Pekka_Koskisen_muistojulkaisu

RIKOSOIKEUDEN MUUTOS1960-LUVULTA 2010-LUVULLEH ELSINGFORS UNIVERSITETJURIDISKA FAKULTETENPekka Koskisen (1943–2011) muistojulkaisuToimittanut Raimo LahtiHelsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja

RIKOSOIKEUDEN MUUTOS1960-LUVULTA 2010-LUVULLEPEKKA KOSKISEN (1943–2011) MUISTOJULKAISUTOIMITTANUT RAIMO LAHTI

RIKOSOIKEUDEN MUUTOS1960-LUVULTA 2010-LUVULLEPEKKA KOSKISEN (1943–2011) MUISTOJULKAISUTOIMITTANUT RAIMO LAHTIFORUM IURISHELSINGIN YLIOPISTON OIKEUSTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN JULKAISUTHELSINKI 2013

FORUM IURISHelsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisutOikeustieteellinen tiedekunta, PL 4, 00014 Helsingin yliopistoforum-iuris@helsinki.fiwww.helsinki.fi/oik/tdk© Oikeustieteellinen tiedekunta ja tekijätISBN 978-952-10-7830-9 (nid.)ISBN 978-952-10-7831-6 (PDF)ISSN 1456-842XSaatavilla PDF-muodossa: http://www.helsinki.fi/oikeustiede/tutkimus_ja_julkaisut/julkaisut/sahkoiset-julkaisut.htmlUnigrafiaHelsinki 2013

SisällysKirjoittajat.............................................................................................VIEsipuhe............................................................................................... VIIPekka Koskinen in memoriamRaimo Lahti...........................................................................................IXArvojen vallankumous 1960–1970 -luvuillaKaarle Nordenstreng................................................................................ 1Aika, paikka ja kontrollipolitiikka – ajatuksiakontrollipolitiikan muutosten selittämisestäJukka Kekkonen...................................................................................... 8Kriminaalipolitiikan muutostrendejäTapio Lappi-Seppälä.............................................................................. 17Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit –kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvulleRaimo Lahti.......................................................................................... 53Rikoksen rakenneSakari Melander.................................................................................... 69Rikoslain kokonaisuudistuksestaJussi Matikkala..................................................................................... 89RikoskonkurrenssioppiMartti Majanen ................................................................................. 100Pekka Koskisen näkemyksestä huolimattomuudenobjektiivisesta puolestaDan Frände........................................................................................ 108Vaarantamisesta vähäsen, ja muusta liikkeestä ja liikenteestä ajassa –Pekka Koskisen muistoksiKimmo Nuotio.................................................................................... 115NuorisorikosoikeudestaMatti Marttunen................................................................................. 123

KirjoittajatDan Frände, OTT, VT, rikos- ja prosessioikeuden ruots. professori,Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntaJukka Kekkonen, OTT, VT, oikeushistorian ja roomalaisen oikeudenprofessori, Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntaRaimo Lahti, OTT, VTM, VT, rikosoikeuden professori,Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntaTapio Lappi-Seppälä, OTT, rikosoikeuden dosentti, Helsingin yliopistonoikeustieteellinen tiedekunta; ylijohtaja, professori, OikeuspoliittinentutkimuslaitosMartti Majanen, OTT, VT, rikosoikeuden professori emeritus,Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntaMatti Marttunen, OTT, VT, lainsäädäntöneuvos, oikeusministeriöJussi Matikkala, OTT, VT, rikosoikeuden dosentti, Helsingin yliopistonoikeustieteellinen tiedekunta; lainsäädäntöneuvos, oikeusministeriöSakari Melander, OTT, VT, rikosoikeuden dosentti, Helsingin yliopistonoikeustieteellinen tiedekunta; tutkijatohtori, Suomen AkatemiaKaarle Nordenstreng, FT, tiedotusopin professori emeritus, TampereenyliopistoKimmo Nuotio, OTT, VT, rikosoikeuden professori ja dekaani,Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntaVI

EsipuheTämä rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskisen (1943–2011)muistojulkaisu sisältää hänen muistolleen omistettuna rikosoikeuspäivänäPorthaniassa 27.2.2012 pidetyt esitykset joko sellaisinaan tai sitten julkaisemistavarten täydennettyinä. Niiden lisäksi julkaisun alkuun on otettuallekirjoittaneen laatima muistokirjoitus, joka ilmestyi alkuaan SuomalaisenTiedeakatemian vuosikirjassa 2011. Tämä muistojulkaisu ilmestyy ajankohtana,jolloin Pekka Koskisen syntymästä on kulunut 70 vuotta.Rikosoikeuspäivän järjestäjä oli rikosoikeuden oppiaine Helsingin yliopistonoikeustieteellisestä tiedekunnasta. Kirjoittajat ovat Pekka Koskisenläheisiä työtovereita ja oppilaita. Rikosoikeuspäivän esitykset ja siten myöstämän julkaisun kirjoitukset kytkeytyvät tavalla tai toisella yleisaiheeseen”Rikosoikeuden muutos 1960-luvulta 2010-luvulle”, ja niissä tuodaan esiinkunkin teeman kosketuskohtia Pekka Koskisen tieteelliseen tuotantoon jatoimintaan.Rikosoikeuspäivän esityksiin pohjautuvien kirjoitusten järjestys on seuraavanlainen,yleisestä yksityiskohtaiseen enenevä: Ensinnä on 1960–1970-lukujenarvomaailmaa peilaava kirjoitus. Sitten käsitellään kontrollipolitiikanmuutosten selittämistä sekä kriminaalipolitiikan muutostrendejä. Niidenjälkeen huomion kohteina ovat rikosoikeuden yleisten oppien ja rikoksenrakenteen kehityspiirteet. Seuraavien kirjoitusten aiheina ovat rikoslain kokonaisuudistusja rikoskonkurrenssioppi. Yksittäisistä rikosoikeuden yleistenoppien kysymyksistä esitellään tuottamuksellisten rikosten ja vaarantamisrikostenproblematiikkaa. Viimeinen kirjoitus tarkastelee rikosoikeudellisenseuraamusjärjestelmän kysymyksistä nuorisorikosoikeutta.Pekka Koskisen 60-vuotispäivän kunniaksi ilmestyi juhlakirja ”Rikosoikeudellisiakirjoituksia VII Pekka Koskiselle 1.1.2003 omistettu”(Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2003). Siinä hänen työtovereidensaja oppilaittensa kirjoituksia julkaistiin laaja-alaisemmin kuin tässä muistojulkaisussa,jossa kirjoittajien ote on puolestaan henkilökohtaisempi.Muistojulkaisun kirjoitukset valaisevat Pekka Koskisen elämänuranaikaista rikosoikeuden muutosta sekä nostavat esille hänen tieteellisen tuotantonsaja toimintansa merkityksen rikosoikeustutkimukselle ja rikoslainsäädännönuudistamiselle. Pekka Koskinen on jättänyt pysyvän jäljen rikosoikeustieteeseenja kriminaalipolitiikkaan.Helsingissä maaliskuussa 2013Raimo LahtiVII

Pekka Koskinen (1.1.1943–14.8.2011)VIII

Pekka Koskinen in memoriamRaimo LahtiHelsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka TapioKoskinen kuoli 68-vuotiaana 14. elokuuta 2011 Helsingissä. Hän oli syntynyt1. tammikuuta 1943 Helsingissä. Koskinen suoritti elämäntyönsäHelsingin yliopiston rikosoikeuden opettajana ja tutkijana vuosina 1966–2007, siitä kaudesta vakinaisena rikosoikeu den professorina 1978–2007.Pekka Koskinen kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1961 Helsingin Lyseosta,Ressusta. Hän suoritti välittömästi sen jälkeen asevelvollisuutensaMeri sotakoulussa Suomenlinnassa ja palasi aliluutnanttina siviiliin elokuussa1962. Laudaturylioppilaana Koskinen pääsi ilman valintakoettaopiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, ja hänsuoritti siellä ripeässä tahdissa oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1965.Hän jatkoi opintojaan vuoden 1966 alusta silloisen Suomen Akatemiantieteellisten toimikuntien neuvottelukunnan tutkijastipendin turvin, ja oikeustieteenlisensiaatin tutkinto oli joutuisasti koossa marraskuussa 1966.Professori Reino Ellilälle laadittu lisensiaatintutkimus käsitteli syyteoikeudenvanhentumista.Myönteinen palaute lisensiaatintutkintoon kuuluneista opinnäytteistäinnosti Pekka Koskista väitöskirjan tekoon. Yliopistonopettajanuraan houkutti Koskista myös se, että hän huomasi ensimmäisillä rikosoikeudenperuskurssiluennoillaan syksyllä 1966 pitävänsä opettamisesta.Vuosikymmeniä myöhemmin hän toi usein esiin, kuinka hauskaa jaantoisaa oli opettaa ja olla tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Eläkkeellejäätyään hän piti suorastaan työuransa ytimenä, että oli voinut opettaa rikosoikeuttasuurelle osalle Suomen lakimieskunnasta. Erityisen suosittujaolivat Koskisen ja hänen professorikollegansa Martti Majasen Tvärminneneläintieteellisessä asemalla 30 vuoden ajan kevättalven aikaan johtamatrikosoikeuden aineopintojen intensiivikurssit. Opiskelijoiden arvostus näkyimuun muassa siinä, että Koskinen toimi heidän järjestönsä Pykälä ry:ninspehtorina vuosina 1991–1995.Pekka Koskinen oli perustutkintoon sisältyvän opetustoiminnan lisäksiaktiivisesti mukana myös täydennys- ja jatkokoulutuksen järjestämisessäsekä tunnettiin avarakatseisena ja kannustavana väitöskirjan ohjaajana.Hänen ohjauksessaan väitöskirjan valmistaneisiin lukeutuvat Tapio Lappi-Seppälä (1987), Ilari Hannula (2004), Minna Ruuskanen (2005), MattiMarttunen (2008) ja Sakari Melander (2008).IX

Heti Helsingin yliopistossa työskentelyn aloitusvuonna1966 saadutmyönteiset kokemukset vahvistivat Pekka Koskisen kutsumusta akateemisentutkijan elämään: professori Inkeri Anttilan vaikutuksesta avautuneetulkomaiset yhteydet ja myöhemmän tärkeän työtoverin Olavi Heinosenväitöstilaisuus, johon osallistui kunniavieraana emeritusprofessori BrynolfHonkasalo. Reino Ellilä oli tarjonnut väitöskirjan teemaksi yksitekoistarikosten yhtymistä, ja Koskinen tarttui aiheeseen.Vuoden 1968 alusta Pekka Koskiselle tarjoutui Helsingin yliopistossarikosoikeuden assistentin virka ja kahta vuotta myöhemmin rikosoikeudenapulaisprofessorin viran hoito. Saman yliopiston vakinaiseksi apulaisprofessoriksiKoskinen nimitettiin 1973 eli samana vuonna, jolloin väitöskirjaoli valmistunut. Vuosina 1974–1978 Koskinen toimi vt. professorina, javakinaisen professorin viran haltija hän oli vuodesta 1978 tammikuuhun2007 ennen siirtymistään täysinpalvelleena eläkkeelle.Pekka Koskisen tieteellisen tuotannon päähuomio kohdistui rikosoikeudenyleisiin oppeihin eli rikosvastuun yleisiin edellytyksiin. Hänen rikoskonkurrenssioppiakäsitellyt väitöskirjansa viitoitti tietä tähän tutkimussuuntaan.Tosin väitöskirjalla oli kiinteä yhteys myös rikosoikeudelliseenseuraamusjärjestelmään, koska siinä tutkitulla sääntelykokonaisuudella– ideaalikonkurrenssilla – on merkitystä rangaistuksen määräämisen kannalta.Koskisen osuus Oikeuden perusteokset -sarjan Rikosoikeus-kirjassa(WSOY 1999, 3. p. 2009) on juuri tältä rikosoikeuden ydinalueelta.Samoin hänen oppikirjansa Johdatus rikosoikeuteen (2001, ruotsink. versio2002) ja Rikosoikeuden perusteet (2008) painottuvat rikosoikeuden yleistenoppien peruskysymyksiin, vaikka niissä annetaan pääpiirteinen kuvamyös muista rikosoikeuden osa-alueista (kriminaalipolitiikasta, rikosoikeudellisistaseuraamuksista ja rikosten lajeista).Mainituista muista rikosoikeuden osa-alueista kriminaalipolitiikkaja rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä olivat rikosoikeuden yleistenoppien ohella Pekka Koskiselle läheisiä tutkimuskohteita. Koskinen tunsikiinnostusta myös kehittyvää kansainvälistä rikosoikeutta oikeutta kohtaan.Jäähyväisluennossaan hän piti kolmen vuosikymmenen perspektiivistä rohkaisevananähdä, ”kuinka pitkiä edistysaskeleita on otettu rikosoikeudenkinsaattamiseksi osaltaan palvelemaan rauhan ja ihmisoikeuksien asiaa niidenkovan ytimen alueella”; tästä merkittävin esimerkki oli Kansainvälisen rikostuomioistuimen(ICC) perustaminen 2002. Euroopan unionin rikosoikeudenkasvavaan vaikutukseen Koskinen suhtautui kriittisesti. Hän arvioiEU-velvoitteiden johtavan monesti ristiriitaan Suomen rikoslainsäädännönuudistamisessa noudatettujen periaatteiden ja kotimaisen rikosoikeustraditionkanssa.Pekka Koskinen ennakoi jo väitöskirjansa johdanto-osuudessa senmahdollisuuden, että rikoslainsäädännön kokonaisvaltainen uudistaminentempaisisi rikosoikeuden tutkijan mukaan vilkastuneeseen kriminaalipoliittiseenkeskusteluun ja lainvalmistelutyöhön. Rikosoikeuden uudistamiselleX

oli 1960-luvun lopulla syntynyt uudenlainen yhteiskunnallinen ja kriminaalipoliittinenilmapiiri, ja sen keskeisinä henkisinä taustavaikuttajinaolivat professori Inkeri Anttila ja hänen läheinen työtoverinsa oikeusministeriönalaisesta Kriminologisesta tutkimuslaitoksesta, kriminologi PatrikTörnudd. Heidät – samoin kuin yliopistolta Korkeimpaan oikeuteen 1970siirtyneen Olavi Heinosen ja vankeinhoidon pitkäaikaisen ylijohtajan K. J.Långin – Koskinen luki erityisen merkittäviksi esikuvikseen rationaalisen jahumaanin kriminaalipolitiikan ensimmäisinä kehittäjinä. Inkeri Anttilanaloitteesta vuosina 1967–1977 kokoontunut ”yötyöryhmä” kokosi kriminaalipolitiikanja rikosoikeuden uudistamisesta innostuneita eri-ikäisiäteorian ja käytännön edustajia epävirallisiin tapaamisiin, jotka antoivatvirikkeitä uudistuksen ja sitä edistävän tutkimuksen suuntaamiseen sekäyhteistyöhön uudistuksen ja tutkimuksen toteuttamisessa.Vastaavanlainen tutkijoiden ja käytännön toimijoiden vuorovaikutusjatkui rikoslainsäädäntöä 1970-luvulta alkaen uudistettaessa.Ver kostoituminen ei rajoittunut Suomen rajojen sisäpuolelle. Yliopistonopettajanalkuvuosinaan 1977–1983 Pekka Koskinen toimi Helsinginyliopiston rikosoikeuden laitoksen esimiehenä ja rakensi yhdessä laitoksenmuun henkilökunnan kanssa aktiivisesti kansainvälistä yliopistoyhteistyötä.Vuonna 1976 aloitettu Helsinki – Upsala -yhteistyö laajeni myöhemminPohjoismaiden rikosoikeuden tutkijoiden vuosittaiseksi seminaariksi.Viidestoista sellainen seminaari pidettiin Helsingin yliopiston rikosoikeudenoppiaineen järjestämänä toukokuussa 2011 Hanasaaren kulttuurikeskuksessa;90 osanottajasta oli kolmannes Suomesta (mm. Koskinen) jaheistä peräti 17 rikosoikeuden väitöskirjan tekijöitä. Koskisen esimieskaudellaluotiin viime vuosiin asti jatkuneita tutkimusyhteyksiä Unkariin jaBerliinin Humboldt-yliopistoon. Koskinen osallistui myös pohjoismaisiinkriminalistikokouksiin ja rikosoikeuden alan johtavien kansainvälistenjärjestöjen maailmankongresseihin. Jäähyväisluennossaan Koskinen korostinimenomaan pohjoismaisten yhteistyömuotojen ja siteiden jatkuvaa merkitystäja arvoa Suomelle.Pekka Koskisen tieteellistä tuotantoa leimaavat kriminaalipolitiikanja rikoslainopin syvällinen tuntemus, tutkimusotteen analyyttisyys, sanonnantarkkuus ja pedagoginen osaaminen. Nämä tutkimustaidot ja kuvattuverkostoituminen olivat suureksi hyödyksi Koskisen osallistuessa läheskoko työuransa ajan keskeisesti rikoslain kokonaisuudistukseen. Tuonuudistustyön pääasiallinen valmistelu tapahtui vuonna 1980 perustetussaoikeusministeriön hankeorganisaatiossa – rikoslakiprojektissa –, jonkajohtoryhmään Koskinen kuului projektin alusta lukien. Projektin puheenjohtajaksiKoskinen nimitettiin vuonna 1991, ja siinä tehtävässä hän oliprojektin lopettamiseen vuoteen 1999 asti. Lisäksi Koskinen toimi rikoslakiprojektinlukuisten työryhmien puheenjohtajana tai jäsenenä, jotenhän oli tämän mittavan uudistustyön avainhenkilöitä. Rikoslakiprojektinpäättymisen jälkeen Koskinen osallistui vankeusrangaistuksen uudistami-XI

seen ja oli 2010 asetetun yhdyskuntaseuraamustoimikunnan puheenjohtajakuolemaansa asti.Pekka Koskinen on useassa yhteydessä pohtinut rikoslain kokonaisuudistuksentavoitteita ja arvopäämääriä. Hänen mukaansa uudistuksellaon pyritty vähentämään niitä ilmeisiä epäoikeudenmukaisuuksia, joitarikoslainsäädäntöön ja sen soveltamiseen on sisältynyt tai sisältyy. Sitenpuututtiin muun muassa siihen epäsuhtaan, joka oli vallinnut varkaustyyppistenrikosten yliankarassa arvostelussa suhteessa moderniin taloudelliseenrikollisuuteen tai henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin.Rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää kehitettäessä on ollut tärkeääottaa huomioon myös ihmisoikeus- ja humaanisuusnäkökohdat eikä rangaistuksenyleisestävän vaikutuksen tavoittelu ole ristiriidassa sen kanssa,että vankeuden täytäntöönpanomuotoja ja yhdyskuntaseuraamuksia onkehitetty tuomittujen tulevaa selviytymistä edistäviksi.Pekka Koskinen oli alansa kysymyksissä eduskunnassa säännöllisestikuultu asiantuntija ja auliisti tiedotusvälineiden haastateltavissa. Koskinenuskoi, että tiedotuksen tasoa ja vakuuttavuutta parantamalla voidaan lähentääasiantuntijoiden ja suuren yleisön käsityksiä ja vaikuttaa myönteisestiyleisön asenteisiin: ”Meidän Inkeri Anttilaa seuraavien sukupolvien edustajienyhtenä tärkeänä tehtävänä on myös julkisuuteen, ja mahdollisuuksienmukaan erityisesti poliitikkoihin, päin kerta kerran jälkeen tuoda esiin japerustella niitä lähtökohtia ja perusarvoja, joiden varaan Suomen viimevuosikymmenten – monella mittarilla arvioiden menestyksellinen – kriminaalipolitiikkaon rakentunut.”Viime vuosien kannanotoissaan Pekka Koskinen arvioi rikoslainlainsäädännönja sen painotusten alkavan olla kunnossa, mutta katsoi tehtävääriittävän lainsäädännön käytännön toimeenpanon turvaamisessa jakoveneviin kriminaalipoliittisiin asenteisiin vaikuttamisessa. Uhkakuvanpohjoismaiden humaanin rationaalille kriminaalipolitiikalle Koskinennäki EU:n laajentuneessa rikosoikeuden toimivallassa ja rikosoikeuspolitiikassa.Hän kantoi myös huolta rikoslain kokonaisuudistuksen sellaisesta,lähinnä teknis-rakenteellisesta loppuunsaattamisesta, jonka seurauksenamuodollisesti edelleen vuoden 1889 rikoslakina säädöskokoelmassa olevalaki korvautuisi 2000-luvulle päivättynä rikoslakina. Lain sisältö ja muotovastaisivat silloin toisiaan.Pekka Koskinen vaikutti vuosikymmenien ajan kriminaalihuollon javankeinhoidon alan toimielimissä sekä osallistui aktiivisesti tutkimusalansajärjestötoimintaan ja kuului alan aikakauslehtien toimituskuntiin. Hän oliKriminaalihuoltoyhdistyksen johtokunnan jäsen vuodesta 1975 ja puheenjohtajanavuosina 1991–1996. Vankeinhoitoasiain neuvottelukunnan jäsenenähän toimi vuosina 1980–2002 ja sen seuraajan Rikosseuraamusalanneuvottelukunnan jäsenenä 2003–2008. Hän kuului YK:n yhteydessä toimivankriminaalipoliittisen instituutin (HEUNI) neuvottelukuntaan vuosina1982–1987 ja oli Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) am-XII

mattihenkilöstön valvontalautakunnan jäsen 1996–2005. Edelleen hän olipitkäaikainen jäsen Kansainvälisen rikosoikeusyhdistyksen (AIDP) Suomenosaston johtokunnassa ja Suomen Kriminalistiyhdistyksen hallituksessa.Pekka Koskisen harrastuksina mainitaan lakimiesmatrikkelissa politiikkaja rauhantyö. Näistä jälkimmäinen oli Koskiselle erityisen läheinen asia, mitäosoittaa hänen pitkäaikainen toimintansa Suomen Rauhanpuolustajien johtotehtävissä:hän oli järjestön johtokunnan jäsen vuosina 1986–2002, siitäkaudesta puheenjohtajana 1992–2002 ja uudelleen johtokunnan jäsenenävuodesta 2010. Koskisen virkistysharrastuksiin kuului säännöllinen uinti, jataidealan harrastusta merkitsi jäsenyys Tampereella sijaitsevan Kustaa HiekanSäätiön hallituksessa vuosina 1979–2007.Pekka Koskinen ansiot palkittiin moninaisin huomion- ja kunnianosoituksin.Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi hänet kutsuttiin vuonna1987. Tasavallan presidentti Tarja Halonen lausui Koskisen 60-vuotisjuhlakirjaanlaatimassaan tervehdyksessä, että humaani ja ihmisarvoa korostavakriminaalipolitiikkamme tarvitsee julkisen puolustajansa, ja hän katsoiKoskisen kantaneen tämän raskaan tehtävän tavalla, joka ansaitsee kunnioituksemmeja kiitoksemme.Tämän kirjoituksen laatija tutustui Pekka Koskiseen jatko-opintojenmerkeissä syksyllä 1966, ystävystyimme ja sen jälkeen ehdimme olla läheisiätyötovereita 45 vuoden ajan yliopistoyhteisössä ja rikoslain kokonaisuudistuksenvalmistelussa. Meidän molempien ystävyyden muistoihin tutkijanuriemmealkuvuosilta kuuluvat toiminta Pohjoismaisen kesäakatemian piirissä1960-luvun lopulla ja matka AIDP:n maailmankongressiin Roomaan vuonna1969. Tuolla lentomatkalla suomalainen virkamies kyseli matkakumppaniltaan:”Ovatko nuo professori Inkeri Anttilan pojat todella kaksosia?”Pidin Pekka Koskista kuin vanhempana veljenäni, ja meidän molempienkokema tärkeä tehtävä on ollut vaalia Inkeri Anttilan edustaman rationaalinja humaanin kriminaalipolitiikan henkistä perintöä. Viimeinentapaamiseni Pekan kanssa oli Inkeri Anttilan (s. 1916) kotona 5.7.2011 tämänjärjestäessä 45. kerran peräkkäin vuosittaiset kesäkutsunsa, joihin osallistuneetalkuaan koostuivat Inkerin yötyöryhmä- ja kesäakatemiaystävistä.Keskustelimme European Society of Criminology -yhdistyksen Anttilallevastikään myöntämästä elämäntyöpalkinnosta ja hänen sen johdosta valmistelemastaankiitospuheesta. Puheen ydinsanoma oli tiivistettävissärikosoikeuden tutkijoiden velvollisuudeksi välittää medialle tutkimustietoonja vaikuttavuusarviointeihin perustuvia argumentteja, jotka koskevatmuun muassa vankeuden suhteellista tehottomuutta, rikollisuuden tasonmääräytymiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia ja olosuhdetekijöitä sekä rikosoikeusjärjestelmänvoimakkaasti valikoivaa luonnetta.(Julkaistu alkuaan Suomalaisen Tiedeakatemian vuosikirjassa 2011, 2012,s. 111–119, jossa myös englanninkielinen tiivistelmä; verkko-osoitewww.acadsci.fi/vuosikirja.htm; julkaistaan uudelleen SuomalaisenTiedeakatemian luvalla)XIII

Arvojen vallankumous 1960–1970 -luvuillaARVOJEN VALLANKUMOUS1960–1970 -LUVUILLAKaarle NordenstrengJos työtön ja nälkäinen kulkuripoika kioskista varastaa nakkimakkaranja jos suhteilla pelaileva pankinjohtaja kähveltää miljoonat ja tammijakkaran,niin arvaa kumpi linnassa istuu vuotta kaks, arvaa kumpi kukkaronsa saa paksummaks.Tahdotko koetella tuomarin hermoja niin ettei hän löydä tuomiopykäliä?Schüllerin juttu se on yksi tapaus jossa oudoin perustein riistetään vapaus.No lapset ne leikkivät niin kuin heidät puetaan ja laki on niin kuin se luetaan.Tuomarit ne tulkitsevat Suomemme lakia aivan ylen räävittömästi, muttaoikeuslaitoksemme luokkaluonne silloin paljastuu niin vääjäämättömästi.Köyhät kun huokaavat lain raskaan kouran alla, rikkaat taas pääsevät helpolla.M.A. Nummisen Jenkka oikeuslaitoksesta muistuttaa tasa-arvon puutteesta– vakavasta asiasta kansanomaisesti. Yhteiskunnalliset epäkohdat ja jenkka– sisältö ja genre – ovat yhdessä sitä mikä meille aikalaisille, myös Pekalle,oli ihanaa 60-lukua.60-LUVUN UUDISTUSAALTOTaloudellinen epätasa-arvo ja ongelmien luokkaluonne näkyi kaikkialla.Mutta juuri laki ja rikollisuus olivat herkkua radikaalille kritiikille jaräävittömälle ironialle, jota S. Albert Kivinen viljeli laulussaan Oikeudenjumalatar. Voisimme herkutella myös Työväenlauluilla, Muksuilla ja InkeriAnttilan romanttisilla sävelillä, mutta siirtykäämme autenttisesta dokumentaatiostakatsomaan 60–70-lukujen muutosta matkan päästä.Pitää muistaa, että 60-lukua edeltänyt 50-luku seurasi sodanjälkeistäpula-aikaa vahvana taloudellisena kasvuna mutta myös kovana poliittisenapelinä yleislakkoineen ja yöpakkasineen. Kulttuurissa esiintyi modernisminvirtauksia mutta hengenelämä oli ylisummaan ahdasmielistä. Taloudenrakenteissa siirryttiin maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan,mutta arvot ja asenteet laahasivat perässä. Maassa vallitsi 60-luvulle tultaessakonservatiivinen asenneilmasto, jota voi hyvällä syyllä luonnehtia pysähtyneeksi.Myöhemmin siitä puhuttiin käsitteellä ”porvarillinen hegemonia”.1

Kaarle NordenstrengSe oli kuitenkin tuomittu murtumaan. Elinkeinoelämän rakennemuutos,maaltamuutto ja taloudellisen kasvun tuomat elämäntavan kohennuksetautosta kodinkoneisiin ja etelänmatkoihin merkitsivät modernisaatiota,joka painoi myös arvomaailmaa uuteen asentoon. Arkielämän ja ihmissuhteidenmuutosta ryydittivät vielä ehkäisypilleri vuosikymmenen alussaja keskioluen vapauttaminen sen lopulla. Poliittisella tasolla mannerlaatatliikahtivat kun vuoden 1966 vaaleissa eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistöja siitä seurasi kansanrintamahallitus. Taustalla oli kaiken aikaa presidenttiUrho Kekkosen vaikutus uudistusten kummisetänä.Ilmapiiri oli avoin ja sitä ruokki moniääninen mielipidelehdistö, pamflettikirjallisuusja tietysti Reporadio. Kirjallisuuden tutkija Juhani Niemion osuvasta todennut, että ”60-luku oli runsaudensarvi, suomalaisessakulttuurissa ensimmäinen pluralistinen vuosikymmen”. 1Maassa vallitsi ennennäkemätön uudistusmielisyys, jota artikuloitiinlukemattomissa valtionkomiteoissa ja työryhmissä – aidon rationaalisensuunnitteluideologian mukaisesti. Uudistuksia vauhdittivatosaltaan yhden asian liikkeet kuten Yhdistys 9, Marraskuun liike jaSadankomitea. Rauhanliike, jonka perinteet ulottuvat 40-luvulle SuomenRauhanpuolustajien kautta, oli 60-luvun kantavia voimia kansainvälisyydenajamisessa. Kylmän sodan rintamalinjoja ylitettiin yhteistyöllä sosialististenmaiden suuntaan ja kehitysmaiden puolella kouli maailmanparantajia omaTricont-liikkeensä. Myös virallinen kehitysapu alkoi 60-luvun puolivälissä.Oma lukunsa on pohjoismainen yhteistyö, jota myös harjoitettiinniin valtion kuin kansalaisjärjestöjen tasolla. Virallisella puolella oikeusministeriöidenvälisestä pohjoismaisesta yhteistyöstä tullut sysäys johtiKriminologisen tutkimuslaitoksen perustamiseen 1963 – siinä yhtyivätkansainvälinen vaikutus ja kotimainen avautuminen uudistuksille.Samoihin aikoihin Pohjoismainen Kesäakatemia alkoi tosissaan vetääsuomalaisia yhteiskunta- ja oikeustieteilijöitä vapaamuotoisiin opintopiireihinsä.Inkeri Anttila oli tunnetusti tärkeä tekijä tässä prosessissa, jossamyös Pekka ja minä tutustuimme toisiimme.Antero Jyränki toteaa muistelmakirjassaan Punainen hattu, että 60-luku oli avoin ja keskusteleva: silloin ”uusi tuuli pyyhki ihmisten yhteisönyli” ja ”aivan erityisesti se liikutti 1940-luvulla syntyneitä, niitä jotka pitivätkättänsä ajan hermolla, niitä joilla oli tarve osallistua ja vaikuttaa”. 2 Hänmuistuttaa, että se oli tabujen rikkomisen vuosikymmen, jolloin siihen astikorkealla pidettyjä arvoja kyseenalaistettiin ja koeteltiin ennen muuta yh-1Juhani Niemi: ”1960-luku kirjallisuushistorian haasteena: Kirjallisuuden kaanon kohtaakaaoksen”. Aikalainen 3/1996, s. 11.2Antero Jyränki: Punainen hattu. 1950- ja 1960-luku mielessäni. Edita, Helsinki 2009,s. 178.2

Arvojen vallankumous 1960–1970 -luvuilladen asian liikkeissä – niiden joukossa Demokraattiset Lakimiehet Demla.Antero myös huomauttaa, että nämä liikkeet ”rikkoivat vanhoja rajoja siinäkinmielessä, etteivät sitoutuneet puolueisiin vaan kokosivat ihmisiä ylipuoluerajojen, sellaisiakin, jotka eivät halunneet tunnustautua minkäänpuolueen kannattajiksi”.Inkeri Anttilan 80-vuotisjuhlakirjassa vuonna 1996 meistä monet todistivattuosta fantastisesta ajasta. Oma esitykseni 3 pohdiskeli sitä, mitensen ajan yleisedistyksellisessä muutoksen rintamassa liberaali oli radikaali japäinvastoin ja miten Inkeri itse oli kuin ilmetty tuon rintaman ruumiillistuma.Mutta sitten 60-luvun lopulla nuorison politisoituminen eteni niin pitkälle,että aikaisempi yleisedistyksellinen alkoi näyttää ”paskaliberaalina”.Muistan elävästi, kun Lala Eriksson vuonna 1970 ilotteli Jyväskylän Kesänoikeuspoliittisessa seminaarissa ”skitliberal” -termillä suunnaten sen Inkerintapaisiin puolitiehen jääneisiin. Myös minä ja muut edistykselliset tiedotustutkijatkuten Pertti Hemánus rupesimme pitämään moniarvoisuuttaepäilyttävänä paskaliberalismina – sen mukaanhan totuus ja valhe ovatsamanarvoisia eikä sellaista pidä objektiivisuuteen pyrkivässä maailmassasallia. Kirjoitukseni opetus oli, että liberalismi on yhtäältä esiaste radikalismille– sille muutokseen pyrkivälle vasemmistosävyiselle radikalismille, jokaleimasi 60-lukua – ja toisaalta taas liberalismi on osa reformipolitiikkaa,joka estää radikaalien muutosten toteutumisen loppuun saakka ja joka vainpaikkaa järjestelmää sen perusteisiin puuttumatta.Tämä on se 60-luku, josta Pekka, minä ja moni muu ammensi yhteiskunnallisentietoisuutensa ja myös tieteellisen käsityskantansa. Raimo Lahtitoteaa Eero Backmanin muistokirjoituksessa myös Pekkaan viitaten: ”Meitäelähdytti 1960-luvun uudistushenkinen ilmapiiri, ja erityisesti InkeriAnttilan esikuva antoi virikkeitä laajentaa rikosoikeuden tietämystämmekriminologian ja kriminaalipolitiikan suuntaan sekä innostusta kansainväliseentutkimusyhteistyöhön”. 470-LUVUN RISTIRIIDATSama muutosaalto jatkui 70-luvun puolella peruskoulu-uudistuksen jamuiden reformien muodossa, mutta vuosikymmenen puoliväliin tultaessa3Kaarle Nordenstreng: ”Inkeri ja minä 60-luvun henkisessä ilmastossa: Ajatuksia liberalismistaja radikalismista”, teoksessa Raimo Lahti (toim.), Kohti rationaalista ja humaaniakriminaalipolitiikkaa. Omistettu Inkeri Anttilalle 29.11.1996. Helsingin yliopisto,Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos 1996, s. 38–44.4Raimo Lahti: ”Eero Backman in memoriam”. Lakimies 6/2011, s. 1286.3

Kaarle Nordenstrengöljykriisi hyydytti talouden ja uudistusilmapiirikin sameni. Raimo kirjoittitoisessa yhteydessä omasta tohtoriopiskeluajastaan: ”Uudistusliikkeidenedustama yleisedistyksellinen liberalismi murtui 1960- ja 1970-lukujenvaihteessa. Yhteiskuntakeskustelussa ja sen älymystössä esiintyvät asenteetjyrkkenivät ja kaikkinainen toiminta puoluepolitisoitui.” 5 Raimotunsi poliittisesti sitoutumattomana jääneensä rintamalinjojen välissähenkisesti kodittomaksi ja poliittisesti sitoutuneiden perusteettomanleimaamisen kohteeksi. Vähän samaa taisi Pekkakin kokea, kun hän eienää 60-luvun lopulla viihtynyt Porthanian opettajakuppilan tiukkapipoisissakeskusteluissa vaan mieluummin vetäytyi omaan kammioonsaväitöskirjaa tekemään.Niin, miltä näyttää 60-luku tieteen ytimessä, sen paradigmoissa, tässätapauksessa ihmis- ja yhteiskuntatieteiden piirissä? Te, hyvät oikeusoppineet,tiedätte sen omalta osaltanne – vai tiedättekö? Me tiedotusoppineet jamuut humanististen/yhteiskuntatieteiden edustajat olemme myös aiheestakirjoittaneet ja keskustelleet, mutta kovin vähän villoja on tähän tieteentutkimuksenkoriin kertynyt. Sen voi toki sanoa, että teoreettinen tutkimusote,mukaan lukien marxilainen perinne, nousi agendalla ylemmäs javastaavasti empiristinen tutkimusote painui alemmas – ei kokonaan poismutta vähemmän hallitsevaksi kuin mittamiesten kulta-aikana 50-luvulla.Olin itse tässä Porthanian salissa joulukuussa 1969 puolustamassa psykologianväitöskirjaa merkityksen mittaamisesta, ja vastaväittäjäni KullervoRainio kritisoi minua liiallisesta luottamisesta empiiriseen dataan ja sen tilastolliseenkäsittelyyn; hän polemisoi väitöskirjani otsikkoa vastaan TowardQuantification of Meaning 6 ja ehdotti että sen olisi pitänyt olla Away fromQuantification of Meaning. Minä puolustauduin vähän virnistäen, ettenhalunnut olla niin radikaali kuin vastaväittäjäni. Takarivissä istui YrjöAhmavaara, jonka transformaatioanalyysia olin soveltanut semanttisendifferentiaalin mittaustuloksiin.Itse asiassa olin samaa mieltä Rainion kanssa ja niin oli Ahmavaarakin:ei totuus eikä etenkään parempi maailma löydy empiirisestä datasta vaanteoreettisesta ymmärryksestä ja moraalis-eettisestä tahdonsuunnasta. YrjöAhmavaara julkaisi samana vuonna teoksensa Yhteiskuntatieteiden kyberneettinenmetodologia 7 ja kielsi Humen giljotiinin, jonka mukaan tosiasioistaei voi johtaa moraalisia sääntöjä eli arkitodellisuudesta ei parane päätellänormeja. Ahmis myös lanseerasi ideologioiden kolmijaon: konservatiivinen,reformistinen ja vallankumouksellinen. Kaikki tämä vauhditti ainakin5Raimo Lahti: ”Tohtoriopiskelijana yhteiskunnallisessa ja kriminaalipoliittisessa murrosvaiheessa”,teoksessa Heikki Halila & Pekka Timonen (toim.), Miten meistä tulioikeustieteen tohtoreita. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2003, s. 169.6Suomalainen Tiedeakatemia, Helsinki 1969.7Tammi, Helsinki 1969.4

Arvojen vallankumous 1960–1970 -luvuillayhteiskuntatieteissä käännettä pois loogisen positivismin yliotteesta kohtikriittistä ja teoreettisempaa tutkimusta, mukaan lukien historiallinen materialismi.Tällöin yhteiskuntatieteet lähentyivät oikeustieteitä ja päinvastoin.Oikeustieteet tosin olivat jo luonteensa mukaisesti normatiivisia jateoreettisempia kuin senaikaiset sosiaalitieteet. Joka tapauksessa paradigmamuutosruokki osaltaan opiskelijaradikalismia ja antoi käyttövoimaayliopistovallankumoukselle.Mikä ironia ja kohtalon iva: Rainio tässä salissa 1969 kritisoimassaloogisen positivismin tuotosta ja pari vuotta myöhemmin eduskunnassavastustamassa äärioikealta kaikkea mikä yhteiskunnassa liikkuu, erityisestiyliopistojen hallinnonuudistusta. Minä ja Ahmavaara taas antiposivistienleirissä ajamassa normatiivista lähestymistapaa niin tieteessä kuin yleisradiopolitiikassa.Toki paradigmojen henget liihoittelivat tässä salissa myösPekan väitellessä huhtikuussa 1973 ja Raimon tehdessä samoin syyskuussa1974, mutta yhtä raflaavaa kuviota niistä ei taida aueta. No, oikeustieteilijäthänovat aina tarkastelleet käsitteitä ja periaatteita; psykologit taas ovatenimmäkseen pyörineet mitattavan käyttäytymisen ympärillä, joten siinäjoukossa oli helpompaa syntyä ristiriita empirismin luonteesta.Tähän pitää kyllä lisätä, että empirismillä ja datalla oli oikeustieteissäja erityisesti rikosoikeudessa tärkeä edistyksellinen tehtävänsä. Ei vainteoria vaan myös kova fakta oli murtamassa myyttejä ja raivaamassa tietäuudistuksille.ARVOT LIIKKEESSÄMutta palatkaamme esitykseni otsikkoon ja arvoihin kansalaismielipiteentasolla. Klaus Helkama – joka kertomansa mukaan useasti tapasi Pekanuimastadionin aamusaunassa – kuvaa arvojen kehitystä julkaisussaan90-luvun loppupuolella. 8 Hän muistuttaa, että eurooppalaisen ihmisenarvomaailmassa kulkee keskiajan lopusta nykyhetkeen pitkä linja, jossaerottuu kolme piirrettä: maallistuminen, yksilöllistyminen ja suhteellistuminen,johon kuuluu myös suvaitsevaisuus. Suomessa arvot ovat liikkuneetnäillä kaikilla dimensioilla. Arvomaailman individualisoitumista ja yhteisökeskeisyydensupistumista kuvaa kyselytutkimus: vuonna 1964 suomalaisistapuolet määritteli itsensä viittaamalla työ-, ammatti- tai perherooliin,8Klaus Helkama: ”Arvojen ja ihmiskuvan murros”, teoksessa Timo J. Hämäläinen (toim.),Murroksen aika: Selviääkö Suomi rakennemuutoksesta? WSOY, Helsinki 1997, s.241–264.5

Kaarle Nordenstrengmutta 1987 näin teki vain neljännes. Vastaavasti oman itsen määrittelypelkästään myönteisten ominaisuuksien avulla lisääntyi 30 prosentista 55prosenttiin.Helkama toteaa, että arvojen yhtenäisyys on 80-luvulle tultaessa dramaattisestivähentynyt – samaan aikaan kun puolueiden arvomaailmat ovatyhdenmukaistuneet. Hän osoittaa, että kun vielä 70-luvulla ”suomalaisetvanhat ja nuoret, hyväosaiset ja huono-osaiset panivat arvonsa suunnilleensamanlaiseen järjestykseen, tämä arvoyksimielisyys on vuosituhannen loppualähestyttäessä historiaa”, ja hän yleistää: ”Polarisoituminen ja sirpaloituminennäyttävät yleensäkin olevan ne avainsanat, jotka individualisoitumisen,maallistumisen ja suhteellistumisen ohella osuvimmin luonnehtivatsuomalaisen ja länsieurooppalaisen arvomaailman murrosta”. 9Toisaalta jäähyväisluennossaan alkuvuodesta 2010 Helkama summasi,että ”suomalaisten arvot muuttuivat 1980-luvulla yksilökeskeisemmiksi,mutta 1990-luvulta 2000-luvun alkuun arvomaailma pysyi vakaana, suurestalamastakin huolimatta”. 10 Hän totesikin, että yhteiskuntien arvot ovatosoittautuneet varsin pysyviksi. Tänään Helkama korostaa, viitaten Suomenarvomuutosta 1991–2005 koskeviin tutkimuksiin 11 , että arvomaailma eihajaantunutkaan, vaan yhtenäistyi taas 2000-luvulla uusliberalismin vaikutuksestakääntyen ”uusyhteisölliseen” ja turvallisuushakuiseen suuntaan.Yhtä kaikki 60-luku ja sen jälkeinen aika osoittavat, että Yrjö Littusenjuhlakirja vuonna 1989 oli oikein otsikoida Suomi – muutosten yhteiskunta12 . Se kuitenkin jää avoimeksi, miten vallankumouksellista tuo muutosoikeasti on ollut. Toki noina vuosina tapahtunut muutos niin tosielämässäkuin arvomaailmassa oli syvälle käyvä ja moninainen – vallankumous ainakinhenkisen ilmaston tasolla. Siitä on jäänyt jäljelle paljonkin, peruskoulustayleiseen vapaamielisyyteen, verrattuna siihen, mikä oli tilanne50-luvulla. Yksiarvoisuus valtioideologina on lopullisesti mennyttä jamoniarvoisuus on tullut jäädäkseen. Toisaalta tämän päivän keskustelukulttuurion taantunut: intensiivisen debatin tilalle on tullut vaikenemistatai ohipuhumista. Vaikka verkon piti avata uusi demokraattinen keskustelukanava,siitä on paljolti tullut vihapuheen ja herjanheiton reservaatti.Demokratiakehitys on muutenkin pysähtynyt ja jopa peruuttanut 60- ja70-luvulla saavutetuista asemista. Nyt on tapana alistua vastaan panemattaglobaaleille markkinavoimille eikä kukaan enää puhu demokratian marssistaläpi instituutioiden. Hallituksellakin on ollut demokratiapoliittinenohjelma, mutta se on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.9Emt., s. 255.10Klaus Helkama: ”Aika, arvot ja oikeudenmukaisuus”. Psykologia 2/2010, s. 158. Ks.myös Martti Puohiniemi: Arvot, asenteet ja ajankuva. Limor, Vantaa 2002.11Martti Puohiniemi: Täsmäelämän ja uusyhteisöllisyyden aika. Limor, Vantaa 2006.12Toim. Pertti Suhonen. WSOY, Helsinki 1989.6

Arvojen vallankumous 1960–1970 -luvuillaKymmenen vuotta sitten Paavo Uusitalo huudahti minulle LapinlahdenkadullaSeija Tiisalan luona marraskuussa 2001 vietetyn Inkerin85-vuotisvastaanoton jälkeen: ”Kalle, me muutimme Suomen!” Hän tarkoitti,että 60-luvun uudistajat panivat alulle vyöryn, joka käänsi lehdenSuomen historiassa. Meidän ikäluokkamme olikin vahvasti mukana muutoksessa,mutta tosiasiassa olimme enemmän virran vietävinä kuin sen ohjaajina.Minusta sopii paremmin sanoa, että meillä oli ilo olla historiallistenvoimien välikappaleina eikä niinkään uudistusten alullepanijoina.Palasin tähän ikuisuuskysymykseen yksilön osuudesta historiankulussaInkerin 90-vuotispäivillä Rauhankadun juhlahuoneistossa 2006 kunmuistutin, että hänen kaltaisensa uudistaja ei saa mitään aikaan yksin,vaan muutos viriää olosuhteista ja että mukaan tarvitaan aina myös toisiasamanmielisiä, joten saavutuksista on kiittäminen laajempaa yhteisöä. Siltitietysti myönsin, että kaikki tapahtuu yksilöiden kautta ja että toiset meistäon siunattu toimimaan keihäänkärkinä kuten Inkeri.Pekasta voi täydellä syyllä sanoa samaa. Hän oli aikansa lapsi – muuttuvan,jopa kumouksellisen ajan tuote. Ei kuitenkaan tahdoton lastu ajanlaineilla, käyttääkseni tätä kulunutta mutta osuvaa metaforaa. Pekka eiollut surffailija ajan aalloilla vaan aktiivinen subjekti, joka myös vaikuttihistorian kulkuun ja jätti jälkensä yhteiskuntaan – pienen mutta merkittävän.Sille sopii nostaa hattua vaikkapa hyräilemällä Pekan suosimaa Avantipopolo -laulua.7

AIKA, PAIKKA JAKONTROLLIPOLITIIKKA – AJATUKSIAKONTROLLIPOLITIIKAN MUUTOSTENSELITTÄMISESTÄJukka KekkonenJOHDANTOMetodologisiin kysymyksiin keskittyvän lyhyen esitykseni kohteenakriminaalipolitiikan tai laajemmin kontrollipolitiikan muutos ja sen selittäminentai, jos niin halutaan, kontekstualisoiminen. Ajanjakso, jotatarkastelen, on noin viidenkymmenen vuoden mittainen, 1960-luvultanykypäivään. Se sisältää valituista muutosten kriteereistä (ja muutoksensuuruudesta) ja maantieteellisestä rajauksesta riippuen useita muutoskohtia.Ensimmäinen näistä osuu Suomessa 1960- ja 1970-luvuille, hyvinvointivaltionsynnyn ja yhteiskunnallisen radikalismin vuosikymmeniin.Suomessa tämänsuuntainen muutos alkoi hieman myöhemmin kuinmonissa teollistuneissa länsimaissa, erityisesti pohjoismaissa. Muutoksenytimessä oli – kun kontrollipolitiikkaa tarkastellaan –rangaistusjärjestelmänja laajemminkin yhteiskunnallisen kontrollin lieveneminen.Toinen murros, jota epäilen vieläkin suuremmaksi muutokseksi, ajoittuumaailman johtavissa teollisuusmaissa 1970-luvun lopun jälkeiseenaikaan – ja Suomessa jälleen 15–20 vuotta myöhempään aikaan. Tämänmuutoksen keskeinen sisältö liittyy kontrollipolitiikan pitkään jatkuneenlievenemistrendin päättymiseen ja kontrollipoliittisen järjestelmän systemaattiseenankaroitumiseen, jota kuvastavat muun ohessa (tilastoidun)rikollisuuden kasvu, rangaistuskäytännön ankaroituminen, vankiluvunnousu ja kontrollista vastaavien viranomaisten valtuuksien lisääntyminen. 1Muutokset eivät luonnollisesti ole yksioikoisia ja suoraviivaisia. Lisäksivoidaan osoittaa tiettyä ”vastatrendejä” ankarammalle linjalle. Tällaisia1Ks. David Garland: The Culture of Control. Crime and Control in ContemporarySociety. Oxford University Press, 2001. Ks. myös Pieter Spierenburg: A History ofMurder. Personal Violence in Europe from the Middle Ages to the Present. Verso 2008.8

Aika, paikka ja kontrollipolitiikka – ajatuksia kontrollipolitiikan muutosten selittämisestäovat esimerkiksi ihmisoikeuksien painoarvon vahvistuminen – varsinkinyhteiskuntapoliittisen retoriikan tasolla – erityisesti Berliinin muurin kaatumisenjälkeen.Esitän muutaman ajatuksen näistä muutoksista ja murroksista sekäniihin mahdollisesti kytkeytyvistä tekijöistä. Teen tämän analyysin ennenkaikkea tutkimuksellisesta näkökulmasta. Miten voidaan lähestyä tutkimuksellisestinäitä kontrollipolitiikan muutoksia? Kysyn varmoja vastauksiaantamatta, miten voisi selittää erilaisia ja osin eri suuntaankin käyviämuutoksia. Otan tietoisen riskin, koska oman ajan ilmiöitä on tunnetustierityisen vaikea tutkia, koska olemme itse keskellä muutoksia, joiden lopputuloksetovat meille tuntemattomia. Silti voi sanoa paljonkin olemassaolevan laajan ja hyvin erityyppisen – laajoista ”aikalaisdiagnooseista” ajallisestija paikallisesti rajattuihin selvityksiin – tutkimustiedon valossa. 2Yksi asia näyttää ainakin selvältä: nimittäin se, että molemmat edellälokalisoidut kontrollipolitiikan muutokset liittyvät kansallisvaltioidentasolla yhteiskunnan tilaan, tarkemmin sanottuna hyvinvointivaltionsyntyyn, luonteeseen ja sen kokemiin muutoksiin. Näin yleisellä tasollaesitetyistä kytkennöistä on kuitenkin pitkä matka tarkempiin maakohtaisiinmuutosten analyyseihin. Samoin se, millaisia yleistyksiä maa- tai maaryhmäkohtaistentai oikeuskulttuuristen vertailujen kautta voidaan tehdä,edellyttää huomattavasti lisää konkreettista empiiristä tutkimusta.Esille otettavien oikeudellisen muutoksen kontekstualisointiin liittyvientarkastelujen yhteydessä ja sivutuotteena nousevat väistämättä esillemonet kaikissa yhteiskunta- ja historiatieteissä klassiset kysymykset, kutenoikeuden ja politiikan välinen suhde, tutkimuksen ja kansalaisvaikuttamisenrajapinta ja myös se, mikä on yksilön rooli historiallisen muutoksenagenttina.Lukuisat keskustelut vuosien varrella Pekka Koskisen kanssa ja hänenelämäntyönsä tarkastelu eivät ole näistä pohdinnoista irrallaan (itse olenhänen rooliaan akateemisena ja yhteiskunnallisena vaikuttajana analysoinuthänen jäähyväisluennollaan). 32Ks. Jukka Kekkonen: Onko kontrollipolitiikassa tapahtunut historiallinen käänne?Muutos- ja jatkuvuus – Näköaloja oikeushistoriaan. Jukka Kekkosen 50-vuotisjuhlakirja.Talentum 2003, s. 197–224.3En ole aina ollut samaa mieltä kunnioittamani opettajan kanssa, mutta keskusteluyhteytemmeei koskaan katkennut. Päinvastoin löysimme viime vuosina uusia meitä yhdistäviätekijöitä. Erityisesti kriittinen näkemys sivistysyliopistolliselle perinteelle vierastayliopistouudistusta (2010) ja sen ytimessä olevaa johtajavaltaisuutta vastaan yhdistivätmeitä. Ks. Jukka Kekkonen: Yliopistouudistuksen taustoja: kommentti keskusteluun.Tiede & Edistys 2010, s. 241–248.9

Jukka KekkonenMITEN TUTKIAKONTROLLIPOLITIIKAN MUUTOSTA?Oikeushistorian tutkijaa kiinnostaa ennen kaikkea oikeudellisten muutostenanalyysi, muutoksen tulkitseminen ja selittäminen. 4 Lähtökohtanatämänkertaiselle tarkastelulle ovat kontrollipolitiikan harjoittamisensisällölliset – määrälliset ja laadulliset – muutokset; kontrollipolitiikanlieveneminen ja ankaroituminen – kaikkine nyansseineen. Oma näkökulmaniteemaan rakentuu historiallisten vertailujen kautta: kontrolli- jakriminaalipolitiikan historian pitkä linja voidaan periodisoida tietyintavoin (sukuyhteiskunta, valtiollistuminen ja ankaroituminen, lieveneminenRanskan suuren vallankumouksen ajasta nykyaikaan). 5 Lisäksinäiden periodien puitteissa voidaan nähdä erisuuntaisia muutoksia, joitamuun muassa sodat ja vakavat yhteiskunnalliset konfliktit (erityisestisisällissodat) ovat aiheuttaneet. 6Metodologisesti olennaisia tutkimuksen elementtejä ovat näkökulmastanikatsoen ilmiöiden kuvaus, ajoittaminen ja niiden selittäminen.Siis: mitä on milloinkin tapahtunut ja miksi? On syytä muistuttaa, ettäselittäminen ei yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä ole luonteeltaankausaalista luonnontieteissä tarkoitetulla tavalla, vaan tavoitteena on tutkimuksellisetfaktat mahdollisimman hyvin kattava ja uskottavasti perusteltuanalyysi. Tällöin kaikelle tieteelliselle tutkimukselle ominainen totuudentavoittelu johtaa selityksiin, jotka edustavat tutkimukselliset faktathuomioon ottaen mahdollisimman korkea-asteista todennäköisyyttä. 7Metodologisesti muutokset on liitettävä samanaikaiseen muutokseen;mitä muuta on samaan aikaan tapahtunut yhteiskunnassamme jakulttuurissamme, toimintaympäristössämme; mihin oikeudellisen muutoksenvoisi kytkeä? Paras selitys ikään kuin ”peittää” tai kattaa relevantittutkimukselliset faktat. Jos faktat muuttuvat, on selityksiä vastaavastimuutettava, revisioitava. Näin tapahtuukin jatkuvasti yhteiskunta- jahumanistisissa tieteissä tietyn ajallisen viiveen puitteissa. Tosin näille tie-4Ks. Jukka Kekkonen: Kontekstuaalinen oikeushistoria. Forum Iuris 2009, s. 5–25 jaJukka Kekkonen: Menestystarinoita ja hyviä vihollisia. Oikeus 4/2011, s. 482–486.5Ks. Jukka Kekkonen – Heikki Ylikangas: Vapausrangaistuksen valtakausi. Nykyisenseuraamusjärjestelmän historiallinen tausta. Oikeuden yleistieteiden laitoksen julkaisu1/1982.6Ks. Jukka Kekkonen 2009, s. 145–147.7Ks. Erik Allardt: Rakenteellisista, institutionaalisista ja kulturaalisista selityksistä.Sosiologia 1971, s. 111–123. Ks. myös Jukka Kekkonen: Om forskarens och forskningensetik. Retfærd 2006/2, s. 89–95. Teksti on murskaava kritiikki Toomas Kotkaksen“olkinukkemaiselle”, täysin virheelliselle kuvalle allekirjoittaneen ja Heikki Ylikankaantavasta analysoida oikeuden muuttumisen syitä.10

