot pyrkivät mukaan tähän yhteistyöhön,koska näissä järjestöissä luotiin yhteistä strategiaa mm. suhtautumisessaEU:n pyrkimyksiin, ja järjestöissä käsiteltiin ajankohtaisia jäseniä koskettaviaasioita ja etsittiin niihin ratkaisuja. Siksi oli tärkeää päästä mukaan tällaiseen toimintaan.<strong>Seura</strong>avassa käsitellään keskeisimpiä näistä järjestöistä, jolloin samallaselvitetään tarkemmin niiden tarkoitusperiä.Eurooppalaiset organisaatiot, joissa kunnat ja alueet ovat jäseninä edustettuina,voidaan jakaa kahteen pääryhmään, toisaalta valtioiden välisiin sopimuksiinperustuviin ja toisaalta vapaaehtoisesti perustettuihin järjestöihin. Ensin mainittujaon kaksi, nimittäin Euroopan neuvoston yhteydessä oleva alue- ja paikallisviranomaistenkongressi, CLRAE, sekä Euroopan unionin yhteydessä toimivaalueiden komitea, COR.Jälkimmäisiä järjestöjä on runsaasti. Yleiseurooppalaisina järjestöinä voidaanpitää seuraavia kahta: Council of European Municipalities and Regions,CEMR, jonka jäseninä ovat kansalliset kuntien ja alueiden liitot, Suomesta jäsenenäon Kuntaliitto, sekä Assembly of European Regions, AER, jonka jäsenentulee olla paikallista viranomaista heti keskushallintoa lähinnä olevalta hallintotasoltaja jossa valtaa pitää käyttää edustuksellinen poliittinen elin. SuomestaAER:n jäseninä on nykyisin pääosa maakuntien liitoista. Lisäksi on useita muitajärjestöjä, joista ehkä merkittävimmät ovat tiettyjä maantieteellisiä erityisalueitaedustavat kaksi järjestöä, nimittäin Conference of Peripheral Maritime Regions ofEurope, CPMR, jonka jäseninä on joukko maakuntien liittoja sekä Association ofEuropean Border Regions, AEBR, jonka jäseninä on muutama maakunnan liitto.En seuraavassa käsittele CEMR:ää, koska se kuului Heikki Telakiven vastuullaoleviin asioihin eikä maakuntien liitoille ole tällä järjestöllä suurta suoranaistamerkitystä. Myös osallistuminen AEBR:n toimintaan jäi vähäiseksi. Siksi kerronsiitä ja eräistä muista edellä mainitsemattomista liitoista vain suppeasti.The Congress of Local and Regional Authorities of Europe, CLRAE,Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten kongressiEuroopan neuvostossa on eräs ensimmäisiä virallisia kansainvälisiä elimiä, joissakansallisten hallitusten sijasta kunnallis- ja aluehallinnon edustajat ovat valtioidenvälisin sopimuksin edustamassa omaa hallintokenttäänsä. Kongressi katsooolevansa Euroopan alueiden ja kuntien ääni. Euroopan neuvoston keskeisimmättoimet liittyvät ihmisoikeuksien, kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteidenedistämiseen. Nämä periaatteet tuntuvat myös kongressin toiminnassa. Kongressimuodostaa foorumin, jossa voidaan keskustella todetuista ongelmista, jossavoidaan jakaa kokemuksia jne. Erityisen merkittäväksi kongressi on katsonuttehtävänsä edistää juuri demokratisoituneissa maissa alue- ja paikallishallinnonkehittymistä. Kongressin keskeiset ehdotukset menevät Euroopan neuvoston mi-
Maanmittaus 82:1 (2007) 153nisterineuvoston hyväksyttäväksi. Kongressi tarjoaa siten paikan sekä vaikuttaaettä saada vaikutteita. Ehkä yleisimmin tunnettu kongressin aikaansaannoksistaon sen valmistelema Euroopan kunnallisen itsehallinnon peruskirja, jonka mm.Suomen eduskunta on ratifioinut. Todettakoon tässä, että suomenkieliset ilmaisutEuroopan neuvosto (Council of Europe) ja EU:n Eurooppaneuvosto (The EuropeanCouncil), sekoitetaan usein. EU:n Eurooppa-neuvosto on valtion päämiestenhuippukokouksen nimi.Suomen liityttyä vuonna 1989 Euroopan neuvoston jäseneksi päästiin irtitarkkailijan asemasta myös alueiden ja kuntien pysyvässä konferenssissa. Tämämuuttui vuonna 1994 otsikossa mainituksi Euroopan paikallis- ja alueviranomaistenkongressiksi. Kongressi jakautui alueiden ja kuntien kamareihin. Suomi sainimetä kongressiin viisi jäsentä ja saman verran varajäseniä. Kuntakamariin nimettiinkolme varsinaista ja kaksi varajäsentä ja alueiden kamariin sitten kaksivarsinaista ja kolme varajäsentä. Alkuvaiheessa ei ollut heti varmuutta, että Suomisaisi edustajansa myös alueiden kamariin. Kongressissa epäiltiin, onko Suomessasellaisia alueita, joita varten kamari oli perustettu. Nämä epäilyt pystyttiinkuitenkin hälventämään. Merkittävää oli se, että alueiden kamarin edustajat olivatmaakuntien liittojen hallinnossa toimivia poliitikkoja. Tämä ratkaisu ei ollutheti itsestäänselvyys, koska myös maaherrat tavoittelivat näitä paikkoja. Käsittelenasiaa myöhemmin Euroopan alueiden liiton AER:n jäsenyysproblematiikanyhteydessä.Kuntaliitossa kansliapäällikkö Heikki Telakivi oli vastannut CLRAE:n asioistaja osallistunut kongressin ja sen muiden elinten kokouksiin. Kamarijaon tultuakäyttöön Heikki Telakivi pyysi minua tähän toimintaan mukaan, toimimaanlähinnä alueiden kamarin edustajien sihteerinä. Suostuin pyyntöön mielelläni.Kongressin työskentelytapa oli se, että nimetyt raportoijat valmistelivat käsiteltäväksipäätetyistä asioista esitykset, joista sitten kokouksissa keskusteltiinja aikanaan päätettiin. Meidän sihteerien tehtävänä oli valmistella edustajillemmepuheenvuoroja. Aluksi suomalaisia raportoijia ei ollut. Kummankin kamarintoimintaa johti bureau, johon kuului seitsemän jäsentä. Yhdessä nämä kamarienbureaut muodostivat koko kongressin bureaun.Päästyämme paremmin perille koko järjestelmän toiminnasta oli seuraavanatavoitteena saada joku suomalainen jommankumman kamarin bureaun jäseneksi.Kesällä 1996 tapahtunutta bureaun jäsenten valintaa valmisteltaessa totesimmeHeikki Telakiven kanssa, että alueiden kamarin kohdalla tällainen mahdollisuusolisi olemassa, koska siellä ei ole ollut edustajia Pohjoismaista. Esitimme Suomendelegaatiolle, että Risto Koivisto, Pirkkalan kunnanjohtaja ja Pirkanmaan liitonhallituksen varapuheenjohtaja, asetettaisiin ehdolle alueiden kamarin bureaun jäseneksi.Tämä esitys hyväksyttiin. Tämän jälkeen alkoi sihteerien vaalityö. TeimmeKoivistosta esitteen ja aloimme jakaa sitä alueiden kamarin jäsenille. Samallaainakin itse tein lehmänkauppoja mm. puolalaisen Leon Kieresin kanssa siten,että lupasin suomalaisten äänestävän häntä, jos puolalaiset äänestäisivät Koivistoa.Muitakin vastaavia sopimuksia tein, tosin ilman mitään takuita ja valtuutta.Lopputulos oli se, että Koivisto tuli valituksi, eikä pienimällä äänimäärällä, muis-
154 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallataakseni neljänneksi eniten ääniä saaneena. Myös Kieres tuli valituksi. Tämä onyksi esimerkki sihteerityön monipuolisuudesta.Koiviston tultua alueiden kamarin bureaun jäseneksi, esitti kamarin sihteeriGunter Mudrich minulle, että Koiviston pitäisi nyt tehdä toimintaan liittyviäesityksiä. Pohdimme Koiviston kanssa asiaa ja päädyimme esittämään kahdentyöryhmän perustamista, toinen käsittelemään työllisyyttä ja toinen tietoyhteiskuntaa.Monien vaiheiden jälkeen tietoyhteiskuntatyöryhmä päätettiin perustaa,tavoitteena selvittää ”Paikallista ja alueellista tietoyhteiskuntaa”. Norjalainenedustaja pyrki omimaan asian, mutta hänen pyrkimyksensä onnistuttiin torjumaan.Erikoista työryhmän perustamisessa oli myös se, että samalla ilmoitettiin,että työryhmän työ päättyy sen jälkeen, kun hyväksytty ohjelma on toteutettu.Tässä kannanotossa oli vähän oppimestarin roolia, koska CLRAE:een perustetuttyöryhmät pyrkivät käytännössä muodostumaan pysyviksi, vaikka se ei ole olluttyöryhmien tarkoitus. Nyt haluttiin näyttää hyvää esimerkkiä.Työryhmän toiminta oli menestyksellinen. Se järjesti työsuunnitelman mukaisestikolme erillistä seminaaria tietoyhteiskunnan toimintaperiaatteiden levittämiseksierityisesti juuri demokratisoituneiden maiden alueiden ja kuntienedustajille. Ensimmäinen seminaari pidettiin Suomessa tammikuussa 1998, toinenRomaniassa lokakuussa samana vuonna ja kolmas Tsekin tasavallassa 1999.Itse en enää ollut mukana kahdessa viimemainitussa. Suomessa pidetty seminaarijärjestettiin yhteistoiminnassa Kuntaliiton vetämän EU-projektin LOCREGIS’nkanssa (Local and regional information society), josta Heikki Lunnas vastasi. Tässäseminaarissa CLRAE ja EU ja sen alueiden komitea toimivat ensi kertaa yhdessä.Tämä mahdollistui paljolti siksi, että Risto Koivisto oli merkittävässä asemassamolemmissa näissä organisaatioissa. Yhteensä näihin kolmeen seminaariinosallistui yli 600 osanottajaa. Siten työryhmän työtä voi pitää menestyksellisenä.Koivisto raportoi työryhmän työstä koko kongressille vuonna 1999. Samalla hyväksyttiintyöryhmän laatimat suositukset. Tätä loppuhuipentumaa en ollut enääkokemassa.Toinen merkittävä asiakokonaisuus, jonka valmisteluun osallistuin, liittyikongressissa valmisteltavana olevaan Euroopan alueellisen itsehallinnon peruskirjaan.Luonnoksen ensimmäiseen käsittelyyn osallistuin Hannoverissa maaliskuussa1996 pidetyssä erityiskokouksessa. Täällä totesin, että peruskirjaluonnosei millään tavalla tunnistanut kotoisia olosuhteita eli kuntainliittomuotoista aluehallintoyksikköä.Käytin asiasta puheenvuoron ja lupasin toimittaa raportoijanatoimineelle saksalaiselle Peter Rabelle lisää informaatiota. Tästä alkoi monivaiheinenprosessi, johon Kuntaliitosta johtajien ja hallinnon ohella osallistuivaterityisesti myös Kari Prättälä ja Erja Horttanainen. Pidimme tavoitteena saadasuomalainen aluehallinto vaikkapa vain poikkeuksena sisällytettyä peruskirjaan.Rabe oli myös alueiden kamarin bureaun jäsen, joten Koiviston kautta saimmehyvät keskusteluyhteydet. Kerran Pariisissa pidetyn alueiden kamarin hallituksenkokouksen jälkeen menimme Koiviston kanssa riemukaaren tuntumassa ulkoilmakahvilaan.Sinne asettautuessamme huomasimme herra Raben tulevan samaanpaikkaan. Kutsuimme pöytäämme ja tarjosimme vaatimattoman lounaan, mutta
Maanmittaus 82:1 (2007) 155emme vaihtaneet sanaakaan peruskirjasta, vaan puhuimme niitä näitä. <strong>Seura</strong>avassaversiossa Suomen näkökantoja oli otettu jo varsin hyvin huomioon. Todettakoontässä, että tätä kirjoitettaessa Euroopan neuvosto ei ole vieläkään päättänyt kongressinehdotuksesta, johon ehdotukseen suomalainen kuntainliittojärjestelmä ontietyin varauksin sisällytetty. On ilmeistä, että kunnallisen itsehallinnon kaltaistaperuskirjaa ei aluehallinnosta tule, vaan jokin suppeampi versio. Aika näyttää.Episodina kerrottakoon, että Koivisto valittiin kesällä 2000 alueiden kamarinpresidentiksi. Varmasti hänen toimintansa oli koettu hyväksi ja siksi tämä valintaonnistui. Koiviston kuningastie koko kongressin presidentiksi oli nyt selvä, silläkahden vuoden kuluttua olisi alueiden edustajalla vuoro tulla koko kongressinpresidentiksi. Mutta mitä Suomessa tehtiin, Koivistoa ei enää valittukaan SuomenCLRAE-delegaatioon. Perusteena lienee ollut se, että Koiviston olisi pitänyt luopuaalueiden komitean jäsenyydestä. Ehkä taustalla oli myös puolueiden sisällävallitseva tasauspolitiikka. Käytännössä Kuntaliitto tekee esityksen jäsenistä sisäasiainminiteriölle,joka vie asian eteenpäin yhdessä ulkoministeriön kanssa. Kuntaliitonesitykseen vaikuttavat puolueiden, lähinnä kunnallissihteerien, kannat.Koiviston syrjäyttäminen oli kaiken kaikkiaan anteeksiantamaton pikkusieluistentoimi. Minulla ei ole tiedossa, nostiko Kuntaliitto tässä asiassa ns. kissanpöydälle vai tyytyikö vain puolueen, tässä tapauksessa sosiaalidemokraattienvalintaan. On huomattava, että näissä valinnoissa kysymys ei ole henkilökultista,vaan isänmaan edusta. Lähivuosina ei varmasti tule enää vastaavaa mahdollisuutta.Meillä ei tahdota ymmärtää sitä, että vain osallistuminen samanaikaisesti moniinkansainvälisiin toimiin antaa mahdollisuuden tällaisten järjestöjen johtopaikoille.Pitää olla eri piireissä tunnettu ja hyvin verkottunut. Tämä on suomalaisten kohdallajatkossakin ongelma, koska meillä ei ole alueilla ja kunnissa osavaltioiden presidenttientai isojen metropolikaupunkien pormestareiden kaltaisia henkilöitä, jotkatunnettaisiin laajalti Euroopan eri maissa. Siksi itsensä tunnetuksi tekeminen vaatiisuomalaisilta poliitikoilta erityisiä toimenpiteitä ja määrätietoista työskentelyä.Toimintaani CLRAE:n piirissä pidin mielekkäänä ja myös tuloksellisena.Yhteistyö Risto Koiviston kanssa toi tulosta myös monissa muissa yhteyksissä.Lukuisiin strategisiin keskusteluihin tarjoutui hyviä mahdollisuuksia yhteisillämatkoilla, jolloin hiottiin tulevaa toimintapolitiikkaa. Osaan näistä asioista palaanmyöhemmin eri yhteyksissä. Koivisto oli ja on varmasti vieläkin henkilönä sellainen,jolla substanssiosaamisen lisäksi on taito pelata kansainvälisissä kuvioissa.Myös siellä tehdään varsinkin henkilövalinnoissa lehmänkauppoja. On hankittavaluottamus sille, että pidät sanasi. Tällaisilla toimilla voi mm. välttyä siltä, ettei tarvitseitse ehdottaa itseään johonkin postiin, vaan sen tekee vastapalveluksen saavakaveri. Tosin itsensä ehdottaminen ei noissa ympyröissä ole mikään tyylivirhe,vaan usein toimivaksi osoittautunut menettely varsinkin silloin, jos olet esimerkiksiainoana suomalaisena isänmaan etua vaalimassa. Tätä oppia yritin useissayhteyksissä välittää suomalaisille edustajille. Kamppailu on kansainvälisissä yhteyksissävähintään yhtä raadollista kuin kotoisissa ympyröissä.Kevennyksenä Euroopan neuvoston CLRAE:n kokouksista kerron pienensihteerien merkitystä korostavan tarinan. CLRAE:n kokoukset olivat pääsääntöi-
156 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSuomen valtuuskunta yleiskokousta edeltävällä retkellä Colmarissa keväällä 1996. Kuvanhenkilöt oikealta lukien: Risto Koivisto, Pekka Nousiainen, Suvi Rihtniemi, Heikki Telakivi,Folke Öhman, Markku Pohjola, Lea Tolonen ja kirjoittaja.sesti Strasbourgissa, jonne ainakin minun aikana oli huonot lentoyhteydet. Useinlennettiin Frankfurtiin ja siitä bussilla perille. Kerran paluubussiyhteys ei toiminutja päätettiin ottaa taksi. Sain tehtäväkseni taksin hankkimisen. Kokouspaikalletaksilla mentäessä sattui kuljettaja, joka puhui saksaa. Koska hänellä oli hyvä Volvo,aloin tehdä kauppaa seuraavan päivän Frankfurtin keikasta. Noin 240 km:nmatkasta sovittiin hinnaksi 1 500 frangia. Kaikki meni hyvin, ja käytimme toisenkinkerran tämän herra Mutzigin palvelusta samalle matkalle. Sattui sitten niin,että myöhemmin erään istunnon jälkeen olimme menossa taksilla kokouspaikaltahotelliin, ja tämä samainen taksimies sattui meidän kuskiksi. Hän tunnisti minutja juteltiin niitä näitä. Perille tultuamme aloin maksaa kyytiä, jolloin herra Mutzigtotesi, ettei maksa mitään. Tästä kanssamatkustajat olivat yllättyneitä, he eivättienneet aikaisemmasta tuttavuudestamme. Totesin vain, että delegaatio noteerattiinniin korkealle, että taksille oli kunnia saada heidät kyytiinsä.CLRAE:n yleiskokouksiin lähdettiin viikonloppuisin halpojen lentojen takia.Lauantaiksi ja sunnuntaiksi oli Heikki Telakivi järjestänyt turistillista ohjelmaaStrasbourgin ympäristöön. Nämä matkat olivat mieleen jääneitä, nähtiinhienoja maisemia ja syötiin hyviä elsassilaisia ruokia, viinejäkään ei unohdettu.Heikki Telakivi suurena viiniasiantuntijana kerran viinejä valitessaan totesi, ettätässä päätöksessä ei kunnioiteta demokratian pelisääntöjä eli hänen valinnoistaanei äänestetä. Kenelläkään ei tähän ollut huomauttamista, siksi hyvin valinnat olivataina tehty. Sen lisäksi, että Heikki Telakivi oli erinomainen viiniasiantuntija,
Maanmittaus 82:1 (2007) 157hän hallitsi hyvin myös CLRAE:n asiat. Hänellä oli hyvät yhteydet eri tahoille jahän oli hyvin tunnettu näissä piireissä, mikä helpotti monien asioiden hoitoa.Sunnuntai-iltana oli tavanomainen pohjoismaisten delegaatioiden yhteiskokous.Kokouksia isännöivät eri maat vuorovuosin. Kokousten kulkua häiritsi se,että erityisesti tanskalaiset eivät suostuneet käyttämään ”skandinaaviskaa” vaanomaa kieltä, jonka ymmärtäminen suomalaisille oli vaikeaa ja usein mahdotonta.Asiasta protestointikaan ei auttanut. Muissa pohjoismaisissa yhteyksissä itse aloinpuhua suomea, jos muut käyttivät äidinkieltään. Menettely johti usein keskustelunsiirtymiseen englanniksi, ellei ruotsia haluttu käyttää. Näin ei Strasbourgissa kuitenkaantehty, vaikka syytä olisi ollut. Suomalaiset sietivät mielestäni noudatettuakielikäytäntöä aivan suotta.Committee of the Regions, COR, Alueiden komiteaAlueiden komitea on perustettu vuonna 1991 Maastrichtin huippukokouksessa.Nimestään huolimatta komitea edustaa sekä kuntia että alueita. Sen jäsenet edustavatalue- ja paikallishallinnon poliittisia päätöksentekijöitä. Heidän valintakriteerinsäeivät aluksi olleet täysin selvät. Yleisesti lähdettiin siitä, että jäsenten tuliolla joko vaaleilla valittuja tai suorassa vastuussa monijäseniselle poliittiselle toimielimelle.Jäsenet nimittää ministerineuvosto jäsenmaiden ehdotuksen pohjalta.EU:n peruskirjan mukaan komission, ministerineuvoston ja parlamentin on pyydettäväalueiden komitean kannanotto valmisteilla olevista lainsäädännöllisistäehdotuksista, jotka koskevat alue- ja paikallishallinnon viranomaisten toimialaa.Tämän johdosta komitea oli ja on myös Kuntaliiton kannalta tärkeä organisaatio,olihan se ainoa EU:n elin, jossa kunnilla ja alueilla on edustajansa.Alueiden komitea aloitti toimintansa vuonna 1994, siis jo ennen SuomenEU-jäsenyyttä. Valtion myötävaikutuksella pääsin Kuntaliiton edustajana seuraamaankomitean istuntoja vuonna 1994. Tavanomaisesti Suomesta pääsi mukaankaksi henkilöä. Näin tarjoutui tilaisuus nähdä käytännössä komitean toimintasekä samalla luoda ensikontakteja komitean sihteeristöön. Todettakoontässä, että käytin 16.11.1994 Suomen ensimmäisen puheenvuoron alueidenkomitean täysistunnossa. Tähän tarjoutui mahdollisuus paikalla tarkkailijoinaolleille tulevien uusien jäsenmaiden edustajille. Jostain syystä vain Itävallan jaRuotsin edustaja kutsuttiin ensimmäisenä kokouspäivänä esittämään tervehdyksensä,mutta ei Suomen. Toisen kokouspäivän aamuna menin komitean ranskalaisenpuheenjohtajan Jacques Blancin juttusille hänen juodessaan kahviossaaamukahvia ennen kokouksen alkua. Blanc ei puhunut englantia enkä minäranskaa. Onneksi hänen kabinettipäällikkönsä Thierry Castillon puhui englantia.Esittelin itseni ja kysyin, olisiko myös Suomen edustajalla mahdollisuus esittääkomitealle tervehdys. Pyyntööni suostuttiin ja sanottiin, että tämä tapahtuu hetiistunnon alussa. Mukanani istunnossa oli Loimaan kaupunginjohtaja Ilkka Vainio.Tarjosin puheenvuoron pitämistä hänelle, koska hän oli ns. poliittinen edustaja.Hän kuitenkin kieltäytyi, joten minä sen sitten pidin. Esitin lyhyesti vainterveiset Suomen alue- ja paikallishallinnon puolesta ja totesin, että suomalaisetedustajat tulevat aktiivisesti osallistumaan komitean työhön ensi vuoden alusta
158 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallalukien, koska eduskunta tulee kahden päivän kuluttua päättämään EU:n jäsenyydestävuoden 1995 alusta lukien.Kuntaliitossa päätettiin, että yleisvastuu alueiden komitean asioista tuleerakennepolitiikan vastuualueelle. Samalla päätettiin pyrkiä komitean jäsentennimitysvalmisteluissa samaan käytäntöön kuin CLRAE:n kohdalla. Sisäasiainministeriölaati perusteet, joiden mukaan komitean jäsenet tullaan nimeämään.Kuntaliitto puolestaan pyysi maakuntien liitoilta ehdotuksia jäseniksi. Suomi sai222-jäsenisessä komiteassa yhdeksän paikkaa ja yhtä monta varajäsentä. Tehdynsopimuksen mukaan Ahvenanmaa sai yhden jäsenen ja varajäsenen paikan. Maaherroillaoli myös pyrkimys päästä alueiden komiteaan aivan kuten CLRAE:nedustajiksi. Tämän vaatimuksen sisäasiainministeriö kuitenkin torjui.Jäsenten nimeämisprosessi oli ensimmäisellä kerralla varsin monitahoinenasia. Puolueiden kunnallissihteerit olivat keskusteluissa mukana. Muistan, kuinkatoimitusjohtaja Jussi-Pekka Alasen kanssa pyrimme rakentamaan palapeliä kokonaisuudeksi.Huomioon piti ottaa poliittisen ja alueellisen jakautuman lisäksikunnat ja maakunnat tasavahvuisin kiintiöin, naiskiintiö sekä myös kuntajohtajienja varsinaisten poliittisten edustajien suhde. Ehdotus valmistui joulukuun alussa.Sisäasiainministeriössä tehtiin yksi muutos varsinaisten jäsenten osalta sekä viisimuutosta varajäsenten osalta. Varajäsenen saivat sekä RKP että vihreät, joitaKuntaliiton ehdotuksessa ei ollut. Koska em. pienet puolueet olivat silloisessahallituksessa edustettuina, ne vaativat itselleen varajäsenen paikkaa ja myös sensaivat.Kuntaliitto kutsui valitut edustajat yhteiseen kokoukseen sopimaan käytännönmenettelytavoista. Kokouksessa tehtiin alueiden komitean Suomen valtuuskunnanja Kuntaliiton kesken yhteistoimintasopimus. Sovittiin alueiden ja kuntienEU-edunvalvontaa hoidettavan yhteistyössä. Kuntaliitto asetti valtuuskunnankäyttöön sihteeristön, johon minun lisäkseni nimettiin lakimies Erja Horttanainenhoitamaan käytännön asioita ja yhteydenpitoa. Lisäksi nimettiin yhteyshenkilö jokaistakomitean valiokuntaa varten. Lisäksi Kuntaliitossa päätettiin nimetä valmistelijakaikkia komitean käsittelemiä asioita varten. Tarkoituksena oli näin saattaakomitean jäsenten tietoon Kuntaliiton kannat kulloinkin komiteassa päätettävästäasiasta. Mikäli suomalainen toimii esittelijänä jossain asiassa, Kuntaliitto asettaaesittelijän niin halutessa asiantuntijan avustamaan lausunnon valmistelussa.Sopimuksen mukaan osallistuimme yhdessä Erja Horttanaisen kanssa kaikkiinkomitean yleisistuntoihin. Valiokuntien kokouksiin pyrki osallistumaan Brysselissäoleva pysyvä edustajamme Keijo Sahrman.Sovittiin myös eräistä taloudellisista järjestelyistä. Komitean jäsen niin halutessaansaattoi tehdä kaikista alueiden komitean kokousmatkoista Kuntaliitollenormaalin matkalaskun ansionmenetyskorvauksineen edellytyksellä, että Kuntaliittosaisi vastaavasti kaikki alueiden komitean maksamat matkakulut ja palkkiot.Pääosa jäsenistä teki tämän sopimuksen. On nimittäin otettava huomioon,että lähes kaikkien jäsenten työnantajat edellyttivät jäsenten osallistuvan omallaajallaan kokouksiin eikä sitä luettu työaikaan. Tämä asenne tuntui yllättävältä.Taustalla lienee ollut ainakin kaksi tekijää. Toisaalta kateus ja toisaalta se tosiasia,
Maanmittaus 82:1 (2007) 159että kunta tai maakunta hyötyi edustajansa jäsenyydestä alueiden komiteassa vainvälillisesti, harvemmin suoranaisesti. Toteutettu menettely oli Kuntaliitolle taloudellisestilähes neutraali. Sen sijaan jäsenille järjestelyistä oli suuri käytännönmerkitys, sillä virkavapaus olisi vaikuttanut eläkekertymään ja loma-aikaan.Todettakoon tässä asioiden valmistelusta ja käsittelystä alueiden komiteassaseuraavaa. Lausunnolle tullut asia annettiin ao. valiokunnan valmisteltavaksi. Samallapäätettiin lausunnon valmistelijasta. Hänen tehtävänään oli laatia ehdotus,jota käsiteltiin valiokunnassa niin kauan että saatiin koko komitealle valmis ehdotus.Valiokunnan kokouksessa valmisteltavaan lausuntoon voi vaikuttaa tekemälläkirjallisia muutosesityksiä, joista kokouksessa äänestettiin. Muutosesitysten valmistelussaKuntaliiton edustajat auttoivat komitean jäseniä. Näin itse asiassa Kuntaliittotehdyn sopimuksen mukaan pyrki vaikuttaman komitean kannanottoihin.Komitean jäsenillä ei tietenkään ollut velvoitetta noudattaa näitä esityksiä. Asiantullessa isoon saliin oli mahdollista tehdä valiokunnan esitykseen muutosesityksiävastaavalla tavalla kuin valiokuntien kokouksissa, joista koko komitea äänesti.Lausunnon valmistelijalla oli mahdollisuus osaltaan joko esittää hyväksyttäväksitai hylättäväksi tehty muutosesitys, jolla kannalla oli vaikutus koko komitean äänestyskäyttäytymiseen.Käytännössä päätöksentekomenettely vaikutti kankealtaja vaati runsaasti aikaa.Alueiden komitealla oli työvaliokunnan nimellä toimiva elin, johon kuuluijäseninä kaksi edustajaa kustakin maasta, toinen varsinainen ja toinen varajäsen.Suomesta ensi vaiheessa työvaliokuntaan kuuluivat valtuuskunnan puheenjohtajaksivalittu ylipormestari Kari Rahkamo ja varapuheenjohtajaksi valittu kunnanjohtajaRisto Koivisto. Varsinaista bureaun jäsentä kutsuttiin varapresidentiksi.Työvaliokunnassa valmisteltiin hallinnollisia päätöksiä ja sovittiin valmisteluuntulleiden asioiden jakamisesta valiokuntiin. Itse osallistuin salkunkantajana myöstyövaliokunnan kokouksiin.Suomen valtuuskunta kokoontui tavanomaisesti kokousta edeltävänä iltanaKuntaliiton Brysselin toimistossa. Kokouksessa käytiin lävitse käsittelyyn tulevatasiat ja sovittiin tarpeen mukaan suhtautumisesta ennakkoon tehtyihin muutosesityksiin.Kokouksessa myös työvaliokunnan jäsenet informoivat muita jäseniätehdyistä päätöksistä.Suomen valtuuskunnan aloittaessa toimintansa oli paljon alkuvaikeuksia.Tulkkaus suomen kielelle ei alkuun toiminut ollenkaan, koska tulkkeja ei olluttarpeeksi. Tämä johti myös suomalaisten protestointiin asiasta, mm. aloittamallapuheenvuoronsa suomeksi, jolloin puheenjohtaja vaivautuneena ilmoitti, etteitulkkausta valitettavasti ole. Tähän oli hyvä kysyä, että eivätkö kaikki kielet olejäsenyyssopimuksen mukaan käytössä. Mielenkiintoista oli todeta, että ruotsalaisetalkoivat puhua ruotsiksi luottaen siihen, että tanskankieliset tulkit hoitaisivattulkkauksen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Toinen ongelma liittyi sihteeristöön.Oli tärkeää saada sinne suomalaisia palveleva henkilö. Sihteeristöön oli oikeussaada ainakin yksi suomalainen toimihenkilö. Tätä varten Kuntaliitto julkaisi lehdessätästä paikasta ilmoituksen. Hakemuksia tuli yli 20. Prosessin aikana käviilmi, että vakituiseen paikkaan edellytettiin henkilöltä sitä, että hän oli menes-
160 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatyksellisesti läpäissyt komission järjestämän kilpailun. Tätä vaatimusta ei kukaanhakijoista täyttänyt. Väliaikaisratkaisuna Karin Olsson saatiinkin määräaikaisestipalvelemaan kaikkia pohjoismaisia valtuuskuntia. Kansallisten valtuuskuntienroolia ei komitea kuitenkaan selkeästi tunnustanut, vaan katsoi poliittiset ryhmättärkeimmiksi viiteryhmiksi. Näille ryhmille saatiin pysyvät sihteerit, mutta ei kansallisilledelegaatioille. Tästä syystä tärkeäksi tavoitteeksi tuli saada sihteeristöönsuomalainen pysyvään toimeen.Tämän tavoitteen saavuttamiseksi selvitimme Erja Horttanaisen kanssa,ketkä suomalaiset olivat läpäisseet komission järjestämän rekrytointikilpailun jaolivat siten potentiaalisia kandidaatteja EU:n pysyviin virkoihin. Listalta löytyiainoastaan yksi henkilö, jolla oli kunnallishallinnon tuntemusta. Hän oli yhteiskuntatieteidentohtori Risto Raivio Pirkkalasta. Hän oli Tampereen yliopistonpalveluksessa ja toiminut mm. Pirkkalan kunnanhallituksen puheenjohtajana. Ottaenhuomioon Risto Koiviston asema valtuuskunnassa oli mahdollista, että jotkuttahot olisivat vastustaneet Raivion saamista alueiden komitean sihteeristönpalvelukseen. Onneksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Suomen delegaatiohyväksyi sihteerien ehdotuksen. Luulen, että monet ovat pitäneet Raivion valintaaRisto Koiviston löytönä ja aikaansaannoksena. Näin ei kuitenkaan ollut asianlaita, vaan Raivio oli Erja Horttanaisen ja minun löytö. Kun Raivio ilmoitti kiinnostuksensatällaiseen tehtävään, saatiin asia etenemään, koska Suomelle kuuluiedellä todetun mukaisesti ainakin yksi vakanssi komitean sihteeristössä. Raiviotulikin hakemuksensa perusteella virkaan nimitetyksi ja sai tehtäväkseen eräänvaliokunnan sihteeritehtävät. Tästä oli käytännön toiminnalle suuri hyöty. Raivioosallistui aina valtuuskunnan yleisistuntoja edeltäviin Suomen valtuuskunnankokouksiin ja antoi tilannetiedotuksen asioista, joista ei yleisesti puhuttu. Raivioosoittautui hyväksi valinnaksi. Hän hoiti menestyksellä valiokuntansa asioita jaoli muutenkin aktiivinen vaikuttaja. Myöhemmin hän on siirtynyt komission palvelukseenedeten näin EU-virkamiesurallaan.Alueiden komitean toiminnasta olisi paljon mielenkiintoista kerrottavaa,mutta otan esiin vain eräitä merkittävinä pitämiäni asioita. Ensimmäiset vuodetolivat niin suomalaisille jäsenille kuin sihteereille merkittävää opettelun aikaan.Suomen jäsenten piti oppia keski- ja etelä-eurooppalaisille tavoille puheenvuorojenpitämisessä. Kotimainen lyhyt suoraan asiaan menevä puheenvuoro ei oikeinsopinut vallitsevaan tyyliin. Täysin jaaritteluiksi eivät suomalaisten puheenvuorotmenneet, mutta jotain tyylimuutosta tapahtui, kuten pitkät kiittelyt ja kehumisetpuheen alkuun.Tärkeää oli aluksi myös tehdä tuttavuutta merkittävinä pidettyjen ihmistenkanssa. Valtuuskunnan jäsenten piti tehdä itsensä tunnetuksi komitean puheenjohtajilleja muille keskeisille vaikuttajille. Omassa puolueryhmässä piti hakea tilaaasiantuntevana vaikuttajana. Myös piti tutustua muihin pohjoismaisiin edustajiin,joiden kanssa järjestettiin aluksi myös yhteisiä tapaamisia. Tunnetuksi tuleminenoli tärkeää myös eräistä käytännön syistä johtuen. Maakuntajohtaja Esa Latva-Raskun ollessa kerran esittelijänä oli puheenjohtajalla epätietoisuutta siitä, ettäonko kyseessä nais- vai miesedustaja. Epätietoisuus johtui etunimestä. Monissa
Maanmittaus 82:1 (2007) 161Suomen valtuuskunta ylipormestari Kari Rahkamon lähtiäisillallisella joulukuussa 1997.maissa a-loppuinen etunimi viittaa naisen nimeen. Itse olen joutunut usein samanongelman eteen. Joten en enää hämmenny, jos tittelikseni on laitettu Mrs.Tästä syystä kansainvälisessä kirjeenvaihdossa aloin liittää nimeni jälkeen ainaMr.-merkinnän. Latva-Raskun tapauksessa puheenjohtaja kutsuessaan hänet korokkeelletotesi, että tulkaa esiin, niin saamme tietää, oletteko mies vai nainen.Meidän sihteerien piti luoda kontaktit komitean sihteeristöön, alkaen pääsihteeristä,saksalaisesta Dietrich Pausesta, päätyen komitean turvapäällikköön PascalErauwhin. Jälkimmäinen henkilö oli hyvin tärkeä, sillä pääsy erilaisiin tilaisuuksiinoli hyvin kontrolloitua. Vaikeuksien ilmetessä oli hyvä tietää, mistä apuavoisi saada. Myös Suomen delegaation sihteereinä saimme varsin laajat kulkuoikeudetsallivan valokuvalla varustetun kannettavan rintamerkin. Tämä ”badge”oli hyvin tärkeä ja tarkasti kontrolloitu varuste.Eräänä ensimmäisenä tärkeänä vaikuttamisasiana otettiin esille alueiden komiteanpuheenjohtajan, ranskalaisen Jacques Blancin saaminen vierailulle Suomeen.Hän oli tällöin Languedoc-Rousillonin regionin presidentti Montpellieristä.Hän on koulutukseltaan lääkäri, entinen ministeri Ranskan hallituksessa ja monessaasiassa mukana ollut eurooppalainen poliitikko. Moninaisten vaiheiden jälkeenhän suostui Kuntaliiton esittämään pyyntöön ja vierailuajankohdaksi sovittiin 17.–18.5.1995. Hän tuli vaimonsa kanssa, lisäksi seurueeseen kuului edellä mainittukabinettipäällikkö Thierry Castillon sekä protokollapäällikkö Marie-Blanche Sirven-Viénot.Ensimmäisen päivän ohjelmaan Helsingissä kuului hallintoministeriJouni Backmanin ja Eurooppa-ministeri Ole Norrbackin tapaamiset, ylipormestari
162 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKari Rahkamon tarjoama lounas sekä Kuntatalolla Blancin esitelmä komiteasta.Illalla lennettiin Ivaloon. Majoituttiin Saariselällä erään firman edustusmajaan.Illallinen järjestettiin Kaunispään Huippu-ravintolassa kello 21. Tällöin oli vielälunta kohtuullisesti ja ajankohta oli varsin valoisa. Illallisen aikana Angelin tytötesiintyivät Lapin-puvuissa. Myöhemmin paikalle tuli Joulupukki, joka sujuvallaranskalla tenttasi vieraita ja antoi heille lahjoja kuin myös alueiden komitealleosoitetun kirjeen, jonka suomenkielinen versio on jäljempänä. Komitean jäsenilleei kirjettä kuitenkaan myöhemmin jaettu. Idea Joulupukista tuli mieleeni kerransaunassa istuessani ja pohtiessani vierailun ohjelmaa. Inarissa oli seuraavanapäivänä kunnan sekä Lapin kuin myös Lapin liiton toiminnan esittely, vierailtiinterveyskeskuksessa sekä porotilalla. Puheenjohtaja oli vierailuun tyytyväinen.Samalla hänellä oli tilaisuus tutustua lähemmin suomalaisiin alueiden komiteanjäseniin. Heistä vain Markku Kauppinen ja Jorma Virtanen osallistuivat Lapinmatkaan. Kuntaliitosta oli paikalla puheenjohtaja Jorma Seppänen sekä toimitusjohtajaJussi-Pekka Alanen. Myös Erja Horttanainen ja minä olimme mukana.Vieraat saapuneina Ivalon lentokentälle. Henkilöt oikealta vasemmalle: Jorma Virtanen,Inarin kunnanjohtaja Jorma Korhonen, Lapin puvussa Utsjoen valtuuston puheenjohtajaAntti Katekeetta, Inarin valtuuston puheenjohtaja Voitto Tervahauta, Presidentti JacquesBlanc, rouva Francoise Blanc, Jorma Seppänen, protokollapäällikkö Marie-BlancheSirven-Viénot, Jussi-Pekka Alanen, Markku Kauppinen ja Erja Horttanainen.
Maanmittaus 82:1 (2007) 163”Joulupukin kirje alueiden komitealle”M Jacques Blanc,Euroopan Unionin Alueiden komitean PresidenttiKaunispään tunturi, Inarin kunta, Lapin maakunta, SuomiKunnioitettava Herra PresidenttiKuten tunnettua Joulupukki rakastaa lapsia. Joulupukin tavoitteena on saadakaikki lapset kerran vuodessa todella onnellisiksi, silmät riemusta loistamaan.Joulupukki tietää myös hyvin, että juhlaa seuraa aina arki. Tämä arkion myös monelle lapselle karu monestakin syystä. Suurten muutosten aika,jota elämme, kohtelee alueita ja kuntia eri tavoin ja tällöin myös lasten tulevaisuudenmahdollisuudet saattavat olla hyvinkin erilaisia. Tämän Joulupukki onjoutunut huoles tuneena panemaan merkille eri puolilla Eurooppaa ja maailmaamatkatessaan.Joulupukki tietysti toivoisi, että kaikilla lapsilla olisi Joulu ainainen, kuteneräässä laulussa todetaan. Tähän Joulupukin voimat eivät kuitenkaan riitä.Saadessani tontuiltani kuulla, että Alueiden komitean Presidentti on tulossaLappiin vierailulle, päätin tulla Teitä tapaamaan. Näin varsinkin siksi, koskatiedän, että Te myös rakastatte lapsia ja olette omalla toiminnallanne pyrkineetauttamaan ihmisiä.Vierailuni on hyvin poikkeava, sillä en tullut antaakseni lahjoja, vaan päinvastoinminulla on Teille pyyntö, joka koskee myös Alueiden komiteaa ja kaikkiasen piirissä olevia alueita ja kuntia, niiden poliittisia päättäjiä.Pyyntöni on hyvin yksinkertainen. Pitäkää huolta Euroopan lapsista. Älkääunohtako heitä taloudellisen kehitystyön paineiden alla. Kiinnittäkää erityinenhuomio syrjäisten alueiden lapsiin, että heillekin turvataan elämyk sellisen ja inhimillisenelämän edellytykset. Näin siksi, koska lapsissa on tulevaisuutemme.Joulupukki toivottaa Alueiden komitealle menestystä työssänne, erityisestitoimillenne Euroopan ja maailman lasten hyväksi.Suomen Lapissa, keskiviikkona 17. päivänä toukokuuta 1995.JoulupukkiEpisodina todettakoon, että ranskankielen taitoisena Joulupukkina toimiDominick Arduin, ranskalainen Lapin matkailun palveluksessa toiminut henkilö.Hän koki myöhemmin traagisen kuoleman kadotessaan vuonna 2004 yrityksessäänpäästä yksin pohjoisnavalle.Ruotsalaiset olivat hiukan kateellisia siitä, kun saimme Blancin Suomeen ennenRuotsia. Presidentti Blanc kyllä vieraili Ruotsissa myöhemmin samana vuonna.Koska olimme ehtineet esitellä hänelle Joulupukin, he vuorostaan järjestivättapaamisen Lucia-neidon kanssa. Siinä tapaamisessa kävi vähän erikoisesti. Luciatuli eräänä aamuna Blancin hotellihuoneeseen kynttiläkruunu päässään. Onnettomuudeksihän asettui seisomaan palohälyttimen kohdalle, joka tästä syystä laukesija hälytti palokunnan paikalle. Oli kuulemma tullut aika kallis lasku turhastahälytyksestä.
164 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVierailun järjestäminen myös toi esiin seikan, johon emme olleet osanneetvarautua, eli Kuntaliitto oli eräällä tavalla väärä isäntä; sen olisi pitänyt olla alueidenkomitean Suomen delegaatio. Toiminnan alkuvaiheissa aiheutti Kuntaliitonaktiivisuus alueiden komitean asioissa muutenkin hiukan närää komitean jäsentenkeskuudessa. Kuntaliiton aktiivisuus oli hyvää tarkoittavaa. Kun asiassa olimyös poliittisia ulottuvuuksia, reagointi oli ymmärrettävää. Pelisäännöt selkiintyivätvarsin nopeasti. Asioihin suhtauduttiin suuremmalla varovaisuudella. Mm.esiintymisrooli annettiin komitean jäsenille, jos kohta laskun useimmiten kuittasiKuntaliitto. Sama sopeutumisongelma oli aluksi myös sihteerien toiminnassa.Näiltäkin osin luottamus puolin ja toisin kyllä saatiin aikaan. Näihin ongelmiinvaikuttivat myös täysin ymmärrettävät asiat. Valtuuskunnan jäsenet kilpailivatosin keskenään, ja taustalla oli myös poliittisia vaikuttimia. Sihteereiltä edellytettiintasapuolista toimintaa, mihin kyllä pyrimmekin.Edellä sanottu otettiin huomioon, kun vuonna 1996 saimme Suomen vieraaksipääsihteeri Dietrich Pausen ja hänen kabinettipäällikkönsä Peter Schwaigerinpuolisoineen. Isäntinä toimivat sekä Risto Koivisto että Kuntaliitto. Helsinginohella vierailtiin Pirkkalassa ja Tampereella. Pause oli vanha Nato-henkilö jatunsi maamme sotahistorian hyvin. Marsalkka Mannerheimin merkitys maammehistoriassa oli hänellä hyvin tiedossa.Suomen jäsenten ensimmäisenä tavoitteena oli saada jokin asia valmisteltavaksieli päästä esittelijäksi eli ns. raportööriksi. Risto Koivisto pääsi ensimmäisenäsuomalaisena tähän tehtävään. Sittemmin hän valmisteli useita tietoyhteiskuntaanliittyviä esityksiä, avustajanaan Kuntaliitosta Heikki Lunnas. VastaavastiHannu Penttilä erikoistui ympäristöasioihin. Ehkä eräs tärkeimmistä kotimaassapuhetta aiheuttaneesta suomalaisten valmistelemasta lausunnosta koski paljon puhuttua”pohjoista ulottuvuutta”.Alueiden komitealla oli mahdollista antaa myös omaehtoisia lausuntoja itsevalitsemastaan asiasta. Markku Kauppinen ja Jorma Virtanen sopivat yhdessä ehdottaaomaehtoisen lausunnon antamista em. pohjoisen ulottuvuuden teemasta.Ehdotuksen hyväksyminen kohtasi monia vaikeuksia. Mm. ruotsalaiset katsoivat,että asia kuuluisi myös heille. Myös muita hanketta vastustavia kantoja tuli esiin.Asiassa päästiin eteenpäin lokakuussa 1995, kun sovittiin, että ruotsalainen BengtHolgersson valmistelee omaehtoisen lausunnon alue- ja paikallisnäkökulmaapainottavasta EU:n Itämeri-politiikasta. Ratkaisua edesauttoi Markku Kauppisenmukaan presidentti Blancin Lapin vierailun aikana tapahtunut lobbaus.Kauppisen ja Virtasen pohjoista ulottuvuutta koskeva lausunto käsitti myösVenäjän rajan ylittävän sekä Barentsin alueen yhteistoimintapolitiikan kehittämisenEU:n kanssa. Pohjoinen ulottuvuus oli teemana tullut esiin jo Suomen jäsenyysneuvotteluissa.Lausunnossa pyrittiin asiaa viemään eteenpäin. Itsekin osallistuinlausunnon tekstin valmisteluun. Samalla tuli tehtäväksi perehtyä itse asiaantavanomaista monipuolisemmin. Keskeisenä ideana ja tavoitteena oli tuoda esiinse, että Ruotsin ja Suomen liittyessä EU:n jäseniksi EU:n piiriin tuli laaja pohjoinenmonia erityispiirteitä omaava alue. Raportissa kiinnitettiin huomiota moniintalousmaantieteellisiin näkökohtiin, kuten laajaan pinta-alaan, harvaan asutukseen
Maanmittaus 82:1 (2007) 165Facts Finding Group Viipurissa. Kuvassa toinen oikealta on tanskalainen Soren Andersen,eläkkeellä oleva Naton upseeri, joka jännitti matkaa Venäjälle. Pois tullessa hän rajanylityksen jälkeen heti soitti vaimolleen onnellisesta paluusta. Markku Kauppinen jaJorma Virtanen neljäs ja viides oikealta. Valiokunnan puheenjohtaja saksalainen GunterErmisch kolmas vasemmalta. Neljäs vasemmalta Jean Asselborn Luxemburgista. Hän toimimyöhemmin maansa ulkoministerinä.ja poikkeuksellisiin luonnonolosuhteisiin, kylmään ilmastoon, lyhyeen kasvukauteen,pitkiin etäisyyksiin jne. Näillä kaikilla oli suuri vaikutus elinkeinoelämäntoiminta- ja kehitysmahdollisuuksiin EU:n yhteisen talousalueen puitteissa. Nämätekijät tulisi ottaa huomioon mm. EU:n aluepolitiikassa. Oma osuutensa raportissaoli yhteistoimintamuotojen kehittämisessä Venäjän kanssa ja ylipäätään Barentsinalueella. Suomen EU-jäsenyys merkitsi myös unionin geopoliittisen asemanmuuttumista; EU:lle tuli nyt yhteinen maaraja Venäjän kanssa.Lausunnon valmistelua varten päätti alueiden komitean aluepolitiikkavaliokuntalähettää erityisen ”Facts Finding Group”in tutustumaan Venäjän olosuhteisiinViipurissa. Suomalaiset lausunnon valmistelijat järjestivät Venäjän ohjelman.Ohjelmaa oli myös Lappeenrannassa sekä menomatkalla Helsingistä Lappeenrantaanjunassa salonkivaunussa, missä kuultiin VR:n esitys kuljetusasioista. Matkalleosallistuneet, minä pois lukien, ovat oheisena olevassa kuvassa.Suurta kotimaista julkisuutta saanut lausunto, viralliselta nimeltään ”Lausuntoaiheesta Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus sekä EU:n ja Venäjän rajanylittävän sekä Barentsin alueen yhteistyöpolitiikan kehittäminen”, hyväksyttiinalueiden komiteassa 12.6.1996. Lausunnolla oli monenlaisia vaikutuksia.EU:n komissio järjesti Rovaniemellä 18.3.1997 yhden päivän seminaarinpohjoisesta ulottuvuudesta. Seminaari järjestettiin aluepolitiikkakomissaari Mrs.Wulf-Mathiesin aloitteesta. Hän oli pyytänyt lausunnon johdosta aluepolitiikka-
166 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallapääosastoa järjestämään tilaisuuden Ruotsin ja Suomen viranomaisille sekä asiastakiinnostuneille alueiden komitean ja Euroopan parlamentin jäsenille. Komissionlaatimassa taustapaperissa hyväksyttiin lausunnossa esitetyt keskeiset havainnotkoskien pohjoisten alueiden erityisiä luonnon- ja talousmaantieteellisiä olosuhteitasekä yhteyksiä Venäjälle sekä koko Barentsin alueelle. Seminaarin järjestäminenoli siten lausunnon aiheuttama toimi, mikä lisäsi EU:n ymmärtämystä näistäalueista.Mielenkiintoista on todeta, että Suomen EU-ministerivaliokunta hyväksyi12.9.1997 muistion nimellä ”Pohjoisen ulottuvuuden kehittäminen Euroopanunionissa”. Aloite, joka on nimetty silloisen pääministeri Paavo Lipposen aloitteeksi,käsitteli ainoastaan EU:n pohjoisia ulkosuhteita eikä lukenut pohjoisenulottuvuuden piiriin Suomen ja Ruotsin pohjoisten alueiden erityisolosuhteita.Tämä tilanne hämmensi, ja mm. Kuntaliiton nimissä pyrittiin asiaan saamaanmuutos, sillä näimme pohjoisten alueiden erikoisolosuhteiden poisjättämisen tästäaloitteesta maamme alueiden ja kuntien kannalta vahingolliseksi. Asiantilaanei kuitenkaan saatu muutosta. Meille kerrottiin, että kaipaamamme asiat otetaanhuomioon EU:n aluepolitiikassa. Nyt pitää keskittyä lähinnä EU:n Venäjä-suhteisiin,ne asiat kiinnostavat myös muita EU:n jäsenmaita.Lipposen aloitteessa lähdettiin myös siitä, ettei mitään erillistä budjetin momenttiapyritä saamaan, vaan resurssit on kanavoitava olevista rahoitusmahdollisuuksista.Tärkeintä oli saada periaate hyväksyttyä, keinot jäivät myöhempientoimien varaan. Näin oli paremmat mahdollisuudet saada asia etenemään. Menettelysaattoi olla perusteltu, mutta toisaalta voi kysyä, menetettiinkö näin hyvämahdollisuus saada enemmän resursseja pohjoisten alueiden kehittämiseen ja niidenerityisolosuhteiden laajempaan tunnustamiseen. Esimerkiksi Välimeri-ohjelmanpuitteissa on voitu kanavoida runsaasti resursseja ohjelman piiriin kuuluvillealueille. On syytä todeta, että pohjoisten erityisolosuhteiden huomioonottamiseksion uusia ohjelmakausia valmisteltaessa aina tarvittu erityisiä toimia. Pohjoinenulottuvuus -käsitteen laajempi tulkinta olisi ehkä auttanut näissä pyrkimyksissäparemman tuloksen saavuttamiseksi. Nyt on myös vaikeuksia tehdä ero pohjoisenulottuvuuden ja EU:n Venäjä-politiikan kesken. Voi kysyä, mikä ero niillä on.Yhtä kaikki tuntuu siltä, että myöhemmin pohjoista ulottuvuutta käsiteltäessä onalueiden komiteassa vuonna 1996 hyväksytty kannanotto jäänyt lähes huomiotta,vaikka se oli ensimmäinen kerta, kun asia tuli EU:n toimielimissä käsittelyyn jasiten myös yleisempään tietoisuuteen.Sihteerien välinen työnjako oli usein sellainen, että Erja Horttanainen juristinavastasi kannanottojen lainmukaisuudesta ja minun roolini oli hoitaa junttausasioitaja ns. likaista työtä. Molemmat osallistuimme kannanottojen ideointiin jayleispolitiikan formulointiehdotusten tekemiseen. Erjasta kehittyi osaava ja taitavaEU-asioiden hoitaja.Mielenpainuvia olivat Suomen EU-edustuston päällikön Antti Satulin vuosittaisetresidenssissään valtuuskunnalle järjestämät illalliset, jolloin hyvän ruuanlisäksi saatiin selonteko valmisteilla olevista tärkeistä asioista ja Suomen tavoitteista.Näin komitean jäsenet saivat taustatietoa omia toimiaan varten. Tilaisuu-
Maanmittaus 82:1 (2007) 167Valtuuskunnan sihteerit Erja Horttanainen ja kirjoittaja komitean yleisistunnossa vuonna1997.dessa käydyt keskustelut vielä lisäsivät tapaamisen merkitystä ja antia. Kaksi kertaaaikanani valtuuskunta kävi tapaamassa myös suomalaista komissaaria ErkkiLiikasta. Tärkeä tapaus oli myös alueiden komitean ensimmäinen Suomessa pidettyvaliokuntakokous. Tämä tapahtui kesällä 1997 Kuhmossa, kun kulttuuri- jakoulutusasioista vastaava valiokunta kokoontui siellä. Irma Peiponen valiokunnanpuheenjohtajana ja Tuulikki Karjalainen valiokunnan varajäsenenä olivat kokouksenkeskeisiä taustahahmoja. Osin asiaan varmasti vaikutti myös se, että RistoRaivio oli valiokunnan sihteeri.Oma mielenkiintonsa liittyi komitean bureaun kokouksiin. Niitä pidettiintavanomaisesti yleiskokousta edeltävänä päivänä. Tapana oli pitää myös yksi erityiskokousmaassa, joka toimi EU:n puheenjohtajana. Nämä erityiskokoukset olivatjärjestelyiltään upeita. Monet hienot muistot liittyvät juuri näihin kokouksiin,joihin pääsin osallistumaan usein Risto Koiviston ja Markku Kauppisen kanssa.Näillä matkoilla oli tilaisuus moniin keskusteluihin, joissa hahmoteltiin tulevantoiminnan sisältöä ja keinoja asioiden hoitamiseksi. Cataniassa Sisiliassa pidetynkokouksen yhteydessä tuli todistetuksi se, ettei mafian toiminta alueella ole totaalista.Kauppinen unohti taksiin lentokentälle mentäessä kännykkänsä. Taksinkuljettajaoli huomannut autoon jääneen puhelimen ja palasi takaisin kentälle ja toipuhelimen sitä kaipaavalle Kauppiselle. Samaisen kaupungin torilla vierailtaessapanimme merkille, että avotilassa myytiin raakaa lihaa ja myyntipöydän alla kärpäsetravitsivat itseään. Kauppinen totesi, että heidän kunnassaan terveystarkastajasulkisi myyntipisteen välittömästi. Päättelimme täällä, että tori on varmasti toiminutsamassa paikassa tuhat vuotta eivätkä mitkään EU:n säädökset voi kumotaikimuistoista käytäntöä. Koti-Suomessa varmasti kaikkia ohjeita on noudatettu
168 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaTorikauppaa Cataniassa.Sevillan eräiden katujen yläpuolelle asetetut aurinkosuojat helpottamassa 50 asteen helteenpoltetta.
Maanmittaus 82:1 (2007) 169viimeisen päälle ja unohdettu monta kertaa terveen järjen mukaiset toimintatavat.Menettely on osaltaan varmasti lisännyt EU-vastaisuutta.Ennen eläkkeelle jäämistäni syksyllä 1998 toimin Markku Kauppisen pyynnöstäavustajana hänen valmistellessaan lausuntoa Euroopan aluekehitysrahastoakoskevasta komission ehdotuksesta. Hän valmisteli lausunnon yhteistyössä Andalusianregionin presidentin Gonzales Chavesin kanssa. Lausunnon valmisteluavarten hän järjesti erityiskokouksen Sevillaan elokuussa 1998. Muistan ajan hyvin,koska silloin paikalla oli todella lämmintä, auringossa 50 astetta. Suunnittelijanaminua kiinnostivat erityisesti Sevillan vanhassa kaupungissa kapeiden katujenyläpuolelle levitetyt auringolta suojaavat markiisit, jotka näkyvät oheisessakuvassa. Kokouspaikkana oli Andalusian regionin hieno hallintorakennus.Suomen valtuuskunta järjesti eläkkeelle lähtöni merkeissä Brysselissä16.9.1998 jäähyväisillallisen kauniiden puheiden ja lahjojen kera. Kuva on tästätilaisuudesta.Muistelen suurella mielihyvällä tätä alueiden komitean tehtävissä viettämääniaikaa. Sen myötä oli mahdollista päästä paremmin perille koko Euroopan unionintoiminnasta ja tavoitteista kuin myös keinoista vaikuttaa meneillä olevaanvalmisteluun. Yhteistoiminta Suomen valtuuskunnan jäsenten kanssa oli hyvää, jatuloksia saatiin aikaan. Olin myös otettu siitä, kun Suomen EU-edustuston päällikköAntti Satuli kutsui kotiinsa jäähyväislounaalle ennen eläkkeelle lähtöäni.Satulin varhainen poismeno oli maallemme suuri tappio.Vaatisi oman tarkan erityistutkimuksen sen selvittämiseksi, kuinka paljonjotkut komission esitykset muuttuivat suomalaisten tekemien komitean kannanottojenvalmistelun perusteella. Suomen valtuuskunta pyrki aikanani kehittämäänalueiden komitean toimintamuotoja ja työtapoja. Omasta mielestäni komitea pyrkiihan turhaan kilpailemaan Euroopan parlamentin kanssa poliittisesta roolistaan.Tämä on kyllä ymmärrettävää sitä taustaa vasten, että alueiden komiteassa onjäseninä paljon merkittäviä eurooppalaisia poliitikkoja, ehkä merkittävämpiä kuinuseimmat parlamentin jäsenet, esimerkiksi useat Saksan osavaltioiden presidentitja vastaavat henkilöt Espanjasta, suurten kaupunkien pormestareita jne. Näillähenkilöillä oli kokouksissa omat turvahenkilöt ja esiintymisiä kuvasi oman alueentelevisio.Brysselin toimintani kruunasi Kuntaliiton järjestämä illallinen 17.9.1998Grand Placella ravintola Swanissa. Paikalla olivat toimitusjohtaja Jussi-PekkaAlanen, varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, seuraajani Keijo Sahrman, hänenjälkeensä Brysselin toimistoon tullut uusi pysyvä edustaja Jorma Palola, ErjaHorttanainen, Markku Kauppinen ja Risto Koivisto. Tämä oli mieleenpainunuttilaisuus vanhoja muistellen ylitsevuotavin puhein ja hyvän tarjoilun merkeissä.Esitän lopuksi eräänlaisen oman testamenttini alueiden komitean toiminnankehittämiseksi. Näitä ajatuksia olin kehitellyt vuosien kuluessa, ja joitain ehdotuksiaoli myös tehty niiden toteuttamiseksi. Panin tekstin paperille osallistuessanikeväällä 2003 Markku Kauppisen avustajana Rhodoksella pidettyyn alueiden komiteanbureaun erityisistuntoon. Tekstiä ei ole missään julkaistu. Tämä jäi viimeiseksialueiden komitean tilaisuudeksi, johon osallistuin. Tällä ja aikaisemmilla
170 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaNorbert Schöbel komitean sihteeristöstä oikealla, Markku Kauppinen ja kirjoittaja Sevillassa.Jäähyväisillallinen. Henkilöt vasemmalta Keijo Sahrman, Eva-Riitta Siitonen, RistoKoivisto puhumassa, Kaija-Maija Perkkiö, Leena Piikivi, Markku Kauppinen ja RistoRaivio. Itse kuvassa oikealla.
Maanmittaus 82:1 (2007) 171yhteisillä matkoilla oli tilaisuus pohtia Markku Kauppisen kanssa niin alueidenkomitean kuin muitakin EU-asioita. Rhodoksen lentomatkalla kylläkin sai erityishuomionhänen vireillä ollut väitöskirjatyönsä, jolloin kerroin omista kokemuksistanitutkimustyössä. Markku Kauppinen väitteli keväällä 2005, hatunnostonarvoinen teko. Markku Kauppisella on taustalla mittava poliittinen ura niin eduskunnassakuin kunnallishallinnossa. Nyt ura jatkuu Kuntien eläkevakuutuksentoimitusjohtajana. Hänen laaja kansainvälinen kokemuksensa erityisesti Venäjänsuhteissa avarsi suuresti omaa tietämystäni näissä asioissa. Tällaisilla henkilöilläon erityiset avut toimia Suomen edustajana kansainvälisissä kuvioissa. Sitten seehdotus:Alueiden komitean kirkastettava rooliaanAlueiden komitea on yhdeksänvuotisen toimintansa aikana vakiinnuttanut asemansaalueiden ja kuntien intressien vaalijana Euroopan unionin toiminnassa.Komitea on jatkuvasti kehittänyt toimintamuotojaan ja pyrkinyt samalla vahvistamaanasemiaan unionin organisaatioiden joukossa.Keskeisessä pyrkimyksessä päästä unionin toimielimeksi ei ole onnistuttu,eikä toimielimen asemaa ole EU:n tulevaisuutta pohtiva konventtikaan ehdottamassa.Komitean toiminta ei siten liene ollut riittävän vaikuttavaa, että merkittävämmällestatukselle olisi ollut perusteita. Vaikuttavuus lisääntyy hyvientekojen, ei julkilausuttujen tavoitteiden kautta.Alueiden komitean kannattaisi nyt pohtia sitä, että millä tavoin se pystyytuomaan uutta lisäarvoa EU:n asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon.Tämä olisi myös erityisen tarpeellista nyt, kun laajentumisen myötä komiteantyöhön tulee uusia alueita ja kuntia, joilla on vielä vaatimaton kokemus osanademokraattisen valtion elämää. Uutta lisäarvoa toisi varmasti se, jos komiteakertoisi lausunnoissaan nykyistä selkeämmin, kuinka hyvin komission ehdotuksetsoveltuvat EU:n alueiden ja kuntien erilaisiin olosuhteisiin ja kuinkanäillä perusteillä säädösehdotuksia tulisi muokata. Tämä tieto olisi hyödyllistäja myös sellaista, jota muut organisaatiot eivät pysty keskitetysti tuottamaan.Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi lausuntojen valmistelun uudelleenorganisointia.Jokaisessa lausunnossa asioita tulisi tarkastella niin kaupunkijamaaseutualueiden, keskeisten ja syrjäisten alueiden sekä maantieteellisestipoikkeavien alueiden, kuten saaristo-, raja- ja vuoristoalueiden yms. kannalta.Myös alueiden ja kuntien erilaiset toimivaltasuhteet tulisi ottaa huomioon.Harkinnanarvoista olisi myös muodostaa tältä pohjalta komitean sisälle uusiaryhmittymiä poliittisten ryhmien lisäksi. Komitean sihteeristöä tulisi myöskehittää siten, että siellä olisi monipuolinen erityisasiantuntemus tukemassalausuntojen valmistelua. Samalla nämä sihteerit voisivat avustaa em. uusienryhmien toimintaa.Komitean kannattaisi myös luoda entistä toimivammat suhteet alueiden jakuntien niin kansallisiin kuin Eurooppa-tasoisiin järjestöihin, tavoitteena kytkeäne läheisesti lausuntojen valmisteluun. Nyt kytkentä lienee toiminut vainyksittäisten esittelijäin yhteyksien ja tukihenkilöiden kautta. Edellä kuvattu
172 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallayhteysverkosto laventaisi alueiden komitean kontaktipintaa edustamaansa monikymmentuhantiseenalueiden ja kuntien piiriin. Samalla saataisiin käyttöönmonipuolista asiantuntemusta.Esitetty uusi toimintatapa ei toteudu helposti. Siitä ovat osoituksena mm.Suomen valtuuskunnan vuosien kuluessa tekemät tuloksettomat vastaavanlaisetehdotukset. Komitea on korostanut omaa poliittista rooliaan alueiden jakuntien edustajana ja katsonut omaavansa Euroopan parlamenttia läheisemmänkytkennän unionin kansalaisten arkeen. Muita kuin poliittisia ryhmiä eimyöskään ole enää sihteerivoimin tuettu.Menestyäkseen alueiden komitean kannattaisi kirkastaa rooliaan ja täydentääomaa poliittista toimenkuvaansa todellisena unionin alueiden ja kuntienintressien vaalijana. Nämä intressit eivät jakaudu useinkaan Eurooppa-tasoistenpuoluepoliittisten jakolinjojen, vaan unionin alueiden ja kuntien erilaistentoimintaolosuhteiden ja -mahdollisuuksien mukaan. Luonnollisesti alueidenkomitean toimenkuvaa voidaan muuttaa myös täsmentämällä EU:n perussopimuksessaolevia komiteaa koskevia artikloja tarkennetulla tehtäväkuvauksella.Sellaisen voisi tuleva hallitusten välinen kokous toteuttaa. Jonkin jäsenvaltiontai komission tulisi tehdä asiasta esitys.Juha Talvitie / Kesäkuu 2003Assembly of Europan Regions, AER – Euroopan alueiden liittoVuoden 1991 loppupuolella aloin selvittää vuonna 1984 perustetun Euroopan alueidenliiton AER:n olemusta lähinnä siksi, että uusien maakuntien liittojen perustamisenjälkeen oli tarpeen saada mainitut liitot mukaan alueiden eurooppalaiseenyhteistoimintaan edessä häämöttävän Euroopan unionin jäsenyyden takia. Tehdyissäselvityksissä oli nimittäin tullut selväksi, että EU:n aluepolitiikassa tulevatalueellisina toimijoina olemaan poliittisen vastuun omaavat organisaatiot. Tässävaiheessa ei ollut vielä varmuutta, kuinka asia Suomessa organisoitaisiin. Kyseessäoli eräällä tavalla varautuminen tulevaan. AER:n jäseninä olivat keskeistenEtelä- ja Keski-Euroopan maiden alueet, kuten osavaltiot ja muut itsehallinnollisetalueet. Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta jäseninä olivat sikäläiset maakunnat.AER pyrki kehittämään alueiden toimintamuotoja, vaikuttamaan näiden alueidenaseman kehittämiseen sekä vaikuttamaan EU:n aluepolitiikan sisältöön ja muuhunkehitteillä olevaan lainsäädäntöön. AER oli ollut hyvin aloitteellinen alueidenkomitean perustamiseksi sekä CLRAE:n alueellisen itsehallinnon peruskirjanlaatimiseksi. Siksi liiton jäsenyys olisi hyväksi Suomen maakuntien liitoille. Voisilyhyesti todeta, että sitä mitä CEMR on kunnille, sitä AER on maakunnille jaalueille.AER:n jäsenyyskysymyksestä muodostui mielenkiintoinen tapahtumien sarja,jonka tulen seuraavassa kuvaamaan siten, kuin sen itse koin. Kaikki alkoi Suomenmaakuntien liiton toiminnan aikana. Lokakuussa 1991 aloitin kirjeenvaihdonAER:n sihteeristön kanssa, jossa aluksi selvitin kotoisen tilanteen ja pyysin informaatiotaAER:stä. Tällöin sain myös tietää että Turun ja Porin lääninhallitus oli
Maanmittaus 82:1 (2007) 173myös osoittanut kiinnostuksen AER:n jäsenyydestä samoin kuin Keski-Suomenlääninhallitus. Marraskuussa samana vuonna osallistuessani erääseen EuroopanNeuvoston kokoukseen Strasbourgissa vierailin myös AER:n toimistossa, jokasijaitsi tässä kaupungissa. Tämän jälkeen joulukuussa lähetin nimissäni Suomenmaakuntien liiton jäsenliittojen johtajille kirjeen, jossa informoin AER:stä. Samallakerroin Turun ja Porin lääninhallituksen kiinnostuksesta AER:n jäsenyydestä.Sanoin kirjeessä omana käsityksenäni, ettei lääninhallituksilla sen paremmin kuinlääninneuvottelukunnilla olisi jäsenyysmahdollisuutta. Tämä tulkintani perustuiAER:n jäsenyysvaatimuksiin. Lääninhallitukset olivat valtion viranomaisia eikäniiden päätöksenteko perustunut vaadittuun monijäsenisen poliittisen toimielimenvaraan. Samalla esitin, että olisi hyvä, jos jokin uusista liitoista pyrkisi AER:njäseneksi.Sittemmin kävi ilmi, että Turun ja Porin lääninhallitus oli hakenut jäsenyyttäsamoin kuin Keski-Suomen liitto, joka ei kuitenkaan ollut Suomen maakuntienliiton jäsen, enkä alkuvaiheessa ollut tietoinen tästä anomuksesta. AER:n hallituskäsitteli saamani informaation mukaan näitä kahta jäsenanomusta kokouksessaan15.1.1992 ja teki kokouksessa periaatevalinnan näiden jäsentyyppien keskenlääninhallitusten hyväksi. Turun ja Porin läänin maaherran Pirkko Työläjärvenavustajana kansainvälisissä asioissa toimi Klaus A. Sahlgren, eläkkeellä oleva entinendiplomaatti ja YK:n korkeissa tehtävissä toiminut henkilö. Turun ja Porinlääninhallituksen hyväksyminen AER:n jäseneksi tapahtui virallisesti 5.2.1992 pidetyssäBaden-Württembergin osavaltion isännöimässä AER:n yleiskokouksessaMannheimissa, johon kutsuttuna tarkkailijana myös osallistuin. Sahlgren edustiyhdessä pääsihteeri Merja Siltasen kanssa tässä kokouksessa Turun ja Porin lääniä.Sahlgren käytti titteliä: Ambassador, Foreign Policy Advisor to the Governor.Hän oli taitava lobbari ja osasi minua paremmin tämän asian hoitaa. Omana ongelmananioli se, ettei minulla ollut valtuuksia toimia Keski-Suomen liiton puolesta.Myöskään Keski-Suomen liiton edustajat eivät olleet henkilökohtaisesti paikallaetujaan ajamassa. Olin luonnollisesti sekä yllättynyt että pettynyt tähän tulokseen.Luulin sinisilmäisesti, että välittämäni oikea informaatio olisi ollut riittävä johtamaanmielestäni oikeaan lopputulokseen. Lääninhallitusten poliittisen päätöksenteonpuuttuminen oli hoidettu taitavasti käyttäen hyväksi lääninneuvottelukuntia.Maaherra ei esiintynyt yksin omalla tittelillä, vaan käytti sen ohella titteliä ”Presidentof the Provincial Assembly”. Jokainen voi itse arvioida, oliko oikein käyttäälääninneuvottelukunnasta tällaista nimeä, varsinkin kun oli tapauksia, jolloin neuvottelukunnanenemmistö oli jättänyt päätöksestä eriävän mielipiteen.Samana päivänä, jolloin Turun ja Porin lääninhallitus hyväksyttiin AER:njäseneksi, päätti Suomen maakuntien liiton hallitus suositella maakuntien liitoille,että ne hakisivat AER:n jäsenyyttä. Suosituskirje on päivätty 12.2.1992. Siinäkerrottiin tapahtuneesta jäsenyysratkaisusta ja todettiin, että Suomen maakuntienliitto tulee selvittämään asiaa. Tämä ratkaisu johti vuosia kestäneeseen prosessiin,joka sai osin erikoisia piirteitä.Syyskuussa 1992 Suomen maakuntien liitto järjesti lähinnä maakuntajohtajilletarkoitetun opintomatkan Strasbourgiin ja Brysseliin. Strasbourgissa vierailtiin
174 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaAER:n toimistossa ja tavattiin liiton pääsihteeri Wolfgang Maier. Tapaaminen oliinformatiivinen. Joulukuussa samana vuonna osallistuin yhdessä Risto Koivistonkanssa AER:n vuosikokoukseen, joka pidettiin Strasbourgissa. Olin pyytänyt Koivistoamukaan saadakseni jonkin alueen poliittisen edustajan seurakseni käytäviinkeskusteluihin AER:n poliittisen johdon kanssa. Paikalla oli viiden lääninhallituksenedustus. Turun ja Porin lääninhallituksen jäsenyyden tultua hyväksytyksihakeutuivat ajan myötä kaikki muut läänit paitsi Lappi AER:n jäseniksi.Edellä käsitellyn aluepoliittisen lain tultua hyväksytyksi marraskuussa 1993saatiin laista lisätukea maakuntien liittojen jäsenyydelle AER:ssa. Lain perusteluissatodettiin mm., että aluepolitiikasta vastuulliset maakuntien liitot edustaisivattoimialuettaan myös kansainvälisessä yhteistoiminnassa kuten Euroopan alueidenliitossa. Luulimme tämän lain tultua voimaan, että lääninhallitukset vetäytyisivätAER:n jäsenyydestä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sisäasiainministeriöasetti erityisen työryhmän selvittämään aluehallinnon kansainvälisiä edustuksia,kun vaikeuksia alkoi ilmetä muissakin yhteyksissä. Työryhmä ei kuitenkaan päässytmihinkään selkeään ratkaisuun asiassa, eikä sisäasiainministeriö ollut halukasryhtymään toimiin aluepoliittisen lain perusteluissa mainitun periaatteen toteuttamiseksi.Siksi Kuntaliitto jatkoi asian hoitamista.Helmikuussa 1994 lähetin pääsihteeri Maierille kirjeen, jossa oli mukanakäännökset aluepoliittisesta laista. Kirjeessä totesin, että lain seurauksena lääninneuvottelukunnatlopetetaan, joten poliittista päätöksentekoa edustava elementtikatoaa. Samalla ilmoitin, että maakuntien liittojen edustajat tulevat edustamaanalueita alueiden komiteassa. Klaus A. Sahlgren oli saanut kopion tästä kirjeestäja lähetti minulle voimakassanaisen ”myllykirjeen”, jossa hän leimasi menettelyniala-arvoiseksi ja kehotti vetämään kirjeeni takaisin. Hän pyrki kumoamaanesitykseni ja väitti, että maaherroilla on täysi oikeus kansainväliseen toimintaan.Kirjeessä hän myös paljastaa maaherrojen pyrkimyksen niin alueiden komiteankuin Euroopan neuvoston CLRAE:n jäseniksi. Nämähän pyrkimykset aikanaankyllä torjuttiin. Kirjeensä lopussa Sahlgren esittää asioiden hoitamista yhteistoiminnassasiten, että läänit edustaisivat myös maakuntien liittoja kansainvälisissäyhteyksissä, jotka puolestaan voisivat edustaa läänejä CEMR:ssä. Sahlgreninkanssa kävin ajatusten vaihtoa myös Turun Sanomien palstoilla.Joulukuussa 1994 Kuntaliitto lähetti kirjeen AER:n presidentille, Jordi Pujolille;hän oli Katalonian regionin presidentti. Kirjeessä viitattiin Risto Koiviston jaminun aiemmin samassa kuussa hänen kanssaan käymäämme keskusteluun ja selostettiinmaakuntien liittojen asema ja tehtävät ja ilmoitettiin liittojen halukkuusAER:n jäseniksi. Tiedostaen tilanteen ongelmallisuus häneltä pyydettiin neuvoa,kuinka toimia jäsenyyspulman ratkaisemiseksi. Kirjeen olivat allekirjoittaneettoimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen ja tämän kirjoittaja. Koska tähän kirjeeseen eitullut vastausta, lähetti Kuntaliitto varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen ja tämänkirjoittajan nimissä maakuntien liitoille maaliskuussa 1995 suosituksen hakeaAER:n jäsenyyttä. Ottaen huomioon kirjeen merkittävyys on siitä kopio ohessa.Kesäkuussa 1995 AER:n pääsihteeri ilmoitti kirjeessään jäsenyyttä hakeneillemaakuntien liitoille, että tilanne on heille vaikea, asia on jätetty pöydäl-
Maanmittaus 82:1 (2007) 175Kuntaliiton suosituskirje AER:n jäsenyydestä maakuntien liitoille.
