LASTENSUOJELU
Uudistuva-lastensuojelu-1-2016-issuu
Uudistuva-lastensuojelu-1-2016-issuu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
UUDISTUVA<br />
<strong>LASTENSUOJELU</strong><br />
1/2016<br />
Tukiperheeksi ryhtyneet<br />
Jahnukaiset:<br />
”Kiintymys lapseen<br />
syntyi nopeasti”<br />
LEHTI<br />
Sinulle<br />
ammattilainen<br />
Toiveena joustavuus, kuuntelu ja kannustus - sivu 14 Vahvaa tukea sijaisvanhemmuuteen - sivu 18
Tässä lehdessä:<br />
3 Pääkirjoitus<br />
4 SOS-Lapsikylä vastaa tahdonvastaisten huostaanottojen<br />
kasvuun<br />
SOS-lapsikylistä löytyy osaamista haastavissakin huostaanottotapauksissa.<br />
TILAA LEHTI<br />
maksutta itsellesi tai<br />
tuttavallesi lähettämällä<br />
yhteystiedot sähköpostilla<br />
osoitteeseen viestinta@<br />
sos-lapsikyla.fi<br />
6 Varkaus mullistaa vanhat rakenteet<br />
Uudella toimintamallilla halutaan vastata lasten ja perheiden tarpeisiin<br />
oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti.<br />
8 Reportaasi: ”Kerran kuussa meitä on kolme”<br />
Veera ja Johannes Jahnukainen ovat seitsemänvuotiaan Samin tukiperhe.<br />
Raha, jonka kunta panostaa tukiperheeseen, tulee moninkertaisena takaisin,<br />
kun lapsen ja hänen perheensä arki jatkuu hyvänä.<br />
14 Toiveena joustavuus, kuuntelu ja kannustus<br />
Lastensuojelua voidaan kehittää monin tavoin. Kaikki ei ole aina rahasta<br />
kiinni, kertovat niin kokemusasiantuntijat kuin lastensuojelun ammattilaiset.<br />
18 SOS-Lapsikylältä vahva tuki sijaisvanhemmuuteen<br />
Eila ja Heikki Kenttämiehen sijaisvanhemmuuden alkutaival on ollut<br />
helpompi kuin he kuvittelivat.<br />
21 Kynävieras Raili Bäck-Kiianmaa: Tilaa tunteille<br />
22 Merkityksellinen työ houkutteli pankkialalta SOS-Lapsikylän<br />
toimitusjohtajaksi<br />
SOS-Lapsikylän uusi toimitusjohtaja Marja Pajulahti esittäytyy.<br />
23 Kuulumisia SOS-Lapsikylistä<br />
• SOS-Lapsikylä on perustanut ryhmäkoteja alaikäisille turvapaikanhakijoille<br />
• RAY:ltä avustus ylisukupolvisen lastensuojelutarpeen ehkäisemiseen<br />
441 619<br />
Painotuote<br />
ISSN 2342-8244<br />
SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja<br />
perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla.<br />
Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja<br />
sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja<br />
lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä<br />
on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se<br />
on kansainvälisen SOS Children’s Villages<br />
-järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli<br />
130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua<br />
osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen<br />
SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa<br />
www.sos-childrensvillages.org.<br />
Päätoimittaja<br />
Jari Ketola<br />
Toimituspäällikkö<br />
Aija Rikala<br />
Toimitussihteeri<br />
Elina Pitkäranta<br />
Julkaisija:<br />
SOS-Lapsikylä<br />
Snellmaninkatu 13<br />
00170 HELSINKI<br />
puh. (09) 5404 880<br />
PEFC/02-31-151<br />
keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi<br />
www.sos-lapsikyla.fi<br />
www.sos-childrensvillages.org<br />
Ulkoasu<br />
Elise Liikala<br />
Taitto<br />
Ruut Kiiskilä<br />
Kansikuva<br />
Laura Oja<br />
Paino<br />
PunaMusta<br />
2 Uudistuva lastensuojelu
PÄÄKIRJOITUS<br />
Jari Ketola, SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja 2008–2016<br />
Merkittäviä tekoja<br />
Lastensuojelussa on paljon erityisosaajia ja erityistä osaamista.<br />
Matkalla lapsesta aikuiseksi tarvitaan hyviä tekoja monilta ihmisiltä.<br />
Mutta huomaammeko aina, miten tekemisemme liittyy<br />
lapsen kokonaisvaltaiseen kehittymiseen ja tiedämmekö riittävästi<br />
muiden asiantuntijoiden työn tavoitteista? Muistammeko<br />
auttamisessa aina sen, että mikä toimii yhdellä, ei tarkoita että<br />
se toimii kaikilla? Tai mikä ei toiminut yhdellä, saattaakin toimia<br />
toisen kohdalla.<br />
Merkittävää on, että huostaanottojen määrä on kääntynyt<br />
Suomessa laskuun ja sijaishuollossa olemme<br />
onnistuneet siirtämään painopistettä perhehoitoon.<br />
Alueelliset ja kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin<br />
aivan liian suuret. Jossakin kunnassa perhehoitoa<br />
saa yli 70 prosenttia sijoitetuista lapsista, jossakin<br />
alle 30. Emme voi olla tyytyväisiä siihen,<br />
että sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista yhä<br />
vain 13 prosenttia on sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin.<br />
Perhehoidon ja läheissijoitusten<br />
kasvulta putoaa pohja, ellemme resursoi niiden<br />
tukemiseen.<br />
Valitettavan usein lastensuojelun asiakkuus<br />
myös periytyy sukupolvelta toiselle. Oletan, että tunnistamalla<br />
ilmiön ja suuntaamalla enemmän tukitoimia<br />
ongelmien ennaltaehkäisyyn, voimme estää uusia huostaanottoja.<br />
SOS-Lapsikylä onkin käynnistänyt kehittämishankkeet<br />
ylisukupolvisen lastensuojelukierteen katkaisemiseksi<br />
ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Molemmissa<br />
onnistumisen edellytyksenä on vahva yhteistyö kuntien ja<br />
muiden toimijoiden kanssa.<br />
Olen saanut olla kehittämässä ja laajentamassa SOSlapsikylätoimintaa<br />
viimeisen reilun seitsemän vuoden aikana.<br />
Siirtyessäni nyt Pesäpuu ry:n johtotehtäviin haluan kiittää kaikkia<br />
yhteistyötahoja ja toivottaa menestystä kumppanuuksien<br />
sekä lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi!<br />
Uudistuva lastensuojelu 3
SOS-Lapsikylä<br />
vastaa<br />
tahdonvastaisten<br />
huostaanottojen<br />
kasvuun<br />
Teksti Elina Pitkäranta ja Anna-Liisa Koisti-Auer<br />
Kuva Thinkstock / Stockbyte<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkistaman<br />
Lastensuojelu 2014 -tilastoraportin mukaan<br />
tahdonvastaisten huostaanottojen määrä<br />
Suomessa on kasvussa. Ne ovat miltei<br />
kaksinkertaistuneet vuodesta 2000. Vuonna<br />
2014 tahdonvastaisesti oli huostaan otettuna<br />
yhteensä 2309 lasta ja nuorta.<br />
Tahdonvastaisessa huostaanotossa lapsen huoltaja tai 12 vuotta<br />
täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon<br />
sijoittamista, jolloin johtavan viranhaltijan on tehtävä<br />
siitä hakemus hallinto-oikeudelle ja annettava se tiedoksi<br />
asianosaisille.<br />
”Syitä kehityskulkuun on varmasti monia. Tahdonvastaisten<br />
huostaanottojen taustalla on luonnollisesti vakavia syitä. Tästä<br />
huolimatta vanhemmat voivat kokea, että huostaanottoon ei<br />
ole riittäviä perusteita. Vastustamalla huostaanottoa vanhemmat<br />
voivat myös haluta antaa lapselleen sen viestin, että he rakastavat<br />
lastaan eivätkä siksi suostu luopumaan hänestä vapaaehtoisesti.<br />
Yli 13-vuotiaiden huostaan otettujen määrä on kasvanut<br />
viime vuosina muita ikäryhmiä voimakkaammin ja nuoret suh-<br />
4 Uudistuva lastensuojelu
tautuvat tutkimusten mukaan vanhempiakin useammin kielteisesti<br />
huostaanottoon”, SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö<br />
Anna-Liisa Koisti-Auer kertoo.<br />
SOS-lapsikylissä yli puolet tahdonvastaisesti huostaan<br />
otettuja<br />
SOS-lapsikylissä sijoitettuina olevista, noin 170 lapsesta, yli<br />
puolet on tahdonvastaisesti huostaan otettuja. Lapsikylien vahvuutena<br />
onkin erityisesti sisarussarjojen, tahdonvastaisesti<br />
huostaan otettujen ja erityisratkaisuja tarvitsevien lasten hoitaminen.<br />
SOS-lapsikyläyhteisö ja moniammatillisen tiimin tuki sijaisvanhemmalle<br />
mahdollistavat lapsen sijoittamisen perhehoitoon<br />
silloinkin, kun yhteistyö lapsen läheisten kanssa on lähtökohtaisesti<br />
haasteellista. SOS-lapsikylissä on myös lapsille ja vanhemmille<br />
erilliset tapaamistilat, joissa muun muassa yhteisen<br />
viikonlopun vietto onnistuu. Tarvittaessa SOS-lapsikylä järjestää<br />
myös tuettuja tai täysin valvottuja tapaamisia.<br />
Ammattilaiset toimivat puskurina<br />
”Monesti kunnan sosiaalityöntekijät sanovat, että lapsi voitaisiin<br />
muuten sijoittaa tavalliseen sijaisperheeseen, mutta pelkona<br />
on, että haasteellinen yhteistyö lasten läheisten kanssa<br />
uuvuttaa sijaisperheen,” Anna-Liisa Koisti-Auer kuvaa.<br />
”SOS-lapsikylässä lapsi pääsee haasteellisista lähtökohdista<br />
huolimatta asumaan perheenomaiseen ympäristöön, sillä<br />
lapsikylän tukihenkilöstö, mm. ohjaajat ja sosiaalityöntekijä,<br />
voivat ottaa vastuun käytännön yhteistyöstä lapsen läheisten<br />
