sofia2015_1

1/2015HELSINGIN KAUPUNGINMUSEON ASIAKASLEHTIHELSINGFORS STADSMUSEUMS KUNDTIDNINGKaupungin soivat muistotHelsinkiläiset ja musiikki näyttelyn aiheenaLasihelmiä ja villakirjailujaSenaatintorin hautojen vaatimaton ylellisyysDu är ditt eget brandÄr brand fortfarande en svordom i museerna?

Sisältö 01 | 201510Arkeologinens arjakuva-albumiHelsinki ennen Helsinkiäkertoo eloisasti1500–1600-lukujen helsinkiläisistä jaVanhankaupungin kaivauksista.Savipiippuja polteltiin Vantaanjoensuulla 1610-luvulta lähtien.Piirros: Jaana Mellanen15 16Vuonna 2015tulee 150 vuottaJean Sibeliuksensyntymästä, minkäkunniaksi Hämeenlinnan, Loviisan,Helsingin, Tuusulan ja Järvenpäänmuseot ovat koonneet säveltäjänvaiheet matkailureitiksi.Kuva: Helsingin kaupunginmuseo /Daniel Nyblin 1900Tarralaputkin otetaanavuksi, kun Uuttakaupunginmuseotasuunnitellaan yhdessäkaupunkilaisten kanssa. Uuden museonrakentumista voi seurata muun muassalukemalla blogia.Kuva: Helsingin kaupunginmuseo /Pirkko Madetoja0406101215161920222324Syksy Pikkulauantai saunan löylyissäKaupungin soivat muistotHelsinki ennen HelsinkiäLasihelmiä ja villakirjailuja hautojen hienouksinaMuseo valokeilassaIlta museossa | Du är ditt eget brandTutkijan työpöydältäUutisiaBrief in EnglishTapahtumakalenteri tammi–elokuu 2015Museot ja näyttelytPÄÄTOIMITTAJA/HUVUDREDAKTÖR: Tiina Merisalo, museonjohtaja | TOIMITUS/REDAKTION tutkija-tiedottaja Jere JäppinenOSOITE PL 4300, 00099 Helsingin kaupunki, puhelin 09 3103 6630 | ADRESS PB 4300, 00099 Helsingfors stad, telefon 09 3103 6630VERKKOSIVUT/NÄTSIDOR www.helsinginkaupunginmuseo.fi / www.helsingforsstadsmuseum.fi | SÄHKÖPOSTI/E-POST kaupunginmuseo@hel.fiTAITTO / LAYOUT Lagarto | KIRJAPAINO/TRYCK Erweko Painotuote Oy | ISSN-L 1457-9049, ISSN 1457-9049 (painettu), ISSN 1798-8764 (verkkolehti)Seuraava lehti ilmestyy elokuussa 2015. Följande nummer utkommer i augusti 2015.Kansi Musiikkia!-näyttely kertoo helsinkiläisistä harrastajista ja musiikinystävistä.Nuori harmonikansoittaja perheineen vuonna 1953. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Väinö Kannisto

PääkirjoitusKiitos kannustaaMarraskuun lopussa päättynyt Rasvaletti-näyttelyylsi museon uuteen kävijäennätykseen: vuodenaikana näyttelyssä vieraili yli 100 000 ihmistä. Suosionsalaisuutta on pohdittu museossa. 1950-luku kuuluuvastikään eläkkeelle ehtineiden suurten ikäluokkienkokemuspiiriin, joten innokkaita muistelijoita kävirunsaasti, mutta nuorempiakin populaarikulttuurinmytologisoima 50-luku kiehtoi.Vanhoista valokuvista nauttiminen ei vaadi paljonpohjatietoja tai taiteentuntemusta, ja valokuva välittäätietoa nopeasti ja elämyksellisesti ilman pitkien tekstienlukemista. Tunnistettavat paikat ja ilmiöt toivat näyttelynlähelle katsojaa.Ilahduttavinta oli nähdä, miten kävijät jakoivat ajatuksiaanjopa ventovieraiden kanssa. Näyttelysalit täyttyivätpuheensorinasta, muisteluksista ja naurunpyrskähdyksistä.Ilo, jaetut elämykset ja tyytyväiset asiakkaat kantoivatRasvaletin kävijäennätykseen.Meillä on museotyössä vielä paljon opittavaa ja kehitettävää,mutta jotain olemme siis jo tehneet oikein. Viimesyksynä kaupunginmuseo sai Historiska Föreningeninmyöntämän Gösta Mickwitz -palkinnon. Perustelujenmukaan olemme onnistuneet jakamaan tietoa Helsinginhistoriasta monipuolisella ja kekseliäällä tavalla. Museonpalvelut, näyttelyt ja kokoelmat ovat helposti yleisönsaatavilla. Kiitosta tuli myös kokoelmien näkyvyydenja saavutettavuuden lisäämisestä sekä painetuin ettäsähköisin julkaisuin.Kaupunginmuseon panostusta museopedagogiaanpidettiin Suomessa esikuvallisena. Innostavaa oli myöskuulla, että ”museosta ja sen henkilökunnasta välittyykutsuva avoimuus niin kaupunkilaisia kuin kaupungissavieraileviakin kohtaan”. Se tuntui hyvältä, koska juuri seneteen teemme työtä päivittäin.Haluamme rakentaa erottuvaa, helposti lähestyttävääja tunteita herättävää kaupunginmuseota. Kiitoskaikille teille asiakkaillemme, jotkakannustatte palautteellannemeitä jatkamaan tällätiellä!Tiina MerisalomuseonjohtajaEtt tack uppmuntrarUtställningen Brylcreem som stängdes i slutet avnovember blev ett nytt publikrekord för museet:under året besökte över 100 000 personer utställningen.I museet har man funderat över varför den blev så populär.1950-talet är ett årtionde som är välbekant för de storaåldersgrupper som nu uppnått pensionsåldern, vilketbetyder att det fanns rikligt med besökare som minnsden tiden, men även yngre fascinerades av ett 50-tal somhar mytologiserats i populärkulturen.Det kräver inte mycket bakgrundsinformation ellerkonstkännedom för att njuta av gamla foton och ettfotografi förmedlar snabbt och upplevelserikt informationutan att man behöver läsa långa texter. Platser ochfenomen som man kände igen förde utställningen närabesökaren.Det roligaste var att se hur besökarna delade sinatankar med till och med helt främmande människor.Utställningslokalerna fylldes av sorl, minnesbilder ochmänniskor som brast ut i skratt. Glädje, delade upplevelseroch nöjda kunder bidrog till att Brylcreem uppnåddepublikrekord.Det finns ännu mycket inom museiarbetet som vi måstelära oss och utveckla, men något har vi åtminstone gjorträtt. Förra hösten fick stadsmuseetGösta Mickwitz-priset sombeviljas av Historiska Föreningen.Enligt motiveringarna har vi lyckats förmedlainformation om Helsingfors historia påett mångsidigt och fyndigt sätt. Museets tjänster,utställningarna och samlingarna är lättillgängliga förpubliken. Vi fick även tack för samlingarnas synlighetoch ökad tillgänglighet via både tryckta och elektroniskapublikationer.Man ansåg även att stadsmuseets satsning på museipedagogikär föredömlig i Finland. Det var även uppmuntrandeatt höra att ”museet och de anställda utstrålaren inbjudande öppenhet, både mot stadsbor som motbesökare i staden”. Det kändes bra eftersom det är någotvi arbetar för varje dag.Vi vill bygga upp ett stadsmuseum som skiljer sig frånmängden, är lättillgängligt och väcker känslor. Tack tillalla besökare som med er respons uppmuntrade oss attfortsätta på samma väg!Tiina MerisalomuseidirektörSofia 1/2015 3

Helsingin kaupunginmuseo / Juho NurmiUudenlaistamuseotyötä:absurdia provoaosallisuudentwistillä!SYKSYPikkulauantai saunanLÖYLYISSÄTeksti: Sauli Seppälä, museolehtoriElokuun 2014 lopussa polkaistiin Helsingin kaupunginmuseossakäyntiin kokeilu, jossa kahdentoistavapaaehtoisen kaupunkilaisen tehtävänä oli suunnitellamuseon valokuvakokoelmia apuna käyttäen tunteitaherättävä kokonaisuus. Näyttelyprojektista saatuja kokemuksiahyödynnetään tulevan Uuden kaupunginmuseonsuunnittelussa. Suunnitteluryhmän rekrytoinninkohteeksi valittiin yksi Uuden kaupunginmuseon tähtiasiakasryhmistä:urbaani, ennakkoluuloton ja aktiivinenaikuinen.Museo ryhmätyön mahdollistajanaTyöryhmään ilmoittautui yli 60 vapaaehtoista, joista tusinapääsi tähän ensikokeiluun. Suunnitteluun varattiinkaksi tuntia viikossa syyskuun puolivälistä marraskuunloppuun. Tämän jälkeen työryhmä teki lopulliset päätöksetkeinoista, ratkaisuista ja vaihtoehdoista. Pikaisettapaamiset ja projektin tiukka aikataulu vaativat sitoutumistakaikilta osapuolilta.Asiakkaiden osallistamisen lähtökohtina ovat heidäntarpeensa, päämääränsä ja ideansa. Uudenlaisia museopalveluitaon helpompi kehittää, kun niiden käyttäjätovat alusta asti mukana. Museon henkilökunnan tehtävänäon olla ryhmän tukena, mutta ohjat ovat tiukastiryhmäläisten käsissä. Osallistava näyttelyprojekti vaatiitoisenlaista ajattelua, osaamista ja asiantuntijuutta.Tässä tapauksessa museon tavoitteena on löytääkeinoja ryhmäläisten suunnittelutyön helpottamiseksi.Kokonaisuutena tarkastellaan sitä, miten ihmiset työskentelevätyhdessä. Museon henkilökunnalta vaaditaan4Sofia 1/2015

