salonen

väestörekisterikeskukselta tilattiin 20 000 henkilönsatunnaisotos 15 vuotta täyttäneistä mannersuomalaisistavuonna 2007 (Aho & Turja2007, 1) ja vastaavasti 16 000 henkilön satunnaisotos15–74-vuotiaista vuonna 2011 (Turja &al. 2012, 12). Suomalaisten rahapelikäyttäytymisenja rahapeliongelmien ajallisissa vertailuissa onsyytä huomioida myös arpajaislain muutos, jonkamyötä 1.10.2010 Suomessa tuli voimaan rahapelaamisenyleinen 18 vuoden ikäraja.Williamsin ja kumppaneiden (2012, 73–74)katsauksessa käytetyt vastausprosentit on Suomenosalta laskettu niiden henkilöiden lukumäärästä,joiden puhelinnumero oli tutkimuspalvelujentoteuttajan käytettävissä. Vastausprosentitolivat 48 vuonna 2007 ja 40 vuonna 2011. Puhelinnumerotietojenpuuttumisen vuoksi menetettiinvuonna 2007 lähes puolet ja vuonna 2011 läheskolmannes satunnaisotokseen valikoituneistahenkilöistä. Jos vastausprosentit lasketaan satunnaisotostenalkuperäisen koon perusteella, vastausprosenttioli 25 vuonna 2007 ja 28 vuonna2011. Vuoden 2003 osalta otoskokoa koskeviatietoja ei ole löydettävissä.Rahapeliongelman arviointimittaritKäytetyn mittarin valinta vaikuttaa rahapeliongelmienesiintyvyyteen. Williamsin ja kumppaneiden(2012, 13) katsaukseen valituissa 202 tutkimuksessarahapeliongelmien arviointiin käytettiinyhteensä 242 erilaista mittaria.South Oaks Gambling Screen (SOGS)Suomalaisissa rahapelaamisen väestötutkimuksissakäytetty SOGS (South Oaks Gambling Screen)oli katsauksen mittareista käytetyin (42,6%). SOGS sisältää 20 kysymystä, jotka mittaavatpatologista rahapelikäyttäytymistä ja sen haitallisiaseurauksia (liite 1). Myönteinen vastaus vähintäänviiteen kysymykseen (SOGS ≥5 pistettä)viittaa patologiseen pelaamiseen (peliriippuvuuteen),ja 3−4 pistettä viittaa peliriippuvuuttalievempiin rahapeliongelmiin. (Lesieur & Blume1987, 1993.)SOGS:a on kritisoitu siitä, että sen kysymyksetovat puolueellisia korkeaa sosioekonomista asemaakohtaan, ja sen herkkyys tunnistaa naistenrahapeliongelmia ja raha-automaattipelaamisenongelmia on kyseenalaistettu (Neil & al. 2005;Abbott & Volberg 2006). Nämä tekijät ovat huomionarvoisiaSuomessa, jossa raha-automaattipelitkuuluvat lottopelien ja raaputusarpojen rinnallapelatuimpiin rahapeleihin ja naisten osallistuminenrahapelaamiseen on yleistynyt (Turja& al. 2012; Raisamo & Salonen 2013).DSM-pohjaiset mittaritKansainväliseen DSM (Diagnostic and StatisticalManual of Mental Disorders) tautiluokituksenversioihin III–IV pohjautuvia mittareita olikäytetty yli neljänneksessä (26,4 %) väestötutkimuksista.Tutkimustiedon valossa DSM-pohjaisetmittarit soveltuvat kuitenkin väestötutkimuksiaparemmin lähinnä koulutettujen ammattilaistenkäyttämiksi kliinisiksi diagnoosiapuvälineiksitai vertailumittareiksi uusien mittareiden validoinnissa(Neal & al. 2005; Abbott & Volberg& al. 2006).Problem Gambling Severity Index (PGSI)Vuonna 2011 Suomalaisten rahapelaamisen väestökyselyssärahapeliongelmia kartoitettiinSOGS:n lisäksi myös PGSI-mittarilla. PGSI onosa laajempaa Canadian Problem Gambling Index(CPGI) -mittaria (Ferris & Wynne 2001).CPGI on Williamsin ja kumppaneiden (2012,13) mukaan kolmanneksi käytetyin mittari (22,7%). PGSI mittaa yhdeksän kysymyksen avulla rahapelikäyttäytymistäja rahapelihaittoja (liite 1).Muodostettujen kokonaispisteiden (vaihteluväli0–27) perusteella vastaajat luokitellaan ongelmapelaajiin(≥ 8 pistettä), kohtalaisen riskin pelaajiin(3–7 pistettä), alhaisen riskin pelaajiin (1–2 pistettä) ja riskittömiin pelaajiin tai niihin, jotkaeivät pelaa lainkaan (0 pistettä).Validoitujen mittareiden erikielisistä käännöksistäon alettu edellyttää kulttuurista validointia(Lesieur & Blume 1993; Abbott & Volberg2006). Suomalaisten rahapelaamisen väestötutkimuksissakäytettyjen mittareiden laadinnassa onhyödynnetty asiantuntijapaneeleja ja esitestauksia(Ilkas & Turja 2003; Aho & Turja 2007; Turja& al. 2012). Mittareita ei kuitenkaan ole validoitusuomen kielelle. Kansallisesti toimiva kyselyei takaa vertailukelpoisuutta kansainvälisesti,joten kulttuurisista tekijöistä ja erityispiirteistälähtöisin olevia vinoumia tulisi pyrkiä selvittämään(Lehtinen 2004, 61).Pathological Gambling Measure (PPGM)PPGM mittaa 14 kysymyksen avulla rahapelihaittoja,rahapelaamiseen liittyvää heikentynyttäYHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6 651

