Pitkät valotukset digikameralla - Kamera-lehti

Filmin vahvoja puolia on ollut pitkien valotusten onnistuminen
minimikohinalla. Tämä filmin viimeinen
linnake on murenemassa uusien digikennojen myötä.
Parhaat CMOS-kennot yltävät hyvin vähäkohinaiseen
tulokseen.
Kohina on satunnaista kuvan rakeisuutena ja kirjavuutena
ilmenevää häiriötä, joka heikentää kuvan
laatua. Kohina ilmenee kirkkauden muuttumisena
pikselistä toiseen. Rakeisuutena näkyvää harmaasävykohinaa
kutsutaan luminanssikohinaksi. Värikohina
näkyy kuvassa tavallisesti värillisinä kuvahäiriöinä.
Värikohinaa kutsutaan kromaattiseksi kohinaksi.
Luminanssi ja krominanssi on hyvä muistaa, koska
esimerkiksi RAW-kuvan korjausohjelmissa käytetään
näitä termejä. Luonnossa lumisade muistuttaa karkeajakoista
luminanssikohinaa ja auringonsäde kro-
38
YÖKUVAUKSEN
LYHYT OPPIMÄÄRÄ
Käytä matalaa ISO-herkkyyttä, jos kuvattava
kohde on paikallaan. Tue kamera vaikkapa valopylvääseen
tai penkkiin, jos et kuljeta mukanasi
jalustaa.
Kuvaa RAW-kuvaa tärkeistä kohteista ja käsittele
kuva kohinan poistamiseksi.
Pokkarilla saa hyviä yökuvia, mutta isompikennoisella
järjestelmäkameralla vielä parempia.
Kokeile etukäteen kamerasi kohinaominaisuuksia
ottamalla kuvia eri ISO-herkkyyksillä.
MARKKU METSÄMÄKI
Pitkät
valotukset
digikameralla
minanssikohinaa, sopivasta kulmasta tarkasteltuna.
Kohina on myös tehokeino, joka periytyy herkkien,
isorakeisten filmien ajalta. Kohinattomien kuvien
otossa on käytännössä parasta luottaa CMOSkennokameraan
ja niissäkin uusimpiin malleihin.
Herkkyys ja tarkkuus eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä
sen paremmin digikameroissa kuin filmilläkään.
CMOS-kameralla kuvattaessa tarvitaan kohinanpoistosuodinta
yleensä yli 30 sekunnin valotusajoilla.
RAW-kuva tarjoaa kuitenkin hyvät mahdollisuudet
kokeilla erilaisia kohinanpoistoja ja kuvan käsittelyjä
kuvaustilanteen jälkeen, kaikessa rauhassa.
Tarkkaa dokumenttikuvaa haluavat voivat päätyä
valovahvistimiin. Hyvä hankinta voi silloin olla yli
5 000 euron AstroScope täyden ruutukoon digikameraan
yhdistettynä. Mustavalkokuva on vihreäsävyinen,
mutta hyvän tilannekuvan saa otettua alle
10 luksin valaistuksessa.
Uusien digijärjestelmärunkojen tarjoamat ISO
12800 ja ISO 25600 ovat uskomattoman suuria
herkkyyksiä, jotka kilpailevat kuvavahvistimien
kanssa. Testituloksetkin näyttävät hyviltä. Vanhoille
digikameroillekin löytyy silti käyttöä myös yökuvauksessa
oikeaa kuvaustekniikkaa soveltamalla.
YÖNTUNNELMA KAIPAA VALOA
Yötunnelman luo riittävä ero päivävalaistukseen ja
vahva kontrastisuus. Valon värilämpötila on parhaimmillaankin
epämääräinen käsite, joten yökuvauksessa
kannattaa kiinnittää erityistä huomiota
kontrastien hallintaan.
Sävykontrasteja on syytä tavoitella. Valaistus-
kontrastit kuuluvat asiaan, mutta liian pieni valomäärä
aiheuttaa lopulta tunnistettavien kohteiden
katoamisen. Sopivasti tasaava keinovalo yökuvauksessa
syntyy helposti täytesalamalla. Kuu ja pieni
taivaan kajo ovat yömaisemia tallettavan parhaita
valonlähteitä.
Yövalaistus on sekavaloa parhaimmillaan. Yövalokuvaus
tehdään nimen mukaan hämärässä. Valoa
toki pitää olla, koska pimeässä ei mikään kamera
talleta kuvaa olipa käytössä vaikka kuinka herkkä
kenno tai filmi. Parhaat, laajoista maisemista otetut
yökuvat syntyvät iltahämärässä, koska taivaalta
tuleva heikko valomäärä riittää täyttämään varjokohtia
ja luo sopivan yleisvalaistuksen.