Mitä syntyy, kunvapaaehtoiset kaupunkilaisetkutsutaan suunnittelemaanmuseonäyttely?nyt erityisesti ryhmätyötaitoja ja irrottautumista perinteisestäasiantuntijaroolista.Tavoitteenakokonaisvaltainen tunneMuseoammattilaisten tehtävänä on luoda turvallinenympäristö avoimelle ideoinnille ja varmistaa yhteisymmärrykseentähtäävän päätöksenteon joustavuus.Matkan varrella on keksittävä keinot erilaisten näkökantojenyhteensovittamiseksi kohti lopputulosta ja tavoitteita.Lisäksi on varmistettava tulosten tallentaminen jalopulta tiedon jakaminen eteenpäin.Pikkulauantaisaunaksi itsensä ristinyt ryhmä osoittautuialusta asti energiseksi, iloiseksi ja keskustelevaksi– mikä on loistava lähtökohta suunnittelulle. Työryhmäläisistälöytyy monipuolista ammattitaitoa ja osaamista,on diplomi-insinööriä, graafikkoa, opettajaaja logistiikka-alan ammattilaista. Ammatillisistataustoista voi olla hyötyä, mutta kaikkia yhdistäätunne olla mukana tekemässä jotain uutta, erilaistaja vaikuttavaa.Suunnittelun tavoitteeksi asetettiin tunne, eisiis mitään erityistä teemaa. Mikä on se tunnetila,joka katsojalle, asiakkaalle, halutaan välittää?Tunteen kartoitus alkoi työryhmäläistenomista tärkeistä kuvista sekä niihin liittyvistätarinoista. Myöhemmin omia tarinoitatyöstettiin lisää ja pohdittiin, mikä tunneasiakaskohderyhmälle halutaan välittäätarinoiden tai henkilöiden kautta.Absurdia provoa osallisuudentwistillä!Helsingin kaupunginmuseo / Satu SaviaTästä rykelmästäseuloutuivatLyhtysalin näyttelyntunteet.Pikkulauantaisauna päätti näyttelynsisällön tunteeksi ”absurdi-provon”ja toivoi, että kohdeyleisö saisi näyttelystämukaansa osallisuuden tunteen.Seuraavana tehtävänä oli etsiäkaupunginmuseon kokoelmistatarinoille ja tunteille kuvallinenulottuvuus. Tärkeää on ollut löytääne keinot ja ratkaisut, joistaasiakkaan näyttelykokemuskoostuisi käytännössä.Osallistujat ovat pitäneet tämänkaltaistayhdessä tekemistä hyvänä ideana. Päällimmäiseksi onnoussut esiin mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen,mitä ja minkälaista toimintaa Helsingissä tapahtuu taitehdään. Museolaisille tämä on avannut aivan uudenlaisianäkökulmia omaan työhön.#fläsäriLyhtysali, Helsingin kaupunginmuseo, Sofiankatu 4Auki 23.1.–30.4.2015 ma–pe klo 9–17, to klo 9–19,la–su klo 11–17. Vapaa pääsy.Sofia 1/2015 5

Kuuntelekappelin holvienkaikuja,salongin sulosointujaja bändikellarinjytkettä!Helsingin kaupunginmuseo / Ivan TimiriasewKaupunginsoivat muistot Teksti:Musiikkia!-näyttelyssä musiikin harrastajat ja kuuntelijatpääsevät kerrankin etualalle. Espan lavalla soittaa AlekseiApostolin johtama Helsingin torvisoittokunta vuonna 1914.Jere Jäppinen, tutkijaHakasalmen huvilan uudessaMusiikkia!-näyttelyssä soitto, laulu ja tanssiherättävät muistoja ja avaavat korvat Helsinginmoniääniselle sävelmaailmalle ennen ja nyt.Miten on ylipäätään mahdollista kertoa musiikistamuseossa? Miten luoda näyttely pian hiipuvistasävelistä, hetken värähtelevistä kielistä, keveästi ohi liitävistäaskelista? Miten kuvata esinein ja kuvin musiikinihmisissä paisuttamia tunteita ja kohottamia mieliä,nautintoa ja huumaa?Musiikkimuseosta tullee useimmille mieleen kokoelmavanhoja soittimia, tuttuja ja eksoottisempiakin,vitriiniin aseteltuina, koristeellisina mutta mykkinä.Uudenaikaisissa musiikkimuseoissa vitriinien kupeessaon ääninäytteitä ja kenties kokeiltavia soittimia, ehkäpätietoa äänen fysikaalisista ominaisuuksista, mutta siltimusiikki pelkistyy esineiksi ja soittavat, laulavat ja kuuntelevatihmiset ovat sivuroolissa.Lukuisat musiikkimuseot on omistettu kuuluisallesäveltäjälle tai muusikolle. Enemmän tai vähemmänaidosti sisustetuissa huoneissa voi eläytyä hänen elämäänsä,uraansa ja taiteeseensa monenlaisen irtaimiston,kuvien ja nuottien avulla, usein taustamusiikin kera.Onpa joidenkin musiikinlajien tähdille pystytetty kunniagallerioita,joihin on koottu muistoesineitä pyhäinjäännöstentapaan. Näissä museoissa musiikki tiivistyyhenkilönpalvonnaksi, jonka varjoon sankarin synnyttänytaika ja yhteisö jäävät.Sibelius150-juhlavuoden 2015 lähestyessä Helsinginkaupunginmuseo tarttui viitisen vuotta sitten haasteeseenyrittää kertoa musiikinhistoriasta aivan uudellatavalla. Musiikkia! Kaupungin soivat muistot -nimen saaneessanäyttelyssä keskiöön päätettiin nostaa tavallisetihmiset, musiikin harrastajat ja kuuntelijat, ja tarkastellamusiikin moninaisia rooleja helsinkiläisten elämässäkautta aikain.6Sofia 1/2015

Musiikinhistoriaa toisinMusiikinhistoriankirjoitus on ollut muita historian alojajähmeämpi uudistumaan ja omaksumaan nykyaikaisianäkökulmia. Vasta viime vuosikymmeninä on kyseenalaistettu1900-luvun alkupuolella kansallisromantiikanhengessä luotu Suomen musiikin suuri menestystarina,jota on hallinnut Sibeliuksen monumentaalinen hahmoluoden varjon niin vanhempien kuin uudempienkinaikojen ylle.Uusi tutkimus on monipuolistanut kuvaa Suomenmusiikin vaiheista rikkaammaksi ja sävykkäämmäksi.Kun on luovuttu eri musiikinlajeja arvottavista ennakkoasenteista,erilaisten musiikkien runsaus on noussut esiinja käsitys musiikkielämän ja -kulttuurin kokonaisuudestaon muuttunut todenmukaisemmaksi. Musiikki on alettunähdä kiinteämmin osana historiaa, aikansa yhteiskuntaaja aatemaailmaa.Uuden musiikinhistorian näkökulmat ovat innoittaneetmyös Musiikkia!-näyttelyn tekijöitä ja tarjonneet lähtökohdanuudenlaiselle museokerronnalle. Näyttelyssäon esimerkiksi luovuttu klassisen ja populaarimusiikinerottelusta, joka yhä jakaa musiikinhistoriankirjoitusta.Jyrkät, jäykin asentein muuratut rajat musiikinlajienvälillä ovat kuitenkin historiallisesti katsoen nuori,1900-luvulla syntynyt ilmiö. Musiikkiyleisön kannaltalajirajat ovat osin näennäisiä, sillä ani harva kuunteleevain yhdenlaista musiikkia.Suomalaiskansallinen näkökulma on leimannutetenkin klassisen musiikin historiaa, ja kaikkea on tarkasteltu”vuoden 1892 tirkistysreiästä” eli suomalaisenmusiikin on katsottu alkaneen vasta Sibeliuksen Kullervonensiesityksestä. Kulttuurille, erityisesti musiikille, ominainenkansainvälisyys, monikielisyys ja jatkuva vuorovaikutusulkomaiden kanssa on jätetty pimentoon kansallisensankaritarinan kirkastamiseksi.Kaikilla lienee musiikkimuistoja,mutta kaikki niistä eivät ehkäole miellyttäviä. Kansakoulunmusiikkitunteja ja etenkinlaulukokeita moni muistaayhä puistatuksin. Kuvassaopiskellaan teoriaa vuonna 1952.Helsingin kaupunginmuseoP394Piirros Tampereen teknillinen yliopisto /Mikko Kylliäinen ja Henry NiemiOdeon©1985-2013 Licensed to: Tampereen University of Technology, Finland Restricted version - research and teaching only!Vuonna 1889 Ateneumin naapuriin valmistui Palokunnantalo,jonka juhlasali oli suosittu konserttitila 1800–1900- lukujenvaihteessa. Monia muutoksia kokenut rakennus purettiin1969. Arkkitehtipiirustusten pohjalta on rekonstruoitu salinhuoneakustinen malli ja äänen eteneminen orkesterikorokkeeltakuuntelupisteisiin. Musiikkia!-näyttelyssä voi kokea, miltämusiikki kuulosti Palokunnantalon salissa.SourSurfReflPathTimeTeoksesta Victor Pettersson: Helsingin Vapaaehtoinen Palokunta 1864–1914Sofia 1/2015 7

