Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
16 NRO <strong>12</strong> / <strong>2023</strong> – 9.8.<strong>2023</strong><br />
Päättymätön kesä<br />
Kesätarina<br />
Sinä kesänä oli epätavallisen paljon<br />
leppäkerttuja.<br />
Kaikki muu tuntuikin menevän<br />
niin kuin aina ennenkin. Toukokuun<br />
vaihtuessa kesäkuuksi sytytimme edelleen<br />
takkaan valkeita, ja juhannuksena kaivoimme<br />
varastosta pipot ja raappahousut<br />
pitämään vilun ja hyttyset loitolla. Heinäkuun<br />
sateissa tuskastelimme olohuoneen<br />
nojatuoleissa kirjoja lukien ja odottaen,<br />
milloin kesä oikein alkaisi. Murehdimme<br />
maahan mätäneviä mansikoita. Joimme<br />
vaniljateetä ja riitelimme siitä, mitä<br />
elokuvia kannattaisi katsoa. Koko kesän<br />
televisio oli kuitenkin avaamatta, koska<br />
emme päässeet yksimielisyyteen.<br />
Harvoina hellepäivinä sen sijaan vietimme<br />
aikaa puutarhassa: Ismo puuhaili<br />
viljelyksillä ja minä nypin laiskasti rikkaruohon<br />
sieltä täältä. Tutkin näkymää ja<br />
mietin, mikä tässä maailmassa kannattaa.<br />
Aurinkohattuni lierin alta näkyvä maisema<br />
oli kuin yhdenlainen televisio; kuva<br />
ei koskaan ollut realistinen eivätkä sen<br />
värit aidot. Kuumuus kai alkoi sekoittaa jo<br />
valmiiksi mutkilla olevaa yhteyttä.<br />
Söin kirsikoita suoraan puusta ja syljeskelin<br />
kivet nurmikolle. Tiesin, että Ismo<br />
inhosi tapaani, ja siksi se tuntui minusta<br />
erityisen mukavalta. Kypsä kirsikka sormien<br />
välissä oli samaan aikaan pehmeä<br />
ja kimmoisa, ja aina irrottaessani uuden<br />
marjan puusta tunsin tehneeni erityisen<br />
valinnan. ”Noista saisi hyvää hilloa”, Ismo<br />
sanoi. Minusta ne maistuivat paremmilta<br />
tuoreeltaan. Ne maistuivat kesältä.<br />
Kaikkea ei vain voi säilöä tai jalostaa, sillä<br />
tavalla asiat pilaantuvat ajan kuluessa.<br />
Raparperin voi keittää hilloksi, ja mansikat,<br />
mutta ei kirsikoita. Ne pitää nauttia<br />
heti, sellaisenaan, ilman odottamista.<br />
Illansuussa istuimme terassilla ja seurasimme<br />
pääskysten lentoa ja pyrähdyksiä<br />
räystään alle. Kuin huomaamatta aloin<br />
itsekin rakentaa pesää. Ostin sisustuslehtiä<br />
ja selasin blogeista tuoreimmat vinkit.<br />
Kiersin kirpputoreja ja kävin taidelainaamoissa.<br />
Vaihdoin verhoja ja asettelin<br />
huonekuuset, aasinkorvat ja uudelleen<br />
muotiin tulleet kultaköynnökset paikoilleen.<br />
Mietin, pidinkö enemmän luonnonmukaisesta<br />
bohosta vai värikkäästä<br />
retrosta.<br />
”Näissä tyynyissä on ihan varmasti<br />
jotain kemikaaleja. Sä et saa käydä siellä<br />
halpahallissa”, tokaisi Ismo yhtenä iltana,<br />
kun olimme menossa nukkumaan. Niin<br />
vähän Ismo tiesi, missä minä päiväni<br />
vietin. Mukaan se ei lähtenyt koskaan,<br />
joten harhaluulo päivistä jättimäisissä<br />
marketeissa sopi minulle varsin hyvin.<br />
Sain rauhassa jatkaa projektiani, joka oli<br />
kirjattu äärimmäisen yksityiskohtaisena<br />
suunnitelmana mustakantiseen muistikirjaani.<br />
Vasta heinäkuun viimeisenä torstaina<br />
Ismo havahtui rakentamaani pienoismaailmaan.<br />
Nojatuolit eivät olleet entisillä<br />
paikoillaan, ja nukkumaan pääsy vaati<br />
melkoisen tyynyvuoren uudelleenasettelua.<br />
Olohuoneen sohvan tilalla oli riippumatto<br />
ja katossa iloinen lippunauha. ”Mitä<br />
tää nyt on? Sun pitää osata olla. Ei joka ilta<br />
voi siirrellä huonekaluja, eikä ainakaan<br />
hankkia uusia. Eikä uida alasti ja juoda<br />
viiniä pullonsuusta. Pitää osata seurata<br />
kasvua, kun sitä juuri nyt tapahtuu. Kohta<br />
on taas jo syksy.” Olin kyllä seurannut<br />
maksaläiskien kasvua, suonikohjujen kasvua,<br />
painon kasvua. Mikään muu kasvu ei<br />
tuntunut kuuluvan elämääni. Oivalsin, että<br />
tilanne vaati lisää muutosta.<br />
Seuraavana päivänä ostin kirpputoreilta<br />
kaikki ruukut, jotka löysin. Kaivoin niihin<br />
puutarhasta mehikasveja, tammenalkuja,<br />
piharatamoita, pienen vadelman ja jopa<br />
voikukan. Se oli tietenkin kukkinut jo<br />
kauan sitten, mutta oli edelleen hyvinvoiva,<br />
ainakin vihreä. Sen juurakosta lehahtava<br />
tuoksu toi mieleen lapsuuden leppoisat,<br />
ikuisesti jatkuvat aurinkoiset kesät.<br />
Asettelin ruukut olohuoneeseen, eteiseen,<br />
kylpyhuoneeseen, makuuhuoneeseen ja<br />
työhuoneeseen. Hain lähimetsästä mustikkaa,<br />
puolukkaa, liekoa ja oravanmarjaa.<br />
Kun ruukut loppuivat, täytin lasipurkkeja<br />
vedellä ja tein niistä itselleni varvikon.<br />
”Hullu”, sanoi Ismo tullessaan kotiin.<br />
Onnellinen hullu, ajattelin maatessani<br />
laiturillani, pienellä räsymatolla varpujen<br />
keskellä. Irrotin kypsän mustikan ja<br />
asettelin sen napaani. Napsautin päälle<br />
lukuvalon, kohdensin sen varpaassani olevaan<br />
hopeasormukseen ja tunsin lämmön<br />
hehkun. Annoin jäätelön sulaa kulhoon ja<br />
ajattelin taaksepäin käveleviä rapuja.<br />
Täydellinen suunnitelma. Minä jäisin<br />
tähän kesään ja kasvaisin sen mukana.<br />
Piia Syrjäaho
Change language