VALO ON HYVÄ SIVELLIN
Pimeys luo oivan kanvaasin valolla maalaavalle kuvaajalle.
Valotusaikana on 30 sekuntia riittävän pitkä
nopeaa kuvaajaa varten. Valomaalauksesta löytyy
laajemminkin lukemisen arvoista asiaa tästä Kamera-lehden
numerosta.
Kuvan lavastus valoja käyttäen on kustannustehokas
keino. Valolla saa nostettua esille haluttuja
kohteita. Kuvankäsittelyssä valittujen tummien kuvan
kohtien kirkkauden nosto tuo esille myös kohinaa.
Pitkiä käytäviä valaistaessa on helppo käyttää aikavalotusta
ja juosta salamavalon kanssa pitkin käytävää.
Salaman välähdys pitää suunnata siten, että
vain epäsuora salamavalo tulee kameran näkökenttään.
Saman voi tehdä usean salamavalon avulla,
mutta isommalla rahalla.
Salamavalon tai muiden lisävalojen käyttö ei aina
ole mahdollista. Silloin täytyy luottaa vallitse-
| 10-11/ 2009

vaan valoon. Kameran herkkyys nopeissa tilannekuvissa
on silloin arvokas ominaisuus.
PITKÄÄ VALOTUSAIKAA VAI ISO-HERKISTELYÄ?
Nopeaa liikettä yön hämärässä kuvaavan on joskus
tyydyttävä isoon herkkyyteen ja kohinaiseen kuvaan.
Maisemakuvauksessa on järkevää käyttää jalustaa,
ISO 200 asetusta ja vaikkapa 5 sekunnin valotusaikaa.
Uudet CMOS-kamerat eivät vielä silloin
aiheuta häiritsevää kohinaa kuvaan, etenkin jos kohinasuodin
on toiminnassa tai kuvaajalla on intoa
käsitellä RAW-kuvaa kohinasuodatuksella.
Eri valmistajien kameroita vertailevan on syytä
muistaa, että kinofilmin ruutukoossa iso erottelutarkkuus
merkitsee kennon pieniä pikseleitä. Tämä
taas on omiaan lisäämään kohinaa. Esimerkiksi kinokoon
Canonin 21 Mpx EOS 5D Mark II ja Nikonin 12
Mpx D700 ovat kennotarkkuudeltaan erilaisia kameroita,
vaikka ne kohisevatkin lähes samalla tavalla.
Filmiä käytettäessä hienorakeinen 24x36 mm värioriginaali
voi yltää noin 20 Mpx erottelutarkkuuteen.
Käytännössä kinokoon ISO 200 värifilmiruudun
tarkkuus on lähellä 6-8 Mpx digipokkarin kuvan
tarkkuutta.
CMOS-kamerat osaavat käsitellä kuvaa paremmin
kuin CCD-tekniikkaan turvautuvat digipokkarit.
Kuitenkin molemmille yhteistä on kohinan jyrkempi
lisääntyminen ISO-lukua nostettaessa kuin käyttämällä
pitkää valotusaikaa. Tämän takia on hyvä
käyttää pientä ISO-herkkyyttä ja enemmän aikaa.
Keskimäärin ISO 100-400 alue on turvallisen vähäkohinainen
lähes kaikissa kameroissa.
Valon mittaus
VALON MITTAUS TEHDÄÄN LUMENEINA, LUKSEINA JA KELVIN-ASTEINA.
Lumen eli luumen (lm) on valovuon tai valovirran yksikkö. Valovuolla tarkoitetaan valonlähteen kokonaissäteilymäärää
näkyvän valon alueella. Meille kaikille tulevat lumenit tutuiksi, koska EU:ssa siirrytään
lamppujen valovirtaa ilmoitettaessa lumeneihin. Siirtymäaikana on hyvä muistaa, että 40 W hehkulamppu
antaa noin 400 lm valovirran ja 100 W hehkulampusta lähtee noin 1 400 lm.
Luksi (lx) on valaistusvoimakkuuden yksikkö. Lx = lm/neliömetri. Lukemiseen tarvitaan vähintään
500 luksia, mutta pilvisenäkin päivänä päästään ulkona helposti 5 000 luksiin. Valotusmittarista saattaa
löytyä luksiasteikko ja luksimittareita löytyy nykyisin kohtuuhintaan kaupoista.
