Mitä tapahtuu liikunnan edistämiselle?
lt416_60-64_lowres_0
lt416_60-64_lowres_0
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kuva: LEHTIKUVA/SAIT SERKAN GURBUZ<br />
Teksti: NELLI HANKONEN, ELISA KAAJA, KATARIINA KÖYKKÄ<br />
<strong>Mitä</strong> <strong>tapahtuu</strong> <strong>liikunnan</strong><br />
<strong>edistämiselle</strong>?<br />
60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
Yksilöllisesti räätälöidyt liikuntainterventiot tulevat.<br />
Käyttäytymistieteiden aktiivisempi hyödyntäminen,<br />
yhteiskunnallinen markkinointi ja design-ajattelu ovat tulossa<br />
entistä vahvemmin myös <strong>liikunnan</strong>edistämiseen.<br />
Jatkossa tullaan tekemään parempaa työtä omaehtoisen<br />
motivaation kehittämisessä ja tukemisessa. Toisaalta ihmisiä<br />
tullaan myös opettamaan ohjelmoimaan itselleen uusia rutiineja.<br />
Samalla <strong>liikunnan</strong> juurruttaminen arjen rakenteisiin saa<br />
enemmän huomiota.<br />
Pohdimme, miten <strong>liikunnan</strong> edistäminen tulevaisuudessa<br />
muuttuu. Tuoreet meta-ana lyysit<br />
ovat osoittaneet psykologisten ja mui den<br />
käyttäytymistieteellisten teorioiden hyö dyntämisen<br />
lisäävän liikuntainterventioiden vaikuttavuutta.<br />
Tunnistamme kaksi suurta kehityskulkua <strong>liikunnan</strong><br />
edistämisen tulevaisuudessa: liikkeen pois irrallisista,<br />
toisistaan riippumattomista osittaisratkaisuista<br />
kohti systemaattisesti suunniteltuja synergistisiä<br />
kokonaisuuksia, sekä käyttäytymistieteiden tehokkaamman<br />
hyödyntämisen interventiotoimenpiteiden<br />
suunnittelussa – sekä tutkimuksissa että käytännön<br />
hankkeissa.<br />
Systemaattisesti suunniteltuja<br />
isompia kokonaisuuksia<br />
Tarkempi ongelman analyysi ja muotoiluajattelun<br />
hyödyntäminen isojen, synergististen kokonaisuuksien<br />
luomiseksi tulee tärkeäksi osaksi <strong>liikunnan</strong><br />
edistämisen suunnittelua. Analyyttisempi ja systemaattisempi<br />
lähestymistapa edesauttaa peruslähtökohtien<br />
kirkastumista hanketoiminnassa: interventioissa<br />
pitää varmistaa, että kohderyhmällä on riittävät<br />
taidot, motivaatio ja mahdollisuudet liikkua tarkoituksenmukaisesti<br />
(Michie ym. 2011). Toimenpiteet<br />
tulee suunnata juuri kyseisen kohderyhmän ja kontekstin<br />
pulmaan. On esimerkiksi perusteetonta tehdä<br />
interventio liikuntamotivaation kohentamiseksi,<br />
jos kyse on siitä, että kohderyhmällä ei ole riittävästi<br />
resursseja tai tilaisuuksia harrastaa liikuntaa (ks.<br />
myös Bartholomew ym. 2016).<br />
Kohderyhmälähtöinen palvelumuotoiluajattelu<br />
interventioiden suunnittelussa tulee lähivuosikym<br />
meninä korostumaan. Tähän liittyy intervention<br />
oletetun logiikan tietoisempi määrittely, välitavoitteiden<br />
selittäminen ja mittaaminen. Liikunnanedistäjät<br />
ottavat käyttöön yhteiskunnallisen markkinoinnin<br />
(Social Marketing) periaatteita ja muita suunnitteluviitekehyksiä<br />
(esim. Intervention Mapping, Bartholomew<br />
et al 2016).<br />
Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä,<br />
saako interventio aikaiseksi lisää liikuntaa, myös<br />
sitä, millaisia muutoksia tiedoissa ja tunteissa intervention<br />
seurauksena <strong>tapahtuu</strong> (prosessiarvioinnista<br />
lisää esim. Moore ym. 2015). Liikunnan edistämisessä<br />
saatetaan mitata sitä, tuottavatko toimenpiteet<br />
ulkois ta, ”pakotettua” motivaatiota, vai sisäistä motivaatiota.<br />
Yksilöllisesti räätälöidyt interventiot valtaavat<br />
alaa. Ympäristön muutoksiin kohdistuvat interventiot<br />
tulevat täydentämään motivaatioon kohdistuvia<br />
lähestymistapoja ja näitä tullaan tulevaisuudessa<br />
sovittamaan paremmin yhteen. Myös tässä tullaan<br />
hyödyntämään käyttäytymistieteellistä ymmärrystä<br />
eri ihmisten erilaisesta muutoksesta. Yksilöllistä<br />
räätälöintiä edesauttaa myös mobiili- ja verkkopohjaisten<br />
sovellusten käyttö.<br />
Liikunnan edistämisen väistämätön kytkeytyminen<br />
monelle tasolle ja organisaatioihin juurruttaminen<br />
tulee jatkossa saamaan enemmän huomiota.<br />
Vain tehokkaasti juurrutetut käytännöt jäävät elämään.<br />
Yhä enemmän jalansijaa saava translaatio- ja<br />
implementaatiotutkimus tulee kantamaan hedelmää.<br />
Kansainvälinen tutkimus onnistuneesta implementoinnista<br />
ja interventioiden juurruttamisesta tulee<br />
vauhdittamaan näyttöperustaisten liikuntainterventioiden<br />
jalkauttamista ja pysyvää käyttöä.<br />
Monitasoiset interventiot, jossa sekä ympäristöettä<br />
yksilötasolle kohdentuvat toimenpiteet synergis<br />
Motivaatiointerventioita tarvitaan.<br />
Vahvatkaan satsaukset liikuntaympäristöihin eivät aina muutu<br />
liikunnaksi kuin niiden kohdalla, jotka niitä haluavat käyttää.<br />
LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016<br />
61
tisesti tukevat toisiaan, ovat osoittautuneet vaikuttavimmiksi.<br />
Niiden askeltava, kokeilua ja esitestausta<br />
hyödyntävä lähestymistapa johtaa todennäköisesti<br />
vaikuttavimpiin interventioihin (Craig ym., 2008;<br />
Design For Government, Demos Helsinki, 2015).<br />
Ennakoimme myös, että osallistavaa, askeltavaa ja<br />
iteroivaa, kokeilevaa kehitysmallia soveltava <strong>liikunnan</strong><br />
edistäminen isompina kokonaisuuksina tulee<br />
valtaamaan alaa yksittäisiltä pieniltä hankkeilta, joiden<br />
onnistumisen ja leviämisen mahdollisuudet ovat<br />
huonommat.<br />
Jäntevyyttä, analyyttisuutta, toistettavuutta<br />
Käyttäytymistieteissä meneillään olevat kehitykset,<br />
kuten käyttäytymismuutostekniikka-taksonomiat<br />
ja implementaatiostrategioiden koonnit tulevat jäntevöittämään<br />
hajanaista hanketoimintaa, lisäämään<br />
analyyttisyyttä toimintaan ja siten lisäämään vaikuttavuuspotentiaalia:<br />
Kun <strong>liikunnan</strong>edistäjä tuntee<br />
paremmin eri käyttäytymisen muuttamisen tekniikat<br />
ja toisaalta ymmärtää niiden keskinäiset yhteydet ja<br />
vaikutukset kuhunkin yksilöön, toiminnasta tulee<br />
tehokkaampaa.<br />
Tarkka käyttäytymismuutostekniikkojen kuvailu<br />
