Vancouver 2010 Info - Suomen Olympiakomitea

JÄÄKIEKKO
ICE HOCKEY
HOCKEY SUR GLACE
2 lajia:
Miehet
Naiset
MIESTEN PELIÄ
Jääkiekkoa on Kanadassa pelattu jo 1870-luvulta
lähtien. Eurooppaan laji alkoi levitä noin 30 vuotta
myöhemmin. Kansainvälinen jääkiekkoliitto
(IIHF) perustettiin vuonna 1908. Olympialaji
jääkiekosta tuli Antwerpenissä 1920, siis jo ennen
erillisten talviolympiakisojen perustamista.
Kanada voitti kultamitalin ylivoimaisesti ja toisti
tekonsa 1924 ja 1928. Vaahteralehtisiä edusti
olympiakisoissa seurajoukkue, yleensä maan hallitsevat
amatöörimestarit.
Lake Placidissa 1932 vaahteralehtiset menettivät
ensi kerran olympiaturnauksessa pisteen
pelattuaan USA:n kanssa tasan, mutta voittivat
edelleen kultaa. Tyrmistys oli suuri, kun Kanada
hävisi Garmisch-Partenkirchenissä 1936 Isolle-
Britannialle 1–2 ja sai tyytyä hopeaan. Tappiota
selitti tosin se, että brittien pelaajista valtaosa oli
oppinut pelitaitonsa Kanadassa.
Kanada palasi voittojen tielle vuosien 1948 ja
1952 olympiakisoissa. Cortina d’Ampezzossa
1956 mestaruuden vei kuitenkin ensi yrittämällään
Neuvostoliitto. ”Punakoneen” valtakausi
olympiajäillä alkoi toden teolla 1964 ja kesti yhtä
poikkeusta (1980) lukuun ottamatta vuoteen 1992
asti. Vastusta Neuvostoliitolle saattoivat tarjota
vain Kanadan NHL-tähdet, joilla ammattilaisina
ei ollut pääsyä olympiajäille. Turhautuneena
Kanada boikotoikin vuosien 1972 ja 1976 olympiaturnauksia.
Vaihtelua palkintoseremonioihin toi USA, joka
yliopistopelaajien voimin ylsi kotijäällään kultaan
sekä Squaw Valleyssa 1960 että Lake Placidissa
1980. Neuvostoliiton vakavin haastaja MMkisatasolla
oli Tšekkoslovakia, jolle olympiakisat
tuottivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen pettymyksen.
Himmeitä mitaleita poimi säännöllisesti
myös Ruotsi.
Suomi uskaltautui olympiajäille ensi kerran
Oslossa 1952, tuloksena seitsemäs sija 9 joukku-
een turnauksessa. Cortinan kisojen jäätyä väliin
Squaw Valleysta 1960 oli tuomisina sama sijoitus.
”Tyynenmeren sarjaksi” ristityssä jumbolohkossa
Suomen vastustajat olivat Japani ja Australia.
Jatkossa Leijonien suoritukset kohenivat:
Grenoblessa 1968 kukistui Kanada ja Sapporossa
1972 Ruotsi, mikä vei sinikeltaisilta mitalin. Kun
sekä Kanada että Ruotsi jäivät pois Innsbruckista
1976, oli Suomi turnauksen pronssimitalisuosikki.
Mitalin korjasi kuitenkin Länsi-Saksa hiuksenhienolla
tilastomatemaattisella erolla: keskinäisten
otteluiden maalisuhde oli Suomella 0,041 maalia
heikompi.
Lake Placidissa 1980 Suomi taisteli jälleen mitalista,
mutta sai tyytyä taas neljänteen sijaan kiusattuaan
kultaa jahdannutta USA:ta viimeisessä
ottelussa. Pitkä mitalijahti tuotti lopulta tuloksen
Calgaryssa 1988. Leijonat yllättivät alkusarjassa
isäntämaa Kanadan 3–1 ja pelasivat Ruotsin kanssa
tasan. Ristiin pelatussa mitalisarjassa voitto
Länsi-Saksasta 8–0 riitti varmistamaan Suomelle
mitalin. Väri kirkastui vielä hopeaksi, kun kullan
jo varmistunut Neuvostoliitto kaatui päätösottelussa
2–1.
Neuvostoliiton sorruttua jääkiekkomaailman
voimasuhteet alkoivat vaihdella nopeasti.
Lillehammerissa 1994 ruotsalaisen Curt
Lindströmin valmentamat Leijonat esittivät turnauksen
parasta peliä, mutta hävisivät välierän
Kanadalle 2–3. Pronssiottelussa Suomi kaatoi
Venäjän puhtaasti 4–0, mutta kultaa juhli Ruotsi,
joka voitti Kanadan rangaistuslaukauksin.
Naganossa 1998 jääkiekon olympiaturnaus sai
aivan uuden luonteen. Kun KOK oli luopunut
amatöörisäännöistään ja NHL suostunut pitämään
olympiatauon, saapuivat kisoihin ensi kerran maailman
todella parhaat pelaajat. Wayne Gretzkyn
johdolla voittajasuosikkina turnaukseen lähtenyt
Kanada hävisi välierässä rangaistuslaukauksin
Tšekille. Suomi yllätti puolivälierässä Ruotsin
Teemu Selänteen maaleilla 2–1. Välierässä Venäjä
oli kuitenkin vahvempi 7–4 Pavel Buren iskettyä
peräti viisi maalia. Pronssiottelussa Suomi voitti
pettyneen Kanadan 3–2. Kullan vei Tšekki lyömällä
Venäjän 1–0.
61