Kelvin (K°) on värilämpötilan yksikkö. Valon havaittua väriä kuvataan värilämpötilan avulla. Päivänvalon
värilämpötila on yli 5 000 K°, mutta pohjoisen taivaan säteily vastaa yli 10 000 K° lämpötilaa. Asiaa
havainnollistaa mielikuva kuumasta kappaleesta, jonka väri muuttuu sinisen suuntaan kappaleen pinnan
lämpötilan noustessa.
Ra on indeksi, joka kertoo, kuinka hyvä valonlähde on värien toistuvuuden kannalta. 100 on paras
arvo ja lähimpänä auringonvaloa.
Yökuvauksessa valaistuksen voimakkuus on yleisvalaistuksen osalta luokkaa 10 luksia tai pienempi.
Kaupungeissa ja taajamissa tavoitellaan ulkoalueille 20-50 luksin valaistustasoa. Kuu pystyy valaisemaan
maisemaa yhden luksin verran. Paikallisesti voi kuitenkin esiintyä kirkkaita valoalueita valaisimien
kohdalla. Värilämpötila vaihtelee yökuvissa matalista keinovalon lämpötiloista yötaivaan korkeaan
värilämpötilaan.
Yökuville ominaista on laaja dynamiikka niin valaistusvoimakkuuden kuin värilämpötila-alueenkin
osalta. Yön tunnelma vaatiikin tätä kontrastisuutta, jota on syytä tavoitella kohteiden valinnassa.
Kuun valaisema maisema on ihmissilmälle lumoava, mutta etenkin automaattista valotusta käytettäessä
voi maisema muuttua kuvassa turhankin päivänvalomaiseksi.
| 10-11/ 2009
CCD- ja CMOS-kennojen kohinavertailussa etsittiin mahdollisimman saman lopputuloksen antavaa
ISO-herkkyysparia. G10 (CCD) ISO-herkkyys on 1600 ja EOS 5D Mark II (CMOS) ISO-herkkyys on
25600. Valotusaika on molemmissa kuvissa 1/80 s, aukolla on säädetty valon määrä. G10 kuvan
koko on 14,6 mpx ja 5D kuvan koko on 21 mp.
Stereokuvapari Kanarian saarten Puerto Ricosta on otettu yöllä vuorelta kaupunkiin päin. Canon
PowerShot S5 IS CCD:n kohinaa on rajoitettu käyttämällä sekunnin aikavalotusta. ISO 200, aukko
2,7. Kuva on viimeistelty Alien Skin Exposure 2:lla Kodachrome 64 materiaalia vastaavaksi.
Aulangon hotellin pihamaisema muuttuu
yöllä eksoottisen näköiseksi. Sekavalo luo
laajan värikirjon, joka vielä korostuu
Kodachrome 64 fiilistelyllä.
39

40
Pimeä puutarha on kuvattu EOS 5D Mark II kameralla RAW-kuvaksi herkkyyden ollessa ISO 25600.
Oikeassa reunassa näkyvä laatoitus on reilusti alle 10 luksin, joten ihmissilmällä katsottuna
puutarha on keskikohdan valoaluetta lukuunottamatta hyvin pimeä. Krominanssikohinan suodatus
Canon Digital Photo Professionalilla paransi kuvan yksityiskohtien erottuvuutta. Käsivaralta
kuvattuna ¼ s valotusaika oli sopiva aukolla 5,6 polttovälillä 30 mm.
Kameran
kohinamittaus
Useimmiten on riittävää löytää sopiva valotusaika-ISO –pari, jolla kuvan
saa otettua riittävän nopeasti ja kohina on riittävän pieni. Asiaa voi toki
tutkia ottamalla runsaasti yökuvia, mutta monitorin ääressä mittaaminen
on kuitenkin paljon helpompi tapa.
Vertaileva mittaus on sopiva oman kameran ominaisuuksien selvittelyyn
ja kahden tai useamman kameran vertailuun. Mittausta varten kannattaa
imuroida Kamera-lehden sivuilta Väriympyrä kylläisyys.jpg -testikuva,
joka on tässä näkyvillä.
Kuva pistetään näkyville tietokoneen monitorin kuvapinnalle mahdollisimman
isoon kokoon. Monitorin kirkkaus säädetään mahdollisimman
pieneksi, mutta kuitenkin niin, että huoneen valaistus ei näy kuvapinnalla.