kanssa, jolloin sijaisvanhemmat saavat keskittyä lapsen hoitamiseen.”<br />
SOS-lapsikylissä tavoitteena on, että lapsen sijaisvanhempi<br />
ja syntymävanhemmat toimisivat hyvässä yhteistyössä, mutta<br />
tilanteissa, joissa esiintyy esimerkiksi uhkailua tai muuta<br />
vastustusta, toimipisteen muut ammattilaiset voivat ottaa<br />
enemmän vastuuta ja toimia ikään kuin puskurina. Tavallisessa<br />
sijaisperheessä tällaista mahdollisuutta ei yleensä ole. SOSlapsikylän<br />
koulutetuilla lastensuojelualan ammattilaisilla on<br />
hyvät valmiudet työskennellä haastavissa tilanteissa.<br />
SOS-Lapsikylä panostaa yhteistyöhön lasten läheisten<br />
kanssa<br />
SOS-lapsikylissä on kehitetty tapoja työskennellä entistä paremmin<br />
yhteistyössä lasten läheisten kanssa. Kaarinan SOSlapsikylän<br />
sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen käsittelee julkaisussaan<br />
’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen<br />
ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ (2014),<br />
miten vanhemmat kokevat vanhemmuuden tilanteessa, jossa<br />
oma lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle, ja millaista tukea<br />
he vanhemmuudelleen toivoisivat.<br />
Tutkimuksessa korostui vanhempien vahva toive vanhemmuutensa<br />
toteuttamiseen, vaikka lapsi ei voikaan asua heidän<br />
kanssaan. ”Vaikka lasten perheissä onkin aikaisemmin<br />
tapahtunut heidän hyvinvointiaan vaarantaneita asioita, ei ole<br />
viisasta tällä perustella niukkaa yhteydenpitoa. Lapsi kantaa<br />
aina läheisiään mielessään, saa hän tavata heitä tai ei”, Sonja<br />
Vanhanen sanoo.<br />
”Panostamme lapsen läheisten kohtaamiseen ja huomioimiseen<br />
sekä pyrimme tavoitteellisuuteen perhetyössä sijaishuollon<br />
aikana. Meidän on tärkeää oppia ymmärtämään lapsi<br />
oman perheensä keskiössä. Teemme parhaamme tukeaksemme<br />
koko perhettä, jotta perhe puolestaan voi tukea lasta ja olla<br />
lapselle turvallinen ympäristö”, Sonja Vanhanen kuvaa.<br />
Pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää<br />
SOS-Lapsikylässä on koettu, että kun työskentely lapsen läheisten<br />
kanssa on pitkäjänteistä ja tavoitteellista, yhteistyö voi<br />
haasteellisenkin alun jälkeen onnistua. ”Tarvitaan oikea tahtotila<br />
ja luottamuksen synnyttämiselle riittävästi aikaa. Pitkällä<br />
kokemuksella on merkitystä, sillä silloin jaksaa paremmin<br />
uskoa, että työ lopulta kantaa hedelmää eikä kannata luovuttaa”,<br />
Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo. Kaiken työskentelyn lähtökohtana<br />
on vanhempien ja muiden lapsen läheisten kunnioitus<br />
ja arvostus, olipa sijoittamisen taustalla mitä tahansa syitä.<br />
On tärkeää, että lapsille ja läheisille järjestetään epävirallisia<br />
yhteisiä kohtaamisia myös asiakassuunnitelmaneuvottelujen<br />
ja niissä sovittujen tapaamisten lisäksi. Äitienpäiväjuhlat,<br />
joulujuhlat, kyläjuhlat ym. mahdollistavat luontevan ja<br />
välittömän kanssakäymisen lapsen läheisten ja työntekijöiden<br />
kesken. Lapset nauttivat siitä, että heille tärkeät ihmiset – sukulaiset<br />
ja työntekijät – ovat yhdessä, juttelevat, juovat kahvia<br />
ja voivat osallistua jopa yhteisiin peleihin sekä leikkeihin.<br />
Merkityksellistä on myös, että tämänkaltaiset tapahtumat tarjoavat<br />
perheille mahdollisuuden tavata toisia samassa tilanteessa<br />
olevia.<br />
Lastensuojelu lukuina:<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lastensuojelu 2014<br />
-tilastoraportin mukaan huostassa olevien lasten määrä on nyt<br />
kääntynyt laskuun oltuaan vuosia kasvussa. Vuonna 2014 huostassa<br />
oli 10 675 lasta. Määrä laski 1,4 prosenttia edellisestä vuodesta.<br />
Erityisen merkittävää oli kiireellisten sijoitusten väheneminen.<br />
Ne laskivat 10 prosentilla vuoteen 2013 verrattuna oltuaan<br />
kasvussa koko 2000-luvun. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden<br />
2014 aikana sijoitettuna 17 958 lasta ja nuorta.<br />
Uudistuva lastensuojelu 5
KUMPPANUUS<br />
Teksti Kati Palsanen ja Jonna Heliskoski Kuvitus Ruut Kiiskilä<br />
VARKAUS<br />
MULLISTAA VANHAT<br />
RAKENTEET<br />
SOS-Lapsikylä ja Varkauden kaupunki ovat solmineet kehittämiskumppanuuden,<br />
jonka tavoitteena on luoda toimintamalli<br />
lapsiperheiden tukemiseksi. Mallilla pyritään vastaamaan lasten ja perheiden<br />
tarpeisiin oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti. Varkaus haluaa olla<br />
eturintamassa luomassa konkreettisia ja kestäviä muutoksia hallituksen<br />
lasten ja perheiden muutosohjelman tavoitteiden mukaisesti.<br />
Varkaudessa ja SOS-Lapsikylässä asiaan on tosin tartuttu<br />
jo ennen hallitusohjelmaa. Perheiden tukemisen pulmiin<br />
on haettu ymmärrystä keräämällä ajankohtaista tutkimustietoa<br />
sekä tutkimalla 325 perheen palveluiden käyttöä<br />
Varkauden perheiden erityispalveluissa. Tutkimustyöllä on<br />
saatu uutta tietoa siitä, mihin vaikuttavamman toimintamallin<br />
tulisi perustua. Lapsiperheitä tuettaessa ajatellaan usein, että<br />
tuen tarve kehittyy lineaarisesti. Ensin perheiden avuksi mennään<br />
kevyemmällä palvelulla ja tarvittaessa avun määrää sekä<br />
osaamista lisätään asteittain. Korkeimmin koulutetut ammattilaiset<br />
astuvat yleensä kuvaan, kun tulipalo roihuaa täydessä<br />
liekissä. Liian myöhään.<br />
Ajatus lineaarisesta kehityksestä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.<br />
Tutkimuksemme mukaan tuentarpeen alkuvaiheessa on<br />
käytettävissä keskimäärin 1-2 vuoden etsikkoaika, jolloin perhe<br />
oireilee ja heitä tuetaan 1-2 palvelulla. Tämän jälkeen tapahtuu<br />
jotain, jonka syihin olemme pureutumassa: perheen palvelujen<br />
käyttö räjähtää keskimäärin kuuteen palveluun. Avun määrä ei<br />
kuitenkaan ole ongelma, vaan koordinaation puute.<br />
Kun katsomme asiaa palvelujärjestelmästä käsin, saamme<br />
6 Uudistuva lastensuojelu
”<br />
Vahvaa osaamista pitäisi tarjota<br />
heti alkuvaiheessa, orastavissa<br />
asiakkuuksissa. On tärkeää<br />
tunnistaa potentiaaliset tulipalot<br />
ja sammuttaa ne ennen<br />
kuin roihahtaa.<br />
suruksemme huomata, että se tuottaa kalliin ”pitkän hännän”.<br />
Kun moni yhtäaikainen palvelu ei kanna perheessä riittävästi<br />
hedelmää, tulee kuvaan yksittäinen kallis, yleensä lapselle<br />
suunnattu palvelu, useimmiten huostaanotto tai psykiatrinen<br />
hoito. Tässä pitkään kestävässä vaiheessa erityisen kummallista<br />
on, että kaikki perhettä tukeva ja itseohjautuvuutta lisäävä<br />
toiminta on vedetty pois. Tähän haluamme muutoksen.<br />
Vaihtoehdoksi esitämme mallia, jossa vahvaa osaamista<br />
tarjotaan heti alkuvaiheessa, orastavissa asiakkuuksissa. On<br />
tärkeää tunnistaa potentiaaliset tulipalot ja sammuttaa ne ennen<br />
kuin roihahtaa. Todellisiin syihin pureutuminen heti tuen<br />
tarpeen alkuvaiheessa olisi keskeistä, jotta mahdollistettaisiin<br />
asteittainen palvelujärjestelmän otteen keventäminen ja perheen<br />
oman toimijuuden vahvistuminen. Päämääränä on tilanteen<br />
normalisointi ja perheen voimauttaminen.<br />
Seuraavassa on esimerkkejä toimenpiteistä, joiden toteutus<br />
on käynnistynyt Varkaudessa.<br />
Peruspalveluista vahva selkäranka perheiden hyvinvoinnin<br />
tueksi<br />
Peruspalveluiden selkäranka muodostuu neuvolan, varhaiskasvatuksen,<br />
perus- ja toisen asteen koulun sekä nuorisotyön saumattomasta<br />
tuesta. Jokaisen toimijan perustehtävän rinnalle<br />
tuodaan kokonaisvaltainen kiinnostus perheiden hyvinvoinnista.<br />
Heidän tehtävänään on tuoda palvelujärjestelmän kasvot lähelle<br />
perheiden omaa elin- ja kehitysympäristöä. Jokainen perhe<br />
saa oman työntekijän lapsen iän mukaan määräytyvästä peruspalvelun<br />
toiminnosta. Ideana on, että kuntalaisen tarvitsee tietää<br />
palvelujärjestelmästä ja sen mahdollisuuksista vain oma työntekijänsä,<br />
joka ohjaa oikeiden palveluiden äärelle. Tavoitteena on,<br />
että apu on helposti lähestyttävää ja saatavilla peruspalveluiden<br />
kautta aina, kun tarvetta ilmenee.<br />
Harrastus jokaiselle kouluikäiselle lapselle<br />
Esimerkkinä perheiden tukemisesta on lasten ja nuorten vapaaajanviettomahdollisuuksien<br />
eriarvoistumiseen puuttuminen.<br />
Viimeisimmässä Nuorisobarometrissa todettiin, että 35 prosenttia<br />
nuorista oli joutunut jättämään harrastuksen tai ei ollut<br />
pystynyt aloittamaan harrastusta taloudellisista syistä. Varkaudessa<br />
aloitettujen toimien tavoitteena on, että jokainen kouluikäinen<br />