Aika, paikka ja kontrollipolitiikka – ajatuksia kontrollipolitiikan muutosten selittämisestäteenaloille ominainen voimakas koulukuntaisuus asettaa rajat sille, kuinkapitkälle menevään konsensukseen parhaista selityksistä voidaan päästä.Jos ja kun tarkastelun kohteena on vaikeita ja samalla yhteiskunnallisestirelevantteja kysymyksiä, on turha kuvitella, että niistä koskaan päästäisiinlopulliseen konsensukseen. 8On huomattava, että jos muutoksen sijasta selitetään hitaasti muuttuviakulttuurisia ilmiöitä (”perinteisesti korkea väkivallan taso”), onvastaavasti selitys ankkuroitava muihin hitaasti muuttuviin kulttuurisiinilmiöihin. Esimerkiksi väkivaltarikollisuuden perinteisesti korkea taso jasen kausittaiset vaihtelut suuntaan tai toiseen eivät voi selittyä samoillatekijöillä. Edellisen ilmiön syitä on haettava suhteellisen pysyvistäkulttuurisista ilmiöistä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa selitykseton kiinnitettävä muutoksen kanssa samanaikaisiin yhteiskunnallisiin jakulttuurisiin tekijöihin. 9Itsestään selvää myös on, että korrelaatio ja selittäminen ovat eriasioita. Korrelaation havaitseminen johtaa luontevasti jatkokysymyksiin,jotka voivat viedä tutkijaa eteenpäin kohti selityksiä. On tyypillistä, ettäsuuria ja haastavia kysymyskokonaisuuksia tutkittaessa joudutaan erityisenhuolellisesti pohtimaan, miten tutkittavat asiat liittyvät toisiinsa jamiten syy- ja seuraussuhteet asettuvat kohdalleen. Näiden kysymystenratkaisemiseen ei ole olemassa mitään patenttilääkettä.Edelleen on aiheellista alleviivata sitä, että yhteiskunnallinen jaoikeudellinen muutos ei noudata mitään evolutiivista kehityskaavaa jalogiikkaa. Se ei ole myöskään etene aaltoliikkeen mukaisesti äärimmäisyydestätoiseen esimerkiksi siten, että ankaroituvan ja lievenevän kontrollinkaudet seuraisivat toisiin. Tällaiseen selitysapparaattiin tukeutuminenviittaa kaavamaiseen tai pahimmillaan jopa dogmaattiseen ajatteluun.Todellisuudessa kaikki on sidoksissa konteksteihin; sama kehityspolkuvoi jatkua yhtä hyvin kuin olla jatkumatta tai noudattaa aaltoliikettä taiolla sitä noudattamatta.8Erinomaisen esimerkin tarjoaa Suomen sisällissota, jonka luonteesta ja monista ilmiöistäkäydään edelleen keskustelua. Ks. Jukka Kekkonen: Uustulkintoja Suomen sisällissodasta.Helsingin Sanomat 27.5.1995.9Ks. Heikki Ylikangas: What Happened to Violence? Mirkka Lappalainen (ed.): FiveCenturies of Violence. Helsinki 1998, s. 7–128.11

Jukka KekkonenOIKEUDEN JA POLITIIKAN SUHDE(OIKEUSHISTORIAN NÄKÖKULMASTA)Oikeuden ja politiikan suhde on aina ajankohtainen kysymys niin oikeuteenkohdistuvassa tutkimuksessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin.Jaottelu liittyy modernin oikeuden ja oikeusvaltiollisen ajattelun syntyyn.Johdonmukaisesti ajatus toteutuu positivistisessa oikeusajattelussa,jossa oikeus erotetaan muista yhteiskuntaelämän sfääreistä. Pisimmällevietynä erottelu esiintyy legalismin ideologiassa, jossa oikeudellinen sfäärinostetaan poliittisen yläpuolella. 10Todellisuudessa oikeuden ja politiikan rajapinta on häilyvä ja historiallisestijatkuvasti muuttuva. Se on kuin veteen piirretty viiva, mustanja valkoisen väliin jäävä harmaan sävyjen kirjo. Oikeuden ja politiikanvälille ei voida tehdä tarkkarajaista erottelua erityisesti silloin, kun tarkastellaanvähänkään monimutkaisempia oikeudellisia ongelmia. Jos jokusellaista yrittää, mikä ei ole lainkaan tavatonta, se näyttäytyy helpostiväistöliikkeenä.Samaan kysymyskompleksiin liittyy se, mikä on tutkijan (yhteiskunnallinen)rooli. Onko tutkija ammatillisessa toiminnassaan enemmäninhimilliseen toimintaan liittyviä syyllisyyden kysymyksiä arvottavatuomari vai sairauksien parantamiseen pyrkivä lääkäri? Ja onko tutkijannäkökulma tutkimiinsa ilmiöihin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulma,kuten itse ajattelen, vai itse prosesseissa mukana olevan toimijan (sisäinen)näkökulma? Jos ja kun katsoo omaksi roolikseen ulkopuolisentarkkailijan näkökulman, työnjako on selvä: tutkijat tutkivat ja maailmanilmiöitä arvottavat kannanotot jäävät kansalaiskeskusteluun ja/taipolitiikoille. (Vrt. lainoppi, rationaalinen ja humaani kriminaalipolitiikkajne.) Tästä näkökulmasta katsoen parasta hyvien asioiden edistämistä onmahdollisimman laadukas tutkimus. 11Vaatimuksen toteuttaminen ei ole aina helppoa, koska maailmanepäoikeudenmukaisuudet ja vääryydet ovat sitä mittaluokkaa, että on ymmärrettävää,että kiusaus niitä vastaan taistelemiseen voi sumentaa viileän10Ks. Judith N. Skhlar: Law, Morals and Political Trials. Harvard University Press 1986.11Asia ei ole käytännössä niin suoraviivainen kuin esitän. Tutkijan voi olla vaikeaa ”hyväksyä”tuloksia, jotka voivat olla ristiriidassa hänen yhteiskuntapoliittisten näkemystensäkanssa. Jos esimerkiksi kriminologinen tutkimus osoittaisi, että maahanmuuttajattekevät väestöosuuteensa verrattuna selvästi enemmän rikoksia kuin kantaväestö, eikaikkien olisi helppoa hyväksyä tällaista tulosta. Vähintäänkin tulos pyrittäisiin selittämäänkontrollikoneiston ”selektiivisen” tai ”diskriminoivan” toiminnan tulokseksi.Tästä problematiikasta erinomaisen analyysin tarjoaa Janne Kivivuori: Feministinenväkivaltatutkimus. Tieteessä tapahtuu 5/2012, s. 24–38.12

Aika, paikka ja kontrollipolitiikka – ajatuksia kontrollipolitiikan muutosten selittämisestätutkimuksellisen analyysin. Yksi alue, jossa sanottu kiusaus on poikkeuksellisensuuri, on kansainvälisen oikeuden tutkimus, jossa ihmisoikeuksienvaraukseton puolustaminen voi johtaa kiusaukseen tinkiä – hyvänasian nimissä – ankarimmista tutkimuksen metodologista vaatimuksista.Tavallisempaa on kuitenkin se, että vaikeimmat ongelmat yksinkertaisestisivuutetaan tutkimuksessa.Historiantutkimuksen klassisiin keskustelukysymyksiin kuuluu se,voidaanko ja millä edellytyksillä tutkimuksissa pohtia vaihtoehtoistenkehityskulkujen mahdollisuutta. Melko yleisesti hyväksytty lähtökohtaon kontrafaktuaalisen argumentaation eli yksinkertaistaen sanottunajossittelun kielto. 12 Jossittelu on tavattoman kiinnostavaa ja se voi ollamyös intellektuaalisesti stimuloivaa. Vaarallisille vesille kuitenkin siirrytään,jos siitä pyritään tekemään osa selitystä (esim. punaisten säälimätöntäkohtelua ei voi legitimoida – kuten toisinaan on tehty – sillä, ettäheidän voittonsa olisi tuonut vielä enemmän väkivaltaa tai jopa johtanutSuomen osaksi Neuvostoliittoa, mikä taas olisi johtanut suunnattomiinkärsimyksiin). 13 Kontrafaktuaalisen argumentoinnin laajentaminen vienopeasti kauas todella tapahtuneesta ja pakottaa ottamaan huomioonyhä uusia kehitykseen vaikuttaneita mahdollisuuksia. Tien päässä onumpikuja.Anakronismin ongelmat ovat aina (potentiaalisesti) läsnä, kun pohditaanyhteiskunnallisia ja oikeudellisia muutoksia. Anakronistinen tarkastelujohtaa siihen, että tutkimuksessa eri aikakausia arvioidaan tuolleajalle vieraiden käsitteiden ja mittapuiden avulla. Esimerkiksi 1500- ja1600-lukujen absolutismin aikaista oikeudenkäyttöä ei voida analysoidamodernin oikeusvaltiollisen oikeuden mittapuiden mukaan. Rajanvedotvoivat tosin käytännössä olla hiuksen hienoja. Tärkeintä on, että tutkijaon tietoinen oman työnsä luonteesta ja niistä käsitteellisistä ja muistavalinnoista, jotka voivat altistaa analyysin anakronismeille. 14Lopulta voi kysyä, voiko tutkijan valitsema aihe olla liian poliittinen;tekeekö aiheen luonne objektiivisuutta tavoittelevan tutkimuksenmahdottomaksi? Tämä kysymys koskee ennen kaikkea uusimman historiantutkimusta, jonka vaikeuskerroin muutenkin on poikkeuksellisenkorkea. Itse en koe aiheen poliittisuutta ylitsekäymättömäksi ongelmak-12Vrt. Raimo Väyrynen: Vastafaktuaalinen päättely ja uuden tiedon mahdollisuus. AnneliMeurman-Solin & Ilkka Pyysiäinen (toim.): Ihmistieteet tänään. Gaudeamus 2004, s.131–142.13Tällainen argumentaatio ei ole ollut vierasta ”vapaussotahenkisille” ja/tai ”oikeistolaisille”historiantutkijoille. Ks. Jukka Kekkonen: Sisällissodan taustalla on ollut monimutkainentapahtumasarja. Helsingin Sanomat 12.12.2010 ja Jukka Kekkonen: Uustulkintojasisällissodasta. Helsingin Sanomat 27.5.1995.14Ks. Jorma Kalela: Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, 2000.13

Jukka Kekkonensi. Pikemminkin kyse on siitä, kuinka paljon tutkija kykenee sietämäänepävarmuutta ja reflektoimaan aiheeseen liittyviä ulottuvuuksia, joistalähteet antavat rostiriitaista ja puutteellista tietoa. 15YKSILÖN ROOLI HISTORIAN SUBJEKTINAHistorianfilosofian ja -tutkimuksen klassisiin kiistakysymyksiin kuuluuse, mikä on yksilön rooli historian kulkua muokkaavana voimana, historiansubjektina. Suomen ja monen muunkin maan historiankirjoituksenhistoria on kulkenut diplomatian ja suurmiesten historiasta enemmänkollektiivisten, ihmisryhmien ja yhteiskunnallisten rakenteiden merkitystäalleviivaavien näkemysten suuntaan. 16 Tällöin olennaiseksi tarkasteltavaksikysymykseksi nousee se, ketkä ovat toimineet muutosten puolesta ja ketkäniitä vastaan ja millaista retoriikkaa hyväksi käyttäen. Näiden jakolinjojenselvittäminen voi taas tuottaa tietoa tavoitteista ja intresseistä, joiden avullahistoriaa voidaan ymmärtää ja selittää paremmin. Vahvimmatkaan yksilöteivät voi toimia irrallaan yhteisöstä. Yksilö edustaa aina tiettyä ryhmää (”kenenjoukoissa seisot”), jonka ajatukset ovat aina enemmän tai vähemmänajan hermolla.MIHIN KONTROLLIPOLITIIKANMUUTOS LIITTYY?Edellä esitetyt ovat liittyneet ennen kaikkea siihen, miten nykykontrollin ilmiöitävoidaan tutkimuksellisesti lähestyä. Yleisellä tasolla erilaiset kontrollinkiristymisen ilmiöt liittyvät sekä kansainvälisiin että kansallisiin ilmiöihin.Tapio Lappi-Seppälä on tutkimuksen eturintamassa ollut osoittamassa,kuinka tietyt ankaran kontrollin ilmenemismuodot (erityisesti vankiluku)ovat kiinteästi sidoksissa hyvinvointivaltion tilaan. 17 Samanlaisia kytköksiäon ollut nähtävissä aikaisempina vuosikymmeninä ja vuosisatoina.15Tällaista tilannetta voisi kenties luonnehtia ”positivistin painajaiseksi”!16Ks. Heikki Ylikangas: Käännekohdat Suomen historiassa. Otava, 1986.17Ks. Tapio Lappi-Seppälä: Sentencing and Punishment in Finland: The Decline of theRepressive Ideal. Michael Tonry – Richard S. Frase (eds.): Sentencing and Sanctions inWestern Countries. Oxford University Press, 2001, s. 92–150.14

Aika, paikka ja kontrollipolitiikka – ajatuksia kontrollipolitiikan muutosten selittämisestäJos tutkimuskysymyksiä jatketaan, tullaan tulo- ja varallisuuserojenmuutoksiin. Ainakin hypoteesina voi väittää, että paineet ankaroittaakontrollipolitiikkaa liittyvät tulo- ja varallisuuserojen kasvuun viimeistenvuosikymmenten aikana. Niihin fokusoivat pitkälti demokratian peruskysymykset.Näyttää ilmeiseltä, että demokratia kansallisvaltioiden tasollaon kaventunut ja samansuuntaisia paineita on myös ylikansallisella tasolla.Ainakin retoriikan tasolla moninaisten ”kriisien” (alkaen Euroopan taloustilanteesta)ja ongelmien ratkaisuksi tarjotaan vahvempaa asiantuntijavaltaatai jopa valistunutta itsevaltiutta. 18Retoriikan muutokset eivät synny sattumalta vaan ovat kiinnostaviaajan ilmiöitä. Jos ja kun demokraattiset prosessit ja koko demokraattinenpäätöksentekojärjestelmä nähdään enemmän ongelmien syinä kuin ratkaisijoina,onko historiasta tarjolla oppia tällaisista tilanteista ja niidenseurausvaikutuksista?Valistunut itsevaltius oli merkittävä historiallinen välivaihe ruhtinasabsolutisminjälkeen, mutta tuon hallitsemistavan saavutukset jäivät vähäisiksidemokratian rinnalla. Demokratiaa vähättelevä puhe taas on hyvin tuttuaerilaisista diktatuureista. Nyt ja tulevaisuudessa on erityisen kiinnostavaaseurata paitsi kontrollipolitiikan muutoksia myös aiheesta käytävän yleisenyhteiskuntapoliittisen retoriikan – johon akateemisen maailman edustajatkinottavat osaa – muutoksia. Ne kertovat paljon siitä, missä mennään jamihin suuntaan.EPILOGILopuksi kiinnitän huomiota yksilön eettisiin valintoihin – oman professionsaedustajina ja kansalaisina. Pekka Koskinen uskalsi olla rohkea jasamalla ”epämuodikas”. 1960- ja 1970-luvulla hän oli epäilemättä ajanhermolla, kun vanhat tabut ja menneiden aikojen arvoja heijastaneet laitsaivat mennä. Hän oli yksi suuren kriminaalipoliittisen linjanmuutoksentoteuttajista ja kiivaimmista puolestapuhujista. Humaanisesta ja rationaalisestakriminaalipoliittisesta doktriinista tuli johtotähti rikosoikeudellisiareformeja toteutettaessa.Maailma kuitenkin muuttui, ja Pekalle monet tärkeät inhimilliset arvotovat saaneet – suurelta osin – väistyä viimeistään 1980-luvulta lähtienkoventuneen talous- ja tehokkuusajattelun tieltä. Pekka Koskinen kuiten-18Ks. Jukka Kekkonen: Maailma ja sitä kuvaavien käsitteiden muutos. Sosiaalitieto 7/2011,s. 16.15

Jukka Kekkonenkin seisoi linjakkaasti ja epämuodikkaasti arvojensa takana, olipa kysymyshumaanisista kriminaalipoliittisista linjauksista tai ihmisoikeuksien puolustamisestamaailmanpolitiikan realiteettien pyörteissä. En sanoisi, ettäaika ajoi Pekan ohi, vaan pikemminkin kysymys oli siitä, että Pekka siirtyivaltalinjalta oppositioon puolustamaan tärkeiksi kokemiaan arvoja.Aina kun ajattelen Pekka Koskisen elämäntyötä, mieleeni nouseeAlbert Camus’n lausuma päivänä (24.8.1944 Combat-lehdessä), jolloinPariisi vapautui natsien vallasta: ”Ihmisen suuruus perustuu hänen päätökselleenolla olosuhteita vahvempi.” 1919Ks. Antony Beevor – Artemis Cooper: Pariisi miehityksen jälkeen 1944–1949. Siltala2011, s. 66.16

KRIMINAALIPOLITIIKANMUUTOSTRENDEJÄTapio Lappi-SeppäläI. JOHDANTOPekka Koskisen täyttäessä 60 vuotta Pekan ystävät ja tutkijakollegat julkaisivathänelle omistetun juhlakirjan, aavistamatta, että 10 vuotta myöhemminolisi aika kirjoittaa toisenlaisissa tunnelmissa. Juhlajulkaisun teksteissäpiirtyy esiin Pekan vahva panos suomalaisen kriminaalipolitiikan arvojenpuolustajana. 2000-luvun edetessä tuo kriminaalipolitiikka on saanutosakseen myös laajenevaa kansainvälistä tunnustusta. Useiden läntisenEuroopan maiden kaksin-kolminkertaistaessa vankilukunsa Suomi kulkirangaistuskäytännöissään vastavirtaan ja laski vankilukunsa 1990-luvunalkuun mennessä kolmannekseen 1960-luvun alun tasosta.Kriminaalipolitiikan liberalisoitumisen vaihetta seurasi 1990-luvunloppupuolella käänne kovempaan. Muutos näkyi niin kriminaalipolitiikanretoriikassa, lainuudistuksissa, rangaistuskäytännöissä kuin myös vankiluvuissamme,jotka lyhyessä hetkessä kohosivat noin 40 % vajaasta 3 000:sta4 000:een. Nousuvaihe näyttää kuitenkin jääneen lyhyeksi. 2000-luvunpuolenvälin vaiheilla vankimäärä kääntyi jälleen uuteen laskuun, ja näyttäänyttemmin stabiloituneen.Vaihdokset kriminaalipoliittisissa virtauksissa asettavat vastattavaksiuseita kysymyksiä. Valtaosa kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta onkeskittynyt Yhdysvaltojen ja sen vaikutuspiirissä olevien maiden vankilukujenkasvun syiden pohtimiseen (esim. Garland 2001, Tonry 2011 sekäWacquant 2010). Yksioikoinen kuva globaalista ”amerikkalaisvetoisenuusliberalismin ohjaamasta muutoksesta” on vähitellen korjautunut, kunkeskusteluun on osallistunut kommentaattoreita myös englanninkielisenkielialueen ulkopuolelta (ks. Dünkel et al. 2010, Snacken & Durmontier2012). Yhä useampi on tullut tietoiseksi myös pohjoismaisen kriminaalipolitiikanerityisasemasta, paljolti uusseelantilaisen kriminologi John Prattinkirjoitusten ansiosta (Pratt 2007 ja Pratt & Ericsson 2013 ja myös Tonry &Lappi-Seppälä 2011). Toisaalta tulkinnat pohjoismaisen kriminaalipolitiikan”menestystarinasta” ovat saaneet osakseen kriittisiä kommentteja järjestelmiäsisältä päin tarkastelevien taholta (ks. erit. Ugelvik & Dullum 2012).17

Tapio Lappi-SeppäläKriminaalipolitiikan muutokset näyttävät erilaiselta sen mukaan,kenen perspektiivistä, millä aikavälillä ja kuinka yksityiskohtaisesti niitätarkastelee. Tämän kirjoituksen aiheena on suomalaisen kriminaalipolitiikanmuutokset. 1 Tarkastelu alkaa karkein vedon piirretyistä pidemmänaikavälin muutoksista itsenäisyyden alusta, mutta kuva tarkentuu kunsiirrytään lähemmäs tätä päivää. Samalla mukaan tulee enenevässä määrinmyös vertaileva pohjoismainen näkökulma, sitä mukaa kuin sieltä saaduillavaikutteilla voi arvella olevan merkitystä kotimaisen kriminaalipolitiikanlinjausten kannalta.Kriminaalipolitiikan muutosvaiheina erotetaan kriisiaikojen rikosoikeus(1918–1940-luvun loppu), kriminaalipolitiikan liberalisoitumisen vaihe(erityisesti 1960–1970-luvut), 1990-luvun puolivälin jälkeen seurannutkiristyneen kriminaalipolitiikan kausi sekä tarkastelut päättävänä seuraamusjärjestelmän2000-luvun tärkeimmät uudistuskaavailut. Eri vaiheilleajoittuvat keskeisimmät lainmuutokset on koottu liitteessä olevaan taulukkoon.Taulukkoon on merkitty myös kirjoittajan subjektiivinen arviokunkin lainmuutoksen merkityksestä kontrollin tiukkuuden ja rikosoikeudellisenrepression tasoon nähden. 2II. KRIISIAIKOJEN RIKOSOIKEUSVankilukumme on myös vaihdellut historian kuluessa useimpia muitaEuroopan maita rajummin. Kriminaalipolitiikkaamme ovat vaikuttaneetyhteiskunnan perusrakenteita ravistelleet sodat ja poliittiset kriisit (aiheestalaajemmin erityisesti Hannula 2004). Näiden myötä vankiloita ovat eriaikoina asuttaneet myös vankiryhmät, joita laitoksissa ei normaalioloissatapaa. Kuviosta 1 ilmenee vankilukujen kehitys vuosina 1900–2010 (/100000 as.). Rangaistus- ja tutkintavankien perusjoukon ohella omina ryhminäänerotetaan poliittisten kriisien yhteydessä valtio- ja sotilasrikoksistatuomitut sekä sakkovangit.1Kirjoitus jatkaa Pekka Koskisen ja Raimo Lahden juhlakirjoissa julkaistuja keskustelupuheenvuoroja(ks. Lappi-Seppälä 2003 ja 2006 sekä laajemmin myös 2007, 2011csekä 2012).2Taulukkoa on luettava lähinnä suuntaa antavana koonnoksena eri aikakausien pääasiallisistareformeista ja niiden vaikutussuunnasta. Listaa on voimakkaasti karsittu, eikäsiihen ole sisällytetty sen enempää teknisluontoisia uudistuksia kuin EU-sääntelynedellyttämiä lainuudistuksiakaan (pienin poikkeuksin). Niinpä kun oikeusministeriöstäesiteltiin vuosina 2007–2010 kaikkiaan 54 rikosoikeuden, rikosprosessioikeuden jaseuraamusjärjestelmän alaan kuulunutta esitystä (tieto Matti Marttuselta oikeusministeriöstä),listaan näistä on päätynyt kaikkiaan 5.18

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäKuvio 1. Päivittäinen vankiluku ja vankiryhmät 1900–2010 (/ 100 000 h)Lähteet: Aho & Karsikas 1981 ja RikosseuraamuslaitosVankilukuihin muodostuu kolme piikkiä ja yksi pidempikestoinen laskutrendi.Vankilajärjestelmän ensimmäisen suuri kriisi oli taustoiltaan poliittinen.Sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 vankeinhoitolaitoksen alaisuuteenoli siirretty 25 000 vankileireille sijoitettua punavankia. Armahdus- javapauttamiskäytäntöjä muuntelemalla ja laajentamalla uutena rangaistusmuotonakäyttöön otetun ehdollisen rangaistuksen soveltamista luku saatiinvuoden loppuun mennessä laskettua 6 500:een. Vuoden 1922 lopussavaltiorikosvankeja oli 600. Väestöön suhteutettu keskivankiluku oli vuonna1919 historian korkein, 350 vankia / 100 000 as.Toinen nousuvaihe ajoittuu 1920- ja 30-lukujen taitteen molemminpuolin. Nousun alkuvaiheen aiheuttivat sakkovangit, loppuosan kasvanutomaisuus- ja väkivaltarikollisuus. Väestöön suhteutettu vankiluku kohosienimmillään 250 vangin vaiheille.Kolmas piikki ajoittuu jatkosodan loppuvaiheeseen sekä sotien jälkeisiinvuosiin. Taustalla on osin kenttäoikeuksien ankara rangaistuskäytäntösekä heti sotien jälkeen kasvanut rikollisuus. Vankimäärä ylitti enimmilläänniukasti 1930-luvun alun tason. Tästä alkoi vuosituhannen loppuun jatkunutlaskuvaihe, jonka loppuun sijoittuu lyhyt nousun ja lyhyt laskun kausi.Jyrkät nousuvaiheet jäivät lyhytkestoisiksi kahdesta syystä. Niidentaustalla olevat ilmiöt olivat poikkeusluontoisia ja lyhytkestoisia; toiseksivankilukuja alennettiin tehokkain vastatoimin. Vankilukujen kolme nousuvaihettaeivät toisaalta johtuneet pelkästään poikkeusolojen synnyttämistävankiryhmistä tai kasvaneesta rikollisuudesta. Taustalla oli myös politiik-19

Tapio Lappi-Seppäläkamuutoksia. Yhtä kaikki, viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla aina1960-luvulle saakka kriminaalipoliittista järjestelmää muovattiin ensisijassavankilukujen ja rikollisuustilanteen ehdoilla. Rikosten määrän kasvaessarangaistuksia kovennettiin preventiovaikutusten toivossa, lievennyksiä taastehtiin milloin vankiloiden tilanahtaus näin vaati. Lainsäädännöllä tavoiteltiinvuoroin rikollisuusvaikutuksia, vuoroin vankilukuvaikutuksia – jajoissain tapauksissa näitä molempia.Itsenäisyyden alkuajan lainmuutoksista rikoslain ja vankeusrangaistuksenkäytön osalta tärkeimmät olivat lukuisat punavankien armahduslaitsekä vuonna 1917 annettu esitys ehdollisen rangaistuksen käyttöönotosta.Toisiaan seuranneet kieltolakikriminalisoinnit nostivat sakkovankien määränhuimiin lukemiin 1920-luvun lopulla (pahimmillaan laitoksiin saapuisamana vuonna 36 000 sakonsovittajaa). Vaikeata vankilukutilannettahelpottivat 1930-luvulla, paitsi kieltolain kumoaminen sekä juopumuskriminalisoinninmuutokset, ehdonalaisen vapauden laajentaminen sekävankeusrangaistusten lyhentäminen ottamalla käyttöön kovennettu vesileipä-vankeus. Toiseen suuntaan vaikuttaneina uudistuksina olivat uusintarikollisuuttavastustamaan luotu pakkolaitosjärjestelmä vuonna 1932 (ks.lähemmin Lappi-Seppälä 2011c viitteineen).III. KÄÄNNE LIEVEMPÄÄN1. SUUNNANMUUTOKSEN TAUSTAAVankiluvut kääntyivät välittömästi sotien jälkeen laskuun. Ensivaiheessamuutosta vauhdittivat kenttäoikeuksien lakkauttamisen myötä lieventynytoikeuskäytäntö ja sota-ajan poikkeusvankien poistuminen laitoksista (mm.armahdukset). Myös yleiset tuomioistuimet lievensivät rangaistuksiaankautta 1950-luvun ilman suoranaista lainsäädännöllistä perustetta. Itseasiassa lainsäätäjä kiristi säädöksiä vielä sotien jälkeisen kovan kriminaalipolitiikanilmapiirissä muun muassa löyhentämällä pakkolaitokseeneristämisen edellytyksiä sekä kiristämällä rattijuopumuksen sekä lapsiinkohdistuvien siveellisyysrikosten rangaistuksia. Vastakkaiseen suuntaanvaikuttivat vuorostaan vankiloiden tilanahtautta helpottamaan säädetytlaajennukset vankisiirtoloiden käytössä (ks. keskustelusta Hannula 1981,s. 166 ss.). 33Toisaalta vankeinhoidosta käytiin kiivasta väittelyä jo 1950-luvun alkuvuosina.Vastapuolina olivat rehabilitaation tavoitetta korostanut uusi vankeinhoidon ylijohtaja20

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäEnsivaiheessa rangaistuskäytäntöjen lieventyminen perustui pikemminkinjärjestelmän itsesääntelyyn kuin vallinneen peloteprevention jaeristämisteholle pohjaavaan kriminaalipoliittisen ajattelun kritiikkiin.Syvempi, kriminaalipolitiikan tavoitteiden ja rangaistusjärjestelmän roolinuudelleenarviointiin perustuva muutos antoi odottaa itseään vasta seuranneella1960-luvulla.Kriminaalipolitiikan uudelleenarviointi alkoi 1960-luvun lopulla.Aiheen nosti keskusteluun vuoden 1967 marraskuussa perustettuMarraskuun liike, jonka julkistamassa kontrollipolitiikan epäkohtien luettelossavankien määrä ja vankeinhoidon taso (mm. psykologien vähäinenmäärä suhteessa pappeihin) nimettiin yhdeksi keskeiseksi suomalaisenyhteiskunnan ongelmaksi.Rikosoikeusjärjestelmän kritiikki oli osa laajempaa yhteiskunnallistareformiliikettä, ei vain Suomessa, vaan myös muualla Pohjoismaissa.Arvostelu ei rajautunut vankiloihin, vaan se koski kaikkea tahdonvastaistalaitoshoitoa (mm. koulukodit, mielisairaalat, alkoholiparantolat jatyölaitokset). 4 Lisätukea vaatimuksille vankilan käytön vähentämiseksi antoivattutkimukset, joiden mukaan vapautuneet vangit uusivat rikoksiaanvähintään yhtä usein kuin muihin seuraamuksiin tuomitut – jolleivät perätiuseamminkin. (Börjeson 1966, Uusitalo 1968, Bondeson 1977).Suomessa vaatimusta rikoslakien liberalisoimiseksi tukivat näihinaikoihin julkaistut ensimmäiset pohjoismaiset vankilukuvertailut, jotkaosoittivat Suomen vankiluvun moninkertaiseksi muihin Pohjoismaihin verrattuna.(Christie 1968). 5 Meillä pakkohoitoideologian kritiikki yhdistyikinyleisempiin vaatimuksiin vanhentuneen ja yliankaran rikoslain lieventämiseksi(ks. Anttila 1967). Vaatimuksia vauhditti myös kirjailija HannuSalamaa vastaan nostettu jumalanpilkkaoikeudenkäynti (1964–1968) sekäValentin Soine sekä peloteprevention ja sovituksen merkitystä korostaneet rikosoikeudenprofessorit Brynolf Honkasalo ja Bruno A. Salmiala. Tuohon keskusteluun osallistuimyös vankeinhoidon vastanimitetty koulutusjohtaja Inkeri Anttila vastineessaan ns.Honkasalo-komitealle (1954). Komitean ehdottamat vankeinhoidon kurinpalautuksetjäivät toteutumatta, mitä ilmeisimmin Soine – Anttilan vastineen seurauksena (episodiasekä 1950-luvun kriminaalipoliittista keskustelua on selostanut yksityiskohtaisemminLehtimaja 2011, s. 45 ss.).4Ks. Eriksson 1967, kansainvälisistä taustoista ks. Galtung 1959; Christie 1960; Goffman1961; Aubert & Mathiesen 1962.5Väite, että kansainvälisesti korkeat vankimäärämme olivat olleet yllätys kaikille, lieneekuitenkin liioittelua. Vankeinhoitoviranomaisille vankiloiden yliasutuksen luomat ongelmatolivat olleet arkipäivää lähes koko itsenäisyyden ajan. Myös 1930- ja 1940-lukujensuunnitteluasiakirjoista ja mietinnöistä löytyy lausuntoja Suomen muita pohjoismaitakorkeammista vankiluvuista. Vankeusyhdistyksen vuosikertomuksessa vuodelta 1933osoitetaan Suomen tilanteen erikoislaatuisuus seuraavin sanoin: ”On usein ihmetelty sitäeroa, mikä on olemassa vankiluvun välillä Suomessa ja Skandinavian maissa. Meillähänpäivittäinen vankiluku on 8 000 maissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa 2 000 vaiheilla”(ks. Anttila 1981, s. 336).21

Tapio Lappi-Seppäläkirjailijalle jumalanpilkasta langetettua ehdollista vankeustuomiota seurannutyhteiskunnallinen keskustelu. Vaatimukset vankilukujen alentamiseksisaivat Suomessa yleispoliittista painoa niiden tultua kirjatuiksi vuonna1968 julkistettuun SDP:n kriminaalipoliittiseen ohjelmaan.Vankiluvusta tuli suomalaisen kriminaalipolitiikan ongelma, ja merkittäväosa vuosina 1967-1995 toteutetuista rikoslain uudistuksista asetti yhdeksi– ei ainoaksi – tavoitteeksi vankimäärän alentamisen. 6 Avainasemassatässä lainsäädäntötyössä oli myös Suomen hakeutuminen pohjoismaisenyhteistyön piiriin vuosikymmenen alussa. 7 Kriminaalipoliittisen järjestelmämmemuutosta onkin syytä tarkastella, ei vain kansallisesta näkökulmasta,vaan osana laajempaa pohjoismaista linjamuutosta.2. 1970-LUVUN POHJOISMAISETPERIAATEMIETINNÖTPaljolti ruohonjuuritasolta alkanut ja yhden asian liikkeiden innoittama reformiliikesai 1970-luvulla etabloituneempia muotoja. Neljä Pohjoismaatajulkaisi jokseenkin samanaikaisesti vuosina 1977–1978 kansalliset suunnitelmansakriminaalipoliittisen järjestelmänsä uudistamiseksi. 8 Vaikkaraporttien painotuksissa ja perusteluissa oli eroja, olivat ne peruslinjoiltaanja päätavoitteiltaan yhteneviä: laitosrangaistusten käyttöä tuli vähentääyleisesti ja erityisesti sakon muuntorangaistuksena, perinteisistä omaisuusrikoksistatuomittavia rangaistuksia tulisi lieventää, ajallisesti epämääräisistärangaistuksista tuli luopua ja (pakko)hoidollisesti orientoituneetseuraamukset tuli vaihtaa ennustettavuuden, yhdenvertaisuuden ja suhteellisuudenarvoja paremmin kunnioittaviin sanktioihin (ks. esittely- jakommentaarikirjoituksia teoksessa Heckscher et al. 1980).Raportit linjasivat tulevan kriminaalipolitiikan suuntaa, samalla kunne kiteyttivät jo toteutettujen uudistusten päälinjoja. Niinpä turvaamisperusteiseneristämisen käyttöä oli rajoitettu Suomessa jo 1971 ja Tanskassa1973; Ruotsissa siitä luovuttiin kokonaan vuonna 1981. Nuorille tuomit-6Ks. vankiluvun alenemiseen myötävaikuttaneista lainuudistuksia Aho 1981, Lång 1989,Törnudd 1993 sekä myös tämän kirjoituksen liite. Seuraamusuudistuksista laajemminks. Lahti 1977.7Pohjoismaiseen yhteistyösopimukseen (Helsingin sopimus) vuodelta 1962 otettiinerityinen kriminaalipolitiikkaa koskeva 5 artikla, jonka mukaan “sopijapuolten olisipyrittävä yhdenmukaistamaan rikosta ja rikoksen seuraamuksia koskevat säännöksensä”(ks. lähemmin Heinonen 1974, s. 111-112).8Rikosoikeuskomitean mietintö 1976:72 (ilmestyi vuonna 1977), Nytt Straffsystem(Ruotsi 1977), Alternativer til frihedsstraf – et debatoplæg (Tanska 1977) ja Om kriminalpolitiken(Norja 1978).22

Kriminaalipolitiikan muutostrendejätavien ajallisesti epämääräisten rangaistusten (nuorisovankilan) käytöstäluovuttiin kaikissa pohjoismaissa jokseenkin samanaikaisesti 1970-luvunpuolivälissä. Vankeusrangaistusten täytäntöönpanossa siirryttiin progressiivijärjestelmästänormaalisuusperiaatteen alaisuuteen, avolaitostäytäntöönpanoalaajennettiin ja vankilomat otettiin käyttöön kussakin pohjoismassaa1970-luvun kuluessa. Sakon muuntorangaistuksen käyttöä olivähennetty eri vaiheissa ja vaihtelevalla menestyksellä jo 1960 -luvultaalkaen. Ehdonalaisen vapauttamisen järjestelmää laajennettiin ja kiinteästisäädellyille määräosille perustuvasta vapauttamisesta tehtiin pääsääntö,josta poikettiin vain yksittäistapauksissa. Uusimisen vaikutusta seuraamustenmääräämisessä vähennettiin lainuudistuksin niin Tanskassa (1973),Suomessa (1976) kuin Ruotsissakin (1989). Rikoslain erityisen osan puolellatoteutetuista uudistuksista merkittävimpiin kuuluivat moraalikriminalisoinneistaluopuminen (abortti, homoseksuaalisuus sekä juopumusjulkisella paikalla) sekä varkausasteikkojen lievennykset (Tanskassa 1973 ja1982 sekä Suomessa 1972 ja 1991). Liikennejuopumusrangaistuksia lievennettiinSuomessa merkittävästi 1970-luvulla. Laitosrangaistusten käyttöävähennettiin tässä rikosryhmässä myös muissa Pohjoismaissa (Tanska 1981ja Norja 1988), samalla kuitenkin rangaistavuuden alaa laajennettiin promillerajaaalentamalla (Ruotsi 1990, Suomi 1994 ja Norja 2000).Mietinnöissä hieman erilaisin painotuksin hahmotellun uusklassisenseuraamuspolitiikan keskeisin tulos kaikissa Pohjoismaissa oli epämääräistäsanktioista luopuminen. Suomessa rikosoikeuskomitean mietintö linjasitulevan rikoslain kokonaisuudistuksen suunnan. Tanskan mietinnössäpohjustettiin uuden yhdyskuntaseuraamuksen käyttöönottoa, Norjanraportissa perusteltiin arestirangaistusta sekä elinkautisvankeudesta luopumisesta.Ruotsin mietintö pohjusti seuraavalla vuosikymmenellä toteutettualaajempaa seuraamusreformia, jolla rangaistuksen mittaamisnormistouudistettiin uusklassisen rikosoikeusajattelun hengessä. Kussakin raportissaesitellyt puhtaaseen kontrolliin perustuvat ilmoitusvelvollisuudet(Suomessa ”Ilmoittautumispakko”) eivät sen sijaan johtaneet lainuudistuksiinyhdessäkään maassa.Hoitopessimismi näkyi myös vankeinhoitokäytäntöjen muutoksina.Näin eritoten Tanskassa ja Ruotsissa, joissa hoidollinen panostus oli perinteisestiollut suurempi. Toisaalta tältä osin suunnanmuutos jäi sittenkinverraten lyhytkestoiseksi. Tanskassa hoidolliset seuraamukset palasivattavallaan takaoven kautta ehdolliseen vankeuteen liittyvien hoidollistenvelvoitteiden sekä seksuaalirikoksista tuomittujen ja päihdeongelmaisillesuunnattujen vaihtoehtoisten vankeuden täytäntöönpanomuotojen muodossa.Ruotsi vuorostaan piti ennallaan vuonna 1965 uudistetun hoidollisestisuuntautuneen seuraamusvalikoimansa, vuoden 1989 uusklassisestamittaamisuudistuksestaan huolimatta. Myös päihdeongelmaisille suunna-23

Tapio Lappi-Seppälätun erillisen sopimushoitoseuraamuksen käyttöönotto vuonna 1979 kertoohoidollisen tradition vahvasta elinvoimasta Ruotsissa.3. VANKILUKUVAIKUTUKSIAUusklassismiin Suomessa liitetty painotus rikosoikeuden humanisoimiseksinäkyi yleisenä sanktiotason laskuna ja perinteisten vankeuden vaihtoehtojen– ehdollisen vankeuden ja sakon – käytön lisääntymisenä. MuissaPohjoismaissa vaikutukset sanktiotasoon olivat vähäisemmät. MuutoksetSuomessa olivat sen sijaan jo korkean lähtötasonkin vuoksi dramaattiset.Vankilukumme oli 1950-luvun alussa lähes neljä kertaa muita Pohjoismaitakorkeampi. Vuonna 1950 väkilukuun suhteutettu (/100 000 as.) vankimäärämmeoli lähes 200, kun muissa Pohjois maissa lukemat liikkuivat40–80:n välillä. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla Suomen vankiluku oliläntisen Euroopan korkein ja yli kaksinkertainen muihin Pohjoismaihinverrattuna. 1990-luvun alussa olimme saavuttaneet muut Pohjoismaat.Tämän jälkeenkin vankiluku jatkoi laskuaan siten, että vuosikymmenenloppupuolella vankeja oli enää runsaat 50/100 000 as. Kehityskaaret ontiivistetty oheiseen kuvioon 2.Kuvio 2. Päivittäinen vankiluku pohjoismaissa 1950–2010 (/ 100 000 h)Lähteet: von Hofer et al. 2012 ja Hildebrandt 201224

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäSuomen muista poikkeavien kehityskaarien ohella kuviosta näkyy1990-luvun loppupuolelle ajoittuva käänne, jonka jälkeen kaikkienPohjoismaiden vankiluvut kääntyivät nousuun. Nousu näkyy kuitenkinkatkenneen – ainakin Suomen osalta – 2000-luvun puolenvälin vaiheillauuteen laskuvaiheeseen.IV. POHJOISMAISIA VIRTAUKSIA1990-LUVULLA1. PUNITIIVINEN KÄÄNNEJotakuinkin kaikki Suomessa vuosina 1963–1995 toteutetut merkittävimmätlainuudistukset tähtäsivät ainakin joiltain osiltaan repressiotason jaerityisesti vankilan käytön alentamiseen (ks. liite). 1990-luvun puolen välinvaiheilla tilanne muuttui. Muutos näkyi kriminaalipolitiikan retoriikassa japuhetavoissa, uudistusten painopisteissä ja kiinnostuksen kohteissa (esim.huomion vaihtuminen rikoksentekijän asemasta ja oikeusturvasta rikoksenuhriin) sekä myös muutoksina tuomittujen rangaistusten määrissä jarangaistusten tasossa. Muutos alkoi muualla, mutta saapui lopulta myösSuomeen.Retoriikan muutos. Muutoksen merkit näkyivät ensimmäisenä Ruotsissa.Vuonna 1993 Ruotsin oikeusministeriö julkaisi kirjasen ’’Att renoveraen förfallen kriminalpolitik’’, jossa otettiin etäisyyttä menneiden vuosienliberaaliin (sosiaalidemokraattiseen) kriminaalipolitiikkaan. Saman vuodenvaalit käytiin kriminaalipoliittisen tunnuksin, ensi kertaa Pohjoismaidenhistoriassa. Vaalit voittanut sosiaalidemokraattinen puolue ilmoitti myösjatkavansa edeltäneen oikeistohallituksen tiukentunutta linjaa (ks. Victor1995; Tham 2001). 9 Kun Ruotsin oikeusministeri vielä 1970-luvulla saattoiseminaarissa visioida Ruotsin silloisen vankiluvun lähivuosina laskevan3 000:sta 500:aan, kolme vuosikymmentä myöhemmin Ruotsin oikeusministeriökertoi kotisivullaan ylpeänä rakentavansa lähivuosina 1 700 uuttavankipaikkaa (Pratt &Ericsson 2013).9Merkittävin seuraamusjärjestelmää koskeva kovennus oli porvarihallituksen Ruotsissavuonna 1993 toteuttama ehdonalaisen vapauttamisen edellytysten tiukennus (luopuminenns. puoliajalla vapauttamisesta). Muutoksen oli kuitenkin matkaansaattanut joedeltänyt sosiaalidemokraattien johtama hallitus 1980-luvun lopussa. Muut kovennuksetkoskivat ennen kaikkea yksittäisiä rikoslain tunnusmerkistöjä, kuten tekstistä ilmenee.25

Tapio Lappi-SeppäläTanskassa ensimmäiset merkit kriminaalipolitiikan politisoitumisestaolivat nähtävissä jo vuoden 1990 parlamenttivaaleissa (Vestergaard 1991).Kriminaalipolitiikan asiantuntijoiden arvostuksessa tapahtuneesta muutoksestakertoo myös Tanskan pääministerin lausuma, jossa hän katsoi, etteivätpoliitikot kaipaa kriminaalipolitiikan asiantuntijoita ”makutuomareiksi”kertomaan, miten heidän tulisi rikollisuusongelman kanssa menetellä(Balvig 2004).Ruotsin suunnanmuutosta oli silmäilty Suomessa huolestuneena.1990-luvun kuluessa. 10 Vuosien 1995–1999 suunnanmuutos henkilöityiennen kaikkea oikeusministeri Kari Häkämiehen sekä valtakunnansyyttäjäMatti Kuusimäen näkyviin puheenvuoroihin valtamediassa, joissa vaadittiinankarampia rangaistuksia eritoten väkivaltarikollisille, seksuaalirikollisillesekä huumausainerikoksista tuomituille. 11 Vuosituhannen vaihteessalakeja myös muutettiin ja raiskausten ja törkeän pahoinpitelyn rangaistuksiakorotettiin (1999 ja 2001) noin puolella vuodella.Näistä kovennuksista huolimatta oikeusministeriön kriminaalipoliittisissaohjelmapapereissa vuosilta 1999 ja 2006 vankiluvun sääntely ja seuraamusjärjestelmänkehittäminen yhdyskuntaseuraamusten suuntaan säilyivätkeskeisinä tavoitteina (Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen ohjelma1999 sekä Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikkaa 2006). Rikoslain erityisenosan puolella toteutetut uudistukset sen sijaan puhuivat toisenlaistakieltä. Tiukentunut linja näkyi ennen kaikkea huumausainerikoksia,väkivaltarikoksia ja seksuaalirikoksia koskevissa lainuudistuksissa. Tässämuutoksessa Suomi pikemminkin seurasi muita kuin loi omaa linjaansa.Erityisen osan tiukennuksia muualla ja meillä. Huumausainerikostenosalta linja oli vaihtunut jo 1970-luvun alun Ruotsissa, jossa huumausainerikostenenimmäisrangaistus kohosi muutamassa vuodessa kuudestakuukaudesta (ennen vuotta 1968) 10 vuoteen (v. 1972). Norja määräsienimmäisrangaistukseksi vuonna 1981 21 vuotta. Sittemmin kontrolli10Ks. Koskinen 1996, s.132: ”Huolestuttavampi vertailukohta on nykyään Ruotsi. Siellähänon takavuosikymmeninä rakennettu myös ’kriminaalipoliittista kansankotia’ tavalla, jotamuu maailma on pitänyt esikuvana. Viimeisen vuosikymmenen aikana rikosoikeudenkysymykset ovat kuitenkin nousseet keskeisesti päivänpoliittisen keskustelun piiriin, jajäljet eivät ole houkuttelevia.”11Ks. Kari Häkämiehen haastattelu Iltalehdessä 14.3.1998: “1970-luvun kriminaalipolitiikkaon tullut tiensä päähän”. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki kritisoi näkyvästiHelsingin Sanomien sivuilla mm. liian laajaa yhdyskuntapalvelun ja sovittelun käyttöä(HS 4.2.2001) sekä vaati kovempia rangaistuksia niin raiskauksista (HS 16.12.1997),väkivaltarikoksista kuin huumausainerikoksistakin (HS 15.7.2001). Haastattelujaseuranneet Helsingin Sanomien pääkirjoitukset myös asettuivat yleensä tukemaan näitävaatimuksia (ks. pääkirjoitukset raiskaustuomioista 19.12.1997, yhdyskuntapalvelusta6.2.2001 ja pahoinpitelyistä 17.7.2001).26

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäon kiristynyt myös liberaalia huumausainepolitiikkaa perinteisesti harjoittaneessaTanskassa (2004). Suomen huumausainelaki vuodelta 1972kovensi rikoksen rangaistusasteikkoja, mutta edusti käytön osalta vieläverraten liberaalia linjaa (ks. Kainulainen 2009). Linja kiristyi seuranneessarikoslakiprojektin huumausainerikosuudistuksessa vuonna 1993, joskinRuotsiin ja Norjaan verrattuna varsin maltillisesti. Suomi rakensi vuoden1996 huumausainestrategiansa kahden raiteen varaan, yhtäältä haittojenja toisaalta kysynnän ja tarjonnan vähentämisen pohjalle, ottaen näin etäisyyttäRuotsin ja Norjan edustamaan nollatoleranssiin (”Huumeista vapaaPohjola”, ks. Kinnunen 2008, s.104). Ideologisista painotuseroista huolimattarangaistuskäytännöt eri maissa seurailivat (käytön rankaisemisessaolevin eroin) varsin tarkasti toisiaan.Toinen merkittävä lainmuutosten kohteena ollut rikosryhmä on väkivaltarikokset.Niissä rangaistusten kovennukset ovat liittyneet ennenkaikkea haluun tiukentaa naisiin kohdistuvan väkivallan rikosoikeudellistakontrollia. Parisuhdeväkivaltaa koskevaa sääntelyä on kiristetty Ruotsissaasteittain 1980-luvun alusta alkaen päätyen erillisten ”naisrauhaa” koskevientunnusmerkistöjen ja ankarampien asteikkojen säätämiseen vuonna1998. 12 Vakavan väkivallan asteikkoja kiristettiin yleisemmin uudelleenvuonna 2010.Muut Pohjoismaat seurasivat Ruotsin esimerkkiä, joskin hieman eritahdissa. Norja tiukensi lähisuhdeväkivallan rangaistuksia vuonna 1988ja uudelleen vuonna 2006. Tanska tiukensi yleisesti väkivaltatuomioitavuonna 1988. Vuonna 1994 kovennettiin vuorostaan väkivaltarikoksenuusijoiden rangaistuksia. Vuonna 1997 kovennettiin vakavan väkivallantuomioita. Vuonna 2002 tiukennettiin vuorostaan organisoituun rikollisuuteenliittyvän väkivallan (moottoripyöräjengit) rangaistuksia.Suomessa laajennettiin pahoinpitelyrikosten syyteoikeutta säätämällämyös yksityisellä paikalla tehty pahoinpitely virallisen syytteen alaiseksivuonna 1995. Vuonna 2001 rangaistuksia kovennettiin nostamalla törkeänpahoinpitelyn vähimmäisrangaistus kuudesta kuukaudesta (Ruotsinmallin mukaiseen) yhteen vuoteen (vaikutuksista, ks. Lappi-Seppälä 2006).Vuonna 2011 lähisuhdeväkivalta suljettiin lievää pahoinpitelyä koskevansäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.Seksuaalirikosten rangaistusten kovennukset alkoivat nekin Ruotsinpuolelta. Uudistusten tahti tiheni etenkin 1990-luvulla paitsi asteikkomuutoksinmyös tunnusmerkistöihin tehdyin muutoksin ja laajennuksin(Tham et al. 2011). Tanska kovensi raiskausrikosten rangaistuksia yhdellä12Naisliikkeen vaikutuksesta Ruotsin kriminaalipolitiikkaan ks. Tham et al. 2011; Islanninosalta samoin Olafsdottir & Bragadottir 2006).27

Tapio Lappi-Seppälävuodella vuonna 2001 (ks. taustasta Träskman & Kyvsgaard 2002). Norjatiukensi raiskausrangaistuksia merkittävästi vuonna 2010.Suomi kovensi raiskausrikosten rangaistuksia puolella vuodella1990-luvun lopulla. Merkitykseltään vähintään samaa luokkaa ovat raiskausrikoksentunnusmerkistön laajennus vuonna 2011 sekä lapsen seksuaalistahyväksikäyttöä koskevat rangaistusten kovennukset samana vuonna.Neljäntenä ryhmänä voidaan mainita myös prostituutiopalvelujenkäytön ja lapsipornografian hallussapitoa koskevat kriminalisoinnit.Aloitteentekijänä myös näissä on yleensä ollut Ruotsi, jonka prostituutiokriminalisointejakoskevat tiukentuvat ratkaisumallit (1999 ja 2005) ovatvähitellen levinneet myös muihin Pohjoismaihin (Suomi 2004 ja 2006,Norja 2004 ja 2009, Islanti 2009).2. SEURAAMUKSET JA KONTROLLIJÄRJESTELMÄErityisen osan kovennusten rinnalla 1990-lukua leimasi repressiovaikutuksiltaanvastakkainen pyrkimys vankeuden rajoittamiseen sekä rikosoikeudenvaihtoehtojen lisäämiseen. Pääteemoina erottuvat yhdyskuntaseuraamustenyleinen laajeneminen, muutokset nuorten seuraamuksiin sekä sovittelunkäyttöönotto ja laajeneminen.Yhdyskuntaseuraamukset vaihtoehtona vankilalle. Työ yhdyskuntaseuraamustenlaajentamiseksi oli jatkoa 1960-luvun vankilakritiikille.Uusista vaihtoehdoista menestyksekkäimmäksi osoittautui ensimmäisenäEnglannissa vuonna 1972 käyttöön otettu yhdyskuntapalvelu. Euroopanneuvoston ministerikokouksen vuonna 1976 antamassa suosituksessa(resoluutio 76(10)) jäsenmaita kehotettiin selvittämään mahdollisuudetseuraamuksen käyttöönottamiseksi.Pohjoismaiseen keskusteluun yhdyskuntapalvelu tuotiin ensi kertaa1970-luvun neljän periaatemietinnön sivuilla. Suomi ja Ruotsi suhtautuivatuuteen vaihtoehtoon kielteisesti, Tanska ja Norja sen sijaan huomattavastimyönteisemmin. Tanska myös aloitti ensimmäisenä uuden seuraamuksenkokeilun vuonna 1982, Norja seurasi perässä kaksi vuotta myöhemmin.Laajempaan käyttöön yhdyskuntapalvelu tuli Pohjoismaissa kuitenkinvasta 1990-luvulla. Nyt aloitteen tekijänä oli Suomi, joka oli pyörtänyt1970-luvun kielteisen kantansa ja näki uudessa rangaistusmuodossaennen kaikkea vaihtoehdon lyhyille ehdottomille vankeusrangaistuksille.Lyhyen kokeilukauden jälkeen (1992–1995) seuraamus vakinaistettiin.Vuosittaisten yhdyskuntapalvelutuomioiden määrä kohosi meillä nopeasti4 000:n tasolle, korvaten näin noin 35 % enintään 8 kuukauden mittaisistavankeusrangaistuksista.28

