Sirkka-Liisa Hahmo: pila, pilla ja pilata - Suomalais-Ugrilainen Seura
Sirkka-Liisa Hahmo: pila, pilla ja pilata - Suomalais-Ugrilainen Seura
Sirkka-Liisa Hahmo: pila, pilla ja pilata - Suomalais-Ugrilainen Seura
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong><strong>pila</strong>, <strong>pilla</strong> <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>taSuomen substantiivilla <strong>pila</strong> ’leikinteko, kepponen, <strong>pila</strong>puhe’ on saman asuiset<strong>ja</strong> samanmerkityksiset vastineet kar<strong>ja</strong>lassa <strong>ja</strong> virossa. Suomen verbit <strong>pila</strong>illasekä vanhassa kir<strong>ja</strong>kielessä <strong>ja</strong> murteissa tavattava verbi <strong>pila</strong>ta ’<strong>pila</strong>illa, laskealeikkiä’, ve. <strong>pila</strong>ita, pile̮ ita ’<strong>pila</strong>illa; haukkua, sättiä’ <strong>ja</strong> vi. <strong>pila</strong>ma ’pilkata, ivata’ovat selvästi <strong>pila</strong> ’kepponen jne.’ -sanan johdoksia. Mutta kuuluvatko tähänsanueeseen myös suomen <strong>pila</strong>: (olla) <strong>pila</strong>lla / (mennä) <strong>pila</strong>lle sekä verbi <strong>pila</strong>ta’turmella, tärvellä, vahingoittaa, tehdä käyttö kelvottomaksi, arvottomaksi’ <strong>ja</strong>niiden vastineet muissa itämerensuomalaisissa kielissä? Entä mikä on näidensanojen suhde itämerensuomalaiseen sanaan <strong>pilla</strong> ’tuhotyö’? <strong>Seura</strong>avassa yritänetsiä vastausta näihin kysymyksiin sekä samalla selvittää <strong>pila</strong>-, <strong>pilla</strong>- <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>tasanojenalkuperää 1 .<strong>pila</strong>Setälä (1913a, 328–329) on esittänyt <strong>pila</strong> ’kepponen jne.’ -sanalle germaanisenlaina etymologian <strong>ja</strong> yhdistänyt sen varovaisesti siihen germaaniseen sanueeseen,johon kuuluvat muinais- <strong>ja</strong> keskiyläsaksan, muinais- <strong>ja</strong> keskialasaksanspil ’Scherz, Zeitvertreib, Vergnügen’. Tämä sana on lainattu keskialasaksastaskandinaavisiin kieliin: mr. spil, spel ’huvi, peli’ (Hellquist 1939, 1037); isl. spil(Blöndal Mag nússon 1989, 935); no. spel (Torp 1919, 686); ta. spil (Niel sen 1989,406–407). Setälän selitys, jonka hän itse (Setälä 1913b, 426) varusti germaanistenlainojen luettelossaan kysymysmerkillä, on yleensä hyväksytty; lainauksena<strong>ja</strong>sta on kuitenkin toisistaan poikkeavia tulkinto<strong>ja</strong>. Karsten (1943/44, 384)pitää sitä vanhana germaanisena lainana (germ. *s<strong>pila</strong>-). SKES:n (III 1962, 557–558) mukaan originaali on ehkä germaaninen tai skandinaavinen sanue (germ.*s<strong>pila</strong>-); mahdollinen skandinaavinen alkuperä on tosin varustettu kysymysmerkillä.Mägiste (EEW 1982, 2043–2044) on SKES:n kanssa samoilla linjoilla.SSA (II 1995, 361–362) <strong>ja</strong> Häkkinen (2004, 921–922) pitävät sanaa skandinaavisenalainana. Häkkinen toteaa, että lainaus on ilmeisesti tapahtunut ennenruotsin eriytymistä itsenäiseksi kieleksi. Tämä a<strong>ja</strong>tus on kuitenkin ristiriidassasen tosiasian kanssa, että sana on skandinaavisiin kieliin lainautunut keskiala-1. Tässä artikkelissa olen kiitollisena käyttänyt hyväkseni Osmo Nikkilän (1933–2002) Lexikon derälteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen -teoksen kolmannen osan käsikirjoitukseentekemiä kommentte<strong>ja</strong>.Sanoista kir<strong>ja</strong>kieliin. Juhlakir<strong>ja</strong> Kaisa Häkkiselle 17. marraskuuta 2010.<strong>Suomalais</strong>-Ugrilaisen <strong>Seura</strong>n Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 259.Helsinki 2010. 169–180.
