Sisällys - Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Työelämää nykypäivän Suomessa 70Anne Hiipakka: Oi kallis Suomenmaa 72Nimimerkki Mustakantisen kirjuri: Mustakantiselle 74Vesa Saarinen: Politiikan päivätyöläinen 80Anette Waltenberg: Minu maanantaini toine toist kakstuhatyhreksä 83Irja Arpiainen: Askelsarjoja töissä ja vapaalla 85Lasse Lehtinen: Europarlamentaarikon maanantai 94Anni Hartikainen: Tänä pänä 95Paula Simonen: Voi hyvänen aika! 98Nimimerkki Metallityttö: Päivä metallityöläisenä 100Laila Kinnunen: Tavanmukasesti samaan syssyyn 104Kirsi Hasu: Vuorottelevan suomalaisen päivä 106Jouni Vilermo: Syrjäytymisvaarassa 110Tony Mannela: Hengähdystauolla 114Hanna Forss: Äitiyttä ja työttömyyttä 117Juhani Brander: Vauhtia työnhakuun 121Nimimerkki HannaReeta: Elämää sivuraiteella 123Nimimerkki Perheen kuopus: Ihan normi päivä 127Eläkeläisten arkea 130Aino Tanska: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan 132Paula Konsti: Maanantaisia muistiinmerkintöjä 135Jorma Toropainen: Tutulla radalla 141Mauno Tavast: Yleiseksi ja omaksi hyväksi 145Leila Grandell: Kirjastotäti 149Erkki Taarasti: Päivä hyvässä seurassa 151Maire Lähdekorpi: Käsityöihmisiä 152Maiju Kirjavainen: Tytönhupakko herraseurassa 153Martti Ryhänen: Hyvä on hiihtäjän hiihdellä 155Liisa Wartiovaara: Mummojen maailmassa 157Nykytekniikka – ystävä vai vihollinen? 159Nimimerkki Mette: Real life 161Liisa Komulainen: Järjettömän järkevää 166Alpo Hoppendorff: Koneiden äärellä 167Maissi Kjäll: Pakon edessä 170

Miikka Haimila: Kuumehorkassa 172Kirsti Holthöfer: Henkimaailman juttuja 173Johannes Lampimäki: Syntymäpäivänä 174Nimimerkki Uneksija: Koneunia 175Raija Jäntti: Vahingossa Facebookiin 178Nimimerkki Isi: Maalaisisän päivä 179Suomi ja suomalaiset omin ja vieraan silmin 185Marja Simola: Lentoonlähtö 187Nimimerkki Sebastyne: Puolesta katseesta, puolesta sanasta 190Nimimerkki Edi: Fuinrando 191Nimimerkki Väliaikainen Ranskatar: Taiteilijaelämää 194Tamara Wahllöf: Kotimaan ilmaa hengittämässä 195Ray Carey: Aarteiden äärellä 198Hannu K. Ahola: Kotkanpoika ilman siipii 200Ritva-Liisa Harjumaa: Päivän ihmettelyt 205Päivän uutisia, puheenaiheita jakatsotuimpia TV-ohjelmia 213

11 503 kappaletta, joista kirjepostissa tuli 9 159 kpl, sähköpostissa2 001 kpl ja Helsingin Sanomien verkkosivuille tuli 343 sähköistäpäiväkirjaa.Kalevalaisten Naisten Liitossa teologian maisteri MarjakaisaOllaranta sai tehtäväkseen päiväkirjojen arkistoinnin. Häntäpyydettiin samalla merkitsemään vastaisuuden varalle niistäparhaimmat, joita voitaisiin julkaista kulttuuri- ja jäsenlehtiPirrassa. Elokuun 2009 loppuun mennessä päiväkirjat oli saatuaakkosjärjestykseen 30 arkistomappiin ja myös sähköposteinatulleet lähetykset tallennetuiksi.Arkistoinnin edetessä Kalevalaisten Naisten Liitossa kypsyivähitellen ajatus antologian toimittamisesta. Koska aineisto olituttu ja parhaat valmiiksi eroteltu, oli luontevaa, että MarjakaisaOllaranta jatkoi sen toimittajana. Syksyllä 2009 allekirjoitettiinkustannussopimus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.Lämpimät kiitokset Marjakaisa Ollarannalle, joka toteutti hienostikoko työn arkistoinnista käsikirjoitukseen asti.Kirjan valmistuminen Kalevalan päivän alla 2010 saa entistäsuuremman merkityksen kalevalaisten naisten keskuudessa,sillä Kalevalaisten Naisten Liiton perustamisesta tulee silloinkuluneeksi 75 vuotta. Liiton syntysanat lausuttiin Kalevalan 100-vuotisjuhlassa vuonna 1935.Yhteistyö Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa on olluthedelmällisestä. Erikoiskiitokset ansaitsee tutkija Juha Nirkkoarkistointiin liittyvistä monenlaisista käytännön neuvoista jamuusta tuesta.Päiväkirja-arkisto luovutettiin 9. 12. 2009 Suomalaisen KirjallisuudenSeuran kansanrunousarkistoon tutkijoiden käyttöön.Sydämellinen kiitos kaikille, jotka osallistuivat päiväkirjahankkeeseenja antoivat siten arvokasta tietoa tuleville sukupolville.Riitta Sipilä, pääsihteeriKalevalaisten Naisten Liitto10