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäMuissa Pohjoismaissa yhdyskuntapalvelun käyttö laajeni hieman myöhemmin.Vuosittaisten tuomioiden määrä kaksinkertaistettiin Ruotsissavuonna 2000 liittämällä yhdyskuntapalvelu ehdollisen vankeuden ehdoksi.Tanska nelinkertaisti yhdyskuntapalvelun käytön samoihin aikoihinsallimalla seuraamuksen soveltamisen myös rattijuopumusrikoksissa.Norja muutti yhdyskuntapalvelun seuraamuksena ”uskottavammalta”kuulostavaksi ”yhdyskuntarangaistukseksi”, seurauksin että vuosittaistentuomioiden lukumäärä kohosi 500:sta 2 500:aan. Nykyisellään yhdyskuntapalveluakäytetään jotakuinkin samassa mitassa kaikissa Pohjoismaissa(Islanti mukaan lukien; vuosittain noin 60 tuomiota 100 000 asukastakohden). Sen sijaan tekniset järjestelyt eroavat. Suomessa ja Norjassayhdyskuntapalvelu(rangaistus) on itsenäinen seuraamus, Ruotsissa jaTanskassa se on määritelty ehdolliseen rangaistukseen ja suojeluvalvontaanliitetyksi lisäehdoksi ja Islannissa vankeuden täytäntöönpanon muodoksi.Tuomitsemiskäytäntöjen maakohtainen vertailu osoittaa, että neljästäPohjoismaasta Suomi on onnistunut tehokkaimmin yrityksissään korvatayhdyskuntapalvelulla nimenomaan aiempia ehdottomia vankeusrangaistuksia(eikä muita tätä lievempiä seuraamuksia). Tämä on laskettavissaomaksutun lainsäädäntöratkaisun ansioksi, joka mahdollistaa yhdyskuntapalvelunkäytön vain tilanteissa, joissa tuomioistuin on ensivaiheessapäätynyt ehdottomaan vankeusrangaistukseen. 13Yhdyskuntapalvelun käyttöönottoa seurasi toisena merkittävänä seuraamusmuutoksenasähköisen valvonnan käyttöönotto. Menetelmän ottipohjoismaissa ensimmäisenä käyttöön Ruotsi 1990-luvun puolivälissä.Valvonta säädettiin ensivaiheessa enintään kolmen kuukauden mittaistenvankeusrangaistusten vaihtoehdoksi. Sittemmin tuo aika nostettiin kuuteenkuukauteen. Vuonna 2001 Ruotsissa sähköinen valvonta otettiin käyttöönmyös keinona aientaa ehdonalaiseen vapauteen pääsyn ajankohtaa. Tanskasisällytti lakiin vuonna 2005 mahdollisuuden suorittaa enintään kolmenkuukauden mittainen vankeusrangaistus sähköisenä valvontana. Norja aloittisähköisen valvonnan kokeilut vuonna 2008 (sekä tuomioistuimen määräämänäseuraamuksena että ehdonalaisen vapauden valvonnan muotona).Suomessa ensimmäiset sähköisen valvonnan sovellukset liittyvät vankilomienvalvontaan gsm-puhelinten avulla 1990-luvun lopulla. Sama tekniikkaotettiin laajempaan käyttöön osana valvotun koevapauden valvontaavuoden 2006 vankeusuudistuksen yhteydessä. Vankimäärän kasvu vuosina1999–2006 sekä muiden pohjoismaiden esimerkit vauhdittivat valvontatekniikanlaajempaa käyttöä vankeuden korvaajana. Oikeusministeriö asetti13Ks. pohjoismaisesta oikeuskäytännöstä Lappi-Seppälä 2012. Kuten kirjoituksessatodetaan, Islannin tapa määritellä yhdyskuntapalvelu ehdottoman vankeuden täytäntöönpanonmuodoksi on menetelmänä vähintään yhtä tehokas.29

Tapio Lappi-Seppälävuonna 2006 uuden työryhmän tehtävänään selvittää ”mahdollisuuksiasähköisten valvontamenetelmien käyttöön esimerkiksi vankilan ulkopuolellasuoritettavan lyhyen vankeusrangaistuksen valvonnassa sekä tutkintavankeudenvaihtoehtona toteutettavassa valvonnassa”. Työryhmän ehdotusjohti sittemmin uutta valvontarangaistusta koskevan esityksen antamiseenvuonna 2010 (ks. jäljempänä).Nuoria koskevat uudistukset. Suomen 1970-luvun seuraamusreformit toteuttivatkriminaalihuoltokomitean ja rikosoikeuskomitean uusklassisialinjauksia. Nuorten rikoksentekijöiden ryhmässä uudistukset ajautuivatkuitenkin eräänlaiseen ideologiseen umpikujaan. Lukuisat 1970-luvullalaaditut, nuorille suunnattua omaa seuraamusta koskevat ehdotuksetjäivät toteutumatta. Pelkästään moitittavuuden osoituksen varaan rakentuvanuorelle tarkoitettu uusi seuraamus tuntui jotenkin sisällöttömältä,samalla kun yritykset antaa seuraamukselle uusi, mielekkäämpi aineellinensisältö kilpistyivät vaatimukseen pitää sosiaalityö etäällä rikosoikeudesta.Niinpä uudistuksista toteutuivat lähinnä ehdottoman vankeuden käytönrajoittaminen (1989) sekä syyttämättä jättämisen lisääminen (1991) alle18-vuotiaiden ikäryhmässä.Tilanne muuttui kuitenkin 1990-luvun kuluessa. Muutoksen taustallaolivat uusklassiseen ajatteluun vähitellen tehdyt linjan tarkistukset, erityisestiyhdyskuntapalvelun käyttöönotto vuosikymmenen alkupuolella sekärehabilitaatioajatuksen yleinen vahvistuminen. (ks. nuorisorangaistuksentaustasta lähemmin Marttunen 2008). Vuonna 1993 rikoslakiprojektijulkaisi uutta “nuorisoseuraamusta” koskevan suunnitelman. Valmistelupäätyi vuonna 1996 annettuun hallituksen esitykseen uudesta nuorisorangaistuksesta(109/ 1996). Nuorisorangaistus otettiin käyttöön alun alkaenkolmivuotiseksi suunniteltuna alueellisesti rajattuna kokeiluna. Kokeilunkestoa jatkettiin useampaankin otteeseen, ja uusi rangaistus vakinaistettiinja otettiin käyttöön koko maassa vuoden 2005 alusta lukien (1196/2004).Kokeilun kuluessa rangaistuksen sisältöön ja käyttöedellytyksiin tehtiinmuutoksia toivein kasvattaa seuraamuksen kovin pieneksi jäänyttä käyttöosuutta.Verraten vilkkaan alun jälkeen seuraamuksen käyttöosuus kuitenkinsupistui noin kymmenesosaan tavoitellusta. Vuosittain tuomittujennuorisorangaistusten lukumäärä on pysytellyt 20–30:n vaiheilla. Vuoden2013 alussa täytäntöönpanossa on 7 nuorisorangaistusta (samalla kun ehdollisestirangaistuksia nuoria on valvonnassa 1 018).Muissa pohjoismaissa rehabilitaation ajatus eli vahvempana, näinerityisesti Ruotsin nuorisorikosoikeudessa, jossa pääasiallisena seuraamusmuotonanuorille oli syyttämättä jättämisen ja sakkojen ohella edelleenerityiseen hoitoon määrääminen (”överlämnande till särskild vård”).Uusklassismin kauden jälkeisten nuorisorikosuudistusten sarjan aloittikuitenkin Tanska vuonna 1990 ottamalla käyttöön uuden nuorisosopi-30

Kriminaalipolitiikan muutostrendejämuksen, joka tarjosi syyttämättä jättämisen tilalle aiempaa intensiivisempääsosiaalityötä. Kymmenen vuotta myöhemmin käyttöön otettiin uusi laitosperustainennuorisorangaistus, pantavaksi täytäntöön ”sosiopedagogisestiorientoituneessa laitosympäristössä” (ks. kriittisiä katsauksia edellisen osaltaVestergaard 1991 ja jälkimmäisen osalta Storgaard 2009). Ruotsi uudistinuoria koskevaa seuraamusjärjestelmää kahdessa vaiheessa. Vuonna 2000otettiin käyttöön vankeuden korvaava ”suljettu nuorisohoito” ja vuonna2005 aiempi ”siirto lastensuojeluviranomaisille” vaihdettiin kahdeksiuudeksi nuorisoseuraamukseksi, nuorisohoidoksi ja nuorisopalveluksi.Myös Norja suuntasi vuonna 2003 uudistettua yhdyskuntarangaistustaanerityisesti nuorille, jolloin sen tehtäväksi tuli korvata aiempia ehdollisiavankeusrangaistuksia.Pohjoismaiset nuorisorikosoikeusjärjestelmät ovat viimeisten 20 vuodenaikana eriytyneet tavalla, josta on vaikea löytää yhtenäistä punaistalankaa. Yhteistä muutoksille on ollut rehabilitaatioajatuksen läpilyöntimyös rikosoikeudellisten seuraamusten puolella. Sen sijaan tapa, jolla rangaistusjärjestelmänja lastensuojelun suhteet on järjestetty, on vaihdellut.Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on kaikissa Pohjoismaissa sama 15 vuotta.Tätä nuoremmat ovat yksinomaan lastensuojelun vastuulla. Ikäryhmässä15–17-vuotiaat rikosoikeus ja lastensuojelu toimivat rinnakkain, muttanäiden yhteistoiminta on järjestetty eri maissa eri tavoin. Ruotsissa lastensuojeluninterventiot on asiallisesti määritelty osaksi rangaistusjärjestelmää.Vastaavasti Tanskassa tuomioistuinten määräämiä (vapaus)rangaistuksiapannaan täytäntöön yleisissä lastensuojelulaitoksissa (joissa säilytetäänmyös muita kuin rikoksista tuomittuja). Sama asetelma toistuu myösRuotsissa suljetun nuorisohoidon osalta. 14 Norja ja Suomi ovat sen sijaanpitäneet järjestelmät tiukemmin toisistaan erillään, joskin molemmissamaissa pyritään tehokkaampaan tietojen vaihtoon ja toimintojen lähempäänyhteen sovittamiseen. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että normaalimuotoisenvankilan käyttö on onnistuttu minimoimaan kansainvälisestikatsoen huomattavan tehokkaasti. Mutta toisen järjestelmän piirissä – lastensuojelussa– laitossijoitusten määrä on kasvanut huolestuttavalla vauhdilla.Näin etenkin Suomessa, jossa on yhä äänekkäämmin epäilty nykyisenhuostaanottokynnyksen perusteltavuutta.Sovittelu. 1970- ja 1980-lukujen rikosoikeuden abolitionistinen kritiikki(erit. Christie, Mathiesen ja Hulsman) sekä keskustelut rikosoikeuden14Järjestelmien ”sekoittamiseen” on suhtauduttu näissä maissa yleensä kriittisesti.Arvostelijat myös huomattavat, että Ruotsin ja Tanskan nuorille suunnatut uudet ”lastensuojelullisetlaitosrangaistukset” merkitsevät monessa suhteessa paluuta aiempaan1970-luvulla hylättyyn nuorisovankilaan (ks. esim. Storgaard 2009).31

Tapio Lappi-Seppälävaihtoehdoista pohjustivat sovittelujärjestelmien käyttöönoton, aluksi alueellisestirajattuina kokeiluina, sittemmin valtakunnallisen lainsäädännönmuodossa. Ensimmäinen kokeilu aloitettiin Norjassa 1981 ja seuraavaSuomessa 1983. Norjassa säädettiin myös ensimmäinen pohjoismainensovittelulaki vuonna 1991. Muut maat seurasivat perässä, mutta vastaseuraavalla vuosituhannella.Suomessa sovittelu laajeni nopeasti ja 1990-luvun puolivälissä sovitteluunohjattuja tapauksia oli yli 5 000. Tästä huolimatta järjestelmän”virallistamiseen” kului verraten pitkä aika. Sovittelu huomioitiin tosinjo rikoslain seuraamusten käyttöä koskevissa säännöksissä perusteenalieventää rangaistusta tai luopua määräehdoin tyystin seuraamuksista,mutta palvelujen järjestäminen (tai järjestämättä jättäminen) oli edelleenkunnan omassa harkinnassa. Hidastelu sovittelun virallistamisessa ei liittynytniinkään epäilyihin sovittelun toimivuudesta, vaan pikemminkinpelkoihin siitä, että järjestelmän virallistaminen heikentäisi sen vaihtoehtoisluonnetta.Tilanteessa, jossa kolme neljästä kunnasta oli jo sovittelupalvelujenpiirissä, tämä sattumanvaraisuus ja sovittelumahdollisuuksienepätasainen jakautuminen koettiin kuitenkin yhä vakavammaksi yhdenvertaisuusongelmaksi.Vuonna 2000 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisisuunnitelman, jonka mukaan sovittelu tulisi lailla ulot taa kaikkiin kuntiin.Suunnitelma johti vuonna 2005 hyväksyttyyn sovittelulakiin (1015/2005).Sovittelupalveluiden tuottamisesta vastaavat aluehallintavirastot, jotka voivattehdä asiasta toimeksiantosopimuksia kuntien kanssa taikka sopimuksiajulkisten tai yksityisten palveluntuottajien kanssa. Sovittelutoiminnan yleinenjohto, ohjaus ja valvonta on sosiaali- ja terveysministeriöllä.Laissa säädetään tarkemmin myös sovittelun edellytyksistä. Sääntelysisältää tärkeitä rajauksia ja täsmennyksiä eräiden juttutyyppien sovittelukelpoisuuteen(lapsiin kohdistuvat rikokset ja parisuhdeväkivalta). Uusi lakiei kuitenkaan muuttanut sovittelun perusluonnetta. Sovittelu on vapaaehtoistakaikille osapuolille. Se on myös vapaaehtoistyötä: sovittelijat ovat siismaallikoita. Käytän nössä he tekevät työtään palkatta, oman kiinnostuksensavarassa. He saavat tehtäväänsä kunnan järjestämän lyhyen koulutuksen.Sovittelu voidaan ottaa huomioon seuraamuksen määräämisessä sekä harkittaessasyytteen nostamista tai rangaistukseen tuomitsemista, mutta asiajää aina syyttäjän tai tuomioistuimen harkintaan.Nykyisin sovittelusta säädetään lailla kaikissa (neljässä) Pohjoismaassa,joskin sovittelun käytännön merkitys vaihtelee. Soviteltuja tapauksia onPohjoismaista selvästi eniten Suomessa (vuosittain 12 000). Sovittelullaon vahvempi virallisluonne Norjassa, jossa se on laissa määritelty rikoksenseuraamukseksi ja jossa sovittelu myös automaattisesti estää muiden seuraamustenkäytön. Sen sijaan Tanskassa (laki 2008) ja Ruotsissa (laki 2010)suhtautuminen sovitteluun on huomattavasti varauksellisempaa.32

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäV. UUDISTUKSIA JA UUDISTUSKAAVAILUJASUOMESSA 2000-LUVULLATarkastelun päättää lyhyt katsaus 2000-luvun uudistuksista Suomessa.1. VANKEUSUUDISTUKSET2000-luvun yksittäisistä lainuudistuksista mittavin on vuoden 2006 vankeuspaketti.15 Muutokset liittyvät vankeinhoidon tavoitteiden uudelleenmäärittelyyn,vankeusajan sisällön suunnitteluun sekä vangin oikeuksien jahenkilökunnan toimivaltuuksien tarkentamiseen perusoike us- ja ihmisoikeusnormistonvaatimusten edellyttämällä tavalla. 16 Kyse oli suurelta osinoikeusturva-uudistuksesta, jossa vankien ja vankeinhoitohenkilökunnanoikeudet ja velvollisuudet määritettiin aiempaa tarkemmin. Myös rangaistuksentäytäntöönpano organisoitiin uudelta pohjalta ja aiempaa suunnitelmallisemmaksiottamalla mm. käyttöön vangeille räätälöity rangaistusajansuunnitelma.Vankilan käytön laajuuteen vaikuttaneita muutoksia uudessa laissaolivat lähinnä uutena vapauttamismuotona käyttöönotettu valvottu koevapaus,joka salli vangin vapauttamisen valvottuna enintään kuusi kuukauttaennen normaalisääntöjen mukaista ehdonalaista vapauttamista. Uudenjärjestelmän piirissä on vuoden 2012 loppupuolella ollut keskimäärin150 vankia (kokemuksista ks. Mäkipää 2010). Toinen merkittävä muutoskoski jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa. Aiempi mekaaninen järjestelmäkorvattiin yksilöllisempään harkintaan perustuvilla säännöksillä.Uusittujen säännösten perusteella tuomioistuinten tuli muodostaa vanhastajäännösrangaistuksesta ja uudesta rikoksesta tuomittavasta rangaistuksestauusi yhteinen rangaistus. Uusi sääntely näyttää vähentäneen merkittävästitäytäntöön pantavaksi määrättyjä jäännösrangaistusten lukumääriä.Toisaalta jäännösrangaistuksen vaikutus vankeuden pituuteen on saattanutyksittäistapauksissa muodostua aiempaa selvästikin tuntuvammaksi.15Uudistus sisältää vankeuslain (767/2005), tutkintavankeuslain (768/2005) sekä rikoslainvankeutta ja ehdonalaista vapauttamista koskevat säännökset (780/2005). Pakettiinkuuluivat edelleen laki pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä (781/2005), lakiehdonalaisen vapauden valvonnasta (782/2005) sekä laki rangaistusten täytäntöönpanonhallinnosta annetun lain muuttamisesta (788/2005). Ks. uudistuksesta lähemminMohell & Pajuoja 2006.16Uusi vankeuslaki tosin mahdollistaa myös erityisten varmuusosastojen perustamisen jaavaa samalla tien myös valmisteilla olevaan vankiloiden turvaluokitukseen. Vankiloidenpäihdekontrolli on myös tiukentunut jo 1990-luvun lopulta alkaen.33

Tapio Lappi-SeppäläSuomen uutta vankeuslakia voi tuskin luonnehtia lisääntyneen kontrollinvälineeksi – olkoonkin, että tämänsuuntaisia arvioita on esitettymuiden Pohjoismaiden vastaavien vankilauudistusten yhteydessä (ks. Balvig2004; Greve 2007; Bruhn et al. 2012).2. SAKON MUUNTORANGAISTUSVankeuslaki oli osaltaan taittamassa vuosituhannen vaihteessa nousuunkääntyneen vankiluvun kasvua. Samaan suuntaan vaikuttivat myös vuosien2006 ja 2007 sakon muuntorangaistusta koskevat uudistukset.Sakkovankien määrä oli 2000-luvun alussa kääntynyt jälleen kasvuunylittäen 200 rajan vuonna 2004. Kun mukaan lasketaan myös muuntuomion ohessa sakon muuntorangaistusta suorittavat vangit, luku läheskaksinkertaistuu. Muuntovankien määrän alentamiseksi alle 20 päiväsakonsuuruiset sakot rajattiin muuntomenettelyn ulkopuolelle vuonna 2006.Seuraavana vuonna ”muuntokielto” ulotettiin koskemaan kaikkia rangaistusmääräyssakkoja(HE 164/2007, myös uhkasakot muuntomenettelynulkopuolelle). Uudistusten seurauksena muuntovankien määrä aleni runsaaseenkolmannekseen uudistusta edeltäneestä tasosta.Uudistus herätti vilkkaan keskustelun muuntokiellon rikollisuusvaikutuksista.Kaupan alan järjestöt ja huoltamoyrittäjät katsoivat uudistuksenlisänneen yrityksiin kohdistuvaa omaisuusrikollisuutta tavalla, joka edellyttivaltion vastatoimia. Tehokkaan lobbaamisen ja näkyvän mediajulkisuudenmyötä pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiin velvoiteselvittää hallituskaudella myös sakon muuntorangaistuksen sääntelytarve.Myöhemmin esiteltävä yhdyskuntaseuraamustoimikunta esittikin vuonna2012 julkaisemassaan mietinnössä uutta ”sakkopalvelua” sakkorangaistuksenuskottavuuden lisäämiseksi (ja myös osaksi korvaamaan nykyisiä muuntorangaistuksia).Sakkopalvelun sisältönä olisi Rikosseuraamuslaitoksenjärjestämä toiminta, jossa kukin toimintaa sisältävä päivä vastaisi yhtämuuntorangaistuspäivää. 17 Hallitusohjelman velvoittamana toimikuntapäätyi myös esittämään muuntorangaistuksen palauttamista rangaistusmääräysmenettelyynjohtaneiden samanlaisten sakkorikosten toistuessariittävän useasti (ks. tarkemmin Yhdyskuntaseuraamustoimikunta 2012).17On sitten toinen kysymys, kuinka perusteltu kaupan järjestöjen esille nostama huoli oli.Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen asiasta laatima selvitys osoitti, etteivät varattomien(siis heidän, joiden voisi arvella saavan etua muuntorangaistuksen käytön rajoittamisesta)tekemät sakkorikokset kasvaneet väitetyllä tavalla (ks. Hinkkanen 2010). Kokemuksetmuuntorangaistuksen käytöstä tyystin luopuneista Ruotsista (1983) ja Tanskasta (2006)eivät nekään viittaa siihen, että vankilan käyttö on välttämätön sakkorangaistuksenuskottavuuden säilyttämiseksi.34

Kriminaalipolitiikan muutostrendejä3. SOPIMUSHOIDOSTAVALVONTARANGAISTUKSEKSIYhdyskuntapalvelun ongelmakohtana nähtiin jo seuraamusta käyttöönotettaessavaara, että osa tuomituista karsiutuu sen piiristä päihdeongelmansavuoksi. Seuraamukseen liittyi sosiaalisen diskriminaation riski. Myösvaltaosa täytäntöönpanon keskeytyksistä oli yhteydessä päihdeongelmaan.Ongelmaan ryhdyttiin 2000-luvun alussa hakemaan ratkaisua Ruotsissajo käytössä olleen sopimushoitoseuraamuksen suunnasta. Perusajatuksenaoli, että päihdeongelmansa vuoksi yhdyskuntapalveluun soveltumattomatvoisivat ”vaihtaa” muutoin uhkaavan vankeusrangaistuksen hoito-ohjelmaan,josta osa pantaisiin toimeen laitosympäristössä, osa vapaudessa (ks.Sopimushoitotoimikunnan mietintö 2003). Lausuntopalautteen pohjaltamuokattu esitys saatettiin oikeusministeriössä hallituksen esityksen muotoon.Esitystä ei kuitenkaan koskaan annettu. 18Sopimushoitoseuraamusta koskevien suunnitelmien kaaduttua huomiokiinnittyi Ruotsissa jo kokeiltuun sähköiseen valvontaan. Menetelmäoli myös Suomessa otettu käyttöön jo 1990-luvun lopulla, mutta vainosana vankilomien valvontajärjestelmää matkapuhelinten avulla. Valvotunkoevapauden yhteydessä vuosituhannen taitteessa oli otettu jo vankilomienvalvonnassa toimivaksi havaittu ”kännykkävalvonta”. Oikeusministeriöasetti vuosina 2005 ja 2006 kaksi työryhmää selvittämään tekniikan laajempaasovellettavuutta. 19 Tuon työn ensimmäisenä tuloksena sähköinenvalvonta otettiin osaksi uuden vankeuslain mukaisen valvotun koevapaudenvalvontaa. Seuraavassa vaiheessa valmistui hallituksen esitys uudeksivalvontarangaistukseksi, joka määritteli sähköisen valvonnan osaksi tuomioistuimentuomitsemaa valvontarangaistusta (HE 17/2010). Uutta seu-18Uudistuksen pysähtymisen syistä ei ole saatavilla dokumentoitavissa olevaa selvitystä.Sopimushoitoa valmistelemaan asetetun työryhmän jätettyä mietintönsä oikeusministerilletoukokuussa 2003 valmistelu jatkui virkamiestyönä. Esitystä ei kuitenkaanjätetty eduskunnalle (mutta on löydettävissä kustannuslaskelmineen edelleen verkostahakusanalla ”hallituksen esitys sopimushoidosta”). Laskelmien mukaan alueellisestirajatun kokeilun nettokustannukset olisivat olleet 700 000 euroa vuodessa. Esityksenvalmistumisen aikoihin eduskunnan lakivaliokunta harkitsi vakavasti nuorisorangaistuksenvakinaistamista koskevan lain hylkäämistä sen aiheuttamien 100 000 euronlisäkustannuksen vuoksi. Suullisen sisäpiiritiedon mukaan juuri kustannukset oli se syy,miksi muutoin kannatusta saanut sopimushoitoesitys jäi antamatta. Toisen sisäpiiritiedonmukaan syynä olisi taas ollut kriminaalihuollon puolelta annettu ilmoitus, jonkamukaan uudelle seuraamukselle ei löytyisi riittävästi asiakaskuntaa. Myös hoidon jarangaistuksen keskinäinen mitoitus (esim. määräytyykö hoidon kesto rikoksen törkeydenvaiko päihdeongelman laadun mukaan) tuotti päänvaivaa.19Ks. lähemmin Vankien sähköiset valvontamenetelmät, OM, Lausuntoja ja selvityksiä2006:1; Sähköinen valvonta, Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:17.35

Tapio Lappi-Seppäläraamusta perusteltiin viittauksin oikeusministeriön kriminaalipoliittiseentoimintaohjelmaan, jossa ”vankiluvun hallitseminen” vahvistetaan yhdeksikriminaalipolitiikan tavoitteeksi. Toisena perusteena vedotaan uusintarikollisuudenvähentämisen tavoitteeseen ja mahdollisuuksiin edistää rikoksentekijänyhteiskuntaan sopeuttamista, joihin päästään parhaiten kuntouttavintoimin vapaudessa. 20Alkuperäisen esityksen mukaan valvontarangaistus olisi voitu tuomitaenintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksensijasta. Ehdotus kohtasi kuitenkin lakivaliokunnassa kiivasta vastustusta. 21Valiokunta päätyikin supistamaan uuden seuraamuksen käyttöalaa ja asettiylärajaksi kuusi kuukautta, koska:”valvontarangaistuksessa on kuitenkinkysymys uudesta, sisällöltään varsin vaativasta rangaistuslajista, ja siinämielessä se merkitsee seuraamusjärjestelmän kannalta isoa askelta. Tämänvuoksi on perusteltua edetä harkiten. Valvontarangaistuksen käyttöönotonkannalta on tärkeää myös laaja yhteiskunnan hyväksyntä…. Sen jälkeen,kun tästä uudesta seuraamusmuodosta on saatu riittävästi kokemuksia, onmahdollista arvioida, onko soveltamisalaa tarpeen laajentaa.”Valvontarangaistus suoritetaan vapaudessa, mutta tuomittua valvotaanrangaistuksen aikana sekä teknisin välinein että muilla tavoin. Pääasiallisenasisältönä on velvollisuus noudattaa yksilöllisesti suunniteltua, toimintavelvollisuudensisältävää päiväohjelmaa sekä erikseen määriteltyjä liikkumisvapaudenrajoituksia. Tuomittu on velvollinen pysyttelemään rangaistuksensuorittamiseen hyväksytyssä asunnossa aina silloin, kun hänellä eiole toimeenpanosuunnitelmassa määriteltyä perustetta poistua asunnosta.Valvontarangaistus edellyttää myös ehdotonta päihteettömyyttä, jota seurataanniin ikään valvontalaitteeseen kytketyllä sähköisellä seurantalaitteella.Uudistus tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Viimeisten saatavilla olevientietojen mukaan valvontarangaistusta suoritti 1.5.2012 15 henkilöä.Kovin massiivisena seuraamusjärjestelmän lievennyksenä muutosta tuskinvoi pitää, lakivaliokunnan peloista huolimatta.4. UUSIA YHDYSKUNTASEURAAMUSSUUNNITELMIA?Yhdyskuntaseuraamustoimikunta. Oikeusministeriö asetti jo ennen valvontarangaistustakoskevan esityksen antamista (11.1.2010) toimikunnan20Ks. Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikka, OM, Toiminta ja hallinto 2007:13.Vaikuttavuustavoite saa tukea myös alan tutkimuskirjallisuudesta, edellyttäen, ettävalvontaan on liitetty myös esitykseen kuuluvia tukitoimia (ks. Danielsson & Mäkipää2012).21Ks. http://puheenvuorot.kansanmuisti.fi/istunnot/135-2010/2319-hallituksen-esitysvalvontarangaistusta-ja-sahkoista-valvontaa-avolaitoksissa-koskevaksi-lainsaadannoksi36

Kriminaalipolitiikan muutostrendejävalmistelemaan yhdyskuntaseuraamuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta.Toimikunnan tehtävänä oli ”kehittää yhdyskuntaseuraamuskokonaisuus,jonka avulla voidaan kriminaalipoliittisten tavoitteidenmukaisesti muokata seuraamusjärjestelmästä lähitulevaisuuden vaatimuksettäyttävä ja sosiaalisesti nykyistä tasa-arvoisempi”. Työn tavoitteiksi asetettiintoimeksiannossa uusintarikollisuuden vähentäminen muun muassa ”lisäämällärikoksentekijän valmiuksia elää rikoksetonta elämää ja katkaisemallarikollisuutta ylläpitävä syrjäytyminen,” sekä myös ”yhdyskuntaseuraamuksiakoskevan lainsäädännön selkeys ja kattavuus”. Professori PekkaKoskinen toimi toimikunnan puheenjohtajana kuolemaansa, elokuuhun2011 asti. Toimikunta luovutti mietintönsä keväällä 2012 22Koska merkittävimmät yhdyskuntaseuraamuksia koskevat sisällöllisetmuutokset oli toteutettu jo valvontarangaistusta koskevan uudistuksenyhteydessä, toimikunnan pääasialliseksi tehtäväksi jäi hajallaan olevan yhdyskuntaseuraamuksiakoskevan lainsäädännön kokoaminen yhtenäiseksiyhdyskuntaseuraamuslaiksi. Toteutuessaan uudistusta voi pitää tärkeänälainsäädäntöteknisenä kohennuksena nykytilaan. Sisällöllisessä suhteessatoimikunnan työn tulokset jäivät melko vaatimattomiksi.Yritykset sopimushoitoa koskevan sääntelyn sisällyttämiseksi seuraamusvalikoimaantorjuttiin toimikunnan työssä tällä kertaa viittauksin jototeutuneeseen valvontarangaistusuudistukseen, yleiseen resurssipulaan,seuraamusjärjestelmän uhkaavaan sekavuuteen sekä kustannusten jakoakoskeviin epäselvyyksiin. Vähittäisenä myönnytyksenä pyrkimyksille sisällyttääSuomen seuraamusjärjestelmään myös hoidollisia elementtejätoimikunta asettui kuitenkin yleisellä tasolla tukemaan mahdollisuuksiakäyttää esimerkiksi päihdehuollon avohoidon ja laitoshoidon palveluitaosana vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa.Toimikunta pyrki luomaan aiempaa selvemmät pelisäännöt yhdyskuntaseuraamuksiinliitettävien toimintojen kustannusten jakoon. Esityksenmukaan Rikosseuraamuslaitos vastaisi täytäntöönpanoon kuuluvien toimintojenkustannuksista, kun taas tuomitun kotikunta vastaisi kunnallistenperuspalveluiden järjestämisestä ja maksamisesta. Myös yhdyskuntaseuraamustenmääräämiseen, valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvää arviointi-ja lausuntotoimintaa ehdotetaan selkiinnytettäväksi. Ehdonalaisenvapauden valvontaan asettamisen harkintavaltaa esitetään väljennettäväksi.Ehdotuksen mukaan vanki voitaisiin asettaa valvontaan, jos valvonta olisi22Yhdyskuntaseuraamuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Oikeusministeriönjulkaisu 12/2012. Mietintöjä ja lausuntoja.37

Tapio Lappi-Seppälä”erityisen perusteltua uusien rikosten ehkäisemiseksi.” Lainmuutos lisäisitoimikunnan arvion mukaan valvottavien määrää jonkin verran. 23Yhdistelmärangaistus. Muista Pohjoismaista Tanskassa ja Norjassa on ollutvanhastaan käytössä mahdollisuus määrätä vankeus osin ehdollisena jaosin ehdottomana yhdistelmärangaistuksena. Asiallisesti samansisältöinenmahdollisuus on käytössä Ruotsissa yhdistelmän vankeus + suojeluvalvonta-muodossa. Myös Suomessa on aika ajoin keskusteltu yhdistelmärangaistuksenmahdollisuuksista (ks. pohdintoja teoksessa Lappi-Seppälä1987). Rikoslakiprojektin johtoryhmä sekä asiaa valmistelleen työryhmänenemmistö suhtautuivat kuitenkin ajatukseen kielteisesti. Pääasiallisinaperusteina oli ennen kaikkea pelko sanktiotason noususta sekä tarve pitääseuraamusjärjestelmä riittävän yksinkertaisena (ks. Vankeusrangaistustenvaihtoehdoista 1987, s. 22 ss.).Tätä kirjoitettaessa yhdistelmärangaistus on jälleen ajankohtainen.Taustalla on Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattu lausuma, jonkamukaan hallituskaudella selvitetään myös, ”olisiko perusteltua kehittääseuraamusjärjestelmää siten, että pitkiin ehdollisiin tuomioihin voitaisiinliittää lyhyt ehdoton rangaistus”. Oikeusministeriö asetti keväällä 2012työryhmän arvioimaan, ”onko yhdistelmärangaistuksen ottaminen osaksiseuraamusjärjestelmää perusteltua”. Työryhmän asettamisen perusteistatoimeksiannossa mainitaan ”julkinen arvostelu, jota on ajoittain yksittäistapauksissakohdistettu tuomittujen vankeusrangaistusten ehdollisuuteen”,sekä ”se jyrkkä hyppäys rangaistusten ankaruusportaikossa, jota siirtyminenpitkästä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta samanpituiseen ehdottomaanrangaistukseen merkitsee”. Tavoitteena on yhtäältä vastata ehdollisia tuomioitakoskevaan julkiseen kritiikkiin ja toisaalta taata suhteellisuusperiaatteentarkempi noudattaminen seuraamuksia määrättäessä, ilman turhanjyrkkiä hyppäyksiä eri seuraamusten välillä. Ryhmän tavoitteisiin kirjattiinmyös tärkeänä työtä ohjaavana ja rajaavana tavoitteena, että ”yhdistelmärangaistuksenkäyttöönotto ei lisäisi vankien määrää”.Myös yhdistelmärangaistusta koskevat uudistuskaavailut osoittavat,että uusklassisesta rangaistusjärjestelmän yksinkertaisuuden tavoitteestaollaan valmiita joustamaan aiempaa herkemmin, jos uudelle seuraamuksellelöytyvät riittävän pätevät perusteet. Mutta näyttää myös siltä, että julkisenkeskustelun paineet (tai sellaisiksi oletetut) suodattuvat aiempaa suoraviivaisemmintoimeksiantoihin ja uudistussuunnitelmiin (eivätkä siis pelkästään23Ehdotuksen taustalla on vuoden 2006 vankeuslain jäännösrangaistusta koskevien muutostenaiheuttama valvottavien määrän jyrkkä lasku. Kun vanhoja jäännösrangaistuksia eienää pidetä samalla tavoin hengissä kuin ennen (ns. ”roikkupohjat” katoavat vähitellen),jäännösrangaistusten pituus lyhenee. Tämä taas heijastuu valvonnan määräämiseen,koska jäännösrangaistuksen kesto on siinä keskeinen kriteeri.38

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäeduskunnan lausumiin; vrt. edellä mitä lakivaliokunta totesi valvontarangaistukseentekemänsä muutoksen yhteydessä). Yhdistelmärangaistukseenliittyviin riskeihin on toimeksiannossa toisaalta yritetty varautua edellytettäessä,ettei uusi rangaistusyhdistelmä lisäisi vankien määrää. Toisinsanoen, jos aikaisempiin ehdollisiin tulee lisättäväksi lyhyt ehdoton osuus,olisi joissain tapauksissa oltava mahdollista, että aikaisemmat ehdottomatkorvautuisivat uudella ehdollisen ja ehdottoman muodostamalla yhdistelmävankeudella.Se, kuinka tähän tavoitteeseen päästään (vai päästäänkö),jää vielä nähtäväksi. Työryhmän työ on tätä kirjoitettaessa vielä kesken(toimeksianto päättyy 31.3.2013).5. NUORET RIKOKSENTEKIJÄT – VIELÄ KERRANNuorisorangaistuskokeilun vielä kestäessä oikeusministeriö asetti10.10.2001 toimikunnan valmistelemaan nuorten rikosseuraamusjärjestelmänlaaja-alaista uudistamista. Toimeksiannon mukaan tehtävänä olikehittää järjestelmää niin, että nuorten yksilölliset tarpeet pystyttäisiin ottamaannykyistä joustavammin huomioon sekä seuraamuksen valinnassa ettätäytäntöönpanossa. Vuonna 2003 julkaistussa mietinnössään toimikuntaesitti lukuisia muutoksia mm. esitutkintamenettelyä sekä syyttämättä jatuomitsematta jättämistä koskeviin säännöksiin. Toimikunta esitti myösnuorisorangaistuksen laajentamista alle 21-vuotiaina tehtyihin rikoksiin.Nuorisotoimikunnan työtä jatkamaan asetettiin vuonna 2003 uusiNuorisorikostyöryhmä. Ryhmän nimenomaisena tehtävänä oli pohtiamyös nuorille suunnatun arestin käyttöönottoa. Vuonna 2004 julkaistunnuorisorikostyöryhmän mietinnön (OM 2004:12) uudistusten tavoitteenaon ”parantaa laadullisesti nuorten rikosten käsittelyä sekä lisätä toimenpiteidenvaikuttavuutta”. Mietinnössä oli lopulta taivuttu myös arestinkäyttöönottoon, ei kuitenkaan rangaistuksena vaan kotiarestin muotoisenapakkokeinona. Ehdotuksiin sisältyi myös syyttämättä ja tuomitsemattajättäminen sosiaalista selviytymistä edistävään hankkeeseen osallistumisenvuoksi sekä nuorisorangaistuksen laajentaminen ikäryhmään 18–20-vuotiaat.Työryhmä laati myös ehdotuksen lainsäädännöksi nuoren tilanteenselvittämisestä. Tämä osa ehdotuksista johti myös lainsäädäntöön, muttavarsinaiset seuraamuksia koskevat kaavailut jäivät toteutumatta.Viimeisin nuoria koskeva ehdotus sisältyy vuonna 2012 yhdyskuntaseuraamustoimikunnanmietintöön. Toimikunta oli kiinnittänyt huomionsajyrkkyyteen, jolla seuraamusjärjestelmä muuttuu nuoren täyttäessä 18vuotta. Myös nuorten aikuisten ryhmässä nähtiin tarve nykyistä intensiivisemmilletukitoimille. Nuorisorangaistuksen laajentamisen sijasta nähtiintarkoituksenmukaisemmaksi edetä asiassa yhdyskuntapalvelun suuntaan.Toimikunta esittikin uutena seuraamuksena alle 21-vuotiaana rikoksen39

Tapio Lappi-Seppälätehneille uutta valvonnalla ja tukitoimilla tehostettua yhdyskuntapalvelua.Seuraamus tulisi käytettäväksi tilanteissa, joissa tavanomaisen yhdyskuntapalvelunsoveltamisehdot eivät täyty. Ehdotus sai lausuntopalautteessamyönteistä kannatusta – kuten niin moni muukin toteutumatta jäänytnuoria koskeva uudistusehdotus.6. ENEMMÄN VALVONTAAVAARALLISILLE RIKOKSENUUSIJOILLEOikeusministeriö asetti 18 päivänä helmikuuta 2011 työryhmän, jonkatehtäväksi se antoi selvittää mahdollisuuksia vakavien väkivaltarikostenuusimisriskin vähentämiseen mm. arviointimenetelmiä kehittämällä.Tarve arviointimenetelmien kehittämiseen nousi keskustelun kohteeksi,kun elinkautisvanki surmasi kolme ihmistä puoli vuotta vapautumisensajälkeen vuonna 2010.Vuonna 2012 julkaistu mietintö sisälsi sekä käytännön toimenpide-ehdotuksiaettä esityksiä lain muuttamiseksi. 24 Näistä periaatteellisesti merkittävinon esitys liittää nykyiseen koko rangaistusajan suorittamiseen vankilassakahden vuoden pituinen vapautumisen jälkeinen valvonta. Valvonnansisältö määriteltäisiin yksilöllisen riskiarvion perusteella. Mahdollisia uusiavalvontamääräyksiä olisivat ehdoton päihteettömyys, tiettyjen lääkeaineidenkäyttökielto, velvollisuus käyttää päihteettömyyttä tukevaa uusintarikollisuudenehkäisemiseksi tarpeellista lääkitystä sekä liikkumisen sähköinenvalvonta. Valvontamääräys voisi koskea myös velvollisuutta osallistuapäihdekuntoutukseen tai vastaavaan rikosten uusimista ehkäisevään toimintaan.Valvottava olisi lisäksi velvollinen osallistumaan valvontatapaamisiinja pitämään sovitulla tavalla yhteyttä valvojaansa. Lähtökohtana on, ettävalvonta kestäisi kaksi vuotta. Vähintään kuusi kuukautta kestänyt valvontavoitaisiin kuitenkin lakkauttaa, jos sen jatkamista pidettäisiin valvottavantilanteesta tehdyn kokonaisarvion perusteella selvästi tarpeettomana.Päätösvalta asiassa olisi Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksiköllä.Valvontamääräysten törkeästä rikkomisesta voitaisiin tuomita vankeuttaenintään kolme kuukautta, ja se tuomittaisiin aina ehdottomana.Työryhmä esitti myös riskin arvioinnin tehostamista väkivalta- jaseksuaalirikosten uusijoilla sekä kaikilla taposta tai murhasta tuomituilla.Näissä vankiryhmissä nykyisen ehdonalaisen vapauden valvonnan keinovalikoimaavoitaisiin riskiarvion perusteella laajentaa. Uutta mahdollista24Vakavan väkivallan vähentäminen. Oikeusministeriön julkaisu 37/2012. Mietintöjä jalausuntoja.40

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäsisältöä olisivat päihteettömyysvaatimus, tietyn lääkeaineen käyttökielto,päihteettömyyttä tukeva lääkehoito sekä sähköinen valvonta. Työryhmänarvion mukaan tämä toisi vuosittain noin 150 vankia uuteen tiukennettuunvalvontaan.Poliisiviranomaisten ja rikosseuraamusalan välisen tiedonkulun parantamiseksikaikkien näihin ryhmiin kuuluvien väkivalta- tai seksuaalirikoksestatuomittujen vapauttamisesta tulisi ilmoittaa poliisille. Työryhmäehdotti myös päihdekuntoutuksen ja uusintarikollisuutta vähentävien toimintaohjelmienlisäämistä vankiloissa.Ehdotettujen käytännön toimien laajasta kirjosta huolimatta suunnitelmienytimessä on vaarallisille rikoksenuusijoille suunnattu uusi kahdenvuoden pakollinen valvonta. Tämä on merkittävä kovennus nykyjärjestelmään,jossa ns. koko rangaistusaikaa suorittavat vapautuvat valvottuun koevapauteenviimeistään kolme kuukautta ennen vapautumistaan. Uudistustaperustellaan sillä, että ”nykyjärjestelmässä koko rangaistusaikaa suorittavatovat ehdonalaisen vapauden valvonnan puuttuessa jääneet täysin ilmanvalvontaa”. Toisaalta koko rangaistusaikaa suorittavat vangit vapautuvatlähtökohtaisesti valvottuun koevapauteen, johon sisältyy myös valvonta.Rikosseuraamuslaitoksesta saadun tiedon mukaan kaikki vapautuvat eivättoisaalta halua valvontaan, vaan istuvat mieluummin koko rangaistusajanloppuun saakka. Koevapauden ja valvonnan kesto on sekin verraten lyhyt (3kk). Valvonnan lyhyys on toisaalta seuraus siitä, että tuomittua on pidettysillä tavalla vaarallisena, että pidennetty laitosaika on ollut perusteltua. Kuntästä nyt sitten seuraavassa vaiheessa päätellään, että valvontaa on pidennettävä,koska ehdonalaisen vapauden kesto ja siihen liittyvä se on jäänytliian lyhyesti suhteessa henkilön vaarallisuuteen, jää tästä kaikesta lopputulokseksijärjestely, jolla vaaralliseksi katsottujen rangaistusten tosiallistakestoa on kasvatettu nimellisesti kahdella vuodella (mutta tosiasiallisestitätä vähemmän).VI. YHTEENVETOA JA KESKUSTELUAKriisiaikojen kriminaalipolitiikka oli olennaisilta osiltaan reagoimistarikollisuuden kasvukausiin. Merkittävin päättäjien tunnistama keino olirikoslaki, eritoten vankeusrangaistus. Ja vahvimpana vaikutustapana nähtiinvankilan pelote- ja eristämisvaikutus. Puolipaniikinomaista reagoimistaseurasivat sitten usein käytännön syiden sanelemat korjausliikkeet, joillapyrittiin helpottamaan rikollisuusmuutosten ja niihin liittyvien politiikkatoimienyhdessä luomaa tilanahtautta maan vankiloissa.41

Tapio Lappi-SeppäläSotien jälkeiset rikollisuuspiikit tasoittuivat nopeasti. Yhteiskunnallistenolojen normalisoitumisen myötä myös rikoslainkäytössä palattiin sotia edeltäneillelinjoille. Rangaistuskäytännöt lievenivät edelleen kautta 1950-luvun,mutta tämä tapahtui ennen kaikkea tuomioistuinten oman toiminnankautta. Virallisen kriminaalipolitiikan henki oli vielä pitkälle 1950-luvullerankaisuhakuinen. Kriminaalipoliittisen ajattelun muutos ja lainuudistuksetantoivatkin odottaa itsessään aina 1960-luvun jälkipuoliskolle saakka.1960-luvun lopun kriminaalipoliittisen ajattelun murros oli osa sosiaalipoliittisenjärjestelmän uudelleen arviointia. Murros liittyi historiallisestija ideologisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntyyn Suomessa.Vahvistuvan hyvinvointivaltion perustehtävät – hyvinvoinnin ja elämisenlaadun kohotta minen ja etujen ja rasitusten sosiaalisesti oikeudenmukainenjakaminen – kirjattiin suoraan myös kriminaalipolitiikan tavoitteenasetteluun:“Rikollisuudesta ja sen kontrolloinnista aiheutuvien haittojenminimoiminen sekä näiden haittojen oikeudenmukainen jakaminen eriosapuolten, tekijän, uhrin ja yhteiskunnan kesken” (Törnudd 1996 ja laajemminLahti 1972). Hyvinvointivaltion yhteisvastuuarvot, sosiaalisen tasa-arvonja oikeudenmukaisuuden ideaalit heijastuivat myös tapaan tarkastellarikollisuusongelmaa ja sen korjauskeinoja. Rikolli suus nähtiin muidenyhteiskunnallisten ongelmien tavoin perusteiltaan sosiaalisena kysymyksenä,johon korjaus oli saatavissa sosiaalisin reformein sekä hyvinvoinnin jatasa-arvon lisäämisen kautta. Kuten sanonta kuului, hyvä sosiaalipolitiikkaon parasta kriminaalipolitiikkaa.Asetelmaan liittyy myös yksi selitystä kaipaava paradoksi: miksi juurihyvinvointivaltion vahvistumiseen yhdistyi pyrkimys puhdistaa rikosoikeudestahoidolliset elementit? Osavastaus löytyy sosiaalihuollon periaatelinjauksista,joilla oikeusturvan nimissä tahdottiin päästä eroon kaikistapakkoa sisältävistä hoitotoimista (ks. Sosiaalihuollon periaatemietintö1968). Rangaistusjärjestelmä perustui pakkoon, joten mahdollisuudetsisällyttää siihen yleisen sosiaalitoimen mukaisia ohjelmia olivat jo lähtökohtaisestikehnot. Toiseksi, kuten pohjoismaisen keskustelun kirjoituksellaan”Konservatiivista ja radikaalia kriminaalipolitiikkaa” avannut InkeriAnttila (1967) on painottanut, hoitoideologian kritiikki oli nimenomaanpakkohoidon kritiikkiä. Hoidossa ja kuntoutuksessa ei ollut itsessään mitäänvikaan, kunhan sitä ei käytetty väärin perustein ja verhona, jonka suojassavaltio kuritti kansalaisiaan. Vaurastuvan hyvinvointivaltion uskottiinvahvistuvan jatkossakin ja tavalla, joka mahdollistaisi myös marginaaliryhmientarpeista huolehtimisen kunnallisten normaalipalvelujen voimin.Rangaistusjärjestelmään ei tarvinnut liittää hoidollisia elementtejä, koskavahvistuvat kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut hoitaisivat tämän puolen.Paitsi, että hoidolliset elementit olisivat olleet tarpeettomia, olisivat neolleet myös ristiriidassa uusien sosiaalihuollon perusperiaatteiden kanssa.42

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäUsko hyvinvointivaltion jatkuvaan kasvuun pysähtyi viimeistään1990-luvun lamaan. Tähän vaiheeseen kiinnittyy myös liberaalia kriminaalipolitiikkaaseurannut punitiivinen käänne. Sen taustalla on joukko sosiaalisia,taloudellisia, demografisia ja poliittisia yhteiskunnan rakennemuutoksia.Suomalaisilla riitti 1990-luvulla huolenaiheita. Jouduimme kovimpaanläntisiä demokratioita koetelleeseen lamaan sitten 1930-luvun. Seurasivatjyrkkä työttömyyspiikki, sosiaalipalvelujen leikkaukset ja tuloerojen kasvu.Neuvostoliiton hajoamisen myötä rajat olivat avautuneet, ulkomaalaistenväestönosuus oli vahvassa kasvussa ja media kertoi huolestuttavia uutisiaitämafian maihinnoususta. Syntynyttä epävarmuutta tuskin lievensi liittyminenmonelle suomalaiselle tuntemattomaan Euroopan Yhteisöön.Ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden perustekijät olivatjärkkyneet, ja tämä heijastui myös kasvaneina rikospelkoina. Näyttäisikinsiltä, ettei kriminaalipolitiikkamme käännettä sittenkään parane liittääyksittäisten toimijoiden tai kriminaalipolitiikan kriitikoiden puheenvuoroihin.Olennaisempaa on kysyä, mistä nuo puheenvuorot kumpusivatsekä mistä ne löysivät niille otollisen kuulijakuntansa. Kansainväliset vertailutkertovat, kuinka kriminaalipolitiikan kiristyminen kulkee käsi kädessäkasvavan turvattomuuden, sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon,suurten tuloerojen, heikon poliittisen legitimiteetin, alhaisen sosiaalisenluottamuksen sekä korkeiden rikospelkojen kanssa. 25 Useimmat näistätekijöistä olivat liikkeessä huonompaan suuntaan 1990-luvun Suomessa.Tässä rakenteellisessa ympäristössä kovan kriminaalipolitiikan tekeminenoli helppoa; liberaalin uudistuslinjan jatkaminen ei ehkä olisi ollut tyystinmahdotonta, mutta kuitenkin poliittisesti ilmeisesti liian haastavaa.Lopputuloksena oli taipuminen suurelta osin Ruotsista kuljetettujen punitiivistenratkaisumallien seuraamiseen – mutta kuitenkin valikoiden jausein pehmennetyssä muodossa.Vuosituhannen vaihteessa koetut pahimmat pelot suomalaisen kriminaalipolitiikanradikaalista suunnanmuutoksesta ovat sittemmin osoittautuneet,jolleivät ehkä aiheettomiksi, niin ennenaikaiseksi ainakin vankiluvuinmitaten. Vankiluvut ovat kuitenkin vain yksi kriminaalipolitiikanmittareista; ne soveltuvat pitkän aikavälin tarkasteluihin sekä laajoihin kansainvälisiinvertailuihin. Yksityiskohtaisempi analyysi vaatisi näkökulmanlaajentamista kriminalisointiratkaisuista ja vankilan käytöstä myös muihin25Kriminaalipolitiikan rakenteellisten ja kulttuuristen taustekijöiden dynamiikka on tarkasteltulähemmin vertailevien empiiristen aineistojen pohjalta kirjoituksissa Lappi-Seppälä2008 ja 2011a; ks. pohjoismaista näkökulmaa painottavista historiallisista ja vertailevistatulkinnoista Pratt 2008 sekä Pratt & Ericsson 2013; eurooppalaisista keskusteluista ks.Snacken et al. 2012.43

Tapio Lappi-Seppäläseuraamuksiin. Siihen ei käytössä ollut tila antanut mahdollisuuksia. 26Oikeus- ja täytäntöönpanoviranomaisten ohella tarkasteluun olisi otettavamyös muiden viranomaisten ja toimijoiden (ml. poliisitoimi ja lastensuojelu)käytännöt. Valmiiden lainsäädäntöratkaisujen ohella huomio tulisikiinnittää myös suunnittelu- ja lainvalmisteluprosesseihin (mistä aloitteettulevat, keitä valmistelussa kuullaan ja mitkä tahot vaikuttavat tehokkaimminlopputuloksiin – ja millaisin argumentein), mikä on median kriminaalipoliittinenrooli ja miten se on muuttunut. Päällimmäinen havainto on,että jokseenkin kaikissa näissä tekijöissä on tapahtunut merkittäviä muutoksiaviimeisten 20 vuoden aikana, mutta varsinainen analyysi odottaakuitenkin vielä tekijäänsä.Miltä sitten lähivuosien kriminaalipolitiikkamme tulee näyttämään?Ruotsin esimerkkiä seurattaessa luvassa on kasvava määrä uhrin oikeuksiennimissä tehtyjä kontrollin tiukennuksia, joita sitten joiltain osinpehmennetään suomalaiseen traditioon paremmin istuviksi. Mitä tuleeitse seuraamusjärjestelmän sisältöön, sen uudistaminen jatkunee ”yhdyskuntamyönteisissämerkeissä”, kuitenkin siten, ettei uudistuksilla saa ollaresurssivaikutuksia (etenkään kunnille). Kuntoutuksen tavoite nähdään yhätärkeämpänä, siihen vain pitäisi päästä ilman kustannuksia.26Tarkkaavainen lukija havainnee, että 2000-luvun uudistuskaavailuista tarkasteluihin olivalikoitunut yksinomaan seuraamuspuolen hankkeita. Selitys ”otannan vinoumalle”on luonnollinen. Yksittäisiä rikoksia koskevia hankkeita ei näy suunnitelmien esittelyssäsuureksi osaksi sen vuoksi, ettei näitä hankkeita ei juurikaan suunnitella, ne toteutetaan;poliittisilla päätöksillä tarkasti rajattujen toimeksiantojen mukaisina. Kuten toisessa yhteydessäon yksityiskohtaisemmin osoitettu (Lappi-Seppälä 2007), seuraamusuudistustenja erityisen osan uudistusten välillä on selvä ero. Jälkimmäiset ovat ”politiikkavetoisia”.Ne ovat ennen kaikkea poliittisesti motivoituja vastauksia (oletetun) yleisen mielipiteen,median, kansainvälisten velvoitteiden (tai sellaisiksi tulkittujen) ja painostusryhmienvaatimuksiin. Seuraamusjärjestelmään tehdyt muutokset ovat usein voimakkaamminasiantuntijavetoisia. Ne perustuvat soveltamiskäytännöistä saatavien kokemusten hyväksikäyttöön,seuraamusten sisällön kehittelytyöhön sekä saatavilla olevien kansainvälistenratkaisumallien hyödyntämiseen. Ero näkyy paitsi suunnitteluvaiheen kestossa, ennenkaikkea uudistusten vaikutussuunnassa. Likipitäen kaikki viimeisten 20 vuoden ajanerityisen osan uudistukset ovat ankaroittaneet järjestelmää, samalla kun seuraamuspuolenuudistuksilla on etsitty keinoja, joilla purkaa vankeinhoidon puolelle näin luotuja paineita.44