170 <strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>saksasta. Äänneasu <strong>ja</strong> merkitys eivät pal<strong>ja</strong>sta lainautumisen ikää; niiden puolesta<strong>pila</strong> voisi olla yhtä hyvin vanha germaaninen laina kuin nuorempi lainamuinaisruotsista tai alasaksasta. Se, että sana on levinnyt vepsään asti, puhuukuitenkin varhaisen lainautumisen puolesta.<strong>pilla</strong> <strong>ja</strong> <strong>pilla</strong>taSuomen <strong>pilla</strong> ’vahinkoa tai tuhoa aiheuttava teko, paha teko, tihu-, tuhotyö’esiintyy Nykysuomen sanakir<strong>ja</strong>n (NS) mukaan useimmiten monikossa <strong>ja</strong> setunnetaan varsinkin kansanrunoudesta 2 . Murteissa sen levikki on lähinnä itäinen:se esiintyy Laatokan Kar<strong>ja</strong>lassa, Pohjois-Kar<strong>ja</strong>lassa, Inkerissä sekä paikoinmuualla Itä- <strong>ja</strong> Pohjois-Suomessa (SSA). Kir<strong>ja</strong>suomessa sen ensiesiintyminenon Jussilan (1998, 197) mukaan Gananderin sanakir<strong>ja</strong>ssa. Siinä sen asu on tosinpillo ’elak gärning, facinus’ <strong>ja</strong> sen käytöstä mainitaan muun muassa esimerkkiteki pillo<strong>ja</strong> ’gjorde skändel’ (Ganander 1787). Asun pillo tuntevat myös Renvallin<strong>ja</strong> Lönnrotin sanakir<strong>ja</strong>t, <strong>ja</strong> se mainitaan mm. SKES:ssä. Pilla-sanalla onvastineita useimmissa itämeren suomalaisissa kielissä: ink. <strong>pilla</strong> ’<strong>pilla</strong>, paha työ’(IMS); ka. <strong>pilla</strong> ’vahinko, haitta; tappio; paha teko’ (KKS); ly. piл(лu) ’vahinko’(LMS); va. <strong>pilla</strong> ’paha työ, ilkityö’ (VKKMS), piллa ’pahanteko’ (VKMMS) 3 ; vi.pill (gen. <strong>pilla</strong>, -u) ’tuhlaus; vahinko, häviö’ (EEW), <strong>pilla</strong> tegema ’tehdä vahinkoa’(VMS).Useimmissa kielissä on myös verbejä, joita yleensä pidetään <strong>pilla</strong>-sanan johdoksina:sm. murt. <strong>pilla</strong>ta ’tuhlata, hävittää’; Kalevalassa <strong>ja</strong> kansanrunoudessa’turmella, raiskata’ 4 ; ka. <strong>pilla</strong>ta ’vahingoittaa, turmella’ (KKS); ly. piллoida ’tehdävahinkoa’ (LMS); va. <strong>pilla</strong>ta ’maha loksutada, maha a<strong>ja</strong>da, maha <strong>pilla</strong>ta’, <strong>pilla</strong>õlla’<strong>pilla</strong>ta, raisata’ (VKS); vi. <strong>pilla</strong>ma ’kaataa, laskea, pudottaa; hävittää, tuhota;hukata, tuhlata’ (EEW, SKES); li. pi’llə̮ ’verschwenden, zerstreuen’ (LivWb).SKES (III 1962, 562–563) kyseenalaistaa sen, kuuluvatko viron <strong>ja</strong> liivin verbitsuoraan tähän itämeren suomalaiseen sanueeseen; ne voisivat olla erillislaino<strong>ja</strong>keski alasaksasta; SSA (II 1995, 364) pitää tätä jopa ilmeisenä. Myös Raun (1982,122) pitää viron verbiä <strong>pilla</strong>ma <strong>ja</strong> sen liivin vastinetta suorina keskialasaksalaisinalainoina (< kas. spillen ’verschwenden, verbrauchen, verschütten; ausgeben,anwenden’). Mägiste (EEW 1982, 2046–2047) sen si<strong>ja</strong>an on sitä mieltä, että koskakoko itämeren suoma laisella alueella näyttäisi voitavan lähteä asusta <strong>pilla</strong>, ei tällainenerillislaina voine tulla kysymyk seen; alasaksa on hänen mukaansa tosin voinutvaikuttaa viron <strong>ja</strong> liivin sanojen merkityksiin. Kysymys siitä, onko viron pillnuori laina vai onko kysymyksessä jo kantasuomeen lainattu *<strong>pilla</strong>-sanue, vaatisiMägisten mukaan vielä tarkempaa tutkimusta.2. Esim. ”Pakohon pahoista töistä, / Pilloistani piilemähän.” ”Mitä sie pahoa laait,/ Kuta teit pillo<strong>ja</strong>si?”(Kanteletar, ensimmäinen kir<strong>ja</strong> 197: 15–18.)3. Vat<strong>ja</strong>n kielen sanakir<strong>ja</strong>ssa on s.v. <strong>pila</strong> annettu sekä merkitys ’vallatus, koerus’ että ’pahandus’. Näyttääsiltä, että tässä sana-artikkelissa on yhdistetty kaksi eri sanaa: <strong>pila</strong> ’vallattomuus, koiruus’ <strong>ja</strong> <strong>pilla</strong> ’kiusa,pahanteko’. Viimeksi mainitusta on esimerkkinä mm. ühs katti tetši pilloi, sei ülettä da piimää medˊdˊe tõizõzrihez ’üks kass tegi pahandus, sõi koort <strong>ja</strong> piima meie teises toas’ (VKS).4. Esim. ”Tuolla piika <strong>pilla</strong>ttihin, emon tuoma turmeltihin” (Kanteletar, toinen kir<strong>ja</strong> 123: 5–6)
172 <strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>itämerensuomalaista kielistä 6 , on SSA:n mukaan lainaa ruotsista (ru. s<strong>pilla</strong>’kaataa, läikyttää; menettää, tuhlata’) 7 . SSA pitää siis tämän sanan erilläänsm. murt. <strong>pilla</strong>ta ’tuhlata, hävittää’ -sanasta, joka mainitaan <strong>pilla</strong>-substantiivinjohdoksena.Pilla-sanasta SSA (II 1995, 34) toteaa toisaalta, että se on todennäköisestilainaa samasta skandinaavisesta sanueesta kuin <strong>pilla</strong>ta ’sotkea’, mutta näkeesiinä toisaalta ajoitusvaikeuksia, koska <strong>pilla</strong>-sanueen levikki <strong>ja</strong> merkitys viittaisivatvarhaisempaan lainaan. Ongelmana on SSA:n mukaan se, että skandinaavisellataholla on vanhastaan vain verbejä; tässä yhteydessä tavallisesti mainitutru. till spillo, mr. till spille ’hukkaan’ on muodostettu alasaksan tō spilde’id.’ mukaan (ks. myös Hellquist 1939, 1042; Nielsen 1989, 407). Bentlin (2008,242–244) huomauttaa, että tässä asiassa tutkimus on jättänyt huomiotta ruotsissaesiintyvät substantiivit: mr. spil n. fördärv, öde läggelse’, spille n. ’fördärf’(Söderwall) <strong>ja</strong> ru. vanh. s<strong>pilla</strong> ’fördärv l. förödelse