parantaa myös interventioiden toistettavuutta.<br />
Tämä pakottaa <strong>liikunnan</strong>edistämisen suunnittelijaa<br />
tekemään olettamuksensa näkyviksi, muun muassa<br />
logiikkamallien ja niin sanotun muutosteorian muodossa.<br />
Liikunnan edistämisessä osataan yhä paremmin<br />
ottaa huomioon ihmisen toiminnan motiivien moninaisuus.<br />
Niin sanotulla ”terveyskärjellä” edistäminen<br />
väistyy etenkin sellaisissa kohderyhmissä, joissa<br />
terveys ei sillä hetkellä ole ensisijainen huolenaihe.<br />
Osaamme suunnitella <strong>liikunnan</strong> edistämistä nykyistä<br />
paremmin sen mukaan, millaisten motiivien ja<br />
tavoitteitten tiedetään todennäköisimmin johtavan<br />
kokonaishyvinvointiin ja kestävään motivaatioon.<br />
Esimerkiksi ulkonäkötavoitteisiin perustuva liikuntamotivaatio<br />
johtaa lyhytaikaisempiin muutoksiin<br />
kuin jaksamiseen ja kuntoon liittyvien tavoitteiden.<br />
Edellisten korostaminen siis joutuu vastuullisessa<br />
<strong>liikunnan</strong> edistämisessä pannaan.<br />
Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat<br />
vaihtelevat käytettävissä olevan teknologian mukaan.<br />
Ihmisen käyttäytymisen muutosta määrittävät<br />
periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen pysyviä.<br />
Samoi hin teoreettisiin periaatteisiin nojaten on voitu<br />
suunnitella vaikuttavia liikuntainterventioita niin<br />
1970-luvulla kuin 2000-luvullakin. Käyttäytymistieteiden<br />
merkitys kasvaa teknologian nopean kehityksen<br />
myötä. Käyttäytymistieteet avaavat syvempää<br />
ymmärrystä sille, miten erilaiset interventiot otetaan<br />
vastaan ja miten uusia sovelluksia käytetään. Seuraavaksi<br />
kuvaamme tarkemmin kahta käyttäytymistieteellistä,<br />
nousussa olevaa lähestymistapaa terveyden<br />
edistämiseen: omaehtoisen ja sisäisen motivaation<br />
edistäminen sekä tottumusten luominen.<br />
Omaehtoisen motivaation<br />
kehittäminen ensisijalla<br />
Liikunnanedistäjät tulevat ensinnäkin keskittymään<br />
omaehtoisen liikuntamotivaation kehittämiseen ja<br />
tukemiseen. “Ei kannettu vesi kaivossa pysy” kuuluu<br />
tuttu sananlasku. Sama pätee myös <strong>liikunnan</strong>edistämistyössä.<br />
Itsemääräämisen teoria (engl. Self-Determination<br />
Theory, SDT) on osoittautunut soveltuvaksi viitekehykseksi<br />
muun muassa <strong>liikunnan</strong> edistämisessä (Ng<br />
ym. 2012, Hynynen & Hankonen, 2015). Teorian<br />
mukaan ihmisillä on kolme luontaista psykologista<br />
tarvetta: autonomian, pätevyyden ja liittymisen tarpeet.<br />
Näiden tarpeiden täyttyminen ja riittävä huomioiminen<br />
kanssakäymisessä vaikuttaa myönteisesti<br />
ihmisen hyvinvointiin, sitoutumiseen ja toimintaan<br />
(Deci & Ryan 1985, 2000).<br />
Liikunnan edistämiseen suunniteltujen ohjelmien<br />
rakenne ja harjoitteet voidaan suunnitella omaehtoisen<br />
motivaation kehittymistä tukevaksi. Tärkeää<br />
on myös ohjelmien, liikuntakurssien ja -ohjauksien<br />
vuorovaikutuksen muokkaaminen omaehtoista liikuntamotivaatiota<br />