lapsi ja nuori saisi harrastaa itselleen mielekästä harrastusta.<br />
Tämän mahdollistamiseksi on lähdetty kehittämään<br />
keinoja elinkeinoelämän mukaan saamiseksi ja uusien rahoituskanavien<br />
luomiseksi.<br />
Perhekumppani kulkemaan perheen rinnalle<br />
Varkaudessa käynnistyi alkuvuodesta kokeilu, jossa paljon tukea<br />
tarvitsevien perheiden kanssa kehitetään mallia kokonaisvaltaisen<br />
tuen järjestämiseksi sirpaleisen palvelujärjestelmän<br />
sijaan. Perhe saa rinnalleen kumppanin, jonka tehtävänä on<br />
varmistaa, että tukea tarvitsevat perheenjäsenet saavat aidosti<br />
tarpeitaan vastaavaa apua. Kumppani aloittaa työskentelyn perheen<br />
kanssa yhteisellä arvioinnilla. Tämän jälkeen hän kannattelee<br />
perhettä muutosvaiheen yli ja varmistaa, että perhe tulee<br />
autetuksi. Lopuksi kumppanin tehtävänä on päättää työskentely<br />
hallitusti ja varmistaa, että perhe pärjää peruspalveluiden tuella.<br />
Oleellista on riittävän pitkäkestoinen, juurisyihin pureutuva<br />
tuki, joka lähtee aidosti perheenjäsenten tarpeista.<br />
Pitkäjänteisyys, luottamus ja kumppanuus ovat Varkauden<br />
ja SOS-Lapsikylän yhteisen kehitystyön avainsanoja.<br />
Tällainen järjestön ja kunnan välinen kumppanuus on<br />
Suomessa melko ainutlaatuista. Ensimmäisen vuoden<br />
kokemukset ovat olleet innostavia ja edistäneet asioita<br />
aivan uudella tavalla. SOS-Lapsikylä on nyt palkannut<br />
Varkauteen kehittäjäkonsultti Miia Lahtelan viemään<br />
kehitystyötä eteenpäin.<br />
Uudistuva lastensuojelu 7
8 Uudistuva lastensuojelu
REPORTAASI<br />
Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Laura Oja<br />
”Kerran kuussa meitä<br />
on kolme”<br />
Veera ja Johannes Jahnukainen ovat seitsemänvuotiaan<br />
Samin tukiperhe. Huoli yhteisten viikonloppujen sujuvuudesta<br />
osoittautui turhaksi. ”Samista on tullut meille tosi tärkeä.”<br />
Veera ja Johannes Jahnukainen valitsivat<br />
yhteiskuvistaan iloisen potretin, jossa<br />
he hymyilevät koiransa Ulpun kanssa.<br />
Sen he lähettivät tulevalle tukilapselleen<br />
Samille vuosi sitten.<br />
”Silloin jännitti”, Johannes Jahnukainen<br />
tunnustaa.<br />
Aviopari kiinnostui tukiperheenä toimimisesta,<br />
kun elämässä opiskelukiireet<br />
olivat takana ja kummallakin oli taas<br />
omaa aikaa. Veera ja Johannes työskentelevät<br />
molemmat lastensuojelussa, Tapiolan<br />
SOS-lapsikylässä. Veera on sosiaalipsykologi<br />
ja erityistyöntekijä, Johannes<br />
sosionomi ja ohjaaja.<br />
”Kun meillä Tapiolassa vapautui yksi<br />
lapsikylätalo, työkaverit vihjailivat, että<br />
voisimme ryhtyä lapsikylävanhemmiksi.<br />
Mutta emme halunneet sitoutua siihen”,<br />
Johannes kertoo.<br />
Tukiperhetyö on SOS-lapsikylässä<br />
kasvava tuen muoto. Sitä tarjotaan erityisesti<br />
avohuollon palveluna voimiensa<br />
rajoilla oleville vanhemmille, jotka tarvitsevat<br />
itselleen hengähdystaukoa ja lapsilleen<br />
turvallisen ja säännöllisen vierailupaikan.<br />
Vaikka Johannes ja Veera ovat lastensuojelun<br />
ammattilaisia, tukiperhevalmennuksessa<br />
oli heillekin uutta.<br />
”Oli jännää tutkia omia lapsuusmuistoja,<br />
miettiä millaiset kasvatusmallit meidän<br />
Uudistuva lastensuojelu 9
REPORTAASI<br />
kotonamme oli ja mitä sieltä haluamme<br />
tuoda meidän kotiin ja mitä emme”, Veera<br />
sanoo.<br />
Lomakkeessa oli mahdollisuus rastittaa,<br />
minkälaisen lapsen olisi valmis vastaanottamaan.<br />
Jahnukaiset eivät esittäneet<br />
muita vaatimuksia, kuin että toivoivat<br />
lapsen olevan 2–10 -vuotias.<br />
”Emme halunneet ryhtyä poimimaan<br />
rusinoita pullasta”, Johannes kertoo.<br />
Työkokemuksen ja koulutuksensa<br />
vuoksi SOS-lapsikylän kouluttajat arvioivat<br />
Jahnukaisilla olevan valmiuksia tavallista<br />
tarvitsevammankin lapsen tukiperheeksi.<br />
Niin heille sitten löytyi Sami.<br />
Tapiolan SOS-lapsikylän vastaava sosiaalityöntekijä<br />
kertoi Jahnukaisille, että<br />
lähikunnassa tukiperhettä odotti herttainen<br />
ja vilkas 6-vuotias.<br />
”Ensimmäinen ajatukseni oli että kuusivuotias,<br />
hyvä, sitten hän osaa kävellä<br />
itse”, Johannes sanoo.<br />
”Minun mieleeni alkoi heti pulputa,<br />
mitä kaikkea hauskaa esikouluikäisen<br />
kanssa voisi puuhata”, Veera jatkaa.<br />
Jahnukaiset saivat myös kuulla, että<br />
Sami ei asunut biologisten vanhempiensa<br />
kanssa, vaan hänet oli taaperoiässä otettu<br />
huostaan ja siitä lähtien poika oli asunut<br />
sijaisperheessä.<br />
”Pakko myöntää, että se oli yllätys ja<br />
tietynlainen helpotuskin. Lastensuojelussa<br />
olen tottunut siihen, että biologisten<br />
vanhempien suhtautuminen lastensuojeluun<br />
saattaa joskus olla kielteistä”, Johannes<br />
sanoo.<br />
”Nyt tiesimme että lapsella on turvalliset<br />
kotiolot eikä häntä palauttaessa tarvitse<br />
olla huolissaan”, Veera lisää.<br />
Vieraskoreutta puolin ja toisin<br />
Ensikohtaaminen on jäänyt kaikkien<br />
mieleen. Kun Veera ja Johannes ajoivat<br />
Samin kotipihaan, ikkunassa heilahtanut<br />
verho kertoi, että siellä joku jo odotti.<br />
Eteisessä poika kätteli tulijat ja katseli<br />
hetken ujona lattiaa.<br />
”Sitten hän tarttui minua kädestä ja<br />
veti huoneeseensa. Hän halusi esitellä<br />
ihan jokaikisen lelun ja tavaran, keskittyen<br />
kuhunkin noin sekunnin”, Johannes<br />
sanoo.<br />
Veera ja Johannes katsahtivat toisiaan<br />
ja panivat merkille toistensa silmissä pienen<br />
hymyn, ilon siitä että heidät oli hyväksytty.<br />
”Tunnistimme Samissa samaa varauksetonta<br />
tuntemattomiin kohdistuvaa luottamusta<br />
kuin huostaan otetuissa lapsissa<br />
usein on”, Veera sanoo.<br />
Jahnukaiset tutustuivat myös Samin sijaisvanhempiin.<br />
He saivat kuulla, että heidän<br />
lähettämästään valokuvasta oli tullut<br />
Samin aarre, jota hän ylpeänä oli esitellyt<br />
esikoulussakin.<br />
”<br />
Kun teimme lähtöä,<br />
Sami alkoi jo kysellä milloin<br />
hän saa tulla meille.<br />
10 Uudistuva lastensuojelu
“Me emme ole mikään rauhallinen mummola, vaan Samin viikonloput ovat meillä aika vauhdikkaita”,<br />
Veera, 27, ja Johannes, 28, Jahnukainen tunnustavat.<br />
Samin perheeseen kuuluu myös toinen<br />
sijoitettu lapsi, joka käy säännöllisesti<br />
biologisten vanhempiensa luona.<br />
Sijaissiskon viikonloppuvierailut aiheuttivat<br />
Samille usein mustasukkaisuutta ja<br />
surua, koska hänen oma suhteensa biologisiin<br />
vanhempiin on jäänyt etäiseksi. Sijaisvanhemmat<br />
olivatkin toivoneet, että<br />
tukiperheestä tulisi Samille oma, erityinen<br />
suhde.<br />
”Kun teimme lähtöä kotiin, Sami alkoi<br />
jo kysellä milloin hän saa tulla meille”,<br />
Veera sanoo.<br />
Veera ja Johannes asuvat Helsingin<br />
Haagassa kaksiossa, jonka ikkunallisen<br />
vaatehuoneen he kunnostivat Samin<br />
omaksi pesäksi. Sängyn ja leluhyllykön<br />
lisäksi sinne ei muuta mahdukaan.<br />
”Tuntui mukavalta sisustaa Samille<br />
huonetta ja miettiä, miten hän siellä mahtaa<br />
viihtyä.”<br />
Kolmisen viikkoa ensitapaamisen jälkeen<br />
Sami sijaisvanhempineen tuli kylään.<br />
Poika kierteli asuntoa, kokeili tyytyväisenä<br />
uutta sänkyään ja rapsutteli<br />
kuvasta tuttua Ulpu-koiraa. Kun Veera<br />
pyysi apua pöydän kattamisessa, Sami<br />
suorastaan riensi keittiöön.<br />
”Aika pian Sami alkoi hoputtaa sijaisvanhempia<br />
lähtemään kotiin, jotta sai olla<br />
meidän kanssa kolmistaan.”<br />
Veera ja Johannes olivat valmistautuneet<br />
siihen, ettei Sami saisi unta ja alkaisi<br />
ikävöidä kotiin. Sijaisperheen kehystetyn<br />
valokuvan he olivat asettaneet Samin<br />
sängyn viereen. Siitä tulikin pojalle tärkeä<br />
haliesine.<br />
”Mutta sinne se nukahti nopeammin<br />
kuin olisimme ikinä uskoneet”, Veera<br />
naurahtaa.<br />
”Ja aamuviideltä hän olikin jo pystyssä”,<br />
Johannes lisää.<br />
Jonkinlaisesta vieraskoreudesta kertoo<br />
se, että alkuaikoina Jahnukaiset könysivät<br />
heti sängystä leikkimään Samin kanssa legoilla,<br />
nykyään he huikkaavat peittonsa<br />
alta että nukutaan vielä.<br />
Kun tapaamiset ovat vain kerran kuussa,<br />
tutustuminen oli alkuun hidasta. Kolmikko<br />
ottikin tavaksi puhua Skypen avulla<br />
joka maanantai-ilta videopuhelun.<br />
Samin sijaisvanhemmilta kantautui tieto,<br />
että niistä tuli Samille viikon odotettu<br />
hetki.<br />
”On ollut hauska huomata, miten taitava<br />
rupattelija pojasta on kehittynyt.<br />
Hän ei malttaisi lopettaa puhelua ollenkaan”,<br />
Veera kertoo.<br />