kontrollia ja rahapeliongelmiin liittyviä tekijöitä(Williams & Volberg 2010). Kokonaispisteitä(vaihteluväli 0–14) laskettaessa PPGM:n yksittäisetkysymykset saavat erilaisen painoarvon javastaajat luokitellaan patologisiin pelaajiin, ongelmapelaajiin,riskipelaajiin ja viihdepelaajiin.PPGM:n, SOGS:n, PGSI:n ja DSM-IV-kriteereihinperustuvan kliinisen arvioinnin vertailuKanadassa osoitti, että PPGM on luokittelutarkkuudeltaanvakain mittari kaikissa väestöryhmissäja sen avulla tehty arvio vastasi parhaiten kliinistäarviointia (Williams & Volberg 2010, 42–56; Williams & al. 2012, 20–21).Mittarikohtaiset erot rahapeliongelmien esiintyvyydessäMittarikohtaiset erot rahapeliongelmien esiintyvyydessäselittyvät rahapeliongelman määrittelynja mittareissa käytettyjen luokittelujen ja pisteytysteneroilla (Abbott & Volberg 2006; Williams& al. 2012, 16–21). Lisäksi rahapeliongelmaistenmäärä on yksittäisissä tutkimuksissa yleensäpieni, jolloin suhteellisen pieni ongelmista kärsineidenosuuden nousu tai lasku vaikuttaa merkittävästitoisella mittarilla saatuihin tuloksiin (Williams& al. 2012, 17–18). Mittarikohtaisia erojavoidaan arvioida eri mittarilla suoritettujen rinnakkaismittaustenavulla.Williamsin ja kumppaneiden (2012, 72–74)katsauksessa Suomen osalta on esitetty ainoastaanSOGS:lla saadut tulokset. Tämä johtuneesiitä, että vuoden 2011 väestökyselyn PGSI:lläsaatuja tuloksia ei ole toistaiseksi julkaistu. Kansainvälistentutkimusten perusteella kuitenkintiedetään, että PGSI:llä määritelty rahapeliongelmienesiintyvyys on tyypillisesti matalampi kuinSOGS:lla määritelty (Abbott & Volberg 2006;Williams & al. 2012). Vastaavasti PPGM:llamääritelty rahapeliongelmien esiintyvyys on keskimäärin0,72 kertaa alhaisempi kuin SOGS:llamääritelty (Williams & Volberg 2010, 42–56;Williams & al. 2012, 20–21).Mittauksen aikajänneRahapeliongelmien esiintyvyyden arvioinnissaon tavallisimmin käytetty joko vastaajan kokoelämänaikaista (elinikäisprevalenssi) tai kuluneen12 kuukauden mittaista (vuosiprevalenssi)aikajännettä (PGRTC 2011, 43; Williams &al. 2012, 22). Vuosiprevalenssi on edellä mainituistayleisimmin käytetty, ja elinikäisprevalenssiaon käytetty enimmäkseen varhaisemmissa julkaisuissa.Sama linja näkyy myös Suomalaistenrahapelaaminen -väestökyselyissä: vuoden 2003kyselyssä kartoitettiin ainoastaan rahapeliongelmanelinikäisprevalenssia, vuoden 2007 kyselyssätiedusteltiin molempia ja vuonna 2011 ainoastaanvuosiprevalenssia (Ilkas & Turja 2003; Aho& Turja 2007; Turja & al. 2012).Elinikäis- ja vuosiprevalenssin välillä on löydettyvahva yhteys, joten elinikäisprevalenssi onmahdollista skaalata vuosiprevalenssia vastaavaksi.Korjaavan kertoimen määrittely perustuu elinikäis-ja vuosiprevalenssien korrelaatioiden vertailuuneri väestötutkimuksissa ja niiden keskiarvoon:vuoden 2000 jälkeen tehdyissä eri maidenväestötutkimuksissa rahapeliongelman vuosiprevalenssi(SOGS ≥3 pistettä) oli keskimäärin 0,44kertaa elinikäisprevalenssia alhaisempi (Williams& al. 2012, 22–28).Toteutuneet tiedonkeruutavat ja yksikkövastauskatoWilliamsin ja kumppaneiden (2012, 29) katsauksenperusteella rahapelitutkimuksissa käytettiintyypillisimmin puhelinhaastattelua (73,0%), mutta myös kasvokkain toteutettuja käyntihaastatteluja(11,2 %), posti- ja internet-kyselyitä(4,1 %) sekä yhdistelmiä eri menetelmistä(11,7 %). Suomalaiset rahapelaamisen väestötutkimuksettoteutettiin tietokoneavusteisina puhelinhaastatteluina.Postikyselyjen etuna on mahdollisuus vastataanonyymisti, mutta niiden vastausprosentit ovatnykyään melko alhaisia ja niiden tulee olla rakenteeltaanja vastausohjeistukseltaan vastaajallemahdollisimman yksinkertaisia. Rahapeliongelmiakäsittelevät kysymyspatteristot taas ovatusein laajoja ja moniportaisia (Abbott & Volberg2006; PGRTC 2011).Rahapelaamisen väestötutkimusten vastausprosenttienkeskiarvo oli 56,1, ja lähivuosikymmentenaikana vastausprosentit ovat jatkuvastiheikentyneet (Williams & al. 2012, 11–12). Kyselytutkimuksissavastausaktiivisuuden vähentyminenon kansainvälinen ilmiö laajemminkin(Diem 2002; Tourangeau 2004; Laaksonen2013).Vastausaktiivisuutta voidaan yrittää parantaaesimerkiksi mainitsemalla luotettavasta tutki-652 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6