Vierailesoitinverstaassa,jännitä laulukokeessa,opettele menuettiaja kurkista viisufaninkaappiin!Tunnettujen sävelten sankareiden sijaan Musiikkia!-näyttelyssä nostetaan esiin musiikkikokemuksia, jotkamahdollisimman moni voi jakaa ja joita viime aikoinaon alettu tutkia. Koululaulut koskettavat lähes jokaista,tuhannet lapset ovat käyneet soittotunneilla, kasettinauhurioli useille portti musiikin maailmaan, konserttikäytöson askarruttanut yhtä jos toistakin ja fanimuistojalienee lukematon määrä.Menneisyyttä vasten tarkastellen moni tuttu ilmiö saaselityksen tai avautuu uudessa valossa herättäen kysymyksiäja oivalluksia. Miksi musiikkia pitäisi kuunnellahiljaa? Onko vielä lauluja, jotka yhdistävät suomalaisia?Mitä musiikkimaku loppujen lopuksi kertoo ihmisestä?Onko uskonto nykyään elävintä musiikissa? Onko rockrouheampaa, jos sitä treenaa kellarissa?Nostalgiaa ja nykypäivääMuseonäyttelyssä on kysymys ennen kaikkea näkemisestä,joten myös Musiikkia!-näyttelyyn koottu runsaastinähtävää, joka antaa musiikille muodon ja saa muistotliikkeelle. Luonnollisesti esille tulee soittimia taffelistalankkukitaraan, mutta myös komeita vanhoja radioita,muusikoiden esiintymispukuja, levyjä, nuotteja ja jopakauan sitten lopettaneiden musiikkiliikkeiden muovikasseja.Esineet rakentavat mielikuvan niin kodin musiikkiteknologianvaiheista kuin eri aatesuuntien lauluistakin.Muutamat esineet hehkuvat erityistä lumousta:Fredrik Paciukselle kuulunut muhkea paperiteatterivie 1800-luvun romantiikan maailmaan, tuhansistapaljeteista säihkyvä charleston-mekko herättää jazzkaudenhenkiin ja Lepakon graffitien peittämä oviavautuu entisten nuorten muistoihin. Näyttelyssä voimyös kurkistaa Euroviisu- ja Hurriganes-keräilijöidenfaniaarrekaappeihin.Nostalgisten esineiden ja mustavalkokuvien rinnallehaluttiin vahvasti esille tämän päivän Helsinginvireä ja moni-ilmeinen musiikkikulttuuri.Tätä varten näyttelyn monivuotisiinvalmisteluihin liittyi useita laajojadokumentointi- ja keruuhankkeita.Musiikkifanien tapoja tallennettiinsinfoniakonsertissa,jazzklubilla, viisuvalvojaisissa,Tuska- ja Flow-festivaaleilla.Malmilla tutustuttiinmusiikkiopiston musisoiviinlapsiin vauvamuskarista rumpaliteiniin.Kuoroilta kerättiinryhmäkuvia ja rintamerkkejä.Yleisö sai osallistua sekä ihanimpienja kamalimpien musiikkimuistojen ettäsoittotuntimuistojen keruuseen.Näyttelyn valmistelu on sisältänyt paljon yhteistyötätutkijoiden kanssa. Teoston ja Suomen Jazz & Pop Arkistonkanssa tehtiin kyselytutkimus ja dokumentointihankeHelsingin treenikämpistä ennen ja nyt. Tampereenteknillisen yliopiston kanssa toteutettiin ainutlaatuinentutkimus, jossa mallinnettiin arkkitehtuuripiirustustenja kuvien avulla kadonneiden 1800-luvun Helsinginkonserttisalien akustiikka. Itse näyttelyssä kootaanmusiikkimakutestillä aineistoa Helsingin kaupungintietokeskuksen käyttöön.Laaja asiantuntijajoukko osallistui myös näyttelyynliittyvän artikkelikokoelman kirjoittamiseen. Siinäkinsaavat pääroolin musiikinhistorian marginaaliin jääneethelsinkiläiset musiikinystävät, kuuntelijat ja harrastajat.Kautta kirjan kuuluu musiikin koskettamien ihmisten,aikuisten ja lasten, oma ääni.Laula ja tanssi museossaMusiikkia!-näyttelyn jokainen huone muodostaa visuaalisestiomaleimaisen kokonaisuuden, ja matka niidenhalki on värikäs yllätysten sarja. Nykyaikaisessa museossakävijä voi kuitenkin halutessaan tehdä paljon muutakinkuin katsella. Musiikkia on totta kai paljon kuultavissaeri puolilla näyttelyä, mutta itsensä voi asettaa alttiiksimuillekin elämyksille. Musiikkiaihe tarjoaa tähän runsaastimahdollisuuksia.Jo museovierailun aluksi voi kokeilla rajojaan musiikkimakutestillä.Kohta vastaan tulee vanhanajan luokkahuone,jossa pääsee eläytymään koulun laulukokeidenmielipiteitä jakaviin muistoihin, tällä kertaa omassarauhassa laulupelin ääressä. Yhteistyössä Sibelius-Akatemian ja Metropolian kanssa tehdyssä pelissä voikoetella kykyjään kymmenen ikimuistoisen eri aikojenkoululaulun kanssa.Lopuksi voi heittäytyä tanssin pyörteisiin. Historiallisentanssikoulun ohjelmassa on muotitansseja1500-luvun galliardista 1990-luvun hiphopiin, joidenperusaskelia saa opetella mielin määrin. Kärsivällisetvideo-opettajat näyttävät mallia mutta väläyttävät myöstaitoja, jotka voi saavuttaa ahkeralla harjoittelulla.Lisää elämyksiä tarjoavat näyttelyn tapahtumat, joissaehditään jo kevään 2015 mittaan muun muassa joratakristallikruunun alla historiallisessa diskossa, laulaa yhdessämaakuntalauluja ja euroviisuja sekä seikkailla kokoperheen voimin soivassa kaupungissa. Kaupunginmuseotarjoaa näyttelyn aikana helsinkiläisille musiikinharrastajillemahdollisuuden konsertoida huvilan salissa japuutarhaterassilla.Musiikkia!-näyttely tarjoaa Sibelius150-juhlavuodenohjelmarunsauden keskellä virkistävän muistutuksenmusiikin moninaisuudesta Helsingissä, rennon ja iloisenretken musiikin eilisestä tähän päivään. Eikä juhlavuodensankaria ole suinkaan unohdettu: kuinkahan monitarkkanäköinen kävijä mahtaa löytää kaikki ne kohdat,joissa Sibelius näyttelyssä luuraa?8Sofia 1/2015

Helsingin kaupunginmuseo / Ira LaunialaMusiikin monimuotoisuuttaHelsingissä vuonna 2013:vauvamuskarissa on meneilläänkaikuleikki, euroviisufanitkannustavat Suomea finaalissa jaObi Phrase & the Cross CulturesBand treenaa.Helsingin kaupunginmuseo / Kari HakliHelsingin kaupunginmuseo / Sakari KiuruMusiikkia! Kaupungin soivat muistotHakasalmen huvila, Mannerheimintie 13bAuki 11.3.2015 alkaen ti–su klo 11–17, to klo 11–19.Vapaa pääsy.Sofia 1/2015 9

Sarjakuva-arkeologi Jaana Mellanenkohtaa äksyn porvari Quirinus Grotin.Teksti: Jere Jäppinen, tutkijaArkeologinensarjakuva-albumijohdattaa eloisasti1500–1600-lukujenHelsinkiin.Helsinki ennenHelsinkiäVanhakaupunki on monille tuttu viheralueena ja ulkoilumaastona,mutta millaista siellä oli, kun kokoHelsingin kaupunki sijaitsi vuosina 1550–1640 Vantaanjoensuulla? Paikan päällä sitä on vaikea hahmottaa, silläheinikko, puut ja pensaat peittävät kaupungin jäänteetkirkon kivijalkaa lukuun ottamatta. Muutama opastaulutarjoaa hiukan tietoa, mutta muuten Vanhankaupunginvärikäs historia ja siellä asuneiden helsinkiläisten elämäjäävät hämäriksi.Vanhankaupungin saloja on tutkittu arkeologisinkaivauksin 1930-luvulla ja perusteellisemmin 1990-luvulla.Valtavan laajan löytöaineiston käsittely ja tutkimusjatkuvat edelleen, ja uutta tietoa on karttunut runsaasti,joskin varsin vaikeatajuisessa tieteellisessä muodossa.Nyt tilanne paranee ratkaisevasti, kun kaupunginmuseojulkaisee tuoreisiin tutkimustuloksiin pohjautuvan esityksenVanhasta Helsingistä harvinaisen mukaansatempaavassamuodossa – sarjakuva-albumina.Sarjakuva-arkeologi kaivaa ja piirtääHelsingin kaupunginmuseon tutkijalla Jaana Mellasellaon pitkä kokemus kaupunkiarkeologin työstä Helsingissä,niin keskustassa kuin Vanhassakaupungissakin.Kaivauksilla hänen tehtäviinsä kuului usein karttojenja löytöjen piirtäminen, joka alkoi kiinnostaa häntä laajemminkinkerronnan välineenä. Sarjakuvainnostus johtilopulta sarjakuvapiirtäjän koulutuksen hankkimiseen,joten Mellanen lienee yksi maailman harvoista muodollisestipätevistä sarjakuva-arkeologeista.Helsingin kaupunkiarkeologia tuli Jaana Mellasensarjakuvien aiheeksi, kun työtoveri suostutteli vuonna2001 hänet piirtämään arkeologista sarjakuvaa vastaperustettuunSofia-asiakaslehteen. Suosittuja sarjakuviakarttui lehti lehdeltä lopulta niin paljon, että heräsi ajatuskokonaisen albumin julkaisemisesta. Tämä toteutuivuonna 2007, jolloin Helsinki Helsingin alla ilmestyi.Ainutlaatuinen arkeologinen sarjakuva-albumi saipaljon huomiota mediassa ja palkintojakin, ylsi toiseenpainokseen ja julkaistiin myös englanniksi. Albuminmolempia kieliversioita on edelleen saatavilla kaupunginmuseonMuseokaupasta, Sofiankatu 4.Helsinki Helsingin alla -albumin menestys osoittisarjakuvan mahdollisuudet arkeologisen tiedon välittäjänä.Arkeologiset tutkimukset ovat usein maallikolleraskaslukuisia ja vaikeatajuisia, koska tieteenalaan kuuluumoninaisten luonnontieteellisten menetelmien jatermien lisäksi taipumus perinpohjaisen pikkutarkkaanilmaisuun. Valokuvistakin kaivausten ja löytöjen hahmottaminenon tottumattomalle vaikeaa, eikä historia heräähenkiin lukijan mielessä.Jaana Mellanen onnistuu sarjakuvissaan esittämäänsekä menneisyyden että arkeologien työn havainnollisestija eloisasti, huumoria unohtamatta. Piirroksissa vuosisatojentakaiset helsinkiläiset nähdään askareissaan, käyttämässäesineitä, joiden sirpaleita kaivajat kuoputtavatesiin sateessa ja paisteessa. Kuvien kekseliäät yksityiskohdattarjoavat löytämisen iloa useammalla lukukerralla.Albumissa sarjakuvat saavat vielä tukea runsain valokuvin10Sofia 1/2015