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäLÄHTEETAho, T. (1981). Vankiluvun kehitykseen vuosina 1881–1978 vaikuttaneistatekijöistä. Teoksessa Suomen vankeinhoidon historiaa 1: Katsauksiavankeinhoidon kehitykseen (toim. Elina Suominen). Valtion painatuskeskus.Helsinki, 231–266.Aho, T. & Karsikas, V. (1981). Vankien taustaan ja vankilukuun liittyviä tilastoja1881–1978. Vankeinhoidon historiaprojektin julkaisu 3/1980.Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto. Helsinki.Alternativer til frihedsstraf – et debatoplæg. Betænking nr. 806. København1977.Anttila, I. (1967). Konservativ och radikal kriminalpolitik i Norden.Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab 1967, 237–251.Anttila, I. (1981). Kansainväliset vaikutteet Suomen vankeinhoidon kehityksessä.Teoksessa Suomen vankeinhoidon historiaa 1: Katsauksiavankeinhoidon kehitykseen (toim. Elina Suominen). Valtion painatuskeskus.Helsinki, 325–354.Aubert, V. & Mathiesen, T. (1962). Forbrytelse og sykdom. Tidsskrift forSamfunnsforskning 3:169–192.Balvig, F. (2004). When Law and Order returned to Denmark. Journal ofScandinavian Studies in Criminology 5:167-187.Bondeson, U. (1977). Kriminalvård i frihet. Stockholm 1977.Bruhn, A., Lindberg, O. & Nylander, P.-Å. (2012). A harsher prison climateand a cultural heritage working against it: subcultural divisions amongSwedish prison officers. Teoksessa: Ugelvik & Dullum 2012.Börjeson, B. (1966). Om straffens verkningar. Stockholm 1966.Christie, N. (1960). Tvangsarbeid og alkoholbruk. Oslo 1960.Christie, N. (1968). Changes in Penal Values. Scandinavian Studies inCriminology, Vol. 2. Universitetsforlaget. Oslo, 161–172.Danielsson, P. & Mäkipää, L. (2012). Systemaattinen kirjallisuuskatsaussähköisen valvonnan vaikuttavuuteen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksentutkimustiedonantoja 114.Demker, M. & Duus-Otterström, G. (2009). Realigning criminal policy.Offender and victim in the Swedish party system over time.International Review of Sociology. Vol 19, No 2, July 2009, 273–296.Dünkel F., Lappi-Seppälä T., Morgenstern C., & van Zyl Smit D. (eds.)(2010). Kriminalität, Kriminalpolitik, strafrechtliche Sanktionspraxisund Gefangenenraten im europäischen Vergleich. Schriften zumStrafvollzug, Jugendstrafrecht und zur Kriminologie. Godenburg:Band 37.45

Tapio Lappi-SeppäläEriksson, L. D. (toim.) (1967). Pakkoauttajat. Kustannusosakeyhtiö Tammi,Helsinki.Galtung, J. (1959). Fengelssamfunnet. Universitetsforlaget. Oslo.Garland, D. (2001). The Culture of Control. Crime and Social Order inContemporary Society. The University of Chicago Press.Goffman, E. (1961). Asylums: essays on the social situation of mental patientsand other inmates. Anchor Books.Greve, V. (2007). Trends in Prison Law. Teoksessa Festschrift in Honour ofRaimo Lahti. Edited by Kimmo Nuotio. Publications of the Facultyof Law. University of Helsinki, 307–332.Hannula, I. (1981). Vankeinhoitoon liittyvän lainsäädännön historiaa1881–1975. Teoksessa Suomen vankeinhoidon historiaa 1: Katsauksiavankeinhoidon kehitykseen (toim. Elina Suominen). Valtion painatuskeskus.Helsinki, 85–177.Hannula, I. (2004). Rikosoikeudellinen järjestelmä kriisissä. Tutkimuskansalaissodan ja 1930-luvun alun kriisin vaikutuksesta vankilukuun,rikoslainsäädäntöön ja oikeudenkäyttöön. SuomalainenLakimiesyhdistys. Helsinki.Heckscher, S., Snare, A., Takala H. & Vestergaard J. (red.) (1980). Straff ochrättfärdighet. P. A. Norstedt & Söners Förlag. Stockholm.Heinonen, O. (1974). Suomen kriminaalipoliittisen päätöksenteon kehitys.Teoksessa Anttila, Inkeri – Heinonen, Olavi – Koskinen, Pekka –Lahti, Raimo 1974: Rikollisuus ongelmana. KustannusosakeyhtiöTammi. Hel sinki, 93–128.Hildebrant, S. (red.) (2012). Nordisk statistik for kriminalforsorgen iDanmark, Finland, Island, Norge og Sverige 2006–2010. Direktoratetfor Kriminalforsorgen. Copenhagen.Hinkkanen, V. (2010). Sakon muuntorangaistuksen vähentämisen vaikutukset.Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Verkkokatsauksia 16/2010.http://www.optula.om.fi/1290609357479Hofer, H. von, Lappi-Seppälä, T. & Westfelt, L. (2012). Nordic CriminalStatistics 1950–2010. Summary of a report. 8th revised edition.Stockholms universitet. Kriminologiska institutionen. Rapport2012:2.Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikkaa (2006). Oikeusministeriö.Kriminaalipoliittinen osasto. Toiminta ja hallinto 2007:13.Kainulainen, H. (2009). Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli.Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 245. Helsinki.Kinnunen, A. (2008). Kriminaalipolitiikan paradoksi. Tutkimuksiahuumausainerikollisuudesta ja sen kontrolloinnista Suomessa.Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 233. Helsinki.46

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäKoskinen, P. (1996). Ajatuksia rikosoikeudesta julkisena oikeutena. TeoksessaKohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa. OmistettuInkeri Anttilalle 29.11.1996 (toim. Raimo Lahti). Rikos- ja prosessioikeudensekä oikeuden yleistieteiden laitos, Helsingin yliopisto.Hel sinki, 129–133.Lahti, R. (1972). Rikollisuudesta johtuvien kustannusten vähentämisestäja jakamisesta. Oikeustiede–Jurisprudentia II, 1972:1, 212–313.Lahti, R. (1977) Suomen rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän kehitysvaiheista.Turun yliopiston julkisoikeuden laitos, Rikos- ja prosessioikeudenjulkaisusarja A n:o 3. Turku.Lappi-Seppälä, T. (1987). Rangaistuksen määräämisestä I – Teoria ja yleinenosa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 173.Vammala. LII + 693 s. Väitöskirja.Lappi-Seppälä, T. (2003). Muuttuuko kriminaalipolitiikka – ja mihin suuntaan?Teoksessa Rikosoikeudellisia kirjoituksia VII Pekka Koskiselle1.1.2003 omistettu (toim. Raimo Lahti & Tapio Lappi-Seppälä).Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki, 155–180.Lappi-Seppälä, T. (2006). Rangaistuskäytännön hinta. TeoksessaRikosoikeudellisia kirjoituksia VIII Raimo Lahdelle 2006 omistettu(toim. Petri Jääskeläinen, Pekka Koskinen & Martti Majanen).Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki, 181–214.Lappi-Seppälä, T. (2007). Penal Policy in Scandinavia. Teoksessa Tonry M.(ed.) Vol. 36 of Crime and Justice: A Review of Research. Chicago:The University of Chicago Press, 217−295.Lappi-Seppälä, T. (2008). Trust, Welfare, and Political Culture: ExplainingDifference in National Penal Policies. Teoksessa Tonry M. (ed.) Vol. 37of Crime and Justice: A Review of Research. Chicago: The Universityof Chicago Press, 313−387.Lappi-Seppälä, T. (2009). Imprisonment and Penal Policy in Finland. In:Scandinavian Studies in Law 54 (ed. Peter Wahlgren). StockholmUniversity of Law Faculty.Lappi-Seppälä, T. (2011a). Explaining Imprisonment in Europe. EuropeanJournal of Criminology 8(4): 303–328.Lappi-Seppälä, T. (2011b). Nordic Youth Justice: Juvenile Sanctions in FourNordic Countries. Teoksessa: Tonry & Lappi-Seppälä 2011, 199–264.Lappi-Seppälä, T. (2011c). Vaikuttivatko lainmuutokset? Pohdintojarikosoikeudellisen järjestelmän muutosvaikutuksista. TeoksessaLainvalmistelu, tutkimus, yhteiskunta. Jyrki Talan juhlakirja. Turunyliopisto.Lappi-Seppälä, T. (2012). Penal Policies in the Nordic Countries 1960–2010. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and CrimePrevention 13:85–111.47

Tapio Lappi-SeppäläLehtimaja, I. (2011): Huomioita vapausrangaistuksen vaihteluista jakriminaalipoliittisen järjestelmän muutoksista 1900-luvulla.Kriminologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, oikeustieteellinentiedekunta.Lång, K. J. (1989). Vankiluku: kriminaalipolitiikan tulosmittari. TeoksessaRikosoikeuden juhlavuonna 1989. Rikosoikeudellisia kirjoitelmiaVI (toim. Raimo Lahti). Suomalainen Lakimiesyhdistys. Vammala,271–297.Marttunen, M. (2008). Nuorisorikosoikeus. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksentutkimuksia 236. Helsinki.Mohell, U. & Pajuoja, J. (2006). Vankeuspaketti. Tietosanoma. Helsinki.Mäkipää, L. (2010). Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus.Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 249. Helsinki.Nytt Straffsystem. Brå. Rapport 1977:7. Stockholm.Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen ohjelma 1999. Oikeusministeriönlainvalmisteluosasto 1999.Olafsdottir, H. & Bragadottir, R. (2006). Crime and criminal policy inIceland: Criminology on the margins of Europe. European Journalof Criminology 3(2)221–253.Om kriminalpolitiken. Stortingmelding nr 104 (1977–78). Oslo 1978.Pratt, J. (2008). Scandinavian exceptionalism in an Era of Penal Excess.Parts I and II. 48 British Journal of Criminology, 119-37, 275-292.Pratt, J. & Eriksson, A. (2013). Contrasts in Punishment. An explanation ofAnglophone excess and Nordic exceptionalism. Routledge. Londonand New York.Rikosoikeuskomitean mietintö. Komiteanmietintö 1976:72.Snacken, S. & Dumortier, E. (2012). Resisting Punitiveness in Europe.Welfare, Human Rights and Democracy. Routledge. London andNew York.Storgaard, A. (2009). The Youth sanction – a Punishment in Disguise. In:Scandinavian Studies in Law 54 (ed. Peter Wahlgren). StockholmUniversity of Law Faculty.Sähköinen valvonta. Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:17.Tham, H. (2001). Law and order as a leftist project? Punishment &Society. The International Journal of Penology, Vol. 3. No. 3. SagePublications, 409–426.Tham, H. (2005). Swedish Drug Policy and the Vision of the Good Society.Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention6: 57–73.Tham, H. (ed.). (2003). Forskare om narkotikapolitiken (Researcherson Swedish Drug Policy). Stockholm University. Department ofCriminology. Rapport 2003:1. (www.crim.su.se)48

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäTham, H. in collaboration with Rönneling, A. and Ryrrebro, L.-L. (2011). TheEmergence of the Crime Victim: Sweden in a Scandinavian context.Teoksessa: Tonry & Lappi-Seppälä 2011, 555–611.Tonry, M. (2007). Determinants of Penal Policies. Teoksessa Tonry, M.(ed.) Vol. 36 of Crime and Justice: A Review of Research. Chicago:The University of Chicago Press, 1−48.Tonry, M. (2011). Punishing Race. A Continuing American Dilemma.Oxford University Press.Tonry, M. & Lappi-Seppälä, T. (eds.)(2011). Crime and Justice inScandinavia. Vol. 40 of Crime and Justice: A Review of Research.Chicago: University of Chicago Press.Träskman, P.-O. & Kyvsgaard, B. (2002). Vem eller vad styr straffrättspolitiken.Teoksessa Flores juris et legum. Festskrift till Nils Jareborg.Iustus förlag. Uppsala, 607–636.Träskman, P.-O. (2004). Drug Control and Drug Offences in the NordicCountries: A Criminal Political Failure too often Interpreted as aSuccess. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and CrimePrevention 5:236–256.Törnudd, P. (1993). Fifteen Years of Decreasing Prisoner Rates in Finland.National Research Institute of Legal Policy. Research Communication8. Helsinki.Törnudd, P. (1996) Facts, Values and Visions. Essays in Criminology andCriminal Policy. Helsinki.Ugelvik, T. & Dullum, J. (2012). Penal Exceptionalism? Nordic prison Policyand Practice. Routledge. London and New York.Uusitalo, P. (1968). Vankila ja työsiirtola rangaistuksena. Helsinki.Wacquant, L. (2010). Punishing the Poor. Duke University Press. London.Vankeusrangaistusten vaihtoehdoista. Rikoslakiprojektin ehdotus.Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 4/1987.Vankien sähköiset valvontamenetelmät. Oikeusministeriö. Lausuntoja jaselvityksiä 2006:1.Vestergaard, J. (1991). Juvenile Contracting in Denmark: Paternalismrevisited. Teoksessa Snare, A. (ed.), Youth, Crime and Justice.Scandinavian Studies in Criminology, Vol. 12, 73–97.Victor, D. (1995). Politics and the Penal System – A Drama in Progress.Teoksessa Beware of Punishment. On the Utility and Futility ofCriminal Law. Edited by Annika Snare. Scandinavian Studies inCriminology, Vol. 14. Pax Forlag, Oslo.Yhdyskuntaseuraamuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus.Oikeusministeriön julkaisu 12/2012. Mietintöjä ja lausuntoja.49

Tapio Lappi-SeppäläLIITE: YLEISPIIRTEINENKATSAUS ITSENÄISYYDEN AJANKRIMINAALIPOLITIIKAN REFORMEIHINVaikutussuuntajavoimakkuusLainuudistus (voimaantuloajan mukaan)KRIISIAJAT JA NIISTÄ TOIPUMINEN- - - 1918 Laki ehdollisesta rangaistustuomiosta- - - 1918–1927 Valtiorikosvankien armahduksia+ + 1919 Kieltolaki- 1921 Päiväsakkojärjestelmän käyttöönotto+ + + 1922 Kieltolain ja juopumussäännösten koventaminen+ 1930 Kommunistilait- / + 1930 Kovennettu vapausrangaistus (ns. vesileipärangaistus)- - - 1931 Ehdonalaisen vapauttaminen mahdolliseksi jo kunrangaistuksesta kärsitty 2/3- 1932 Ehdollisen rangaistustuomion käytön rajoittaminen- - - 1932 Kieltolain kumoaminen+ + 1932 Vaarallisten rikoksenuusijoiden eristäminen+ + 1937 Rattijuopumusrangaistusten koventaminen+ + 1939 Turvasäilöasetus (447/39) tasavallan suojelulain nojalla+ + 1939 Uusimista koskevien säännösten muuttaminen- 1943 Laki nuorista rikoksentekijöistä- 1945 Armahdukset+ + + 1946 Omaisuusrikoksista säädettyjen rangaistusten koventaminen- - 1946 Työsiirtolat- 1948 Ehdollisen tuomion soveltamisalan laajentaminen+ 1948 Työlaitosten käytön laajentaminen (elatusapupinnarit)+ + + 1950 Rattijuoppousrangaistusten koventaminen+ 1950 Täytäntöönpanon kiristäminen kuritushuoneissa (kaikkialoittivat pakkoluokassa)+ 1952 Lapsiin kohdistuvien siveellisyysrikosten rangaistustenkoventaminen- 1954 Nuoria rikoksentekijöitä koskeva uudistus+ + + 1954 Pakkolaitosuudistus+ 1954 Lapsiin kohdistuvien siveellisyysrikosten rangaistustenkoventaminen- - 1954 Tutkintavankeusajan huomiointi tuomiossa- - 1955 Avolaitosjärjestelmän laajentaminen50

Kriminaalipolitiikan muutostrendejäLIBERAALI REFORMIKAUSI- - 1963 Sakon muuntorangaistuksen käytön vähentäminen- - 1966 Ehdonalaisen vapauttamisen edellytysten lieventäminen:rangaistuksen suorittamisen vähimmäisvaatimus 6 kk:sta 4:kk:een- - 1967 Suomen itsenäisyyden juhlavuoden armahdus- - 1969 Juopumuksen yleisellä paikalla dekriminalisointi- 1969 Sakon muuntorangaistusmenettelyn muutokset- 1969 Henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia koskeviensäännösten uudistus: pääsäännöksi puhdas tahallisuusvastuu- - 1970 Vankilomajärjestelmä- - 1972 Varkausrikosten rangaistussäännöksien lieventäminen+ 1972 Huumausainerikosten rangaistusten koventaminen- - 1971 Pakkolaitosuudistus: eristämisen edellytyksiä kiristettiin- 1971 Aborttilainsäädännön lieventäminen+ 1972 Salakatselun ja -kuuntelun kriminalisointi- 1973 Tutkintavankeusajan vähentäminen kokonaisuudessaanrangaistusta mitattaessa- - 1975 RTA-uudistus: ehdonalaisen vapauttamisen kriteerien lievennys- 1976 Ehdollisen vapausrangaistuksen käytön laajennus- - 1977 Rangaistuksen mittaamissäännöstö: uusimisvaikutustalievennettiin- 1977 Päiväsakkouudistus: bruttoperiaate ja päiväsakonvähimmäismäärän korotus- - - 1977 Rattijuopumusuudistus: sakkoja ja ehdollista vankeuden sijaan- 1989 Sakon muuntosuhdetta lievennetty- - - 1989 Rangaistuksen vähimmäisaika ennen ehdonalaista vapauttamista3kk:sta 14 päivään- 1989 Vankeusrangaistuksen soveltamisen rajoitukset koskien nuoriarikoksentekijöitä- 1990 Pidätysaikojen lyhentäminen- - 1991 Omaisuusrikoksia koskevien rangaistussäännösten lieventäminen(rikoslakiprojektin I-paketti)+ 1991 Talousrikoksia koskevien rangaistussäännöksien koventaminen- 1991 Rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopumisen laajennus- - 1992 Yhdyskuntapalvelu kokeilukäyttöön51

Tapio Lappi-SeppäläPUNITIIVINEN KÄÄNNE+ 1993 Huumausainerikoksia koskevien rangaistussäännöksienkovennus+ 1994 Törkeää rattijuopumusta koskevan promillerajan alentaminen1.5 -> 1.2 ‰-/+ 1996 Laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta- - - 1997 Yhdyskuntapalvelun vakiinnuttaminen ja käytön laajentaminen+ 1995 Yksityisellä paikalla tehty pahoinpitely virallisen syytteenalaiseksi++ 1999 Raiskausrangaistusten korotus+ 1999 Vankiloiden huumekontrollin tiukennus.-/+ 2000 Ehdollisen vankeuden laajennus (yhdyskuntapalvelu pitkienehdollisten tehosteeksi)+++ 2001 Törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistusten korotus+ 2001 Huumausaineen käyttörikosuudistus ja sakotuksen lisääminen+ 2002 Poliisivaltuuksien ja pakkokeinojen laajennus+ 2002 Ajoneuvon “käyttövarkaudesta” uusi rikosnimike ja rangaistustenkovennus+ 2002 Doping-rikos+ 2003 Terrorismi ja osallistuminen rikollisjärjestön toimintaan+ 2003 Huumeille nollaraja liikenteessä+ 2004 Poliisivaltuuksien laajennus: telekuuntelu+ 2004 Syyttämättä jättämisen supistaminen parisuhdeväkivaltatauksissa+ 2005 Ihmiskauppaa, paritusta ja lapsipornografiaa koskevienrangaistusten kovennus-/+ 2004 Nuorisorangaistuksesta pysyvä+ 2006 Prostituutiopalvelujen käytön kriminalisointiVANKILUKUJEN HALLINTAA JAKRIMINALISOINTIEN KIRISTYSTÄ- - 2006 Vankeuspaketti- 2006 Sovittelun valtakunnallistaminen (sovittelulaki)- - 2006 Sakon muuntorangaistuksen käytön vähentäminen (max 20päiväsakon rangaistukset)- - 2007 Sakon muuntorangaistuksen käytön vähentäminen (kaikkirangaistusmääräykset)+ 2011 Parisuhdeväkivallan määrittely (vähintään) tavalliseksipahoinpitelyksi+ 2011 Eläinsuojelu-, metsästys- ja ympäristörikosten rangaistustenkovennus+ 2011 Ammattimaisen vesiliikenteen promillerajan lasku++ 2011 Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien rangaistustenkovennus++ 2011 Raiskauksen tunnusmerkistön laajennus- 2012 Valvontarangaistuksen käyttöönotto52

RIKOSOIKEUSTIEDE JARIKOSOIKEUDEN YLEISET OPIT –KEHITYSSUUNTIA 1960-LUVULTA2010-LUVULLERaimo Lahti1. ALUKSIPekka Koskisen muistojulkaisussa on teeman taustaksi syytä lainata hänenperusoppikirjansa seuraavat lausumat rikosoikeustieteen ja rikosoikeudenyleisten oppien asemasta ja sisällöstä: 1”Rikosoikeustieteen perinteinen ydinalue on rikosoikeusdogmaattinen tutkimus(rikoslainoppi). Sen tehtävänä on rikosoikeudellisten säännösten tulkintaja systematisointi. Oikeudenalan yleisten oppien järjestelmän rakentaminenja kehittäminen on oikeusdogmaattisen tutkimuksen tärkeä tehtävä.””Pedagogisesti selkeän, sisäisesti mahdollisimman ristiriidattoman ja kriminaalipoliittisestitarkoituksenmukaisen yksityiskohtaisen järjestelmänrakentaminen rikosoikeuden yleisistä opeista on pysyvä haaste rikosoikeudentutkijoille. Lopullista, ainoaa oikeaa vastausta tähän haasteeseen ei oleodotettavissa.”Pekka Koskisen rikosoikeustiedettä koskeva käsitys on näistä lausumistailmenevää huomattavasti moniulotteisempi. Hän luki samassa oppikirjassarikosoikeustieteeseen laajemmassa merkityksessä rikosoikeuteen kohdistuvanhistoriallisen, vertailevan ja sosiologisen tutkimuksen, kriminologianja viktimologian, kriminaalipolitiikan ja kriminalistiikan. Yliopistotutkijanja lainvalmistelijan urallaan Koskinen kohdisti keskeisen huomionsa rikos-1Pekka Koskinen, Johdatus rikosoikeuteen. Helsinki 2001, s. 13 ja 42. Samoin teoksenmyöhemmässä versiossa Pekka Koskinen, Rikosoikeuden perusteet. Helsinki 2008, s. 3ja 30.53

Raimo Lahtilainopin ohella kriminaalipolitiikkaan ja tällöin erityisesti rikoslainsäädännönkokonaisuudistukseen.Oma tutkijanpolkuni oli alullaan vuoden 1966 syksyllä, jolloin kohtasinPekka Koskisen jatko-opintojemme merkeissä tutkijayhteisössä. Meitäyhdistävänä henkilönä oli Inkeri Anttila, joka innosti alansa jatko-opiskelijoitamonitieteiseen tutkimustapaan, ulkomaisiin tutkijayhteyksiin jakriminaalipoliittiseen keskusteluun. Näitä tavoitteita edistäneet toimintamuodoteivät rajoittuneet tiukasti yliopistoyhteisön sisälle, vaan eritaustaistenhenkilöiden vuorovaikutusta tapahtui esimerkiksi Pohjoismaisen kesäakatemianopintopiireissä, kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissasekä Anttilan johdolla kokoontuneessa rikosoikeuden ”yötyöryhmässä”.Sain näin paljon samoja tutkimusvirikkeitä kuin Pekka Koskinen, jatutkijanpoluillamme oli 45 vuoden ajan paljon yhtymäkohtia, ennen kaikkeatoimintamme kriminaalipoliittisessa suuntautumisessa. Uran alkutaipaleeltalähtien myös Olavi Heinosella oli Inkeri Anttilan ohella keskeinenvaikutus tutkimustoimintamme suuntautumiseen. Noiden alkuvuosienyhteistyön tuotos oli meidän neljän kirjoittajan perusoppikirja ”Rikollisuusongelmana”, jossa oli kauttaaltaan etualalla kriminaalipoliittinen tarkastelukulma:rikollisuusongelmien yhteiskunnallisten yhteyksien osoittaminenja ratkaisumallien etsiminen 2 . Inkeri Anttilan lisäksi kriminologiseen näkemykseemmevaikutti Anttilan läheinen työtoveri Patrik Törnudd, ja heidänkriminologian oppikirjansa heijastui myös Rikollisuus ongelmana -kirjankysymyksenasetteluihin 3 . Inkeri Anttilan ja Patrik Törnuddin tuotannollaja toiminnalla oli ratkaiseva asema rationaalisen ja humaanin kriminaalipolitiikanteoreettisen perustan kehittämisessä. 4Myöhemmin osallistuimme kaikki rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksenvalmisteluun. Itselleni oli erityisen merkityksellistä jäsenyys tuotauudistusta valmistelleen, oikeusministeriön asettaman hankeorganisaationeli rikoslakiprojektin johtoryhmässä sen toiminta-ajan 1980–1999 sekäpuheenjohtajuuteni talousrikostyöryhmässä ja jäsenyys yleisten oppientyöryhmässä. Pekka Koskinen oli rikoslakiprojektin johtotehtävissä samanajan, mutta hänen vastuullisuuttaan lisäsi projektin johtoryhmän puheenjohtajuusvuosina 1991–1999. Kummankin meistä panos tuossa lainvalmisteluhankkeessavei aikaa akateemiselta tutkimustyöltä.Tutkijanpolkujamme vei eri suuntiin se, että systemaattiset opintonivaltiotieteellisessä tiedekunnassa johdattivat minut kiinnostumaan rikolli-2Inkeri Anttila – Olavi Heinonen – Pekka Koskinen – Raimo Lahti, Rikollisuus ongelmana.Helsinki 1974.3Ks. Inkeri Anttila – Patrik Törnudd, Kriminologia. Helsinki 1970. Teoksesta ilmestyimyöhemmin ruotsinkielinen versio, ja siitä otettiin myös 2. painos.4Ks. erit. artikkelikokoelmia Inkeri Anttila, Ad ius criminale humanius. Helsinki 2001;Patrik Törnudd, Facts, Values and Visions. Helsinki 1996.54

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvullesuuden yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta ja sitä kautta monialaisestakriminaalitieteestä ja sen metodologiasta 5 . Pekka Koskinen oli akateemisessatyössään lähempänä rikoslainopin ja kriminaalipolitiikan perinteisiätutkimustapoja. Moderni rikosoikeusteoria ja sen hyödyntäminen rikosoikeusuudistuksessakiinnostivat meitä molempia. Oikeusvertailevia vaikutteitatoimintaamme antoivat muun muassa pohjoismaiset rikosoikeusseminaarit6 , vahvat tutkijayhteydet Saksaan ja muualle Manner-Eurooppaansekä Helsingin yliopistossa syyskuussa 1990 järjestetty ”Rikoslaki 100”-kansainvälinen tutkimuskollokvio 7 .Seuraavassa tarkastelen omakohtaisesti rikosoikeustieteeseen ja yleisemminoikeustutkimukseen vaikuttaneita kehityssuuntia 1960-luvun lopulta2010-luvun alkuun. Käsittelen tällöin – tyhjentävyyteen pyrkimättä– sellaisia rikosoikeustieteellisiä väitöskirjoja tai muita tutkimuksia, jotkaovat mielestäni tuoneet esiin uusia teoreettis-metodologisia näkökulmia.Määrittelen rikosoikeuden yleiset opit laajasti eli kattamaan oikeudenalanarvo- ja tavoiteperusteet, oikeusperiaatteet, käsitteet ja teoriat(teoreettiset rakennelmat) sekä oikeuslähdeopin ja lain soveltamista määrittävättulkinta- ja punnintametodit. Pekka Koskista lainaten, rikosoikeudenyleisistä opeista tulee rakentaa ja kehittää rikosoikeussysteemi, joka on erotettavarikosoikeuden käsittävästä oikeusjärjestyksen osasta. Toisin sanoentällä oikeusjärjestelmän osalla tarkoitetaan rikosoikeusteoriassa kehitettyäoppijärjestelmää, jonka avulla oikeudenalan säännökset ja muu normiainesjäsennetään rationaaliseksi kokonaisuudeksi. Rikosoikeuden yleisillä opeillanähdään olevan nimenomaan voimassa olevan oikeuden systematisointiinja soveltamiseen liittyvä kerrotunlainen tehtävä. Yhtä tärkeää on kuitenkinkehittää rikosoikeusteoriaa tai väljemmin ilmaistuna teoreettista ajattelua,joka ottaa huomioon lain säätämisen ja käsittää rikosoikeudellisen kontrollijärjestelmän(rikos- ja rikosprosessioikeuden sekä niitä käytännössätoteuttavan kontrollikoneiston) kokonaisuudessaan 8 .5Ks. tarkemmin seuraavia kirjoituksiani, joita hyödynnän esityksessäni: Raimo Lahti,Tohtoriopiskelijana yhteiskunnallisessa ja kriminaalipoliittisessa murrosvaiheessa.Teoksessa Heikki Halila – Pekka Timonen (toim.), Miten meistä tuli oikeustieteentohtoreita. Helsinki 2003, s. 165–172; sama, Oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen yhdistyksenperustaminen ja oikeussosiologian esiinnousu. Oikeus 1/2001, s. 92–99.6Ks. näistä vuonna 1976 alkaneista rikosoikeustutkijain seminaareista erit. Modern strafflagstiftning.Finsk-svenskt symposium i Åbo 29–30 augusti 1977. Nordisk Tidsskriftfor Kriminalvidenskab (NTfK) 1977, häfte 3-4.7Ks. Raimo Lahti – Kimmo Nuotio (eds./Hrsg.), Criminal Law Theory in Transition –Strafrechtstheorie im Umbruch. Helsinki 1992. Ks. myös teemanumeroa Uudistuvarikosoikeus, Lakimies (LM) 7/1991, jossa on mainitun kollokvion esitelmiä suomennettuinaja kotimaisten rikosoikeustutkijoiden artikkeleita.8Saman suuntaisesti viimeksi Linda Gröning, Towards a Theory of the Criminal JusticeSystem. NTfK 2012, s. 27–45.55

Raimo Lahti2. RIKOSOIKEUSTIETEEN JA -LAINOPINSUUNNISTA 1960-LUVUN LOPULTAJA 1970-LUVULLE – MONIALAISENKRIMINAALITIETEEN ESIINNOUSUOikeustieteessä 1960- ja 1970-lukujen vaihde oli kiivaan, muun muassaLakimies-lehden palstoilla käydyn metodikeskustelun aikaa. AnttiKivivuoren väitöskirjan 9 metodisen ohjelmanjulistuksen mukaan oikeustieteentuli, paitsi tutkia loogis-kielitieteellisin menetelmin normien kielellistäsisältöä, tutkia sosiologian, psykologian ja historian menetelmin oikeusnorminja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Antero Jyränki ja Lars D.Eriksson olivat kutsuneet koolle ”Juridiikka 70” -symposiumin 1969, johonosallistuin. Jyränki asetti silloin pitämässään alustuksessa tavoitteeksi sellaisenoikeustieteen, joka kuuluisi politiikan piiriin 10 . Niin hyvin perinteinenlainoppi kuin analyyttinen oikeustiede joutuivat kritisoitaviksi.Aulis Aarnio tiivisti ensimmäisillä valtakunnallisilla oikeustieteenpäivillä (1984) uusia tutkimuksen kehityssuuntia seuraavasti. Yhtäältäperäänkuulutettiin lainopin ja oikeustieteen ja niiden menetelmien lähentämistäjoko politologiaan tai empiiriseen yhteiskuntatieteeseen. Toisaaltavaadittiin – kulloisenkin kritisoijan painotuksista riippuen – lainopin ja oikeustieteenmuuttamista avoimesti argumentoivaksi tutkimukseksi, ongelmakeskeiseksija eri aineksia integroivaksi tutkimukseksi, oikeusjärjestyksenkehittämiseen painottuvaksi tutkimukseksi ja/tai oikeuden ja yhteiskunnanvälisiä rakenteellisia suhteita selvittäväksi tutkimukseksi. 11Samoilla oikeustieteen päivillä Eero Backman, jonka väitöskirjassa”Rikoslaki ja yhteiskunta I” (1976) oli teoreettisena viitekehyksenä viimeksisanottua suuntaa edustava, marxilaisvaikutteinen oikeusideologia,asetti haasteeksi sellaisen konseption muodostamisen, jolla rikosoikeudellisensääntelyn ja rikollisuuden oikeudellinen, empiirinen ja teoreettinentutkimus saisi yhtenäiset tieteelliset perusteet. Myöhemmässä teoksessaan”Oikeustiede yhteiskuntatieteenä” (1992) Backman pyrki vastaamaan tähäntutkimushaasteeseen. 129Antti Kivivuori, Suomen vahingonkorvauslainsäädännön kehitys I. Rikoslainsäädäntö1809–1875. Joensuu 1969.10Antero Jyränki, Teesejä juridiikasta ja juristeista. LM 1969, s. 880–892.11Aulis Aarnio, Mitä 1960- ja 1970-lukujen keskustelu on opettanut oikeustieteenluonteesta? Teoksessa Raimo Lahti – Maria Rehbinder (toim.), Oikeustieteen tila jatulevaisuus. Vaasa 1985, s. 17–32, erit. 23–24 viittauksineen.12Ks. tarkemmin Eero Backman, Rikoslaki ja yhteiskunta I. Teoreettinen erittely rikosoikeudentieteenkäsityksistä 1800-luvulla ja sen konkretisointi moraalin, uskonnon56

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvulleOmassa tutkimustyössäni valmistelin lainkonkurrenssia käsittelevänrikosoikeusdogmaattisen lisensiaatintutkimukseni 13 jälkeen ns. yllytysoikeudenkäyntienmyötä ajankohtaisen oikeuspoliittisen artikkelin 14 .Seuraavaksi oli vuorossa toimenpiteistä luopumista koskevien säännöstensoveltamista koskeva sosiologian pro gradu -työ, jossa nojauduin lain vaikutuksiakoskevaan oikeussosiologiseen teoriaan ja tilastoaineistoon (1971).Sitten laadin laajan artikkelin kriminaalipolitiikan tavoitteista ja keinoista 15 .Näiden töiden pohjalta päädyin tekemään väitöskirjan toimenpiteistäluopumista koskevista säännöksistä pyrkien tarkastelemaan näiden rikosseuraamustensääntelyä kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti. Metodiani siisluonnehti ongelmakeskeisyys ja tavoite yhdentää erityyppisiä kriminaalitieteellisiätutkimustapoja, etenkin empiiristä yhteiskuntatutkimusta oikeusdogmatiikkaan.Keskeinen ajatus oli, ettei kirjassa esitetyillä oikeussosiologian(taikka oikeushistorian tai -vertailun) tutkimustuloksilla ole merkitystävain näiden oikeuden yleistieteiden mukaisina selvityksinä, vaan ne ovattärkeää tulkinta- ja säätämissuositusten ja niitä koskevan oikeudellisen jaoikeuspoliittisen argumentaation pohja-aineistoa. Siten voidaan olennaisestilisätä rikosoikeudellisten säännösten tulkinnan ja kriminaalipolitiikanrationaalisuutta. Erimielisyyttä synnyttävistä tavoitteista ja arvoistakin onlisättävä tietoisuutta ja eriteltävä niiden perusteltavuutta ja kehiteltävä mallejaniiden keskinäiseen punnintaan. Väitöskirjassani oli tutkimuskohteenaolevien säännösten kriminaalipoliittisten funktioiden analyysi tärkeässä asemassa,ja kehittelin kirjan metodiosassa lain tarkoitusta (tavoitteita, ratiota,funktioita) korostavaa tulkintamenetelmää. 16Monialainen kriminaalitiede ei sinänsä ole uutta. Jo ns. sosiologisellarikosoikeuskoulukunnalla, joka kehittyi kriminologian synnyn myötä1800-luvun lopulta alkaen, oli vahva vaikutus kriminaalipoliittiseen ajatteluunusean vuosikymmenen ajan. Uutta 1960-luvun lopulla alkaneessakeskustelussa oli pyrkimys laajentaa ja monipuolistaa rikosoikeustieteenja rikosoikeuden suhteisiin Suomessa vuosina 1894–1917. Vammala 1976; sama,Havaintoja suomalaisen rikosoikeudellisen tutkimuksen metodien kehityksestä. Em.teoksessa Oikeustieteen tila ja tulevaisuus, s. 106–109; sama, Oikeustiede yhteiskuntatieteenä.Helsinki 1992.13Ks. työn pohjalta laatimaani artikkelia Raimo Lahti, Lainkonkurenssista. LM 1968, s.709–737.14Ks. Raimo Lahti, Rikoslain 16 luvun 8 ja 9 §:stä, erityisesti niiden uudistamisesta.Tidskrift, utgiven av Juridiska Föreningen i Finland 1969, s. 487–505.15Ks. Raimo Lahti, Rikollisuudesta johtuvien kustannusten vähentämisestä ja jakamisesta.Oikeustiede–Jurisprudentia II, 1972:1, s. 221–313.16Ks. Raimo Lahti, Toimenpiteistä luopumisesta rikosten seuraamusjärjestelmässä erityisestisilmällä pitäen tuomitsematta jättämistä. Vammala 1974. Ks. myös virkaanastujaisesitelmääniperustunutta artikkelia: Rikollisuus tutkimuksen ja päätöksenteon kohteena.LM 1976, s. 507–546.57

Raimo Lahtija yleisemmin oikeustieteellisen tutkimuksen kohteita, tiedonintressejä jametodeja sekä lisätä vuorovaikutusta näiden eri tutkimusalojen kesken. 173. UUDENLAISTA RIKOSOIKEUSTEORIAAJÄLJITTÄMÄSSÄ – KRIMINAALIPOLIITTINENSUUNTAUTUMINENRikoslakiprojektin työn alkaessa vuonna 1980 pääpaino oli uudistettavanrikoslain erityisessä osassa, mutta sitä koskevien ensimmäisten ehdotustenvalmistuttua myös yleisten oppien työryhmän työskentely eteni 1980-luvunlopulla. Kansainvälistä tutkimuskollokviota ”Rikoslaki 100” varten olikäytettävissä alustava rikoslain yleistä osaa koskeva ehdotus. Rikoslainopinja rikosopin peruskysymyksistä tulivat tuon vuosikymmenen puolivälissä jalopulla Suomeen luennoimaan Saksasta alansa johtaviin kuuluneet rikosoikeusoppineetHans-Heinrich Jescheck, Claus Roxin ja Winfried Hassemer 18 ,ja mainittuun rikosoikeusteorian murrosta ja rikoslakiprojektin ehdotustakäsitelleeseen kollokvioon osallistui 32 esitelmöijää 12 maasta.Sain Helsingin yliopiston tutkimusmäärärahan vuosille 1987–1989hankkeeseen ”Rikosoikeustutkimuksen teoreettiset perusteet ja sovellutukset(erityisesti rikoslain kokonaisuudistus)”. Osoitin hankkeesta rahoitustukeaväitöskirjan tekijöille Dan Frände, Jaakko Jonkka ja Kimmo Nuotio.Vuosina 1987–1994 vedin myös säännöllisesti kokoontunutta rikosoikeudentutkijapiiriä, johon osallistui tutkimushankkeen jäsenten lisäksi muitaväitöskirjan tekijöitä. Tutkimushankkeen ja tutkijapiirin alkuvuosien työntuloksena ilmestyi kokoomateos ”Rikosoikeudellisia kirjoitelmia VI” 19 , jatämä työskentely valmisti myös ”Rikoslaki 100” -kollokviota. Mainittujenteoreettisesti suuntautuneiden väitöskirjan tekijöiden tutkimukset valmistuivatvuosina 1989 (Frände), 1991 (Jonkka) ja 1998 (Nuotio) 20 .17Vrt. myöhempään oikeustieteen tutkimustapojen luokitteluun: laajasti Raimo Siltala,Oikeustieteen tieteenteoria. Helsinki 2003 ja tiivistetysti sama, Oikeustieteen tutkijanitseymmärryksestä. LM 2002, s. 95–100.18Ks. heidän suomennettuja vierailuluentojaan Hans-Heinrich Jescheck, Uusi rikosoppi jasen käytännön merkitys Saksan liittotasavallassa. LM 1986, s. 468–484; Claus Roxin,Rikoslainopin kriminaalipoliittisesta merkityksestä. LM 1989, s. 319–340; WinfriedHassemer, Symbolinen rikosoikeus ja oikeushyvien suojelu. Oikeus 1989, s. 388–400.19Raimo Lahti (toim.), Rikosoikeudellisia kirjoitelmia VI. Rikosoikeuden juhlavuonna1989. Rikoslaki 1889–19/12–1989. Jaakko Forsman (1839–1899). Brynolf Honkasalo(1889–1973). Helsinki 1989.20Dan Frände, Den straffrättsliga legalitetsprincipen. Ekenäs 1989; Jaakko Jonkka,Syytekynnys. Vammala 1991; Kimmo Nuotio, Teko, vaara, seuraus. Vammala 1998.58

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvulleUudenlaista rikosoikeusteoriaa edusti jo 1970-luvulta periytyvä kriminaalipoliittinensuuntautuminen. Saksalaista Claus Roxinia pidetäänrikosoikeuden järjestelmän ja kriminaalipolitiikan yhteyttä korostavanns.funktionaalisen tai tavoiterationaalisen ajatussuunnan perustajana. 21Vierailuluennossaan Suomessa Roxin toisti perusajatuksensa, että rikosoikeudenkäsitteen- ja systeeminmuodostuksen tulee perustua kriminaalipoliittiseenharkintaan: rikoslain yleisen osan oikeudelliset käsitteet on määriteltäväniiden oikeudellisista seurauksista käsin ja niiden systemaattisenyhteyden tulee perustua johtaviin kriminaalipoliittisiin periaatteisiin. 22Rikosoikeudellisen vääryyden ytimenä Roxinilla on kielletyn riskin aiheuttaminenrikosoikeudellisesti suojattua oikeushyvää vastaan, eikä kiistelykausaalisen ja finaalisen teko-opin kesken ole silloin olennaista. 23 Saksanrikosoikeustieteessä teon käsite ja finaalisten selitysten soveltuvuus olivatpitkään olleet perusteellisesti keskusteltavina, kun taas Suomessa niihin olikiinnitetty vähän huomiota. 24Selvitin edellä mainitun tutkimushankkeeni tuloksia ja omaa tutkijanideologiaanivuonna 1990 ilmestyneessä artikkelissani, jota voi jälkikäteenpitää eräänlaisena ohjelmanjulistuksena. 25 Siinä katsoin olevan vahvojaperusteita puhua kriminaalipoliittisesta suuntautumisesta rikosoikeustieteessäja esitin omat suuntauksen mukaiset tutkimuslähtökohtani. Totesintällöin muun muassa, että rikosoikeuden yleisten oppien sisältöä määritettäessäon otettava huomioon niiden soveltamisen oikeudelliset seuraamuksetsamoin kuin rationaalista kriminaalipolitiikkaa ohjaavat tavoitteet(ja intressit) sekä arvot (ja periaatteet). Kerroin pitäväni silmällä niin hyvintavoite- kuin arvorationaalisuuden alaan luettavia argumentteja. Korostinerottelulla kriminaalipolitiikan tavoitteisiin ja arvoihin tuotavan esiin rikosoikeudenhistoriassa jatkuvasti vallinnut jännite toisaalta (utilitarististen)tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien sekä toisaalta oikeudenmukaisuus- jahumaanisuusnäkökohtien kesken. Edelleen argumentoin, että rikosopilli-21Ks. erit. kirjoitusta Claus Roxin, Kriminalpolitik und Strafrechtssystem. Berlin 1970(2. p. 1973). Ks. myös Bernd Schünemann, Kriminaalipolitiikka ja rikosoikeussysteemi.LM 1991, s. 1043–1066.22Claus Roxin, LM 1989, s. 324 ja 327.23Claus Roxin, Mein Leben und Streben. Teoksessa Eric Hilgendorf (Hrsg.), Die deutschsprachigeStrafrechtswissenschaft in Selbstdarstellungen. Berlin 2010, s. 447–477 (460).24Ks. erit. Antero Kantola, Finaalisista selityksistä ja tuottamuksesta. TeoksessaTuottamukselliset rikokset. Helsinki 1976, s. 5–21.25Raimo Lahti, Mitä uutta rikosoikeustieteessä ja rikosoikeuden yleisissä opeissa? DefensorLegis 1990, s. 200–217. Myöhemmistä vastaavista kannanotoistani ks. sama, Rikoslainkokonaisuudistusta 30 vuotta – entä nyt? LM 2001, s. 718–725 (721); sama, Syyttäjäkriminaalipoliittisena ja eettisenä toimijana. Teoksessa Jussi Ohisalo – Matti Tolvanen(toim.), Consilio manuque. Joensuu 2008, s. 100–111 (107). Ks. myös Raimo Lahti,Rikosoikeudellisesta oikeuslähde- ja lainsoveltamisopista. Teoksessa Mika Huovila ym.(toim.), Rikostuomion perusteleminen. Helsinki 2005, s. 100–112.59

Raimo Lahtisessa käsitteen- ja systeeminmuodostuksessa oikeusvarmuuden ja vastaavillearvoille annetaan prima facie -etusija, mutta yksittäisten vastuukategorioidenmäärityksen tietyissä rajatapauksissa (kuten humalakäyttäytymisenarvioinnissa) etusijan saavat preventionäkökohdat.Vuonna 1987 ilmestyneessä Tapio Lappi-Seppälän väitöskirjassa 26oli kuvaamaani kriminaalipoliittista suuntautumista heijastava argumentointimallirangaistuksen määräämisen teorianmuodostusta varten, kunsiinä pyritään palauttamaan yleiset ja tekotyyppiskohtaiset rangaistavuudenedellytykset lainsäädäntöratkaisun preventiivisiin eli käyttäytymisenkontrolloitavuutta koskeviin vaatimuksiin. Myöhemmin Lappi-Seppäläon seikkaperäisesti selvittänyt rikosoikeustutkimuksen metodologiaansa jakriminaalipoliittisen orientaation asemaa siinä 27 .Kriminaalipoliittinen suuntautuminen on saanut laajalti kannatustarikosoikeustieteessämme, jopa siinä määrin, että voi hyvin syin kysyä, eikösiitä tullut valtavirtaus. Tosin suuntausta edustaviinkin luettavien tutkijoidenkesken on erilaisia painotuksia, ja seuraavassa jaksossa käsiteltävä perusjaihmisoikeusajattelu on yleisesti vaikuttanut tutkijayhteisön käsityksiin.Esimerkiksi Matti Tolvanen katsoo tuoreessa väitöskirja-arvostelussaankriminaalipoliittisen orientaation ja perusoikeusnäkökulman olleen kentiesleimallisin piirre viimeisten vuosikymmenten aikana Turun yliopiston oikeustieteellisentiedekunnan rikosoikeustutkimuksessa. Tällöin hän johtaasen juuret professorikaudeltani ja lukee suuntauksen edustajiin ainakin Ari-Matti Nuutilan, itsensä, Vilja Hahdon, Elina Pirjatanniemen, Jussi Tapaninja Mikko Vuorenpään 28 .En rupea selostamaan näiden tutkijoiden käsityksiä muutoin kuin ettälyhyesti lainaan Ari-Matti Nuutilan lectio praecursoriaa 29 ja viittaan yleisestiJussi Tapanin teemaa koskevaan metodikirjoitukseen 30 . Nuutilan mukaan”[k]riminaalipoliittisesti suuntautunut rikoslainoppi käyttääkin menetelmänäänentistä laajemmin objektiivista teleologiaa ja ongelmakeskeistä tutkimusotetta.Rikoslakia ei ainoastaan sovelleta, sen soveltaminen on myös26Tapio Lappi-Seppälä, Rangaistuksen määräämisestä I. Vammala 1987.27Tapio Lappi-Seppälä, Rikosoikeustutkimus, kriminaalipoliittinen orientaatio – ja metodi.Teoksessa Juha Häyhä (toim.), Minun metodini. Helsinki 1997, s. 189–218.28Matti Tolvanen, Virallisen vastaväittäjän lausunto Kimmo Ilmari Kiisken väitöskirjastaHallinnollinen sanktiointi (Turun yliopisto 2011). LM 2012, s. 200–206 (202). Ks.myös sama, Kriminaalipolitiikka, kriminologia ja rikosoikeuden tutkimus. LM 2006,s. 809–812 (virkaanastujaisesitelmä); laajemmin sama, Johdatus kriminaalipolitiikanteoriaan. Joensuu 2005.29Ari-Matti Nuutila, Viisi teesiä rikosoikeuden yleisten oppien muutoksista. LM 1997, s.64–70 (69); ks. laajemmin sama, Rikosoikeudellinen huolimattomuus. Helsinki 1996,eri kohdin.30Jussi Tapani, Rikosoikeusjärjestelmän jännitteisyys ja kriminaalipoliittisesti latautunutrikoslainoppi. Teoksessa Veli-Pekka Viljanen (toim.), Oikeudenalojen rajat ja rajattomuus.Turku 2002, s. 145–175. Ks. myös sama, Petos liikesuhteessa. Helsinki 2004.60

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvulletavoitteellista toimintaa.” Huomion arvoista on, että myös Pekka Koskinenasetti kirjoitukseni alussa lainatussa lausumassaan rikoslainopin tavoitteeksimuun muassa kriminaalipoliittisesti tarkoituksenmukaisen yleisten oppienjärjestelmän rakentamisen, vaikka hän muutoin pidättäytyi ottamasta selvääkantaa kriminaalipolitiikan ja rikosoikeuden järjestelmän suhteeseen.Rikosoikeustutkijoiden keskuudessa esitettiin aiheesta kriittisiä puheenvuoroja,eikä mikään ajatussuunta ole silloin eikä myöhemminkäänsaanut yksinomaista asemaa. Esimerkiksi Dan Frände on suhtautunutepäilevästi kriminaalipolitiikan hyödynnettävyyteen rikosoikeusdogmatiikassa.31 Kimmo Nuotio on esittänyt teemasta kriittisiä huomioita, kutenhuomauttamalla puhtaan funktionalististen ajastusten varaan rakennetunrikosoikeuden systeemimallin voivan muuttua ”’kurinpitomalliksi’, jossavain hallinnoidaan erilaisia riskejä ja jossa oikeushyvien suojelun optimointiperustelee yksin rangaistusten käyttöä” 32 . Väitöskirjassaan Nuotio 33 analysoiseikkaperäisesti ns. pragmaattis-rationaalisen rikosoikeusajattelun justifikaatiotaja hakee sellaiselle kriminaalipoliittisesti (utilitaristisesti) suuntautuvalleajattelutavalle rajoja Kaarlo Tuorin 34 kehittelemästä kriittisestäoikeuspositivismista. Nuotion puoltaman mallin mukaisessa teleologisessalaintulkinnassa otetaan niin preventiiviset kuin oikeusturvaa palvelevatnäkökohdat huomioon. Pragmaattis-rationaalisen rikosoikeussuuntauksenankarimpia kriitikkoja Suomessa ovat olleet kriittistä rikosoikeusoppia(abolitionismia) puoltaneet Panu Minkkinen ja Ari Hirvonen 35 .Nekin, jotka eivät ole halunneet sitoutua Claus Roxinin edustamaantavoiterationaaliseen ajatussuuntaan, ovat saattaneet omaksua hänen keskeisestikehittelemänsä objektiivista syyksiluettavuutta koskevan opin taisaaneet siitä vaikutteita. Tuon opin ruotsalais-suomalaisessa muunnelmassaasetetaan teon huolimattomuus (kielletyn riskin aiheuttaminen) kausaalisuusoppiatäydentäväksi rikosvastuun rajoitusperiaatteeksi. 36 Roxin kuvasiedellä mainitussa vierailuluennossaan opin perusajatusta näin: objektiivista31Ks. erit. Dan Frände, Straffrättsdogmatik och kriminalpolitik. Oikeustiede–Jurisprudentia XVIII, 1985, s. 5–54.32Kimmo Nuotio, Rikosoikeudesta riskien hallinnan välineenä. LM 1991, s. 995–1022(1006).33Kimmo Nuotio, Teko, vaara, seuraus, 1998, IV luku, erit. s. 547.34Ks. yleisesti Kaarlo Tuori, Kriittinen oikeuspositivismi. Helsinki 2000 ja sama, Oikeudenratio ja voluntas. Helsinki 2007, s. 152–158.35Ks. erit. Panu Minkkinen, Rikosoikeus, ultima ratio -periaate ja kriittinen oikeusoppi. LM1992, s. 722–730; Ari Hirvonen, Miksi ei rikosoikeus? Teoksessa Ari Hirvonen (toim.),Kohti 2000-luvun rikosoikeutta. Helsinki 1994, s. 83–114. Vrt. vastakommentteihiniRaimo Lahti, Rikosoikeuden ultima ratio -periaatteesta ja hallintosanktioiden asemasta.Juhlajulkaisussa Pekka Viljanen 1952–26/8–2012. Turku 2012, s. 97–115 (98–100).36Tästä opista ja sen muunnelmista kokoavasti ks. Kimmo Nuotio, Teko, vaara, seuraus,1998, luku II.4. Ks. myös erit. Dan Frände, Gärningsculpa och ”objektive Zurechnung”– några jämförelser. Festskrift till Nils Jareborg. Uppsala 2002, s. 237–250.61

Raimo Lahtitunnusmerkistöä ei tarvitse palauttaa käyttäytymisen ja seurauksen väliseksiedellytyssuhteeksi, vaan seurauksia on syyksiluettava tekijöiden toiminnastaaiheutuneiksi kriminaalipoliittisin perustein 37 . Tämän normatiivisensyyksilukemisopin vaikutusta näkyy muun muassa rikosoikeuden yleisiäoppeja koskevan hallituksen esityksen perusteluissa: monissa tilanteissa onsiitä huolimatta, että tekijä on ottanut kielletyn riskin ja aiheuttanut vahinkoseurauksen,seuraus muu kuin sellainen, jonka sattumisen estämiseksiriskinotto oli kiellettyä, eikä tekijä siten ole siitä rikosvastuussa 38 .4. OIKEUSPERIAATEKESKUSTELUSTAPERUS- JA IHMISOIKEUSAJATTELUUN,RIKOSOIKEUDEN EUROOPPALAISTUMISEENJA KANSAINVÄLISTYMISEEN SEKÄRATIONAALISEN HARKINNAN MALLEIHINSuomessa käytiin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun oikeusteoreettisestisuuntautuneissa väitöskirjoissa oikeusperiaatekeskustelua, ja rikos- ja rikosprosessioikeudentutkijoilla oli tuossa sääntö–periaate -keskustelussa ja sentulosten hyödyntämisessä merkittävä asema. Kaarlo Tuorin huomauttamanmukaan jälkianalyyttiselle vaiheelle oikeusteoriassa on ollut tunnusomaistakiinnostus – paitsi yleisten oppien yhteiskunnallisiin yhteyksiin – oikeusperiaatteidenkorostuminen yleisten oppien kokonaisuudessa 39 .Tätä keskustelua kävivät väitöskirjoissaan Tapio Lappi-Seppälä, DanFrände ja Jaakko Jonkka. Lappi-Seppälän mukaan rangaistuksen mittaamisnormitovat viime kädessä periaatteen luonteisia; väitöskirjan perustehtäväksihän asetti oikeuslähteisiin nojautuvan tulkintavaihtoehtojenmäärän rajaamisen siten, että rangaistuksen määrääminen optimaalisella tavallatäyttää oikeusturvan aineelliset ja muodolliset vaatimukset 40 . Frändenväitöskirjan keskeisenä tavoitteena oli osoittaa, että rikosoikeudellisenlaillisuusperiaatteen neljälle alasäännölle – taannehtivuuskiellolle, praeterlegem -kiellolle, analogiakiellolle ja täsmällisyysvaatimukselle – saadaantukea oikeusperiaatteista (”peukalosäännöistä”) ja siten ne kaikki ovat37Claus Roxin, LM 1989, s. 333.38Hallituksen esitys 44/2002 vp, s. 96/I (tuottamuksellista rikosta koskevan säännöksenerityisperustelut).39Kaarlo Tuori, Oikeusjärjestys ja oikeudelliset käytännöt. Helsinki 2003, s. 87, 148–149.40Tapio Lappi-Seppälä, Rangaistuksen määräämisestä I, 1987, erit. s. 5, 29 ja 114.62