176 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallale, ja että ratkaisua pitäisi hakea omassa maassa. Painetta asian ratkaisemiseksiAER:n piirissä lisäsi presidentti Pujolille elokuussa 1995 lähetetty kirje, jonkaolivat allekirjoittaneet alueiden komitean Suomen valtuuskunnan puheenjohtajatKari Rahkamo ja Risto Koivisto sekä CLRAE:n valtuuskunnan puheenjohtajatMarkku Pohjola ja Veikko Syyrakki. Kirjeessä tuotiin julki, että maakuntien liitotedustavat alueita näissä organisaatioissa ja katsottiin olevan AER:n intresseissäpäättää myönteisesti liittojen jäsenyydestä. Pienen hengähdystauon jälkeen marraskuussa1996 asiaan palasi Risto Koivisto kirjeellään presidentti Pujolille, jossakerrottiin, että on tulossa läänejä koskeva uudistus, jossa niiden rooli muuttuu jamäärä laskee. Samalla kirjeessä kerrottiin eräistä muista tapahtumista ja patistettiinpöydälle pannun jäsenyysasian ratkaisuun.Vuoden 1996 lopussa Baselissa pidetyssä vuosikokouksessa AER:n presidentiksioli valittu belgialainen, Flanderin regionin presidentti Luc Van Den Brande.Hän oli myös alueiden komitean jäsen. AER:n jäsenyysasian ratkaisemiseksiesitimme Risto Koiviston kanssa AER:n presidentille kutsun vierailla Suomessa,jolloin AER:n edustajilla olisi mahdollisuus tavata myös hallintoministeri JouniBackman. Sovittiin, että presidentti Van Den Brande, hänen avustajansa de Belderja pääsihteeri Maier tulevat Suomeen 22.5.1997. Järjestelyistä sovittiin, että olenRisto Koiviston ja ylijohtaja Pekka Kilven kanssa heitä lentokentällä vastassa,jonka jälkeen nautitaan lounas Kuntaliitossa ja keskustellaan aluehallinnon asioistaSuomessa. Tapaaminen ministeri Backmanin kanssa oli sovittu kello 14:ksi.Vieraat ilmoittivat tämän sopivan ja kertoivat, että heillä on sovittu tapaaminenkello 12.30 maaherrojen edustajien kanssa. Aikataulu oli tiukka, koska vierailutapahtui yhden päivän kuluessa.Sovittuna aikana olimme lentokentällä vastassa vieraita. Brysselin aamukoneenmatkustajat tulivat ulos, mutta vieraitamme ei näkynyt eikä kuulunut. Odottelunjälkeen menin selvittämään, josko sen nimiset henkilöt olivat saapuneet.Näin oli tapahtunut. Aloimme ounastella maaherrojen toimineen välissä. Näinoli tapahtunut. Mikkelin läänin maaherra Mauri Miettinen ja suurlähettiläs Sahlgrenolivat ottaneet vieraat vastaan VIP-tiloissa ja vieneet sieltä lounaalle. Tämäasia selvisi, kun Pekka Kilpi pani sihteerinsä asialle selvittämään tapahtunutta.On helppo arvata meidän vastanottajien tuntemukset. Söimme valmistetun lounaankolmisin ja pohdimme tilannetta. Risto Koivisto päätti lähteä kotiin ja PekkaKilpi valmistautui osallistumaan ministeri Backmanin kassa sovittuun tapaamiseen.Samalla sovimme, että Kilpi pyytää vieraita soittamaan minulle Kuntaliittoon,kunhan ministerin tapaamisesta vapautuvat. Näin tapahtui. Kutsuin vieraatKuntaliittoon lasilliselle valkoviiniä. Samalla selvitettiin päivän tapahtumat. Hekertoivat luulleensa, että kaikki oli täällä sovitun mukaista. Kun kerroin asian todellisentaustan, olivat herrat todella noloja ja pahoillaan. Maaherrojen menettelyhakee tyylikkyydessä vertaansa. Kuka menettelytavan oli kehittänyt, ei minullaole tiedossa. Kilpi kertoi, että VIP-tila oli varattu Oulun lääninhallituksen nimissä,mutta maaherra Siuruainen ei ollut itse paikalla, hän oli silloin Venäjällä. En tiedä,minkälaisen jälkipyykin Kilpi järjesti ministeriön toimesta. Tuskin hän sanattomaksijäi. Tämä maaherrojen menettely oli kuitenkin viimeinen pisara sisäasiain-
Maanmittaus 82:1 (2007) 177ministeriössä lääninhallitusten AER- jäsenyysasiassa.Lääninhallituksia koskenut uudistus astui voimaan 1.9.1997. Sen mukanakaikki vanhat läänit lopetettiin ja perustettiin viisi uutta lääniä tilalle. MinisteriJouni Backman lähetti AER:n pyynnöstä lokakuussa tilannetta selventävän muistion,joka päätyi lyhyesti toteamukseen, että uudet läänit eivät voi enää olla AER:njäseniä ja että maakuntien liitot ovat oikeita alueita edustamaan AER:ssa Suomenalueita.AER:n pääsihteeri ilmoitti minulle kirjeellään 29.10.1997, että AER:n hallitusoli kokouksessaan 22.–24.10.1997 päättänyt esittää joulukuussa kokoontuvalleyleiskokoukselle jäsenyyttä hakeneiden 12 maakunnan liiton anomusten hyväksymistä.Jäseniksi hyväksyminen tapahtui Montpellierissä 4.12.1997. Paikallisen regioninpresidentti oli alueiden komitean ensimmäinen puheenjohtaja, vanha tuttuJacques Blanc. Pitkä jäsenyysprosessi oli saatettu päätökseen. Kokouksessa IlkkaKanerva valittiin Suomen edustajaksi AER:n hallitukseen. Kuntaliitossa oli sovittu,että Kuntaliitto maksaa hallituksen jäsenen kokousmatkat ja että alkuvaiheessaminä osallistun myös näihin kokouksiin. Näin varmistettaisiin hyvä tiedonkulku.Edellä kerrotun perusteella voi hyvin kysyä, oliko kaikki touhuaminen tässäasiassa tarpeen. Me touhuajat ymmärsimme kyllä sen, että päätös erottaa läänitAER:n jäsenyydestä olisi ollut AER:lle vaikea, ellei suorastaan mahdoton. Näinsiksi, että se olisi merkinnyt puuttumista maamme sisäisiin asioihin. Tosin AER olipuuttunut maamme sisäisiin asioihin ratkaistessaan jäsenyysanomuksen läänien jamaakuntien liiton kesken. Tässä vaiheessa AER:n olisi pitänyt pyytää ratkaisuunapua Suomen valtiolta. Voisi näin jälkikäteen todeta, että tätä ratkaisuvaihtoehtoaen huomannut esittää ja Sahlgren hoiti asian taitavasti kotiin.Syy siihen, että kävimme lähes toivottamalta tuntunutta taistelua tuulimyllyjävastaan ja painostimme AER:ää jatkuvasti, johtui monista tekijöistä. Samaanaikaan pohdittiin lääninhallitusuudistusta, jonka läpimeno ei ollut mitenkäänvarmaa, pohdittiin alueiden komitean ja CLRAE:n alue-edustajien valintaa sekäCLARE:ssa myös sitä, onko Suomessa kelvollisia edustajia alueiden kamariin.Myös maakuntien liittojen kelvollisuus CPMR:n jäseniksi oli vaakalaudalla, kutenjäljempänä kerron. Siksi oli tärkeää osoittaa myös kansainvälisillä foorumeilla,mikä maakuntien liittojen rooli ylipäätään on ja erilliskysymyksenä suhde lääninhallituksiin.On selvää, että tämän prosessin kuluessa minusta tuli leimattu läänien vastustaja.Toimillani oli Kuntaliiton johtajien tuki, ja he olivat tietoisia siitä, mitätein. Jussi-Pekka Alasen ja Timo Kietäväisen nimiä käytettiin kirjeenvaihdossaharkiten. Kuntaliitolla piti ymmärrettävästi olla hyvät suhteet myös maaherroihin.Kieltämättä hiukan pelkäsin mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Eva-Riitta Siitonentuli nimitetyksi Helsingin kaupunginjohtajaksi. Toimintaani ei tullut kuitenkaanmitään rajoituksia. Risto Koivisto osallistui pyynnöstäni moniin tilaisuuksiinAER:ää koskevissa asioissa. Hänen ollessaan sekä alueiden komitean että Euroopanneuvoston CLRAE:n jäsen hänellä oli hyvät mahdollisuudet eri yhteyksissätuoda asia esiin. CLRAE:n yleiskokousten yhteydessä AER järjesti tavanomaisestijäsenilleen oman kokouksen; olimme näissä kokouksissa mukana. Yhtä kaikki
178 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakoko jupakka oli varsin opettavainen prosessi, joka päätyi tavoiteltuun lopputulokseen.Maakuntien liitot saivat Suomen edustajina niille kuuluvan paikan Euroopanitsehallinnollisia alueita edustavassa liitossa.Maakuntien liittojen tultua AER:n jäseniksi AER:llä oli sisäisiä vaikeuksia.Erään liiton hallinnoiman EU-projektin talousasioissa oli epäselvyyksiä. Samallaluottamus silloiseen pääsihteeriin alkoi horjua. Näistä ongelmista huolimattamaakuntien liittojen edustajat pääsivät varsin nopeasti mukaan itse toimintaan,joka tapahtui pääosin erilaisten komissioiden puitteissa. Jo Montpellierissä saatettiintodeta, että AER:n kokousten järjestäminen on isäntäliitolle haastava tehtävä.Kokouksissa ei ole osanottomaksuja, joten isäntäliitto vastasi ruokailusta jamuusta oheisohjelmasta. Muistan kun osallistuessani ensimmäiseen Mannheimissapidettyyn kokoukseen järjesti isäntäliitto, Baden-Wűrttembergin osavaltio, kaikilleosanottajille kokouspäivän jälkeisenä aamuna henkilökohtaisen kuljetuksenBonnin hotellista Düsseldorfin lentokentälle. Oli hulppea istua yksin osavaltionison BMW-virka-auton takapenkillä yli 200 km tuntivauhdissa. Tämä oli selkeäosoitus Euroopan alueiden erilaisista rooleista ja toimintamahdollisuuksista.<strong>Seura</strong>avan vuoden helmikuussa osallistuin Ilkka Kanervan avustajana AER:nhallituksen Brysselissä pidettyyn kokoukseen. Presidentti Van Den Brande toivottiKanervan erityisesti tervetulleeksi. Myös Ruotsin ja Norjan edustajat olivattilanteeseen tyytyväisiä. Tämä jäi osaltani viimeiseksi AER:n tilaisuudeksi, johonKuntaliiton toimihenkilönä osallistuin. Mielestäni olin tehnyt oman osuuteni, halukkaatmaakuntien liitot olivat päässeet AER:n jäseniksi, ja nyt oli liittojen tehtävänähyödyntää tätä jäsenyyttä.Conference of Peripheral Maritime Regions of Europe, CPMR, Euroopanperifeeristen merellisten alueiden liittoCPMR nimensä mukaisesti edustaa Euroopan perifeerisiä merellisiä alueita. AERoli perustettu CPMR:n aloitteesta. Tästä syystä liitoilla oli läheinen yhteys; jopajäsenmaksut olivat alhaisemmat, jos oli molempien liittojen jäsen. PeriaatteessaCPMR:ssä jäsenyysvaatimukset olivat samat kuin AER:ssä sen ohella, että vaadittiinperifeeristä merellistä sijaintia. CPMR oli perustettu vuonna 1973 ja AERvuonna 1984.Yhteydenpidon CPMR:ään aloitin joulukuussa 1992, siis Suomen maakuntienliiton toiminnan aikana. Tällöin informoin CPMR:n pääsihteeriä maakuntienliitoista ja kerroin tulossa olevasta aluepoliittisesta laista. Samalla pyysin informaatiotaliitosta todeten, että Suomen mahdollisen EU-jäsenyyden myötä maakuntienliittojen kiinnostus eurooppalaiseen yhteistyöhön kasvaa. Tässä selvityksessätuli ilmi, että CPMR toimii sekä yhtenä organisaationa että erityisesti alueellistenkomissioiden kautta. Oli Välimeri-, Atlantin kaari-, Saarialueiden- ja Pohjanmerikomissiot.Jälkimmäisessä olivat edustettuina lähinnä tanskalaisia, norjalaisia jaosin brittiläisiä alueita. CPMR:stä sain myönteisen kuvan. Liiton toimet vaikuttivathyvin asiantuntevilta. Yhteydenpidon seurauksena sain kutsun osallistua vuoden1993 lokakuussa St Malossa järjestettyyn CPMR:n 20-vuotisjuhlakokoukseen.CPMR oli perustettu siellä. Kokousta isännöi Conseil Régional de Bretagne,
Maanmittaus 82:1 (2007) 179eli paikallinen aluehallinto-organisaatio. Tämän kokouksen juhlavuutta osoitti se,että virallisten asiain tultua käsitellyksi osanottajat siirtyivät suureen autolauttaan,joka oli vuokrattu juhlaa varten. Laiva lähti runsaan vuorokauden risteilylle, jonkaaikana juhlat pidettiin. Muun ohella mukana oli sinfoniaorkesteri. Isäntäaluevastasi kustannuksista.CPMR:n jäsenasiassa ei nyt hätäilty, vaan odotettiin aluepoliittisen lainsäädännönvalmistumista ja Suomen EU-jäsenyyden varmistumista. Maaliskuussa1995 tuli kaksi CPMR:n edustajaa Kuntaliiton pyynnöstä Suomeen kertomaantarkemmin järjestöstä asiasta kiinnostuneiden maakuntien liittojen edustajille. Tämänjälkeen päättivät ensivaiheessa Kymenlaakson ja Pohjanmaan liitot hakeaCPMR:n jäsenyyttä. Tilanne oli hyvin jännittävä siksi, että kuten edellä jo totesin,oli CPMR:llä ja AER:llä läheiset suhteet. Siksi oli vaarana, että lääninhallitustenjäsenyydet AER:ssa estäisivät maakuntien liitojen jäsenyyden CPMR:ssä.CPMR:n presidenttinä oli tällöin Madeiran regionin presidentti Alberto Jardim,joka oli myös alueiden komitean jäsen. Myös Jacques Blanc oli CPMR:n hallituksenjäsen. Risto Koiviston kanssa informoimme herrat tilanteesta ja toivoimmemaakuntien liittojen jäsenyyksien hyväksymistä. Myös hakijaliitot toimivat jäsenyydenpuolesta monin tavoin. Jäsenyyttä olivat myös hakeneet Itä-Uudenmaanja Varsinais-Suomen liitot.Jäsenyyksistä päättävä CPMR:n yleiskokous pidettiin 26.–27.10.1995 Letterkennynkaupungissa Donegalissa Irlannissa. Jäsenanomukset hyväksyttiin, joskinsaamani tiedon mukaan asia oli CPMR:n hallituksessa aiheuttanut periaatteellistakeskustelua, ennen kuin päättivät esittää anomusten hyväksymistä. Uusia jäseniätuli myös Ruotsista. Näistä syistä yleiskokous teki myös periaatepäätöksen perustaaliiton yhteyteen erityinen Itämerikomissio. CPMR:n hallitukseen valittiintäällä Kymenlaakson liiton hallituksen puheenjohtaja, Kotkan kaupunginjohtajaHannu Tapiola ja varajäseneksi Pohjanmaan liiton hallituksen puheenjohtaja, Uudenkaarlepyynkaupunginjohtaja Stig Östdahl. Suomalaiset saattoivat olla tyytyväisiäasioiden myönteisestä etenemisestä.Ensimmäisenä isona tehtävänä oli saada Itämerikomissio perustettua. Asiassaedettiin siten, että Hannu Tapiola kutsui CPMR:n hallituksen pitämään kokouksensaKymenlaaksossa, Kotkassa 6.5.1996. <strong>Seura</strong>avana päivänä järjestettiin Itämerenalueen kehittämistä ja yhteistyötä tarkasteleva erityisseminaari, tavoitteenapäättää CPMR:n Itämerikomission perustamisesta. Seminaariin osallistui yli 30Itämeren alueen edustajaa Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Latviasta,Liettuasta ja Virosta. Kymenlaakson liiton pyynnöstä minulla oli kunnia toimiaseminaarin puheenjohtajana. Kriittisimmät vaiheet liittyivät Itämerikomissionperustamispäätöksen muotoilemiseen ja tarvittavista jatkotoimista sopimiseen.Taustalla oli myös alustava sopiminen komission puheenjohtajasta ja pääsihteeristä.Lounastauolla pääsin oleellisista asioista sopuun kahden keskeisen vaikuttajankanssa, nimittäin Bornholmin maakunnan pormestarin Knud Andersenin ja Tukholmanläänin maakäräjiä edustavan, Solnan pormestarin Anders Gustavin kanssa.Molemmat olin oppinut tuntemaan alueiden komitean kokouksissa. Sopimussisälsi sen, että Itämerikomission ensimmäistä yleiskokousta valmistava kokous
180 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallapidetään Bornholmilla ja yleiskokous lautalla Helsingistä Tukholmaan ja että asioitavalmistelevan perustettavan ryhmän puheenjohtajaksi valitaan Hannu Tapiola.Sihteeriksi tulisi ruotsalainen henkilö. Tähän valmistelevaan ryhmään tuli yksiedustaja ja varaedustaja kustakin maasta. Lounaan jälkeen kokouksen alussa teinkokoavan päätösehdotuksen, joka sisälsi päätöksen Itämerikomission perustamisestasekä edellä kuvatuista valmistavista toimista. Esitykset hyväksyttiin.Valmisteleva ryhmä kokoontui runsaan kuukauden jälkeen 19.6. Bornholmillaja yleiskokous pidettiin lautalla Tukholmassa 12.9.1996. Siellä Itämerikomissionpuheenjohtajaksi valittiin Hannu Tapiola ja pääsihteeriksi Tukholmanläänin maakäräjien virkamies Dag Boman. Samalla päätettiin toiminnan organisointiinliittyvistä muista asioista. Kuntaliiton kannalta CPMR:ään liittyvättehtäväni oli nyt saatettu päätökseen. Osallistuin kylläkin CPMR:n vuosittaisiinyleiskokouksiin sekä eräisiin Itämerikomission toimiin, joilla oli suoranainenyhteys EU:n aluepolitiikan toteuttamiseen. <strong>Seura</strong>sin CPMR:n toimintaa aktiivisesti,koska järjestö oli ainakin tällöin ammatilliselta kannalta katsoen kaikistaparhain maakuntien eurooppalainen järjestö. Erityisen mielenkiintoisia olivatpyrkimykset Itämeri-politiikan kehittämiseksi sekä monikeskuksisen Euroopansaamiseksi erääksi EU:n aluepolitiikan tavoitteista. Vuonna 1996 Teneriffallapidetyssä CPMR:n yleiskokouksessa Itämerikomissio esiintyi ensimmäistäkertaa koko järjestön edessä. Täällä CPMR:n hallituksen varsinaiseksi jäseneksivalittiin Stig Östdahl ja varajäseneksi Itä-Uudenmaan liiton hallituksenvarapuheenjohtaja Johan Söderberg. Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin SuomestaAhvenanmaan maakunta ja Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hannu Tapiola Itämerikomissionpuheenjohtajana oli automaattisesti hallituksen jäsen. Vuonna 1998Lissabonin vuosikokouksessa Stig Östdahl valittiin CPMR:n yhdeksi varapresidentiksi.Siellä myös hyväksyttiin Pohjanmaan liiton kutsu pitää vuoden 1999vuosikokous Vaasassa.Oli mieluisaa, kun CPMR:n taitava pääsihteeri Xavier Gisard tarjosi minulleeläkkeelle lähtöni johdosta Brysselissä hienon illallisen. Ymmärsin sen olleen kiitostoimistani CPMR:n hyväksi niin Suomessa kuin Itämeren alueella.Alueiden muita eurooppalaisia liittojaAER ja CPMR olivat maakuntien liittojen kannalta merkittävimmät eurooppalaisetliitot. Sen lisäksi Kuntaliitto selvitti myös eräiden muiden liitojen merkitystäja välitti niitä koskevaa informaatiota liitoille. Eräs tällaisista oli Associationof European Border Regions, AEBR, Euroopan raja-alueiden liitto. Liitto toimierityisesti rajan ylittävien EU-Interreg-ohjelmien toteuttamiseksi. KuntaliitostaTimo Sinisalo osallistui eräisiin tämän liiton kokouksiin. Muutama maakuntienliitto sekä Ahvenanmaan maakunta ovat liiton jäseniä. Tällöin Pohjois-Karjalanmaakuntajohtaja Tarja Cronberg oli liiton hallituksen jäsen. Association of EuropeanRegions of Industrial Technology, RETI, Euroopan teollisuusalueiden liitto,edusti lähinnä EU:n rakennerahastojen tavoite 2 alueita sekä teollisuusalueita.Suomesta Pirkanmaan liitto liittyi tällöin liiton jäseneksi. Tämän lisäksi oli joukkomuita liittoja, joita ei tässä yhteydessä ole syytä enempää käsitellä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 181Järjestöjen hyödyllisyydestäVoi kysyä, oliko alussa esittämieni yleisten syiden lisäksi muita näkökohtia, jotkapuolsivat jäsenyyttä näissä alueiden eurooppalaisissa järjestöissä. Ensinnäkinon todettava, että jäsenmaksut eivät olleet kovin korkeita. Pääsääntöisesti ne olisidottu alueen asukaslukuun. Esimerkiksi CPMR:n jäsenmaksu vuonna 1998 olihiukan alle 30 000 markkaa, siis noin 5 000 euroa pääosalla suomalaisia liittoja.Luonnollisesti osallistumisesta aiheutui matkustuskuluja.Jäsenyys tarjosi hyvät mahdollisuudet verkottua, etsiä yhteistoimintakumppaneitamoniin EU-projekteihin. Lisäksi esimerkiksi CPMR:n Itämeri-komissioorganisoi itse joitakin yhteistoimintahankkeita. Jäsenyyden myötä sai virikkeitäomaan toimintaan. Mukanaolo antoi mahdollisuuden myös vaikuttaa erityisestiEU:n ohjelmien sisältöön ja hallintokäytäntöön. Vaikutuskanavana ei ollut yksinjärjestön omat esitykset, vaan vaikuttaminen myös alueiden komitean ja CLRAE:nkannanottoihin. Näissä organisaatioissa oli paljon jäseniä, joiden alueet olivat jäseninänäissä liitoissa. Näin voitiin helposti muodostaa verkostoja, jonka jäsenetäänestivät usein siten kuin järjestöt olivat esittäneet. Itsekin olin muutaman kerranmukana tällaisissa operaatioissa. Vailla merkitystä ei ollut oman alueen tunnetuksitekeminen niin henkilökohtaisen kanssakäymisen kuin alueilla järjestettyjen tilaisuuksienkautta. Mukanaolo näissä järjestöissä oli myös hyvää koulutusta kansainväliseentoimintaan ylipäätään.EläkkeelleVirallinen eläkkeelle lähtöni aika oli 30.9.1998. Kun seuraajakseni valittuKeijo Sahrman pääsi irtautumaan Brysselistä vasta syyskuun alussa, sovinvaratoimitusjohtaja Timo Kietäväisen kanssa, että olen töissä syyskuun loppuunsaakka, jonka jälkeen jään kuukaudeksi lomalle. Näin saimme Sahrmaninkanssa yhteistä aikaa kuukauden, jolloin oli mahdollista käydä tarvittavatkeskustelut ja tehdä muut selvitykset meneillä olevista hommista. Näin eläkeaikaalkoi 1.11.1998.Eläkkeelle lähtöä edelsi tuskallinen prosessi oman työhuoneen tyhjentämisessä.Lukematon määrä mustia säkkejä täyttyi tarpeettomista papereista, osameni arkistoon, osan otin itselleni talteen ja osan jätin seuraajalleni katsottavaksi,josko jotain olisi tarpeellista pitää. Rakennepolitiikan vastuualueen väki järjestiomat lähtiäiset 25.9.1998. Käytiin Fiskarsissa yhdessä syömässä. Pidin siellämyös pienen puheen, vanhoja muistellen ja yhteistyöstä kiittäen. Totesin myös,että jäädessäni eläkkeelle en tule sen jälkeen millään lailla puuttumaan heidäntekemisiinsä. On ainoastaan kaksi asiaa, jolloin voivat kääntyä puoleeni. Ensinnäkinkysymällä, muistanko missä joku paperi saattaisi olla, ja myös kysymällä,muistanko mitä jollekin asialle on tehty ja kuka sitä olisi hoitanut. Nämä olivatasioita, jotka olin pyrkinyt kaikki selvittämään ennen lähtöäni eikä muistaaksenimitään tällaisia kysymyksiä myöhemmin tullut.Olin eläkkeelle lähdöstä onnellinen. Oli hyvä päästä oravanpyörästä ja runsaastamatkustamisesta eroon. Kieltämättä olin valmentanut itseni tätä tilannetta
182 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallavarten. Oli tunne, että olin tarpeeksi jo toiminut ja oli hyvä saada verekset voimattöitä jatkamaan.Tein töitä loppuun asti täydellä teholla, jos kohta työhuoneen siivoaminenvei osan ajasta, samoin kuin muutamat jäähyväiskäynnit. Toiseksi viimeisenä työpäivänänioli Gustavelundissa maakuntien liittojen hallintoelinten puheenjohtajienja maakuntajohtajien kokous. Tämän vuotuinen tilaisuus oli aikataulutettueläkkeelle lähtöni mukaan. Siellä pidin viimeisen puheeni, jonka otsikoksi AnttiIso-Koivisto oli laittanut ”Legaatti”. Tämä puhe on kokonaisuudessaan seuraava.Se kuvastaa työhöni liittyneitä tuntemuksiani, mitkä minulla eläkkeelle lähtiessänioli. Nyt jälkikäteen, vajaa kymmenen vuotta ajassa eteenpäin mennen, vointodeta, että monet otaksumistani sattuivat kohdalleen. Erityisesti tämä koskeeglobalisoitumista sekä tarvetta selvittää, kuinka kunnat selviävät edessä olevistakasvaneista velvoitteesta.Maakuntien liittojen valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajien sekä maakuntajohtajienneuvottelupäivätTuusula 29.9.1998Juha TalvitieLegaattiHerra puheenjohtajaHyvät naiset ja herratNäiden päivien ohjelmaa valmisteltaessa pyysin, että minulle varattaisiinmahdollisuus sanoa Teille jäähyväiset esittämällä muutamia ajatuksia, jotkamielessä liikkuvat. Huomenna on viimeinen työpäiväni Kuntaliitossa. Esitystävalmistellessani nousi mieleen kyllä kysymys, että onko minulla enää mitäänsanottavaa, puhunko vain.Ajallista taustaaEhkä on paikallaan aluksi todeta, että elokuussa 1967 aloitin Seutusuunnittelunkeskusliiton toiminnan johtajana. Vuonna 1991 tapahtuneiden järjestelyjenjohdosta titteli muuttui Suomen maakuntien liiton johtajaksi. Vuonna 1993minut nimettiin Suomen Kuntaliiton rakennepolitiikan vastuualueen päälliköksi,jolta paikalta nyt jään eläkkeelle. Ennen keskusjärjestövaihetta toimin Lapinseutusuunnittelun kuntainliiton toiminnanjohtajana vuosina 1961–1964 jasitten Etelä-Pohjanmaan seutukaavaliiton toimin nanjohtajana vuodesta 1964vuoteen 1967. Näitä kausia oli edeltänyt vuoden palvelus silloisessa asutushallituksessa.Pääosan työelämästä olen siten ollut maakuntien liittojen ja ennen kaikkeaniiden seutusuunnittelusta ja seutukaavoituksesta vastanneiden edeltäjien keskusliitossayhteisenä renkinä. Kuntaliitossa vastuukenttä laajeni myös kuntienpiiriin, joskin maakuntien liitoilla on tänäkin aikana ollut työssäni merkittäväasema.Oman työelämäni aikana vajaana neljänäkymmenenä vuotena on maammealueellinen kuva muuttunut merkittävästi. Suomi on kokenut voimakkaan kaupungistumisenja vastaavasti maaseudun rooli yhteiskunnassamme on muuttunut.Tänä ajanjaksona on rakennettu pääosa nykyisistä asunnoistamme sekä
Maanmittaus 82:1 (2007) 183infrastruktuurista. Yhtenä esimerkkinä todettakoon, että vuonna 1956 maammeyleisistä teistä oli päällystettyjä alle 100 km. Näinä vuosikymmeninä onmaamme tuotantotoiminta uudistunut ja palvelut laajentuneet ja monipuolistuneettasolle, joiden ylläpitokyvystä on viime vuosina kannettu huolta.Vastaavasti tänä aikana on maamme hallinto kokenut huomattavia uudistuksia.Puuttumatta niihin laajemmin on paikallaan maakuntien roolin kehittymisestäjotain todeta. Vanhimmat asiakirjalliset maininnat historiallisistamaakunnista ovat 1300-luvun alusta, toteaa Kustaa Vilkuna eräässä kirjoituksessaan.Samaisessa kirjoituksessa hän osoittaa, kuinka maakuntien muotoutuminenon ollut sidoksissa vuosisataiseen kehitykseemme. Juuri yhteiskunnallinenkehitys ja sen vaateet ovatkin vaikuttaneet maakunnallisten organisaatioidenkehittymiseen.Vuonna 1927 perustettiin ensimmäinen maakuntaliitto Varsinais-Suomeenlähinnä maakunnallisen kulttuurin ja maakuntaidentiteetin vaalijaksi. Ajanmyötä vapaaehtoisia maakuntaliittoja perustettiin kautta Suomen ja niistäkehittyi maakunnallisia edunvalvontajärjestöjä. Ensimmäinen vapaaehtoinenseutusuunnittelujärjestö perustettiin vuonna 1941 Kokemäenjokilaaksoon.1950-luvun loppuun mennessä vapaaehtoiset seutusuunnittelujärjestöt kattoivatlähes koko maan. Vuosina 1961–1972 vapaaehtoinen seutusuunnittelumuuttui lakisääteiseksi seutukaavoitukseksi. Samalla organisaatiomuo doksivakiintui kuntainliitto. Vuonna 1989 alkoi maakunta- ja seutukaavaliittojenkolmas organisaatiouu distus, kun liittojen yhdistämisprosessi aloitettiin Päijät-Hämeessä. Tätä yhdistymisprosessia vauhditet tiin myös lainsäädäntöteitse.Näin syntyneiden maakuntien liittojen merkitys korostui vuoden 1994 alussa,kun silloin voimaan tulleella aluepoliittisella lailla siirrettiin aluekehitysvastuulääninhallituksilta maakuntien liitoille. Oli päästy tilanteeseen, jolloinseutukaavoitusviranomaisesta tuli myös aluekehitysviranomainen. Tämä ratkaisuoli periaatteellisesti erittäin historiallinen maamme alueellisen hallinnonkehittämisessä. Oli saatettu päätökseen 30 vuotta kestänyt epäselvyys siitä,kenelle alueellisen kehittämisen vastuu maassamme kuuluu, valtionhallintoonkuuluvalle lääninhallitukselle vai kunnallishallintoon kuuluvalle itsehallinnolliselleorganisaatiolle, jossa päätösvaltaa käyttävät monijäseniset poliittisettoimielimet. Liittojen asema entisestään korostui, kun Suomi liittyi Euroopanunionin jäseneksi ja liitot saivat lain velvoitteella vastuun huolehtia tehtäviinsäliittyvien kansainvälisten asioiden hoidosta.Miksi olen puhunut näin pitkään tapahtuneesta. Siksi, että on hyvä hakeaperspektiiviä menneestä kun tarkastellaan tulevaisuutta.Maailman menostaMaakuntien liitot aluekehitys- ja seutukaavoitusviranomaisina ovat vastuussaoman maakuntansa kehittämistahdon määrittämisestä ja omaksutun politiikantoteuttamisen organisoinnista. Nyt voi kysyä, miten maailma on muuttumassaja miten se vaikuttaa liittojen tehtäviin sekä toisaalta, vastaavatko nykymuotoisetmaakuntien liitot kehityksen tarpeita, vai pitäisikö organisaatiota vastaavastikehittää.Kaikkinainen muutos koetaan yleensä uhkana, siksi tavanomaisesti turvallisuuttaon haettu pysyvyydes tä. Tampereen yliopiston rehtori Paavo Kolikuitenkin jo 1960-luvulla eräässä esityksessään totesi, että on haettava turvallisuuttamuutoksesta. Nyt tämä toteamus on helppo hyväksyä. Tämän vuosikym-
184 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallamenen alun lama myös opetti, että muutokset voivat olla myös nopeita. Muutamassavuodessa meillä oli 20 prosentin työttömyys. Tuhansia yrityksiä häipyinopeasti. Oltiin tilanteessa, jota tuskin monikaan oli osannut edes kuvitellamahdolliseksi turvalliseksi ja vakaaksi koetussa maassamme.Nyt on päästy taas jaloille, mutta erilaisille. Tuotanto- ja palvelurakenteetovat edelleen jatkuvassa muutoksessa eikä loppua näy, päinvastoin muutostentahti on nopeaa. Tällä kaikella on ollut ja tulee olemaan suuri vaikutus myösmaamme eri maakuntien ja kuntien tulevaisuuteen. Suomi autioituu ja keskittyy,kuten otsikoitiin eräs Kuntaliiton julkaisu. Perustellusti eri maakunnissaja kunnissa nyt kysytäänkin, miten alueemme pärjää jatkossa, pysyy kilpailukykyisenä,ja mistä asukkaat saavat toimeentulonsa. Itse kunkin maakunnanliiton on näihin kysymyksiin löydettävä omat vastauksensa.Vastauksia etsittäessä on mielestäni oleellista määrittää keskeiset yhteiskunnallisetmuutosvoimat, jotka alueen tulevaisuuteen vaikuttavat. Yhtä tärkeääon pyrkiä hahmottamaan kokonaiskuva siitä, mitä tulossa on ja missä puitteissatoimitaan. Kehityksen myllerryksessä kokonaisuuksien hahmottaminenon tärkeää myös siksi, että näin osataan erottaa oleellinen epäoleellisesta javälttää vauhtisokeudesta johtuva uhka puuhata toisarvoisten asioiden parissa.Tuotanto- ja palvelurakenteet pitää saada entistä kilpailukykyisemmiksi.Tässä elektroniikan ja sähköisen viestinnän mahdollisuudet ovat olleet ja tulevatolemaan keskeisiä vaikuttajia. Puhutaankin tietoyhteis kunnan kehittymisestä.Tänään ilmestynyt Esko Hurmeen Kuntaliiton toimeksiannosta tekemätutkimus tietoyhteiskunnan alueellisista vaikutuksista on silmiä avaava teos,joka kannattaa lukea. Se avaa uusia näkökulmia siitä mitä tulossa on. Yhtälailla biotekniikka on kehittymässä merkittäväksi tuotantomuo toja muokkaavaksitekijäksi monilla aloilla. Ympäristökysymykset ovat ja tulevat olemaantärkeitä olkoon sitten kysymys ympäristön suojelusta tai hyvien ympäristöjenluomisesta. Ihmisten tavat ja tottumukset myös kaiken aikaa muuttuvat. Eiole mitään yhtenäistä arvomaailmaa, vaan arvojen kirjo. Entistä laveamminvaikuttavana tekijänä on myös yhä useamman elämänalan globalisoituminen.Kilpailua ei ole yksin EU:n markkinoilla, vaan maailmanlaajuisesti. Tähän kilpailutilanteeseentulee omat merkkinsä jättämään Euroopan yhteinen valuutta.Miten euron tulo vaikuttaa alueelliseen kehityk seen, on oma kysymysmerkkinsä.Pelkistettynä johtopäätöksenä voi pitää sitä, että tuotanto- ja palvelurakenteenmuutokset edelleen jatkuvat ja ilmeisen kiihtyvällä vauhdilla. Tuloksenasuurella varmuudella on keskinäisen kilpailun kaikkinainen koveneminen sekätoisaalta suuri alueellinen erilaistuminen.Voiko alueelliseen kehitykseen vaikuttaa?Itse olen pitänyt hyvänä suunnitteluperiaatteena sitä, että yhteiskunnallisen kehityksenmuutosvoimat pitää pyrkiä käyttämään hyväksi ja toisaalta kehityksenkielteiset seurausvaikutukset pitää pyrkiä minimoimaan. Yksinkertaisesti,hevosta on helpompi ajaa siihen suuntaan, minne se on menossa.Yhteiskunnallisessa toiminnassa on usein ollut niin, että julkisen vallanhuolena on ollut kielteisten seurausvaikutusten lieventäminen ja yksityinensektori on huolehtinut myönteisten voimien hyödyntä misestä.Nyt kun elämme vapaan markkinatalouden globaalistuvaa aikaa, jolloin erimaiden ja alueellisten ryhmittymien kehitys on toisiinsa sidoksissa, on hyvä
Maanmittaus 82:1 (2007) 185sitten kysyä, onko tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaamiselle ylipäätäänedellytyksiä. Tämä kysymys voi tuntua kovin haetulta ja kaukaisel ta, muttamielestäni tästä voi lähteä hakemaan vastausta alkukysymykseeni, voikoalueelliseen kehityk seen vaikuttaa.Kun asiaa tarkastelee EU:n puitteissa, niin unionin tavoitteena on mm. sekäalueen oman kilpailukyvyn vahvistaminen että sisäisen koheesion, tasapainoisenkehityksen, edistäminen. Rakennepolitiikkaan on käytetty noin 30 % unioninbudjetista, vajaa puoli prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä. Unionilla onrakennepolitiikan instrumentit, mutta kehittämisen sisältö määräytyy pääosinjäsenvaltioiden ja niiden alueiden tahdon mukaisesti.Pitkällä tähtäyksellä on ilmeistä, että maailmantaloudessa eri alueellistenblokkien välinen kilpailu kiristyy. Voi tällöin kysyä, miten paljon resurssejatullaan blokkien sisällä uhraamaan sisäisen koheesion edistämiseen. Tuskinainakaan niin paljon, että oma ulkoinen kilpailukyky vaarantuisi. Tätä taustaavasten on ymmärrettävää, että Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitonpiirissä, CPMR:ssä, on esitetty ajatus, että aluesuunnittelu annettaisiinkinunionin toimivaltaan. Nythän EU:lla ei ole selkeitä alueellisia kehittämistavoitteita,ainoastaan periaatteita. Yleinen vastuu unionin eri alueista muuttaisi tokitilanteen. Valmisteltavana olevassa ESDP-asiakirjassa tosin jo hahmotellaanEurooppa-tasoisia kehittämistavoitteita. Yhtä kaikki tämä kysymyksenasetteluon mielenkiintoinen, ja on syytä seurata mitä EU:n aluepolitiikan ympärillä todellatapahtuu. Tämä on sitäkin tähdellisempää, koska yleinen tietämys oloistammemuualla Euroopassa on edelleen varsin vähäistä.Periaatteessa sama kysymyksenasettelu voidaan esittää kansallisesti. Onkoitse kussakin jäsenmaassa ensisijainen huomio kiinnitettävä kansallista kilpailukykyäturvaaviin toimiin, vai annetaanko se asia markkinavoimien haltuunja huomio kiinnitetään vain kehityseroja tasaavaan aluepolitiikkaan. Eri maakuntiensisällä voidaan esittää sama kysymys.Maailmankaupan vapautuminen, Euroopan unionin jäsenyys ja euron tuleminenovat asioita, jotka yhdessä elinkeinoelämän rakenteellisten muutostenkanssa asettavat alueellisen kehittämispolitiikan uuteen valoon. Tämä on asia,josta pitäisi alkaa keskustella, pohtivasti eikä heti tiukkoja kantoja esittäen.EU:n osalta rakennerahastouudistus koskettaa lähinnä rahoitusmahdollisuuksiaeikä sellaisenaan sanele, miten rahat on käytettävä. Sen sijaan ESDPprosessiinon maakuntien pyrittävä entistä selkeämmin mukaan. Tämä ”Euroopanalueellisen kehittämisen perspektiivi” – kuten nimilyhennys kuuluu – onvarmasti siemen johonkin. Vaikka paperi ei ole velvoittava, siinä esitettyjä ajatuksiapyritään toteutta maan. Siksi kansalliset kannanotot eivät saa olla yksinkeskushallinnon virkamiesten valmistelemia, varsinkin kun aluesuunnitteluvastuukuuluu kunnille ja maakunnille.Mitä sitten tulee kansalliseen toimintaan, niin pidän erittäin tärkeänä sitäKuntaliiton hallituksessa hyväksyttyä periaatetta, että tulevat aluepoliittisetohjelmat pitäisi perustaa yleisiin maakunnallisiin kehittämissuunnitelmiin,joissa tarkastellaan kaikkia alueita ja niiden kehittämistä. Vain näin menetellenon mahdollista löytää tasapaino alueellisten kehittämistoimien kesken. Erityisentärkeää on se, että suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen asioita eitarkastella irrallaan kehityksestä jälkeenjääneiden, tuettavien alueiden kehittämistoimienkanssa.
186 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaTämä ajatus, joka kehittyi yhdessä maakuntien liittojen kanssa tapahtuneessavalmistelussa, on nyt tärkeä. EU:n ja kansallinen aluepolitiikka ovatvain keinoja tiettyjen asioiden toteuttamiselle. Ne eivät muodosta koko elämää,vaan muita toteuttamisresursseja on kansallisesti käytettävissä huomattavastienemmän. Yhtä tärkeää on kytkeä rakennuslain mukainen toiminta aluepoliittiseensuunnitteluun ja päinvastoin.Tässä prosessissa on oleellista se, kuinka hyvin pystytään eri alueelliset toimijatkytkemään mukaan yhteisen tahdon muodostamiseen ja päätettyjen toimientoteuttamiseen. Yhtä tärkeää on nähdä, että alueellisessa kehittämisessäon tarjolla kaikille mahdollisuuksia. Ei kaikkien tarvitse kilpailla kansainvälisilläareenoilla, joillekin voi piirikunnallinen taso olla ihan riittävä. Varminmenestyksen tae on kuitenkin se, että elinkeinoelämä on kilpailukykyistä niinyhteismarkkinoiden piirissä kuin globaalisesti. Aivan samoin oleellista on se,ettei oma toiminta ole ensi sijassa muista riippuvaista vaan että omaehtoinentoiminta on ensisijaista.Yhtä kaikki olen edelleenkin vakuuttunut siitä, että alueelliseen kehitykseenvoidaan yhteisin toimin vaikuttaa ja tulee vaikuttaa. Asiat vain tulevat entistäkompleksisemmiksi. Yhteiskunnallisen todellisuu den ja kehityksen ymmärtäminenon yhä vaikeampaa. Vaikuttamisessa on mukana uusia alueellisia tasoja,ei vähiten ylikansallisia toimijoita, ja keskinäinen kilpailu on entisestään kiristymässä.Vaadi taan yhä tiedollisempaa ja taidollisempaa toimintaa.Itse näen, että huolimatta monista uhkakuvista ja kielteisinä pidettävistä ilmiöistätämä aika tarjoaa suuret mahdollisuudet niille, jotka osaavat hyödyntääkehityksen myönteiset ilmiöt. On selvää, että jokaisen alueen pitää integroituaympäröivään maailmaan, myös kansainvälisesti. On myös syytä muistaa, ettävaikka yritykset voivat toimia globaaleilla markkinoilla, yrityksissä toimivatihmiset asuvat jossain, elävät normaalia elämää. He tarvitsevat ehkä erilaisiapalveluja, mutta perusvaateet ovat samat. Maailman moninaisuus tarjoaamyös erilaisuuksille menestymisen mahdollisuuden. On vain löydettävä omatvahvuudet, kuten sanonta kuuluu. Edellä sanotussa ei ole ehkä mitään uutta,haluan vain innostaa ja kannustaa aktiiviseen toimintaan. Se tuottaa tulosta.Vaikka itse kunkin maakunnan liiton piirissä tai yhteistoiminta-alueittaintulee toimia itsenäisesti, on varmasti myös asioita, joissa liittojen yhteistyöyhdessä Kuntaliiton kanssa voisi olla hyödyllistä. Kuntaliiton perustaminen jasamanaikaisesti tapahtunut maakuntien liittojen syntyminen lopetti aikaisemmanperinteen yhteisistä tutkimuksista ja koulutuksesta. Luulen, että vanha jamielestäni hyväksi koettu käytäntö voisi olla toimiva nytkin, joskin varmastisovitettuna tämänhetkiseen todellisuu teen, ottamalla mukaan vaikkapa ulkomaisiapartnereita.Tarvitaanko organisatorisia uudistuksia?Nyt on kulunut jo pian kymmenen vuotta ensimmäisen maakunnan liiton perustamisesta.Koko prosessihan lähti liikkeelle maakunta- ja seutukaavaliittojenyhdistämisestä tavoitteena saada iskukykyi sempi ja taloudellisesti edullisempiorganisaatio. Tätä uudistusta oli pohdittu jo 1980-luvun alusta lähtien.Aluekehitysvastuun tulemista maakuntien liitoille sen paremmin kuin EU:njäsenyydestä ja sen seurauksista ei silloisessa perustamisvaiheessa ollut tietoa.Sittemmin tapahtunut valtion aluehallinnon uudistus, erityisesti lääninhallitustenroolin perusteellinen uudistaminen ja työvoima- ja elinkeinokeskus ten pe-
Maanmittaus 82:1 (2007) 187rustaminen, on sellaisenaan myös vaikuttanut ja vaikuttaa maakuntien liittojentyöhön.Valtiovallan puolella on ollut määrätietoista toimintaa vähin erin lisätämaakuntien näkyvyyttä suomalai sessa yhteiskunnassa. Vähämerkityksellisiäeivät ole maakuntien kylttien tuleminen läänien sijasta maakuntien rajoille.Maakunta-aluejaon huomion ottaminen myös monessa muussa toiminnassa,vaikkapa vain säätiedotuksissa on myös ollut tärkeää. Myös kansainvälisessätoiminnassa maakuntien liitot ovat nousseet keskeisiksi vaikuttajiksi. Maakuntienliittojen edustajat on nimetty Euroopan neuvoston Kunta- ja aluehallinnonkongressiin, sen aluekamariin. Vastaavasti EU:n alueiden komiteassa puoletjäsenistä edustaa maakuntia. Maakuntien liitot ovat etabloituneet myös Eurooppalaiseenalueiden järjestökenttään sen ohella, että ovat aktiivisesti mukanaEU:n aluepolitiikan toteuttamisessa ja sitä kautta luoneet suorat yhteydetEU:n komissioon jne.Yhtä kaikki tuloksena on ollut yhteiskunnallisesti paljon merkittävämmänorganisaation syntyminen mitä alun perin luultiin tai ajateltiin. Maakuntien liitotovat tänä päivänä jo varteenotettavia organisaati oita, joiden tehtäväpiirissätapahtuu ns. suuria asioita.Tästä syystä alettiin myös Kuntaliitossa pohtia pari vuotta sitten, millä tavallamaakuntien liittojen toimintaa tulisi kehittää. Jostain syystä asia ei ole vainedennyt alustavien muistioiden laadintaa pidemmälle. Toisaalta tiedetään, ettävaltionhallinnossa on ainakin yksittäisiä mielipiteitä, jotka haikailevat vanhanjärjestelmän perään, eli että aluekehitysvastuu pitäisi valtiollistaa. Jos rehellisiäollaan, niin ei kuntakenttäkään ole yksituumaisesti maakuntien liittojen toimivallankasvattamisen ja kehittämi sen takana. Tämä ei ole mitään uutta, vaan vuosienvarrella tätä asiaa olen usein ihmetellyt ja pohtinut, että miksi.Ainoana vireillä olevana lainsäädäntöuudistuksena on maakuntien liittojenvaltuustojen poliittisen tasapuolisuuden varmistaminen ja valtuuston jäsenyydenkytkeminen kunnanvaltuuston jäsenyyteen, asia jota Kuntaliiton hallitussuositteli viime kunnallisvaalien jälkeen. Tällä uudistuksella on yhtymäkohtamyös Euroopan Neuvostossa valmisteilla olevaan alueellisen itsehallinnon peruskirjaan.Kohtuuden nimissä on tässä todettava, että muutamaa poikkeustalukuun ottamatta tilanne useimmissa maakunnissa on täysin hyvä ja poliittinentasapuolisuus toteutunut.Henkilökohtaisesti pidän välttämättömänä, että Kuntaliitto yhdessä maakuntienliittojen kanssa muodostaa nopeasti selkeän käsityksen siitä, mitenmaakuntien liittoja tulisi sekä organisatorisesti että toiminnallisesti kehittää.Tiedän, että asia voi osoittautua vaikeaksi nimenomaan kuntakentän sisällä.Voisi olla perusteita tarkastella koko kunnallista aluehallintoa samanaikaisesti,varsinkin kun muiden kuntayhtymien osalta uudistuksia myös pohditaan.Maakuntien liittojen puheenjohtajien kokouksessa on käsitelty erästä Kuntaliitossalaadittua muistiota, jossa on tarkasteltu maakuntien liittojen kehittämistarpeita.Tarkasteluun on syytä ottaa niin liittoval tuustojen kuin liittohallitustenroolit ja valinnat. Maakuntien liitot saivat aluekehitysvastuun siksi, ettänäin kanavoituu alueen poliittinen tahto alueelliseen kehitystyöhön. Yhtä tärkeääon selvittää se, onko maakuntien liitoilla tosiasiallisia edellytyksiä huolehtialainsäädännön asettamista velvoitteista. Omasta mielestäni ei ole. Asiaa
188 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakärjistäen voi kysyä, voidaanko hyvinkään valmistelluilla suunnitelmilla vaikuttaariittävästi päätöksentekoon, jos toteuttamisrahat ovat muiden taskuissa.Me kaikki tiedämme, että maakuntien liittojen aseman vahvistamiskeskusteluissanousee esille kysymys valtuustojen suorista vaaleista, jota eräät kavahtavat.Samoin suurten kaupunkien taholta ainakin joissakin tapauksissa nouseeepäileviä kysymyksiä. Nähdään, että peruskunnat ovat tärkeimmät, ja niidenasemaa uhkaavia ylikunnallisia toimielimiä ei pidetä hyvänä. Omasta mielestänitällainen kysymyk senasettelu on väärä. Eikö pikemminkin pitäisi katsoa,miten kunnat ja maakunnat voivat parhaiten yhdessä toimien menestyä tulevaisuudessa.Tämä koskee erityisesti alueellista kehittämistä. Näyttää myössiltä, että aika on tuomassa sellaisia tehtäviä, joita ainakaan kaikki kunnat yksinääneivät pysty hoitamaan, vaan olisi tarvetta alueelliseen vastuunottoon. Kysymysliittyy kunta–valtio -suhteeseen, jolloin tullaan nopeasti perimmäistenkysymysten äärelle.Maakuntien liittojen rooli pitäisikin nähdä osana koko kunnallisen ja rohkenensanoa myös alueellisen itsehallinnon tulevaisuutta. Kun kunnat supistuvienvaltionosuuksien johdosta ovat joutuneet lomautta maan keskeisistäpalveluista vastuullisia henkilöitä, jota valtion puolella ei ole tarvinnut tehdä,ja kun lehdistössä on jopa kansanedustajien suulla vaadittu mm. peruskoulunvaltiollistamista, lähestytään todellista uhkakuvaa, hyvänä pidetyn kunnallisenitsehallintomme tulevaisuutta.Eivät kansalaiset välitä, kuka palvelun tuottaa, kunhan palveluja on kohtuullisestitarjolla. Näin monet väittävät. Kun otetaan huomioon tulevan kehityksenseuraukset, jolloin turvallisuutta on haettava muutoksesta, on kuntalaistenviisaampaa luottaa omiin poliittisiin vastuunkantajiin kuin yksistäänmarkkinavoimien edustajiin. Näin uskon.Itse näen maakuntien liitot suurena mahdollisuutena myös kuntien kannalta.Siksi ennakkoasenteet eivät saa olla esteenä selvittää miten maakuntienliittoja tulisi tai voisi pitkällä tähtäyksellä kehittää ja mitä mahdollisuuksiamaakuntien liittojen kaltaiset organisaatiot tarjoaisivat muidenkin alueellistentehtävien hoitoon.Myös on periaatteellisesti tärkeää, että Kuntaliitolla ja yhtä lailla maakuntienliitoilla on itsellään selvä käsitys, kuinka tätä kunnallishallinnon osaa tulisikehittää. Reagointi valtion taholta tuleviin ehdotuksiin pitäisi kääntää aloitteellisuudeksi.Eräs mahdollisuus tämän asian eteenpäinviemiseksi olisi se, josKuntaliiton hallitus asettaisi työryhmän tekemään asiasta ehdotus.Tähän liittyen rohkenen vielä ottaa erään asian esille ja se on ns. suurtenkuntien suhde maakuntien liittoihin. On katsottu, ettei maakuntien liittojen jasuurten kaupunkien välillä ole aina riittävää vuoropu helua ja yhteyttä. Jos jakun näin on tilanne, pitää sille tehdä jotain ja nopeasti. Eräänä ongelmana onpidetty sitä, että suurten kaupunkien johtavia toimihenkilöitä ei kaikkialla olekelpuutettu maakuntien liittojen hallintoelimiin. Tämän ongelman poistaisi se,jos suurissa kunnissa siirryttäisiin pormestarijär jestelmään. Tämä ratkaisisipoliittisen edustuksen määräytymisen.Minusta tuntuu, että kunnissa ja maakunnissa joudutaan muutenkin pohtimaanpoliitikkojen ja toimihen kilöiden suhdetta erityisesti silloin kun on kysymyskansainvälisestä edustautumisesta. Voimistuvalla äänenpainolla vaaditaanedustajiksi poliittisen mandaatin omaavia henkilöitä. Asia liittyy eräisiin aikai-
Maanmittaus 82:1 (2007) 189semmin koskettelemiini kysymyksiin. Niinpä voisi myös pohtia, tulisiko myösmaakuntien liitoissa siirtyä pormestarijärjestelmään.LopuksiEdellä olen kosketellut eräitä mielessäni liikkuvia ajatuksia siitä, miten maakuntienliittojen asiaa voisi viedä eteenpäin. Ollaan asioista mitä mieltä tahansa,välttämätöntä on aina ollut ja erityisesti nyt organisaatioiden jatkuvasisäinen uudistuminen. Tämä koskee myös maakuntien liittoja.Lopettaessani itse nyt maakuntien liittojen palvelun haluan kiittää kolmevuosikymmentä jatkuneesta kanssakäymisestä. Omassa työssäni ovat tänäaikana aina olleet keskeisiä maakuntien toimivallan lisääminen alueellisessakehittämistyössä, tiedollisesti ja ammatillisesti korkeatasoisen toiminnan edistäminensekä jatkuva kiinnostus maailman menoon, mitä se tuo tullessaan jamitä sen takia pitäisi ehkä tehdä.Olen saanut elää mielenkiintoisen ajanjakson, jolloin on paljon tapahtunut.Olen saanut olla mukana maakuntien roolia ja alueellista suunnittelua kehittämässäsekä viime vuosina erityisesti edesauttamassa maakuntien liittojenkansainvälistymistä. Jos paljon on tapahtunut omana työaikanani, niin paljonenemmän tulee tapahtumaan seuraavien 30 vuoden aikana.Kiitän hyvästä yhteistyöstä ja samalla toivon, että seuraajani Keijo Sahrmaninaikana yhteistyö rakenne politiikan vastuualueen kanssa nykyisestäänsyvenee ja laajenee, EU:n termejä lainatakseni. Työ maakuntien hyväksi jatkuu,vaikka tekijät vaihtuvatkin.Lopuksi haluan vielä toivottaa Teille itse kullekin intoa, sitkeyttä ja viisauttatyössänne oman maakun tanne ja sen asukkaiden hyväksi. Mielenkiintoistatehtävää ei tule puuttumaan.<strong>Seura</strong>ava päivä oli viimeinen virallinen työpäiväni Kuntaliitossa. Se kuluioman väen hyvästelyssä. Lisäksi oli pieni tilaisuus, jossa toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen, varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen ja uusi rakennepolitiikanvastuualueen päällikkö Keijo Sahrman esittivät kauniit kiitokset työstäni ja antoivatmuistolahjan. Tämän jälkeen oli eläkkeelle lähtöni kunniaksi järjestettyvastaanotto runsaalle sadalle kutsuvieraalle. Näin sain tilaisuuden sanoa hyvästitsuurelle joukolle henkilöitä, jotka olivat työelämäni aikana olleet tärkeitä. Kutsuttuinaolivat maakuntien liittojen johto, useiden valtion viranomaisten ja järjestöjenedustajia sekä Seutusuunnittelun keskusliiton aikaisia vaikuttajia sekä entisiäesimiehiäni ja vastapelureita. Vastaanottoa suunnitellessamme emme olleet ottaneethuomioon sitä, että kaikki kutsutut halusivat tervehtiä ja pitää pienen puheen,muistolahjojakin sain. Tämän johdosta vieraiden sisääntulo venyi turhan pitkäksi.Minulle oli kerrottu, että tilaisuudessa toimitusjohtaja Alanen tulee puhumaan.En ollut ajatella puheeseen vastata. Jussi-Pekan puhe oli niin satuttava, että ”palanousi kurkkuun”. Tästä syystä minun oli pakko ryhdistäytyä ja vastata lyhyestipuheeseen, vaikka vaikeaa sanojen löytäminen oli. <strong>Seura</strong>avassa on tästä itsellenitärkeästä tilaisuudesta muutama valokuva.Vastaanoton jälkeen kävin jättämässä vielä avaimet entiselle työpöydälleni.Sitten keräsin saamani lahjat, tilasin taksin ja tulin kotiin. 1.1.1960 alkanut kokopäiväinentyössäkäyntini oli päätöksessä.
190 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMaakuntajohtajat tervehtimässä.Markku Kauppinen ja Maija Pihlajamäki tervehtimässä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 191Toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen seisomassa, istumassa keskellä Varsinais-Suomenseutukaavajohtajana aikanaan toiminut Raimo Narjus sekä hänen vieressään kunnallisneuvosPentti Nykänen, Seutusuunnittelun keskusliiton viimeinen edustajakokouksenpuheenjohtaja.Varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, toinen oikealta, sisäasiainministeriön PekkaUrjanheimon, Tiina Tikan, oikealla, ja selin olevan Helena Saviojan kanssa.
192 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVasemmalla hallintosihteeri Marjatta Ruohomaa, oikealla toimistosihteeri Merja Laakso,molemmat pitkäaikaisia työtovereita.Kuntaliiton ajan jälkikäteispohdintojaKuntaliitossa toimin runsaat viisi vuotta. Tämä aika oli todella työntäyteistä, liiankinkanssa. Aikoinaan Kuntaliiton perustamista harkittaessa pohdimme Seutusuunnittelunkeskusliitossa, että ratkaisu on hyvä, pääsemme eroon ainaisestarahapulasta ja niiden lihapatojen ääreen, joissa Kaupunki- ja Kunnallisliittojenkaverit olivat saaneet olla. Tämä toive häipyi laman myötä. Eräänä päällimmäisenämuistikuvana oli se, että talous oli kaiken aikaa tiukalla eikä suuria kehittämisvarojaollut tarjolla.Muistissa ovat hyvin ne monet keskustelut, joita työajan jälkeen toimistossakävin todellisen työnarkomaanin, varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen kanssa.Itse jouduin kansainvälisen kanssakäymisen takia olemaan töissä varsin tavanomaisestilähes kello 20:een illalla. Tämä johtui siitä, että Brysselissä komissionvirkamiehet olivat useimmiten tavoitettavissa sikäläisen ajan mukaan kello 17 jälkeen.Runsas matkustaminen vaatii myös kotoisten asioiden hoitoa ja paperityötä.Siten yhteinen palaveri Kietäväisen kanssa alkoi usein kello 19 jälkeen. Omallakongilla Jaakko Meller teki myös pitkää päivää. Usein itse poislähtiessäni kehotinhäntä tekemään samoin.Pitkien työpäivien ohella päähuomio itse asioissa liittyi varsin usein kansainvälisiinkysymyksiin. EU:n jäsenyys teetti todella paljon töitä. Kyse ei ollutyksin osallistumisesta kokouksiin, vaan asioiden opiskelusta. Oli luettava paljonja perehdyttävä asioihin. Usein totesin, että jos jollakin on univaikeuksia, niin
Maanmittaus 82:1 (2007) 193EU-papereita lukemalla uni tulee helposti. Vastapainona oli se, että tämä työ olimielenkiintoista ja palkitsevaa, jos samalla pystyi välittämään tietoa eteenpäin.Erityisen antoisaksi koin toiminnan EU:n alueiden komitean ja Euroopanneuvoston CLRAE:n asioissa. Yhteistoiminta Suomen valtuuskuntien kanssa olimielekästä ja toiminnassa oli tekemisen meininki.Eniten jäi vaivamaan se, etten pystynyt viemään maakuntien liittojen asioitaeteenpäin siten, kuin olisin halunnut. Regionalismin aate ei saanut Kuntaliitossasuurta kannatusta. Syitä olen jo pohtinut aikaisemmin. Myöskään maakuntien liittojenyhteistyö ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Liitot olivat erilaistuneet jatulleet monella lailla omavaraisiksi. Kuitenkin useamman kuin kerran moni vanhaseutukaavaihminen haikaili vanhan keskusliiton aikoja. Varmasti tilanne olisi olluttoinen, jos Suomen maakuntien liitto olisi voinut jatkaa toimintaansa. Tehtiinkösilloin virhearviointi, kun päätettiin liittyä Kuntaliittoon, on vaikea sanoa. Kyllätaloudelliset realiteetit puolsivat yhden keskusjärjestön aikaansaamista, eikä entiselleliitolle olisi ollut elämisen mahdollisuutta, kuten aikaisemmin jo olen todennut.EU-jäsenyyden toteuduttua ei useille keskusjärjestöille olisi ollut tilaa.Kuntainliittojen kannalta Kuntaliiton organisaatiossa tuli ongelmaksi se, ettävain kunnat voivat olla jäseniä. Näin kuntainliitot jäivät lähtökohtaisesti alistettuunasemaan ja keskeinen hallinto valikoitui sen mukaisesti. Tämä merkitsi sitä,että maakuntien liittojen ääni jäi heikoksi. Tilanne parani hiukan sen jälkeen, kunmaakuntien neuvottelukunta korvattiin maakuntien puheenjohtajien kokouksella.Senkään kannanotoilla ei ehkä ole ollut sellaista painoarvoa kuin itse toivoin.Kuntaliiton perustamisvaiheessa kuntainliittojen keskusjärjestöjen taholtatuotiin esiin se mahdollisuus, että myös ne voisivat olla Kuntaliiton jäseniä. Vaatimustaei otettu vakavaan käsittelyyn, koska Kuntaliiton perustamisesta neuvottelija sopi vain kuntien keskusjärjestöjen johto. Eräänä perusteena kuntainliittojenjäsenyyttä vastaan esitettiin se, että tällöin korkeimpaan päättävään toimielimeenkuntapäiville tulisi aivan liian paljon osanottajia, ja että äänivallan määräytymisperusteetolisivat hankalat. Valtuuston ja hallituksen kokoonpanoa olisi myösollut vaikea säädellä. Kaikkiin näihin esitettyihin vaikeuksiin olisivat ratkaisutlöytyneet, jos halua olisi ollut. Kuntainliiton perustamisen myötä päästiin eroonkuntien keskusjärjestöissä aikanaan vaikeiksi todetuista kuntainliittojen keskusjärjestöistä.Eniten, mitä maakuntien liittojen hyväksi pystyin Kuntaliitossa tekemään,liittyi liittojen kansainvälisiin asioihin. Pystyin vaikuttamaan ja edesauttamaanliittojen hakeutumiseen Euroopan alueiden erilaisiin järjestöihin. Vaille merkitystäeivät varmastikaan jääneet itse rakennepolitiikkaan liittyneet toimet. Elinkeinojatyöllisyysasiat olivat pinnalla kaiken aikaa kuin myös tietoyhteiskunnan kehittymisenmyötä tapahtuvat alueelliset muutokset. Pyrimme tuomaan keskusteluunuutta informaatiota pienimuotoisten selvitysten ja neuvottelupäivien avulla.Ehkä koko Kuntaliiton kannalta suurimman panoksen pystyin antamaanliiton EU-asioiden hoitoon ja ylipäätään toimintaan, jolla edesautettiin maammekunnallishallintoa hyödyntämään EU-jäsenyyden tarjoamat mahdollisuudet ja ottamaanhuomioon jäsenyydestä johtuneet velvoitteet.