kuvitetuista tietosivuista, jotka kytkevät piirretyt kuvattodellisiin löytöihin ja aitoihin aikakauden kuviin.Uusi albumi vie VanhaankaupunkiinHelsinki Helsingin alla -albumi keskittyi kaupunginnykyisen keskustan alueella tehtyihin kaivauksiin jalöytöihin 1650-luvulta 1850-luvulle. Vanhankaupunginhuomattavasti laajemmat kaivaukset ja löydöt jätettiinnäet suosiolla seuraavaan albumiin, joka nyt viimein onvalmistunut. Jatko-osa on saanut loogisesti nimekseenHelsinki ennen Helsinkiä.Tässä albumissa matkustetaan paljon edellistä kauemmasajassa, vuonna 1550 Vantaanjoen suulle perustettuunHelsinkiin, joka siirrettiin sieltä vuonna 1640 Vironniemelle,nykyisen Senaatintorin ympäristöön. Itse asiassatarina alkaa vieläkin kauempaa, sillä arkeologit ovatlöytäneet Vanhastakaupungista myös paikalla sijainneenkeskiaikaisen Koskelan kylän jäänteitä.Helsinki ennen Helsinkiä -albumi tutustuttaa värikkääseenjoukkoon historiallisista lähteistä tunnettujahelsinkiläisiä: kaupungin perustamistöitä valvonut voutiErik Spåre ärhentelee Koskelan talonpojille, mahtavakauppias Hans van Sanden muistelee kirkon nurkilla,pormestari Casper Reijer jännittää kuningas Kustaa IIAadolfin vierailua ja äksy porvari Quirinus Grot vie kävelylleviimeisiä aikojaan elävässä Vanhassa Helsingissä.Yhtä värikkäitä tarinoita kertoo tavara, jota helsinkiläisetovat jättäneet arkeologien löydettäväksi. Runsaathienojen saviastioiden ja juomalasien sirpaleet ovatmuistoja komeista pidoista ja juomingeista kapakoissa.Monenlaista on tippunut maahan lattiahirsien raoista:kolikoita, nappeja, neuloja, piipunkappaleita… Todellinenaarre on kellarikuoppa, jonka luuröykkiöistätämän päivän tutkija saa paljon selville menneen ajanruokakulttuurista. Pienimmätkin maasta kaivetut löydöt,siemenet ja siitepölyhiukkaset, valaisevat merkittävästikadonnutta maailmaa.Helsinki ennen Helsinkiä -albumi tarjoaa runsaan kattauksentuoretta tietoa Helsingin vanhimmasta historiastahauskassa ja helposti sulavassa muodossa. Lukemisenjälkeen löytämisen ilo jatkuu kävelyllä Vanhassakaupungissa,jonka pusikoista mennyt alkaa kuiskia...Helsingin herrojen aterialla käytettiin 1610-luvulla hienojaastioita: vihreitä, nyppykoristeisia römer-viinilaseja, lasitettujapunasavivateja ja näyttävin luukahvoin varustettuja veitsiä.Niistä on jäljellä vain arkeologien löytämiä sirpaleita, muttasarjakuva herättää menneen henkiin.Sofia 1/2015 11

Kaupunginmuseon arkeologien Senaatintorin hautausmaalta löytämät lukuisatnuppineulat, hauraat tekstiilijäänteet ja värikkäät lasihelmet valaisevat1600–1700-lukujen hautaustapoja.Lasihelmiä ja villakirjailujaTeksti: Heini Hämäläinen, tutkijahautojenhienouksinaHelsingin kaupunginmuseo /Sari PoutaVauvan hautaasuakiinnittäneennuppineulanympärilläon säilynytpalttinasidoksistakangasta.Syyskuussa 2012 kaukolämpöputki halkesi Helsinginkeskustassa Senaatintorin etelälaidalla. Haaverijohti kaukolämpöputkien asentamiseen uuteen paikkaan.Arkeologiset tutkimukset olivat tarpeen, sillälähes satametrinen itä–länsi-suuntainen putkikaivantokulki alueella, jossa sijaitsee Helsingin historiallisenkaupunkialueen kulttuurikerroksia 1640–1820-luvuilta.Ennen isoavihaa (1713–21) muodostuneet kaupunkienkulttuurikerrokset ovat muinaismuistolainsuojaamia.Putkikaivanto lävisti aiemmin Senaatintorin kohdallaolleen hautausmaan, Sofiankadun jatkeena olleenItäisen Kirkkokadun ja tämän itäpuolella sijainneenasuinkorttelin ulottuen hieman nykyisen Senaatintorinitäosassa olleen vanhan Suurtorin alueelle. Kaivantoaavattaessa kaupunginmuseon arkeologeilla oli tilaisuustutkia, mitä alueen 1600–1700-lukujen kerrostumistaon jäljellä. Tutkimus tuotti uutta tietoa hautausmaastaja haudoista, joista tallennettiin kiinnostavialöytöjä, kuten helmiä ja tekstiilijäänteitä.MuutamillaSenaatintorinvainajista, kentiesvarakkaimmilla,oli helmetkaulallaan.Helsingin kaupunginmuseo / Heini Hämäläinen12Sofia 1/2015

Vaatimattomathauta-asut1600-luvulla haudatun vainajan päänalta löytyi ison, runsaasti kirjaillunvillakankaan jäänteitä.Senaatintorin hautausmaa oli käytössä 1640-luvulta1780-luvun loppuun, jolloin hautaaminen lopetettiintilanahtauden vuoksi. Tutkitulla alueella havaittiin yli250 hautausta tai haudan osaa. Toistuvan uusien hautakuoppienkaivamisen takia osa haudoista oli hajonnut japaikalle oli muodostunut tiivis noin metrin paksuinenhautauskerros.Hautalöydöt olivat varsin vähäisiä. Tutkittu alue sijaitsietäällä kirkosta, lähinnä vähävaraisen väen käyttämässähautausmaan osassa, mikä mahdollisesti heijastuu löytöjenniukkuutena. Löytöjä saatiin 76 haudasta ja kaikistakahdeksasta hautauskerroksesta. Esiin nousi arkunkahvojaja nauloja, helmiä, joitakin nappeja, kaksi 1600-luvunruotsalaista kuparirahaa sekä jäänteitä hauta-asuihinliittyvistä tekstiileistä.Lukumääräisesti suurimman löytöryhmän muodostavatpienet kuparisekoitteiset nuppineulat ja niidenkatkelmat. Niitä saatiin 30 haudasta. Nuppineulojalöydettiin eri puolilta hautausta, usein kallon, vartalon,alaraajojen ja arkun laitojen yhteydestä. Todennäköisestine liittyvät hauta-asuihin.Senaatintorin hautausmaan käyttöaikana hautaustavatmuuttuivat. Keskiajalla vallinnut vähäeleinen tapahaudata vainaja käärinliinassa ilman koristeita jatkui pit-källe 1500-luvulle. Säätytietoisuudenvoimistuminenvaikutti 1600-luvullasiihen, että vainajia ryhdyttiinpukemaan juhlaviin, säädynmukaisiinasuihin. Turhaa koreilua karsineiden ylellisyysasetustenvaikutuksesta 1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussasiirryttiin vainajan verhoiluun kankaalla. Hauta-asutolivat ilmeisesti yksinkertaisia kaapuja, vainajan päälleaseteltuja kangaspaloja, jotka liitettiin yhteen tai laskostettiinnuppineulojen avulla. Neulojen yhteydessäsäilyneet tekstiilinpalat lienevät peräisin hauta-asuista.KiehtoviatekstiililöytöjäTekstiilit olivat säilyneet varsin huonosti, mutta niitälöydettiin kuitenkin lähes kaikista hautauskerroksista,kaikkiaan 19 haudasta ja usein nuppineulojen taimuiden metalliesineiden yhteydestä. Osa tekstiileistäoli täysin mineralisoituneita. Kaikkia tekstiililöytöjä eiole analysoitu, mutta tunnistetut tekstiilikuidut olivatsilkkiä ja villaa. Useista haudoista löytyi samankaltaistapalttinasidoksista kangasta, joka joissakin tapauksissatunnistettiin silkiksi. Löytöjen vähyyden perusteella voiolettaa valtaosan hautatekstiileistä olleen pellavaa, jokakasvikuituna säilyy huonommin kuin eläinkuidut villaja silkki.Helsingin kaupunginmuseo / Sari PoutaSofia 1/2015 13