muksen toteuttajatahosta ja tutkimuksen tuottamastahyödystä yhteiskunnalle. Myös edeltäväyhteydenotto tutkittaviin ja kyselyn lyhyt kestoparantavat vastausaktiivisuutta. Vastausaktiivisuuttavähentävinä tekijöinä puolestaan pidetäänohjeistuksen puutetta, yleisten kysymysten esittämistäalussa, arkaluonteisten kysymysten esittämistäsekä sitä, että vastaajille tarjotaan mahdollisuuttajättäytyä tutkimuksesta. (Luoto 2009;CNSTAT 2013, 50–54.)Rahapelaamisen väestötutkimuksista tiedetään,että vastaajakatoa esiintyy erityisesti nuortenmiesten kohdalla (Williams & al. 2012,29). Myös Suomalaisten rahapelaamisen vuoden2011 aineistossa 15−35-vuotiaiden miestenosuus oli alhaisempi kuin vuosina 2003 ja 2007,ja vastaavasti 50−65-vuotiaiden osuus vastaajistaoli keskimääräistä suurempi (Turja & al. 2012,14–15; Raisamo & Salonen 2013).Otosaineisto tulee aina painottaa tavoiteperusjoukkoavastaavaksi, jolloin otetaan huomioonalkuperäinen otanta-asetelma ja havaittu vastaajakato(Laaksonen 2013, 121–125). Suomalaisissarahapelaamisen väestötutkimuksissa voitiinolettaa, että alkuperäinen otos oli poimittusatunnaisesti, joten ositukset toteutettiin jälkiositteinaja vastaajien vinouma oikaistiin väestönikää, sukupuolta ja asuinaluetta vastaavaksi(Ilkas & Turja 2003; Aho & Turja 2007; Turja& al. 2012).Tiedonkeruumenetelmän vaikutusEri tiedonkeruumenetelmien eroja on selvitettyrunsaasti tutkimuskirjallisuudessa (de Leeuw1992; Tourangeau & al. 2000). Williamsin jakumppaneiden (2012, 11) mukaan kasvokkaintoteutettujen käyntihaastattelujen vastausprosenttioli keskimäärin 77,1, puhelinhaastatteluissa52,5, posti- ja internet-kyselyissä 29,0 jaeri menetelmiä yhdistäneissä tutkimuksissa 50,8.Kyselytutkimusten merkittävimmät ongelmatliittyvät vastanneiden joukossa mahdollisestiesiintyvään muistiharhaan (Uhari 2002) ja siihen,että vastaajat voivat tietoisesti tai tiedostamattaanali- tai yliarvioida vastauksiaan (Mäkelä& al. 2010). Haastattelututkimus taas on vuorovaikutteinentilanne, jossa haastattelijan asenne,taito ja kokemus ovat ratkaisevia, koska vastaajillaon taipumus tulkita vuorovaikutustilannettaaktiivisesti ja tämän perusteella muokata vastaamistaan(Vuorela 2005; Groves & al. 2009, 153–155; Laaksonen 2013).Käyntihaastatteluilla on uskottu saavutettavanpuolueettomampia ja rehellisempiä vastauksiakuin puhelinhaastatteluilla (Holbrook & al.2003; Tourangeau & Yan 2007). Kanadalaisessarahapelitutkimuksessa havaittiin, että satunnaisestivalitun 3 028 aikuisen keskuudessa rahapeliongelmienesiintyvyys oli käyntihaastatteluissa2,18 kertaa korkeampi verrattuna puhelinhaastatteluihin(Williams & Volberg 2009;2010). Yksi ilmiötä selittävä tekijä lienee se, ettätietyillä väestöryhmillä rahapeliongelmien esiintyvyyson korkeampi. Käyntihaastatteluilla tavoitettiinenemmän päätoimisia opiskelijoita, nuoria,miehiä ja naimattomia vastaajia. Nämä ryhmätovat riskiryhmiä rahapeliongelmien kehittymisessäja toisaalta haastavia rekrytoida puhelinhaastatteluissa,sillä heidän kieltäytymisprosenttinsaon tyypillisesti korkea. (Williams & al.2012, 29–31.)Robert Williamsin ja Rachel Volbergin (2009;2010) tutkimuksissa aineiston painotuksistahuolimatta rahapeliongelmien esiintyvyys oliedelleen kasvokkain toteutetuissa haastatteluissa1,44 kertaa suurempi verrattuna puhelinhaastatteluihin.Tuloksista on pääteltävissä, että käyntihaastatteluillavoidaan saavuttaa rehellisempiävastauksia. Tätä havaintoa puoltaa myös se, ettäheidän tutkimuksessaan käyntihaastatteluissavastaajien alkoholin käyttötiheys oli suurempija alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen yleisempääverrattuna puhelinhaastatteluihin. Lisäksikäyntihaastatteluissa huumeiden käyttö oliyleisempää, liikunta vähäisempää ja kynnys ilmoittaaomat tulot matalampi kuin puhelinhaastatteluissa.Postikyselyin arvioituna rahapeliongelmienesiintyvyyden on havaittu olevan korkeampikuin puhelinhaastatteluissa (Rönnberg & al.1999). Eron on uskottu johtuvan siitä, että postikyselyidenavulla on mahdollista tavoittaa taustatiedoiltaanerilaisia vastaajia. Postikyselyillä jatietokoneavusteisilla kyselytutkimuksilla on sitenuskottu saavutettavan samantyyppisiä tuloksiakuin kasvokkain. (Williams & al. 2012, 29–30.) Esimerkiksi ruotsalaisten rahapelaamista tarkastelevaväestökysely toteutettiin puhelinhaastattelunja kyselytutkimuksen yhdistelmänä, jajälkimmäisen avulla tavoitettiin paremmin rahapeliongelmaisia.Toisaalta ruotsalaisen kyselyaineistonkäyttöä rajoitti puuttuvien tietojenYHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6 653

suuri määrä (Svensson & al. 2011; Svensson &Romild 2011).Internet-kyselyjen etuina ovat edulliset kustannuksetja nopeus. Internet-kyselyt tavoittavatpuhelin- tai käyntihaastatteluja paremmin ajankäytöltäänpoikkeavia henkilöitä, joita rahapeliongelmiaomaavien keskuudessa saattaa olla keskimääräistäenemmän. Suomalaisten internetinkäyttö on Euroopan kärkiluokkaa: vuonna 2012alle 45-vuotiasta lähes kaikki käyttivät internetiäja vastaava luku 16–74-vuotiailla oli 90 prosenttia(Tilastokeskus 2012). Internet-yhteydenpuuttuminen saattaa kuitenkin rajoittaa tiettyjenryhmien osallistumista ja siten heikentää aineistonedustavuutta (Williams & al. 2012, 29–32; Laaksonen 2013).Tiedonkeruumenetelmällä on