Kesti puoli vuotta ennen kuin Samilla<br />
ensimmäisen kerran paloi pinna ja hän<br />
alkoi riitelemään siitä, ettei jaksa kävellä<br />
Jahnukaisille kotiin. Vaikka tilanne oli<br />
vähän hankala, Johannes ja Veera olivat<br />
tyytyväisiä, että poika uskaltaa olla oma<br />
itsensä.<br />
”Niin että ihan samoja kasvatuskeinoja<br />
pääsimme käyttämään hänenkin kanssaan<br />
kuin muidenkin lasten”, pari kertoo.<br />
Sami on lapsi, jolla on erityistarpeita.<br />
Se johtuu hänen taustastaan ja biologisen<br />
perheen kanssa kokemistaan asioista.<br />
Ennen Jahnukaisille tuloaan Sami oli<br />
käynyt toisessa tukiperheessä, mutta ei<br />
viihtynyt siellä. Tukiperheen ja lapsen<br />
yhteensopivuus riippuu monesta tekijästä,<br />
eivätkä Jahnukaiset osaa itsekään oikein<br />
sanoa, miksi Samin kanssa lähti alusta<br />
asti sujumaan niin hyvin.<br />
”Ehkä se johtuu siitä, että meillä Sami<br />
saa kahden aikuisen jakamattoman huomion,<br />
onhan se herkkua”, Johannes sanoo.<br />
Veeran mielestä heidän luonteensa vain<br />
sopivat yhteen. Vaikutusta lienee silläkin,<br />
että heidän liikkuvainen elämäntapansa<br />
sopii vauhdikkaalle Samille. Vapaa-ajalla<br />
Veera juoksee maratoneja, Johannes pyöräilee,<br />
kalastaa ja vaeltaa luonnossa.<br />
”Kyllä meillä kaikilla pää hajoaisi, jos<br />
emme lähtisi lauantaiaamuna ulos”, Johannes<br />
lisää naurahtaen.<br />
Yhteispelin sujumista auttaa myös läheinen<br />
suhde Samin sijaisperheeseen.<br />
”Meillä on sopimus, että kerromme<br />
heille kaiken. Kun Samikin tietää, ettei<br />
meidän kanssa voi tehdä mitään salaista,<br />
se luo kaikille turvallisuuden tunnetta”,<br />
Veera sanoo.<br />
Sami on herkkä poika, jonka kehitys ei<br />
ole aivan ikäistensä tasolla. Sami villiintyy<br />
helposti eikä hänelle sen takia kanna-<br />
Uudistuva lastensuojelu 11
REPORTAASI<br />
Tämän kuvan kuusivuotias Sami sai tukiperheestään ennen ensitapaamista. Hän vei kuvan<br />
esikouluun ja esitteli sitä ylpeänä kavereilleen. Kuva: Jahnukaisten kotialbumi<br />
ta kertoa vaikkapa suunnitelmissa olevista<br />
lomareissuista liian aikaisin.<br />
Alkuaikoina Sami saattoi kysyä puolen<br />
minuutin välein ”joko lähdetään ulos”.<br />
Sijaisperhe osasi neuvoa, että sellaisessa<br />
tilanteessa pojalta kannattaa suoraan kysyä,<br />
että jännittääkö. Usein tilanne raukeaa<br />
jo sillä.<br />
”Ei ne mitään hankalia tilanteita ole.<br />
Sami ei esimerkiksi koskaan saa mitään<br />
raivokohtauksia kotona eikä kaupungilla.<br />
Hänen kanssaan voi mennä melkein minne<br />
vain”, Johannes sanoo.<br />
Ja niin kolmikko on mennytkin. He<br />
ovat kolunneet Linnanmäet, Korkeasaaret,<br />
käyneet uimahallissa, pulkkamäessä,<br />
kesämökillä ajamassa moottoriveneellä<br />
ja syömässä muikkuja. Jossain vaiheessa<br />
Etunumi Sukunimi<br />
Työtehtävä<br />
Veerasta alkoi tuntua, että Samin ohjelma<br />
täyttyy heillä jatkuvista huippuhetkistä ja<br />
huolestui, onko tavallinen arki jäämässä<br />
vähiin.<br />
”Mutta sijaisvanhempien mielestä se ei<br />
haittaa. Heillä kotona arki on sitten tavallista<br />
ja täällä Samilla saa ollakin hauskaa.”<br />
Mutta ei Sami Jahnukaisilla mitenkään<br />
kuninkaana elele. Astiat on vietävä<br />
keittiöön, lelut laitettava paikalleen ja<br />
peliaikaa valvotaan ihan kuin kotonakin.<br />
Suhde sen kuin syvenee<br />
Tukiperheen käyttö punnitaan joka vuosi<br />
erikseen. Lapsen kotikunta ostaa palvelun,<br />
Samin tapauksessa Tapiolan SOS-lapsikylältä.<br />
Kunnan sosiaaliviranomainen päättää<br />
tukitoimen kestosta. Kun ensimmäinen<br />
vuosi oli täyttymässä Samin sijaisperhe,<br />
Jahnukaiset, Tapiolan lapsikylän vastaava<br />
sosiaalityöntekijä ja Samin kunnan sosiaalityöntekijä<br />
tapasivat.<br />
”Oli huojentavaa kuulla, että sijaisperheen<br />
mielestä meistä oli heille ratkaisevaa<br />
apua. Heille oli iso helpotus, että Sami<br />
aina lähtee meille mielellään eikä heidän<br />
tarvitse olla hänen poissaollessaan huolissaan”,<br />
Veera sanoo.<br />
Jahnukaisista olisi ollut surullista ja Samin<br />
kannalta valitettavaa, jos suhde olisi<br />
katkaistu juuri kun kuukausitapaamiset<br />
olivat vakiintuneet osaksi Samin elämää.<br />
Sijaisperhe kertoi toivovansa jatkoa.<br />
Heistä olisi mukava ajatella tukiperhettä<br />
pitkäkestoisena osana arkea. Samaa toivovat<br />
Jahnukaisetkin. Ja mitä ilmeisemmin<br />
Samikin.<br />
”Hassuina hetkinään Sami sanoo menevänsä<br />
Veeran kanssa naimisiin. Toisinaan<br />
hän suunnittelee muuttavansa meille<br />
kokonaan, kun olemme vanhainkodissa”,<br />
Johannes naureskelee.<br />
Samin elämässä vierailut Veeran ja Johanneksen<br />
luokse ovat jatkuneet sen kummemmin<br />
asiaa puntaroimatta. Sijaisperheelle<br />
viikonloppu kuukaudessa riittää, ja<br />
niin riittää Samillekin.<br />
Tavallisesti sunnuntailounaalla Samin<br />
ajatukset alkavat jo liukua kotiinpäin. Hän<br />
pohdiskelee usein ääneen, joko perheen<br />
koiralla on häntä ikävä. Siitä Johannes ja<br />
Veera huomaavat, että viikonloppu on tehnyt<br />
tehtävänsä. He ajavat pojan kotiinsa<br />
iltapäivällä.<br />
”Kyllä siinä vaiheessa on aika väsynyt<br />
olo, eli ymmärrän erittäin hyvin, miksi sijaisvanhemmat<br />
ovat pienen tauon tarpeessa”,<br />
Johannes lisää.<br />
Kaverit kyselevät usein Veeralta ja Johannekselta,<br />
millaista se elämä tukilapsen<br />
kanssa on. Mukavaa, he vastaavat. Vaikka<br />
heillä on läheisiä lapsia Tapiolan lapsikylässä,<br />
molemmille on ollut yllätys, miten<br />
lämpimästi he ovat Samiin kiintyneet.<br />
”Tässä on iso ero työhömme. Me olemme<br />
omassa kodissamme, Sami on ne viikonloput<br />
pelkästään meidän vastuullamme<br />
ja olemme tässä yhdessä Johanneksen<br />
kanssa. Se tiivistää välejämme.”<br />
”Ehdottomasti olen Samin kanssa eri<br />
minä kuin työpaikalla. Hänestä on tullut<br />
meille tosi tärkeä”, Veera lisää.<br />
Samin nimi on muutettu.<br />
Lisätietoja tukiperhetoiminnasta voit kysyä kunkin alueen SOS-lapsikylästä,<br />
yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.sos-lapsikyla.fi/yhteystiedot<br />
12 Uudistuva lastensuojelu
”Tukiperheitä tarvitaan lisää”<br />
Tukivanhemmuudelle on kasvava tarve. Pelkästään<br />
Etelä-Suomessa juuri nyt useampi sata lasta odottaa<br />
omaa tukiperhettä. Tapiolan SOS-lapsikylän<br />
vastaava sosiaalityöntekijä Tina Mäntymaa on<br />
vakuuttunut tukimuodon hyödyistä.<br />
Miksi tukiperheitä tarvitaan?<br />
Lastensuojelussa suuntaus on nyt avohuollon tukitoimiin eli haluamme tukea<br />
perheitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Joissakin tilanteissa tukiperheen<br />
avulla voidaan jopa välttää huostaanotto. Myös sijoitettujen lasten<br />
uudet sijaisvanhemmat saattavat tarvita apua, sillä lastensuojelun piirissä<br />
olevilla lapsilla on usein erityistarpeita ja heidän kanssaan eläminen voi olla<br />
intensiivistä. Tavallisesti perheet saavat apua sukulaisilta, isovanhemmilta<br />
tai muilta läheisiltä, mutta kaikilla sellaista tukiverkkoa ei ole.<br />
Mitä vaatimuksia tukiperheelle on?<br />
Ihan tavallinen perhe, pari tai yksin elävä aikuinen sopii, kunhan on herkkä<br />
lapsen viesteille ja valmis sitoutumaan hänen hyvinvointiinsa. Tärkeää on myös<br />
halu tutustua lapsen perheeseen, koska yhteistyö voi olla tiivistä. Valmennamme<br />
jokaisen perheen, joko perhekohtaisesti tai ryhmässä. Valmennukseen sisältyy<br />
tavallisesti viisi tapaamista sekä kotitehtäviä. Tukiperheet saavat palkkion ja kulukorvauksen,<br />
joiden määrät räätälöidään vastaamaan lapsen tarvitsevuutta.<br />
Mitä jos tukivanhempi ei osaakaan auttaa?<br />
Me kannustamme tukivanhempia hakemaan heti apua, jos arjessa tulee<br />
ongelmia. Tukiperhettä ohjaavassa työryhmässämme on sosiaalityön, -ohjauksen<br />
ja -psykologian ammattilaisia. Meillä on mahdollisuus myös psykiatriseen<br />
konsultaatioon.<br />
Mitä vaikutuksia tukiperheestä on lapselle?<br />
Äärimmäisessä tilanteessa tukiperheen avulla lapsen vanhemmat saavat levättyä<br />
niin, että lapsen huostaanotolta tai sijoituksen purkamiselta vältytään. Lapsi puolestaan<br />
saa itselleen lisää turvallisia aikuissuhteita. Se raha, jonka kunta panostaa tukiperheen<br />
antamaan tukeen, tulee moninkertaisena takaisin, kun lapsen ja hänen<br />
perheensä arki jatkuu hyvänä.<br />
Kuva: Ville Mäntymaa<br />
Uudistuva lastensuojelu 13
Teksti Elina Pitkäranta Kuvitus Ruut Kiiskilä<br />
Toiveina joustavuus, kuuntelu ja kannustus<br />
