Piharakentajan Käsikirja-Toinen painos

PIHARAKENTAJAN

KÄSIKIRJA

Virpi Pakarinen

LUKIJALLE ALKUSANAT

Tämä työselityksen tyyppinen, tiivis opas on kirjoitettu

alun perin jo vuonna 2007 Savitaipaleen Ainolan

Pihamaan rakennusprojektin aikaan, ja se

on nyt päivitetty vastaamaan tämän päivän tietoa

ja tarpeita. Puutarhan rakentamisessa oppi ja menetelmät

eivät vanhene, vain trendit ja materiaalit

muuttuvat.

Olen tehnyt pihasuunnittelua ja pihojen rakentamista yrittäjänä vuodesta 1995 alkaen, ja tämä käsikirja on sekä

kooste asiakastyössä kohtaamieni tilanteiden ratkaisuista, että omaan ammattiosaamiseeni pohjautuva yleispätevä

työohje kotipihaansa laittelevalle aloittelijalle. Kaikki esitetyt neuvot ja ohjeet on käytännössä myös testattu

toimiviksi. Paljon tärkeitä kysymyksiä tästä toki jää pois, eikä opas vastaa läheskään kaikkiin kysymyksiin. Se kuitenkin

voi auttaa välttämään kaikkein tyypillisimmät aloittelijan virheet, ja ehkä motivoi etsimään lisätietoa juuri

omaan pihaan liittyviin kysymyksiin.

Mukavia pihaprojekteja toivottaen

Virpi Pakarinen

Virena Ky

Ratsumestarintie 27 as 2

59800 Kesälahti

Kotisivu: www.virena.fi

Facebook: GreenVirena

p. 040-7301300

sp. info@virena.fi

Kuvat ja tekstit, ulkoasu: Virpi Pakarinen, 2020

Katso myös:

www.porukan.com

1

1 SISÄLLYS

2 JOHDANTO ..................................................................................................................................................... 3

3 SUUNNITTELUVAIHE: MITÄ JA MILLOIN? ...................................................................................................... 6

4 RAKENNUSTYÖT: KUKA JA MITEN? ............................................................................................................... 7

5 TÄSTÄ SE LÄHTEE ........................................................................................................................................... 7

6 MITTAA, TUTKI JA SOVELLA TARVITTAESSA: ................................................................................................. 9

7 TYÖMAASUUNNITELMA .............................................................................................................................. 10

8 POHJATYÖT .................................................................................................................................................. 11

9 KIVI-JA PUURAKENTEET ............................................................................................................................... 14

10 PENGERRYKSET JA MUURIT ..................................................................................................................... 14

11 PORTAAT .................................................................................................................................................. 18

12 KASVUALUSTAT ....................................................................................................................................... 20

13 ISTUTUKSET: ............................................................................................................................................ 22

14 KULKUVÄYLÄT, PINNOITTEET .................................................................................................................. 26

15 VALAISIMET ............................................................................................................................................. 30

16 NURMIKKO ............................................................................................................................................... 31

17 RAJAUKSET ............................................................................................................................................... 33

18 KATTEET ................................................................................................................................................... 36

19 PIHAN MUUT PINTAVAIHTOEHDOT ........................................................................................................ 38

20 KASVIEN VALINTA ERI OLOSUHTEISIIN .................................................................................................... 40

21 PIHAN VESIKORISTE ................................................................................................................................. 49

22 PERGOLAT JA MUUT TÄYDENTÄVÄT RAKENTEET ................................................................................... 52

23 HYÖTYTARHA ........................................................................................................................................... 53

2

2 JOHDANTO

Olipa piha sitten mökkipiha, vanha uudistettava piha tai uudispiha, on sen perustamisessa tai kunnostamisessa

syytä pitää mielessä muutama perussääntö, jotta lopputuloksesta tulee enemmän iloa kuin lisätyön muodossa

murheita tuova kokonaisuus. Tässä oppaassa pyrin antamaan yleispiirteiset ohjeet pihan suunnittelun ja rakennustyön

sujumiseksi oikeilla menetelmillä ja oikeassa järjestyksessä.

Suunnittelun lähtökohdat

Suunnittelun lähtökohtana tulisi olla perheen koko ja voimavarat. Elämänkaariajattelu on tässä avainasemassa,

sillä nuoren lapsiperheen elämässä tulee tapahtumaan erilaisia muutoksia pihan käyttötarpeissa kuin vanhemman,

esimerkiksi keski-ikäisen pariskunnan tarpeissa. Pihan rakenne kannattaa suunnitella sellaiseksi, että ilman

perustavaa laatua olevia rakenteiden muutoksia voidaan ajatella pihan toimivan näissä muuttuvissa olosuhteissa

myös vuosikymmenten päästä. Jos pihasuunnitelma tuntuu liian kalliilta vaihtoehdolta, voi sen sijaan

tilata konsulttiapua, jolloin asiantuntija kertoo pihan mahdollisuuksista, ja perustamisvaiheessa tehtävät kalliit

virheet ja paljon muutostöitä myöhemmin aiheuttavat rakenneratkaisut voidaan välttää. Uudisrakennuksen pihatyöt

alkavat yleensä rojun raivauksella ja maaston muotoilulla. Varsinkin kuivilla kangasmailla nurmialueiden

pohjalle kannattaa ensi vaiheessa ajaa savipitoista maata. Reitit sisäänkäynneille kannattaa suunnitella huolella

myös talven puhtaanapito huomioiden. Asiantuntija myös näkee heti tontille tullessaan paikan kasvu- ja rakenne-edellytykset,

jolloin hän voi antaa neuvoja maansiirtotöihin, aikataulutukseen ja sopivan kasvillisuuden

suhteen, sekä ennen kaikkea kulku- ym. pintojen vaatimien rakennekerrosten suhteen.

Laadukkaat materiaalit kaiken A ja O

Materiaalivalinnoilla on yhtä keskeinen osuus pihan käyttöiän kannalta kuin rakennuksenkin käyttöiän kannalta.

Eihän pesutilojakaan enää rakenneta ilman kunnollista vesieristystä, miksi siis säästetään pihamateriaaleissa,

kun kuitenkin uusimistyö ja sen kustannukset ovat samaa luokkaa, ja virheet kostautuvat yhtä vääjäämättä?

Multa on kivipinnoitteiden ohella pihan rakentajan kallein materiaali. Mullan laadusta kuitenkin kannattaa

maksaa. Ilman laatusertifikaattia toimitettu hyvännäköinen multa voi osoittautua täysin kasvualustaksi

kelpaamattomaksi, se voi sisältää isoja määriä monivuotisten rikkakasvien juuria, tai pahimmassa tapauksessa

vaikka raskasmetalleja ja olla niin hapanta, ettei mikään kasvi kykene kasvamaan. Jos tilanne joudutaan korjaamaan

poistamalla tällainen multa pihalta, istuttamaan jo kerran istutetut kasvit ja kylvämään nurmi uudelleen

uuteen multaan, on koko perustustyö silloin mennyt aivan hukkaan, lukuisat kalliit taimet kuolleet ennen ongelman

selviämistä, ja lisäksi saa valtavan mieliharmin ja lisätyön korvausvaatimusten laatimisesta. Siis kannattaa

aina tehdä maaperätesti tai pyytää mullantoimittajalta maa-analyysitulokset ja kirjallinen vakuustodistus

mullan laadusta. Myös taimien kanssa kannattaa olla tarkkana. Ystävien ja sukulaisten pihalta saatujen taimien

mukana voi tulla ei-toivottuja seuralaisia erilaisten kasvitautien, tuholaisten sekä rikkakasvien juurien ja siementen

mukana. Huolellinen kasvien terveyden tutkiminen ja avojuuri-istutukset keväällä tai syksyllä ovat tällaisten

kasvien osalta suositeltavin vaihtoehto. Taimiaineistolaki säätelee taimikauppiaiden toimintaa, joten

vastuukysymykset ovat selviä, jos hankkii taimet ”viralliselta” taimikauppiaalta.

3

Hahmottele ensin, suunnittele sitten

Ensin mieti, mitä pihalle tarvitaan, - ja paljonko halutut

toiminnot, varusteet ja kasvit vievät tilaa

Hahmottele miltä haluaisit pihan näyttävän valmiina.

Muista tarkistaa ja huomioida kasvien lopullinen koko!

MUISTA:

Mieti tarpeet pihan käytölle ja hoidolle nyt ja lähitulevaisuudessa

Laadi karkea budjetti sekä rakentamiselle, että vuosittaiselle ylläpidolle

Tee toteutussuunnitelma: Kuka tekee, milloin tekee ja miten työt vaiheistetaan

4

ENNEN- JÄLKEEN

Kuvittele, mitoita, suunnittele sen mukaan, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää

Tontin muotoilun ja rakennuksen perustamisen yhteydessä esiin nousseille kiville löytyy yleensä käyttöä.

Hunningolle päässyt rivitalon takapiha on kuorittu kokonaan ja perustettu uudelleen. Osa vanhoista käytettiin uusissa

istutuksissa, nurmikko tehtiin siirtonurmella, kanttauksessa Valley View -reunus.

Vanha metsäinen piha voi parissa kuukaudessa muuttua lapsiperheen kesäolohuoneeksi. Tämän muutoksen kustannus

oli alle tuhat euroa kokonaan omana työnä tehtynä. Kohteessa hyödynnettiin kaikki käyttökelpoinen materiaali vanhalta

pihalta, ja käytettiin paljon kierrätysmateriaaleja (laattapinnat, multa, kivet mm.)

5

3 SUUNNITTELUVAIHE: MITÄ JA MILLOIN?

Jos olet epävarma omasta osaamisestasi pihan perustajana, tilaa konsultti- tai suunnitteluapua uudispihalle

viimeistään siinä vaiheessa, kun rakennus on valmis, mutta pihalle ei vielä ole tehty mitään. Jos rakennusaikana

joudutaan tekemään maansiirtotöitä, tai tontti on pihan rakentamisen aikaan koneille liian ahdas, on oikea aika

asiantuntija-avulle jo rakennuksen perustamisvaiheessa. Silloin voidaan tarvittavat pihan perustamismateriaalit

ajaa jo tontin kuorimis- tai täyttövaiheessa käyttökohteisiin, ja säästetään maansiirtotöiden kustannuksissa pihan

rakentamisen loppuvaiheessa. Tilavalla ja tasaisella tontilla, jossa ei maansiirtotöitä juuri tarvitse tehdä,

voidaan pihan perustaminen kaikessa rauhassa jättää rakennuksen valmistumisen jälkeiseen aikaan. Vanhalla

uudistettavalla pihalla paras piharakennustyön ajankohta on keväällä. Suunnittelija kuitenkin kannattaa mahdollisuuksien

mukaan tilata jo edellisenä syksynä kahdestakin syystä: Lopullisen toteutuksen suunnitteluun ja

työmiesten etsimiseen jää enemmän aikaa ja syksyn loppuunmyynneistä saa edullisia tarvikkeita, joten lopputuloksesta

tulee sekä mieleinen, että edullinen. Toisekseen, jos tilaa suunnittelijan vasta keväällä, voi käydä

niin, ettei hän ehdi kevätkiireiden vuoksi tontille juuri maan sulamisen aikaan. Kaikki asiansa osaavat työmiehet

voivat olla varattuja pitkälle kesään, ja paras työaika menee ohi ennen suunnittelun valmistumista ja työn aloittamista

(mm. kasvien siirto ja jakaminen on parasta tehdä heti kasvukauden alettua.

Suunnittelutyötä helpottaa, kun mietit oman perheesi tarpeet mahdollisimman tarkkaan ennakkoon: Onko tarvetta

leikkiin, kasvimaalle, harrastuksille? Kuinka paljon on aikaa käytettävissä hoitoon? Kuinka perhe tulee

muuttumaan lähimmän kymmenen vuoden kuluessa, ja mitä vaatimuksia se asettaa pihan toiminnalle?

Ammattilaisen tekemissä suunnitelmissa on valittavissa eri tasoisia ja eri hintaisia vaihtoehtoja. Jos piha toteutetaan

omana työnä, usein riittää ns. konsulttikäynnin suunnitelma, jossa voidaan paikan päällä käynnin yhteydessä

piirtää käsin hahmotelma pihan rakenteesta ja istutuksista. Vähän pidemmälle viety luonnos on käsin tai

koneella piirretty mittakaavaan laadittu luonnos pihasta tai jostakin tietystä alueesta kokonaisuutena. Tässä ei

yleensä vielä ole mukana tarkkoja kasvilajeja määrineen, eikä esim. rakennekuvia terasseista tai muureista.

Omatoimirakentajalle luonnos kuitenkin yleensä antaa jo riittävät eväät pihan onnistuneeseen toteutukseen.

Jos piha teetetään ulkopuolisella urakoitsijalla, on suunnitteluun hyvä satsata vähän enemmän. Pihasuunnitelma

sisältää mittakaavaan laaditun piirustuksen, RIL:n mukaisen työselityksen, kasvi- ja materiaaliluettelon

määrineen, sekä tarvittavat detaljikuvat rakenteista. Usein suunnitelmaan sisältyy myös havainnekuvia, jopa

videomateriaalia tavoitellusta lopputuloksesta. Näin urakoitsijalle jää vähemmän tulkinnan varaa, lopputulos

on toivotun kaltainen ja pysyy budjetissa.

Mieti ennakkoon, aiotko rakentaa pihan kerralla valmiiksi vai vähitellen vuosien kuluessa? Jos pihaa ei rakenneta

kerralla valmiiksi, on huolellinen suunnittelu entistä tärkeämpää. Muuten voi käydä niin, että ensimmäisenä

kesänä tontti tasataan ja ajetaan multaa nurmen vaatima kerros, kylvetään nurmi… ja seuraavana kesänä

sitten aletaan kaivata istutuksia, valaisimia jne. Monivuotisille kasveille tarvitaan nurmea paksumpi multakerros,

ja tällöin ollaan tilanteessa, jossa joudutaan kaivamaan valmista pintaa auki, kärräämään lisää multaa, ja

pahimmassa tapauksessa huolella tehty nurmikko menee tässä tallauksessa pilalle. Siis mieti ainakin valaisimien,

puiden ja isompien istutusryhmien, sekä mahdollisten lisärakennusten paikat etukäteen. Samalla kun

piha tasataan, tehdään rakenteille perustamiskerrokset, tuleville istutuksille kunnon kasvualustat ja vedetään

kaapelit maahan odottamaan valaisimia. Nurmen voi kylvää koko multa-alueelle ja sen voi käsitellä kasvinsuojeluaineella

ja kääntää kasvualustaksi sitten jos/kun on istutusten vuoro. Pieni säästö mullassa ja konetöissä

tässä vaiheessa tuo kalliin ja valtavan työlään operaation eteen myöhemmin.

6

Säästä ja kierrätä!

Mieti mitä voit jo paikalla olevista materiaaleista kierrättää pihan rakentamisessa (esim. sora, multa, kivet,

vanhat laatat, puurakenteet, kasvillisuus). Karustakin pohjamaasta saa käyttökelpoista nurmikon pohjaa parantamalla

sen rakennetta, kiviaineksista saa seulomalla pieniä käyttöeriä eri tarkoituksiin, perennat yleensä

pitävät jakamisesta, pensaita ja pieniä puita voi siirtää…

4 RAKENNUSTYÖT: KUKA JA MITEN?

Käytä vain ammattitaitoisia ihmisiä konetöissä. Piharakentamiseen tottunut kaivinkoneen kuljettaja näkee

maaston eri tavalla kuin sellainen, joka ei pihatöissä ole ollut, ja osaa katsoa ilman tarkkoja mittauksiakin pihan

kallistukset oikein. Tällöin vältetään vesien seisominen seinustoilla, nurmen kuoleminen vesipainanteissa, ja

työaikaa kuluu huomattavasti vähemmän kuin pihatöihin tottumattomalta kaverilta. Jos pihaprojektiisi liittyy

sähkötöitä, salaojitusta tai muita LVIS -töitä, kannattaa ottaa sähkö- ja putkimies mukaan projektiin jo alusta

alkaen. Jos toteutuksessa on mukana iso joukko eri alojen toimijoita, kuten koneurakoitsijoita, viherrakentajia

ja LVIS- urakoitsijoita, voi tehtävien aikataulutus ja laadun valvonta jäädä huonolle hoidolle. Ammattitaitoinen

pihasuunnittelija voi tällaisessa tapauksessa toimia urakan kokoajana ja valvojana, siis sinun edunvalvojanasi.

Lopuksi tärkein: Kysy, ellet tiedä. Jos tekee ensin ja kysyy sitten, voi joutua maksamaan virheestään sekä paljon

rahaa, että paljon aikaa ja vaivaa. Pieni hinta on satanen-pari maksaa kunnon konsultoinnista, kun pihan kustannukset

yleensä ovat tuhansia euroja. Alan lehdistä, kirjoista ja netistä löytyy paljon perustietoa, mutta koska

jokainen piha on maastoltaan, pienilmastoltaan ja muilta lähtökohdiltaan aina yksilö, ei kannata sokeasti seurata

jonkun toisen tekemää ratkaisua. Puutarhalehden kuvan kanssa samannäköiseen lopputulokseen pääseminen

voi sinun tontillasi vaatia aivan toisenlaiset rakenteet ja kasvit. Siis kysy ensin alan ammattilaiselta apua,

tee sitten. Netissä on useita hyviäkin keskustelupalstoja eri aihepiirien ympärillä, ja ilmaiset neuvot pieniin haasteisiin

usein löytyvät jo näistä ryhmistä.