vaikutusta vastaajienvalikoitumiseen ja rahapeliongelmanesiintyvyyslukuihin, ja näitä eroja on tarkasteltuvertaamalla eri menetelmin kerättyjen rahapelitutkimustentuloksia (Williams & Volberg 2009;2010). Tulosten mukaan käyntihaastatteluissa rahapeliongelmienesiintyvyys oli 2,18 kertaa yleisempääkuin painottamattomassa puhelinhaastattelututkimuksessaja 1,59 kertaa yleisempääkuin painotetussa puhelinhaastattelututkimuksessa(Williams & al. 2012, 32).Tutkimuksesta tiedottaminenKuten aiemmin on kuvattu, tutkimushenkilöidentulisi muodostaa mahdollisimman edustavaotos kiinnostuksen kohteena olevasta väestöstä(Groves & al. 2009). Tiedetään, että tavallisin syytutkimuksesta kieltäytymiseen on kiinnostuksenpuute tutkittavaa aihetta kohtaan (Groves & al.2004; Tourangeau & Yan 2007).Tutkimuksen kuvaaminen rahapelitutkimuksenavoi aiheuttaa valikoitumista, sillä rahapelaamisestakiinnostuneet saattavat osallistua kyseiseentutkimukseen muita aktiivisemmin (Williams& al. 2012, 33). Williams ja Volberg(2009; 2010) vertasivat rahapeliongelmien esiintyvyyttäidenttisillä kysymyksillä kuvaten toistakyselyä ”rahapelitutkimukseksi” ja toista ”terveyteenja vapaa-ajantoimintaan liittyväksi tutkimukseksi”.He havaitsivat, että ensimmäisessärahapeliongelman esiintyvyys oli 2,27 kertaa jälkimmäistäkorkeampi.Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2009)ohjeet Suomessa edellyttävät, että ennen tutkimuksenalkua tutkittaville on annettava selvitystutkimuksesta ja sen tarkoituksesta.Suomalaisten rahapelaamisen vuoden 2007 väestökyselynkysymykset liittyivät selkeästi rahapelaamiseen,ja tämä näkyi myös tiedottamisessa.Vuoden 2011 väestökysely sisälsi myös vastaajienterveyttä tarkastelevia kysymyksiä, ja ennakkokirjeenperusteella tutkimus kuvattiin vastaajillesuomalaisten rahapelaamista ja terveyttä tarkastelevanatutkimuksena (Turja & al. 2012, 82).Williams ja kumppanit (2012, 74) esittävät virheellisesti,että myös vuoden 2011 tutkimus kuvattiinvastaajille rahapelitutkimuksena.Tiedottamisesta johtuvaa vastaajien valikoitumisenharhaa voidaan vähentää liittämällä rahapelaamistakäsitteleviä kysymyksiä terveyttä jahyvinvointia laajemmin tarkasteleviin väestökyselyihin.Parhaimmillaan eri lähteistä kerätyt tiedottäydentävät ja tukevat toisiaan.Suomalaisten rahapelaamista käsitteleviä kysymyksiäon liitetty useisiin terveyttä ja hyvinvointiakartoittaviin väestötason tutkimuksiin,esimerkkinä Suomalaisten aikuisväestön terveyskäyttäytyminenja terveys (AVTK), Alueellinenterveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH), Juomatapatutkimus(JT), Kouluterveyskysely, Nuortenterveystapatutkimus (NTTT) ja EuropeanSchool Survey Project on Alchohol and OtherDrugs (ESPAD). Esimerkiksi vuonna 2008 sekäAVTK- että JT-tutkimuksissa käytettiin myösPGSI-mittaria, kuten vuoden 2011 rahapelaamisenväestökyselyssä. Jatkossa näiden tutkimustentuloksia vertaamalla olisi mahdollista tarkastellarahapeliongelman esiintyvyyttä aineistolähtöisesti.Samalla olisi mahdollista arvioida tutkimuksestatiedottamiseen mahdollisesti liittyvän harhansuuruutta.Vaikka lähtökohdat rahapelaamista koskevienkysymysten sisällyttämiseksi osaksi laajemminterveyttä ja hyvinvointia tarkastelevia väestötutkimuksiaovatkin olemassa, tutkijat kohtaavatusein haasteita halutessaan liittää rahapeliongelmiakäsitteleviä kysymyksiä näihin väestökyselyihin(Abbott & Volberg 2006). Haasteet ovatmerkittäviä, ja niitä aiheuttavat esimerkiksi kyselylomakkeenpituus ja mukaan sisällytettävienkysymysten määrä. Kun tarkasteltavia teemojaon useita, voidaan rahapelaamista kartoittaa vainrajoitetulla määrällä kysymyksiä.Tämän vuoksi on perusteltua tarkastella rahapelaamistamyös erillisillä rahapelaamista kartoittavillaväestökyselyillä, joihin on mahdollis-654 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6

ta liittää laajempia tarkastelunäkökulmia ja luotettavaksiosoittautuneita mittareita. Kiinnostavanjatkotutkimusaiheena olisi kuitenkin selvittää,onko liitännäistutkimus luotettavampi suomalaistenrahapeliongelmien esiintyvyyden arvioinnissaverrattuna rahapelitutkimukseen.Suomalaisten rahapeliongelmien standardoituvuosiprevalenssiRahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssinavulla pyritään yhtenäistämään erilaisiamenetelmällisiä ratkaisuja hyödyntäneiden väestötutkimustentulokset mahdollisimman vertailukelpoisiksi.Rahapeliongelman standardoidun vuosiprevalenssinlähtökohtana on kunkin tutkimuksenalkuperäiset rahapeliongelmia kuvaavat esiintyvyysluvut(taulukko 1). Vuoden 2003 Suomalaistenrahapelaamisen väestökyselyssä rahapeliongelmien(SOGS ≥3 pistettä) elinikäisprevalenssioli 