Teksti Anni Turunen Kuvat Laura Oja<br />
Lastensuojelua voitaisiin kehittää monin<br />
tavoin. Tarvitaan esimerkiksi perheterapiaa,<br />
pidempiä päihdekuntoutusjaksoja<br />
sekä pysyvyyttä asiakkaan<br />
ja sosiaalityöntekijän väliseen suhteeseen.<br />
Kaikki ei ole aina rahasta kiinni.<br />
23-vuotias helsinkiläinen Minna Kallio<br />
otettiin huostaan 14-vuotiaana. Ilmapiiri<br />
kotona oli tulehtunut, ja Kallio oli<br />
pahasti masentunut. Hän pyysi sukulaisensa<br />
avustuksella huostaanottoa ja sijoituspaikaksi<br />
sukulaisen kotia.<br />
Sijoituspaikka osoittautui muutaman<br />
kuukauden jälkeen huonoksi<br />
muun muassa sukulaisen alkoholiongelman<br />
vuoksi. Humalassa sukulainen<br />
oli ilkeä ja haastoi riitaa. Kallion masennus<br />
ja koulunkäyntivaikeudet pahenivat.<br />
Kallio yritti puhua asiasta sosiaalityöntekijälleen,<br />
mutta häntä ei uskottu.<br />
Kireä ilmapiiri kärjistyi tappeluksi sukulaisen<br />
kanssa, ja tilanteen rauhoittamiseen<br />
tarvittiin poliisia. Kallion matka<br />
jatkui Tutkinta-asemalle, ja jonkin<br />
ajan kuluttua huostaanotto peruttiin.<br />
”Koin, että sosiaalityöntekijät olivat<br />
sukulaiseni puolella. Tutkinta-asemallakin<br />
oltiin pitkään sitä mieltä, että<br />
14 Uudistuva lastensuojelu
Minna Kallio ja Yonatan Gebrenegus toimivat<br />
Osallisuuden aika ry:ssä. Sen jäsenet käyvät<br />
kouluttamassa erilaisissa seminaareissa, työryhmissä<br />
ja oppilaitoksissa. Kallio opiskelee<br />
merkonomiksi ja Gebrenegus on koulutukseltaan<br />
koneistaja.<br />
”<br />
Kun paperit annetaan eteenpäin, uusi sosiaalityöntekijä<br />
yrittää auttaa väärää henkilöä,<br />
koska papereista ei selviä, mitkä ovat ne<br />
oikeat ongelmat.<br />
vika on minussa. Sukulaiseni soitteli<br />
sinne ja terrorisoi paikkaa. Vähitellen<br />
siellä tajuttiin tilanteeni. Muutin sitten<br />
takaisin kotiini”, Kallio kertoo.<br />
Masennus esti koulunkäynnin<br />
Kallio yritti palata kouluun ensimmäisen<br />
huostaanoton perumisen jälkeen,<br />
mutta koulunkäynti kärsi vaikean masennuksen<br />
takia. Lopulta hän ei voinut<br />
mennä sinne enää ollenkaan paniikkikohtausten<br />
takia.<br />
Kallio oli ollut nuorisopsykiatrisella<br />
osastolla pari kuukautta ennen huostaanottoa.<br />
Hoito jatkui kotiinpaluun<br />
jälkeen, ja hän kävi terapiassa nuorisopsykiatrian<br />
avohoidon yksikössä<br />
15-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Silloin<br />
suurimman avun toi masennuslääkityksen<br />
vaihtaminen.<br />
”Sosiaalityöntekijäni ei ymmärtänyt<br />
masennustani. Häntä ei kiinnostanut<br />
se, että mielialani oli huono ja ettei<br />
minulla ollut elämäniloa tai mielenkiintoa<br />
mihinkään. Meillä oli yhteisiä<br />
palavereita sosiaalityöntekijän ja terapeutin<br />
kanssa, mutta jotenkin asiaa ei<br />
koettu tärkeäksi.”<br />
Kallio otettiin uudestaan huostaan<br />
16-vuotiaana koulunkäynnin turvaamiseksi.<br />
Toinen sijoituspaikka oli Kalliolan<br />
setlementin nuorisokoti, jossa hän<br />
asui täysi-ikäiseksi.<br />
”Kaikki hyvät kokemukseni lastensuojelusta<br />
ovat laitoksen omahoitajilta.<br />
Sain ensimmäisen kerran apua<br />
vasta siellä. Omahoitajani laitoksessa<br />
tajusivat, että masennus pitää hoitaa<br />
pois ennen kuin voi käydä koulua.<br />
Laitoksessa sain suorittaa peruskoulun<br />
helpotetusti.”<br />
Ehkäisevä lastensuojelu ei toimi<br />
Lastensuojelun avohuollon asiakkaina<br />
oli vuonna 2014 runsaat 90 000 lasta<br />
ja nuorta. Määrä on kasvanut vuodesta<br />
toiseen, mistä voi päätellä, että varhainen<br />
tuki ei toimi. Esimerkiksi kunnallinen<br />
kodinhoitoapu on useiden selvitysten<br />
mukaan täysin riittämätöntä.<br />
”Kun vielä vuonna 1990 yli 50 000<br />
perhettä sai kunnallisen kodinhoitajan<br />
apua arkeensa, vuonna 2012 sitä<br />
sai vain alle 9 000 perhettä”, kirjoittaa<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen<br />
erikoistutkija Tarja Heino. Artikkeli<br />
on julkaistu Johanna Lammi-Taskulan<br />
ja Sakari Karvosen toimittamassa<br />
teoksessa Lapsiperheiden hyvinvointi<br />
2014.<br />
23-vuotias helsinkiläinen Yonatan<br />
Gebrenegus otettiin huostaan 16-vuotiaana.<br />
Hän korostaa tavallisten arkielämän<br />
instituutioiden merkitystä<br />
lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa.<br />
”Jo päiväkodissa olisi mahdollista<br />
opettaa lapsille esimerkiksi empatiaa.<br />
Koulussa taas pitäisi kehittää kriittistä<br />
ajattelua ja kykyä pohtia asioita eri näkökulmista.<br />
Tämä vahvistaisi lasten ja<br />
nuorten pärjäämistä”, Gebrenegus sanoo.<br />
Pysyvyyttä ja joustavuutta<br />
Gebrenegus on ollut sijoitettuna yhdeksässä<br />
laitoksessa eri puolilla Suomea.<br />
Hän toivoo, että lastensuojelutarpeen<br />
selvitys tehtäisiin nykyistä<br />
perusteellisemmin. Siinä tulevat esiin<br />
vain oireet kuten koulusta lintsaaminen<br />
tai päihteidenkäyttö, eivät taustalla<br />
vaikuttavat syyt.<br />
”Kun paperit annetaan eteenpäin,<br />
uusi sosiaalityöntekijä yrittää auttaa<br />
väärää henkilöä, koska papereista ei<br />
selviä, millainen henkilö on kyseessä<br />
ja mitkä ovat ne oikeat ongelmat.”<br />
Toinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden<br />
tiheä vaihtuvuus, joka on rakennettu<br />
sisään lastensuojeluun. Lastensuojelutarpeen<br />
selvittää yksi henkilö,<br />
sijaishuollon aikana asioidaan toisen<br />
Uudistuva lastensuojelu 15
kanssa, ja jälkihuollossa toimii kolmas<br />
henkilö. Jossain vaiheessa nuori saattaa<br />
lakata puhumasta asioistaan, koska<br />
ei jaksa enää selittää niitä uudelle<br />
ihmiselle.<br />
Hyvä mieli voi joskus syntyä pieninkin<br />
teoin. Gebrenegukselle tärkeitä<br />
kokemuksia ovat olleet tilanteet, joissa<br />
on syntynyt tunne siitä, että hänen hyvinvointinsa<br />
on tärkeämpää kuin yksioikoinen<br />
sääntöjen noudattaminen.<br />
”Sanoin yhdessä laitoksessa ohjaajalle,<br />
etten saa unta, koska minua ahdisti.<br />
Hän sanoi, että käydään pihalla<br />
tupakalla ja jutellaan, vaikka tupakka-aika<br />
oli jo ohi. Se rentoutti minua<br />
ja pääsin helposti sen jälkeen nukkumaan.<br />
Toisessa laitoksessa oli samanlainen<br />
tilanne, ja ohjaaja sanoi, että<br />
kello on yli 12, sinun pitäisi olla huoneessasi,<br />
mene nukkumaan.”<br />
Päihdekuntoutusta ei saa riittävästi<br />
42-vuotiaalta eteläpohjalaiselta Minna<br />
Lammilta otettiin 5-vuotias poika<br />
huostaan parikymmentä vuotta sitten.<br />
Syynä olivat Lammin mukaan hänen<br />
päihteidenkäyttönsä ja epäkypsyytensä.<br />
Lammi oli itsekin ollut nuorena<br />
huostaan otettuna.<br />
”Pystyin tarjoamaan perustarpeet<br />
lapselleni, hänellä oli ruokaa ja vaatteita,<br />
eikä hän ollut koskaan yksin. Rakastin<br />
lastani ja halusin hänelle hyvää. Käytin<br />
kuitenkin päihteitä aika paljon välillä.<br />
Poika haettiin tarhasta lastenkotiin. Se<br />
tuntui aivan kauhealta”, Lammi kertoo.<br />
Ennen huostaanottoa Lammi oli ollut<br />
lapsensa kanssa hoidossa Pieksämäen<br />
Tyynelässä. Kotona päihteidenkäyttö<br />
kuitenkin jatkui. Huostaanoton jälkeen<br />
Lammi hakeutui uudestaan hoitoon, koska<br />
halusi poikansa takaisin.<br />
Poika oli sijoitettuna yhdeksän kuukautta<br />
ja pääsi sen jälkeen kotiin. Huostaanottoa<br />
jatkettiin kuitenkin vielä muutama<br />
vuosi. Vuosituhannen vaihteessa<br />
Lammi kohtasi uuden kriisin, kun hänen<br />
aviomiehensä teki vankilassa itsemurhan<br />
kesken avioeroprosessin.<br />
”Koin siitä syyllisyyttä, koska olin<br />
joutunut valitsemaan elämän joko lapseni<br />
tai mieheni kanssa. Jos olisin jatkanut<br />
liittoa, todennäköisesti lapseni olisi joutunut<br />
takaisin huostaan, koska mieheni<br />
käytti aineita. Olisin voinut itsekin sortua<br />
entisiin kuvioihin.”<br />
Pari vuotta lapsen kotiutumisen jälkeen<br />
Lammi pyysi sosiaalitoimistosta<br />
viikon intervallijaksoa päihdekuntoutukseen.<br />
Sitä ei myönnetty, koska hänen katsottiin<br />
saaneen jo riittävästi kuntoutusta.<br />
Muutaman kuukauden kuluttua Lammi<br />
käytti yhtenä iltana sekaisin eri aineita.<br />
Käyttö jäi yhteen kertaan, mutta kun<br />
hän kertoi siitä sosiaalitoimessa, hän sai<br />
heti neljän viikon maksusitoumuksen<br />
hoitoon. Hätään olisi Lammin mielestä<br />
voitu vastata jo aiemmin.<br />
Lastensuojelun imagoa<br />
myönteisemmäksi<br />
Lammi kertoo joutuneensa monesti taistelemaan<br />
palveluja saadakseen. Aina<br />
apua ei ole saanut tai avunsaanti on kestänyt.<br />