194 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaIII Eläkeajan touhuistaValmistautuessani eläkkeelle lähtööni eräs lääkäriystävä varoitti, etten saa lopettaatyöntekoa kuin seinään; näin tehdessäni kuolisin nopeasti. Näin siksi, että viimevuosina olivat työpäivät olleet pitkiä ja tunteja kertyi toimistossa usein 200kuukaudessa ja matkat päälle. Toiselta lääkäriltä asiaa kysyessäni hän totesi, etteitilanne ole yksioikoisesti näin. Hän sanoi, että henkilöt, jotka jäävät vastentahtoisestieläkkeelle, ovat tällaisessa kuolemanvaarassa, eivät he, joilla on eläkkeellelähtöön positiivinen asenne. Itselläni uskoin tällaisen asenteen olevan. Olin todellatyytyväinen, että selvisin hengissä eläkkeelle. Siksi työntäyteistä viime vuosienoli aherrus ollut. Myönteiseen asenteeseen vaikutti varmasti myös se, että olinjo vuosia henkisesti valmentautunut siihen, että syyskuun lopussa 1998 lopetanaktiivisen työnteon.Siten lääkärien pelottelut eivät olleet vaikuttimena siihen, että lupauduinTapio Välinoron, Kymenlaakson maakuntajohtajan pyynnöstä toimimaan kaudella1.11.1998–31.12.2000 Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liiton,CPMR:n, Itämerikomission, BSC:n, Baltic Sea Commission, puheenjohtajan HannuTapiolan erityisavustajana. Toimeksiannon taustalla olivat kaikki suomalaisetCPMR:n jäsenet. Tämän johdosta perustin toiminimen ”Talvitie Consulting”. Samallailmoitin toiminimen ennakkoperintärekisteriin ja ALV-velvolliseksi. Toiminimenperustaminen ja siihen liittynyt byrokratia osoittivat kouriintuntuvasti sen,ettei yrityksen perustaminen ole mikään yksinkertainen asia. Saamani neuvot viranomaisiltaolivat vajavaisia ja aiheuttivat turhaa luukulta luukulle juoksemista.Kokemuksena se oli siten mielenkiintoinen. Konsultiksi ryhtyessäni päätin samallasiitä, että teen näitä töitä vain kahden vuoden ajan, eikä toiminta ole kokopäiväistä,vaan kertaluokkaa päivä tai kaksi viikossa olisi sopiva työaika. Kyseessäoli siten pyrkimys pehmeään laskuun työelämästä eläkepäiville. Jätin kaikki muuttehtävät paitsi EU:n Suomen edustuston yhteydessä toimivan ”puhujarenkaan”Team Europen, jäsenyyden. <strong>Seura</strong>avassa muistikuvia keskeisimmistä konsulttitehtävistänija muista eläkeajan puuhailuista.
Maanmittaus 82:1 (2007) 195Talvitie ConsultingHannu Tapiolan erityisasiantuntijana CPMR- ja BSC-asioissaToimeksiannon mukaisesti, sen ohella että avustin Hannu Tapiolaa Itämerikomissionpuheenjohtajan tehtävissä, minun kuului pitää yhteyttä CPMR:n sihteeristöön,muihin liiton alueellisiin komissioihin ja muihin tarvittaviin organisaatioihin.Lisäksi piti seurata EU:n alue- ja rakennepolitiikan ja muiden EU:n toimienkehittymistä, joilla oli yhtymäkohtia Itämeren alueeseen. Kaikissa näissä toimissapystyin hyödyntämään aikaisempia kontaktejani.BSC:n pääsihteeri oli Tukholmassa ja hänen vastuullaan oli Itämerikomissionarkirutiinien hoitaminen. Oman ongelmakentän muodosti BSC:n jäsenkentänlaajentaminen sekä konkreettisten toimintamuotojen löytäminen, jotka takaisivatpysyvän kiinnostuksen komission työhön. Oma vastuukenttäni liittyi lähinnä asioidenorganisointiin sekä jossain määrin toiminnan ideointiin suomalaisten jäsentenkanssa.Vuoden 1998 vuosikokous pidettiin Oulussa. Tällöin komission jäsenmääräoli jo 24. Ne olivat Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta.Uusia jäseniä haluttiin myös Saksasta ja Puolasta sekä mahdollisesti Venäjältä.Oulussa hyväksyttiin komission toimintastrategia. Kokouksen yhteydessä järjestettiinmyös seminaari teemalla ”Pohjoinen ulottuvuus”. Sama teema oli esillähelmikuussa seuraavana vuonna Brysselissä järjestetyssä seminaarissa. Paikka olivalittu pitäen silmällä mahdollisuutta saada esitelmöitsijöitä ja osanottajia komissionpiiristä, missä tavoitteessa myös onnistuttiin.Syyskuussa samana vuonna Vaasassa pidetty CPMR:n vuosikokous oli myösItämerikomissiolle tärkeä tilaisuus, sillä samassa yhteydessä pidettiin komissionomat kokoukset. Ylipäätään Pohjanmaan liiton organisoima CPMR:n vuosikokousoli erinomainen saavutus. Se osoitti, että pienikin liitto pystyy tällaisen tapahtumanhoitamaan, eivätkä yksin isot ja varakkaat liitot. CPMR:n kokouksessahyväksymässä yleisessä julkilausumassa tuli pohjoinen ulottuvuus hyvin esiin.Siinä mm. pyydettiin Itämerikomissiota harkitsemaan mahdollisuutta perustaaCPMR:n yhteyteen erityinen intercommission, eli alueellisten komissioiden edustajistakoostuva ryhmä kehittelemään asiaa edelleen. Julkilausuman liitteenä hyväksyttiinmyös Itämerikomission valmistelema laajempi pohjoista ulottuvuuttakoskeva lausuma. Sen valmistelussa olin mukana ja siinä hyödynnettiin Kuntaliitonaikaisia kannanottoja. Vaasassa Itämerikomissio perusti myös erityisen aluesuunnittelutyöryhmän.Vaasan kokouksen yhteydessä aloitettiin myös alustavat neuvottelut StigÖstdahlin valitsemiseksi koko CPMR:n presidentiksi seuraavana vuonna. Tämätavoite oli kypsynyt vähin erin. Tämän asian edistämisestä tuli myös minulle erityisvelvoite.Toinen organisatorinen tavoite liittyi Itämerikomission hallinnonjärjestämiseen ajatellen sitä tilannetta, jolloin Hannu Tapiola jättää puheenjohtajuuden.Näiltä osin tavoitteeksi asetettiin se, että puheenjohtajuus sopisi hyvin
196 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallajollekin ruotsalaiselle edustajalle, mutta samalla pitäisi liiton pääsihteeriksi saadasuomalainen, ettei Ruotsin vaikutusvalta kasvaisi liian suureksi. Myöskään tanskalaistapuheenjohtajaa ei pidetty hyvänä ratkaisuna, sillä näin Itämerikomissionmielenkiinto olisi helposti siirtynyt Itämeren eteläosien asioihin. Näiden asioidentunnusteleminen oli itselleni mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. Tavoitteet olivatselkeät. Hannu Tapiolan sekä Tapio Välinoron kanssa pohdimme menettelytapoja.Paikallaan on todeta, että BSC:n ehdotuksesta CPMR:n hallitus kokouksessaan21.1.2000 Kastoriassa, Kreikassa, päätti perustaa edellä todetun ”Intercommissionon the Northern Dimension”. Komission puheenjohtajaksi nimettiinRoger Jansson Ahvenanmaalta. Tämän komission toiminnan käynnistämiseenosallistuin aktiivisesti. Käytännössä viimeisenä toimenani valmistelin komissionlähettämän kyselyn eri osapuolille, jolla pyrittiin selvittämään niiden nykyisiä yhteistoimintamuotojaItämeren alueella ja laajemminkin ajatellen koko pohjoisenulottuvuuden kattavuutta. Kymenlaakson liitto ja erityisesti Hannu Tapiola ja TapioVälinoro pyrkivät saamaan myös Pietarin ja Leningradin alueen mukaan niintämän komission kuin koko Itämerikomission työhön. Selkeät jäsenyydet eivättällöin toteutuneet, mutta kanssakäyminen alkoi ja venäläisiä osallistui myös esitelmöitsijöinäeräisiin tilaisuuksiin.Kesäkuussa 2000 pidetyssä BSC:n vuosikokouksessa valittiin AndersGustav Itämerikomission uudeksi puheenjohtajaksi. Hänen valintaansa edelsivätpitkälliset keskustelut. Useamman kuin kerran tapasin hänet pyrkiessäni saamienivaltuuksien puitteissa houkuttelemaan häntä tähän tehtävään. Lopulta hän suostui,mikä oli hyvä asia. Samaan houkutuspakettiin sisältyi ehdotus, että BSC:npääsihteeriksi tulisi Jaakko Mikkola Kymenlaakson liitosta, joka liitto ottaisi samallavastuun pääsihteerin tehtävien hoidosta. Jaakko Mikkola oli BSC:n piirissätunnettu henkilö, joka kielitaitoisena persoonana sopi työhön hyvin. Samassakokouksessa hänet valittiin pääsihteeriksi. Näin vallanvaihto Itämerikomissionhallinnossa tapahtui suomalaisten kaavailemalla tavalla ja toiminnan jatkuvuusoli turvattu.Stig Östdahlin valintaa koko CPMR:n presidentiksi edesauttoivat monet erihenkilöt käymällä keskusteluja laajalla rintamalla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta,jolloin presidentti olisi valittu Keski- ja Etelä-Euroopan ulkopuolelta. Keskeisessäasemassa oli CPMR:n taitava pääsihteeri Xavier Gisard. Hänen kanssakävin lukuisia keskusteluja, jolloin pyrin vaikuttamaan myönteisen ratkaisun saamiseksi.Taustalla oli myös taloudellisia seikkoja. CPMR ei yleensä rahoittanutpresidenttinsä matkoja, joita oli runsaasti. Näiden kulujen kantaminen yksistäänPohjanmaan liiton toimesta olisi ollut ylivoimaista. Siksi pyrin vaikuttamaan siihen,että Kuntaliitto tulisi talkoisiin mukaan, kuten sittemmin tapahtuikin. Ratkaisuoli tärkeä ja mielestäni myös aivan oikea.CPMR:n yleiskokouksessa Firenzessä 12.10.2000 Stig Östdahl valittiin yksimielisestiCPMR:n presidentiksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Kieltämättäilo oli ylimmillään suomalaisen kokousdelegaation piirissä. <strong>Seura</strong>avan päivän iltanaKymenlaakson liitto järjesti suomalaisille yhteisen illallisen. Siellä juhlittiin
Maanmittaus 82:1 (2007) 197Yhteisellä illallisella Firenzessä Hannu Tapiola antoi minulle muistolahjan.Menestyksellisen Firenzen kokouksen jälkeen tutustuttiin mm. kauniiseen Sienan toriin.Oikealla maakuntajohtaja Tapio Välinoro, keskellä kaupunginjohtaja Hannu Tapiola jaminä vasemmalla.
198 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaStig Östdahlin valintaa. Samalla se oli minun toimintani päätöstilaisuus kauniidenpuheiden ja hyvän ruuan kera. Asetetut toiminnalliset tavoitteet oli saavutettu.Edessä olivat uudet haasteet.Etelä-Pohjanmaan liiton avuksi AER:n vuosikokouksen saamiseksiSeinäjoelleMarraskuussa 1999 maakuntajohtaja Esa Latva-Rasku pyysi mukaan toimiin, joillapyrittiin saamaan Euroopan alueiden liiton, AER:n, vuoden 2000 yleiskokousSeinäjoelle. Tehtäväni oli lähinnä kansainvälisten yhteyksieni kautta toimia tavoitteenhyväksi. Erityisasemaan tulivat neuvottelut AER:n puheenjohtajan LucVan Den Branden ja silloisen pääsihteerin Hans De Belderin kuin myös liitontoimistosta vastaavan Eric Milesin kanssa. Heidät oli saatava vakuuttuneiksi siitä,että Etelä-Pohjanmaan liitto yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa on kyvykästilaisuuden organisoimaan ja että Seinäjoki on kokouspaikaksi sopiva niinhotellikapasiteetin kuin lentoyhteyksien osalta. Ottaen huomioon aikaisemminkuvaamani suomalaisten maakuntien liittojen vaikeudet AER:n jäsenyysasiassaneuvotteluasetelma oli hyvä. Tunsin kaikki osapuolet vanhastaan.Etelä-Pohjanmaan liiton virallinen esitys kokouspaikaksi oli lähetetty19.11.1999. Kirjeessä mainittiin myös minun mukanaoloni kokousjärjestelyissä.Asiasta oli oltu epävirallisessa yhteydenpidossa jo aikaisemmin. Lobbauksella olikiire, sillä asiasta päättävä AER:n yleiskokous pidettäisiin 2.–3.12.1999 LyonissaRanskassa. AER:n edustajiin pidin ennen tätä kokousta yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse.Luonnollisesti AER:lle oli toimitettu tarkat selvitykset kokousjärjestelyistä,hotelleista, lentoyhteyksistä, tulkkauksen järjestämisestä ja monista muistakäytännön asioista, jotka liittyivät ison kansainvälisen kokouksen järjestämiseen.Seinäjoen kaupunginjohtajana oli tällöin Mikko Pukkinen; hän oli myös Etelä-Pohjanmaanliiton hallituksen varapuheenjohtaja. Liiton valtuuston puheenjohtajanaoli europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski. He toimivat tahoillaan myöstässä asiassa.Valmistavissa keskusteluissa ei tullut esiin mitään kokoushakemukselle kielteisiäasioita. Tietoa hakemuksesta pyrittiin levittämään, jotta voitaisiin torjua kilpailevatesitykset. Seinäjoen etuna oli myös se, että ensimmäistä kertaa AER:nhistoriassa yleiskokous pidettäisiin Pohjoismaassa.Lyonin kokoukseen mentiin siten suurin odotuksin. Ilkka Kanerva oli AER:nhallituksen jäsen, joten hänen tehtävänään oli pitää Etelä-Pohjanmaan liiton anomuksenpuolta yleiskokousta edeltävässä AER:n hallituksen kokouksessa. Itsepyrin keskusteluihin niin monen kokousedustajan kanssa kuin mahdollista. Etusijallaolivat ennestään tutut henkilöt, joihin olin tutustunut varsinkin alueidenkomitean sekä CLRAE:n alueiden kamarin kokousten yhteydessä.Vuosikokouspaikasta päättäminen oli ensimmäisen kokouspäivän esityslistalla.Koska vastaehdotuksia ei ollut, Etelä-Pohjanmaan liiton tarjous hyväksyttiinyksimielisesti. Mikko Pukkinen kiitti luottamuksesta ja toivotti vieraat tervetulleiksiSeinäjoelle. Ainoa asia, joka jo tällöin huoletti, olivat kokouspäivät,
Maanmittaus 82:1 (2007) 1997.–8.12.2000. Ottaen huomion matkustaminen Seinäjoelle piti pääosan vieraistasaapua jo edellisenä päivänä, joka sattui oleman itsenäisyyspäivä.Oli selvää, että myönteinen päätös oli myös itselleni helpotus; ehkä olinpystynyt jollain tavoin ratkaisuun vaikuttamaan. Tämän päätöksen jälkeen alkoisitten itse varsinainen työ, kokouksen organisointi. Osallistuin eräiltä osin myöstähän toimintaan.Kokousaikataulun järjestämisessä oli otettava huomioon edellä todettu itsenäisyyspäivänsijoittuminen kokousedustajien tulopäiväksi sekä toisaalta se, että8.12. aamupäivällä piti AER:n hallitus oman kokouksensa, joten tämä aika olipääosalle kokousedustajia vapaata. Ratkaisuksi näihin aikataulukysymyksiin järjestäjätlöysivät hyvät uudenlaiset tapahtumat. Itsenäisyyspäivän illaksi järjestettiinSeinäjoen teatteriin konsertti ja sen jälkeen Seinäjoen kaupungin vastaanotto.Näin osanottajat pääsivät mukaan itsenäisyyspäivän viettoon. <strong>Seura</strong>avaksi aamupäiväksiEsa Latva-Rasku keksi ehdottaa erityisen seminaarin järjestämistä. Teemaksikaavailtiin tietoyhteiskuntaa ja sen vaikutuksia alueiden tulevaisuuteen.Helmikuussa järjestettiin Strasbourgissa kokousjärjestelyistä neuvotteluAER:n pääsihteeri Hans De Belderin ja toimistopäällikkö Eric Milesin kanssa.Organisoin tapaamisen, johon lisäkseni osallistui myös Kyösti Virrankoski.AER:n edustajat pitivät valmisteluja hyvinä. Vastaanotto itsenäisyyspäivän iltanahyväksyttiin hyvänä ideana. Sen sijaan seminaarin järjestämistä epäiltiin. Hepelkäsivät, että se varastaa pääroolin itse kokoukselta. Itse kokouksen teemaksioli valittu ”The new forms of the European governance”. Sen johdosta esitimmeseminaarin nimeksi ”The Future of Regions”, jolloin se sopisi hyvin itse kokouksenpääteemaan. Esitys hyväksyttiin. AER:n edustajat vierailivat Seinäjoellakesäkuussa. Paikan päällä he tutustuivat kokousjärjestelyihin ja kokouspaikkoihin.Vierailu sai edustajat vakuuttuneiksi siitä, että kokous pystytään toteuttamaanhyvin ja sovitulla tavalla.Minun vastuulleni tuli seminaarin ohjelman valmistelu ja niin koti- kuinulkomaisten esitelmöitsijäin hankkiminen. Monien vaiheiden jälkeen päädyttiinsiihen, että professori Krister Ståhlberg selvittää aluksi Itämeren alueella tapahtunuttaja tulevaa aluehallinnon kehittymistä. Näin haluttiin muun Euroopan väellekertoa, mitä näillä pohjoisilla alueilla on tapahtumassa. Sen jälkeen Heikki LunnasKuntaliitosta selvitti, kuinka tietoyhteiskunnan kehittyminen voi tukea Euroopanalueella alue- ja paikallishallinnon yhteistyötä. Dr. Michael MacphersonBerliinistä puhui tietoteknologian mahdollisuuksista parantaa ja kehittää kansanvaltaaja demokraattisia prosesseja. Seminaarin päätteeksi Karl Henry HaglundEuroopan komissiosta kertoi EU:n tietoyhteiskuntaohjelmasta. Seminaarin avasiEsa Latva-Rasku ja minä toimin seminaarin puheenjohtajana. Tilaisuuteen osallistuivajaa 200 henkilöä ja sen antia kiiteltiin. Esa Latva-Rasku oli organisoinutseminaarin lähettämisen suorana myös internetissä.Mahdollisuuteni toimia tämän tilaisuuden puheenjohtajana olivat uhattuna,koska aiemmin syksyllä oli todettu, että minulla on eturauhassyöpä. Se päätettiinleikata. Leikkausajankohdaksi ilmoitettiin marraskuun loppupuoli. Tällöin kysyinmahdollisuutta aikaistaa leikkausta, että voisin osallistua AER:n seminaariin.
200 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaNäin tapahtui, ja operaatio suoritettiin onnistuneesti 13.11.2000 ja pääsin puheenjohtajaksi.Itse kokous, johon osallistui virallisia edustajia noin 300, joista pääosa ulkomaisiaosanottajia, sujui ongelmitta. Ensimmäisen päivän päätteeksi valittiinAER:lle uusi presidentti. Valituksi tuli Niederösterreichin osavaltion presidenttiLiese Prokop Itävallasta.Minulle oli hyvin merkittävä ja herkkä hetki seuraavan päivän kokouksenalussa, kun uusi presidentti toivotti tilaisuuteen erityisesti tervetulleiksi CPMR:npresidentin Stig Östdahlin ja CLRAE:n alueiden kamarin presidentin Risto Koiviston.Turha kieltää, ettenkö ollut tästä historiallisena pidettävästä tapahtumastahyvilläni; olinhan välillisesti ollut vaikuttamassa siihen, että kyseiset herrat olivatnäissä tärkeissä asemissa Euroopan alueiden organisaatioiden johdossa. Molemmatpresidentit myös esiintyivät kokouksessa.Kokouksen yhteyteen oli järjestetty kolme opintomatkaa. Yhdellä tutustuttiinEtelä-Pohjanmaan huonekaluteollisuuteen, yhdellä sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluihin Seinäjoella ja maakunnassa. Kolmas käsitti kaupunkikiertoajelun,jossa erityisenä kohteena oli kansainvälisestikin tunnettu Alvar Aalto -keskus.Kokouksen jälkeiseksi päiväksi oli ohjelmassa ekskursio teemalla ”Cold anddark”. Tavoitteena oli selvittää, kuinka yhdyskunnat selviävät kylmässä ilmanalassalumesta ja muista toimintaa ehkä haittaavista tekijöistä. Tämä osa onnistuilumen puutteesta johtuen vajavaisesti. Sen sijaan toinen osio, nähdä, kuinka modernimetsäkone suorittaa puiden kaatoa eli esittää modernin teknologian käyttöäarkielämässä, onnistui hyvin.Kokonaisuutena Etelä-Pohjanmaan liitto onnistui kokousjärjestelyissä hyvineikä missään vaiheessa mitään hämminkiä syntynyt. Ylimääräiset lentovuorot jatavanomaista suurempi kalusto varmistivat matkustuksen sujuvuuden. Kokouspaikalla,Seinäjoki Areenassa, oli myös monipuolinen näyttely, jossa niin kotikuinulkomaiset alueet tekivät toimintaansa ja alueen elinkeinoelämää tunnetuksi.Suomi-tietous osanottajien piirissä lisääntyi varmasti. Etelä-Pohjanmaan liitonaloite AER:n vuosikokouksen järjestämiseksi oli ollut rohkea ja ennakkoluulotontoimenpide, vastaavanlainen, johon Pohjanmaan liitto oli edellisenä vuonnaryhtynyt CPMR:n vuosikokouksen järjestämiseksi. Molemmat tapaukset osoittivat,että pienilläkin resursseilla voidaan isotkin kokoukset hoitaa. Valtiolta saatiinrahallista tukea kummankin tilaisuuden kulujen kattamiseksi. Pääosan kuluistakattoivat isäntäkaupungit ja maakuntien liitot. Sponsoritukea saatiin elinkeinoelämältäkin.Latvian EU:n Phare/Twinning- ohjelmaa toteuttamassaSisäasiainministeriön pyynnöstä toimin Suomessa olevana projektinjohtajana sisäasiainministeriönhallinnoimassa EU:n Phare/Twinning-projektissa Latviassa.Projektin tavoitteena oli auttaa latvialaisia kaupungistumispolitiikan hahmottamisessaniin koko maahan kuin erityisesti Latgalen alueelle. Myös perehdyttäminenEU:n alue- ja rakennepolitiikkaan kuului osana tähän projektiin. Samoin piti aut-
Maanmittaus 82:1 (2007) 201taa Latgalen aluetta oman toimintansa ja hallintonsa kehittämisessä. Suomalaisenaasiantuntijana Latviassa toimi Timo Ronkainen. Projekti oli osa koko Latvianalueen kansallisen kehittämissuunnitelman laatimista. Tämä työ kesti tasan vuoden18.1.2000–18.1.2001.Minun pääasiallinen tehtäväni oli huolehtia projektin edellyttämästä raportoinnistasekä toimia puheenjohtajana Latviassa järjestetyissä projektiin liittyvissäkokouksissa. Jonkin verran osallistuin myös itse toimintaan lähinnä avustamallaTimo Ronkaista kaupungistumispolitiikan hahmottelussa niiltä osin, kuin olikommentoitava latvialaisten tekemää perustyötä. Myös pyrin olemaan hänen henkisenätukenaan silloin, kun käytännön yhteistyössä paikallisten viranomaistenkanssa tuli eteen ongelmia.Projekti oli kannaltani mielenkiintoinen. Se pystyttiin viemään loppuun sovitussaaikataulussa, ja lähes kaikki edellytetyt tehtävät myös suoritettiin. Näinpääsin käytännössä perehtymään yhden EU-projektin toteuttamiseen. Samallaopin tuntemaan minulle ennestään tuntematonta Latviaa. Opin myös sen, ettäLatgalen alueen pääkaupunki on nimeltään Daugavpils, suomalaiselta nimeltäänVäinänlinna. Sen läpi virtaava ja Riiassa mereen laskeva Daugava-joki on nimeltäänVäinäjoki. Daugavpilsin väestöstä pääosa oli venäläisiä, mikä aiheutti omatongelmansa alueen kehittämispolitiikassa. Latgalessa tuli selkeästi esiin Latvianaluehallinnon selkiytymättömyys. Valtataistelu alueen ja keskushallinnon välillätoi hyvin esiin kotoiset mittelöt. Tilanne on periaatteessa kaikkialla sama. Keskushallintohaluaa pitää ohjat käsissään. Oppi myös huomaamaan, että ministeriönEU-asioita hoitavat virkamiehet olivat kauttaaltaan hyvin nuoria, joiden työkokemusoli vähäinen. Työinto oli hyvä ja EU:n jäsenyyttä odotettiin toivorikkaana.EU:n rahoitustukea otaksuttiin saatavan runsaasti maan moninaisten ongelmienratkaisemiseksi. Tämä projekti osaltaan oli valmistava toimenpide tukien edellyttämienkehittämissuunnitelmien laatimisessa. Latviassa vastapelurina oli ympäristöministeriö,joka silloin oli vastuussa sekä aluepolitiikasta että kaavoituksesta;ratkaisu, jota meilläkin olen usein ehdottanut. Tietämäni mukaan EU-jäsenyydenmyötä tämä kytkentä purettiin, jolloin EU-ohjelmien hallinnointi kerättiin yhteenministeriöön.Viron ja Suomen aluesuunnittelu- ja kaavoitusalan yhteistyönarviointiSyys-lokakuussa 1993 olin ollut kaksi viikkoa YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestönFAO:n konsulttina yhdessä saksalaisen ja britannialaisen henkilönkanssa Virossa selvittämässä maiden palauttamista entisille omistajille. Luulen,että minun pyytäminen tähän tehtävään johtui toiminnastani FIG:n piirissä. Saamammetehtävän mukaisesti selvitimme prosessissa havaittavia ongelmakohtia.Mielenkiintoista oli todeta, että monet maiden saantiin oikeutetut eivät olleetaina tiluksistaan kiinnostuneita, varsinkin, jos kyseessä olivat peltoalueet. Maataloudenharjoittaminen ei kaikkia maan saajia kiinnostanut. Kaupunkimaisillaalueilla kunnat ja kaupungit viivyttivät prosesseja, sillä maanomistusmuutosten
202 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaepäiltiin vaikeuttavan suunniteltuja kehittämistoimia. Oli yllättävää todeta, ettävanhat maarekisterikartat olivat pääosin säilyneet. Vanhojen tilusten palauttamistavaikeutti osaltaan myös se, että kiinteistörakenne oli 50 vuodessa suuresti muuttunut.Olisi tarvittu uusjako tilanteen selkeyttämiseksi, mutta siihen ei tällöin ollutmahdollisuutta. Tämä tehtävä, jonka suoritin omalla ajallani, sattui juuri Suomenmaakuntien liiton lopettamistoimien aikoihin.Siten minulla oli jo jonkinlainen tuntuma Viron alueelliseen todellisuuteen,kun syksyllä 2000 sain ympäristöministeriöltä toimeksiannon suorittaa Viron jaSuomen ympäristöministeriöiden yhteistyön tuloksellisuutta aluesuunnittelu- jakaavoitusalalla koskeneen arvioinnin. Tehtävänäni oli selvittää noin kymmenentoteutetun projektin onnistuminen ja tehdä ehdotuksia mahdollista tulevaa yhteistoimintavarten.Vuodesta 1993 lähtien Suomen ympäristöministeriö oli tukenut yhdeksääeritasoista kaavoitushanketta. Virolaisten valitsemiin projekteihin osallistui suomalaisiakonsultteja asiantuntijoina, ei käytännön työn tekijöinä. Aluksi näilläprojekteilla haettiin kokemuksia valmisteilla ollutta Viron uutta maankäyttö- jarakennuslakia varten. Lain tultua hyväksytyksi vuonna 1995 tuella pyrittiin auttamaanlain toteuttamista. Lisäksi tuen avulla osallistui vuosittain 2–3 virolaistakaavoittajaa Suomessa järjestettyyn koulutukseen Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus-ja koulutuskeskuksessa.Arviointi edellytti käyntiä yhteistyöhankkeita koskeneissa kaupungeissa jakunnissa sekä yhdessä maakunnassa. Oli mielenkiintoista nähdä Viron kaupunkienja kuntien omat kehittämispyrkimykset. Erityisesti maaseudulla oli lähes kaikkirakentaminen lopahtanut järjestelmämuutoksen jälkeen. Viron omaksuma linjamaatalouspolitiikassa näkyi maaseudun kehitysongelmina. Vähäiset resurssit olivatjohtaneet omaperäisiin ratkaisuihin hankkeiden toteuttamisessa. Huolimattasiitä, että EU:n rahoitusta olisi ollut paljoinkin tarjolla, kuntien kiinnostus niihinoli vähäistä. He pitivät hankkeiden edellyttämää byrokratiaa aivan liian työläänäsaavutettaviin hyötyihin nähden. Myös arvosteltiin EU:n käytäntöä antaa selvitystöitäulkomaisille konsulteille, jotka vain piipahtavat maassa eivätkä perehdy syvällisestiratkaistaviin ongelmiin. Kuitenkin he ovat valmiita antamaan seikkaperäisiätoimintaohjeita asioista, joista eivät ole riittävästi perillä. Luulen, että tämäongelma on varsin yleinen monissa EU:n hankkeissa. Suomalaisten konsulttienantamaa asiantuntija-apua pidettiin pääsääntöisesti hyvänä ja tarpeellisena. Arvioinninyleinen johtopäätös olikin, että hankkeet olivat vastanneet tarkoitustaan jaettä kehitetyssä muodossa olisi yhteistyötä perusteltua jatkaa.
Maanmittaus 82:1 (2007) 203Kunta vai maakunta?Heti eläkkeelle jäätyäni Lasse Ristikartano Kunnallisalan kehittämissäätiöstä tiedustelihalukkuuttani kirjoittaa heidän Polemia-sarjaansa kirja, jossa tarkastelisinmaakuntien roolia ja esittäisin mahdollisia näkemyksiäni maakuntien ja kuntiensuhteista nyt ja tulevaisuudessa. Hetken pohdittuani suostuin hänen pyyntöönsä.Käsikirjoitus valmistui vuoden 1999 lopussa ja kirja julkaistiin huhtikuun lopussaseuraavana vuonna. Kirjan nimeksi tuli ”Kunta vai maakunta? Globalisaatio jaregionalismi”. Kirjan nimen osuva alkuosa on Lasse Ristikartanon keksimä.Kirja sai ilmestyessään tiedotusvälineissä suurta julkisuutta, jopa A-studiokäsitteli sitä ohjelmassaan. Erityisesti tiedotusvälineet nostivat esiin ehdotuksenisuorilla vaaleilla valittavista pormestareista. Kirjassa esittämääni keskeisintä ehdotusta,kuntien ja maakuntien yhteistyön kehittämistä ratkaisuksi kunnallishallinnonedessä oleviin haasteisiin, ei julkisuudessa laajemmin noteerattu.Kirjan alussa totean yhteiskunnan olevan suurten muutosten edessä ja kysyn,onko kunnallishallinto kokonaisuudessaan valmis kohtaamaan nämä muutoksetja jos, niin millä edellytyksillä. Aluksi kuvaan lyhyesti tapahtuneita hallinnollisiamuutoksia ja sen jälkeen tarkastelen varsin monipuolisesti meneillä ja edessäolevaa yhteiskunnallista kehitystä, koska mahdollisia uudistuksia ajatellen on tarpeenolla hyvä kokonaiskuva siitä, mitä tapahtuu.Kokoavana johtopäätöksenä edellä todetusta kuvauksesta esitin kirjassa sanatarkastiseuraavaa:”Kunnallishallinnon kokonaisuus uudistettavaYksittäiset kunnat ja maakunnat ovat jo nyt tehneet paljon tulevaisuutensahyväksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan yleisempiä ratkaisuja, koskakunnat ja maakunnat eivät ole irrallaan toisistaan ja muusta julkisesta hallinnosta.Ratkaisuja ei pidä etsiä vain kuntien ongelmiin, vaan samanaikaisesti jayhtälailla koko kunnallishallinnon vastuukentän ongelmiin. Ongelmien ohellaon tarkasteltava myös kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia ja sitä, millä edellytyksilläniitä voidaan hyödyntää.Tämän lähtökohdan hyväksyminen vaatii periaatteellisen asennemuutoksen.Tähän asti kunnat on nähty kaiken perustaksi. Kuntayhtymät maakuntienliitot mukaan lukien ovat olleet toissijaisia, monen mielestä jopa välttämättömiäpahoja. Selviytyminen tulee kuitenkin perustaa kuntien ja niiden yhtymienmuodostaman kokonaisuuden varaan. Tämä kokonaisuus on voimavara, jonkahyödyntäminen avaa uusia näköaloja tuleville toimintamuodoille. Tältä pohjaltaon tehtävä ajan vaatimat rakenteelliset uudistukset.Nyt jos koskaan tarvitaan toimiva strategia kunnallishallinnon uudistamiseksi.Tätä vaatimusta voi perustella myös sillä, että kuntalaiset ja kuntienpäättäjät eivät hyväksy kuntauudistusta yleiseksi ratkaisuksi eikä myöskäänmaakuntaitsehallinnon toteuttamista pidätä tavoiteltavana. Kuitenkaan nykytilanneei ole hyvä. Ei ole hyvä, jos kuntaväki kaiken aikaa elää ns. veitsikurkulla ja yrittää löytää keinoja, kuinka selvitä tästä eteenpäin edes hetkenaikaa. On löydettävä sellaisia ratkaisuja, jotka vapauttavat voimat myönteiseen
204 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatoimintaan sen sijaan että pohditaan vain, onko meidän kunnalla tulevaisuuttavai joudummeko liittymään johonkin suurempaan, vaikka sekään ei antaisivarmuutta pitempiaikaisesta menestyksestä. On löydettävä elämänuskoa vahvistaviaratkaisuja ja vältettävä alistamisen ja ahdistuksen ilmapiiri.”Kirjassa esitän tämän jälkeen oman reseptini, kuinka esittämääni tavoitteeseenpäästään. Päättelen, ettei vastaisuudessa valtio pysty enää ottamaan vastuutakuntien ja maakuntien tulevasta kehityksestä. Siksi tavoitteeksi on otettava itsehallinnonja omaehtoisuuden vahvistaminen. Itsehallinnon vahvistaminen on tarpeenniin kuntien kuin maakuntienkin tasolla, tämä on omaehtoisen kehittämisenedellytys. Tämä kaikki edellyttää valtion ja kuntien ja maakuntien välisen toimivaltajaontarkistamista sekä kuntayhteisöjen keskinäisen työnjaon kehittämistä.Esitän kirjassa, että kuntien ja maakuntien liittojen yhteistyön ja työnjaon kehittämisestälöytyvät keinot, joilla kunnat selviytyvät velvoitteistaan. Katson, ettämaakuntien liittoja on käytettävä ennakkoluulottomasti ja monipuolisesti hyväksiorganisoitaessa ylikunnallisia palveluja. Koska erilaisen alueellisen kehityksenvuoksi palvelujen kysyntä tulee vaihtelemaan suuresti, ovat alueelliset ratkaisuttarpeen. Ne mahdollistaisivat joustavat menettelytavat. Tässä ehdotuksessa näinongelmalliseksi niiden suurten kaupunkien asenteen, jotka katsovat tulevansa toimeenomin voimin. Kuitenkin myös isoilla kaupungeilla on palveluvelvoitteita,joille vasta maakunnallisuus antaa riittävän väestöpohjan. Otaksuin myös keskushallinnostalöytyvän vastusta näille ajatuksille.Päättelin, että näillä periaatteilla toimien voitaisiin laajamittaisista kuntaliitoksistaluopua. Totean, etteivät mitkään tutkimukset ole tukeneet ajatusta, ettäkuntien suurilukuisella yhdistämisellä päästäisiin todetuista ongelmista eroon.Kuntien laajamittainen yhdistäminen johtaisi harvaan asutussa ja laajojen pinta-alojenkunnissa kunnallisen itsehallinnon näivettymiseen; vaara, josta ei tänäpäivänäkään ole riittävästi puhuttu. Luonnollisesti edellä esitetty johtaisi siihen,että maakuntien liittojen toimivaltaa olisi laajennettava. Myös liittojen tulisi omaehtoisestikehittää toimintamuotojaan.Julkisuutta saanut pormestarimalli tulee kirjassa esiin, kun totean, että esittämäniuudistukset edellyttävät kansanvallan lisäämistä niin kunnissa kuin maakunnissa.Perustelen kirjassa suorilla vaaleilla valittavan kunnanjohtajan, pormestarin,tarvetta sillä, että kuntien tehtävät ovat tulossa niin moninaisiksi ja ongelmatsuuriksi, että tarvitaan nykyistä selkeämpi poliittinen johtaja. Toinen tärkeä perussyypormestarin valinnalle on ajatuksessani, että pormestarit olisivat maakuntavaltuustonitseoikeutettuja jäseniä. Näin voitaisiin saada maakuntien liittojen jakuntien vuorovaikutus toimivaksi. Tätä ratkaisua puoltaa myös se, että suorillavaaleilla valittavaa maakuntavaltuustoa on yleensä vastustettu. Kyseessä ei sitenolisi mikään puhdasoppinen maakuntaitsehallinto, vaan pragmaattinen kuntienalueellisen yhteistyön organisointi. Tanskassa äskettäin toteutetussa aluehallintojakuntareformissa on aluehallinnossa sovellettu tätä ratkaisua siten, että suorillavaaleilla valittavan regionin valtuuston ohella siellä alueella on myös pakollinenyhteistoimintaorganisaatio, jonka jäseninä ovat kuntien vaaleilla valitut pormes-
Maanmittaus 82:1 (2007) 205tarit ja puheenjohtajana regionin pormestari. Lisäksi esitin, että maakuntajohtajatvalittaisiin suorilla vaaleilla; myös maakunnat tarvitsevat poliittisen johtajan, jollaon kansalaisten antama valtakirja.Kirjan päätteeksi esitän eräitä käytännön ehdotuksia, kuinka asioita tulisiviedä eteenpäin. Perustaksi tarvittaisiin valtioneuvoston linjapäätös, jossa hahmotettaisiin,kuinka hallintomme kohtaa edessä olevat haasteet. Keskeisenä osionasiinä olisi kannanotto kunnallisen itsehallinnon ja omaehtoisen kehittämistyönvahvistamisesta sekä valtion ja kuntien tehtäväjaon tarkistamisesta. Organisatorisetratkaisut tulisi toteuttaa ensin. Kuntien ja maakuntien liittojen keskinäisiä suhteitaja työnjakoa esitin selvitettäväksi valtakunnallisesti. Samalla tulisi alueittainlähteä selvittämään palvelujen järjestämismahdollisuuksia esitetyn yleisperiaatteenpohjalta. Alueelliset selvitykset olisivat tarpeen, koska toteuttamisratkaisuttulisivat joka tapauksessa olemaan erilaisia.Kuten sanottu, kirjan pääsanoma ei liiemmin kiinnostanut. Kieltämättä vähänhymyilytti, kun maamme hallitus tuli vuonna 2005 suureen ääneen ulos kiireellisestitoteutettavalla kunta- ja palvelurakenneselvityksellä. Kysyin mielessäni,kuka oli nukkunut viime vuosina, kun selvitystyöhön ei ryhdytty silloin, kunsen tarve oli selkeästi tiedossa eikä edessä ollut mitään pikaratkaisujen tarvetta.Voi muuten ihmetellä, miksei laajemmin ole selvitetty kuntien todettua rahapulaa.Valtiohan on leikannut valtionosuuksia suuresti ja toisaalta jättänyt maksamattalupaamiaan korvauksia. Nyt kansakunta on rikkaampi kuin koskaan ennen.Siitä huolimatta ei ennen tarjolla olleisiin peruspalveluihin ole enää varaa. Tietenkintämä toteamus on vähän pelkistävä, mutta ilmeisesti rahapulan syyt ovatsuurissa työttömyys- ja valtion velan hoitomenoissa. Nämä taas johtuvat valtionomista vääristä toimista, kun lamaan suistuttiin, ja siitä yritettiin pois. Eivät kunnattehneet niitä ratkaisevia päätöksiä, ovat nyt kylläkin sijaiskärsijöitä ja maksumiehiäkuten monissa valtion lupaamissa veronalennuksissa.Yhtä kaikki olen edelleen sitä mieltä, että kuntien laajamittainen yhdistäminenei tule kuntakentän ongelmia ratkaisemaan. Alueelliset ratkaisut ovat avainpulmiin, niin vastenmielisiltä kuin ne monista tuntuvatkin.
206 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVäitöskirjan tekoonKuten edellä totesin, päätin eläkkeelle lähdettyäni tehdä konsulttitöitä kahdenvuoden ajan. Näin myös tapahtui. Oli halu päästä täysin omaksi herraksi kalenterinsuhteen. Kun kalenteri alkuvuodesta 2001 oli tyhjä, tuli tarve ajatella, entä sitten.Pelkkä lukeminen, ulkoilu ja kalastus eivät tuntuneet riittäviltä eläkepäivienpuuhailulta. Sitä kaipasi jotain sellaista, missä olisi tekemisen meininki. Tällöinväitöskirja nousi kuin itsestään esiin. Aihepiirikin oli heti mielessä. Lähipiiri yllyttitoimiin.Otin yhteyttä maanmittausosaston johtajaan, professori Kauko ViitaseenTeknillisessä korkeakoulussa ja tiedustelin hänen mielipidettään, ryhtyisinkö tekemäänväitöskirjaa. Hän suhtautui ajatukseen myönteisesti ja kehotti ryhtymääntositoimiin. Koska olin jo lisensiaatti, ei minun tarvinnut suorittaa mitään tenttejä,ainoastaan väitöstutkimus tarvittiin.Tutkimusideani liittyi tietoyhteiskunnan kehittymisen alueellisiin seurausvaikutuksiin.Erityisesti halusin selvittää kehittyvän tieto- ja viestintäteknologian(Information and Communication Technology, ICT) vaikutuksia tässä kehityksessä.Syy oli hyvin yksinkertainen. Alueelliseen kehitykseen on kautta aikojenvaikuttanut keskeisesti liikennemuotojen ja liikenneverkkojen kehitys. Auto onehkä parhain esimerkki siitä, mitä jokin liikenneväline on merkinnyt yhdyskuntakehitykselle.Nyt päättelin analogisesti, että koska tieto- ja viestintäteknologianvälineiden käytön synnyttämä tietoliikenne on myös eräs liikenteen muoto, niin sevastaavasti voisi johtaa myös alueellisiin muutoksiin. Olin tästä aiheesta kirjoittanutHelsingin Sanomiin vuonna 1984 artikkelin otsikolla ”TietoyhteiskunnanSuomi on hyvää vauhtia muotoutumassa”. Työelämässä olin organisoimassa muutamaatätä teemaa käsitellyttä tutkimusta, mutta mitään selkeää vastausta ei näissäselvityksissä oltu saatu. Siksi asia vaivasi edelleen.Väitöskirjassa on tutkimustehtävä ja tutkimuksen tavoitteet ilmaistu seuraavasti:”Kuten edellä ilmeni, tietoyhteiskunnan kehityksen eräänä keskeisenä muutosvoimanaon nopeasti kehittyvä tieto- ja viestintäteknologia ja sen soveltaminen.Teknologian soveltamisesta syntyvää tietoliikennettä voidaan nimensämukaisesti pitää eräänä liikennemuotona. Perinteisten fyysisten liikennemuotojenkehittymisen on katsottu vaikuttaneen merkittävästi myös alueelliseenkehitykseen, alue- ja yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen ajan saatossa.Tässä tutkimuksessa otaksutaan analogisesti, että kehittyvä tieto- ja viestintäteknologiaja sen hyväksikäyttö tulee uutena liikennemuotona ajan ja tietoyhteiskunnankehittymisen myötä vaikuttamaan alueelliseen kehitykseen, ja ettätämäkin liikennemuoto tulisi ottaa kaavoituksessa huomioon. Tämän otaksumantutkiminen on tutkimuksen tehtävä.Tutkimuksen tavoitteina on selvittää– perinteisten liikennemuotojen kehittymisen ja alueellisen kehityksen välisiäsuhteita sekä alueellisen suunnittelun roolia liikenteen suunnittelussa,
Maanmittaus 82:1 (2007) 207– esitettyjä käsityksiä tietoyhteiskunnasta ja sen kehitykseen keskeisesti vaikuttavantieto- ja viestintäteknologian alueellisista vaikutuksista ja merkityksestäkaavoitukselle,– maamme kaavoittajien käsitykset tieto- ja viestintäteknologian ja sen hyväksikäytönvaikutuksista alueiden, yhdyskuntien ja maaseudun fyysiseen rakentumiseensekä kaavoitukseen ja– kaavoittajien käsityksissä mahdollisesti ilmeneviä eroja kaavoittajien koulutustaustan,suunnittelutehtävien tai iän ja sukupuolen perusteella.Ensimmäisen tavoitteen selvittäminen muodostaa tapahtuneesta kehityksestäsaatavan perustan arvioida liikenteen ja alueellisen kehityksen suhteita.Toinen tavoite muodostaa tutkimuksen teoreettisen perustan. Kirjallisuudessaesitetyt kannanotot tietoyhteiskunnasta ja tieto- ja viestintäteknologian alueellisistavaikutuksista ja niiden merkityksestä kaavoitukseen antavat perusteettutkia tämän tietämyksen valossa maamme kaavoittajien käsityksiä näistä asioista.Koska kysymyksessä on vielä vähän tutkittu asiakokonaisuus, on teoreettistenhavaintojen empiirinen testaaminen tärkeää.Kolmannen tavoitteen mukaisesti on tärkeätä saada tietää, miten kaavoittajatnäkevät tieto- ja viestintäteknologian merkityksen alueelliseen kehitykseenvaikuttavana tekijänä ja mitä mahdollisuuksia tapahtuva kehitys heidän mukaansavoisi antaa suunnittelulle ja millä edellytyksillä.Syynä kaavoittajien valintaan kyselytutkimuksen kohteeksi on se, että kaavoittajatovat keskeisessä asemassa maamme alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisessä.Alueellisessa suunnittelussa aktiivisesti mukana olevat joutuvatkaiken aikaa tekemisiin tapahtuvien maankäyttömuutosten kanssa. Kaavoittajatkohtaavat alueelliset kehitystrendit ensimmäisten joukossa, joten heillä onniistä ensikäden tietoa, ja siten myös hyvät mahdollisuudet havaita orastaviakehityssuuntia. Kaavoituksessa on näin myös mahdollisuus uusien virtaustenhyväksikäyttöön ja kielteisiksi koettavien ilmiöiden haittavaikutusten lieventämiseen.Siksi kaavoittajien käsityksillä näistä asioista on suuri merkitys.Kaavoittajien taustatietojen perusteella suoritettavan tarkastelun tehtävänäon täydentää kolmanteen tavoitteeseen saatua vastausta tutkimalla, kuinkayksituumaisia kaavoittajien käsitykset ovat, vai onko niissä varteenotettaviaeroja. Tätä selvitystä puoltavat monet seikat. Kaavoitukseen osallistuu erilaisenkoulutuksen omaavia henkilöitä, sekä naisia että miehiä, myös eri-ikäisiä.Maamme kaavajärjestelmässä eri kaavojen ja siten myös kaavoittajien tehtävätvaihtelevat. Maamme eri alueilla ja erilaisissa kunnissa kaavoituksen haasteetovat erilaisia.”Tutkimuksen tekstiosan kirjoittamisen aloitin 25.5.2001. Painatusluvan väitöskirjallesain 27.1.2003. Väitöstilaisuus oli 28.3.2003. Kunnallisalan kehittämissäätiömyönsi tutkimusta varten apurahan. Väitöskirjan nimeksi tuli ”Tieto- javiestintäteknologiasta uusi näkökulma kaavoitukseen”; nimi oli esitarkastajanatoimineen professori emeritus Pekka V. Virtasen muotoilema. Toisena esitarkastajanatoimi tekniikan tohtori, arkkitehti Pentti Tuovinen. Vastaväittäjinä olivat
208 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaAsianosaiset yhteiskuvassa väitöstilaisuuden jälkeen, oikealta Christer Bengs, Pekka V.Virtanen, Kauko Viitanen ja itse. Kuva: Raimo Laurén.professori Virtanen sekä professori Christer Bengs. Kustoksena toimi professoriKauko Viitanen, joka oli ollut myös työni ohjaaja.Tutkimuksen tekeminen edellytti laajaa perehtymistä alan kirjallisuuteen,josta sain työn teoreettisen perustan. Myös paneutuminen perinteisten liikennemuotojenkehitykseen maassamme ja niiden vaikutukseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseenoli mielenkiintoinen tutustuminen maamme historialliseen kehitykseen.Tutkimuksen empiirisen osan muodosti maamme kaavoittajille lähettämänikyselyn vastausten analysointi. Tämä kysely oli näin jälkikäteen ajatellen aivanliian laaja, mutta sain sentään 310 vastausta niiltä 800 kaavoittajalta, joille kyselynlähetin. Vuoden 2002 lämmin kesä meni tutkimustulosten analysoinnissa.Tutkimuksessa tuli esiin, että tieto- ja viestintäteknologian soveltamisen alueellisetvaikutukset voivat olla hyvin moninaisia ja koskettaa lähes kaikkia inhimillisenelämän ja toiminnan aloja. Periaatteelliselta kannalta on tärkeä huomatase, että tietoyhteiskunnan alueellisia vaikutuksia pohdittaessa nousee esiin kaksimerkittävää näkökulmaa. Ensinnäkin tieto- ja viestintäteknologia määrittää sijainti-käsitteenuudella tavalla tai tuo tähän käsitteeseen uuden näkökulman. Näinsiksi, että etäisyys- ja aikatekijä muuttuvat entiseen verrattuna. Uusi teknologia
Maanmittaus 82:1 (2007) 209mahdollistaa tiedon välittämisen sijainnista riippumatta ja nopeasti. Siten toimintojensijoittumisen vapaus ainakin periaatteessa lisääntyy. Tavanomaisen fyysisentilan rinnalle tulee virtuaalinen tila. Myös paikallisuus ja globaalisuus kohtaavat.Toiseksi, tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa uusien toimintamuotojensynnyn ja toimintojen uudelleenorganisoinnin. Tuotanto ja palvelut voidaanjärjestää uudella ja tehokkaammalla tavalla, ja toisaalta ihmiset ja organisaatiotvoivat muuttaa aikaisempia käyttäytymismuotoja. Näistä katsotaan seuraavan uusiaalueellisia ratkaisuja, sillä vaikutukset koskevat kaikkia keskeisiä alueiden jayhdyskuntien toimintoja. Alueellisen kehityksen kannalta nousevat siten keskeisiksikysymyksiksi miten, missä ja minkälaisessa ympäristössä tulevaisuudessatehdään työtä, asutaan ja toimitaan ja kuinka uudet toimintatavat muuttavat oleviarakenteita. Näiden asioiden tutkiminen on ylipäätään ollut vielä varsin vähäistä.Tässä yhteydessä todettakoon vain lyhyesti, että alueelliset vaikutukset voivatliittyä eri toimintojen uusien sijaintipaikkojen samoin kuin asuinpaikan valintaan.Ehkä tyypillisimpänä esimerkkinä tällaisesta kehityksestä ovat ns. callcenterit eli palvelukeskukset, jotka välittävät tietoa uuden teknologian keinoin.Tällaisia palvelupisteitä on sijoitettu paikkoihin, joissa on ollut edullista koulutettuatyövoimaa sekä kohtuuhintaisia toimitiloja tarjolla. Aivan samoin uusi teknologiamahdollistaa yhä laajemman kotona työskentelyn jne. Uudet toimintatavatovat meille kaikille tulleet parhaiten eteen pankkipalvelujen radikaalissa muutoksessa.Uusi teknologia on tämän mahdollistanut. Kotoa käsin voimme hoitaa, eiainoastaan pankkiasioita, vaan myös monia muita tarpeita, kuten varata kirjankirjastosta, ostaa kirjoja, vakuutuksia ja erilaisia lippuja jne.Monet tutkimukset edellä sanotun lisäksi kuin myös kaavoittajien kannanototpuoltavat käsitystä, että tietoyhteiskunta tuo tullessaan myös alueellisia muutoksia.On otettava huomioon, että vasta viimeisten 10–15 vuoden aikana uusi ICteknologiaon ollut laajemmin käytössä. Siten suurimmat muutokset ovat edessä.Tätä käsitystä voi perustella maamme sillä, että menneet suuret taloudelliset kaudet,maatalous-, teollisuus- ja palveluyhteiskunnat, loivat itseään varten omat alueellisetrakenteensa. Maatalousyhteiskunnassa maaseutu oli elämän focus. Teollistuminentoi muassaan kaupungistumisen, joka on jatkunut palveluyhteiskunnanaikana. Liikennejärjestelmien kehityksellä on ollut tapahtuneeseen suuri vaikutus.Aivan samoin voi analogisesti päätellä, että tietoliikenne eri muodoissaan on nytsuuri alueelliseen kehitykseen vaikuttava tekijä.Myös on syytä todeta, että parhaillaan maassamme on menossa merkittävätuotantorakenteen muutos ja siitä johtuva työpaikkojen ja asutuksen uudelleenryhmittyminenkohdatakseen tietoyhteiskunnan haasteet. Selkeämpää todistettatietoyhteiskunnan tulemisen alueellisista vaikutuksista ei liene olemassa. Tokikehitykseen vaikuttaa ICT:n ohella monet muut asiat, kuten väestörakenne. Globalisaatiosellaisenaan on tietoyhteiskunnan tuote. Ilman ICT:tä ei maapalloistuminenolisi mahdollista siinä laajuudessa, kuin nyt tapahtuu. Mitkä alueellisetmuodot tietoyhteiskunta maassamme saa, on vaikea sanoa, koska alueellisen kehityksenkuva on epäselvä. Tärkeää kuitenkin on, että kehityksen tutkimukseenkiinnitettäisiin huomiota nykyistä enemmän ja että erityisesti kaikessa alueellises-
210 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasa suunnittelussa uusiin mahdollisuuksiin kuin myös uhkiin varauduttaisiin, silläalueelliseen kehitykseen pystyy vaikuttamaan. Tällöin on kuitenkin oltava perilläkehitykseen vaikuttavista voimista, muuten vaikuttaminen ei onnistu.Toistamatta tutkimuksen päätelmiä laajemmin totean vain, että tutkimuksenperusteltuna johtopäätöksenä pidin sitä, että tieto- ja viestintäteknologia vaikutuksineenon otettava kaavoituksessa huomioon alueelliseen kehitykseen vaikuttavanatekijänä. Tutkimustulosten perusteella sisällytin väitöskirjaan myös joukonsuosituksia, joiden toteuttamisella voitaisiin edistää tietoyhteiskunnan ja erityisestitieto- ja viestintäteknologian huomioonottamista kaavoituksessa. Suositustenytimet olivat seuraavat:Ensimmäinen suositus: Tieto- ja viestintäteknologiasta uusi näkökulma kaavoitukseen.Tieto- ja viestintäteknologia osana tietoyhteiskunnan kehittymistä on otettavakaavoituksessa huomioon alueelliseen kehitykseen vaikuttavana tekijänä.Kaavoituksesta vastuullisten on tämä tiedostettava. Yhtä lailla ICT- infrastruktuurija sen kehittäminen on sisällytettävä selkeäksi osaksi kaavoitusta.Toinen suositus: Tutkimusta tehostettava.Tieto- ja viestintäteknologian ja sen käytön alueellisia seurauksia ja mahdollisuuksiakoskevaa tutkimustoimintaa on tehostettava. Tällöin on otettava huomioonmyös meneillä olevan yhteiskunnallisen kehityksen seuraukset, kutenICT:n myötä kehittyvät uudet toimintatavat, uudet elämäntavat sekä ICT:tähyväksi käyttämällä saatavat alue- ja yhdyskuntataloudelliset säästöt ja maakunnilleja kunnille tarjoutuvat uudet toimintaedellytykset.Kolmas suositus: Uusia suunnittelumenetelmiä ja -malleja kehitettävä.Tieto- ja viestintäteknologian ja sen käytön alueellisten vaikutusten ymmärtämiseksija käsittelemiseksi kaavoituksessa on tarpeen kehittää uusia suunnittelumenetelmiäja -malleja.Neljäs suositus: ICT:n merkitys otettava huomioon alan koulutuksessa.Tietoyhteiskunnan kehittymistä ja tieto- ja viestintäteknologian sekä sen hyväksikäytönalueellisia seurauksia ja kaavoituksen vaikutusmahdollisuuksiatässä muutosprosessissa käsittelevää koulutusta on järjestettävä käytännönkaavoittajille sekä tarvittaessa täydennettävä korkeakoulujen ja yliopistojenkoulutusohjelmia tällaisella koulutuksella.Viides suositus: Lainsäädäntöä ja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteitatäydennettävä.Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteetkaipaavat täydentämistä tietoyhteiskunnan kehittymisen sekä tieto- ja viestintäteknologianja sen käytön alueellisten vaikutusten huomioon ottamiseksi.Väitöskirjan valmistuttua tein sen perusteella pyynnöstä artikkelit kolmeenkotimaiseen ja yhteen ulkomaiseen lehteen. Lisäksi tein tutkimuksesta englanninkielisenlyhennelmän, joka julkaistiin Teknillisen korkeakoulun internetsivuilla
Maanmittaus 82:1 (2007) 211elektronisena julkaisuna. Mitään suurta kiinnostusta ei työ sittemmin ole aiheuttanut.Ainoastaan yhden esitelmän olen kotimaassa sen perusteella pitänyt. Luulenkin,että tutkimusaihe ei vielä kiinnosta, vaikka syytä olisi. Itselleni tutkimuksentekeminen oli miellyttävä kokemus. Tuntemukseni esitin väitöskirjan alkusanojenlopussa seuraavasti:”Väitöskirjan laatiminen eläkepäivinä on osoittanut henkisesti rikkaaksi kokemukseksi.Myös se, etten pyrkinyt tekemään väitöskirjaa heti lisensiaatintyönjälkeen, on kohdallani ollut oikea ratkaisu. Väitöskirjan laatimisessa ovat olleetsuureksi hyödyksi työnaikaiset kokemukset. Eläkeläistä eivät myöskäänsido eivätkä rajoita työtehtävistä mahdollisesti johtuvat riippuvuudet.Tulevaisuuden asiat ovat minua aina kiehtoneet. Tämä tutkimus jättää minutrauhaan kaksi vuosikymmentä askarruttaneesta kysymyksestä, onko tieto-ja viestintäteknologialla alueellisia vaikutuksia vai ei. Kaikki ei selvinnyt,jotain kuitenkin.”En malta olla puuttumatta viime aikoina julkisuudessa esitettyihin mielipiteisiin,joissa tuomitaan eläkeläisten väitöskirjatyöt turhina yliopistojen ja korkeakoulujenresursseja vievinä puuhasteluina. Asioita voi tarkastella myös toisista näkökulmista.Eläkeläisillä voi olla paljon työelämään liittyneitä kokemuksia ja havaintoja,joiden väitöskirjamainen tutkiminen voi olla hyvin hyödyllistä. Eläkeläiset eivät oleriippuvuussuhteessa mihinkään ja voivat siten vapaasti käsitellä asioita. Toiseksiomaan kokemukseeni perustuen en usko, että eläkeläisten väitöskirjojen teko vaatiikovin paljon resursseja opinahjoilta. Tietenkin ohjaajan aikaa kuluu jonkin verrankeskusteluihin ja tekstien lukemiseen ja kommentointiin, myös muu henkilöstö voijoutua osallistumaan työhön jollain tavoin. Luulen kuitenkin, että nämä vaivat ovatpieniä verrattuna siihen rahalliseen tukeen minkä opinahjo saa suoritetusta väitöskirjasta.Eläkeläisten tieteellisiä pyrkimyksiä tulisi päinvastoin tukea. Näin heidänhenkistä kapasiteettiaan voitaisiin käyttää sopivasti hyväksi. Luulenkin, että tällaisetkommentit liittyvät paljolti näkemykseen, että eläkkeelle siirtyneet vaietkoon, heidäton syytä nopeasti työyhteisöissä unohtaa. Eläkeläiset voivat kuitenkin olla hyväja käyttökelpoinen resurssi, ei niinkään entisissä tehtävissä, joista on hyvä ottaa etäisyyttä,vaan jossain muussa yhteydessä, jossa eläkeläisten kokemukset, tiedot sekätaidot voisivat olla hyvinkin käyttökelpoisia. Suomessa ei vielä kuitenkaan osatakäytännössä hyödyntää eläkeläisten tarjoamaa potentiaalia. Ehkä paljon puhuttutyövoimapula tuo tilanteeseen muutoksen.Vastaväittäjäksi kaksi kertaaVäitöskirjan tekeminen ja tekniikan tohtorin arvon saaminen aiheutti sen, ettäkeväällä 2004 sain kunnian toimia vastaväittäjänä kahdessa väitöstilaisuudessa.Ensimmäinen väitöstilaisuus oli 16.4.2004, jolloin tarkastettiin tekniikan lisensiaattiOlli Ahllundin väitöskirja ”Maanomistajan asema ja vaikutusmahdollisuudettilusjärjestelyissä, erityisesti Pedersöressä isojaosta nykypäivään”. Tilaisuus oliTeknillisessä korkeakoulussa maanmittausosastolla. Kieltämättä hiukan epäröin
212 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasuostumusta professori Kauko Viitaseen pyyntöön. Onneksi suostuin, tilaisuus olimiellyttävä kokemus. Toinen väitöstilaisuus oli viikko tämän jälkeen, 23.4.2004.Silloin meitä vastaväittäjiä oli kaksi, tekniikan tohtori Timo Lindborg toisena, kuntarkastettiin tekniikan lisensiaatti Seppo Raatikaisen väitöskirja ”Pienevän infrastruktuurinsuunnittelu ja hallinta”. Tilaisuus pidettiin Kajaanissa, Oulun yliopistonpuitteissa. Tällöin en jännittänyt enää yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.Mielenkiintoisia elämän kokemuksia olivat molemmat tapahtumat.Vastaväittäjän rooli ei ole yksin seremoniallinen, vaikka normaalisti tilanneon se, että kun tutkija on päässyt väitöstilaisuuteen asti, niin silloin tutkimus myöshyväksytään. Vastaväittäjän on perehdyttävä tehtyyn tutkimukseen varsin tarkoinja etsittävä kohtia, joista lisäkysymysten esittäminen olisi tarpeen. Itse omaksuinsellaisen menettelyn, etten pyrkinyt ilkeilemään, vaan halusin saada tutkimuksestaväitöstilaisuudessa esiin oleellisen pyrkien tutkijan kanssa sellaiseen vuoropuheluun,että tilaisuuden kuulijat myös pääsisivät perille siitä, mistä tutkimuksessa onkysymys. Siten tutkimuksen perehtyminen vei runsaasti aikaa, pitihän teos lukeaainakin kaksi kertaa tarkoin läpi ja samalla pohtia asioita, joista väitöstilaisuudessaolisi hyvä keskustella. Korkeakoulut ja yliopistot eivät tätä työtä tunnu oikeinarvostavan, koska 430–500 euron palkkio vastaväittäjälle tuntui todella huvittavalta.Toki jokainen voi lukea meriitikseen tällaisen tapahtuman.Promootion tärkein hetki. Kuva: Jukka Uotila.
Maanmittaus 82:1 (2007) 213Promootio huipensi tohtoriksi tulemisenTeknillinen korkeakoulu järjesti 9.9.2005 juhlallisen tohtoripromootion, johonolin päättänyt osallistua. Tilaisuus oli vähällä mennä ohitse, koska kuukautta ennen,7.8., sain aivohalvauksen. Sen seurauksena jouduin sairaalaan. Vasen jalkaja käsi olivat aluksi täysin toimintakyvyttömiä. Onneksi halvaus ei vaikuttanutpuheeseen eikä näköön. Myös ajatus kulki. Sanoin sairaalassa, että minut pitääsaada kuukaudessa jalkeille, että pääsen em. promootioon. Näin tapahtui, vaikkaen ilman kepin antamaa tukea pystynyt tällöin vielä kävelemään. Tiedustellessanirehtorin sihteeriltä Maija Roitolta, että voiko tällainen liikuntarajoitteinenpromootioon osallistua, hän rohkaisi tulemaan todeten, että siellä tulee olemaanyksi rullatuolissa oleva. Sanoi samalla, ettei meidän tarvitse mennä korokkeelletohtorinhattua noutamaan, vaan että me voimme istua eturivissä ja promoottoritulee tuomaan hatun päähämme. Näin tapahtui. Siitä on todisteena oheinen kuva.Promoottorina toimi professori Pekka Hautojärvi, jonka tunsin ennestään. Hän onympäristöministeriön kansliapäällikkö Sirkka Hautojärven puoliso.Tapahtuma oli kyllä vähän voimille ottava, sillä olin tällöin vielä sairaalahoidossaja sieltä parin päivän kotilomalla. Hoitava lääkäri antoi luvan osallistua, jaoma tukijoukko huolehti asioiden sujuvuudesta. Sen ohella korkeakoulun vahtimestaritvarmistivat kävelyni turvallisuuden. Promootion jälkeen osallistuin vieläiltajuhlaan. <strong>Seura</strong>avana päivänä palasin takaisin sairaalaan jatkamaan kuntouttamistani.Jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen, että tilaisuuteen osallistuin, vaikkaoma toimintakykyni olikin vajavainen.
214 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKuvassa olen lasteni perheiden kanssa vappulounaan jälkeen vuonna 2007. Vasemmallatyttäreni Tuija ja miehensä Tuomas Saastamoinen sekä heidän poikansa Otsovasemmalla ja Aarne. Oikealla poikani Tuomo ja vaimonsa Katri Räikkönen-Talvitiesekä heidän poikansa vanhimmasta nuorimpaan Pyry, Ilmari ja Onni.Kellomaisesti vasemmalta ylhäältä vaarinpäiväläiset kesällä 2007, puutarhan kivikkokukkia,veneilyä ja keväällä 2007 saamani 2,3 kg meritaimen. Ennätykseni on 4,6 kg.
Maanmittaus 82:1 (2007) 215Ei vain kirjoittamistaMikäli terveyttä riittää, on eläkeläisellä hyvät mahdollisuudet toteuttaa asioita,joihin työelämä ei välttämättä anna aina mahdollisuuksia. Lisääntynyt vapaa-aikatarjoaa erityisesti erilaisille harrastuksille sekä sosiaaliselle kanssakäymiselle,matkustaminen mukaan lukien, paremmat mahdollisuudet. Toisaalta eläkeläistenpalvelut saattavat olla hyvin kysyttyjä vaikkapa lastenlasten riennoissa. Näinmyös itseni kohdalla.Kuvan porukan saaminen samanaikaisesti paikalle onnistuu harvoin. Joseläkeläisellä on aikaa, niin työssäkäyvillä on kiireitä sitäkin enemmän. Yhteisestävappulounaasta on kuitenkin yritetty pitää kiinni jo vuosia. Tiettyjä traditioitakuuluu myös joulun yhteyteen. Samoin kesäisin yritetään löytää aika yhteisellekuha-aterialle.Lastenlapsille järjestän vuosittain erityisen vaarinpäivän. Sen ohjelmastavastaa kukin pojista vuoronperään. Kun kyseessä on vain poikia, on ohjelmastatullut tähän mennessä liikuntapainotteinen. Päivään kuuluu aina myös yhteinenruokailu.Kesäisin kotona puutarhanhoito ja usein myös myyrien torjunta vaatii aikansa.Kesämökkiä ei minulla ole. Mökkeilytarpeen voin tyydyttää vierailemallaystäväni Maija Salevan kesäasunnolla Kustavissa. Koska asun meren äärellä, ovatveneily ja kalastus luonnollisia harrastuksia. Helsingin ja Espoon edustan merialueon yllättävän hyvä kalastusalue. Keväisin ja syksyin on aika pyytää tyrskytaimenta,syksyisin myös ahventa. Kesäisin uistellaan kuhaa. Olen myös vähänharjoitellut perhokalastusta osallistumalla poikani ja hänen vanhimpien poikiensakanssa Pohjois-Norjan lohijoille suuntautuneille elokuisille kalastusmatkoille.Kesäisin ulkoilu, erityisesti kävely, kuuluu harrastuksieni piiriin. Varsinkinnyt, kun käveleminen aivohalvauksen jälkeen ei vielä suju ihan luontevasti, onharjoittelu tarpeen. Ylipäätään fyysisen toimintakyvyn elvyttäminen ja ylläpitoedellyttää viikoittaisia erityistreenejä. Talvisin ovat murtomaahiihto ja lasketteluolleet harrastuksen kohteita. Laskettelu vaatii nyt vielä varovaista uudelleen opiskelua.Runsailla kulttuuririennoilla en voi ylpeillä. Lueskelen ja maailman menoakylläkin seuraan. Matkustamistakaan en ole unohtanut. Harkitsen myös vielä palaamistatutkimuksen pariin.