5 TÄSTÄ SE LÄHTEE

Pihasuunnitelma ja sen soveltaminen

Suunnitelmassa varataan tilaa eri toiminnoille. Esimerkiksi pyykinkuivaus, tomutus, oleskelu ja leikki vaativat

oman tilansa pihalta. Perheen rakenne muuttuu kuitenkin jatkuvasti: lapset kasvavat, aikuiset ikääntyvät, pihan

rakenteen on pystyttävä joustamaan perheen mukana. Suomen ilmasto asettaa omat vaatimuksensa: Esimerkiksi

talven lumityöt vaativat oman tilansa pihasta ja sulamisvedet on ohjattava pois tontilta. Tontti voi rajoittua

esimerkiksi naapurin tonttiin, puistoalueeseen, peltoaukeaan tai metsään. Voi olla, että tulevaisuudessa viereiselle

tontille rakennetaan, peltoaukea muuttuu metsäksi tai puistoalueen taimikko kasvaa synkäksi kuusikoksi.

Suunnitteluvaiheessa eivät välttämättä kaikki nämä tekijät ole asukkaan tai suunnittelijan tiedossa, mutta muutoksiin

ympäristössä voidaan kyllä tiettyyn rajaan saakka varautua miettimällä pihan toiminnot sellaisiksi, että

naapurin puolella tapahtuvat muutokset vähiten oman pihan tulevaisuuteen vaikuttavat.

Muista!

Tee ensin karkea luonnossuunnitelma tulevista rakenteista. Ennen työn aloitusta tai tarvikkeiden tilaamista

mitat ja määrät tarkistetaan ja suunnitelmaan tehdään tarvittavat muutokset.

Suunnitelman mittaaminen ja merkintä maastoon

Kun pihasuunnitelmaa lähdetään toteuttamaan, kannattaa ensimmäisenä hankkia purkki värikästä spraymaalia,

ja karkeasti ”piirtää” suunnitelma maastoon. Tässä vaiheessa on helppo vielä muuttaa pengerrysten tai kulkuväylien

paikkoja, suurentaa tai pienentää eri toiminnoille varattuja tiloja. Muutokset kannattaa merkitä myös

suunnitelmaan tulevia tarvikehankintoja varten. Joskus käy niin, että esimerkiksi säästettäväksi aiottu puu tai

7

rakenne päätetäänkin poistaa, tai pohjatyövaiheessa

kaivinkoneen kauha kolahtaa

kallioon istutusryhmän kohdalla. Suunnittelijalle

kannattaa tässä tilanteessa soittaa

tai pyytää häntä käymään, sillä koko suunnitelman

luonne saattaa tällaisen yllätyksen

tullessa muuttua, mutta kokonaisuuden

kannalta hyvä muutosratkaisu voi löytyä

hyvinkin helposti.

Maaston korkojen tarkistus,

valo- ja kosteusolosuhteiden

tarkistus

Varsinkin talviaikaan tehtyjen suunnitelmien

yhteydessä on järkevää pyytää suunnittelijaa

käymään ennen töiden aloitusta

keväällä. Lumen alta on mahdoton nähdä

pohjamaan laatua, ja sadevesien ohjausta

varten pinnan kallistukset näkee vasta lumien

sulamisen jälkeen ilman tarkkoja korkokuvia

tai -mittauksia. Myös valo-olosuhteiden

vaikutus on vaikea arvioida lehdettömään

aikaan, joten suunnitelmaan merkittyjen

kasvien valon tarve kannattaa tarkastaa

keväällä kun puissa on jo lehdet.

Tämä varsinkin siinä tapauksessa, että tontilta

kaadetaan töiden aloituksen yhteydessä

puita, tai naapuritontin olosuhteet

muuttuvat suunnitelman laatimisen jälkeen

radikaalisti.

Voit katsoa Videon pohjatyön aloituksesta tässä kohteessa.

Facebook-sivulla seurataan tätä pihaprojektia reaaliajassa.

Vinkki!

Toimiva vesien poisohjaus rakennuksen läheltä on terveen talon edellytyksiä. Keväällä ja rankan sateen jälkeen

pihalla seisovat lätäköt kertovat virheellisistä kallistuksista. Ilman mittausvälineitäkin pihan kallistukset

pystyy omatoimirakentaja tarkastamaan varsin yksinkertaisella menetelmällä: Ota muutaman metrin pätkä

vesikourua, laita se maahan rakennuksen vierelle kohtisuoraan seinää vastaan ja kaada kouruun vettä. Jos

vesi virtaa rakennuksesta poispäin, pohjan kallistus on oikeaan suuntaan. Pidempiä matkoja pihalla voi tarkastaa

suoran lankun avulla laittamalla vatupassi lankun päälle. Samalla näkyvät pahimmat painanteet.

8

TARKISTUSLISTA ENNEN TÖIDEN ALOITUSTA:

Piirrä suunnitelma spraymaalilla pihalle

ja tarkista toimivuus

Säädä alueiden koot

Tarkista materiaalimenekit

Huomioi työjärjestys (myös sähkö- ja

putkityöt!)

6 MITTAA, TUTKI JA SOVELLA TARVITTAESSA:

Betonikivialueet

Ellei suunnitelmassa ole määritelty kivimallia ja mitoitettu valmiiksi käytäviä ja muita betonikivipintoja kiven

mallin ja ladontakuvion mukaan, tässä tarvitaan soveltamista kiven koon mukaan. Käytäviä voi joko leventää

tai kaventaa tarpeen mukaan sopivaksi valitulle kivimallille ja ladontakuviolle niin säästytään työläältä pilkkomistyöltä.

Monista kivimalleista on myös ns. puolikaskiviä, joita käyttämällä jälleen vähennetään pilkkomistyötä

varsinkin käytävien reunoissa. Merkitse suunnitelmaan todellinen käytäväleveys, se voi vaikuttaa esimerkiksi

käytävän ympäristön istutusten määrään tai valaisinten sijoitukseen.

Tontin maastopohja

Onko tontilla suuria kiviä tai kalliota siellä, mihin on ajateltu istutuksia? Voiko istutukset soveltaa näiden

mukaan?

Onko istutussuunnitelma sovellettavissa tontilla olevien puiden mukaan (isojen puiden juurelle ei kannata

istuttaa mitään)?

Onko suunnitelman laatimisen jälkeen tullut muutoksia rakennusten sijaintiin, tai onko suunnitelmissa

lisärakennuksia, joita ei ole vielä huomioitu? Varsinkin lisärakentamisen (esim.) varasto tms. yhteydessä

kannattaa tarkastaa tulevan rakennuksen varjoon jäävät istutukset. Pitäisikö lajeja tai määriä muuttaa

uusiin olosuhteisiin sopivaksi?

Pihan korot ja kallistukset

Tehtiinkö täytöt suunnitellusti, muuttuiko rakennusten korkeusasema? Tarvitaanko uusi pengerrys?

Rakentaako naapuri omaa tonttia korkeammalle tai alemmas, vaikuttaako se rajan pengerrykseen tai

aitavalintaan?

Minne sadevedet ohjataan, onko kallistus riittävä rakennuksesta poispäin? Tarvitaanko lisäojitusta?

9

7 TYÖMAASUUNNITELMA

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, erityisesti pihatöissä. Sovi hyvissä ajoin aloitustapaaminen, johon kutsut

mukaan koneurakoitsijat, LVIS- urakoitsijat ja muut tarpeelliset henkilöt

Mieti etukäteen:

mihin maa-ainekset kasataan?

mistä täytyy töiden aikana päästä kulkemaan kaivinkoneella tai autolla?

voiko ylijäämämaata tai kiviainesta käyttää tontin muotoilussa, vai täytyykö ne kuljettaa pois?

perheen liikkuminen pihalla töiden aikana. Onko pieniä lapsia tai lemmikkejä, jotka tarvitsisivat nopeasti oman valmiin

alueen?

Työjärjestys ja eri toimijoiden aikataulujen yhteensovitus

Jos takapihalle pääsee vielä sen jälkeen koneella, kun sisäänkäyntien edustarakenteet ovat valmiina, kannattaa

aloittaa etupihalta. Jos taas tontti on ahdas, eikä koneella ole enää asiaa takapihalle sen jälkeen, kun talo ja

liitännäisrakennukset, esim. autotalli, on valmiina, kannattaa aloittaa maaston tasauksella ja muotoilulla takapihan

osalta jo ennen varsinaisia rakennustöitä. Myös kaikki takapihan vaatimat maa-ainekset on syytä ajattaa

valmiiksi kasoihin, josta pienellä Bob-cat- tyyppisellä koneella ne saadaan levitettyä myöhemminkin.

MITEN TEHDÄÄN?

Kasvien suojaus ja siirto

Kasvillisuuden inventointi, suojaus ja siirtäminen

Jos tontilla on säästettäväksi suunniteltuja puita tai pensaita, kannattaa ne listata (inventoida) ja merkitä myös

suunnitelmaan (vaikkei niitä olisi alun perin huomioitu). Säästettävät puut suojataan rungon ympärille laitettavalla

pystylaudoituksella. Näin ei esimerkiksi kaivinkone kolhi vahingossa runkoja rikki. Jos tonttia täytetään,

puut kestävät täytön paremmin, kun niiden juuriston hapensaantia autetaan tekemällä kivistä rungon ympärille

”kauluri” täytön yläpintaan saakka. Kivet voi latoa runkoa vasten, jos täytön korkeus ei ylitä 50 cm, tätä korkeamman

täytön ollessa kyseessä pitää rungon ja kivien väliin jättää ilmatilaa. Pintajuurinen kuusi kestää täyttöä

varsin huonosti. Täyttömateriaali kuusen lähettyvillä tulee olla hyvin vettä läpäisevää (hiekkaa), eikä täyttökerros

saa olla kovin paksu. Koivu ja mänty kestävät ”kaulurin” kanssa jopa parin metrin täyttöjä.

A: Alle 0,5 m:n täyttöön tehdään kivistä

”suojakaulus” rungon ympärille

B: Yli 0,5 m:n täytöissä käytetään esim.

betonista kaivonrengasta puun ympärillä

C: Kuusten juuriston päälle enintään 30

cm:n kerros hiekkamaata.

10

Kasveja siirrettäessä huomaa seuraavat seikat:

Puiden paakuttaminen: Katkaise juuret lapiolla pystysuoraan leikaten, noin puolen metrin etäisyydeltä rungosta.

Nosta kasvi lapion avulla esim. juuttisäkin (maatuvaa ainesta!) päälle varovasti siten, että juuriston mukana

on maapaakku. Sido säkki narulla. Nosta kasvia vain säkistä. Siirrä tai ainakin juurileikkaa vaahterat, koivut,

luumut ja kirsikat sekä muut mahlaa vuotavat kasvit syksyllä. Samalla voi tehdä kevyen oksiston muotoilun tai

harvennuksen. Muitakin kasveja voi siirtää syksyllä. Siirto kannattaa tehdä poutajakson aikana homesienten

ym. tautien tartunnan estämiseksi (haavapinnat ehtivät umpeutua kuivana)

Pensaiden siirto kannattaa ajoittaa mieluiten aikaiseen kevääseen. Leikkaa pensaita voimakkaasti siirron yhteydessä.

(Siirto on helpompi tehdä, ja juuriston sekä latvuston tasapaino säilyy).

Perennat kannattaa siirtää suurissa paakuissa odottamaan lopullista istutuspaikkaa, ellei se ole siirtovaiheessa

valmiina. Suojaa paakku reunoilta mullalla tai hiekalla. Sijoita siirretyt kasvit odottamaan istutuspaikkaa puolivarjoiseen

paikkaan. Pensaat ja perennat elävät paakkusiirteessä parikin kesää, kun paakku suojataan hyvin, ja

kasveja kastellaan säännöllisesti.

8 POHJATYÖT

Maaston tasaus ja muotoilu, korotukset, pintavesien ohjaus, salaojat, kaapelit

Normaaliolosuhteissa uuden pihan rakentaminen alkaa maaston muotoilulla ja salaojituksella. Pohjatöiden yhteydessä

on hyvä vetää kaikki pihan valaistuksessa ja sähköistyksessä tarvittavat kaapelit. Myös ne, joita ehkä

tarvitaan viiden vuoden päästä.

Jos tontilla jää rakennuksen pohjatöiden yhteydessä ylijäämämaata, joka jouduttaisiin ajattamaan pois, kannattaa

miettiä voitaisiinko tontille tehdä kumpare, korotettu istutusryhmä tai muita maastonmuotoja. Luonnon

omaa muotoa voi hyödyntää pengerrysten avulla, ja pihasta usein tulee paljon persoonallisempi ja ilmeikkäämpi

kuin täyttämällä tasatusta pihasta. Tasaista pintaa kuitenkin kannattaa varata leikkiin, peleihin ja koristenurmelle.

Pintavesien ohjauksessa oleellisinta on, että kallistukset saadaan riittäviksi rakennuksista poispäin, ja liika vesi

pois tontilta. Riittävä kallistus on vähintään 1 cm/metrillä, kolme metriä rakennuksen seinästä alkaen. Kiveyspinnoilla

kallistukseksi riittää noin 0,5 cm metrille. Jos rakennuksen takana on mäki tai kallio, johon perustukset

on osittain louhittu, voidaan kallion reunan pengertämisellä ja pengerryksen päälle sijoitettavilla kasveilla vähentää

rakennusta päin tulevia maaston valumavesiä. Jos kallio on niin lähellä pintaa, ettei salaojitus onnistu,

voidaan huolellisella rakennuksen suuntaisella pintakallistuksella (tarvittaessa vesikouruja apuna käyttäen) ohjata

vesi pois rakennuksen läheisyydestä.

5

1. Sepeli tai luonnonkivikaistale räystään alle

2. Nurmi/ kasvillisuusvyöhyke tai käytävä

kallistus noin 1 cm metrillä, väh 3m rakennuksesta.

3. Salaoja maastotaitteeseen / muurin alle

4. Penger esim. muurikivestä tai luonnonkivistä

5. Kasvillisuutta

4

2

1

3

11

Kasvualustat

Kun pohjamaastoon on tehty tarvittavat täytöt ja perustasaus, on aika kaivaa suuremmat istutusalustat eli

yhtenäiset pensas- ja perennaryhmät sekä puiden istutuskuopat.

nurmimulta pohjamaan päälle 20

pohjamaa

pensasryhmälle

syvennys 20 cm

puulle syvennys

60 cm pohjamaan

tasosta

Ylijäämämaat näistä kaivutöistä on tässä vaiheessa vielä helppo koneella tasata tontin maastoon. Jos istutusalueita

ja puita tulee paljon, myös ylijäämämaata tulee paljon, joten ota tämä huomioon mahdollisten täyttöjen

yhteydessä tarvittavan maa-aineksen hankintamäärässä.

Istutusalustat kannattaa täyttää heti kaivutyön jälkeen, ja ainakin sellaisille alueille myös levittää nurmimulta,

jossa ei tarvitse enää koneella liikkua. Merkitse istutusalustat ja puiden paikat kepeillä tai vastaavalla tavalla

ympäröimällä, jos päätät kylvää nurmen ennen istutustöitä. Silloin ei vahingossa tule kylvettyä nurmikkoa istutusalueille,

joihin on kasvit kuitenkin samana kesänä tarkoitus istuttaa.

Kulkuväylät, Muurit, Piharakennukset

Käytävien, muurien ym. pohjatyöt

Mullan koneellisen levityksen kanssa yhtä aikaa on syytä tehdä nurmi- tai istutusalueella kulkevien käytävien

pohjatyöt, sekä perustaa tarvittavat pengerrykset ja istutusaltaat. Jos istutusaltaita tai pengerryksiä on sellaisella

alueella, mihin ei koneella enää pääse kulkematta tasatun mullan yli, kannattaa tällaiset rakenteet tehdä

ennen mullan konetasausta. Esimerkiksi muurikivestä rakennettuun istutusaltaaseen uppoaa useita kuutioita

multaa, joten on järkevää tehdä sen täyttö koneellisesti samaan aikaan muun pintamullan levityksen ja istutusalustojen

täytön kanssa.

muurikivi/ luonnonkivimuuri/ kiveys

multa (nurmikolle 20 cm kerros)

pohjamaa

kalliomurske 10-30 cm (suodatinkankaan päällä)

suodatinkangas (tarvittaessa)

12

MITEN TEHDÄÄN?

Kulkuväylien pohjat erilaisille maastotyypeille

VANHA, ROUTIMATON PIHA

Tasaa pohjamaa huolella 13 cm tulevaa valmista pintaa

alemmas (käytäväkiven paksuus 6 cm), poista mahdollinen

multainen maa tulevan kiveyksen alta, tai laita suodatinkangas

pohjamaan päälle estämään maalajien sekoittumista.

Levitä raekooltaan 0-16 mm kalliomursketta n. 5 cm:n kerros,

tasaa ja tiivistä pienellä tärylätkällä. Tarkista, ettei jää

painanteita ja kallistukset ovat rakennuksista poispäin.

Pieniä käytäviä tai vanhan tien pohjia voi päällystää betonikivillä

suoraan vanhan pohjamaan päälle tasatulle, raekooltaan

0-6mm kivituhkalle, kun multamaa ja kasvillisuus on

ensin poistettu tulevan käytävän alta.

UUDISPIHA, SORATÄYTTÖALUEET

.

Aloita pohjan tiivistämisellä (tärylätkällä). Tiivistyvälle soratai

murskepohjalle rakenne kuten vanhalla pihalla. Jos pohja

on ”löysää”, ”kuohuvaa” täyttöhiekkaa (ei saa tiiviiksi lätkällä),

tehdään paksumpi tiivistyvä murskekerros hiekan

päälle (vähintään 10 cm), tällöin kuoritaan hiekkaa riittävä

kerros pois tulevan käytävän alta, jottei suunniteltu kiveyksen

pinnan korkeus muutu. Tiivistykseen tarvittavan murskekerroksen

paksuus arvioidaan tapauskohtaisesti. Tiivistetylle

ja oikeaan suuntaan kallistetulle pohjalle asennuskerros

kuten vanhalla pihalla.