l. skada, dels: förlust (särsk.av människoliv), dels om förhållandet att tid förspilles’ (SAOB). Bentlin selittääkinsuomen sanan <strong>pilla</strong> nuorehkoksi lainaksi joko ruotsista (mr. spil) tai alasaksasta(kas. spilde ’Verlust, Ausgaben, Unkosten’); -ld- > -ll- on hänen mukaansasaattanut tapahtua jo keskialasaksassa, vaikka hän ei varmo<strong>ja</strong> todisteita siitäolekaan löytänyt. Suomesta <strong>pilla</strong> olisi Bentlinin mukaan levinnyt inkeriin, kar<strong>ja</strong>laan<strong>ja</strong> lyydiin. Tämä olisi tietysti ihan hyvin mahdollista. Sanan levikki onkuitenkin laajempi. Bentlin ei mainitse, miten selittyy vat<strong>ja</strong>n <strong>pilla</strong>, eikä myöskäänota kantaa siihen, mikä on vi. pill-substantiivin suhde vi. <strong>pilla</strong>ma-verbiin.Germaanisella taholla on koko joukko Setälän mainitsemaan sanueeseenkuuluvia verbejä, esimerkiksi mn. s<strong>pilla</strong> ’beschädigen, verderben, zerstören;schaden; töten’ (Baetke), mr. s<strong>pilla</strong> ’verschwenden, verlieren, zerstören, verderben,kränken, schänden’, isl., no., ru. s<strong>pilla</strong>, mengl. spildan ’vernichten, zerstören’,s<strong>pilla</strong>n ’zerstören, verstüm meln; töten, ver wüsten, ver gießen’ (Holthausen1963, 310), kas. spilden, spillen ’aufbrauchen, anwenden, bes. zu unnützenDingen, verschwenden; neben ab fallen lassen, verschütten, ungenutzt, unangewandtlassen’ (Lübben); ’ausgeben; einbüßen, verlieren; preisgeben, opfern;übermäßig ohne Not verschwenderisch verbrauchen, verbringen, vertun;(Eßwaren, Getränke) verschütten, vergießen, verstreuen; unrechtmäßig verbrauchen,zu eigenem Zweck verwenden’ (Lasch–Borchling). Germaanisten sanojenkeskinäisiä suhteita ei ole täysin selvitetty. Tavallisesti islannin, nor<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> ruotsinverbin s<strong>pilla</strong> kanta germaaniseksi muodoksi on rekonstruoitu *spelþ i <strong>ja</strong>n- >*spilþ i <strong>ja</strong>n- > ksk. *spilþi<strong>ja</strong>n (Hellquist 1939, 1042; de Vries 1962, 535; BlöndalMag nússon 1989, 936; Nielsen 1989, 407; ODEE 1969, 853). Jos <strong>pilla</strong>ta palautuisijohonkin näistä germaanisista tai skandinaavisista asuista, niin sen odotuksenmukainenitämerensuomalainen vartalo olisi *piltaTa-. SKES (III 1962, 562)6. Pillata-artikkelissa on mainittu, että vi. <strong>pilla</strong>ma <strong>ja</strong> li. pilˋlə̮ ovat ilmeisesti erillisiä laino<strong>ja</strong> < kas. spillen.Va. verbejä <strong>pilla</strong>ta ’läiskyttää, kaataa maahan’, <strong>pilla</strong>õlla ’tuhlata, hukata’ SSA ei tunne.7. Näin tulkitsen SSA:n tekstin: ” ... < nr. s<strong>pilla</strong> ’kaataa, läikyttää; menettää, tuhlata’, vanhemmassakielessä myös ’tuhota, tärvellä’, mn. s<strong>pilla</strong>, kas. spillen ’tuhlata, hävittää; tiputtaa, varistaa’, spilden ’tärvellä,tuhlata’, mys. spildan ’tuhota’ (germ. *spelþian)”.
<strong>pila</strong>, <strong>pilla</strong> <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>ta173mainitseekin pari hyvin suppea-alaista verbiä, jotka voisivat olla johdoksia tällaisestavartalosta: piltaantua ’suuttua’ (Pielavesi), ’<strong>pilla</strong>stua’ (Konnin kangas),piltautua (Karttula), pilttiytyä (Liperi) ’suuttua’. Lisäksi SKES:ssä on – ”vert.”-merkinnällä varustettuna – verbi piltata ’leikellä <strong>pila</strong>lle’ (Iitti), ’tuhlata’ (Valkeala).Periaatteessa nämä -lt-yhtymän sisältävät verbit voisivat olla jäänteitäalkuperäisestä asusta, muualla olisi tapahtunut heikon asteen yleistys.Germaanisella sanalla on muinaisenglannissa spildan-asun rinnallamyös asu s<strong>pilla</strong>n (Holthausen 1963, 310), josta on vieläpä paljon runsaamminesiintymis tieto<strong>ja</strong> (Bosworth–Toller 1898, 902). Mengl. s<strong>pilla</strong>n mahdollistaa myöskantagermaanisen rekonstruktion (*spell i <strong>ja</strong>n- >) *spill i <strong>ja</strong>n- (> ksk. *spilli<strong>ja</strong>n),joka sopisi äänteellisesti hyvin <strong>pilla</strong>ta-verbin originaaliksi. Semantiikkakaanei tuota esteitä, sillä itämerensuomen sellaiset merkitykset kuin ’vahingoittaa’,’turmella’ <strong>ja</strong> ’hävittää’, joita tavataan suomessa, kar<strong>ja</strong>lassa, lyydissä <strong>ja</strong> virossa,sopivat hyvin yhteen germaanisen verbin alkuperäismerkityksen ’hävittää, tappaa’kanssa.Itämerensuomalaisilla verbeillä on kuitenkin myös merkityksiä, jotka viittaavatpikemminkin nuorempaan lainaan. Saattaa olla, että kysymyksessä eiolekaan yksi verbi vaan useampia eri-ikäisiä homonyymejä. Vi. <strong>pilla</strong>ma ’kaataa,laskea, pudottaa; hukata, tuhlata’ <strong>ja</strong> li. pilˋlə̮ ’tuhlata; hajoittaa erilleen’ voivathyvinkin olla suoria laino<strong>ja</strong> alasaksasta (kas. spillen ’tiputtaa, varistaa; tuhlata,hävittää’). Jos näin on, niin va. <strong>pilla</strong>ta ’läiskyttää, kaataa maahan’ selittyneeparhaiten virolaislainaksi; siitä on sitten edelleen johdettu <strong>pilla</strong>õlla. Suomenmurteiden (lounaismurteet, Länsi-Uusimaa, paikoin Satakunta <strong>ja</strong> Häme 8 ) <strong>pilla</strong>ta’kaataa päälleen t. maahan, sotkea’ on varmasti joko ruotsalaislaina, kutenSSA (II 1995, 364) olettaa, tai vaihtoehtoisesti laina alasaksasta (Bentlin 2008,243–244); sen originaali on joko ru. s<strong>pilla</strong> ’tuhlata, hävittää; tiputtaa, varistaa’tai kas. spillen ’id.’