Käytän monitorin valaistusvoimakkuutena noin 25 luksin keskimääräistä
tasoa, jonka saa mukavasti mitattua testikuvan keskikohdasta. Parasta
olisi pimentää huone kuvauksen ajaksi, koska valaistus aiheuttaa
mittaukseen heijastuksista ja tuntemattomista värilämpötiloista johtuvia
virheitä.
Jotta kuvaruudun rasteri ei näy kuvaa häiritsevänä, aseta etäisyys vähintään
kahteen metriin tai jopa äärettömäksi. Kamera voi olla noin 50
cm päässä kuvaruudusta. Silloin vain väripinnat erottuvat testikuvassa.
Kameran kuvaan aiheuttama kohina tulee sopivasti epäskarpin kuvan
päälle ja näkyy hyvin digikuvaa tarkasteltaessa.
Huonokin monitori toistaa päävärit eli punaisen, vihreän ja sinisen. Kalibroituun
monitoriin voi luottaa myös värilämpötilan suhteen. Kohina näkyy
eri tavalla eri värialueilla ja keskikohdan tai reunusten harmaalla pinnalla.
Vertailukuvaus tehdään valitulla ISO-herkkyyden parilla. Esimerkiksi
100 ja 1600 ovat sopivia vertailuarvoja. Valotusaika suhteutetaan ISO-arvoon
valitsemalla 15 ja 2 sekuntia valotusajaksi. Monitorin kirkkaus ja valittu
aukko tietysti vaikuttaa tähän.
Aukolla ei ole tämän mittauksen kannalta suurta merkitystä muutoin,
kuin oikean valotuksen säätämisen suhteen. Kuva pyritään ottamaan epäterävänä,
jotta kohina näkyisi hyvin.
Kuvaa tulkittaessa kannattaa muistaa, että etenkin LCD-monitorit ovat
voimakkaasti suuntaherkkiä. Esimerkkikuvissa yläosa on siksi kuvan alaosaa
tummempi. Kohina näkyy oikein taustaansa vasten ihmissilmällä vertailtuna.
Kohina yleensä näkyy voimakkaana suurella ISO-arvolla kuvattaessa.
Omasta kamerasta voi näin etsiä siedettävän ISO-arvon yökuvausta varten.
KOHINAMITTAUSESIMERKIN KOEJÄRJESTELYT
Kohinan poistoa voi kuvaamisen jälkeen tehdä
RAW-kuvista käyttämällä Canonin Digital
Photo Professional 3.5.2 version tarjoamaa
Noise Reduction toimintoa. Väriympyrän
keskikohdan kohinanpoisto puri melko hyvin
hävittämättä kennon likatäplää, joka tässä
tapauksessa toimi hyvänä mittatikkuna.
Testikuva on otettu Canon EOS 5D Mark II:lla
ISO-herkkyydellä 25600.
Kohinavertailuun valittiin kaksi saman valmistajan kameraa. Canonilta löytyikin
sopiva esimerkkipari. Omaa testiä harkitsevan on syytä ottaa mukaan
esimerkiksi lomakamerana toimiva digipokkari ja oma digijärkkäri.
Seuraavaa kuvausmatkaa ajatellen on silloin helpompi tehdä päätöksiä
mukaan otettavasta kalustosta.
PowerShot G10 edustaa tuotannosta poistuvaa CCD-kameraa. Tämän
mallin korvaavassa G11:ssä Canon siirtyi käyttämään herkempää CCD-kennoa
ja kaksoiskohinanpoistojärjestelmäänsä, joten uusi G11 on merkittävästi
vähäkohinaisempi. Testikuva G10:llä tehtiin asetuksilla: ISO 1600, 1/80
s, aukko 5.6.
EOS 5D Mark II on hyvälaatuinen CMOS-järjestelmäkamera. Tässä kamerassa
on hyvä tarkkuus-kohina –suhde. Testikuva otettiin käyttämällä
asetuksia ISO 25600, 1/80 s, aukko 22.
Monitorina oli käytössä keskilaatuinen ViewSonic VX2235wm 22 tuuman,
700:1 kontrastin, LCD-monitori. Kuvapinnan keskimääräinen valaistusvoimakkuus
oli säädetty 25 luksin tasoon.
Kameran etäisyys kuvapinnasta oli 50 cm. Näytön pikseleiden häiriövaikutuksen
vähentämiseksi asetettiin tarkennusetäisyys arvoon 200 cm.
Pehmeäpiirto estää läikeilmiön kennokuvassa ja hävittää kuvapinnan omat
pikselit. Kohina näkyy silloin kuvassa terävänä.