ROUTIVA PIHA

Savisilla, routivilla mailla kantavan kerroksen alle tarvitaan jakava

sorakerros. Poista savimaa noin 30 cm:n syvyyteen

saakka tulevan käytävän tai tien alta ja tee pohjarakenne vähintään

30 cm lopullista väylää leveämmäksi. Laita suodatinkangas

pohjalle, ja täytä karkealla soralla tai 0-32 mm murskeella

10 cm kerrallaan, tiivistä täyttöjen välissä. Jakavan kerroksen

paksuus autopaikan tai –tien alla vähintään 30 cm, jalankulkuväylille

riittää 15-20 cm:n kerros. Jakavan kerroksen

päälle tehdään esim. 0-16mm murskeesta n. 10 cm:n kantava

tasauspohja. Tarkista kallistukset, ja tee pintarakenne kuten

vanhalle pihalle.

13

9 KIVI-JA PUURAKENTEET

Muurien, pengerrysten, terassien ja portaiden perustustyöt

Ennen istutustöitä ja pintojen viimeistelyjä on hyvä rakentaa kaikkien rakenteiden pohjat valmiiksi, riippumatta

siitä tehdäänkö kyseiset rakenteet valmiiksi tässä vaiheessa, vai vasta tulevina vuosina. Terassin perustaksi tarvitaan

joko murske tai harkko/ betonipilariperustus, joten nämä kannattaa tehdä samalla muiden konetöiden

yhteydessä. Jos pihalle kaavaillaan vesiallasta, on sen pohjatyöt myös hyvä tehdä tässä vaiheessa, niin vältytään

suuremmilta maansiirtotöiltä tulevaisuudessa.

Pohjatyöt rakenteille:

Tulevan terassin, grillipaikan, huvimajan tai muun rakenteen alle kannattaa tehdä myös perustamiskerros tässä

vaiheessa. Pohjamaan laadusta riippuen perustamiskerroksen paksuus voi olla esim.10- 30 cm mursketta (routimaton-

vähän routiva pohjamaa), savimailla murskekerroksen alle suodatinkangas ja salaoja, murskekerroksen

paksuus terassien alla n. 30 cm, painavampien rakenteiden alla 30-50 cm). Märillä mailla on järkevää tehdä

ensin erillinen jakava kerros karkeasta sorasta suodatinkankaan päälle, ja murskekerros n. 15 cm pintaan (=

halvempi vaihtoehto kuin 50 cm mursketta). Muista vetää samalla tuleville pistorasioille ja valaisimille kaapeli

valmiiksi ennen pintamaan levitystä.

10 PENGERRYKSET JA MUURIT

Betonimuurikivi

Käyttökohteita betonisilla muuri- ja pengerkivillä on paljon. Niillä saadaan helposti siisti lopputulos erilaisiin

porrastuksiin, korotuksiin, rajauksiin jne. Muurikivistä on eri kokoisia, eri käyttötarkoituksiin ja erilaisiin ympäristöihin

soveltuvia vaihtoehtoja runsaasti tarjolla. Pienemmät ja kevyemmät esim. istutusaltaisiin, raskaammat

ja suuremmat vaativampiin kohteisiin aina pysäköintipaikoista ja muista tasoeroista tonttien rajamuureihin

saakka.

Matalia, alle 70cm:n muureja ei tarvitse raudoittaa. Kulmien teko kulmahiomakoneella onnistuu, monissa malleissa on myös

erikseen kulmakappleita tarjolla.

14

Paksummat kivet sopivat korkeampiinkin muureihin, ja järeämmän ulkonäön vaativiin (esimerkiksi kadun varren)

rajauksiin. Niissä on valmiina raudoitusurat, johon voidaan asentaa esim. 6 mm harjateräs ja muurata rakenne

yhtenäiseksi harkkolaastilla. Matalammat muurit voidaan toki tehdä raudoittamatta. Kiviä on sekä suoria,

että toiselta sivulta viistoja, sekä erilaisista osista koostuvia, joten siistiä lopputulosta saa sekä suoriin, että

kaareviin muotoihin.

Luonnonkivillä tuettu penger:

Pulteriksi sanotaan kookkaita luonnonkiviä (halkaisija esim. 30-40 cm). Niitä voidaan käyttää somisteina, tai

rakentaa pengerryksiä, portaita ym. Jos tontilla on perustustöissä kaivettu esiin suuria luonnonkiviä, saa tasauksiin

tarvittavat pengerrykset niistä edullisesti, ja lopputulos on luonnonläheinen. Taitava kaivinkoneen kuljettaja

on tällaisen muurin teossa kullanarvoinen! Tärkeintä muurin tai pengerryksen teossa on valita kivet niin,

että muurista tulee luonnollisen näköinen, ja pinnaltaan vaakasuora maaston kallistuksesta huolimatta. Toisin

sanoen isommat kivet maaston alempiin osiin, ja kivikoko pienenee ylöspäin mentäessä. Muuri voidaan tehdä

yksittäisistä suurista kivistä, tai latomalla kiviä päällekkäin perinteisen ”kylmän muurin” tapaan (vrt. vanhat

hautausmaiden yms. kiviaidat).

Luonnonkivipengerryksellä voidaan korkeusero jakaa

kahteen loivasti viettävään tasanteeseen, jossa portaita ei

välttämättä tarvita lainkaan.

Metsän reunaan sijoitettu kivimuuri ottaa nopeasti

Pengerrys sammalta voi ja muuta olla tasainen, metsäkasvillisuutta samankokoisista peitokseen, kivistä rakennettu,

ja rakenne tai sulautuu monimuotoinen, maastoon jossa kauniisti. on pieniä kiviä isojen

lomassa. Näin jää hyviä koloja multaa varten, ja muurin

päälle sekä kivien koloihin voidaan istuttaa esimerkiksi kivikkoperennoja.

Rajaa kivireunus sekä ylä- että alatasanteella istutusvyöhykkeellä

tai kattauksella ja katteella nurmikosta.

Maastoleikkaukset on nopea ja helppo siistiä rakentamalla

luonnonkivistä penger leikkauskohtaan kylmän

muurin tapaan. (ks. s. 17)

15

Luonnonkivimuureihin ja pengerryksiin voi yhdistää erilaisia portaita. Puuportaiden viereen ladottu kivipinta mahdollistaa

esim. kottikärryillä liikkumisen tasojen välillä.

MITEN TEHDÄÄN?

Kylmä kivimuuri

Seuraavassa muutamia esimerkkejä vapaasti seisoviin (= ei-muurattuihin) kivipengerryksiin. Tärkeää on, että

kivien ja taustamaan väliin laitetaan suodatinkangas, täyttö tehdään ei-routivalla maalla, ja tarvittaessa asennetaan

salaoja muurin juurelle (jos vesi pääsee kertymään muurin alle).

Ladottu tukipenger

Aloita asentamalla perustaksi isommat kivet.

Täytä kivien välit murskeella tai soralla sitä mukaa

kun rinne nousee. Suodatinkangas kivien

alla estää rikkaruohojen kasvua. Viimeistele koristekivillä

ja kivirouheella tai singelillä.

Rinteessä oleviin kiven koloihin voi lopuksi tiivistää

käsin hieman multaa ja istuttaa maksaruohoja,

tai varjopaikoissa ”valmistaa” sammalta

(Ohje s. 21).

16

multa

hiekka/ sora

Kun muurin rakennustyö tehdään huolella, ei laastia

tarvita. Tämän muurin korkeus on noin 80 cm.

Graniittimuurit

Muurin tulee kallistua hieman pengertä vasten. Jos pohjamaa

on savista, laita muurin alaosaan salaoja, tee tällöin

perustus karkean sorapatjan päälle.

Lohkopintaisesta graniitista saa näyttäviä pengerryksiä ja muureja. Vaativatkin pengerrykset onnistuvat ilman

sortumisvaaraa, korkeus muureilla voi olla jopa useita metrejä kun rakenne vahvistetaan laastimuurauksella.

Vanhoista navetan peruskivistä saa, luonnonläheisen

ja kestävän pengerryksen.

Konelohkotusta graniitista (Kymen Granite) rakennettu,

saumattu muuri on jykevä ja kaunis rakenne

vaativiinkin pengerryksiin. (Kuva: Kymen Granite)

Ellei vanhoja navetankiviä tai vastaavia ole saatavissa, esimerkiksi Kymen Granite Oy toimittaa ja asentaa asiakkaalle

valmiiksi mittojen mukaan tilattua muuria. Näissä materiaali on kotimaista Virojoelta tai Haapalasta

louhittua punaista graniittia. Omatoimiasentajalle on tarjolla pienempiä kivikokoja, joista saa sekä pengerryksiä,

että portaita varsin vaivattomasti. Pohjan perustiivistys on tärkeää tehdä huolella, asentamista varten on

tiiviin pohjakerroksen päälle levitettävä noin viiden sentin hiekkakerros, johon upottamalla hieman toisistaan

kooltaan poikkeavat kivet saadaan asennettua siististi samaan tasoon.

17

Tässä alimmainen muuri on asennettu paikalleen kaivinkoneen

ja liinojen kanssa, ylempi taso on tehty askelmakivestä

(pääasiallinen käyttötarkoitus portaat)

käsin latomalla. Huom! Mullan ja kivien väliin suodatinkangas!

Pienempi ja itsekin paikalleen työstettävä muurikivivaihtoehto

on esimerkiksi 20 x 30 x 60 cm kokoinen kivi.

11 PORTAAT

Portaiden mitoitus

Portaissa tärkeintä on niiden toimivuus käyttäjälleen. Yleisin mitoitusperuste on seuraava:

.

etenemä

nousu

Portaan etenemä tulisi olla 32cm tai sen kerrannainen

(32,64,96…).Nousu tulisi olla n. 10-16 cm, kuitenkin

alle 22cm. Jos perheessä tai tuttavapiirissä on liikuntarajoitteisia

ihmisiä, tulisi tämä huomioida portaita

suunniteltaessa joko matalilla askelmilla tai

mahdollisuudella rakentaa luiska portaiden yhteyteen.

Pitkiin portaisiin kannattaa sijoittaa lepotasoja

n. 3-7 portaan välein (pariton määrä), ja varsinkin jyrkissä

portaissa on tärkeää olla myös kaide ainakin toisella

sivulla

Luonnon- ja betonikiviportaiden perustus tehdään mieluiten kalliomurskeen päälle. Jos pohjamaa on ”löysää”,

eli valuu sateella alas rinteeseen, tee ensin murskeesta luiska (kerrospaksuus n. 10-15 cm), tiivistä hyvin. Betonikivi-

ja luonnonkiviportaat rakennetaan tämän jälkeen alhaalta ylöspäin edeten, murskeella täyttäen. Puuportaiden

alle vahvan suodatinkankaan lisääminen murskeen päälle ennen juoksujen asentamista estää pohjamurskeen

valumisen rankkasateella jos portaat ovat jyrkät. Portaiden ulkosivuille kannattaa tehdä luiska luonnonkivistä

latomalla, joko kivituhka- tai betonisaumalla. Jos portaiden käyttäjissä on liikuntaesteisiä (esim. pyörätuolia

käyttäviä) ihmisiä, kannattaa portaat mitoittaa riittävän loivaksi tätä ajatellen, ja pinnoittaa portaan

toisen sivun luiska betonikivellä noin metrin leveydeltä.

18

Portaiden materiaalit

Portaiden materiaali kannattaa valita käyttötarkoitukseen sopivaksi ja mahdollisimman hyvin maisemaan sulautuvaksi.

Jos portaita käytetään myös talvisin, on paras vaihtoehto joko kivi tai betoni, jos taas ne ovat osa

puurakenteista kesäterassia, luonnollisin materiaali on puu. Hyvin huollettuna kestopuuportaat säilyvät käyttökelpoisina

10-15 vuotta, kiviportaat käytännössä ikuisesti. Jos pohjat on tehty alun perin kunnolla, voi portaita

uusia ja muuttaa niiden rakennetta (esim. puusta kiveksi) uudistustarpeen mukaisesti.

Jyrkissä rinteissä ja pieneen tilaan sovitettavissa yli

metrin korkeuseroissa pengerryksiä, luiskia ja portaita

sopivasti yhdistelemällä saadaan aikaan helppokulkuinen

ja näyttävä piharatkaisu.

Portaat vasemmalla on rakentanut ammattikirvesmies

ilman tarkkoja suunnitelmapiirroksia, annettujen

suullisten ohjeiden mukaan.

Työ aloitettiin alhaalta laiturilta, ja portaiden mitoitus

suunniteltiin sitä mukaa kun edettiin ylöspäin.

Portaiden kokonaisetenemä on useita kymmeniä

metrejä, ja matkalle sijoitettiin lisäksi kaksi sivuhaaraa

saunalle ja kodalle. Rakennustyöhön meni aikaa

kahdelta henkilöltä noin yksi viikko.

19

Betoniportaat

Betoniportaat voi tehdä joko muottiin valamalla, valmiista

betonisista porraselementeistä (Abetoni: porraskivi),

muurikivestä tai betonikiviladonnalla ja reunakivellä.

Kiviportaat

Kiviportaat voi tehdä luonnonpultereista, liuskekivistä

(Liuskemestarit) ja reunaan asennettavasta tukielementistä

tai graniittisesta lohkopintaisesta porraskivestä

(Kymen Granite Oy)

Kivituhkakäytävään voi yhdistää esimerkiksi matalan

muurikiviportaan. Kovin jyrkät luiskat ovat liukkaita sateella

ja varsinkin syksyllä ja keväällä jäiseen aikaan.

Muurikiven taakse on ladottu luonnonkivet kivituhkasaumalla

tukemaan muurin takaosaa. Betonilaattoja

voi hyvin yhdistää singelipinnan kanssa askelkivien tapaan.

Puuportaat

Puuportaiden materiaaliksi suosittelen AB- luokan

kyllästettyä puutavaraa. Rungon voi tehdä esimerkiksi

50 x 100 soirosta, ja pintalaudoituksen perinteisestä

vihertävästä tai ruskeaksi värjätystä (28 x

95mm) höylätystä terassilaudasta.

12 KASVUALUSTAT

Kasvualustan levitys ja konetasaus

Kun kaikki perustustyöt on tehty, muurit sekä pengerrykset rakennettu, ja istutusaltaat valmiina, on aika tilata

multaa ja koneella tasata se paikalleen. Mullan levityksessä pätee sama sääntö kuin lattian maalauksessa: Älä

tallaa valmista pintaa. Siis aloitetaan perältä, ja täytetään istutusaltaat ennen nurmimullan levitystä. Jos tontilta

on kuorittu ja läjitetty pintamaat myöhempää käyttöä varten, niin nyt on aika seuloa läjitysmaa, ja lisätä siihen

maa-analyysin osoittaman tarpeen mukaan muita maa-aineksia ja kalkki. Turvepitoiseen maahan lisätään hiekkaa

ja savea, saviseen hiekkaa ja turvetta ja hiekkaiseen savea ja turvetta sopivassa suhteessa. Maa-analyysipalveluun

lähetetään näyte parannettavasta maasta, ja sieltä saat ohjeen mitä aineksia ja kuinka paljon tulee lisätä

toivottuun käyttötarkoitukseen.

Maanparannus, tasaus ja tiivistys

Multakerros tulisi olla tasausvaiheessa sen verran tiivistä (konetasattuna), että sen päällä voi kävellä upottamatta.

Tasaa alueet niin, ettei painuvia, pehmeitä painanteita pihaan jää. Kun multa on paikallaan, on aika siirtyä

käsityövaltaiseen vaiheeseen. Tasaukseen voi käyttää perinteistä rautaharava-jyrä- menetelmää tai vuokrata

tarkoitukseen sopivan tasauskoneen rakennuskonevuokraamosta. Mikäli ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka

paljon kalkkia tai lannoitusta tarvitaan, kannattaa ottaa kasvualustasta näyte ja tehdä maaperätesti (testejä

myyvät hyvin varustetut puutarhamyymälät) tai toimittaa näyte tutkittavaksi (esim. Viljavuuspalvelu Oy :lle).

Levitä kalkki ja lannoitteet maa-analyysituloksen tai mullan toimittajan antamien ohjeiden mukaan, ja sekoita

ne kasvukerrokseen esim. haravalla tai pintaa kevyesti jyrsimällä.

20

MILLAINEN ON HYVÄ KASVUALUSTA?

Erityyppiset kasvit tarvitsevat erilaiset kasvualustat, eli kasvumaan rakenteen ja ravinnetason. Kasvualustan valinnassa

kannattaa muistaa seuraava perussääntö:

Mitä pienemmät ja kovemmat lehdet tai neulaset, sitä läpäisevämpi pohja. Vettä hyvin läpäisevä pohja

on aina hiekkapitoinen.

Mitä suuremmat ja pehmeämmät lehdet, sitä multavampi ja kosteampi pohja. Pohjan kosteuden pidätyskykyä

saadaan lisättyä savipitoisella aineksella.

Metsän siimekseen kuuluvat kasvit eivät pidä kalkista. Tällaisia ovat esim. havut ja alppiruusut.

Kalliolla ja hiekkamaassa kasvavat kasvit eivät pidä happamasta maasta. Tällaisia ovat monet aurinkoisen

paikan kivikkoperennat ja kivikolle sopivat pensaat.

MITEN TEHDÄÄN?