tukevaksi. Ilman toimivaa vuorovaikutusta<br />
huolellisestikin suunniteltujen ohjelmien<br />
sisältö vesittyy.<br />
Kouluissa opettajan onnistuminen oppilaan omaehtoisen<br />
motivaation kehittämisessä riippuu hänen<br />
kyvystään tukea oppilaiden psykologisia perustarpeita<br />
opetuksessaan. Luokkahuoneympäristössä tuki<br />
tulee suurelta osin opettajan vuorovaikutustaidoista<br />
toiminnan ohjeistamisen aikana (Deci, Schwartz,<br />
Sheinman, & Ryan, 1981; Reeve, 2009). Kontrolloivan,<br />
rakenteeltaan sekavan ja osallisuutta karttavan<br />
Liikunnan edistämisen sisältö ja jakelukanavat vaihtelevat<br />
käytettävissä olevan teknologian mukaan. Ihmisen käyttäytymisen<br />
muutosta määrittävät periaatteet sen sijaan ovat kohtalaisen<br />
pysyviä. Käyttäytymistieteiden merkitys kasvaa teknologian<br />
nopean kehityksen myötä.<br />
62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
Tulevaisuuden hankkeissa mitataan paitsi sitä, saako interventio<br />
aikaiseksi lisää liikuntaa, myös sitä, millaisia muutoksia tiedoissa<br />
ja tunteissa intervention seurauksena <strong>tapahtuu</strong>.<br />
opetustyylin on katsottu nujertavan opiskelijoiden<br />
perustarpeita ja heikentävän heidän motivaatiotaan<br />
ja oppimistaan (Deci & Ryan 2000).<br />
Tyyli, jolla asioista puhutaan, vaikuttaa käyttäytymiseemme.<br />
Tulevaisuudessa tullaankin todennäköisesti<br />
keskittymään entistä enemmän siihen, miten<br />
asioista puhutaan. Tuputtaminen, ylhäältä annetut<br />
ohjeet tai syyllistäminen eivät toimi vähän liikkuvien<br />
asenteiden muuttamisessa eivätkä saa aikaan pysyviä<br />
muutoksia liikuntatottumuksissa – sen paremmin<br />
arkikokemuksen kuin tutkimusnäytönkään mukaan.<br />
Sisäinen motivaatio saa toimimaan, koska tällöin<br />
ihminen kokee toiminnan innostavaksi, jännittäväksi<br />
tai mielihyvää tuovaksi. Laajemmin käsitettynä<br />
auto nominen eli omaehtoinen motivaatio kattaa<br />
myös sellaisen toiminnan syyn, jossa ihminen ei välttämättä<br />
nauti toiminnasta, mutta pitää sitä arvokkaana<br />
tai tärkeänä (ks. lisää motivaation eri tyypeistä<br />
esimerkiksi Hynynen & Hankonen, 2015).<br />
<strong>Mitä</strong> autonomista motivaatiota tukevan vuorovaikutuksen<br />
koulutus opettajille sitten pitää sisällään?<br />
Koulutusten rakenne on ollut vaihteleva, mutta<br />
saman tyyppisiä, osittain toistensa kanssa päällekkäisiä<br />
perusperiaatteita on nähtävissä.<br />
Sun ja Reeven (2011) mukaan koulutettaville tulee<br />
korostaa useiden eri autonomiaa tukevien vuorovaikutusperiaatteiden<br />
hyödyntämistä. Koulutus voi<br />
koostua esimerkiksi seuraavista osa-alueista, joissa<br />
opettaja oppii: 1) tunnistamaan oppilaiden tarpeita,<br />
kokemuksia ja toiveita sekä asettumaan heidän asemaansa,<br />
2) tarjoamaan tunneillaan valinnanvaraa,<br />
3) suosimaan “pystyä” tai “voida” tyyppisiä ilmauksia<br />
sekä välttämään “täytyä” ja “pakko” -tyyppisiä<br />
ilmauksia. Toisaalta tärkeää on myös 4) opettajan<br />
