TIKKAKOSKEN TOHINAT 14.-18.8.! - Palokka-lehti

6 Perjantai 9.8.2013 • Palokka-lehtiPalokka-lehti Facebookissa!LuontekerhgPalhsirkat VirbssaMarkku ja Terttu TossavainenPalokan yläkoulun luontokerholaiset ovat tehneetkerhon yli kolmikymmenvuotisen historiansa aikanasyys- ja kevätretkiä, jotka ovat suuntautuneetpääasiassa lähikohteisiin, mutta joskus myöshieman kauemmaksikin.Ahkeralla lintupönttöjenmyynnillä, kakkujen leipomisellaja Suomen luonnonsuojeluliitonmateriaalimyynnilläsaimme kerättyä sen verran kasaan,että pääsimme tekemääntänä vuonna matkan varsin”eksoottiseen” kohteeseen,Lahemaan kansallispuistoonPohjois- Viroon. Saimme matkakassaammeavustusta Luonto-Liitolta,Opetushallituksenkerhorahastosta sekä Palokanyläkoululta. Retki tehtiin 17.-19.5.2013 välisenäaikana, ja retkelle osallistui 24oppilasta sekä kaksi kerhonvetäjää.Kerholaiset pitivät retkipäiväkirjaa,ja kullakin ryhmälläoli oma aiheensa, johon nekeskittyivät raportoinnissaan.Ohessa kerholaisten retkipäiväkirjoistakoottuja havaintoja.Vierailimme myös Altjan vanhassa kalastajakylässä,jossa testasimme perinteistä kyläkeinua.”Perjantaiaamu kello kuudenaikaan sää oli aurinkoinenja kaikki olivat hyvällä tuulella.Bussimatkamme sujui hyvin jalinturyhmäbongasi useita lajejamatkalla Helsinkiin. Tallinnaansaavuttuamme kävimme ostamassahieman iltapalaa paikallisestamarketista. Ensimmäinenkattohaikara bongattiin pesälläänJägäläjoen lähellä. Kostiveressäpysähdyimme muinaisillepronssikauden haudoille.Jägälajoen putouksilla kauniillaniityllä, teimme ruokammetrangioilla. Yleisimpiä ruokiataisivat olla nuudelit ja pasta.Ruokailun jälkeen etsimmeputouksen alta fossiileja –ja kyllä niitä löytyikin!”Janita ja Aino”Jägälajoelta matkammejatkui Palmsen vanhaan kartanoon,jossa sijaitsee kansallispuistonopastuskekus. Tilasimmeseuraavan päivänruokailun paikallisesta kõrtsistä(majatalo-ravintola). Varsinainenmajapaikkamme sijaitsin. kymmenen kilometrinpäässä Sagadin kartanon retkeilymajassa.Perille saavuttuammetyhjensimme bussin jamietimme nukkumajärjestelyt.Tytöt saivat kaksi kämppääja pojat yhden ison. Illallapelasimme jalkapalloa tytötvastaan pojat ja kirkonrottaa,jonka jälkeen lämmitimmesaunan ja menimme nukkumaanpuoliltaöin.”Janita ja Aino”Sagadin kartanon onomistanut ensin Otto von Risebite,16. ja 17. vuosisadoillavon Bergit ja sen jälkeen vonFockit. V. 1849 aloitti JohanErnest von Fock kartanonkivisen päärakennuksenrakentamisen. Se rakennettiinbarokkityyliin, ollen siihen aikaanyksi harvoista rokokookoristeisistapäärakennuksistaVirossa. Kartanossa huoneillaon tietty järjestys. Kartanonherran ja rouvan huoneet olivateri puolilla taloa.”Karoliina, Vilja ja Maiju”Palmsen kartanon ulkorakennuksensavupiipun päälläpesii kattohaikara. Kattohaikaratuo hyvää onnea talolle,jonka katolle se rakentaa pesänsä– näin uskotaan Virossa.Kattohaikara on 100-110cm pitkä, pitkäjalkainen lintu,jonka siipienväli on 195-215 cm ja painaa 2,3 -4,4, kg.Väriltään se on valkoinen jamusta, nokka ja jalat ovat punaiset.Se elää kosteilla järvienja jokien rannoilla, pelloillaja niityillä, asutuilla seuduilla.Ravintoon kuuluvat pienet nisäkkäät,matelijat, sammakot,kalat, madot ja äyriäiset.”Jenna, Salla ja Elina”Lauantaiaamuna heräsimmehieman ennen kahdeksaaja söimme aamupalankartanon hienossa ravintolassa.Seuraavaksi tutustuimmeluontokoulun toimintaanoppaamme johdolla. Luontokoulussaoli mm. sauvasirkkojaja maailman suurin käpy (2kg). Katselimme mikroskoopeillaerilaisia kasveja. Luontokoulunjälkeen oli kierroskartanon puutarhassa, tutustuminenopettajiemme opastamanaitse Sagadin kartanonpäärakennukseen. Kartanossaoli paljon kauniita, kunnostettujahuoneita ja esineitä.Savupiipuissa oli ullakkollasavustustilat kalalle ja lihalle.Myös hienoja metsästystrofeitasiellä oli. Kartanossa kummitteleeöisin kuollut morsian!”Oskari, Arttu, Tatu,Janita ja Aino”Sagadin metsämuseossaoli paljon täytettyjä eläimiä,mm. villisika, upeita puustaveistettyjä esineitä ja hienojakuvia. Siellä tuoksui glögilleja kuusenkerkälle. Sieltävoi ostaa matkamuistoja. Museokierroksenjälkeen suuntasimmeOandun luontopolulle.Polku oli enimmäkseenpitkospuita. Ilma oli kosteaja painostava. 4 km:n matkaei tuntunut pitkältä, sillä juttelimmepaljon keskenämmeLuontokerholaiset Joellähtmen pronssikautisilla haudoilla.