. Kymenlaaksosta <strong>ja</strong> paikoin kaakkoismurteista tavattu <strong>pilla</strong>ta’tuhlata, hävittää’ puolestaan voisi myös olla erillislaina alasaksasta tai ruotsista.Entä löytyisikö substantiiville <strong>pilla</strong> germaanisia originaale<strong>ja</strong>? Länsigermaanisissakielissä on tähän sopivia sano<strong>ja</strong>: muinaisenglannin maskuliininenspild, spilth ’Zer störung’ voidaan palauttaa kantagermaaniseen asuun *spilþiz< *spelþi-z, keskialasaksan feminiininen spilde ’Verlust, Ausgaben, Unkosten’< kgerm. *spilþijō ? < *spelþ i jō, muinaisruotsin spil n. ’fördärv, öde läggelse’,spille n. ’fördärf’ (Söderwall) <strong>ja</strong> nykyruotsin (vanh.) s<strong>pilla</strong> ’fördärv l. förödelsel. skada, dels: förlust (särsk. av människoliv), dels om förhållandet att tid förspilles’(SAOB) voidaan taas palauttaa asuun ksk. *spilþi<strong>ja</strong> < kgerm. *spilþ i <strong>ja</strong>.Tähän sanueeseen liittyvät jollakin lailla myös skandinaavisten kielten e:llisetmuodot: mn. spell n. ’Vernichtung’ (de Vries 1962, 533); isl. <strong>ja</strong> fä. spell n.’vahinko, menetys, tappio’ (Blöndal Mag nússon 1989, 933).Kaikissa edellä mainituissa kantagermaanisissa <strong>ja</strong> kanta skandinaavisissamuodoissa on *-lþ-, jonka säännönmukainen vastine itämerensuomessa on-lt-; itämerensuomessa siis odottaisi lähinnä muotoa *pilta. Jälkiä tällaisesta8. Tarkat levikkitiedot ks. Bentlin 2008, 242.
174 <strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>näyttäisi olevankin: SKES:n (III 1962, 562) <strong>pilla</strong>-artikkelista löytyvät piltomus,pilttomus ’äkämys, pahantapainen, äkäinen ihminen tai hevonen’, pilttimys’id.’ (Pohjois-Savo), pilttari ’paha, pahankurinen, hur<strong>ja</strong>, villi, vikuri’ (mm.Satakunta <strong>ja</strong> Häme) <strong>ja</strong> piltto ’konna’ 9 . Lönnrot mainitsee sanakir<strong>ja</strong>ssaan mm.pilto (gen. pillon), piltto (gen. pilton), pilttomus ’pahantekijä, roisto’, piltomus’pahantapainen, villi olento’. Porthan on lisännyt Gananderin (1787, 276b) sanakir<strong>ja</strong>ansanan pilttomies ’pahantekijä’, <strong>ja</strong> sen tuntee myös Lönnrotin sanakir<strong>ja</strong>.Saattaa kuitenkin olla niin, että ulkonäkö pettää. Ainakin osittain tässä on luultavastikyse kokonaan eri sanasta. Karsten (1943/44, 389) on tosin yhdistänytpilto, piltto -sanat ksk. verbiin *spilþian (> mr. s<strong>pilla</strong>). SKES (III 1962, 565–566)pitää mahdollisena jo Setälän (1913b, 427) esittämää a<strong>ja</strong>tusta, että piltto voisikuulua sanan pilt(t)ua ’rikollinen, lainsuo<strong>ja</strong>ttomaksi tuomittu’ (< mr. biltogha,biltogher, biltugher ’lainsuo<strong>ja</strong>ttomaksi tuomittu, henkipatto’) yhteyteen, muttavain siinä tapauksessa, ettei se ole ”germ.-peräistä <strong>pilla</strong> sanuetta”. SSA (II 1995,366) sen si<strong>ja</strong>an liittää pilttua ’rikollinen, lainsuo<strong>ja</strong>ton, rauhaton’ -sanaan (< mr.biltogha) samanmerkityksisen yhdyssanan pilt(t)o(s)mies alkuosan pilt(t)o(s)- <strong>ja</strong>pitää piltto, pilttari, pilt(t)omus <strong>ja</strong> pilttimys -sano<strong>ja</strong> tähän yhteyteen kuuluvinamyöhempinä johdoksina. Varmasti ainakin ’rikollista, lainsuo<strong>ja</strong>tonta’ tarkoittavatsanat piltto, pil(t)to-, piltos(mies), pilttari ovat ruotsalaislaino<strong>ja</strong> (< mr. biltoghatai nykyru. biltog 10 ). Periaatteessa on mahdollista, että muissa lt-yhtymänsisältävissä sanoissa tämä -lt- edustaisi <strong>pilla</strong>-sanan alkuperäisintä muotoa *pilta.Mutta se seikka, että tällaisia sano<strong>ja</strong> tunnetaan vain suomesta <strong>ja</strong> siitäkin on vainmuutamia ha<strong>ja</strong>tieto<strong>ja</strong>, heikentää tätä mahdollisuutta.Pilla-substantiivin levikki viittaa siihen, että se olisi suhteellisen vanhalaina. Äänteelliset seikat eivät kuitenkaan vahvista tätä oletusta. Mahdollistalienee kuitenkin se, että -lt- esimerkiksi sanassa pilto edustaisi alkuperäistä asua<strong>ja</strong> että sanassa olisi yleisesti tapahtunut varhain heikon asteen yleistys (*pilδa- >*<strong>pilla</strong>); tätä kehitystä olisi voinut tukea myös verbi <strong>pilla</strong>ta. Toinen vaihtoehto on,että <strong>pilla</strong> – laa<strong>ja</strong>sta levikistään huolimatta – on nuorempi ekspansiivinen lainamuinaisruotsista tai alasaksasta. Näiden lisäksi on olemassa kolmaskin mahdollisuus:<strong>pilla</strong> on <strong>pilla</strong>ta-verbistä syntynyt varhainen takaperoisjohdos, joka onlevinnyt verbin esiintymäalueen ulkopuolellekin.<strong>pila</strong>taMikä sitten on sanojen <strong>pila</strong>: (olla) <strong>pila</strong>lla / (mennä) <strong>pila</strong>lle ~ piloille <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>ta’turmella, tärvellä, vahingoittaa, tehdä käyttö kelvottomaksi, arvottomaksi’suhde edellä käsiteltyihin sanoihin? Suomen adverbeilla <strong>pila</strong>lla / <strong>pila</strong>lle, piloilleon vastineet vain kar<strong>ja</strong>lassa: <strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>h ’<strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>lle’ <strong>ja</strong> lisäksi Pohjois-9. SKES ei yhdistä näitä suoraan <strong>pilla</strong>-sanueeseen, vaan mainitsee ne suluissa merkinnällä ”vert.”.10. Ru. biltog-sanan alkuperä on epäselvä. Monia yrityksiä sen selvittämiseksi on tehty: sen alkuosa onmm. yhdistetty isl. bil ’a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso’ -sanaan. (Hellquist 1939, 71.) Huomattakoon, että samaan bil-sanueeseenyhdistän tässä artikkelissa ims. <strong>pila</strong>ta-verbin.