216 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaIV YhdistyselämääTyöelämän ohella osallistuin myös eräiden järjestöjen toimintaan puheenjohtajana.<strong>Seura</strong>avassa on kuvaus tästä toiminnasta oleellisilta osin. Tärkein näistä järjestöistäoli maanmittarien kansainvälinen järjestö, FIG. Lyhenne tulee liiton ranskankielisestänimestä ”Fédération International des Géomètres”. Liiton englanninkielinennimi on paremmin tunnettu ”International Federation of Surveyors”.FIG-osuus on eräiltä osin varsin seikkaperäinen, varsinkin Suomen FIG Bureauntoiminnan osalta. Näin siksi, että olen halunnut dokumentoida tämän kauden tapahtumat.Käsittelen kuitenkin aluksi toimintaani Maanmittausinsinöörien liitossa,sen jälkeen FIG:n roolia elämässäni ja lopuksi vielä toimintaani Lehtisaariseurassa.Toimintani Maanmittausinsinöörien liitossaMaanmittausinsinöörien liitto, MIL, on Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastoltavalmistuneiden diplomi-insinöörien etu- ja palvelujärjestö. Kyseessä onlukumäärältään pieni ammattikunta, jonka edustajat toimivat hyvin monenlaisissatehtävissä. Perinteisesti ammattikuntaa on pidetty maanmittauslaitoksen piirissätoimivina henkilöinä, johtuen maanmittarien ensimmäisistä tehtävistä kiinteistöjakartastoasioiden hoitajina. Yleisnimike maanmittari kuvaa tänä päivänä huonostiammattikunnan edustajien toimenkuvaa. Tehtäväkenttä on nykyisin varsinmonipuolinen ja työnantajina ovat pääosin muut kuin perinteinen maanmittaus<strong>laitos</strong>.Maanmittauslaitoksen palveluksessa on tällä hetkellä ammattikunnasta noin30 %, muun valtionhallinnon palveluksessa on 10 %, kunnissa ja kuntainliitoissa20 %, yksityisellä sektorilla 30 % ja loput opetuksen ja tutkimuksen piirissä.Edellisestä johtuu, että maanmittari-nimike soveltuu lähinnä maanmittauslaitoksenpalveluksessa oleville, muut ovat kiinteistöinsinöörejä, geodeetteja, erilaisiakaavoittajia, kiinteistöjohtajia jne. Uutta yleisnimikettä on etsitty pitkään, muttasellaista ei ole löytynyt.Työnantajien monipuolisuudesta johtuen on ollut tärkeää saada liiton hallitukseenerilaisen ammattitaustan omaavia henkilöitä. Ilmeisesti tästä syystätulin valituksi liiton hallituksen varajäseneksi vuosiksi 1971–1973, toimihanseutusuunnittelun piirissä suuri joukko maanmittausalan diplomi-insinöörejä.Puheenjohtajana toimi tällöin kansanedustaja Pentti Mäki-Hakola. Tällöin merkittävinkeskustelunaihe liittyi siirtymiseen taksapalkasta kuukausipalkkaan ns.jakomaanmittarien töissä. Mitään merkittävää panosta en tällöin pystynyt liitontoimintaan antamaan.MIL:n puheenjohtajana 1979–1981Tauno Talvion pyynnöstä suostuin vuonna 1979 ehdokkaaksi liiton hallituksenpuheenjohtajaksi. Käytäntö oli ollut, että toimivan puheenjohtajan tulee etsiä itselleenseuraaja. Tulin valituksi ja toimin puheenjohtajana kolme vuotta.
Maanmittaus 82:1 (2007) 217Luonnollisesti pyrin kautenani kehittämään liiton toimintaa. Ensimmäisiätoimenpiteitä oli perustaa liittoon kansainvälisten asiain toimikunta. Virikkeenätälle oli se, että toimin tällöin FIG:n piirissä. Toimikunnan tehtävänä oli koordinoidaFIG:ssä ja Pohjoismaissa tapahtuvaa toimintaa. Alkuvaiheessa oli vaikeuksialiiton sihteeritehtävien hoidossa. Sihteeriksi valittiin vuonna 1979 aluksi SeppoIhalainen, mutta hän luopui tehtävästä varsin pian ja hänen jälkeensä sihteerintehtävät otti vastaan energinen ja uudistushaluinen Leo Lillandt. Osa-aikaisenatoiminnanjohtajana aloitti vuonna 1981 Henrik Wickström.Toimikauteni keskeisinä asioina voin pitää oman kiinteistötoimiston perustamistavuonna 1980, liiton 90-vuotisjuhlien järjestämistä vuonna 1981 sekäpäätöstä hakea FIG:n vuoden 1990 kongressin järjestämisvastuuta ja osa-aikaisentoiminnanjohtajan palkkaamista.Kiinteistötoimisto Suomen maanmittausinsinöörit OyMuistiinpanoista löysin tiedon, että idea oman kiinteistötoimiston perustamisestasyntyi 12.12.1979. Ilmeisesti idean isä oli Leo Lillandt. Taustalla oli ajatus, ettäMIL:n tulisi toimillaan edistää maanmittarien ryhtymistä myös kiinteistöasioidenhoitajiksi, jolloin kiinteistövälitys olisi eräs toiminnan lohko. Ajatusta perusteltiinmonilla kansainvälisillä esimerkeillä ja sillä, että maanmittareilla on hyvä alanlainsäädännön tuntemus. Kiinteistöasiat muutenkin ovat keskeisesti koulutuksessaesillä, mukaan lukien kiinteistöjen arviointi. Toisaalta taustalla oli mahdollisuussaada sitä kautta varoja liiton toiminnan tukemiseen. Tavoitteiden tärkeys oliedellä mainittu, edistää ammattikunnan siirtymistä myös kiinteistöasioiden hoitajiksija toissijaisesti varojen hankkiminen liitolle.Asiat edistyivät siten, että MIL:n hallitus perusti pienen työryhmän hoitamaanidean valmistelua. Porukkaan kuuluivat minun lisäkseni Leo Lillandt jaMatti Seppä. Esitys tuli 21.3.1980 Tampereella pidetyn vuosikokouksen ratkaistavaksi.Muistan elävästi, kun esittelin hanketta kokoukselle. Totesin, että kysymyksessäon riskialtis hanke, jossa voimme menettää kaikki liiton varat. Vuosikokoushyväksyi hankkeen yksimielisesti. Sen jälkeen perustettiin KiinteistötoimistoSuomen Maanmittausinsinöörit Oy. Pääosan osakkeista merkitsi liitto, muttamyös liiton jäsenet merkitsivät niitä. Toimiston avajaisia vietettiin 23.4.1981 jaensimmäiseksi toimitusjohtajaksi oli marraskuussa 1980 palkattu ekonomi HannuTalasterä. Itse toimin aluksi yhtiön hallituksen puheenjohtajana.Alku ei ollut helppoa. Niinpä toimitusjohtaja Talasterä päätti siirtyä muihintehtäviin toukokuussa 1981 ja hänen tilalleen palkattiin Leo Lillandt. SamallaLillandt jätti MIL:n pääsihteerin tehtävät. Osapäiväiseksi toiminnanjohtajaksipalkattiin 1.10.1981 Henrik Wickström. Jätin kiinteistötoimiston hallituksen puheenjohtajuudenkeväällä 1983. Katsoin yhtiön toiminnan kehittyneen sellaiseksi,että tarvittiin asiantuntevampi hallituksen puheenjohtaja. Siksi valittiin PaavoMarttila. Kiinteistötoimisto laajensi sittemmin toimintaansa huoneistovälityksestämyös rakentamiseen. Valitettavasti toiminta ei kuitenkaan muodostunut riittävänkannattavaksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen MIL päätti yhtiön toiminnan lopetta-
218 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallamisesta joskus 1980-luvun puolessa välissä. Jouko Peltola on kirjoittanut MIL:n100-vuotishistoriikissa tästä yritystoiminnasta seikkaperäisesti.Jälkikäteen ajatellen kiinteistöyhtiön perustamisella saavutettiin ensimmäinentavoite, eli tänä päivänä maanmittausalan diplomi-insinöörejä on runsaastimukana erilaisissa kiinteistötehtävissä, ja alan koulutusta on myös suunnattu senmukaisesti. Toinen tavoite, varojen hankkiminen liiton toiminnan tukemiseen eisen sijaan onnistunut. Sen sijaan toteutui Tampereella esittämäni uhkakuva, menetettiinpääosa omista varoista. Asia on mieltäni monta kertaa vaivannut, muttaonneksi yhtiön perustamispäätös tehtiin yksimielisesti ja se tiedostaen, että näinvoi käydä.MIL:n 90-vuotisjuhlat 23.10.1981Aikakirjojen mukaan MIL:n perustava kokous oli pidetty Hämeenlinnassa4.8.1880. Liiton perustamisajankohtana on kuitenkin pidetty 3.3.1881, päivämäärää,jolloin senaatti vahvisti yhdistyksen säännöt. 90-vuotisjuhlien pääjuhlapidettiin yliopiston juhlasalissa ja sen jälkeen oli maa- ja metsätalousministeriTaisto Tähkämaan ja sisäasiainministeri Johannes Koikkalaisen järjestämä vastaanottosekä illalla Kalastajatorpalla iltajuhla. Näistä juhlista ei olisi tarpeen kirjoittaa,elleivät ne olisi johtaneet asioihin, joilla oli suuri vaikutus myös omaanelämääni.Olin onnistunut saamaan FIG:n silloisen presidentin, sveitsiläisen HerbertMatthiaksen, mukaan juhliin. Tunsin hänet hyvin, koska olin tällöin FIG:n kaavoituskomissionpuheenjohtajana. Edellisenä iltana hakiessani hänet lentokentältäMatthias kertoi, että esittäessään seuraavana päivänä juhlassa FIG:n tervehdyksen,hän tulee esittämään, että MIL hakisi oikeutta järjestää FIG:n kongressivuonna 1990. Tietäen kongressin järjestämiseen liittyvät vaikeudet ja taloudellisenvastuun, yritin torjua hänen ajatuksensa. Taisin osittain menettää yöuneniasiaa pohtiessani. Hän itsepäisenä henkilönä ei kuitenkaan siitä luopunut, vaan toiesityksensä juhlassa julki. Tervehdyksessään Matthias mm. mainitsi seuraavaa:”Muistakaamme, että Maanmittausinsinöörien liitto viettää tänään kaksikertaistasyntymäpäivää, sillä vuonna 1956, 25 vuotta sitten, syntymäpäiväsankari liittyiFIG:n jäseneksi. Eikö olisi ihana, kannatettava ajatus hakea kauniiseen maahanneFIG:n vuoden 1990 kongressin isännyyttä, josta päätetään vuonna 1982 Hollannissapidettävässä 49:nnessä FIG:n pysyvän komitean kokouksessa.” Mitä tämänjälkeen seurasi, kerron FIG-osuuden yhteydessä.Tilinpäätös MIL:n puheenjohtajuuskaudestaJälkikäteen arvioiden voin todeta, että kaudellani oli yritystä kehittää ja monipuolistaaliiton toimintaa. Kiinteistötoimiston perustamisideaa pidän edelleen hyvänä,sen toiminta herätti ammattikunnan näkemään uusia työmahdollisuuksia. Neovat käytännössä myös toteutuneet. Sen sijaan liiton taloutta ei pystytty kohentamaan,vaan pikemminkin päinvastoin, sillä riskit realisoituivat. Myös osapäiväi-
Maanmittaus 82:1 (2007) 219sestä toiminnanjohtajasta on sittemmin jouduttu luopumaan. Selkeä myönteinenanti on tullut myös kansainvälisen toiminnan aktivoitumisessa, niin liiton kuin senjäsenten piirissä.
220 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaToimintani FIG:n piirissäMikä on FIG?FIG on maanmittarien kansainvälinen järjestö, jonka varsinaisina jäseninä ovateri maiden maanmittarien kansalliset liitot. FIG:n perustivat Ranskassa vuonna1878 seitsemän eurooppalaista maanmittarien kansallista liittoa. Liiton jäseniä onkaikista maanosista. Omana aikanani jäsenliittoja oli noin 60, lähes yhtä monestamaasta. FIG:n tavoitteena on toimia ammattikunnan jäsenten puolesta, edistääalan tutkimusta ja koulutusta, välittää tietoa uusista keksinnöistä ja työmenetelmistäsekä edistää keskinäistä vuorovaikutusta ja pitää yhteyksiä muihin alaa lähelläoleviin järjestöihin ja kansainvälisiin organisaatioihin.FIG:ssä ammatillinen toiminta on organisoitu erityisten komissioiden puitteissa,jotka edustavat ammattikunnan eri toimintalohkoja. Omana aikanani komissioitaoli yhdeksän. FIG järjesti aikaisemmin joka kolmas vuosi kansainvälisenkongressin. Nyt kongressiperiodi on neljä vuotta, mikä alkoi Suomen kaudella.Kongressin ohjelman tuottivat eri komissiot. Kongressin yhteydessä kokoontuimyös liiton yleiskokous, joka päätti mm. sääntömuutoksista ja ratifioieräät vuosittain järjestettävän ns. pysyvän komitean, vuosikokouksen päätökset.Vuosikokouksen asialista koostui pääosin hallinnollisista asioista. Oheisohjelmanaoli ammatillisia asioita käsitteleviä seminaareja. FIG oli aikanani kolmikielinen.Kaikki asiakirjat tuotettiin englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Kokouksissaoli myös simultaanitulkkaus näillä kielillä. Keskeinen tiedonvälittäjä oli kaksikertaa vuodessa julkaistava Bulletin.Aikanani FIG:llä ei ollut pysyvää toimistoa eikä pysyvää henkilöstöä. Hallintooli organisoitu kongressikausittain. Liiton toimintaa johti Bureau, hallitus,joka koostui presidentistä, kolmesta varapresidentistä, pääsihteeristä, taloudenhoitajastaja kongressijohtajasta. Bureaulla oli myös siihen kuulumaton sihteeri.Lisäksi kullakin komissiolla oli puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri.Nelivuotiskaudeksi valittava FIG:n presidentti tuli siitä maasta, jossa seuraavakongressi pidetään, yksi varapresidenteistä oli tuleva presidentti, yksi oli edellisenkauden pääsihteeri ja muut jäsenet tulivat siitä maasta, jossa seuraava kongressipidetään. Menettelyllä pyrittiin turvaamaan jatkuvuus liiton toiminnassa. Komissioidentoimihenkilöt valittiin vapaasti, kuitenkin siten, että he edustaisivatmahdollisimman monia eri maita. FIG:n toimisto siirtyi aina presidentin mukanamaahan, jossa seuraava kongressi järjestettäisiin. FIG:llä oli Hollannissa toimivakansainvälinen maarekisteriasioita tutkiva ja niistä tietoa välittävä pysyvä toimisto,OICRF. Liiton arkistoa hoiti englantilainen jäsenliitto RICS.FIG:n talous perustui pääosin jäsenmaksuihin. Kulloinenkin Bureau pyrkiluonnollisesti löytämään muita tulolähteitä, koska jäsenmaksut eivät olisi mahdollistaneettehokasta toimintaa. Kaikki henkilöt, lukuun ottamatta Bureaun hallinnollistasihteeriä, toimivat palkatta. Kongressien ja vuosikokousten järjestämisentaloudellinen vastuu oli isäntäliitolla. Osa kuluista katettiin osanottomaksuilla.Suuri kuluerä tuli kolmikielisen simultaanitulkkauksen järjestämisestä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 221Ensimmäiset kosketukseni FIG:henEnsimmäistä kertaa tulin tietoiseksi FIG:n olemassaolosta, kun loppuvuodesta1964 MIL:n taholta tiedusteltiin mahdollisuutta saada Lapin seutusuunnitteluakuvaavaa materiaalia seuraavana vuonna Roomassa pidettävään FIG:n kongressinyhteyteen tehtävää Suomen näyttelyä varten. Suostuimme pyyntöön. Näyttelyävarten teimme kaksi karttaa, joissa kuvattiin Lappia ja laadittua Lapin seutusuunnitelmanrunkosuunnitelmaa.Toisen kerran FIG tuli esiin vuonna 1971, jolloin osallistuin ECE:n työryhmäntoimintaan, joka valmisteli maaseutualueiden kehittämistä koskenutta seminaaria.Työryhmän saksalaisena jäsenenä oli Richard Meyer. Kuultuaan, että olenmaanmittari koulutukseltani, hän kertoi olevansa myös maanmittari ja sillä hetkelläFIG:n pääsihteeri, ja että saksalaiset olivat parhaillaan järjestämässä samanavuonna Wiesbadenissa pidettävää FIG:n kongressia. En silloin arvannut, että tulentapaamaan FIG:n merkeissä kyseisen henkilön useasti. Wiesbadenin kongressiinen osallistunut.Komissio 8:n tehtävissäSuunnittelukomission varapuheenjohtajaksiKeväällä 1974 MIL:n FIG-asioista vastuussa ollut Kalevi Kirvesniemi soitti jatiedusteli halukkuuttani asettua ehdolle FIG:n kaavoitusasioita käsittelevän komissionvarapuheenjohtajaksi. Toimikausi olisi kolmivuotinen 1976–1978. Asiaratkeaisi samana vuonna Washington D.C.:ssä pidettävässä FIG:n kongressissa.Hän kertoi, että Suomi on saanut oikeuden järjestää FIG:n pysyvän komitean kokousvuonna 1975 Helsingissä. Tämän johdosta olisi nyt hyvät mahdollisuudetsaada suomalainen ensimmäistä kertaa jonkin komission puheenjohtajistoon. Varapuheenjohtajuusmerkitsisi käytännössä sitä, että sen kauden jälkeen valittaisiinpuheenjohtajaksi.Asiaa pohdittuani suostuin pyyntöön. Tulin sittemmin valituksi tähän tehtävään.Ensimmäinen FIG:n kokous, johon osallistuin, oli Helsingissä vuonna1975 järjestetty pysyvän komitean PC-kokous. Siellä tapasin komission tulevanpuheenjohtajan, amerikkalaisen Georg Bestorin ja muita FIG:n johtohenkilöitä.Tässä kokouksessa minulla ei ollut varsinaista muuta roolia kuin perehtyä asioihinja tutustua ihmisiin. Bestorin kanssa keskustelimme kyllä mahdollisesta roolistanivuonna 1977 Tukholmassa pidettävässä FIG:n kongressissa. Virallisten asioidenohella Helsingin kokouksesta on jäänyt mieleeni eräs tapahtuma. IstuessammeHotelli Kalastajatorpan aulassa Georg Bestorin kanssa komission asioista keskustellentuli paikalle kanadalainen Charlie Weir ja sanoi kokoavansa joukkoaillalliselle Pyöreään saliin ja kutsui meidät mukaan. Meitä oli kaikkiaan noin parikymmentähenkilöä seurueessa. Kun laskun aika koitti, hämmästyksekseni parihenkilöä kiisteli siitä, kumpi saa laskun maksaa. Weir sen hoiti. Tällöin ajattelin,että olen tainnut joutua väärään seuraan, ei minulla olisi edellytyksiä tällaiseentoimintaan.
222 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaFIG:n Tukholman kongressi 6.–14.6.1977Tukholman kongressi, jonka teema oli ”Earth-Limited Resources of Man”, oliosaltani ensimmäinen kongressi, johon osallistuin. Se oli tärkeä tapahtuma. Näinsain tuntumaa siihen, kuinka komission asioita käytännössä hoidetaan. Komissio8:n puheenjohtaja Georg Bestor oli valmistanut kongressiin komission ohjelman.Komissiolla oli kaikkiaan yhdeksän erillistä kokousta, istuntoa, joissa pidettiinyhteensä 24 esitystä. Kunkin komission esitelmät olivat erillisissä painetuissa julkaisuissa.Mielenkiintoista oli todeta, että Ruotsin FIG Bureau oli evännyt erääneteläafrikkalaisen laatiman esityksen sisällyttämisen kaavoituskomission ohjelmaan.Harjoittelin puheenjohtajan tehtäviä toimimalla yhden istunnon puheenjohtajana.Myös osallistuin komissiossa käytyyn keskusteluun tulevista tehtävistä,jotka pitäisi ottaa huomioon suunniteltaessa seuraavan vuonna 1981 pidettävänMontreuxin kongressin ohjelmaa. Tällöin päätettiin, että erityisesti huomiota tulisikiinnittää seuraaviin neljään asiakokonaisuuteen: toiminnallisten, sosiaalisten,ympäristöllisten ja taloudellisten näkökohtien väliset konfliktit kaavoituksessa,selkokielisten suunnittelujulkaisujen tekeminen, keskeisimmät edessä olevat ongelmatja niiden käsittely kaavoituksessa, esimerkiksi energiaa säästävät kaavoitusratkaisut,sekä suunnittelu kehitysmaissa.Kongressissa tulin virallisesti valituksi komissio 8:n puheenjohtajaksi. Kolmivuotinentoimikausi alkaisi 1979 ja päättyisi 1981. Varapuheenjohtajaksi valittiinHubert Rak Puolasta. Ruotsalaisen FIG:n presidentin Carl-Olof Ternrydinjälkeen FIG:n presidentiksi tuli sveitsiläinen Herbert J. Matthias samaksi toimikaudeksikuin komission puheenjohtajat. Matthias oli ollut yhtenä varapresidenttinäRuotsin FIG Bureaussa.FIG:n 100-vuotisjuhlakokous Pariisissa 1978Vuonna 1978 pysyvän komitean kokous oli Pariisissa. Samalla pidettiin FIG:n100-vuotisjuhlat. Itse juhlista on jäänyt mieleen se, että juhlaillallinen piti ollaVersaillesin linnan Peilisalissa. Pahaksi onneksi kaksi viikkoa ennen juhlia jokuräjäytti pommin mainitussa salissa ja illallinen siirrettiin kaupunkiin Conciergeriehin.Ehkä pommista johtuen Ranskan silloinen presidentti Valéry Giscard’Estaing ei lupauksestaan huolimatta osallistunut tilaisuuteen. Pääjuhlassa esiintyiRanskan silloinen yliopistoministeri Mme Saunie-Seite, jonka puheesta jäimieleen kohta, jossa hän totesi, että ”tietääkseni maanmittarien ammattikunta onmaailman toiseksi vanhin”.Vuosikokouksessa esiinnyin ensimmäistä kertaa esittäessäni komission puheenjohtajanGeorg Bestorin pyynnöstä komissio 8:n toimintaraportin. Siinä keskityttiinMontreuxin kongressia edeltävien toimien esittelyyn.Komissiopuheenjohtajuus ja Montreuxin kongressi 1981Vuoden 1979 alusta siirtyi vastuu komissio 8:n asioista minulle. Olin monellatavalla innoissani tästä tehtävästä. Ensinnäkin halusin toimillani markkinoidakaavoitusta myös maanmittarien ammattikunnan piirissä, koska kiinnostus tähän
Maanmittaus 82:1 (2007) 223oli ylipäätään vähäistä. Tämä tosiasia rajoitti myös komitean aktiivista toimintaa.Toiseksi, näin komission toiminnan mahdollisuudeksi edistää kaavoitusmenettelynkehittämistä vastaamaan ajan haasteisiin. Tämä tavoite sopi hyvin yhteenoman päätyöni kanssa. Olin kertonut Seutusuunnittelun keskusliiton hallitukselletästä luottamustoimesta ilmoittaen, että tulen hoitamaan tehtävän omalla ajalla.Pyynnöstä sain luvan käyttää keskusliiton henkilöstöä konekirjoitustehtävissä.Komissiopuheenjohtaja sai FIG:ltä vuosittain 1 500 Sveitsin frangia. Niiden käytöstäsai puheenjohtaja päättää. Itse käytin rahat kirjelomakkeiden ja kirjekuorienpainattamiseen ja muihin juokseviin kuluihin. Matkakustannukset maksoin pääosinitse, kerran sain Suomen Akatemialta matka-apurahan. Komission päätehtävänäoli valmistella ohjelma seuraavaan kongressiin. Komissiolla ei ollut mitäänerillisiä työryhmiä, kuten eräillä muilla komissiolla oli. Montreuxin kongressinteema oli ”The FIG responds to its international mission”.Komission sihteeriksi sain professori Willy Schmidin Sveitsistä. Halusinsveitsiläisen sihteerin, joka olisi hyödyllinen paikallisissa kongressijärjestelyissä.Presidentti Matthias avusti sihteerin etsinnässä. Hän piti sveitsiläistä sihteeriähyvänä ajatuksena. Näin olisi mahdollisuus markkinoida kaavoitusta myös sveitsiläisillemaanmittareille yhtenä varteenotettavana toimintalohkona.Tammikuussa 1979 lähetin kaikille jäsenliitoille ja komissio 8:n yhdyshenkilöillekirjeen, jossa kerroin tulossa olevasta kongressista ja pyysin ehdotuksia kongressissapidettäviksi esityksiksi Tukholmassa päätettyihin teemoihin liittyen.Heinäkuussa Brnossa pidetyssä vuoden 1979 vuosikokouksessa saatoin raportoida,että sillä hetkellä oli tiedossa 16 esitystä kymmenestä maasta. Lisäksisuunnittelimme yhteisiä istuntoja komissio 7:n kanssa, joka käsitteli maanjakojamaaseudun kehittämisasioita, sekä arviointiasioita käsittelevän komissio 9:nkanssa. On syytä mainita, että pyrin myös tällöin saamaan paremmat yhteydetFIG:n ja YK:n kanssa. Olin saanut lupauksen, että YK:n Geneven toimistosta tuleeyksi puhuja kertomaan ns. Habitat-ohjelmasta. Raportissani esitin myös, ettäFIG:n tulisi aktiivisesti pyrkiä osallistumaan tarkkailijana YK:n järjestämiin alaakoskettaviin kansainvälisiin seminaareihin.Heinäkuussa Edinburghissa pidetyssä vuoden 1980 vuosikokouksessa kerroin,että komissio tulee saamaan 25 esitystä 18 maasta Montreuxin kongressiin.Komissio tulee pitämään viisi omaa istuntoa ja osallistuu aikaisemmin mainitsemiiniyhteisiin istuntoihin komissioiden 7 ja 9 kanssa. Raportissa pohdin myöskomission toiminnan jatkuvuutta. Olisi tärkeä saada työryhmiä, jotka toimisivatkongressien myös välillä. Työryhmien esteenä oli pääosin se, ettei asiasta kiinnostuneillaollut taloudellisia mahdollisuuksia osallistua matkustamista edellyttävääntoimintaan, sillä vain harvoin työnantajat olisivat olleet halukkaita huolehtimaannäistä kuluista. Toinen mahdollisuus olisi käyttää näitä vuosikokouksia aikaisempaaenemmän myös ammatillisten asioiden käsittelyyn.Edinburghin raportissa toistin Brnossa tekemäni ehdotuksen FIG:n edustajiensaamisesta YK:n järjestämiin alaa koskettaviin seminaareihin. Lisäksi esitin,että FIG:n tulisi liittyä jäseneksi YK:n piirissä toimivaan ”The Habitat InternationalCounciliin”. Tämä neuvosto edusti kansalaisjärjestöjä tavoitteena edistää
224 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallayhteistyötä asuinyhdyskunta-asioissa. Neuvosto liittyi YK:n asuinyhdyskuntakomissionHabitatin toimintaan. Kongressin ohjelmaan olin saanut myös toisenYK:n edustajan, tohtori D.C.I. Okpalan UNCHS:sta Nairobista. Hän puhui kaupunkisuunnittelustaNigeriassa.Montreuxin kongressiohjelman valmistelu kohtasi käytännössä monia ongelmia.Kirjeenvaihto puhujien kanssa olikin vilkasta. Puhujat olivat myöhässäpainettavan tekstin valmistelussa, tekstit oli harvoin laadittu annettujen ohjeidenmukaisesti eikä kaikkiin sisältynyt lyhennelmiä kaikilla kolmella kielellä. Nämäpuutteet oli korjattava.Olin kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Saimme kaikkiaan 23 esitystä19 maasta ja neljästä maanosasta. 19 niistä esitettiin omissa viidessä istunnossaja neljä muiden komissioiden kanssa järjestetyssä yhteisistunnossa.Omissa istunnoissa paperit esitettiin seuraavien kolmen teeman puitteissa:toiminnallisten, sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten näkökohtien yhteensovittaminenkaavoituksessa, tehokas keskustelu ja vuorovaikutus kaavoituksessaja yhteiskunnassa vallitsevat keskeiset kaavoitukseen liittyvät ongelmat.Ensimmäisessä osiossa korostettiin kaavoituksen yhteen sovittavaa rooliaottamalla huomioon erilaisia näkökohtia ja pyrkien niiden välisten konfliktienratkaisemiseen. Toisessa osiossa korostettiin yhä tärkeämmäksi tulevaa vuorovaikutustakaavoituksen eri osapuolten, kuten kaavoittajien, päätöksentekijäin jakansalaisten välillä. Kolmannessa osiossa kiinnitettiin huomio moniin ajankohtaisiinkaavoitusta koskettaviin haasteisiin kuten liikenneverkkojen kehittämiseen,kaupunkiuudistamiseen sekä energiaa säästäviin kaavoitusratkaisuihin.Osa esityksistä oli todella hyviä. Kiinnostus 8. komission istuntoihin oli varsinhyvä. Istunnoittain osanottovaihtelu oli 30–90 henkilöä. Kaikkiaan 300 eriihmistä osallistui näihin istuntoihin.Toisessa istunnossa sattui suurta huomiota saanut välikohtaus. Eteläafrikkalaisenprofessori D. Pagen esityksen jälkeen alkaneessa keskustelussa ensimmäisenpuheenvuoron käytti eräs nuori sveitsiläinen mies, joka hyökkäsi rajustikuultua esitystä vastaan ja syytti siitä, että eteläafrikkalaisen apartheidiä kannattavanesitys ylipäätään oli kongressin ohjelmaan hyväksytty. Muistan olleeni varsinhermostunut hänen vuodatustaan kuunnellessani. Harkitsin jopa hänen mikrofoninsasulkemista, mutta pidin oikeana, että hän sai purkaa tuntonsa. Kokoussalineturivissä istui viisi ilmeisesti afrikkalaista mustaa edustajaa. Puheenvuoron esittäjäsai kuulijoilta, myös etupenkkiläisiltä, raikuvat aplodit. Sen päätyttyä pyrinrauhoittamaan kiihtyneen tunnelman. Käytin itse varsin pitkän ja seikkaperäisenpuheenvuoron, jossa selostin kongressin tarkoitusperiä sekä menettelyä, kuinkatämä esitys oli ohjelmaan tullut. Kerroin, että olin kysynyt FIG:n presidentiltäMatthiakselta hänen kantaansa tähän esitykseen ja sen sisällyttämiseen ohjelmaan.Tätä olin kysynyt muistaen Tukholman tapauksen, jossa eteläafrikkalaista esitystäei oltu hyväksytty. Matthias ilmoitti, että paperi voidaan hyväksyä. Kyseessä oliFIG:n jäsenen tekemä ammatillinen esitys eikä mikään apartheidiin liittyvä asia.Korostin sitä, että FIG ei ole poliittinen vaan ammatillinen järjestö. Sanoin, ettäjos alamme puhua politiikkaa niin siitä keskustelusta ei tule loppua. Täällä olem-
Maanmittaus 82:1 (2007) 225me oppimassa ammatillisesti uusia asioita. Sitä varten kongressi on järjestetty. Enenää muista kaikkia sanakäänteitä, joita käytin. Lopettaessani puheenvuoron, sainmyös raikuvat aplodit. Myös etupenkkiläiset taputtivat. Sen jälkeen avasin keskustelunasiasta uudelleen. Odotin ehkä viisi sekuntia ja ilmoitin, että keskusteluasiasta on päättynyt, ja siirryttiin seuraavaan esitykseen.Professori Pagen esitys oli otsikoitu ”The Physical Framework for Developmentof the Kavango, a Developing Territory in Namibia”. Tutkiessani esitystätotesin sen ammatilliselta kannalta mielenkiintoiseksi eikä sitä esityksen laadunpuolesta voinut hylätä. Etelä-Afrikan tilanne siihen aikaan oli kyllä maailmanlaajuisestiesillä, mutta tiedeyhteisöstä ei maata oltu suljettu ulkopuolelle. Joissakinmaissa sikäläisille oli vaikea saada viisumia.Tieto tapahtuneesta välikohtauksesta levisi nopeasti kongressin piirissä. Olinsekä hämilläni että tyytyväinen kun moni tuntematon tuli kiittämään tavasta, jollaolin asian hoitanut. Jouduin antamaan seikkaperäisen selityksen presidentti Matthiakselletapahtuneesta. Sveitsin maanmittarien liitto piti asian merkeissä nopeankokouksen, jossa nuhdeltiin puheenvuoron esittäjää ja edellytettiin, että hän tuleepyytämään minulta anteeksi menettelyään. Sveitsiläisten menettelyn taustalla olimaan tärkeänä pidetty neutraliteetti, ja siksi tapahtunut oli vastoin maan yleistäsuvaitsevaisuutta. Puhuja tulikin pyytämään menettelyä minulta anteeksi. Totesinhänelle, että anteeksipyyntö on kannaltani turha, sillä jokaisella on oikeus ilmaistaajatuksensa. Löimme kättä päälle, ja asia oli poissa päiväjärjestyksestä. Käytäväkeskusteluissasiihen kyllä moni läsnä olleista vielä palasi. Tapaus oli minulle hyvinopettavainen. Olin myös tyytyväinen siitä, että olin onnistunut laukaisemaanvaikean tilanteen.Kongressin päätösistunnossa oli tapana hyväksyä eri komissioiden laatimatpäätöslausumat. Oma komissioni valmisteli ne erillisissä kokouksissa, joihinkaikki halukkaat olivat tervetulleita. Komission tulevalle puheenjohtajalleHubert Rakille päätöslauselmat olivat tärkeitä, sillä niissä hahmotettiin myöstulevaa toimintaa. Päätöslauselmien yleisessä osassa esitettiin, että komissionnimeä yksinkertaistettaisiin ja viitattaisiin myös eri hallinnollisilla tasoillatapahtuvaan suunnitteluun (pitihän seutusuunnittelijan siitä huolehtia). Myösesitettiin, että Bureau selvittäisi, kuinka FIG voi nimetä edustajiaan tärkeisiinYK:n kokouksiin, sillä selvityksieni mukaan FIG:llä oli jo silloin konsultatiivinenasema YK:n Talous- ja sosiaalineuvoston (Economic and Social Council)luettelossa, ja että Bureau tutkisi mahdollisuutta saada FIG:lle pysyvä osoite.Nyt Bureaun vaihtaessa paikkaa, silloin joka kolmas ja pian joka neljäs vuosi,oli vaikeuksia turvata postin kulun luotettava jatkuvuus. Sähköpostia ja internetiäei silloin valitettavasti vielä ollut.Ammatillisissa päätöslausumissa kiinnitettiin huomiota seuraavassa kongressissakäsiteltäviin teemoihin: alueellisten tietojärjestelmien kehitykseen, luonnonvarojenhyödyntämiseen ja suojeluun kaavoituksessa, kaavoituksen suhteeseenmuihin suunnittelumuotoihin ja pitkän tähtäyksen suunnitteluun epävarmassa tulevaisuudessa.Lisäksi todettiin komission tiedostavan tarpeen saada kehitysmaitakoskeva suunnittelu paremmin esille komission työssä.
226 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKongressi valitsi FIG:lle uuden Bureaun kaudeksi 1982–1984. Presidentiksivalittiin professori Vassil Peevsky Bulgariasta, sillä seuraava kongressi vuonna1983 olisi Sofiassa. Bulgarian jälkeen Bureau siirtyisi Kanadaan, jossa vuoden1986 kongressi pidettäisiin. Tämän johdosta Bulgarian Bureaun yhdeksi varapresidentiksivalittiin Charlie Weir, Kalastajatorpan illallislaskun maksaja, joka tulisiolemaan Kanadan Bureaun presidentti. Komissio 8:n puheenjohtajaksi valittiinaikaisempi varapuheenjohtaja Hubert Rak Puolasta ja uudeksi varapuheenjohtajaksivalittiin Jules Hippenmeyer Sveitsistä. Myös suomalaiset saivat yhden varapuheenjohtajapaikan,kun Seppo Härmälä valittiin koulutuskomission varapuheenjohtajaksi.Ennen Montreuxin kongressia osallistuin muutaman päivän kestäneellekongressia edeltäneelle opintomatkalle eri puolilla Sveitsiä. Bussissa viereiselläpenkillä istui australialainen pariskunta Earl ja Wendy James. Emme silloin tienneet,kuinka kohtalo tulisi tiemme monella lailla tulevina vuosina yhdistämään.Montreuxin kongressin päättyessä totesin, että työni komission puheenjohtajanaon käytännössä päättynyt. Enää oli vain kiitoskirjeiden lähettäminen komissionistunnoissa puhuneille sekä presidentti Matthiakselle. Lisäksi kutsuinvarapuheenjohtaja Hubert Rakin Suomeen komission puheenjohtajien vaihtokokoukseen.Tällöin keskustelimme komission tulevasta toiminnasta ja kerroin kokemuksistanikomission asioiden hoidossa. Rakin vierailu järjestettiin siten, ettähän piti korvausta vastaan muutaman luennon Teknillisessä korkeakoulussa. Kohtuuhintainenmajoitus järjestyi korkeakoulun vierashuoneessa. Siihen aikaan itäblokinmaista tulevilla oli ainainen ongelma ulkomaan valuutan saannissa. Tämärajoitti matkustamista; siksi erityisjärjestelyt olivat usein tarpeen.Kokonaisuutena FIG:n komissiopuheenjohtajuus oli myönteinen ja mielenkiintoinenkokemus. Se avarsi omaa näköalaa kansainvälisessä kanssakäymisessäja antoi lisää esiintymisvarmuutta sekä toi paljon uusia kontakteja jaystäviä ympäri maailmaa. Päättäessäni komissiopuheenjohtajuuskauden eiminulla ollut mitään aavistusta siitä, että jo lähivuosina olisin jälleen mukanaFIG:n toiminnassa.FIG:n vuoden 1990 kongressi SuomeenKongressin saaminen Suomeen ei ollut mikään läpihuutojuttu vaan monia toimiaedellyttänyt tapahtumien sarja. Myönteinen päätös edellytti myös määrätietoistavalmistautumista edessä oleviin tehtäviin.Kongressin hakuprosessiFIG:n presidentti Herbert Matthiaksen edellä kerrotussa MIL:n 90-vuotisjuhlissatekemän esityksen vaikutukset alkoivat tuntua nopeasti. Todettakoon ensin, etteiMIL:n piirissä oltu edes epävirallisesti keskusteltu mahdollisesta kongressi-isännyydestä.Kalevi Kirvesniemi kertoi, että Matthias oli hänen kanssa joskus aikaisemminsellaisesta mahdollisuudesta puhunut, mutta hän ei ollut ottanut asiaa
Maanmittaus 82:1 (2007) 227Suomessa esille. Matthiaksen juhlakokouksessa esittämä ajatus alkoi kuitenkinsaada nopeasti positiivista vastakaikua. Siitä keskusteltiin juhlapäivänä ministereidenvastaanotolla ja iltajuhlassa. Mitä pitemmälle päivä ehti, sitä enemmänaloimme innostua asiasta. Molemmat ministerit, ministeriöiden kansliapäällikötArno Hannus ja Reino Uronen sekä maanmittaushallituksen pääjohtaja LauriKantee kehottivat tutkimaan asiaa myönteisesti.MIL:n kansainvälinen toimikunta käsitteli Matthiaksen ehdotusta 26.11.1981.Kokoukseen oli laadittu muistio, mitä seuraisi, jos kongressi pidettäisiin Suomessa.Toimikunta katsoi, että kongressin järjestäminen kyllä onnistuisi ja päättiesittää liiton hallitukselle, että se saisi valtuudet aloittaa virallisemmat neuvottelutkongressin anomiseksi Suomeen. Hallitus hyväksyi esityksen. Taustaneuvottelutolivat tarpeen siksi, että kongressi on suuri taloudellinen yritys, joskin sesuunnitellaan itsekannattavaksi. Tästä huolimatta eri työnantajatahoilta vaaditaanymmärrystä ja tukea käytännön järjestelyissä. Lisäksi tarvitaan valtiolta virallinenpuoltolausuma. Käydyt keskustelut osoittivat hankkeen toimivaksi ja sitenhyväksyttäväksi. Kansainvälinen toimikunta tekikin 29.2.1982 esityksen liitonhallitukselle kongressin anomiseksi. Tällöin erääksi perusteeksi saada kongressiSuomeen otettiin maininta, että vuonna 1990 MIL täyttäisi 100 vuotta. Näin siksi,että esitimme uutta tulkintaa MIL:n syntymäpäiväksi. Siksi sopisi paremminperustamiskokouksen ajankohta eikä ajankohta, jolloin senaatti vahvisti säännöt.MIL:n hallitus kokouksessaan 1.3.1982 hyväksyi esitetyt perustelut ja päätti, ettäkongressia haetaan. Hallitus päätti alistaa anomuksen 26.3.1982 Rovaniemellä pidettävänvuosikokouksen vahvistettavaksi. Vuosikokous hyväksyi asian. Samassavuosikokouksessa jätin liiton puheenjohtajan tehtävät ja seuraajakseni valittiinPaavo Marttila.Hakemuksen jättämisen jälkeen aloitettiin kampanjointi sen tueksi. Otimmeyhteyttä useiden maiden FIG:n edustajiin ja pyysimme tukea hakemuksellemme,mikäli kilpailevia hakijoita ilmenee. Sellaisiksi tulivat Australia ja Hollanti. SuomenHaagin suurlähettiläs Ensio Helaniemi järjesti pyynnöstämme 22.6.1982,asian ratkaisevaa käsittelyä edeltävänä iltana, vastaanoton noin 80 henkilölle.Siellä Paavo Marttila laadukkaan tarjoilun ohella piti puheen, jossa hän vaatimattominsanankääntein toi julki erinomaisen kykymme järjestää kongressi vuonna1990. Ratkaisevassa istunnossa FIG:n Bureau totesi, että vain Suomen anomuson kaikin puolin muotosäännökset täyttävä, ja koska edellinen kongressi pidetäänKanadassa, on seuraava pidettävä Euroopassa. Suomen edustajat eivät käyttäneettässä vaiheessa puheenvuoroa. Sen sijaan Bureaun esitystä kannatti kolmen maanedustajat. Tämän jälkeen Hollannin edustaja ilmoitti heidän luopuvan omastaanomuksestaan. Päätös oli sen jälkeen selvä, ei äänestystä, vaan raikuvat aplodit.Kalevi Kirvesniemi kiitti suomalaisten puolesta ”charmantteja ihmisiä” hyvästäpäätöksestä.Samana iltana yhteisen illallisen jälkeen pohdimme Kalevi Kirvesniemenkanssa kongressipäätöksen seurausvaikutuksia. Kaksi keskeistä valintaa olisi tehtäväpian. Kenestä tulee FIG:n presidentti Suomen vastuukaudelle, vuosiksi 1988–1991, ja kenestä tulee kongressijohtaja? Oli myös päätettävä muista Suomen FIG
228 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaBureaun jäsenistä, yhdestä varapresidentistä, pääsihteeristä ja rahastonhoitajasta.Ratkaisuilla oli sikäli kiire, että tuleva presidentti valittaisiin seuraavana vuonnaSofian kongressissa Kanadan FIG Bureaun yhdeksi varapresidentiksi ja tulevarahastonhoitaja samaksi kaudeksi tilintarkastajaksi. Myös kongressijärjestelyt pitäisisaada nopeasti käyntiin. Kongressijohtajan tueksi oli valittava myös kongressitoimikunta.Keskustelussamme kävimme erilaisia vaihtoehtoja lävitse ja totesimme, ettävalinnat tulevat olemaan vaikeita. Kiinnostusta tehtäviin riittää varmasti. Kalevitotesi, että minun pitää asettua ehdolle presidentiksi. Hän perusteli kantaansatoteamalla, että olen ollut MIL:n puheenjohtaja ja myös yhden FIG:n komissionpresidentti. Toista vastaavan kokemuksen omaavaa henkilöä ei ole. Ratkaisu eiomalta osaltani ollut mikään itsestäänselvyys, vaan puntaroimme sitä puolelta jatoiselta. Lopputulos oli se, että sanoin asettuvani ehdolle vain, jos hän itse suostuuottamaan kongressijohtajan vastuullisen tehtävän. Kalevi oli juuri jäänyt eläkkeelleLindell-osakeyhtiön toimitusjohtajan tehtävistä ja omasi siten liikemaailmankokemuksen ja hyvät yhteydet alan työnantajiin. Hänen yrityksensä oli ollut eräsmerkittävistä maanmittausalan kojeiden myyjistä. Hänellä oli siten vankka kansainvälinenkokemus oman työnsä takia ja hän oli tunnettu henkilö myös FIG:npiirissä. Hän oli ollut keskeinen vastuuhenkilö järjestettäessä FIG:n vuosikokousvuonna 1975 Suomessa. Lisäksi hänellä oli hyvä kielitaito, hän hallitsi kaikkiFIG:n käyttämät kolme kieltä. Kalevi sanoi hyväksyvänsä asettamani ehdon jaryhtyvän kongressijohtajaksi, jos siihen valitaan. Kävimme lisäksi lävitse mahdollisetmuut valinnat ja pohdimme kandidaatteja. Polttelimme keskustelummepäätteeksi sikarit ja otimme pohdintojamme vahvistavan whisky-ryypyn. Tässävaiheessa keskustelut jäivät meidän keskeisiksi.Suomen FIG Bureaun valinnatMIL:n kansainvälinen toimikunta käsitteli kokouksessaan 8.9.1982 tulevan SuomenFIG Bureaun henkilövalintoja. Toimikuntaan kuuluivat tällöin Martti Hautala,Seppo Härmälä, Kalevi Kirvesniemi, Risto Linnankoski, Paavo Marttila jaminä. Sihteerinä toimi liiton toiminnanjohtaja Henrik Wickström. Ensimmäisenäotettiin käsittelyyn tulevan FIG:n presidentin valinta. Keskustelun kuluessa tuliesiin useita vaihtoehtoja. Ainakin Seppo Härmälä ilmaisi kiinnostuksensa tähäntehtävään. Kalevi Kirvesniemi esitti minua ja perusteli ehdotustaan aikaisemminmainituilla näkökohdilla. Ratkaisu ei ollut itsestäänselvyys. Oli haettava pakettiratkaisua.Pääsihteeriksi ehdotin Paavo Marttilaa, insinööritoimisto Maa- ja Vedenmyyntipäällikköä, jolla oli taustalla laaja kansainvälinen kokemus ja työskentelyulkomailla. Kongressijohtajaksi ehdotin Kalevi Kirvesniemeä. Sekä pääsihteerinettä kongressijohtajan valinnat vaikuttivat helpolta. Presidentin valintaratkesi, kun Seppo Härmälää esitettiin valittavaksi yhdeksi varapresidentiksi jaminua presidentiksi. Tällä kokonaisratkaisulla asia päätettiin viedä hallituksenratkaistavaksi. MIL:n hallitus hyväksyi kokouksessaan 8.10.1982 kansainvälisentoimikunnan ehdotuksen. Myöhemmin päätettiin, että rahastonhoitajaksi valittiinMartti Hautala.
Maanmittaus 82:1 (2007) 229Valintani FIG:n varapresidentiksi Sofiassa 1983Sofiassa vuonna 1983 järjestetyssä FIG:n kongressissa valittiin Bulgarian FIGBureaun seuraaja Kanadan FIG Bureau. Tällöin minut valittiin Suomen tekemänehdotuksen perusteella yhdeksi kolmesta varapresidentistä. Pääsin mukaan Sofiankongressiin omien työesteiden takia vähän myöhässä, joten en ollut itse läsnäsiinä yleiskokouksen istunnoissa, jossa valinta tapahtui. Saapuessani seuraavanapäivänä paikalle, sain runsaasti onnitteluja, ei niinkään valinnasta varapresidentiksivaan siitä että tulisin olemaan presidentti Suomen kaudella.Valintani ei siinä vaiheessa johtanut vielä aktiiviseen toimintaan, koska toimikausialkoi vasta vuoden 1985 alussa. Ilmoitin Seutusuunnittelun keskusliitonhallitukselle tästä valinnasta, ja sanoin hoitavani tehtävän omalla ajalla, eikä siitäaiheutuisi keskusliitolle kustannuksia. Kyseessä oli sama periaate kuin komissionpuheenjohtajan tehtävien hoidossa. Sofian kongressissa pidin Hubert Rakinnyt johtaman komissio 8:n eräässä istunnossa esityksen, jonka otsikkona oli ”TheRole and Relationships of Physical Planning in the Field of Social Planning”.Silloinen FIG:n presidentti Vassil Peevsky oli professori ja jo varsin iäkäshenkilö. Hän oli ollut pitkään mukana FIG:n toiminnassa ja nautti omassa maassaansuurta kunnioitusta. Sofian kongressista jäi mieleen se, etteivät kaikki eteläafrikkalaisetolleet saaneet viisumia maahan. Oli tapahtunut joitain asiakirjojenkatoamisia ja muuta sekaannusta. Muuten kongressijärjestelyt sujuivat hyvin.Suomalaiset osanottajat menivät erään oopperaesityksen jälkeen syömään yhteisenillallisen. Sen seurauksena seuraavana päivänä jokainen sai vatsataudin. Seoli sikäli ongelmallinen asia, koska päivä oli ekskursiopäivä, jolloin pääosa lähtipitkille matkoille. Itse en ollut retkille ilmoittautunut, koska tarkoitukseni olitutustua Sofiaan ja verestää vanhoja muistoja. Siitä ei tullut kuitenkaan lyhyttäaamukävelyä lukuun ottamatta mitään. Illaksi kaikki jo kuntoutuivat.Kanadan Bureaun valmistavat toimet SofiassaLuonnollisesti Sofiassa pyrin tutustumaan paikalla olleisiin tulevan Kanadan Bureaunhenkilöihin. Bureau järjesti Sofiassa myös yhden kokouksen, jossa informoitiintulevasta toiminnasta sekä Bureaun toiminnassa noudatettavista menettelyistä.Bureaun toimisto tulisi Edmontoniin ja kongressitoimisto Torontoon, jossaseuraava kongressi pidettäisiin. Bureaun kieli tulisi olemaan englanti. Erityisenpaljon huomiota kiinnitettiin vuonna 1986 järjestettävän kongressin organisointiin.He olivat laatineet jo alustavan ohjelmarungon, jonka perusteella olivat käyneetmyös keskusteluja tulevien komissiopuheenjohtajien kanssa. Toronton kongressinteemaksi oli päätetty ”Inner and Outer Space – Limitless Horizons for theSurveyors”. Mitään toimintapoliittista keskustelua ei kuitenkaan käyty.Bulgarian Bureau järjesti vielä vuoden 1984 pysyvän komitean kokouksen,joka pidettiin Tokiossa. Sain Suomen Akatemialta apurahan tätä osallistumistavarten. Siellä sain tietää, että kanadalaiset ovat järjestämässä heti kokouksen jälkeenBulgarian ja Kanadan Bureauiden vaihtokokouksen Edmontonissa. Minulleei ollut asiasta ilmoitettu ennakkoon, enkä voinut matkasuunnitelmiani siellämuuttaa. Ihmettelin hiukan tilannetta. Koin tulleeni jollain tavoin unohdetuksi.
230 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaHong Kong.Kuvassa Singaporen tunnus Merlion.
Maanmittaus 82:1 (2007) 231Tokion kokouksessa vaikein asia liittyi ehdotukseen perustaa maanmittausalallatoimivien kansainvälisten järjestöjen katto-organisaatio IUSM, InternationalUnion for Surveys and Mapping. Maanmittausalan järjestöjä oli useita,fotogrammetrikoilla ISPRS, kartografeilla ICA, geodeeteilla IAG ja kaivosmittaajillaISM. Katto-organisaation tarpeellisuudesta ei oltu yksimielisiä, eikä sitäyleisesti pidetty hyvänä. Keskeisin perustelu kielteiselle suhtautumiselle oli se,että FIG on yleisjärjestö ja edustaa kaikkia maanmittareita niiden erikoistumisalastariippumatta. Presidentti Peevsky oli kuitenkin luvannut, että myös FIG lähteehankkeeseen mukaan. Järjestöjen edustajat olivat muodostaneet jo yhteisenhallituksen, ns. joint boardin, jossa käsiteltiin yhteistoimintaa edellyttäviä asioitakuten mm. kongressiajankohtien yhteensovittamista päällekkäisyyksien välttämiseksi.Tätä pidettiin tarpeellisena, mutta erillistä organisaatiota vierastettiin.IUSM:n perustaminen jäikin Tokiossa avoimeksi.Tokion kokoukseen lensimme sinivalkoisin siivin. Tällöin Finnairin pitilentää pohjoisnavan ylitse, koska japanilaiset eivät ilmeisesti kilpailusyistä sallineetsuorempaa lentoa Neuvostoliiton ylitse. Nyt lento kesti 12 tuntia. Muutamansuomalaisen kanssa tulimme Tokiosta kotiin Hong Kongin ja Singaporen kautta.Hong Kongissa tapasimme erään sikäläisen kiinteistöasioissa toimivan maanmittarin,joka oli pitänyt esityksen komissio 8:ssa Montreuxissa. Kyseessä oli C.Y.Leung, henkilö, joka sittemmin oli mm. ehdolla Hong Kongin johtajaksi sen jälkeen,kun alue tuli osaksi Kiinaa.Tällä matkalla pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan vähän perusteellisemminaasialaiseen maailmaan. Tosin vuonna 1979 olin ollut Manilassa sekä pysähtynytHong Kongin lentokentällä ja ollut yhden yön Bangkokissa, mutta silloin eiollut tilaisuutta lähempään tutustumiseen. Tokio teki suuren vaikutuksen. Ihmisiäoli tiuhassa, mutta järjestelmät toimivat. Kulkeminen onnistui metrossa hyvin.Japanissa on maan vuoristoisuudesta johtuen rakennuskelpoisesta maasta suuriniukkuus. Siksi maa on käytetty tehokkaasti hyväksi. Tokiossa tonttien hinnat olivatkorkeat, niitä oli vaikea verrata mihinkään. Kaupat olivat täynnä uuden tekniikanihmeitä. Akihabaran kaupunginosa oli erikoistunut näihin tuotteisiin. Olinennakkoon kirjoittanut Japanin valtakunnansuunnittelutoimistoon pyytäen tapaamistatutustuakseni heidän järjestelmiinsä. Mitään vastausta en ennakkoon saanut.Hotelliini tuli kuitenkin eräs toimiston edustaja tapaamaan, jolloin voimme pintapuolisestipuhua heidän suunnittelustaan. En silloin vielä ymmärtänyt sikäläistäkulttuuria ja tapaa, kuinka vierailua olisi pitänyt yrittää järjestää. Vuosien päästätoimistoon pääsin; kerron siitä jäljempänä.Tokion jälkeen Hong Kong oli kaupunkina monella lailla erilainen, sekinkuitenkin miellyttävä tuttavuus. Siitä jotenkin piti, vaikka kaupungin mittasuhteetolivat erikoiset. Pienellä alueella oli monta miljoonaa asukasta. Tällöin kaupunkioli vielä brittien hallinnassa. Hong Kongin historiasta kertoessaan C.Y. Leung puhuimyös tulossa olevasta kiinalaisten vallasta. Mieleeni jäi hänen toteamuksensa,että Kiinan pitkän historian aikajanassa kommunismin kausi tulee tuskin minäänsuurena kohoumana näkymään. Leung ennusti jo tällöin Kiinan talouden suuretmuutokset. Mielessäni päätin, että tänne vielä palaan sopivassa yhteydessä.
232 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSingapore on monella lailla Hong Kongin vastakohta, huolimatta siitä, ettämolemmat ovat kaupunkivaltioita ja pinta-alaltaan pieniä miljoonakaupunkeja.Singapore on steriili, tarkan sisäisen järjestyksen kaupunki. Tällöin oli vielä mahdollistanauttia Singapore Sling vanhassa Raffles-hotellissa, sen eräässä ulkoseinältäänavoimessa baarissa. Kaikissa näissä kolmessa kaupungissa on kokemisenarvoinen ruokakulttuuri. Singaporesta käsin menimme vielä muutamaksi päiväksiMalesian puolelle Desaru Beachille rantalomalle, omalla ajalla kun matkustimme.Tämä diplomaattien silloin suosima hieno loma-alue on Etelä-Kiinan meren äärellämuutaman tunnin bussimatkan päästä Singaporesta.FIG:n varapresidenttinä Kanadan Bureau-kauden 1985–1987Bureaun jäsenetKanadan FIG Bureaun jäsenet ovat oheisessa kuvassa, joka on otettu Ottawassavuonna 1986 pidetyn Bureaun kokouksen yhteydessä.Charlie Weir Edmontonista oli varsin suuren insinööritoimiston, The StewartWeir Group, pääomistaja, Tom McCulloch Torontosta oli tällöin Kanadanvaltion merentutkimuslaitoksen keskeisen laboratorion pääjohtaja, Wally YoungsEdmontonista oli eläkkeellä oleva Albertan osavaltion maanmittauslaitoksen pääjohtaja,Maurice Gaudreault Montrealista oli erään öljy-yhtiön palveluksessa, AlDaykin Torontosta oli erään maanmittausalalla toimivan konsulttifirman toimitusjohtaja,Sue Ellison Edmontonista oli palkattu sihteeri, Ivan Katzarsky Sofiasta olikoulutukseltaan tohtori, erikoisalana fotogrammetria. Hän oli tutkijana Bulgariantiedeakatemiassa ja toiminut Bulgarian FIG Bureaun pääsihteerinä. Kanadan Bureaunkokoonpanossa ilmeni maan iso koko, edustajia oli maan eri osista. Tämäosaltaan vaikeutti heidän keskinäistä kommunikointiaan, sillä matkat olivat pitkiä.Esimerkiksi lento Torontosta Edmontoniin kestää neljä tuntia, saman verrankuin Helsingistä Malagaan.Lontoon vaihtokokous tammikuussa 1985Toiminnan alkua vauhditettiin vielä uudella Bulgarian ja Kanadan Bureauidenvaihtokokouksella, joka pidettiin Lontoossa Canada Housessa, osin myös AlbertaHousessa, tammikuussa 1985. Tähän kokoukseen oli kutsuttu Bulgarian ja KanadanBureauiden lisäksi tulevat komissioiden puheenjohtajat, niiden jäsenliittojenpuheenjohtajat, jotka isännöivät Kanadan Bureaun aikaisia kokouksia sekä kaikkikunniapresidentit ja kunniajäsenet. Vaihtokokousten lisäksi järjestettiin komissiopuheenjohtajillekokoukset, joissa keskusteltiin Toronton kongressin ohjelmastaja järjestelyistä. Lisäksi oli erillinen istunto FIG:n sääntöjen uudistamisesta. Edelleenoli erityinen FIG:n tulevaisuutta koskenut kokous, jossa käsittelyssä oli kaksiteemaa. Ensinnä pohdittiin sitä, tulisiko FIG:llä olla maanosittainen alueellinenorganisaatio vai ei. Tämän osalta päädyttiin kielteiseen tulokseen ja suositeltiintukemaan alueittain järjestettäviä tilaisuuksia. Toinen käsitelty asia koski FIG:nkomissiorakennetta. Niiltä osin todettiin muutostarpeita olevan, mutta asiat eivät
Maanmittaus 82:1 (2007) 233Henkilöt edessä oikealta varapresidentti Thomas D.W. McCulloch, rahastonhoitaja M.Gaudreault, presidentti Charlie Weir ja kongressijohtaja S.E. Daykin, takarivissä oikealtavarapresidentti J. Talvitie, pääsihteeri C.W. Youngs, Bureaun sihteeri Sue Ellison ja varapresidenttiIvan S. Katzarsky.ole vielä kypsiä ratkaistaviksi. Osallistuin tilaisuuteen yhdessä MIL:n puheenjohtajanPaavo Marttilan kanssa.Bureauiden vaihtokokouksessa käytiin lävitse kaikki vireillä olleet asiat jabulgarialaiset kertoivat kokemuksistaan. Eroava presidentti Peevsky päätöspuheessaan,testamentissaan, kiinnitti huomiota eräisiin asioihin, joihin tulevan presidentintulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Hän korosti mm., että suuri huomiopitäisi kiinnittää jäsenliittoihin vierailemalla niiden tilaisuuksissa. Uusien jäsenliittojensaaminen on myös tärkeää, sillä monet maat ovat vielä FIG:n ulkopuolella.Pitäisi myös ratkaista ongelma, joka liittyy kahden kansallisen liiton olemassaoloon,koska nykyisten sääntöjen mukaan olemassa oleva jäsen voi estäämahdollisen toisen liiton jäsenyyden. FIG:n ammatilliset komissiot ovat kokotoiminnan kannalta avainasemassa. Hän myös korosti edellä käsitellyn IUSM:ntärkeää roolia ja yhteyksien kehittämistä YK:n ja sen alajärjestöjen kanssa. Vaihtokokouksenpäätteeksi järjestetyssä banketissa tapahtui juhlallinen vahdinvaihto,kun presidentti Peevsky ripusti FIG:n presidentin käädyt presidentti Weirin kaulaan.Aiemmin vaihtokokouksen yhteydessä luovutimme MIL:n lahjana FIG:llevisakoivuisen puheenjohtajan nuijan alustan kera. FIG:n yleiskokousten kokouskäytäntöoli mielestäni ollut varsin otteetonta. Kun bulgarialaisella puheenjohtajallaoli ollut käytössä vain pieni tiuku, ei järjestys aina ollut paras mahdollinen.
234 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVaihtokokous oli hyvä tilaisuus tutustua paremmin Kanadan Bureaun jäseniinkuin myös muihin paikalla olleisiin henkilöihin. Keskusteltiin tulevista tehtävistäja kokouksista. Kanadalaiset ilmoittivat, että Kanadassa pidettävien Bureaunkokousten yhteydessä he vastaavat hotellikuluista. Matkakuluista on osallistujienitse huolehdittava. Bureaun jäsenille ei FIG maksanut mitään yleistä korvaustakuten komissiopuheenjohtajille. Tämä oli ollut aikaisemminkin yleinen käytäntö.Edelleen he totesivat, että ovat suunnitelleet toiminnan siten, että koko Bureaunkokous olisi aina vuosikokouksen yhteydessä ja yksi kokous ennen vuosikokoustaKanadassa eri paikoissa. Tämän lisäksi kanadalaiset saattavat pitää keskenäänteknisluonteisia kokouksia. Kanadan Bureaun aikaiset FIG:n vuosikokoukset pidettäisiinvuonna 1985 Katowicessa, Puolassa, vuonna 1986 Toronton kongressinyhteydessä ja vuonna 1987 Oslossa.On syytä todeta, että varapresidenttien työnjako perustui siihen, että kullakinoli vastuullaan kolme komissiota. Tom McCulloch vastasi ryhmästä A, johonkuuluivat komissio 1, Yleiset ammatilliset asiat (Professional Practice), komissio2, Koulutus (Education) ja komissio 3, Paikkatietojärjestelmät (Land InformationSystems, LIS). Ivan Katzarsky vastasi ryhmästä B, johon kuuluivat komissio 4,Merenmittaus (Hydrographic Surveying), komissio 5, Mittauskojeet ja menetelmät(Surveying Instruments and Methods) sekä komissio 6, Insinöörimittaukset(Engineering Surveys). Minulla oli ryhmä C, johon kuuluivat komissio 7, Maarekisterija maaseutualueiden järjestäminen (Cadastre and Rural Land Management),komissio 8, Kaupunkialueiden järjestäminen, kaupunkisuunnittelu ja kehittäminen(Urban Land Systems, Town Planning and Development) ja komissio9, Arviointi ja kiinteistöjen hoito (Valuation and Management of Real Estate).Lisäksi FIG:llä ja IHO:lla (International Hydrographic Organization) oli yhteinenFIG/IHO Advisory Board, jossa komissio 4 oli edustettuna. Komissiojako osaltaankuvasi maanmittarien tehtäväkentän monipuolisuutta. Varapresidenttien tehtävänäoli avustaa komissioiden puheenjohtajia sekä varautua pitämään Torontonkongressissa oman ryhmän avauspuhe.Vaihtokokouksesta tulee mieleen vielä eräs tapaus. Hotellimme oli Kensingtoninpuiston läheisyydessä. Sunnuntaiaamuna Paavo Marttilan kanssa olimme puistossakävelyllä. Edessämme menivät äiti ja tytär, joilla oli pieni villakoira. Koirameni puistossa olleen reunoista jäätyneen lammen jäälle ja putosi siitä veteen. Koiraei päässyt takaisin jäälle ja omistajat hätääntyivät. Huomasimme rannan lähellä tikapuutja sanoin Paavolle, että hän nuorempana saa ryhtyä pelastajaksi. Panimmetikapuut jään päälle, ne ulottuivat jään reunaan asti. Minä pidin tikapuita paikoillaanPaavon kontatessa niitä pitkin jään reunaan, jossa hän sai koiraa niskasta kiinni janosti sen vedestä pois. Onneksi jää kesti tikapuiden ja Paavon painon. Koiran omistajatolivat onnellisia ja me ylpeitä sankariteostamme.Ensimmäinen Bureaun kokous Edmontonissa 28.5.1985Olin ymmärrettävästi hiukan jännittynyt tästä ensimmäisestä kokouksesta. Ennakkoonsain vain otsikkotasoisen esityslistan käsiteltävistä asioista. Vasta kokouksessajaettiin tarvittavat asiakirjat. Itselläni oli joukko kysymyksiä, jotka koski-
Maanmittaus 82:1 (2007) 235vat Toronton kongressin järjestelyjä ja myös siihen liittyviä toivomuksia ajatellenvuonna 1990 pidettävän Helsingin kongressin markkinointia Torontossa.Edmontoniin lensin Seattlen ja Vancouverin kautta. Seattlen lennolla olimahdollisuus käyttää Finnairin kanssa tehdyn sopimuksen mukaista lippukiintiötä.Kongressijohtaja Kalevi Kirvesniemen kanssa olimme onnistuneet neuvottelemaanFinnairilta pienen tukipaketin sillä perusteella, että kongressivieraat tulevatkäyttämään paljon Finnairin lentoja. Lennolta mieleen on erityisesti jäänyt Kanadanmaisemien katselu. Sai havaita, että laajassa maassa on paljon järviä ja suuriametsäalueita. Metsien hakkuut oli suoritettu neliön muotoisilla alueilla paljaaksihakkuina.Lento Seattlesta Vancouveriin oli myös kokemus. Olin yöpynyt lentokenttähotellissa.Lentokentällä totesin, että aikomani lentoyhtiö oli lakossa, jotentuli erityisjärjestelyt tälle noin 200 km:n matkalle. San Juan -lentoyhtiön kone olivarsin pieni, noin 20 henkilöä varten. Hämmästykseni oli suuri, kun ilmoitettiinkoneen tekevän välilaskun Bellinghamissa, jossa olisi myös koneen vaihto. SieltäVancouveriin lentävä kone oli vielä pienempi, Cessna, johon mahtui alle kymmenenihmistä. Valitettavasti en ehtinyt istumaan kapteeniin viereen. Näkymät tästäpienestä ja varsin matalalla lentäneestä vuorokoneesta olivat hyvät. Vancouverissaoli aikaa Edmontonin koneen lähtöön sen verran, että pistäydyin tutustumassatähän kauniiseen kaupunkiin.Bureaun kokous kesti yhden päivän. Varapresidentti Katzarsky ei ollut läsnä,muuten Bureau oli täysilukuinen. Keskeisiä käsiteltäviä asioita olivat seuraavanKatowicessa pidettävän vuosikokouksen asiat ja järjestelyt sekä tulevan Torontonkongressin asiat. Pohdittiin myös FIG:n sääntöihin tehtäviä tarkistuksia sekäkongressien pituutta. Tähänastinen käytäntö oli ollut kymmenen päivää, mitä pidettiinnykyoloissa liian pitkänä aikana, sillä harvalla oli mahdollisuus irtautualeipätyöstä yli viikoksi johonkin kongressiin.Kanadalaiset ilmoittivat saavansa Kanadan valtiolta 460 000 Kanadan dollariaavustusta FIG:n toimintaa varten. Todettakoon, että bulgarialaiset olivat saaneet100 000 Sveitsin frangia valtiolta avustusta. Kanadan avustus tuli kahdeltaministeriöltä, 60 % maa- ja metsätalousministeriöltä ja 40 % kalastus- ja valtameriasiainministeriöltä.Valtiolta saatavan avustuksen hallinnointia varten kanadalaistenoli perustettava erityinen yhtiö. Erityisesti hirvittivät Toronton kongressijohtajanarviot edessä olevista kongressin järjestelykustannuksista. Budjetin heolivat tehneet 1 400 varsinaisen osanottajan ja 400 seuralaisen määrien perusteella.Minulle kerrottiin, että he varaavat Toronton kongressin ohjelmaan, lähinnäpäätösbankettiin, aikaa Helsingin kongressin markkinointia varten ja pyysivätmiettimään tätä ohjelmaa. Bureau käsitteli myös FIG:n osallistumista erinäisiinYK:n ja sisar- että jäsenjärjestöjen kongresseihin. Samalla päätettiin osallistujistaja kustannusten kattamisesta.Bureaun kokous ajoittui samanaikaisesi pidetyn Kanadan maanmittarienliiton vuosikokouksen kanssa. Minulla oli tilaisuus osallistua kahtena seuraavanapäivänä tähän kokoukseen. Osan ajasta käytin tutustumiseen itse Edmontoniin.Sen väkiluku on noin puoli miljoonaa. Kaupunki on Albertan osavaltionpääkaupunki. Osavaltion väkiluku on runsaat 1,5 miljoonaa. Edmontonin
236 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaYleiskuva Edmontonista.yleisilme on tyypillinen pohjoisamerikkalainen suurkaupunki korkeine rakennuksineen.Perinteinen kaupunkirakenne oli uudistettu siten, että katunäkymätolivat monotoniset. Kyseessä oli autokaupunki, jalankulkijoita ei oltu liiemminajateltu. Rakennuksista huokui se, että Edmonton on sikäläisen öljyalueen keskus.Tutustuin myös Edmontonin alueen seutusuunnitteluun. Organisaatio olikuntainliittomuotoinen.Varsinainen elämys oli se, kun presidentti Weir antoi minulle lipun jääkiekko-otteluunEdmonton Oilers vastaan Philadelphia Flyers. Tässä ottelussaoli Stanley Cup katkolla. Paikkani katsomossa oli Oilersin kannattajien keskuudessa.Jari Kurri oli tällöin mukana samoin kuin Wayne Gretzky. Myös Flyersinjoukkueessa oli joku suomalainen, jonka nimeä en enää muista. Oilersinjohtaessa tekivät vastustajat myös maalin. Kun spontaanisti taputin myös tällemaalille, niin ympärillä alettiin kysellä, että kukas minä olen. Rauhoitin heitäja käyttäydyin jatkossa kunnon edmontonilaisen lailla. Oilers voitti ottelun. Olihienoa nähdä ja kokea se hullunmylly, mitä tästä seurasi. Stanley Cup -pokaalinluovutus seremonioineen oli asia sinänsä. Samalla ilmoitettiin, että voitonjuhlatjärjestetään parin päivän päästä samaisella stadionilla. Juhlat alkoivat kylläkaupungissa heti ottelun jälkeen. Päästyäni keskustassa olleeseen hotelliini näinaulassa olevasta suuresta TV-taulusta, että kansaa oli alkanut kerääntyä pääkadulle.Lähdin seuraamaan tilannetta ulos paikan päälle. Väkeä oli kadun täydeltä.Laulu raikui, ja meteli oli tilanteen mukainen. Väki käyttäytyi hyvin. Tosineräs autoilija, joka yritti ylittää pääkadun, joutui kokemaan kovia. Auto pysähtyi
Maanmittaus 82:1 (2007) 237Stanley Cupin voitonjuhlaa vuonna 1985.marssivan jonon keskelle ja jono sanan mukaisesti jatkoi kulkuaan kävellen autonyli. Tämä Stanley Cupin voitto oli Oilersille toinen peräkkäinen. Jääkiekkooli Edmontonissa suuressa huudossa, samoin Jari Kurri. <strong>Seura</strong>avana päivänävoitto oli kaikkien puheenaihe.Paluumatkalla pysähdyin aikataulusyistä Seattleen yhdeksi päiväksi. Käytintilaisuutta hyväkseni ja tutustuin sikäläiseen seutusuunnitteluorganisaatioon”Puget Sound Regional Council”. Muistissani on Boeing-lentokonetehtaan suurimerkitys alueen elinkeinoelämälle sekä toisaalta suunnitteilla ollut Seattlen keskustanalittavan liikenneyhteyden rakentaminen. Organisaation johdossa oli virolaistasyntyperää oleva henkilö, ja sain kutsun illaksi tapaamaan muita Virostalähteneitä, jotka halusivat kuulla mitä Viroon kuuluu.Edmontonin vierailun aikana kärsin lähes koko ajan yhdeksän tunnin aikaeronaiheuttamasta rasituksesta. En saanut nukuttua yhtään yötä kunnolla, ja aloinhiukan hermostua tilanteesta ajatellen tulevia matkoja. Seattlen lentokentältä löysinkaupasta kirjan nimeltä ”Overcoming Jet Lag”. Ostin kirjan välittömästi, japerehdyin siihen tulomatkalla. Siinä oli tarkat dieettiohjeet, jotka vaihtelivat riippuensiitä, menikö matka itään vai länteen ja kuinka monen tunnin aikaerosta olikysymys. Menemättä ruokavalioon tarkemmin, totean vain että FIG-vuosina jajälkeenpäinkin noudatin ohjetta. En tiedä johtuiko siitä, mutta unettomuus ei enäähaitannut vastaavalla tavalla kuin Edmontonissa. Huomasin myöhemmin myössen, että minun on helpompi lentää itään kuin länteen. Pitkillä lentomatkoilla olimyös aikaa pohtia ja suunnitella oman kauden FIG-toimintaa.