Kasvualustatyypit ja niiden tunnistaminen

väri Kuvaus, maan väri paksuus kasvualustan käyttöesimerkkejä

TURVEMAA:

kuohkea, turvepitoinen, hapan

MULTAVA, LÄPÄISEVÄ

Hiesu- tai hietapitoinen ’peltomulta’

MULTAVA, SAVEA

30-40 cm

40-50 cm

20-30 cm

40cm

40-50cm

70-80cm

40-50 cm

60 cm

80 cm

mustikat, puolukat, luonnonvaraiset varpukasvit

alppiruusut, katajat, männyt, syyshortensia

matalat kivikkoperennat

aurinkoisen paikan perennat

suurin osa koristepensaista, tuivio

kuivan paikan lehtipuut, havupuut

varjoperennat, marjapensaat, varjopaikkojen

pensaat ( suurin osa koristepensaista

hyväksyy myös hieman savisen maan)

tuijat, marjakuuset, kuuset

kostean paikan lehtipuut

Vinkki:

Jos olet epävarma tontin maan soveltumisesta suunnitellulle kasvillisuudelle, tee näin:

Ota kourallinen maata ja pyörittele sormien välissä. Ellet tunne kiven- tai hiekanmuruja sormien välissä, on

maa hyvin hienojakoista, ja veden pidätyskyky on hyvä. Mitä selvemmin hiekanmurut tuntuvat, sitä karkeampaa

ja läpäisevämpää maa on. Kiinnitä sitten huomiota maan väriin: ruskea väri viittaa hiekkaiseen tai hietamaahan,

musta runsaasti humusta (multava) sisältävään ja harmaa saviseen. Kastele maata ja yritä puristaa

siitä vettä. Jos vettä valuu puristamalla märästä maasta, veden pidätyskyky on kohtalainen tai hyvä, läpäisevästä

maasta ei puristamalla vesi valu. Jos märkä paakku puristamisen jälkeen pysyy hyvin koossa, on maa

helposti tiivistyvää, jos taas paakku hajoaa helposti, maa on kuohkeaa.

21

Tontin pohjamaan laatu, maan parantaminen

Sekä uudisrakennusten, että peruskorjauskohteiden olevaa pintamaata voidaan melkeinpä aina käyttää osana

kasvualustoja. Hyvä multa on pihan kallein materiaali hankkia, ja kustannuksia voi karsia joskus paljonkin käyttämällä

tontilta kuorittavaa pintamaata oikein parannettuna.

Maan rakennetta on helppo muuttaa lisäämällä puuttuvaa ainesta koostumukseen:

Liian karkeaan tai läpäisevään maahan lisätään savea ja turvetta

Liian tiiviiseen ja saviseen maahan lisätään hienoa hiekkaa ja turvetta

Liian turvepitoiseen maahan lisätään savea ja hienoa hiekkaa

Hienolle hietamaalle (ruskea, pitää vettä) lisätään turvetta

Lannoitus ja kalkitus tehdään samalla rakenteen parantamisen kanssa. Turve on aina hapanta, joten kalkkia

tarvitaan, jos seosta käytetään nurmikon tai muiden kuin happamaan soveltuvien kasvien kanssa.

13 ISTUTUKSET:

Kun pinnat on perustasattu, lannoitettu ja kalkittu, on edessä istutustyö. Istuta ensin puut ja laita niille tuennat, tämän

jälkeen pensaat ja havut, viimeisenä perennat = Isommat kuopat ensin, niin kuopista yli jäävät mullat on helpompi tasoitella

kasvien juurelle.

Taimityypin valinta

Taimia myydään pääasiassa kolmea tyyppiä: Astiataimet, paakkutaimet ja avojuuri- tai pensastaimet. Astiataimet

yleensä on hieman kalliimpia, mutta niiden kasvuunlähtö yleisesti on myös varmempaa varsinkin keskikesän istutuksissa.

Avojuuritaimien istutukset on syytä ajoittaa joko aikaiseen kevääseen tai loppusyksyyn. Paakkutaimia on yleisesti

saatavilla keväällä, sen jälkeen taimistot ruukuttavat ne, ja loppukesän samoja taimia myydään astiataimina.

Astiataimet:

Yleensä muoviruukussa. Pääosa perennoista ja koristepensaista, myös pienemmät

puut ja havut. Taimen hintaan vaikuttaa ruukun koko ja taimen versoluku: Mitä suuremmalla

juuristolla ja mitä enemmän versoja taimessa on, sitä nopeammin se kasvaa

suureksi. Yleisimmät ruukkukoot pensailla 2-3 l, versoluku 3-5. Tämä on hyvä peruskoko.

Puilla ruukun koko voi olla esim. 5L, puun koko ilmoitetaan tällöin korkeusmittana,

esim. 125-150 cm. Astiataimia voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan, helppo

myös säilyttää tontilla rakennustöiden ajan, jos ostaa taimia ennakkoon.

Paakkutaimet:

22

Suuremmat puut ja monet havut on yleensä pakattu kangaspussiin, jossa juuristo on

maapaakun sisällä. Isommilla taimilla hintaan vaikuttaa taimen korkeus tai rungonympärysmitta.

Esimerkiksi havuilla ilmoitetaan tyyliin 120-150 cm, jossa 120 cm on vähimmäiskorkeus,

ja 150cm enimmäiskorkeus. Usein taimet ovat korkeudeltaan jotakin

tältä väliltä. Puilla mitta ilmoitetaan esim. ry 6-8, joka kuvaa puun rungon ympärysmittaa

senttimetreinä. Näitäkin voidaan varastoida tontilla ja istuttaa koko kasvukauden

ajan, mutta hyvä olisi varastointipaikassa peittää paakku maalla kuivumisen

estämiseksi. Varastopaikaksi kannattaa valita varjoinen seinusta.

Avojuuri- ja aitataimet:

Edullinen vaihtoehto isommille määrille, lähtevät keväällä hyvin kasvuun. Pakataan

yleensä 10 kpl:n nippuihin muovipusseihin, nimensä mukaisesti paljasjuurisina.

Näitä voi ostaa yleensä vain keväällä ja syksyllä. Varastoinnin ajaksi kannattaa ”valeistuttaa”

nämä yksitellen paikkaan, jossa niitä ei rakennustöiden aikana tarvitse

siirrellä. Koko ilmoitetaan versolukuna ja taimen korkeutena esim. 3-5, 30-50 cm.

Istutus

Astiataimet:

Kastele paakku hyvin (upota ruukkuineen esim. vesisankoon muutamaksi minuutiksi), poista ruukku ja istuta

siten, että multaa juuripaakun päälle tulee pari senttiä. Tiivistä multa paakun ympärille käsin tai kevyesti tallaamalla.

Kastele.

Paakkutaimet:

Puut on usein pakattu kangaspaakkuun. Istuta kasvi kangaspaakun kanssa. Avaa solmut ja käännä paakkukangas

istutuskuopan reunoille (mullan alle), älä siis poista kangasta! Kastele hyvin, täytä kuoppa mullalla ja kastele

uudelleen.

Avojuuritaimet:

Ota nippu ja upota vesisaaviin n. pariksi tunniksi. Leikkaa nippunaru poikki, ja istuta yksi kerrallaan. Älä siis nosta

koko nippua auringon paisteeseen, juuret kuolevat! Istutusohjeessa sanotaan usein, että pari senttiä multaa

juuren niskan päällä. Juuren niska on se kohta, jossa juuristo muuttuu rungoksi (= haarautumiskohta).

Puiden tuenta

Puu tuetaan yleensä kahdella

vastakkaisella seipäällä, ja esim.

tervanaru- tai muovinauhasidoksella

kahdesta kohdasta.

Muista kastella kuoppa

sekä ennen puun istutusta, että

sen jälkeen!

Kevätistutuksessa tee kuopan

ympärille ”kraateri”, se helpottaa

kastelua kesän aikana.

Muista syksyllä tasata maa puun

juurella, ettei vesi jäädy rungon

ympärille.

Tuennat saavat olla paikallaan

n. 3 vuotta, kunnes kasvit ovat

kunnolla juurtuneet.

23

Kasvien säilytys ennen istutusta

Jos ostat taimia kerralla paljon tai et muuten pääse niitä heti istuttamaan, kannattaa muutama seikka muistaa

niiden elossa pitämiseksi tontilla. Näillä ohjeilla voi istutus odottaa vaikka seuraavaan kevääseen saakka:

Astiataimet:

Paakkutaimet:

Avojuuritaimet:

Lannoita

Säilytä puolivarjossa, kastele päivittäin, myös sateella! Aivan varjossa versot kasvavat

pituutta voimakkaasti, ja jos lopullinen istutuspaikka on auringossa, voi varjoon

tottunut lehdistö palaa helposti.

Säilytä kasvin luonnollisessa paikassa (varjokasvit varjossa, aurinkokasvit auringossa)

Kasaa juuripaakun päälle hiekkaa n. 10 cm, jätä havujen oksiston väliin ilmatilaa

vähintään 10 cm. Älä siirtele paikasta toiseen. Jos on pakko siirtää, nosta

VAIN kangaspaakusta,(älä koskaan rungosta) roikottamalla. Kastele päivittäin.

Avaa niput ja istuta yksitellen pystyyn ”ojaan” valeistutukseen. Istutusväli voi olla

vaikka 20 cm. Pari viikkoa voivat olla myös nipussa siirreistutuksessa vaikka

maassa pötköllään, kunhan juurien päälle tulee 20-30 cm multaa, ja muistat kastella

päivittäin.

siirrekasveja kerran-pari kesän aikana veteen sekoitettavalla kastelulannoksella.

Jos istutus siirtyy seuraavaan kevääseen, anna syyslannos elokuussa.

Istutusleikkaus

Istutusleikkaus tehdään aina keväällä. Jos siis istutat syksyllä, leikkaa vasta seuraavana keväänä. Aitataimia leikataan

haaroittumisen edistämiseksi, joten leikkauskohta on se kohta, josta haarautuminen alkaa. Jos siis haluat

alhaalta tuuhean aidan, on pensasaitataimet leikattava n. 20 cm:n tapille. Yleisohjeena leikkaamisesta kannattaa

pitää seuraavaa: Leikkaamista ei tarvita tuuheille ja terveille pensaille, leikkaamalla lähinnä tuuheutetaan

kasveja, ja poistetaan epätasaisuutta koossa. Jos ostamasi pensaat ovat tuuheita, tasakokoisia, niissä ei

ole kuivia versoja tms. niin ne eivät myöskään tarvitse leikkaamista. Omenapuille tehdään istutusleikkaus oksiston

tuuheuttamiseksi, muita (kirsikka, luumu) ei leikata.

Yleiset hoito-ohjeet

Muista lannoittaa koristepensaat ja perennat keväällä typpipitoisella puutarhan yleislannoksella (esim. Kekkilän

puutarhalannoite), kalkitse samalla. Havuille, alppiruusuille ja hortensioille on oma lannoitteensa, anna sitä ohjeen

mukaan tai esim. kerran vuodessa - kerran kolmessa vuodessa. Kesän aikana perennat tarvitsevat kastelulannoksen

vähintään kerran, kaikille kasveille syyslannos elo-syyskuussa. Syyslannos valmistaa kasveja talveen,

joten varsinkin aremmille kasveille se saattaa olla ainoa tae talven yli selviämisestä.

Koristekasvien leikkaaminen

Termit:

Nuorentaminen:

Alasleikkaus:

Kasvin vanhojen versojen poistoa, leikataan oksat mahdollisimman läheltä juurta

(tai hedelmäpuiden osalta läheltä runkoa), ei jätetä lahoavia tappeja. Tarkoituksena

edistää uusien versojen kasvua tarjoamalla lisää valoa ja tilaa.

Pensaan kaikkien versojen leikkaaminen kerralla poikki mahdollisimman läheltä

maanrajaa.

24

Yleisohje koristepensaiden leikkaamiseen:

Pensaat, jotka kukkivat saman vuoden (eli keväällä kasvunsa aloittaneella) versolla, voidaan leikata alas, tai

muotoilla rohkeastikin ennen kasvuun lähtöä. Kasvi kukkii samana kesänä, eikä sen kasvu juuri leikkaamisesta

kärsi. Leikkaus voidaan tehdä joko syksyllä lehtien kellastuttua tai keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista.

Kasvit, jotka sietävät alas leikkaamisen, ovat yleensä lyhytikäisiä (10 -15 vuotta), esimerkiksi ruusuangervo (Spiraea

japonica ”Froebelii”)

Pensaita, jotka kukkivat edellisen vuoden aikana kasvaneilla versoilla tulisi nuorentaa vuosittain (alkaen n. 5

vuoden ikäisestä kasvista) poistamalla juurta myöten muutamia vanhimpia oksia. Tällä tavalla leikkaamalla pensaat

elävät ja kukkivat ränsistymättä jopa 30 vuotta. Liian rajulla leikkaamisella (kerralla ja paljon) kasvien elinikä

lyhenee noin 10-15 vuoteen. Sama ohje pätee marjapensaisiin (herukat).

Voimakkaasti juuriversoilla leviävien pensaiden kasvua tulisi rajoittaa leikkaamalla säännöllisesti, vähintään 2-

3 kertaa kesän aikana pensaan varsinaisen juuristoalueen ulkopuolelle kasvaneet versot pois. Tällaisia kasveja

ovat esimerkiksi useimmat pensasruusut, pihasyreeni, tuoksuvatukka, virpiangervo, pihlaja-angervo, orapihlaja,

luumu ja kriikuna.

Muutamia poikkeuksia:

Alppiruusut, atsaleat:

Syyshortensiat:

Jalo- ja pallohortensiat:

Ruusut:

Vuorimännyt:

Tuijat, marjakuuset:

Kuuset, pihdat:

Eivät kestä leikkaamista, vain kuolleiden

oksien poisto suositeltavaa

Leikataan joka kevät siten, että jätetään

edellisen vuoden versoihin vain 2-3 silmuparia.

Paleltuneet ja kuivat versot poistetaan,

kukkivat saman vuoden versolla.

Paljon lajikohtaisia eroja Vanhat pensasruusukannat

kestävät hyvin jopa alas

leikkuun muutaman vuoden välein, harvinaisemmilla

lajeilla kannattaa suorittaa

vain em. nuorennusleikkausta ja tarvittaessa

versojen typistämistä.

Katkaistaan kaikki vuosikasvaimet puolivälistä

poikki, tai jos sallitaan korkeampi

kasvu, otetaan vain keskimmäinen vuosikasvain

kokonaan pois.

Kestävät muotoiluleikkausta hyvin. Tee

mieluiten kevättalvella tai keväällä ennen

kasvuun lähtöä tarvittavat rajummat

leikkaukset, muotoilun voi tehdä kesälläkin.

Kuusiaidan leikkaus mieluiten helmimaaliskuun

vaihteessa, tai viimeistään

keväällä ennen kasvuun lähtöä Leikataan

vain edellisen vuoden vuosikasvua (jossa

siis vihreät neulaset myös oksaruodissa).

25

14 KULKUVÄYLÄT, PINNOITTEET

Istutustyön jälkeen tehdään kulkuväylille rajaukset ja pinnat. Kiveykset ja muut kulkupinnat rajataan tässä vaiheessa

esimerkiksi reunalaudalla, Valley View- muovireunuksella tai reunakivillä.

Kiveysten alle levitetään parin sentin kerros hienoa (0-4mm) hiekkaa tai 0-4/ 0-6mm kivituhkaa, joka tasataan

esimerkiksi lanaamalla tai laudalla. Tässä vaiheessa voi vielä pieniä virheitä kallistuksissa korjata käyttämällä

asennushiekkana karkeampaa 0-6 mm kivituhkaa. Liian hienojakoinen asennushiekka tähän tarkoitukseen ei

sovellu, koska aikaa myöden pohja tällöin painuu epätasaisesti. Jos valmis pinta tulee olemaan esimerkiksi kivituhkaa

tai singeliä, tehdään tässä vaiheessa vain pohjan viimeistely murskeella lähes lopulliseen korkeuteen,

ajetaan pintamateriaali kasoihin tulevalle pinnalle, ja viimeistelyvaiheessa vasta levitetään lopullinen pintamateriaali.

Näin voidaan esimerkiksi nurmetusvaiheen ”sotkut” vielä peittää. (Jos vaikka siemenpussi kaatuu käytävälle,

voi siemenet kerätä pois, eikä tuleva käytävä viherrä viikon päästä!).

Pinnoitteen valintaan vaikuttaa niin haluttu ulkonäkö, kuin sen käytettävyyskin. Pinnoitteet jaetaan tässä oppaassa

’koviin’ ja ’pehmeisiin’ pinnoitteisiin. Koviin pintoihin kuuluvat kivi ja puurakenteiset pinnat, pehmeisiin

kasvillisuuden peittämät ja biohajoavilla materiaaleilla pinnoitetut alueet.

Betoni ja asfaltti

Asfaltti tai betonikivipinta on paras valinta silloin kun pinnalta halutaan hyvää kulutuskestävyyttä ja helppohoitoisuutta.

Betonikivimalleja ja värejä on paljon, ja yhdistelemällä edelleen esimerkiksi graniittinopan kanssa tai

singelipintojen kanssa voidaan kohtuullisin kustannuksin tehdä hyvinkin persoonallisia ratkaisuja. Hyvään lopputulokseen

vaikuttaa eniten tällaisen asfaltti- tai kiveysalueen perustaminen. Pohjan on oltava riittävän kantava

tulevaa käyttöä ajatellen, ja se on tehtävä mahdollisimman tasaiseksi jo ennen asennuskerrosta painumien

välttämiseksi.

Pihakäytävän perustaksi hiekkapohjalla yleensä riittää

alle 10 cm:n murskekerros. Reunakiven käyttö antaa

huolitellun ilmeen käytävälle.

Esim. klassikko- ja antiikkikivellä voidaan tehdä kaarevia

käytäviä ilman kivien leikkaamista.

26

Kiveyksen ja asfaltin väliin ei tarvita erillistä reunakiveä.

Tee aina kiveys ensin, reunaa vasten laskettu

asfaltti tukee kiveyksen.

Kiveys on hyvä vaihtoehto myös esim. kylmien varastojen

lattiapinnaksi.

Luonnonkivet

Nupu- ja noppakivet

Eläväpintaista, graniittista noppa- ja nupukiveä

louhitaan, pilkotaan ja käsitellään

eri tavoin, ja usein asennus vaatii työtä

huomattavasti betonikiveä enemmän.