5,5 % (Ilkas & Turja 2003). Vastaavasti rahapeliongelmienvuosiprevalenssi oli 3,1 % vuonna2007 ja 2,7 % vuonna 2011 (Aho & Turja 2007;Turja & al. 2012). Tämän jälkeen alkuperäistutkimuksessakäytetyn mittarin, mittauksen aikajänteen,tiedonkeruutavan sekä kyselystä tiedottamisentavan ja vastaajakadon aiheuttamat vaihtelutpyritään häivyttämään määriteltyjen kertoimienavulla.Rahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssinlaskukaava voidaan esittää seuraavassamuodossa:A * B * C * D * E = RSVP, jolloinA = rahapeliongelmia kuvaava esiintyvyysluku alkuperäistutkimuksessaB = käytetyn mittarin ja luotettavimmaksi osoittautuneenmittarin välinen suhdelukuC = mittauksessa käytettyä aikajännettä yhtenäistäväkerroinD = tiedonkeruutapaa yhtenäistävä kerroin, jossahuomioidaan alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavientoimenpiteiden toteutusE = tiedottamistapaa yhtenäistävä kerroin, jossahuomioidaan alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavientoimenpiteiden toteutusRSVP = rahapeliongelmien standardoitu vuosiprevalenssi.Rahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssinlaskeminen käynnistyy käytetystä mittarista(taulukko 1). Kun alkuperäiset suomalaistenrahapeliongelmien prevalenssit skaalataanWilliamsin ja Volbergin (2010) tutkimuksessaluotettavimmaksi osoittautuneen PPGM-mittarintulosta vastaavaksi, niin arviointimittareidenkäyttöä yhtenäistävänä kertoimena käytetäänSOGS:n (≥3 pistettä) ja PPGM:n välistä suhdelukua0,72 (B). (Williams & al. 2012, 21.)Seuraavaksi mittauksen aikajänne pyritäänskaalaamaan vuosiprevalenssia vastaavaksi (taulukko1). Muunnettaessa vuoden 2003 suomalaistenrahapeliongelmien elinikäisprevalenssivuosiprevalenssiksi kerrotaan elinikäisprevalenssivuoden 2000 jälkeen toteutettujen väestötutkimustenkertoimien keskiarvolla, joka oli 0,44(C). (Williams & al. 2012, 28.)Tämän jälkeen tiedonkeruutapa pyritään yhtenäistämäänkasvokkain toteutettuja käyntihaastattelujavastaavalle tasolle (taulukko 1). Tiedonkeruutapaayhtenäistävän kertoimen valinnassahuomioidaan myös alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavien toimenpiteiden,kuten painotuksen, toteutus. Vuoden2003 Suomalaisten rahapelaaminen -puhelinhaastattelututkimuksenvastausprosentti ei ole tiedossa,joten kertoimena käytetään lukua 1,59 (D).Vastaavasti vuosien 2007 ja 2011 niin ikään puhelinhaastatteluinkerätyt väestöaineistot painotettiiniän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan väestöävastaavaksi, jolloin kertoimena käytetään 1,44(D). (Williams & al. 2012, 29–32.)Viimeisessä vaiheessa tutkimuksesta tiedottamisentapa pyritään skaalaamaan tasolle, jokasaavutetaan tiedottamalla tutkimuksesta yleisellätasolla (taulukko 1). Tiedottamistapaa yhtenäistävänkertoimen valinnassa huomioidaanmyös alkuperäistutkimuksen vastausprosenttija yksikkövastauskatoa korjaavien toimenpiteidentoteutus. Williamsin ja kumppaneiden mukaan(2012, 72–74) Suomalaisten rahapelaaminen2007 ja 2011 -tutkimuksiin osallistujia tiedotettiin,että kyseessä oli rahapelitutkimus. Kunedellä mainitut tekijät huomioidaan suomalaistenrahapeliongelman standardoidun prevalenssinlaskemisessa, käytetään kertoimina 0,53−0,76(E) riippuen tutkimusvuodesta (Williams & al.2012, 34).Suomalaisten rahapeliongelmien standardoituvuosiprevalenssi oli 2,1 % vuonna 2003, 2,4 %vuonna 2007 ja 1,5 % vuonna 2011 (taulukko 1).YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6 655

Taulukko 1. Suomalaisten rahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssi ja sen laskemisessakäytetyt kertoimet.TiedonkeruutapaVäestökyselynvuosiPrevalenssi väestökyselyissä5Suomalaisten RSVP:n laskemisessa käytetyt kertoimet 4MittauksenaikajänneArviointimittariTiedottaminen /vastausprosenttiA B C D E RSVP2003 1 5,50 % 0,72 0,44 1,59 0,74 2,10 %2007 2 3,10 % 0,72 1,44 0,76 2,40 %2011 3 2,70 % 0,72 1,44 0,53 1,50 %1Ilkas ja Turja 2003; 2 Aho & Turja 2007; 3 Turja & al. 2012; 4 Williams & al. 2012, 72–74; 5 The South Oaks GamblingScreen (Lesieur & Blume 1987, 1993), josta käytettiin vuoden 2003 väestökyselyssä koko elämänaikaista aikajännettä,kun vuosien 2007 ja 2011 käytettiin kuluneen 12 kuukauden aikaista aikajännettä.Rahapeliongelmien standardoidun vuosiprevalenssin (RSVP) laskukaava: A * B * C * D * E = RSVP.Ero vuosien 2007 ja 2011 rahapeliongelmienstandardoidun prevalenssin välillä oli tilastollisestimerkitsevä (Williams & al. 2012, 48–49). Suomenosalta rahapeliongelmien standardoitu vuosiprevalenssioli siis hieman alhaisempi verrattunarahapelaamisen kansallisissa väestöraporteissaesitettyihin