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvullerikosoikeusjärjestelmään kuuluvia sitovia normeja 41 . Jonkan väitöskirjankeskeinen tavoite oli kehittää oikeusperiaatekeskustelun pohjalta punnintamalliasyytekynnyksen ylittämiseksi epävarmuustilanteissa. Tässä mallissapunnitaan keskenään yhtäältä rikosvastuun selvittämisintressin ja toisaaltaepäillyn oikeusturvaintressin puolesta puhuvia argumentteja, mikä auttaamallintamaan syyttäjän harkintaratkaisua siitä, onko syytekynnys in concretoylittynyt vai ei. Tavoitteena on syyttäjän yksittäistapauksessa tekemänharkintaratkaisun ohjaaminen mahdollisimman hyvin toteuttamaan rikosprosessinyleisiä arvo- ja tavoitepäämääriä. 42Sen tiedostaminen, että oikeusnormit ovat jaoteltavissa oikeussääntöihinja -periaatteisiin ja että oikeusperiaatteiden soveltaminen edellyttääniiden taustalla olevien arvojen ja tavoitteiden tapauskohtaista punnintaakeskenään ja oikeusperiaatteiden tasapainottamista 43 , loi tieteenteoreettistapohjaa perus- ja ihmisoikeusajattelun esiinnousulle Suomessa 1990-luvultaalkaen. Lainsäädännöllisen perustan tälle ajattelulle muodostivat Suomenliittyminen Euroopan neuvostoon ja sitä kautta Euroopan ihmisoikeussopimukseenvuonna 1990 sekä perusoikeusuudistus vuonna 1995. MyösEuroopan unionin jäseneksi Suomi liittyi vuonna 1995.Perus- ja ihmisoikeusajattelun esiinmarssia rikosoikeustieteessä merkitsivät1990-luvun loppupuolella Ari-Matti Nuutilan ja Kimmo Nuotionväitöskirjat. Niissä kehitetään sanottua ajattelua hyödyntäviä modernin,hyvinvointivaltiollisen rikosoikeuden teoreettisia perusteita: Nuutilan kirjanpääteemana on rikosoikeudellinen huolimattomuus; Nuotion kirjanaiheina ovat rikosvastuun syyksilukemisen rakenteet sekä kausaalisuudenja vaaran (riskin) asema niissä. 44 Rikosoikeusteoriassa pohdittavia ydinkysymyksiäon kuvatunlaisen modernin rikosoikeuden perusteltavuus liberalistisenja hyvinvointivaltiollisen oikeusajattelun ja -kehityksen ristiriidassatai jännitteisyydessä. 45Modernissa rikosoikeudessa, ja siten myös Suomen rikoslainsäädännönkokonaisuudistuksessa, tuottamuksellisten rikosten samoin kuin vaarantamisrikostenmäärä ja merkitys ovat kasvaneet. Muun muassa nämärikosoikeuden kehityspiirteet asettavat uusia haasteita rikosoikeustieteelle.Huomattakoon, että rikoslakiprojektin ensimmäisen uudistusehdotuksen41Dan Frände, Den straffrättsliga legalitetsprincipen. Ekenäs 1989, erit. luku II.4.42Jaakko Jonkka, Syytekynnys, 1991, luvut IV ja V sekä s. 346.43Tällaisesta punnintaratkaisun ja -kannanoton luonnehdinnasta erotukseksi tulkintaratkaisustaja -kannanotosta ks. viimeksi Ari Hirvonen, Oikeuden ja lainkäytön teoria.Helsinki 2012, s. 145–146.44Ks. Ari-Matti Nuutila, Rikosoikeudellinen huolimattomuus, 1996; Kimmo Nuotio,Teko, vaara, seuraus, 1998.45Ks. yleisesti Raimo Lahti – Kimmo Nuotio (eds./Hrsg.), Criminal Law Theory inTransition – Strafrechtstheorie im Umbruch, 1992 ja teemanumeroa LM 7/1991.63

Raimo Lahtivalmistumisen aikaan Pekka Koskinen käsitteli vaarantamisrikoksia merkittävässäartikkelissaan. Siinä hän puolsi vaarantamishakuista suuntaustakriminaalipolitiikassa, mutta sen maltillisessa muodossa asettamalla sillerajoja rikosoikeusjärjestelmään liittyviin keskeisiin oikeusturva- ym. arvoihintukeutuen 46 .Ari-Matti Nuutilan ja Kimmo Nuotion väitöskirjojen ohella ansaitseehuomiota samoihin aikoihin valmistunut Petri Jääskeläisen väitöstutkimus”Syyttäjä tuomarina”, jonka teoreettisena lähtökohtana ovat normatiivisprosessuaalinenpreventioteoria sekä perus- ja ihmisoikeuksien pohjallerakentuva oppi syyttäjän toimivallan rajojen ja ehtojen määrittämiseksi 47 .Rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden näkökulmia yhdistivät Jääskeläisentavoin väitöskirjoissaan Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä, ja kummallakinon työn teoreettis-metodologisissa osissa keskeistä kytkeä perus- ja ihmisoikeudetosaksi lainopillista ja oikeuspoliittista analyysia, Koposellatalousrikosten ja Hirvelällä lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyssä 48 .Talousrikosoikeudellisesta aihepiiristä sekä kehittelemistään oikeuslähdejalaintulkintaopillista lähtökohdista ovat viimeksi tehneet väitöskirjansaMårten Knuts ja Kaarlo Hakamies, jotka tuovat noihin oppeihin merkittävänälisänä pohdinnat taloustieteellisten argumenttien merkityksestä 49 .Kriminaalipoliittinen suuntautuminen on täydentynyt perus- ja ihmisoikeusajattelulla,ja nämä lähtökohdat ovat mielestäni yhteen sovitettavissa.Niinpä esimerkiksi Pekka Koponen pohtii väitöskirjassaan perusoikeuksienmerkitystä kriminaalipoliittisten tavoitteiden ja reaalisten argumenttienvaikutusta rajoittavina seikkoina, ja vastaavasti Kaarlo Hakamies tasapainottaakriminaalipoliittisten tulkinta-argumenttien merkitystä edellyttämällävalitun tulkintatavan vastaavan normin tarkoitusta ja olevan vastaajallekohtuudella ennakoitavissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimenkorostamalla tavalla 50 . Asetettuaan kysymyksen, haastavatko ihmisoikeudetSuomen kriminaalipolitiikan, Elina Pirjatanniemi päätyy vastaavastikatsomaan, etteivät perus- ja ihmisoikeusnäkökohtiin sidotut vaatimukset46Pekka Koskinen, Vaarantamisesta rangaistavuuden perusteena. LM 1984, s. 1116–1141(1140).47Petri Jääskeläinen, Syyttäjä tuomarina. Vammala 1997.48Pekka Koponen, Talousrikokset rikos- ja rikosprosessioikeuden yhtymäkohdassa. Helsinki2004; Päivi Hirvelä, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Helsinki2006.49Mårten Knuts, Kursmanipulation på värdepappersmarknaden. Helsinki 2010; KaarloHakamies, Maksukyvyttömyys ja taloudellinen hyöty rikosoikeudessa. Helsinki 2012.50Pekka Koponen, Talousrikokset rikos- ja rikosprosessioikeuden yhtymäkohdassa, 2004,osa I, s. 20–22; Kaarlo Hakamies, Maksukyvyttömyys ja taloudellinen hyöty rikosoikeudessa,2012, johdanto-osa, s. 33.64

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvulleuhrin aseman parantamisesta ja naisnäkökulman ymmärtämisestä murrapohjoismaisen rationaalin ja humaanin kriminaalipolitiikan päälinjoja 51 .Ihmisoikeusajattelun voimistuminen merkitsi samalla Suomen (rikos-)oikeuden kansainvälistymistä ja eurooppalaistumista, koska YK:n kansalaisjapoliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimusovat keskeiset ihmisoikeusnormistot ja niiden voimaan saattaminenmaassamme (1976, 1990) loivat sitovan oikeudellisen perustan niidenhuomioon ottamiselle. Suomen jäsenyys EU:ssa vuodesta 1995 ja EUrikosoikeudenvaikutuksen voimistuminen EU:n rikosoikeudellisen toimivallanlaajetessa varsinkin Lissabonin sopimuksen (2009) myötä ovat nekinluoneet haasteita rikosoikeustutkimukselle. Ensimmäisiä EU-rikosoikeuttamerkittävästi käsitelleitä väitöskirjoja erityisalueillaan ovat Tero Kurenmaan”Sisäpiirintiedon väärinkäyttö”, Sakari Melanderin ”Kriminalisointiteoria”ja Ritva Sahavirran ”Rahanpesu rangaistavana tekona” 52 . Melanderin väitöskirjaon teoreettis-metodologisesti erityisen kunnianhimoinen, kunsiinä rakennetaan malli kriminalisointien oikeudellisten (niin hyvin valtiosääntö-kuin eurooppaoikeudellisten) samoin kuin kriminaalipoliittistenrajoitusten tai ehtojen määrittämiseksi. Melanderin EU-rikosoikeudenoppikirja on puolestaan merkittävä kotimaisten rikosoikeuden oppikirjojenalan laajennus 53 .Rikosoikeuden kansainvälistymisen kannalta on ollut merkityksellistäyhtäältä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien kriminalisointien (eli ns.maailmanrikosten) lisääntyminen ja toisaalta kansainvälisen rikosoikeudenydinrikoksia käsittelevien kansainvälisten rikostuomioistuinten perustaminen.Jälkimmäisessä suhteessa ovat tärkeimpiä 1990-luvun alkupuolellaYK:n turvallisuusneuvoston perustamat ad hoc -tribunaalit entisenJugoslavian ja Ruandan alueilla tehtyjen vakavien humanitaarisen oikeudenloukkausten käsittelyä varten sekä vuonna 1998 tehdyn Kansainvälisenrikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaan saattaminen 2002.Näistä viimeksi sanottu oikeuskehitys – kansainvälisen rikosoikeuden”projekti” – sai pian kriittisen tarkastelun Immi Tallgrenin väitöskirjassa 54 ,kun taas Minna Kimpimäki käsitteli väitöskirjassaan universaalitoimivaltaatuomiovallan määräytymisperusteena 55 . Aivan viime vuosina väitöstutki-51Elina Pirjatanniemi, Haastavatko ihmisoikeuden Suomen kriminaalipolitiikan? Oikeus2/2011, s. 154–174 (170).52Tero Kurenmaa, Sisäpiirintiedon väärinkäyttö. Helsinki 2003; Sakari Melander,Kriminalisointiteoria. Helsinki 2008; Ritva Sahavirta, Rahanpesu rangaistavana tekona.Helsinki 2008.53Sakari Melander, EU-rikosoikeus. Helsinki 2010.54Immi Tallgren, A Study of the ’International Criminal Justice System’. What EverybodyKnows? Helsinki 2001.55Minna Kimpimäki, Universaaliperiaate kansainvälisessä rikosoikeudessa. Helsinki 2005.65

Raimo Lahtimusten kohteina ovat maailmanrikoksista olleet järjestäytynyt rikollisuus jaterrorismirikokset, joista kummankin tyyppisiin rikoksiin liittyy kriminaalipolitiikantavoitteenasettelun, perus- ja ihmisoikeussuojan sekä rikoksenrakenteen kannalta poikkeavia piirteitä 56 .Jussi Tapani asettaa talousrikosoikeudellisen väitöskirjansa teoreettisessaosassa rikoslainopin tavoitteeksi kehittää sellainen vastuukriteeristö, jokatuottaa riittävästi sisäistä rationaalisuutta (koherenssia) rikosoikeusjärjestelmään,mutta jättää samalla tilaa oikeudellisen harkinnan kontekstuaalisuudelle(tilannekohtaisuudelle). 57 Rikosoikeuden kontekstuaalisuutta (avautumistasen ulkopuolisille vaikutteille ja toimintaympäristön huomioonottamista) – sääntelyn kansainvälistymisen ja eurooppalaistumisen ohella– käsittelee myös Elina Pirjatanniemi ympäristökriminalisointeja koskevassaväitöskirjassaan. 58 Lainopin kontekstuaalisuutta – toimintaympäristönhuomioon ottamista – korostaa erityisen voimakkaasti Mårten Knuts niinikään talousrikosoikeudellisen väitöskirjansa lähtökohtana, koska ”hyvärikosoikeusdogmatiikka ankkuroituu todellisuuteen”. Jännitettä syntyy silloin,kun arvopaperimarkkinoiden toimintaan puuttuminen katsotaan oikeutetuksivain siinä laajuudessa kuin se lisää markkinoiden tehokkuutta. 59Rationaaliseen tutkimukseen haluaa tukeutua myös Jussi Matikkalaväitöskirjansa teoriapainotteisessa luvussa, jossa hän erittelee eri argumentointitapojatahallisuuskäsityksen perustaksi syyksiluettavuuden lajien(tahallisuuden ja tuottamuksen) erottamiseksi. Matikkalan tavoittelemanperustellun tahallisuusmallin on täytettävä kolme hänen analysoimaansavaatimusta: ne ovat rationaalisuus, totuudenkaltaisuus ja hyväksyttävyys.Yhteisymmärrystä sellaisesta mallista ei Matikkalan mukaan ole eikä välttämättätule. Hän itse nostaa vahvasti esille tuottamuksellisuuteen viittaavanasyyksiluettavuuden rajanvetokriteerinä sen, että tekijä uskoo tai luottaa,ettei tunnusmerkistö toteudu. 60 Helena Vihriälä jatkaa väitöskirjassaanrationaalisen (todellisuuspohjaisen) tahallisuusmallin koettelemista muunmuassa analysoimalla ihmisen toimintaa koskevaa mielenfilosofista, psykologistaja aivotutkimuksen kirjallisuutta. Hän katsoo sen tutkimustiedonpuoltavan mainitussa rajanvedossa pikemmin mieltämis- kuin tahtomisteorioita.6156Ks. Sanna Palo, Järjestäytyneet rikollisryhmät ja rikosvastuu. Helsinki 2010; MikaelLohse, Terrorismirikoksen valmistelu ja edistäminen. Helsinki 2012.57Jussi Tapani, Petos liikesuhteessa, 2004, erit. s. 86, 101.58Elina Pirjatanniemi, Vihertyvä rikosoikeus. Helsinki 2005, erit. luku I.3.59Mårten Knuts, Kursmanipulation på värdepappersmarknaden, 2010, erit. luku II. Ks.myös Jussi Tapanin kirja-arvostelua siitä, LM 2011, s. 456–462 (458).60Jussi Matikkala, Tahallisuudesta rikosoikeudessa. Helsinki 2005, luku V.5, erit. s. 515ja 523–524.61Helena Vihriälä, Tahallisuuden näyttäminen. Helsinki 2012, kokoavasti loppuluvussaXVIII.66

Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit – kehityssuuntia 1960-luvulta 2010-luvulle5. LOPUKSIOlen lähtenyt esityksessäni liikkeelle Pekka Koskisen rikosoikeustiedettä jarikosoikeuden yleisiä oppeja koskevista lausumista. Sen jälkeen olen luonutkatsauksen rikosoikeustieteen ja -lainopin suuntauksiin 1960-luvulta2010-luvulle. Katsaus osoittaa rikosoikeusajattelussa sekä rikosoikeudenyleisten oppien sisällössä ja merkityksessä tapahtuneita muutoksia, muunmuassa kriminaalipoliittisesti suuntautuneen rikoslainopin esiin nousun jasen saaman vahvan aseman. Vielä tärkeämpi suunta on ollut kriminaalipolitiikankehitys entistä rationaalisemmaksi ja humaanimmaksi ja sen vaikutusrikoslainsäädäntöön ja seuraamusjärjestelmään 62 . Pekka Koskinen toivoisyystä jäähyväisluennossaan, ettei Inkeri Anttilan perintöä – kotimaisenkriminaalipolitiikan rationaalia linjaa – turmella 63 .Perus- ja ihmisoikeusajattelun vaikutus rikosoikeuteen samoin kuinrikosoikeuden eurooppalaistuminen ja kansainvälistyminen alkoivat voimistua1990-luvulta alkaen. Siten oikeuslähteiden ala olennaisesti laajenija oikeuden soveltamista koskevat tulkinta- ja punnintametodit ovat monipuolistuneetentisestään. Samalla rikosoikeuden yleisten oppien ja niidenmuodostaman järjestelmän yhtenäisyys on tässä oikeuden pluralismissajoutunut koetukselle, eikä entisen kaltaista rikosoikeusjärjestelmän sisäistäjohdonmukaisuutta (koherenssia) pystytä saavuttamaan, vaan tapahtuu oikeudenerilaistumista (fragmentoitumista) ja oikeuden toimintaympäristö(kontekstuaalisuus) joudutaan ottamaan huomioon. Tällaisessa kehityksessäEU-velvoitteista johtuva ristiriita kotimaisen rikosoikeustradition kanssahuolestutti Pekka Koskista 64 . Omissa kirjoituksissani olen pitänyt tällaistenristiriitojen tai jännitteiden vähentämiseksi tärkeänä vaikuttaa EU:nkriminaalipolitiikkaan Pohjoismaiden kriminaalipolitiikan lähtökohdista,joihin kuuluvat – paitsi demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltionarvot – muun muassa legitiimiyden, suhteellisen alhaisen repressiotason jahumaanisuuden vaatimukset 65 .Rikosoikeustieteellisen tutkimuksen määrä on tarkasteltuna ajanjaksonaolennaisesti lisääntynyt, joskin merkittävästi vasta rikoslainsäädännön62Ks. myös katsauksiani Raimo Lahti, Rikosoikeuden kehitys Lakimies-aikakauskirjanheijastamana. LM 2002, s. 1247–1268 (erit. jakso 2.3); sama, Rikosoikeuden kokonaisuudistusja seuraamusjärjestelmän kehittäminen. LM 2004, s. 412–421.63Pekka Koskinen, Neljä vuosikymmentä rikosoikeutta Porthaniasta katsottuna. LM 2007,s. 400–407 (404).64Pekka Koskinen, LM 2007, s. 403.65Raimo Lahti, Uudistuvan rikosoikeuden haasteita vuosituhannen vaihtuessa. LM 1998,s. 1199–1197 (1197); sama, Kohti kansainvälistä ja eurooppalaista kriminaalipolitiikkaa?LM 1999, s. 1123–1133 (1132–1133).67

Raimo Lahtikokonaisuudistuksen loppuvaiheessa ja sen jälkeen. Tämä tutkimus on viimevuosikymmeninä ollut sekä teoreettis-metodologisesti että sisällöllisestimonipuolista. Rikosoikeustieteen ja rikoslainopin jatkuvana haasteena onkuitenkin teoreettisen perustan vahventaminen sitä varten, että rikoslainsäädännössäja rikoslainkäytössä pystytään ottamaan asianmukaisesti huomioonrationaalinen ja humaani kriminaalipolitiikka, ihmis- ja perusoikeusajattelusekä oikeudenalan eurooppalaistuminen ja kansainvälistyminen.Tutkimustarvetta lisää EU:n kriminaalipolitiikan suunnitelmallisuudenvahvistaminen 66 , ja sen myötä kasvaa tarve pohjustaa oikeusvertailevantutkimuksen avulla rikosoikeuden yleisen osan lähentämistä EU:njäsenmaissa 67 . Kansainvälinen rikosoikeus on erityisen merkittävä osa-aluetutkittaessa oikeuden pluralismia ja fragmentoitumista, koska siinä sovitetaanyhteen eri oikeudenaloja (kansainvälistä oikeutta, humanitaarista oikeutta,ihmisoikeusjuridiikkaa ja kansallista rikos- ja rikosprosessioikeutta)sekä eri täytäntöönpanomalleja (ylikansallisia, kansallisia ja sekamuotoisiarikosoikeusjärjestelmiä) 68 .66Ks. erit. Euroopan komission tiedonanto KOM(2011)573 EU:n kriminaalipolitiikansuuntaviivoista. Ks. myös kommenttini siitä: Juhlajulkaisussa Pekka Viljanen, 2012, s.104 sekä Petter Asp ym., Eurooppalaisen kriminaalipolitiikan manifesti. LM 2010, s.644–648.67Ks. erit. André Klip (ed.), Substantive Criminal Law of the European Union. MakluPublishers 2011.68Ks. yleisesti Larissa van den Herik – Carsten Stahn (eds.), The Diversification andFragmentation of International Criminal Law. Martinus Nijhoff Publishers 2012.68

RIKOKSEN RAKENNESakari Melander1. ALUKSIRikoksen rakennetta koskeva oppi on keskeinen koko rikosoikeudellisenjärjestelmän toiminnan kannalta. Henkilön saattaminen rikosvastuuseenedellyttää erityisen osan tunnusmerkistön ohella aina myös niin sanotun rikoksenyleisen tunnusmerkistön täyttymistä. Perinteisen määritelmän mukaanrikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen tekijässäänsyyllisyyttä osoittava inhimillinen teko. Tämän määritelmän osa-alueidenon esimerkiksi tuhotyötä koskevan rikoslain 34 luvun 1 §:n ohella täytyttävä,jotta rikosvastuu tuhotyön osalta voidaan tiettyyn henkilöön kohdentaa.Rikoksen rakenne eli niin sanottu yleinen tunnusmerkistö on ollutperinteinen rikosoikeustieteessä käsitelty kysymys. Kaikki merkittävätkotimaiset rikosoikeuden yleisesitykset sisältävät rikoksen rakennetta koskevanjakson. Tämä on ymmärrettävää, koska rikoksen rakennemallilla onmerkitystä ainakin kolmessa eri suhteessa.Ensinnäkin rikoksen rakennemalli on merkityksellinen rikoslainopinnäkökulmasta. Rikoksen rakennetta voidaan rikoslainopillisesti pitää hahmotelmanarikosvastuun yleisten edellytysten asemasta ja merkityksestä.Rikoksen rakennetta koskevat mallit pyrkivät perustelemaan eri rikosvastuunosatekijöiden asemaa ja vaikutusta osana rikosvastuun edellyttämientekijöiden kokonaisuutta. Tällöin voisi olettaa, että rikoksen rakennemallitkattaisivat kaikki rikosvastuun osa-alueet. Näin ei kuitenkaan ole. Eräätsellaiset tärkeät rikosvastuun osatekijät, kuten osallisuus ja yritys, jäävätpääsääntöisesti rikoksen rakennemallien ulkopuolelle. Tästä seuraa erityinenrikosoikeuden yleisiä oppeja koskeva anomalia, jonka on todettu aiheuttavanongelmia ennen muuta usein eri henkilöiden yhteistoimintaanliittyvien tuottamuksellisten rikosten arvioinnin osalta. 1Toiseksi rikoksen rakennetta koskevalla mallilla on heuristinen tehtäväsen jäsentäessä ja pelkistäessä rikosvastuun eri osatekijöiden merkityksenanalyyttiseksi helposti omaksuttavissa olevaksi rakennelmaksi. Tätä tehtä-1Ari-Matti Nuutila, Rikoslain yleinen osa (Helsinki 1997), s. 82.69

Sakari Melandervää toteuttaessaan rikoksen rakennetta koskeva malli auttaa jäsentämäänrikosoikeuden vastuuopin keskeisiä kysymyksiä ja suhteuttamaan niitä toisiinsa.2 Rakenneopin heuristinen tehtävä ilmenee myös opin pedagogisessafunktiossa. Mallin avulla rikosvastuun eri osatekijöiden teoreettista ja käytännöllistämerkitystä voidaan ennen muuta yliopisto-opetuksessa muttamyös käytännön lainsoveltamistoiminnassa havainnollistaa.Kolmanneksi rikoksen rakennemalli on merkityksellinen myös kriminaalipoliittisestanäkökulmasta. 3 Rikosvastuun eri osatekijöiden merkityssuhteessa rikosvastuun toteuttamiseen on kriminaalipoliittisesti erittäinmerkityksellinen kysymys. Kun esimerkiksi pohditaan, miten hätävarjeluvaikuttaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja miten sen pitäisi siihen vaikuttaa,kysymys on asiasta, jonka kriminaalipoliittinen merkitys rikosoikeudenhoidonarkipäivän näkökulmasta on huomattava.Rikoksen rakennetta koskeva oppi, sen kehitys ja opin merkitys oliPekka Koskisen tuotannossa usein esillä. Ensimmäinen lukemani Pekankirjoittama rikoksen rakennetta koskeva esitys sisältyi lukemaani Helsinginyliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjaan. 4 Tärkein ja edelleenerittäin ajankohtainen Pekan kirjoittama rikoksen rakennetta koskevaesitys on hänen vuonna 2004 Lakimies-aikakauskirjassa julkaisema yksinomaanrikoksen rakennetta koskeva kirjoitus ”Rikoksen rakenneopin kehityslinjojaSuomessa Honkasalosta nykypäivään”. 5 Tämä kirjoitus nähdäkseniosoittaa Pekan hallinneen Suomen rikoksen rakennetta koskevan kehityslinjansuvereenisti. Lisäksi Pekan kirjoitus tuntuu ennakoineen rikoksenrakennetta koskevien oppien myöhemmin tapahtuneen muutoksen. Kunmyöhemmässä suomalaisessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenenlopun rikosoikeustieteessä on pyritty 1990-luvulla kehitettyjä hienosyisiärikoksen rakenneopin malleja yksinkertaistamaan, Pekka tuntui vuonna2004 ennakoivan, että näin tulee tapahtumaan. Pekka kun toteaa, että ”kovinhienosyiset ja monimutkaiset erittelyt eivät ehkä sittenkään auta siinäperustehtävässä, joka rikosopin käsitejärjestelmällä on”. 6 Sittemmin mallinyksinkertaistaminen on ollut keskeinen pyrkimys rikosoikeustieteessä.2Pekka Koskinen, ”Rikoksen rakenneopin kehityslinjoja Suomessa Honkasalosta nykypäivään”,Lakimies 3/2004, s. 516 (516–520).3Ari-Matti Nuutila puhuu rikoksen rakenteen merkityksestä suhteessa kriminaalipoliittiseenarvosteluperustaan, mutta ei avaa kysymystä erityisen laajasti. Ks. Ari-MattiNuutila, Rikoslain yleinen osa (Helsinki 1997), s. 84.4Pekka Koskinen, ”6 §: Rikosoikeus”, teoksessa Pekka Timonen (toim.), Johdatus Suomenoikeusjärjestelmään. Nide 2. Rikos- ja prosessioikeus sekä julkisoikeus (Lakimiesliitonkustannus, Helsinki 1993), s. 26–45 (3–122).5Koskinen 2004.6Koskinen 2004, s. 520.70

Rikoksen rakenne2. PERINTEINEN KOLMIPORTAINENRAKENNEMALLIEdellä jo todettiin, että rikos on perinteisesti määritelty kolmiportaisenmallin mukaan. Tällöin perinteinen rikoksen määritelmä suomalaisessarikosoikeustieteessä on ollut seuraava: rikos on tunnusmerkistönmukaisestioikeudenvastainen tekijässään syyllisyyttä osoittava inhimillinen teko. Tämämääritelmä on johtanut kolmiportaiseen rikoksen rakenneoppia koskevaanmalliin, jossa omina tasoinaan erotetaan tunnusmerkistönmukaisuus, oikeudenvastaisuusja syyllisyys. Kolmiportaisen mallin lähtökohta Suomessaon pitkälti Brynolf Honkasalon tuotannossa. Honkasalon esikuvat olivatsaksalaisessa rikosoikeustieteessä, jossa vallitsevana mielipiteenä vieläkinvoidaan pitää sitoutumista kolmiportaiseen rikoksen rakennemalliin. 7Honkasalon kolmiportaisessa rikoksen rakennemallissa erotettiin siistunnusmerkistönmukaisuus, oikeudenvastaisuus ja syyllisyys. Tämän lisäksirikoksen rakenne piti Honkasalolla sisällään objektiivisen ja subjektiivisenpuolen. Objektiivinen puoli piti sisällään ennen muuta ulkoisessa maailmassahavaittavissa olevia seikkoja. Subjektiivinen puoli sen sijaan viittaarikosvastuun toteutumisen kannalta merkityksellisiin tekijän mielensisäisiinseikkoihin. 8Tunnusmerkistönmukaisuus piti Honkasalolla sisällään ensinnäkinvaatimuksen tietoisesta inhimillisestä teosta, joka saattoi olla joko positiivinentai negatiivinen. Inhimillisen teon ollessa negatiivinen kysymysoli laiminlyöntiin perustuvasta rikosvastuusta. Toiseksi tunnusmerkistönmukaisuuteenkuului Honkasalon mukaan myös seurausta koskevaosatekijä, joka jakautui oikeuden suojaaman edun loukkaamiseen taivaarantamiseen. Edelleen, tunnusmerkistönmukaisuuteen kuului teon jaseurauksen välisen rikosoikeudellisesti merkittävän syy-yhteyden edellytys. 9Tunnusmerkistönmukaisuus kuului Honkasalon rikoksen rakenneopissarikoksen rakenteen objektiiviseen puoleen. 10Oikeudenvastaisuus rikoksen rakenteen toisena osatekijänä oliHonkasalolla ennen muuta teon ominaisuus yhteiskunnan kannalta arvotettuna.Honkasalolla mukaan teko on oikeudenvastainen, jos se on oikeusjärjestykseensisältyvän kiellon tai käskyn vastainen. Honkasalolaisessaajattelussa oikeudenvastaisuus määrittyy pitkälti erityisen osan tunnusmer-7Ks. esim. Claus Roxin, Strafrecht. Allgemeiner Teil. Band I. Grundlagen. Der Aufbauder Verbrechenslehre (4. Aufl., Verlag C.H. Beck 2006), s. 222–227.8Ks. tästä myös Koskinen 2004, s. 516–517.9Brynolf Honkasalo, Suomen rikosoikeus. Yleiset opit. I osa. (2. painos, Helsinki 1965),s. 19.10Honkasalo 1965, s. 19.71

Sakari Melanderkistöissä konkretisoituvien kieltojen ja käskyjen mukaisesti. Rangaistavaaon näin vain tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen teko.Oikeudenvastaisuus tarkoittaa näin sellaisen vääryystyypin toteuttamista,joka on pelkistäen kuvattu tietyssä rikostunnusmerkistössä. 11Oikeudenvastaisuus voi kuitenkin sulkeutua pois, jos käsillä on erityinenteon oikeuttava seikka, esimerkiksi hätävarjelutilanne. Honkasalon ajattelussatunnusmerkistönmukaisuus on kuitenkin oikeudenvastaisuudenreaalinen perusta, mutta tunnusmerkistönmukaisesta teosta voi siitä huolimattatulla oikeudenmukainen tiettyjen erityisten edellytysten ollessa käsillä.12 Honkasalolaisessa mallissa teon oikeudenvastaisuus kuului rikoksenrakenteen objektiiviseen puoleen. Kysymys oli näin ulkoisessa maailmassahavaittaviin seikkoihin liittyvästä arvioinnista.Kolmantena rikoksen vastuun kategoriana oli Honkasalolla syyllisyys,joka kuului rikoksen rakenteen subjektiivista puolta. Syyllisyys rikoksensubjektiivisena osana piti sisällään syyntakeisuuden ja syyksiluettavuuden.Jälkimmäisen osatekijöinä Honkasalo erotti tahallisuuden ja tuottamuksen.13 On huomattava, että jo Honkasalo erotti tuottamusopissaan tuottamuksenobjektiivisen ja subjektiivisen puolen. Tästä huolimatta tuottamuskysymyskuului Honkasalolla kokonaan osaksi syyllisyyttä ja rikoksenrakenteen subjektiivista puolta. 14Suomalaisessa rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa ja rikosoikeudessayleensä on perinteisesti tukeuduttu tähän honkasalolaiseen rikoksen rakenteenkolmiportaiseen malliin. Pekka Koskinen onkin aiheellisesti todennut,että honkasalolaisella opilla rikoksen yleisestä tunnusmerkistöstä on ollutSuomessa ”vahvan hegemonistinen asema”. 15Honkasalon jälkeisessä rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa siis sitouduttiinvahvasti kolmiportaiseen malliin. Tästä huolimatta rikoksen rakenneon ollut melkoisten muutosten kohteena. Muutokset ovat koskeneetennen muuta rikoksen rakenteen eri osien sisältöä, jolloin erityisesti tunnusmerkistönmukaisuudenkategoria on saanut huomattavasti enemmänsisältöä samalla kun muut kategoriat, erityisesti syyllisyys, ovat kutistuneet.Merkittävin muutos on koskenut tuottamuksen jakamista objektiiviseenja subjektiiviseen puoleen, jolloin objektiivinen teon huolimattomuus onkuulunut rikoksen rakenteen objektiiviseen puoleen, osaksi tunnusmerkistönmukaisuutta.Subjektiivinen tekijän huolimattomuus – samoin kuin tahallisuus– taas on edelleen saattanut jäädä osaksi subjektiivista syyllisyysar-11Honkasalo 1965, s. 142.12Ks. myös Koskinen 2004, s. 517.13Honkasalo 1965, s. 20.14Brynolf Honkasalo, Suomen rikosoikeus. Yleiset opit. Toinen osa (2. p., Helsinki 1967),s. 79–80 ja 120–124. Ks. myös Koskinen 2004, s. 517.15Koskinen 2004, s. 516.72

Rikoksen rakenneviointia. 16 Tähän liittyen oppi teon huolimattomuudesta sai suomalaisessarikosoikeudellisessa kirjallisuudessa paljon huomiota osakseen 1990-luvulla.Kysymys oli ennen muuta tunnusmerkistötasolle sijoittuvasta objektiivisestateon huolimattomuudesta, jonka arvioinnissa esimerkiksi sallitun jakielletyn riskin käsitteellä on suuri merkitys. 17 Rikoksen rakenteen kannaltamerkittävää oli, että objektiivinen teon huolimattomuus sai aitoa sisältöäosana tunnusmerkistönmukaisuutta eikä enää pelkistynyt yksinomaan tietyssäerityisen osan tunnusmerkistössä kuvattuun vääryyteen. 18Joissakin rikosoikeudellisissa esityksissä syyllisyyttä koskeva kategoriaon saattanut jäädä hyvin ohueksi sisältäen lähinnä vain syyllisyyden poissulkevatperusteet eli käytännössä syyntakeisuuden, anteeksiantoperusteetja tietyt erehdystilanteet. Tällöin tunnusmerkistönmukaisuuteen kuuluviksiluetaan teon objektiivinen huolimattomuus sekä myös tahallisuus ja tuottamus(tekijän huolimattomuus). 19Edellisiin näkemyksiin liittyen myös perinteinen rikoksen rakenteenkategorioiden jakaminen objektiiviseen ja subjektiiviseen puoleen on muuttunuttai sen merkitys on jopa kokonaan kiistetty. Objektiivisen ja subjektiivisenjakoa sen mukaan, kuuluuko osatekijä ulkoisesti havaittavissa oleviinvai tekijän mielensisäisiin seikkoihin, pidettiin lähinnä keinotekoisenaja käytännölle vieraana. Esimerkkinä on käytetty muun muassa varkaudenluvattomasta käytöstä erottavaa anastustahtoa, joka lähtökohtaisesti kuuluisiedellä mainitussa jaottelussa subjektiiviseen tekijän tahdonmuodostustakoskeviin seikkoihin mutta joka on osa nimenomaisesti määriteltyätunnusmerkistöä. 20 Tämän vuoksi nykyisin usein pikemmin ajatellaan, ettäesimerkiksi tunnusmerkistönmukaisuus pitää sisällään sekä objektiivisiaettä subjektiivisia ainesosia. 21 Tunnusmerkistönmukaisuuteen kuuluu näinmyös subjektiivista ainesta, joka tunnusmerkistössä saa ilmauksensa tietyllevääryystyypille yleispätevänä ja tyypillisenä, mutta jonka yksittäistapauksellisessaarvioinnissa on tosiasiallisesti kysymys (tunnusmerkistönmukaisuudenosatekijän) subjektiivisesta arvioinnista. Näin myös tahallisuus onosa tunnusmerkistönmukaisuutta, kysymys on subjektiivisen tunnusmerkistönmukaisuudenarvioinnista. 2216Ks. Ari-Matti Nuutila, Rikoslain yleinen osa (Helsinki 1997), s. 82–84.17Keskeisimpänä lähteenä ks. Ari-Matti Nuutila, Rikosoikeudellinen huolimattomuus(Helsinki 1996). Ks. myös Kimmo Nuotio, Teko, vaara, seuraus (Helsinki 1998), s.291–328 ja Dan Frände, Allmän straffrätt. En introduktion (Helsingfors 1994), s.103–116.18Ks. myös Koskinen 2004, s. 518.19Dan Frände, Yleinen rikosoikeus (2. uud. painos, Helsinki 2012), s. 9–10.20Nuutila 1997, s. 80. Ks. myös Koskinen 2004, s. 508.21Frände 2012, s. 9, erit. alav. 19.22Ks. myös Koskinen 2004, s. 519.73

Sakari MelanderEdellä esitetty osoittaa, että vaikka rikoksen rakenteen tasojen eriosatekijöiden sijainnista ei ole ollut eikä edelleenkään ole yksimielisyyttä,kolmitasoisen rikoksen rakennemallin asema suomalaisessa rikosoikeustieteessäon ollut erittäin vahva. Vaikka tietyt muutokset ovat honkasalolaiseenajatteluun verrattuna olleet varsin radikaaleja 23 , mallin perusrakenne onpitkälti säilynyt samana. Erityisen merkittävää on, että honkasalolainen kolmitasoinenmalli on saanut vahvaa institutionaalista tukea myös rikoslainyleisiä oppeja koskevien säännösten uudistamisen yhteydessä. Vaikka yleistenoppien uudistuksen julkilausuttuna tavoitteena oli systeemineutraalius,uudistuksessa kun pyrittiin välttämään turhaa sitoutumista rikosoikeusteorianmuuttuviin ja jatkuvan keskustelun kohteena oleviin teoreettisiinkonstruktioihin 24 , esityksessä tästä huolimatta omaksutaan kolmiportainenrikoksen rakennetta koskeva malli, joka jakautuu tunnusmerkistönmukaisuuteen,oikeudenvastaisuuteen ja syyllisyyteen. 25 Esityksessä tosin todetaan,että muitakin malleja tai rikoksen määrittelytapoja on, mutta tästähuolimatta päädytään esittelemään melko vakiintunut kolmiportainenmalli sekä hieman valotetaan mallin eri tasojen sisältämiä osatekijöitä. 26Sitoutuminen kolmiportaiseen malliin näkyy myös esityksen sisältämässävastuuvapausperusteita koskevassa jaksossa, kun oikeuttamisperusteidenmainitaan poistavan teon oikeudenvastaisuuden ja anteeksiantoperusteidentekijän syyllisyyden. 27Kolmiportaisen mallin omaksuminen lainvalmisteluaineistossa antaasille merkittävää institutionaalista tukea. Tämän lisäksi sille on annettumerkitystä myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä. Esimerkiksiitsekriminointisuojaa käsitelleessä tapauksessa KKO 2010:41 omaksutaanedellä käsitelty yleisten oppien uudistamista koskevaan hallituksen esitykseensisältyvä näkemys vastuuvapausperusteiden erilaisesta vaikutuksestasuhteessa rikoksen rakenteeseen. Näin voitaneen väittää, että perinteinenkolmiportainen rikoksen rakennemalli nauttii Suomessa laajaa institutionaalistatukea ja sen voi vieläkin sanoa olevan vakiintunut rikoksen rakenteenymmärtämisen malli. Selvää kuitenkin on, että vakiintuneisuus koskeevain mallin kolmitasoisuutta ja myös esimerkiksi vastuuvapausperusteidenvaikutusta suhteessa eri mallin tasoihin. Yksimielisyyttä mallin tasojen sisältämistäosatekijöistä ei sen sijaan ole.23Koskinen 2004, s. 519, joka toteaa, että tahallisuuden sijoittaminen syyllisyyden sijaantunnusmerkistönmukaisuuteen tuntuu honkasalolaiseen malliin verrattuna varsinradikaalilta uudelleenarvioinnilta.24HE 44/2002 vp, s. 9/I.25HE 44/2002 vp, s. 9/II.26HE 44/2002 vp, s. 9/II.27HE 44/2002 vp, s. 16/II ja 99–100.74

Rikoksen rakennePerinteisen kolmiportaisen rikoksen rakennemallin edut liittyvät nimenomaansen vakiintuneisuuteen sekä osin siitä seuraavaan selkeyteen.Kolmiportaisen mallin pyrkimyksenä on analyyttisesti kuvata rikosvastuuneri osatekijöiden merkitys suhteessa rikosvastuun käytännön vaikutuksiin.Tässä kolmiportainen malli onnistuu hyvin. Erityisen hyvin rikoksen rakenteeneri tasojen käytännön vaikutukset rikosvastuun kohdentamiseenja syyksilukemiseen, muihin rikokseen perustuviin seuraamuksiin sekäesimerkiksi myös osallisten vastuuseen havainnollistuvat vastuuvapausperusteidenyhteydessä, jolloin kolmiportainen malli selkeästi erottaaoikeuttamis- ja anteeksiantoperusteiden vaikutukset. Toisaalta kolmiportaisenmallin ongelmana on viime vuosina ollut sen nopea muuttuminenja – perustasoja koskevasta yksimielisyydestä huolimatta – mallin tasojensisältämien eri osatekijöiden paikkaa koskeva laajahko erimielisyys.Tiettynä – käytännön kannalta suurenakin – ongelmana on myösvallitsevan mallin lähes puhdas rikosoikeudellisuus. Rikosoikeudellinenmerkitys sille, sulkeeko jokin käsillä oleva peruste pois teon tunnusmerkistönmukaisuudenvai syyllisyyden on erittäin huomattava. Vallitsevakolmitasoinen rikoksen rakenne ei kuitenkaan avaa tätä lainkaan prosessioikeudellisestanäkökulmasta. Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessakaanasiaan ei juuri oteta kantaa. Juha Lappalainen on tarkastellut asiaa tärkeässäartikkelissaan, mutta tällä kirjoituksella ei ole syystä tai toisesta ollut merkittäväävaikutusta rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa. 28 Vähintään rikoksenrakennemallia tulisi rakentaa yhteydessä rikosprosessioikeuteen siten, ettäeri rakennemallin tasojen käytännön vaikutukset tuomioistuinprosessiintulisivat selviksi. Jos esimerkiksi tekijä on toiminut oikeudenvastaisuudenpoistavassa hätävarjelutilanteessa, jo rikoksen rakennemallin perusteellatulisi pystyä selvittämään, tuleeko syyte hylätä vai tuleeko tekijä jättäärangaistukseen tuomitsematta. Selvää toki on, että tällaisessa tilanteessa tekijäei ole syyllistynyt rikokseen eli syyte on hylättävä 29 , mutta tämän olisiselvyyden vuoksi syytä näkyä jo rikoksen rakennemalleissa. Edelleen voidaanpohtia, tulisiko prosessioikeudellisesti olla jokin tietty aste-ero siinä,sulkeutuuko teon tunnusmerkistönmukaisuus vai oikeudenvastaisuus pois.Rikosoikeudellisesti kysymys kun on koko lailla eri asiasta.28Juha Lappalainen, Rikoksen rakenne prosessioikeuden näkökulmasta, teoksessaProsessioikeudellisia erityiskysymyksiä. Juhlajulkaisu Antti Jokela 26.1.2005 (Turunyliopisto 2004), s. 147–167.29Jussi Tapani – Matti Tolvanen, Rikosoikeuden yleinen osa – Vastuuoppi (Helsinki 2008),s. 311.75

Sakari Melander3. PERINTEISEN MALLINKAKSIPORTAINEN HAASTAJAViime vuosina suomalaisessa rikosoikeustieteessä on esitetty perinteisenkolmiportaisen rikoksen rakennemallin haastanut kaksiportainen malli.Mallin ovat esitelleet Jussi Tapani ja Matti Tolvanen, jotka ovat näinnimenomaisesti irtisanoutuneet perinteisestä honkasalolaiselle ajattelullepohjautuneesta kolmiportaisesta rikoksen rakennemallista.Tapanin ja Tolvasen rikoksen rakennemalli sisältää siis kaksi tasoa: vastuunperustavat seikat ja vastuun poistavat seikat. Vastuun perustavat seikaton Tapanin ja Tolvasen mallissa yhtä kuin tunnusmerkistönmukaisuus.Tähän tunnusmerkistönmukaisuuteen luetaan syyksiluettavuus eli tahallisuusja tuottamus sekä myös vaatimus teosta ja syy-yhteydestä. 30 Vastuunpoistavat seikat pitävät sisällään lähtökohtaisesti kaikki rikosoikeudellisenvastuun poissulkevat tekijät. Mielenkiintoista on, että oikeudenvastaisuudenkategoriaa tai edes termiä oikeudenvastaisuus Tapani ja Tolvaneneivät käytä lainkaan. Tällä on vaikutuksensa myös vastuuvapausperusteitakoskevaan tarkasteluun, koska Tapani ja Tolvanen määrittävät ainoastaanhätävarjelun ja pakkotilan oikeuttamisperusteiksi. 31Myöskään syyllisyyden käsitettä sen perinteisessä merkityksessä Tapanija Tolvanen eivät käytä. Kuten jo edellä mainittiin, perinteisesti syyllisyyteenkuuluneet tahallisuus ja tuottamus käsitetään kaksiportaisessa mallissa– kuten tietyissä uusimmissa perinteiseen kolmiportaiseen malliin sitoutuneissaesityksissä – tunnusmerkistönmukaisuuteen kuuluvina vastuunperustavina seikkoina. Tapanin ja Tolvasen mukaan syyllisyyttä kaksiportaisessamallissa vastaavat lähinnä anteeksiantoperusteet. 32Rikoksen rakenteen hahmottaminen kaksiportaiseksi malliksi vaikuttaahonkasalolaiseen ja meillä perinteisesti omaksuttuun kolmiportaiseenmalliin verrattuun varsin radikaalilta. Kun kolmiportaisesta mallistaluovutaan, menetetään samalla jotakin siitä analyyttisestä ja esimerkiksieri vastuuvapausperusteiden käytännön vaikutuksia selkeästi havainnollistavastalähestymistavasta, joka on ollut ominainen perinteiselle mallille.Kaksiportaisen mallin rakentaminen saattaa samalla tarkoittaa tiettyä irtaantumistarikosoikeuden perinteisesti vahvoista saksalaisista vaikutteistaja lähentymistä angloamerikkalaiseen rikosoikeuteen, jossa perinteisesti onsitouduttu kaksiportaiseen rikoksen rakennemalliin, jonka osatekijöinäovat actus reus ja mens rea ensin mainitun tarkoittaessa lähinnä tunnusmer-30Tapani – Tolvanen 2008, s. 2.31Tapani – Tolvanen 2008, s. 2.32Tapani – Tolvanen 2008, s. 2.76

Rikoksen rakennekistönmukaisuutta (tai rikosoikeudellisesti arvioitavaa tekoa) ja jälkimmäisentekijän suhtautumista tekoon. 33Toisaalta voidaan kysyä, onko kaksiportainen malli sittenkään erityisenradikaali suhteessa kolmiportaiseen malliin. Kaksiportaisen mallintarkoituksena on rikoksen rakenteen helpompi hahmottaminen siten, ettävastuun perustaviin seikkoihin eli tunnusmerkistönmukaisuuteen kootaankaikki rikosoikeudellisen vastuun positiiviset edellytykset siitä riippumatta,ovatko ne objektiivisia vai subjektiivisia. Tausta tälle uudelleenmäärityksellelöytyy käytännön rikosprosessista, jossa tunnusmerkistönmukaisuus jasyyksiluettavuus tutkitaan samanaikaisesti. Vasta tämän jälkeen tutkitaan,onko tekijä mahdollisesti toiminut vastuuvapausperusteen käsillä ollessa. 34Tapanin ja Tolvasen ratkaisu on sinänsä looginen, mutta ei ehkä sittenkäänole kaukana sellaisesta kolmiportaisesta rikoksen rakennemallista, jossatahallisuus ja tuottamus kuuluvat tunnusmerkistönmukaisuuteen osanasubjektiivista tunnusmerkistönmukaisuutta. Tällöin kaksiportainen malliehkä pelkistyy eri tasoja uudelleen nimeäväksi malliksi, jossa sinänsä onselkeästi eri seikkojen ja perusteiden käytännön vaikutuksen kautta pyrittytasojen selkiyttämiseen ja uudelleennimeämiseen. Toisaalta samalla, kutenjo mainittiin, menetetään jotakin siitä analyyttisestä selkeydestä, jonkakolmiportainen malli kykenee tarjoamaan eri vastuuvapausperusteidenkäytännön vaikutuksille.Toisaalta ja edellä esitetystä huolimatta kaksiportainen malli voi toimiaparemmin käytännön rikosoikeudellista lainsoveltamistoimintaa kuvaavanamallina. Tällöin kaksiportainen malli edustaisi ennen muuta tilannesidonnaistalähestymistapaa, jossa rikosoikeudellisen vastuun arviointiin kohdentamiseenkuuluvat seikat saavat sijansa ennen muuta niiden tosiasiallisen javaikutuksen kautta. Nämä vaikutukset voivat olla joko vastuun perustaviatai vastuun poissulkevia. Tästä näkökulmasta Tapanin ja Tolvasen esittelemäkaksiportainen saattaa vastata parhaiten tämänhetkistä oikeudellistatodellisuutta, kuten jäljempänä tarkemmin perustellaan.33Ks. esim. Andrew Ashworth, Principles of Criminal Law (6th Ed., Oxford UniversityPress 2009), s. 136 ja George P. Fletcher, The Grammar of Criminal Law. Volume One:Foundations (Oxford University Press 2007), s. 43. – En tietenkään väitä, että Tapaninja Tolvasen malli olisi sama kuin angloamerikkalaisen oikeuden perinteinen actus reus/mens rea -malli. Joka tapauksessa kaksiportaisen mallin esittely Suomessa herättääkysymyksen tämän esitellyn mallin suhteesta angloamerikkalaiseen rikosoikeuteen jasiellä tarkasteltuun rikoksen rakennemalliin. Tapani ja Tolvanen eivät tätä kytkentäänimenomaisesti tuo kirjassaan esiin.34Tapani – Tolvanen 2008, s. 3.77

Sakari Melander4. RIKOKSEN RAKENNEMALLI UUSIENOIKEUDELLISTEN HAASTEIDEN EDESSÄRikosoikeuden voimakas valtiosääntöistyminen ja eurooppalaistuminen onvaikuttanut myös rikoksen rakennemalliin ja vähintään sen käytännön vaikutuksiin.35 Rikoksen rakennemallin kannalta tilanne on ajankohtaistunutmyös oikeuskäytännössä. Rikossäännöksen suhde esimerkiksi Euroopanihmisoikeussopimuksessa tai perustuslaissa turvattuun perusoikeuteentaikka EU:n turvaamaan perusvapauteen saattaa olla merkityksellinen tekijärikosvastuun kannalta. Ei ole täysin selvää, mikä tällaisten rikosoikeudellisenvastuun mahdollisesti poissulkevien seikkojen asema on rikoksen rakennemallissaja mikä on tällaisten seikkojen käytännön vaikutus. Kysymys onmerkittävä esimerkiksi osallisten mahdollisen rikosvastuun ja mahdollisenrikokseen perustuvan vahingonkorvausvastuun näkökulmasta. Seuraavassatarkastellaan lyhyesti kahta tällaista rikoksen rakennemallin kannalta mielenkiintoistatilannetta: itsekriminointisuojaa ja EU-oikeudesta johtuvaarikosoikeudellisen säännöksen neutralisoitumista.Itsekriminointisuoja vastuun poistavana perusteena. – Itsekriminointisuojallatarkoitetaan, kuten tunnettua, rikoksesta epäillyn tai syytteessä olevanoikeutta olla myötävaikuttamatta omalla toiminnallaan syyllisyytensä selvittämiseen.Tämän vuoksi sitä kutsutaan myös myötävaikuttamattomuusperiaatteeksi.Itsekriminointisuoja samalla näin velvoittaa viranomaisiaolemaan painostamatta epäiltyä tai syytteessä olevaa oman syyllisyytensäselvittämiseen. 36 KKO onkin määritellyt itsekriminointisuojan siten, ettärikoksesta epäiltyä tai syytteessä olevaa ei saa pakottaa tai painostaa myötävaikuttamaanomalla toiminnallaan syyllisyytensä selvittämiseen. 37Itsekriminointisuojaa ei ole nimenomaisesti mainittu perustuslaissaeikä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Euroopan ihmisoikeustuomiois-35Rikosoikeuden valtiosääntöistymisestä ja eurooppalaistumisesta yleisesti ks. SakariMelander, Kriminalisointiteoria – rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset(Helsinki 2008), s. 16–45.36Itsekriminointisuojan määritelmästä ks. esim. Mikko Vuorenpää, ”Itsekriminointisuojantulkinta ja sen vaikutukset todisteluun”, teoksessa Turun yliopiston oikeustieteellinentiedekunta 50 vuotta (Turun yliopisto 2011), s. 585–595, Mikko Vuorenpää, ”Yksihuomio konkurssilakiin ehdotetusta itsekriminointisuojaan liittyvästä palomuurista”,Defensor Legis 4/2011, s. 539 (539–540), Mikko Marttila, ”Itsekriminointisuoja javelkojien täytäntöönpanointressi”, LM 2011, s. 549–569 ja Jussi Tapani, ”Onko rikoksenrakenteella merkitystä? – Itsekriminointisuoja ja rikosoikeuden systematiikka”, DL5/2011, s. 581 (581–591).37KKO 2009:80, 10 kohta. Muita itsekriminointisuojaa koskevia KKO:n tapauksia ovatKKO 2010:41, KKO 2010:49, KKO 2011:35, KKO 2012:5, KKO 2012:16 ja KKO2012:45.78

Rikoksen rakennetuimen käytännön mukaan itsekriminointisuojaa koskeva periaate kuuluukuitenkin keskeisiin EIS 6 artiklassa turvattuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnintakeisiin. Asiaa koskevia EIT:n ratkaisuja on lukuisia. 38 Näinon kansallisten perusoikeussäännösten ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteidentulkinnallisen integroinnin mukaisesti selvää, että itsekriminointisuojaon myös olennainen osa niitä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnintakeita, jotka oikeusturvaa koskeva perustuslain 21 § turvaa. 39 Selvyydenvuoksi todettakoon, että KP-sopimuksen 14 artiklan 2 kappale sisältää itsekriminointisuojaakoskevan määräyksen.Tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa itsekriminointisuojan edellytyksiintai sen sisältöön. Tarkastelun kohteena sen sijaan on, mikä on itsekriminointisuojanpaikka rikoksen rakennemallissa rikosoikeudellisenvastuun poissulkevana perusteena. Rikosprosessuaalisesti itsekriminointisuojankäsilläolo merkitsee syytteen hylkäämistä 40 – tai vaihtoehtoisestiesimerkiksi prosessuaalisen syyttämättäjättämispäätöksen tekemistä. 41Itsekriminointisuojan paikka rikoksen rakennemallissa on kuitenkin merkityksellinenesimerkiksi osallisten vastuun ja rikokseen perustuvan vahingonkorvauksenmahdollisuuden näkökulmasta. Kun itsekriminointisuojasaattaa vapauttaa henkilön uhkaavalta rikosvastuulta ja kun tällä saattaa ollalukuisia heijastusvaikutuksia, jotka ovat riippuvaisia käsillä olevan vastuustavapauttavan seikan sijainnista rikosvastuun edellytyksiä koskevassa mallissa,itsekriminointisuojan täsmällinen asema osana rikosvastuun edellytyksiä jarikoksen rakennetta olisi syytä selvittää. Kuten Dan Frände on todennut,”kun menettelystä, joka prima facie vaikuttaa toteuttavan rikoksen, ei rangaista,lukija odottaa saavansa tietää, miten sovellettu vastuuvapausperustesijoittuu rikoskäsitteessä.” 42Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa itsekriminointisuojan asemastavastuusta vapauttavana perusteena on esitetty neljä eri mahdollista vaihtoehtoa.43 Ensinnäkin se voisi olla tunnusmerkistönmukaisuuden poissulkevaperuste, jolloin käsillä ei olisi rikosoikeudellisesti arvioitavaa tekoa.Tällöin tekoon osallisia ei luonnollisesti voisi myöskään tuomita. Toinenvaihtoehto olisi pitää itsekriminointisuojaa oikeuttamisperusteena, jolloinse rinnastuisi esimerkiksi hätävarjeluun ja pakkotilaan. Kuten tunnettua,38Ks. esim. Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta, 8.2.1996, 45 kohta.39Ks. myös Pekka Hallberg, ”Oikeusturva (PL 21 §)”, teoksessa Perusoikeudet (2. p.,Helsinki 2011), s. 801–802.40Näin esim. tapauksessa KKO 2009:80.41Dan Frände, ”KKO 2009:80 ja sen arviointi”, LM 2/2010, s. 237 (233–237).42Dan Frände, ”KKO 2010:41 ja sen arviointi laajemmassa kontekstissa”, LM 2/2011, s.402, alav. 3 (402–408).43Vaihtoehdot on esittänyt Dan Frände. Ks. Frände 2011, s. 406–407. Ks. myös Tapani2011, s. 584.79