Asennusta varten kiville tarvitaan paksumpi

hiekkakerros kuin betonikivellä,

koska kivet eivät ole millilleen tasakokoisia,

ja ne asennetaan yksitellen samaan

tasoon upottaen ja paikalleen kumivarasaralla

naputellen. Asennustyö on hidasta,

ja isoilla pinnoilla varsinkin vieraalla

työvoimalla teetetty noppakivipinta on

varsin kallis vaihtoehto. Lopputulos on kuitenkin käytännössä ikuinen, ja se soveltuu hyvin sekä luonnonläheiseen,

että rakennettuun maisemaan. Betonikivipintojen keskelle tai reunoille tehdyt pienet yksityiskohdat

ovat kohtuuhintaisia, ja niillä saadaan helposti varsin näyttäviä somisteita myös tiukemman budjetin

kohteisiin.

Liuskekivet

Esimerkiksi Liuskemestareiden kotimaiset

liuskekivet sopivat nurmelle tehtäville

poluille, luonnonläheiselle pihalle

kulkupinnaksi ja pihapatioiden pinnaksi.

Kiveyksen saumaksi käyttötarkoituksen

mukaan soveltuvat nurmi, kivi-ja sorapinnat

tai sammal. Hyvä pihaliuskekivi on

vähintään 3-4 cm paksu, ja kooltaan vähintään

0,25 neliömetriä. Liuskekiven voi

saumata paikasta ja käyttötarkoituksesta

riippuen esim. betonilla, kivituhkalla,

noppakivellä, singelillä, nurmella tai

vaikka sammalella.

27

Singeli, sepeli, murske, hiekat

Luonnonsingeli on pyöreäreunaista, esim. 8-32mm tai 8-16 mm raekooltaan

olevaa kiviainesta. Materiaali saadaan luonnonsorasta seulomalla

hieno aines pois. Singeli sopii hyvin seinänvierien pinnoiksi, polkujen pinnaksi

ja maanpeitteeksi nurmen tilalle.

Sepeli on kalliosta louhittua teräväsärmäistä kiviainesta, josta on seulottu

hieno aines (kivituhka) pois. Raekokoja esim. 4-6mm, 5-11mm, 8-16mm,

16-32 mm. Sopii seinänvierustoille, ajoväylille, katteeksi ja koristepinnaksi

Kalliomurske on kalliosta louhittua, kokolajiteltua kiviainesta, jossa on

hieno aines mukana. Tien pohjiin esim. raekoko 0-32mm, kiveysten alle ja

pihamaiden kulkuväylille 0-16mm. Tätä pienempiä raekokoja sanotaan kivituhkaksi.

Esim. käytäväpinnoille 0-12mm, kiveysten asennushiekaksi 0-

6mm tai 0-4mm raekoot.

.

Karkeaa soraa (mukana noin nyrkin kokoisia kiviä) käytetään jakavissa kerroksissa

ja kantavuutta vaativissa täytöissä. Salaojasora on tasarakeiseksi

seulottua, mukana ei ole aivan hienoa ainesta. Täytehiekka ei sisällä paljon

kiviä, mukana voi olla paljon hienoa ainesta. Tästä saa itse seulomalla kivet

pois myös käyttökelpoista asennushiekkaa ja hiekkalaatikkohiekkaa. Filleri

on aivan hienojakoista (0-2mm)hiekkaa, joka sopii hiekkalaatikkoon, asennushiekaksi

ja kiveysten saumaukseen.

Kenttäkivipinnat

Kenttäkivet ovat luonnonkiviä, joita voi tilata halutun kokoisina, tonnin säkeissä tai lavakuormittain. Parhaiten

kulkupintoihin soveltuvat kooltaan 100-150 mm kivet. Etsi kivestä tasaisin puoli, ja asenna kivi tasainen puoli

ylöspäin, kaiva tarvittaessa kivelle sopiva potero pienellä lapiolla niin,

että kaikki kivet tulevat samaan tasoon. Lyö tiiviisti alustan hiekkaan

kiinni kumivasaralla. Jos kenttäkivipinta rajautuu esim. betonikiveykseen,

tee kiveykset samaan tasoon. Tarkasta välillä pinnan tasaisuutta

laudan ja vatupassin avulla. Täytä saumat noin puoliväliin kivituhkalla,

täydennä pienemmillä kivillä raot ja saumaa valmis pinta kivituhkalla

tai kuivabetonilla (kuvassa).

28

MUISTA KIVEYSTEN ASENNUKSESSA:

Kiveysten asennus kannattaa ajoittaa sellaiseen vaiheeseen pihan rakentamisessa, jossa ei enää liikuta maanrakennuskoneilla

kivetyksi suunnitellulla alueella (Ellei aluetta nimenomaan rakenneta raskaita koneita kestäväksi). Kiveyksen

asennus aloitetaan aina kiinteästä seinälinjasta, rakennuksesta poispäin. Kiveyksen asennusvaiheessa asenna

oikolaudat (22 mm) ja levitä asennushiekka (esim. 0-4mm hieno hiekka tai kivituhka) niiden väliin. Tasaa lautojen pintaa

myöden pitkällä vatupassilla tai suoralla laudalla. Ota oikolaudat pois ja täytä kolot asennushiekalla. Älä kävele

tasatulla asennushiekalla.

Puupinnat

Kulkupintoja voi myös rakentaa puusta. Käyttökelpoisia materiaaleja ovat painekyllästetty kestopuu, lehtikuusi

ja komposiittirakenteet ’lautamaisina’ pintoina. Terassien runko voidaan tehdä 50 x 100 kantilleen asetettavasta

kestopuusoirosta, pintalaudat esim. 28 x 95 tai 28 x 120 terassilautaa. Terassin alle kannattaa levittää

suodatinkangas ennen rungon tekoa, kansilaudat joko naulataan tai ruuvataan kiinni. Runkojuoksujen välin ei

tulisi olla 60 sm enempää. Kestopuun rinnalla suosiota ovat kasvattaneet myös erilaiset muovi-puukomposiittituotteet

ja lehtikuusi. Erittäin kestävä lehtikuusi ei tarvitse pintakäsittelyä, ja se aikaa myöden harmaantuu

kauniisti.

Isoja puupintoja voi elävöittää tasoeroilla ”laiturivaikutelman” estämiseksi. Näin ei myöskään tarvitse

tehdä korotettuja rakenteita, vaikka maasto viettäisi rakennuksesta poispäin.

Vinkki!

Käyttökelpoinen, luonnonläheinen kulkupinta syntyy myös

noin 10-15cm:n cm:n hirrenpätkistä. Asenna kiekot esim.

hiekotussepelikerrokseen, joka toimii pohjamaan ja puun välissä

kapillaarikatkona. Pinta voidaan kyllästää puunsuoja-aineella

tai esim. tervalla. Kiekkojen välit täytetään myös esim.

hiekotussepelillä tai muulla karkealla kiviaineella. Näin toteutettuna

puukiekot kestävät lahoamatta vuosikausia.

Parhaimmillaan tämä on katetuissa ulkotiloissa, koska pinta

sateelle alttiina nopeasti alkaa sammaloitua ja muuttuu liukkaaksi.

Puupinnalle ei saa laittaa seisomaan mitään tiivistä

materiaalia, koska silloin puu alkaa välittömästi lahota. Esim.

pahvilaatikon pintaan alkaa kasvaa sientä jo muutamassa viikossa.

29

15 VALAISIMET

Valaisimet tuovat pihaan tunnelmaa, ja ne myös lisäävät pihan ympärivuotista käyttöä, sekä turvallisuutta. Varsinkin

portaissa ja sisääntulonväylällä olisi hyvä jonkinlainen perusvalaistus olla. Jos pihalle on ajateltu erillistä

huvimajaa, grillikatosta, kasvihuonetta tai vesikoristetta, niin ainakin kaapelit on hyvä vetää näille jo pohjatöiden

yhteydessä. Aurinkokennovalaisimia voi käyttää kohdevaloina tuomaan tunnelmaa, mutta yleisvalaisimiksi

niiden teho ei riitä.

Valaisinten asennus olisi paras tehdä ennen nurmetusta. Jos valaisimet on sijoitettu istutusryhmiin, kannattaa

ne asentaa jo ennen istutusta. Nurmikolle sijoitettavan valaisimen juurelle kannattaa tehdä kivimateriaalista

”kaulus”, joka helpottaa nurmen leikkausta jatkossa. Siistein lopputulos saadaan käyttämällä betoni- tai luonnonkiviä,

jotka asennetaan kivituhkan päälle, ja ulkoreunaan tehdään tukireuna, joka estää mullan valumisen

kivien saumoihin. Hyvä vaihtoehto on myös suodatinkankaan päälle levitettävä singeli- tai sepelikerros. Jos käytät

polkujen tai muiden vähän valotehoa vaativien kohteiden valaisuun johdottomia aurinkokennovalaisimia,

niiden asennuksen voi jättää viimeistelyvaiheeseen.

Muista!

Tee pohjatyöt (esim. murskepetit) jo valmiiksi myöhemmin toteutettavia rakenteita ajatellen

Vedä sähköpiuhat ja putkitukset valmiiksi myöhempääkin tarvetta ajatellen

Tee valmiiksi suuret istutuskuopat ja täytä ne mullalla, vaikket vielä kasveja hankkisikaan.

Vältä valaisimia yksinään nurmikolla, elleivät ne ole tarkoituksella pihan katseenvangitsijoita itsessään.

30

16 NURMIKKO

Nurmetus- ja viimeistelytyöt- Yleistä

Kun kaikki rakenteet ja valaisimet ovat paikallaan, samana vuonna istutettavaksi aiotut kasvit istutettu ja kulkupinnat

rajattu, on aika siirtyä nurmetustyöhön. Ennen kylvöä tai siirtonurmen levitystä pinta tarkastetaan, ja

tarvittaessa vielä tasataan painanteet. Siemeniä tai siirtonurmea vaille valmiille pohjalle ei synny käveltäessä n.

2 cm syvempiä jalanjälkiä. Tiivistä pohjaa jyräämällä, jos se upottaa vielä. Nurmikkoon rajoittuvat istutukset

rajataan ennen kylvöä reunuksella tai kanttaamalla. (Rajausohjeet kohdassa 13)

Viimeistelyvaiheessa levitetään istutuksille katteet, tasataan ja tiivistetään kulkuväylien kivituhkapinnat jne.

Nurmetuksen ja viimeistelyn voi tehdä (ja usein kannattaakin tehdä) osin limittäin, ettei jouduta valmiin kylvöpinnan

yli kärräämään koristekatteita tms. istutusryhmille, jotka sijaitsevat nurmialueella tai sen reunoilla.

Nurmikon perustaminen

Kylvönurmikko, siementen valinta

Kestävää ja kaunista nurmikkoa tehtäessä on oikein ja huolella tehdyn pohjatyön ohella tärkeää valita olosuhteisiin

ja käyttötarkoitukseen sopiva nurmisiemenseos. Perussiemenlajit ovat kaikissa seoksissa jokseenkin samat:

punanataa, niittynurmikkaa… Erot tulevat näiden siementen osuudesta seoksessa, siemenen lajikkeesta,

ja siitä, onko mukana yksivuotista nopeasti vihertävää raiheinää vai ei. Raiheinä ei siis kestä suomen talvea,

joten jos sen osuus siemenseoksesta on suuri (yli 10% ), myös keväällä paikkauskylvöjen tarve on isompi. Seuraavassa

muutamia eri lajikkeiden ominaisuuksia Griino- siemenseoksissa. Näihin kannattaa siemenpussin kyljessä

kiinnittää huomiota mietittäessä siemenen soveltuvuutta omalle pihanurmikolle.

Kasvupaikka Käyttökestävyys Siemenet seoksessa yleisesti

KUIVAHKO

Esim. kesämökit, tontin reunaalueet

ja muut harvemmin leikattavat

.

Heikko kulutuksen kestävyys.

Voidaan leikata noin 5cm:n korkeuteen

Punanata

Lampaannata

Niittynurmikka

NORMAALI, PERUSTETTU NURMI

Tavallinen, säännöllisesti hoidettava

pihanurmikko.

PELINURMI

Leikkipaikoille, peleihin, lapsiperheelle

VARJOA KESTÄVÄT NURMET

puustoiseen puutarhaan

ERIKOISKESTÄVÄT NURMET

(Esim. Griino Paroni, Griino Lord)

Vaatii huolellisen pohjatyön, hikevä

ja aurinkoinen paikka.

Ei kestä aktiivista käyttöä, kuten

pelaamista tai jatkuvaa kulkemista.

Voidaan leikata noin

5cm:n korkeuteen. Vihertää nopeasti.

Kestää leikkiä ja pelaamista hyvin,

voidaan leikata 3cm:n korkeuteen.

Kulutusta kestävä, vähällä hoidolla

toimeen tuleva nurmikko,

kestää jonkin verran myös varjoa.

Kestää n. 3 cm:n korkeuteen

leikkaamisen

Erittäin talven- ja kulutusta kestävät

nurmikot sopivat myös urheilunurmikoiksi.

Säännöllinen kastelu ja lannoitus

tarpeen. Kestää n. 1,5-3 cm:n

korkeuteen leikkaamisen

Punanata

Niittynurmikka

Englanninraiheinä (max 10%)

Niittynurmikka

Punanata

Englanninraiheinä

Puistonata

Punanata

Niittynurmikka

Puistonata

Eri lajeja niittynurmikkaa

Nurmmirölli

31

Siirtonurmi

Siirtonurmi on hyvä vaihtoehto, jos halutaan ”hetivalmis” nurmikko. Nurmi toimitetaan noin neliömetrin

(40x250 cm) rullina, jotka levitetään kylvövalmiille ja huolella kastellulle pohjalle. Nurmea kastellaan runsaasti

päivittäin viikon ajan, sen jälkeen säiden mukaan. Leikataan ensimmäisen kerran parin viikon kuluttua asennuksesta.

Laadukasta siirtonurmea toimittavat esim. Kekkilä ja Finnurmi.

Huom! Siirtonurmikolle tehdään pohjatyöt aivan samalla tavalla kuin kylvönurmikollekin, joten molempien

pohjatyökustannus on sama. Itse nurmikon kustannus siemenillä kylvettynä on noin 30,-/ 100m2, verrattuna

siirtonurmen n. 450,-/100m2 hintaan. Siirtonurmella saa nopeasti näyttävän nurmipinnan, johon ei rikkaruohokaan

helposti pääse soluttautumaan.

Kylvö- ja siirtonurmikossa on hieman erilaiset siemenlajikkeet,

ja nurmikon ’tuntuma’ on erilainen. Siirtonurmi on

karkeampi paljaan jalan alla kuin parhaista siemenseoksista

tehty samettinen kylvönurmikko.

MITEN TEHDÄÄN?

Nurmikon perustaminen

32

Raivaa ylimääräiset puut ja pensaat, kaiva kivet ja kannot pois

Muotoile pohja; täytöt, leikkaukset, salaojat, istutusten paikat ja käytävänpohjien kaivu, kaapelien

asennusTarkasta, että kaadot ovat rakennuksista poispäin, eikä isoja monttuja jää.

Mullan koneellinen levitys. Vanhan pohjamaan voi käyttää nurmen pohjana kun sen lannoittaa ja kalkitsee,

pintaan tarvittava kerros uutta multaa, niin että kokonaisvahvuus multakerroksella on 20 cm.

Kalkitus ja lannoitus mullantoimittajan antaman maa-analyysitodistuksen mukaisesti Jos todistusta ei

ole, käytä peruskalkitukseen dolomiittikalkkia 40 kg aarille ja puutarhan yleislannosta tai vastaavaa n.

3kg aarille

Muokkaa jyrsimellä lannoite ja kalkki maahan

Tasaa rautaharavalla, poista nyrkkiä suuremmat kivet, juolavehnäpaakut ja muut isommat kökkäreet

Tiivistä jyräämällä

Tasaa jalanjäljet ja laajemmat painaumat, jyrää tarvittaessa uudelleen

Levitä siirtonurmi tai kylvä n. 3 kg aarille haluttua siemenseosta. Tee kylvö ennen kesäkuun puoltaväliä

tai heinäkuun jälkeen.

Peitä siemenet kevyesti rautaharavalla haraten

Jyrää kylvöpinta tiiviiksi, kastele siirtonurmi huolellisesti.

Huolehdi hyvästä kastelusta seuraavat 3-4 viikkoa

Älä tallaa ennen ensimmäistä leikkausta. Leikkaa ensimmäisen kerran, kun on korkeus n. 8cm

Nurmikon hoito:

Nurmi itää normaalisti siemenseoksesta riippuen 1-3 viikossa. Itämisen jälkeen on huolehdittava säännöllisestä

sadettamisesta, nuori nurmikko ei uusiudu, jos se pääsee palamaan. Ensimmäisen kerran nurmikko leikataan

sen ollessa n. 8 cm korkuinen, leikkaa tällöin n. 6 cm:n korkeuteen. Leikkauskorkeutta voi alentaa vasta parin

kuukauden jälkeen, ja alkuvaiheessa on tärkeää, ettei leikata yli 1/3 nurmen korkeudesta pois.

Leikkaus tulisi suorittaa säännöllisesti. Jos nurmikko leikataan liian pitkänä, on vaarana, että osa lajikkeista häviää

nurmikosta. Leikkuujäte on syytä haravoida nurmelta pois, jos kerralla leikataan paljon, ettei nurmelle jää

”kasoja” jotka tukehduttavat alle jääneen nurmen. Leikkuujätettä voi käyttää esimerkiksi marjapensaiden tai

koristepensaiden alla katteena (torjuu rikkaruohoja!).

Siirtonurmea kastellaan runsaasti joka päivä ensimmäisen viikon ajan, sen jälkeen matot alkavat juurtua alustaansa,

ja kastelua harvennetaan 1-2 kertaan viikossa sääoloista riippuen. Hoitokastelussa tärkeintä on muistaa,

että annetaan kerralla vähintään 20 mm vettä, mieluiten vain kerran viikossa (pahimmilla helteillä useamminkin).

Jos kastellaan joka päivä ja vähän, kehittyy juuristo lähelle pintaa, ja nurmi palaa jatkossa helposti: kastelukierre

on valmis!