lukuihin. Verrattaessa alkuperäisiävuosien 2007 ja 2011 rahapeliongelmien esiintyvyyslukuja15–64-vuotiaiden suomalaisten osaltaei muutos kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä(Raisamo & Salonen 2013).Aikaisempien tutkimusten mukaan rahapeliongelmienvuosiprevalenssi on vaihdellut maailmanlaajuisesti0,2 prosentista 5,3 prosenttiin(Hodgins & al. 2011). Williamsin ja kumppaneiden(2012) katsauksessa rahapeliongelmienvuosiprevalenssi vaihteli 0,5 prosentista 7,6 prosenttiin:alhaisimmat maanosakohtaiset rahapeliongelmienvuosiprevalenssit olivat Euroopassaja korkeimmat Aasiassa. Kansainvälisessä vertailussaSuomi sijoittui keskitasolle, kuten myösRuotsi, Sveitsi, Kanada, Australia, Yhdysvallat,Viro ja Italia.LopuksiViimeisten parin vuosikymmenen aikana rahapeliongelmienarviointiin liittyvien tutkimusmenetelmienja käytettyjä mittareiden kehittämistyöon edistänyt tutkimustulosten luotettavuuttaja ennen kaikkea tehnyt tutkimustulostenajalliseen ja alueelliseen vertailuun liittyvät haasteetaikaisempaa näkyvämmiksi. Williamsin jakumppaneiden (2012) kehittämä rahapeliongelmienstandardoitu vuosiprevalenssi on kenties lupaavinyritys parantaa rahapelaamisen väestötutkimustentulosten kansainvälistä vertailtavuutta,mutta sen nykyiseen versioon liittyy myös moniaepävarmuustekijöitä.Ensinnäkin rahapeliongelman standardoidunvuosiprevalenssin laskemisen lähtökohtana ovatkunkin maan alkuperäiset rahapelaamisen väestötutkimustentulokset omine vahvuuksineenja heikkouksineen. Williamsin ja kumppaneiden(2012) katsauksessa aikuisväestön määritelmäosoittautui väljäksi: tällä hetkellä rahapeliongelmienstandardoitu vuosiprevalenssi ei huomiolainkaan kohdeperusjoukon ikään liittyviä maakohtaisiaeroja. Tämä on huomionarvoista, silläikä vaikuttaa rahapelaamisen ja rahapeliongelmienesiintyvyyslukuihin (Hodgins & al. 2011;Williams & al. 2012).Suomalaisten rahapelaamisen väestötutkimuksiinliittyy useita tässä analyysissakin mainittujaepävarmuustekijöitä, kuten suuri vastaajakatoja käytetyt mittarit: mittareiden suomenkielistenversioiden luotettavuudesta ei ole olemassa tutkittuatietoa, jonka lisäksi mittareista on olemassauseita eri suomenkielisiä versioita. Vertailumittarinakäytetyn PPGM:n käyttö on niin ikäänollut toistaiseksi vähäistä, ja sen validoinnista eilöydy julkaisuja muusta kulttuurisesta kontekstistakuin Kanadasta (Williams & Volberg 2010).Käytettyjen arviointimittarien käsitteellistä vastaavuuttaeri maissa, eli vastaamiseen heijastuviakulttuurikohtaisia eroavaisuuksia tai ominaispiirteitä,ei nykyinen rahapeliongelmien standardoituvuosiprevalenssikaan pysty kontrolloimaan.Toiseksi mittauksen aikajänteen yhtenäistämisessäkäytettyjen kertoimien luotettavuutta voidaanpitää hyvänä, sillä ne on määritelty aikai-656 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6

sempia rahapelaamisen väestötutkimuksia kattavastihyödyntäen. Toisaalta aikajännettä korjaavatkertoimet perustuvat keskiarvoon (0,44) jakertoimissa oli maakohtaisia eroja: esimerkiksivuonna 2007 suomalaisten rahapelaamisen vuosiprevalenssioli 0,6 kertaa elinikäisprevalenssiaalhaisempi (Williams & al. 2012, 22–28).Kolmanneksi on ilmeistä, että tiedonkeruumenetelmälläon vaikutusta vastaajien valikoitumiseenja rahapeliongelman esiintyvyyslukuihin.Katsauksessa käytetyt tiedonkeruumenetelmääkorjaavat kertoimet on kuitenkin laskettuvain muutaman yksittäisen tutkimuksen perusteella(Williams & Volberg 2009; 2010). Lisäksieri tiedonkeruumenetelmien vertailussa olisi syytähuomioida perusteellisemmin myös toteutukseenliittyviä yksityiskohtia: esimerkiksi kirjasikohaastattelija vai haastateltava käyntihaastattelunvastaukset tiedostoon tai lomakkeeseen eli toteutuikoanonyymi vastaustapa (Laaksonen 2013).Neljänneksi tutkimuksesta tiedottamisessakäytettyjen kertoimien luotettavuuden arviointiahaittaa se, että Williamsin ja kumppaneiden(2012) katsauksesta ei ilmene selkeästi, mitenlopullisiin – sekä tiedottamistavan että vastausprosentinhuomioiviin – kertoimiin lopultapäädyttiin. Lisäksi katsauksessa on virheellisestiilmoitettu, että suomalaiseen vuoden 2011 tutkimukseenosallistujia tiedotettiin, että kyseessäon rahapelitutkimus, vaikka tutkimuksen ennakkokirjeessäpuhuttiin rahapelaamista ja terveyttätarkastelevasta tutkimuksesta (Turja & al.2012, 82).Rahapeliongelmien vuosiprevalenssi on vaihdellutkuluneen 20 vuoden aikana: korkeimmillaanse oli vuonna 2002 ja alhaisimmillaan vuosina1998 ja 2010. Näin ollen maiden välistävertailua vaikeuttavat myös rahapeliongelmienesiintyvyyden muutokset ajassa ja se, että eri tutkimuksetoli toteutettu eri vuosina. (Williams &al. 