238 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKatowicen vuosikokous kesällä 1985Katowicen vuosikokouksen yhteydessä Bureaulla oli oma kokous sekä kokousyhdessä komissiopuheenjohtajien kanssa. Katowicen kokouksen järjestelyistä olipäävastuussa komissio 8:n edellinen puheenjohtaja Hubert Rak, jonka johtama isomaanmittaustoimisto sijaitsi tässä kaupungissa.Vuosikokouksen tärkein asia oli päättää FIG:n sääntöihin tehtävistä muutoksista.Tässä onnistuttiin siten, että vain englanninkielinen versio voitiin hyväksyä.Ranskan- ja saksankieliset versiot tuotettaisiin Toronton kongressiin, jossa pidettävässäyleiskokouksessa sääntömuutokset lopullisesti vahvistettaisiin. FIG:nbudjetin käsittelyssä tuli esiin mielenkiintoinen piirre koskien Kanadan BureaunKanadan valtiolta saamien varojen käsittelyä. Niitä ei sisällytetty suoraan tuloinaFIG:n budjettiin, vaan ne käsiteltiin ilmoitusluonteisina asioina. Kanadan valtionrahoilla rahoitettiin Bureaun toimiston toiminta. FIG:n budjetin tulot koostuivatlähinnä jäsenmaksuista, jotka tällöin olivat vuositasolla noin 80 000 Sveitsin frangia.Bureaun pyörittämiseen oli käytettävissä noin 100 000 Sveitsin frangia, jotenkokonaisuutena FIG:n budjetti oli vuositasolla tällöin noin 200 000 Sveitsin frangia.Tämä tieto pani pohtimaan, kuinka tehtävät pystytään omalla vastuukaudellanihoitamaan.Vuosikokous perusti Bureaun ehdotuksesta kolme työryhmää, joista maanmittarinmääritelmän mahdollinen tarkistaminen tuli vastuulleni. Vanha määritelmäei ottanut huomioon alalla tapahtunutta kehitystä. Määritelmää oli yritettyuudistaa tuloksetta jo lähes kymmenen vuotta, joten suuria toiveita mahdollisenuudistuksen läpimenolle ei ollut. Englanninkielinen maanmittarin nimike on ”surveyor”,ranskankielinen termi on ”le géomètre” ja saksankielinen ”Vermessungsingenieur”.Viimeksi mainittu vastaa varsin hyvin meidän maanmittausinsinööritermiämme.Maanmittarit eivät olleet siinä onnellisessa asemassa kuin vaikkapalääkärit tai juristit, joiden tittelit olivat kaikissa uusissa tilanteissa käyttökelpoisia.Jos tulee uusia sairauksia, niin lääkärit niitä hoitavat, erikoislääkärin nimikkeitätoki on käytössä. Aivan samoin juristit huolehtivat myös uusista laeista. Nimikekysymyson myös Suomessa ollut ongelmallinen, koska maanmittari ja maanmittausinsinööririnnastetaan yleensä maanmittauslaitoksen palveluksessa oleviin.Kokouksessa saatiin selonteko myös lähinnä saksalaisten toimesta laaditun17-osaisen monikielisen maanmittausalan sanaston tarkistamismahdollisuuksista.Wiesbadenin kongressiin olivat valmistuneet em. 17 nidosta. Maanmittausalallatapahtunut nopea kehitys oli nostanut esiin tarpeen uudistaa nämä sanastot. Vaikeutenaoli kuitenkin resurssien puute. Saksan jäsenliitto, saatuaan valtiolta rahoitusapua,oli halukas tuottamaan saksankieliset tarkistetut versiot, mutta muidenjäsenliittojen apua tarvittaisiin englannin- ja ranskankielisten versioiden tuottamiseen.Englannin ja Ranskan jäsenliitot lupasivat apua, joten uudistustyö voijatkua. Se tosin tuli ottamaan monen vuoden ajan.Erikoisena tapahtumana Katowicen tilaisuudesta on syytä mainita eräällä metsästysmajallajärjestetty vastaanotto. Siellä ruoka- ja juomatarjoilut olivat ylenpalttiset.Tilaisuus vaikutti epätodelliselta ajatellen Puolan talouden senhetkistä tilannetta.Tavallisissa kaupoissa ei ollut saatavilla meille tarjottuja herkkuja.
Maanmittaus 82:1 (2007) 239Bureaun kokous Ottawassa helmikuussa 1986Toronton kongressia edeltävä Bureaun kokous pidettiin Kanadan liittovaltion pääkaupungissaOttawassa. Bureau oli paikalla täysilukuisena. Kokousasiat käytiinlävitse yhdessä päivässä. Keskeisin asiakokonaisuus oli kongressin yhteydessäpidettävien hallinnollisten kokousten valmistelu. Sääntömuutosten ranskan- jasaksankieliset tekstit oli saatu valmiiksi. Kokouksessa jouduttiin ensimmäistä kertaaäänestämään. Bulgarialaiset olivat esittäneet, että heidän hallintonsa aikainenpresidentti, professori Peevsky nimitettäisiin kunniapresidentiksi. Tämä esityshyväksyttiin esitettäväksi edelleen yleiskokouksen päätettäväksi. Kunniajäseniksisveitsiläiset olivat esittäneet heidän Bureaunsa aikaista pääsihteeriä H.R. Dütschleriä.Tämäkin esitys hyväksyttiin. Etelä-Afrikan jäsenliitto oli esittänyt samaa KenSimpsonille, todelliselle FIG-veteraanille, joka oli kauan osallistunut kaikkiinkokouksiin ja ollut komissiopuheenjohtajana. Erikoisuutena todettakoon, ettäSimpson oli aina tuonut mukanaan eteläafrikkalaisen ison kukka-asetelman kaunistamaankokoussalia. Itsekin olin Edinburghissa ollut hakemassa kukkalaitettalentokentältä. Varapresidentti Katzarsky katsoi, että erityisesti Sofian kongressinyhteydessä sattuneiden tapausten johdosta tätä esitystä ei pitäisi viedä eteenpäin.Mitä todella Sofiassa oli tapahtunut, jäi minulle arvoitukseksi. Tästä esityksestääänestettiin, ja myös Ken Simpsonia päätettiin esittää kunniajäseneksi.Lisäksi käsiteltiin joukko uusia jäsenanomuksia; myös todettiin usean jäsenliitonmaksamattomat jäsenmaksut. Jäsenmaksujen maksamisongelma oli erityisestikehitysmaiden riesana, koska näistä maista oli vaikea viedä valuuttaa maasta,vaikka varoja olisi ollutkin. Usein edustajat toivatkin jäsenmaksut taskussaan.Kokouksessa kuultiin tilannekatsaukset Katowicessa perustettujen työryhmientyöstä. Itse saatoin kertoa, että maanmittarin määritelmää tarkistamaan olinkoonnut työryhmän 16 eri maan edustajista ja keskustelua oli käyty kirjeitse.Työryhmä pitäisi kokouksen Toronton kongressin yhteydessä ja tulisi siellä myösesittämään raportin asiasta. Torontossa tulisi päätettäväksi vuoden 1991 vuosikokouksensekä vuoden 1994 kongressin paikat. Molemmat olisivat tulevan SuomenFIG Bureaun kannalta tärkeitä, sillä vuoden 1991 vuosikokous tulisi olemaanviimeinen, josta olisimme vastuussa. Vuoden 1994 kongressin paikka ratkaisisiyhden oman Bureaumme varapresidentin kotimaan ja myös nimen, sillä SuomenFIG Bureaun jäsenet tultaisiin valitsemaan virallisesti Torontossa.Kokouksessa kerroin, että Suomen FIG Bureaun pääsihteeri tulee muuttumaan.Paavo Marttila oli siirtynyt Ulkomaankauppaliiton palvelukseen ja olimuuttamassa Tokioon. Hänen tilalleen onnistuttiin saamaan ylijohtaja Pekka Raitanenmaanmittaushallituksesta. Ennen hänelle soittamista olin tiedustellut pääjohtajaLauri Kanteen mielipidettä asiasta. Kun hän oli suosiollinen ehdotukselleja Pekka Raitanen suostui ottamaan vastuullisen tehtävän hoidettavaksi, MIL:nhallitus päätti esittää Pekka Raitasta pääsihteeriksi. Komissiovarapuheenjohtajatvalittaisiin myös Torontossa. Bureau keskusteli esille tulleista ehdokkaista; päätöksiäei tehty, koska uusia kandidaatteja oli vielä tulossa.Kanadan FIG Bureau päätti julkaista FIG:n historian, joka päättyisi KanadanBureaun toimikauteen. Historian kirjoittaisi saksalainen Herbert Ahrens. Myös
240 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaOttawan talveksi rakennettu suojattu jalkakäytävä.käsiteltiin Toronton kongressin kunniaksi lyötävää mitalia, mikä oli ollut käytäntönä.Todettiin monikielisen sanaston uusimisen kohdanneen taloudellisia vaikeuksiaeikä Saksan jäsenliitto enää voinut taata työn edistymistä.Käytiin lävitse Oslossa 1987 pidettävän viimeisen Kanadan Bureaun hallinnoimanvuosikokouksen aika ja alustava ohjelma. Päätettiin esittää Helsinginkongressin pituudeksi kymmenen päivää eli siihenastista käytäntöä. VarapresidenttiKatzarskyn ehdotus erityisten FIG:n kunniamerkkien valmistamisesta kunniapresidentille,kunniajäsenille ja muille mahdollisille tunnustusta ansaitsevillehyväksyttiin ideana ja päätettiin siirtää Suomen Bureaun harkittavaksi mahdollisiatoimenpiteitä varten.Eräs tärkeä asia liittyi Helsingin kongressin markkinointiin Toronton kongressinyhteydessä. Asiasta oli keskusteltu jo Suomessa. Todettiin, että päättäjäistenyhteydessä MIL:n hallituksen puheenjohtaja Pirkko Noukka tulisi esittämään virallisenkutsun. Kongressin yhteydessä olevassa näyttelyssä Suomella tulisi olemaanoma osasto, jossa olisi tarjolla materiaalia ja video. Päätösbankettiin tulisi myössuomalaista ohjelmaa. Saatoin todeta suuren huolenpidon, joka kanadalaisilla olisiitä, että he varmasti tekevät kaikkensa meidän toiveidemme täyttämiseksi.Ottawan kokouksen aikana kävin tapaamassa Suomen Kanadan suurlähettilästäJaakko Blombergiä. Samalla kutsuin hänet Toronton kongressin päätösbankettiinesittämään siellä Suomen valtiovallan tervehdyksen, mihin hän suostui.Kanadan liittovaltion pääkaupungin hallintorakennuksiin pääsin myös tutustumaan.Yhtenä päivänä kävin laskettelemassa. Sää oli kokousaikana todella talvinen.Lämpötila vaihteli yli 20 asteen pakkasesta suojakeliin. Lumi pyrittiin sulat-
Maanmittaus 82:1 (2007) 241tamaan suolalla. Tästä syystä keli oli osin todella loskainen eikä jalan kulkeminensellaisessa säässä ollut houkuttelevaa. Runsaan suolankäytön johdosta autot olivataivan harmaita. Joku tiesi, että kolmessa vuodessa kori ruostuu puhki. Suojaksikylmää tuulta vasten oli kadun varsille eräin pakoin rakennettu väliaikainen katettujalkakäytävä. Bussipysäkkien kohdilla oli oviaukot.Ottawaan matkustin Montrealin kautta. Silloin Finnair pysähtyi siellä matkallaNew Yorkiin. Menomatkalla lensin Montrealista Ottawaan. Tulomatkan teinbussilla. Halusin nähdä vähän talvista maisemaa. Sillä matkalla opin ymmärtämään,miksi kanadalaiset käyttävät paljon hupullisia anorakkeja. Hyytävä tuulion siihen riittävä syy. Montrealissa olin varannut aikaa kaupunkiin tutustumistavarten. Sää oli kuitenkin niin kylmä ja tuuli kova, että kadulla kulkemista envoinut ajatella, vaan menin maanalaiseen kaupunkiin, jollaiseksi sitä voi kutsua.Kaupungin alla oli laaja tunneliverkosto, jota reunustivat lukuisat kaupat. Kyse olitodella viihtyisästä tilasta, mikä toimi hyvin ja oli tehokkaana suojana kylmällesäälle. Kaupungin asukkaat saattoivat lähteä kevyissä asuissa kotoa lämpöisestäautotallista ja viedä auton lämpöiseen maanalaiseen parkkipaikkaan ja kulkeamaanalaisia käytäviä pitkin työpaikkaan.Kotimatkan alkamisen Montrealista muistan aina. Astuessani 28.2.1986 lentokoneeseenFinnairin lentoemäntä kertoi, että Olof Palme oli saman päivän iltanamurhattu Tukholmassa.Valmistautuminen FIG-vastuuseen ennen Toronton kongressiaHeti Sofian kongressin jälkeen aloitimme Suomessa valmistautumisen tuleviintehtäviin. Kongressijohtajaksi valittu Kalevi Kirvesniemi vastasi kongressin valmisteluista.Hänen tuekseen nimettiin erityinen kongressitoimikunta. Aluksi olipäätettävä alustavasta kongressin ajankohdasta ja sen jälkeen ryhdyttävä selvittämäänkongressin pitopaikkaa. Valmistelut piti saada jo varsin pitkälle ennen edessäolevaa Toronton kongressia, koska siellä päätettiin jo eräistä kongressijärjestelyihinliittyvistä asioista. Toronton kongressi oli oiva paikka Helsingin kongressinmarkkinointiin. Ison kongressin valmistelu on niin monitahoinen asia, etten pyrikäänsitä tarkemmin kuvaamaan. Vastuu asioista oli luotettavissa käsissä.Sen sijaan oma kiinnostukseni kohdistui erityisesti FIG:n toiminnan kehittämiseen.Asioita pohdittiin tulevan FIG Bureaun suomalaisten jäsenten kanssauseissa kokouksissa. Erityisenä keskustelun aiheena oli se, mitä uutta voisimmetuoda FIG:n toimintaan ja mitä pysyviä aikaansaannoksia olisi mahdollista toteuttaa.Aito innostus hyvään toimintaan oli suuri. Osallistuminen Kanadan Bureauntoimintaan ja Seppo Härmälän ja omat kokemukseni komissiopuheenjohtajanaantoivat jo perusteita harkita mahdollisia uudistuksia. Ensimmäisenä uutena ideanatuli esiin tarve laatia FIG:lle koko Bureaun toimikautta koskeva toimintasuunnitelma.Siihen sisällytettäisiin niin Bureaun omat toimenpiteet kuin myöseri komissioiden suunnitelmat. Näin uskoin saatavan työlle selkeät puitteet ja tavoitteet.Toinen uudistusidea liittyi kokouskäytännön kehittämiseen. Ottaen oppiaSeutusuunnittelun keskusliiton käytännöistä pidin tarpeellisena sitä, että jokais-
242 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallata kokousta varten laaditaan selkeä esityslista, jossa asiat esitellään ja jossa ovatmyös Bureaun ehdotukset päätöksiksi. Tähän mennessä esityslista oli ollut vainluettelo käsiteltävistä asioista. Liitemateriaalina olivat asioita selostavat dokumentit.Selkeä esityslista antaisi kokoukselle paremman ryhdin ja myös osallistujilleavautuisi parempi mahdollisuus osallistua keskusteluun. Ongelmana olivain se, että postituskustannuksista johtuen täydellistä esityslistaa ei voinut postittaaennakkoon kaikille osallistujille. Siksi päädyttiin siihen, että jäsenliitoilletoimitetaan ennakkoon täydelliset kokousasiakirjat yhtenä kappaleena. Samoinlähdettiin siitä, että asiat, jotka vaativat selkeää kannanottoa jäsenliitoilta, saatettiinniiden tietoon hyvissä ajoin, niin että kantoja voi pohtia kotimaassa ennenkokousta. Lähdettiin siitä, että kokoukseen osallistujille toimitettaisiin asiakirjatheti hotelliin saavuttua. Näin jäisi aikaa joka tapauksessa muutama tunti perehtyäkäsiteltäviin asioihin ennen kokouksen alkua. Asiantila olisi joka tapauksessa näinparempi, kuin jos saisi asiakirjat vasta kokoussalissa. Tilanne tämän päivän sähköisenviestinnän aikana on aivan toinen. Laajan asiakirjamäärän kuljettaminenpitkiä matkoja oli myös kallista. Siksi päätettiin pyrkiä siihen, että kokouspaikallamonistettaisiin tarvittavat asiakirjat. Näin säästettäisiin kustannuksia. Myös kokouskäytäntöätulisi harkita, lähinnä puheenjohtajan menettelyjen osalta. Nyt ei ollutmitään ohjenuoraa siitä, kuinka asioiden käsittelyssä tulisi menetellä. Itse päätin,että tulen selostamaan ensimmäisen kokouksen alussa osanottajille menettelytavan,jota tulen noudattamaan.Monia muitakin ideoita tuli esille. Osa liittyi suhteiden kehittämiseen erityisestiYK:n eri järjestöjen kanssa, joista asioista olin puhunut jo komissiopuheenjohtajanamutta jotka esitykset eivät olleet johtaneet käytännön toimiin.Toronton kongressi 1.–11.6.1986Toronton kongressi oli hyvin järjestetty tilaisuus, johon osallistui 71 maasta yhteensäyli tuhat rekisteröitynyttä osanottajaa ja 355 seuralaista. Suomalaisia olimukana 55 varsinaista edustajaa ja joukko seuralaisia. Määrä oli kolmanneksisuurin Kanadan ja USA:n jälkeen. Lukuisa joukko selittyy sillä, että mukana olisuuri määrä henkilöitä, jotka olivat vastuussa Helsingin kongressijärjestelyistä.Kun mukaan otetaan laajassa näyttelyssä käyneet muutkin henkilöt, kongressin tilaisuuksiinosallistui yhteensä lähes 4 000 henkilöä. Kongressi oli järjestetty Sheraton-hotellissa,jossa oli hyvät tilat niin erilaisille kokouksille kuin teknillisille jakansallisille näyttelyille. Eri komissioiden istunnoissa pidettiin yhteensä noin 300esitystä. Itse pidin oman ryhmäni avauspuheen, jonka otsikko oli ”Improvementof Spatial Planning Practice”. Esitys oli eräällä tavalla jatkoa Sofiassa pitämälleniesitykselle. Nyt sisällytin yhteensovittavaan suunnitteluun strategisen suunnittelumenettelynsekä ekologisen lähestymistavan. Esitys perustui Seutusuunnittelunkeskusliitossa suoritettuun suunnittelumenetelmien kehitystyöhön.Kongressin yhteydessä pidettiin ammatillisten istuntojen ohella FIG:n vuosikokoussamanaikaisesti yleiskokouksen kanssa. Myös Bureau piti useita erillisiäkokouksia. Yleiskokouksessa sattui sitten odotettu konflikti kunniajäsentennimityksissä. Professori Peevsky nimitettiin yksimielisesti kunniapresidentiksi ja
Maanmittaus 82:1 (2007) 243Viljo Rewellin suunnittelema Toronton kaupungintalo.Sveitsin Bureaun aikainen pääsihteeri H. R. Dütschler kunniajäseneksi. Sen sijaaneteläafrikkalaisen Ken Simpsonin nimittäminen kunniajäseneksi aiheutti keskustelun,jossa Neuvostoliiton edustaja totesi, ettei yksin komissiopuheenjohtajuusedellytä kunniajäsenyyttä, ja varsinkin, kun Sofian kongressin yhteydessä tapahtuneetsekaannukset viisumiasiassa otetaan huomioon, ei kunniajäsenyyttä pitäisimyöntää. Ranskan edustaja esitti päätöksen siirtämistä seuraavaan, myöhemminpidettävään kokoukseen. Se ei äänestyksessä saanut kannatusta. Kun USA:n edustajaesitti kannattavansa esitystä, Bureaun ehdotuksesta jouduttiin äänestämään.Tulos oli 18 puolesta, 5 vastaan ja 7 tyhjää. Koska tulos ei täyttänyt sääntöjenedellyttämää kolmen neljäsosan vaatimusta, ehdotus hylättiin. Tilanne oli Bureaunkannalta nolo. Itse hämmästelin sitä, että kunniajäsenehdokkaat istuivat salissakäsittelyn ajan eivätkä poistuneet salista täksi ajaksi. Tämän käytännön tulisinitse aikanaan muuttamaan.Kokouksessa hyväksyttiin uudet säännöt. Monivaiheinen prosessi saatiinpäätökseen. Keskeistä oli päättää vuoden 1994 kongressipaikasta, josta kilpailiusea maa. Sama koski vuoden 1991 vuosikokouksen paikkaa. Bureau teki pakettiehdotuksennäistä sekä komissioiden varapuheenjohtajista. Sen mukaan vuoden1994 kongressin saisi Australia. Koska sille oli myönnetty oikeus vuoden 1988vuosikokouksen pitopaikasta, tälle oli löydettävä uusi paikka, ja se oli Uusi-Seelanti.Vuoden 1991 vuosikokouspakaksi ehdotettiin Kiinaa. Komissioiden varapuheenjohtajienjoukossa oli Suomesta professori Henrik Haggrén komissio 6:sta.Nämä ehdotukset hyväksyttiin yksimielisesti.
244 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaPäätösten jälkeen olivat selvillä Suomen FIG Bureaun kaudella pidettävienvuosikokousten paikat. Vuonna 1988 Uusi-Seelanti/Wellington, 1989 Unkari/Budapest,1990 Helsinki ja 1991 Kiina/Peking. Kävin alustavia keskusteluja näidenkokouspaikkojen edustajien kanssa, jolloin sovittiin jatkoyhteydenpidosta jamuista käytännön asioista. Tärkeintä oli tutustua näiden maiden edustajiin. Kiinanvalinnan varmistuttua maan Toronton konsuli järjesti illallisen suppealle joukolle.Isäntä ei aluksi halunnut kutsua kuin miehiä tilaisuuteen. Neuvottelujen jälkeeneräiden herrojen puolisot pääsivät myös mukaan. Tilaisuudessa oppi kiinalaistakulttuuria. Illallisen kuluessa isäntä esitti, että kaikki osanottajat pitäisivät lyhyenpuheen, pyyntö ei kuitenkaan koskenut mukana olleita naisia. Tarjoilu oli runsaskäsittäen 11 eri ruokalajia. Viimeisen ruokalajin tultua syödyksi isäntä nousi välittömästiylös ja tilaisuus oli päättynyt.Kokouspaikkojen tultua valituiksi voitiin tämän jälkeen valita Suomen FIGBureaun jäsenet. Nyt ensimmäistä kertaa Bureaun toimikausi kestäisi neljä vuotta.Edessä oli siten varsin pitkä työrupeama. Päätös meni odotetulla tavalla. Minutvalittiin presidentiksi ja varapresidenteiksi Seppo Härmälä, Kanadan Bureaunpääsihteeri Wally Youngs ja Australian Bureaun tuleva presidentti Earl James,pääsihteeriksi Pekka Raitanen, rahastonhoitajaksi Martti Hautala ja kongressijohtajaksiKalevi Kirvesniemi.Australian kongressi pidettäisiin Melbournessa. Earl James oli Darwinista.Hänellä oli maanmittausalan konsulttitoimisto, joka teki myös kaavoja. Earl Jamesoli se henkilö, jonka kanssa olimme bussissa istuneet vierekkäin Montreuxinkongressin yhteydessä järjestetyllä opintomatkalla. Verestimme vanhoja muistojaja toivotin samalla tervetulleeksi Suomen FIG Bureaun jäseneksi. Totesimmekokousmatkojen olevan varsin pitkiä silloin, kun Bureau kokoontuu Suomessa.Wally Youngsin kanssa olimme jo aikaisemmin keskustelleet hänen tulevasta roolistaan.Kokous päätti Helsingin kongressin ajankohdaksi 10.–19.6.1990. Keskusteluaaiheutti kongressin pituus, sitä vaadittiin lyhyemmäksi. Ottaen huomioonkomissioiden toiveet istuntojen määrästä ei aikaa olisi voitu lyhentää. Eräs käytännönongelma johtui myös simultaanitulkkien tarvitsemasta lepopäivästä kolmenpäivän työskentelyn jälkeen. Se päivä käytettiin ammatillisiin ekskursioihin.Keskustelua aiheutti myös vaatimus taata viisumi kaikille halukkaille. Sitä emmevoineet luvata, ainoastaan voitiin sanoa, että teemme kaikkemme, että näin tapahtuu.Tokiossa tehty päätös, että FIG liittyy perusteilla olevaan maanmittausalankansainvälisten organisaatioiden yhteistoimintajärjestöön IUSM:iin, hyväksyttiin;sen sääntöjä ei vielä hyväksytty. Itselläni oli varauksellinen suhtautuminentähän järjestöön. Kongressi hyväksyi myös komissioiden päätöslausumat, joissahahmotettiin tulevaa toimintaa.Maanmittarin määritelmää pohtinut työryhmä kokoontui Torontossa. Mitäänselkeää ehdotusta ei vielä päätetty tehdä, koska Bureau päätti asiaan palattavanvasta seuraavana vuonna Oslossa pidettävässä vuosikokouksessa. Ainoastaan hyväksyttiintyöryhmän esittämä toivomus, että FIG tutkisi, kuinka hyvin maanmittarinmääritelmä on otettu huomioon kansainvälisissä luokituksissa. Alustavan sel-
Maanmittaus 82:1 (2007) 245vityksen mukaan sekä Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, ammatteja koskevassaluokituksessa, YK:n kansainvälisessä eri toimintoja koskevassa luokituksessa ettäUNESCO:n kansainvälisessä koulutusta koskevassa luokituksessa maanmittari jamaanmittausala olivat vajavaisesti määritetyt. Nämä asiat vaatisivat jatkossa toimenpiteitä.Asiassa kiinnitettiin myös jäsenliittojen huomiota, että ne kansallisissavastaavissa määritelmissä pyrkisivät saamaan hyväksyttävät muotoilut. Lisäksisain vedettäväkseni vielä uuden työryhmän, jonka tehtävänä oli pohtia kongressienpituutta, asiaa joka oli alkanut puhuttaa entistä enemmän.Kongressin sosiaalinen ohjelma oli hieno. Kanadalaiset todella halusivatosanottajien tutustuvan laajan Kanadan olosuhteisiin järjestämällä mm. tilaisuuden,jossa kaikki Kanada provinssit esittäytyivät isossa hallissa omissa näyttelyissään.Niissä oli tarjolla myös paikallisia ruokia ostereista lähtien. Osanottajille annettiinkankainen Kanadan kartta, johon piti kerätä kunkin provinssin rintamerkki.Näin kukin voisi varmistua siitä, että kaikissa kohteissa tuli vierailtua. Lisäksiperehdyttiin intiaanikulttuuriin ja biisonin lihaan. Oli myös mahdollisuus katsoaeräs baseball-ottelu. Istumapaikkani oli presidentti Weirin vieressä, joka ystävällisestikertoi pelin juonen.Toronton kongressin jälkeen lähdin viikoksi vielä vuokraamallani autollakiertämään niin Kanadaa kuin USA:ta. Ohiossa vierailin pienessä Hicksville-nimisessäpaikassa perheessä, jossa tyttäreni oli ollut vaihto-oppilaana lähes kymmenenvuotta aikaisemmin. Näin myös perheen kesämökin muutaman kilometrinpituisen järven rannalla. Mökit tai pikemminkin talot kokolattiamattoineen olivattiuhassa rannan tuntumassa huutoetäisyydellä toisistaan noin 40 metrin välein.Poikkesin matkalla myös Pittsburghiin, jonne olin sopinut tutustumisen sikäläiseenseutusuunnitteluorganisaatioon, Southwestern Pennsylvania Commisioniin.Matkalla Pittsburghista kohti Torontoa koin myös hurrikaanivaroituksen. Iltapäivälläradiossa kaikkia kehotettiin hakeutumaan heti suojaan. Menin lähimpäänmotelliin. Vasta myöhemmin illalla myrsky tuli todella päälle, pienet koivut taittuivatrankkasateessa lähes vaakasuoraan. Ajaessani seuraavana päivänä Niagaraputoustenkautta takaisin kohti Torontoa sain tietää, että ainoa myrskyn aiheuttamavahinko oli tapahtunut putousten alapuolella olevassa kylässä, jolloin yksiihminen oli menehtynyt ja useita taloja tuhoutunut.Helsingin kongressin markkinointi TorontossaSuomen kongressiorganisaatio Kalevi Kirvesniemen johdolla oli varautunut Helsinginkongressin markkinointiin huolella. Näyttelyn yhteydessä oli oma osasto,jossa oli non-stop-videoesitys Suomesta, paljon esittelymateriaalia ja kongressiakoskevaa informaatiota. Kaikkien maiden delegaatioille annettiin erityispakettitietoa, kongressijuliste sekä tarroja. Suomen kaupallinen neuvos Esko Paltanenjärjesti avainhenkilöille, noin 100 ihmiselle, suppean vastaanoton kongressihotellissa.Päätösbankettiin kanadalaiset olivat tehneet erikoisen kankaisen ruokaliinan,jossa oli painettuna illallisen ruokalista ja reunoilla mm. nykyisen ja tulevanpresidentin nimet. Suomen pienoisliput olivat kaikilla pöydillä. Jälkiruoka oli
246 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallamansikkaa nimeltään ”The Finnish Berry Delight”, pääruoka oli kanadalaista tarhattualintua. Jokainen sai myös pienen Finlandia-vodkapullon, jollaiset olimmeonnistuneet Alkolta saamaan. Kongressijohtaja Kalevi Kirvesniemi juonsi Suomenmarkkinointiosuuden. Itse pidin lyhyen puheen, jossa toivotin tervetulleeksiHelsinkiin. Samalla sanoin, että jos käyttävät saamaansa vodkaa kuin parfyymia,se riittää neljän vuoden ajaksi. Banketissa esiintyivät myös Toronton suomalaisetvoimistelijatytöt esittäen kansantanhuja. Suurlähettiläs Blomberg esitti tyylikkääntervehdyksen. Tilaisuudessa arvottiin Finnairin myöntämä vapaa lentolippu Helsinginkongressiin.Kongressin yhteydessä Suomen tuleva FIG Bureau järjesti yhteiskokouksenkomissiopuheenjohtajien kanssa, jolloin voitiin sopia monista käytännön järjestelyistä.Erityisesti keskusteltiin uudesta käytännöstä laatia FIG:lle koko Bureauntoimikautta koskeva toimintasuunnitelma, joka sisältäisi komissioiden toimintasuunnitelmat,joiden laatimiseen komissioiden tulisi siten valmistautua. Helsinginkongressin teemaksi oli valittu ”The Challenge of the Information Society for Surveyors”.Tietoyhteiskuntateemaa selostettiin tarkemmin ja se toivottiin otettavaksihuomioon komissioiden valmistellessa omia ohjelmiaan. Teema oli minun ideanija perustui pitkälti Seutusuunnittelun keskusliitossa suoritettuun asiaa koskeneenselvitystyön antiin. Monet komissiopuheenjohtajat kehuivat valittua teemaa ja sanoivatsen sopivan hyvin ajankuvaan. Myös tuleva Bureau tapasi epävirallisissamerkeissä. Helsingin kongressivastaavilla oli monia neuvotteluja kanadalaistenpartnereiden kanssa.Toronton kongressin aiheuttamia kotimaan toimiaFIG:n Suomen Bureaun valintojen varmistuttua kotimaassa alkoi varsin tiivisasioiden valmistelu omaa toimikautta varten. Tulevan Bureaun suomalaiset jäsenettapasivat etukäteen valmistelluissa kokouksissa. Oma erityisasia oli selvittääBureaun toiminnan rahoittamismahdollisuudet sekä sopia matkustukseen jaajankäyttöön liittyvistä asioista. Ottaen huomioon niin Bulgarian kuin KanadanBureauiden saama varsin runsas valtion rahallinen tuki oli välttämätöntä pyrkiämyös Suomessa saamaan avustusta, että voisimme hoitaa edessä olevat tehtävätedes kohtuullisen hyvin. Tästä syystä aloitettiin neuvottelut eräiden ministeriöidenkanssa rahallisen tuen saamisesta Bureaun toimintaan. Kongressiorganisaatiokäynnisti vastaavat neuvottelut. Kongressijärjestelyjen osalta taloudelliset ongelmatliittyivät valmistavien toimien rahoittamisen. Omia tuloja saataisiin vasta sitten,kun osanottomaksuja alkaisi kertyä. Rahallisen tuen anomisen perusteena olitoteamus, että kongressi toisi Suomeen yli tuhat ulkomaista vierasta yli kymmenenpäivän ajaksi, mistä syystä valtio varmasti myös hyötyisi kasvavina verotuloina.Suomen FIG Bureau päätti osaltaan noudatettavista matkustusperiaatteistasiten, että lentoliput korvataan edullisimman lennon mukaan ja ensimmäisen luokanhotelli. Päivärahoista päätettiin, että maksetaan vain puolet normaalista. Valtionpalveluksessa olleet saivat tietääkseni oikeuden käyttää työaikaa FIG:n asioidenhoitoon. Myös heidän matkakulujansa korvattiin. Seppo Härmälä ja KaleviKirvesniemi olivat eläkkeellä, joten työajan käyttöön liittyvää ongelmaa ei heillä
Maanmittaus 82:1 (2007) 247ollut. Kuten edellä olen todennut, olin hoitanut sekä komissiopuheenjohtajan ettävarapresidentin tehtävät omalla ajallani, käytännössä käyttäen lomapäiviä. Presidentintehtävät edellyttivät karkean arvion mukaan vuosittain kahden tai kolmenkuukauden verran matkustuspäiviä. Siten loma-aika ei olisi yksin riittänyt.Siksi esitin Seutusuunnittelun keskusliiton hallitukselle heti Toronton kongressinjälkeen, että keskusliitto oikeuttaisi minut käyttämään presidenttikaudellani1988–1991 vuosittain yhden kuukauden, 30 kalenteripäivää, työaikaa FIG:n asioidenhoitoon ja että keskusliitto maksaisi näiltä matkapäiviltä myös päivärahan.Kotimaan FIG:n työt hoitaisin iltapuhteella omalla ajalla. Vastavuoroisesti lupasinkaikilla matkoilla mahdollisuuksien mukaan perehtyä seutusuunnitteluun ja raportoidatekemistäni havainnoista. Hallitus hyväksyi tämän ehdotuksen. Pidin ratkaisuahienona. Ratkaisua voi pitää eräällä lailla kunnallishallinnon tukena FIG:lle,toimihan moni maanmittari kuntien ja maakuntien palveluksessa. Vastaava tukituli valtion puolelta maanmittauslaitoksen palveluksessa oleville Pekka Raitaselleja Martti Hautalalle. Sain myös luvan käyttää edelleen keskusliiton henkilöstöäkonekirjoitus- ja sihteeritehtävissä. Nämä tarpeet jäisivät vähäisiksi sitten, kunBureau saisi itselleen oman sihteerin ja toimiston.Bureaun kokous toista kertaa Edmontonissa maaliskuussa 1987Tässä kaksipäiväisessä kokouksessa käytiin lävitse Toronton kongressissa tehdytpäätökset ja suunniteltiin saman vuoden kesällä Oslossa pidettävän vuosikokouksenasialista. Tärkeä asia oli päättää tarkistaa FIG:n sisäiset säännöt koskien mm.eri kokousten järjestämistapaa. Eri työryhmien tilanne käytiin lävitse. Oma maanmittarinmääritelmää koskenut työryhmän raportti oli valmis, ja se päätettiin esittääOslossa keskusteltavaksi. Oslossa päätettiin järjestää komissiopuheenjohtajienkanssa yhteiskokous, joka samalla voisi olla komissiopuheenjohtajien vaihtokokous.Kanadan ja Suomen Bureauiden vaihtokokouksen ajankohdaksi päätettiin13.–15.1.1988. Kokouksen asialistalla oli lisäksi paljon käytännön kysymyksiä,olihan Kanadan Bureaun toiminta päättymässä saman vuoden lopussa.Edmontonin hotelliksi olivat isännät valinneet mielenkiintoisen paikan. Fantasyland-hotellisijaitsi maailman kahdeksanneksi ihmeeksi kutsutussa paikassaWest Edmonton Mallissa. Tässä pääosin kaksikerroksisessa täysin katetussa jalämpimässä rakennuskompleksissa oli lattiapinta-alaa noin 47 hehtaaria sisältäenkaikkiaan 817 erillistä kauppaa ja palveluyritystä: 11 tavarataloa, 210 naistenmuotiliikettä, 35 miesten asusteliikettä, 35 jalokiviliikettä, 55 kenkäkauppaa, 19elokuvateatteria, yli 100 ravintolaa ja ruokapaikkaa ja 345 muuta kauppaa. Olilaaja vesipuisto, huvipuisto, luisteluareena, vesiallas sukellusveneineen ja delfiineineen.Hotellin huoneet olivat kaikki erilaisia ja osa varsin erikoisia. Omassahuoneessani oli poreallas huoneessa ja kylpyhuoneessa lisäksi erillinen amme.Edmontonista menin viikoksi laskettelemaan Kalliovuorille. Vuokrasin autonja majoituin Banff-nimiseen historialliseen kaupunkiin. Laskettelemassa kävinLake Louisessa sekä Sun Shine Villagessa. Maailman pienuuden koin LakeLouisessa. Kerran kaksinistuttavaan hiihtohissituoliin viereeni tullut mies kysyikotipaikkaani. Sen kerrottuani hän kysyi nimeäni ja sen sanottuani kysyi: ”What
248 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKolumbuksen laivan jäljennös West Edmonton Mallissa.about Antti and Mikko?”. Hämmästyksemme oli puolin ja toisin sanoin kuvaamaton,kun kerroin suhteestani näihin miehiin. Kyseinen herra oli Montrealista olevaliikennealan professori Michael Florian, joka oli tutustunut Antti-veljeeni hänenollessaan Buffalossa professorina ja Mikko-veljeeni hänen ollessaan liikenneministeriönpalveluksessa, jolloin olivat tavanneet kansainvälisissä tilaisuuksissa.Tapasimme vielä saman päivän iltana jatkokeskustelujen merkeissä.Vuosikokous Oslossa kesäkuussa 1987Vuosikokouksessa niin presidentti Weir kuin pääsihteeri Youngs esittivät raporttinsa,samoin komissiopuheenjohtajat. Presidentti Weirin raportti oli samallaeräänlainen katsaus hänen toimikauteensa ja Kanadan Bureaun saavutuksiin.Kanadalaiset olivat uudistaneet FIG:n hallintoa ohjaavat säädökset, kun kokouksessahyväksyttiin FIG:n sisäiset säännöt tarkistettuina,. Tämä oli suursaavutus,kun ottaa huomioon asioiden monimutkaisuuden ja eri kieliversioiden laatimisenaiheuttamat ongelmat. Lisäksi he tuottivat FIG:n historian. Asetettujen työryhmienraportit esitettiin myös. Presidentti Weirin johtama kehitysmaiden maanmittausalaakäsitellyt työryhmä esittäisi loppuraporttinsa vasta Wellingtonissa seuraavanavuonna.Minun vastuullani ollut maanmittarin määritelmää valmistelleen työryhmänraportti oli valmis. Siitä vain keskusteltiin ja pyydettiin lähettämään kommentitjälkikäteen. Asia ei ollut kypsä päätettäväksi, vaan jäi Suomen Bureaun vastuulle.Työryhmän työstä jäi selvästi mieleeni monen edustajan taholta esitetty toteamus,että maanmittarit olivat ajan saatossa menettäneet asemiaan muille ammattikun-
Maanmittaus 82:1 (2007) 249nille, erityisesti näin oli käynyt kaavoituksen kohdalla. Myös tuli esiin se, ettämonessa maassa maanmittareilla oli identiteettikriisi. Oli etsitty uutta maanmittarienmonipuolisia tehtäviä paremmin kuvaavaa yleisnimikettä silloin, kun käytössäollut nimike viittasi kapea-alaiseen toimintalohkoon. Näissä pyrkimyksissäei kuitenkaan ollut onnistuttu. Sama asiahan oli vaivannut kotoisissa ympyröissä.Sittemmin on nimikekysymyksessä noussut esiin sana ”geomatics”. Nimi näkyymm. liittojen nimissä. Esimerkiksi Kanadassa vanha nimi ”The Canadian Instituteof Surveying and Mapping” on korvattu nimellä ”The Canadian Institute of Geomatics”.Myös eräissä muissa maissa on omaksuttu sama periaate. Tällä hetkellätämä nimi ei liene voimakkaammin yleistymässä.Meillä nimikeongelma on poistunut siten, että maanmittausosastolta valmistuneetdiplomi-insinöörit käyttävät varsin moninaisia titteleitä, joista peruskoulutusei tule ilmi. Monet tuntuvat myös tietoisesti karttavan koulutustaustanesilletuloa. Ammattikunnan näkyvyyden kannalta asiantila ei ole hyvä. Työryhmäei aikanaan löytänyt ratkaisua tähän ongelmaan, jos sitä ylipäätään on ongelmanapidettävä. Maanmittarien tehtävät vaihtelevat niin paljon maittain, ettei sellaistayleistä kansainvälisillä kielillä toimivaa nimikettä ole helppo löytää, joka toimisimyös muilla vähemmän tunnetuilla kielillä. Englanninkielisellä sanalla surveyoron lavea merkitys, tai se voidaan tulkita laveasti. Sen kääntäminen sellaisenaaneri kielille ei kuitenkaan onnistu. Siten nimikeongelma on kansallinen kysymys.Uutta maanmittarin kaikkia tehtäväalueita kuvaavaa yleisnimikettä ei ole helppolöytää. Mahdollisen uuden nimikkeen etsimisessä on tärkeätä muistaa, että mikäänuusi teknologia ei voi korvata maanmittarin tehtäviä, jotka ovat sidoksissaaikaisemmin toteamani mukaisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen siinä, kuinkaihmisen suhde maahan ja vesiin ja niihin liittyviin rakenteisiin muuttuu. Sitä kauttakehittyvät uudet tarpeet ja tehtävät, joiden hoidossa kehittyvä teknologia ontoki avuksi.Kongressien pituutta käsitellyt työryhmäni esitti myös raporttinsa. Siinä eipäädytty esittämään muutoksia, koska asia vaati jatkokehittelyä. Taustalla olieräänä keskeisenä vaikuttimena pyrkimys päästä vain yhden kielen, englannin,käyttöön. Niin tapahtuessa olisi edellytyksiä lyhyemmille kokousajoille. Myöskaikkinaiset toiminnalliset kustannukset alenisivat. Maanmittausalan kansainvälistenjärjestöjen yhteisorganisaatiolle, IUSM:lle, oli laadittu säännöt, mutta niitäkritisoitiin eikä hyväksymistä voinut ajatella. Tämäkin asia jäi Suomen Bureaullehoidettavaksi. Vuoden 1992 vuosikokouksen pitopaikaksi valittiin Madrid.Kanadan Bureau piti vuosikokouksen aikana viimeisen kokouksensa kaikkienjäsenten ollessa saapuvilla. Varsinaisten asiain ohella oli jäähyväissanojenpaikka. Eräs aikakausi FIG:n historiassa oli päättymässä ja uusi alkamassa. Sekävanha että uusi Bureau tapasivat komissioiden puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat.Tärkein asia oli Helsingin kongressin ohjelman valmistelu. Komissioita vartenoli tuleva pääsihteeri Pekka Raitanen laatinut alustavan aikataulun, jossa todettiinkuinka paperit pitäisi saada valmiiksi ja millä formaatilla. Itse kävin alustaviakeskusteluja erityisesti Uuden-Seelannin edustajien kanssa seuraavan vuosikokouksenjärjestelyistä.
250 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaNorjalaiset olivat järjestäneet ammatillisen seminaarin kokouksen yhteyteen.Juhannuksen norjalaiset ovat pitäneet alkuperäisellä paikallaan; juhannusaattonaoli laivaristeily Oslon vuonolla. Sai nähdä juhannuskokkojen syttyvän rannalla jamuutenkin nauttia kesäisestä illasta.FIG:n presidenttinä Suomen Bureaun-kauden 1988–1991Aktiivista valmentautumistaHeti Oslon vuosikokouksen jälkeen aloitimme tiiviin valmistautumisen edessäoleviin tehtäviin. Suomalaiset FIG Bureaun jäsenet kokoontuivat säännöllisesti.Bureaun sihteeriksi oli jo aikaisemmin epävirallisesti valittu Ritva Asplund MIL:ntoimistosta. Hän hallitsi kaikki FIG:n viralliset kielet ja oli todella taitava asioidenhoitaja. Voi kaunistelematta todeta, että hän oli ainutlaatuinen työntekijä, joka helpottimonin tavoin Bureaun toimintaa. Bureau toimi läheisessä yhteistoiminnassaKalevi Kirvesniemen johtaman kongressiorganisaation kanssa. Kongressia vartenperustettiin pääjohtaja Lauri Kanteen johdolla erityinen kunniatoimikunta, jonkajäseninä oli niin FIG:n Bureaun kuin kongressiorganisaation kannalta keskeisiäsidosryhmien edustajia. Alkuvalmisteluihin kuului myös yhteydenpito tuleviinkomissiopuheenjohtajiin sekä jatkuva pohdinta tulevista tehtävistä.Bureauiden vaihtokokous tammikuussa 1988Vaihtokokous alkoi MIL:n järjestämällä vastaanotolla 12.1.1988. Tilaisuuteen olikutsuttu myös sidosryhmien edustajia. Näin he saivat tilaisuuden tavata KanadanBureaun edustajat, jotka olivat rahastonhoitajaa ja sihteeriä lukuun ottamatta paikalla.Varsinainen vaihtokokous tapahtui kahtena seuraavana päivänä. Kokouksissakäytiin läpi kaikki vireillä olevat asiat, koskien niin asetettujen työryhmientyötä kuin muitakin jatkotoimia edellyttäviä asioita. Kanadan Bureaun edustajatevästivät hyvillä neuvoilla.Vaihtokokouksen aikana saatiin nauttia monenlaisesta vieraanvaraisuudesta.Ensimmäisen työpäivän illallisen tarjosi Kaupunkiliitto. Toisen päivän lounaantarjosi Helsingin kaupunki. Saman päivän illalla oli maa- ja metsätalousministeriToivo T. Pohjalan Smolnassa tarjoama illallinen. Sille osallistuivat kutsuttuinamm. Seutusuunnittelun keskusliiton hallituksen puheenjohtaja, kaupunginjohtajaKalervo Aattela, Helsingin kongressin kummisetä, FIG:n kunniapresidentti HerbertMatthias, Kanadan suurlähettiläs sekä pääjohtaja Lauri Kantee. Illallisen yhteydessätapahtui virallinen presidenttiyden vaihdos, kun presidentti Weir luovuttiFIG:n käädyt minulle. En muista, kuinka vanhat nämä käädyt olivat; ilmeisestine oli tehty vuonna 1968 Lontoon kongressia varten. Käädyissä oli päässä hienoemalinen koristeellinen FIG:n symboli. Nauhassa olivat kutakin kongressia vartenlyödyt kullatut mitalit. Presidentti Weirin neuvo minulle käätyjen kantamisestaoli seuraava: Koska niitä voi käyttää kovin harvoin, vain virallisten kokoustenavajaisissa ja päättäjäisissä sekä joillakin vatsanotoilla, tee niin kuin hän, nuku nekaulassa!
Maanmittaus 82:1 (2007) 251Smolnan tilaisuus oli kaikin puolin hyvin juhlallinen. Pitämässään puheessaministeri Pohjala lupasi ministeriön tuen toimintansa aloittaneelle Suomen FIGBureaulle. Vaihtokokouksen yhteydessä järjestetty lehdistötilaisuus ei montaaedustajaa houkutellut paikalle, eikä media noteerannut tilaisuutta. Kokousten jälkeentehtiin vielä kokopäiväretki Tampereelle ja Valkeakoskelle, jossa käynti paperitehtaallaoli vieraille mielenkiintoinen.Vaihtokokouksen yhteydessä Suomen FIG Bureau piti ensimmäisen kokouksentäysilukuisena. Ritva Asplund valittiin nyt virallisesti Bureaun sihteeriksi.Sovittiin yhteydenpitotavoista ja Bureaun työskentelystä. Käsiteltiin budjetti sekäkeskusteltiin toimikautta koskevan toimintasuunnitelman sisällöstä sekä Bureaunjäsenten mahdollisista tehtävistä, joista päätettäisiin seuraavassa kokouksessa.Varapresidentti Härmälä oli vastuussa ryhmästä A, komissiot 1–3, varapresidenttiYoungs ryhmästä B, koimissiot 4–6 ja varapresidentti James ryhmästä C, komissiot7–9. Keskeinen keskustelun aihe oli Uudessa-Seelannissa lokakuussa järjestettävänvuosikokouksen ohjelma ja asialista. Ensimmäisestä Bureaun kokouksestajäi vaikutelma, että yhteistyö tulee sujumaan.Smolnan tilaisuuden jälkeen tulin kotiin pohtien sekä innostuneena että epävarmuuttatuntien edessä olevaa presidenttikautta. Olin henkisesti valmistautu-Valta ja vastuu ovat vaihtuneet, seisomassa Past President C.H. Weir. Kirjoittaja istumassakäädyt kaulassa.
252 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaSuomen FIG Bureau Smolnassa. Henkilöt oikealta lukien: rahastonhoitaja Martti Hautala,kongressijohtaja Kalevi Kirvesniemi, varapresidentti Seppo Härmälä, kirjoittaja, varapresidenttiEarl James, Bureaun sihteeri Ritva Asplund, pääsihteeri Pekka Raitanen javarapresidentti Wally Youngs.nut tähän tehtävään ja sisäisesti päättänyt, että tulen pyrkimään saamaan aikaansellaisia uudistuksia, joiden tarpeen olin aikaisemmin tiedostanut. En pelännyttulevia haasteita, mutta toisaalta olin myös perillä omista rajoituksistani. Englanninkielitaitoni ei ollut täydellinen. Tulin sillä kyllä hyvin toimeen. Koska olinkoulussa lukenut pitkän saksan, siitä oli apua saksankielisten kanssa toimiessani.Ranskaa olin pyrkinyt Kanadan Bureaun aikana opiskelemaan, mutta matkojentakia en pysynyt kurssissa mukana ja asia jäi siihen. Olin tietoinen siitä, että isojenjäsenliittojen edustajilla oli aina pyrkimys dominoida asioiden käsittelyä; erityisestitämä koski brittejä. Lähdin kuitenkin siitä, ettei aivojen koko riippunut maankoosta. Oli tärkeää pyrkiä hyvin perusteltuihin ratkaisuihin ja johdonmukaiseentoimintaan, jotta saisi eri osapuolten luottamuksen. Se helpottaisi asioiden hoitoa.Lähtökohtaisesti otaksuin, että tulisin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Uskoinmyös, että aikaisempi työkokemus ja kansainvälisten asioiden hoito samoin kuinyhteydet mm. YK:n eräisiin järjestöihin helpottaisivat toimintaani. Tärkeää olimyös saada Suomen FIG Bureau hyvin toimimaan. Eri henkilöiden taitoja ja kokemuksiapitäisi osata hyödyntää. Innostus toimintaan oli tärkeää saada kaikkiakoskevaksi. Kalevi Kirvesniemen kanssa olimme käyneet kaiken aikaa syvällisiäkeskusteluja niin FIG:n toiminnasta kuin Helsingin kongressin järjestämisestä.Nämä keskustelut olivat osoittautuneet hyödyllisiksi. Kaiken kaikkiaan oli tietenkinitselleni velvoittavaa todeta, että olin nyt oman ammattikuntani maailmanjärjestönpresidentti. Näin tämän itselleni suurena haasteena; tehtävä oli hoidettavahyvin. Kysymys oli tärkeä sekä oman itseni että Suomen kannalta. Tekemisiemmearviointi liitettäisiin Suomen FIG Bureaun toimintaan.
Maanmittaus 82:1 (2007) 253Ensimmäinen matka LontooseenFIG:n presidenttinä tein ensimmäisen matkan Lontooseen helmikuussa 1988. Olinsaanut kutsun UK:n jäsenliiton RICS:n presidentiltä osallistua liiton juhlalliseen”RICS Annual Dinner” tilaisuuteen. Ottaen huomion, että RICS oli FIG:n suurinjäsenliitto, jolla oli silloin yli 100 000 jäsentä, katsottiin, että minun on kutsu hyväksyttäväja mentävä tilaisuuteen. Illallinen oli todella juhlava tapahtuma. Läsnäoli satoja henkilöitä. Osa oli korkea-arvoisia valtion viranomaisia. Minua kohdeltiinhienosti. Tilaisuus oli myös hyvää harjoitusta siihen, kuinka FIG:n presidentintulee käyttäytyä. Olen aikaisemmin todennut olevani sittenkin luonteeltani varsinujo. FIG:n presidentti edustaa kuitenkin koko ammattikuntaa eikä vain itseään,jolloin käyttäytyminen on syytä sovittaa sen mukaiseksi eli tietyllä tavalla arvokkaaksija asema tunnistaen. Muistissa oli aikaisemmin kertomani Rovaniemenkaupunginjohtaja Lauri Kaijalaisen toteamus, ettei tässä itseä mainosteta vaanasiaa. Ylpeily ja tärkeily eivät tähän kuulu. Luonteva käytös olisi kaiken a ja o.Yritin pitää tämän mielessä niin matkoilla kuin eri tilaisuuksissa, joissa olin FIG:npresidentin ominaisuudessa. Matkalla tapasin myös RICS:n FIG-asioita hoitaviahenkilöitä sekä tein vierailun Surreyhin, jossa tutustuin maakunnan suunnitteluun.Kävin myös Readingin yliopistossa perehtymässä kaavoittajien koulutukseen jaalan tutkimustoimintaan.Uuteen-Seelantiin tutustumiskäynnilleMaaliskuussa 1988 lähdin tutustumaan Uuteen-Seelantiin Wellingtoniin tulevanvuosikokouksen järjestelyihin. FIG:ssä oli tapana, että joko presidentti tai pääsihteerikäy ennakolta tutustumassa seuraavan vuosikokouksen pitopaikkaan jameneillä oleviin valmisteluihin. Olin sopinut vierailusta alustavasti Oslon vuosikokouksenyhteydessä. Matkasta tulisi maailmanympärimatka, sillä olin sopinuttapaamisia niin Singaporeen kuin USA:n länsirannikolle. Matka Uuteen-Seelantiinon yhtä pitkä, menee sitten idän tai lännen kautta.Kun tiesin, että presidenttikautenani joutuisin vierailemaan useissa varsinerikoisissa maissa, päätin että tulen käyttämään tilaisuutta hyväkseni liittämällämatkoihin myös omia intressejä, joiden kustannuksista itse vastaisin. Käytinhänmatkoihin omaa aikaa lukuun ottamatta niitä 30 päivää, joilta osin sain vuosittainkäyttää työaikaa. Tämän johdosta vierailut tulisivat sisältämään myös aluesuunnittelunkannalta mielenkiintoisia kohteita. FIG:n presidentin ominaisuudessapääsisin myös sellaisiin paikkoihin, johon muuten ei olisi mahdollisuutta.Tämä ensimmäinen pitkä matka alkoi epäonnisesti. Finnairin kone Singaporeenoli 21 tuntia myöhässä. Koneelle oli New Yorkissa tullut moottoririkko.Silloisen presidenttimme Mauno Koiviston piti tulla samaisella koneella NewYorkista, josta syystä asiasta myös uutisoitiin. Olin ajatellut nukkua yhden yönrauhassa Singaporessa ennen Aucklandiin lentoa. Nyt saavuin Singaporeen vastaaamulla enkä edellisenä iltana. Pienet päiväunet pystyin ottamaan, koska jatkolentooli vasta puolen yön aikaan. Sen sijaan Singaporeen suunnittelemani tapaaminenperuuntui myöhästymiseni takia. Singapore Slingin ehdin kuitenkin Raffleshotellissakäydä nauttimassa. Lento Singaporesta Aucklandiin kesti kymmenen
254 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaYleiskuva Wellingtonista. Kuvan oikeassa reunassa kulkeva moottoritie on rakennettumannerlaattojen yhtymäkohdan päälle. Alue on maanjäristysseutua.tuntia. Huomattuani, että kyseessä oli vain kaksimoottorinen kone, ajattelin, ettäkuinka se pystyy tekemään niin pitkän matkan ilman välilaskua. Kun Brisbanenkohdalta Australiassa suunnattiin Aucklandia kohti, edessä oli vielä kolmen tunninlento. Nämä maat eivät siten ole ihan vierekkäin. Lentomatka on jokseenkinsama kuin Helsingistä Roomaan. Aucklandissa oli koneenvaihto Wellingtoniinmenevään koneeseen. Perille päästyäni totesin matkan olleen todella pitkä, suurinpiirtein yksi vuorokausi lentoaikaa yhteensä.Paikalliset isännät olivat laatineet tiiviin ohjelman. Jo samana iltana sikäläisenjäsenliiton, NZIS, New Zealand Institute of Surveyors, puheenjohtajan BarrieShuten kanssa oli alustava neuvottelu ohjelmastani. Olin tavannut hänet joOslossa. <strong>Seura</strong>avana aamuna minulla oli tapaaminen Wellington Regional Councilissa,jossa perehdyin alueen seutusuunnitteluun. Councilin tehtävät sisälsivätseutusuunnittelun lisäksi alueellisen kehittämisen edistämisen ja joukkoliikenteensekä seudullisten puistojen hoidon, raakaveden hankinnan sekä vastuun luonnonkatastrofienaiheuttamista tuhoista. Iltapäivällä osallistuin NZIS:n hallituksen kokoukseen,jossa käytiin kokousjärjestelyt lävitse. Erityisaiheena oli, kuinka sovittaaFIG:n tilaisuus heidän liittonsa 100-vuotisjuhliin, jotka pidettäisiin samaanaikaan. Vaarana oli, että FIG:n vuosikokous jää muun juhlinnan varjoon.<strong>Seura</strong>ava päivä oli lauantai, jolloin liiton hallitus jatkoi kokoustaan, johonosallistuin osaksi. Tällöin voitiin sopia monista FIG:n vuosikokouksen järjestämiseenliittyvistä käytännön toimista, joita heiltä pyysin. Kokouksen jälkeen liitonpuheenjohtaja Barrie Shute, jolla oli kaavoja tekevä konsulttitoimisto, ajelutti mi-
Maanmittaus 82:1 (2007) 255nua Wellingtonissa ja lähiympäristössä. Sain hyvän tuntuman sikäläiseen kaavoituskäytäntöönja asuntotuotantoon. Kunnat tekivät vain yleiskaavan ja maanomistajatai alueen tuleva rakentaja teki yksityiskohtaisen kaavan, jonka kunta hyväksyi.Kaavassa 10 % pinta-alasta oli varattava puistoja varten; nämä luovutettiinkorvauksetta kunnalle. Kadut ja kunnallistekniikka oli toteutettu kunnan normienmukaan. Niiden hinnat oli sisällytetty tonttien hintaan. Rakentaja saattoi myydävain tontteja tai tehdä myös talot valmiiksi. Muita kuin omakotiasuntoja ei juuriollut. Tontteja ja rakennuksia oli tarjolla erilaista vaatimustasoa silmälläpitäen.Kunnat eivät sekaantuneet maapolitiikkaan, vaan kaikki toimi markkinavoimienmukaan. Suurempien investointien, kuten liikerakennusten osalta rakentajan olimaksettava kunnalle tietty vero, joka oli 0,5 % rakennusten arvosta.Sunnuntaina kiertokäynnit ja vierailut jatkuivat. Huolenpito oli hyvää. Opintietämään, että Uudessa-Seelannissa maanmittarien pitää itse huolehtia eläketurvasta.Tästä syystä useat maanmittarit olivat hankkineet itselleen maatilan, jokaturvaisi eläkepäivien elannon. Ian Stirling kertoi omistavansa karjatilan. Kannattavanmaitotilan ehtona oli vähintään 200 lypsävää lehmää. Jotkut harrastivat kauriinkasvatusta. Niitä piti olla vähintään 800 kappaletta. Eräät taas pitivät hevosfarmia,jossa pääsi ratsastamaan.Maanantaina 21.3. vierailin aluksi sikäläisessä yleisten töiden ministeriössäja sen jälkeen vastaperustetussa ympäristöministeriössä. Edellistä oltiin lopettamassaja jälkimmäistä ajamassa sisään. Uudessa-Seelannissa oli tällöin meneillälaaja alue- ja paikallishallinnon uudistus. Samalla uudistettiin sikäläistä seutusuunnittelukäytäntöä.Tavoitteena oli mm. vähentää kuntien lukumäärää ja lisätäuusien alueellisten hallintoyksikköjen valtaa.Iltapäivällä tapasin sikäläisen maanmittauslaitoksen pääjohtajan Bill Robertsonin,joka vei minut tervehdyskäynnille maa-asioista vastaavan ministerin PeterTapsellin luokse. Tapaamisen muistan vieläkin elävästi. Tavanomaisten kohteliaisuuksienjälkeen ministeri kysyi, mistä minä sitten olinkaan. Sanottuani, ettäSuomesta, hän totesi, että ”voi, olen ollut Suomessa Heinolan reumasairaalassaainakin kymmenen kertaa”. Selitykseksi hän totesi olevansa koulutukseltaanreumasairauksiin erikoistunut lääkäri. Hän sanoi myös olleensa Jaakko Pöyrynkanssa saunassa käytyään metsäasioissa Suomessa. Ministeri Tapsell oli puolittainmaori, isän puolen sukujuuret johtivat Tanskaan, tanskalaiseen merimieheen,joka oli aikoinaan avioitunut maorinaisen kanssa. Kanssakäyminen ministeri Tapsellinkanssa sujui luontevasti. Ministeri lupasi osallistua FIG:n vuosikokouksenavajaisiin ja esittää siellä tervehdyksen.Wellingtonin vierailuni järjestelyistä vastasi tulevan vuosikokouksen järjestelyvastaavaPeter Chambers. Häneltä pyysin neuvoa siitä, kuinka voisin maorinkielellä esittää tervetulotoivotuksen, sillä olin päättänyt esittää jokaisessa vuosikokouspaikassamuutaman sanan tervehdyksen myös paikallisella kielellä. PeterChambers ystävällisesti neuvoi sanomaan aluksi ”Tena koutou”, tarkoittaen ”tervehdysteille kaikille” ja puheen lopussa sanomaan ”Kia ora koutou katoa”, tarkoittaen”siunausta teille kaikille”. Pyydettyäni häntä ääntämään nämä kirjoitetuttekstit, huomasin heti, että ne äännetään, kuten ne kirjoitetaan. Toistettuani nämä
256 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasanonnat hän ihmetteli, kuinka voin ääntää nämä maorinkieliset sanat niin hyvin.Suomalaiselle maorin kieli olisi siten helppo ainakin puhua, jos kielen muutenhallitsisi. Englanninkielisille maorin kielen ääntäminen tuntui vaikealta.Wellingtonista menin vuokraamallani autolla Rotoruan kautta Aucklandiin.Halusin nähdä myös maaseutua. Minua varoitettiin huonoista tienviitoista. Vasemmanpuoleinenliikenne oli tietenkin otettava varoen; oli nimittäin ensimmäinenkerta, kun sellaisissa olosuhteissa ajoin. Uuden-Seelannin pohjoisosan luontooli kaunista katsella. Pysähtelin saamieni neuvojen mukaisesti mielenkiintoisissakohteissa. Rotoruassa perehdyin maori-kulttuuriin. Ministeri Tapsell oli kotoisinsieltä. Vieraillessani eräässä museossa sikäläinen opas kysyi, mistä maasta olen.Vastauksen kuultuaan hän totesi veljensä olevan parhaillaan Kemijärvellä osallistumassajohonkin puuveistoskilpailuun.Rotoruassa sain oppaaksi Luke Martinin, yhden NZIS:n hallituksen jäsenistä,johon olin Wellingtonissa tutustunut. Hän esitteli insinööritoimistonsa kaavoitustöitä,vei kotiinsa illalliselle. <strong>Seura</strong>avana päivänä vierailimme pyynnöstäniyhdellä kiwi-hedelmäfarmilla. Näitä hedelmiä kasvatetaan vain Uuden-SeelanninPohjoissaaren koillisosassa. Farmi, jolla kävimme, oli eteläisin kiwi-hedelmäntuottaja. Oli mielenkiintoista kuulla, että tämä alun perin Kiinasta lähtöisin ja kiinankarvaismarjan nimellä tunnettu hedelmä jouduttiin ristimään uudelleen senjohdosta, että amerikkalaiset vaativat iskevämpää nimeä kuin ”Chinese gooseberry”markkinoidessaan niitä USA:ssa. Uusiseelantilaiset antoivat 1960-luvullahedelmälle uuden nimen ”kiwi fruit”, sikäläisen erikoisen kiwi-linnun mukaan.Kiwi-hedelmän kasvattaminen ja markkinointi kohtasivat aluksi suuria vaikeuksiamonien tuottajien keskinäisten erimielisyyksien takia. Pitkien neuvottelujenjälkeen uusiseelantilaiset suostuivat siihen, että hedelmää voi kasvattaa myös pohjoisellapallonpuoliskolla, lähinnä Italiassa. Näin voitiin turvata hedelmän ympärivuotinensaanti, mikä hedelmän markkinoinnin kannalta oli välttämätöntä.Rotoruasta menin Aucklandiin, maan tärkeimpään kaupunkiin. Siellä minullaoli sovittu vierailu paikalliseen aluehallintoyksikköön, Auckland Regional Authority,joka vastasi aluesuunnittelusta, seudullisista puistoista, julkisesta seudullisestaliikenteestä, Aucklandin lentokentästä ja monista muista palveluista. Aucklandiinsain hyvän tuntuman John Hollingerin järjestämällä kiertoajelulla. Hän oliedellinen NZIS:n hallituksen puheenjohtaja, johon olin tutustunut aikaisemmin.Aucklandista lähdin kohti Los Angelesia. Välilasku oli Fidzi-saarella. Tunninpysähdyksen aikana lentoterminaalissa sai tuntumaa tähän eksoottisena pidettyynalueeseen. <strong>Seura</strong>ava pysähdys oli Havaijilla, Honolulussa. Sinne jäin muutamaksipäiväksi lomailemaan. Los Angelesista vuokrasin auton, ja matkalla kohti SanFranciscoa tapasin sovitun mukaisesti Leo Jakobsonin San Luis Obispossa, jostaolen jo aikaisemmin maininnut. Toinen syy tälle matkan osalle oli tapaaminenFIG:n komissio 9:n puheenjohtajan Bruce Hardingin kanssa. Hän asui San Francisconpohjoispuolella. Charlie Weir oli pyytänyt huolehtimaan siitä, että tämäongelmalliseksi osoittautunut komissio saataisiin toimimaan odotetulla tavalla.Uskon, että käyntini ansiosta puheenjohtaja otti asiat entistä vakavammin ja lupasiHelsingin kongressiin vähintään 20 esitystä. Samalla kävi ilmi, että toinen,
Maanmittaus 82:1 (2007) 257Kiwihedelmä kasvaa omenapuun kaltaisessa, mutta hennommassa varressa.arvioijia edustanut amerikkalainen FIG:n jäsenliitto suhtautui FIG:n toimintaanvähän pidättyvästi ja että asialle pitäisi tehdä jotain. Se edesauttaisi Bruce Hardingintoimintaa komissiopuheenjohtajana.Bureaun kokous toukokuussa 1998Virallinen Bureaun kokous pidettiin 25.5. Ulkomaiset Bureaun jäsenet olivat estyneetsaapumasta. Heidän kanssaan kokousasiat oli käyty lävitse kirjeitse. Tärkeimmätasiat liittyivät Wellingtonin vuosikokouksessa päätettävien asioiden valmisteluun.Toiminnan kannalta oli FIG:n budjetti tärkeä. Neuvottelut maa- ja metsätalousministeriönkanssa olivat sujuneet myönteisesti. Ministeriö oli päättänytmyöntää vuodelle 1988 100 000 mk avustusta. Myös eräistä muista lähteistä olisaatu apua. Näin voitiin turvata kohtuullinen toiminnan taso. Todettakoon tässä,että koko nelivuotiskautena maa- ja metsätalousministeriö tuki FIG:n Bureauntoimintaa yhteensä noin 900 000 markalla. Tämä tuki oli tuiki tärkeä, ja siitä oltiinsuuresti kiitollisia. Summa oli noin puolet siitä, mitä kanadalaiset olivat saaneettoiminnalleen Kanadan valtion tukea. FIG:n jäsenmaksut olivat yhteensä vuosittainvain hiukan enemmän kuin kotimaasta saatu tuki. Kokonaisuutena FIG:nbudjetti oli vuositasolla hiukan alle 200 000 Sveitsin frangia, jossa valuutassa
258 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallabudjetti tehtiin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Helsingin kongressin budjettioli noin 4 milj. mk.Kokouksessa hyväksyttiin vuosikokoukselle esitettävä vuosia 1988–1991koskeva FIG:n ensimmäinen toimintasuunnitelma, jonka mottona oli ”Challengeof Change”, muutoksen haaste. Tämä liittyi läheisesti Helsingin kongressintietoyhteiskunnan kehittymistä koskevaan teemaan. Toimintasuunnitelma sisälsisekä Bureaun toiminnan että komissioiden toimintasuunnitelmat, jotka oli niiltäpyydetty. Toimintasuunnitelman mukaan perustettaisiin neljä työryhmää. RahastonhoitajaMartti Hautalan johdolla selvitettäisiin FIG:n rahoitusmahdollisuuksia,varapresidentti Härmälän johdolla maanmittausalan kansainvälistä henkilöstönvaihtomahdollisuutta,varapresidentti Jamesin johdolla FIG:n ja jäsenliitojenvälisten suhteiden kehittämistä sekä varapresidentti Youngsin johdolla nykyisenkomissiorakenteen kehittämistarpeita. Näiden työryhmien tarve oli tiedostettumonella lailla. Silloinen rahoituskäytäntö ei ollut terveellä pohjalla, joten uusiatulolähteitä oli etsittävä. Kolme muuta työryhmää liittyivät tavoitteeseen saadaFIG palvelemaan entistä paremmin niin jäsenliittojen kuin yksittäisten maanmittarientarpeita. Organisaatio piti saada toimimaan entistä tehokkaammin.Toimintasuunnitelmaan sisällytettiin toiminnassa olleiden työryhmien esitystentoteuttaminen. Tiedottamisen järjestämiseen kiinnitettiin erityistä huomiota.Siihen liittyen päätettiin aloittaa FIG:n julkaisusarja, jossa tärkeimmät tuotoksetjulkaistaisiin. Toimintasuunnitelman mukaan Bureau pyrkisi luomaan entistäkiinteämmät suhteet itse YK:hon ja useisiin sen alaisiin järjestöihin, kuten FAO,UNCHS (HABITAT), UNEP ja UNESCO sekä alueelliset talouskomissiot. Tämätoimintasuunnitelman osa oli minulle tärkeä, koska olin aikaisemmin yrittänytaktivoida FIG:tä näiden suhteiden kehittämisessä. Edelliset Bureaut eivät olleetkuitenkaan olleet asiasta kiinnostuneita. Suomen Bureaun oli nyt tarkoitus päästänäiden suhteiden kehittämisessä selkeisiin tuloksiin. Bureau myös päätti, että FIGhakee ICSU:n, International Council of Scientific Unions, liitännäisjäsenyyttä.ICSU on kansainvälisesti tärkein eri tiedeyhteisöjen yhteistoimintaorganisaatio.Tämä jäsenyys takaisi myös sen, että kaikkien maiden osallistujat saisivat ainaviisumin FIG:n tilaisuuksiin. ICSU:n jäsenyys oli ollut yhtenä syynä perustaaIUSM. Kalevi Kirvesniemi oli vieraillut ICSU:n toimistossa Pariisissa ja saanutsieltä ohjeet jäsenyyshakemukselle. Asia oli kovin monimutkainen. FIG tarvitsisiyhdeksän nykyisen ICSU:n jäsenen puoltolauseen. Näistä neljän tuli olla kansainvälisiäjäseniä, loput voisivat olla kansallisia jäseniä. Kansallisten jäsenten tukeapäätettiin pyytää ao. maiden FIG:n jäsenliittojen avulla.Kunniajäsenyyshakemukset aiheuttivat myös päänvaivaa. Charlie Weirin nimittäminenkunniapresidentiksi kanadalaisten ehdotuksen mukaan oli selvä. Kunniajäseniksioli saatu kolme ehdotusta, kaikki hyviä kriteerit täyttäviä henkilöitä,mutta ongelmana oli se, että samassa vuosikokouksessa voitiin sääntöjen mukaanhyväksyä vain yksi kunniajäsen. Asia jätettiin pöydälle kypsymään. Kokouksessakuultiin Wellingtonissa esitettävä kongressijohtajan selonteko Helsingin kongressinvalmisteluista ja kongressin markkinoinnista. Käytiin läpi Oslon vuosikokouksestasiirtyneiden asioiden liittäminen käsiteltäviin asioihin. Aikaisemman
Maanmittaus 82:1 (2007) 259päätöksen mukaisesti Wellingtonin kokousta varten laadittaisiin selkeä esityslistapäätösehdotuksineen. Ylipäätään keskeisenä tavoitteena oli selviytyä kunniallatästä ensimmäisestä vastuullamme olleesta kokouksesta. Käytännössä tilaisuusoli siten myös tehtävien hoidon opettelua.Kotityöt veivät myös aikaaFIG-asioiden hoito ei ollut vain matkustamista, vaan ennen kaikkea kotona tehtäviäpaperitöitä. Oli valmisteltava puheet, kirjoitukset bulletiniin ja huolehdittavakirjeenvaihdosta sekä ylipäätään pohdittava asioita. Eniten mieltä askarrutti se,kuinka saada FIG:n toiminta palvelemaan hyvin niin jäsenliittoja kuin rivimaanmittareita.Kokemukseni osoittivat, että kokouksissa kului paljon aikaa hallinnollisiinasioihin ja itse substanssikysymykset jäivät taka-alalle. Osaksi tämä johtuisiitä, että eri komissiot olivat vastuussa ammatillisista asioista. Niiden toiminta olikuitenkin keskittynyt liian paljon seuraavan kongressin ohjelman valmisteluun jatoiminnan jatkuvuus oli usein vajavaista.Koska kaikki piti tehdä englanniksi, kirjoitustyö vaati normaalia enemmänaikaa. Ritva Asplund tosin käänsi eräitä tekstejä ja luonnosteli kirjeitä. Myös ystäväniMaija Saleva oli näissä tehtävissä suureksi avuksi. Englanninkielistä puhettatehdessäni huomasin, että oli oltava selkeästi jotain sanottavaa, muuten ei tekstiäpystynyt kirjoittamaan. Olenkin myöhemmin suositellut puheen tai artikkelin tekemistävieraalla kielellä, silloin jäävät turhat sanonnat pois ja teksti pysyy tiiviinä.Nämä työt hoidin iltapuhteella, koska huolehdin myös normaalista päätyöstäni.Aikaisemmin kertomani mukaan näinä vuosina tehtiin monia seutukaavaliittoja jaSeutusuunnittelun keskusliittoa koskettaneita merkittäviä ratkaisuja. Myös nämätoimet vaativat paljon pohdintaa ja iltatöitä sekä matkustamista. Käytännössä hoidinkahta työtä samanaikaisesti. On syytä todeta, että tässä vaiheessa olin eronnuthenkilö, ja lapset olivat jo kotoa pois. Näin olin pääosin oman ajankäyttöni herra,mikä helpotti täyspainoista työskentelyä lähes aina valveilla ollessani.Balille, Kiotoon, Nagoyaan, Tokioon ja Hong KongiinKesä-heinäkuussa 1988 tein lähes kuukauden mittaisen monitoimimatkan otsikossamainittuihin paikkoihin. Saman matkan yhteyteen oli organisoitu useitatapaamisia. Balilla järjestettiin FIG:n tukema paikkatietojärjestelmiä koskenutseminaari nimeltään ”Support in Regional Development with Appropriate LIS”.Seminaarin järjestelyistä vastasi Australian jäsenliitto ja seminaari oli tarkoitettulähinnä Kaakkois-Aasian maiden osanottajille. Minut oli kutsuttu seminaarinavauspuheenvuoron esittäjäksi. Muistan hyvin, kun avajaisia edeltävänä iltanajärjestäjät soittivat hotellihuoneeseeni ja ilmoittivat, että Indonesian sisäministeriMr. Rudini saapuisi avaamaan seminaarin ja tämän johdosta pyysivät minut luokseensaamaan käyttäytymisneuvoja. Totesin tähän, että osaan kyllä käyttäytyä,minun tarvitsee vain tietää, millä arvonimellä sisäministeriä kutsutaan, Honorablevai Your Excellency -tittelillä. Jälkimmäinen oli oikea tapa. Indonesian sisäministerioli korkea herra. Hänen seurueeseensa kuuluivat Balin kuvernööri ja sikäläisenosavaltion eduskunnan puhemies ja monia muita.