RipausylellisyyttäHelsingin kaupunginmuseo /Sari PoutaTeinitytön haudasta löytyi1600–1700-luvuilla muodissaollut, lasihelmillä ja hopeasilkkibrokadinauhallakoristettunutturakotelo.Pienistä tekstiilipaloista on vaikea sanoa, onko kyseessävainajan normaali vaateparsi vai pelkkä käärinliina.Vaatteet päällä hautaamiseen saattavat liittyä muutamatlöydetyt napit ja pari kengänsolkia.Poikkeuksellinen tekstiililöytö oli kookas kirjottukangas, joka löytyi vainajan pään alle ja sivuille laskostettuna.Se oli hajonnut 34 osaan ja osoittautui haastavaksikonservoida. Esine koostuu useasta, paikoin karkeastiyhteen ommellusta kankaanpalasta, joista muodostuueräänlainen pussi. Paloja yhdistämällä on ehkä tavoiteltusuurta kokoa.Reunapaloissa voi havaita kirjottuja kuviovyöhykkeitä.Kankaan eri reunoilla esiintyy erilaisia kuviovyöhykkeitä,eikä koristelu siis ole symmetrinen. Kuvioissa esiintyyhavuaihetta, kiehkuroita ja apilanlehtikuvioita. Toisinaanapilanlehdet on ”täytetty” kirjailemalla ne punertavallalangalla. Karkeahko kangas ja kirjonta viittaavat kansanomaiseenkotikäsityöhön.Kansallismuseon tutkimuksissa tekstiili osoittautuivillaksi ja kudos toimikkaaksi. Reunojen kirjaillut kuviovyöhykkeetoli tehty värjätyillä villalangoilla, joidensävyinä olivat punertava, vaalea ja tumma. Tumma lankaon mahdollisesti ollut siniseksi värjättyä. Repaleisen tekstiilinalkuperäistä muotoa tai kokoa ei pysty arvioimaan.Suurin kappale on kuitenkin mitoiltaan 30 × 48 cm, jotenkangas on melko kookas.Haudoista tavattiin myös löytöjä, jotka eivät suoraanliittyneet arkkuun saati hauta-asuun. Kiinnostavimpiaovat helmet, joita saatiin kaikkiaan 131 kuudestaeri haudasta eri hautaustasoilla. Helmiä hautaansasaaneet vainajat ovat mitä todennäköisimmin olleetnaispuolisia. Kolmessa tapauksessa helmet löydettiinvainajan kaulalta. Helmien nauhat eivät ole säilyneet.Helmet olivat pääasiassa lasia ja valmistettu jokokiertämällä lasinauhaa metallipuikon ympärilletai puhaltamalla. Osa helmistä oli koristeltufasetoimalla eli muotoilemalla tasaisiapintoja helmen pinnalle. Väriltäänhelmet olivat mustia, vaaleita, kirkkaita,punertavia, ruskeanoranssejaja ruskean-vihreän kirjavia. Yhdestähaudasta löydetyt 17 fasetoitua, mustaa,läpinäkymätöntä helmeä saattavatolla gagaattia, kivettynyttä, kauniisti kiillottuvaahiiltä, jota on käytetty korukivenäkeskiajalta uudelle ajalle.Ainoat puhalletut, ontot helmet löytyiväterikoisen nutturakoristeen yhteydestä. Noin15-vuotiaan vainajan päälaella oli koristeena metallilankarunkoinenirtohiuksista muotoiltu nuttura,jonka ympärille oli kiedottu hopeasilkkibrokadinauhaa.Nauhaan oli langalla kiinnitetty pieniä, onttoja, vaaleitahelmiä. Päälakinutturan peittävä helmikotelo oli1600–1700-luvuilla säätyläisten suosiossa ja levisi myöskansan pariin.Osassa nutturakoristeen helmistä oli jälkiä harmaastaaineesta. Kyseessä ovat todennäköisesti aitoja helmiäishelmiäjäljittelevät puhalletut lasihelmet, jotka saatettiintoisinaan täyttää vahalla ja peittää helmiäisesanssillaaidon helmen vaikutelman aikaansaamiseksi. Nämäniin sanotut vahahelmet olivat erityisesti 1700-luvullasuosittuja koruja niin säätyläisten kuin rahvaankin parissa,vaikka sekä lasi- että vahahelmien käyttöä koetettiinsuitsia ylellisyysasetuksin ja kielloin.Suomessa tehtyjen kaivausten perusteella vaikuttaasiltä, että helmiä on alettu laittaa hautoihin 1600-luvulla.Kenties vainaja sai eläessään käyttämänsä helmet myösviimeiselle matkalleen. Tapa lienee ollut vain varakkaidenkäytössä, koska helmilöytöjä on yleensä vähän, näin myösSenaatintorin hautausmaalla.ARKEOLOGIAA TIETEIDEN YÖNÄTieteiden yönä torstaina 8.1.2014 klo 18 arkeologiHeini Hämäläinen kertoo Sofiankatu 4:ssä lisääSenaatintorin kaivauksista, minkä jälkeen kuullaanklo 22:een asti muita museon tutkijoiden tietoiskuja.14Sofia 1/2015

Museo valokeilassaUusi matkailureitti houkutteleekulttuuri matkailijoita juhlivansäveltäjän jäljille.SIBELIUKSEN POLUILLATeksti: Jere Jäppinen, tutkijaHämeenlinnan kaupungin historiallinen museo / Reilika LandénSibeliuksensyntymäkotimuseo onHämeenlinnassa.Loviisan Kappeli onvastikään palautettuSibeliuksen ajan asuun.Vuonna 2015 säveltäjä Jean Sibeliuksen syntymästätulee 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Sibeliuksenelämän tärkeät paikat ja hetket on koottu reitiksi, jotaseuraten on helppo kulkea säveltäjän poluilla ja tutustuasamalla tuon ajan Suomeen. Sibeliuksen poluilla -esitejohdattaa paikkoihin, joissa Sibelius asui, kävi koulua,opiskeli, sävelsi, nautti luonnosta, musisoi ystäviensäkanssa, eli perhe-elämää, johti teostensa kantaesityksiäja huvitteli – paikkoihin, joissa mestarin muisto on elävä.Matkailureitin pääkohteet ovat Hämeenlinna, Loviisa,Helsinki, Tuusula ja Järvenpää, joiden Sibelius-nähtävyydetesitellään tiiviisti. Muitakin Sibeliukseen liittyviäkohteita eri puolilla Suomea luetellaan.Hämeenlinnasta JärvenpäähänJean Sibelius syntyi 1865 Hämeenlinnassa, jossa hänvarttui, kävi koulunsa ja omaksui maailmankuvansa perusteet.Siellä hän lumoutui musiikista, omistautui soittoopinnoilleja loi ensimmäiset sävellyksensä. Asuintaloistaon jäljellä vain yksi, mutta moni muu paikka muistuttaayhä Sibeliuksen nuoruusvuosista.Loviisassa, isän kotikaupungissa, Sibelius vietti onnellisialapsuudenkesiä seikkaillen linnoituksen valleillaja merenrannalla. Aikuisena nuori säveltäjä palasi vielämuutaman kerran kesäparatiisiinsa. Viehättävä pikkukaupunkikirkkoineen, esplanadeineen ja puutalokortteleineenon paikoin yhä lähes samannäköinen kuin1870–90-luvuilla, jolloin Sibelius nautti siellä kesästä jamerestä, musisoi ja sävelsi.Vuonna 1885 Sibelius muutti Helsinkiin opiskelemaan.Pääkaupungissa hän koki suurimmat taiteelliset voittonsa,perusti perheen ja nautti elämän iloista. Helsingissäkinvoi yhä aistia Sibeliuksen ajan tunnelman, vaikkakaupunki on muuttunut paljon. Säveltäjän lukuisistaasuintaloista vain kaksi on säilynyt, mutta kymmenetmuut paikat kantavat hänen muistoaan.Sibelius alkoi 1890-luvun lopulla kaivata maalleHel singin kiusausten ääreltä. Ensimmäiset taiteilijatasettuivat tuolloin Tuusulaan, joka oli maaseutua muttajosta pääsi helposti junalla Helsinkiin. Sibelius asui ensinKeravan kylässä 1899–1902. Vuonna 1903 hän hankkiJärvenpään kylästä tontin, jolle valmistui 1904 Ainola,säveltäjän loppuelämän asunto ja yksi Tuusulan taiteilijakodeista.Niissä Sibeliuksen aika elää yhä.Museot yhteistyössäkulttuurimatkailunhyväksiSibelius on tunnetuin ja arvostetuinsuomalainen kauttamaailman ja hyvin suosittuetenkin Pohjolassa, Britanniassa,Yhdysvalloissa ja Japanissa.Silti Sibelius on Suomen matkailumarkkinoinnissayllättävän vähän esillä,vaikka kulttuurimatkailun kehittämisestäon puhuttu paljon. Juhlavuoden 2015 lähestyessäHelsingin kaupunginmuseo tekivuonna 2012 aloitteen luoda Sibeliuksenelämänvaiheisiin perustuva matkailureitti,joka houkuttelisi sekä koti- että ulkomaisiakulttuurimatkailijoita uusille poluilleSuomessa.Hämeenlinnan, Loviisan, Tuusulanja Järvenpään museot lähtivät mukaankokoamaan aineistoa, josta reitin sisältötoimitettiin Sibelius-tutkija Markku Hartikaisentuella. Reitti julkaistaan vuoden2015 alussa paperi- ja nettiesitteenäsuomeksi, ruotsiksi, englanniksija saksaksi. Sibeliuksen poluilla-matkailureitin markkinointijatkuu juhlavuoden jälkeenkin,ja tavoitteena on lisätäpitkäjänteisesti kulttuurimatkailuaSuomeen.Yksi Helsingin kymmenistäSibelius-kohteista: SvenskaTeatern, jossa Finlandianensiversio esitettiin 1899.Ainolassa Sibeliuksenmuisto elää vahvana.Helsingin kaupunginmuseoMatkailureittiesitteen saa kohdekaupunkienmuseoista ja matkailutoimistoista tai osoitteestawww.helsinginkaupunginmuseo.fi/sibelius.Loviisan kaupungin museoHelsingin kaupunginmuseo / Sakari KiuruSofia 1/2015 15