Kameran aukko säädettiin valaistustason mukaan, jolloin herkkyys-aukko
–kombinaatio määräsi valotuksen. Kiinteällä ajalla eliminoitiin valotusajan
muuttumisesta johtuva kohinan muutos.
| 10-11/ 2009

Kameran kohinamittauksen
testikuvassa on keskikohta
neutraalin harmaa ja kylläisyys
lisääntyy reunoja kohti
mentäessä. Testikuva soveltuu
hyvin vertailevaan mittaukseen.
Ympyrän reuna-alueet eivät ole
kovin merkityksellisiä, koska
monitorit toistavat huonosti
kylläiset värit.
CMOS-kennon kaaviomaisessa esityksessä näkyvät valoa kokoava
mikrolinssi, siihen liittyvät suotimet ja fotodiodia lukevat transistorit.
Tämä yhtä pikseliä vastaava kenno on luonnossa halkaisijaltaan vain
noin 5/1000 mm. Hius on noin kymmenen kertaa paksumpi.
Salaman käyttö ei aina ole suotavaa. Kirkkokuva on otettu vallitsevassa
valossa ISO 200 herkkyydellä, 1/13 s, aukko 4. Kamerana oli Canon EOS
300D. Kuva on käsittelemätön.
| 10-11/ 2009
Tarkkaa sävyvertailua
helpottava kahdeksantasoinen
sävy-ympyrä toimii kuvauksen
ja vertailun kannalta samalla
tavalla kuin liukuvärjätty
testikuvio. Jos alueet yhdistyvät
kuvassa, reunasävy ei toistu
silloin kuvassa kylläisenä.
Kennoissa
on eroa!
Digikamerat rakentuvat kahden vaihtoehtoisen valonherkän kennorakenteen
varaan. CCD (Charged Couple Device) on vanha ja koettu rakenne,
jonka kehityspolkua on jo pitkälle samottu. CMOS (Complementary Metal
Oxide Semiconductor) edustaa uutta tekniikkaa, jonka kehitys alkoi perusvaikeuksien
voittamisesta. Vaikka molemmat perustekniikat kehitettiin
jo 1960-luvulla, sai CMOS-kennon kehitys uutta puhtia 1990-luvulla tehdyistä
parannuksista.
CMOS-kennojen kehityksen alkutaival oli kivinen. Ensimmäinen voitettava
haaste oli CMOS-kennolle luonteenomainen korkea kohinataso, joka
johtui kuvapisteiden vahvistimista lähtevien signaalien epätasaisuudesta.
Kaivoksi kutsuttuun pikseliin liittyy vahvistin. Miljoonien vahvistimien saaminen
toimimaan tarkalleen samalla tavalla oli vaativa tehtävä. Ottamalla
lukeman pelkästään miljoonien vahvistimien tuottamasta kohinasta sisäinen
laskentajärjestelmä pystyy vertaamaan tätä kohinaa varsinaiseen
kuvasignaaliin. Pohjakohinan osuus voidaan tällöin vähentää kameran tuottamasta
kuvasta, jolloin tuloksena on vähäkohinainen kuva.
Pikselien epätasainen reagointi ei ollut pelkästään tasapainottomasti
reagoivista vahvistimista johtuva ongelma, vaan syynä olivat myös erilaiset
lähtökohdat. Tutkijat huomasivat, että osaksi syynä pikseleiden erilaiseen
reagointiin samoihin väreihin johtui siitä, että joissakin kennon pikseleissä
oli jäljellä jonkin verran edellisen kuvan jättämää varausta.
Joissakin pikseleissä kenno itse asiassa tuotti kaksoisvalotuksen, kun
edellisen kuvan jättämä varaus yhdistyi uuden otoksen tuottamaan uuteen
varaukseen.
Vastauksena tähän löydökseen Canon kehitti järjestelmän, jolla jokaisen
pikselin jäljellä oleva varaus pystytään purkamaan täydellisesti ennen
seuraavaa kuvaa, jolloin pikselit pystyvät ottamaan vastaan uuden valotuksen
puhtaalta pöydältä. Tilannetta parannetaan ottamalla ennen valotusta
näyte kennon nollautuneesta jännitteestä, jolloin saadaan vielä kohinaa
pienemmäksi. Tällä photogate-lisäominaisuudella saadaan kuvan
kohinaa pienennettyä etenkin käytettäessä vähäisen valon takia pitkiä valotusaikoja.