260 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaIndonesian sisäministeri Mr. Rudini keskellä saapumassa kokoustilaan hotellin johtajanja minun saattamana.Odotin ministerin tuloa järjestäjien kanssa hotellin edustalla. Hänen saapuessaantervehdittiin asianmukaisesti, ja sen jälkeen lähdettiin kulkemaan kokoustilaakohti. Hotellin johtaja pyrki ottamaan ministerin huostaansa, ja minun pitipuoliväkisin raivata itselleni tila ministerin viereen. Oheinen kuva osoittaa kuinkaBali-tytöt heittivät ruusunlehtiä kulkureitillemme.Seminaarin alun ohjelmaa muutettiin pikavauhtia, kun selvisi, että vainFIG:n presidentti voi kutsua ministerin avaamaan tilaisuuden. Kutsua ei voinutesittää järjestäjien edustaja. No, pidin oman tervetuliaispuheeni ensin. Ei siinämitä ongelmaa ollut. Indonesian kielellä toivotin osanottajat myös tervetulleiksisanomalla ”Selamat datang ke workshop”.Ministeri osoittautui seuralliseksi ihmiseksi. Avauksen jälkeen pidetyn kahvitarjoilunyhteydessä oli mahdollisuus lyhyeen keskusteluun, jossa käsiteltiinmyös Suomen ja Indonesian suhteita. Olin hankkinut ulkoministeriöstä taustainformaatiotaennen matkaa.Seminaarin yhteydessä pitivät myös FIG:n komissiot 3 ja 7 omat kokouksensa,joissa esitin myös tervehdyksen. Tämän seminaarin jälkeen oli Balilla myös”3rd South East Asia Survey Congress”. Kongressin avajaiset siirtyivät ilman erityistäilmoitusta parilla tunnilla, koska TV:stä tuli Mike Tysonin nyrkkeilyottelu,jota kaikki osanottajat halusivat seurata. Kokouspaikka oli toisessa hotellissa.Siirryin sinne yhdessä Earl ja Wendy Jamesin kanssa, jotka olivat myös tilaisuudessaläsnä. Darwinista Balille on vain parin tunnin lentomatka. Vuokrasimme
Maanmittaus 82:1 (2007) 261Ministeri Rudinin kanssa kahvilla.siirtoa varten auton oppaan kera, sillä teimme samalla Balilla pienen kiertomatkan.Retken alussa kysyin oppaalta, mitkä ovat Balin pääelinkeinot. Hän mainitsiturismin ja puunkaiverruksen. Kysyin: ”What about agriculture?” Hän katsoiminua pitkään ennen vastaamista ja sanoi sitten lyhyesti: ”It is culture.” Huomatessaanhämmästyneen ilmeeni hän sanoi, että Balilla jokaisella perheellä on yksihehtaari maata. Sen viljely on heidän elämänsä. He saavat kolme satoa vuodessa,ja se riittää turvaamaan heidän elämänsä. Mitään muita tarpeita ei balilaisilla ole.Balilla on hindu-uskonto vallalla, joten uskonnolliset seremoniat vievät suurenosan ajasta. Tämä oli hyvä opetus minulle monessa mielessä. Vaatimus ymmärtääerilaisia kulttuureja tuntui mahdottomalta, ellei elä tämän kulttuurin parissa. KylläBalilla oli myös suurmaanomistajia, mutta he olivat poikkeuksia. Joka tapauksessapäättelin, että tärkeämpää, kuin yrittää ymmärtää erilaisia kulttuureja, on ollasuvaitsevainen ja kunnioittaa erilaisia elämäntapoja.Viikon oleskelu Balilla pääasiassa tummassa puvussa oli siten elämys monellalailla. Esiinnyin paikallisessa televisiossa kaksikin kertaa. Muiden mukanaosallistuin myös moniin kulttuuririentoihin.Matkustin Balille Jakartan kautta, jossa käytin yhden päivän turismiin. Baliltalensin Tokioon ja sieltä luotijunalla Kiotoon, jossa oli FIG:n sisarjärjestön, IS-PRS:n kongressi. Osallistuminen kongressiin oli koko matkan keskeisin syy, silläoli tapana, että sisarjärjestöjen presidentit osallistuvat kunkin järjestön kongressiin.Tällöin pidetään myös järjestöjen yhteistoimintaorganisaatioiden, IUSM:n ja
262 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaJoint Boardin kokoukset. Esitin tässä fotogrammetrikkojen kongressin avajaisissaFIG:n tervehdyksen. Kongressijohtaja Kalevi Kirvesniemi oli myös paikallamarkkinoimassa Helsingin kongressia. Kongressin ammatilliset asiat eivät juurikiinnostaneet, koska ne käsittelivät minulle vieraita teemoja. Sosiaalisesta ohjelmastamieleeni jäi vaikuttava tokiolaisen rumpuorkesterin esitys pimenevässäsoihtujen valaisemassa illassa.Kiotoon olin ennakkoon sopinut tapaamisen kaupunginarkkitehdin kanssa.Musta auto tuli hakemaan sovittuna aikana. Pyysin kongressissa mukanaolleen Risto Linnankosken mukaan kiertoajelulle. Tutustuttiin niin uudempaankuin historialliseen Kiotoon. Arkkitehti oli Alvar Aallon suuri ihailija. Kiotostakävin myös Nagoyassa. Siellä olin sopinut tapaamisen YK:n alaiseen tutkimuslaitokseen”UN Centre for Regional Development”. Yksikkö oli pääosinjapanilaisten rahoittama ja se keskittyi selvityksissään luonnontuhojen torjuntaanja jälkihoitoon. Tunsin laitoksen johtajan muista yhteyksistä. FIG:n Japaninjäsenliitto tuki myös tutkimuslaitoksen toimintaa. Nagoyassa vierailin myöskaupungin suunnitteluyksikössä sekä alueen prefektuurin suunnitteluyksikössä,jossa valitettavasti kaikki suunnittelijat olivat joutuneet johonkin kiireelliseentilaisuuteen ja minulle improvisoitiin muuta ohjemaa. Tutustuin Nagoyan hälytyskeskuksentoimintaan. Tällöin, 1989, heillä olivat käytössä hyvin modernitjärjestelmät. Mm. paloautoihin faksattiin matkalla palopaikalle tulessa olevanrakennuksen piirustukset, joista selvisivät mm. kantavat rakenteet. Paloautot jaambulanssit hälytettiin aina lähimmästä paikasta jne. Saamani informaation välitinHelsingin viranomaisille.Kiotosta palasin takaisin Tokioon, jossa Japanin liiton puheenjohtaja Y. Haradaoli pyynnöstäni ystävällisesti järjestänyt vierailun ”National Land Agency”virastoon, johon vuonna 1984 en ollut päässyt. Virasto oli mielenkiintoinen kohde.He selostivat Japanin neljännen valtakunnallisen kehittämissuunnitelman periaatteet.Heillä oli pyrkimyksenä selkeästi toimintojen hajakeskittäminen ja Tokionalueen kasvun vaimentaminen. Suunnitelmassa pyrittiin myös käyttämäänhyväksi kehittyvän tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia alueellisenkehityksen hajauttamisessa. Eräänä yksityiskohtana todettakoon tavoiterakentaa Tokion ohittavia liikenneyhteyksiä, koska Tokio on maanjäristysalueella,ja nykyisin kaikki pääyhteydet kulkivat sen kautta. Mielenkiintoista oli päästä näkemäänheidän toimistotilojaan. Henkilökunta istui avokonttorissa vieri vieressäpitkien pöytien ääressä, joita kuormittivat korkeat paperipinot. Henkilökohtaisiatietokoneita ei ollut. Keskustietokoneet olivat kellarissa. Sain mielikuvan pitkiätyöpäiviä tekevistä ihmisistä, joiden toiminta ei liene ollut kaikkein tehokkainta.Herra Harada perehdytti myös Tokion suunnitteluun. Maapula on Japanissa suuri.Siksi Tokiossa tällöin täytettiin merenlahtia uusia rakentamisalueita varten.Kotimatkalla pysähdyin Hong Kongissa. Siellä minulla oli tapaaminenFIG:n jäsenliittojen edustajien kanssa. Minut vietiin 12 isännän voimin hienolleillalliselle. Keskustelu koski niin kiinalaista ruokakulttuuria kuin maanmittarientoimintaa Hong Kongissa. Osaltani selostin FIG:n toimintaa ja markkinoin samallaHelsingin kongressia.
Maanmittaus 82:1 (2007) 263Tämä matka osoitti selkeästi henkilökohtaisten tapaamisten tärkeyden ja sen,että FIG:n tulisi olla paljon enemmän esillä alan tilaisuuksissa itseään markkinoimassa,sillä järjestön tunnettuus vaikutti yllättävän huonolta. Tästä huolimattasain havaita, että FIG:n presidenttiä kunnioitetaan suuresti. Hän edustaa kokomaanmittarien ammattikuntaa ja on siksi arvostettu henkilö. Ennakko-odotuksetsaattavat kyllä olla erikoiset. Balille saavuttuani järjestäjien edustajat kertoivatetsiskelleensä lentokentällä tukevanoloista, tärkeältä vaikuttavaa kohtuullisen iäkästähenkilöä. En siten vastannut FIG:n presidentin odotettua habitusta. Tällämatkalla ja sitä valmisteltaessa saatoin todeta, että kaikki pyydetyt tapaamisetjärjestyivät ilman ongelmia, ja vastaanotto oli eri paikoissa hyvä; vierailuihin olivalmistauduttu. Nämä havainnot vaikuttivat tulevaan toimintaani.Wellingtonin vuosikokous lokakuussa 1988Valmistauduimme tämän ensimmäisen vastuullamme olleen vuosikokouksen järjestelyihinja ohjelmaan erityisellä huolella. Tulevan toiminnan kannalta oli tärkeää,että pystymme suoriutumaan kokouksesta kunnialla. Matka Uuteen-Seelantiinjo sellaisenaan oli kokemus. Bureaun suomalaiset jäsenet, osa puolisoineen,lensivät aluksi Tokioon. Siellä oli neljän tunnin odotus jatkolennolle Aucklandiin.Välilaskun aikana Paavo ja Katri Marttila tulivat lentokentälle tervehtimään.Aucklandiin lennettäessä toinen yö tuli vastaan varsin nopeasti. Välilasku Fidzillätarjosi tunnin jaloittelutauon. Aucklandissa John Hollinger, vanha tuttava, otti Mc-Cullochin pariskunnan ja minut mukaansa. Hän vei aluksi pienelle kiertoajelulleja sitten iltapäiväteelle kotiinsa. En rohjennut sanoa, että menisin mielelläni hetihotelliini, väsymys painoi. Kun hotelliin vihdoin pääsin, totesin että matka-aikaakotoa oli kulunut 36 tuntia. Päätin, etten enää koskaan lentäisi Uuteen-Seelantiintai Australiaan ilman väliyöpymistä. Aucklandista oli Rotoruan kautta Wellingtoniinjärjestetty kokousta edeltävä tutustumismatka, jolle monet matkakumppanitosallistuivat. Koska olin näissä maisemissa jo aikaisemmin käynyt, lensin seuraavanapäivänä suoraan Wellingtoniin.Wellingtonin vuosikokous oli järjestetty yhtä aikaa pidettävien Uuden-Seelanninjäsenliiton NZIS:n 100-vuotisjuhlien kanssa. Kokoussarja alkoi torstaina13.10. pidetyllä Bureaun kokouksella. Bureau oli täysilukuisena paikalla. Kokouksessakäytiin lävitse vuosikokouksen asiat ja päätettiin eräistä täsmennyksistä.Kokouksen jälkeen Bureau seuralaisineen nautti yhteisen illallisen. Pääruokanaoli todella maukasta uusiseelantilaista lammasta. Tästä vuosikokousten yhteydessäpidettävästä ”Bureau Dinner” -tilaisuudesta tuli perinne, jonka myöhemmätBureaut ovat myös omaksuneet. Tämän illallisen tarkoituksena oli lujittaa yhteishenkeä.Samalla se oli myös eräänlainen vaatimaton kiitos jäsenten palkattomastaaherruksesta.<strong>Seura</strong>avana päivänä aamupäivällä oli Bureaun ja komissiopuheenjohtajienyhteiskokous, jossa selvitettiin komissioiden työsuunnitelmat alkaneelle nelivuotiskaudellesekä keskusteltiin Helsingin kongressin ohjelmasta. Iltapäivällä oli ensimmäinenvuosikokousistunto. Aluksi olivat juhlalliset avajaiset, jotka sisälsivätpaikallisen tavan mukaisen maorilaisen tervetulotoivotuksen ”Maori Welcome”.
264 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaHongi FIG:n Wellingtonin vuosikokouksen avajaisissa.Osallistujat olivat ryhmittyneet kokoussalin ulkopuolella olevaan aulaan, jossaryhmä maoreja pukeutuneina heidän kansallisasuihinsa esitti tansseja ja lauluja.Ohjelmaan kuului, että minä yhdessä varapresidentti Wally Youngsin otimme vastaanmaorien esittämän tervehdyksen, jossa myös ministeri Tapsell oli mukana.Tässä tilaisuudessa minä esitin oman tervehdykseni käyttäen edellä kertomianimaorinkielisiä sanontoja. Loppuosassa vähän takeltelin, kun en heti muistanut oikeitasanoja. Seremoniaan kuului, että Wally Youngs jätti lattialle kirjekuoren,jossa oli maksu esityksestä. Eräs maorimies haki sitten kirjekuoren lattialta ja jättisamalla lattialle hienon puuveitsen, joka oli tarkoitettu Wally Youngsille. Tämänjälkeen seremoniaan kuului ”hongi”, jossa tervehdettiin maoreja molemmilla käsilläja samalla pannen nenät vastakkain. <strong>Seura</strong>avan päivän lehdessä oli tilaisuudestaoheinen valokuva.Maori Welcome -seremonian jälkeen siirryttiin kokoussaliin. Avajaisissa puhuivatisäntäliiton puheenjohtaja Barrie Shute, ministeri Peter Tapsell sekä minä.Ian Stirling piti esityksen Uuden-Seelannin maanmittarien roolista. Olin halunnuttällaisen esityksen, koska tähän mennessä vuosikokouksissa ei oltu saatu informaatiotaisäntämaan olosuhteista. Esityksessä kerrottiin mm. se, että Uuden-See-
Maanmittaus 82:1 (2007) 265lannin kehityksen alkuaikoina päämaanmittari oli aina osallistunut valtakunnanhallituksen istuntoihin. Maanmittarit olivat olleet keskeisessä asemassa maatarakennettaessa. Niinpä heidän liittonsa 100-vuotisjuhlien mottona oli ”Buildinga Nation”. Avajaisten päätteeksi ennen iltapäiväteetä otettiin osallistujista ryhmäkuva.Ensimmäisen istunnon alussa selostin noudatettavaa kokouskäytäntöä ja laadittuaesityslistaa. Esityslista sisälsi aina kohdittain Bureaun ehdotuksen päätökseksi.Ei siten ollut tarvetta odottaa, että joku osallistujista tekisi päätösesityksen,kuten usein oli ollut käytäntö. Oli luonnollisesti tapauksia, jolloin päätösesitysoli vielä avoin, ja päätösesitys tehtäisiin kokouksessa. Sanoin käyttäväni myöspuheenjohtajan nuijaa. Ilmoitin, että jos käsiteltävä asia näyttää ratkaisun osaltaselkeältä, nuijin päätöksen nopeasti. Mikäli joudutaan äänestämään, ilmoitin ennenäänestystä selostavani noudatettavan menettelyn. Itse asiassa pyrin noudattamaansuomalaista kokouskäytäntöä. Olin tätä ennen yrittänyt perehtyä lähinnäbrittien noudattamaan käytäntöön. Se poikkeaa eräiltä osin suuresti kotoisesta menettelystä.Myös totesin, että kielitaitoni joutuu varmasti koetukselle, koska en voikäyttää äidinkieltäni. Sen johdosta puheenvuoroni menevät aina suoraan asiaan,ja en ehkä osaa käyttää aina riittävän hienovaraisia sanankäänteitä. Pyysin sitenymmärrystä toimilleni. Itse kokouksessa kaikki Bureaun jäsenet sekä sihteeri istuimmekorokkeella pöydän takana. Tarvittaessa asian esitteli siitä vastuussa ollutBureaun jäsen. Kokouksessa oli kolmikielinen simultaanitulkkaus.Nimenhuudon mukaan voitiin todeta paikalla olevan 25 jäsenliiton edustus23 maasta. Pelko etäisen kokouspaikan aiheuttamasta suuresta osanottajakadostaoli siten ollut turha. Käsiteltävät asiat noudattivat pääosin tavanomaista kaavaa;kaikkiaan esityslistalla oli 36 asiakokonaisuutta. Presidentin ja pääsihteerin raportitsisälsivät kuvauksen alkaneen vuoden toimista. Ensimmäinen laajempaa keskusteluaaiheuttanut asia oli vuosia 1988–1991 koskevan toimintasuunnitelmanhyväksyminen. Toimintasuunnitelman sisältöä olen jo kuvannut aikaisemmin.Toimintasuunnitelmaa sellaisenaan kiiteltiin ja käytäväkeskusteluissa epäiltiin,pystyisimmekö sen myös toteuttamaan. Laadittu nelivuotiskauden budjetti hyväksyttiinMartti Hautalan esityksen mukaisesti. Vuosikokous hyväksyi esityksen,että FIG hakee ICSU:n liitännäisjäsenyyttä. Valmistaviin toimiin Bureau oliryhtynyt jo aikaisemmin. Esitys Charlie Weirin nimittämisestä kunniapresidentiksipäätettiin saattaa Helsingissä pidettävän yleiskokouksen vahvistettavaksi.Kunniajäsenyysasia aiheutti keskustelua, koska tarjolla oli kolme ehdokasta jayksi voitiin vain hyväksyä. Bureaun esitys Ivan Katzarskyn nimittämiseksi hyväksyttiinäänestyksen jälkeen. Erikoisena asiana oli Bureaun esitys, että vuosikokouspäättäisi lähettää jäsenliitoille kannanoton, jossa suositeltaisiin että kukinjäsenliitto laatisi ohjelman, kuinka yksityiset liittojen jäsenet voivat kohdata ammattikunnanedessä olevat yhteiskunnalliset haasteet. Suositusta valmistelemaannimettiin suppea työryhmä.Ensimmäinen vuosikokousistunto meni varsin hyvin, vaikka itse varmastijännitin kokouksen läpivientiä. Saman päivän iltana oli Wellingtonin kaupunginvastaanotto. <strong>Seura</strong>ava päivä oli lauantai, jolloin aamupäivällä oli vuosikokouk-
266 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaWellingtonin vuosikokouksen avajaisten osanottajat. Istun pöydän takana keskellä.Vasemmalla puolellani on ministeri Tapsell ja hänen vieressään Earl James. Oikeallapuolellani Barrie Shute ja hänen vieressä Wally Youngs, jonka vieressä Seppo Härmälä.sen toinen istunto. Tämä osuus sisälsi lähinnä eräiden työryhmien ja komissioidenraporttien esittelyn. Iltapäivällä oli NZIS:n 100-vuotisjuhlien päätapahtuma.Esitin tilaisuudessa FIG:n tervehdyksen. Päätteeksi oli cocktail party ja teknisennäyttelyn avajaiset. Sunnuntaina oli ekumeeninen jumalanpalvelus, jonka jälkeenministeri Tapsell kutsui mm. koko Suomen Bureaun Wellingtonin asuntoonsa iltapäiväteelle.Siellä hän esitteli suvustaan tehtyä kirjaa, josta selvisi yhteys edelläkerrottuun tanskalaiseen esi-isään. Muistaakseni kirja oli tanskankielinen. Sunnuntai-iltanajärjestimme kokoukseen osallistuneiden jäsenliittojen delegaatioidenjohtajille, komissiopuheenjohtajille ja uusiseelantilaisille isännille suppeanvastaanoton.Maanantaina 17.10. oli aamupäivällä vuosikokouksen viimeinen istunto.Käsittelyyn tuli mm. Bureaun ehdotus ratifioida laaditut IUSM:n säännöt tietyinvarauksin. Vuosikokous kuitenkaan ei esitystä hyväksynyt vaan vaati, että seuraa-
Maanmittaus 82:1 (2007) 267van vuoden kokoukseen tuodaan tarkennettu esitys, jonka hyväksymistä voidaanharkita. Maanmittarin määritelmää koskenut Oslossa esitetty versio oli ollut jäsenliitoissalausunnoilla. Bureau esityksessään pyysi vuosikokoukselta neuvojaasian jatkokehittelyyn. Määritelmää valmistellutta työryhmää pyydettiin jatkamaantyötä käyty keskustelu huomioon ottaen. Tämän asian jatkokehittelyn annoinmyöhemmin varapresidentti Jamesin tehtäväksi. Itse katsoin, että määritelmänvalmistelua pitää johtaa henkilö, joka voi äidinkielellään muotoilla vaikeitaja usein tulkinnanvaraisia sanontoja.Kongressijohtaja Kalevi Kirvesniemi raportoi sen hetkisen tilanteen Helsinginkongressin valmisteluista. Kongressien pituutta käsitelleen työryhmänraportin sisällöstä ei Oslossa ehditty käydä keskustelua. Bureau oli laatinut tätäkokousta varten kolme vaihtoehtoista ratkaisua kongressin järjestämisestä. Perusongelmaoli, jatketaanko vanhaa käytäntöä eli kymmenen päivän kongressi vaipitäisikö pyrkiä lyhempään. Helsingin kongressi tulisi olemaan kymmenen päivänpituinen. Australian kongressijohtaja ilmoitti heidän pysyvän vanhassa käytännössä.Vuosikokous päätti olla muuttamatta kongressien järjestämistä koskeviasäädöksiä. Muutos tapahtuisi vasta myöhemmin. Vuoden 1993 vuosikokouspaikaksivalittiin USA ja New Orleans. Kilpaileva hakija oli Jugoslavia. Jäsenliitoillelähetettävästä suosituksesta ei asiaa valmistellut työryhmä ollut laatinut selkeäätekstiä, ja jatkovalmistelu annettiin työryhmän puheenjohtajalle, joka toimittaisiesityksen Bureaulle. Istvan Joo selosti Budapestissa pidettävän seuraavan vuodenvuosikokouksen järjestelyjä. Samoin Kiinan edustajat kertoivat Pekingissäpidettävän vuoden 1991 vuosikokouksen valmisteluista. Australialaiset esittivätFIG:n ehdottavan YK:lle ja sen alajärjestöille ryhdyttävän toimiin kasvihuoneilmiönjohdosta odotettavissa olevan merenpinnan kohoamisen seuraamiseksi. Asiajätettiin FIG:n asianomaisen komissio 4:n valmisteltavaksi.Virallisten kokousasioiden tultua käsitellyiksi olivat vielä juhlalliset päättäjäisseremoniatasiaankuuluvine puheineen ja kiitoksineen. Bureau antoi eräilleisäntäliiton edustajille FIG:n kunniakirjat kiitoksena hyvistä järjestelyistä. Päättäjäistenlopuksi Uuden-Seelannin edustaja luovutti FIG:n lipun Unkarin edustajalle.Vuosikokous oli bankettia lukuun ottamatta ohi. Mielestäni selvisimme tästäensimmäisestä tulikokeesta hyvin. Päivien aikana Bureau piti kolme kokousta,jossa käytiin tilannekeskustelua esiin tulleista ongelmakohdista. Mitään suurtavaikeutta ei ollut noussut esiin. IUSM:n sääntöehdotuksen hylkääminen oli itseasiassa hyvä päätös, koska näin sain paremmat valtit jatkoneuvotteluja varten, elioli selkänojaa vaatia FIG:n kannalta paremmin toimivat säännöt.<strong>Seura</strong>avat kaksi päivää sisälsivät ammatillisia seminaareja. Keskiviikkoiltanaoli FIG:n ja NZIS:n yhteinen banketti. Istuin pöydässä, jossa oli myös tilaisuuteenhankittu puhuja, joka oli muistaakseni pappi. Monissa maissa on tapana, ettäpääpuheen pitää joku ulkopuolinen henkilö, eräänlainen ammattipuhuja. Mielestänihänen esittämänsä puhe oli huono, etten sanoisi katastrofaalinen. Puheessaanhän mollasi varsin suorin sanoin maoreja, joita oli myös tilaisuudessa paikalla.Niin isännät kuin vieraat olivat tilanteesta vaivautuneita, mutta puhuja ei ollutmillänsäkään.
268 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMoorean bungaloweja.Todettakoon vielä, että eräässä tilaisuudessa ministeri Tapsell antoi minullemaorilaisen heimopäällikön puhujan sauvan, tooking stick. Kyseessä on noin metrinmittainen hienosti kaiverrettu ja koristeltu sauva, jota heimopäällikkö käyttipuhuessaan heimon jäsenille.Kotiin Uuden-Seelannin Eteläsaaren ja Tahitin kauttaPääosa Suomen Bureaun jäsenistä osallistui tilaisuuden jälkeen alkaneeseen Uuden-SeelanninEteläsaarelle suunnattuun viiden päivän kieromatkaan. Matkallatutustuttiin saaren monipuoliseen luontoon. Nähtiin Franz Josef -alueen jäätiköt jasaaren korkein vuori Mount Cook, tosin pääosin pilvien peitossa. Eteläisin kohta,jossa käytiin, oli Queenstown. Siellä pysähdyttiin kahdeksi yöksi. Viikonvaihteessaoli laskettelukauden päättäjäiset, ja ajattelin mennä päiväksi laskettelemaan.Eteläisellä pallonpuoliskolla kun oltiin, vuodenaikarytmi oli päinvastainen omiinolosuhteisiin verrattuna. Aamulla herätessäni totesin satavan kaatamalla vettä, jotenlasketteluhalut katosivat saman tien. Tämä oli kyllä virhearviointi, sillä päivälläilman kirkastuttua saatoin havaita läheisten vuorten olevan kauniin puhtaanlumen peittämiä. Kiertomatka päättyi Christchurchiin.Osa joukostamme palasi suoraan kotiin, mutta muutama meistä jatkoi vielälomailua. Tiistaina 25.10. oli lomaa jatkavilla edessä mielenkiintoinen lentomatkaTahitille. Reitti kulki Aucklandin, Fidzin ja Rarotongan kautta PapeeteenTahitille. Vietimme kolme ikimuistettavaa päivää Moorean saarella BaliHai -hotellissa, jossa asumuksena olivat kuvassa näkyvän kaltaiset bungalowit.Nyt oli aika todella unohtaa FIG-asiat hetkeksi, rentoutua ja nauttia lämmöstä,
Maanmittaus 82:1 (2007) 269hyvästä ruuasta ja uimisesta altaassa; meressäkin voi kyllä uida, mutta terävätkorallit vaikeuttivat kulkemista. Paluumatka kulki Los Angelesin ja Seattlenkautta Helsinkiin. Monet pohjoismaiset kokoukseen osallistuneet henkilötpalasivat kotiin Rarotongan ja Tahitin kautta. Eipä sitä juuri muuten tällaistamahdollisuutta tule eteen.Toimintasuunnitelmaa toteuttamaan – kirjoitustöitä ja matkojaBureau piti Wellingtonissa kokouksien päätteeksi oman kokouksensa, jossa päätettiintehtyjen ratkaisujen toimeenpanosta. Nämä ja suunnitellut uudet tehtävätolivat edessä kotiin palattua. Marraskuun lopulla Pekka Raitanen lähestyi kirjeitse,jotta asia otettaisiin vakavasti, ilmoittaen päätyön vievän kaiken ajan eikäFIG:n asioiden tehokkaaseen hoitoon ollut juuri mahdollisuutta. Hän sanoi olevankaksi mahdollisuutta, joko hän eroaa pääsihteerin tehtävästä tai palkataan apulaispääsihteeri.Asiaa käsiteltäessä todettiin, ettei eroaminen tässä vaiheessa voi tullakysymykseen eikä apulaispääsihteeri kesken toimikauden ratkaisisi ongelmaa. Tilannejohti siihen, että muut suomalaiset Bureaun jäsenet yhdessä sihteeri RitvaAsplundin kanssa ottivat huolehtiakseen osasta pääsihteerin töitä, ei Pekka Raitanenkokonaan vastuista luopunut. Käytännössä nämä lisävelvoitteet olivat lähinnäkirjeenvaihtoon ja kokousvalmisteluihin ja osin matkustamiseen liittyviä. Jollaintavoin oma vastuuni kasvoi, sama koski Kalevi Kirvesniemeä. Ritva Asplundintoiminta auttoi tällöin suuresti.Suomalaiset Bureaun jäsenet kokoontuivat usein. Käsittelyssä olevat asiatjakaantuivat kahteen päälohkoon. Toisaalta oli huolehdittava Bureaun vastuullaolevista Helsingin kongressin valmisteluista ja toisaalta normaaleista toimintasuunnitelmanmukaisista FIG:n tehtävistä. Kongressin tekniset järjestelyt olivatkongressiorganisaation vastuulla, Bureaun vastuulla oli ohjelma. Se sisälsi hallinnollistenkokousten järjestämisen sekä komission tuottamien ohjelmien koordinoinninja ohjeistuksen. Paljon aikaa ja pohdintaa käytettiin kongressin erityisohjelmienpohdintaan. Tavoitteena oli sisällyttää ohjelmaan jotain uutta, tarkoituksenanäin lisätä kiinnostusta osallistua kongressiin.Niin FIG:n kuin kongressin markkinoinnin kannalta oli tärkeätä pyrkiä osallistumaanjäsenliittojen tilaisuuksiin. Pekka Raitanen osallistui Ruotsin jäsenliitonvuosikokoukseen, Kalevi Kirvesniemi tanskalaisten ja Seppo Härmälä norjalaistenvuosikokoukseen. Kalevi Kirvesniemi osallistui USA:n toisen jäsenliiton,ACSM:n, American Congress of Surveying and Mapping, vuosikokoukseen Baltimoressa.Samalla matkalla hän vieraili myös Brasiliassa ja Argentiinassa pyrkienelvyttämään näiden maiden liittojen ja FIG:n suhteita. Itse osallistuin tammikuussaNew Yorkissa pidettyyn YK:n Amerikan maiden kartografiakongressiin.Samassa yhteydessä pidettiin myös sisarjärjestöjen kesken pari kokousta erityisteemanaIUSM:n sääntöjen valmistelu. Muistan tämän kokouksen olleen hyvinriitainen, johtuen osittain siitä, että vaadin sääntöihin FIG:n vuosikokouksenedellyttämiä muutoksia, joita muut osapuolet vastustivat. Ennen näitä tilaisuuksiakävin Washingtonissa, jossa vierailin World Bankissa selvittämässä huonolla menestykselläyhteistoiminta- ja rahoitusmahdollisuuksia. Myös kävin tutustumis- ja
270 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallakohteliaisuuskäynnillä ACSM:n toimistossa. Oman päätyöni kannalta olivat mielenkiintoisetvierailut Seutusuunnittelun keskusliittoa vastaavassa USA:n liitossa,NARC:ssä, National Association of Regional Councils, sekä USA:n osavaltioidenkuvernöörien yhteisessä suunnittelukomissiossa. Washingtonissa ollessani20.1.1988 Georg Bushin virkaanastujaiset, joita pääsin seuraamaan, olivat mielenkiintoinenkokemus.Helmikuussa vierailin Nairobissa sijaitsevissa kahdessa YK:n erityisjärjestössäUNEP:ssa ja UNCHS:ssa (HABITAT) tavoitteena kehittää toimiva vuorovaikutusFIG:n ja näiden järjestöjen kesken. Molemmissa yksiköissä oli järjestettytapaamiset keskeisten virkamiesten kanssa. Eräs näistä henkilöistä oli UNEP:ssaaikaisemmin käydessäni tapaamani Naigzy Gebremedhin. Neuvottelujen kuluessatuli hyvin esiin, että FIG oli molempien järjestöjen kannalta ilmeisen hyödyllinenorganisaatio. Maanmittarien nähtiin olevan hyvässä asemassa edistää niinkestävää kehitystä kuin hyvää maa-asioiden hoitoa. Neuvottelujen tuloksena sainalustavat lupaukset siitä, että kumpikin järjestö rahoittaa muutaman kehitysmaanedustajan osallistumisen Helsingin kongressiin ja että kumpikin järjestö lähettääoman asiantuntijansa pitämään puheenvuoron järjestettäviin erityisistuntoihin.Alustavasti keskusteltiin myös UNCHS:n pääjohtajan Arcot Ramachandraninmahdollisuudesta pitää kongressin avajaisissa pääesitelmä, Key Note Address.Käytyjen keskustelujen perusteella sain myös idean, että FIG:n tulee laatia erityisetkannanotot ympäristö- ja maa-asioiden hoidosta.Nairobissa vierailin myös Kenian maanmittauslaitoksessa ja tapasin kenialaisenjäsenliiton edustajia. UNEP:n käynnin yhteydessä järjestettiin aikaisemminkertomani Seutusuunnittelun keskusliiton laatiman ja UNEP:n ja UNESCO:n rahoituksellatuotetun englanninkielisen julkaisun ”Natural Environment in RegionalPlanning” virallinen luovutus, josta oheinen kuva.Nairobin vierailun tuloksiin olin erittäin tyytyväinen. Oli saatu selkeästi pääauki FIG:n ja YK:n välisten suhteiden kehittämiselle aktiiviseksi vuorovaikutukseksi,kuten olimme toimintasuunnitelmassa luvanneet.Maaliskuussa teimme Pekka Raitasen kanssa lyhyen vierailun Unkariintutustumaan elokuun vuosikokouksen järjestelyihin. Isäntäliiton puheenjohtajaIstvan Joo oli järjestänyt hyvän ohjelman. Järjestelyt edistyivät hyvin, ja pyytämämmeerityistoivomukset luvattiin ottaa huomioon. Matkaan sisältyi myös yhdenpäivän kiertoajelu. Käytiin Pécsissä, tutustuttiin Balaton-järven suunnitteluongelmiin,ja vierailtiin myös isännän kesäpaikassa, jossa hänellä oli 2 000 m 2 :ntontti ja talo. Kyseessä oli itse asiassa pieni viinitarha. Isäntä kertoi saavansavuodessa noin 600 pulloa viiniä, joka riittää tyydyttämään myös monen ystäväntarpeet.Maaliskuussa Bureau piti Helsingissä kokouksen, jossa kaikki jäsenet olivatläsnä. Tärkeimmät asiat liittyivät Wellingtonin vuosikokouksen päätöstentoteuttamisen seurantaan, Helsingin kongressin valmisteluihin sekä elokuussaBudapestissa pidettävän vuosikokouksen esityslistan laatimiseen. Jos Wellingtoninkokous oli ollut opettelua, nyt oli pyrkimys päästä jo itse asioihin paremminkäsiksi. Kaksipäiväisen kokouksen yhteydessä Imatran Voima, Kunnallisopisto
Maanmittaus 82:1 (2007) 271Tutkimuksen luovutus Naigzy Gebremedhinille.sekä Haka toimivat sponsoreina niin kokouspaikkojen kuin vieraanvaraisuudenosalta.Huhtikuussa osallistuin Warwickissa, Englannissa, sikäläisen jäsenliitonRICS:n järjestämään Survey and Mapping ’89 kongressiin, jossa pidin myös esitelmänotsikolla ”The Challenge of Change that Surveyors and Mappers are Facing”.Tilaisuudessa markkinoin myös Helsingin kongressia. Kertoessani sielläeräälle osanottajalle, että olin menossa sieltä Lissaboniin tapaamaan Portugalinmaanmittauslaitoksen pääjohtajaa Pintoa keskustellakseni Portugalin FIG-jäsenyydestä,hän kysyi, ettenkö tiedä, että Pinto oli kuollut auto-onnettomuudessaedellisenä päivänä. Harkinnan jälkeen päätin kuitenkin mennä Lissaboniinotaksuen, että ovat jollain tavoin huolehtineet sovitun tapaamisen aiheuttamistatoimista. Näin oli tehty, vaikka tilanne oli puolin ja toisin vähän hämmentävä.Tapasin maanmittauslaitoksen kansainvälisistä asioista vastaavan herra Duarten.Ongelmana Portugalissa oli se, ettei siellä ollut jäsenyysehdot täyttävää liittoa.Ratkaisua etsittiin kirjeenvaihtajajäsenyydestä, mutta sekään ei meidän aikanammejohtanut mihinkään tulokseen. Lissabonissa ollessani siellä vietettiin neilikkavallankumouksen15-vuotisjuhlia. Saatoin seurata valtaisaa sotilasparaatia jamuita kulkueita, jotka tapausta juhlistivat.Kotimatkalla sain opetuksen halpojen lentojen ongelmallisuudesta. Edullisintapa järjestää Lissabonin-matka oli ostaa Lontoosta oma lippu sinne ja takaisin.Tämä järjestely kyllä kostautui, koska Espanjan lennonjohtajien lakon takia en
272 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaehtinyt Lontoosta lähteneeseen Finnairin koneeseen, vaan jouduin yöpymään lentokenttähotellissa.British Airways maksoi hotellin, mutta seuraavan päivän paluulennolleei lippuni enää kelvannut, vaan jouduin ostamaan uuden lipun. Tämänjohdosta olen sittemmin karttanut samalle matkalle erikseen kirjoitettuja lentolippuja,jotka halpuudesta huolimatta saattavat myöhästymisten takia osoittautuakalliiksi ratkaisuksi.Ennen elokuun Budapestin vuosikokousta osallistuin Pekka Raitasen kanssaEdinburghissa geodeettien kansainvälisen järjestön IAG:n 125-vuotisjuhliin.Esitin siellä FIG:n onnittelut. Samalla saatoin luovuttaa liitolle FIG:n viirin n:o 1.Viiri oli juuri valmistunut ja oli sopivaa, että alan vanhin järjestö sai ensimmäisenkappaleen. Matkajärjestelyjen kannalta oli edullisinta mennä Edinburghista Budapestiineikä tulla välillä kotiin. Pysähdyin Pariisissa, jossa vierailin sikäläisessäjäsenliitossa. Tämän kanssa oli vähän ongelmia siksi, etteivät liiton jäseneksi voineetliittyä kaikki maanmittarit eikä tämä liitto hyväksynyt sitä, että maassa olevatoinen lähinnä kartografeja ja geodeetteja edustanut liitto olisi tullut myös FIG:njäseneksi. Tämä asia ratkesi myöhemmin erityisjärjestelyin. Mieleeni on jäänytranskalaisten tarjoama lounas Champs-Elyseen varrella Riemukaaren lähellä olevassaFouquet-ravintolassa. Isännät kertoivat, että McDonalds oli ollut halukasostamaan paikan ja laittamaan siihen oman ravintolansa. Tämä ratkaisu kauhistuttiPariisin kulttuuripiirejä, koska mainittu ravintola oli mm. kirjailijoiden suosimakohtauspaikka. Niinpä rakennuksesta tehtiin hyvin nopeasti suojelupäätös, mikäesti paikan muuttamisen hampurilaispaikaksi. Siten Fouquet jatkaa edelleen kunnianarvoisaatoimintaansa.Budapestin vuosikokousBudapestin vuosikokous oli 14.–18.8.1989 eli ajankohtana, jolloin vallalla ollutyhteiskuntajärjestelmä oli muutoksen syövereissä. Tämä tuli ilmi kaupungillakuljettaessa. Muutoksen ilmapiirin aisti myös kaikissa virallisissa tapaamisissa,joskaan ääneen asiasta ei voinut puhua. Itselläni oli vaikeuksia sovittaa avajaisissasanoja siten, että jollain tavoin toisin tilanteen esiin. Niinpä avauspuheeni lopussatotesin osanottajilla olevan nyt hyvä tilaisuus tutustua isäntämaahan tänä maanhistorian kannalta mielenkiintoisena aikana. Puheeni lopussa esitin unkarinkielisentoivotuksen ”Bort, búzát, békességet, szép asszonyt, feleségét!” Tämä sanontakäännettynä on ”Toivotan teille paljon viiniä, vehnää, rauhaa ja sieviä tyttöjävaimoksi”. Kyseessä on hyvin tunnettu tervehdystapa. Käytin sitä toisen kerranvuonna 2000 ollessani puheenjohtajana Budapestissä eräässä EU-asioita koskevassakoulutustilaisuudessa. Aloittaessani fraasin lausumisen osanottajat yhtyivätloppuosaan.Huolimatta tilanteesta järjestelyt Budapestissa olivat hyvät. Vuosikokoukseenosallistuivat 30 jäsenliiton edustajat, yhteensä 137 henkilöä. AvajaisissaUnkarin valtion tervehdyksen esitti varamaatalousministeri László Papócsi.Myös isäntäliiton presidentti Istvan Joo toivotti osanottajat tervetulleiksi. Kokouksetsujuivat jo vanhalla rutiinilla. Esityslistalla oli 37 eri asiakohtaa, jotkajakaantuivat kolmen istunnon osalle. Käymättä listaa lävitse on muutama asia
Maanmittaus 82:1 (2007) 273syytä mainita. Kokouksessa Bureau ilmoitti, että se oli päättänyt perustaa JoHenssenin puheenjohdolla työryhmän valmistelemaan FIG:n kannanottoa maaasioidenhoidosta (land management) ja Niels Östergårdin puheenjohdolla kannanottoaympäristöasioista. Työryhmien piti laatia luonnokset Helsingin kongressiinmennessä ja lopulliset esitykset Pekingin vuosikokoukseen. Nämä asiatolivat mielestäni tärkeitä siksi, että näin FIG pyrkisi selkeyttämään maanmittarienroolia keskeisten maailmanlaajuisten kysymysten käsittelyssä. Tällaisiaasioita ei oltu osattu ottaa huomioon toimintasuunnitelmaa laadittaessa. Bureauolikin tiedostanut tarpeen kehittää FIG:n toimintamuotoja siten, että ammatilliset,erityisesti globaalia merkitystä omaavat ja muut laajasti kiinnostavat teematvoitaisiin noteerata. Nämä ajatukset tulivat esiin edellä kerrotulla Nairobin vierailulla.Kaikki varapresidentit esittelivät kokouksessa työryhmiensä toiminnan tilanteen.Näin saatiin keskusteluun valmisteilla olevat asiat. Kokous myös hyväksyiBureaun ehdotuksen kiinnittää komissiovarapuheenjohtajien, tulevien puheenjohtajien,valinnassa keskeinen huomio kyseisten henkilöiden pätevyyteen. Aikaisemminoli usein vain nimetty maa, josta varapuheenjohtaja tulisi ja kyseisenmaan tehtävänä oli henkilön nimeäminen. Nyt tähän käytäntöön haluttiin muutos,koska olimme havainneet eräiden komissioiden toiminnassa suuria vaikeuksia,jotka johtuivat juuri puheenjohtajan heikosta toiminnasta.Vaikeimmaksi asiaksi nousi IUSM:n sääntöjen ratifiointi. Sisarjärjestöjenedustajat kokoontuivat Budapestissä päättämään sääntöehdotusten tarkistamisestavastaamaan mm. FIG:n esittämiä vaatimuksia. Käydyt neuvottelut olivat vaikeat,mutta en antanut periksi yhtään esittämistämme vaateista. Päätarkoitus oli estääIUSM:n tuleminen täydellisen itsenäiseksi kansainväliseksi organisaatioksi. Mehalusimme vain yhteistoimintafoorumin. Tässä pyrkimyksessä myös onnistuttiin,ja vuosikokous saattoi hyväksyä säännöt muutetussa muodossa. IUSM:n elinkaarijäi lyhyeksi, sillä Australian Bureaun aikana järjestö lopetettiin tarpeettomana.Yhteistoiminta pystyttiin hoitaman kevyemmin järjestelyin. Ilmeisesti IUSM:nperustamista ajoivat eräät henkilöt, jotka halusivat siitä itselleen uuden esiintymisfoorumin.Kokouksessa hyväksyttiin Bureaun teettämän viirin sekä neljänlaisten kunniamerkkienjakoperusteet. Kunniamerkkien teettämien oli tullut perintönä KanadanBureaulta. Nyt valmistettiin kultainen kunniamerkki annettavaksi kunniapresidenteille,hopeinen kunniamerkki kunniajäsenille sekä pronssinen kunniamerkkikomissiopuheenjohtajille sekä Bureaun jäsenille. Neljäs kooltaan pienempimerkki oli tarkoitettu kaikille jäsenille. Kunniamerkin oli suunnitellut arkkitehtiRaimo Narjus. Kalevi Kirvesniemi kertoi Helsingin kongressijärjestelyistä ilmoittaensamalla, että kongressin avausesitelmän tulee pitämään UNCHS:n pääjohtajaArcot Ramachandran.FIG:n vuosikokouksen ohella ohjelmassa oli ammatillisia seminaareja sekätekninen näyttely. Seminaarien järjestely oli ollut lähinnä isäntäliiton vastuulla.Tähänkin käytäntöön Bureau halusi vastaisuudessa muutoksen siten, että vuosikokouksenoheisohjelman valmistelun tulisi tapahtua yhteistoiminnassa FIG:n
274 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaOikealla isäntäliiton presidentti Istvan Joo puolisoineen kuuntelemassa vastaanotollaClub of Army -tiloissa esittämääni kiitosta.komissioiden kanssa. Budapestissä oli samanaikaisesti kartografien maailmanjärjestönICA:n kongressi. Osallistuin sen avajaisiin, ja esitin tälle sisarjärjestölleFIG:n tervehdyksen. Kaiken kaikkiaan kokousohjelma vastaanottoineen olierityisen tiukka. Mieleenpainunut oli isäntien järjestämä vastaanotto ”Club ofArmy” -tiloissa, niin sisällä kuin ulkona puutarhassa lämpimässä elokuun illassa.Oheisena on vastaanotolla otettu valokuva.Koska tilaisuuksia oli eri paikoissa, minulla oli käytössä Volga kuljettajineen.Erään matkan aikana alkoi kojelaudasta tupruta sankka savu. Kuski jatkoiajoa, kehotti vain avaamaan ikkunan. Perille päästiin, mutta pari päivää olin ilmanautoa ja kuskia. Päättäjäisbanketin muistan erityisen hyvin. Se pidettiin kuuluisassaGellert-hotellissa. Lämpötila oli illalla yli 30 astetta, eikä salissa ollutilmastointia. Smokki päällä piti hikoilla koko ilta, joka muuten oli unkarilaisenvieraanvaraisuuden mukainen mieleen jäänyt tilaisuus. Pekka Raitanen ja minäsaimme isänniltä lahjaksi hevospaimenten ruoskan. Pekka sai myös erityisenkäyttöohjeen, presidenttiä ei sillä saanut ruoskia!Bureau kokoontui vuosikokouksen aikana pari kertaa. <strong>Seura</strong>ava yhteiskokoussovittiin pidettäväksi tammikuussa Suomen Lapissa. Tällöin tarvittaisiin paljonaikaa, koska käsittelyssä tulisivat olemaan kaikki Helsingin kongressissa esitettävätasiat. Kokonaisuutena voitiin todeta niin vuosikokouksen kuin Bureaun vastuullaolevien asioiden hoidon sujuneen hyvin ja kongressivalmistelujen olevanmyös järjestyksessä.
Maanmittaus 82:1 (2007) 275Bureau istunnossaan Saariselän hulppeissa kokouspuitteissa. Henkilöt vasemmalta lukienMartti Hautala, Kalevi Kirvesniemi, Earl James, Ritva Asplund, itse, Wally Youngs, SeppoHärmälä ja Pekka Raitanen.Bureaun kokous Saariselällä tammikuussa 1990Budapestin kokouksen päätösten toimeenpano ja Helsingin kongressin valmistelutolivat esillä suomalaisten Bureaun jäsenten monissa kokouksissa hetiBudapestin jälkeen. Saariselän kokoukseen Bureau osallistui täysilukuisena.Kokouspaikaksi oli saatu SKOP:n maja. Bureau kokoontui kolmena päivänä.Lisäksi oli oheisohjelmaa, jolloin tutustuttiin mm. Lapin kulttuuriin, Inarin kuntaanja opetettiin niin Wally Youngsille kuin hänen vaimolleen Doreenille sekäEarl Jamesille hiihtämistä. Earl Jamesille Darwinin trooppisen ilmaston jälkeenLapin lumet ja pieni pakkanen olivat uusi elämys. Saunan lämpötila ei hänenmukaansa noussut paljoa korkeammaksi, kuin mitä Darwinissa on normaalikatulämpötila.Kokouksessa todettiin, että Helsingin kongressin yhteydessä voidaan esittäälopullisesti hyväksyttäviksi kolme valmisteilla ollutta asiaa, nimittäin EarlJamesin vastuulla ollut maanmittarin määritelmä, Seppo Härmälän vastuullaollut maanmittarien kansainvälistä henkilövaihtoa koskenut selvitys sekä WallyYoungsin vastuulla ollut komissioiden toiminnan kehittämistä koskenut selvitys.Muut työryhmät esittäisivät loppuraporttinsa Pekingissä. Valmistuneet työt todettiintyydytyksellä. Esimerkiksi maanmittarin määritelmän uudistamistyö oli ollutvireillä 15 vuotta. Päätettiin myös Budapestissä aloitetun valmistelun pohjalta jäsenliitoillelähetettävästä suosituksesta ”Challenge of Change” koskien liittojenvarautumista edessä oleviin maanmittarien yhteiskunnallisiin haasteisiin. Seppo
276 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaHärmälä oli koostanut Budapestin työryhmän esityksestä pyydettyjen lausuntojenpohjalta lopullisen, suuren kiitoksen ansainneen esityksen.Helsingissä pidettävien yleis- ja vuosikokousten esityslistat käytiin lävitse,ja päätettiin Bureaun päätösehdotuksista. Esillä oli mm. vuosien 1995 ja 1996vuosikokousten pitopaikat. Osallistuessani syksyllä 1989 Saksan jäsenliiton vuosikokoukseentuli esille heidän kiinnostuksensa järjestää lähivuosina vuosikokous,jolloin esitin harkittavaksi vuotta 1995. Kalevi Kirvesniemi oli vierailullaanArgentiinaan ja Brasiliaan keskustellut näiden maiden kiinnostuksesta isännöidävuosikokous lähivuosina. Tällöin Bureau esitti harkittavaksi vuotta 1996, jostakokouksesta päätettäisiin Pekingissä vuonna 1991. Epävirallisesti oli myös esilläPekingin soveltuvuus vuosikokouksen pitopaikkana vuonna 1989 Tiananmeninaukiolla sattuneiden mellakoiden tukahduttamistoimien takia. Ottaen huomioonkäydyt taustaneuvottelut asiaa ei päätetty ottaa esille, vaan lähdettiin siitä, ettätehdyistä päätöksistä pidetään kiinni.Helsingin kongressin osalta mielenkiintoisia olivat päätökset järjestää sellaisiaerityisistuntoja, joita ei ennen oltu pidetty. Näistä mainittakoon eri maidenmaanmittaus<strong>laitos</strong>ten pääjohtajille ja FIG:n jäsenliittojen presidenteille sekämaanmittausvälineitä valmistavien yhtiöiden edustajille järjestettävät kokoukset,joissa käsiteltäisiin hyvien alustusten pohjalta ajankohtaisia teemoja. Asianomaisillehenkilöille lähetettäisiin erityiskutsut näihin tilaisuuksiin. Tavoitteena olinäin lisätä kongressin kiinnostavuutta keskeisten päättäjien piirissä. Myös kaikkienvalmisteilla olleiden työryhmien teemoista järjestettäisiin erityisistunnot.Budapestissä tehtyjen päätösten mukaisesti päätettiin jakaa FIG:n kunniamerkkejäensimmäistä kertaa Helsingin kongressissa. Sen johdosta kongressiinkutsuttaisiin kaikki FIG:n kunniapresidentit ja kunniajäsenet sekä entiset komissiopuheenjohtajat.Bureau keskusteli pitkään komissionvarapuheenjohtajien valinnoista. Erääksiongelmatapaukseksi oli noussut yksi tärkeimmistä komissioista eli 7, joka käsitteliperinteisiä maanjako- ja maarekisteriasioita. Komission puheenjohtajuuttaoli tähän mennessä pyörittänyt ranskalaisten johdolla suppea piiri. Nyt tämä klikkihaluttiin hajottaa. Olin käynyt aikaisemmin keskusteluja australialaisen Ian Williamsoninkanssa hänen halukkuudestaan pyrkiä varapuheenjohtajaksi. Sitä ennenhän oli jo avustanut komission asioiden hoidossa. Hänestä tuli aikanaan varapuheenjohtajaja sittemmin puheenjohtaja. Valinta oli mitä onnistunein.Bureau sopi myös jäsenten osallistumisista eri organisaatioiden tilaisuuksiin.Nyt oli tärkeää markkinoida kongressia. Näin voisimme levittää FIG:n tuottamaaajankohtaista ammattitietoutta ympäri maailman ja samalla Suomi-tietoutta sekäkotimaisen maanmittariammattikunnan osaamista. Osallistuminen tulisi myössaada niin suureksi, että syntyneet kulut pystyttäisiin kattamaan. Siksi kongressinohjelman tulisi olla mahdollisimman monia kiinnostava. Koska kehitysmaidenedustajilla on yleensä taloudellisia vaikeuksia osallistua tällaisiin tilaisuuksiin,Bureau oli tiedustellut UNEP:lta ja UNCHS:lta niiden mahdollisuutta tukea muutamankehitysmaiden edustajan osallistumista kongressiin. Pyyntöömme vastattiinmyönteisesti, sillä UNEP päätti antaa 15 000 USD ja UNCHS 6 000 USD
Maanmittaus 82:1 (2007) 277tähän tarkoitukseen. Valinnat tehtiin jäsenliittojen antamien ehdotusten pohjalta.Rahoilla voitiin kustantaa seitsemän kehitysmaiden edustajaa kongressiin. Kalliitlentoliput veivät pääosan avustusrahoista. Ulkoasiainministeriön rahoilla maanmittaushallituskutsui kongressiin useita edustajia niistä maista, joissa Suomellaoli meneillä maanmittaukseen liittyviä kehityshankkeita.Saariselän kokous oli työntäyteinen, joskin vapaa-ajan ohjelma rytmittihyvin asialistalla olleiden 51 kohdan käsittelyä. Kokouksessa saattoi aistia senmyönteisen ilmapiirin, mikä Bureaun jäsenten kesken vallitsi koskien niin asiakysymyksiäkuin sosiaalista kanssakäymistä. Tällaiset tilaisuudet olivat omiaanlujittamaan osallistujien yhteenkuuluvuuden tunnetta, millä oli suuri merkitys arkisessaaherruksessa.USA ja YK vierailukohteina maaliskuussa 1990Matka Yhdysvaltoihin oli monitoimimatka. Ensimmäinen pysähdys oli Chicagossa,jossa minulla oli tapaaminen toisen yhdysvaltalaisen arvioijia edustavanjäsenliiton, AIREA:n, American Institute of Real Estate Appraissers, edustajienkanssa. Tavoitteenani oli tiivistää FIG:n ja tämän liiton välistä yhteistyötä BruceHardingin toiveiden mukaisesti. Liiton puheenjohtaja Richard Gaskins totesi, etteiheillä ole yhteyksiä toisen jäsenliiton kanssa. AIREA:n jäsenet hoitavat mm. maatilojenperinnönjakoja, pääosan toteutettavista kiinteistökaupoista sekä suorittavaterilaisia arviointitehtäviä. Maanmittari-nimike oli heille vieras, arvioija-titteli olikäytössä. Mielenkiintoista oli todeta, että heillä oli yhteinen tietojärjestelmä, johonkaikki jäsenet tai niiden firmat ilmoittivat saamansa toimeksiannot. Kaikillaoli oikeus toteuttaa toimeksianto, jolloin 7 %:n palkkio puolitettiin toimeksiannonsaajan ja sen toteuttajan kesken; pitivät järjestelmää hyvänä.Chicagossa vierailin paikallisessa aluesuunnitteluliitossa, Northeastern IllinoisPlanning Commission, ja kävin myös Sears-tornissa, silloin maailman korkeimmassarakennuksessa. Chicagosta lensin Denveriin, jossa oli USA:n toisenjäsenliiton ACSM:n vuosikokous. Päätavoitteeni oli tehdä FIG:tä tunnetuksi jamarkkinoida Helsingin kongressia; esiinnyin neljässä eri tilaisuudessa. Isännätpitivät hyvää huolta. Myös täällä tutustuin paikalliseen aluesuunnitteluorganisaatioon,Denver Regional Council of Governments.Olin suunnitellut lähteä kokouksen jälkeen muutamaksi päiväksi laskettelemaanColoradon maisemiin. Apua laskettelupaikan valintaan sain Jerry Ivesiltä,vanhalta tutulta, joka asui Denverissä. Sain majapaikan Breckenridgen ja CopperMountainin väliltä, molempiin laskettelupaikkoihin oli lyhyt matka. Jerry Ives oliyhtenä päivänä oppaana Copper Mountainissa. Kolmas paikka, jossa kävin, oliparemmin tunnettu Vail, jonne päätin tulla joskus uudestaan. Valitettavasti käymättäon vielä jäänyt.Laskettelupäivien jälkeen lensin New Yorkiin sopimiini YK-tapaamisiin.Ensimmäinen vierailukohde oli UN/Department of Technical Cooperation for Development,Infrastructure Branch. Yksikön päällikkö oli Kadri El Araby. Lisäksitapasin kolme muuta yksikön henkilöä. Yksikön vastuulla oli mm. eri maanosissajärjestettävien kartografisten konferenssien organisointi. Sana kartografia oli yleis-
278 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallatermi YK:n piirissä kaikille maanmittausasioille. Yhteistyön kehittämistä pidettiinpuolin ja toisin tarpeellisena. Voitaisiin järjestää yhteisiä koulutustilaisuuksia, olivatvalmiita tulemaan puhujiksi tilaisuuksiimme jne. Tämän yksikön ja UNCHS:n(HABITAT) työnjako on se, että HABITAT vastaa asumisesta ja kaupunkipolitiikastaja tämä yksikkö maaseudun kehittämisasioista. Selvitin myös, miten saadaFIG:n esitykset em. konferensseissa hyväksytyiksi. Osallistuessani vuonna 1989Amerikan maiden vastaavaan konferenssiin olin ollut koko ajan tuppisuuna, koskaen ollut perillä menettelytavoista. Koin käynnin hyödylliseksi molempien osapuoltenkannalta.<strong>Seura</strong>avana päivänä minulla oli tapaaminen UN/Statistical Officessa RichardP. Fauserin kanssa koskien ISIC-luokituksessa, International Standard IndustrialClassifiacations, olevaa maanmittarien tehtävien kuvausta, joka Kanadan Bureaunaikana oli jo todettu puutteelliseksi. Nyt tunnustelin maaperää saada standardiinmukaan uuden maanmittari-määritelmän mukaiset tehtäväkuvaukset. Sain ohjeenlähettää virallinen esitys yksikön johtajalle sen jälkeen, kun määritelmä olisi virallisestihyväksytty Helsingin kongressissa. Täällä sain myös neuvon ottaa yhteysKansainväliseen työjärjestöön ILO:hon, joka vastaa ISCO:n, International StandardClassifications on Occupations, säädöksistä, jotka kuvaavat eri ammattientoimenkuvaa. Ne todettiin myös huonoiksi; muutokset pitäisi saada myös niihin.Hollanti, Belgia ja Tanska vierailukohteina huhtikuussa 1990Vielä ennen kongressia tein pikavisiitin kolmeen maahan. Hollannissa kohteenaoli tutustuminen FIG:n pysyvään instituutioon, OICRF:ään, International Office ofthe Cadastre and Land Registry, joka sijaitsi Appeldoornissa. Yksikön johtaja oliJo Henssen. Tämän instituution tehtävä oli kerätä tietoa eri maiden maarekisterikäytännöistäja levittää tätä tietoa sitä haluaville. Vierailun aikana osallistuin kokoHollantia koskevan virallisen automaattisen maarekisterin julkistamistapahtumaan,joka sattumoisin osui samaan ajankohtaan. Tutustuminen OICRF:n toimintaan jakeskustelu Jo Henssenin kanssa hänen valmisteltavanaan olleesta maa-asioidenhoitoa koskevasta kannanotosta oli vierailun päätarkoitus. Oli myös tilaisuus tehdäkohteliaisuuskäynti Hollannin maanmittauslaitoksen pääjohtajan luokse. Mainittu<strong>laitos</strong> tuki OICRF:n toimintaa. Lisäksi vierailin ITC:ssä, joka on Hollannin valtionylläpitämä kansainvälinen maanmittausalan koulutuskeskus. Yksikkö osoittautuimielenkiintoiseksi paikaksi. Hollanti kustantaa yksikössä monen kehitysmaan edustajankoulutuksen. Näin he myös solmivat hyvät suhteet näihin henkilöihin, jotkaaikanaan nousevat maissaan korkeisiin asemiin. Tämä on varmasti eduksi hollantilaisilleyrityksille kilpailussa mahdollisista hankkeista näissä maissa.Brysselissä tapasin Jan de Graeven, joka oli komission 1:n varapuheenjohtaja.Pääasia oli keskustella FIG:n komissiorakenteesta sekä maanmittauksen historianhuomioonottamisesta komissio 1:n työssä. Graevella itsellään oli kodissaanvarsin laaja vanhojen maanmittausinstrumenttien kokoelma. Pidin myös lyhyenFIG:tä koskettavan esitelmän yliopistossa arviointikurssilaisille, joiden opetuksestaJan de Graeve vastasi. Brysselissä kävin myös kansainvälisen kunnallisliitonBrysselin toimistossa. Tämä oli hyödytön käynti. Ainoa etu oli se, että näin ulkoa-
Maanmittaus 82:1 (2007) 279päin ensimmäistä kertaa silloisen EY:n komission hulppeat toimistorakennukset.Kööpenhaminassa tapasin Niels Östergårdin, joka valmisteli FIG:n ympäristökannanottoaja sen vaikutuksia FIG:n eri komissioiden toimintaan ja työnjakoon.Tämä oli keskustelumme pääaihe sen ohella että sain tietoa Tanskan kaavoitusjärjestelmästä.Östergård oli ympäristöministeriön alaisen suunnitteluyksikönvirkamies. Leipätyöasioitani hoidin lisäksi käymällä sikäläisessä maakuntien keskusliitossa,Amtsrådsföreningenissä.Helsingin kongressi Finlandia-talossa 10.–19.6.1990Helsingin kongressi oli Suomen FIG Bureaun toiminnan kulminaatio. Kongressinhyväksi oli toiminut suuri joukko ihmisiä, pääosin täysin vapaaehtoisiahenkilöitä. Eräissä tapauksissa työnantajat olivat antaneet luvan käyttää myöstyöaikaa valmistelutehtäviin. Kalevi Kirvesniemen johtama kongressitoimikuntakantoi yleisvastuun siitä, että asianmukaiset tilat olivat käytössä pääosin Finlandia-talolla,että istuntoihin tarvittu rekvisiitta ja avustava henkilöstö olivatpaikalla ja monet muut asiat tulkkaus mukaan lukien olivat järjestyksessä. SuomalaisetBureaun jäsenet olivat kokoontuneet ennen kongressia tiuhaan tahtiinhuolehtien osaltaan Bureaun vastuulla olevien asioiden hoidosta. Piti varmistuasiitä, että esityslistat ja asiakirjat olivat järjestyksessä, että kutsut moniin sosiaalisiintilaisuuksiin oli hoidettu, että VIP-henkilöiden vastaanotot ja kuljetuksettoimivat jne. Jälkikäteen kokousdokumentteja selatessani ei voi kuin ihmetelläsitä valtavaa työmäärää, mikä kongressin järjestelyihin vaadittiin ja sitä, ettäkaikesta selviydyttiin kunnialla.Kongressin avajaiset on tilaisuus, johon tavanomaisesti osallistuvat läheskaikki kongressin osanottajat. Avajaiset myös virittävät kongressin tunnelman;siksi se on erittäin tärkeä tapahtuma, jota suunniteltiin huolella. Kalevi Kirvesniemitoimi avajaisten seremoniamestarina tyylikkäällä ja asiantuntevalla tavalla.Bureau ja avajaisissa esiintyvät puhujat kokoontuivat ennen avajaisia salinvieressä olevaan vastaanottohuoneeseen. Muistan jännittäneeni suuresti sitä,kuinka runsaasti osanottajat ovat tulleet avajaisiin. Helpotus oli suuri. Finlandia-taloniso sali oli ääriään myöten täynnä. Kalevi Kirvesniemen lyhyen, muttaytimekkään Suomen maanmittauksen historiakuvauksen jälkeen oli HelsinginKaupunginorkesterin musiikkiesitys. Sitä seurasivat ministeri Toivo T. Pohjalan,ylipormestari Raimo Ilaskiven, ja Maanmittausinsinöörien liiton puheenjohtajanJürgen Grönforsin ja minun tervehdykset. Luulen, että omalta osaltani tämä olitärkein esiintymiseni FIG:n presidenttinä. Tervehdyksessäni viittasin kongressintietoyhteiskuntateemaan ja meneillä olevaan nopeaan tekniseen kehitykseen jasuuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joita asioita kongressissa pidettävät yli 350esitystä myös käsittelivät. Samalla totesin, että nämä esitykset olisivat niin moninaisia,että voi perustellusti kysyä, missä on ammattikuntamme yhteinen intressi.Vastauksena tähän retoriseen kysymykseen yritin hahmottaa eräänlaista maanmittarientehtävien yleismääritelmää: Maanmittarien erilaiset tehtävät ovat toisiinsakytkeytyneitä siten, että ammattikunnan perustehtävä juontuu siitä suhteesta mikäihmisellä on maahan ja vesiin ja että tämä suhde ja tehtävät ovat kehittyneet yhteis-
280 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaFIG:n presidenttinä ehkä tärkein hetki, Helsingin kongressin avajaistervehdyksen esittäminen.kunnallisen kehityksen myötä niinä tuhansina vuosina, jolloin ammattikuntammeon ollut olemassa. Puheen lopussa toivoin vielä jokaisen soveltavan kotona ainakinyhtä kongressissa oppimaansa uutta käytäntöä sekä pitävän yhteyttä jatkossaainakin yhteen uuteen kansainväliseen tuttavuuteen.Avajaisten eräs kohokohta oli UNCHS:n pääjohtajan Arcot Ramachandraninjuhlaesitelmä, jonka otsikko oli ”The Global Strategy for Shelter: A New Challengefor Surveyors”. Hän aloitti esityksensä toteamalla, että maa on kaiken yhdyskuntienkehittämisen lähtökohta ja että tämän prosessin alussa on maanmittari.Esitys kokonaisuutena sai suurta kiitosta ja me järjestäjät siitä, että olimme onnistuneetsaamaan avajaisiin näin arvovaltaisen puhujan. Toinen avajaisten kohokohtaliittyi kuultuihin musiikkiesityksiin. Erityisesti Einojuhani Rautavaaransävellys ”Cantus Arcticus” ja sen aikana näytetyt lähinnä Lappia esittäneet diakuvatmuodostivat mielenpainuneen esityskokonaisuuden. Viimeisenä musiikkiesityksenäoli ”Finlandia”, mikä hienolla tavalla päätti juhlalliset avajaiset.Avajaisten jälkeen oli ulkona vielä pieni seremonia, kun kongressin pysyvämuisto eli Finlandia-talon ulkopuolella olevaan kallioon kiinnitetty paikan koordinaatitosoittava laatta luovutettiin Helsingin kaupungille. Idea sai alkunsa pohdinnoistanisaada joku pysyvä muisto tästä kongressista. Tällöin tuli mieleeni mitatasatelliittimittauksella GPS:ää käyttäen Finlandia-talon koordinaatit. Helsinginkaupunki antoi luvan laatan kiinnittämiseen, ja siellä se yhä on. Todettakoon, ettäkoordinaattien mittaustapahtuma oli ilmeisesti ainoa asia, mikä ylitti lehdistössäuutiskynnyksen koko kongressista.