kärsivällisyys eli oppijoille annettava riittävästi aikaa<br />
pohdinnoille, ja ohjeita ja neuvoja vasta tarvittaessa<br />
ja pyydettäessä, 5) riittävien ja selittävien perusteluiden<br />
tarjoaminen, 6) empaattinen suhtautuminen<br />
opiskelijoihin, 7) sekä riittävän agendan antaminen<br />
toiminnalle, 8) myönteisen palautteen antaminen, 9)<br />
opiskelijoiden pystyvyyden tunteen lisääminen sekä<br />
10) reflektoivan kuuntelun harjoittelu (ks. esim.<br />
Kusurkar et al. 2011, Su & Reeve, 2011; Aelterman<br />
et al., 2014).<br />
Opettajan oma käsitys siitä, kuinka tehokas ja<br />
hyödyllinen keino autonomiaa tukeva vuorovaikutustyyli<br />
on motivoimisessa ja toisaalta kuinka vaivaton<br />
se on ottaa käyttöön vaikuttaa oleellisesti siihen,<br />
kuinka hyvin he tulevat sitä työssään käyttämään<br />
(ks. mm. Aelterman et al, 2014; Reeve et al.; 2014).<br />
Opettajien tai muun koulutettavan tahon (esim.<br />
liikuntaneuvojat, valmentajat) uskomuksiin on siis<br />
syytä kiinnittää huomiota.<br />
Vahvatkaan satsaukset ympäristöihin ja <strong>liikunnan</strong><br />
infrastruktuuriin kun eivät muutu liikunnaksi<br />
muiden kuin niiden kohdalla, jotka haluavat käyttää<br />
liikuntamahdollisuuden hyväkseen. Esimerkiksi<br />
kau punkipyörien lisääminen saattaa lisätä liikuntaa<br />
lähinnä niiden osalta, jotka jo liikkuvat ja ovat motivoituneita.<br />
Siksi motivaatiointerventioita tarvitaan<br />
edelleen, ympäristöinterventioiden rinnalla.<br />
Itsen ohjelmoinnin tekniikoilla uusiin rutiineihin<br />
Tottumusten muodostusta koskeva tutkimus on kasvussa:<br />
Ihmisiä tullaan tulevaisuudessa opettamaan<br />
”ohjelmoimaan” itselleen automaattisia tapoja, rutiineja.<br />
Monissa arkisissa käyttäytymismalleissa, kuten<br />
hampaiden harjaamisessa tai käsien pesemisessä,<br />
on kyse tottumuksesta: käyttäytymistä toistetaan<br />
tietyssä tilanteessa automaattisesti, ilman erillistä<br />
harkintaa. Terveellisillä ja epäterveellisillä tottumuksilla<br />
on suuri vaikutus hyvinvointiimme. Terveellisiä<br />
tottumuksia on mahdollista luoda myös tietoisesti:<br />
ihmisiä voidaan esimerkiksi opettaa ”ohjelmoimaan”<br />
liikunta automaattiseksi osaksi arkeaan. Tottumusten<br />
ohjelmoiminen onkin hyvä jatko motivaation<br />
määrän ja laadun kohentamiseen: se helpottaa hyvien<br />
aikomusten toteutumista!<br />
Tottumuksessa on Gardnerin (2015) mukaan kyse<br />
siitä, että tietty tilanne tai ympäristön vihje synnyttää<br />
impulssin toimintaan automaattisesti, ilman tietoista<br />
harkintaa. Jotta toiminnasta voisi tulla automaattista,<br />
sitä täytyy toistaa pitkäjänteisesti samassa kontekstissa.<br />
Toistojen myötä toiminnan ja kontekstin<br />
välinen mielensisäinen linkki vahvistuu, jolloin toiminnan<br />
automaattisuus lisääntyy. Automaattisuuden<br />
kehittyminen kulminoituu tottumuksen muodostumiseen<br />
(Lally ym. 2010): jo lapsuudessa aloitetun<br />
toiston ansiosta hammasharjaan tulee tartuttua joka<br />
ilta ilman, että toimintaa pohtii tai kyseenalaistaa.<br />
