YMPÄRISTÖKASVATUS TEEMA 2022: Muovi

Tuula Närhinen:
Muovimuotoilua Itämerestä,
Baltic Sea Plastique (2013),
kuvakaappaus videolta
Merenneidon kyyneleet,
Mermaids’ Tears (2007),
yksityiskohta teoksesta
Kun Närhinen muovitikkujen määrästä turhautuneena
alkoi tutkia niiden alkuperää, hän sai
selville, että ne voisivat olla peräisin läheiseltä rakennustyömaalta.
Valkoinen tikkusotku tarkentui
tutkimuksissa kuitubetonin sideaineeksi.
Periaatteessa yrityksillä on vastuu tuottamastaan
ympäristöongelmasta, mutta merien muoviroskaamisen
suhteen kukaan ei tunnu ottavan
vastuuta. Rakentajatkaan eivät aina nöyrry siivoamaan
jälkiään, eivätkä edes tunnusta aiheuttamaansa
ympäristöongelmaa. Siihen tikkusotku
jää kuin vaarallinen lumi pitkin rantakivikkoa.
Eloperäisen ja keinotekoisen
yhdistyminen
Tuula Närhinen on käyttänyt meren rannoilta löytyneitä
muovimateriaaleja ja roskia kuvataiteessaan.
Hän on rakentanut niistä kymmeniä muovisia
olentoja, jotka hän on nimennyt, kuvannut ja
asetellut muoviakvaarioihin Frutti di Mare -teoksessaan
(2008) – kuin meren eliöt olisivat tieteellisessä
keräilykokoelmassa. Muovimuotoilua Itämerestä
-teoksessaan (2013) hän on edelleen luokitellut
olentoja ja esittää ne korkeissa lasimaljoissa.
– Koska meriin joutunutta jätettä ei enää saa
takaisin, on muovin kavala kiertokulku ymmärrettävä
jonkinlaisena evoluution jatkokertomuksena.
Siinä eloperäinen ja keinotekoinen yhdistyvät,
pohtii Närhinen kirjassaan ja haastattelussa.
Tuntuu, että näissä muoviolentojen luokitteluteoksissa
koetetaan hallita systemaattisesti herkän
Itämeren muoviroskia. Muoviroska on kuitenkin
hallitsematon ympäristöongelma, joka on
riistäytynyt käsistä.
Monenkirjavat otukset akvaarioissa ja lasipurkeissa
vaikuttavat toki houkuttelevilta ja esteettisesti
kauniilta. Kyllä noita voisi vahingossa erehtyä
syömään, jos olisi kala tai merilintu, pohdin töitä
19