<strong>pila</strong>, <strong>pilla</strong> <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>ta175Kiestingistä tunnetaan substantiivi <strong>pila</strong> ’vahinko, paha teko’ (KKS). Verbillä<strong>pila</strong>ta, joka tunnetaan koko Suomessa lounaismurteita lukuun ottamatta, onvastineita kaikissa muissa itämeren suomalaisissa kielissä paitsi lyydissä <strong>ja</strong> liivissä:ink. <strong>pila</strong>ᴅa ’<strong>pila</strong>ta, turmella’ (IMS); ka. <strong>pila</strong>ta ’vahingoittaa, turmella,rikkoa’ (KKS); ve. pilotada, piloštada ’turmella’ (SSA, SVJ); va. <strong>pila</strong>ta ’rikkuda,raisata, kahjustada, hukutada; ärä nõiduda’ (VKS); vi. <strong>pila</strong>ma ’Unzuchttreiben, schänden; verschmutzen, verderben’ (Wiedemann). Ganander (1787,704) tuntee verbin <strong>pila</strong>ta paitsi merkityksessä ’tehdä <strong>pila</strong>a, pilkata’ myös merkityksessä’turmella’, mistä hän mainitsee esimerkin wijna sengin mjehen <strong>pila</strong>si;(s.v. <strong>pila</strong>). Hänellä on myös sanonta meni <strong>pila</strong>lle ’fördärfwades, blef odukligt’.Jusleniuksen sanakir<strong>ja</strong>ssa verbi <strong>pila</strong>ta on vain merkityksessä ’pilkata’, muttaPorthan on lisännyt siihen esimerkin Sadet on <strong>pila</strong>nut tien ’fördärfvat’ (Juslenius1745, 276b).Tavallisesti tutkimuksissa lähdetään siitä, että <strong>pila</strong>ta on edellä käsitellyn<strong>pila</strong> ’leikinteko, kepponen, <strong>pila</strong>puhe, pilkka’ -sanan johdos (esim. Hakulinen1979, 290, 361; Häkkinen 2004, 921). Setälä (1913a, 328–329) piti toisaalta mahdollisena,että <strong>pila</strong> adverbeissa <strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>lle <strong>ja</strong> verbi <strong>pila</strong>ta ’turmella jne.’ voisivatkuulua <strong>pila</strong> ’kepponen, pilkka jne.’ -sanueeseen, mutta toisaalta sillä voisijollakin lailla olla yhteys myös <strong>pilla</strong> ’vahinko’ -sanueeseen. Myöhempi tutkimuson varovaisesti hyväksynyt Setälän näkemyksen. SKES:n (III 1962, 557–558)mukaan samantapaista merkityksen kaksi naisuutta ’vahinko, turmio’ ~ ’pilkka,iva’ on esitetty joistakin muistakin kielistä; esimerkkejä tästä tosin ei mainita.Toisaalta SKES esittää, että itämerensuomen sanue voisi olla kahta eri alkuperää:varsinainen originaali olisi germaaninen tai skandinaavinen: vrt. germ.*s<strong>pila</strong>-, mr. spil > spel ’peli, leikki jne.’ Merkityksen ’vahinko, turmio’ olisiaiheuttanut sekaantuminen <strong>pilla</strong>, <strong>pilla</strong>ta -sanueeseen. Samaa mieltä on Häkkinen(2004, 921–922). SSA (II 1995, 362) ei sen si<strong>ja</strong>an pidä kahden sanueensekaantumista todennäköisenä, vaan lähtee siitä, että verbi <strong>pila</strong>ta on varmaankinalun perin samaa sanuetta kuin <strong>pila</strong> ’leikki’; merkitys ’turmella’ olisi SSA:nmukaan voinut kehittyä merkityksestä ’<strong>pila</strong>illa’ seuraavan kehityksen tuloksena:’<strong>pila</strong>illa’ → ’pilkata’ → ’her<strong>ja</strong>ta’ → ’häpäistä’. SSA viittaa siihen, että kaikkiedellä esitetyt merkitykset löytyvät itämerensuomalaisesta <strong>pila</strong> ’leikinteko, <strong>pila</strong>puhe,pilkka’ -substantiivista johdetuilta verbeiltä (sm. murt. [myös Juslenius <strong>ja</strong>Ganander] <strong>pila</strong>ta ’laskea leikkiä, pilkata’, ve. <strong>pila</strong>ita, pile̮ ita ’haukkua, sättiä’, vi.<strong>pila</strong>stama ’haukkua, sättiä’).Osmo Nikkilä 11 on löytänyt itämerensuomen <strong>pila</strong>: <strong>pila</strong>lla jne., <strong>pila</strong>ta ’turmella’-sanueelle kokonaan eri alkuperämahdollisuuden. Skandinaavisissa kielissäon sano<strong>ja</strong>, joiden varhaisempi muoto voisi olla tämän sanueen originaali:mn. bila ’nachgeben; versagen; zögern, sich drücken um; fehlen, mangeln’(Baetke 1993, 51) 12 , ’nachgeben, schlaff werden; fehlschlagen’ (de Vries 1962,36); ru. murt. bela ’fattas, fela, brista; fuska, arbeta illa, bönhasa’ (Rietz 1867,11. Tässä olen käyttänyt hyväkseni Nikkilän tekemiä muistiinpano<strong>ja</strong>.12. Baetke (1993, 51) mainitsee esimerkin margt bilar at e-u ’etw. hat große Mängel, ist schadhaft’.