Silloin hän on kääntynyt esimerkiksi<br />
seurakunnan puoleen.<br />
Paitsi että Lammi olisi kaivannut pidempää<br />
päihdekuntoutusta, hän olisi halunnut<br />
myös enemmän perhekuntoutusta.<br />
Koulussa pojalle järjestyi kuitenkin<br />
mahdollisuus purkaa tuntemuksiaan kuraattorin<br />
luona.<br />
Lammi toivoo, että lastensuojeluun<br />
alettaisiin suhtautua myönteisenä asiana.<br />
Ihmisiä pitäisi kehottaa hakemaan<br />
tarvittaessa apua, ja jo neuvolassa pitäisi<br />
selvittää, miten perheillä menee. Viranomaisten<br />
taas pitäisi antaa asiakkaalle<br />
enemmän positiivista palautetta siitä, jos<br />
”<br />
Lastensuojelussa<br />
tarvittaisiin<br />
enemmän<br />
moniammatillista<br />
osaamista.<br />
jokin asia on mennyt hyvin. Kiitosta voi<br />
antaa toki myös toisin päin.<br />
”Olen kiittänyt pitkäaikaisinta sosiaalityöntekijääni<br />
siitä, että hän on auttanut<br />
perhettäni. Emme todellakaan olleet aina<br />
samaa mieltä. Kun poikani jälkihuolto<br />
loppui, hän laittoi minulle sähköpostia<br />
ja sanoi, että minun perheeni kohdalla<br />
lapsen etu on toteutunut. Että voin olla<br />
ylpeä siitä, mitä olen vanhempana saanut<br />
aikaiseksi.”<br />
Auttamiseen vapaammat kädet<br />
Sosiaalityöntekijät kaipaavat enemmän<br />
päätösvaltaa. Moniammatillisesta toimintatavasta<br />
hyötyisivät niin asiakkaat<br />
kuin työntekijätkin.<br />
Erityissosiaalityöntekijä, perheterapeutti<br />
Minna Manelius työskentelee nuorten<br />
kriisityössä ja vastaanotossa Helsingin<br />
kaupungilla. Hän on aloittanut lastensuojelun<br />
sosiaalityöntekijänä vuonna 2001.<br />
”Kun aloitin, työhöni kuului kaikki<br />
eli suunnitelmallinen työ, arviointityö,<br />
sijoituksenaikainen työ ja jälkihuolto.<br />
Prosessin pilkkominen on tapahtunut<br />
Helsingissä vasta vuonna 2010. Nyt mukana<br />
voi olla kymmeniä ihmisiä. Ihanne<br />
olisi, jos koko ajan sama ihminen kulkisi<br />
rinnalla.”<br />
Myös Maneliuksen mielestä sosiaalityöntekijöiden<br />
tiheä vaihtuvuus on ongelma.<br />
Yksi syy vaihtuvuuteen on se,<br />
että sosiaalityöntekijät eivät koe voivansa<br />
vaikuttaa työhönsä.<br />
”Vastuusosiaalityöntekijät eivät pysty<br />
käyttämään päätösvaltaa, koska se on<br />
viety heiltä pois. Jos haluaa tilata asiakkaalle<br />
vaikka perheterapiaa, päätöstä ei<br />
voi tehdä itse, vaan sen tekee lastensuojelun<br />
sosiaalityön päällikkö. Ennen vanhaan<br />
saatiin tehdä kaikki päätökset itse.”<br />
Sijoitusten määrä vähentynyt<br />
Kiireellisiä sijoituksia tehtiin vuonna<br />
2014 THL:n tilaston mukaan vajaat 3<br />
800. Määrä väheni edellisvuodesta kymmenen<br />
prosenttia. Maneliuksen mukaan<br />
tämä ei kuitenkaan kerro avohuollon re-<br />
16 Uudistuva lastensuojelu
Vastuusosiaalityöntekijä on avainasemassa siinä, että nuori tulee kuulluksi. Hänen on pidettävä langat käsissään ja oltava yhteydessä nuorta<br />
hoitaviin tahoihin, erityissosiaalityöntekijä Minna Manelius sanoo.<br />
surssien lisääntymisestä. Hän kaipaa lisää<br />
etenkin perheiden kotona tehtävää<br />
työtä.<br />
”Sijoitusajat ovat myös lyhentyneet<br />
todella paljon. Kiireellinen sijoitus voi<br />
kestää 30 vuorokautta, ja sitä voidaan<br />
jatkaa 30 vuorokaudella. Meillä on paljon<br />
arviointijakson uusijoita, mistä voi<br />
päätellä, että avohuollon tukitoimet eivät<br />
ole olleet riittäviä sijoituksen päätyttyä.”<br />
Helsingissä sosiaali- ja terveysvirasto<br />
ovat yhdistyneet, minkä pitäisi<br />
Maneliuksen mielestä näkyä enemmän<br />
käytännön työssä. Tämä edistäisi asiakkaan<br />
kokonaisvaltaista auttamista.<br />
”Sosiaalityöntekijä tarvitsisi työparikseen<br />
esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan.<br />
Tiimissä tarvittaisiin myös<br />
perheterapeuttia. Ylipäätään lastensuojelussa<br />
tarvittaisiin enemmän moniammatillista<br />
osaamista”, Manelius pohtii.<br />
”Eteenpäin sitten, kun siivet<br />
kantavat”<br />
SOS-Lapsikylässä autetaan nuoria vielä<br />
jälkihuollon päättymisen jälkeenkin.<br />
Huostaan otetut nuoret eivät välttämättä<br />
ole aina selvillä jälkihuollon palveluista.<br />
Jos kokemukset lastensuojelusta ovat<br />
huonoja, nuori ei ehkä edes halua olla<br />
enää tekemisissä sosiaalitoimen kanssa.<br />
Toiset kokevat, että jälkihuollon päättymisen<br />
jälkeen jää tyhjän päälle.<br />
”Jälkihuolto merkitsee muun muassa<br />
nuoren asumisen ja toimeentulon turvaamista.<br />
Jos nuorella ei vielä ole työpaikkaa,<br />
muodostuu toimeentulo opintotuesta<br />
tai toimeentulotuesta. Esimerkiksi<br />
harrastuksiin voidaan antaa harkinnanvaraista<br />
tukea”, SOS-Lapsikylän psykologi<br />
Hillevi Westman sanoo.<br />
SOS-Lapsikylällä on ollut jo parinkymmenen<br />
vuoden ajan käytössä asumisharjoitteluasuntoja.<br />
Lähellä lapsikyläkotia<br />
tai kylän piirissä olevassa asunnossa<br />
nuori voi ensin harjoitella yksin elämistä<br />
siten, että hänellä on vielä kiinteä yhteys<br />
lapsikylään. Varsinaisia jälkihuollon<br />
asuntoja järjestöllä on kymmeniä.<br />
”Meillä pyritään siihen, että nuori<br />
lähtee eteenpäin sitten, kun siivet kantavat.”<br />
Jälkihuoltovelvoite päättyy kunnan<br />
osalta sen jälkeen, kun nuori on täyttänyt<br />
21 vuotta. SOS-Lapsikylä tukee<br />
nuoria vielä jälkihuollon päättymisen<br />
jälkeenkin.<br />
Järjestön oma varainhankinta mahdollistaa<br />
sen, että nuoret voivat saada<br />
esimerkiksi opintojensa loppuun saattamiseen<br />
taloudellista tai psykososiaalista<br />
tukea. Tavoitteena on, että jokainen lapsikylässä<br />
aikuiseksi kasvanut nuori saisi<br />
tutkinnon tai ammatin.<br />
Uudistuva lastensuojelu 17
Teksti ja kuvat Tiina Tuominen<br />
SOS-Lapsikylältä vahva tuki sijaisvanhemmuuteen<br />
Heikki ja Eila Kenttämies ovat tyytyväisiä päätökseensä ryhtyä sijaisvanhemmiksi ja kiittelevät saamastaan tuesta.<br />
Tamperelaiset Eila ja Heikki<br />
Kenttämies ovat olleet SOS-<br />
Lapsikylän sijaisvanhempina<br />
reilut puoli vuotta. Elämä<br />
kolmen sijoitetun sisaruksen<br />
kanssa on ollut helpompaa<br />
kuin pariskunta kuvitteli. Tukea<br />
ja apua on saanut aina,<br />
kun sitä on tarvinnut.<br />
Tampereella asuvat Eila ja Heikki Kenttämies<br />
ovat olleet sijaisvanhempina viime<br />
heinäkuusta alkaen. Ajatus sijaisvanhemmaksi<br />
ryhtymisestä syntyi Eilalle<br />
yllättäen hänen selaillessaan Tampereen<br />
alueen työpaikkailmoituksia.<br />
”En laittanut haulle mitään rajausta,<br />
vaan katselin aivan kaikkea mahdollista.<br />
SOS-Lapsikylän ilmoitus pisti heti silmään.”<br />
Eila soitti siltä istumalta Tampereen<br />
SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Elisa<br />
Muuriselle ja kysyi lisätietoja. Samalla<br />
hän sopi tapaamisen seuraavalle viikolle.<br />
”Vasta sen jälkeen pysähdyin ja aloin<br />
miettiä, mitä ihmettä olen tekemässä. Siinä<br />
vaiheessa en ollut vielä ehtinyt puhua<br />
Heikillekään asiasta.”<br />
Päätöstä sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä<br />
ei tarvinnut kuitenkaan tehdä heti.<br />
Heikki kuvaakin matkaa psykologin haastatteluineen,<br />
kotitehtävineen ja valmennuksineen<br />
”puolen vuoden työpaikkahaastatteluksi”.<br />
”Fiiliksiämme kysyttiin pitkin matkaa<br />
ja lopettaa olisi voinut koska tahansa. Se,<br />
että asioita pohdittiin monelta kannalta,<br />
tuntui turvalliselta”, Heikki kuvaa.<br />
”Tähän pitää olla valmis sitoutumaan,<br />
sillä lasten kanssa ei voi vain kokeilla.<br />
Lapset on voitu sijoittaa monta kertaa ai-<br />
emminkin, jolloin on erittäin kurjaa, jos<br />
sijaisvanhemmatkin vielä hylkäävät”, lisää<br />
Eila.<br />
Kun päätös sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä<br />
oli tehty, piti kolmen uuden lapsen<br />
kanssa muuttaa isompaan asuntoon.<br />
Eila ja Heikki olivat suunnitelleet muuttavansa<br />
rauhassa ennen lasten tuloa, mutta<br />
toisin kävi. SOS-Lapsikylän rakennuttaman<br />
asunnon valmistuminen viivästyi ja<br />
muutto tehtiin uusien lasten kanssa.<br />
”Näin myöhemmin ajateltuna oli hyvä,<br />
että muutimme kaikki yhdessä uuteen kotiin.<br />
Kukaan lapsista ei perinyt toisen vanhaa<br />
huonetta ja sai sisustaa oman huoneensa<br />
haluamansalaiseksi”, Eila pohtii.<br />
Apu vain puhelinsoiton päässä<br />
Auttaminen on pariskunnalle tuttua. He<br />
ovat toimineet niin tukiperheenä yksin-<br />
18 Uudistuva lastensuojelu
huoltajaäidin tyttärelle kuin tansanialaiselle<br />
vaihto-opiskelijapojallekin. Lisäksi<br />
