salonen

ta liittää laajempia tarkastelunäkökulmia ja luotettavaksiosoittautuneita mittareita. Kiinnostavanjatkotutkimusaiheena olisi kuitenkin selvittää,onko liitännäistutkimus luotettavampi suomalaistenrahapeliongelmien esiintyvyyden arvioinnissaverrattuna rahapelitutkimukseen.Suomalaisten rahapeliongelmien standardoituvuosiprevalenssiRahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssinavulla pyritään yhtenäistämään erilaisiamenetelmällisiä ratkaisuja hyödyntäneiden väestötutkimustentulokset mahdollisimman vertailukelpoisiksi.Rahapeliongelman standardoidun vuosiprevalenssinlähtökohtana on kunkin tutkimuksenalkuperäiset rahapeliongelmia kuvaavat esiintyvyysluvut(taulukko 1). Vuoden 2003 Suomalaistenrahapelaamisen väestökyselyssä rahapeliongelmien(SOGS ≥3 pistettä) elinikäisprevalenssioli 5,5 % (Ilkas & Turja 2003). Vastaavasti rahapeliongelmienvuosiprevalenssi oli 3,1 % vuonna2007 ja 2,7 % vuonna 2011 (Aho & Turja 2007;Turja & al. 2012). Tämän jälkeen alkuperäistutkimuksessakäytetyn mittarin, mittauksen aikajänteen,tiedonkeruutavan sekä kyselystä tiedottamisentavan ja vastaajakadon aiheuttamat vaihtelutpyritään häivyttämään määriteltyjen kertoimienavulla.Rahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssinlaskukaava voidaan esittää seuraavassamuodossa:A * B * C * D * E = RSVP, jolloinA = rahapeliongelmia kuvaava esiintyvyysluku alkuperäistutkimuksessaB = käytetyn mittarin ja luotettavimmaksi osoittautuneenmittarin välinen suhdelukuC = mittauksessa käytettyä aikajännettä yhtenäistäväkerroinD = tiedonkeruutapaa yhtenäistävä kerroin, jossahuomioidaan alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavientoimenpiteiden toteutusE = tiedottamistapaa yhtenäistävä kerroin, jossahuomioidaan alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavientoimenpiteiden toteutusRSVP = rahapeliongelmien standardoitu vuosiprevalenssi.Rahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssinlaskeminen käynnistyy käytetystä mittarista(taulukko 1). Kun alkuperäiset suomalaistenrahapeliongelmien prevalenssit skaalataanWilliamsin ja Volbergin (2010) tutkimuksessaluotettavimmaksi osoittautuneen PPGM-mittarintulosta vastaavaksi, niin arviointimittareidenkäyttöä yhtenäistävänä kertoimena käytetäänSOGS:n (≥3 pistettä) ja PPGM:n välistä suhdelukua0,72 (B). (Williams & al. 2012, 21.)Seuraavaksi mittauksen aikajänne pyritäänskaalaamaan vuosiprevalenssia vastaavaksi (taulukko1). Muunnettaessa vuoden 2003 suomalaistenrahapeliongelmien elinikäisprevalenssivuosiprevalenssiksi kerrotaan elinikäisprevalenssivuoden 2000 jälkeen toteutettujen väestötutkimustenkertoimien keskiarvolla, joka oli 0,44(C). (Williams & al. 2012, 28.)Tämän jälkeen tiedonkeruutapa pyritään yhtenäistämäänkasvokkain toteutettuja käyntihaastattelujavastaavalle tasolle (taulukko 1). Tiedonkeruutapaayhtenäistävän kertoimen valinnassahuomioidaan myös alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavien toimenpiteiden,kuten painotuksen, toteutus. Vuoden2003 Suomalaisten rahapelaaminen -puhelinhaastattelututkimuksenvastausprosentti ei ole tiedossa,joten kertoimena käytetään lukua 1,59 (D).Vastaavasti vuosien 2007 ja 2011 niin ikään puhelinhaastatteluinkerätyt väestöaineistot painotettiiniän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan väestöävastaavaksi, jolloin kertoimena käytetään 1,44(D). (Williams & al. 2012, 29–32.)Viimeisessä vaiheessa tutkimuksesta tiedottamisentapa pyritään skaalaamaan tasolle, jokasaavutetaan tiedottamalla tutkimuksesta yleisellätasolla (taulukko 1). Tiedottamistapaa yhtenäistävänkertoimen valinnassa huomioidaanmyös alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavien toimenpiteidentoteutus. Williamsin ja kumppaneiden mukaan(2012, 72–74) Suomalaisten rahapelaaminen2007 ja 2011 -tutkimuksiin osallistujia tiedotettiin,että kyseessä oli rahapelitutkimus. Kunedellä mainitut tekijät huomioidaan suomalaistenrahapeliongelman standardoidun prevalenssinlaskemisessa, käytetään kertoimina 0,53−0,76(E) riippuen tutkimusvuodesta (Williams & al.2012, 34).Suomalaisten rahapeliongelmien standardoituvuosiprevalenssi oli 2,1 % vuonna 2003, 2,4 %vuonna 2007 ja 1,5 % vuonna 2011 (taulukko 1).YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6 655