Sakari Melanderoikeuttamisperusteet tekevät sinänsä tunnusmerkistön täyttävästä teostaoikeusjärjestyksen mukaisen ja näin sallitun – joissakin tilanteissa jopasuositellun. Oikeuttamisperusteen käsillä ollessa osallisten vastuu sulkeutuuniin ikään pois. 44 Kolmantena vaihtoehtona olisi itsekriminointisuojanpitäminen syyllisyyden poissulkevana anteeksiantoperusteena hätävarjelunliioittelun tapaan. Tekijä on syyllistynyt rikosoikeudellisesti arvioitavaanoikeudenvastaiseen tekoon, mutta häneen ei voida kohdistaa moitearvosteluateon motivaatiopohjaan liittyvien syiden vuoksi. Anteeksiantoperusteenkäsillä ollessa tekijä toisin sanoen vapautetaan vastuusta, koska häneen eivoida kohdistaa syyllisyysmoitetta. 45 Anteeksiantoperusteen käsillä ollessamuut tekoon osalliset voidaan tuomita rikosvastuuseen. Neljäs vaihtoehtoolisi ymmärtää itsekriminointisuoja erityisenä rangaistuksen poissulkevanaperusteena diplomaattisen immuniteetin tavoin.Itsekriminointisuojan tulkinnan Suomen oikeudessa uuteen vaiheeseen46 siirtäneessä ratkaisussa KKO 2009:80 ei nimenomaisesti otettukantaa itsekriminointisuojan vastuuvapausperustevaikutuksen sijaan osanarikoksen rakennetta tai rikoksen käsitettä. 47 Tapauksen perusteluissatodetaan, että A:lla on ollut oikeus kieltäytyä ilmoittamasta pesäluetteloavannoessaan tapauksen syytekohdissa tarkoitettua omaisuutta. KKO:nperustelujen mukaan A ei näin ole syyllistynyt törkeään velallisen petokseenjättäessään pesäluetteloa vannoessaan ilmoittamatta syytekohdissamainitun omaisuuden. Jäljempänä KKO vielä toteaa, että koska A ei olesyyllistynyt rangaistavaan menettelyyn, hän ei ole velvollinen korvaamaankonkurssipesälle näihin syytekohtiin perustuvia vahinkoja. 48 Käytännössäsyytteet ja siihen perustuneet vahingonkorvausvaatimukset näiltä osinhylättiin. KKO ei perusteluissaan näin nimenomaisesti ota kantaa itsekriminointisuojanvastuuvapausperustevaikutukseen, mutta sen käyttämätperustelulausumat sinänsä viittaavat siihen, että itsekriminointisuoja onpoistanut teon tunnusmerkistönmukaisuuden. KKO kun toteaa, että A eiollut syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn. Yksiselitteisenä tätä tulkintaatuskin voidaan pitää. Toinen ja ehkä todennäköisempi vaihtoehto on, ettäKKO on tapauksessa tarkastellut itsekriminointisuojaa oikeuttamisperusteenatätä kuitenkaan nimenomaisesti mainitsematta. 4944HE 44/2002 vp, s. 99–100.45HE 44/2002 vp, s. 99/II.46Tämä osuva kuvaus on Mikko Vuorenpään. Ks. Mikko Vuorenpää, ”Itsekriminointisuojantulkinta ja sen vaikutukset todisteluun”, teoksessa Turun yliopiston oikeustieteellinentiedekunta 50 vuotta (Turun yliopisto 2011), s. 586 (585–595).47Näin myös Frände 2011, s. 402.48KKO 2009:80, 38 ja 39 kohdat.49Jussi Tapani esimerkiksi tulkitsee tapauksen KKO 2010:41 vähemmistöön jääneidenkatsoneen, että KKO oli tapauksessa KKO 2009:80 pitänyt itsekriminointisuojaaoikeuttamisperusteena. Ks. Jussi Tapani, ”Onko rikoksen rakenteella merkitystä? –80

Rikoksen rakenneTapauksessa KKO 2010:41 sen sijaan otettiin nimenomaisesti kantaaitsekriminointisuojan vaikutukseen suhteessa rikoksen rakenneoppiin.Tapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa A oli tuomittu rangaistukseen kätkemisrikoksesta,koska hänen oli katsottu peittäneen ja hävittäneen omaisuutta,jonka B:n taas oli katsottu saaneen törkeällä velallisen petoksella.B:n törkeää velallisen petosta koskeva aiempi tuomio oli purettu tapauksellaKKO 2009:80, jolla nämä B:tä koskevat syytteet oli hylätty. Kysymys olisiis B:n teon liitännäisrikoksesta ja B:tä suojaavan itsekriminointisuojanvaikutuksesta A:n liitännäisrikosta koskevaan tuomioon. KKO:n enemmistökatsoi, että itsekriminointisuojan vaikutus ulottui vai B:hen eikä näinvapauttanut A:ta rangaistusvastuusta. Enemmistö tarkasteli itsekriminointisuojaavastuuvapausperusteena, jonka vaikutukset rajoittuvat vain suojaanauttivaan eli tapauksessa B:hen. KKO perusteli tätä itsekriminointisuojantapauksessa KKO 2009:80 määritellyllä tarkoituksella, joka KKO:n muotoilemintavoin on suojata rikoksesta epäillyn omaa tahtoa viranomaistenepäasiallista pakottamista vastaan. 50 Tämän mukaisesti KKO:n enemmistökatsoi, että kysymyksessä on ollut B:tä rangaistusseuraamuksilta turvannutvastuuvapausperuste, jonka vaikutukset rajoittuvat vain itse tekijään. NäinA:n aiempaa tuomiota törkeästä kätkemisrikoksesta ei purettu.Vaikuttaa siltä, että KKO:n enemmistö on ymmärtänyt – ainakintässä kätkemisrikokseen liittyvässä tilanteessa, jossa kätkemisrikosta koskevillaesityölausumilla oli osansa – itsekriminointisuojan joko anteeksiantoperusteeksitai muuksi nimenomaan rangaistusvastuun poissulkevaksiperusteeksi. Olennaista oli, että nämä vastuusta vapauttavat perusteeteivät vapauta muita osallisia rangaistusvastuusta. KKO:n enemmistönperusteluja luettaessa todennäköisin vaihtoehto on, että enemmistö onymmärtänyt itsekriminointisuojan anteeksiantoperusteeksi. Perustelujenyleisessä vastuuvapausperusteita tarkastelevassa osassa keskitytään yksinomaanoikeuttamis- ja anteeksiantoperusteiden tarkasteluun, eikä muitaerityisesti henkilöön liittyviä vastuun poissulkevia perusteita erikseen mainita.Näin se vaihtoehto, että KKO:n enemmistö olisi tapauksessa pitänytitsekriminointisuojaa RL 5:7:ssä tarkoitettuna erityisenä henkilöön liittyvänädiplomaattisen immuniteetin tai rikoksen vanhentumisen kaltaisenaolosuhteena vaikuttaa epätodennäköiseltä. 51Huomionarvoista on, että tapauksessa esittelijä ja vähemmistöönjääneet kolme oikeusneuvosta päätyivät pitämään itsekriminointisuojaaItsekriminointisuoja ja rikosoikeuden systematiikka”, DL 5/2011, s. 585. Ks. myösFrände 2011, s. 406, jonka mukaan KKO 2009:80:ssa se, että A vapautettiin myösvahingonkorvausvastuusta viittaa itsekriminointisuojan ymmärtämiseen oikeuttamisperusteena.50Ks. KKO 2009:80, 10 kohta ja KKO 2010:41, 16 kohta.51Samoin Tapani 2011, s. 586.81

Sakari Melanderoikeuttamisperusteena. He perustelevat näkemystään nimenomaisesti silläseikalla, että B:tä koskevan syytteen hylkääminen ei ole johtunut hänenhenkilöönsä liittyneistä olosuhteista vaan että itsekriminointisuojaa koskevaperiaate liittyy nimenomaan rikoksesta epäillyn oikeusturvaan ja turvaarikoksesta epäillyn oikeutta vaieta. Vähemmistö olisi tällä perusteella päätynythylkäämään myös A:n kätkemisrikossyytteen, koska sen taustalla ollutaiempi B:tä koskeva syyksilukeva tuomio törkeästä velallisen petoksesta olipurettu ja syytteet hylätty.Tapauksessa KKO 2010:41 omaksuttu näkemys itsekriminointisuojastavastuuvapausperusteena, jonka vaikutukset ulottuvat vain suojanhaltijaan, on vahvistettu viimeksi tapauksessa KKO 2012:16. Tuossa tapauksessaoli kysymys tilanteesta, jossa A:ta syytettiin neljästä törkeästävelallisen petoksesta ja B:tä avunannosta niihin. Itsekriminointisuojanosalta kysymys oli suojan mahdollisesta ulottuvuudesta myös B:n avunantotekoihin.KKO katsoi, että vaikka A:lla oli tapauksessa oikeus vaitioloonomaisuuttaan koskevista tiedoista tietyissä ulosottoselvityksissä, ei ollut perusteltuakatsoa tästä seuraavan, että myös B vapautuisi rangaistusvastuustaryhtymisestään kerrottuun avunantotoimeen omaisuuden kätkemiseksi A:nvelkojilta. KKO viittasi tältä osin tapauksessa KKO 2010:41 omaksuttuunlinjaan, jonka mukaan itsekriminointisuojan oikeusvaikutukset rajoittuvatvain suojan haltijaan.KKO:n omaksuma linja itsekriminointisuojan oikeusvaikutuksistavastuusta vapauttava perusteena voidaan nähdäkseni kyseenalaistaa. Kutenedellä mainittiin, itsekriminointisuojan oikeusvaikutukset on periaatteessamahdollista hahmottaa neljällä eri tavalla. Oikeuskirjallisuudessa DanFrände on puoltanut itsekriminointisuojan vastuuvapausperusteluonteenhahmottamista joko tunnusmerkistönmukaisuuden poissulkevaksi perusteeksitai oikeuttamisperusteeksi. 52 Jussi Tapani taas on katsonut, että itsekriminointisuojaaon KKO:n asiaan liittyvä oikeuskäytäntökin huomioonottaen perustelluinta pitää sellaisena henkilökohtaisena rangaistusvastuunpoissulkevana perusteena, jonka vaikutukset rajoittuvat RL 5:7:n mukaisestivain tiettyyn henkilöön. 53 Kaksiportaisessa rikoksen rakennemallissaitsekriminointisuoja toimisi näin vastuusta vapauttavia seikkoja koskevaakategoriaa terävöittävänä henkilökohtaisena vastuuvapausperusteena.Nähdäkseni olennaista vastuusta vapauttavana perusteena vaikuttavanitsekriminointisuojan sijoittamisessa rikoksen rakenteeseen merkityksellistäon itsekriminointisuojan luonne oikeutena. Itsekriminointisuojan luonneoikeutena on esimerkiksi omiaan vaikuttamaan siihen, minkä vuoksi sitäei ole luontevaa pitää anteeksiantoperusteena. Kysymys ei ole, kuten Jussi52Frände 2011, s. 408.53Tapani 2011, s. 590–591.82

Rikoksen rakenneTapani osuvasti toteaa, motivointitilanteeseen liittyvästä ristipaineesta, vaannormatiivisen tason ristiriidasta. 54 Itsekriminointisuoja on nimenomaanperus- ja ihmisoikeutena turvattu oikeus, joka ajankohtaistuu tietyissä tilanteissaoikeudenmukaista oikeudenkäyntiä turvaten. Keskeisin osa itsekriminointisuojaaon rikoksesta epäillyn oikeus valita, miten toimii poliisinkuulustelussa tai rikosprosessissa. Epäillyllä on oikeus pysyä täysin vaiti taivaihtoehtoisesti antaa lausumia. 55 Keskeistä on, että kysymys on nimenomaanepäillyn oikeudesta päättää tämä itse. Jos ja kun kysymys on perusjaihmisoikeutena turvatusta oikeudesta ja sen legitiimistä käyttämisestä,kysymys on rikoksen rakenteen kannalta objektiivisesta tunnusmerkistötekijästäjoka vaikuttaa käsillä olevan rikostunnusmerkistön täyttymiseen käsilläolevassa soveltamistilanteessa. Tämän vuoksi olisi erikoista ajatella, ettämainittu perus- ja ihmisoikeuksien käyttäminen olisi erityinen henkilöönliittyvä olosuhde tai tekijän motivaatiopohjaan, moitittavuuteen, liittyväanteeksiantoperuste, joka säilyttäisi teon tunnusmerkistönmukaisuuden jaoikeudenvastaisuuden. Jos perus- ja ihmisoikeuden hyväksytty käyttäminenarvioidaan anteeksiantoperusteena, tulkinta ei vastaa perus- ja ihmisoikeusmyönteisentulkinnan asettamia vaatimuksia. Oikeampaa olisi nähdäkseniymmärtää itsekriminointisuoja tunnusmerkistönmukaisuuden poissulkevanatilannesidonnaisena vastuusta vapauttavana perusteena, joka kulloinkinkäsillä olevassa itsekriminointisuojan aineelliset edellytykset täyttävässäsoveltamistilanteessa neutraloi rikostunnusmerkistön. Olennaista on, ettäkysymys on normatiivisella tasolla ilmenevästä vastuun poissulkevasta perusteesta.Tämä tietysti samalla merkitsisi, että myöskään osallisia ei voitaisisaattaa rikosvastuuseen. Selvää nähdäkseni kuitenkin on, että tämänlainentulkinta vastaa oikeammin perus- ja ihmisoikeuksien merkittävään ja herkkäänasemaan rikosprosessissa sekä aineellisessa rikosoikeudessa.Yleisestä EU-oikeudesta aiheutuva rikossäännöksen neutraloituminen vastuunpoistavana perusteena. – Yleisellä EU-oikeudella (ent. EY-oikeus) voi ollajoko positiivinen tai negatiivinen vaikutus kansalliseen rikosoikeuteen.Positiivisesta vaikutuksesta voi seurata velvoite tietyn teon rangaistavaksisäätämiseen ja tietyn seuraamustason ylläpitämiseen. Kysymys on assimilaa-54Tapani 2011, s. 590.55Allan v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 5.11.2002, 50 kohta: ”– – The right, whichthe Court has previously observed is at the heart of the notion of a fair procedure, servesin principle to protect the freedom of a suspected person to choose whether to speak orto remain silent when questioned by the police. Such freedom of choice is effectivelyundermined in a case in which, the suspect having elected to remain silent duringquestioning, the authorities use subterfuge to elicit, from the suspect, confessions orother statements of an incriminatory nature, which they were unable to obtain duringsuch questioning and where the confessions or statements thereby obtained are adducedin evidence at trial.”83

Sakari Melandertioperiaatteesta eli niin sanotusta vastaavuusperiaatteesta, jonka mukaisestiEU:n intressien suojelu on kansallisissa järjestelmissä rinnastettava vastaavienkansallisten intressien suojeluun. Näin yleisestä EU-oikeudesta voiaiheutua velvoite tietyn teon rangaistavaksi säätämiseen, vaikka yleistä rikosoikeudellistatoimivaltaa ei yleiseen EU-oikeuteen vapauden, turvallisuudenja oikeuden alueen toimivallan ohella ainakaan yksiselitteisesti sisälly. 56Lainsoveltajan kannalta vaikeammin hallittava yleisen EU-oikeudenvaikutustapa kansalliseen rikosoikeuteen on sen negatiivinen vaikutus,joka voi toimia rikosoikeudellisesta vastuusta vapauttavana perusteena.Kysymys on tilanteesta, jossa kansallinen rikossäännös on ristiriidassa EUoikeudenkanssa, kansallisen rikossäännöksen katsotaan esimerkiksi rajoittavanEU:ssa turvattua palveluiden, tavaroiden, henkilöiden tai pääomienvapaata liikkuvuutta. Lähtökohtana tällöin on, että EU-oikeuden kanssaristiriidassa olevaa kansallista säännöstä, vaikka se olisi rikosoikeudellinen,ei saa soveltaa. EU-tuomioistuin on useassa tapauksessa todennut, ettäkansallisella viranomaisella ei ole oikeutta määrätä rangaistusta sellaisensäännön noudattamatta jättämisestä, joka ei ole EU-oikeuden mukainen. 57Tällaisessa tilanteessa kansallinen rikossäännös niin sanotusti neutraloituueikä sitä voida soveltaa. Etusija on annettava EU-oikeudelle. Kysymyson tilanteesta, jossa kansallinen säännös ja EU-oikeus ovat ristiriidassakeskenään, ja etusija on tällaisessa tilanteessa annettava EU-oikeudelle.Kansallista rikossäännöstä ei saa tällaisessa tilanteessa soveltaa, se on jätettäväsoveltamatta – säännös neutraloituu – kyseisessä soveltamistilanteessanormatiivisella tasolla ilmenevän ristiriitatilanteen vuoksi.Miten kansallisen rikossäännöksen neutraloitumista olisi ajateltavarikoksen rakenneopin näkökulmasta. Kysymys on selkeästi vastuusta vapauttavastaperusteesta, mutta aivan selvää ei ole, millä rikoksen rakenneopintasolla peruste vaikuttaa. Nähdäkseni tilanne on alkuasetelmaltaanrinnasteinen itsekriminointisuojaa koskevan tarkastelun kanssa. Kansallisenrikossäännöksen neutraloitumista voitaisiin ensinnäkin ajatella tunnusmerkistönmukaisuudenpoissulkevana perusteena, jolloin kysymyksessä ei olisirikos lainkaan. Toiseksi voitaisiin ajatella, että kysymys olisi oikeuttamisperusteesta,jolloin tunnusmerkistönmukaisesta teosta tulisi oikeusjärjestyksenmukainen. Kolmanneksi tilannetta voitaisiin arvioida anteeksiantoperusteenaja neljänneksi erityisenä henkilökohtaisena vastuuvapausperustee-56Yleisen EU-oikeuden positiivisesta vaikutuksesta kansalliseen rikosoikeuteen ks. RistoEerola, ”Eurooppalaistuva rikosoikeus?”, teoksessa Juhlajulkaisu Leena Kartio 1938 –30/8 – 1998 (Turun yliopisto 1998), s. 31–46 ja Mari Leinonen, ”Euroopan yhteisö jakansallinen rikosoikeus”, LM 2001, s. 455–482.57Ks. esim. C-8/77, Sagulo ym., Kok. 1977, s. 1495, 6 kohta. Asiasta laajemmin ks. SakariMelander, EU-rikosoikeus (Helsinki 2010), s. 109–121.84

Rikoksen rakennena, joka vaikuttaisi erityisenä vain tiettyyn henkilöön liittyvänä olosuhteenaRL 5:7:n mukaisesti.EU-tuomioistuimen käyttämän ilmaisun mukaan kansalliset viranomaiseteivät saa määrätä rangaistusta (”impose penalty”) EU-oikeuden vastaisenkansallisen säännön rikkomisesta. Käytetty ilmaisu viittaisi lähinnäanteeksiantoperusteeseen, jonka käsillä ollessa tekijä olisi rangaistusvastuustavapaa. 58 Anteeksiantoperusteet kun vaikuttavat lähtökohtaisesti vain rangaistuksenkäyttämiseen muiden rikokseen perustuvien seuraamusten ollessamahdollisia. Anteeksiantoperuste ei myöskään vaikuta muiden osallistenvastuuseen. 59 Ei kuitenkaan ole perusteltua (yli)tulkita EU-tuomioistuimenkäyttämiä ilmaisuja liian kirjaimellisesti ja tehdä näistä ilmaisuista tai niidenkäännöksistä pitkälle meneviä rikosoikeudellisen vastuuopin puolelleulottuvia tulkintoja. Tämänkaltaisten tulkintojen sijaan on syytä tarkastellakansallisen rikosoikeudellisen säännöksen neutraloitumisen tosiasiallistaluonnetta vastuun poissulkevana perusteena.Kansallisen rikossäännöksen neutraloitumisen taustalla on EUoikeudentehokkuuden turvaaminen ja siitä johdettu EU-oikeuden etusijaakoskeva periaate. EU-tuomioistuimen käytännössään muodostamanetusijaperiaatteen mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten on soveltamistoiminnassaanturvattava unionioikeuden täysi tehokkuus, tarvittaessa jopajäsenvaltioiden oikeuden kansallisten erityispiirteiden kustannuksella. 60Etusijan perustana on nimenomaan EU-oikeuden tehokkuuden turvaaminen,koska muutoin vaarannettaisiin koko EU:n perusta. 61 Kysymys onnäin nimenomaan normatiivisen tason ristiriidasta, jolloin EU-oikeudentäyden tehokkuuden turvaamisen varmistamiseksi on annettava etusija EUoikeudelle.Jos käsillä on tilanne, jossa henkilö on asiallisesti toteuttanutesimerkiksi tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen kuuluvan teon ja häntäsyytetään tuon teon perusteella kansallisen rikossäännöksen perusteella,kysymys on tilanteesta, jossa kansallista säännöstä ei tulisi lähtökohtaisestiolla olemassakaan. 62 EU-oikeuden etusija tarkoittaa, että EU:n oikeussään-58Yleisten oppien uudistuksessa käytetyistä ilmaisuista oikeuttamisperusteiden (teko ”onsallittu”) ja anteeksiantoperusteiden (tekijä ”on rangaistusvastuusta vapaa”) osalta ks.HE 44/2002 vp, s. 100.59HE 44/2002 vp, s. 100/I.60Ks. erityisesti C-106/77, Simmenthal II, Kok. 1978, s. 629 ja C-213/89, Factortame I,Kok. 1990, s. I-2433.61C-106/77, Simmenthal II, Kok. 1978, s. 629, 17–18 kohta. Ks. myös Sakari Melander,”EU ja talousrikosoikeus”, DL 4/2012, s. 513 (509–527).62Olisi lähtökohtaisesti jo lainsäädäntövaiheessa huolehdittava, että EU-oikeuden kanssaristiriitaisia kansallisia säännöksiä ei laadita. Ks. Melander 2010 s. 109. Toki sellainenkintilanne voi ajankohtaistua, jossa sinänsä EU-oikeuden kannalta täysin hyväksyttävä kansallinenrikossäännös tietyissä soveltamistilanteissa muodostaa esteen EU:ssa turvatullevapaalle liikkuvuudelle tai muuten on EU-oikeuden vastainen.85

Sakari Melandernöt ovat kaikkien jäsenvaltioiden alueella sellaisia näiden jäsenvaltioidenoikeusjärjestyksen osia, joille on annettava etusija muihin oikeussääntöihinnähden. 63 Tämänkaltaisessa tilanteessa henkilö on toiminut sinänsä täysinlainmukaisesti ja noudattanut EU-oikeuden määräyksiä, mutta kansallinenlainsäädäntö ei ole vastannut EU-oikeuden asettamia vaatimuksia – ainakaankäsillä olleessa soveltamistilanteessa.Edellä esitetyn mukaisesti lienee selvää, että kansallisen rikossäännöksenneutraloituminen vastuusta vapauttavana perusteena sulkee nimenomaanteon tunnusmerkistönmukaisuuden pois. Käsillä ei ole rikos.Tilanne rinnastuu esimerkiksi viranomaisten antamaan lupaan myydätupakkatuotteita tai määrätä huumausaineiksi luokiteltavia lääkevalmisteita.64 Tämän mukaisesti myöskään muut rikokseen perustuvat seuraamukseteivät voi tulla kysymykseen. Koska käsillä ei ole tunnusmerkistön täyttäväätekoa eikä näin rikosta, muiden osallisten vastuu ei voi tulla kysymykseen.5. LOPUKSIEdellä esitetty suppeahko tarkastelu osoittaa, että rikoksen rakennettakoskeva tarkastelu on muutosten kohteena. Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessaperinteinen honkasalolainen tunnusmerkistönmukaisuuden,oikeudenvastaisuuden ja syyllisyyden tasot sisältävä kolmiportainen rikoksenrakennemalli on haastettu kaksiportaisella mallilla, joka sisältää vainvastuun perustavat seikat ja vastuun poistavat seikat kattavat tasot. On tokihuomattava, että jo perinteinen kolmiportainen rikoksen rakennemalli onollut muutosten kohteena. Suurin muutos on ollut tahallisuuden ja tuottamuksenymmärtäminen osaksi tunnusmerkistönmukaisuutta, subjektiivisinatunnusmerkistötekijöinä.Oikeuden muuttuminen yhä monimutkaisemmaksi ja vaikeamminhallittavaksi kokonaisuudeksi yhdistettynä rikosoikeuden kansainvälistymiseenja eurooppalaistumiseen synnyttää tarpeen muodostaa uusia rikosoikeudellisestavastuusta vapauttavia perusteita, joiden paikka rikoksenrakennemalleissa ei ole yksiselitteinen. Itsekriminointisuoja ja kansallisenrikossäännöksen neutraloituminen yleisen EU-oikeuden negatiivisen vaikutuksenvuoksi ovat tästä hyviä esimerkkejä. Selvää toki on, että kaikkia63C-106/77, Simmenthal II, Kok. 1978, s. 629, 17 kohta.64Nämä esimerkit teon tunnusmerkistönmukaisuuden poissulkevista perusteista mainitseeDan Frände. Ks. Frände 2011, s. 406.86

Rikoksen rakennevastuuvapausperusteita ei ole tarkoitettukaan kirjata lakiin. 65 Edellä esiteltyjenesimerkkien valossa näyttää todennäköiseltä, että oikeuskäytännössäja oikeuskirjallisuudessa jatkossakin tarkastellaan erilaisten rikosoikeudellisestavastuusta vapauttavien seikkojen asemaa osana rikoksen rakennetta jasamalla näiden perusteiden tosiasiallisia oikeusvaikutuksia, joilla on suurtamerkitystä rikosoikeudellisesti ja rikosprosessioikeudellisesti.Voidaankin kysyä, onko staattinen rikoksen rakennemalli enää tarpeellinen.Oikeuslähdeopin puolella perinteisen staattisen oikeuslähdeopinsijaan on alettu puhua tilannesidonnaisesta oikeuslähdeopista. 66Tilannesidonnaisissa malleissa perinteistä oikeuslähteiden velvoittavuudenasteisiin perustuvaa staattista oikeuslähdeoppimallia on kritisoitu vanhentuneisuudestaja siitä aiheutuvasta uusien normistojen huomiotta jättämisestätaikka siitä, että näille uusille normistoille – ennen muuta perus- jaihmisoikeuksille ja eurooppaoikeudellisille normistoille – ei ole annettuasianmukaista sijaa. Tilannesidonnaisissa malleissa on ennen muuta korostettuasianmukaiseen oikeudelliseen ratkaisuun pyrkimistä, jossa pyrkimyksessäsisällölliset perusteet ovat ensisijaisia oikeudellisen ratkaisutoiminnankriteereitä. 67Edellä rikoksen rakenneopin kannalta tarkasteltuja uusia oikeudellisiahaasteita – itsekriminointisuojaa ja rikossäännöksen neutraloitumista – onpyritty tarkastelemaan nimenomaan niihin liittyvien sisällöllisten perustelujenvalossa. Kysymys on oikeudellisesta argumentaatiosta. Olennaistaon pohtia, mitkä tiettyihin oikeudellisiin kontstruktioihin liittyvät sisällöllisetperusteet puoltavat tietynlaisen rikosoikeudelliseen vastuuoppiinkytkeytyvän ratkaisun valintaa. Tästä näkökulmasta voi olla todennäköistä,että rikoksen rakenneoppi voi tulevaisuudessa korvautua oikeuslähdeopintavoin tilannesidonnaisella mallilla aiemman ainakin enemmän staattisenkolmitasomallin sijaan. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa edelleenkehitettävät kirjoittamattomat vastuuvapausperusteet 68 muodostavatoikeusvaikutuksensa näihin vastuuvapausperusteisiin liittyvien sisällöllistenargumenttien perusteella. Tällöin Tapanin ja Tolvasen esittämä kaksiportainenmalli vastaisi ehkä parhaiten todellisuutta. Se vastaa käytännöntarpeisiin nimeämällä mallin perustasot niiden oikeusvaikutusten perus-65Ks. HE 44/2002 vp, s. 110–111.66Näistä erotteluista ks. Raimo Siltala, Oikeustieteen tieteenteoria (Helsinki 2003), s. 195ja 199–204.67Ks. erit. Juha Karhu, ”Perusoikeudet ja oikeuslähdeoppi”, LM 2004, s. 789–807.68Esimerkiksi poliisin peitetoimintaan liittyen erilaisten rikosoikeudellisesta vastuustavapauttavien perusteiden oikeusvaikutusten pohdinta voi tulevaisuudessa ajankohtaistua.Ks. esim. uuden pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 28 ja 29 §:n sisältämät vastuuvapausperusteet,jotka sinänsä sanamuotonsa (”rangaistusvastuusta vapaa”) mukaanolisivat anteeksiantoperusteita. Säännökset on kuitenkin melko suppeasti muotoiltu,mikä voi tulevaisuudessa johtaa ongelmallisiin tulkintatilanteisiin.87

Sakari Melanderteella. Rikosoikeudellista vastuuta arvioitaisiin näin vastuun perustavienja vastuun poistavien perusteiden kategorioiden avulla, jotka voisivat kyllätavallaan pitää sisällään tunnusmerkistönmukaisuuden, oikeudenvastaisuudenja syyllisyyden kategoriat. Vastaavasti voitaisiin kenties puhua vastuunlaajasti poistavista perusteista, jolloin tarkoitettaisiin niitä perusteita, jotkapoistaisivat myös osallisten vastuun. Tällöin olisi kysymys perinteisen terminologianmukaisista tunnusmerkistönmukaisuuden poistavista perusteistaja oikeuttamisperusteista. Toinen vastuun poistavien perusteiden kategoriaolisi vastuun suppeasti poistavat perusteet, jotka pitäisivät sisälläänesimerkiksi anteeksiantoperusteet ja henkilökohtaiset vastuuvapausperusteet,jotka rajoittavat vaikutuksensa vain tiettyyn henkilöön. Pääasiallinenselitys uudelle mahdolliselle mallille olisi nimenomaan (rikos)oikeudellisentodellisuuden moninaistuminen: nykyajan rikosoikeus ei monimutkaistumisen,eriytymiskehityksen, valtiosääntöistymisen ja eurooppalaistumisenseurauksena enää välttämättä ongelmitta istu vanhoihin 1900-luvulla kehitettyihinmalleihin. Toisaalta, kuten Pekka Koskinen on todennut, ”kovinhienosyiset ja monimutkaiset erittelyt eivät ehkä sittenkään auta siinä perustehtävässä,joka rikosopin käsitejärjestelmällä on”. 69 Tästä näkökulmastauusien lisäkategorioiden luominen perinteiseen kolmiportaiseen malliin eiolisi suotavaa. Saattaa olla, että tilannesidonnainen malli, jonka tasot nimetäänniiden oikeusvaikutusten perusteella ja näiden tasojen sisältämienrikosvastuun osatekijöiden sijainti määritellään näiden osatekijöiden tosiasiallisensisällön perusteella, vastaa parhaiten tämänhetkistä rikosoikeudellistatodellisuutta.69Koskinen 2004, s. 520.88

RIKOSLAINKOKONAISUUDISTUKSESTAJussi MatikkalaRikoslain kokonaisuudistus oli ystäväni ja työtoverini Pekka Koskisen ammatillisenelämän ytimessä. Hän toimi rikoslain kokonaisuudistuksen erivaiheissa monissa rooleissa usean vuosikymmenen aikana. 11. HISTORIAAMenneinä vuosisatoina ja -kymmeninä on toteutettu eräitä rikoslainsäädännönkokonaisuudistuksia. Ensimmäisenä sellaisena mainittakoon vuoden1734 laki, jossa Ruotsin valtakuntaan saatiin kattava yleinen lainsäädäntöeri aloilta, mukaan lukien rikosoikeudellinen sääntely. Rikosoikeuden alaltavuoden 1734 lakiin sisältyi ennen kaikkea rikoskaari, missgärningsbalken,ja rangaistuskaari, straffbalken.Seuraava rikoslainsäädännön kokonaisuudistus toteutui puolentoistavuosisadan kuluttua säädettäessä Suomen Suuriruhtinaanmaan rikoslakivuonna 1889, joka – lähes täysin muutettuna – on nykyinen rikoslakimme.Suomen tultua liitetyksi Venäjään vuonna 1809 seurasi niin kutsuttuvaltiopäivätön yö, jolloin lainsäädäntötoiminta maassamme oli pysähdyksissä.Aleksanteri II kutsui viimein koolle vuosien 1863–64 valtiopäivät.Kiireellisimpiin lainsäädäntöhankkeisiin kuului juuri pahoin vanhentuneenrikoslainsäädännön uudistaminen. Rikoslainsäädännön uudistusta valmistelikaksi komiteaa. Ensimmäinen niistä oli K.G. Ehrströmin komitea, jonkarikoslakiehdotus perusteluineen valmistui vuonna 1875. Tämän jälkeenasetettiin vielä toinen komitea tarkastamaan rikoslakiehdotusta. Tuo komitea,jonka keskeinen vaikuttaja oli Jaakko Forsman, sai oman rikoslakiehdotuksensavalmiiksi vuonna 1884. Uppsalan yliopiston professori JohanHagströmer antoi rikoslakiehdotuksista kaksi laajaa lausuntoa vuosina 1879ja 1884. Rikoslaki ja siihen liittyneet asetukset rikoslain voimaanpanemisesta1Pekka Koskisen työuraa valotetaan Raimo Lahden ja Tapio Lappi-Seppälän laatimissamuistokirjoituksissa, Academia Scientiarum Fennica 2011 s. 111 ss. ja LM 2012 s. 369ss. Lahden kirjoitus sisältyy myös tämän muistojulkaisun alkuun.89

Jussi Matikkalaja rangaistusten täytäntöönpanosta hyväksyttiin vuonna 1889. Keisari vaatikuitenkin lakitekstiin Suomen ja Venäjän valtiolliseen suhteeseen liittyviätarkistuksia, ja rikoslainsäädäntö saatiin voimaan vuonna 1894.Jo 1910-luvulla alettiin jälleen katsoa, että rikoslainsäädännön kokonaisuudistusolisi tarpeellinen. Professori Allan Serlachius laati ensimmäisetitsenäisyyden ajan ehdotukset rikoslain yleisen osan ja rikoslainuudistamiseksi, jotka valmistuivat vuosina 1920 ja 1922. Ehdotuksissa olivahvasti taustalla sosiologinen tai moderni rikosoikeudellinen koulukunta.Serlachiuksen ehdotukset eivät johtaneet kokonaisuudistukseen. Vuosina1954–1965 toimi rikoslakikomitea professori Brynolf Honkasalon johdolla.Komitea valmisteli osamietinnöt henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteenkohdistuvista rikoksista ja varallisuusrikoksista.2. RIKOSLAIN KOKONAISUUDISTUSRikoslain kokonaisuudistushanke käynnistettiin vuonna 1972, jolloinasetettiin rikosoikeuskomitea ja neljä erityistoimikuntaa eli liikennerikostoimikunta,työrikostoimikunta, ympäristörikostoimikunta ja verorikostoimikunta.Rikosoikeuskomitean mietintö (1976:72) julkaistiin vuonna 1977.Alkuperäisestä tavoitteesta poiketen komitean esitys ei sisältänyt rikoslakiehdotustapykälineen ja perusteluineen. Mietintö on luonteeltaanperiaatemietintö, jossa selvitetään, minkälaisille periaatteille rikoslain kokonaisuudistuksentulisi perustua. Seuraamusjärjestelmässä toteutettiin1970-luvulla joukko tärkeitä uudistuksia. Näin suurin huomio tulikinrikoslakihankkeessa rikosoikeuskomitean mielestä kohdistaa rangaistavuudenarviointiin. Komitea piti keskeisenä tehtävänä selvittää, mistä tulisirangaista ja miten ankarasti. Mietintöön sisältyy myös rikoslain runkosuunnitelma,jossa on esitetty tulevan rikoslain lukurakenne ja luonnehdittukyseisiin lukuihin sijoittuvia rikostyyppejä. Mietinnössä omaksuttiinjoukko tyyppirangaistusasteikkoja, ja runkosuunnitelman rikostyyppeihinon liitetty tieto komitean kulloisestakin rikoksesta asianmukaiseksi katsomastatyyppirangaistusasteikosta. 22Rikosoikeuskomitean mietinnöstä käytiin keskustelua erityisesti Oikeus-lehden numeroissa2–3/1977 ja 29–30.8.1977 pidetyssä symposiumissa Modern strafflagstiftning,jossa pidetyt esitykset julkaistiin Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab (NTfK)-lehdessä 1977 s. 213–307.90

Rikoslain kokonaisuudistuksestaRikosoikeuskomitean rikosoikeudellinen perusideologia oli uusklassismi.Se oli vastareaktiota 1960-luvulle voimissaan olleelle erityispreventiivisellesuuntaukselle. Komitean uusklassismin peruslähtökohtiin kuuluiyleisprevention, tekorikosoikeuden, laillisuusperiaatteen, yhdenvertaisuuden,syyllisyysperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen korostaminen.Yleisprevention korostaminen ei merkinnyt rangaistusten ankaroittamista.Rangaistusjärjestelmän tuli olla harvoille rangaistuslajeille rakentuva jaselväpiirteinen. Rankaisullisiin tarkoituksiin tuli käyttää vain virallisia rangaistuksia,ja pakko ja palvelu tuli erottaa toisistaan. 3Rikosoikeuskomitea ei siis tuottanut valmista rikoslakiehdotusta,mutta sen työllä on ollut suuri merkitys rikoslain kokonaisuudistuksentoteuttamiselle. Periaatemietintö on luonut kokonaisuudistuksen jatkotyöskentelyllepohjan. Mietinnöllä on kokonaisuudistustyön perustanaolemisen ohella ollut muutenkin merkitystä rikosoikeutemme sisältöön.Korkein oikeus omaksui ikään kuin varaslähtönä eräitä rikosoikeuskomiteanlinjauksia rikosoikeutta koskevissa prejudikaateissaan.Rikosoikeuskomitean työtä jatkoi oikeusministeriön alaisuuteen vuonna1980 perustettu projektiorganisaatio, rikoslakiprojekti. Projektin alkuperäisenätavoitteena oli laatia ehdotus rikoslaiksi perusteluineen vuoteen1983 mennessä. Tämä tavoite osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi.Rikoslain kokonaisuudistusta siirryttiin keväällä 1983 toteuttamaansuurina osapaketteina. Rikoslakiprojekti työskenteli vuoteen 1999 asti.Ensivaiheessa projektin johtoryhmän puheenjohtajana toimi oikeusneuvosHenrik Grönqvist ja myöhemmin, vuodesta 1991, Pekka Koskinen.Rikoslain kokonaisuudistuksessa on rikosoikeuskomitean viitoittamintavoin noudatettu tiettyjä yhtenäisiä lähtökohtia ja periaatteita. Yksiperustava lähtökohta työssä on ollut uusklassinen rikosoikeusideologia.Rikoslain erityisen osan jäsennysperusteena on perinteisen oikeushyväajattelunohella käytetty elämänalueajattelua. On pohdittu sitä, minkälaisiarikosoikeudellisen sanktioinnin ansaitsevia moitittavia tekoja esiintyy erielämänalueilla kuten liikenteessä ja työelämässä 4 . Keskeisiin peruslähtökohtiinkokonaisuudistustyössä on kuulunut myös keskittämisperiaate,jonka mukaan vankeusuhkaiset rangaistussäännökset tulee keskittää rikoslakiin.Rikoslain ulkopuolella voi olla sakonuhkaisia rangaistussäännöksiä.Keskittämisperiaatteen toteuttamiseksi kokonaisuudistuksessa on suoritettusuuri lainsäädännön perkaustyö, jossa vankeusuhkaiset rangaistussäännökseton etsitty, ja jos vankeusrangaistuksen säilyttäminen rikostyypissä3Ks. Pekka Koskinen: Reflexioner över strafflagsreformen i Finland, NTfK 1986 s. 398–399ja sama: Nya accentueringar inom det straffrättsliga påföljdssystemet i Finland, NTfK1994 s. 70–71.4Ks. elämänalueajattelusta esim. Sakari Melander: Kriminalisointiteoria – rangaistavaksisäätämisen oikeudelliset rajoitukset, Helsinki 2008 s. 81 ss.91

Jussi Matikkalaon ollut tarpeen, asiasta on laadittu rikoslakiin sijoitettu rangaistussäännös.Rikoslain kokonaisuudistuksen erityisen osan uudistuksissa on keskittämisperiaatteentoteuttamiseksi muutettu useaa sataa lakia. 5Perusideologian ja johtavien periaatteiden ohella rikoslain kokonaisuudistustyössäon noudatettu erinäisiä konkreettisempia lainkirjoitusperiaatteita.Näihin on kuulunut muun muassa synteettisten rikostunnusmerkistöjenperiaate. Monet vuoden 1889 rikoslain säännökset olivat varsinyksityiskohtaisia, kasuistisia. Rikoslainsäännösten tulee olla siten laadittuja,että ne kestävät kohtuullisesti aikaa, mikä puolustaisi melko yleisin sanakäänteinmuotoiltuja rangaistussäännöksiä. Toisaalta rangaistussäännöstentulee olla riittävän tarkkarajaisia, mikä taas puhuisi melko konkreettistenja yksityiskohtaistenkin rikostunnusmerkistöjen puolesta. Rikoslainsäätäjäpyrkii löytämään optimaalisen tasapainon näiden eri suuntiin vetävien näkökohtienpaineessa.Lainkirjoitusperiaatteisiin kuului myös yhtenäisten lähtökohtiennoudattaminen törkeiden ja lievien tekomuotojen kirjoittamisessa.Laillisuusperiaatteesta johtuen kvalifiointiperusteet on kirjoitettu tyhjentäviksi,eikä enää sallita rikoksen pitämistä törkeänä muissa tapauksissakuin nimenomaisesti mainitun kvalifiointiperusteen käsillä ollessa. Lisäksivaaditaan sitä, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Myöslievissä tekomuodoissa kokonaisarvioinnilla on olennainen merkitys, muttaniissä nimenomaisesti mainitut lieventämisperusteet eivät yleensä ole tyhjentävät,vaan rikos voidaan katsoa lievän tekomuodon täyttäväksi myösmuissa tilanteissa. Laillisuusperiaate ei aseta estettä rikoksen pitämiselleperustekomuotoa lievempänä muissakin kuin nimenomaisesti säädettyjenlieventämisperusteiden tilanteissa. Tahallisia rikoksia koskevissa rangaistussäännöksissäei tarvitse mainita tahallisuutta, sillä lähtökohtana on, ettärikokset edellyttävät tahallisuutta. Rangaistusasteikoissa on pyritty noudattamaantyyppiasteikkoperiaatetta, joskaan toimeen ei tultu aivan niin harvoillatyyppirangaistusasteikoilla kuin rikosoikeuskomitea oli kaavaillut. 6Rikoslain kokonaisuudistuksessa lähdettiin siis lopulta uudistuksentoteuttamiseen suurina osapaketteina. Tällöin herää kysymys siitä, mistäaloitetaan ja missä järjestyksessä edetään. Liikkeelle lähdettiin erityisestäosasta, ja rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäinen vaihe,5Keskittämisperiaatteesta ks. Pekka Koskinen: ”Totalrevideringen av strafflagen slutförs”– Den finska strafflagsreformen på slutrakan, NTfK 1998 s. 273–274, Raimo Lahti:Hur utföll den finska totalrevideringen av strafflagen (1972–2003), teoksessa Møller-Sørensen, Annette – Storgaard, Anette (red.): Jurist uden omsvøb. Festskrift til GormToftegaard Nielsen. København 2007 s. 208 ja melko kriittisesti Lauri Lehtimaja:Reflexioner kring kriminaliseringarnas lagsystematik och typstraffskalor, NTfK 1977s. 288–291.6Tyyppirangaistusasteikoista ks. esim. Lehtimaja 1977 s. 291–294.92

Rikoslain kokonaisuudistuksesta”ykköspaketti”, koski omaisuus-, vaihdanta- ja talousrikoksia ja tuli voimaan1.1.1991. Samaan aikaan käynnissä olleessa Norjan rikoslain kokonaisuudistuksessavalmistelu aloitettiin yleisistä säännöksistä. Molemmissalähestymistavoissa on puolensa. Lakivaliokunnan kokonaisuudistuksenensimmäisen vaiheen HE:stä 66/1988 toteamin tavoin asian käsittelyä olisihelpottanut esimerkiksi se, jos eduskunnalla olisi ollut tiedossa, mikä sisältöon tarkoitus antaa rikoksen syyksiluettavuutta ja yhteisöjen rikosoikeudellistavastuuta koskeville säännöksille. 7Erityisen osan toinen laaja osittaisuudistus, ”kakkospaketti”, koskimuun muassa henkeen ja terveyteen sekä vapauteen kohdistuvia rikoksia.Uusina kokonaisuuksina rikoslakiin otettiin tässä yhteydessä muun muassatyö- ja ympäristörikoksia koskevat luvut. Uudistus tuli voimaan 1.9.1995.Kolmannen laajan erityisen osan uudistuspaketin muodostivat oikeudenkäyttöä,viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekäseksuaalirikoksia koskevat säännökset. Tämä niin kutsuttu OVJS-uudistustuli voimaan 1.1.1999. Yksittäisiä rikoslain lukuja on uudistettu tai lisättyomina muutoshankkeinaan. Viimeksi rikoslakiin lisättiin alkoholirikoksiakoskeva uusi 50 a luku vuonna 2009.Erityisen osan uudistusta seurasi yleisiä oppeja koskenut uudistuspaketti.Rikoslakiprojektin johtoryhmä hyväksyi viimeisinä tehtävinään keväällä1999 projektin yleisiä oppeja koskeneet pykäläehdotukset. Uudistuskattoi vastuuopin (rikoslain 3–5 luvut) ohella rangaistuksen määräämistäkoskevan rikoslain kuudennen luvun ja tuli voimaan 1.1.2004. Keskeistäoli jo rikosoikeuskomitean esiin tuomin tavoin säännellä vastuuoppiaaiempaa kattavammin, jotta laillisuusperiaatteen vaatimukset tulisivat paremminhuomioon otetuiksi. Tähän kuului muun muassa epävarsinaisenlaiminlyöntivastuun perusteiden ja syyksiluettavuuden muotojen sääntelyrikoslaissa. Vastuuopin sääntelyn perusajatuksiin kuului myös systeemineutraalisuudenperiaate. Sen mukaan sääntelyssä ei tullut sitoutua rikoslainopissakehiteltyihin teoreettisiin malleihin. 87LaVM 6/1990 s. 3. Projektissa oli kuitenkin samanaikaisesti monia työryhmiä, ja vaikkauudistus selostetuin tavoin aloitettiin erityisestä osasta, pohti johtoryhmän jo varhaisessavaiheessa asettama yleisten oppien työryhmä niihin liittyviä kysymyksiä. Tosinvarsinaisten rikosoikeusdogmaattisten peruskysymysten syväluotaukseen ei kylläkäänalussa päästy käsiksi riittävällä intensiteetillä. Ks. Koskinen 1986 s. 401 ja 404.8Ks. rikosoikeuskomitean mietintö s. 95 ss. ja HE 44/2002 sekä Koskinen 1998 s.274–276. Rikosoikeuskomitean mietinnön yleisiä oppeja koskeva esitys oli melkopinnallinen. Rikoslakiprojektin luonnoksia yleisten oppien säännöksiksi käsiteltiinmm. syksyllä 1990 pidetyssä kansainvälisessä kollokviossa, jonka materiaali julkaistiinkolmessa teoksessa. Ks. yleisten oppien uudistuksen arvioinneista esim. Raimo Lahdenja Kimmo Nuotion kirjoitukset teoksessa Lahti, Raimo – Lappi-Seppälä, Tapio (toim.):Rikosoikeudellisia kirjoituksia VII. Pekka Koskiselle 1.1.2003 omistettu, Helsinki 2003.Ks. myös Tapio Lappi-Seppälän kolmiosaista esitystä uudistuksesta LM 2003 s. 751 ss.sekä 2004 s. 3 ss. ja s. 422 ss.93

Jussi MatikkalaSeuraamusjärjestelmää ei uudistettu yhtenä kokonaisuutena, vaanosittaisuudistuksin. Uusklassismin ajatuksia oli toteutettu jo 1970-luvunmuutoshankkeissa kuten RL 6 luvun uudistuksessa. Vuonna 1990 toteutettiintoimenpiteistä luopumista koskenut ja vuonna 1992 yhtenäisrangaistusuudistus.Rikosoikeudellisten periaatteiden näkökulmasta suuri uudistusoli oikeushenkilön rangaistusvastuun käyttöönotto vuonna 1995. 1990-luvullaotettiin käyttöön myös uudet yhdyskuntaseuraamukset yhdyskuntapalveluja sen ”junioriversioksi” kutsuttu nuorisorangaistus. Vuonna 1999oli vuorossa sakkorangaistus ja vuosituhannen alkupuolella ehdollinenvankeus (2001) samoin kuin menettämisseuraamusta (2001) ja vanhentumista(2003) koskeneet uudistukset. Rangaistuksen määrääminen uudistuiyleisten oppien kyljessä vuonna 2004, ja uusi vankeuslainsäädäntö tuli voimaanlokakuussa 2006. Sakon ja rikesakon määräämistä koskeva uudistushyväksyttiin vuonna 2010. Marraskuussa 2011 tuli voimaan uusi valvontarangaistustakoskeva lainsäädäntö. 11.1.2010 asetettiin Pekka Koskisenpuheenjohdolla toimikunta selvittelemään yhdyskuntaseuraamuksia koskevanlainsäädännön kokonaisuudistusta 9 . Paraikaa harkittavana on myösuusi yhdistelmärangaistus, jossa olisi ehdoton ja ehdollinen vankeuden osa.Seuraamusjärjestelmä on loitontunut rikosoikeuskomitean uusklassisestaideaalista, jonka mukaan seuraamusjärjestelmän tuli olla syyllisyys- jasuhteellisuusperiaatteille rakentuva selkeä, harvoille seuraamuksille perustuvajärjestelmä. Seuraamusjärjestelmän uudistamista onkin arvosteltu järjestelmänperusperiaatteiden uusarvioinnin puuttumisesta 10 . Muun muassayhdyskuntaseuraamusten käyttöönotto on merkinnyt sitä, että seuraamuksiamitoitetaan myös tekijän ”tarpeiden” mukaan eikä yksinomaan tekorikosoikeudellisistalähtökohdista käsin. Paluusta uusklassismin kritisoimaanvanhaan hoitoideologian sävyttämään erityispreventioon ei kuitenkaansikäli ole kysymys, että seuraamusjärjestelmän nykyiset resosialisaatioontähtäävät piirteet ovat paljolti rikoksentekijän suostumuksen varaisia.Huomionarvoista on myös se, että hallinnollisten sanktioiden merkitys onkasvanut viime vuosina. 119Pekka Koskisen kuoleman jälkeen yhdyskuntaseuraamustoimikunnan puheenjohtajanatoimi Jarmo Littunen. Toimikunta jätti keväällä 2012 mietintönsäYhdyskuntaseuraamuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus (OMML 12/2012).10Ks. Raimo Lahti: Rikoslain kokonaisuudistus ja seuraamusjärjestelmän kehittämislinja,teoksessa Lahti, Raimo (toim.): Kohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa.Omistettu Inkeri Anttilalle 29.11.1996 s. 140–143 ja sama: Rikoslain kokonaisuudistusta30 vuotta – entä nyt? LM 2001 s. 722.11Seuraamusjärjestelmän kehityslinjoista ks. esim. Koskinen 1994, Lahti 1996 ja Koskinen1998 s. 276–277.94

Rikoslain kokonaisuudistuksesta3. MUITA NÄKÖKOHTIARikoslain kokonaisuudistuksen toteuttamisen aikana on tapahtunut erilaisiamuutoksia, merkittäviäkin, jotka heijastuvat myös rikoslain uudistamiseen.Yksi merkittävä muutos on ollut Euroopan neuvoston jäsenyys.Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja siihen liittyväänvalvontajärjestelmään on merkinnyt sitä, että Suomen on pidettävä huoltasiitä, että eurooppalaiset ihmisoikeusstandardit täytetään. Tällä hetkellä onkäynnissä RL 24 luvun 8–10 §:n sananvapausrikosten muutoshanke, koskaihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle toistakymmentä langettavaatuomiota yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkaustakoskevissa asioissa. Euroopan neuvoston sopimukset ja jopa suosituksetovat antaneet aihetta rikoslainsäädännöllisiin toimenpiteisiin.Suomen jäsenyys Euroopan unionissa vuonna 1995 on muuttanutrikosoikeuttakin varsin keskeisesti. Alun perin EY:llä/EU:lla ei ollutjuuri kompetenssia rikosoikeuden alueella. EU on kuitenkin osoittanutenenevää kiinnostusta rikosoikeutta kohtaan, ja Lissabonin sopimuskokonaisuudenmyötä sillä on kriminaalipoliittisensa toimijana entistäkintärkeämpi rooli. Merkittävä osa rikoslain muutoksista liittyy nyttemminEU-instrumenttien toimeenpanoon. Rikoslainsäätäjä ei ole enää samallatavalla suvereeni kuin aiemmin.Vuoteen 1995 ajoittuu myös perusoikeusuudistus, ja vuonna 2000 tulivoimaan uusi perustuslaki. Perus- ja ihmisoikeuksia koskeva ja yleisemminkinperustuslaillinen näkökulma on vahvistunut niin rikoslain laadinnassakuin lainkäytössäkin. Puhutaan myös rikosoikeuden valtiosääntöistymisestä.4. LOPPUHÖLSKYTYKSEN KYSYMYKSIÄKun kävi selväksi, että rikoslain kokonaisuudistus toteutetaan osittaisuudistuksin,todettiin myös, että kun kaikki osittaisuudistukset on saatu tehtyä,on syytä vielä käydä läpi syntynyt kokonaisuus. Mitä pidemmäksi uudistustyömuodostuu, sitä tarpeellisempana tällaista lopputarkastusta voidaanpitää. Tästä rikoslain kokonaisuudistuksen päättävästä tarkistusvaiheestaPekka Koskinen käytti nimitystä ”loppuhölskytys”. Hänet nimitettiinkin14.2.2007 loppuhölskyttäjäksi eli selvitysmieheksi, jonka oli määrä pohtiakokonaisuudistuksen loppuunsaattamisen edellyttämiä kysymyksiä. 1212Pekka Koskinen: Neljä vuosikymmentä rikosoikeutta Porthaniasta katsottuna, LM 2007s. 402–403.95