kuttaa olleen hyvin koulutetut, jo eläkkeellä olevat naiset. Kaupunkilaisetkirjoittivat ehkä hiukan aktiivisemmin kuin maaseudullaasuvat. Mutta kuten myös kymmenen vuotta sitten niinnytkin oli mukana paljon muitakin kirjoittavia ihmisiä.Yksityisten (vrt. koulut) henkilöiden päiväkirjoista tuli 1 530kappaletta kirjepostina ja 1 745 kappaletta sähköpostilla. Kirjeitsetulleista päiväkirjoista suurin osa oli tietokoneella kirjoitettuja jaitse tulostettuja tekstejä. Osa oli kirjoittanut tekstinsä kirjoituskoneellaja aika moni käsin. Kaikenikäiset suomalaiset käyttivätsähköpostia ilmeisen sujuvasti, liitetiedosto unohtui joskus pois,mutta asia huomattiin nopeasti ja melko pian tuli uusi lähetysliitetiedoston kanssa. Toisinaan kyselin liitetiedoston perään.Iäkkäämpi väki turvautuu nuorempia enemmän vielä tavalliseenpostiin kuin sähköpostiin. Helsingin Sanomien verkkosivujen päiväkirjoistasuurin osa oli nuorempien ihmisten kirjoittamia.Maanantai viikonpäivänä ei tuntunut vaivaavan ihmisiä ehkäväsyneitä koululaisia lukuun ottamatta. Muutamat tekstit alkoivattyyliin ”huoh taas maanantai”, ja tekstien perusteella sunnuntainja maanantain välisenä yönä nukutaan yleisesti vähänhuonommin , etenkin jos aamulla on töihin lähtö. Elämään maanantainakinsuhtaudutaan myönteisesti ja päivä on toimintaatäynnä. Joskus tekstejä lukiessani ihmettelin, että missä ihmeenvälissä ja millä voimavaroilla ihmiset vielä jaksoivat kirjoittaapäiväkirjansa.Maanantaina monilla alkaa elämässään joku uusi vaihe, ehkäuusi työ, monelle päivä oli ensimmäinen eläkepäivä, jollekin ensimmäinenpäivä työttömänä, joku palasi sairaslomalta takaisintöihin. Monia muitakin merkittäviä asioita sattui juuri tähänpäivään, niin että voisi sanoa maanantaina 2. 2. 2009 eletyn rikastaelämää talouden taantumasta huolimatta. Pienistä asioistasuomalaisilla, etenkään vanhemmalla ikäpolvella, ei ole tapanavalittaa ja pienistä asioista osataan myös iloita.Päiväkirjojen määrä on valtava ja laatu hämmästyttävän hyvä,joten tekstien valitseminen kokoomateokseen ei ollut helppotehtävä. Kirjanteon alkuvaiheessa Kalevalaisten Naisten Liitossamietittiin, kuinka tekstit tulisi ryhmitellä. Tekstien ryhmittely12

teemoittain niiden sisällön perusteella tuntui hyvältä ja mielekkäältätavalta jäsentää kokoelmaa. Osa teemoista hahmottui nopeastija helposti, toisia piti miettiä pitkään ja hartaasti. Osa valituistakirjoituksista oli helppo sijoittaa johonkin teemaan, monetolisivat kuitenkin sopineet useammankin teeman sisälle, koskane käsittelevät niin monipuolisesti eri asioita. Aiheen mukainenryhmittely rajasi myös monia hyviä tekstejä kirjan ulkopuolelle.Kirjaan valittiin 68 päiväkirjatekstiä, jotka jaoteltiin sisältönsäperusteella kuuteen osa-alueeseen, jotka ovat: arkinen yhteiselämäläheisten ihmisten kanssa, koululaisten ja heidän opettajiensapäivä, työelämäosio, eläkkeellä olevien ajankäyttöä kuvaavaosio, nykytekniikkaan suhtautumista kuvaava osio sekäSuomea ja suomalaisuutta kuvaava osio.Kokoelman kirjoittajista nuorin on 7-vuotias, vanhin 85-vuotias.Naisia on 47, miehiä 21. Monet heistä osallistuivat keruuseenmyös kymmenen vuotta sitten. Yhden henkilön teksti olimukana edellisessäkin kirjassa. Toiset kirjoittavat lyhyesti jaytimekkäästi, toiset pitemmin ja yksityiskohtaisemmin. Suurinosa kirjoittajista lähti mukaan omalla nimellään, osa halusipysytellä nimimerkin suojissa. Tekstejä ei ole lyhennetty eikämuutenkaan muokattu. Joitakin pilkkuja on muutettu pisteiksilukemisen helpottamiseksi. Otsikot ovat joko kirjoittajilta itseltään,yhdessä muotoiltuja tai toimittajan otsikoimia.Kiitän lämpimästi kaikkia kirjoittajia, jotka rohkeasti uskalsivatantaa päiväkirjatekstinsä kaiken kansan luettavaksi. Teidänmyötämielinen, innostunut ja innostava suhtautuminen kirjahankkeeseenauttoi toimitustyötä eteenpäin. Tekstejänne lukiessaniolen nauranut monet naurut, ihmetellyt arkenne moninaisiakäänteitä ja kykyänne kirjoittaa niistä, oppinut uusia asioitaja joskus tirauttanut pari kyyneltäkin.Kiitän myös Kalevalaisten Naisten Liiton hallitusta luottamuksestapalkatessanne minut kirjan toimittajaksi. Sekä tietystilähimpiä työkavereita, pääsihteeri Riitta Sipilää ja kulttuurisihteereitäSirpa Huttusta ja Elina Lampelaa avusta, tuesta jarohkaisusta kirjanteon kaikissa vaiheissa. Ratkaisevan tärkeääkirjan valmistumiselle on myös ollut se, että mieheni hallitsee13

lapsiperheen arjen pyörittämisen niin hyvin, että äiti voi huolettakeskittyä kirjan tekemiseen.Lopuksi esitän toiveen, että suomalaiset haluavat kirjoittaapäivästään taas kymmenen vuoden kuluttua!Marjakaisa Ollaranta14