176 <strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>28a); ru. vanh. bila ’tryta, taga slut’ (SAOB); no. bila ’svikta, slå feil, ikke ståprøva, ikkje duka; vika; (hellst med nekting) skorta, vanta, tryta’ (NO); isl. bila’give away, fail, break down, give out; brake, crack’ (Sigurðsson). Näiden kantagermaaniseksiasuksi voidaan rekonstruoida *bilō(<strong>ja</strong>)n- > ksk. *bilōn. Tätä verbiäpidetään johdoksena substantiivista, jonka <strong>ja</strong>tkajia ovat mm. mn. bil n. ’Aufenthalt;Zeit, Augenblick; schwache Stelle’ (de Vries 1962, 36); ’Zeit, Zeitpunkt’(Baetke), isl. bil n. ’millibil; meiðsli, bilun; tímaskeið, andartak; (vanh.) hik, látá e-u (välimatka; ruumiinvamma; a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso; epäröinti, epätietoisuus, menetys)’(Blöndal Magnùsson 1989, 55), no. bil, bel n. ’mellemrom; slikt stykke (av noko)som er olikt el skil ut frå resten: slikt (veikare) stykke av noko langtøygd (serl.tråd)’ (NO); ru. murt. bil, bel ’kort tid, stund, mellantid’ (Rietz); ta. murt. bil,bæl ’hetki; väliaika’ (Feilberg). Näiden varhaisemmaksi asuksi on rekonstruoitugerm. *bila- (Torp 1919, 23–24) <strong>ja</strong> sen <strong>ja</strong>tka<strong>ja</strong>ksi ksk. *bila. Tämän germaanisensanueen etymologia on tosin vielä osittain selvittämättä.Itämerensuomen <strong>pila</strong>ta vastaa äänteellisesti täysin kgerm. *bilō(<strong>ja</strong>)n- <strong>ja</strong>ksk. *bilōn -verbiä; lainaa on varsinaisesti *<strong>pila</strong>-, joka lainattaessa on saanutitämerensuomen verbijohtimen *-TA-. Lainaverbien mukautuminen supistumaverbeihinon muutoinkin hyvin tavallista. Semantiikkakaan ei tuota vaikeuksia:islannin bila merkitsee muun muassa ’rikkoa’, ruotsin murteiden bila taas’hutiloida, tehdä työ huonosti’, useissa kielissä tällä verbillä on merkitys ’epäonnistua’<strong>ja</strong> ’puuttua’, <strong>ja</strong> kaikissa skandinaavisissa kielissä verbin merkityksetovat jollakin lailla negatiivisia. Lainauksen a<strong>ja</strong>nkohtaa ei äänteellisten seikkojenno<strong>ja</strong>lla voida määritellä. Sanan lähes yleisitämerensuomalainen levikki sensi<strong>ja</strong>an puhuu suhteellisen varhaisen lainautumisen puolesta.Äänteellisesti olisi myös täysin mahdollista, että <strong>pila</strong> adverbeissa sm.<strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>lle <strong>ja</strong> ka. <strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>h olisi erillislaina germ. *bila-substantiivista.Lainautuminen olisi voinut tapahtua jostakin skandinaavisesta tai sitä varhaisemmastakielimuodosta. Myöskään semantiikan puolesta ei kai olisi ylitsepääsemättömiäesteitä: samantapaisia negatiivisia merkityksiä on muininaisnor<strong>ja</strong>ssa<strong>ja</strong> nykynor<strong>ja</strong>ssa ’heikko kohta’, islannissa ’vamma, vaurio’ sekä vanhemmassaislannin kielessä ’epäröinti, epävarmuus; menetys, voimattomuus, heikkous’.Yksinkertaisimmin <strong>pila</strong> adverbeissa <strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>lle voitanee kuitenkin selittäätakaperoisjohdokseksi verbistä <strong>pila</strong>ta.Summa summarumNäyttää siltä, että itämerensuomen <strong>pila</strong> ’<strong>pila</strong>puhe, kepponen jne.’, <strong>pilla</strong>’vahinko’ / <strong>pilla</strong>ta ’vahingoittaa’ sekä <strong>pila</strong>: <strong>pila</strong>lla / <strong>pila</strong>ta ’turmella’ ovat kolmeerillistä sanuetta, joilla jokaisella on oma erillinen laina-alkuperänsä:1. Pila ’kepponen; pilkka’ on laina jostakin germaanisesta kielimuodosta;sanan levikki itämerensuomessa puhuu sen puolesta, että se olisi lainautunut jovarhain (< germ. *s<strong>pila</strong>-).