Jussi MatikkalaLoppuhölskytys on, kuten monet muutkin asiat, mahdollista tehdäpidemmän tai lyhyemmän kaavan mukaan. Tarpeen on suorittaa vähintäänkinnk. tekninen hölskyttely. Siinä lähtökohtana olisi, että sisältöratkaisuihinei enää kajottaisi, mutta suoritettaisiin sellaiset tekniset toimet,että uudistettu sääntely voidaan julkaista uutena rikoslakina. Uudistustenjäljiltä rikoslaissa on erinäisiä a-lukuja, kun esimerkiksi terrorismirikokseton lisätty asiayhteyden vuoksi uudeksi 34 a luvuksi yleisvaarallisia rikoksiakoskevan RL 34 luvun jälkeen. Rikoslain alkupuolella on jopa ehdollistavankeutta koskeva 2 b ja vankeutta koskeva 2 c luku. Toisaalta aiemminuseammissa luvuissa olleita kriminalisointeja on saatettu uudistuksessasijoittaa samaan lukuun, jolloin rikoslakiin on jäänyt tyhjä luku. Niinpäkun kunnianloukkausrikokset otettiin uuteen rikoslain 24 lukuun, jäivanha 27 luku tyhjäksi. Uudistusten jäljiltä lukujen keskinäinen järjestysei muutenkaan ole paras mahdollinen. Teknisessä hölskytyksessä tehtäviinkuuluisikin muun muassa rikoslain lukujen – sekä yleisen että erityisen osan– asettaminen luontevaan järjestykseen. Tämä tulisi aiheuttamaan tarpeenteknisiin muutoksiin muun muassa rikoslakiin viittaavissa säännöksissä. 13Teknisiin tarkistuksiin kuuluu myös lukujen sisäisen koherenssinvarmistaminen sekä kirjoitusasun ja käsitteiden käytön johdonmukaisuudentarkistaminen. On syytä tarkistaa, ettei esimerkiksi kvalifiointi- japrivilegiointiperusteiden samoin kuin lukujen lopussa olevien syyteoikeuttakoskevien tai määritelmäsäännösten kirjoitustavassa ole tarpeettomiaeroavuuksia. Lukujen sisään on jo ehtinyt pesiytyä a- ja b-pykäliä, jotenolisi paikallaan numeroida ne uudelleen juoksevasti. Tässä yhteydessä onmahdollista tehdä muitakin teknisluonteisia tarkistuksia.Kokonaisuudistuksen loppuun saattamisessa on tietysti mahdollisuustehdä myös erilaisia sisällöllisiä muutoksia. Sellaisia voisi liittyä muunmuassa seuraamusjärjestelmään. Edellä todetuin tavoin seuraamusjärjestelmääon uudistettu osittaisuudistuksina viimeisen reilun kahdenkymmenenvuoden aikana. Seuraamusjärjestelmää koskeva sääntely on kokonaisuudessaanvarsin laajaa, rikoslain ohella sitä säännellään useissa erityislaeissa.Tämä voi antaa aihetta sen pohtimiseen, miltä osin seuraamusjärjestelmääkoskeva sääntely kuuluu luontevimmin rikoslakiin, miltä osin taas on tarkoituksenmukaistasäätää asioista seuraamuksia koskevissa erityislaeissa.Perusteltu lähtökohta vaikuttaa olevan, että tuomioistuimen soveltamatsäännökset löytyvät lähinnä rikoslaista, kun taas seuraamusten täytäntöönpanoaja erityisesti täytäntöönpanoviranomaisia koskeva sääntely on13HE:ssä 44/2002 s. 27 esitetään hahmotelma yleisen osan lukujen järjestykseksi. Muitakinvaihtoehtoja on esitetty, ks. Jussi Matikkala: Om slutskakning – den finska strafflagsrevisionenssista fas, teoksessa Laitinen, Pirjo (red.): Nordisk Workshop för Straffrätt,Rovaniemi 2007 s. 101 av. 10. Tuossa kirjoituksessa olen käynyt loppuhölskytyksessäkäsiteltäviä kysymyksiä läpi osin laajemmin ja konkreettisemmin kuin tässä.96

Rikoslain kokonaisuudistuksestarikoslain ulkopuolella. Lisäksi seuraamusjärjestelmästä on vireillä eräitäuudistushankkeita, kuten edellä mainittu yhdistelmärangaistusta koskevahanke, joista toteutuessaan syntynee myös rikoslakiin otettavia säännöksiä.Voidaan myös kysyä, pitäisikö esimerkiksi rikoksen muita seuraamuksiakuin rangaistuksia ottaa nykyistä enemmän huomioon rikoslaissa.Erityisen osan puolella muutoksia tullaan tulevaisuudessakin tekemään,sekä kansalliselta pohjalta että EU- ja kansainvälisten velvoitteidenvuoksi. Tämä ei estä rikoslain kokonaisuudistuksen loppuun saattamista.Varsin merkittävä sisällöllinen kysymys koskee keskittämisperiaatteentoteuttamista. Rikoslain ulkopuolisessa lainsäädännössämme on edelleenjoukko vankeusrangaistuksen uhalla varustettuja kriminalisointeja, ja uusiakinsaatetaan säätää. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka vakavastikeskittämisperiaatteeseen suhtaudutaan. Jos siitä todella pidetään kiinni,loppuhölskytyksessä pitäisi ehkä toteuttaa periaate olemassa oleviin säännöksiinnähden ja samalla pyrkiä aikaan saamaan se, että periaatetta noudatetaanmyös tulevassa lainsäädännössä. 14Rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäistä vaihetta koskevastaHE:stä 66/1988 antamassaan mietinnössä lakivaliokunta totesi pitävänsätärkeänä, että uudistuksen viimeisessä vaiheessa vielä tehdään koko uuteenrikoslakiin mahdollisesti tarvittavat muutokset uudistuksen eri vaiheissavahvistettavien asteikkojen johdosta 15 . Kuluneiden 22 vuoden aikanamuun muassa EU-peräiset rangaistussäännökset ovat koetelleet alkuperäistämuutaman tyyppirangaistusasteikon ideaalia, ja on säädetty asteikkoja,jotka poikkeavat muiden asiallisesti lähellä olevien kriminalisointien asteikoista.Lisäksi aika ajoin esiin nousee vaatimuksia tiettyjen rikostyyppienrangaistustason absoluuttisesta tai muihin rikostyyppeihin suhteuttaenrelatiivisesta muuttamisesta, yleensä nostamisesta. Rangaistusasteikkojenuusarviointiin loppuhölskytyksen osana ei maltillisen kriminaalipolitiikankannattajilla kuitenkaan ole suurta halua, sillä vaarana on tällaisen tarkistamiseneteneminen, Pekka Koskisen usein lausumin tavoin, ”kohoavintarjouksin” ja hissin lailla ylöspäin 16 . Olisi kyllä sääli, jos uudistusta ei tästäsyystä vietäisi loppuun.14Pohtimisen arvoista voisi tällöin olla, otetaanko rikoslakiin säännös, jonka mukaanvankeuteen voidaan tuomita vain silloin, kun teosta on tässä laissa säädetty vankeusrangaistus.Selvää on, että keskittämisperiaatteen tiukka noudattaminen on huomattavanvaikeaa. Yksi vaihtoehto voisi olla lievästi vesitetty keskittämisperiaate, jonka mukaanpainavista syistä rikoslain ulkopuolisissa rangaistussäännöksissä rangaistukseksi voitaisiinsäätää sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.15LaVM 6/1990 s. 3.16Ks. Pekka Koskinen: Rikoslain kokonaisuudistuksesta vielä kerran, teoksessa Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.): Väkivalta. Seuraamukset ja haavoittuvuus. Terttu Utriaisenjuhlakirja, Helsinki 2006 s. 136.97

Jussi MatikkalaLoppuhölskytyksen mahdollisiin sisällöllisiin näkökulmiin kuuluumyös se, onko rikoslaissa riittävästi huomioitu kansainvälisen ja eurooppalaisenrikosoikeuden asema. EU-rikosoikeuden merkitys kasvaa jatkuvasti.Rikoslain kokonaisuudistuksen alkuaikoina Suomi ei edes ollut EY:n jäsen.Myös kansainvälisen rikosoikeuden merkitys kasvaa, mitä osaltaan kuvastaavuosituhannen lopulla aikaansaatu kansainvälinen rikostuomioistuin.5. RIKOSLAIN KOKONAISUUDISTUKSENLOPPUUNSAATTAMISEN HAASTEITARikoslain kokonaisuudistuksessa ehdoton leijonanosa työstä on tehty.Uudistuksen loppuun saattaminen riippuu ambitiotasosta ja kriminaalipoliittisistasuhdanteista. Paljolti tekniseen hölskytykseen tyytyvä loppuunsaattamistyöon periaatteessa tehtävissä melko nopeastikin. Jos taas viimeisessävaiheessa tehdään enemmän myös sisällöllistä työtä ja mahdollisestiuusarviointia, tilanne on jossain määrin toinen.Enemmän huolta herättävät kriminaalipoliittiset suhdanteet. Rikoslainkokonaisuudistuksen alkuvaiheet saatettiin viedä läpi kohtalaisen maltillisessadefensiivisen rikosoikeuden toimintaympäristössä. Rikoslakiprojektinkaltaisen asiantuntijaorganisaation puuttuminen, rikosoikeuden päivänpolitisoituminenja EU:n aktiivisuus rikosoikeudellisissakin kysymyksissäantavat aihetta pelätä, että rikosoikeuden toimintaympäristö on nyt offensiivisempi,rikosoikeuteen tehokkaana ongelmanratkaisijana luottava. 17Erityisen haasteen rikosoikeudelle muodostaa sen kansallisen luonteenväheneminen. Suuressa osassa rikosoikeudellisia lainsäädäntöhankkeitataustalla ovat eurooppalaiset tai kansainväliset velvoitteet. Muitakin rikosoikeudellisiatoimijoita on astunut areenalle. Kansainvälisten sopimustenyhteydessä on saatettu sitoutua oikeustilan valvojiin, jotka ottavat raporteissaankantaa siihen, ovatko sopimusvaltiot täyttäneet velvoitteensa, ja joseivät, vaativat muutosten tekemistä. 1817Ks. myös Koskinen 1994 s. 75–76 ja Koskinen 1998 s. 277–278 sekä Per Ole Träskman:Finsk, svensk och nordisk straffrätt – och den europeiska – några reflexioner, teoksessaHyttinen, Tatu (toim.): Rikoksesta rangaistukseen. Juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952– 26/8 – 2012, Turku 2012 s. 267 ss. Ks. toisaalta rikosoikeuskomitean osalta Melander2008 s. 86–88.18Esimerkkinä poliittisesti merkittävästä toimijasta mainittakoon vuonna 1989 perustettuhallitustenvälinen elin Financial Action Task Force FATF, joka arvioi mm. rahanpesukriminalisointejamme.98

Rikoslain kokonaisuudistuksestaRikoslain kokonaisuudistus on kestänyt melko pitkään. Rikosoikeuskomiteanperiaatelinjaukset ovat vajaan neljän vuosikymmenentakaa. Rikoslainsäädäntöön vaikuttaa nyttemmin voimakkaasti myös EU,jonka kriminaalipoliittiset ja rikoslainsäädäntöön liittyvät linjaukset voivatpoiketa omistamme 19 . Nämä seikat antavat aihetta kysyä, onko rikoslainkokonaisuudistus periaatteineen jo joutunut jonkinlaisen eroosion kohteeksitai uhkaako sitä ainakin sellainen 20 .19EU:n merkityksestä kokonaisuudistuksen kannalta ks. esim. Koskinen 1998 s. 279 jaLahti 2007 s. 215–216.20Pitkään kestävä uudistustyö voi johtaa riskiin siitä, että uusi laki on syntyessään jo”vanhanaikainen”. Vuoden 1889 rikoslain osalta asia liittyi siihen, että rikoslaki oli vieläklassisen ajattelun tuote, kun taas nousemassa oli sosiologinen koulukunta. Nykyisenhankkeen synty puolestaan ajoittuu kansallisen ja melko defensiivisen rikosoikeudenaikakaudelle, eikä tuolloin näköpiirissä ollut nykyisen kaltaista eurooppalaistuvaa rikosoikeutta.Myös seuraamusjärjestelmässä on loitonnuttu 1970-luvun lähtökohdista.Ks. Eero Backman: Oliko vuoden 1889 rikoslainsäädäntö jo syntyessään vanhentunut?teoksessa Lahti, Raimo (toim.): Rikosoikeudellisia kirjoitelmia VI. Rikosoikeudenjuhlavuonna 1989, Helsinki 1989 s. 83 ss. ja Raimo Lahti: Rikosoikeuden kehitysLakimies-aikakauskirjan heijastamana, LM 2002 s. 1249–1250.99

RIKOSKONKURRENSSIOPPIMartti MajanenRikoskonkurrenssioppi 1960-luvulla rakentui konkurrenssimuotojenerottelun pohjalle. 1 Perusrakenteet olivat alkuperäisestä vuoden 1889rikoslaista, mutta niitä oli osittain muutettu vuonna 1939 uusimissäännöstönuudistamisen yhteydessä. Rikoslain 7 luvun 1 §:ssä oli säädettyideaalikonkurrenssista eli yksitekoisesta rikosten yhtymisestä ja rikoslain 7luvun 2 §:ssä jatketusta eli pitkitetystä rikoksesta. Molemmat säännöksetolivat 1960-luvulla vielä rikoslain alkuperäisessä muodossa. Molemmissatapauksissa määrättiin ainoastaan yksi yleistä lajia olevia rangaistus, muttasitä seikkaa, että rikoksia oli useampia, oli pidettävä rangaistusta mitattaessaraskauttavana asianhaarana. Jos oli tehty useita rikoksia eri teoillaeikä myöskään kysymyksessä ollut jatkettu rikos, sanottiin rikosten olevanreaalikonkurrenssissa, myös käsitettä monitekoinen rikosten yhtyminenkäytettiin. Näistä tapauksista oli tarkempia määräyksiä useassa rikoslain7 luvun pykälässä. Näitä säännöksiä oli muutettu vuonna 1939 uusimistakoskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä (L. 17.11.1939/402).Reaalikonkurrenssitapauksissa määrättiin yksittäisistä osateoista omatyksikkörangaistuksensa. Sen jälkeen näistä yksikkörangaistuksista sekämahdollisista ideaalikonkurrenssitapauksista ja jatketuista rikoksista tuomituistarangaistuksista muodostettiin tiettyjen laskusääntöjen perusteellayhdistetty rangaistus. Järjestelmä koski määräaikaisia vapausrangaistuksia.Mikäli yhdistettävänä oli vankeus- ja kuritushuonerangaistuksia, oli vankeudestaennen yhdistämistä vähennettävä yksi neljäsosa. Ankarimpaanrangaistukseen sai lisätä enintään kolme neljäsosaa muista. Käytännössäoli muodostunut yleiseksi lisätä muista noin puolet. Lisäksi yhdistettyrangaistus tuli määrätä myös silloin, kun uusi rikos tai uudet rikokset olitehty ennen aikaisemmin tuomittua vapausrangaistusta. Yhdistetty rangaistustuli siis määrätä uusista ja aikaisemmin tuomituista rangaistuksista.Periaatteessa asia oli selkeä. Aikaisempi tuomio katkaisi konkurrenssin.Tuomiota edeltävistä rikoksista tuomituista rangaistuksista määrätäänyhdistetty rangaistus ja samoin tuomion jälkeisistä yksikkörangaistuksistayhdistetty rangaistus. Aikaisempien tuomioiden ja uusien rikosten määränlisääntyessä myös yhdistämisestä tulee nopeasti työläs ja vaikea tehtävä.1Ks. laajemmin Brynolf Honkasalo: Rangaistusten yhdistämisestä ja yhteenlaskemisesta1947 ja Suomen rikosoikeus. Yleiset opit III 1953 s. 216–279, 2. painos 1969 s.213–267.100

RikoskonkurrenssioppiViime kädessä yhdistämisen teki täytäntöönpanovaiheessa hovioikeus pelkästäänasiakirjojen perusteella. Käytännössä tätä kutsuttiin kirjeyhdistämiseksi.Elävässä elämässä tämä merkitsi sitä, että lainvoimaisia tuomioitajouduttiin jälkikäteen muuttamaan vielä vapausrangaistuksen täytäntöönpanonkestäessäkin.Lisäksi on mainittava, että elinkautinen kuritushuonerangaistus käsittikaikki vapausrangaistukset ja sakot (RL 7:4) sekä toisaalta se, että määräaikaiseenvapausrangaistukseen ei saanut yhdistää sakkoja ja useat sakotpuolestaan laskettiin täysin määrin yhteen (RL 7:6).Konkurrenssiopin yhteydessä tärkeä asia on yhden ja usean rikoksenerottaminen. Tässä yhteydessä tulee myös käsitellä lainkonkurrenssia, jotamyös näennäiseksi rikoskonkurrenssiksi on kutsuttu. Kysymykseen tulevatsellaiset tapaukset, joissa samaan tekoon näyttää soveltuvan useita rikossäännöksiä,mutta yhden säännöksen soveltaminen tekee muun tai muidensoveltamisen tarpeettomaksi tai mahdottomaksi. Lainkonkurrenssista eirikoslaissa ole nimenomaista yleissäännöstä. Vuonna 1875 valmistuneessakomiteanmietinnössä yritettiin lainkonkurrenssitilanteita eräiltä osinsäännellä 2 , mutta asiantuntijalausuntojen, erityisesti ruotsalaisen professoriJohan Hagströmerin kritiikki 3 pudotti lainkonkurrenssia koskevansäännöksen pois rikoslain valmistelusta eikä lainkonkurrenssia koskevaasäännöstä ole rikoslaissa tänäkään päivänä. Joka tapauksessa yhden ja useanrikoksen erottelulla on konkurrenssiopissa ja rangaistuksen määräämisessäoma tärkeä merkityksensä. Siihen palataan vielä tuonnempana.1960-luvulla, josta nyt varsinaisesti olemme lähtemässä liikkeelle, oliselvästi kiinnostusta konkurrenssioppia kohtaan. Oikeustieteellisissä julkaisuissaoli joitakin artikkeleja jatkettuun rikokseen liittyvistä ongelmista. 4Samoin reaalikonkurrenssiin liittyviä käytännön vaikeuksia tarkasteltiin. 5Myös Pekka Koskinen omalta osaltaan tuli mukaan tähän keskusteluun.Hän oli tehnyt lisensiaatintutkimuksensa vuonna 1966 rikosoikeudellisestavanhentumisesta ja sen pohjalta hän kirjoitti artikkelin Lakimies-lehteenjatketun rikoksen vanhentumisesta puoltaen siinä suksessiivivanhentumistaeli osatekojen itsenäistä vanhentumista. Kysymys oli tuolloin riidanalainen.Käytännössä kannatusta jo tuolloin oli saavuttanut simultaanivanhentu-2Förslag till Strafflag för Storfurstendömet Finland, Förordning om verkställighet afstraff och Förordning om införande af ny strafflag för Storfurstendömet Finland, jemtemotiver till dessa förslag 1875 s. 26 (SL 99 §) ja s.178.3Johan Hagströmer: Granskning af Förslaget till Strafflag för Storforstendömet Finland1879 s. 86-90. Ks. myös Raimo Lahti: Lainkonkurenssista. LM 1968 s. 710–711.4Ks. esim. Karl Johan Lång: Till frågan om det fortsatta brottet. JFT 1964 s. 655–667,Birger Candolin: Rättskraftsspörsmål vid forsatt brott. JFT 1965 s. 335–348 ja PaavoHiltunen: Pitkitetty rikos oikeuskäytännössä. LM 1968 s. 346–359.5Niilo Salovaara: Erimielisyyksistä realikonkurrenssin piirissä. LM 1960 s. 616–629 jaKaarlo L. Ståhlberg: Rikoslain 7. luvun tulkintaa. LM 1964 s. 329–342.101

Martti Majanenminen eli jatkettu rikos vanhenee yhtenäisesti viimeisestä osateosta lukien.Itse artikkeli oli kaksiosainen, Pekka Koskinen oli kirjoittanut ensimmäisenosan ja Olavi Heinonen toisen osan, jossa käsiteltiin simultaani- ja suksessiivivanhentumistayleisemmin. 6 Pekka Koskisen koskettelema jatkettu rikosoli muutoinkin huolen aiheena. Sen rajat olivat alkaneet oikeuskäytännössähämärtyä. Kyse ei ollut enää vain saman lainkohdan useampikertaisestarikkomisesta suhteellisen lyhyellä aikavälillä tavalla, joka muodostaa jonkinlaisenkokonaisuuden. 71960–luvun jälkipuoliskolla vahvistunutta kiinnostusta konkurrenssioppiinosoittaa se, että Pekka Koskinen käynnisti valmistuttuaan vuoden1966 lopulla oikeustieteen lisensiaatiksi ideaalikonkurrenssia koskevanväitöskirjatyönsä. Lähes samoihin aikoihin teki hänen kuin myös minuntuleva kollegani Raimo Lahti lisensiaatintutkimustaan lainkonkurrenssista.Lahti on laatinut tutkimuksensa pohjalta erinomaisen palkitun artikkelinLakimies-lehteen vuonna 1968. 8 Myös lainvalmistelu käynnistyi. Vuonna1968 asetettiin Rikoskonkurrenssitoimikunta, joka sai mietintönsä valmiiksikeväällä 1972 (KM 1972:B 43). Toimikunta ehdotti eri konkurrenssilajienerottelun hylkäämistä ja siirtymistä yhtenäisrangaistusjärjestelmäänkaikissa konkurrenssitapauksissa.Pekka Koskinen on muistellessaan sitä, kuinka hänestä tuli oikeustieteentohtori viitannut siihen, että hän teki tutkimustaan kilpaa lainsäätäjänkanssa. 9 Pekka Koskinen lopulta voitti kilvan kirkkaasti. Lainsäätäjän vauhtihyytyi. Koskisen erinomainen väitöskirja Yksitekoisesta rikosten yhtymisestäerityisesti silmällä pitäen ideaali- ja reaalikonkurenssin erottelua valmistuikeväällä 1973. Siirtyminen yhtenäisrangaistusjärjestelmään tapahtui vastavuonna 1992.Pekka Koskinen oli monella tavalla mukana rikoslainsäädännön uudistuksessa,niin myös konkurrenssijärjestelmän uudistuksessa. Tietenkinhänen väitöskirjansa oli arvokas myös lainuudistusta ajatellen. Vaikka tutkimuksenydinalueena oli ideaalikonkurrenssi, niin kyllä siinä koko konkurrenssijärjestelmätuli varsin monipuolisesti kartoitetuksi. Pekka Koskisenosaamista hyödynnettiin myös lainvalmistelussa asiantuntijana. Hänellä oliselvä myönteinen perussuhtautuminen siirtymiseen yhtenäisrangaistusjärjestelmään.Hänen tarkka silmänsä huomasi kuitenkin monia asioita, jotkayksityiskohdissa olivat omiaan parantamaan lainvalmistelun lopputulosta.6Pekka Koskinen: Syyteoikeuden vanhentumisesta. I. Jatketun rikoksen vanhentumisesta.LM 1968 s. 376–387 ja Olavi Heinonen: Syyteoikeuden vanhentumisesta. II. Suksessiivisimultaanivanhentumisenvaihtoehdon piiriin kuuluvat tapaukset. LM 1968 s. 388–398.7Ks. Hiltunen LM 1968 s. 347.8Lahti LM 1968 s. 709–737.9Pekka Koskinen: Konkurrenssiopista kilpaa lainsäätäjän kanssa. Teoksessa Heikki Halila– Pekka Timonen (toim.): Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita 2003 s. 154–158.102

RikoskonkurrenssioppiPekka Koskinen laati kesällä 1972 saman vuoden keväällä asetetulleRikosoikeuskomitealle muistion rikoskonkurrenssiopista (päivätty1.9.1972) ja suunnilleen samoihin aikoihin (12.9.1972) valmistui myöslausunto Rikoskonkurrenssitoimikunnan mietinnöstä. Hän piti toimikunnanperuslinjaa oikeana, mutta hänen mielestään mietintö ei vieläsellaisenaan ollut valmis toteutettavaksi, vaan se vaati vielä lisäselvityksiä. 10Vuoden 1973 tammikuussa asetettiin oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvosHelge Ronnun puheenjohdolla toiminut työryhmä valmistelemaansäännöksiä rangaistuksen määräämisestä tapauksissa, joissasama henkilö on tehnyt useita rikoksia. Pekka Koskinen ja Raimo Lahtinimettiin työryhmän pysyviksi asiantuntijoiksi. Itse olin työryhmässä sihteerijäsenenä.Muina jäseniä olivat Esko Raunio ja Patrik Törnudd. TämäRikoskonkurrenssityöryhmä jätti mietintönsä toukokuun lopussa 1973(OLJ 5/1973) puolitoista kuukautta Pekka Koskisen väitöstilaisuudenjälkeen. Työryhmä vähän jarrutteli konkurrenssijärjestelmän uudistamisenvauhtia. Vuotta aikaisemmin oli käynnistetty rikoslain kokonaisuudistus jasen tuloksia olisi syytä odotella. Työryhmä ei ollut valmis suosittelemaanosittaisuudistuksena konkurrenssimuotojen erottelun poistamista. Jos sellainentehtäisiin, niin se vaatisi perusteellisemman valmistelun. Työryhmäteki ehdotuksen muutamista pienemmistä osittaisuudistuksista vanhaankonkurrenssijärjestelmään. Muun muassa jatkettu rikos haluttiin palauttaaalkuperäisiin rajoihinsa saman perustunnusmerkistönsä useampikertaisenatoteuttamisena, mutta uutuutena olisi privilegioitu reaalikonkurrenssitiettyjä rikossarjoja tai rikoskierretapauksia varten, joista tuomittaisiin yksiyhteinen rangaistus. 11 Nämä ehdotukset eivät johtaneet uudistuksiin.Jo syksyllä 1972 oikeusministeriö oli asettanut työryhmän, joka sittemmintunnettiin Kriminaalityöryhmän nimellä, laatimaan ehdotuksia eräidenrikosoikeudellisten säännösten uudistamiseksi oikeusneuvos HenrikGrönqvistin puheenjohdolla. Yhdeksi sen osatehtäväksi tuli valmistellaehdotus rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Tämäosatehtävä suoritettiin kahdessa vaiheessa 1.3.–30.9.1974 ja 1.11.1975–28.2.1978. Työryhmän ehdotus oli laadittu hallituksen esityksen muotoon(OLJ 3/1978). Siinä ehdotettiin konkurrenssimuotojen erottelustaluopumista ja siirtymistä yhtenäisrangaistusjärjestelmään. Työryhmä olikuullut Pekka Koskista asiantuntijana ehdotusta valmistellessaan. 12 Tämän10Pekka Koskinen: Lausunto rikoskonkurrenssitoimikunnan mietinnön (1972:B43) johdosta12.9.1972. Julkaisemattomassa monisteessa Pekka Koskinen: Rikosoikeudellisialausuntoja 1972–1976 s. 24.11Helge Rontu – Esko Raunio – Patrik Törnudd – Martti Majanen: Rikos konkurrenssityöryhmänmietintö. OLJ 5/1973 s. 33–38.12Henrik Grönqvist – Olavi Heinonen – Kari Lehtola – Per Lindholm – Gustaf Möller –Patrik Törnudd: Ehdotus rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta.103

Martti Majanenvalmistelun kestäessä oli tapahtunut myös konkurrenssiopillisesti muutakiinnostavaa. 1.7.1975 luovuttiin kuritushuonerangaistuksesta. Se aiheuttimuutoksia myös RL 7 lukuun. Yhdistämistapauksissa aikaisempi kolmenneljäsosan (3/4) lisäys alennettiin puoleksi (1/2). 13 Käytännössä melko nopeastiruvettiin käyttämään tyypillisenä lisäyksenä yhtä kolmasosaa (1/3)muista rangaistuksista. Myös Rikosoikeuskomitea (KM 1976:72) oli saanutoman periaatemietintönsä vuoden 1976 lopuilla valmiiksi. Komitea katsoi,että rikosten yhtymistä koskevat säännökset olisi korvattava yksinkertaisemmallayhtenäisrangaistussäännöstöllä. Vankeusrangaistus tuomittaisiinankarimman sovellettavan rangaistusasteikon mukaan ja ainakin siinätapauksessa, että tekijä on syyllistynyt lukuisiin, törkeimpään rikokseenliittymättömiin rikoksiin, olisi asteikkoa jonkin verran enennettävä. Myössakkorangaistuksista olisi tarvittaessa voitava muodostaa yhtenäisrangaistusideaalikonkurrenssin ja jatketun rikoksen tapauksen lisäksi myös silloinkun niiden tuomitseminen johtaisi ilmeisen kohtuuttomaan rangaistustenkasautumiseen. 14 Rikosoikeuskomitean kanta oli niukka ja luonnosmainen.Kriminaalityöryhmän ehdotuksesta pyydettiin laintarkastuskunnanlausunto (N:o 2/1978). Laintarkastuskunta suhtautui ehdotukseen tietyinvarauksin. Se asetti kyseenalaiseksi, oliko noin laajaa uudistusta pidettävätarpeellisena ennen rikoslain kokonaisuudistusta, ja pohti, olisivatko epäkohdatkorjattavissa suppeammin lainmuutoksin järjestelmän perusteitamuuttamatta. Epäilyistään huolimatta laintarkastuskunta ei kuitenkaansuhtautunut kielteisesti lainsäädännön uudistamiseen esitysehdotuksenpohjalta ja esitti joukon yksityiskohtia koskevia muutosehdotuksia. PekkaKoskinen kuului myös laintarkastuskunnalle lausuntonsa antaneiden joukkoon.Hän huomautti esimerkiksi vanhan järjestelmän vaikeaselkoisuusongelmistatodeten kuitenkin, että konkurrenssijärjestelmästä tuskin saadaanyksinkertaista ja helppotajuista. Hän ei myöskään uskonut, että uusi järjestelmäloisi edellytykset oikeuskäytännön epäyhtenäisyydestä pääsemiselle.Hän viittasi myös ongelmiin, joita tulee rajankäynnissä yhden ja useanrikoksen välillä ja eron tekemisen lainkonkurrenssin ja varsinaisen rikostenyhtymisen välillä. Hän katsoi kuitenkin, että esitysehdotuksen pohjaltaon muokattavissa eduskunnalle annettava hallituksen esitys. 15 Tällainenannettiinkin vuoden 1980 valtiopäivillä (HE 84/1980). Aika ei ollut vieläkypsä tälle uudistukselle. Asia oli eduskunnan lakivaliokunnassa keskenvielä eduskunnan lopettaessa työnsä keväällä 1983 vaalikauden päättyessä.Erisuuntaiset asiantuntijalausunnot tuottivat sen verran paljon ongelmia,OLJ 3/1978 s. 3 ja 11–16.13Ks. rikoslain muutokset L. 19.7.1974/613.14Rikosoikeuskomitean mietintö 1976:72 s. 123–125.15Laintarkastuskunnan lausunto N:o 2 1978 Rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännönuudistaminen s. 3–10. Koskisen lausuntoa laintarkastuskunta käsittelee s. 9.104

Rikoskonkurrenssioppiettä hallituksen esityksen annettiin päästä tässä vaiheessa raukeamaan. Onsyytä muistaa, että keväällä 1980 oli asetettu oikeusministeriössä rikoslainkokonaisuudistukseen tähtäävä rikoslakiprojekti. Tosin konkurrenssijärjestelmänuudistaminen, näin jälkeenpäin ajatellen hieman yllättäen, pysyi rikoslakiprojektinulkopuolisena hankkeena lainvalmistelun loppuun saakka.Tammikuussa 1988 oikeusministeriö asetti työryhmän (Yhtenäisrangaistustyöryhmä)puheenjohtajanaan lainsäädäntöneuvos TimoMäkinen ja jäseninä lainsäädäntöneuvos Kari Lehtola, joka muutamankokouksen jälkeen siirtyi muihin tehtäviin ja erosi työryhmän jäsenyydestä,sekä apulaisprofessori Martti Majanen. Työryhmän tehtävänä oli rauenneenhallituksen esityksen ja eduskunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntojenperusteella laatia uusi hallituksen esitys rikosten yhtymistä koskevanlainsäädännön uudistamisesta. Työryhmän mietintö, jota ei ole painettunajulkaistu, valmistui toukokuussa 1989. Sen pohjalta oikeusministeriössäviimeisteltiin huhtikuussa 1990 annettu hallituksen esitys (HE 40/1990).Aivan vaalikauden lopussa helmikuussa 1991 eduskunta hyväksyi muutaminlakivaliokunnan (LaVM 15/1990) tekemin muutoksin hallituksenesitykseen sisältyneet lainmuutokset. Tasavallan presidentti vahvisti lait19.4.1991, yhteensä 14 eri lakia koskevat muutokset, joista kaikki keskeisimmättulivat voimaan 1.4.1992. Näin oli päädytty luopumaan konkurrenssimuotojenerottelusta ja siirrytty yhtenäisrangaistusjärjestelmään.Uudet RL 7 luvun säännökset koskivat yhteisen sakkorangaistuksen jayhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä. Uutuutena olivat omat rangaistusasteikkonsayhteiselle sakolle ja yhteiselle vankeudelle.Pekka Koskinen piti konkurrenssiuudistusta onnistuneena, muttajatkoi, että ”[s]amalla on pakko nähdä, ettei se täysin sovi yhteen tiukimmallevedetyn normaalirangaistusajattelun kanssa. Kun arvosteltavana eiole yksittäisiä rikoksia, vaan hyvin erilaisia, usein laaja-alaisiakin rikoskokonaisuuksia,mistä saadaan rangaistuskäytännön yhtenäisyyden mittarit?” 16Samassa artikkelissa hän piti myönteisenä sitä uudistusta, että ehdollisiarangaistuksia täytäntöön pantavaksi määrättäessä voidaan rakentaa uusiyhtenäisrangaistus. Näin on mahdollista välttää kohtuuttomuudet, jotkaliittyvät useiden ehdollisten rangaistusten ketjuuntumiseen. 17Entistä tärkeämmäksi tuli kysymys siitä, onko käsillä ylipäätään yksivai useampi rikos. Lainsäädännön puuttuessa merkille pantava on eduskunnanlakivaliokunnan lausuma, että ”teko, jota luonnollisen katsantokannanmukaan on pidettävä yhtenä tekona, on syytä nykyistä useammin16Pekka Koskinen: Konservatiivista ja radikaalia kriminaalipolitiikkaa rikoslain uudistuksessa.LM 1991 s. 869.17Koskinen LM 1991 s. 870.105

Martti Majanentuomita vain yhtenä tekona”. 18 Mitä tällä tarkalleen ottaen tarkoitettiin,jäi kuitenkin avoimeksi.Pekka Koskisen tekstejä myötäillen voi todeta, että yhden ja useammanrikoksen erottaminen voi aiheuttaa vaikeuksia kahdessa ulottuvuudessa.Ensinnäkin monissa tunnusmerkistöissä vain kuvataan tietty suhtautumistyyppi,mutta jätetään ilmaisematta kuinka paljon tällaista suhtautumistaon mahdollista katsoa tunnusmerkistön yksinkertaiseksi toteuttamiseksi.Rajanveto voi olla pituussuuntaista: anastaminen samasta varastostamonta kertaa peräkkäin, käyttää anastettua pankkikorttia useita kertoja jajopa useita viikkoja. Myös poikittaissuuntaisessa rajauksessa on eri suuntiinmeneviä ratkaisuja: eri henkilöiden omaisuuden anastaminen samastavarastosta katsotaan yleensä yhdeksi varkaudeksi, mutta usean henkilönsurmaaminen samassa tilaisuudessa pääluvun mukaisesti useaksi tapoksitai murhaksi. 19Saman tunnusmerkistön näkökulmasta toimitettavan yksiköimisenohella toisena yhden ja useamman rikoksen erotteluun liittyvänäongelmaulottuvuutena on lainkonkurrenssiproblematiikka.Lainkonkurrenssitapauksia voidaan ryhmitellä eri tavoin. Raimo Lahtiesimerkiksi käytti jakoa erityisyyden ja toissijaisuuden tapausryhmiin1960-luvun erinomaisessa artikkelissaan. 20 Dan Frände käyttää tuoreessarikosoikeuden yleisten oppien oppikirjassa jaottelua: subordinaatio, toissijaisuus,punninta. 21Aikaisemmin pulmalliseksi osoittautunut hovioikeuksissa tehty vankeusrangaistustenns. kirjeyhdistäminen täytäntöönpanoa varten siirrettiinalioikeuksien tehtäväksi. Asiat, jotka aikaisemmin olivat hoitaneet vankilanjohtajatja hovioikeudet, siirtyivät paikallisten syyttäjien ja alioikeustuomarienpäätettäviksi. Uusittukin järjestelmä osoittautui ongelmalliseksi.Tämän vuoksi tehtiin vielä uudistus, jossa luovuttiin yhteisen rangaistuksenmääräämisestä jälkikäteen täytäntöönpanoa varten. Asian valmistelunpohjatyö tapahtui oikeusministeriön minulle antamalla asiantuntijatoimeksiannolla.Siihen liittyi kaksi laajempaa asiantuntijoiden kuulemistilaisuutta.Hallituksen esitys (HE 48/1997) viimeisteltiin näiden pohjaltaoikeusministeriössä virkatyönä. Laki vahvistettiin 8.8.1997 ja tuli voimaan1.10.1997. Siinä luovuttiin jälkikäteen tapahtuvasta yhteisen rangaistuksenmääräämisestä ja aikaisemmat ehdottomat vankeusrangaistukset otettiinhuomioon vain uutta rangaistusta määrättäessä rangaistusta alentavana tai18Lakivaliokunnan mietintö (LaVM 15/1990) hallituksen esityksen johdosta rikostenyhtymistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta s. 3.19Ks. esim. Pekka Koskinen: Muistio rikosoikeuskomitealle 1.9.1972 moniste s. 2–5 sekäKoskinen 1973.20Ks. Lahti LM 1968 s. 717–737.21Dan Frände: Yleinen rikosoikeus, 2. uudistettu painos 2012 s. 274–279.106

Rikoskonkurrenssioppilieventävänä seikkana. Välillisesti vanha konkurrenssinkatkeamisoppi säilyitulkinnallisena pohjana myös arvioitaessa rangaistuksen kohtuullistamismahdollisuuksia.22Kesällä 2010 tehdyssä sakko- ja rikesakkolainsäädännön uudistuksessa(L. 27.8.2010/755), jonka voimaantulopäivä ei vielä ole tiedossa, liitettiinmyös rikesakot mukaan RL 7 luvun mukaiseen yhtenäisrangaistusjärjestelmään.Sen yksityiskohtiin ei nyt mennä.Näin olemme kahlanneet läpi konkurrenssijärjestelmämme vaiheita.Tänä päivänä meillä on yhtenäisrangaistusjärjestelmä, jossa on varmastivielä maltillisen pohdiskelun jälkeen kehittämisen varaa. Yhteisen rangaistuksenmittaaminen tarvitsisi oikeuskäytännön yhtenäisyyden ja ihmistenyhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi joitakin apuvälineitä, mutta niidenluominen ei ole helppoa. Jos olisi, niin ne olisi jo laadittu. Myös yhteisenrangaistuksen määräämistä ehdonalaisen vapauden menettämistapauksissaolisi syytä vielä arvioida uudelleen. Tosin myöskään tähän ei ole tarjolla mitäänhyviä, itsestään selviä ratkaisuja. Pekka Koskisen rikosoikeudellisella jaerityisesti konkurrenssiopillisella osaamisella olisi ollut näissäkin ongelmissavielä paljon käyttöä.22Yhtenäisrangaistusjärjestelmästä on laajasti kirjoittanut Pekka Viljanen. Ks. esim. Uusiyhtenäisrangaistusjärjestelmä 1992 ja Yhtenäisrangaistusjärjestelmän muutokset 1998.107

PEKKA KOSKISEN NÄKEMYKSESTÄHUOLIMATTOMUUDENOBJEKTIIVISESTA PUOLESTA 1Dan FrändeOsallistuin talven 1977 paukkupakkasilla toiselle Tvärminnen kurssille.Muistikuvani kurssin sisällöstä ovat sangen hajanaisia, mutta sen ainakinmuistan, että kurssin johtamisesta vastasivat ja sillä luennoivat EeroBackman, Pekka Koskinen, Martti Majanen, Harri Palmén ja Per OleTräskman. Sitä, mistä Pekka puhui, en valitettavasti pysty palauttamaanmieleeni. Myöskään ystäväni ja opiskelutoverini Roger Wickholm, jokatoimii nykyisin asianajajana Sipoossa ja on tunnettu oivallisesta muististaan,ei kykene sanomaan mitään tarkempaa kurssin sisällöstä. Ehkäpä itsesosiaalinen osallistuminen oli tärkeämpää!Huomattavasti paremmin muistan Pekan tuottamuksellisia rikoksiakäsitelleen ns. cum laude -luennon, jonka hän piti keväällä 1978. Mieleenipalautuu erityisesti se, miten Pekka hyvin kauniilla käsialallaan kirjoittija piirsi mustalle liitutaululle eri rikoskäsitteitä ja muuta asiaan kuuluvaa.Hän korosti useaan otteeseen, että jotakin oli vialla Brynolf Honkasalonmallissa – mallissa, jonka olimme juuri päntänneet päähämme approbatur-tenttiävarten. Tällä luentosarjalla kuulin myös ensimmäistä kertaanimen Hans-Heinrich Jescheck. Kyseessä saattoi olla ennakkoaavistus siitä”Federstrich-syndroomasta”, jonka Pekka mainitsee viimeiseksi jääneessä,Per Ole Träskmanin juhlakirjassa julkaisemassaan artikkelissa. 2Cum laude -luennolla kävi myös selville, että Pekalla oli meneillääntuottamuksellisia rikoksia koskeva tutkimusprojekti. Me luentosalissa läsnäolleet tuskin ymmärsimme paljoakaan Pekan sanomasta, mutta hänen antaumuksellisuutensaja syvällinen älynsä eivät voineet jättää ketään kylmäksi.Pyrin seuraavassa rekonstruoimaan Pekan tuottamuksellisten rikostenrakennetta koskevan näkemyksen erityisesti huolimattomuuden objektiivisenpuolen osalta.Pekka formuloi elegantilla ja täsmällisellä tavalla tuolloin vallinneenrikosoikeussystematiikan huolimattomuuden objektiivista puolta koskevatvaikeudet ensimmäisellä Tvärminnen kurssilla vuonna 1976 seuraavasti:1Artikkelin on ruotsista suomentanut OTL, FK Markus Wahlberg.2Koskinen 2011.108

Pekka Koskisen näkemyksestä huolimattomuuden objektiivisesta puolesta”Nimenomaan tuottamuksellisissa seurausrikoksissa, joissa seurauksenaiheuttamistapaa ei ole kuvattu, objektiivinen puoli jää kovin kevyeksija subjektiiviselle puolelle sälytetään ylipainoa. Kuka tahansa, jokakausaalisesti tulee vaikuttaneeksi toisen kuolemaan tai vammautumiseen,on toteuttanut kuoleman- tai vammantuottamuksen objektiivisenpuolen, ja kysymys on vain siitä, voidaanko seuraus lukea myösaiheuttajan syyksi.” 3Kysymys, johon yritän vastata, kuuluu konkreettisemmin: Miten Pekkaitse vastasi yllä olevassa sitaatissa luonnostelemaansa haasteeseen ja mitenhän asennoitui kirjallisuudessa esitettyihin tuottamuksellisten rikostenobjektiivisen puolen konstruoimispyrkimyksiin? Avainsanoja ovat tällöinsellaiset käsitteet kuten ”teon huolimattomuus”, ”objektive Zurechnung”ja ”gärningsculpa”.Lienee syytä huomauttaa, ettei Pekka milloinkaan julkaissut mainittuatutkimusta. 4 Tästä huolimatta Pekan näkemys huolimattomuuden objektiivisestapuolesta voidaan hahmottaa niiden tekstien perusteella, jotka hänaiheesta tai sitä sivuten julkaisi.On syytä tarkastella lähemmin neljää tärkeää kirjoitusta. Ensimmäinenteksti on Pekan Tvärminnessä vuonna 1976 pitämä esitelmä, joka myösjulkaistiin tuonna vuonna yhdessä muiden samassa tilaisuudessa pidettyjenesitelmien kanssa. Toinen teksti on ehkä vieläkin mielenkiintoisempi,joskin hyvin lyhyt. Kuten kaikki tiedämme, Nils Jareborg julkaisi vuonna1977 asiaa koskevan keskeisen kirjoituksen nimellä ”Två sorters culpa”.Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidensab (NTfK) -aikakauskirjan vuoden1977 kaksoisnumeroon 3–4 sisältyy myös Pekan kirjoitus, jossa hän ottaakantaa Jareborgin gärningsculpaa ja tekijän (subjektiivista) huolimattomuuttakoskeviin ideoihin. Kolmas teksti on myöhemmältä ajalta eli julkaistu20 vuotta edellisten jälkeen. Kysymys on Pekan vastaväittäjän lausunnosta,jonka hän antoi Ari-Matti Nuutilan vuoden 1996 tohtorinväitöksenjohdosta. Lausunto julkaistiin Lakimiehessä vuonna 1997. Kuten tunnettua,Nuutilan väitöskirja käsittelee sangen pitkälti objektiivista huolimattomuutta,vaikka myös tekijän huolimattomuus saa siinä tilaa. Nuutila ottiobjektiivisen puolen vastineena käyttöön käsitteen ”teon huolimattomuus”,joka on suora käännös gärningsculpasta. Neljänneksi tekstiksi olen valinnutPekan ”Johdatuksen rikosoikeuteen” vuodelta 2001, joka siis julkaistiinsuhteellisen lyhyen ajan kuluttua Nuutilan väitöksestä.3Koskinen 1976 s. 26.4Hän mainitsee tutkimusprojektin eräässä toisessa tekstissä vuodelta 1977 ja lausuu 20vuotta myöhemmin Ari-Matti Nuutilan väitöskirjahankkeesta: ”Tämähän on nimittäinjuuri se tutkimus, joka itse asiassa minun oli parikymmentä vuotta sitten määrä tehdä”(Koskinen 1997 s. 950).109

Dan FrändeAloitan vuoden 1976 esitelmällä. Honkasalon mallin ja sen ilmeistenheikkouksien esittelyn jälkeen Pekka konkretisoi joitakin hänen käsityksensämukaan rationaalisia ajatusmalleja eli ”järkeviä ajatuskulkuja” erityisestijuuri tuottamuksellisten rikosten konstruoimiseksi. 5 Nämä rationaalisetmallit Pekka ammentaa pääosin Jesheckin erittäin vaikutusvaltaisesta oppikirjastavuodelta 1969. Ensin kuvataan tahalliset rikokset lähinnä niinsanotun ”kontrollilistan” avulla. Sitten Pekka siirtyy huolimattomuuteenja introdusoi käsitteen ”objektiivinen huolellisuusvelvollisuus”. Esityksestäkäy selvästi ilmi, että kysymys on delikteistä, joiden tunnusmerkistöön sisältyyteon ja seurauksen välisen kausaalirelaation vaatimus.Tunnusmerkistön mukaisuuden tasolla ilmenee ensinnäkin vaatimussellaisen objektiivisen huolellisuusvelvollisuuden loukkaamisesta, joka olisiestänyt seurauksen syntymisen. Toiseksi voi olla jokin lisävaatimus, jokaselvästi liittyy törkeään huolimattomuuteen. Kolmanneksi vaaditaan teon jaseurauksen välistä kausaalirelaatiota. Neljäs vaatimus merkitsee tietynlaistaobjektiivista ennalta-arvattavuutta silloin, kun on kysymys tiedottomastahuolimattomuudesta. 6Pekka jatkaa esitystään keskustelemalla tarkemmin mainitusta objektiivisestahuolellisuusvelvollisuudesta. Hän asettaa kaksi kysymystä.Ensimmäinen koskee eri tapoja, joilla tekijä voi laiminlyödä huolellisuusvelvollisuudennoudattamisen. Pekka mainitsee muun muassa laiminlyönninpidättäytyä vaarallisesta toiminnasta ja laiminlyönnin ottaa selvää tietystäolosuhteesta. Toinen ja hänen mukaansa tärkeämpi kysymys koskee tapaukseensovellettavan huolellisuusvelvollisuuden konstruoimista. Tällöin onmerkitystä erilaisilla säännöillä ja standardeilla, jotka sääntelevät sitä, mitenvaarallinen toiminta toteutetaan turvallisella tavalla. Hän mainitsee eksplisiittisestitieliikennesäännöt mutta toteaa, että huolellisuusvelvollisuudensisällön konkretisoiminen on viime kädessä oikeuskäytännön tehtävä.Pekka nostaa esiin myös problematiikan, jota on myöhemmin kuvattu”riskinoton relevanssin” käsitteellä. Hänen mukaansa pelkkä kausaalirelaatioei riitä, vaan juuri sen toiminnan, joka rikkoo huolellisuusvelvollisuutta,on tullut kausaalisesti aiheuttaa seuraus. 7Riskinoton relevanssista tuli sittemmin keskeinen käsite mallissa, jokaClaus Roxinin johdolla melko nopeasti valtasi saksalaisen rikosoikeusdogmaattisennäyttämön. Vaaran sijasta puhutaan sallitusta ja kielletystä riskistä,ja hallitsevaksi käsitteeksi on muodostunut ”objektive Zurechnung”.5Koskinen 1976 s. 27.6Koskinen 1976 s. 31–32.7Koskinen 1976 s. 33.110

Pekka Koskisen näkemyksestä huolimattomuuden objektiivisesta puolestaJareborgin kirjoitusten myötä kysymys sallitusta ja kielletystä riskinotostaomaksuttiin melko nopeasti myös pohjoismaiseen keskusteluun.Jareborgin gärningsculpa liittyy selvästi ”objektive Zurechnung” -malliin. 8Edeltävän perusteella voidaan sanoa, että Pekka vuoden 1976 tekstissähyväksyi järkeväksi Jescheckin tuottamuksellisten rikosten konstruointitavan.Mutta mitä Pekka lausuu asiasta vuoden kuluttua, kun hän oli tutustunutJareborgin kahdenlajiseen culpaan?Pekka viittaa ensin Tvärminnen tekstiinsä ja katsoo, että hän siinäluonnostelee mallin, jossa culpan arviointi jakautuu sekä tunnusmerkistönmukaisuuteen että syyllisyyteen. Hän jatkaa:”Trots en del konstruktiva och terminologiska skillnader sammanföll mittpå ovan nämnda sätt uppskisserade schema rätt nära med det, som Jareborgmera analytiskt framför i sin rapport.” 9Tulkitsen asian niin, että Pekka tässä vaiheessa käsitti Jareborgin mallin vastaavanvarsin pitkälle sitä, minkä hän itse oli omaksunut Jesceckiltä, vaikkahän ei ottanutkaan käyttöön Jareborgin terminologiaa. Pekka kuitenkinkommentoi Jareborgin mallia niin niukanlaisesti, ettei asiasta voida tässäkohdin sanoa mitään varmaa.Entä miltä tilanne näyttää sen jälkeen, kun Pekka oli toiminutNuutilan tohtorinväitöksen vastaväittäjänä? Nuutilahan otti väitöksessäänkäyttöön hyvin laajan gärningsculpa-käsitteen eli teon huolimattomuuden,mikä muun muassa merkitsi, ettei siihen sisältynyt vain seurausrikoksia.10 Pekan julkaisun perusteella on sangen vaikea sanoa, pitikö hänuutta terminologiaa soveliaana. Tulkitsen asian niin, että Pekka pitäytyiriskin käsitteeseen kohdistamaansa skepsikseen, vaikka jättikin kantansanimenomaisesti ilmoittamatta. Pekalle oli luonteenomaista katsoa, että oliolemassa erilaisia dogmaattisia näkemyksiä ja ratkaisuja. Hän ei myöskäänmielellään osoitellut ajatusvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Ne harvatkerrat, kun hän sen teki, kritiikki oli hyvin diplomaattista ja hienovaraista.Tämän voin vakuuttaa oman kokemukseni perusteella.Vuoden 2001 tekstissä, siis ennen kuin huolimattomuuden määritelmäotettiin rikoslakiin, Pekka nosti objektiivisen huolellisuusvelvollisuudenhuolimattomuuden objektiivisen puolen sisällöksi. Mutta häntähdentää tässäkin, että on nimenomaan tuomioistuimen asia konstruoidatuo huolellisuusvelvollisuus. 11 Vuoden 2001 tekstissä Pekka korostaa myös8Ks. esim. Frände 2012 s. 89 ja Frände 2002.9Koskinen 1977 s. 250.10Ks. Frände 1997 s. 219.11Ks. Koskinen 2001 s. 64.111

Dan Frändevaatimusta, että huolellisuusvelvollisuuden rikkomisen ja seurauksen välillätulee vallita tietty yhteys. Sanotusta huolimatta Pekka ei kuitenkaan haluakäyttää riskinoton relevanssin käsitettä.Näin ollen voidaan hyvin syin väittää, että Pekka piti kiinni vuoden1976 esitelmässä esittämästään käsitevalinnasta. Hänen omien sanojensamukaan hänen mallinsa oli kuitenkin hyvin lähellä gärningsculpakeskustelussaesiin tulleita ajatuksia. Kuin luonnostaan herää klassinenkysymys ”Miten kaikki sitten menikään?” Kuten tiedämme, Pekalla oliratkaiseva asema Suomen uuden rikoslain laadinnassa ja hänen panostaanuusien yleisten oppien luomisessa voidaan tuskin yliarvioida. Vuoden2004 alusta ovat olleet voimassa rikosoikeudellisen vastuun uudet yleisetsäännöt ja niihin kuuluu myös huolimattomuuden määritelmä (RL 3:7).Säännöksen 1 momentin sanamuodon mukaan: ”Tekijän menettely onhuolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaahuolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan(tuottamus).”Sanamuodosta nähdään suoraan, että Pekan käyttämä käsite ”huolellisuusvelvollisuus”on otettu lakitekstiin. Tietyssä mielessä voidaan sanoa,että Pekka sai tahtonsa läpi – ainakin lakitasolla. Kun taas tarkastellaan uudistukseenjohtaneen hallituksen esityksen sisältöä, tilanne näyttää hiemantoisenlaiselta. Esityksessä puhutaan teon huolimattomuuden käsitteestäsynonyyminä objektiiviselle huolimattomuudelle. Teon huolimattomuuspuolestaan määritellään seuraavasti:”Objektiivisessa huolimattomuudessa on asiallisesti kysymys ennen kaikkeasiitä, ottiko tekijä kielletyn riskin vai jäikö riskinotto sallitun puolelle.Tässä mielessä objektiivista huolimattomuutta määrittävät ennen kaikkeaoikeusnormit, mutta myös erilaiset epäviralliset ja tekniset normit. Myösesimerkiksi hyötyjen ja haittojen punninta voi tulla kyseeseen. Joissain tapauksissajoudutaan turvautumaan ’normaalilla tavalla huolellisen henkilön’mittapuuhun.” 12Esitöissä ei siis pidättäydytä täsmentämästä huolellisuusvelvollisuutta käsiteparillasallittu ja kielletty riski. Jos niin halutaan, voidaan sanoa, ettäesityöt edustavat modernimpaa otetta asiaan kuin voimassa oleva lakiteksti.Olen kuitenkin hyvin tietoinen, ettei tähän suuntaan mennyt kehitys olekaikkien mieleen.Esityksestäni on käynyt ilmi, että Pekka asetti oikeuskäytännön kontollehuomattavan vastuun, kun kysymys oli huolellisuusvelvollisuudensisällön lähemmästä konkretisoinnista. Oikeuskäytännön sisällöstä voidaan12HE 44/2002 vp s. 90.112