Ohjeet uuden tottumuksen muodostamiseen ovat<br />
siis yksinkertaiset: valitse toiminta, josta haluat tehdä<br />
itsellesi tavan, ja toista sitä aina samassa tilanteessa,<br />
kunnes toiminnasta tulee automaattista ja vaivatonta.<br />
Tottumuksen muodostamiseen pohjautuvan<br />
<strong>liikunnan</strong> edistämisen etuna onkin se, että näin<br />
yksinkertaisten ohjeiden antaminen ja käyttöönotto<br />
on kohtuullisen helppoa.<br />
Esimerkiksi ihminen, joka haluaa tehdä liikunnasta<br />
osan arkeaan, voi päättää ryhtyvänsä kulkemaan<br />
töihin pyörällä. Aluksi uuden käyttäytymisen toteuttaminen<br />
vaatii usein ponnistelua (Lally ym. 2011):<br />
työmatkapyöräilyä aloitteleva saattaa esimerkiksi<br />
aamuisin pohtia, pitäisikö sittenkin hypätä bussin<br />
kyytiin. Opetteluvaiheessa on tärkeää jatkaa käyttäy<br />
LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016<br />
63
tymisen säännöllistä toistamista. Apuna voi toimia<br />
esimerkiksi pyöräilykertojen kirjaaminen liikuntapäiväkirjaan,<br />
mikä helpottaa tavoitteessa pysymisen<br />
seuraamista (Lally & Gardner 2013).<br />
Toistojen myötä pyörällä töihin lähteminen muuttuu<br />
helpommaksi automaattisuuden kehittyessä<br />
(Lally ym. 2010; Lally ym. 2011). Lopulta työmatkapyöräilystä<br />
tulee tapa: pyöräilykypärän nappaaminen<br />
hattuhyllyltä ja pyörän selkään hyppääminen<br />
tapahtuvat aamuisin ilman että muut vaihtoehdot<br />
käyvät edes mielessä.<br />
Tottumusteoriaan liittyvä tutkimus on tällä hetkellä<br />
valottamassa rutiinien rakentumista ja tätä<br />
tietoa pystytään tulevaisuudessa myös tehokkaammin<br />
käyttämään. Tottumusten muodostamisella on<br />
monen laisia hyötyjä <strong>liikunnan</strong>edistämisessä. Tottumukseksi<br />
muodostunutta käyttäytymistä tulee toistettua<br />
usein, mikä on tyypillisesti hyvinvoinnin ylläpitämisessä<br />
välttämätöntä (Lally & Gardner 2013).<br />
Lisäksi tottumukset voivat saada jatkamaan toimintaa<br />
silloinkin, kun tietoinen motivaatio heikkenee<br />
(Gardner 2015). Usein interventioiden aktiivisen<br />
vaiheen päättyessä myös intervention tavoitteiden<br />
mukainen käyttäytyminen vähenee, jolloin saavutetut<br />
lyhytaikaiset hyödyt katoavat pitkällä aikavälillä.<br />
Tottumusten muodostaminen sen sijaan auttaa ylläpitämään<br />
käyttäytymisen muutosta pitkäaikaisesti<br />
(Lally & Gardner 2013).<br />
NELLI HANKONEN, VTT, terveysja<br />
liikuntapsykologian dosentti<br />
Akatemiatutkija<br />
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö<br />
Tampereen yliopisto<br />
Sähköposti: nelli.hankonen@uta.fi<br />
ELISA KAAJA, YTM<br />
Projektikoordinaattori<br />
Sosiaalitieteiden laitos,<br />
Helsingin yliopisto<br />
Sähköposti: elisa.kaaja@helsinki.fi<br />
KATARIINA KÖYKKÄ, FM<br />
Projektikoordinaattori<br />
Sosiaalitieteiden laitos,<br />
Helsingin yliopisto<br />
Sähköposti: katariina.koykka@helsinki.fi<br />
LÄHTEET:<br />
Aelterman, N., Vansteenkiste, M., Van den Berghe, L., De Meyer,<br />
