Supermies

Mikä tekee miehen?
Mikä tekee miehen?
Geeni vaiko kromosomi?
Kivekset vai alkoholi?
Hauikset ja hormonit
bootsit vaiko maiharit?
Mikä tekee miehen?
Luoja vaiko äitimuori?
Sisin vaiko ulkokuori?
Diktaattori mielipuoli?
Insinööri?
Pankkiiri?
Lääkäri?
Portsari?
Tuomari vai kuriiri?
Olut vaiko hodari?
Mikä tekee miehen?
Vakituinen duuni?
Jääräpäinen muuli,
joka painaa niin ku taifuuni
vaikka vastassa ois monsuuni
aina muistan vastuuni.
Mikä tekee miehen?
Ymmärrys ja halaus?
Rajat vaiko vapaus?
Lupa olla, mitä on?
Herkkä, hiljainen tai levoton?
Mikä tekee isän?
Siittiö vai läsnäolo?
Palkka vaiko leipäjono?
Mikä tekee miehen?

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. – Tapani Tölli
Kun lähdin suunnittelemaan tätä esitystä, maailma oli aivan toisenlainen ja niin oli
myös mielikuvani tästä esityksestä. Oman sooloesityksen tekeminen oli pyörinyt
mielessäni pitkään. Vuonna 2018 päätin ryhtyä töihin, jotta sooloesityksestäni tulisi
totta. En ollut koskaan ennen esiintynyt klovnina yksin. Siksi päätös tuntui paitsi
merkittävältä myös pelottavalta. Yksintyöskentely toteutui kuitenkin suunniteltua
nopeammin, kun myöhemmin samana vuonna 2018 minulle tarjottiin kahta eri
sooloesitystä tehtäväksi – näin ne jonkinlaisena johdatuksena; valmistautumisena
tähän tulevaan koitokseen, jonka olin suunnitelmissani ajoittanut syksylle 2020.
Alkuvuodesta 2020 työ esityksen eteen todella käynnistyi. Neuvottelin ohjaajien
kanssa mahdollisista yhteistyökuvioista Lontoossa ja Yhdysvaltain länsirannikolla,
hain ja pääsin residenssiin Lontooseen kesäksi 2020, pitchasin ideaa muusikoille ja
teattereille ja isot pyörät pyörivät.
Sitten tuli maaliskuu 2020. Se pieni virus, joka oli hetkittäin vilahdellut uutisissa
pitkin talvea, muutti maailman ja sulki rajat ja teatterit niin täällä kuin maailmalla.
Jäin kotiin lasten kanssa, laitoin ruokaa, keksin viskaritehtäviä, valvoin
tokaluokkalaisen etäkoulua ja aika-ajoin yritin luoda nahkaani taiteilijana
miettimällä, millaista taidetta voisin tässä muuttuneessa tilanteessa tehdä.
Esitykset peruuntuivat tai siirtyivät ensin kuukausilla ja lopulta jopa vuosilla,
residenssiin ei voinut mennä ja osa yhteistyökuvioista kuivui kokoon.
Kotona vietetty vuosi vaikutti merkittävästi identiteettiini ja samalla tämän esityksen
aiheeseen.
Olin ajatellut esityksen kertovan itsestäni ja niistä monista rooleista,
joita elämässäni esitän. Myös esityksen nimen Supermies oli tarkoitus viitata näihin
välillä ristiriitaisiin vaatimuksiin, joita jokainen (tässä tapauksessa) mies
elämässään kohtaa. Poikkeusaika muutti roolien voimatasapainoa radikaalisti –
isän rooli vahvistui entisestään, kun aiemmin vahvoina esiintyneet puolet joutuivat
väistymään, heikentymään tai jossain tapauksessa katoamaan kokonaan: urheilija
taantui osin kotioleskelun osin myös kehoa rajusti koetelleen viruksen takia
sohvalle makaamaan, rakastaja unohtui ahdistuksen ja päivittäisten haasteiden
viidakkoon, ammattilainen neuvotteli vain esitysten siirtämisistä kuvitteelliseen
tulevaisuuteen, sisäinen lapsi nuutui huolen ja pelkojen alle ja taiteilija heittelehti
itsensä uudelleen keksimisen inspiraatiosta unohduksen ja yleisökontaktin puutteen
aiheuttamaan täydelliseen epätoivoon ja masennukseen.
Tämä teos on läpi prosessinsa ollut mielettömässä turbulenssissa ja muuttunut
viikosta toiseen. Pelastuksekseni olin kaukaa viisas, kun pyysin ja sain
matkakumppanikseni tälle vaikealle matkalle huikean taitavan ohjaajan Georgia
Murphyn. Hän on johdattanut minut lukemattomien karikkojen ja pöheikköjen läpi.
Yhdessä olemme suunnitelleet ja kirjoittaneet ainakin viisi versiota tästä
esityksestä, aina toksisesta ”Supermies -luentoa” pitävästä bouffoon hahmosta
isyyttä pelkkien eläinhahmojen kautta käsittelevään klovniesitykseen. Nyt eteenne
ilmiintyvä esitys on tämän monipolvisen matkan päätepiste – jonkinlainen kollaasi
kaikesta siitä, mitä on tapahtunut ja mihin on tultu. Jollain omituisella tavalla kaikki
pohjatyöt, runot, monologit, ajatukset, väitteet ja henkilökohtaiset kivut ovat
muotoutuneet kokoelmaksi runollisia kohtauksia - klovniesseitä mieheydestä.
Jotain hauskaa, jotain kaunista ja jotain aivan pöljää.
May my clown be near my body.
Vantaalla elokuussa 2021
Jouni Bäckström

SUPERMIES
ensi-ilta 27.9.2021 KokoTeatterissa
Ohjaus ja käsikirjoitus:
Jouni Bäckström & Georgia Murphy (GB)
Sävellys:
mm. Claudio Monteverdi, Henry Purcell, Bill Conti, Sonny Burke, Sia, Jesse
Shatkin
ja Jouni Bäckström
Apulaisohjaaja ja äänitaiteilija:
Tommi Bäckström
Esiintyjät:
Jouni Bäckström (baritoni, klovni)
Kaisamaija Uljas (arkkiluuttu ja barokkikitara)
Tatu Ahola (sello)
Hannes Kaukoranta (Sinkki ja käyrätorvi)
Tämän esityksen valmistamista on tukenut Suomen Kulttuurirahasto
ja esitys on ollut Kansan sivistysrahaston Kulttuurilahja hanke.
Vielä supersuuri erityiskiitos upeasta avusta pukujen kanssa Marja Uusitalo ja
Sarita Vepsäläinen!