Tapiolan Tennis 50 vuotta!

IRJA RAINTO
Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
Irja on Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
– eikä syyttä. Irja on pelannut
tennistä yhteensä noin 65 vuotta!
Jo tämä on kunnioitusta herättävä
luku, mutta kun otetaan mukaan Irjan
kentillä saavuttamat tulokset, niin
kumarrus täytyy olla vielä syvempi.
Hänellä on nimittäin pelkkiä voittoja
noin 80:n Suomen Mestaruuden verran.
Kun tähän vielä lisätään kakkosja
kolmossijat, niin luku on lähempänä
sataa mitalia, prenikkaa, lautasta
ja muistokippoa.
Irjakaan ei tiedä tarkkaa lukua, mutta
oheisista kuvista voitte nähdä, että
niitä on - ja paljon.
Kaikki alkoi vuonna 1952, jolloin
parikymppinen nuori tyttö sai ensi
kerran tennismailan käteensä. Tämä
tapahtui Oulussa, jossa Irja löi alkulyönnit
Karhun Rysty-merkkisellä
puumailalla.
Pari vuotta myöhemmin hän muutti
töihin Kemiin, jossa pelaaminen
jatkui sairaalan lähellä sijainneilla
asfalttipinnoitteisilla ulkokentillä.
Leikkausalipäivystykset haittasivat
harrastusta, mutta pikkuhiljaa taidot
kehittyivät ja kolmessa vuodessa
Irjasta kehittyi ”ihan hyvä pelaaja”.
Sairaanhoito-opiskelut jatkuivat
Helsingissä ja tennismailallekin oli
käyttöä. Opiskelupaikan läheltä
Domus Academican vintiltä nimittäin
löytyi puulattiainen tenniskenttä.
Seuraavina vuosina pelaaminen
kuitenkin oli satunnaista, mutta kun
Irja aloitti työt pääkaupungissa vuonna
1975, alkoi tennisharrastus kukoistaa.
Pelejä pelattiin paljon Kauklahden
koulun nopealla puulattialla.
Pallotykin kanssa Irja tuli tutuksi ja
leireillä taidot paranivat koko ajan.
Espoonlahdessa, nykyisen uimahallin
läheisyydessä seissyt palloseinä
sai Irjasta uuden ystävän, joka kävi
ahkerasti hiomassa taitojaan tätä järkkymätöntä
vastustajaa vastaan.
Vielä noihin aikoihin Irja ei juuri
kilpaillut, mutta sitten monen vuoden
kuluttua Tapiolan Tennisseuran
Pentti Sierilä ja yhteinen kemiläinen
tuttava, Mikko Aalto-Setälä, kehottivat
Irjaa hakemaan seuran jäsenyyttä.
Siihen aikaan naispelaajia oli vielä
harvassa. Irja ja Tennispuistossa työskentelevä
Irma Varis alkoivat koota
naisporukkaa pelaamaan liigapelejä.
Anneli Nymanin parina Irja pelasi
lähes kymmenen vuotta. He olivatkin
kova pari – olipa vastassa kuka tahansa.
Anneli hoiti kämmenpuolen ja
Irjan vastuulla oli rystylyönnit. Hyvä
kumppanuus ja peli-ilo oli tärkeää.
Mitaleita alkoi kertyä. TaTe:n kanssa
Irja voitti lähes kaikki palkintonsa,
mutta kun hänen oman ikäluokkansa
pelejä ei enää pelaajien puutteessa
saatu aikaan, siirtyi hän 2000-luvun
alussa Helsingin Verkkopalloseuraan.
Sieltä löytyi samanikäistä, vanhempaa
peliseuraa ja kisavastustajia, kilpauran
kääntyessä loppua kohti.
Tapiolaan ja TaTe:en Irja palasi vielä
uudestaan pelailemaan rauhallisempia
matseja, mm. kinkkukisoja ja
osallistui myös Tallinnassa pelattuun
ystävyysotteluun. Vuoden 2017 jälkeen
Irja on lyönyt palloa enää koiralle,
koska kroppa alkaa pistää hanttiin
täysivauhtisille lyönneille.
Kuntoa Irja pitää kuitenkin yllä
esimerkiksi vesijuoksulla ja puutarhanhoidolla.
Myös ristikot ja käsityöt
pitävät mestarin päivät täynnä
tekemistä. Kesällä 2019 odotti matka
Roland Garrosiin katsomaan huipputennistä.
Urheilua se on penkkiurheilukin.
Irja ja Simo Näkki (oik.), Irja ja Tellervo
Ervasti sekä osa Irjan muhkeasta mitali- &
palkintokokoelmasta
24
25