J., & Haerens, L. 2014. Fostering need-supportive teaching style:<br />
intervention effects on physical education teachers’ beliefs and<br />
teaching behaviors. Journal of Sport and Exercise Psychology, 36,<br />
595–609.<br />
Bartholomew Eldredge L.K., Markham C.M., Ruiter R.A.C.,<br />
Fernández M.E., Kok G., Parcel G.S. 2016. Planning Health Promotion<br />
Programs: An Intervention Mapping Approach, 4th Edition.<br />
Jossey-Bass.<br />
Deci, E. L. & Ryan, R. M. 1985. Intrinsic motivation and selfdetermination<br />
in human behavior. New York: Plenum.<br />
Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The ‘what’ and the ‘why’ of goal<br />
pursuits: Human needs and the self-determination of behavior.<br />
Psychological Inquiry 11 (4), 227–268.<br />
Deci, E.L., Schwartz, A., Sheinman, L., & Ryan, R.M. 1981. An<br />
instrument to assess adult’s orientations toward control versus autonomy<br />
in children: Reflections on intrinsic motivation and perceived<br />
competence. Journal of Educational Psychology, 73, 642–650.<br />
Demos Helsinki.<br />
Design for Government – kokeiluilla ihmislähtöistä ohjausta<br />
7/2015.Raportti. ISBN PDF 978-952-287-179-4<br />
Gardner, B. 2015. A review and analysis of the use of ‘habit’ in<br />
understanding, predicting and influencing health-related behaviour.<br />
Health Psychology Review, 9 (3), 277–295.<br />
Hynynen, S. & Hankonen, N. (2015). Kasvatus.<br />
Hynynen, S., van Stralen, M., Araujo-Soares, V., Sniehotta, F.,<br />
Hardeman, W., Chin A Paw, M., Vasankari, T. & Hankonen, N.<br />
2016. A systematic review of school-based interventions targeting<br />
physical activity and sedentary behaviour among older adolescents.<br />
International Review of Sport and Exercise Psychology 9 (1), 22–44.<br />
Lally, P. & Gardner, B. 2013. Promoting habit formation. Health<br />
Psychology Review, 7 (sup1), S137–S158.<br />
Lally, P., van Jaarsveld, C. H. M., Potts, H. W. W. & Wardle, J.<br />
2010. How are habits formed: Modelling habit formation in the real<br />
world. European Journal of Social Psychology, 40, 998–1009.<br />
Lally, P., Wardle, J. & Gardner, B. 2011. Experiences of habit formation:<br />
A qualitative study. Psychology, Health & Medicine, 16 (4),<br />
484–489.<br />
Michie S et al. 2013. The Behavior Change Technique Taxonomy<br />
(v1) of 93 Hierarchically Clustered Techniques: Building an International<br />
Consensus for the Reporting of Behavior Change Interventions.<br />
Annals of Behavioral Medicine, 46(1):81–95<br />
Michie, S., van Stralen, M., West, R. 2011. The behaviour change<br />
wheel: a new method for characterising and designing behaviour<br />
change interventions. Implementation Science 6, 42.<br />
Reeve, J., Vansteenkiste, M., Assor, A., Ahmad, I., Cheon, S.H.,<br />
Jang, H., . . . Wang, C.K.J. 2014. The beliefs that underlie autonomy-supportive<br />
and controlling teaching: A multinational investigation.<br />
Motivation and Emotion, 38, 93–110.<br />
64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 4/ 2016
Change language