Seuraa Uutta kaupunginmuseota verkossaVuonna 2016Senaatintorin kulmallauuden rakentamiseksi. Myös museon sisältöjensuunnittelu etenee rivakasti ja monella rintamalla.Uuden kaupunginmuseon etenemistä voi seurataverkkosivuilla www.uusikaupunginmuseo.fi. Sielläilmestyy muun muassa blogi, jossa uuden museon tekijätkertovat, millaisia asioita paraikaa on työn alla taipohdinnassa. Projektin kuulumiset saa tietoonsa myöstyk käämällä Facebook-sivusta www.facebook.com/uusikaupunginmuseo. Twitter-tili @museoraksallataas vie ihmettelemään työmaan tapahtumia.Seuraavat tekstit ovat esimerkkejä sivustonblogitarjonnasta viime kuukausilta.Lisää tekstejä ilmestyy muutamanviikon välein. Kannattaa siispysyä kuulolla!Teksti: Pirkko Madetoja, tutkijaIlta museossaavautuvan Uuden kaupunginmuseontyömaalla purkuvaihe kääntymässäUskallammeko antaa yleisönarvostella näyttelyämme?Marraskuussa 2014 vietettiin Sofiankadulla vähänerilaista iltaa museossa. Vajaan parinkymmenenhengen arviointiraati kiersi Hulluna Helsinkiin -näyttelyävarustettuna tarralapuilla ja kynillä. Näyttelykritiikkiätehtiin antaumuksella ja innostuneessa ilmapiirissä.Uuden kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyn käsikirjoituksenteossa on etsitty uusia näkökulmia. Yleisönosallistaminen suunnitteluun on noussut esille monissayhteyksissä, ei vähiten viime kuukausina erilaisiinmuseoi hin tehtyjen tutustumismatkojen kautta.Tuntuu siltä, että mitä palkitumpi uusi näyttely on,sitä enemmän siellä on kysytty asioita kävijöiltä. Hyviäesimerkkejä ovat tänä vuonna Vuoden museo -palkinnonsaanut Forssan museo ja European Museum of the Year2013, Riverside Museum Glasgow’ssa.Yleisöpalautetta näyttelyistä on kerätty jo vuosia,mutta se tarjoaa harvoin eväitä uuden suunnitteluun.Olisiko siis syytä kysyä suoraan, mistä ihmiset pitävät jamistä eivät?HYVÄ ESIMERKKI TOIMIVASTA TAVASTAESITELLÄ ESINEITÄ – LISÄÄ TÄTÄ TAPAA.Helsinki-näyttelyn työryhmä päätti kutsua joukon ihmisiäkommentoimaan kesäkuussa 2013 avattua HullunaHelsinkiin -näyttelyä, joka tulevan näyttelyn tavoin onHelsingin historian perusnäyttely. Kun näyttelyillä vieläon sama tuottaja, ei ole vaaraa, että joku herkkähipiäinenkollega pahoittaa mielensä. Arviointiryhmäksi päätettiinkutsua keväällä Uuden kaupunginmuseon ryhmähaastatteluihinosallistuneita ihmisiä seuralaisineen. Samallaheille voitaisiin kertoa tuloksia haastatteluista.Ennen arviointia näyttely esiteltiin lyhyesti. Tehtävänantosai vieraiden silmät loistamaan! Puolen tunninaikarajaus ja kommenttilappujen rajattu määrä antoivattyölle ryhtiä. Jokainen pari sai viisi vihreää, viisi punaistaja viisi keltaista lappua. Vihreisiin lappuihin kirjattiinonnistuneita juttuja, punaisiin ei niin onnistuneitaja keltaiset laput olivat yleisiä kommentteja varten.Yhteiskierroksella sai lähemmin kertoa huomioitaan.Laputuksen lopputulos oli aika selkeä, vaikka mielipiteitäesitettiin rohkeasti.KIVA HETEKAKOKONAISUUS!EIKÖ KALLESTA OLE KUVAA?Palautteesta tehdään vielä yhteenveto, mutta päällimmäisenäjäi minulle mieleen kaksi juttua. Ensinnäkin:mitään kauhean yllättävää ei tullut esille. Samoistaasiois ta tykkään – tai en tykkää – näyttelyssä itsekin. Josääni takaraivossa kuiskailee, että tämä ei ehkä toimi,kannattaa kuunnella sitä.Toiseksi: museoammattilaisten työtä ja valintoja kannattaaavata ja perustella enemmän. Jokaisen esineen,kuvan tai tekstin taustalla on paljon työtä ja tiukkojavalintoja, mutta niitä ei kerrota yleisölle. Avoimuus voisiolla tässäkin avainsana.VITRIINIKAMAA – MUSEOT NÄITÄ TÄYNNÄ –EI ANNA MITÄÄN UUTTA.Onhan siinä oma riskinsä, kun antaa maallikonarvioi da omaa työtään. Se kuitenkin kannattaa. Ulkopuolinennäkökulma palauttaa mieleen perusasiat.Kenelle tehdään ja miksi? Mutta on pakko sanoa, ettäsydäntä lämmitti, kun huomasin, että ne kohdat, joitaitse olin työstänyt näyttelyyn, saivat paljon vihreää.Oma suosikkini, lumensulatuslaite, oli myös ryhmänsuosikkeja.Ja ihan tiedoksi: museoänkyröiden on syytä varautuasiihen, että kansan kestosuosikki heteka tulee esiintymäännäyttelyissä jatkossakin.16Sofia 1/2015

Helsingin kaupunginmuseo / Jari HarjuHulluna Helsinkiin -näyttelyn arvioiminen tarralapuin sai tehtävään kutsutut kaupunkilaiset innostumaan jatuotti museolle arvokasta tietoa tulevien näyttelyiden suunnitteluun.Text: Tove Vesterbacka, propagandamagister,Det nya stadsmuseetDu är ditt eget brandOrdet brand tycks fortvarandevara en svordom i museivärlden,men också en nödvändighetför att skapa ett nytt, bättremuseum.För kommersiellt. Angår oss inte. Står i konflikt medbra och genuint innehåll. Businessjargon. Alla dessapåståenden har jag under årens lopp fått höra, då jagvågat uttala orden brand och museum i samma mening.I fjol deltog jag i en tillställning, där jag fick erfara attpåståendet träffar rakt på spik än idag. ”Brand is still a badword”, brand är ett fult ord, konstaterade en av huvudtalarnapå en konferens i Taiwan. Journalist och konsultLuis Marcelo Mendes från Brasilien föreslog faktiskt, att vikanske behöver ett nytt och icke så skrämmande uttryckför ordet brand. Mendes må ha rätt, men hur än vi väljeratt tackla problemet, tror jag inte vi förlorar på att försökagöra saken aningen enklare. Som följande kan ni läsa ettsimplifieringsförslag.Du är ett brand. Jag är ett brand. Man kan helt enkelttänka på ett brand som en människa, en person. Föreställdig till exempel någon av dina kolleger. Han har ett namnoch boplats. Hans utseende påverkas av saker som frisyroch klädstil. Är hans stil asketisk och elegant eller färgsprakandeoch full av liv? Och hur beter han sig? Är hanSofia 1/2015 17

lätt att ta kontakt med eller i regel distantoch aningen svårtillgänglig? Skiljer han sigfrån massan?Precis som en person har även museernaspecifika egenskaper. De har ett namn ochadress. Ett visst utseende. Sätt att agera.Olika samarbetsparter. Sätt att artikulera.Alla de saker som museet gör och vad detsäger, hur det uppför sig, är en del av dessbrand. Att en logotyp skulle vara lika medmuseets brand är lika vilseledande, somatt en persons signatur eller favoritskjortaskulle berätta allt om människan i fråga.Ett brand byggs upp av alla de saker sommuseet är och gör, hur det fungerar ochexisterar.Naturligtvis kan olika personer bete sigpå olika sätt i olika situationer, men så kanäven museer. I värsta fall beter sig museet såvarierande, att kunderna inte lyckas bildanågon som helst uppfattning om det. Elleråtminstone ingen positiv sådan. Därför ärdet för oss som museum viktigt att hittaoch definiera våra starka sidor och sedan påett enhetligt sätt utveckla dem. Då får ävenvåra kunder en hel och stark bild av oss. Dåblir vi synliga. Då existerar vi.Vi är nu i planerings- och byggnadsskedetav det nya stadsmuseet, som öppnarsina dörrar vid hörnet av Senatstorgetvåren 2016. Likaså väntar dess brand ännupå att se dagsljuset. Fast få vågar bestämmastrikta kriterier för ett ofött barn, kan mangöra det då vi talar om ett museum. Vihar under senaste tid jobbat hårt med attidentifiera och definiera våra starka sidorsamt hurudana vi önskar vara i framtiden.Och visst går det att dra slutsatser genomatt föra blicken till det nya stadsmuseets100 år gamla förälder, Helsingfors stadsmuseum.Det nya stadsmuseet bygger pådet förflutna, men vågar samtidigt varaöppet för helt nya idéer. Museet kommeratt vara många olika saker, men först ochfrämst vill vi väcka känslor. Det nya museetvill jämföra sig med en person som berör.Förhoppningsvis även dig.Ett brand betyder mera änen logotyp – småpojkarmed sin ”IFA-bil” år 1955.Helsingfors stadsmuseum / Väinö KannistoKaupunginmuseon kokoelmapolitiikkamäärittelee taidekokoelman ensisijaiseksikeräyskohteeksi Helsinkiin, helsinkiläisiinja helsinkiläisyyteen liittyvät teokset.Taidekokoelma käsittää runsaat 7 000 eritekniikoin tehtyä teosta sekä koti- ettäulkomaisilta taitelijoilta. Niiden joukkoonkuuluu pienikokoinen, salaperäinen ranskalainenmaisema.Tunnelmallisen teoksen maalariksi onmuseossa kirjattu arvostettu ranskalainentaiteilija Jean-Baptiste Camille Corot (1796–1875). Maalaus on tyypillinen Barbizoninkoulukunnan maisema: ulkona luonnosteltuja harjoitelmin tallennettu näkymä,joka on viimeistely ateljeessa.Mutta onko sen todella maalannutkuuluisa Corot? Kalastajaa veneessä puidenreunustamalla rannalla kuvaava maisemamuistuttaa aiheeltaan ja väriskaalaltaantunnettuja Corot’n maalauksia. Siveltimenjälkipuolestaan ei ole lainkaan niinhuolellista kuin muissa töissä. Lisäksi18Sofia 1/2015