Nurmea lannoitetaan tarvittaessa kesän aikana siemenseoksesta ja käyttötarkoituksesta riippuen, ja syyskuussa

annetaan syyslannos. Nurmi talvehtii parhaiten n. 8 cm:n pituisena, joten aivan lyhyeksi leikkausta ennen

talvea en suosittele. Keväällä nurmi on luonnostaan ruskea, kuolleen näköinen. Kalkitse ja lannoita nurmi

viimeisten lumen rääppeiden päälle. Haravoi heti kun pinta on kuivunut. Normaalisti nurmikko vihertää tästä

muutaman viikon sisällä sääoloista riippuen.

Talvivaurioita voi syntyä painanteisiin ja pinnassa olevan kallion läheisyyteen jääpoltteena, samoin varsinkin

kovin märkinä talvina erilaiset sienet voivat vaurioittaa nurmikkoa. Jos nurmi muualla jo vihertää tasaisesti, ja

siinä on selvästi havaittavia kuolleita ”länttejä” voi kyseessä olla talvivaurio, joka kannattaa korjata heti kun asia

on varmistunut. Näin nurmi saadaan kuntoon jo ennen kevään ensimmäistä leikkauskertaa. Korjausmenetelmänä

yleensä riittävä on paikkauskylvö. Riko rautaharavalla kevyesti kuolleen nurmen pinta, kylvä siemenseos,

peitä kevyesti ja tallaa/ jyrää tiiviiksi. Jos vaurio on syntynyt painanteeseen, on järkevää ensin täyttää painanne

samaan tasoon ympäristön kanssa, ja tehdä kylvö tämän jälkeen, muuten vaurio uusii todennäköisesti joka

vuosi.

17 RAJAUKSET

Rajauksilla saadaan aikaan siisti lopputulos, ja oikein rajattujen alueiden hoito on helppoa. Nurmen reunassa

kannatta aina käyttää rajaavana materiaalina suodatinkangasta, ettei nurmikko pääse rajausmateriaalin alta tai

saumoista ’karkaamaan’ istutus- tai kivialueelle. Luonnonkivireunuksissa tämä on erityisen tärkeää, sillä kauniskin

rajaus hautautuu heinikkoon jo parissa vuodessa. Jätä nurmikon ja luonnonkivien väliin n. 20 cm:n sorakaistale

suodatinkankaan päällä, niin ruohon leikkaus onnistuu siististi reunaa pitkin, ja saksilla trimmeröinnin

voi unohtaa.

33

Kanttaus

Nurmen ja istutusalueen väliin tehdään lapiolla

n. 15 cm syvyinen ura. Nurmen puolelta maa leikataan

pystysuoraan, ja viistetään istutusalueen

puolelta. Hoidoksi riittää muutaman kerran kesän

aikana kantin reunan siistiminen. Soveltuu

parhaiten suurten, yhtenäisten istutusten rajaamiseen

nurmialueella.

Nurmireunukset

34

Reunukselle kaivetaan n.15 cm syvä ura, lyödään reunus kiiloilla kiinni ja tiivistetään maa reunusta vasten.

Esim. Valley View- reunuksesta jää näkyviin vain yläpinnan ”putkimainen” osa. Kuten kestopuuta käytettäessä,

myös muovista tai metallista valmistetut nurmireunukset upotetaan maan tasoon, ja kiinnitetään

maahan. Esimerkiksi Valley View- reunuksilla saadaan paitsi nurmikko erotettua istutuksista, myös erilaiset

sora- ja murskepinnat sekä murske- ja kiveyspinnat siististi erilleen. Ihan toimiva, halpa reunus on

myös esim. rakennusten sokkelin ja maan erottamisessa käytettävä patolevy. Parhaimmillaan tuki- ja nurmireunukset

ovat pienissä ja koristeellisissa kokonaisuuksissa, sekä kivipintojen rajaamisessa kasvualustoista

Tiili, noppakivi tai reunakivet multaan rajoittuen

Rakennus- tai purkutöistä yli jääneitä tiiliä voi

hyvin käyttää rajauskivinä esim. nurmen ja kivialueiden

rajalla, asenna suodatinkankaan

päälle

Tiilistä voi myös muurata korotetun reunuksen, ja

latoa korotuksen viereen erillisen rajauskaistan kiveyksen

tapaan. Tällainen sopii erityisesti englantilais-/

eteläeurooppalaistyyliseen pihaan.

Nurmen reunassa vanhasta hellasta puretut tiilet

nurmi tiili suodatinkangas

multa

murske / kiveys

Jos haluat korostaa käytävän tai istutusalueen reunaa, voi rajauksen tehdä korotettuna betonikivestä, graniittinoppakivestä

tai pyöreistä luonnonkivistä. Nurmikon ja käytävän rajauksena voi käyttää myös betonista valettavaa

tuki ”makkaraa”, ohutta filmivaneria tai juurimattokaistaletta. Näin multa ei valu kivien lomaan, ja käytävä

pysyy pidempään siistinä. (Asenna käytäväpinnan tasoon tai n. 1 cm alemmas, ettei näy valmiilla pinnalla!)

Kun luonnonkivillä rajataan alueita nurmikosta, kannattaa kivien ja nurmen väliin tehdä istutusvyöhyke tai n.

10-15 cm esim. juurimattosuikaleella rajattu sepeli- tai murskekaistale, jotta vältytään trimmerityöltä jatkossa.

Luonnonkivillä voi reunustaa, porrastaa ja tehdä näyttäviä kivikkoryhmiä. Rajaa kivialue joko soralla, ladotuilla kivillä

tai esim. betonikivillä nurmikosta erilleen. Muista suodatinkangas kivien ja mullan väliin!

35

18 KATTEET

Graniittinen reunakivi on näyttävä materiaali sekä istutus- että kiveysalueiden rajauksiin. (Kivet Kymen Granite).

Istutusalueet rajattuna voi kattaa esimerkiksi kivi- tai puukatteilla sekä käytännöllisyyden- että näyttävyyden vuoksi.

Erilaisia katteita voi käyttää moneen tarkoitukseen, puukatteet kannattaa levittää suoraan mullan päälle (maatuu

hiljalleen osaksi kasvualustaa), kiviaineskatteiden alle aina suodatinkangas (ettei sekoitu multaan). Katteet

toimivat tehokkaasti siemenillä leviävien rikkaruohojen ehkäisyssä ja ne vähentävät merkittävästi kastelutarvetta.

Kivikatteista edullisia ja varsin monikäyttöisiä ovat erilaiset sepelit ja luonnonsingelit. Saatavana on myös

erilaisia värillisiä kivirouheita ja koristeellisia kiviä yksityiskohtiin. Puukatteista edullisin on autokuormittain tilattavissa

oleva männyn kuori, joka soveltuu paitsi kasveille mullan peittämiseen

Männyn kuorikate ja puuhakkeet

Männyn kuori on edullinen ja monikäyttöinen materiaali niin istutusten kattamiseen, kuin vaikkapa metsäisten

kunttapolkujen pohjaksi. Männyn kuorta saa useilta puunjalostusyrityksiltä, jotka käsittelevät mäntytukkeja.

Kuoren parkkiaineet ehkäisevät rikkaruohojen kasvua, ja katteella voidaan myös tukahduttaa sitkeitä rikkaruohoja.

Värjätty puuhake Sopii koristeellisuutensa vuoksi keskeisillekin paikoille, värejä Kekkilän lastukatteissa on neljä:

Tiilenpunainen, Savenpunainen, Ruskea, Musta. Biolan myy saman tyyppisiä tuotteita, hieman eri väreissä. Katetta

levitetään 3-5 cm:n kerros ja lisätään aina keväisin pari senttiä. Edellisen syksyn roskat jäävät siis piiloon

uuden kerroksen alle, joten alue on heti keväällä siisti roskia nyppimättä. Lämmityshake on käytännössä samaa

tavaraa värjäämättömänä. Vaalean värinsä vuoksi se ei sellaisenaan kuitenkaan ehkä ole kovin kaunis katemateriaalina.

käyttökohteita puukatteille:

36

Istutusalueiden kattaminen: vähentää kastelutarvetta

ja kitkemistä

Leikkipaikalla esim. keinun tai kiipeilytelineen

alla (ei värjätyt). 30 sentin kerros on turvallinen,

ja sotkee vaatteita huomattavasti hiekkaa vähemmän,

siistin näköinen

Ryytimaalla kulkuväylillä: kaunis, pysyy hyvin paikallaan,

voi kompostoida lehtien seassa syksyllä.

Kotipuutarhan mansikkamaalla muoville vaihtoehto

soveltuu myös perennoille

Vinkki!

Kuinka pääsee vuohenputkesta eroon hyötytarhassa?

Kivikatteet

Levitä 15 cm:n kerros männynkuorta karkeasti riivityn

vuohenputkikasvuston päälle. Riivi lehdistö pois

pari kertaa kesän aikana, tai aina sitä mukaa versot

kun nousee katteesta n. 20 cm:n korkeuteen. Seuraavina

kesinä vuohenputken juuret nousevat katekerrokseen

ja kitkeminen on helppoa: Yhden lehtitupsun

mukana tulee juurta metritolkulla. Näin juuristo

saadaan pois alueelta maata kääntämättä. Lisää

kuorta muutama sentti vuosittain, sillä se maatuu

pikkuhiljaa ohuemmaksi ja ongelma muuten

palaa Vieressä malliksi näin uudistettu raparperipenkki.

Singelit ja sepelit

Raekooltaan esimerkiksi 8-32 mm pyöreäreunaista

tai murskattua luonnonkiveä. Singeliä saadaan seulomalla

sorasta, sepelit ovat murskattua kiveä. Molempia

voi tilata autokuormittain tai tonneittain soratoimittajilta.

Halpa, monikäyttöinen pihamateriaali.

Mukava kävellä, helppo pitää puhtaana lehtipuhaltimella.

Kaunis laajoinakin pintoina. Soveltuu yhdistettäväksi

luonnonkivien, betonikivien, koristerouheiden,

sekä puupintojen kanssa.

Käyttökohteita:

kaikille puuvartisille kasveille katteeksi, myös

vahvoille perennoille (esim. päivänliljat, kurjenmiekat)

kulkuväylien pinnaksi (alle 10 cm:n pintakerroksena)

(pintaan tehtäviin) vesienohjausojanteisiin

Koristekivirouheet, muut koristekivet

Koristekiviä on saatavana eri kokoja ja värejä sekä

pihalle, että ruukkuihin. Vain mielikuvitus (ja budjetti)

on rajana käytölle.

Käyttökohteita:

kaikille kasveille

kulkupinnoiksi jos halutaan näyttävyyttä alueelle

yhdistettäväksi puukatteiden ja erilaisten kiveysten

kanssa

37

Muista!

Kivikatteen alla tulee aina olla suodatinkangas. Tee

ensin istutettaville kasveille kuopat, jotka täytät sopivalla

mullalla. Levitä kangas alueen päälle, ja tee

kuoppien kohdalle ristikkäisviilloin reiät kasveille.

Ellei alue ole hyvin suuri, ota kangas pois ja istuta

kasvit. Pujota kangas varovasti paikalleen. Asettele

koriste- elementit ja levitä kate. Kuorikatteen alle ei

kangasta tarvita, siitä voi olla jopa haittaa.

19 PIHAN MUUT PINTAVAIHTOEHDOT

Riittävän tiheä istutus ei juuri kitkemistä kaipaa. Tässä tarhakataja

(vas.),

MAANPEITEKASVEJA

tuivio (etuala),

ERI OLOSUHTEISIIN

Ellei nurmi pihalla menesty, tai sitä

ei pihalle haluta, saa siistin ja näyttävän

pihan kiven ja puun ohella

käytettävillä maanpeitekasveilla.

Maanpeitekasvillisuus on hyvä vaihtoehto

nurmikolle varsinkin märissä

paikoissa, kuivissa ja karuissa

oloissa, sekä alueilla, joissa ei liikuta

ja joita ei hoideta säännöllisesti (esimerkiksi

tontin reuna-alueet, rinteet

jne.). Rönsyillä laajalle alueelle

leviävää maanpeiteperennaistutusta

voi hyvin yhdistää kivi- ja puukatteisiin,

jolloin suuria paljaita pintoja

saadaan elävöitettyä pienelläkin

kasvimäärällä.

Kuntta on hyvä vaihtoehto kesämökille

ja pihoille, joissa ei juuri liikuta,

sillä se ei kestä tallaamista. Kuntta

sopeutuu ympäröivään maastoon,

joten lajikkeisto muuttuu pikkuhiljaa

olosuhteiden mukaan. Tilatessa

voi esittää pyynnön mustikkatyypin

(varjoisemmille pihoille) tai puolukkatyypin

(aurinkoon, karulle pohjalle)

kuntasta.

Maanpeitehavuilla voi peittää tai

korostaa kivikkoalueita, ja niihin

täydentäjiksi sopivat paahdetta ja

hapanta kasvualustaa sietävät perennat.

38

Seppelvarpu sopii moneen paikkaan aivan paahteisista liikennealueista

täyden varjon rinnekasviksi.

Aurinkoiset/ paahteiset rinteet:

Maksaruohot, matalat neilikkalajit,

marunat, sammalleimut.

Maanpeitekatajat. Mansikat.

Jos rinteessä on hikevä maa (ei

siis aivan soraa), myös ruusut ja

monet pensasangervot, sekä

suikertavat peitepensaat menestyvät

hyvin.

Kuivat alueet auringossa:

Kangasmaille puolukkatyypin

kuntta, pensaspuolukka, sianpuola,

kanerva happamille pohjille.

Mäkitervakko, ketoneilikka,

alppineilikka, kissankäpälä hiekkaiselle

(kalkitulle) pohjalle. Jäkälät,

neilikat, maksaruohot, sammalleimut,

kilkat, maanpeitekatajat,

lamohietakirsikka kivikolle.

Kuntta muodostaa näyttävän

kasvuston, kun alkuhoito tehdään

hyvin. Kuntta tarvitsee

jatkuvaa kastelua muutaman

viikon ajan asennuksen jälkeen.

Yläkuvassa kuntta kahdeksan vuoden jälkeen istutuksesta, alakuvassa juuri istutettuna. Kuntan pohja tehdään joko

oleva metsämaa tasaamalla, tai ajamalla pohjaksi hienoa hiekkaa. Ei siis multaa! Nyrkkiä suuremmat kivet poistetaan

alta. Kunttamatto on noin 10cm paksuista, joten huomioi pohjan tasauksessa riittävä vara. Kiveysalueet tehdään

valmiiksi ennen kuntan asennusta, mutta askelmapolkuihin yksittäiskivet asennetaan vasta valmiiseen pintaan

(tehdään reijät askelkiville). Kunttamattoa toimittaa mm. Suomen kunttapiha Oy kätevissä, 1,2m2:n paloissa omatoimisestikin

asennettavaksi.

kuva: Kari Kimmo. www.karikimmo.fi

39

20 KASVIEN VALINTA ERI OLOSUHTEISIIN

Yleisiä valintaperusteita

Kasveja valittaessa on muistettava miettiä muutamaa perusasiaa niiden ulkonäön, värin, tuoksun tai vaikkapa

hinnan lisäksi:

Kuinka suureksi kasvi kasvaa?

Liian harvaan tai liian tiuhaan istutettuna kaikkien kasvien koristearvo kärsii. Pienelle tontille ei voi istuttaa

montaa suureksi kasvavaa puuta, kasviryhmässä liian harva istutus teettää paljon hoitotöitä tulevaisuudessa.

Nurmikolle kannattaa istuttaa vain yksitäiskasveja tai yhtenäinen kasviryhmä, jonka väleihin

EI kylvetä nurmikkoa

Leviääkö kasvi juuriversoilla tai siemenillä voimakkaasti?

Kasviryhmään, jossa on useita eri lajeja, EI kannata istuttaa sellaisia lajeja, jotka leviävät voimakkaasti.

Ennen pitkää muut kasvit tukahtuvat, ja jäljellä on epämääräinen viidakko tätä hallitsemattomasti levinnyttä

lajia. Nopeasti leviäviä kasveja kannattaa käyttää rinteiden peittokasvina, metsäreunan suojakasvina

tai omina ryhminään nurmikkoon rajoittuen.

Tarvitseeko kasvi happaman vai kalkkipitoisen, kostean vai kuivan maan?

Usein on luontevaa perustaa kasviryhmät siten, että kaikilla kasveilla on samantapainen kasvualusta.

Perennoja, havuja ja koristepensaita voi hyvin yhdistellä keskenään, mutta valitse havujen kanssa happamassa

viihtyviä lajeja, yleisimpien koristepensaiden kanssa voi yhdistää melkein mitä tahansa lajeja.

Jos pihasta halutaan näyttävä ja ennen kaikkea vähällä hoidolla toimeen tuleva, kasvillisuus tontilla kannattaa

valita vallitseviin olosuhteisiin sopivaksi. Kuumaan ja kuivaan tarkoitetut kasvit kituvat varjossa ja kosteassa,

varjoon sopivat kuolevat paahteeseen.

Seuraavassa taulukossa on muutamia erilaisiin olosuhteisiin sopivia kasveja, joita olen säännöllisesti hyvällä

menestyksellä käyttänyt omissa pihaprojekteissani. Kasvualustat on karkeasti jaettu hyvin hiekkaiseen (Hi),

Tavanomaiseen multamaahan, joka on kuitenkin aika poudanarka (L), Hyvään kukkapenkkimultaan, jota on

vähintään minimivaatimusten mukainen n. 40cm kerros (M), perinteiseen peltomultaan, joka hieman savisena

tiivistyy aika nopeasti (S) ja metsänpohjamaahan, jossa runsaasti humusta mukana (Ha)

Kasvualusta: Hi Hiekkapitoinen, vain vähän multaa hiekan seassa

L Läpäisevä, hiekkapitoinen multamaa

M Multava, kuohkea maa

S Saa olla hieman tiivistyvä ja sisältää myös savea

Ha Hapan (ei kalkita), mieluiten turvehiekkaseos

40

Varjoiset piha-alueet:

Sammalet, apila, rentoakankaali,

kuunliljat, tiarella, kevätkaihonkukka,

pikkutalvio, saniaiset, maahumala.