Pekka Koskisen näkemyksestä huolimattomuuden objektiivisesta puolestaolla monta mieltä, mutta olen vakuuttunut, ettei Suomen tuomarikuntaole ottanut vastaan Pekan esittämää haastetta. Itse asiassa Pekka näyttääolleen liian moderni suomalaisille tuomareille. Viimeistään yleisten oppienuudistuksen jälkeen olisi odottanut, että oikeuskäytännössä olisi luovuttuennalta-arvattavuudesta objektiivisen huolimattomuuden etummaisenakriteerinä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Ratkaisussa KKO 2007:62 (kohta20) esitetään seuraava:”Tapaturman ja tuottamuksen rajanvedon kannalta ratkaiseva merkitys onsillä, onko tapahtuma ollut niin ennalta-arvaamaton, ettei huolellisenkaanhenkilön ole pitänyt siihen varautua.”Jos tämä lausuma otetaan tosissaan, objektiivinen ennalta-arvattavuus toteutuututkittaessa seurauksen ennalta-arvattavuutta. Väliä ei näytä olevansillä, mitä huolellisuusvelvollisuuksia tekijä on rikkonut, vaan seurauksenennalta-arvattavuus on täysin ratkaiseva. En nyt enää toista kritiikkiä, jonkaolen muualla kohdistanut tähän ajatusmalliin. 13 Tulevan tuomarisukupolvenasia on tämän epäkohdan korjaaminen, ja voidaan kernaasti omaksuaPekka Koskisen käsitys huolimattomuuden objektiivisesta puolesta.LÄHTEETFrände, Dan 1997: Kirjallisuutta. Nuutila Ari-Matti: Rikosoikeudellinenhuolimattomuus (1996). JFT 1997 s. 213–222.Frände, Dan 2002: Gärningsculpa och ”objektive Zurechnung” – några jämförelser.Teoksessa ”Flores et juris legum. Festskrift till Nils Jareborg”.Uppsala 2002 s. 237–250.Frände, Dan 2012: Yleinen rikosoikeus. 2. uudistettu painos. Suomentanutja seuraamusosan päivittänyt Markus Wahlberg. Helsinki 2012.Koskinen, Pekka 1976: Rikoksen yleisestä rakenteesta, erityisesti tuottamuksellisistarikoksista. Teoksessa ”Tuottamukselliset rikokset.Rikosoikeudellinen jatkokoulutusseminaari Tvärminnessä 18.–20.2.1976”. Helsinki 1976 s. 22–33.Koskinen, Pekka 1977: Vållandekriminaliseringar i dag och i morgon.Eripainoksessa ”Modern lagstiftning. Finsk-svenskt symposium i Åbo29–30 augusti 1977”. NTfK 1977, 3.–4. häfte, s. 249–256.13Ks. Frände 2012 s. 102–106.113

Dan FrändeKoskinen, Pekka 1997: Kirjallisuutta. Nuutila, Ari-Matti: Rikosoikeudellinenhuolimattomuus (1996). LM 1997 s. 946–954.Koskinen, Pekka 2001: Johdatus rikosoikeuteen. Helsinki 2001.Koskinen, Pekka 2011: Federstrich des Gesetzgebers, und Bibliothekenwerden Makulatur – Två doktorsavhandlingar, och vad hände sedan.Teoksessa ”Festskrift till Per Ole Träskman”. Stockholm 2011s. 272–276.114

VAARANTAMISESTA VÄHÄSEN,JA MUUSTA LIIKKEESTÄ JA LIIKENTEESTÄAJASSA – PEKKA KOSKISEN MUISTOKSIKimmo NuotioOpintokirjassani on merkintä, jonka mukaan aloitin professori PekkaKoskisen luennot rikosoikeuden yleisistä opeista 21. tammikuuta 1983.Minulla ei ollut mitään erityisiä ennakko-odotuksia enkä tiennyt etukäteenketään oppiaineen opettajista. Innostuin noiden luentojen myötä kovastirikosoikeudesta – sitä ennen en oikein ollut mistään kurssista löytänyt ihansitä ominta alaani. Olikin luontevaa, että vielä samana keväänä jatkointoisella hänen luentosarjallaan, nyt otsikolla liikennerikosoikeutta.Tuohon aikaan luennot eivät useinkaan olleet kovin keskustelevia.Eivät nämäkään. Mutta mieleen on jäänyt opettajan valtavan sitoutunutote asioihin, syvällinen omakohtainen perehtyneisyys, ja se että kysymyksetolivat paitsi teoreettisesti mielenkiintoisia, myös käytännössä olennaisia.Luennoitsija oli selkeä, erinomaisesti valmistautunut, ja osasi valottaa eritilanteet esimerkein. Meitä ei ollut ryhmässä kovin monia, mutta ainakinitse kävin paikalla joka kerta. En usko että vaihdoin sanaakaan professorinkanssa. Tietty yhteys häneen ja hänen edustamaansa oppiaineeseen oli jokatapauksessa syntynyt. Rikosoikeuden aineopintotentin merkinnän olenhakenut professori Koskiselta tammikuussa 1984.Näin jälkeenpäin ajatellen huomaa, että tuo ajankohta oli kaikkiaanhyvin mielenkiintoinen. Oliko ihme, että oli inspiroivaa olla nuori professori.Rikosoikeuskomitea oli saanut työnsä päätökseen muutamaa vuottaaikaisemmin. Rikoslakiprojekti oli aloittamassa työtään. 1970-luvulla rikosoikeuskomiteantyö ja monet lainuudistukset, kuten rikoslain 6 luvunuudistus ja rattijuopumuksen uusi rikossääntely, olivat taanneet vilkkaankeskustelun lainuudistuksen periaatteista. Liikennerikosuudistus oli vastaavallatavalla merkinnyt uudentyyppisen sääntelymallin omaksumista rikosoikeudessa.Nyt oli uuden tutkijasukupolven aika astua esiin ja kääriä hihat.Aulis Aarnio piti yliopistolla alkuvuodesta 2012 esitelmän, jossa hänkertasi intellektuaalista historiaansa, uraansa ja tieteellisiä vaikutteitaan.Analyyttinen oikeustiede kokosi siviilioikeuden puolella parhaat aivot.Rikosoikeudessa yhteiskunta tulvi sisään ovista ja ikkunoista. Olisikin olluterikoista keskittyä analysoimaan rikosta oikeuspositioiden suhteena, kunjuuri itse rikosta määriteltiin uudestaan. Analyyttisen oikeustieteen vaikutusrikosoikeuteen oli ehkä välillisempi, koska esimerkiksi Nils Jareborginmyötä pohjoismaisittain kiinnostuttiin luonnollisen kielen filosofiasta ja115

Kimmo Nuotiosiihen pohjautuvasta teon analyysistä. Suomessa noihin aikoihin tuontyyppinensuuntautuminen rikosoikeuden tutkimuksessa oli suhteellisenvähäistä, vaikka kyllä teoreettisuudelle sijaa löytyi. Merkittävää panostavaati kriminaalipoliittisen suuntautumisen tarkempi teoreettinen selvittely.Varmaankin vastikään edesmennyt professori Eero Backman tuleeerityisesti mainita 1970-luvun nuorena teoreetikkona, joka oikeastaananalyyttisen filosofian suunnasta lähtien hakeutui määrätietoisesti marxilaisenkriittisen teorian piiriin. Mitään kovin merkittävää koulukuntaa eiBackman jälkeensä jättänyt, sillä oikeastaan hänen merkittävin panoksensaolikin pikemmin tieteenhistorian puolella kuin marxilaisena ajattelijana.Pekka Koskinen profiloitui nuorena erityisesti lainoppineena, jokaseurasi aktiivisesti aikansa monipuolista keskustelua rikosoikeudesta ja kriminaalipolitiikasta.Toiseen nuoreen, Raimo Lahteen, verrattuna Koskinenoli selvästi perinteisempi ja lainopillisempi profiililtaan. Tietyllä tapaa tuoprofiiliero säilyi myöhemminkin.Koskinen julkaisi 1984 laajahkon artikkelin vaarantamisesta rangaistavuudenperusteena. Tuohon artikkeliin palaaminen on hiukan kuinaikamatka tuonne rikoslain kokonaisuudistuksen dynaamiseen alkuvaiheeseen.Tavallaan tuossa artikkelissa tulee esille paljon niitä asioita, joitamyös luennoilla käsiteltiin. Uskaltaisin sanoa, että tuo artikkeli on Pekkaaparhaimmillaan ja omimmillaan. Siinä on koko maailma yhdessä tekstissä.Kaikki on viimeisteltyä, palat putoavat kohdilleen. Voi suorastaan tuntea,kuinka rikosoikeus edistyy teoriassa ja käytännössä.Inkeri Anttila lienee laukaissut artikkelillaan 1969 kritiikin seurausvastuutakohtaan. Asia liittyi aikanaan rikoslain 21 lukuun ja sen uudistukseen.Siinä pyrkimyksenä oli rajoittaa seurausten syyllisyydestä riippumatontamerkitystä rikosvastuussa, koska aivan perustellusti katsottiin, että tuollainenvastuumuoto oli oikeudellinen muinaisjäänne, jolle ei tullut olla paikkaamodernissa rikosoikeudessa. Tarkoituksena oli samalla korostaa moitittavuutta,syyllisyyttä, ja vaarantamisvastuukin oli tavallaan luontevampija selvempi kuin seurauksiin kytketty vastuu, koska siinä sentään oltiinlähempänä tekijää ja tekoa. 1970-luvun mittaan erilaiset uudet tasapainothahmoteltiin. Vanhanaikainen seurausvastuu käytännössä poistettiin, javaarantamisvastuuta korostettiin, kun luotiin uudentyppisiä vaarantamisrikostunnusmerkistöjä.Tuottamuksellisia seurausrikoksia pohdittiin, muttaniistä ei loppujen lopuksi ollut tarpeen päästä kokonaan eroon. Joko–tai-ratkaisujen sijasta toteutettiin uusia painotuksia, painopisteen muutoksia.Rikoslain 6 luvun rangaistuksen mittaamisen ohjeet olivat tärkeänä merkkinäja majakkana.Jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihmeelliseltä juuri se tasapaino ja kypsyys,jolla Pekka käsitteli aikansa suuria kysymyksiä. Rikoslainoppia tehtiin sekälainsäätäjän että lainsoveltajan tarpeisiin. Koko ajan tarkastelut kuljettavatmukanaan kriminaalipoliittista tausta-ajattelua. Lainopin tulisi olla teo-116

Vaarantamisesta vähäsen,ja muusta liikkeestä ja liikenteestä ajassa – Pekka Koskisen muistoksireettisesti korrektia ja kriminaalipoliittisesti osuvaa ja viisasta. Koskinenoli klassikko, joka käsitteli kunnioittavasti vanhempien työtä. Esimerkiksivanhan mestarin Honkasalon opit saivat tunnustusta, mutta uudemmanopin tuli kehitellä asiat selvästi pidemmälle, mikä käytännössä johti vanhanopin hylkäämiseen tai vähintäänkin merkittävään korjailuun. Mainitussaartikkelissaan Pekka Koskinen erityisesti kehitteli abstraktin vaarantamisrikoksenkysymyksiä. Hän osoitti, ettei Honkasalon esittämä abstraktivaarantaminen viitannut lainkaan siihen on omiaan -rakenteeseen, jokaoli lainsäädännössä alkanut vilkkaasti levitä. Honkasalon abstrakti vaaraoli pikemmin presumoitua vaaraa. On omiaan -rakenteelle oli luotava omalainoppinsa. Tätä kehitellessään Koskinen otti huomioon myös pohjoismaistakeskustelua, kuten Nils Jareborgin esittämät kritiikit ja kehitelmät.Rikoslain uudistustyössä yhteiskuntatieteilijöillä oli alusta alkaen suurimerkitys, ja lainoppineet tulivat tuohon imuun mukaan.Riskin ja vaaran käsitteet olivat saaneet voimaa yhteiskuntatieteellisestäkeskustelusta, ja 1970-luvulla rikoslainoppineet eivät enää yksin hallinneetkeskustelua rikoslain modernisoinnista. On kiintoisaa panna merkille, ettäsosiologiassa ja yhteiskuntafilosofiassa varsinainen riskiyhteiskuntakeskustelualkoi vasta hiukan myöhemmin. Voi mainita saksalaisen UlrichBeckin teoksen Risikogesellschaft ja François Ewaldin teoksen L’Etat providence,kumpikinTshernobylin onnettomuuden vuodelta 1986. Kriittinenriskiyhteiskuntakeskustelu kytkeytyi erityisesti Saksassa perustavanlaiseenkritiikkiin rikosoikeuden vääränlaista modernisaatiota ja myös politisoitumistakohtaan. Suomessa näitä asioita seurattiin viileämmin, ja lähinnäseurattiin kiinnostuksella tuota keskustelua. Pekka Koskinen ei erityisestiprofiloitunut tämäntyyppisissä teoreettisissa keskusteluissa, eikä ehkä pitänytnoita teoretisointeja edes kovin kiinnostavina. Hän oli pragmaatikko,joka mieluummin teki itse ja oli mukana tekemässä. Hän ei pitänyt rikosoikeuttakovin mystisenä asiana, jota olisi tarvinnut ylen määrin teoreettisestiproblematisoida. Tämä ei merkitse, ettei hän olisi ollut usein hyvinkinkriittinen sen suhteen, mitä ajassa liikkui.Kotimaisessa rikosoikeudessa vastuuopilliset keskustelut käytiin kaikenaikaa sittenkin varsin käytännöllisen teoretisoinnin pohjalta, eikä näistäkysymyksistä tehty mitään kovin mittavaa tai tieteidenvälistä perustutkimusta.Kuitenkin ilman muuta rikoslain uudistuminen tapahtui vahvastihyvinvointivaltioprojektin hengessä, jossa haettiin rikosoikeuden sopivaaroolia modernin ja modernisoituvan yhteiskunnan puitteissa.Tuntuu, että rikoslainoppineet olivat kuin tietynlaisia yhteiskuntainsinöörejä,jotka intuitiolla ja terveellä järjellä kehittelivät toimiviasääntelymalleja ja tulkintoja, jotka yleisellä tasolla vastasivat nykyihmisenkäsitystä oikeudenmukaisesta rikosvastuusta. Esimerkiksi puhtaasti vaarantamisvastuutakorostava kriminalisointitapa olisi todellakin johtanutherkästi hyvin laaja-alaisiin kriminalisointeihin. Vaikka seurausvastuusta oli117

Kimmo Nuotiokaikki syy pyrkiä eroon, ihmismieli teki silti eron niiden tilanteiden välillä,joissa loukkausseuraus syntyi, ja niiden, joissa siltä onnekkaasti vältyttiin.Yksinkertaisesti tekojen seuraukset muodostuivat erilaisiksi, ja oli tiettyperuste ajatella, että tekojen oikeudellisessa arvioinnissa tämä oli asianmukaistaottaa huomioon. Pekka Koskisen ajattelussa on varmaankin taustallaajatus, ettei rikosoikeus taipuisi puhtaaksi sääntelyinstrumentiksi. Oli oltavarajat sen suhteen, mitä kaikkea voitiin säätää rangaistavaksi, ja myössen suhteen, mitä oli lupa odottaa kriminalisoinnin asiassa merkitsevän.Sääntelyresurssit olivat ehtymättömät, mutta rikosoikeuden moiteresurssitrajalliset. Jotain tällaista olisi Pekka saattanut lausahtaa.Pekka piti sekä opetustyössään että käytännön toiminnassaan lakivaliokunnanja perustuslakivaliokunnan asiantuntijana vahvasti esillä rikosoikeudellisenlaillisuusperiaatteen vaatimuksia. Kerrotaanpa jopa niidenmuotoilujen, joilla perustuslakivaliokunta on linjannut niin sanottujenblankorangaistusäännösten valtiosääntöoikeudellisen hyväksyttävyydensilloin, kun rangaistavuuden ala käytännössä määräytyy lakia alemmanasteisensäädöksen normista, olevan lähtöisin Pekan kynästä.On varmaan luontevaa ajatella, että jopa myöhempi valtiosääntöoikeudellinenoppi olisi saattanut osoittaa liian pitkälle menevät toimintavapaudenrajoitukset pulmallisiksi, jos normaalin järjen vaatimuksista olisivaarantamisrikosvastuussa poikettu. Vasta 1990-luvun mittaan, perusoikeusuudistuksenyhteydessä, valtiosääntöoikeudellinen näkökulma voittialaa ja tuli lainopillisen kehittelyn rinnalle ja tueksi. Mutta koska asiat olijo lainsäädännössä ja doktriinissa tasapainoisesti harkittu, mitään erityistäkorjausliikettä ei tarvittukaan. Tuo on perusoikeuksien huomioimista parhaimmillaan.Yhtä lailla yhteiskuntafilosofiset ja moraalifilosofiset tarkastelut olisivatvoineet samat ongelmat osoittaa, mutta näitäkään teitä ei tarvinnut kauaskulkea. 1970-luvulla tai sen jälkeenkään ei ollut tapana palauttaa tällaisiatarkasteluja vapauteen tai autonomiaan. Rikosoikeuden rajoitusperusteetolivat vielä korostetusti lainopillisia. Mutta hyvä pragmatiikka pelasti moniltakarikoilta.Tietyllä tapaa nuo vanhat ajat tuntuvat oikeastaan idyllisiltä. Puhuttiinasioista kiihkottomasti, parannettiin maailmaa. Uskottiin edistykseen. KaiSuomi oli vähän lintukoto, Idän ja Lännen välissä. Maailman asiat eivätmeihin niin paljon vaikuttaneet. Oltiin mukana YK:ssa ja varovasti myösEuroopan neuvostossa, pohjoismainen yhteistyö oli kohteliasta ja harmitontaja hyvin toimivaa. EEC-jäsenyys torjuttiin, EFTA riitti (kuka enääedes muistaa EFTA:n?). Kansa vaurastui, maa kaupungistui. Oli liberaalihenki – muistan sen jotenkin itsekin lapsuudesta. Vasta päästiin eroon sodanvarjoista ja painolastista.Toisin kuin vaikka Saksassa ja Hollannissa, Suomessa ei rikosoikeudenmodernisointia puuhattu samalla kun terrorismi nostaa päätään, mikä118

Vaarantamisesta vähäsen,ja muusta liikkeestä ja liikenteestä ajassa – Pekka Koskisen muistoksitietysti vaikutti olennaisesti ilmapiiriin. Saksassa rikoslain uudistustyö olialoitettu jo aikaisemmin, ja siellä ehdittiin siinäkin mielessä alta pois, vaikkasitten kansallisesti kohdattiin vakava terrorismiongelma ja koetettiin myösviranomaisvaltuuksissa huolehtia tarpeellisesta normistosta, mikä loi paineitamyös rikosoikeuteen.Winfried Hassemer nosti ylimalkaan esille kriittisessä valossa sen, ettärikosoikeudesta tuli symbolisen politiikan väline, jolloin luottamus rikosoikeuteenjoutui koetukselle. Raimo Lahti kommentoi kiinnostuneenaHassemerin esittämään kritiikkiä ja arvioi sitä talousrikosoikeuden uudistuksenkannalta, mutta kuitenkin piti kritiikkiä liian pitkälle menevänä:oli kriminaalipoliittiset perusteet uudistaa kotimaista talousrikosoikeuttakansallisen lainvalmistelun osoittamalla tavalla, eikä symbolisuus muodostunutsiinä ratkaisevaksi esteeksi.Saksassa nostettiin huomattavan kriittisessä valossa esiin rikosoikeudensuuntaaminen vaarantamisen ilmiöitä vastaan.Feindstrafrecht-keskustelu, joka tietysti koskee vielä selvemmin ääriilmiöitä,ei Suomeen ole kovin suurella voimalla tullut myöhemminkään.Vaikuttaa, että vanhan tekijärikosoikeuden torjunta oli siinä määrin yksituumaista,ettei ajatuksen uusia kannattajia helposti löytynyt. Meillä laitoskritiikki,johon jo Kaarle Nordenstreng viittasi esityksessään, vaikutti kokolailla toiseen suuntaan. Tapio Lappi-Seppälä on moneen otteeseen selvittänytsen, kuinka Suomi vähäeleisesti päivitti rikosoikeutensa nykyaikaan,pohjoismaiselle laatutasolla.Vaikuttaa, että jo Virossa tekijävaarallisuudella on aiheena aivan erimitassa kantavuutta. Asiaa käsiteltiin professori Jaan Sootakin 60-vuotisjuhlasemaarissaTartossa vuonna 2008.Maailmalla uudet ilmiöt tekivät tuloaan 1980-luvulta alkaen.Ajatellaan vaikka huumerikosoikeutta, joka muotoutui meillä varsin ankaraksija täyskieltoon perustuvaksi. Sitä kautta tuli järjestäytyneen rikollisuudentunnistaminen rikosoikeuteen: Wienin huumausaineyleissopimusvuonna 1988, myöhemmin Palermon yleissopimus kansainvälisestä järjestäytyneestärikollisuudesta vuodelta 2000. Kansainvälinen terrorismi nousiaiheena 1990-luvun lopulta alkaen kiihtyvällä tahdilla huikean keskeiseksiteemaksi koko kansainvälisessä oikeudessa, mikä heijastui osaltaan rikosoikeuteenmonin tavoin ja monia eri teitä. Turvallisuus-teema tietyllä tapaanousi esiin aivan muussa sävyssä kuin 1970-luvulla oli keskusteltu yhteiskunnallisestija yhteiskuntapoliittisesti turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.Kotimaisessa rikosoikeudessa rikoslain kokonaisuudistuksen toisenvaiheen voimaantulo samanaikaisesti hallitusmuodon perusoikeussäännöstenuudistuksen kanssa oli merkittävä virstanpylväs.Maailma on muuttunut rikosoikeuden ympärillä. Se muutos on vaikuttanutsuuresti myös rikosoikeuteen, mutta rikosoikeus muuttuu varmastisilti jotenkin hitaasti, maailmaa hitaammin, ja hyvä niin. Esimerkiksi119

Kimmo Nuotiorikosoikeuden valjastamisesta suoraviivaisesti maailman muuttamisenprojekteihin eivät ole kovin rohkaisevia. Pikemmin valtiovalta on silloinpäätynyt hyödyntämään rikosoikeutta kansalaisten tai elinkeinoelämänvapauksia vaarantavalla tavalla.Suomessakin rikosoikeuden uudelleenajattelu ja tuohon uudelleenajatteluunperustuva uusi lainsäädäntö ovat muuttaneet paljon. Rikoslainopintehtävä on samalla muuttunut, eikä missään nimessä voi sanoa, että rikoslainopintehtävä olisi supistunut tai se olisi käynyt tarpeettomaksi. Onpohdittava hyviä vastuurakenteita, hyviä tunnusmerkistörakenteita paljonahtaammissa raoissa, osana oikeuden globaalia muutosta.Muistosanoissani kuvasin Pekan roolia rikoslain kokonaisuudistuksessaseuraavasti:”Pekan akateeminen elämä kulki pitkälle rinta rinnan rikoslakiprojektinkanssa. Pekan suurin saavutus ehkä oli juuri rikoslainuudistus itsessään. Seoli Iisakin kirkko, jonka valmistumista kannatti odottaa. Hän tiesi, etteiuudistuksen valmistelu vielä riittänyt kirkon piirustuksiksi, vaan rakennustaoli vahvennettava työn kestäessä. Sitä vahvennus- ja kehittelytyötäPekka teki suuren osan elämästään. Luulen hänen olleen tuohon kirkkoonkohtalaisen tyytyväinen, vaikka jokainen yksityiskohta ei vielä ollutkaanlopullisella paikallaan. Ei hän ajatellut, että kirkko olisi hänen aikaansaannoksensa,etenkään yksin. Mutta kyllä hän tiesi olleensa isossa roolissa. Tuoei ole mikään pieni tehtävä, vähäinen kutsumus. On siinä yhdelle ihmisellehaastetta. Vuosien varrella haasteita kasvoi monella muullakin saralla.Rauhanpuolustajien puheenjohtajuus hankalina Neuvostoliiton romahduksenjälkeisinä vuosina oli yksi todella hermoja vaatinut ja niitä varmastikuluttanutkin tehtävä.”Pekka suuntasi valtavasti työtä rikoslain kokonaisuudistuksen eteen. Se olihänen varsinainen elämäntyönsä. Ehkä hän ei niin lämmennyt Euroopalleeikä rikosoikeuden kansainvälisille kehityssuunnille. Hän suuntasi paljonhuomiota maailmanrauhaan. Se työ ei ollut rikosoikeuden aluetta, vaanvaati muunlaista vaikuttamista. Yksi kohta, jossa Pekka aktiivisesti ottikantaa, koski kidutuksen kriminalisointia kansallisessa oikeudessa. Ihanselvää nimenomaista kriminalisointivelvollisuutta ei ollut. Pekka kuitenkinkatsoi, että tällainen olisi tarpeen.Tällä hetkellä käydään taas kerran tiettyä keskustelua siitä, tulisiko rattijuopumuksenrajaa alentaa 0,2 promilleen. Liikenneministeri on lainmuutoksenpuolesta vedonnut siihen, että alkoholi ja liikenne eivät kuulu yhteen.Rajan lasku olisi tätä vahvistava signaali. Kysymys on tietysti sinänsä hyväja aiheellinen. On kuitenkin selvää, että asia vaatisi huolellisen kriminaalipoliittisenvaikutusarvion. Pekka olisi varmuudella asiasta kiinnostunut, jauskoisin, että hän olisi ainakin hiukan epäileväinen laskun puolesta esitettyi-120

Vaarantamisesta vähäsen,ja muusta liikkeestä ja liikenteestä ajassa – Pekka Koskisen muistoksihin kantoihin nähden. Vaara ja riski – ne ovat hiukan erityyppisiä käsitteitä.0,2 promillea ei enää edusta humalatilaa, vaan lähinnä nautintaa, maistia.Voi olla, että se hivenen nostaa onnettomuusriskiä, ja kun liikenteessä pelataansuurilla luvuilla, näidenkin tapausten vähentäminen voisi heijastuaonnettomuustilastoihin. Mutta nämä riskinlisäykset ovat hyvin marginaalisiaverrattuna varsinaisten rattijuoppojen aikaansaamiin riskinlisäyksiin.Vaikka rattijuopumus lisäisi onnettomuusriskiä monikymmenkertaiseksi,absoluuttinen onnettomuusriski jäisi silti kovin alhaiseksi.Olisiko väsymys otettava vastaavasti huomioon, tai jokin muu vastaavaseikka, kuten vaimon kanssa riitely, joka ehkä nostaa onnettomuusriskiäenemmän kuin yhden oluen nauttiminen? Mitkä ovat Ruotsin ja Norjankokemukset alhaisesta promillerajasta? Onko oikein säätää rangaistavaksinoin vähäinen nauttiminen, vaikka riskit ehkä erityisesti kohoavat ainoastaanjoidenkin nuorimpien kuljettajien kohdalla, heillä kun vielä henkinenkinpaineensieto voi olla muita alempi?Liikenteen turvallisuus on valtavasti parantunut sitten 1970-luvun.Tuolloin noin 1 000 henkeä menetettiin vuodessa liikenteen onnettomuuksissa.Nyt on päästy murto-osaan siitä, ja pyrkimys on edelleen alemmalletasolle.On jotenkin lohdullista, että kotimaista vaarantamisoppia on voitu kehitelläjuuri liikennerikosoikeuden yhteydessä. Liikenne on hieno toimintajärjestelmä,jossa jokainen osanottaja joutuu sopeutumaan myös muidentekemisiin ja jossa yhden virhe voi koitua myös toisen kohtaloksi. Asioitaon katsottava yhtä aikaa yleisellä tasolla ja yksilötasolla.Abstrakti vaara on hyvin kiintoisa ja monipuolinen käsite tästä näkökulmasta.Esimerkiksi törkeässä rattijuopumuksessa vaaditaan promillerajantäyttymisen lisäksi, että myös ”olosuhteet ovat sellaiset, että rikos onomiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle”. Kyse on siten presumoidunvaaran ja abstraktin vaaran yhdistelmästä. On omiaan -lausekesitoo harkinnan tapauksen olosuhteisiin. Jos siirtää ajoneuvoaan humalassasuljetulla piha-alueella, teko arvostellaan tavalliseksi rattijuopumukseksi.Harkinta on varsin käytännöllistä, ja se sisältää vertailuoperaation: vastaavatkoolosuhteet tavanomaisia liikenteen olosuhteita? Mitä kauempananäistä ollaan, sen selvempää, ettei ehto täyty. Jos tekijä ajaisi oikein ralliajossain metsätiellä, varmaankaan ankaroittamisperusteen soveltamiseen eiolisi estettä. Rattijuopumuksessa presumoidun vaaran varaan rakentuvankriminalisoinnin käyttö on perusteltua, koska sellainen kuljettaja ei kykenehallitsemaan autoaan kunnolla, vaikka tahtoisi. Ylinopeudella ajavamenettää tilannekontrolliaan, mutta vasta oikein tuntuvassa ylinopeudessase menetys on todella huomattava. Rikosoikeudellisessa sääntelyssä onvaarantamisrikoksiin piilotettu käytännöllisiä arvostelmia, jotka perustuvattieteelliseen tietoon, mutta joita ei lainsoveltamisessa yleensä tarvitse sellaisiksimuotoilla.121

Kimmo NuotioTaas jatkuu aikamatka, takauma. Voi kuvitella professori Koskisenpohtimassa eri puolilta sitä, olisiko järkeä promillerajaa laskea vai ei, ja mitäkaikkea siitä seuraisi. Ehkä hän suosittelisi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksenkonsultointia asiassa. Tietäisivätkö Liikenneturva ja muut liikenneasiantuntijatjotain relevanttia asiasta? Luulenpa, että pelkällä intuitiollaanPekka olisi torjunut muutosvaatimuksen.KIRJALLISUUTTAAntti, Inkeri: Syyllisyysvastuuta kohti. Lakimies 1969, s. 625–648.Backman, Eero: Oikeustiede yhteiskuntatieteenä. Tutkimuksia oikeustieteenluonteesta erityisesti rikosoikeuden kannalta. Helsinki 1992.Hassemer, Winfried: Kennzeichen und Krisen des modernen Strafrechts.Teoksessa Lahti/Nuotio (Eds.), Criminal Law Theory in Transition.Helsinki 1992, s. 113–125.Hassemer, Winfried: Symbolinen rikosoikeus ja oikeushyvien suojelu. Oikeus1989, s. 388–400.Hassemer, Winfried: Rikosoikeustiede Saksan liittotasavallassa. Oikeustiede– Jurisprudentia XXVI, 1993, s. 5–54.Herzog, Felix: Grenzen der strafrechtlichen Kontrolle der gesellschaftlicherRisiken –Eine kritische perspektive auf das Gefährdungstrafrecht.Teoksessa Lahti/Nuotio (Eds.), Criminal Law Theory in Transition.Helsinki 1992, s. 367–375.Jakobs, Günther: An den Grenzen rechtlicher Orientierung: Feindstrafrecht.Teoksessa Nullum Ius Sine Scientia, Festschrift für Jaan Sootak. Juura.Tallinna 2008, s. 131–153.Koskinen, Pekka: Vaarantamisesta rangaistusvastuun perusteena. Lakimies1984, s. 1116–1140.Nuotio, Kimmo: Eurooppalaistuvan rikosoikeuden ääriviivat. Lakimies7-8/2007, s. 1102–1122.Nuotio, Kimmo: Globaalin riskiyhteiskunnan rikosoikeus. Lakimies 2/2002,s. 224–230.Nuotio, Kimmo: Rikosoikeuden koherenssi ja fragmentaatio: esimerkkinäjärjestäytyneen rikollisryhmän määrittely. Lakimies 7-8/2009, s.1154–1174.Nuotio, Kimmo: Teko, vaara, seuraus. Suomalainen Lakimiesyhdistys.Vammala 1998.Roxin, Claus: Rikoslainopin kriminaalipoliittisesta merkityksestä. Lakimies1989, s. 319–340.122

NUORISORIKOSOIKEUDESTAMatti MarttunenALUKSIVäittelin tohtoriksi Pekka Koskisen arvokkaalla ohjauksella keväällä2008. Väitöksen jälkeisessä sähköpostinvaihdossa Pekka kirjoitti minulleväitöstilaisuudesta muun ohessa, että ”Inkerin mukanaolo tietysti jotenkinkruunasi kaiken”. Näin koin asian itsekin, koska oli kulunut yli 50 vuottasamaa teemaa koskeneen professori Inkeri Anttilan klassikkoteoksen ”Nuorilainrikkoja” (1952) julkaisemisesta, jonka ajantasaistetun version yritinväitöskirjassani toteuttaa.Pekan muistotilaisuudessa oli mahdollisuus kerrata väitökseni keskeisiätuloksia. Pekka opetti minulle, että väitöskirjassa tulisi väittää jotain.Kirjoitin lektioni 10 väitteen muotoon, jossa tiivistettiin tutkimustuloksiani.Alkutaustoituksen jälkeen toistan ne vähäisin päivityksin tässäkirjoituksessa. Lopuksi esitän eräitä subjektiivisia näkemyksiä rikoslainsäädännöntilasta.NUORET RIKOSOIKEUDESSAYhteiskunnan oikeudenmukaisuutta voidaan arvioida sitä taustaa vasten,miten se kohtelee huono-osaisia. Nuoret rikoksentekijät kuuluvat useintähän ryhmään. Niinpä oikeudenmukainen rikosseuraamusjärjestelmätunnistaa nuorten ja heidän rikollisuutensa erityispiirteet. Tämä on tilanneSuomessa.Nuorilla rikoksentekijöillä on perinteisesti tarkoitettu rikosoikeudellisessajärjestelmässä ikäryhmää 15–20-vuotiaana rikoksen tehneet.Saman ryhmän sisällä 15–17-vuotiaista on käytetty vielä erikseen nimikettänuoret henkilöt. Vuoden 2011 alussa tuli voimaan uusi laki nuorenrikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/2010). Lakivaliokuntatäsmensi lain eduskuntakäsittelyssä, että ”nuori henkilö” tarkoittaa jatkossakin15–17-vuotiaita, ja käsite ”nuori rikoksesta epäilty” tarkoittaa123

Matti Marttunen15–20-vuotiaita. Voimassa oleva lainsäädäntö ei enää tunne käsitettä nuoririkoksentekijä.Suurin osa nuoreen ikään perustuvasta sääntelystä koskettaa nimenomaannuoria, 15–17-vuotiaita, henkilöitä. Heitä koskee joukko seuraamustenkäyttöä ja valintaa koskevia lievennyksiä. Nuoret on tuomittavaaikuisia lievemmän asteikon mukaan, eikä elinkautista vankeusrangaistustasaa lainkaan tuomita 15–17-vuotiaalle (RL 6:8). Nuorisorangaistukseenvoidaan tuomita pääsääntöisesti vain nuori henkilö (RL 6:10a; NRL).Ehdollisen vankeusrangaistuksen edellytyksiä on nuorten ryhmässä ”lievennetty”(RL 6:9). Myös syyttämättä (ROL 1:7) ja tuomitsematta (RL6:12) jättämisen edellytyksiä on laajennettu nuorten henkilöiden ryhmässä.Mainittujen säännösten soveltamisessa ratkaisevaa on rikoksentekohetki. 1Osa erityissäännöksistä koskee kaikkia alle 21-vuotiaana rikoksen tehneitä.Heidät voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi koeajaksivalvontaan (RL 6:10). 2 Ikäryhmää koskevat lisäksi eräät rikosprosessiin javankeuteen liittyvät säännökset, jotka velvoittavat seuraamusselvityksenlaatimiseen ja mahdollistavat ehdonalaisen vapauttamisen normaalejamääräosia aikaisemmin, kun tuomiosta on kärsitty kolmannes tai puolet(RL 2c:5.2).Nuoret ovat lisäksi eräiden rikosoikeutta sivuavien erityisjärjestelyjenkohteena. Nuorten tekemät rikokset otetaan aikuisten tekoja useamminsovittelujärjestelmän piiriin; sovittelu on 2000-luvulla yleistynyt ja senkriminaalipoliittinen merkitys kiistatta korostunut. Nuoriin voidaan rikosperusteisestikohdistaa myös lastensuojelun toimia, joista ensisijaisia ovatavohuollon tukitoimet 3 ja viimesijainen on mahdollisesti laitossijoitukseenjohtava huostaanotto 4 . Alle 15-vuotiaita ei voida lainkaan rangaista, muttaheidän rikoksensa johtavat tarpeen vaatiessa raskaisiinkin lastensuojeluntoimiin. Nuorten rikosten seuraamuskokonaisuuden hahmottaminen jaymmärtäminen edellyttää myös sen tunnistamista, että rikosoikeusjärjestelmäei ole yksinomainen saati ensisijainen yhteiskunnan kontrollikoneisto.1Ks. nuoria ikäryhmiä koskevasta lainsäädännöstä yksityiskohtaisesti Marttunen, Matti:Nuorisorikosoikeus: Alaikäisten rikosten seuraamukset kriminaalipoliittisesta ja vertailevastanäkökulmasta, 2008.2Ks. käytännöistä Väkiparta, Hanna & Marttunen, Matti: Valvonta nuorten rangaistuksena,2009.3Heikkinen, Alpo: Nuoret lastensuojelun avohuollossa – palvelujen ja menetelmien tarkastelu.Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelunkehittämisohjelman raportti. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, selvityksiä 2007:1.4Myllärniemi, Annina: Huostaanottojen kriteerit pääkaupunkiseudulla. Selvitys pääkaupunkiseudunlastensuojelun sijoituksista, 7/2006. SOCCA ja Heikki Waris-instituutti,Helsinki; Kuula, Tarja & Marttunen, Matti: Laitoksessa rikosten vuoksi. Selvitysalaikäisenä vastentahtoisesti huostaan otetuista. OPTL:n tutkimustiedonantoja 89 /Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 12, 2009.124

NuorisorikosoikeudestaSuomalainen lasten ja nuorten rikosten käsittely on organisoitu kahdentoisistaan poikkeavan järjestelmän väliin. Tuomiolle rikoksestaan jasiten varsinainen rangaistusjärjestelmän toimien piiriin voi joutua vain 15vuotta täyttänyt henkilö. Monet rikosoikeusjärjestelmää sivuavat toiminnotkoskevat kuitenkin yhtälailla myös alle 15-vuotiaita. Näiden ohella kaikkialaikäiset eli alle 18-vuotiaat voivat laissa säädettyjen kriteerien täyttyessäpäätyä lastensuojelun asiakkaiksi ja siten tukitoimien mutta myös pakkotoimienkohteiksi. Rikosoikeusjärjestelmälle on ominaista tekojen tutkintaja seuraamusten määrääminen, lastensuojelun toimien tulee puolestaanperustua aina lapsen etuun. Raja eri viranomaistoimien välillä ja niidenluonteessa voi kuitenkin olla häilyvä. Toisaalta voidaan esittää, että lapsenetu vaikuttaa myös rangaistusjärjestelmässä.Käytännössä viranomaistoimista lastensuojelun toimet ovat rikosoikeu -dellisiin seuraamuksiin verrattuna paitsi yleisempiä usein myös tuntuvampia.Näistä lähtökohdista huolimatta emme kuitenkaan tiedä kovinkaantarkkaan, millainen rooli rikoksille annetaan lastensuojelunkäytännöissä.Kun sovellettava nuorisorikosoikeusjärjestelmä pohjautuu ajatukselle, ettälastensuojelun toimet alaikäisten ongelmien ratkomisessa ovat ensisijaisia,tulisi tiedossa olla myös, millaisia nämä toimet ovat ja milloin niitä käytetään.Ei ole tyydyttävää, että esimerkiksi 15 vuoden rangaistusvastuuikärajaapuolustetaan lastensuojelun interventioilla osaamatta kuitenkaan kuvataniiden yleisyyttä.Lastensuojelun ja rikosoikeusjärjestelmän osalta väitöskirjani havainnotovat kahdensuuntaisia. Rikosoikeusjärjestelmän osalta yksi perustuloksistaon, etteivät nuorten rangaistukset ole ankaroituneet 1990-luvun alkuunverrattuna. Lastensuojelun puolella kehitys on ollut toisensuuntaista.Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät ovat 1990-luvun puolesta välistänykyhetkeen verrattuna yli kaksinkertaistuneet. Huostaan otettujen lastenkokonaismäärä on vastaavana aikana kasvanut yli 50 prosenttia. Vuosina1991–2006 15–17-vuotiaita koskevien kiireellisten huostaanottojen määräkymmenkertaistui ja pakkohuostaanottojen määrä yli viisinkertaistui.Vastaavana ajankohtana nuorten tekemien rikosten määrä on pysynytvakaana. Lastensuojelun asiakasmäärien nousu ei johdu nuorten rikollisuudessatapahtuneista muutoksista. Lastensuojelun avohuollon ja pakkotoimienkohteena on olennaisesti suurempi määrä nuoria kuin ikäryhmäänkuuluvat tekevät rikoksia tai heitä on vankilassa.Väitöskirjatutkimuksessani toteutettu Suomen, Saksan ja Englanninnuoriso-oikeusjärjestelmien vertailu osoitti, että Suomessa lastensuojelujärjestelmänpiirissä toteutetaan niitä toimenpiteitä, joista vertailumaissaja monessa muussakin maassa päättävät nuorisotuomioistuimet.Pohjoismaisen ja suomalaisen järjestelmän peruspiirteisiin kuuluu verratenkorkea rikosoikeudellinen vastuuikäraja ja nuorten erityisseuraamustenvähäinen määrä, mutta vastaavasti muita maita laajamittaisempi turvautu-125

Matti Marttunenminen lastensuojelullisiin toimiin. Esitän seuraavaksi 10 väitettä nuorisorikosoikeudesta,jotka olen väitöskirjassani pyrkinyt osoittamaan oikeiksi:Väite 1: Tasapainottelua rankaisemisen ja tuen välilläNuorisorikosoikeuden ydinkysymys on rangaistuksellisten ja toisaaltasosiaalistavien ja kasvatuksellisten näkökohtien välinen suhde nuoriin kohdistetuissaseuraamuksissa ja niiden käyttökriteereissä. Matalan rangaistusvastuuikärajanmaissa rikosoikeudelliset seuraamukset ovat suomalaista lastensuojelutyötämuistuttavia, tukevia ja auttavia. Kun rangaistusvastuuikäon korkea, seuraamusjärjestelmä on rangaistuspainotteisempi perustuenmoitteen osoittamiseen, koska ikään perustuvalle erityiskohtelulle ei oletällöin samanlaista tarvetta.Väite 2: Sosiaalistavat tavoitteet uudelleen punninnassa1990-luvun puolen välin jälkeen toteutetut nuorisorikosoikeuden uudistamishankkeetjohtuvat tarpeesta ja halusta harkita uudelleen, mikä roolirikosten ehkäisyyn ja sosiaalistamiseen liittyville näkökohdille tulee antaaseuraamusharkinnassa, rangaistusten sisällössä sekä yleisemminkin kokorikosoikeusjärjestelmän toiminnassa.Väite 3: Ikärajat kohdallaanEri järjestelmistä saatujen kokemusten pohjalta ei ole esittää perusteitarikosoikeudellisen 15 vuoden vastuuikärajan muutokseen Suomessa.Rikosoikeuteen liittyvät ikäkategoriat – nuorisorikosoikeudellinen ikärajasääntely– eroavat eri maiden lainsäädännöissä huomattavasti toisistaan.Ikärajasääntelyn erojen taustalla on eri maiden seuraamusjärjestelmienerilainen sisältö ja toiminnallinen orientoituminen sekä laajemmin seuraamusjärjestelmänja muiden yhteiskunnallisten tuki- ja palvelujärjestelmienpoikkeava työnjako. Erilaisia ikärajasäännöksiä ei voida tukea kriminologisellatutkimustiedolla. On ilmeistä, että eri maihin sopivat erilaisetsäännökset.Perusteita alentaa Suomen rangaistusvastuuikärajaa ei ole. Rikosoikeudellaei ole tarjottavana nuorten sosiaalistumisprosessin häiriöihinkorostetusti lastensuojelullisia tavoitteita toteuttavia keinoja. Muutoksetrikoslain vastuuikärajoihin olisivat perusteltuja vain, jos samalla muutettaisiinrikosoikeuden toimintaperiaatteita. Tämä merkitsisi, että rikosoikeus126

Nuorisorikosoikeudestaottaisi vastattavakseen osan sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisten tekemästätyöstä. Perusteita tähänkään ei ole.Väite 4: Suomessa sakolla suuri rooliRikosoikeudellisille seuraamuksille varattu poikkeava rooli suhteessavertailumaiden järjestelmiin näkyi tutkimuksessa monin eri tavoin.Sakkorangaistuksella on Suomessa poikkeuksellisen suuri asema myösnuorten rikosseuraamuksena. Meillä noin kolme neljäsosaa nuorten tuomioistuinrangaistuksistaon sakkoja. Tutkimuksen vertailumaissa Saksassavastaava osuus on kymmenesosa ja Englannissa viidesosa.Väite 5: Suomessa vähän avoseuraamuksiaNuorten saamien avoseuraamusten osuuksissa on vertailumaiden välillähyvin merkittävä ero: osuus on Suomessa noin neljännes, Saksassa jaEnglannissa kolme neljäsosaa. Suomen avoseuraamukset – nuorisorangaistusja ehdollinen vankeus – eivät ole kansainvälisessä katsannossa järinintensiivisiä. Tästä huolimatta niillä saavutettu hyöty ei ole sen vähäisempi.Esimerkiksi Englannissa avoseuraamuksiin määrätyt nuoret tekevät uusiarikoksia enemmän kuin nuorisorangaistusnuoret Suomessa.Vertailumaissa nuorisotuomioistuimen valittavana on huomattavastilaajempi seuraamusarsenaali kuin Suomessa. Suomessa kriminaalihuollonon kuitenkin mahdollista toteuttaa ehdollisen vankeuden valvonnan januorisorangaistuksen puitteissa hyvin monenlaisia toimia. Suomen avoseuraamustenvähälukuisuutta korvaa täytäntöönpanoviranomaisen laajaharkintavalta.Verrattuna Saksaan ja Englantiin Suomi käsittelee nuorten rikoksia ilmanerillisiä nuorisotuomioistuimia, sakkorangaistuksia korostaen, vähemmäntekijän aikaisempia rikoksia huomioiden, ilman avoseuraamusten rikkomisiinliittyviä ankaria sanktioita, liittäen avoseuraamuksiin vähemmänvalvontaa ja syyllistämättä vanhempia. Yhteiskunnan suojelu lasten ja nuortenrikoksilta ei ole saanut suomalaisessa kriminaalipolitiikassa läheskäänsamaa painotusta kuin vertailumaissa. Suuri osa näistä eroista selittyy sillä,että Suomessa käsitellään lastensuojelun kehyksessä tekoja, joihin muuallareagoidaan rikosseuraamusjärjestelmän kautta (mutta usein samankaltaisinsisällöin). Järjestelmien vertailua ei siis voi tehdä unohtamatta lastensuojelunosuutta nuorisorikollisuuden käsittelyssä. Tätä havaintoa voidaan pitääeräänä tutkimukseni perustuloksena.127

Matti MarttunenVäite 6: Vankilan käyttö Suomessa harvinaistaVertailumaissa tuomioistuinten määräämistä rangaistuksista huomattavastiSuomea suurempi osa on ehdottomia vapausrangaistuksia. Suomessa tuoosuus on yksi prosentti, Saksassa mittarista riippuen 4–18 % (riippuensiitä, miten arestirangaistukset luokitellaan) ja Englannissa 7 %. Vankilaakäytetään siis Suomessa nuorten seuraamuksena vertailumaita selvästiharvemmin, mikä selittyy ennen kaikkea lastensuojelujärjestelmän pakkotoimilla.Jos nuoreen on välttämättä kohdistettava vapaudenrajoitustoimia,tulisi nuori sijoittaa lastensuojeluun erikoistuneeseen yksikköön, ei vankilaan.Käytännössä Suomessa tapahtuu juuri näin. Alaikäisten lainrikkojienpaikka ei ole vankilassa vaan lastensuojelun huollollisten toimien piirissä,olkoonkin että näiden yksiköiden käytössä on raskaita pakkotoimia.Esimerkiksi Englannissa tiettyä avoseuraamusta käytetään vain kerranja hyppäys avoseuraamuksista vankeuden piiriin tapahtuu olennaisestiSuomea nopeammin.Väite 7: Nuorisovankiluvut harhaanjohtavia, lastensuojelunhuomioiminen muuttaa kuvaaEnglannissa ja Saksassa nuorisovankien määrä on ikäryhmien kokoonperustuvien suhteutusten jälkeenkin monikymmenkertainen verrattunaSuomeen. Nuorisokriminaalipolitiikan mittarina pelkkä nuorisovankilukuon kuitenkin hyödytön. Lisäämällä nuorisovankien määriin lastensuojeluntahdonvastaiset toimet ero esimerkiksi Englantiin supistuu noinkaksinkertaiseksi ja ero Saksaan häviää kokonaan. Vaikka erot ovat osinedelleen suuria, lastensuojelun pakkotoimien huomioiminen tekee niistäymmärrettäviä.Lastensuojelulaitoksissa oli tutkimuksen toteuttamisen aikaan vuonna2005 sijoitettuna noin 150 rangaistusvastuuikärajan ylittänyttä nuortaosittain rikoskäyttäytymiseen liittyvällä perusteella. Alle 15-vuotiaita olivastaavin kriteerein noin 100. Alaikäiset vangit on puolestaan laskettavissayhden käden sormilla. Termi ”lastensuojelulaitos” saattaa olla kuitenkinturhan latautunut kuvaamaan alaikäisten sijoitusyksiköitä, joissa suurimmassaosassa lapsia on alle 10 ja tilat ovat kodinomaisia. Suomessa on useitasatoja yksityisiä ja satakunta kuntien ylläpitämää lastensuojelulaitosta sekäkuusi valtion koulukotia.Pakkohuostaanotot ovat yleistyneet viime vuosina merkittävästi –samaan aikaan yksityisten lastensuojelulaitosten määrä on yli kaksinkertaistunut.Huostaanottojen kasvun oletetaan melko riidattomasti olevanautomaattisesti seurausta suojelutarpeen kasvusta. Voisi kuitenkin olla aikapysähtyä miettimään myös sitä mahdollisuutta, voisiko laajentuneella ja128

Nuorisorikosoikeudestayksityistetyllä ”hoivabisneksellä” olla vaikutusta huostaanottojen kasvuun.Viime aikoina on tullut selväksi, että lastensuojelupalvelujen tuottaminensaattaa olla hyvin kannattavaa liiketoimintaa. Pidän jossain määrin kyseenalaisena,että huostaan otetuilla ja kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsillatehdään bisnestä. Voisi olla aika pohtia, missä määrin tämä on eettisestihyväksyttävää.Väite 8: Vankilan käyttö vähentynyt, muut pakkotoimet lisääntyneetNuorten vankilatuomioiden määrä on laskenut 1980-luvun puolen välin450:stä viime vuosien noin 50–60:een. Merkittävin lasku tapahtui jo1990-luvun alussa. Tuolloin alkoi myös voimakas pakkohuostaanottojen japakkohoitolähetteiden määrän kasvu. Ilmiöt eivät osu samoihin ajankohtiin,eikä vankilan käytön laskulla voida kovin laajasti selittää muiden pakkotoimienkasvua – mutta jokin yhteys niillä on. 1990-luvulla nuoret ovatalkaneet entistä enemmän oireilla muulla tavoin kuin rikoksia tekemällä.Väite 9: Lastensuojelu rikosoikeutta merkittävämpi puuttumismuotoPerustulos esitetystä on siis selvä: lastensuojelulain mukaiset laitossijoituksetovat rangaistusjärjestelmää merkittävästi laajemmin käytetty kontrollimuoto,ja ne ovat voimakkaassa kasvussa. Toisaalta suomalainen järjestelmä,jossa sekä sosiaaliviranomaiset että oikeusviranomaiset käsittelevät nuortenongelmia, ei johda seuraamusten kohtuuttomaan kasautumiseen.Väite 10: Ei yksin rikosoikeusVäitöskirjan keskeinen tulos oli se, ettei pelkkien rikosoikeudellisten käytäntöjentarkastelu ole mielekästä. Lastensuojelulain mukaiset toimet ovatrangaistusjärjestelmää merkittävästi laajemmin käytetty nuorisorikollisuudenkontrollimuoto. Tämä on käsitykseni mukaan linjassa pohjoismaisenhyvinvointivaltion arvojen varaan rakentuvan kriminaalipolitiikan kanssa.129

Matti MarttunenLOPUKSINuoria rikoksentekijöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa on vallitsevassakriminaalipolitiikassa lähdetty liikkeelle ajatuksesta, että seuraamusjärjestelmänvaikuttavuutta tulisi lisätä. Vaikuttavuuden lisääminen ei kuitenkaankäsitykseni mukaan perustu rangaistuksellisten keinojen oletettuunpelotevaikutukseen. Päinvastoin, ehdotetut muutokset liittyvät sosiaalistennäkökohtien painottumiseen nuorten rikosoikeudellisessa kohtelussa.Tämän kanssa yhdenmukaisesti lastensuojelun auttavien ja tukevien toimientarpeen arviointi halutaan varmistaa kaikissa nuorten rikoksissa.Rangaistusten käyttöä ei siis perustella siten, että niillä vähennettäisiinuusintarikollisuutta. Nuoriin kohdistettavien toimien sisältöä halutaan järkeistääja kaavamaisuutta pyritään vähentämään. Toisaalta nuoria koskevanlainsäädännön arviointityötä voidaan luonnehtia siten, että siinä arvioidaan,millainen merkitys uusimman vaikuttavuustutkimuksen sanomalletiettyjen rangaistusjärjestelmän toimien toisia suuremmasta vaikuttavuudestatulee lainsäädännössä antaa. Nuorisorangaistus on konkreettinenesimerkki siitä, että rangaistusjärjestelmän toiminnassa pyritään lisäämäänsosiaalistamiseen liittyviä tavoitteita. Tämä voi näyttäytyä lakia soveltavansyyttäjän ja tuomarin näkökulmasta epämääräisyydeltä ja lainsäädännönväljyydeltä, ja on varmaan suurin syy siihen, miksi nuorisorangaistuksenkäyttö on jäänyt käytännössä likimain olemattomaksi.Erityispreventiiviset näkökohdat ovat siis saamassa yhä enenevässämäärin painoarvoa nuorten rikosoikeudellisessa rangaistusjärjestelmässä.Toisaalta rikosoikeudelliset käytännöt ja lastensuojelutyö ovat periaatteellisestivastakkaisista lähtökohdistaan huolimatta lähentymässä siten, ettänuoria koskevassa rikosoikeudellisessa sääntelyssä huomioidaan enenevästilastensuojelullisia ja huollollisia näkökohtia.Tutkimus nosti esille myös joukon lisäselvitystarpeita, joista tärkeimmätkoskevat lastensuojelujärjestelmää. Yksi keskeisimmistä on pakkohuostaanottojenvoimakkaan kasvun syyt, etenkin 15–17-vuotiaiden ikäryhmässä.Vastaavasti lastensuojelulaitosten pakkokeinojen käyttötilanteista ja-määristä olisi aiheellista saada ajantasainen kuva. Sama koskee huostaanottojenperusteita.130

HELSINGIN YLIOPISTONOIKEUSTIETEELLINENTIEDEKUNTATämä rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskisen (1943–2011) muistojulkaisusisältää rikosoikeuspäivänä 27.2.2012 Helsingin yliopiston Porthaniassapidetyt esitykset joko sellaisinaan tai julkaisemista varten tarkistettuina.Tuo rikosoikeuspäivä oli omistettu Pekka Koskisen muistolle. Lisäksi julkaisunalkuun on otettu Raimo Lahden laatima muistokirjoitus, joka ilmestyi alkuaanSuomalaisen Tiedeakatemian vuosikirjassa 2011. Tämä muistojulkaisu ilmestyyajankohtana, jolloin Pekka Koskisen syntymästä on kulunut 70 vuotta.Rikosoikeuspäivän järjestäjä oli rikosoikeuden oppiaine Helsingin yliopistonoikeustieteellisestä tiedekunnasta. Kirjoittajat ovat Pekka Koskisen läheisiätyötovereita ja oppilaita. Rikosoikeuspäivän esitykset ja siten myös tämän julkaisunkymmenen kirjoitusta kytkeytyvät tavalla tai toisella yleisaiheeseen ”Rikosoikeudenmuutos 1960-luvulta 2010-luvulle”, ja niissä tuodaan esiin kunkinteeman kosketuskohtia Pekka Koskisen tieteelliseen tuotantoon ja toimintaan.Julkaisun kirjoitukset valaisevat Pekka Koskisen elämänuran aikaista rikosoikeudenmuutosta sekä nostavat esille hänen tieteellisen tuotantonsa ja toimintansamerkityksen rikosoikeustutkimukselle ja rikoslainsäädännön uudistamiselle.ISBN 978-952-10-7830-9 (nid.)ISBN 978-952-10-7831-6 (PDF)ISSN 1456-842X9 789521 078309