Maanmittaus 82:1 (2007) 281Kuva avajaisista, henkilöt oikealta Raimo Ilaskivi, Arcot Ramachandran, kirjoittaja, ToivoT. Pohjala, minun seuralaiseni Maija Saleva sekä Jürgen Grönfors.FIG:n Helsingin kongressin muistolaatta.
282 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKongressissa oli osanottajia kaikkiaan 78 maasta. Rekisteröityjä varsinaisiaosanottajia oli yli tuhat. Ottaen huomioon seuralaiset, näytteille asettajat sekä päiväpassillanäyttelyssä käyneet oli kongressissa mukana kaikkiaan yli 3 000 henkilöä.Osanottajamaiden runsaudella mitaten kyseessä oli siihen mennessä laajinFIG:n kongressi. Aikaisemmin mainitsemieni erityisistuntojen lisäksi komissiotjärjestivät kaikkiaan 65 istuntoa sekä 16 ns. posteristuntoa. Niissä pidettiin kaikkiaanedellä mainitut 350 esitystä. Ne sisältyivät yhdeksään komissioittain painettuunjulkaisuun. Todettakoon, että kaikki osanottajat saivat lahjana Suunnonrannekompassin. Yksityiskohtana on syytä mainita, että kompasseja oli tehty sekäpohjoista että eteläistä pallonpuoliskoa varten, ja kukin sai kotimaassaan toimivanlaitteen.Vuosi- ja yleiskokoukset sujuivat ilman suurempia ongelmia. Edustettuinaoli 39 jäsenliittoa. Yleiskokouksen ensimmäinen istunto oli juhlallinen, sillä istunnonalussa viiden sisarjärjestön presidentit esittivät tervehdyksensä, nimitettiinCharlie Weir kunniapresidentiksi ja useita kunniajäseniä. Eräs kunniajäsenyyshyväksyttiin myöhemmässä istunnossa. Kalevi Kirvesniemen idean perusteellaBureau pyysi Charlie Weiriä selvittämää mahdollisuutta ottaa Torontossa evätyneteläafrikkalaisen Ken Simpsonin kunniajäsenyys täällä uudelleen harkittavaksi.Charlie Weir hoiti asian tyylikkäästi. Myöhemmässä kokouksessa Vassil Peevsky,joka oli Torontossa masinoinut tämän epäämisen, esitti kunniajäsenyyden myöntämistäKen Simpsonille todeten Toronton ratkaisun perustuneen väärinkäsitykseen.Yhtä kaikki tämä asia sai myönteisen ratkaisun raikuvin aplodein. Kerrankokouspaikalta poistuessani näin herrat Peevsky ja Simpson istumassa kahdestaanpuiston penkillä keskustelemassa. Tapahtuma lämmitti mieltäni.Ensimmäiset FIG:n kunniamerkkien saajat.
Maanmittaus 82:1 (2007) 283Ensimmäisen yleiskokouksen tärkeä seremonia oli myös perustettujen kunniamerkkienensimmäinen jakaminen paikalla olleille kunniapresidenteille, kunniajäsenilleja entisille ja nykyisille komissiopuheenjohtajille sekä nykyisille Bureaunjäsenille. Merkkien saajat kokoontuivat myös yhteiseen valokuvaan.Oli hienoa todeta, että merkin saajat olivat ilmeisen iloisia tästä huomionosoituksesta.<strong>Seura</strong>avat Bureaut ovat jatkaneet kunniamerkkien jakokäytäntöä.Olen huomannut, että merkkien saajat kantavat merkkiä myös FIG:n tilaisuuksissa.Merkit ovat pysyvä muisto Suomen FIG Bureaun toiminnasta.Sekä vuosi- että yleiskokouksissa oli esityslistoilla yhteensä 64 eri asiaa.Käsittelyssä olleet kolmen työryhmän ehdotukset hyväksyttiin, ja työtään jatkavatsaivat evästyksiä jatkovalmisteluun. Earl Jamesin valmistelema maanmittarinuusi määritelmä sai täällä vahvistuksen. Siinä on alussa yleinen tehtävien kuvaus,joka englanninkielisenä on seuraava:Definition of a Surveyor: ”A surveyor is a professional person with the academicqualifications and technical expertise to practise the science of measurement;to assemble and assess land and geographic related information for thepurpose of planning and implementing the efficient administration of the land,the sea and structures thereon; and to instigate the advancement and developmentof such practices”.Suomen kielellä kankeasti sanottuna määritelmä kuuluu: Maanmittari onakateemisen koulutuksen ja tekniset taidot omaava ammattihenkilö, joka on kykeneväharjoittamaan mittaustieteitä, kokoamaan ja arvioimaan maahan ja paikkoihinliittyvää informaatiota suunnitellakseen ja toteuttaakseen tehokasta maan,vesien ja niihin liittyvien rakenteiden hallintoa; sekä toimimaan näiden käytäntöjenedistämiseksi ja kehittämiseksi.Tämän jälkeen esitetään luettelo erillisistä tehtäväkentistä, joissa maanmittarittoimivat käsittäen geodeettiset mittaukset, erilaiset paikan- ja rajojenmääritykset,maa- ja kiinteistörekisterien pidon, paikkatietojärjestelmien kehittämisenja ylläpidon, erilaista alueidenkäyttösuunnittelua varten tarvittavien tietojen keräämisenja analysoinnin sekä näiden suunnitelmien laatimisen mukaan lukienkiinteistöjärjestelmien kehittäminen, erilaiset arviointitehtävät, rakennustöidensuunnittelu ja kustannusten arviointi sekä erilaisten karttojen tuotanto.Määritelmän laatimista oli vaikeuttanut se, etteivät maanmittarien tehtävätkaikissa maissa olleet näin laajoja. Yhtä kaikki Helsingin vuosikokouksessa 1975aloitettu määritelmän uudelleen muokkaus oli nyt saatettu 15 vuoden jälkeen päätökseen.Ympyrä oli sulkeutunut. Määritelmä julkaistiin FIG:n julkaisusarjassatoisena tuotteena.Samoin hyväksyttiin maanmittarien kansainvälistä vaihtoa koskenut SeppoHärmälän raportti, joka julkaistiin perustetussa julkaisusarjassa ensimmäisenä.Wally Youngsin komissiorakenteita käsitelleen työryhmän ehdotuksista ehkämerkittävin oli se, jossa ehdotettiin perustettavaksi komissiopuheenjohtajista jaBureaun varapresidenteistä koostuva yhteistoimintafoorumi. Sen tarkoituksenaoli saada ammatilliset asiat paremmin esille ja lisätä komissioiden ja Bureaun
284 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallavälistä yhteistyötä. Tämä ratkaisu on jatkossa osoittautunut erittäin hyödylliseksi.Komissiovarapuheenjohtajien valintaan Bureau esitti nippuratkaisua. Se ei onnistunut,vaan jokaisesta varapuheenjohtajuudesta jouduttiin äänestämään erikseen.Tällöin Markku Villikka tuli valituksi komissio 8:n eli suunnittelukomission varapuheenjohtajaksi.Tapana oli ollut, ettei isäntämaa pyri ottamaan itselleen yhtäänvarapuheenjohtajuutta. Nyt jouduttiin tekemään poikkeus, koska tarjolla ei ollutmuita sopivia ehdokkaita. Saksalaisten ehdokas täytti kyllä vaatimukset, muttaeräs saksalainen tuli valituksi komissio 4:n varapuheenjohtajaksi, eikä samastamaasta voitu valita useampia varapuheenjohtajia. Ian Williamson Australiasta valittiinkomissio 7:n varapuheenjohtajaksi. Näin saatiin aikaisemmin mainitsemaniblokki purettua.Käsiteltäessä Ivan Katzarskin johdolla laadittuja ehdotuksia FIG:n pysyvistäinstituutioista Bureau oli monikielisen sanaston osalta päätynyt kielteiseen kannanottoon,koska hankkeen rahoitus oli ratkaisematta. Tällöin Saksan jäsenliittoilmoitti yllättäen Bureaulle, että he ovat valmiit ottamaan vastuulleen tämän hankkeenja vastaamaan sen aiheuttamista kustannuksista. Tarjous otettiin kiitollisuudellavastaan. Luulen, että kaiken taustalla oli tapahtunut Saksojen yhdistyminenja siitä seurannut tarve toimia myös saksan kielen puolesta. Näin monikansallisestasanastosta tuli pysyvä instituutio. Yleiskokous valitsi myös tulevan AustralianBureaun jäsenet. Earl James oli tuleva presidentti, ja Pekka Raitasesta tuli yksivarapresidenteistä edustaen siten jatkuvuutta tässä uudessa Bureaussa. Yleiskokouksenviimeisimpiä asioita oli hyväksyä eri komissioiden laatimat resoluutiot,joissa määritettiin tulevat tehtävät. Resoluutioiden kääntäminen kaikille kolmellekielelle lyhyessä ajassa oli vaativa tehtävä. Australiasta asti tulleet tulkit ottivattehtävän suorittaakseen. Yleensähän tulkit eivät käännöstöitä tee. On syytä todeta,että australialaiset tulkit tulivat halvemmiksi kuin esimerkiksi Genevestä tarjoutuneettulkit.Useista erityisistunnoista todettakoon, että avajaisia edeltävänä päivänä olijäsenliittojen presidenteille tarkoitettu liittojen toimintamuotojen kehittämistäkäsitellyt kokous, jonka puheenjohtajana toimi RICS:n presidentti Idris Pearce.Avajaispäivänä pidettiin kaikille tarkoitettu ns. key note -session, jossa oli kolmeesitystä. Eräs puhujista oli Naigzy Gebremedhin, vanha tuttu UNEP:stä. Hänpuhui otsikolla ”Environment Sustainable Development and the Role of Mappingand Surveying”. Esitys liittyi valmisteilla olevaan ympäristökannanottoon. Puheessaanhän myös esitti, että FIG harkitsisi anoa ”offical observer status withinthe UNEP Governing Council” -asemaa. Tämä esitys otettiin sittemmin huomioon.Anottu virallinen asema myös saatiin. Minun tehtävänäni oli toimia tämänistunnon puheenjohtajana. Muistan, etten sen johdosta voinut osallistua Toivo T.Pohjalan Smolnassa kutsuvieraille tarjoamalle lounaalle.Myöhemmin kongressin aikana maanmittaus<strong>laitos</strong>ten pääjohtajille järjestetyssäistunnossa oli myös kolme erityisesitystä. Eräs puhuja oli D. OkpalaUNCHS:sta teemanaan ”Land Management and Aid Programmes”. D. Okpalaoli myös vanha tuttu. Hän oli pitänyt esityksen komissio 8:n istunnossa Montreuxinkongressissa. Tämän istunnon alussa esitin FIG:n tervehdyksen ja pyysin
Maanmittaus 82:1 (2007) 285samalla pääjohtaja Lauri Kanteeta avaamaan tilaisuuden. Oli miellyttävää todeta,että paikalla oli yli 50 pääjohtajaa. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Australianmaanmittauslaitoksen pääjohtaja Grahame Lindsay, Australian Bureaun tulevapääsihteeri.Kongressin yhteydessä pidettiin sisarjärjestöjen yhteisorganisaation IUSM:nkokouksia. Kongressissa oli myös laaja tekninen näyttely sekä eräiden jäsenliittojentoimintaa kuvanneet näyttelyt. Tekninen näyttely tarjosi osanottajille mahdollisuudentutustua alan viimeisiin uutuuksiin. Näyttely oli myös kongressin taloudenkannalta oleellinen, sillä näyttelytilat oli pystytty myymään kokonaisuutena.Oli myös runsaasti sosiaalisia tilaisuuksia. Oli Helsingin kaupungin vastaanottokaikille osanottajille, maa- ja metsätalousministeriön ja MIL:n vastanotot suppeammillejoukoille, Bureaun järjestämä illallinen Arcot Ramachandranin kunniaksija Suomenlinnassa kaikille osanottajille järjestetty ulkoilmatapahtuma. Sielläsain edmontonilaisilta osanottajilta Edmonton Oilersin tunnuksilla varustetunpaidan omalla nimelläni ja numerolla 90 varustettuna. Dipolissa pidetyssä päätösbanketissaerityisohjelmasta vastasivat australialaiset, jotka näin markkinoivatMelbournen vuoden 1994 kongressia. Osana sosiaalisia tapahtumia olivat vierailutmaanmittarien koteihin. Itsekin sain sunnuntai-iltapäivällä bussillisen vieraitaLehtisaareen.Virallisissa päättäjäisissä ei enää pitkiä puheita pidetty. Kalevi Kirvesniemiantoi kongressista tilannekatsauksen. Kongressiorganisaation jäseniä kiitettiinantamalla heille FIG:n kunniakirjat. Peter Dale, Earl Jamesin jälkeen tulevapresidentti brittien hallintokaudella, esitti osanottajien kiitokset hyvin hoidetustakongressista. Trevor Menzies, Australian jäsenliiton puheenjohtaja, toivotti tervetulleeksiseuraavaan kongressiin. FIG:n kunniapresidentti Vassil Peevsky käyttimyös jäähyväispuheenvuoron päättäjäisissä todeten tilaisuuden olevan hänenosaltaan ilmeisesti viimeinen, johon osallistuu. Muistan kun hyvästelin Peevskynja hän saksaa puhuen kysyi, onko kyseessä auf Wiedersehen vai Abschied, näkemiinvai jäähyväiset. Sanoin kyseessä olevan näkemiin-tervehdys, jäähyväisiksine kuitenkin jäivät.Kalevi Kirvesniemen panos kongressin menestykselliseen läpivientiin oli jaon todella suuren kiitoksen ansaitseva teko. Itse asioita läheltä seuranneena olinselvillä niistä vaikeuksista, jotka oli voitettava. Yhtä lailla kiitoksen ansaitsevatkaikki Suomen Bureaun jäsenet. Pekka Raitanen ja Ritva Asplund olivat olleetkongressiorganisaation ohella suurimman työtaakan kantajia. Kiitoksen ansaitsevatmyös Bureaun jäsenten puolisot ja minun seuralaiseni Maija Saleva. He tekivätpaljon näkymätöntä työtä auttaen monissa käytännön asioissa.Oma ohjelmani koostui osallistumisesta edellä mainittuihin hallinnollisiinkokouksiin, tervehdysten esittämiseen keskeisissä erityisistunnoissa sekä erityistapaamisiinmahdollisten uusien jäsenliittojen edustajien kanssa. Niistä tulee mieleenitapaaminen kahden egyptiläisen henkilön kanssa. Sanoin suoraan heille, ettäon suuri häpeä, kun heidän liittonsa ei ole FIG:n jäsen, vaikka maanmittauksenalkulähteet liittyvät heidän maahansa tuhansia vuosia sitten. He hymyilivät ja olivatkanssani samaa mieltä. Saman vuoden lopulla heidän liittonsa anoi jäsenyyttä,
286 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMIL:n vastaanotolla Kalastajatorpalla. Kuvassa oikealta Hilkka Kirvesniemi, KaleviKirvesniemi, Maija Saleva, Arcot Ramachandran ja itse.mikä hyväksyttiin seuraavana vuonna Pekingin vuosikokouksessa. Vuonna 2005FIG:n vuosikokous, nyt nimeltään ”FIG Working Week” pidettiin Kairossa.Oma roolini muodostui hallinnollisia kokouksia lukuun ottamatta paljolti seremonialliseksi.Oli pyrittävä olemaan läsnä edes hetken aikaa jokaisen komissionainakin yhdessä istunnossa jne. Monet halusivat myös tavata presidentin. Myösminun piti tavata ja keskustella VIP-vieraiden kanssa. Kongressin ammatillisestaannista en päässyt siten liiemmin nauttimaan. Itselläni oli selvä minuuttiohjelmakoko kongressin ajaksi. Muistaakseni Matti Vilander oli minulla apunani sovittamassaerityistapaamisten aikatauluja.Päättäjäisten jälkeen menin Kalevi Kirvesniemen kanssa hänen hotellihuoneeseensadrinkille. Uskon, että meillä molemmilla oli eräällä lailla tyhjä ja haikeaolo. Suuri ruljanssi oli kunnialla ohi. Suorituspaineet helpottivat. Kerrattiintapahtumia ja muisteltiin menneitä. Varmasti kiittelimme puolin ja toisin. Olimmetyytyväisiä siitä, että Suomen FIG-toiminnan keskeisin tapahtuma oli voitu viedäonnellisesti läpi. FIG-asiat saattoi nyt hetkeksi unohtaa. Oli aika lähteä kotiin.Kongressin ja sen päätösten jälkihoitoSuomen FIG Bureau kokoontui vasta heinäkuun lopulla käymään yleistä jälkipuintiakongressista. Oli varmistettava, että kaikki tarpeelliset kiitoskirjeet olivatlähteneet, sovittava kustannusten jaosta Bureaun ja kongressiorganisaation kans-
Maanmittaus 82:1 (2007) 287sa, päätettävä loppujen kongressijulkaisujen toimittamisesta ja monesta muustakäytännön asiasta. Päätettiin myös tehdä liittymisesitykset kaikille potentiaalisilleliitoille, joiden edustajat olin kongressissa tavannut. Edelleen komiteoiden resoluutioissaoli runsaasti esityksiä, jotka vaativat mm. Bureaun toimintaa.Elokuun alun kokouksessa jatkettiin jälkihoitoa edellyttävien asioiden käsittelyä.Eräs tärkeä asia oli hyväksytyn maanmittarin määritelmän hyväksikäyttöniin, että aikaisemmin mainitsemieni YK:n erilaisten luokitusten sanamuodot saataisiinmuutettua vastaamaan hyväksyttyä tilannetta. Tässä tarkoituksessa vierailinlokakuun alussa UNESCO:ssa Pariisissa. Ensimmäiseksi tapasin teknisestä jaammatillisesta koulutuksesta vastuussa olevassa yksikössä herra F. Luqmanin. Tämänjemeniläisen miehen serkku oli naimisissa suomalaisen kanssa, ja sain hyvänkohtelun ja paljon neuvoja, kuinka maanmittarien koulutusasioita tulisi edistääUNESCO:n ympyröissä. Pääongelmana oli se, että maanmittarien koulutuksessaei siellä tunnettu ns. post graduate- eli ylempää korkeakoulututkintotasoa ollenkaan.Sain pyynnön, että FIG laatisi kehitysmaita varten yhden vuoden kurssiohjelman,joka soveltuisi teknikkotason ihmisille kahden vuoden opintojen jälkeen.Muutaman kuukauden jälkeen Antti Kuparinen laati tällaisen ohjelman.Toinen tapaaminen minulla oli tilastoyksikössä, joka oli vastuussa ISCED- elikoulutusta koskevasta luokituksesta. Siellä tapasin herra S. Gajrajin, Guayanastakotoisin olevan henkilön, jolla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa maanmittareidenkoulutuksesta. Papereita selattuaan hän totesi, ettei heidän standardinsa mukaanmaanmittareiden koulutus sisällä ylempää yliopistotasoista tutkintoa. Tämän asiantiesin jo ennestään. Nyt oli kyse siitä, kuinka tätä luokitusta voitaisiin muuttaa.Keskusteluissa päädyimme siihen, että FIG:n tulee tehdä asiasta UNESCO:lle virallinenesitys. Ottaen huomioon esityksen vaatimat taustaselvitykset tämä esitysvoitiin tehdä vasta vuoden 1991 lopulla. Näiden taustaselvitysten laatimiseen osallistuivaterityisesti Arthur Allan Britanniasta ja Richard Hoisl, koulutuskomissionpuheenjohtaja, Saksasta. Asian jälkihoito jäi koulutuskomission vastuulle.Pariisista menin Geneveen tapaamaan Kansainvälisessä työjärjestössäILO:ssa henkilöitä, jotka olivat vastuussa ammatteja koskevasta ISCO-luokituksesta.Tilastoyksikön päällikkö Eivind Hoffman ja hänen apulaisensa MirjanaScott suhtautuivat varsin myönteisesti esitykseeni laajentaa maanmittarienammattikuvaa uuden määritelmän mukaiseksi. He totesivat, että ”Land management”ammattikuvan liittäminen voi olla vaikeaa, mutta ”Land information systems”voi olla helpompi ottaa huomioon. Sanoivat odottavansa FIG:n virallistaesitystä. Lupasin sellaisen seuraavan vuoden alkupuolella, koska oli tehtävävielä eräitä täydentäviä selvityksiä. Tämä esitys toimitettiin heille huhtikuussa1991. Genevessä vierailin vielä YK:n Euroopan talouskomissiossa ECE:ssä,jossa tapasin rouva Martineaun. Häneltä menin pyytämään neuvoja, kuinka onviisainta toimia YK:n järjestelmissä, jos haluaa saada joitain esityksiä hyväksytyksi.Yleisneuvo, joka pätenee edelleen, oli, että on lähdettävä alhaalta ylös.Jos kansalliset hallitukset esittävät samaa asiaa, niin se parantaa läpimenoa.Edelleen asioiden seuranta on tärkeää, ao. virkamiehiä on puhutettava, on soitettavaja käytävä tapaamassa.
288 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaGenevestä jatkoin Roomaan, jossa aluksi vierailin erään italialaisen maanmittariorganisaationSIFET:n vuosikokouksessa. Pääasia oli vierailu FAO:ssa. Sielläminulla oli sovittu tapaaminen kolmessa eri yksikössä. FAO avustaa kehitysmaitamaaseudun kehittämisasioissa liittyen mm. maanjakoasioihin, maarekisterienkehittämiseen sekä kartoitukseen. Päällimmäisenä asiana tuli kaikissa yksiköissäesiin tarve saada tietoa hyvistä asiantuntijoista, joita he voisivat käyttää. Tämäpyyntö välitettiin jäsenliitoille toimenpiteitä varten, koska katsoimme FIG:lleolevan käytännössä mahdotonta ylläpitää mahdollista asiantuntijarekisteriä. Muuyhteistoiminta FIG:n kanssa voisi liittyä yhteisten seminaarien järjestämiseen. Oliyllättävää kuulla kartoitusyksikön päällikön, tohtori Z. D. Kalenskyn toteamus,että olin ensimmäinen maanmittarien kansainvälisten järjestöjen presidenteistä,joka oli heillä vieraillut. Ehkä tästä johtui, että he tarjosivat hienon lounaan.Kiina, Hong Kong, Etelä-Korea ja Intia matkakohteinaPekingin vuosikokous tulisi olemaan meidän hallintokautemme viimeinen. Kaikkikeskeneräiset asiat pitäisi saada siellä päätettäviksi. Marraskuussa 1990 vierailimmePekka Raitasen kanssa Pekingissä tutustumassa vuosikokousjärjestelyihin.Majoituimme Olympia-hotelliin, joka tulisi olemaan vuosikokousosanottajienpäämajoituspaikka. Kokoustilat olivat hotellin välittömässä läheisyydessä. Isännätolivat laatineet tiukan niin ammatillisen kuin matkailullisen ohjelman. Kokoustilatja hotellit todettiin hyviksi, myös alustavat järjestelyt olivat kunnossa.Isäntäliiton edustajat olivat ottaneet järjestämisvastuun todella vakavasti. Heidänosaltaan oli kyseessä ensimmäinen kerta, kun isännöisivät kansainvälistä tilaisuutta.Totesimme myös, että on syytä olla varsin omavarainen koskien papereita,kalvoja, kirjoituskonetta ja muita välineitä.Kolmantena vierailupäivänä alkoi meille järjestetty kolmen päivän vierailuGuiliniin, jonne oli kahden ja puolen tunnin lento Pekingistä. Mukana oli Pekinginoppaamme. Laskimme Pekan kanssa, että lennon aikana Kiinan väkilukukasvoi 5 000 hengellä. Silloin, 1990, Kiinan väkiluku kasvoi vuosittain 17 miljoonalla.<strong>Seura</strong>avat kaksi päivää oli tiukkaan ohjelmoitua turismia. Kiivettiin korkeallekukkulalle, käytiin tippukiviluolassa ja muissa paikallisissa nähtävyyksissä.Guilinin ympäristö on erikoinen. Alue koostuu lukuisista sokeritopan muotoisistavuorista, jotka reunustavat Lijiang-jokea, jota pitkin yhtenä päivänä risteilimmeerikoisella matalassa vedessä kulkevalla aluksella. Näitä aluksia oli kulussa samanaikaisesti30–50 kpl. Oheinen valokuva risteilyltä ilmentää myös maisemaa.Kolmannen retkipäivän aamuna oli paluulento Pekingiin. Samana päivänävierailimme Suomen suurlähetystössä. Suurlähettiläs Arto Mansala lupasi järjestäävuosikokouksen aikana vastaanoton keskeisille henkilöille mukaan lukienkiinalaiset isäntämme. Ennen lähtöä minulla oli vielä käynti aluesuunnittelua palvelevassatutkimuslaitoksessa. Heillä oli käytössään uudenaikaiset tietokoneohjelmat,ja muutenkin sai vaikutelman asiansa osaavista henkilöistä. Keskustelu jäivarsin pinnalliseksi. He kyselivät käyttämistämme tutkimusmenetelmistä.Marraskuussa Pekingissä oli katujen varsilla runsaasti kaalivarastoja, niitäoli myös asuntojen parvekkeille varastoituna. Oppaamme kertoi, että talven yli
Maanmittaus 82:1 (2007) 289Pekka Raitanen oppaidemme kanssa risteilylaivalla Lijiang-joella.Polkupyörien parkkipaikka Pekingissä.
290 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaväki elää perunalla, porkkanalla ja kaalilla. Polkupyörät olivat yleinen kulkuväline.Niitä varten oli myös omat maksulliset parkkipaikat; hintaa en muista.Minulla oli 9.11. lähtö Hong Kongiin, jossa halusin viettää viikonlopun ennenmatkaa Souliin, jonne lähdin sunnuntai-iltana. Vierailusta oli sovittu Helsinginkongressin aikana. Tavoitteena oli vain perehtyä sikäläiseen toimintaan. Korealaisetisäntäni olivat kentällä vastassa. Näin alkoi tiivis vierailuohjelma, sillä olinlähdössä jo tiistaiaamuna Delhiin. Varsinainen vierailupäivä oli todella unohtumatonelämys. Minua pidettiin kuin valtiovierasta konsanaan. Kaksi mustaa autoa olisaattueessa aina mukana. Viralliset neuvottelut käytiin sikäläisen maanmittauslaitoksenpääkonttorissa juhlallisissa puitteissa. Osan isännistä olin tavannut jo Helsingissä.Olin ensimmäinen FIG:n presidentti, joka oli maassa vierailulla. Heidäntiedustellessaan mahdollisuutta järjestää FIG:n kongressi Soulissa kehotin heitäensin pyrkimään vuosikokouksen isännäksi. Vuonna 2001 he tällaisen kokouksensitten järjestivätkin.Neuvottelujen jälkeen minut vietiin hienolle lounaalle. Ruokajuomaksi tarjottiinwhiskyä, josta typeryyttäni kieltäydyin. Eräs isännistä otti kanssani viiniä.Lounaskeskustelu oli mielenkiintoinen koskien Korean tilannetta ylipäätään.Suhde Japaniin ja japanilaisiin oli vähän samanlainen kuin meillä aikoinaanNeuvostoliittoon. Japanilaiset olivat tuhonneet monia Korean historiallisia muistomerkkejäja aiheuttaneet paljon myös henkisiä vaurioita. Korealaiset sanoivatymmärtävänsä japanilaisten puhetta varsin hyvin, mutta ei kirjoitettua tekstiä.Lounaan jälkeen tutustuttiin moniin temppeleihin ja käytiin laajassa ja upeassaOlympiapuistossa. Näköalapaikkoihin ei sumun vuoksi menty. Kierroksen jälkeenoli barbecue-päivällinen, josta jäi mieleen erikoinen kylmä nuudelikeitto.Rasittavaan päivään mahtui paljon. Hotelliin paluun jälkeen lähdin vielä ominpäin kauppakujille aistimaan kaupungin ilmapiiriä. Ajoin lyhyet matkat sekä uudellaettä vanhalla metrolla. Oli pidettävä huoli, että löydän takaisin hotelliini.Sieltä soitin Ritva Asplundille tiedustellakseni Intian vierailuni matkajärjestelyjä.Lentolippuja Delhistä Dehraduniin ja takaisin ei ollut vahvistettu, joten pyysinperuuttamaan tämän vierailuosuuden.<strong>Seura</strong>avana aamuna isännät veivät lentokentälle. Samalla sain valokuva-albumin,jossa oli runsaasti vierailusta otettuja kuvia. Jo aikaisemmin olin saanutisänniltäni kaksi lahjaa. Toinen oli korealainen rullalla oleva aito maalaus tietoineentaiteilijasta, ja toinen oli hieno helmiäiskoristeinen lipas. Isännät valittelivatkäyntini lyhyyttä, koska ei ollut aikaa käydä Soulin ulkopuolella. KokonaisuutenaSoulin vierailusta jäi hyvä mieli, isännät olivat myös tyytyväisiä ja vieraanvaraisuusylenpalttista. Sellaista en missään muualla koko presidenttikautena kokenut.Lähdin aamulla Soulista Hong Kongin ja Bangkokin kautta Delhiin, jonnesavuin puolenyön maissa. Muistan taksimatkan hotelliin hyvin. Otin virallisentaksin. Mukaan tuli kuljettajan lisäksi pari sukulaispoikaa. Minulla oli mielessäreitti lentokentältä hotelliin. Matkalla taksi poikkesi pääväylältä ja ajoi pimeällesivukadulle. Minua alkoi pelottaa. Varauduin jo edessä olevaan otteluun. Helpotukseksenitaksi ajoi kuitenkin huoltoasemalle todeten, että Intian takseista puuttuuaina bensaa ja öljyä. Hotelliin päästiin aikanaan, joskaan en heti saanut huonetta.
Maanmittaus 82:1 (2007) 291Neuvottelujen jälkeen otettiin yhteiskuva viraston ulkopuolella. Vieressäni Korean maanmittauslaitoksenpääjohtaja Byung Sam Choi, joka oli myös jäsenliittomme puheenjohtaja.Kuvassa olevat muut herrat olivat laitoksen johtohenkilöitä.Sen sijaan sain kirjeen, jossa olivat alustavasti vahvistetut lentoliput Dehraduniin,jossa sikäläinen maanmittaus<strong>laitos</strong> sijaitsi. Edessä oli Jaakobin paini, mitä tehdä.Suihkussa käytyäni kello oli pitkälti yli puolenyön ja minun olisi pitänyt olla lentokentälläkello 5.45 ja hotellista olisi pitänyt lähteä 4.30. Päätin olla menemättä,olin väsynyt. Takana oli 18 tunnin lento. Otin iltaryypyn ja menin sänkyyn. Tapauson jäänyt mieleeni siksi, että kyseessä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kunannoin periksi ja luovuin jostain tehtävästä, joka olisi pitänyt hoitaa. Koska Dehraduninkäynti olisi ollut vain kohteliaisuuskäynti, tämä helpotti päätöstäni ollamenemättä. Osaltaan siihen vaikutti paluulennon epävarmuus, koska neuvottelutDelhissä olivat minulla Dehradunista suunnitellun paluun jälkeisenä päivänä. Tätäneuvottelua, joka oli tämän vierailun pääasia, en halunnut vaarantaa. Tavoitteenanioli houkutella Intian maanmittarien liittoa FIG:n jäseneksi. Intia oli ainoa suurimaa, joka ei ollut FIG:ssä mukana. Intialla oli ainoastaan kirjeenvaihtajajäsen.Aamulla herättyäni soitin Dehraduniin, matkatoimistoon ja Suomen suurlähetystöönkertoen tilanteeni. Tämän vierailun peruunnuttua minulle jäi kaksi päivääaikaa tutustua Delhiin ja New Delhiin. Sain kutsun maamme suurlähetystöön eräälle
292 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaTaj Mahal temppeli.vastaanotolle. Näin pääsin tutustumaan tähän komeaan ja varsin uuteen lähetystörakennukseen.Vierailuni kolmantena päivänä minulla oli sitten sovittu neuvottelupaikallisen maanmittariliiton edustajien kanssa. He hakivat hotellista avojeepillä.Neuvottelut olivat suorapuheiset puolin ja toisin. Pääsyy siihen, etteivät he olleetjäseninä, oli raha. He kysyivät, eikö esimerkiksi Nokia-yhtiö voisi maksaa heidänjäsenmaksuaan, koska yhtiöllä on Intiassa paljon liiketoimintaa. Osa vanhemmistaneuvottelijoista oli jäsenyyden kannalla, mutta nuoremmat vastustivat.Käyntini Intiassa jäi siten turhaksi. Ainut myönteinen puoli oli se, että varaamaniparin ylimääräisen turistipäivän aikana ehdin käymään mm. Agrassakatsomassa Taj Mahal -temppeliä. Bussimatka sinne oli karmea elämys, sillä liikennekulttuurioli erikoinen. Olin monta kertaa varma nokkakolarista, mutta ainabussikuski onnistui sellaisen välttämään. Tienvarressa oli runsaasti varoittaviaesimerkkejä. Paluulennon suhteen oli suuria ongelmia. Lennon piti lähteä kellokaksi yöllä, mutta sen ilmoitettiin olevan kolme ja puoli tuntia myöhässä. Puhelinsoi puoli kolmelta yöllä ja KLM:n lennon ilmoitettiin olevankin 15 tuntia myöhässä.Tällöin sain neuvoteltua uuden lennon British Airwaysin koneeseen, jokalähtisi puoli seitsemältä. Siihen ehdin juuri, ja pääsin Lontoon kautta kotiin, jaehdin töihin seuraavaksi päiväksi.Bureau toistamiseen Saariselällä helmikuussa 1991Koko Bureaun kokous, pääasiallisena tehtävänä valmistella Pekingin vuosikokouksenja ylimääräisen yleiskokouksen esityslistat, pidettiin toistamiseen Saariselällä.Nyt kokouspaikkana oli Veikkauksen Lotto-maja. Keskeisin syy toiseen
Maanmittaus 82:1 (2007) 293Saariselän kokoukseen oli edellisestä kokouksesta saadut hyvät kokemukset. Nytmukana olivat kaikki Bureaun jäsenet, paitsi Earl James vaimoineen peruuttivattulonsa lennoissa olleiden vaikeuksien takia. Erityisvieraina olivat Jo Henssen jaNiels Östergård, valmisteilla olleiden erityiskannanottojen laatijat. Naigzy GebremedhinUNEP:stä oli myös tulossa, mutta Persianlahden sodan takia järjestössäoli yleinen lentokielto.Viiden päivän aikana pidettiin kuusi erillistä istuntoa ja käsiteltiin 59 asiakohtaa.Tehtyjen vierailujen annit ja niiden aiheuttamat toimet käytiin lävitse.Tärkeimpiä asioita olivat ympäristöasioista ja maa-asioiden hoidosta valmistelussaolleiden kannanottojen hionta Pekingiä varten. Kannanotto kehitysmaidenmaanmittariliittojen toiminnan tukemisesta erityisenä sisarjärjestömenettelynäoli myös valmisteilla. Oma asiakokonaisuus oli Martti Hautalan johdolla rahoitustaselvittäneen työryhmän ehdotus sponsorijäsenyyden perustamisesta, mikäoli tarkoitettu lähinnä maanmittausvälineitä tuottaville yrityksille. Tavoitteena olilisärahoituksen saaminen. Päätettiin myös kongressiresoluutioiden aiheuttamistatoimista. Käytiin läpi työsuunnitelman toteutuminen ja listattiin kaikki toteutuneetYK-yhteydet, mikä informaatio välitettiin komissiopuheenjohtajille mahdollisiayhteydenottoja varten. Esityslistalla oli myös eräiden uusien jäsenten, mm. Egyptinja Tansanian, jäsenyysanomukset sekä joukko uusia kirjeenvaihtajajäsenkandidaatteja.Pekingin kokousten esityslistoihin otettiin mukaan tarvittavat esityksetsääntöjen ja sisäisten ohjeiden muuttamisesta. Nämä olivat tarpeen eri työryhmienehdotusten toteuttamiseksi.Saariselän kokouksen aikana nautittiin myös Lapin lumosta. Sokkisha-yhtiöstäoli paikalla yhtiön Euroopan toimintojen johtaja Tak Oda, jonka kanssa keskusteltiinnäyttelyiden organisoinnista siten, että yritysten näkökohdat voitaisiinottaa hyvin huomioon. Herra Oda sponsoroi kokousväelle lumikelkkaretken; seoli FIG:n viirin arvoinen suoritus. Hän osallistui illalliselle, jossa oli läsnä myösInarin kunnan edustajana kunnanvaltuuston puheenjohtaja Voitto Tervahauta,maanmittausalan ihminen hänkin. Illallisen aikana Kalevi Kirvesniemi ja minäsaimme Itsenäisyyspäivänä myönnetyt Valkoisen Ruusun mitalit. Luulen, ettäPekka Raitanen oli järjestänyt merkit meille ilmeisenä perusteena Helsingin kongressinonnistuneet järjestelyt; hieno teko, jota arvostimme.Vieraillamme oli nytkin mahdollisuus hiihtoharrastukseen hienoissa maisemissa.Kokonaisuutena tämä Suomessa pidetty viimeinen virallinen Bureaun kokousoli jälleen mieleen jäänyt elämys. Kokouspuitteet olivat hienot, sekin viirinarvoinen teko. Vaikka joka päivä oli virallisia kokouksia, väliaikana oli mahdollisuusvapaamuotoiseen mutta usein sittenkin ammatilliseen keskusteluun. Useimmillameillä olivat myös seuralaiset mukana, joten myös rouva Doreen Yongsillaoli kaiken aikaa seuraa. Majassa meillä oli oma emäntä mukana pitämässä huoltamuonituksesta silloin, kun ei oltu ns. ulkona syömässä.Bangkok, Kuala Lumpur ja Singapore helmi-maaliskuussa 1991Heti Saariselän Bureaun kokouksen jälkeen lähdin Bangkokissa pidettävään YK:njärjestämään kokoukseen ”Regional Cartographic Conference for Asia and Pa-
294 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallacific”. YK:n New Yorkin edustajien kautta olin saanut tilaisuuteen kutsun kutenaikaisempaan vastaavaan Amerikan maita varten järjestettyyn tilaisuuteen. Nytolimme paremmin valmistautuneet asiaan ja ehdottaneet ennakkoon kolmen asiankäsittelyä kokouksessa. Ensimmäinen koski maanmittarien koulutuksesta olevanUNESCO:n standardin muuttamistarvetta, toinen laatimamme maanmittarienkansainvälistä vaihtoa koskevan ehdotuksen jakamista eri maiden edustajille jakolmas Helsingin kongressissa hyväksyttyä resoluutiota informaation vapaastasaatavuudesta erilaisista kansallisista tilasto- ja kartastolähteistä otettavaksi huomioonkansallisista menettelyistä päätettäessä.Bangkokiin saavuttuamme, Maija Saleva oli mukanani, tuli lentokentälläeräs sotilashenkilö kysymään, olenko kuvassa tarkoitettu henkilö. Myöntävänvastauksen kuultuaan hän sanoi, että he vievät meidät autollaan hotelliimme. Kuljetuksenoli järjestänyt Thaimaan maanmittauslaitoksen johtaja, everstiluutnanttiMethee Smutharak. Hänen kanssaan olin sopinut tapaamisen konferenssin aikanaja pyytänyt myös järjestämään vierailun maan aluesuunnittelusta vastaavaan yksikköön.Smutharak toimi myös konferenssin puheenjohtajana.Konferenssi kesti runsaan viikon keskiviikosta keskiviikkoon. Tänä aikanavierailin myös everstiluutnantti Sumtharakin toimistossa. Oli mielenkiintoistatodeta, että yhdessä huoneen kulmauksessa oli Buddhan alttari ja eräässä toisessanurkkauksessa golfvarusteita sisältänyt laukku. Aluesuunnitteluvirastossakertoivat kaavoituksen yleisistä ongelmista, joista merkittävin liittyi siihen,ettei rakentamisessa useinkaan noudatettu kaavoituksen määräyksiä, vaan rakennettiinpaljon sallittua enemmän. Tämä johti sitten liikenteessä suuriin vaikeuksiin.Konferenssissa oli viikonloppuna tauko. Lauantaina 23.2. osallistuimmeBangkokin ulkopuolelle suuntautuneeseen turistimatkaan. Jossain vaiheessa oppaammealkoi kulkea jatkuvasti puhelimessa. Sittemmin hän kertoi, että maassaoli tehty sotilasvallankaappaus. Kysyessäni, mitä se merkitsee, intialaista alkuperääoleva opas totesi, että se on sekä hyvä että paha asia eli varautui olemanmolempien puolella. Oli yllättävää todeta, että Bangkokia lähestyessämme saattoihavaita vain hiukan normaalia enemmän sotilasajoneuvoja liikenteessä, ei mitäänmuuta. Hotellissa televisiosta tuli vain ilmeisen isänmaallista musiikkia, eimuuta ohjelmaa. <strong>Seura</strong>avana päivänä kaikki toimi kaupungilla, kuin mitään eiolisi tapahtunut. Konferenssin jatkuessa jälleen maanantaina odotin mielenkiinnolla,miten vallankaappaus oli vaikuttanut tilaisuuteen. Kaikki jatkui entiseenmalliin, everstiluutnantti Smutharak jatkoi puheenjohtajana. Tällöin maanantainaesitin edellä kerrotuista asioista kolme päätösehdotusta, jotka myös hyväksyttiin.Maanmittarien kansainvälistä vaihtoa käsitellyt FIG:n julkaisu jaettiin myös kaikilleosanottajille. Samana iltana oli Saksan suurlähetystön järjestämä vastaanottokonferenssin osanottajille. Täällä eräs diplomaatti sanoi mielipiteenään, että vallankaappauksensyyksi oli ilmoitettu silloisen hallituksen harjoittama korruptio jaettä todellinen syy oli se, ettei hallitus ollut antanut sotilaille riittävästi etuisuuksia.Yhtä kaikki kuulin jäljestäpäin, että everstiluutnantti Smutharak oli menettänytvirkansa, mutta muuta seurausta ei siitä ollut.
Maanmittaus 82:1 (2007) 295Malesiassa Kuala Lumpurin ohjelman oli järjestänyt komissio 9:n puheenjohtajaRavindra Dass. Hän oli vastuussa Pekingin vuosikokouksen yhteydessäjärjestettävästä arviointiasioita käsittelevästä seminaarista, mikä oli keskeisin syysiellä käyntiin. Toiseksi halusin vierailla sikäläisessä jäsenliitossa ja keskustellaheidän kiinnostuksestaan toimia joskus FIG:n vuosikokouksen isäntänä. Vierailunaikana oli monia tutustumiskäyntejä. Ensimmäinen oli tapaaminen kaupunki- jaaluesuunnittelusta vastaavan viraston pääjohtajan Dato’ Ishakin kanssa. Oli yllättävääkuulla, että eräänä keskeisenä tavoitteena oli maan väkiluvun nostaminensilloisesta noin 17 miljoonasta 70 miljoonaan. Perusteluna oli toteamus, että heidännaapurimaansa ovat väestöltään noin 100 miljoonaa kukin, nimittäin Thaimaa,Filippiinit ja Indonesia, ja oli vaarana, että näiden maiden ihmiset tulevattäyttämään heillä olevan väestötyhjiön. On otettava huomioon, että Malesian väestöstäpääosa oli malaijeja, mutta kiinalaisilla ja intialaisilla oli merkittävä väestöosuus.Väestöryhmien väliset suhteet olivat tällöin kiristymässä. Malaijeille annettiinsellaisia etuoikeuksia, joihin muilla ei ollut mahdollisuutta. Ravindra Dassoli intialaista alkuperää ja toimi kansallisen arviointoinstituutin pääjohtajana. Häntotesi, ettei hänen jälkeensä muun kuin valtaväestön edustajan ollut enää mahdollistapäästä pääjohtajaksi. Vierailin myös maanmittauslaitoksen pääjohtaja herraMajidin luona. Vierailun päätteeksi oli sikäläisen jäsenliiton tarjoama illallinen.Kuala Lumpur antoi kaupunkina myönteisen vaikutelman, joskin jalankulkijoitaei aina ollut kadunrakennuksessa otettu hyvin huomioon. Kaupunki olisiisti ja systeemit toimivat. Kuala Lumpurista, eli KL:stä, kuten snobit kutsuvat,menimme junalla Singaporeen, josta oli Finnairin yhteys kotiin. Matka Singaporeenkesti noin kuusi tuntia. Rautatieasemalla joutui kävelemään verkkoaidallaeristetyllä laiturilla pitkän matkan, jossa aidan toisella puolella oli useita huumekoirianuuskimassa matkatavaroita. <strong>Seura</strong>ava päivä maanantai oli ohjelmasta vapaataturismia. Tiistaina oli neuvottelu Singaporen jäsenliiton edustajien kanssa.He olivat hakeneet vuoden 1996 vuosikokouksen järjestämisoikeutta. Pyynnöstäpääsin myös vierailemaan URA:ssa, Urban Redevelopment Authority. Tällöin perehdyintämän kaupunkivaltion kehittämistavoitteisiin, joiden mottona silloin oli”Towards a Tropical City of Excellence”. Oli mielenkiintoista todeta, että valtioteki maankäyttösuunnitelmat ja tarjosi sen jälkeen suunnitelmien toteuttamisenyksityisten hoidettavaksi. Maanmittarit olivat keskeisessä asemassa järjestettäessäja toteutettaessa tarjottujen maa-alueiden huutokauppoja.Pekingin vuosikokous 20.–25.5.1991Pekingin vuosikokous oli vastuukautemme viimeinen. Helsingistä matka Pekingiinoli helppo. Bureaun papereita oli kaikkiaan 17 eri kollia, koska pääosan dokumenteistaolimme tehneet Suomessa. Kukin jäsenliitto oli saanut yhden sarjankokousasiakirjoja ennakkoon, mutta muille osanottajille paperit jaettiin kokouksessa.Saapumispäivän, joka oli perjantai, iltapäivällä oli minulla pyytämänitapaaminen valtion suunnittelukomissiossa. Tapaaminen on jäänyt mieleeni. Kokoushuoneessaoli yksi pitkä pöytä, johon yhdelle sivulle sopi ainakin 20 henkilöä.Minä istuin tulkkini kanssa toisella puolella ja viisi isäntääni toisella puolel-
296 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallala keskellä pöytää. Suunnittelujärjestelmän kuvaus ei ole enää mielessäni. Olinkiinnostunut erityisesti heidän soveltamistaan kierrätysmenetelmistä, joista olinennakkoon saanut vihiä. Kiinassa on perinteisesti pyritty huolehtimaan jätteidenhyötykäytöstä. Paneutuminen heidän suunnitteluongelmiinsa ei ollut mielekästä,koska mittakaavaerot olivat niin suuret. Eniten puhutti väestön kasvun hallinta,mikä oli ehkä heidän suurin ongelmansa. Sittemmin vuosikokouksen yhteydessätapasin Kiinan varamaatalousministerin, joka kertoi, että Mao oli muuten olluthyvä henkilö, mutta hänen kehotuksensa lisätä Kiinan väkilukua eivät olleet paikallaan.Mainittu henkilö totesi, että jos Kiinan väkiluku olisi vain 0,6 miljardia,heillä ei olisi mitään elintarvikehuollon ongelmia. Nyt niitä sen sijaan oli varsinkinmaan syrjäisillä alueilla.Launataina oli lounas suurlähetystössä, jolloin saatiin yleistä informaatiotaKiinan tilanteesta sekä menettelytapaohjeita kokousta varten. Iltapäivällä olineuvottelu kiinalaisten isäntien kanssa, jolloin käytiin kokousjärjestelyt lävitse.Sunnuntaina oli Bureaun kokous, kaikki jäsenet olivat paikalla. Kokouksessaviimeisteltiin esityslistaan tehtävät eräät muutokset. Samana iltana oli BureaunPalace Hotellin Bureau Dinner Menu.
Maanmittaus 82:1 (2007) 297dinner. Muistan sen erityisesti siksi, että olimme pyytäneet kiinalaisia isäntiämmevaraamaan paikan ja valitsemaan myös menun. Illallinen järjestettiin PalaceHotellissa ja se oli tarjoilultaan hienoin illallinen, mitä koskaan olen isännöinyt;ruokalistamme on ohessa.Tavanomaisesta poiketen illalliselle osallistui Bureaun jäsenten ja puolisoiden/seuralaistenlisäksi myös kansliapäällikkö Reino Uronen seuralaisineen.Olimme kutsuneet heidät, koska Reino Uronen oli sovittanut Kiinan virkamatkansaBureaun kokouksen yhteyteen, että voisimme osoittaa maa- ja metsätalousministeriöllekiitokset saamastamme tuesta.Vuosikokouksen juhlalliset avajaiset olivat maanantaina. Useita kiinalaisiaarvovieraita oli paikalla esittämässä tervehdyksen, mukaan lukien järjestäjäliitonpuheenjohtaja Chen Junyong, rakentamisasioiden varaministeri Ye Rutang, Pekinginvarapormestari Zhang Baifa, maanmittauslaitoksen pääjohtaja Jin Xiangwenja kaksi muuta tieteiden liitojen edustajaa. Omassa tervehdyksessäni yritinsanoa muutaman sanan olivat kiinaksi, jotenkin tähän tapaan: ”Nŷ sh imen, sǐenshengmen”, tarkoittaen: ”Hyvät naiset ja herrat”. Päätteeksi sanoin: ”Huán ingnĭ men”, tarkoittaen: ”Sydämellisesti tervetuloa”. Olin saanut lähetystössä oppiakuinka sanat pitäisi ääntää. Ehkä kaikki meni sinne päin, koska sain hyvät suosionosoituksetnäiden esitysten jälkeen. Avajaisissa oli hieno kulttuuriohjelma sisältäenlaulua, musiikkia ja tanssia, todellista kiinalaista taidonnäytettä.Avajaisten jälkeen jäin onneksi saliin, ja totesin järjestäjien purkavan tulkkauslaitteita.Pääsin hätään, ja osa järjestelmästä voitiin palauttaa. Vuosikokouksenensimmäinen istunto pidettiin samassa salissa kuin avajaiset heti niidenjälkeen. Tällöin ei edellä todetusta sekaannuksesta johtuen toimivaa mikrofoniaollut muualla kuin Bureaun pöydässä. Tästä syystä kaikki puheenvuorot jouduttiinkäyttämään tällä mikrofonilla. Tämän kokouksen tärkeimmät asiat olivat valmisteillaolleiden ympäristö- ja maa-asioita koskeneiden kannanottojen esittelykeskustelua varten. Päätökset tehtäisiin viimeisessä istunnossa.<strong>Seura</strong>avana päivänä kokous oli eri salissa, ja tulkkausjärjestelmä jo toimihiukan paremmin. Järjestäjien palkkaaman organisaation henkilöt alkoivat oppiakäyttämään uutta järjestelmää. Kokouksesta vastuulliset esittivät valittelunsa tapahtuneestakertoen samalla, että he olivat hankkineet parhaan saatavilla olleenapuhenkilöstön, jolla oli uudet laitteet, ja maksaneet siitä suuret summat. Ehdotettuanivaatia hyvitystä laskusta sen vuoksi, ettei kaikki sujunut aluksi kuten oliluvattu, he totesivat, ettei sellainen ole Kiinassa mahdollista.Tässä istunnossa hyväksyttiin eräitä sääntö- ja sisäisten ohjeiden muutoksia,jotka johtuivat mm. Martti Hautalan johdolla valmistellusta uusia rahoitusmahdollisuuksiakoskeneesta selvityksestä. Siinä mm. päätettiin perustaa erityinensponsorijäsenyyskategoria lähinnä yrityksiä varten. Myös Earl Jamesin johdollavalmisteltu esitys FIG:n ja jäsenliittojen välisten suhteiden kehittämisestä hyväksyttiin.Komissioiden työsuunnitelmien toteutuminen käytiin lävitse, samoin Helsinginkongressissa hyväksyttyjen päätöslauselmien toteuttamiseksi tehdyt toimet.Selvitettiin myös FIG:n rahoitustilanne ja budjetin toteutuminen. Tiistai-iltanaoli kaikille osanottajille, niin ulkomaalaisille, joita oli 30 jäsenliitosta runsaat
298 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asialla100 henkilöä, kuin kiinalaisille osallistujille järjestetty teatteriesitys, joka koostuilauluista ja erityisesti sirkusmaisista akrobaattiesityksistä. Keskiviikkopäivä oliomistettu seminaareille. Bureau piti kokouksen, ja iltapäivällä oli Suomen suurlähetystössäsuurlähettiläs Arto Mansalan isännöimä vastaanotto, johon oli kutsuttukiinalaiset isäntämme sekä muita arvovieraita ja vuosikokouksessa olleiden jäsenliittojendelegaatioiden puheenjohtajat sekä Bureaun jäsenet.Torstaina 23.5. oli vuosikokouksen viimeinen istunto, jossa lopullisesti hyväksyttiinvalmisteilla olleet kannanotot ympäristöasioista sekä maa-asioiden hoidosta.Kannanotot päätettiin julkaista FIG:n julkaisusarjassa. Ympäristökannanotonnimi oli ”Kestävä kehitys – haaste ja vastuu maanmittareille”. Kannanotossaoli kolme keskeistä osiota. Ensiksi on yleiskuvaus ympäristöllisistä haasteista,joista todetaan erilaiset saasteiden vaikutukset ekologiseen tasapainoon, maankäytönmuutosten vaikutukset metsiin ja maaseudun olosuhteisiin sekä vesistöihinottaen erityisesti huomioon nopean kaupungistumisen vaikutukset. Yleisenätavoitteena pidetään tarvetta taitavaan toimintaan kaikissa tehtävissä, jotka vaikuttavatelämisen laatuun, siten, että mahdollistetaan ympäristöllisesti kestäväkehitys. Toiseksi raportissa todetaan, että maanmittarien taidoilla voidaan antaamerkittävä panos maankäytön suunnittelussa ja toimeenpanossa tämän tavoitteensaavuttamiseksi. Maanmittareilla on myös välineet seurata kehitystä ja siten välittäärelevanttia informaatiota tapahtuvista muutoksista. Keskeisenä johtopäätöksenäon erityishuomion kiinnittäminen asianmukaisen koulutukseen. Lopuksiesitetään FIG:lle toimintasuositukset, joissa läpikäyvänä tavoitteena on kestävääkehitystä edistävien asioiden sisällyttäminen kaikkiin FIG:n toimintamuotoihin.Niels Östergård työryhmineen oli tehnyt hyvän työn.Jo Henssenin työryhmineen valmistelleen kannanoton nimi oli ”Maanmittarienpanos maa-asioiden hoitoon”. Kannanotossa keskitytään ensisijassa kehitysmaidenolosuhteisiin, jolloin etualalle nousevat nopean väestönkasvun ja köyhyydenaiheuttamat ongelmat pyrittäessä luomaan mahdollisuudet kohtuullisten asumisolosuhteidenluomiseen. Raportissa käsitellään kaavoitusta, maan hankintaa javerotusta sekä kiinteistöjärjestelmän tärkeyttä turvattaessa vakaat omistussuhteet.Lopuksi raportti sisältää suositukset FIG:lle. Tämä raportti aiheutti osin kriittistäkeskustelua, ja sen hyväksymisestä jouduttiin äänestämään. Sain sellaisen mielikuvan,että ”väärä palokunta” oli ollut asialla. Molemmat kannanotot olivat FIG:ntoiminnan kannalta tärkeitä. Niillä voitiin osoittaa, että FIG elää ajassa mukanapositiivisella tavalla. Tätä kantaa tukee se, että ympäristökannanoton painatuskuluihinUNEP antoi 6 500 USD ja maa-asioita koskeneen kannanoton julkaisukuihinUNCHS (HABITAT) 3 000 USD.Kokouksessa päätettiin myös FIG:n tukipolitiikasta kehitysmaiden jäsenliitoille.Tiukan äänestyksen jälkeen Argentiina valittiin vuoden 1996 isäntämaaksi.Tämä valinta oli pitkälti Kalevi Kirvesniemen aktiivisen toiminnan tulos. Hänoli saanut argentiinalaiset innostumaan asiasta ja toimi heidän puhemiehenääneri yhteyksissä. Singapore jäi viimeisessä äänestyksessä toiseksi. Kokouksessakäytiin lävitse myös laatimamme toimintasuunnitelman toteutuminen. Viimeinenkokous oli ylimääräinen yleiskokous, jossa lopullisesti hyväksyttiin sääntöihin ja
Maanmittaus 82:1 (2007) 299sisäisiin toimintaohjeisiin tehdyt muutosesitykset. Yleiskokouksen päätteeksi jaoimmePekka Raitasen kanssa FIG:n kiitossertifikaatit muille Bureaun jäsenillesekä komissiopuheenjohtajille. Esitin muutaman sanan henkilökohtaiset kiitoksetjokaiselle sertifikaatin saajalle. Näiden seremonioiden jälkeen pidin lyhyenloppupuheenvuoron, jossa käsittelin koko Bureaun toimikautta. Kertasin lyhyestikeskeiset toimemme, ja totesin kaikkien Bureaun jäsenten olleen innostuneita saamastammetehtävästä. Olimme pitäneet tästä työstä, jos kohta välillä olimme sitävihanneet, mutta usein meillä oli ollut hauskaa yhdessä. Lopuksi osaltani totesin,että ”olen onnellinen mies. FIG:n presidenttiys on ollut minulle tärkeä ja innoittavaaika. Se täyttää mieleni ylpeydellä ja kiitollisuudella. Minä kiitän teitä.” Kieltämättäoli koskettavaa, kun kokousväki nousi tämän jälkeen seisaalleen esittämäänaplodit kiitoksena Bureaun toiminnasta.Kokouksen jälkeen oli vielä juhlallinen päätösseremonia, jossa kiitospuheidensarjan aloitti isäntäliiton järjestelykomission puheenjohtaja Yang Kai.Tilaisuudessa kiitin isäntäliittoa hyvin organisoidusta kokouksesta ja luovutimmePekka Raitasen kanssa FIG:n kiitosertifikaatit järjestäjien edustajille samoinkuin Reino Uroselle. Seremonioiden päätteeksi luovutettiin FIG:n lippu Espanjanedustajille, koska seuraava vuosikokous olisi siellä. Näin toimikautemme virallisetkokoukset olivat nyt ohi. Vuosikokouksessa ja yleiskokouksessa oli saatupäätökseen kaikki valmisteilla olleet keskeneräiset asiat. Suomen FIG Bureauntoimikausi oli lähestymässä loppua. Vastuu olisi vielä vuoden loppuun saakka,jona aikana oli runsaasti jälkihoitoa vaativia tehtäviä päätösten toteuttamiseksi.Iltapäivällä Bureaun kokous ja illalla päätösbanketti ravintolassa nimeltäänBeijing Roast Duck Restaurant, mikä oli kaupungin vanhin ja kuuluisin, vuon-Pääpöydän väkeä ankkaravintolassa.