Eila on ollut mukana SPR:n ystäväpalvelutoiminnassa.<br />
Eila uskoo vaikutusta olleen<br />
myös sillä, että hän on omasta kymmenen<br />
sisaruksen katraastaan vanhin.<br />
Biologisia lapsia Kenttämiehillä on<br />
viisi (27-, 26-, 23-, 21- ja 19-vuotiaat),<br />
joista yksi asuu kotona. Lisäksi heillä<br />
on kaksi lapsenlasta.<br />
”Kotiäitinä oleminen oli mukavaa<br />
aikaa. Ajattelin, että kun enää ei ole<br />
hoitoa tarvitsevia lapsia kotona, voisin<br />
silti vielä jatkaa, kun kerran voimia<br />
on”, Eila sanoo.<br />
Kenttämiesten omat lapset olivat<br />
vanhempiensa päätöksestä alusta asti<br />
innoissaan.<br />
”Lapset olivat heti että ’Wau! Mikset<br />
tätä aikaisemmin keksinyt?’ Itse<br />
asiassa poikanikin oli puhunut vaimonsa<br />
kanssa sijaisvanhemmuudesta jo ennen<br />
kuin kerroimme heille omista aikeistamme”<br />
Eila kertoo.<br />
Turvallisia aikuisia ei sijoitettujen<br />
lasten elämästä puutu. Eilan ja Heikin<br />
ollessa vapaalla lapsia hoitaa heidän<br />
poikansa vaimoineen. Sijoitetut lapset<br />
odottavat aina innoissaan tuuraajia:<br />
onhan heillä mukana Eilan ja Heikin<br />
kaksi lapsenlasta.<br />
”Tämä on koko perheen juttu, vaikka<br />
Heikki onkin töissä kodin ulkopuolella.<br />
On ihanaa, että biologisilla<br />
ja sijoitetuilla lapsilla on ollut alusta<br />
saakka mutkattomat välit. Oikeastaan<br />
on hyvä, että omat lapset ovat jo aikuisia,<br />
sillä tilanne voisi olla haastavampi,<br />
jos kaikki olisivat samanikäisiä”, Eila<br />
tuumii.<br />
Sijaisvanhemmat kertovat saaneensa<br />
tukea ja apua aina, kun ovat sitä tarvinneet.<br />
Tampereen SOS-lapsikylässä<br />
on kaksi perhetyöntekijää ja yksi sosiaalityöntekijä,<br />
jotka saa puhelimitse<br />
helposti kiinni.<br />
”Soitan mieluummin pienestä asiasta<br />
kuin odotan, että se paisuu suureksi.<br />
Ikinä ei ole ollut sellaista tunnetta, että<br />
olisimme jotenkin vaivaksi tai että olisi<br />
jäänyt jonkun asian kanssa yksin”,<br />
Eila kiittelee.<br />
”<br />
Tämä on koko<br />
perheen juttu.<br />
Sijoitettujen lasten kanssa on yhteistä<br />
aikaa takana jo puoli vuotta.<br />
”Heti kun niin sanottu kuherruskuukausi<br />
oli ohi, meille tarjottiin työnohjausta,<br />
jota onkin tarjolla koko ajan.<br />
Saamme olla kiitollisia siitä, että olemme<br />
saaneet näin kivat lapset, mutta<br />
kyllä haasteitakin tietysti aina on. Helpompaa<br />
tämä on ollut, mitä kuvittelimme.<br />
Sijaisvanhempien valmennuksessa<br />
kuuli tosi rankkojakin juttuja”, Eila ja<br />
Heikki sanovat.<br />
Vertaistuki ja kotitiimi auttavat<br />
jaksamaan<br />
Kerran kuussa Tampereen SOS-lapsikylän<br />
sijaisvanhemmat saavat tukea<br />
toisistaan vertaistukiryhmässä.<br />
Kokoontumisessa keskustellaan parin<br />
tunnin ajan jostain ennalta sovitusta<br />
aiheesta, esimerkiksi lapsen kiintymyssuhteesta.<br />
Samalla on mahdollista<br />
käydä läpi omia, aiheeseen liittyviä ongelmia<br />
toisten kanssa ja saada niihin<br />
vinkkejä.<br />
”Jo pelkästään se, että saa kertoa<br />
huoliaan toiselle samassa tilanteessa<br />
olevalle, helpottaa. Tietää, että toinen<br />
ymmärtää, mistä puhun ja mitä käyn<br />
läpi”, Eila sanoo.<br />
Lisäksi kuukausittain kokoonnutaan<br />
niin sanottuun kotitiimipalaveriin, johon<br />
osallistuvat Eilan ja Heikin lisäksi<br />
lapsikylän sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä.<br />
Palaverissa käydään läpi<br />
viimeisen kuukauden asiat oman perheen<br />
osalta. Lisäksi palavereita saa sovittua<br />
tarpeen mukaan niin paljon, kuin<br />
perhe kokee tarpeelliseksi.<br />
Lapsikylän yhteistä toimintaa on<br />
muutenkin runsaasti: viikoittain järjestetään<br />
kokkikerho sekä liikunnallinen<br />
niin sanottu höntsyvuoro liikuntasalissa.<br />
Lisäksi on ollut talviriehatapahtuma,<br />
jalkapallo-ottelu, pikkujoulut ja<br />
syysretki.<br />
Tampereen SOS-lapsikylällä on<br />
myös oma WhatsApp-ryhmä, jonka<br />
kautta saa apua pieniin ja suuriin ongelmiin.<br />
”Se on sellainen infolinja, jossa heitetään<br />
huulta, kun lapset ovat nukkumassa”,<br />
nauraa Eila.<br />
”En kyllä keksi mitään sellaista tukea,<br />
mitä enää tarvitsisimme. Kaikki<br />
Uudistuva lastensuojelu 19
ta vertainen ei tuomitse.”<br />
SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö<br />
Anna-Liisa Koisti-Auerin mukaan<br />
alussa tulee usein notkahdus ja<br />
epäily siitä, ”haluanko ja pystynkö tähän”.<br />
Silloin juuri vertaistuki on äärimmäisen<br />
tärkeää.<br />
”Silloin on hyvä, jos kokenut sijaisvanhempi<br />
on rinnalla ja sanoo esimerkiksi,<br />
että ’Malta vielä. Minä tiedän, miltä<br />
sinusta tuntuu, minäkin tunsin noin.<br />
Se kuuluu tähän asiaan ja menee ohi.’”<br />
Sijoitus on lupaus lapselle<br />
Sijaisvanhempien saama kaunis piirros on päässyt kunniapaikalle keittiön seinälle.<br />
on otettu huomioon. Ja täytyyhän lapsikylätoiminnan<br />
ulkopuolella ehtiä elää<br />
omaakin arkea.”<br />
Sijaisvanhemmuus on elämäntapa<br />
Sijaisperheenä oleminen on Kenttämiesten<br />
mukaan elämäntapa.<br />
”Ei tätä voi pelkästään palkkatyönä<br />
ajatella. Kyse on lasten ja nuorten elämästä.<br />
Se ei ole mikään pieni juttu.”<br />
Eila ja Heikki sanovat työn vastanneen<br />
odotuksia ja kuvitelmia. He voivat<br />
suositella sijaisperheenä olemista lämpimästi,<br />
kunhan työhön liittyvät realiteetit<br />
ovat tiedossa ja oma tilanne kunnossa.<br />
”Jos on paljon omia huolia, voivat<br />
lasten huolet käydä liian raskaiksi.”<br />
”Parhaassa tapauksessa nämä lapset<br />
ovat elämässämme loppuelämän, omilleen<br />
muuttamisen jälkeenkin. Kun side<br />
on kerran kasvanut, on heistä samanlainen<br />
kiinnostus ja huoli kuin omista biologisista<br />
lapsista.”<br />
Kokenut vertainen tietää<br />
oikeat sanat<br />
SOS-Lapsikylä tarjoaa sijaisvanhemmille<br />
monenlaista tukea vaativassa tehtävässä<br />
jaksamiseen. Sijaisvanhemmille<br />
tehdyn kyselyn mukaan vanhemmat<br />
itse pitävät tärkeimpinä tuen muotoina<br />
vertaistukea, työnohjausta ja apua vapaapäivien<br />
järjestämiseen.<br />
”Vaikka sijaisvanhemmuutta olisi halunnut<br />
valtavasti ja valmistautunut siihen<br />
kuinka hyvin, ei se ikinä ole sellaista,<br />
mitä on etukäteen kuvitellut.<br />
Vertaistuki on erityisen tärkeää, koska<br />
vertaisen kanssa voi puhua kaikista sijaisvanhemmuuden<br />
aiheuttamista ajatuksista<br />
ja tunteista tietäen, että toinen<br />
varmasti ymmärtää”, sanoo kehittämissuunnittelija<br />
Hannele Nikkanen SOS-<br />
Lapsikylästä.<br />
”Jotkut asiat voivat myös tuntua liian<br />
rankoilta ääneen sanottavaksi, mut-<br />
Perheille annettava hyvä tuki on tärkeää<br />
myös lapsen näkökulmasta.<br />
”Riittävällä, oikealla ja oikea-aikaisella<br />
tuella estetään sijoitusten katkeamisia.<br />
Lapselle on aina suuri menetys<br />
joutua eroon vanhemmistaan, saati jos<br />
se käy myös sijaisvanhempien kanssa.<br />
Me annamme lupauksen lapselle,<br />
vanhemmalle ja kunnalle, että hoidamme<br />
ja huolehdimme lapsesta niin kauan<br />
kuin on tarpeen”, sanoo Anna-Liisa<br />
Koisti-Auer.<br />
Aallonpohjia tulee Koisti-Auerin kokemuksen<br />
mukaan aina. Ne voivat<br />
johtua esimerkiksi sijaisvanhemman<br />
omasta riittämättömyyden tunteesta,<br />
lapseen liittyvistä huolista, vaikkapa<br />
koulussa, tai biologisen vanhemman<br />
kanssa eteen tulevista yhteistyöongelmista.<br />
Silloin on tärkeää, että on joku,<br />
jolle purkaa sydäntään.<br />
”Meiltä saa jonkun työntekijän aina<br />
kiinni. Jos sijaisvanhemmalle tulee tiukka<br />
paikka, on tärkeää, että juuri sillä hetkellä<br />
hänellä on luotettava tuki, joka rauhoittelee,<br />
neuvoo ja laittaa hädän hetkellä asiat<br />
oikeisiin mittasuhteisiin.”<br />
SOS-Lapsikylän<br />
tarjoama tuki<br />
sijaisvanhemmalle:<br />
• SOS-Lapsikylän sosiaalityöntekijän palvelut<br />
• Tukitapaamiset lapsikylän työntekijöiden<br />
kanssa<br />
• Tuki vapaapäivien järjestämisessä<br />
• Tukipuhelin<br />
• Täydennyskoulutus<br />
• Työnohjaus<br />
• Psykologin ja Theraplay®-terapeutin<br />
konsultaatio<br />
• Verkkokonsultaatio<br />
• Vertaistuki<br />
• Tapahtumat, kuten kerhot, retket ja leirit<br />
20 Uudistuva lastensuojelu
”<br />
Sijaisvanhemmille on annettava<br />
mahdollisuus käsitellä omia<br />
tunteitaan, että he voivat auttaa<br />
lapsia. Mieli ei voi olla avoin,<br />
jos kantaa raskasta taakkaa.<br />
K Y N Ä V I E R A S<br />
Tilaa tunteille<br />
Raili Bäck-Kiianmaa, toiminnanjohtaja, Pesäpuu ry<br />
