Mira Rantakeisu AKSELIN AFRIKKA Akseli Gallen-Kallela oli ...
Mira Rantakeisu AKSELIN AFRIKKA Akseli Gallen-Kallela oli ...
Mira Rantakeisu AKSELIN AFRIKKA Akseli Gallen-Kallela oli ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Mira</strong> <strong>Rantakeisu</strong>hyvin muodikkaiksi. 12Rakennus, jossa <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>t asuivat, <strong>oli</strong> nimeltään Brickhouse. Se sijaitsi aavikonlaidassa ilman naapureita. Takapihalla <strong>oli</strong> peltihökkeli, jossa <strong>oli</strong> tallattu maalattia. Se <strong>oli</strong> jaettukahtia niin, että toisella puolella <strong>oli</strong> ”keittiö” ja toisella palvelijainhuone. Vaikka useimmiten ruokakeitettiin ulkosalla, keittiöstä löytyi myös kolmesta kivestä kokoonpantu liesi. Paistinuunia ei ollut,mutta pellistä <strong>oli</strong> tehty laatikko, joka asetettiin tulisijalle kolmen kiven varaan ja sitten vainaseteltiin hehkuvia hiiliä päälle. Tässä uunissa paistettiin myös leipä silloin, kun sitä ei haettukaupungista. Ruoka säilytettiin pihanpuoleisella kuistilla rautaverkkoseinäisessä kaapissa, jotenilma pääsi vapaasti siivilöitymään sen läpi. Lihaa ei voinut säilyttää, joten se <strong>oli</strong> syötävä samanapäivänä kun eläin <strong>oli</strong> tapettu.Perheellä <strong>oli</strong> enimmäkseen kikuju-palvelijoita, joita he kutsuivat etunimillä. Kirsti mainitseekirjoituksissaan ainakin Nganjan ja Kenosuan, joita hän kuvailee uskollisiksi ja avuliaiksi. Nganga<strong>oli</strong> <strong>Akseli</strong>n kiväärin ja maalilaatikon kantaja, Kenosua taas Jorman pyssynkantaja, pieni nandipoika.Kenosua myös kantoi Kirstin ja Jorman koulukirjoja ja piti sadeaikana päivänvarjoa lastenyllä. 13<strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>n lapset kävivät yksityisopetuksessa, sillä he eivät osanneet englantiatarpeeksi hyvin päästäkseen englantilaiseen yhteiskouluun. Koulussa <strong>oli</strong> noin kymmenenenglantilaista lasta, mutta <strong>Gallen</strong>-Kalleloiden jälkikasvi ei sopeutunut kouluun kovinkaan hyvin –he <strong>oli</strong>sivat halunneet mm. puhua englannin sijaan swahilia, mutta se <strong>oli</strong> ankarasti kielletty. Lapsetlopettivatkin koulunkäynnin parin kolmen kuukauden jälkeen. Sen jälkeen opintoja jatkettiin äidinhoivissa Afrikka-ajan loppuun asti. 14Kaiken kaikkiaan <strong>Gallen</strong>-Kalleloiden kuvauksista käy ilmi, että heidän suhtautumisensaafrikkalaisiin <strong>oli</strong> hyvin mutkatonta ja suvaitsevaista. <strong>Gallen</strong>-Kalleloiden lapset saivat leikkiä kikujulastenkanssa, joiden kanssa he ystävystyivätkin. Ilmeisesti <strong>Gallen</strong>-Kalleloiden lapset oppivatpuhumaan suahilia, sillä kanssakäyminen <strong>oli</strong> kirjoitusten mukaan sujuvaa eikä kielimuuria ollut.Kirstin mukaan etenkin Jorma puhui suahilia sujuvasti, hänkin melko hyvin. Sen sijaan <strong>Akseli</strong> jahänen vaimonsa oppivat vain muutaman sanan.KIRJALLISUUS:Ambler, Charles H.1988 Kenyan Communities in the Age of Imperialism. New Haven: Yale University Press.<strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>, Kirsti1965 Isäni <strong>Akseli</strong> <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>, II.osa: elämää isän mukana. Porvoo: WSOY, 1965.<strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>, Kirsti1982 Muistelmia nuoruusvuosiltani 1896-1931. Espoo: Weilin+Göös.<strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>-Sirén, Janne2001 Minä palaan jalanjäljilleni: <strong>Akseli</strong> <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>n elämä ja taide. Helsinki: Otava.Martin, Timo; Sivén, Douglas1990 <strong>Akseli</strong> <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong>: elämäkerrallinen rapsodia. Espoo: Weilin+Göös.12 <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong> 1965, 299, 301.13 <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong> 1965, 300–309.14 <strong>Gallen</strong>-<strong>Kallela</strong> 1982, 52–54.4
Change language