<strong>pila</strong>, <strong>pilla</strong> <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>ta1772. Itämerensuomen <strong>pilla</strong>ta-sanueessa on eri-ikäisiä <strong>ja</strong> erilähtöisiä laino<strong>ja</strong>:Merkityksessä ’turmella, vahingoittaa’ se on mahdollisesti suhteellisen vanhagermaaninen laina, jonka originaali voisi olla kgerm. *spill i <strong>ja</strong>n- tai ksk. *spilli<strong>ja</strong>n;kgerm. *spilþ i <strong>ja</strong>n- tai ksk. *spilþi<strong>ja</strong>n voi tulla originaalina kysymykseen siinätapauksessa, että se olisi lainautunut itämerensuomeen asussa *piltaTa- (vrt. esim.sm. murt. piltaantua ’suuttua, <strong>pilla</strong>stua’) <strong>ja</strong> että siinä olisi varhain tapahtunut heikonasteen yleistys. Myöhempää lainautumistakaan ei voida kokonaan sulkea pois.Suomen <strong>pilla</strong>ta ’läikyttää, sotkea’ on varmasti nuorehko laina ruotsista tai alasaksasta.Erillislaino<strong>ja</strong> alasaksasta (kas. spillen) lienevät vi. <strong>pilla</strong>ma ’kaataa; tuhlatajne.’ <strong>ja</strong> li. pilˋlə̮ ’tuhlata; hajoittaa erilleen’; va. <strong>pilla</strong>ta ’läiskyttää, kaataa maahan’puolestaan on mahdollisesti laina virosta. Pilla ’paha teko jne.’ voi – jos a<strong>ja</strong>tusheikon asteen yleistyksestä voidaan hyväksyä – olla vanha germaaninen laina(kgerm. *spilþiz / *spilþijō tai *spilþ i <strong>ja</strong> > ksk. *spilþi<strong>ja</strong>), mutta myös myöhem<strong>pila</strong>inautuminen alasaksasta tai muinaisruotsista on mahdollinen. Kolmas mahdollisuuson, että <strong>pilla</strong> on <strong>pilla</strong>ta-verbistä muodostettu takaperoisjohdos.3. Pilata ’turmella, vahingoittaa’ -verbi on germaaninen laina, jonka originaaliksisopii parhaiten sanan levikin perustella kgerm. *bila- tai ksk. *bila;äänteellisesti jokin myöhempikin skandinaavinen kielimuoto olisi mahdollinen.Pila adverbeissa <strong>pila</strong>lla, <strong>pila</strong>lle selittyy helpoimmin <strong>pila</strong>ta-verbistä muodostetuksitakaperoisjohdokseksi.Lyhenteetf. = feminiini; fä. = fäärin kieli; germ. = germaani(nen); ims. = itämerensuomi,itämerensuomalainen; ink. = inkeroinen; isl. = islanti; ka. = kar<strong>ja</strong>la; kas.= keskialasaksa;kgerm. = kantagermaani(nen); ksk. = kantaskandinaavi(nen); li. = liivi;ly. = lyydi; mengl. = muinaisenglanti; mn. = muinaisnor<strong>ja</strong>; mr. = muinaisruotsi;murt. = murteellinen, murteissa; n. = neutri; no. = nor<strong>ja</strong>; nr. = nykyruotsi; ru. =ruotsi; sm. = suomi; ta. = tanska; vanh. = vanhentunut; va. = vat<strong>ja</strong>; ve. = vepsä;vi. = viro.Kir<strong>ja</strong>llisuusBaetke, Walter 1993: Wörterbuch zur altnordischen Prosaliteratur. 5., unveränderteAuflage. Akademie Verlag, Berlin.Bentlin, Mikko 2008: Niederdeutsch-finnische Sprachkontakte. Der lexikalischeEinfluß des Niederdeutschen auf die finnische Sprache währenddes Mittelalters und der frühen Neuzeit. MSFOu 256. Finnisch-UgrischeGesellschaft, Helsinki.Blöndal Mag nússon, Ásgeir 1989: Íslensk orðsif<strong>ja</strong>bók. Orðabók Háskólans, s.l.Bosworth, Joseph – Toller, T. Northcote 1898: An Anglo-Saxon Dictionary.Oxford University Press, Oxford e.a.
178 <strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>EEW 1982 = Mägiste Julius: Estnisches etymologisches Wörterbuch VII. Piirask– raba. Finnisch-Ugrische Gesellschaft, Helsinki.Feilberg, H. F. 1886/93: Bidrag til en ordbog over jyske almuesmål. Første bind.A–H. Universitets-Jubilæets Danske Samfund, Kjøbenhavn.Ganander, Christfried 1787: Nytt finskt lexicon. Alkuperäiskäsikirjoituksesta<strong>ja</strong> sen näköispainoksesta toimittanut <strong>Liisa</strong> Nuutinen. <strong>Suomalais</strong>en Kir<strong>ja</strong>llisuuden<strong>Seura</strong> – Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 1997.Hakulinen, Lauri 1979: Suomen kielen rakenne <strong>ja</strong> kehitys. Neljäs, kor<strong>ja</strong>ttu <strong>ja</strong>lisätty painos. Otava, Helsinki.Hellquist, Elof 1939: Svensk etymologisk ordbok I–II. Gleerups Förlag, Lund.Hofstra, Tette 1985: Ostseefinnisch und Germanisch. Frühe Lehnbeziehungenim nördlichen Ostseeraum im Lichte der Forschung seit 1961. Van Denderen,Groningen.Holthausen, F. 1963: Altenglisches etymologisches Wörterbuch. Zweite, bis aufdas Literaturverzeichnis unveränderte Auflage. Carl Winter, Heidelberg.Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakir<strong>ja</strong>. Werner Söderström,Juva.IMS = Nirvi, R. E. 1971: Inkeroismurteiden sanakir<strong>ja</strong>. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVIII. <strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong> <strong>Seura</strong>, Helsinki.Juslenius, Daniel 1745: <strong>Suomalais</strong>en Sana-Lugun Coetus. Näköispainos. <strong>Suomalais</strong>enKir<strong>ja</strong>llisuuden <strong>Seura</strong>, Helsinki 1968.Jussila, Raimo 1998: Vanhat sanat. Vanhan kir<strong>ja</strong>suomen ensiesiintymiä. <strong>Suomalais</strong>enKir<strong>ja</strong>llisuuden <strong>Seura</strong> <strong>ja</strong> Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki.Kanteletar = Kanteletar elikkä Suomen kansan vanho<strong>ja</strong> laulu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> virsiä. 13.painos. <strong>Suomalais</strong>en Kir<strong>ja</strong>llisuuden <strong>Seura</strong>, Helsinki 1966.Karsten, T. E. 1943/44: Finnar och germaner. Folk- och kulturberöringar fråntre årtusenden. Folkmålsstudier IX–X. Helsingfors.KKS = Kar<strong>ja</strong>lan kielen sanakir<strong>ja</strong>. Neljäs osa O–P. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVI, 4. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisu<strong>ja</strong> 25.<strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong> <strong>Seura</strong> – Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki1993.Lasch, A. – Borchling, C. 1965: Mittelniederdeutsches Handwörterbuch. BandIII. Sechzehnte Lieferung. Karl Wachholtz Verlag, Neumünster.LivWb = Kettunen, Lauri 1938: Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung.Lexica Societatis Fenno-Ugricae V. <strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong> <strong>Seura</strong>, Helsinki.LMS = Kujola, Juho 1944: Lyydiläismurteiden sanakir<strong>ja</strong>. Lexica SocietatisFenno-Ugricae IX. <strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong> <strong>Seura</strong>, Helsinki.Lübben, August 1980: Mittelniederdeutsches Handwörterbuch. WissenschaftlicheBuchgesellschaft, Darmstadt.Lönnrot, Elias 1874–1880, 1886: <strong>Suomalais</strong>-Ruotsalainen Sanakir<strong>ja</strong> I–II. Kallio,A. H. (Hrsg): Lisävihko Elias Lönnrotin <strong>Suomalais</strong>-RuotsalaiseenSanakir<strong>ja</strong>an. Kolmas, manual-menetelmällä jäljennetty painos. WernerSöderström Osakeyhtiö, Porvoo–Helsinki 1958.