Rakkaus, ikävä, läheisyys, kiintymys – toisaalta väsymys,<br />
ärtymys, viha. Tunteita, joita jokainen tunnistaa sekä kasvattajana<br />
että perheenjäsenenä. Ovatko kaikki nämä tunteet sallittuja<br />
myös sijaisperheessä ja sijaisvanhemmuudessa? Mielestäni<br />
kiintymyssuhteen syntymiseen tarvitaan turvallinen<br />
perusta, joka edellyttää, että suhteessa on tilaa kaikenlaisille<br />
tunteille. Sekä lapsen että aikuisen on tunnettava olonsa turvalliseksi<br />
ihmissuhteissaan. Se edellyttää mahdollisuutta ilmaista<br />
tunteita hyväksyvässä ja ymmärtävässä ilmapiirissä.<br />
Tunteiden merkitys on noussut entistä enemmän esiin, kun<br />
olemme vuosien saatossa tehneet Pesäpuussa lastensuojelun<br />
perhehoidon kehittämistyötä yhdessä perhehoidon muiden<br />
toimijoiden kanssa. Tieto hyvästä vuorovaikutussuhteesta<br />
ja kiintymyssuhteen synnystä on lisääntynyt huimasti viime<br />
vuosien aikana. Lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutussuhteesta<br />
ja siihen liittyvistä tunteista on jo helppo puhua.<br />
Entä jos puhutaan muista tärkeistä ihmissuhteista perhehoidossa?<br />
Mistä tunteista sijoitettu lapsi voi puhua sijaisvanhemmilleen,<br />
omille vanhemmilleen, omalle sosiaalityöntekijälleen?<br />
Entäpä sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän suhde<br />
– aukeneeko tässä suhteessa tunteiden kirjo vai pysytäänkö<br />
”asiatasolla”. Ja vaikka tunteita tunnistetaankin, uskalletaanko<br />
niistä puhua ja onko vastassa henkilö, joka jaksaa tai uskaltaa<br />
olla läsnä ja ottaa vastaan tunteiden moninaisen kirjon?<br />
Sijaisvanhemmille on annettava mahdollisuus käsitellä<br />
omia tunteitaan, että he voivat auttaa lapsia. Mieli ei voi olla<br />
avoin, jos kantaa raskasta taakkaa. Sijaisvanhempien tukemisessa<br />
on tärkeää kuunnella, mitä heillä on sanottavanaan<br />
ja ottaa heidät mukaan kehittämistyöhön. Sekä sijaisvanhemman<br />
että myös perhehoidon sosiaalityöntekijän tulee kokea<br />
olonsa turvalliseksi keskinäisessä suhteessaan. Suhteessa<br />
pitää voida ilmaista kaikenlaisia tunteita.<br />
Sijais- ja adoptiovanhempien ennakkovalmennus PRIDE,<br />
joka Suomessa on ollut käytössä jo yli 20 vuotta, kirkasti perhehoidon<br />
perusajatuksen – kukaan ei pärjää yksin. PRIDEohjelma<br />
lähtee syvästi lapsen tarpeista, joihin vastaa ammatillinen<br />
tiimi, jossa sijaisvanhemmat ja ammattilaiset toimivat<br />
tasavertaisina kumppaneina. Siksi toivonkin, ettei kehitetä<br />
sijaisvanhemmille tukea ilman sijaisvanhempien panosta, ei<br />
määritellä lapsen läheisiä kuulematta lasta, eikä kehitetä perhehoitoa<br />
ilman kaikkien perhehoidon toimijoiden tasavertaista<br />
osallistumista.<br />
Uudistuva lastensuojelu 21
”Nyt tarjoutui hieno tilaisuus, jossa<br />
voin edistää SOS-Lapsikylän arvoja,<br />
ammentaa omasta osaamisestani ja<br />
saada uutta myös itselleni.”<br />
Marja Pajulahti<br />
Merkityksellinen työ houkutteli pankkialalta<br />
SOS-Lapsikylän toimitusjohtajaksi<br />
Teksti Aija Rikala Kuva Tiina Tuominen<br />
OTK Marja Pajulahti on valittu SOS-Lapsikylän toimitusjohtajaksi.<br />
Hän on aloittanut tehtävässä 1.2.2016.<br />
Marja Pajulahdella on 26 vuoden kokemus pankki-, vakuutus-<br />
ja sijoittamisasioiden parista. Viimeksi hän on työskennellyt<br />
S-Pankin varatoimitusjohtajana. ”Valinnassa meidät vakuutti<br />
Marja Pajulahden vahva kokemus organisaation ja ihmisten<br />
johtamisesta”, sanoo SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtaja<br />
Tuija Brax.<br />
”Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että saimme toimitusjohtajaksi<br />
kokeneen johtajan, jonka osaaminen luo luottamusta ja<br />
vakautta sekä lastensuojeluun että toimintamme tehokkuuteen<br />
taloudellisilla mittareilla. Marja Pajulahden osaaminen osaltaan<br />
takaa sen, että lastensuojelutyössä kaikki sujuu eettisesti, ammattimaisesti<br />
ja vaikuttavasti. Se on lasten, perheiden ja kuntien<br />
sekä sote-alueiden ja vapaaehtoisten tukijoidemme etu.”<br />
SOS-Lapsikylään Marja Pajulahden innosti merkityksellinen<br />
työ lasten ja nuorten sekä perheiden tukemisen alueella. ”Pitkän<br />
pankkiuran jälkeen halusin tehdä jotain uutta”, hän sanoo.<br />
”Nyt tarjoutui tilaisuus, jossa voin edistää SOS-Lapsikylän arvoja,<br />
ammentaa omasta osaamisestani ja saada uutta myös<br />
itselleni.”<br />
Tuore toimitusjohtaja lähtee yhdessä muun organisaation<br />
kanssa kehittämään kuntayhteistyötä tarjoamalla kokonaan uudenlaista<br />
räätälöityä kuntakumppanuusmallia. ”Tavoitteenamme<br />
on edistää lapsiperheiden hyvinvointia tarttumalla ongelmiin<br />
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.”<br />
Marja Pajulahti toimii jatkossa tämän lehden päätoimittajana.<br />
22 Uudistuva lastensuojelu
KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLISTÄ !<br />
SOS-Lapsikylä on perustanut<br />
ryhmäkoteja alaikäisille turvapaikanhakijoille<br />
SOS-Lapsikylä on perustanut kolme<br />
ryhmäkotia alle 16-vuotiaille ilman<br />
huoltajaa Suomeen saapuneille turvapaikanhakijalapsille.<br />
Ryhmäkodin tehtävänä<br />
on antaa välitön suoja, turva,<br />
hoiva ja huolenpito lapselle vähintään<br />
niin kauaksi aikaa kuin hänen oleskelulupa-asiansa<br />
on käsitelty. SOS-<br />
Lapsikylän ryhmäkodit sijaitsevat Espoossa,<br />
Haapajärvellä ja Jyväskylässä.<br />
Kaikissa ryhmäkodeissa on 14 paikkaa.<br />
Vuoden 2015 aikana Suomeen on<br />
tullut yli 3 000 alaikäistä ilman huoltajaa.<br />
Eniten lapsia on tullut Afganistanista,<br />
Irakista ja Somaliasta. Suurin<br />
osa yksin tulleista lapsista on 14–17<br />
-vuotiaita poikia. Lastensuojelujärjestönä<br />
SOS-Lapsikylän tehtävä on auttaa<br />
hädässä olevia lapsia, kansallisuudesta<br />
riippumatta niin kotimaassa kuin<br />
ulkomailla.<br />
Yksin tulleiden alaikäisten vastaanoton<br />
järjestäminen ja sen ohjaus<br />
kuuluvat Maahanmuuttoviraston ja<br />
sisäministeriön tehtäviin. Aluksi turvapaikkaa<br />
hakevat lapset majoittuvat<br />
ryhmäkoteihin tai tukiasumisyksiköihin.<br />
RAY:ltä avustus ylisukupolvisen<br />
lastensuojelutarpeen<br />
ehkäisemiseen<br />
Raha-automaattiyhdistys myönsi SOS-<br />
Lapsikylä ry:lle 130 000 euron vuo-<br />
tuisen avustuksen kolmivuotiselle<br />
hankkeelle Yhteisölliset mallit ylisukupolvisen<br />
lastensuojelutarpeen<br />
ehkäisemisessä, ”Lautasta laivaksi”,<br />
jonka tarkoituksena on katkaista ylisukupolvisen<br />
lastensuojelun toimenpiteiden,<br />
esimerkiksi huostaanottojen,<br />
tarve sijaishuollosta aikuistuvien tai jo<br />
aikuistuneiden nuorten perheissä.<br />
Projektissa kehitetään yhteisöllisiä<br />
malleja arjen taitojen hallintaan, parisuhteen<br />
tukemiseen ja henkisen tuen<br />
antamiseen omien lapsuudenajan kokemusten<br />
aiheuttamista vaikeuksista<br />
selviytymiseen silloin, kun oman perheen<br />
perustaminen on ajankohtaista.<br />
Hanke toteutetaan Tapiolan SOSlapsikylässä.<br />
Yhteistyötahoina siinä<br />
ovat mukana Espoon kaupunki, Helsingin<br />
Diakonissalaitoksen säätiö sekä<br />
Pesäpuu ry.<br />
Vuonna 1966 avattu Tapiolan SOSlapsikylä<br />
viettää tänä vuonna<br />
50-vuotisjuhlavuottaan.<br />
Juhlavuoden kunniaksi järjestetään<br />
lastensuojeluteemainen 50-vuotisjuhlaseminaari<br />
keskiviikkona<br />
19.10.2016.<br />
Lisätietoa seminaarin ohjelmasta tulee seuraavassa lehdessä, mutta päivämäärä<br />
kannattaa merkitä jo kalentereihin!<br />
Y H D E S S Ä E T E E N P Ä I N !<br />
50-vuotisjuhlaseminaari 19.10.2016 | Merkitse jo kalenteriisi!<br />
Uudistuva lastensuojelu 23
Kuva: Thinkstock/Jupiterimages<br />
Monipuolisia ja räätälöityjä palveluja lasten ja perheiden tarpeisiin<br />
Lasten ja perheiden<br />
varhainen tuki<br />
Perhetyö ja perhekuntoutus<br />
Tukiperhe ja tukihenkilö<br />
Lasten ja perheiden leirit<br />
Harrastusten ja<br />
koulunkäynnin tuki<br />
Theraplay-vuorovaikutusterapia<br />
Tuetut ja valvotut tapaamiset<br />
Toimeksiantosuhteinen<br />
perhehoito (perheiden<br />
valmennus ja tuki)<br />
Yhteisön ja moniammatillisen<br />
tiimin tukema perhehoito<br />
lapsikylässä<br />
Sijaishuoltoa nuorille<br />
(+ kotiopetus)<br />
Asumisharjoittelu<br />
Jälkihuolto<br />
Jatkohuolto<br />
(21 vuotta täyttäneiden tuki)<br />
Paikka- ja palvelutiedustelut toimipisteistä, yhteystiedot:<br />
www.sos-lapsikyla.fi/paikkatiedustelut<br />
tai lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer, p. 040 524 5747.
Change language