Syvässä varjossa harva kasvi selviytyy.

Kaikkein pimeimpiin pihan nurkkiin

kannattaa laittaa vain kivipinta.

Puolivarjoiset/ varjoiset rinteet

pikkutalvio, kevätkaihonkukka,

rentoakankaali, vuorenkilpi, villiviini,

kurjenpolvet, tiarella, seppelvarpu,

tuivio, sammalet. Mustikkatyypin

kuntta.

Luonnonläheisille, lehtomaisille

alueille:

Kielot, sini- ja valkovuokko, saniaiset,

kurjenpolvet, luhtalemmikki, kuunliljat,

koristeheinät, maahumala, pikkutalvio,

kevätkaihonkukka, sammalet.

Havuista tuivio.

Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit

Siperiankurjenmiekka

Euroopanalppitöhti

Idänunikko

Vuorenkilpi

Kamtsatkan

maksaruoho

Paahteeseen, hiekkainen maa, kasvualustakerros 3-5 cm

Käyttökohteita

Sedum album valkomaksaruoho Hi rinteet, kivikot, viherkatot

Sedum lydium lyydianmaksaruoho Hi rinteet, kivikot, viherkatot

Sedum acre keltamaksaruoho Hi rinteet, kivikot, viherkatot

Sedum sexangulare särmämaksaruoho Hi rinteet, kivikot, viherkatot

Sempervivum arachoidueum seittimehitähti Hi rinteet, kivikot, viherkatot

Sempervivum tectorum kattomehitähti Hi rinteet, kivikot, viherkatot

Ketoneilikka ja muut matalat neilikat sopivat hyvin kuivaan ja kivikkoiseen pihaan. Ne viihtyvät jopa pelkässä hiekassa.

Aurinkoon, ohutmultainen, läpäisevä maa, kasvualustakerros 20- Käyttökohteita

30cm

Arabis caucasica kaukasianpitkäpalko Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Aubrieta rist. tarharistikki Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Campanula carpatica karpaattienkello L kivikot, muurit, rinteet

Campanula portenschlagiana muurikello L kivikot, muurit, rinteet

Dianthus gratianopolitanus vuorineilikka Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Dianthus plumarius sulkaneilikka L kivikot, muurit, rinteet

Leontopodium alpinum euroopanalppitähti L kivikot, muurit, rinteet

Phlox subulata sammalleimu Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Saxifraga arendsii patjarikko L kivikot, muurit, rinteet

Saxifraga hostii isorikko Hi-L kivikot, muurit, rinteet

41

Saxifraga paniculata hopearikko Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Sedum ’Herbstreude’ komeamaksaruoho Hi-L kivikot, muurit, rinteet, ryhmät

Sedum kamtschaticum kamtsatkan maksaruoho Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Sedum spurium kaukasianmaksaruoho HI-L kivikot, muurit, rinteet

Thymus praecox harmaa-ajuruoho Hi-L kivikot, muurit, rinteet

Thymus serpyllum kangasajuruoho Hi kivikot, muurit, rinteet

Sammalleimu

Esimerkiksi sammalleimu rikot ovat

kauniita kivikossa myös yksittäiskasveina,

jos kasvualustaa on vähintään

20cm.

Patjarikko

Nämä eivät pidä liian kuivasta, joten

kastele silloin tällöin.

Luonnonkasveista paahteeseen sopivia:

Käyttökohteita

Achillea millefolium siankärsämö Hi-L Niityt, rinteet, reuna-alueet

Antennaria dioica kissankäpälä Hi Niityt, rinteet, reuna-alueet

Campanula rotundifolia kissankello, muut kellot Hi Niityt, rinteet, reuna-alueet

Dianthus deltoides ketoneilikka Hi Niityt, rinteet, reuna-alueet

Fragaria vesca metsämansikka Hi-L Niityt, rinteet, reuna-alueet

Lychnis viscaria mäkitervakko Hi Niityt, rinteet, reuna-alueet

Aurinkoon, kasvualustakerros n.30- 40 cm

Käyttökohteita

Anaphalis margaritacea helminukkajäkkärä L kaikkiin perennaistutuksiin

Armeria maritima rantalaukkaneilikka L kaikkiin perennaistutuksiin

Doronicum orientale kevätvuohenjuuri L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Eryngium piikkiputket L kaikkiin perennaistutuksiin

Euphorbia tyräkit L kaikkiin perennaistutuksiin

Geranium kurjenpolvet L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Geum kellukat L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Heuchera keijunkukat L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Hemerocallis- ryhmä päivänliljat L-S kaikkiin perennaistutuksiin

Iris kurjenmiekat L,M,Ha kaikkiin perennaistutuksiin

Oenothera tetragena kultahelokki L,M Leviää- omaksi ryhmäksi

Papaver unikot L Leviää- omaksi ryhmäksi

Phlox leimut L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Potentilla hanhikit L kaikkiin perennaistutuksiin

Pulsatilla kylmänkukat L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Solidago piiskut L,M.S Leviää- omaksi ryhmäksi

Veronica tädykkeet L-M kaikkiin perennaistutuksiin

42

Päivänlilja ’Three Tears’

Syysleimu ’Orange perfection’

edessä tuoksukurjenpolvi

Tarhakurjenpolvi,

taustalla töyhtöangervo

Puolivarjoon, kasvualusta n. 30-40 cm

Käyttökohteita

Alchemilla poimulehdet L-S Leviää- omaksi ryhmäksi

Aconitum ukonhatut M kaikkiin perennaistutuksiin

Anemone nemorosa valkovuokko M kaikkiin perennaistutuksiin

Astilbe jaloangervot M kaikkiin perennaistutuksiin

Astilboides tabularis kilpiangervo M kaikkiin perennaistutuksiin

Dicentra

sydämet (pikku- ja särkynyt)

L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Geranium kurjenpolvet L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Hemerocallis- ryhmä päivänliljat L-S kaikkiin perennaistutuksiin

Hosta kuunliljat M-S kaikkiin perennaistutuksiin

Ligularia- ryhmä nauhukset M-S kaikkiin perennaistutuksiin

Omphalodes verna kevätkaihonkukka M Leviää- omaksi ryhmäksi

Phlox leimut L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Primula esikot L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Rodgersia valeangervot M-S kaikkiin perennaistutuksiin

Viola orvokit M kaikkiin perennaistutuksiin

Vinca minor pikkutalvio L-M Leviää- omaksi ryhmäksi

43

Lapinnauhus

Lehtokalliokielo

Japaninesikko,

taustalla sinikuunlilja ’Elegans’ ja kuunlilja

’Frances williams’

Lehtokalliokielo

Puolivarjossa ja varjossa viihtyvät monet perennat,

kunhan maa ei ole liian savista ja siten

tiivistä. Kuunliljat nousevat myöhään

lehteen, joten kevätvihreää saa helposti istuttamalla

ryhmään kalliokieloja ja reunaan

erilaisia esikoita, akankaalia, tuoksuorvokkia

tai tiarellaa. Nauhukset ja jaloangervot tuovat

väriä loppukesään, ja ryhmään yhdistettynä

havut antava vihreyttä myös talvella.

Varjoon, kasvualusta n. 30-40 cm

Käyttökohteita

Asareum europaeum taponlehti M kaikkiin perennaistutuksiin

Asplenidum (luonnonvar.) raunioinen M-Ha kaikkiin perennaistutuksiin

Athyrium filix-femina (luonnonvar.)

hiirenporras M-Ha kaikkiin perennaistutuksiin

Astilboides tabularis kilpiangervo L-M kaikkiin perennaistutuksiin

Caleobdolon peipit L-M Leviää- omaksi ryhmäksi

Dryopteris filis-mas kivikkoalvejuuri M-Ha Leviää- omaksi ryhmäksi

Epimedium varjohiipat M kaikkiin perennaistutuksiin

Hosta kuunliljat M-S kaikkiin perennaistutuksiin

Matteuccia strupthiopteris kotkansiipisaniainen M-Ha Leviää- omaksi ryhmäksi

Pachysandra terminalis varjoyrtti M Leviää- omaksi ryhmäksi

Rodgersia valeangervot M kaikkiin perennaistutuksiin

Vinca minor pikkutalvio L-M Leviää- omaksi ryhmäksi

44

Pionit (ja muut saman tyyppiset, syväjuuriset perennat)

vaativat vähintään 50 cm:m kasvualustan. Näitä ei kannata

siirrellä paikasta toiseen muutaman vuoden välein, sillä kukinta

saattaa häiriintyä useiksi vuosiksi. Pionitkin kuitenkin

kestävät siirtoa ja jakamista. Istuta sekä taimet, että siirretyt

juurakot tarkasti samaan syvyyteen, missä ne olivat

aiemminkin.

Pionipenkin kasvualustan tulee olla multavaa, ja lannoitus

saa olla aika maltillista. Nämä viihtyvät hyvin myös happamammassa

pohjassa yhdessä havujen kanssa. Parhaimmillaan

pionit ovat isona, omana ryhmänään, tai matalampien

perennojen kanssa samassa ryhmässä katseenvangitsijoina.

Pioneista on useita vari- ja tyyppivaihtohetoja. Helpoimmasta

päästä ovat jalopioni-hybridit (Paeonia lactitflorahybr).

Vieressä lajike ’Karl Rosenfeldt’

Puuvartiset kasvit

Paahdetta sietävät

Käyttökohteita paahteessa

Acer ginnala mongolianvaahtera L-M 3-5m pikkupuu, avoin paikka

Arctostaphylos uva-ursi sianpuola Hi-L maanpeitteeksi kuivaan

Berberis happomarjat L-M yksittäispensaaksi- piikkinen!

Dasiphora pensashanhikit L-M Keväällä ruma- syksyn väriksi

Juniperus katajat Hi-L vain kuiviin paikkoihin

Hippophae rhamnoides tyrni Hi-L leviää- istuta nurmelle

Pinus männyt Hi-L Kivikot, yksittäin, rinteet

Rosa useimmat pensasruusut L-M Osa leviää voimakkaasti, rinteet

Laakakatajia on useita eri malleja

ja värejä saatavissa. Kuvassa

pehmeäneulasinen ’Golden carpet’,

joka samaan tapaan sinertävän

’Glauca’ lajin kanssa suikertaa

maata pitkin. Yksi taimi

peittää muutamassa vuodessa n.

3-4 m2:n alueen. Erityisen kaunis

tällainen rennosti suikertava

havu on kivikoissa ja muureilla.

Ei vaadi peittämistä, erittäin talven-

ja kuivankestävä.

45

Vaatii puolivarjo -aurinko, ei siis syvään varjoon

Huomioi nämä!

Acer vaahterat L-M tontin reunoilla

Azalea atsaleat L-Ha havuryhmiin, perennaryhmiin. Hapan alusta

Betula koivut L-M vaatii paljon vettä, ei kuivalle pihalle

Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni

L-M leviää, rinteisiin

Cytisus vihmat L-M leviää, rinteisiin

Dasiphora fruticosa pensashanhikit L-M ryhminä syyskukkijaksi. Ruma keväällä.

Hippophae rhamnoides tyrni Hi-L leviää, 3-5m korkea. Kuivaan ja aurinkoon.

Hydrangea hortensiat M-Ha puolivarjoon, hapan pehmeä pohja

Juniperus katajat Hi-L täyteen aurinkoon, kivikot ja rinteet

Lonicera kuusamat L-M useimmat myrkyllisiä, ei lasten alueille

Malus omenapuut M lämpimään paikkaan, vähintään 5m etäisyydet

Pinus männyt Hi-L kuiviin rinteisiin ja kivikoille

Prunus kirsikat, luumut L-M hiekkaiseen maahan, täyteen aurinkoon

Rosa ruusut M monet leviäviä, niitä ei perennaryhmiin

Spiraea pensasangervot L-M osa leviää voimakkaasti- tarkista!

Syringa syreenit M ei siedä vetistä paikkaa

Viburnum heidet M kuivassa maassa herkkä kirvoille

Weigela kotakuusamat M yksittäin kauniita, multava ja lämmin paikka

Parhaat peruskasvit erilaisiin olosuhteisiin

Käyttökohteita yleisesti

Abies pihdat L-Sa yksittäin, aidanteiksi, metsitykseen

Acer vaahterat L-M koristeeksi. Metsävaahtera leviää helposti

Alnus lepät M-Sa kosteisiin paikkoihin. Ravitsee maata.

Amelanchier tuomipihlajat L-M Koristeeksi ja marjakasviksi

Aronia melanocarpa koriste- ja marjaaronia

L-M Koristeeksi ja markakasviksi

Betula koivut L-M Vaatii paljon vettä, ei kuivalle pihalle

Caragana hernepensaat L-M-Sa herkkä härmälle kuivassa

Clematis kärhöt M lämpimään paikkaan, vaatii aluskasvin

Dasiphora fruticosa pensashanhikit L-M ryhminä syyskukkijaksi. Ruma keväällä.

Hydrangea hortensiat M-Ha puolivarjoon, hapan pehmeä pohja

Juniperus katajat Hi-L täyteen aurinkoon, kivikot ja rinteet

Microbiota decussata tuivio L-Sa maanpeitteeksi rinteisiin, kivikoille

Parthenocissus villiviinit L-Sa säleiköt, puiden rungot, pergolat

Philadelphus jasmikkeet M yksittäin. Herkkä kirvoille kuivassa

Picea kuuset M-Ha aidaksi, yksittäin, havuryhmiin

Pinus männyt Hi-L yksittäin, kivikkoryhmiin, rinteisiin

Prunus kirsikat, luumut L-M rinteisiin, pikkupihoillekin

Rosa ruusut M monikäyttöisiä, lajeja todella paljon!

Sorbus pihlajat L-M Kuivillekiin pihoille, yksittäispuuksi

Spiraea pensasangervot L-M monikäyttöisiä, osa leviää, ole tarkkana!

Stephanandra seppelvarvut L-M rinteet, kivikot, muurit. Leviää hillitysti.

Syringa syreenit M-Sa yksittäin, aidanteeksi. Ei vetiseen paikkaan

Thuja tuijat M yksittäin, aidanteeksi.

Weigela kotakuusamat M yksittäin tai ryhmiin koristeeksi

46

Varjoa sietäviä ja sitä vaativia

Käyttökohteita varjopaikoissa

Alnus lepät M-Sa rannat, kosteat alueet

Abies sibirica siperianpihta L-Sa metsänreunat

Aristolochia durior piippuköynnös M varjoseinustat, säleiköt

Microbiota decussata tuivio L-Sa rinteet, kivikot

Rhododendron alppiruusut M-Ha metsiköt, reuna-alueet, ryhmät

Spiraea pensasangervot L-Sa seinustat, rinteet

Stephanandra incisa Crispa seppelvarpu L-Sa rinteet, kivikot

Thuja tuijat M yksittäin, aidanteena, ryhmissä

Thujopsis hibatuijat M yksittäin

Taxus marjakuuset M yksittäin, aidat, ryhmissä

Kukkasipulit:

Kukkasipulit kannattaa istuttaa lämpimään paikkaan, jos halutaan aikainen kukinta. Varjoisemmillakin alueilla

sipulit kukkivat, mutta myöhemmin. Kaikille kukkasipuleille ainakin jonkin verran läpäisevä maa, sillä liian märässä

maassa talvehtiminen heikkenee. Lannoita sipulit niille suunnitellulla ravinteella istutuksen yhteydessä ja

heti kukinnan jälkeen.

Syksyllä istutettavien sipulien paras istutusajankohta on ensimmäisten kunnon yöpakkasten jälkeen, kun vuorokauden

keskilämpötila on laskenut alle +10C asteen. Liian aikaisin istutetut sipulit ehtivät lähteä kasvuun jo

47

syksyllä ja voivat paleltua talven aikana, liian myöhään istutetut taas eivät ehdi juurtua lainkaan, ja kasvuun

lähtö keväällä viivästyy.

Keväällä esikasvatettavilla sipuleilla istutus ruukkuihin kannattaa ajoittaa toukokuun alkuun, liljat ym. suoraan

ulos istutettavat sipulit kannattaa istuttaa heti lumien (ja maan) sulamisen jälkeen lämpimälle kasvupaikalle

läpäisevään ja multavaan maahan.

Syksyllä istutettavia:

Tulppaanit

Kasvitieteelliset tulppaanit

Helmililja, sinitähti

vaativat vähintään 25 cm kasvualustan, lannoitetaan kukkasipuliravinteella

kukinnan päätyttyä, ja voidaan nostaa maasta kesän ajaksi

kuivaan varastoon.

Matalia, kivikkoonkin sopivia. Leviävät hiljalleen, ei nosteta pois

maasta kesän ajaksi.

Matalia, kivikkoonkin sopivia. Leviävät hiljalleen.

Narsissit Kasvattavat vuosien saatossa isoja kasvustotuppaita, jaetaan 5-10

vuoden välein tuppaat. Lehdet voi leikata pois kukinnan päätyttyä.

Laukat

Varjoliljat

Toimivat myös myyrien häätämisessä keisaripikarililjan tapaan.

Laukkoja voi lisätä myös niiden siemenistä.

Syvämultaiseen penkkiin, istutus vähintään 15 cm:n syvyyteen.

Keväällä istutettavia:

Gladiolukset

Liljat

Vaativat muutaman viikon esikasvatuksen sisällä, istutetaan ulos

toukokuun lopulla. Voidaan säilyttää esim. kellarissa talven yli.

Istutetaan keväällä, talvehtivat yleensä maassa. Liljakukko on pahin

tuholainen, ja vaatii ilmestyessään välittömiä torjuntatoimia, voivat

muuten tuhota koko kasvuston muutamassa päivässä.