Vaikka näiden ongelmien ratkaiseminen auttoi tekemään kameran, jonka
kohinataso oli alhainen normaaleissa kuvaustilanteissa, jäljellä oli silti
kysymys CMOS-kennolle tyypillisestä alhaisesta herkkyydestä. Ongelman
ratkaisi uuden tyyppisen vahvistimen kehittäminen CMOS-kennoa
varten. Uusi vahvistin pystyy tehostamaan pikseleiden tuottamia signaaleja
eri voimakkuuksille. Nämä ohjelmoitavat vahvistimet antavat uusimmille
kameroille ISO-vastaavan herkkyyden arvoon ISO 12 800 asti. Tilannetta
parantaa kennon pinnalla olevan mikrolinssin kehittäminen entistä
paremmin valoa kokoavaksi.
Etenkin isoilla vahvistuksilla alkaa kuitenkin näkyä satunnainen lämpökohina
kuvan rakeisuutena. Kennon jäähdyttäminen auttaa asiaa. Jäähdytystä
käytetään kuitenkin vain kiinteissä CCD-kamera-asennuksissa, kuten
tähtitieteessä ja muussa tieteellisessä tutkimuksessa. CMOS-kennot
kuluttavat vähän virtaa ja säilyvät siten luonnostaan viileinä.
Kameravalmistajista Canon suunnittelee ja valmistaa CMOS-kennot itse.
Nikon on perinteisesti hankkinut CMOS-kennoja esimerkiksi Sonylta.
Nikon on kuitenkin ilmoittanut suunnitelleensa täyden koon FX-tyypin kennonsa
itse.
Kennojen suunnittelu ja valmistus on useimmilla kamera- ja kamerakännykkämerkeillä
ulkoistettu. Keskinäisestä kilpailusta huolimatta tekevät
kameravalmistajat kauppaa keskenään. Kodakin ja Olympuksen yhteistyö
on jo ennestään monelle tuttua.
Fuji kehittää myös CCD-tekniikkaa. CCD tarjoaa edelleen edullisen vaihtoehdon
pikkukameroihin.
Canonilla selvittää kennojensa toimintaa kameramallikohtaisesti, esim.
http://web.canon.jp/imaging/eosd/eos5dm2/01.html#01
Nikonia fanittavat löytävät lisätietoa paikasta http://imaging.nikon.
com/products/imaging/technology/scene/24/index.htm
Olympus tarjoaa hyvän selvityksen CMOS-tekniikkaan osoitteessa
http://www.olympusmicro.com/primer/digitalimaging/cmosimagesensors.html
41

42
Kuumailmapallon lämmittelyvaiheesta otettu kuva sisältää varjoissa yksityiskohtia, jotka saa helposti näkyviin säätämällä gammaa. Kuva on otettu
Canon EOS 350D järkkärillä käyttäen pientä ISO-herkkyyttä kohinan välttämiseksi kuvaa Photoshopilla prässättäessä. Valotusaika on 1/6 s, aukko 5,6,
ISO 100. Kuvan sävyt on viimeistelty Alien Skin Exposure 2:lla Kodachrome 64 materiaalia vastaaviksi.
CMOS-klassikolla ottamani kuva Montereyn
satamasta Kaliforniassa vuonna 2000 antoi
esimakua Canonin CMOS-kennojen kehityksestä.
EOS D30 kuvasi ISO 100 herkkyydellä
erittäin vähäkohinaisen kuvan valotusajalla
8 s, aukolla 3,5. Kuva on käsittelemätön.
Tamperen keskustan yökuvaan tuo eloa sekavalo
ja tehtaasta pöllyävät höyrypilvet. ISO 200, 0,8 s,
aukko 2,7, Canon PowerShot S5 IS. Kuva on
käsittelemätön.
Käsivaralta otettu kuva kuusta. Pikkukuu on
kuva-alaan suhteutettu originaalikoko 5D
kinokoon kennolla ja iso kuu on suurennus
kuun alueesta. Canon EOS 5D Mark II,
polttoväli 300 mm, herkkyys ISO 12800
valotusaika 1/1000 s, aukko 6,4, JPEG-kuva.
Rovaniemen valkolumisilta joulumarkkinoilta tuli
kelvollinen turistikuva, kun kamera oli tuettuna
valaisinpylvääseen. ISO 100 takaa CCD-kameralla
kohinattomuuden. Valotusaika oli ½ s, aukko 2,7.
Kamerana Canon PowerShot S5 IS. Kuva on
käsittelemätön.
| 10-11/ 2009