300 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallana 1864 perustettu ankkaravintola. Juhlallinen tilaisuus, jossa syötiin Pekinginankkaa. Pidin puheen, ja nautittiin kiinalaisia juomia, erityisesti snapsi Moutaimaistui monelle.Koko viikon oli ollut varsin sateinen sää, mikä jonkin verran häiritsi järjestettyävierailuohjelmaa. Perjantaina oltiin kielletyssä kaupungissa ja illalla valtionmaaviranomaisen tarjoamalla illallisella. Lauantaina oli käynti Kiinan muurillasekä Ming-dynastian hautapaikalla. Sade oli edelleen kiusana. Illalla oli BeihaiParkissa kuninkaallisessa keittiössä Bureaulle järjestetty jäähyväisillallinen. Naistenkutsusta oli epäselvyyttä, ja he eivät lähteneet, vaikka heidän osallistumiseensaoli kylläkin varauduttu. Hyvän ruuan ohella käytiin lävitse päivien tapahtumat.Kiinalaiset kertoivat, että vuosikokouksen takia 700 poliisia oli ollut hoitamassaliikennettä. Tilaisuudellamme oli VIP-status. Kiinalaiset kertoivat järjestäneensäpoliisien edustajille kiitoslounaan. Kaiken kaikkiaan järjestelyt alussa olleita tulkkaustekniikkaongelmialukuun ottamatta olivat olleet hyvät. Oheisseminaareihinoli osallistunut runsaasti kuulijoita, ja teknisessä näyttelyssä oli riittänyt kävijöitä.Kaikki osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä.Kokouksen jälkeinen kiertomatka Kiinassa 26.5.– 4.6.Järjestäjät tarjosivat neljää eri kiertomatkavaihtoehtoa. Ritva Asplund, MaijaSaleva ja minä osallistuimme matkalle, jonka reitti oli Peking–Shanghai–Hangzhou–Guangzhou,josta menimme Hong Kongiin ja sieltä kotiin. Tämä runsaanviikon matka oli pääosin turismia, muutama ammatillinen vierailukohde sisältyiohjelmaan.Alku ei ollut lupaava, sillä lento Shanghaihin oli kuusi tuntia myöhässä.Siellä ensimmäisen päivän ohjelma supistui lähinnä ruokailuun ennen hotelliinmenoa, sillä ohjelmassa ollut käynti kaupungin maanmittausvirastoon peruuntui.Maanantai käytettiin kaupungin nähtävyyksiin tutustumiseen. Käytiin hienossapuutarhassa, katseltiin Huangpu-joen rantakadun Bundin elämää ja ihasteltiinNanjing Roadin liikkeitä. Kävimme myös Peace-hotellissa, joka on kuuluisa jazzpaikka.Shanghai oli paljon eloisampi paikka kuin Peking, katuelämä oli vilkastaja ihmiset iloisemman ilmeisiä. Paikallinen opas kertoikin shanghailaisten olevanmukavampia ja rennompia ihmisiä verrattuna Pekingin virastoihmisiin. Jo silloinnäkyi kaupungissa tapahtuva laajamittainen rakennustoiminta.Tiistaiaamuna lennettiin aikataulun mukaisesti Hangzouhun. Laskin, ettäaamulla lentokentällä oli rivissä runsaat 20 MD82-konetta odottamassa lähtöä.Hotellimme oli VIP-vieraille tarkoitettu Xi Zi Guest House. Kuulemma itseMaokin oli siellä vieraillut. Hotelli oli suljetulla alueella ison puiston ympäröimänä.Siellä kuulin ensimmäistä kertaa koko Kiinan matkan aikana linnun laulua.Täällä tutustuttiin kolmen päivän ajan moniin kulttuuripaikkoihin, käytiin silkkijaviuhkatehtaissa, teeviljelmällä sekä eläintarhassa pandoja katsomassa.Ohjelman mukaan meillä oli lento torstaina kello 15.10 Guangzouhun, muttakeskiviikkona oppaat ilmoittivat, että lento on vasta kello 21.50. Nostin asiastametelin ja kysyin, kuka oli päättänyt tästä siirrosta meiltä asiaa kysymättä. Oppaathämmentyivät, kun kerroin, että olemme maksaneet matkasta, ja tämä lennon
Maanmittaus 82:1 (2007) 301siirto vaikeuttaa ohjelmaamme. Pyysin saada tavata henkilön, joka oli aikataulumuutoksestapäättänyt. Oppaat sanoivat, ettei kukaan ole asiasta vastuussa. Vähänmietittyään he sanoivat, että jos valitamme asiasta niin he joutuvat vaikeuksiin.Annoimme pienen oppitunnin matkojen organisoinnista länsimaissa silloin, kunosanottajat itse maksavat matkansa. Emme lähteneet asiaa enempää setvimään,ainoastaan vaadimme sitä, ettei huoneita tarvitse luovuttaa alkuperäisen aikataulunmukaan puolelta päivin vaan vasta illalla. Tähän suostuttiin, joskin samallaillan ruokapaikka muuttui kaupungilta hotelliin. Illalla lentokentällä totesimme,ettei kone lähdekään vielä 21.50, vaan erinäisten viivytysten jälkeen lähdettiinvasta 23.15. Tästä seurasi, että olimme Guangzoun hotellissa vasta kello kaksiperjantaiaamuna.Päivän ohjelmaan kuului käynti kaupungin ulkopuolella Fusanissa. Oli mielenkiintoistahavaita, että käyttämämme moottoritie oli tullitie. Fusanissa käytiintaolaisessa temppelissä sekä keramiikkatehtaassa, eläinmarkkinoilla yms. kohteissa.Lauantaina aamupäivällä oli tutustumiskäynti maavirastossa ja sen jälkeenjäähyväislounas. Merkille pantavaa oli se, että Guangzoussa kelpasivat juomarahat.Oltiin jo lähellä Hong Kongia ja elämäntavat sen mukaiset. Täältä menimmejunalla Hong Kongiin. Matkalla ohitettiin Shenzhenin kaupunki, joka oli uusi kasvavakeskus tällä erityistalousalueella.Hong Kongissa olimme kolme päivää. Sunnuntaina 2.6. tullessamme HongKong -saaren kiertomatkalta juutuimme liikenneruuhkaan, sillä Kiinan asiainhoitajanviraston edessä oli suuri mielenosoittajajoukko Tiananmen aukion tapahtumienkaksivuotismuiston johdosta. Keskustelin muutaman kerran Pekingissä tästä tapahtumasta.Siitä saattoi puhua varsin avoimesti. Pääasiallisin vastaus oli se, ettei tapahtumaapaikan päällä monikaan nähnyt eikä sitä noteerattu. Asia on ollut esillä lähinnäKiinan eteläisissä osissa ja Hong Kongissa, minkä itsekin saatoimme todeta.LopputehtäviäPekingin kokousten jälkeen alkoi jäljellä olevien tehtävien hoito. Pekingissä tehtyjenpäätösten täytäntöönpano aiheutti runsaasti toimia. Piti saada julkaisut toimitettuaja painettua sekä jaettua eri osapuolille. Oli laadittava viimeinen Bulletin,johon sisällytettäisiin lyhyt katsaus Suomen FIG Bureaun toiminnasta pitäen taustallalaadittua toimintasuunnitelmaa. Myös valmistautuminen helmikuussa 1992Australiassa pidettävään vaihtoistuntoon teetätti paljon töitä.Elokuussa oli Wienissä IAG:n eli geodeettien maailmanjärjestön vuosikokous,johon osallistuin. Menin sinne Pariisin kautta, jossa kävin UNESCO:ssa jatkoneuvottelujakoulutusstandardi ISCED:n sisällöstä ja FIG:lta vaadittavista toimista.IAG:n kokouksen yhteydessä oli sisarjärjestöjen yhteisorganisaation IUSM:neräiden työryhmien kokouksia, joihin myös osallistuin. Wienin kokouksesta onjäänyt erityisesti kaksi aivan muuta kuin ammatillista asiaa mieleen. Placido Domingollaoli ulkoilmakonsertti, jota olin tungoksessa kuuntelemassa. Itävaltalaisettuttavat sanoivat omana arvionaan silloisesta maailmantilanteesta, etteivät mitkäänvoimat voi pysäyttää edessä olevaa Jugoslavian sisäisen kriisin väkivaltaistalaukeamista. Kuinka oikeassa he sitten valitettavasti olivatkaan.
302 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaWienistä tulin kotiin Innsbruckin kautta, jossa pysähdyin tapaamaan komissio3:n puheenjohtajaa Ernst Höflingeriä. Hän oli valmistelemassa Saksan ja Itävallanjäsenliittojen yhteistä isoa kokousta, jonne Seppo Härmälä tulisi Bureaunedustajana. Oma käyntini oli enemmän kohteliaisuuskäynti, sillä Ernst Höflingeroli ollut aktiivinen henkilö FIG:n piirissä jo pitkään. Hänellä oli oma insinööritoimisto,jossa myös vierailin. He tekivät erilaisia kaavoja. Kävin myös Tirolinosavaltion maanmittaustoimistossa.RICS:n ja MIL:n kunniajäseniksiThe Royal Institution of Chartered Surveyors, RICS, oli päättänyt kutsua minutkunniajäsenekseen. Se oli suuri huomionosoitus, sillä kuten aikaisemminolen kertonut, RICS oli ja on edelleen FIG:n suurin jäsenliitto. Olin yllättynyttästä huomionosoituksesta, koska olin monissa yhteyksissä ollut eri mieltäjärjestön edustajien kanssa. Kunniajäsenyysdiplomi annettiin Lontoossa järjestönpäämajassa pidetyssä tilaisuudessa 27.9.1991. Samanaikaisesti RICS:njäseneksi hyväksyttiin 27 uutta manner-eurooppalaista jäsentä. Seremonioidenjälkeen oli hieno illallinen ”The Royal Air Force Club” -tiloissa, jonnesiirryttiin meitä varten hankitulla ja silloin vielä Lontoolle tyypillisellä kaksikerrosbussilla.Maanmittausinsinöörien liitto kutsui minut sekä Kalevi Kirvesniemen kunniajäsenikseenliiton 100-vuotisjuhlien yhteydessä 25.10.1990. Pidin tilaisuudessajuhlapuheen.Bahamasaaret–Jamaika–Meksiko–New York marraskuussa 1991Viimeisen työmatkan FIG:n presidenttinä tein yllämainittuihin paikkoihin. Pääasiallinensyy oli käynti YK:ssa New Yorkissa. Samaan matkaan yhdistin sittenmuut käynnit. Bahamasaarten edustajat olivat Helsingin kongressissa kutsuneetkäymään. Jamaikan sisällytin ohjelmaan, koska paikka oli matkan varrella. Meksikonkäynti oli ollut suunnitelmissa jo aikaisemmin, koska siellä oli jäsenyysongelmia,joita tuli ratkoa.Bahamalaiset isännät olivat järjestäneet hienon ja edullisen majoituksenNassaussa Paradise Island Resort and Casino -hotellissa. Käytettävissäni oli isosviitti, jonka hinta oli vain 50 USD päivältä. Koska Nassau oli vain runsaan tunninlentomatkan päässä Miamista, hotellissa olevassa kasinossa kävi runsaastiamerikkalaisia asiakkaita vain päiväkäynnillä pelaamassa. Sikäläisinä isäntinätoimivat jäsenliiton presidentti Sir Andrell C. Laville ja varapresidentti DonaldThompson sekä Maanmittauslaitoksen johtaja Francis A. Garraway. Koska Bahamasaaretovat Brittiläisen kansainyhteisön jäsen, ”Sir”-titteli oli mahdollinen.Olin saapunut lauantai-iltana myöhemmällä koneella, kuin olin ilmoittanut, jotenkentällä ei ollut ketään vastassa. Sunnuntaiaamuna he soittivat ja varmistivat, ettäolen tullut. He tulivat hakemaan kiertoajelulle ja lounaalle. Nassau sijaitsee NewProvindence -nimisellä korallisaarella, jonne kaikki kivi ja sora ja myös juomavesion tuotava muualta. Saarta oli kohdannut paria päivää aikaisemmin kohtalainenmyrsky, jonka jälkiä vielä siivottiin.
Maanmittaus 82:1 (2007) 303Nassaun korallia.<strong>Seura</strong>ava päivä oli jätetty ohjelmasta vapaaksi voidakseni tutustua kaupunkiin.Miellyttävä ilmasto ja viihtyisä pikkukaupunki tekivät kiireettömän vaikutuksen.Paikka oli myös risteilyalusten vierailukohde. Tuntui vähän oudolta nähdäsatamassa kaksi Suomessa silloisen toimistoni läheisyydessä rakennettua risteilyalusta.Nassaun kauppiaat olivat hyvin varautuneita risteilyvieraiden varalle.Sataman äärellä oli runsaasti erilaisia myymälöitä, ja matkamuistokauppa näyttikäyvän hyvin. Maailman pienuutta osoitti myös se, että illalla hotellin ravintolassasyödessäni viereisessä pöydässä istuva englantia puhuva mies kysyi, mikäon minun kotikaupunkini. Sen sanottuani hän kysyi, tunnenko ministeri ”Tahkamaan”.Todetessani, että tunnen kyllä hänet, mies jatkoi, että hänen vaimonsa,joka oli mukana, on ministerin vaimon sisar. Pariskunta oli kanadalainen, ja heilläoli Nassaussa loma-asunto.Tiistaina käytiin ammatilliset keskustelut ja tutustuin maanmittauslaitoksenja jäsenliiton toimintaan. Tällöin he totesivat, että heillä on maanmittarien koulutusongelma,koska ammattia ei arvosteta riittävästi. Tästä johtuu jatkuva ammattihenkilöidenpuute. He ilmaisivat kiinnostuksen FIG:n markkinoimaa maanmittarienkansainvälistä vaihtojärjestelmää kohtaan. He totesivat kuitenkin, että heidänkartta- ja kiinteistöjärjestelmänsä ovat kunnossa ja ajan tasalla.Jäsenliitossa valmistauduttiin seuraavana vuonna vietettävään Columbuksensaapumisen 500-vuotisjuhlaan. He aikoivat pystyttää muistomerkin San Salvadorinsaarelle paikkaan, jossa Columbus ensimmäisen kerran rantautui alueelle.Illalla oli johtaja Garrawayn kotona vastaanotto. Luovutin siellä isännille pienetlahjat. Itse sain tyylikkään puualustalle kiinnitetyn metallisen plakaatin, johon oli
304 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaBahaman maanmittauslaitoksen pääkonttori.kaiverrettu vierailuni muistoteksti. Minusta tehtiin myös The Bahamas Associationof Surveyors -järjestön kunniajäsen.Keskiviikko oli sateinen lähtöpäivä. Päivä kului isäntien kanssa keskustellessaja odotellessa iltamyöhällä tapahtuvaa lähtöä. Kingstoniin saavuin MontegoBayssä tehdyn välilaskun jälkeen torstaina aamuyöstä. Neljä isäntää oli vastassa,vaikka olin ilmoittanut pääseväni hotelliini omin neuvoin. Vastaanotto oli sydämellinen.Heti alkuun todettiin, että Suomi on Jamaikalla tärkeä myös Helsinginolympialaisten kannalta; viitattiin Jamaikan 4 x 400 metrin viestikultaan. Kunkerroin olleeni silloin stadionilla ja nähneeni juoksun, ja muistelin vielä pari nimeäkinjoukkueesta, Wint ja McKenley, oli riemu katossa. Tämä asia kerrottiinjokaisessa mahdollisessa tilanteessa; minusta tuli eräänlainen reliikki. Pääsin sänkyynkello 2.30, ja hieno ohjelma alkoi aamulla kello 9.45.Ensin käytiin kohteliaisuuskäynnillä maanmittauslaitoksessa. Suurin ongelmaoli henkilöstön matala palkkataso, josta syystä paljon ammatti-ihmisiä siirtyyulkomaille ja yksityisten yritysten palvelukseen. Vierailun jälkeen kello 12.30 olijuhlallinen lounas, johon osallistui yli 50 henkilöä. Painetusta ohjelmasta huomasin,että siinä todettiin minun olevan pääpuhuja. En ollut siihen ennakkoonvarautunut, koska olin lukenut saamani viestin epätarkasti. Suomeen lähetetyssäkirjeessä oli kyllä mainittu, että minulla on tällä lounaalla ensimmäinen tilaisuuskäyttää puheenvuoro, jota en ollut ymmärtänyt puheeksi. No, onneksi olin varannutkaikki annettavat lahjat mukaani, joten selvisin tilaisuudesta kuin myöspuheesta ihan hyvin. Vähän kyllä jännitti eteen tuotu mikrofoni, koska puhe radioitiin.Itse sain liiton sertifikaatin kiitoksena pitämästäni puheesta. Maittavan ruu-
Maanmittaus 82:1 (2007) 305Oikealla Earl Spencer ja vasemmalla Ian Johnson Rio Nuevon muistomerkin äärellä.an ohella tilaisuuteen kuului protokollan mukaisesti ammattikunnan tervehdyksenesittäminen sekä kiitossanat. Lounaan jälkeen vierailin maanmittausopetustaantavassa ammattikoulussa. Siellä tapasin koulun opettajia ja oppilaita ja pidinlyhyen puheen kertoen lähinnä FIG:stä ja sen pyrkimyksistä.<strong>Seura</strong>ava päivä oli omistettu turismille Kingstonin ulkopuolella. Liitonpuheenjohtaja Earl Spencer, vierailuni pääisäntä ja liiton hallituksen jäsen IanJohnson veivät mielenkiintoiselle retkelle saaren pohjoisrannalle. Ajettiin BlueMountain -vuorten ylitse paikkaan nimeltä Ocho Rios ja sieltä länteen kohteenaRio Nuevo. Täällä espanjalaiset hävisivät vuonna 1658 englantilaisille ratkaisevassameritaistelussa. Isäntäni totesivat, että jos espanjalaiset olisivat voittaneet,niin alueen valtakieli olisi nykyisen englannin asemasta espanja. Rannikolla olikauniita maisemia ja hienoja rantoja, josta syystä alue on suosittu turistikohde.Paluumatkalla tutustuttiin vielä historiallisesti tärkeään Spanish Town -nimiseenkaupunkiin.Retkipäivän illalla oli puheenjohtaja Earl Spencerin kotona hieno puutarhajuhla,jossa oli runsaasti väkeä, iloisia ihmisiä ja hienoja puheita. Erityisen koskettavanajäi mieleeni erään henkilön toteamus, että vierailuani siellä voi heidänammattikuntansa kannalta verrata Nelson Mandelan käyntiin Jamaikalla. Tänä iltanasain myös erityisen lahjan ”Jamaikan naisilta”. Siinä on puualustalle kaiverrettunahedelmiä ja kolibri-lintuja sekä teksti Jamaica. Vastaanotto Jamaikalla olikaikin puolin mieleenpainuva ja tyylikkäästi hoidettu, mikä oli mielestäni osoituställaisten vierailujen suuresta merkityksestä kohottaa ammattikunnan itsetuntoa jatyömotivaatiota. Saman olin aistinut aiemminkin eräillä vierailullani. Tästä syystä
306 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMeksikolainen pyramidi.korostin myöhemmin FIG:n edustajien jäsenliittovierailujen tärkeyttä. Luonnollisestiuseimmat toivovat presidentin käyntiä, mutta yhtä lailla toisten Bureaunjäsenten kuin myös komissiopuheenjohtajien vierailut ovat myös merkittäviä.<strong>Seura</strong>avana päivänä, joka oli lauantai, lensin Miamin kautta Mexico Cityyn.Siellä oli kentällä vastassa jäsenliiton puheenjohtaja Agustin Carstens. Häneen olinmonien vaikeuksien jälkeen saanut yhteyden Suomen Meksikon-suurlähettiläänTeppo Takalan avustuksella. Carstens ehdotti, että menisin maanantaina käymäänsikäläisessä maanmittauslaitoksessa, joka sijaitsi tunnin lentomatkan päässä Meksikonkeskiosassa Aquas Calientesissa. Virasto oli siirretty sinne muutama vuosiaiemmin Mexico Cityssä tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen. Tiistaina olisivatsitten neuvottelut FIG-asioista. Näin sunnuntai jäi turismia varten. Osallistuin järjestetyllekiertoajelulle, jonka aikana vierailtiin mm. eräällä pyramidilla.Käynti Aquas Calientesissa sujui hienosti. Virasto oli tarkoin suojattu, enkävoinut käyttää mukanani ollutta videokameraa. Sain mielikuvan hyvin toimivastalaitoksesta, joka käytti uusinta tekniikkaa mittauksissa. Heillä oli menossa YK:ntukema projekti alueellisten tietojärjestelmien kehittämiseksi. FIG:n jäsenyydenosalta he totesivat vaikeutena nyt olevan toteutetun viraston hajasijoittamisen.Liiton jäsenet olivat hajallaan lähinnä kahdessa paikassa, mikä rajoittaa yhteistenaktiviteettien järjestämistä. Tästä syystä oli olemassa kaksi liittoa, joista toinenedustaa yksityismaanmittareita ja toinen valtion palveluksessa olevia. Siten kahdenliiton jäsenyysongelma pitäisi ratkaista.Tiistaina aamupäivällä ehdin käymään vielä Mexico Cityn kuuluisalla torilla.Siellä totesin puheiden kaupunkia rasittavasta savusumusta olevan totta; torin toi-
Maanmittaus 82:1 (2007) 307sella laidalla olevia rakennuksia ei juuri nähnyt. Päivällä oli suurlähettiläs TeppoTakalan ja hänen vaimonsa Tarun virka-asunnossaan tarjoama lounas, jolle osallistuimyös puheenjohtaja Carstens. Tyylikäs tilaisuus, josta olin suuresti kiitollinen.Lounaan jälkeen olivat neuvottelut edellä todettujen kahden liiton edustajien kanssa.Kerroin aluksi FIG:stä ja sen tarjoamista palveluista. Samalla totesin, että kaksijäsenliittoa on mahdollista olla samasta maasta, jos asiasta on paikallisesti niin sovittu.Lopputulos oli se, että silloinen yksityisiä edustanut jäsenliitto lupasi maksaajäsenmaksurästit, minkä sittemmin tekivätkin, ja että selvittävät keskenään, kuinkavaltion palveluksessa olevat pääsisivät FIG:n jäsenyyden piiriin. Olin tyytyväinentulokseen. <strong>Seura</strong>vana aamuna oli aikainen lähtö New Yorkiin. Oli viimeinen kertakun lensin Pan Am -yhtiön vuorolla, ennen kuin yhtiön toiminta loppui.YK:ssa vierailin kahteen otteeseen Infrastructure Branchissa ja sen Cartographic-yksikössä.Neuvottelut koskivat Bangkokissa hyväksyttyjen päätöslauselmientoteuttamista sekä maanmittausasioiden parempaa huomioon ottamistamaaseudun kehittämisohjelmissa. Keskustelin myös mahdollisuudesta saada taloudellistatukea monikielisen maanmittausalan sanaston toteuttamiseen, jostaSaksan jäsenliitto oli ottanut vastuun. Samalla sovittiin, mihin YK:n yksiköihineri asioita koskevat kirjalliset esitykset pitäisi lähettää. YK:n byrokratia on niinmonivivahteinen, että väärä osoite saattaa merkitä esityksen jäämistä ilman toimenpiteitä.Tilastotoimistossa kävin jatkoneuvotteluja maanmittarin määritelmänhuomioon ottamisesta taloudellista toimintaa kuvaavassa YK:n luokituksessa.Täällä sain mielikuvan siitä, ettei tämä yritys tule onnistumaan. Vierailun aikanaselvitin myös Suomen FIG Bureaun toiminnan päättymistä vuoden lopussa ja vastuunsiirtymistä Australiaan.Loppuselvityksiä ja valmistautumista vaihtokokoukseenJokaisen matkan jälkeen ensimmäisenä tehtävänä oli lähettää kiitoskirjeet vierailukohteisiinsekä tehdä neuvotteluissa sovitut viralliset esitykset. Sen ohellanyt oli edessä toiminnan lopettamiseen liittyvien asioiden hoitoa. Piti informoidakaikki sidosryhmät ympäri maailmaa Suomen FIG Bureaun toimikauden päättymisestäsekä uusien vastuuhenkilöiden osoitteista yms. Aikaisemmat kokemuksetosoittivat, että osoitteiden muuttaminen suurten organisaatioiden, kuten YK,järjestelmissä oli käytännössä monien vaikeuksien takana. Samassa yhteydessäluonnollisesti kiitimme hyvästä yhteistyöstä ja toivoimme kanssakäymisen jatkuvanuuden hallinnon kanssa. Oma osuutensa oli suomalaisten tahojen muistaminenja kiittäminen kaikesta saamastamme tuesta.Vaihtokokous oli sovittu pidettäväksi helmikuussa 1992 Canberrassa Australiassa.Sitä ennen Suomen Bureau pitäisi viimeisen virallisen kokouksen Darwinissa,Earl Jamesin kotikaupungissa. Siellä tehtäisiin viimeiset viralliset päätöksetja päätettäisiin vaihtokokouksessa esiin nostettavista asioista. Käytännön syistätoimintaa jouduttiin jatkamaan pitkälle vuoden 1992 puolelle. Erityisesti monetlaskut tulivat vasta tämän vuoden puolella; myös monet jäsenliitot suorittivat rästimaksujavielä Suomen Bureaun tilille. Samoin paljon postia, mm. virallisia kutsujaeri tilaisuuksiin, tuli vielä vanhaan osoitteeseen.
308 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaDarwinin kokousDarwiniin lähdimme 13.2.1992. Mukana olivat Bureaun jäsenten ja Ritva Asplundinlisäksi Marjo Hautala, Irja Härmälä, Hilkka Kirvesniemi ja Maija Saleva sekäkongressisihteeri Sirpa Laine. Pekka ja Pirjo Raitanen tulivat päivää myöhemmin.Vietimme yhden lepopäivän Singaporessa. Muistan itse olleeni matkan alkaessatodella väsyksissä. Takana oli kiireinen viikko kotimaassa omien työasioidenparissa. Lähtöpäivänä julkistettiin aikaisemmin kuvaamani suomalaisten elinolosuhteitakäsitellyt tutkimus.Darwin sijaitsee tropiikissa, ja ilmasto on sen mukaista. Helmikuussa olisipitänyt olla sadekausi, mutta niiden viiden päivän ajan, mitä siellä olimme, eisatanut tippaakaan. Meille oli järjestetty monipuolinen ohjelma. Kahtena päivänäpidimme Suomen Bureaun kokouksia; muuna aikana tutustuimme kaupunkiin jasen ympäristöön. Wally Youngs ei ollut läsnä, koska oli joutunut tyräleikkaukseen.Muuten Bureau oli täysilukuisena paikalla.Bureaun kokouksen asialistalla oli pääosin informatiivisia asioita, joissa todettiintilanne keskeneräisten asioiden osalta koskien mm. jäsenanomuksia, YK:neri viranomaisille tehtyjä aloitteita, luetteloa FIG:n viirien ja kunniamerkkien saajistajne. Varsinaisena asiana oli esillä joulukuussa Suomessa pidetyn Bureaun kokouksenpäätös hyväksyä ensimmäinen FIG:n sponsorijäsen, Sokkia. Merkittiinmyös tiedoksi painossa olevat julkaisut sekä hyväksyttiin viimeisen Bulletininsisältö sekä siihen sisällytettävä FIG:n toimintaa vuosina 1988–1991 kuvaava katsaus.Ennen viimeisen kokouksen virallista päättämistä päätettiin vielä materiaalistamikä tultaisiin mikrofilmaamaan FIG:n pysyvää arkistoa varten.Darwinin kokouksen osanottajat lentokentällä, Earl James kuvassa kolmas vasemmalta jaWendy James viides oikealta.
Maanmittaus 82:1 (2007) 309Järjestetty oheisohjelma oli monipuolinen. Oli pormestarin vastaanotto, Bureaundinner, paikallisen maanmittarijärjestön tarjoama sekä Jamesien kotona järjestetytillalliset. Tutustuttiin paikalliseen luontoon ja eläimiin sekä kulttuuriin.Eräänä iltapäivänä osallistuimme paikallisen alkuperäisväestön, aboriginaalien,järjestämään tanssitilaisuuteen. Itsekin tanssimme heidän kanssaan ja kuuntelimmeheidän musiikkiaan. Soittimina olivat putkimaiset torvet nimeltään didgeridoo.Vierailtiin krokotiilifarmilla sekä Adelaide-joella katsomassa hyppiviä krokotiileja.Oli mielenkiintoista, että Darwinissa ja sen ympäristössä on isoja krokotiileja;kaupungin puistoissa olevissa lammikoissa voi olla näitä otuksia. Satama-alueellaniitä oli lähes aina, joten uimarannalle ei ollut asiaa. Siitä huolimatta joka vuosimuutama varomaton päätyy krokotiilin saaliiksi. Sikäläisen kesän aikana meressäon myrkyllisiä meduusoja, joiden rihmoista voi saada kuolettavan, hengityksensalpaavan myrkytyksen. Lämmin ilmasto tuo siten mukanaan omat riesansa.Keskiviikkona 19.2.1992 oli Darwinin pommituksen 50-vuotistilaisuus.Emme osallistuneet siihen, koska olisimme ilmeisesti olleet ainoat ”vihollisten”edustajat. Sen sijaan näimme valtavan sodanaikaisten lentokoneiden ylilennon.Niin itse kaupungissa kuin ympäristössä oli merkittyjä paikkoja muistuttamassasodanaikaisista tapahtumista. Tässä ensimmäisessä pommituksessa kuoli 243 ihmistäja haavoittui 300–400 henkilöä. Useita rakennuksia tuhoutui, ja monta satamassaollutta laivaa upposi. Lokakuuhun 1943 mennessä japanilaiset tekivät yli60 pommihyökkäystä Darwinia vastaan. Darwinin onnettomuuksista puhuttaessaon syytä vielä mainita joulupäivänä 1974 riehunut pyörremyrsky Tracy. Tällöinkuoli 64 henkilöä ja tuhansia loukkaantui. Silloisesta 43 000 asukkaasta 30 000jouduttiin evakuoimaan, koska pääosa rakennuksista tuhoutui. Nykyisen 70 000asukkaan Darwinissa on vuosittain pyörremyrskyvaara, mutta Tracyn kaltaista eiole onneksi esiintynyt. Earl James kertoi, että heidän omakotitalossaan kylpyhuoneon rakennettu pyörremyrskyn kestäväksi.Ikimuistettava Great Barrier Reef -reissu ja vaihtokokous<strong>Seura</strong>avana päivänä lensimme Australian itärannikolle Cairnsiin tavoitteenavierailla Isolla valliriutalla. Aluksi tutustuimme Cairnsin lähellä olevaan sademetsäänja lauantaina 22.2. Isolle valliriutalle. Olin itse käynyt siellä aikaisemminvuonna 1989 osallistuessani IULA:n maailmankongressiin Perthissä. TämäGreat Barrier Reef -nimellä tunnettu alue on mielenkiintoinen luonnonnähtävyys,siksi olin suositellut siellä käyntiä. Tästä käynnistä tuli omalta osaltaniikimuistoinen, sillä sain matkalla sairauskohtauksen. Tämä tapahtui nopeallakatamariinilaivalla, Quicksilver V:llä. Kohtausta pidettiin erään lääkärin mukaansappikiven aiheuttamana, joskin Marjo Hautala sanoi, että se voi olla myössydäninfarkti ja kehotti syömään disperiiniä, kuten teinkin. Makailin laivan penkilläsen ajan, kun muu joukko tutustui koralleihin niin snorklaten kuin paikallaolevilla puolisukellusveneillä ajellen. Paluumatkalla kuntoni oli jo siinä määrinkohentunut, että pystyin seisomaan ja jopa hymyilemään. Kohtauksen syy selvisivasta tultuani runsaan viikon päästä kotiin. Kyseessä oli ollut infarkti! Palaanasiaan vielä myöhemmin.
310 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaVaikka oloni oli hiukan kuumeisen tuntuinen, en sen takia mennyt lääkäriin,vaan matkaa jatkettiin ohjelman mukaisesti. <strong>Seura</strong>avana aamuna oli herätys jokello 4.30. Olimme lähdössä Sydneyhyn ja sieltä bussilla Canberraan, jossa vaihtokokousolisi. Lentokentällä matkatavaroidemme käsittely oli hidasta, ja siksiheittelin meidän kaikkien 12 henkilön matkalaukut kärryille. Canberraan saavuttiinillan suussa, ja sen jälkeen oli tyypillinen australialainen barbecue. Kieltämättäoloni ei ollut hyvä, enkä siten päässyt nauttimaan tilaisuudesta toisten lailla.<strong>Seura</strong>ava päivänä, maanantaina, oli vaihtokokouksen ensimmäinen istunto.Toimin sen puheenjohtajana. Paikalla olivat Suomen Bureaun jäsenet WallyYoungsia lukuun ottamatta sekä kaikki Australian Bureaun jäsenet. Kokouksessakäytiin lävitse sellaiset asiat, jotka vaatisivat uuden Bureaun toimia. Samallaannettiin myös ”ystävän” neuvoja ja suosituksia hyviksi kokemistamme menettelytavoista.Esitimme myös listan asioista, jotka tulisi sisällyttää seuraavan vuosikokouksenja yleiskokouksen esityslistoille. Olimme tuoneet mukanamme joukonasiakirjoja, jotka jätimme. Pääosa materiaalista oli tulossa maa/meripostissa.Taloudellinen tilinpäätös oli se, että voimme jättää uudelle Bureaulle noin 6 000Sveitsin frangin pesämunan ilman mitään maksamattomia laskuja.Saman päivän illalla oli Suomen suurlähettiläs Charles Murron ja vaimonsaRitvan järjestämä vastaanotto noin 80 henkilölle. Mukana oli molempien Bureaunjäsenten ja heidän seuralaistensa lisäksi mm. Australian hallituksen edustajana senaattoriNick Bolkus, joka oli myös maanmittausalan palveluista vastaava ministeri.Paikallista osavaltion hallitusta edusti mm. ympäristö- ja suunnitteluasiainministeri Bill Wood. Myös näiden hallitusten korkeimmat maanmittausvirkamiehetolivat paikalla. Tilaisuus oli hieno, pidin pienen puheen, ja annoin suurlähettiläälleFIG:n viirin kiitoksena. Oloni oli edelleen kuumeinen.<strong>Seura</strong>avana päivänä oli vaihtokokouksen toinen osa, jossa Earl James olipuheenjohtajana. Tällöin keskusteltiin FIG:n eri toimielinten rooleista ja niissähavaituista kehittämistarpeista sekä suhteista jäsenliittoihin ja sisarjärjestöihin jaYK:n eri toimielimiin. Laaditut kannanotot ympäristö- ja maa-asioiden hoidostatodettiin hyviksi. Uutena mahdollisena kannanottona tuli esiin maarekisteriä käsitteleväasiakokonaisuus. Yhtä kaikki vaihtokokouksessa pyrimme välittämäänkokemuksemme uuden Bureaun käyttöön. Tosin Earl James ja Pekka Raitanenyhtenä uutena varapresidenttinä edustaisivat jatkuvuutta. Vaihtokokouksen päättyminenmerkitsi samalla Suomen FIG Bureaun toiminnan virallista päättymistä.Pitkä urakka oli lähes ohi. Se kulminoitui illalla pidettyyn vaihtokokousillalliseen.Vaihtokokouksen jälkeen minun oli vielä valmisteltava illan puheeni. Sen tekeminenoli huonon kuntoni takia jäänyt viime tippaan.Illalliselle osallistui lähes sama seurue kuin suurlähettiläs Murron vastaanotolle.Ministerit Bokus ja Wood sekä suurlähettiläs Murto vaimoineen olivatpaikalla. Ennen ruokailua luovutin ministereille FIG:n viirit. Ruokailun jälkeentuli tilaisuuden huipentuma. Pidin puheen, jonka aluksi luovutin vielä viirit paikallisenosavaltion sekä koko Australian maanmittariliitoille. Sen jälkeen puhuintulevalle presidentille, otin presidentin käädyt kaulastani ja panin ne Earl Jamesinkaulaan. Valta ja vastuu olivat virallisesti vaihtuneet. Earl James oli soittaessani
Maanmittaus 82:1 (2007) 311Valta ja vastuu vaihtuvat.hänelle vuoden vaihtuessa ja onnitellessani uutta presidenttiä todennut, että vastuuvaihtuu vasta silloin, kun hänellä on presidentin käädyt kaulassa. No nyt neolivat. Todettakoon, että nämä historialliset käädyt katosivat Earl Jamesin varastetunmatkalaukun mukana ja australialaiset teettivät uudet käädyt.Puheessani mainitsin mm., että uusi Bureau on ilmeisesti paremmin valmentautunuttehtäväänsä kuin mikään aikaisempi Bureau. Näin asioiden tulee ollakin,se takaa jatkuvan kehityksen. Samalla kun toivotin menestystä uuden Bureaun toiminnalle,annoin Earl Jamesille pari ystävän neuvoa. Sanoin, että nauti presidenttiydestä,mutta ole siitä samalla huolissasi. Yritä myös nauttia matkustamisesta,sillä se tekee asioiden hoidon helpommaksi. Matkustaminen ei ole itsetarkoitus,vaan välttämättömyys asioiden hoitamisessa. Lopuksi kehotin häntä hyväksymäänsen tosiasian, että nyt ja vastedes häntä tullaan pitämään FIG:n presidenttinä eikäEarl Jamesina Australiasta. Hän olisi nyt maanmittarien edustaja kaikkialla maailmassa.Earl James piti jälkeeni puheen, jossa kertoi, mitä he aikovat tehdä. Myöshän kiitteli Suomen Bureaun toimintaa. Sain lahjaksi Huon männystä tehdyn lautasen.Tätä mäntyä pidetään uhanalaisena tasmanialaisena puuna. Tosin vuonna2004 siellä käydessäni lehdistössä jatkui männyn suojelua koskenut keskustelu.Kaikki oli nyt muodollisesti ohi. FIG-vastuuta ei enää ollut. Vahinko vain, ettävielä jatkuva huono oloni esti täysipainoisen nauttimisen tilaisuudesta, joka sittenkinoli elämäni eräs kohokohta.<strong>Seura</strong>ava päivä oli varattu Canberraan tutustumista varten. Lähdin MarttiHautalan kanssa tutustumaan kaupunkiin; käytiin myös parlamenttirakennuksessa.Iltapäivän vietin ACT:n, Australian Capital Territory, suunnitteluvirastossa ja
312 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallasen jälkeen tutustumassa yhteen uuteen kaupunkiin. Canberra kasvoi tällöin 2 %vuodessa, yli 6 000 asukkaalla, mikä merkitsi 3 000 uutta asuntoa vuodessa. Pääosaasunnoista oli omakotitaloja, kuten muuallakin Australiassa.<strong>Seura</strong>avana aamuna, päivä oli torstai, lähdimme Sydneyhin, jossa joukkommetiet hajosivat. Maija Saleva, Ritva Asplund, Sirpa Laine ja minä lähdimme Tokionkautta kotiin. Tokioon saavuttiin perjantaiaamuna. Naiset lähtivät iltapäivälläkaupunkikiertoajelulle ja minä menin Akihabaran kaupunginosaan elektroniikkaostoksille.Lauantaina olin Maijan kanssa etukäteen sovitun mukaisesti Paavo jaKatri Marttilan vieraana koko päivän. Tutustuttiin Tokioon ja sen ympäristöön,12 tuntia yhtä kyytiä. Illalla pakkaamaan, aamulla edessä oli lento kotiin. MaijaSaleva jäi vielä viikoksi tuttujaan tapaamaan. Nyt Finnair sai lentää Venäjänyli. Matka sujui katsellessa laajaa Siperiaa ja sen isoja, vielä jääpeitteisiä jokia.Amur-, Lena- ja Ob-joet sain ainakin bongattua.Kotiin tultiin sunnuntaina iltapäivällä. Maanantaina menin normaalisti töihin.Sovin kuitenkin töiden jälkeen tapaamisen lääkärini kanssa, että selvitettäisiin,mistä sairauskohtaus oli johtunut. Lääkäri totesi, että otetaan ensin sydänfilmi,että saadaan sydänvaiva suljettua pois. Filmiä tarkastellessaan lääkäri totesi,että täällä on viikon vanha infarktin jälki. Saman tien pääsin kardiologin vastaanotolle,joka määräsi kuukauden sairausloman, jona aikana sydämen kunto selvitettäisiin.Saatuani tietää, että kyseessä oli ollut sydäninfarkti, tunsin itseni todellasairaaksi. Jo kohentunut oloni huononi mielessäni hetkessä. Kesti lähes vuodenennen kuin olin henkisesti toipunut tästä tapahtumasta. Infarktin jälkihoito ei kuitenkaanedellyttänyt muuta kuin lääkehoitoa.Vaihtokokous oli todella mieleen jäänyt ikimuistoinen tapahtuma. Jos olisinsiellä mennyt lääkäriin, olisin joutunut sairaalaan pitkäksi aikaa, ennen kuinolisin saanut luvan lentää kotiin. Myös vaihtokokous olisi muodostunut torsoksi.Toisaalta sairaalassa olisi voitu ehkä eliminoida infarktin nyt jättämä jälki. Tämäkuitenkin on kaikki turhaa jälkipeliä. Tapahtunut mitä tapahtunut, pääasia oli, ettäselvisin hengissä. Ehkä ankara työpaine ja kahden homman samanaikainen hoitaminenoli ollut omalle kestokyvylleni liikaa. Oli syytä hiljentää vauhtia.Eräitä jälkiseurauksia ja toimiaVuonna 1992 pidetyssä Madridin vuosikokouksessa esitettiin vielä toimikautemmetaloudellinen tilinpäätös Martti Hautalan toimesta. Itse selostin laadituntoimintakertomuksen kaudestamme. Osallistuessani vuoden 1993 vuosikokoukseenNew Orleansissa saksalaiset kysyivät suostumustani heidän liittonsa ”DerDeutsche Verein für Vermessungswesen” kunniajäseneksi. Kiitollisena hyväksyintämän huomionosoituksen. Virallisesti kunniajäsenyys julkistettiin syyskuussasamana vuonna Augsburgissa pidetyn liiton vuosikokouksen yhteydessä. Pidinpäivien aikana myös esitelmän aiheesta ”Neue Herausforderungen an den Vermessungsingenieurin Europa – Aufgabenstellungen für die FIG ”.Tässä yhteydessä on syytä mainita, että MIL nimitti Earl Jamesin kunniajäsenekseen.Olin tehnyt siitä esityksen MIL:n hallitukselle. Eräs lisämeriitti hänelleoli se, että hän oli Australian Pohjoisterritoriossa Suomen kunniakonsuli.
Maanmittaus 82:1 (2007) 313Hän ei asiasta maininnut silloin, kun hakuprosessi oli vireillä. Asia oli alkanutkiinnostaa, kun hän oli Suomen Bureaun jäsenenä tutustunut maahamme. Pohjoisterritorionalueella asuu vielä suomalaisia siirtolaisia, jotka ovat olleet paljoltikaivoksissa töissä. Osasta heistä on tullut laitapuolen kulkijoita, joiden asioidenhoitamien on ollut keskeinen osa Suomen konsulin tehtäviä. Earl James ei enääjatka konsulina.Vuonna 1994 pidetyssä Melbournen kongressissa minut nimitettiin FIG:nkunniapresidentiksi. On ollut jo pitkään kirjoittamattomana sääntönä, että entinenpresidentti nimitetään kunniapresidentiksi, jos hänen oma jäsenliittonsa sitä esittää.Melbournessa pidin myös komissio 7:ssä esitelmän aiheesta ”EnvironmentalValues in Land Use Planning”. Vuonna 1995 osallistuin Berliinissä pidettyynvuosikokoukseen, joka oli Australian Bureaun viimeinen, ja jonka kokouspaikanvalintaan Suomen Bureau oli vaikuttanut. Vuonna 1996 olin mukana ArgentiinassaBuenos Airesissa pidetyssä vuosikokouksessa, erityisesti siksi, että Argentiinanmukaan saaminen aktiiviseksi toimijaksi FIG:n piiriin oli pääosin Kalevi Kirvesniemenansiota, ja kokouspaikasta oli päätetty meidän toimikautenamme. Vuoden1997 vuosikokous oli Singaporessa, johon osallistuin myös sen tähden, ettäolin houkutellut heidät hakemaan kokouksen järjestämisoikeutta vielä uudelleen,koska he Pekingissä hävisivät niukasti Argentiinalle. Madridissa sitten voittivatkilvan. Vuoden 1998 kongressi oli Brightonissa brittien vastuulla. Peter Dale olitällöin FIG:n presidentti. Myös täällä olin erityisesti tapaamassa vanhoja tuttuja.Entisillä presidenteillä on ollut tapana järjestää kongressien aikana yhteinen illallinenvanhoja muistellen.Vuoden 2002 kongressi oli Washingtonissa. Siellä pidin komissio 8:ssa esityksen,jolla oli yhtymäkohta tekeillä olevaan väitöskirjaani. Jutun otsikko oli”The Influence of Information Technology on Spatial Development”. TällöinFIG:n presidenttinä oli Robert Foster. Saksalaisten kaudella, amerikkalaistenjälkeen, osallistuin vuonna 2003 Pariisissa pidettyyn vuosikokoukseen, joka olisamalla FIG:n 125-vuotisjuhlatapahtuma. Nyt onnistuttiin banketti pitämään Versaillesinlinnassa, ei kuitenkaan Peilisalissa vaan Taistelun salissa. Myös täälläpidin komissio 8:n istunnossa väitöskirjani teemaan liittyvän esityksen nimeltä”The Impact of Mobile Communication on Urban and Regional Planning”. Vuonna2006 osallistuin vielä Münchenissä pidettyyn kongressiin. Sinne en enää pyrkinytlaatimaan mitään esitystä. Tavoitteenani oli tavata vanhoja tuttuja ja myösseurata FIG:n uuden hallintokäytännön edistymistä.Sitten Suomen FIG Bureaun ajan FIG:n toiminta on kehittynyt valtavasti.Liitolla on nyt pysyvä toimisto Kööpenhaminassa. Liiton ensimmäisenä palkattunajohtajana on Markku Villikka. Hän on menestyksellisesti hoitanut tätä postia.Vuosikokoukset ovat nimeltään Working Week -tapahtumia, jotka käytännössäovat jo minikongresseja. FIG järjestää runsaasti alueellisia tilaisuuksia, joita australialaisetalkoivat markkinoida. Myös FIG:n hallintoa on muutettu monin tavoin.Järjestö on nyt yksikielinen, englanti on ainoa virallinen käytettävä kieli. Tosinviime vuosina FIG:n internetsivuille on tullut runsaasti informaatiota myös espanjaksi,ranskaksi ja saksaksi. Yksikielinen järjestelmä ei ole ongelmaton.
314 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaMyös Bureaun jäsenet valitaan vaaleilla. Tähän mennessä varapresidentit onjo valittu uudella tavalla. Vuonna 2006 Münchenin kongressissa valittiin tulevaFIG:n presidentti ensi kertaa vaaleilla. Valituksi tuli heti ensimmäisellä äänestyskierroksellaStig Enemark Tanskasta, monipuolisesti ansioitunut FIG-toimija.Hänen toimintansa FIG:n piirissä muuten alkoi Helsingin kongressissa, kun hänetvalittiin komissio 2:n varapuheenjohtajaksi. Myös Markku Villikan FIG-ura alkoiHelsingissä, jolloin hänet valittiin komissio 8:n varapuheenjohtajaksi. Silloin tehtiinjälkikäteen katsoen merkittävät valintapäätökset. Saksalainen Holger Magelon viimeinen henkilö, jonka presidenttiys liittyi kongressipaikan valintaan. Myöskongressioikeuksista on erillinen kilpailu. FIG:n oma toimisto Kööpenhaminassaon ottanut myös suuremman vastuun kongressijärjestelyistä. FIG:n kansainvälinenrooli on myös kaiken aikaa vahvistunut ja monipuolistunut. Jäsenkenttäon monipuolistunut. Sponsorijäsenyys on jo varsin yleistä, ja on luotu yhteydetmaanmittausalan koulutusta tarjoaviin yliopistoihin. Sähköinen tiedonvälitys onavannut aivan uudet mahdollisuudet monipuoliseen tiedonvälitykseen ja vuorovaikutukseen.Yhtä kaikki on ollut ilo ja kunnia olla mukana tässä tapahtumienketjussa. Nyt jäljellä ovat muistot ja useat kansainväliset ystävät, joista moniinyhteydenpito jatkuu yhä.FIG-toiminnan tilinpäätösTilinpäätöstä voi arvioida ainakin kolmelta kannalta. Miten Suomen Bureaun jaoma toimintani on mahdollisesti pystynyt vaikuttamaan FIG:n toimintaan ja mitäon saatu aikaan, mitä FIG:n Suomen hallintovastuu on merkinnyt kotoisissa oloissaja mitä FIG on merkinnyt minulle henkilökohtaisesti.Henkilökohtaisesti katsoen toimintani FIG:n piirissä on rikastuttanut elämäänimonella tavalla. Kansainvälinen kanssakäyminen on aina ollut mieltäni lähellä.FIG tarjosi monipuoliset mahdollisuudet olla mukana erilaisissa tehtävissä. Näinsain uusia kokemuksia ja varmasti myös runsaasti oppia. Tämä mukanaolo toirunsaasti uusia ystäviä eri puolilla maailmaa. Monet yhteydenpidot jatkuvat edelleen.FIG-toiminta antoi myös mahdollisuuden tutustua erilaisiin kulttuureihin javierailla maissa ja organisaatioissa, mihin muuten ei olisi ollut mahdollisuutta.Tämä toiminta varmasti kehitti minua ammatillisesti, ajatellen omaa päätyötäniSeutusuunnittelun keskusliitossa ja työelämääni sen jälkeen. Luomani kansainvälisetkontaktit olivat käyttökelpoisia myöhemminkin. Kansainvälisten asioidenhoidossa ylipäätään FIG:n aikaisista kokemuksista on työelämässä myöhemminollut suurta hyötyä.FIG:n komissiopuheenjohtajuus tuntui jo aikanaan suurelta asialta oman ammattinikannalta. Tämä puheenjohtajuus oli myös merkityksellinen tulevalle presidenttikaudelleni.Tällöin saamani kokemukset vaikuttivat monella lailla toimintaaniFIG:n presidenttinä, mikä kausi on kokonaan oma lukunsa. Olla oman ammattikunnanmaailmanjärjestön presidentti, eräänlainen keulakuva, sekä samallajärjestön johtaja, oli luonnollisesti tehtävä, jota arvosti. Pidin presidenttiyttä suurenahaasteena kuin myös luottamuksen osoituksena. Tavoitteenani oli selviytyä
Maanmittaus 82:1 (2007) 315siitä kaikella kunnialla ja saada myös jotain aikaan. Suhtauduin tehtävään suurellavakavuudella ja nöyrällä mielin. Yritin hoitaa vastuun pystypäin ja aseman vaatimallaarvokkuudella. Kieltämättä usein nautin tästä työstä, jos kohta oli aikoja,jolloin tehtävä tuntui rasittavalta. Maailmanjärjestön johtaminen oli periaatteessasamanlaista kuin työni Seutusuunnittelun keskusliitossa. Toki toimintaympäristöja tehtävät olivat erilaiset. Oma päätyöni antoi kylläkin paljon perusteita myösFIG:n johtamiseen. FIG:n presidenttiys oli minulle merkittävä tehtävä, kokemuskerran elämässä.Itse olen tietenkin väärä henkilö arvioimaan omien aikaansaannosteni merkitystä,jos sellaisia ylipäätään oli. Muutaman näkökohdan rohkenen kuitenkin ottaaesiin. Suunnittelukomission puheenjohtajana saavutukset jäivät vähäisiksi. Omayritykseni oli saada laajemmat piirit kiinnostumaan kaavoituksesta mielenkiintoisenatehtävänä. Pyrin myös ottamaan esille suunnittelun kehitystyön kannaltamielenkiintoisia ajankohtaisia teemoja. Tässä oli suureksi avuksi Seutusuunnittelunkeskusliitossa suoritettu suunnittelu- ja tutkimusmenetelmien kehitystyö.Edelleenkään tämä komissio ei ole FIG:n piirissä merkittävä, joten nykyisillä puheenjohtajillahaasteita riittää.Mitä sitten tulee toimintaani FIG:n presidenttinä, niin on aluksi syytä todeta,että Suomen FIG Bureaun toiminta ei ollut mikään yhden miehen show, vaankaikki Bureaun jäsenet Ritva Asplund mukaan lukien osallistuivat ja vaikuttivattoimintaan.Jälkikäteen Suomen Bureaun toimintaa on ehkä eniten kiitelty FIG:n kansainvälisennäkyvyyden ja roolin kasvusta. Suhteiden kehittäminen YK:n ja seneri organisaatioiden kanssa olikin tärkeässä asemassa koko kauden ajan ja jotainsaatiin aikaan. Laaditut kannanotot ympäristö- ja maa-asioiden hoidosta nostivatFIG:n arvostusta, koska pystyttiin tiedostamaan ajankohtaisia globaaleja teemojaja tuomaan esiin keinoja, kuinka maanmittarit voisivat antaa näiden asioiden hoitoonmyönteisen panoksen. Kannanotoilla oli siten jäsenten toimintaa suuntaavaavaikutus. Niiden merkitystä korosti myös mm. se, että New Yorkissa oleva YK:nTeknisen yhteistyön ja kehittämisen osastoon kuuluva Infrastructure Branch pyysilupaa julkaista nämä kannanotot heidän omassa bulletinissaan World CartographyToday. Helsingin kongressin tietoyhteiskuntaa koskenut teema kiinnitti osaltaanammattikunnan huomion silloin vielä varsin vähän huomiota saaneeseen uusimuotoiseenyhteiskunnalliseen kehitykseen. Jatkuvan yhteiskunnallisen muutoksenmerkitys ammattikunnan toimintojen kehittämisessä olikin läpitunkeva teemakoko kauden. Sen vuoksi 15 vuoden aherruksen jälkeen hyväksytty maanmittarinuusi määritelmä oli tärkeä saavutus. Vuonna 2004 FIG on hyväksynyt uuden tarkistetunmääritelmän, joten laatimamme kesti 15 vuotta.FIG:n toimintamuotoja pystyimme monessa kohdin pysyvästi muuttamaan.Eräs tärkeimmistä oli kokouskäytännön muuttaminen siten, että laaditaan ennakkoonselkeä esityslista perusteluineen ja päätösesityksineen. Näin kokousmenettelyyntuli kaivattua ryhtiä. Myös laatimamme koko toimikautta koskenut toimintasuunnitelmaon tullut pysyväksi tavaksi. Samoin komissiopuheenjohtajienja Bureaun välinen yhteiskokoontuminen on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.
316 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaFIG:n presidenttinä käädyt kaulassa.Kuva: Foto-Aula.Oman julkaisusarjan aloittaminen on saanut jatkoa. Näin monet dokumentit ovatparemmin säilyneet. Perustamamme FIG:n viiri ja kolmenlaiset kunniamerkit javarsinkin jälkimmäiset ovat saaneet pysyvän sijan organisaation virallisina tunnusmerkkeinä.Bureau dinner on jäänyt myös pysyväksi tapahtumaksi.FIG:n jäsenkuntaa emme pystyneet kasvattamaan niin hyvin kuin alun perinpyrimme. Saimme ainoastaan kaksi uutta jäsentä, mutta monia jäsenanomuksiatuli sisään juuri toimikautemme päättyessä. Kirjeenvaihtajajäseniä sen sijaansaimme monia uusia. Perustimme myös sponsorijäsenyyden, ja ensimmäisensponsorijäsenen saatoimme hyväksyä ihan toimikauden lopussa.Kokonaan oma lukunsa on se, mitä FIG:n kongressin saaminen Suomeenja sen johdosta suomalaisille tullut päävastuu FIG:n hallinnosta ja toiminnastaon merkinnyt maallemme. Varmasti Suomen maanmittarien toiminta tuli tämänjohdosta laajalti tunnetuksi. Uskon, että ammattikunnan kansainvälinen arvostuskasvoi. Maanmittarien kiinnostus kansainväliseen toimintaan sai varmastiuusia virikkeitä. Kongressijärjestelyihin osallistuneet lukuisat henkilöt saivatrunsaasti käytännön kokemuksia kansainvälisen tilaisuuden järjestämisestä.Alan yrityksemme saivat monia tilaisuuksia esitellä toimintaansa ja markkinoidaosaamistaan. Kongressi toi runsaasti henkilöitä ensivierailulle maahamme.Varmasti niin valtio kuin Helsingin kaupunki naapurikuntineen saivat taloudel-
Maanmittaus 82:1 (2007) 317lista hyötyä tapahtumasta. Kaikkien näiden vaikutusten merkitystä on vaikeaarvioida.Erityisesti on syytä mainita, että kongressi pystyttiin viemään menestyksellisestilävitse ja taloudellisesti hyvin. Kongressin talous mahdollisti jopa sen, ettäMIL on pystynyt tukemaan tarpeellista kongressin jälkihoitoa kuten Pekka Raitasenvarapresidentin tehtävien hoitoa. Myös komissiopuheenjohtajien ja kongresseissaesitelmiä pitäneiden puhujien matkoja on tuettu pienillä avustuksilla.Yhtä kaikki, meidän ei tarvitse hävetä aikaansaannoksiamme, vaan päinvastoinvoimme olla kohtalaisen tyytyväisiä toimintaamme. Itse olen suuresti kiitollinensiitä tuesta ja avusta mitä sain muilta Bureaun jäseniltä kuin myös MIL:ntaholta presidenttikautenani. Myös maa- ja metsätalousministeriön merkittävä taloudellinentuki oli ratkaisevan tärkeä Suomen FIG Bureaun toiminnalle. KaleviKirvesniemi onkin FIG-asioiden kautta vaikuttanut elämääni enemmän, kuinmoni voi arvatakaan. Myös Maija Salevan tuki sekä kärsivällinen matkakumppanuusovat olleet merkittäviä. Oman työnantajani myönteinen suhtautuminen onmyös syytä tässä yhteydessä todeta.Kuten edellä jo totesin, FIG-toiminta on ollut minulle merkittävä elämänkokemus.Saamani sydäninfarkti ei tilannearviota muuta. Jos se oli hinta FIGtoimista,niin nurkumatta sen maksan. Niin paljon nämä asiat ovat rikastuttaneetelämääni.Todettakoon vielä, että FIG:n presidenttinä olin tämän neljän vuoden aikana,vaihtokokous mukaan lukien, matkoilla yhteensä 283 päivää, eli yli yhdeksänkuukautta, lentokilometrejä kertyi 329 803 km ja varsinaista lentoaikaa 461 tuntia.Siten olin ilmassa yhteensä 19 vuorokautta. Kaikkiaan FIG:n asioissa lentokilometrejäon tähän mennessä kertynyt 626 305 km ja varsinaista lentoaikaa 873tuntia eli 36 vuorokautta. Määrä on lähes yhtä suuri, kuin mitä työasioissani olentehnyt ulkomaan lentoja.
318 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaLehtisaari <strong>Seura</strong>n puheenjohtajana 1983–1987Olen vuodesta 1970 lähtien asunut Helsingin Lehtisaaressa, joka alue rajoittuuEspooseen Otaniemen sillan kohdalla. Helsinkiin päin mentäessä on ensimmäisenävastassa Kuusisaari ja sitten Munkkiniemi. Kaskisaari on Lehtisaarenja Lauttasaaren välissä. Lehtisaaren maa-alueen omistavat Helsingin ja Vantaanseurakuntayhtymät yhtä tonttia lukuun ottamatta. Siten pääosa rakennuksista onseurakuntien vuokramailla. Suurin osa Lehtisaaren rakentamisesta on tapahtunut1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Lehtisaaren asukasluku oli korkeimmillaannoin 1 400, ollen vuonna 2006 noin 1 100 asukasta. Kuusisaaressa asuu noin500 ja Kaskisaaressa alle 100 ihmistä.Lehtisaari <strong>Seura</strong> on paikallinen kaupunginosayhdistys, jonka toimipiiriinkuuluvat myös Kuusisaari ja Kaskisaari. Kaupunginosayhdistysten toiminta onkorostetusti alueen etujen ajamista. Itse tulin valituksi Lehtisaari <strong>Seura</strong>n puheenjohtajaksisyksyllä 1983. Tällöin oli vireillä alueen asemakaavan muuttaminen.<strong>Seura</strong>kunnat pyrkivät saamaan lisää rakennusoikeutta, osin silloisen asemakaavanmukaiselta retkeilyalueelta. Tällöin seuran luonnollisena tavoitteena oli saadamuutos mahdollisimman vähän vapaa-alueita koskevaksi. Samanaikaisesti nousiesiin myös paljon julkisuutta saanut Kaskisaaren ja Lauttasaaren välisen sillanrakentaminen. Nämä kaksi asiaa sävyttivät koko puheenjohtajuuskauteni toimintaa.Ympäristönhoitosuunnitelma hyvänä työvälineenä asemakaavahankkeitaarvioitaessaTavanomaisesti kaupunginosayhdistykset pyrkivät vain estämään olevia hankkeita,joskus kylläkin vaihtoehtoisia suunnitelmia esittäen. Tämän vuoksi etsin mahdollisuuttapositiiviseen toimintaan. Tällöin nousi esiin idea laatia Lehtisaarta vartenympäristönhoitosuunnitelma. Tämän tarve oli ilmeinen. Alueeseen kuuluvatlaajat puisto- ja virkistysalueet, joiden puustoa hoidettiin pääosin talousmetsienlailla, koska vain osa alueista oli kaupungin hoidossa. <strong>Seura</strong>kunnat sanoivat, ettäne saavat puustosta niin paljon tuloja kuin hoidon kustannukset ovat. Tällainenpolitiikka entisestään korosti alueen luonnonhoidon tarvetta, jossa otettaisiin huomioonalueen merkitys virkistysalueena.Onnistuimme saamaan Helsingin yliopiston ympäristönsuojelulaitokseltaSanna Poutamon tekemään gradutyönsä Lehtisaaresta ja erityisesti sen luonnosta.Vuonna 1984 valmistunut gradu, nimeltään ”Lehtisaaren ympäristönhoitosuunnitelma”perustui laajaan kenttätutkimukseen ja asukkaiden haastatteluihin. Tutkimusjaettiin alueen kaikkiin talouksiin. Lisäksi se vietiin kaupungin viranomaisillepyynnöllä toteuttaa tutkimuksen mukaiset esitykset alueen luonnon kohentamiseksi.Eräs tutkimuksen vastaanottajista oli silloinen kaupunkisuunnittelustavastuullinen apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja. Paavo Tukiainen oli tärkeähenkilö tämän hankkeen toteuttamisessa, sillä hän toimi sponsorina niin tutkijalleannetun minimaalisen korvauksen kuin tutkimuksen monistuskulujen kattajana.
Maanmittaus 82:1 (2007) 319Tutkimus antoi hyvän perustan vaikuttaa vireillä olevaan asemakaavan muutoshankkeeseen.<strong>Seura</strong> onnistui estämään rakennusalueen laajentumisen virkistysalueille.Päästiin sovitteluratkaisuun, jonka mukaan virkistys- ja retkeilyalueillaollut rakennusoikeus siirrettiin yhteen paikkaan ja virkistys- ja retkeilyalueetsamalla muutettiin puistoalueiksi. <strong>Seura</strong>kuntien vaatimus 5 800 kerrosneliömetristäsupistui 3 000 kerrosneliömetriin, eikä rakennusaluetta laajennettu uusillealueille. Tulos oli hyvä, joskin tällöin vuonna 1984 jo epäilin, kuinka kauan kestääennen kuin tulee uusi yritys rakennusoikeuksien lisäämiseksi. Siihen ei mennytmontaakaan vuotta, mutta 1990-luvun taitteessa ollut lama romutti vireillä olleetasemakaavan muutoshankkeet.Vuonna 2002 Helsingin uudessa yleiskaavassa on silloin saatua asemakaavanmukaista puistoaluetta kavennettu ja merkitty osaksi rakennusalueeksi. Valituksistahuolimatta muutos meni läpi. Parhaillaan vuonna 2006 on vireillä Lehtisaarenpohjoisosan asemakaavan muuttaminen. Hanketta ei seura sellaisenaan vastusta,ainoastaan on esittänyt, että alueelle ajateltua kerrosalaa 30 000 kerrosneliömetriävähennettäisiin 20 000 kerrosalaneliömetriin ja kaavoitettaisiin myös suunniteltuaenemmän pientaloalueita eikä niin paljon kerrostaloja kuin on esitetty. Nykyinenseuran johto on teettänyt vaihtoehtoisia kaavaratkaisuja omien näkökohtien esillesaamiseksi.Kokemukset uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesta vuorovaikutteisestasuunnittelusta eivät ole ihan hyvät. Kaavoittajat kyllä keskustelevat ehdotuksista,mutta eivät ole ottaneet asukkaiden esityksiä huomioon. Pulma johtuneesiitä, että jo lähtökohtaisesti poliittisesti on päätetty mm. rakennusoikeuksista jamuista liikkumavaraa rajoittavista puitteista. Tällöin vuoropuhelu on valitettavastituloksetonta eikä lain idea toimi käytännön arjessa. Toinen uuden lain ilmeinenheikkous on se, että uudessa laissa ei ole enää aikaisempaa säädöstä, jonka mukaanasemakaavan mukaista puistoaluetta ei saa supistaa ilman erityisiä syitä.Kaskisaaren ja Lauttasaaren välinen siltaTullessani puheenjohtajaksi sain käsiini tätä siltaa varten laaditut vuonna 1978hyväksytyt suunnitelmat. Niiden mukaan kysymys oli 3,5 metrin levyisestä teräspalkkisillasta,joka olisi tullut kumpaankin saareen 1,5 metrin korkuisella penkalla,koska sillan alitse piti vesibussien mahtua kulkemaan. Silta olisi kestänytmyös autoliikenteen. Tällainen silta vaikutti suoraan sanoen karmealta ratkaisulta.Soitin Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston silloiselle päällikölle Lars Hedmanilleasiasta ja kysyin, olisiko kaupungilla mahdollisuutta ottaa asiaa uudelleenharkittavaksi kevyemmän ja paikalle paremmin sopivan ratkaisun löytämiseksi.Hän piti asiaa hyvin mahdollisena ja toimen miehenä virasto alkoi tutkia asiaauudelleen. Tätä silmälläpitäen keskustelin asiasta Esa Ylihärsilän, aikaisemminmainitsemani serkkuni Heimo Ylihärsilän pojan kanssa, joka oli tekemisissä liimapalkkirakenteidenkanssa. Hän teetätti tätä siltaa varten uuden ehdotuksen,joka oli japanilaismallinen puinen katollinen kaarisilta. Välitin ehdotuksen LarsHedmanille.
320 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaKaskisaaren ja Lauttasaaren välinen silta.Samanaikaisesti kaupungin poliittisella puolella käytiin sillasta keskustelua,koska oli tahoja, jotka vastustivat koko sillan rakentamista. Poliittiset tahot olivatsitä mieltä, että silta rakennetaan olemassaolevien piirustusten mukaan. Tämänjälkeen organisoitiin kaksisuuntainen kampanjointi, toisaalta kovaäänisesti vastustettiinsiltaa ja samanaikaisesti ajettiin kevyempää siltaratkaisua. Vastustuskampanjaankytkettiin alueen julkkishenkilöitä kuten Lenita Airisto, Markku Alenja Spede Pasanen vaimoineen.Lopputulos oli se, että silta rakennetaan, mutta alkuperäistä huomattavastikevyempänä, kuten seura oli esittänyt. Poliitikot saivat tahtonsa lävitse alueenasukkaiden pääosan toivomalla tavalla. Tuloksena on varmasti eräs Helsinginkauneimmista silloista. Sillan juhlalliset vihkiäiset olivat 19.9.1987. Vihkiäispuheenpiti silloinen apulaiskaupunginjohtaja Aarne I. Välikangas. Itsekin pääsinseuran puheenjohtajana leikkaamaan nauhaa.Sillan rakentamisen myötä kaupunki kunnosti myös Lehtisaarta ympäröivätkävely- ja pyörätiet. Näin muodostuivat runsaasti käytetyt kevyen liikenteen reitit,jotka yhdistävät Lauttasaaren ja Lehtisaaren ja sitä kautta luovat yhteydet niinMunkkiniemen kuin Otaniemen ja Keilalahden suuntiin.
Maanmittaus 82:1 (2007) 321Tuloksia saatiin aikaanItse olin tyytyväinen Lehtisaari <strong>Seura</strong>n saavutuksiin toimikautenani. Kaava- jasilta-asioissa onnistuttiin ihan hyvin. Laadittu ympäristönhoitosuunnitelma onvielä tänä päivänä käyttökelpoinen asiakirja. Aikoinaan se nosti alueen asukkaidentietoisuutta alueen monipuolisesta luonnosta ja sen suojelun tärkeydestä. Varmastioli vaikutusta sillä, että olin itse kohtuullisesti perillä kaavojen laatimisestaja tunsin oman työni johdosta keskeisiä päättäjiä. Puheenjohtajuusaikanani seuransihteerinä oli Kyösti Virtanen, KHO:n palveluksessa ollut juristi. Yhdessä saatoimmepohtia noudatettavia menettelytapoja, joita seuran hallituksessa sitten vielämuokattiin. Vailla merkitystä ei ollut mainitsemieni julkkisten toiminta. Heidänansiosta saimme asioille tarvittavaa julkisuutta.Toiminta kaupunginosayhdistyksessä antoi virikkeitä myös omaa leipätyötänivarten. Oli opettavaista seurata kaavaprosesseja asukkaan näkökulmasta. Varmastinäillä kokemuksilla oli vaikutusta toimintaani seutusuunnittelun parissa. Elion syytä herkällä korvalla kuunnella niiden mielipiteitä, joita suunnitellut hankkeetensi sijassa koskevat.
322 Juha Talvitie: Seutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaV Mitä jäi viivan alle?Alkaessani kirjoittaa tätä tarinaa oli eräänä tavoitteenani selvittää omaa työelämää,mitä on tapahtunut, ja arvioida, onko kaikella tehdyllä työllä ollut mitään vaikutusta,ja miltä kaikki tapahtunut näin jälkikäteen tuntuu. Tarinan otsikko ”Seutusuunnittelun,maakuntien, ja maanmittarien asialla” kertoo tiivistäen, mitkä asiat ovat toimissani olleetkeskeisessä asemassa.Itse olen ollut onnellinen ja tyytyväinen valitsemaani koulutukseen ja asettamaanitavoitteeseen tulla seutusuunnittelijaksi. Tässä pyrkimyksessä onnistuin ja pääsin tekemäänasioita, joita olin halunnut ja joista olin jopa uneksinut. Silloinen maanmittausalanmonipuolinen koulutus on ollut suureksi hyödyksi elämäni eri vaiheissa. Koko työelämänajan minulla on ollut mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä, eikä aika ole tullut pitkäksi.Elämäni kulku Lapin ja Etelä-Pohjanmaan kautta Seutusuunnittelun keskusliiton/Suomen maakuntien liiton ja Suomen Kuntaliiton palvelukseen muodosti hyvän työuran.Valtakunnallisen järjestön johtamisessa ja palveluksessa alan kenttäkokemuksestaoli suuri hyöty. Oppi ymmärtämään maamme erilaisuuden.Olen saanut elää merkittävän vaiheen maamme kehityshistoriassa ja olla mukanavaikuttamassa alueellisen kehityksen suuntaamiseen aluesuunnittelun keinoin tänä aikana.Regionalismin filosofia on toimissani ollut kantava aate. Alueellisuus ja maakuntienmerkitys ja niiden puolesta toimiminen olivat tärkeitä toimintaperiaatteitani. Yhtä laillaoli haastavaa olla vaikuttamassa maamme kunnallishallinnon sopeutumiseen Euroopanunionin jäsenyyteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.Mahdollisuus toimia oman ammattikunnan hyväksi on ollut minulle tärkeää. Merkittävimmätmahdolliset aikaansaannokset liittyvät alan kansainväliseen toimintaan. Saamanitehtävät rikastuttivat elämääni suuresti niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti.Kansainvälisyys ja kansainvälinen kanssakäyminen on ollut läpitunkeva näkökulmaelämässäni. Sen kruunasi oman ammattikuntani maailmanjärjestön FIG:n presidenttiys.Ajatukseni lyhytaikaisesta kansainvälisestä työstä, elämästä vieraassa maassa,ei kuitenkaan toteutunut.Työ on elämässäni ollut varmasti liian keskeisessä asemassa. Siitä kärsi perheelämä,ja oma terveyskään ei kaikkea menoa kestänyt. Luonnolleen ihminen ei vaintahdo voida mitään. Vastapainona ovat sitten olleet tyytyväisyydentunteet silloin, kunon uskonut saaneensa jotain aikaan.Nyt kun terveyttä on taas kolhittu, on tietenkin pakko jo ymmärtää, että rajat alkavattulla vastaan. Aika loppuu. Sen sijaan ei lopu tarve toimia edelleenkin maakuntienja alueellisen suunnittelun, ylipäätään regionalismin puolesta. Uskon vieläkin, että sitäkautta löytyisi paljon uusia keinoja ratkaista maamme kunnallishallinnon ajankohtaisiaongelmia ja edesauttaa maamme alueellisen kehityksen suuntaamista meneillä olevassarakennemuutoksessa. Yhtä lailla on jatkuvasti toimittava oman ammattikunnan puolesta.On tärkeätä olla selvillä alueellisen kehityksen valtavirroista, jotka vaikuttavat myösmaanmittarien tehtäväkenttään. Yhteiskunnan nopea muutos edellyttää ammattikunnanedustajilta omien taitojen ja tietojen jatkuvaa kehittämistä. Vain näin pystytään huolehtimaanmenestyksellisesti nykyisistä tehtävistä ja ottamaan vastuulle kehityksen tarjoamatuudet haasteet.
SISÄLTÖ • 82. vuosikerta • N:o 1 • 2007Juha TalvitieSeutusuunnittelun, maakuntien ja maanmittarien asiallaIrtonumero 25 €. Julkaisua myy <strong>Maanmittaustieteiden</strong> <strong>Seura</strong> ry., Kellosilta 10, 00520 Helsinki.Puhelin: (09) 148 1900. Fax: (09) 148 3580. Sähköposti: toimisto@mil.maanmittari.fi.ISSN 0047-5319
Change language