Sesonkikukkina myytävät

sipulikukat voi hyvin istuttaa

kukkapenkkiin sen jälkeen,

kun ne ovat ruukuissaan

lakastuneet. Vasemmalla

kompostiin menossa

olleita pääsiäisnarsisseja 10

vuotta maahan istuttamisen

jälkeen.

48

21 PIHAN VESIKORISTE

Tyylin ja materiaalin valinta

Kun harkitset vesikoristeen rakentamista pihaan, kannattaa

materiaalin valinta ja altaan tyyppi sekä koko miettiä

huolella, jälkikäteen muutosten tekeminen on vaivalloista.

Yksinkertaisimmillaan vesi pihalla voi olla valmis suihkuallaselementti,

jossa on oma kiinteä allas maan pinnalla.

Tällainen on syytä tyhjentää ja peittää talveksi, ettei jäätyvä

vesi halkaise allasta. Tyylejä löytyy jokaiseen makuun

sopivaksi, hankintahinta riippuu koristeen koosta ja materiaalista.

Yksinkertainen ja edullinen vesikoriste pienellä suihkupumpulla

varustettuna syntyy vaikkapa laastipaljusta,

joka upotetaan osittain maahan.

Isompi, lampimainen vesikoriste voi puolestaan myös uimakäytössä,

kun altaan puhdistus suunnitellaan toimivaksi.

Kaiva vesialtaan suunnitellulle paikalle kuoppa, joka on ulkomitoiltaan n. 10 cm suuntaansa suurempi kuin tuleva

allas. Levitä syntyneen kuopan pinnalle suodatinkangas, ja varaa altaan viereen kivetöntä, hienoa hiekkaa

reunojen muotoiluun riittävä määrä. Tuo valaisin- ja pistorasiakaapeli altaan reunalle. Jos allas on tarkoitus

tehdä valmiiksi vasta tulevaisuudessa, täytä allaskuoppa hiekalla ja tiivistä kevyesti. Pintaan voi tehdä joko istutuksia

tai nurmikon tässä vaiheessa, joten pintamullalle jätetään varaa joko 40 cm (perennat/ pensaat) tai 20

cm (nurmikko). Kun allas halutaan rakentaa valmiiksi, on helppo lapiolla kaivaa hiekkakerrokseen sopiva kuoppa

ja asentaa allasmuovi tai valmisallas ilman, että tarvitsee tehdä muita altaan perustamistöitä.

Tämä allaskumista valmistettu vesikoriste toimii myös kesäisin uima-altaana. Allaskumi on upotettu reunoilta

sepeliuraan, joka estää sateella mullan ja ravinteiden valumisen altaaseen kasvien juurelta. Puhtaanapitoon

on käytetty desinfiointitabletteja, jotka on sijoitettu suodattimena toimivaan altaaseen johtavaan puroon.

Uppopumppu suodatinpumppuna, koristeellinen suihkupumppu erikseen. Hoito: imurointi 2-3krt/vko, pintaroskien

keräin, haavi. Hoitoon ilman kunnollista allassuodatinta on varattava aikaa n. 10h/ vko uimakäytössä.

49

MITEN TEHDÄÄN?

Allas muovi- tai kumikalvolla

1. Piirrä altaan paikka maastoon, ja kaiva riittävän syvä kuoppa. Mitä tehokkaampi pumppu ja suurempi

suihku, sen suurempi ja syvempi allas. Tee reunat porrastaen ja tarkasta pinnan vaakasuoruus. Jos

käytät valmisallasta, mittaa kuopan syvyys ja halkaisija n. 10 cm allasta suuremmaksi.

2. Pohjusta allas kivettömällä hiekalla ja suodatinkankaalla tai esim. vanhoilla viljasäkeillä.

Valmisallasta käytettäessä laske allas esimerkiksi lautojen varassa paikoilleen, kun kangas on reunoilla,

ja täytä väliin jäävä tyhjä tila hienolla hiekalla, esimerkiksi kepin avulla tiivistäen. Muista tarkistaa

altaan vaakasuoruus huolella molempiin suuntiin.

3. Levitä allasmuovi tai allaskumi paikalleen, jätä reunoja vähintään 0,5 metriä yli altaan reunan tässä

vaiheessa. Jos vuoraat altaan kivillä, aloita kivien asennus altaan pohjalta isoilla kivillä (tukikivet), ja

etene ylöspäin kivikokoa pienentäen. Porrastusten päälle jälleen isommat tukikivet, ja kivikokoa pienentäen

kohti altaan yläreunaa. Vältä teräväsärmäisiä kiviä.

4. Kun kivet ovat paikallaan, täytä allas vedellä ja leikkaa sen jälkeen ylimääräinen allasmuovi tai –kumi

pois niin, että reunoille jää tukimateriaalin alle yhtenäinen muovi. Altaan reunan voi viimeistellä esimerkiksi

liuskekivillä. Asenna reunakivet siten, että kiven reuna tulee muutaman sentin yli altaan

puoleiselta reunalta. Jos haluat reunasta yhtenäisen, asenna kivet maakosteaan betoniin, käytä raudoituksena

esimerkiksi tukevaa rautalankaa.

5. Somista reunat istutuksilla. Kaivetusta maasta voi muotoilla altaan reunalle puron, joka samalla toimii

UV- valon ja zeoliitin avulla altaalle myös suodattimena. Valitse riittävän tehokas pumppu, joka jaksaa

sekä tuottaa koristesuihkun, että pumpata vettä suodattimeen.

Puutarha-altaan pohjalle kannattaa jo sen rakennusvaiheessa laittaa likaa sitovaa allassubstraattia ja levänmuodostusta

vähentävää zeoliittia. Hyvän allaspumpun ja suodattimen valinta määrää puhdistuskertojen määrän

jatkossa. Riittävä veden kierto ja säännöllinen roskien poistaminen sekä suodattimen puhdistus yhdessä altaan

leväkehitystä hidastavien kemikaalien kanssa vähentää puhdistustarvetta. Koko allasta ei tarvitse tällöin tyhjentää

kesän aikana, vaan osittainen vedenvaihto pari- kolme kertaa kesässä riittää. Jos allas on rakennettu

50

lähelle puustoa, on päivittäin huolehdittava maatuvien roskien poistosta. Allaspeite altaan päälle yöksi on myös

tällaisessa paikassa hyvä suojauskeino.

Puutarha-altaan hoito

0,5m vaatii n. 6000 l/h tehoisen pumpun. Mitä voimakkaampi virtaus halutaan, sen tehokkaampi on pumpun

oltava. Isoissa lammikoissa ja piha-altaissa on järkevää käyttää ulkoista suodatinta. UV- suodatin toimii auringon

valolla ja on erittäin tehokas ja halpa sekä huoltovapaa käyttää, mutta melko hinnakas hankkia.

Koristekäytössä alle 1600 l/h pumppaavat pumput sopivat pieniin valmisaltaisiin, ne eivät riitä veden pumppaamiseksi

suodatuspuroon. Jos altaaseen yhdistyy puro, kannattaa puron portaisiin tehdä suodatusmateriaaleja

käyttämällä luonnon suodatin. Pumpun tehotarve riippuu puron leveydestä ja korkeudesta. Esimerkiksi n.

1,5 m korkea puro, jossa uoman leveys n.

Pienen pihan helppohoitoinen vesikoriste

TEE NÄIN

Rajaa alue ja aseta laastipalju vaakatasoon

tukevasti. Tee reunus esim. luonnonkivistä

muuraamalla tai tähän tapaan irtokivistä.

Laita pumppu altaaseen, ja 6mm:n harjateräsverkko

(valuverkkopala altaan päälle.

Levitä valuverkon päälle pienisilmäinen

metalliverkko kivien alustaksi. Somista

reunat liuskekivien palasilla, ja päällystä

verkko koristekivillä.

Täytä reunan ja altaan väli mullalla, istuta

kasvit.

Hoidoksi riittää veden lisääminen haihdunnan

mukaan, ja peruspuhdistus kerranpari

kesän aikana

51

22 PERGOLAT JA MUUT TÄYDENTÄVÄT RAKENTEET

Materiaalit ja perustaminen

Pergola on päältä avoin, kattamaton varjostava puurakenne, jonka yhteydessä usein on istutettuna köynnöskasveja.

Valokate lisäämällä voidaan tehdä katettuja terassirakennelmia, joihin ei yleensä (ainakaan omakotialueilla)

tarvita varsinaisia rakennuslupia. Nämä rakenteet ovat maanvaraisia, lämmittämättömiä ulkotilan osia.

Katetut kuistit sen sijaan yleensä vaativat rakennusluvan tai toimenpideluvan. Muita täydentäviä rakenteita

ovat erilaiset patiot, aidat, portit, katokset jne. Hyviä ohjeita erilaisiin rakenteisiin löytyy mm. kirjasta Kotipihan

puurakenteet (kustantaja Alfamer).

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Pergola voi toimia tilanjakajana, näkösuojana, somisteena…

Materiaaliksi pergolaan ja muihin ulkotilojen pitkäikäisiin rakenteisiin kannattaa valita teräs, AB- luokan kestopuu,

lehtikuusi tai männyn sydänpuusta sahattu puutavara. Käytettäessä sahatavaraa se voidaan käsitellä halutun värisellä

puunsuoja-aineella. Väleihin tehtäviin säleikkörakennelmiin kiipeävät monet köynnökset helposti ilman erillisiä ohjainnarujakin.

Pergolarakenteiden toteutuksessa vain mielikuvitus asettaa rajat.

Kuva: Pixabay

52

Jos istutetaan monivuotisia ja pitkäikäisiä kasveja kiipeämään pergolaan (esim. ruusut, kelasköynnökset, hortensiat,

piippukäynnökset, laikkuynnökset jne kannattaa rakenne olla terästä tai kiveä. Puurakenteiden uusimisväli

on noin 10-15 vuotta, ja tällaiset pitkäikäiset kasvit alasleikkauksesta kärsivät tai siihen jopa kuolevat..

PERUSTUSVINKKI

Pergolan ja aitojen tolpat kannattaa kiinnittää esim. maahan valettuihin pilarikenkiin:

tolppa

huopakaista

pilarikenkä

harjateräs

12.2.Perustaminen

betoni

pohjamaa/ sora

Sopivia köynnöksiä säleikköön ja pergolaan

Aurinkoon: Kärhöt Clematis

Köynnöshortensia

Hydrangea petiolaris

imukärhivilliviini

Parthenocissus quinquefolia

säleikkövilliviini

Parthenocissus inserta

säleikköomenapuu

Malus

Puolivarjoon: japaninkelasköynnös

kiinanlaikkuköynnös

kärhöt

säleikkövilliviini

Celastrum orbiculatus

Actinidia kolomikta

Clematis

Parthenocissus inserta

Varjoon: piippuköynnös Aristolochia macrophylla

23 HYÖTYTARHA

Hedelmäpuut

Hedelmäpuut kannattaa istuttaa tontin lämpöiseen kulmaan, aurinkoiseen paikkaan. Etelä-Suomessa menestyvät

omenat, päärynät, luumut ja kirsikat. Omenapuita on sekä perinteisiä, suureksi kasvavia, että kääpiöivään

runkoon vartettuja. Lajikkeet näillä ovat samoja, kääpiöivään runkoon vartetut puut kasvavat vain noin 3-4 metriä

korkeiksi, ja tekevät satoa jo muutaman vuoden ikäisenä. Aivan pieneenkin pihaan soveltuvat ns. pilariomenapuut,

jotka kasvavat noin kolme metriä korkeiksi, mutta vain noin metrin levyiseksi.

53

Kirsikat ja luumut eivät savimaassa menesty, ne vaativat läpäisevän tai multavan kasvualustan ja lämpimän

paikan tontilta. Helppohoitoisuutensa vuoksi (eivät tarvitse leikkaamista) niitä voi käyttää myös pelkästään koristetarkoitukseen.

Kirsikkalajikkeista Varjomorelli on kaunis, iso puumainen, itsepölyttävä, Latvian matala ja

Huvimaja taas matalampia, itsepölytteisiä lajikkeita. Luumuista esimerkiksi Sinikka on pienihedelmäinen, itsepölyttävä

lajike, Yleinen punaluumu taas suurimarjainen juuriversoilla leviävä herkkuluumu.

Omenapuita istutettaessa on hyvä valita muutamaa eri lajiketta, joista yksi on hyvä pölyttäjä ja varmistaa runsaan

sadon. Hyvä pölyttäjä on esimerkiksi Valkeakuulas. Omenapuut vaativat multavan kasvualustan. Liian

savisessa maassa ne helposti paleltuvat, ja kuivassa sato jää huonoksi.

Saviselle pohjalle istutettaessa kannattaa kasvualusta tehdä seuraavasti: Kaiva n.80 cm:n kuoppa, laita pohjalle

10 cm karkeaa soraa. Täytä kuohkealla mullalla niin, että pinta on n. 10 cm ylempänä perusmaastoa (kumpu).

Kuivaan maahan istutettaessa tee näin: Kaiva 80 cm:n kuoppa. Laita pohjalle n. 10 cm savista maata, täytä

mullalla. Tee puun ollessa pieni (n. 3-5 ensimmäistä vuotta) kesän ajaksi rungon ympärille syvennys, joka helpottaa

kastelua kuivina jaksoina. Istutuskuoppaan voi myös laittaa salaojaputken kiepille pohjaan ja tuoda pään

kasvualustan pintaan, kastelu onnistuu helposti kaatamalla vesi putkeen.

Yleisimmät Marjakasvit

Muutama esimerkki kestävistä lajikkeista:

Mustaherukka:

Punaherukka:

Viherherukka:

Valkoherukka:

Karviainen:

Pensasmustikka:

Öjebyn; rento-oksainen ja suurimarjainen, vaatii tuennan

Mortti; pystyoksainen, ei tarvitse tukemista

Punainen hollantilainen, hyvä peruslajike

Vertti, mustaherukan makuinen vihreä herukkalaji

Valkoinen hollantilainen, hyvä peruslajike

Lepaan punainen; isomarjainen punainen karviainen

Hinnonmäen keltainen; isomarjainen kellanvihreä lajike

North Blue, North country; Amerikkalaista kestävää kantaa

(Hapan maa) Alvar, Aino; kotimaiset vaihtoehdot

Pensaspuolukka:

Sanna ja Sussi; hyviä syödä, hyviä myös maanpeitekasveina metsäisiin olosuh-

(Hapan maa) teisiin.

Marjasinikuusama Hieman mustikan makuinen. Tuottoisa, vaatimaton paikan suhteen. Korkeus n.

1,5m.

Marjatuomipihlaja

Tyrni

Vadelma:

Mansikka:

Saskatoon, Härkätien herkku. Hieman makealle omenalle maistuva herkullinen

marja. Kookas, noin 2-4 m:n pensas, vaatimaton paikan suhteen, hyvä myös näkösuojakasvina.

Esim. Raisa ja Rudolf. Istuta suhteessa 3 tyttöä, 1 poika. Vaatii hiekkaisen maaperän

ja aurinkoisen paikan.

Esim. Jatsi, Jenkka, Muskoka, Ottawa-lajikkeet.Vadelmat vaativat tuennan ja läpäisevän

kasvualustan sekä aurinkoisen paikan.

hyviä lajikkeita mm. Honeyoe, Polka, Kaunotar. Multava, aurinkoinen paikka. Vältä

liiallista typpilannoitusta. Savimaalla kumpuun istuttaminen suositeltavaa.

54

Muista!

Istuta hedelmäpuut vähintään 5 metrin välein, niin leikkaustarve vähenee ja puut kasvavat kauniimman

mallisiksi

Istuta herukkapensaat vähintään 2,5m:n välein ja kata pensasrivit yhtenäisennä alueena, niin hoito

helpottuu

Yrtit ja muut hyötykasvit osana puutarhaa

Yrttejä ja monia hyötykasveja voi käyttää koristekasvien tapaan. Tontin reuna-alueille peitto- ja rajauskasviksi raparperi

sopii erinomaisesti, jos maa on multavaa. Hiekkaiselle maalle puolestaan taustakasvina parsa (Asparagus) sopii

kauniisti. Saksankirveli käy sekä multavalle, että jonkin verran läpäisevälle alustalle, ja tuo aniksen tuoksun tähän

osaan puutarhaa. Erilaisilla ruukkuihin istutetuilla yrteillä voidaan somistaa pientäkin puutarhaa.

Jos halutaan ”oikea” kasvimaa, se kannattaa ainakin savimailla ja kuivilla mailla rakentaa ajatuksen kanssa:

Savimaalle perustaminen:

Laita pohjamaan päälle suodatinkangas ja/ tai jakava sorakerros. Rakenna filmivanerista, lavakauluksista tai esimerkiksi

tiilistä vähintään 30 cm:n reunus ryytimaalle, ja täytä laatikko kuohkealla mullalla. Jos alue rajoittuu nurmikkoon,

näin valmiin ryytimaan pinta tulee n. 10-15 cm nurmea ylemmäksi.

Kuivaan kangasmaastoon perustaminen:

Kaiva ryytimaan pohja noin 20 cm pohjamaata alemmas. Levitä pohjalle 10 cm savista maata, tee pohjaan loiva kallistus

(vesi ei saa seisoa kuopan pohjalla!) Jos alue rajoittuu nurmikkoon, täytä mullalla nurmen pinnan tasoon (multakorkeus

pitäisi siis olla 30 cm + 10 cm savimaa). Jos alue rajoittuu käytävään tms., tee reuna kuten edellä. Matala

reunus (esimerkiksi reunakivellä) kannattaa tehdä myös nurmeen rajoittuvalle kasvimaalle, silloin ei nurmi leviä kasvimaalle,

ja kitkemistyö vähenee.

Kuva: Pixabay

Helppohoitoisessa hyötypuutarhassa on selkeät reunat, kivipintaiset käytävät, katetut kasvualustat ja ahkera

puutarhuri

55

Piharakentajan Käsikirja-Toinen painos

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?