Tutkijan työpöydältäMUSEON TUTKIJAT KER TO VAT KIINTOISISTA ESINEISTÄ,KUVISTA JA HELSINGIN HISTORIAN ILMIÖISTÄ, JOIHIN HEOVAT TÖRMÄNNEET TYÖSSÄÄN.GALATEIAN RIEMUKULKUMarcus Haga | tutkijaSanna Niemi-Pynttäri | konservaattoriKaupunginmuseoon hankittiin 1929ostona norsunluukoristeinen hopeapikari.Hankintatietojen mukaan pikarinkorkokuvan aihe Galateian riemukulku ontodennäköisesti saksalaista 1600-luvuntyötä. Ovidius kertoo Metamorfooseissanereidi Galateiasta, joka oli rakastunutlammaspaimen Akikseen. Myös kyklooppiPolyfemos rakasti Galateiaa ja mustasukkaisuudessaansurmasi Akiksen heittämällätätä suurella kivellä. Galateia kuitenkinauttoi Akista, jolloin tämän veri muuttuiAkis-joeksi ja Akis sen joenjumalaksi.Kun konservaattori sai pikarin eteensä,ihmetystä herättivät arvoesineestä puuttuvatleimat. Kollegan rohkaisemana hänpäätti avata mutterit, jotka kiinnittävätalapohjan luukoristeiseen ulkokuoreenja hopeiseen sisäosaan. Vanhan esineenpurkaminen on aina jännittävää, ja tälläkertaa jännitys palkittiin moninkertaisesti.Pikarin pohjasta paljastuivat 241 vuottapiilossa olleet mestarinleimat: kruunattuvene Helsingin kaupunkileimana, kolmekruunua, vuosileima P sekä mestarin nimiSOLBERG. Sisältä kullatun hopeapikarinon valmistanut 1773 helsinkiläinen kultaseppäHenrik Johan Sohlberg (1735–1803,mestarina 1766–91). Sohlberg on ilmeisestikorvannut rikkoutuneen astian uudellajättäen valmistajatiedot piiloon ulkopohjanalle.Leimojen antaman lisätiedon jälkeenkinpikari herättää mieltä askarruttaviakysymyksiä. Kahden puton olkapäistäpaljastui konservoinnin yhteydessä syvätpyöreät kolot. Onko putoilla mahdollisestiollut siivet, jotka ovat vuosisatojen kuluessapudonneet matkan varrelle?COROT OR NOT COROT?Satu Saviatutkijapunaisella tehty signeeraus epäilyttää.Näillä perusteilla en sanoisi teosta Corot’ntekemäksi.Miten maalaus on sitten päätynyt Helsinkiinja museoon? Voisiko sen tekijyydenvarmistaa tuota tutkimuslinjaa seuraamalla?Teoksen on testamentannut museollekuvanveistäjä Elsa Zilliacus (1881–1969),joka opiskeli taidetta Ranskassa 1910- ja1950-luvulla. Hän luovutti museolle kokonaisenpienen taidekokoelman, jonkamuut teokset ovat nähdäkseni aitoja. Maisemaon siis saatu taiteentuntijalta.On pieni mahdollisuus, että intiimi jaherkkä maalaus osoittautuu jatkotutkimuksissaaidoksi Corot’ksi. Lukijat voivattuloksia odotellessa muodostaa omanmielipiteensä arvoituksellisesta teoksesta.Maisema on näet 11.3.2015 lähtien esilläHakasalmen huvilassa, interiöörin osanaMusiikkia!-näyttelyssä. Teosta voi tutkia kotonakinmuseon Finna-sivulla hkm.finna.fi,jolta sen löytää hakusanalla Corot.Sofia 1/2015 19

Helsingin kaupunginmuseo / Heikki Havas 1956MUSISOIAURORAN SALONGISSAJA TERASSILLAVisa & Villikissattanssitti huvilassaHelsinki-päivänä 2014.Hakasalmen huvilanviehättävä takapiha terasseineenon monelle vieras.Musiikkia!-näyttelyn ajaksi Hakasalmen huvilanupea, aikoinaan Aurora Karamzinin salonkinatoiminut sali otetaan konserttikäyttöön 1800-luvunhenkeen sisustettuna. Intiimissä 50–60 kuulijansalissa on hyvä akustiikka ja piano käytettävissä.Kesällä huvilan elegantilla katetulla terassilla voipitää piknikkonsertin. Helsinkiläiset musiikinharrastajatkamariyhtyeistä jazztrioihin, kamarikuoroistakansanmusiikkiryhmiin, lastenorkestereistarockbändeihin ovat tervetulleita pitämään huvilassaseuraavanlaisia konsertteja:Sunnuntaimatinea klo 14(kesto enintään 45 min)Museo ei peri tilavuokraa eikä maksa palkkiota. Lippuja ei voi myydä,koska kaupunginmuseoon on aina vapaa pääsy. Käsiohjelmasta jaoheistuotteista kuten levyistä saa periä maksun. Kesällä matinean voihalutessaan pitää terassilla piknikkonserttina.IltakonserttiMuseon voi vuokrata konserttikäyttöön aukioloajan ulkopuolellati–ke sekä pe–su klo 17–21 pakettihintaan 200 €. Tällöin konserttiin saamyydä pääsylippuja.LisätietojaMatineat: tutkija Jere Jäppinenpuh. 09 3103 6505 taijere.jappinen@hel.fiIltakonsertit: myyjä Rita Raitopuh. 040 751 6841 taihkm.myynti@hel.fiHelsingin kaupunginmuseo / Jaana MaijalaSali on viimeksi ollut 1800-luvunasussa vuosikymmeniä sitten.Hämäläis-Osakunnan Laulajatkonsertoi Hakasalmessa 2010.MUSEONYSTÄVIEN TOIMINTAAHelsingin kaupunginmuseon ystävät tukeemuseon työtä monin tavoin. Kevätkaudella2015 toteutetaan tapahtumatarjonnassaerityisesti jäsenistön toiveita. Luvassa onharvinaisempia kohteita, kuten kiehtovaVapaamuurarimuseo ja uljas Päävartiokaupungin sydämessä. Museonystäviinvoi liittyä kaupunginmuseon kotisivujenPalvelut-sivun kautta tai noutamalla museostaliittymislomakkeen.Helsingin kaupunginmuseo / Johnny Korkman Helsingin kaupunginmuseo20Sofia 1/2015

ja Sofiia-lehtiUutisiaTilaa museon uutiskirjeVoit tilata sähköpostiisi Helsingin kaupunginmuseon uutiskirjeen,jossa kerrotaan museon näyttelyistä, tapah tumista jamuusta toiminnasta. Maksuton uutiskirje ilmestyy noin kerrankuukaudessa. Voit tilata ilmaiseksi kotiosoitteeseesi myöskahdesti vuodessa tulevan Sofia-lehden. Molemmat tilauksetvoi tehdä osoitteessa www.helsinginkaupunginmuseo.fi taijossakin museon näyttelypisteistä.KAUPUNGINMUSEO INSTAGRAMISSAMatkusta Helsingin historiaan ja kurkista museon kulissien taakse! Löydät museon nyt myösInstagramista käyttäjänimellä Helsingin kaupunginmuseo. Palvelussa on tarjolla museotyön arkeasekä kuvamakupaloja Helsingin menneisyydestä.UUSIA KIRJOJAKULTTUURIYMPÄRISTÖSTÄVuonna 1958valmistunut Autotalotoi modernia sykettäKamppiin ja ikuistettiinmyös postikorttiin.Helsingin kaupunginmuseoHuikeassa kalliorotkossaMustavuoressa Vuosaaressasijaitseva keskeneräinen luolaon Viaporin maarintamanehdoton nähtävyys.Kaupunginmuseon City-inventoinnissatutkittiin perusteellisesti Helsingin ydinkeskustaanvuosina 1945–1990 valmistuneitarakennuksia, niiden vaiheita sekä niidenrakentamiseen vaikuttaneita yhteiskunnanja kulttuurin ilmiöitä. Inventoinnin tuloksetjulkaistaan alkuvuodesta 2015 näyttävänäkirjana. Kun Helsinkiin rakennettiinCity on kaivattu yhteenveto liikekeskustannuoresta, jo alkujaan kiistellystä rakennusperinnöstä,jonka taustaa ja arvojateos valottaa.Tutkija John Lagerstedtin laatimaVia porin maarintama, retkiopas Helsinginseudun ensimmäisen maailmansodan aikaisialinnoitteille on kiinnostanut kovastipaikallishistorian ystäviä. Nyt linnoiteretkellepääsevät myös sotahistoriastakiinnostuneet matkailijat, koska oppaastajulkaistaan keväällä 2015 englanninkielinenversio.Sakari KiuruSofia 1/2015 21