2012, 41–56.) Lopuksi todettakoon vielä, ettärahapeliongelmien standardoidussa vuosiprevalenssissaon ensisijaisesti kyse kansainvälisen vertailtavuudenparantamisesta. Kansallisesti tuotettujenalkuperäisten esiintyvyyslukujen tarkastelusaattaa kuitenkin soveltua paremmin rahapeliongelmienesiintyvyyden ajallisten maakohtaistenmuutosten tarkastelun pohjaksi.TIIVISTELMÄAnne H. Salonen & Susanna Raisamo & Hannu Alho:Suomalaisten rahapeliongelmien väestötutkimustenhaasteet kansainvälisessä vertailussaKanadassa julkaistiin vuonna 2012 aikuisväestön rahapeliongelmienesiintyvyyttä kansainvälisesti tarkastelevakatsaus, joka sisältää yhteensä 202 vuosien 1975ja 2012 välillä toteutettua väestöpohjaista rahapeliongelmienesiintyvyystutkimusta. Näistä 68 on eri maidenvaltakunnallisia väestötutkimuksia, 27 Australianeri territorioiden, 40 Kanadan maakuntien ja 67 Yhdysvaltojenosavaltioiden toteuttamia rahapeliongelmienesiintyvyystutkimuksia. Suomalaisten rahapelaamistakartoittavat väestökyselyt vuosilta 2003, 2007 ja2011 ovat mukana katsauksessa.Tarkastelemme pääosin edellä mainitun katsauksenkeskeisten teemojen ja havaintojen valossa suomalaistenrahapeliongelmien väestötutkimusten haasteita.Keskeiset teemat liittyvät käytettyihin arviointimittareihin,mittauksessa käytettyyn aikajänteeseen, tiedonkeruutapaansekä tutkimuksesta tiedottamiseen ja yksikkövastauskatoon.Esittelemme myös katsauksessa esitellyn rahapeliongelmienstandardoidun vuosiprevalenssin, jota voitaisiinkäyttää työkaluna myös suomalaisissa tutkimuksissakansainvälisesti vertailukelpoisen tiedon tuottamisessa.Rahapeliongelmien standardoidussa vuosiprevalenssissahyödynnetään laskennallisia kertoimia, joidenavulla rahapeliongelmien esiintyvyyden määrittelyssähuomioidaan käytetyn mittarin, mittauksen aikajänteen,tiedonkeruutavan sekä tutkimuksesta tiedottamisentavan ja tutkimuksen vastausprosentin aiheuttamatvääristymät ja ne pyritään korjaamaan yhtenäisesti.Lisäksi tarkastelemme, miten edellä mainitut väestötutkimustenhaasteet näyttäytyvät suomalaisissa rahapelaamisenväestötutkimuksissa sekä millaisia ongelmakohtialiittyy standardoidun rahapeliongelmienvuosiprevalenssin tarkasteluun suomalaisessa kontekstissa.Avainsanat: prevalenssi, rahapelaaminen, rahapeliongelma,rahapeliongelmien standardoitu vuosiprevalenssi,väestötutkimus.YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6 657

KIRJALLISUUSAbbott, Max W. & Volberg, Rachel A: The Measurementof Adult Problem and Pathological Gambling.International Gambling Studies 6 (2006): 2,175–200.Aho, Pauliina & Turja, Tuomo: Suomalaisten rahapelaaminen2007 [verkkodokumentti]. Sosiaali-ja terveysministeriö / Taloustutkimus. Helsinki,2007.Arpajaislaki 1047/2001.CNSTAT, Committee on National Statistics. Nonresponsein social science surveys: A research agenda2013, 50–54.Diem, Keith: Maximizing response rate and controllingnonresponse error in survey research. RutgersCooperative Research & Extension. USA: TheState University of New Jersey, 2002.Ferris, Jaquie & Wynne, Harold: The Canadian problemgambling index: Final report. Canada: Submittedfor the Canadian Centre on SubstanceAbuse, 2001.Groves, Robert M. & Presser, Stanley & Dipko, Sara:The role of topic interest in survey participationdecisions. Public Opinion Quarterly 68 (2004):1, 2–31.Groves Robert M. & Fowler, Floyd J. & Couper, MickP. & Lepkowski, James M. & Singer, Eleanor &Tourangeau, Roger: Survey Methodology. NewJersey: John Wiley & Sons, 2009.Hodgins, Davis C. & Stea, Jonathan N. & Grant, JonE: Gambling disorders. Lancet 378 (2011): 1874–884.Holbrook, Allyson L. & Green, Melanie C. & Krosnick,Jon A: Telephone versus face-to-face interviewingof national probability samples with longquestionnaires. Public Opinion Quarterly 67(2003): 79–125.Ilkas, Hannu & Turja, Tuomo: Rahapelitutkimus2003. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö / Taloustutkimus,2003.Laaksonen, Seppo: Surveymetodiikka: Aineistojen kokoamisestapuhdistamisen kautta analyysiin. 2ndedition. Bookboon.com, 2013. (luettu 24.9.2013)de Leeuw, Edith Desiree: Data quality in mail, telephoneand face to face surveys. Amsterdam, 1992.http://edithl.home.xs4all.nl/pubs/disseddl.pdf(luettu 1.2.2013)Lehtinen, Marjaana: Surveyn kulttuuriset erityispiirteetkansainvälisen vertailun haasteena. Hyvinvointikatsaus3, 2004.Lesieur, Henry R. & Blume, Sheila B: The South OaksGambling Screen (SOGS): a new instrument forthe identification of pathological gamblers. AmericanJournal of Psychiatry 144 (1987):1184–1188.Lesieur, Henry R. & Blume, Sheila B: Revising theSouth Oaks Gambling Screen in different settings.Journal of Gambling Studies (1993): 9, 213–223.Luoto, Riitta: Kyselytutkimuksen suunnittelu. Lääketieteellinenaikakauskirja Duodecim 125 (2009):1647–1653.PGRTC, Problem Gambling Research and TreatmentCentre: Guideline for Screening, Assessment andTreatment in Problem Gambling. Clayton: MonashUniversity 2011.Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer:Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö jasen muutokset 1968–2008. Helsinki: Terveyden jahyvinvoinnin laitos, 2010.Neal, Penny & Delfabbro, Paul & O’Neal, Michel:Problem gambling and Harm. A National Definition.Literature review. Adelaide: South AustralianCentre for Economic Studies with the Universityof Adelaide, 2005. http://www.adelaide.edu.au/saces/gambling/publications/ProblemGamblingAndHarmTowardNationalDefinition.pdf(luettu8.3.2013)Svensson, Jessika & Romild, Ulla & Nordenmark, Mikael& Månsdotter: Gendered gambling domainsand Changes in Sweden. International GamblingStudies (2011): 11, 193–211.Svensson, Jessika & Romild, Ulla: Incidence of Internetgambling in Sweden: results reom the Swedishlongitudinal gambling study. International GamblingStudies (2011): 11, 357–375.Raisamo, Susanna & Salonen, Anne: Muutokset15–64-vuotiaiden suomalaisten rahapelaamisessavuosina 2003–2011. Yhteiskuntapolitiikka 78(2013): 5, 544–553.Rönnberg, Sten & Volberg, Rachel A. & Abbott,Max W. & Moore W. Lamar & Andren, Anders& Munck, Ingrid M. & Jonsson Jacob & Nilsson,Thomas & Svensson, Ove: Gambling andproblem gambling in Sweden. Report No. 2 ofthe National Institute of Public Health Series onGambling. Stockholm: National Institute of PublicHealth, 1999.Tilastokeskus: Väestön tieto- ja viestintätekniikankäyttö 2012. Internetin käytön muutokset,2012. http://www.stat.fi/til/sutivi/2012/sutivi_2012_2012-11-07_kat_001_fi.html.(luettu10.1.2013)Topoel, Vera & Das, Marcel & van Soest, Arthur: Effectsof design in web surveys. Comparing trainedand fresh respondents. Public Opinion Quarterly60 (2008): 275–304.Tourangeau, Roger: Survey research and societal change.Annu Rev Psychol 55 (2004): 775–801.Tourangeau, Roger & Rips, Lance J. & Rasinski, Kenneth:The psychology of survey response. Cambridge(UK): Cambridge University Press, 2000.Tourangeau, Roger & Yan, Ting: Sensitive questionsin surveys. Psychological Bulletin 133 (2007): 5,859–883.Turja, Tuomo & Halme, Jukka & Mervola, Markus& Järvinen-Tassopoulos, Johanna & Ronkainen,Jenni-Emilia: Suomalaisten rahapelaaminen2011. Tilastoraportti 14/2012. Helsinki: Terveydenja hyvinvoinnin laitos, 2012. www.julkari.fi(luettu 1.1.2013)Tutkimuseettinen neuvottelukunta: Humanistisen,yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisenYHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6 659

tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisenennakkoarvioinnin järjestämiseksi, 2009. http://www.tenk.fi/eettinen_ennakkoarviointi/eettisetperiaatteet.pdf(luettu 16.1.2013)Uhari, Matti: Virheet havainnoivassa tutkimuksessa.Suomen Lääkärilehti 57 (2002): 196–197.Volberg, Rachel A: Population surveys. In G. Smith,D.C. Hodgins & R.J.Williams (eds.): Researchand Measurement Issues in Gambling Studies. SanDiego: Elsevier, 2007, 33–51.Volberg, Rachel A. & Williams, Robert J.: Developinga Short Form of the PGSI. Report to theGambling Commision, 2012. http://www.gamblingcommission.gov.uk/pdf/Developing%20a%20Short%20Form%20of%20the%20PGSI.pdf(luettu 30.1.2013)Vuorela, Suvi: Haastattelumenetelmät. TeoksessaOvaska, Saila & Aula, Anne & Majaranta, Päivi(toim.): Käytettävyystutkimuksen menetelmät.Tampereen yliopisto: Tietojenkäsittelytieteidenlaitos (2005): 37–52.Williams, Robert J & Volberg Rachel A: Impact ofSurvey Description, Administration Method, andExclusionary Criteria on Population PrevalenceRates of Problem Gambling. International GamblingStudies 9 (2009): 2, 101–117.Williams, Robert J & Volberg, Rachel A: Best practicesin the population assessment of problemgambling. Report prepared for the Ontario ProblemGambling Research Centre. Canada: Guelph,Ontario, 2010.Williams, Robert & Volberg, Rachel & Stevens Rhys:The population prevalence of problem gambling:Methodological influences, standardizedrates, jurisdictional differences, and worldwidetrends. Report prepared for the Ontario Problemgambling Research Centre and the OntarioMinistry of Health and Long Term Care (2012):1–273. http://hdl.handle.net/10133/3068 (luettu8.1.2013)Wynne, Harold J: Introducing the Canadian ProblemGambling Index. Edmonton: Wynne Resources,2003.660 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):6