<strong>pila</strong>, <strong>pilla</strong> <strong>ja</strong> <strong>pila</strong>ta179Nielsen, Niels Åge 1989: Dansk Etymologisk Ordbog. Ordenes Historie. 4. udgave.Gyldendal, København.NO = Hellevik, Alf (red.): Norsk ordbok. Ordbok over det norske folkemålet ogdet nynorske skriftmålet. Det Norske Samlaget, Oslo 1966.NS = Nykysuomen sanakir<strong>ja</strong> I–IV. Werner Söderström, Porvoo 1951–1961.ODEE = Onions, C. T.: The Oxford Dictionary of English Etymology. At theClarendon Press, Oxford 1969.Raun, Alo 1982: Eesti keele etümoloogiline teatmik. Maar<strong>ja</strong>maa, Rooma–Toronto.Renvall, Gustaf 1826: Suomalainen Sana-Kir<strong>ja</strong>. Lexicon linguae finnicae,cum interpretatione duplici, copiosiore Latina, breviore Germanica. TypisFrenckellianis, Aboa.Rietz, Johan Ernst 1867: Ordbok öfver svenska allmoge-språket. Svenskt dialekt-lexikonI–II. B.A. Cronholm, Malmö e.a.SAOB = Ordbok över svenska språket. Utgiven av Svenska Akademien 1–.Gleerup, Lund 1898 –.Setälä, E. N. 1913a: Beiträge zu den germanischen wörtern im finnischen undostseefinnischen. – Finnisch-Ugrische Forschungen 13, 316–337.— 1913b: Bibliographisches verzeichnis der in der literatur behandelten älterengermanischen bestandteile in den ostseefinnischen sprachen. – Finnisch-UgrischeForschungen 13, 345–475; Anz. 60–64.Sigurðsson, Arngrímur 1970: Icelandic–English Dictionary. Prentasmið<strong>ja</strong>nLeiftur, Reyk<strong>ja</strong>vík.SKES III 1962 = Erkki Itkonen – Aulis J. Joki: Suomen kielen etymologinensanakir<strong>ja</strong> III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,3. <strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong><strong>Seura</strong>, Helsinki.SSA II 1995 = Kulonen, Ulla-Mai<strong>ja</strong> et al.: Suomen sanojen alkuperä. Etymologinensanakir<strong>ja</strong> 2. <strong>Suomalais</strong>en Kir<strong>ja</strong>llisuuden <strong>Seura</strong>n toimituksia 556.Kotimaisten kielten tutkimus keskuksen julkaisu<strong>ja</strong> 62. Kotimaisten kieltentutkimuskeskus <strong>ja</strong> <strong>Suomalais</strong>en Kir<strong>ja</strong>llisuuden <strong>Seura</strong>, Helsinki.SVJ = Zajceva, Mari<strong>ja</strong> – Mullonen, Mari<strong>ja</strong> 1972: Slovar’ vepsskogo <strong>ja</strong>zyka.Nauka, Leningrad.Söderwall, K. F. 1884/1918: Ordbok öfver svenska medeltids-språket. 1–3. BerlingskaBoktryckeri och Stilgjuteri-Aktiebolaget, Lund.Torp, Alf 1919: Nynorsk etymologisk ordbok. Aschehoug & Co., Kristiania.Wiedemann, Ferdinand. 1893: Ehstnisch-deutsches Wörterbuch. Zweite, vermehrteAuflage im Auftrag der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaftenredigiert von Dr. Jacob Hurt. Kaiserliche Akademie der Wissenschaften,St. Petersburg.VKKMS = Vat<strong>ja</strong>n kielen Kukkosin murteen sanakir<strong>ja</strong>: Ainekset kerännyt LauriPosti. Painokuntoon toimittanut Seppo Suhonen Lauri Postin avustamana.Lexica Societatis Fenno-Ugricae XIX. <strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong> <strong>Seura</strong>, Helsinki1980.
180 <strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>VKMMS = Kettunen, Lauri 1986: Vat<strong>ja</strong>n kielen Mahun murteen sanasto. ToimittaneetJarmo Elomaa, Eino Koponen <strong>ja</strong> Leena Silfverberg. Castrenianumintoimitteita 27. Castrenianumin laitokset <strong>ja</strong> <strong>Suomalais</strong>-<strong>Ugrilainen</strong><strong>Seura</strong>, Helsinki.VKS = Adler, Elna – Leppik, Merle 2000: Vad<strong>ja</strong> keele sõnaraamat 4. EestiKeele Instituut, Tallinn.VMS = Pall, Valdek 1989: Väike murdesõnastik II. Valgus, Tallinn.VRIES, JAN DE 1962: Altnordisches etymologisches Wörterbuch. E.J. Brill, Leiden.<strong>Sirkka</strong>-<strong>Liisa</strong> <strong>Hahmo</strong>hahmo[a]uni-greifswald.de
Change language