Kotikylä 2/2022
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
KOTIKYLÄN KANI<br />
Esittelemme tällä sivulla kylämme karvaisempia asukkaita.<br />
Ehdota lemmikkiäsi sähköpostilla osoitteeseen prisca@elisanet.fi<br />
❱ Nimi: Söpö<br />
❱ Rotu:<br />
Ranskan<br />
luppakorvakani<br />
❱ Ikä: 3 vuotta<br />
❱ Ihmisperheeni:<br />
Mia, Teemu,<br />
Tara ja Tatu<br />
Lisää banaania<br />
TEEMU KAVASTO<br />
”MÄ OON Söpö ja oon siis tosi söpö,<br />
iso ja pehmeä. Mä asun Vartsikassa<br />
vaaaaltavassa kartanossa, joka on<br />
isompi kuin kenenkään mun sisaruksen,<br />
serkun, pikkuserkun tai pikkupikkuserkun,<br />
ja mun identiteetti<br />
on vahvasti stadilainen.<br />
Mun kanssa asuu mun sisko Sanni<br />
ja sen mies Simo. Ne sai vähän vahingossa<br />
poikasia ja niistä yksi, Pou, jäi<br />
meille. Sit täällä asuu myös sellaisia<br />
ruoanlaittajia. Matami-Mia, herkkujen<br />
antaja-Teemu ja Tara ja Tatu, jotka<br />
osaa puhua samaa kieltä kuin me<br />
kanit. Ne on ihan kivoja.<br />
Mun lempipuuhaa on nukkuminen,<br />
etenkin päivisin. Torkahtelen<br />
milloin minnekin – ihan sama minne.<br />
Paras paikka on kuitenkin ihan keskellä<br />
keittiön lattiaa. Siinä on hyvä<br />
olla, kun mahtuu levittämään kaikki<br />
tassut ja korvat levälleen. Mä nukun<br />
siinä kaiken keskellä usein parhaiten.<br />
Tosi sikeesti. Pari kertaa Matami<br />
on pelästynyt, kun en oo millään<br />
herännyt, vaikka se on mua heilutellut.<br />
Oli niin hyvät unet... minkäs teet.<br />
Nukkumisen lisäksi mä tykkään<br />
syödä. Heinä ja pelletit on hyvää,<br />
mutta banaani on herkkua. Sitä me<br />
kanit ei saatais syödä paljoa, kun siinä<br />
on sokeria, mutta kun se on niin<br />
hyvää! Että jos jotain saisi toivoa niin:<br />
lisää banaania!<br />
Aamuisin me herätään kaikki seitsemän<br />
ja kahdeksan välillä. Herätessä<br />
on niin hirvee nälkä, että en<br />
päästä Matamia mun silmistä hetkeksikään,<br />
ennen kuin se on tajunnut<br />
antaa mulle ruokaa.<br />
Jos on tarpeeksi lämmintä, me<br />
saadaan olla ulkona terassilla. Se on<br />
parasta. Meillä on siellä valtava alue,<br />
jossa saadaan olla rauhassa. Mä haluaisin<br />
päästä pihalle nurmikolle, mutta<br />
koska toi Sanni on karannut sieltä<br />
kerran tai kaks, niin nyt me ei kukaan<br />
päästä pihalle. Se on aika epäreilua.<br />
Mähän oon niin iso ja fluffy, että en<br />
mahdu mistään kolosta tai raosta<br />
minnekään, joten ihan hyvin voisin<br />
olla pihallakin. Saaristomökillä saan<br />
sentään olla ulkona ja siellä mä vietänkin<br />
eniten aikaa mun koiraystävien<br />
kanssa. Mutta minnekään kauas<br />
en saa mennä enkä lähtiskään. Ruokakipolta<br />
ei koskaan kannata lähteä<br />
kamalan pitkälle, jos sinne vaikka<br />
ilmestyisi jotain hyvää. Sen verran<br />
olen elämästä oppinut.”<br />
PRISCA LECLERC<br />
18 KOTIKYLÄ 2/<strong>2022</strong>
Change language