Brief in Englishby Reeta Holma, web information officerarcheologists had a chance to look at whatwas left of 17 th and 18 th -century Helsinki inthe area, for example in the old graveyard,used until the end of the 1780s, that liesunder Senate Square. The numerous pins,textile remains and colourful glass pearlsshed light on the burial habits of the past.Helsinki City MuseumThe year 2015 will mark the 150 th anniversaryof composer Jean Sibelius. Incelebration, the important places and momentsof his life have been compiled into aroute. By following the route it is easy to getto know Jean Sibelius as well as the Finlandhe used to live in. A brochure of the routecan be found in tourist information centresand museums in Hämeenlinna, Loviisa,Helsinki, Tuusula and Järvenpää.Brylcreem, a photography exhibitionon 1950s Helsinki closed in the end ofNovember. The exhibition reached morethan 100,000 visitors, an all time recordfor the City Museum. According to MuseumDirector Tiina Merisalo, it was a delight towitness visitors share their thoughts andmemories, even with strangers. Joy, sharedexperiences and happy customers were theingredients of Brylcreem’s success.In the end of August an experimentstarted in the museum: a group of peoplefrom Helsinki, none of them museum professionals,were given a task of designingan exhibition using the museum photocollection. Over 60 people signed up, andtwelve of them got the chance to join thegroup. The aim of the project is to createan experience that will stir emotions –and for the museum, to learn as much aspossible.A new exhibition Music! Echoes from thepast of a city will open in Hakasalmi Villa inMarch. Singing, dancing and playing musicIn 2015, the 150 th anniversary of Jean Sibeliusis celebrated and music is a central themealso at the Helsinki City Museum. A concertin the Great Hall of the University of Helsinkiin 1921.will take the visitors to the musical past andpresent of Helsinki. The focus will be onordinary people: those who have music astheir hobby or just listen to music. Insteadof showcasing old instruments or famouscomposers, we will ask what kind of rolemusic has played in ordinary people’s livesthrough the ages.Vanhakaupunki is known as a great outdoorrecreation area, but what was it like inthe 1500s and 1600s when the whole city ofHelsinki was situated at the mouth of RiverVantaa? A new archeological comic bookmakes use of information gained throughthorough archeological excavations in thearea in the 1930s and 1990s. CartoonistarcheologistJaana Mellanen, who is behindthe book, is an expert in popularising complexarcheological research.In December 2012, a district heatingpipe broke down at Senate Square in Helsinki.A pit of almost 100 metres was dugin an area where Helsinki was situatedfrom the 1640s onwards. The museumHelsinki’s New City Museum is dueto open its doors at the corner of SenateSquare in May 2016. The new museumwill act as a hub within Helsinki’s historiccentre, offering free entry to all visitors. Theprocess of building a new museum can befollowed at www.newcitymuseum.fi forexample through a blog (in Finnish).The City Museum curators have hadinteresting objects on their desks lately.A silver goblet decorated with ivory wasbought by the museum in 1929. What themuseum conservator found curious wasthat there were no hallmarks in sight. Aftera little encouragement from a colleague,she opened the bottom of the goblet, andhallmarks that had been hidden for 241years were revealed. The goblet had indeedbeen made in Helsinki in 1773 by goldsmithHenrik Johan Sohlberg.Another curator describes a small, mysteriousFrench landscape. According to themuseum records, it was painted by notedFrench artist Jean-Baptiste Camille Corot(1796–1875). There are however suspicionsthat this might not be the case. While waitingfor further investigations, readers canform their own opinion on the painting,as it will be on display in the upcomingexhibition Music! at Hakasalmi Villa.22Sofia 1/2015

Helsingin kaupunginmuseo / Juho NurmiMUISTOJENMATKALAUKKULaukusta nousee 21.1. kauneusmuistojaja 18.2. koulumuistoja.Helsingin kaupunginmuseo / Juho NurmiDISKOHUUMAAMUSEOSSAHelsingin diskohistoriaanheittäydytään tanssien 19.3.Helsingin kaupunginmuseo / Päivi MakkonenKÄDENTAITOJAKESKIVIIKKOISINTyöväenasuntomuseossakirjotaan, korjataan ja väännetäänrautalankaa.TapahtumakalenteriKAIKKIIN TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY.TAMMIKUUto 8.1. Tieteiden yö klo 18–22Sofiankatu 4:ssäke 21.1. Muistojen matkalaukku:Kauneusmuistoja klo 13–14.30kuva-arkistossa, Sofiankatu 4to 29.1. Yleisöopastus HullunaHelsinkiin -näyttelyssä klo 17Sofiankatu 4:ssäHELMIKUUke 18.2. Muistojen matkalaukku:Koulumuistoja klo 13–14.30kuva-arkistossa, Sofiankatu 4to 26.2. Yleisöopastus ruotsiksi HullunaHelsinkiin -näyttelyssä klo 17Sofiankatu 4:ssäMAALISKUUto 12.3. Yleisöopastus Musiikkia!-näyttelyssä klo 17Hakasalmen huvilassato 19.3. Helsingin diskohistoriaatanssien klo 19–21Hakasalmen huvilassasu 22.3. Meidän suvun paikat -työpajaklo 12–15 Sofiankatu 4:ssäsu 22.3. Yleisöopastus Musiikkia!-näyttelyssä klo 15Hakasalmen huvilassato 26.3. Yleisöopastus HullunaHelsinkiin -näyttelyssä klo 17Sofiankatu 4:ssäsu 29.3. Yleisöopastus Musiikkia!-näyttelyssä klo 15Hakasalmen huvilassaHUHTIKUUsu 12.4. Yleisöopastus Musiikkia!-näyttelyssä klo 15Hakasalmen huvilassato 16.4. Yleisöopastus Musiikkia!-näyttelyssä klo 17Hakasalmen huvilassato 16.4. Maakuntalaulutyhteislaulutilaisuusklo 18Hakasalmen huvilassato 23.4. Yleisöopastus HullunaHelsinkiin -näyttelyssä klo 17Sofiankatu 4:ssäsu 26.4. Soiva kaupunki-lastentapahtuma klo 12–16Hakasalmen huvilassaTOUKOKUUke 6.5. Käsityökeskiviikko:Kirjonta klo 13–15Työväenasuntomuseossala 9.5. Euroviisutapahtuma klo 11–17Hakasalmen huvilassasu 17.5. Yleisöopastus Musiikkia!-näyttelyssä klo 15Hakasalmen huvilassato 21.5. Yleisöopastus ruotsiksiMusiikkia!-näyttelyssä klo 17Hakasalmen huvilassaKESÄKUUke 3.6. Käsityökeskiviikko:Rautalankatyöt klo 13–15Työväenasuntomuseossape 5.6. Puutarhajuhla klo 14–17Työväenasuntomuseossape 12.6. Helsinki-päivän ohjelmaaSofiankadulla ja HakasalmenhuvilassaELOKUUke 12.8. Käsityökeskiviikko:Korjausompelu klo 13–15Työväenasuntomuseossato 20.8. Taiteiden yö Sofiankadulla,Hakasalmen huvilassa jaTyöväenasuntomuseossato 27.8. Yleisöopastus HullunaHelsinkiin -näyttelyssä klo 17Sofiankatu 4:ssäSofia 1/2015 23

SOFIANKATUMARIANKATUMERITULLINKATU5KIRSTINKUJASTURENKATULINNANMÄKISÖRNÄINENF6HUMALISTONKATUEINO LEINONKATUHELSINGINKATUSIBELIUKSENKATUOOPPERA-TALOHÄMEENTIEHAKANIEMIKAMPPIMANNERHEIMINTIEEDUSKUNTA-TALOFINLANDIA-TALO3ARKADIANKATUSIMONKATUANNANKATUBULEVARDIKAIVOKATUYLIOPISTONKATUALEKSANTERINKATUPOHJOISESPLANADIETELÄESPLANADIUNIONINKATUSNELLMANINKATUVIRONKATUKIRKKOKATUB1 24 Helsingin kaupunginmuseoPL 4300FI-00099 Helsingin kaupunkiPuh. 09 3103 6630www.helsinginkaupunginmuseo.fiKRISTIANINKATULIISANKATUHelsingfors stadsmuseumPB 4300FI-00099 Helsingfors stadTfn 09 3103 6630www.helsingforsstadsmuseum.fiHelsinki City MuseumP.O.Box 4300FI-00099 City of HelsinkiTel. 09 3103 6630www.helsinkicitymuseum.fi100 M, 95 YLöydä helsinkiläistenlempipaikkojen historia jakaupunkilaisten tarinat.Uusi kaupunginmuseoavautuu Senaatintorinkulmalla 2016.Soivia muistoja Helsingistä.TunnelmallinenpikkuporvariskotiKruununhaan sydämessä.Kaupunginmuseon päärakennuksessaHulluna Helsinkiin -näyttely.Lyhtysalissa 23.1.–30.4.2015 #fläsäri.Kino Engel 2:ssa esitetään päivittäin Helsinki-aiheisiadokumenttifilmejä.Helsingin historiallinen keskusta saa uuden ytimen,kun kaupunginmuseo avaa yleisölle Sederholmin taloaympäröivät vanhat rakennukset sisäpihoineen.Remontin takia myös Sederholmin talon Lasten kaupunkion sulkenut ovensa väliaikaisesti.Lue lisää osoitteesta www.uusikaupunginmuseo.fi.Musiikkia!-näyttelyssä 11.3. alkaen soitto, laulu ja tanssiavaavat korvat menneille sävelille. Kuuntele kappelin holvienkaikuja, salongin sulosointuja ja bändikellarin jytkettä!Vieraile soitinverstaassa, jännitä kansakoulun laulukokeessa,opettele menuettia tai kurkista viisufanin kaappiin!Kantakaupungin vanhin paikallaan säilynyt puutalo,joka valmistui 1818, on sisustettu 1860-luvunpikkuporvariskodiksi.1 Sofiankatu 4puh. 09 3103 6630ma–pe klo 9–17, to klo 9–19,la–su klo 11–172 Uusi kaupunginmuseoAleksanterinkatu 16–18Avautuu 20163 Hakasalmen huvilaMannerheimintie 13bpuh. 09 3107 8519Auki 11.3. alkaen ti–su klo 11–17, to klo 11–194 Ruiskumestarin taloKristianinkatu 12puh. 09 3103 6630Museo on kiinni korjaustöiden takiaPieniä koteja ja pihapuidensuhinaa: kodikas museoesittelee hellahuoneiden arkea.Linnanmäen juurella sijaitseva tunnelmallinen museoesittelee 1900-luvun helsinkiläisten työläiskotienelämää, joka heijastaa kaikkien suomalaisten arkipäivänhistoriaa.5 TyöväenasuntomuseoKirstinkuja 4puh. 09 3107 1548 tai 09 3103 6630Auki 15.4–25.10. ke–su klo 11–17Istahda menneen ajanratikkaan tunnelmoimaan.Helsingin vanhin raitiovaunuhalli (vuodelta 1900) on osaKulttuuritehdas Korjaamoa. Ratikkamuseon näyttelyssätarkastellaan Helsingin raitiovaunujen vaiheitamatkustajan näkökulmasta.Kuusi museota – aina vapaa pääsy!6 RatikkamuseoTöölönkatu 51 A, puh. 09 3103 6630ma–su klo 11–17