Nummer 3 - de Vereniging Nederland-Finland

Suomalaisten Naisten Päivät – ajatuksia ja vaikutelmia.
10-11.3 pidettiin taas vuosittainen kaikille suomalaisnaisille tarkoitettu viikonloppu. Tällä
kertaa oli paikkana hotelli Cantharel Apeldoornin lähellä Ugchelenin pikku kylässä, aivan
Veluwen tuntumassa. Osallistujia oli liki sata joka puolelta Hollantia aina Frieslannista
Belgian rajalle asti. Saksastakin tuli mukaan suomalaisnaisten ryhmä ynnä yksi mies.
Hotellirakennukset muistuttivat mielestäni enemmän satujen suuria tattitaloja kuin kantarelleja.
Taso oli hyvä, ja meille oli varattu hotellihuoneiden ohella tarpeeksi tiloja niin
yhteisiin rientoihin kuin työpajoja varten. Ainoa haittapuoli oli, että happi uhkasi välillä
loppua, koska kokoustilat olivat aika matalakattoisia, ja itsekullakin oli niin paljon puhuttavaa
ja pohdittavaa. Onneksi oli ohjelmassa myös sauvakävelyä, jonka aikana veri
alkoi kiertää, ja happeakin saatiin varastoitua.
Lauantai alkoi kuten aina iloisilla tervehtimisillä, nimilappujen kiinnittämisillä ynnä muilla
käytännön järjestelyihin liittyvillä asioilla. Valmistelukomitean puheenjohtaja Riitta
Koskenniemi avasi päivät omaan tuttuun temperamenttiseen tapaansa. Ennenkuin ohjelma
aloitettiin tutustuttiin tarjolla olevien suomalaisten lehtien ja käytettyjen kirjojen
myyntipöytään. Oli taas mielenkiintoista lukemista tarjottavana. Onneksi itselläni ei ollut
varakassia eikä -kassaa mukana, joten ostoskiusaus jäi. Esilläolevia kauniisti maalattuja
suuria ja pieniä luonnokiviä oli myös hauska ihastella, samoin kuin tekstiilituotteita. Suomen
luonto oli esillä naalin sukupuuttoon kuolemisen uhkan muodossa. Tätä pikku petoa
uhkaavat monet vaarat, ja siksi meidänkin huomiotamme ja raha- avustusta pyydettiin.
Naisten päivien tähdet esiintyivät lauantaina päivällä. Jo viime kerralta tutut Marco
Bjurström ja Ritva Enäkoski olivat varta vasten Suomesta lentäneet pitämään esityksensä.
Railakkaasti ja vauhdilla siinä käytiin läpi erilaisia viestintään ja ihmisten
kanssakäymiseen liittyviä asioita. Marco on salskea nuorimies, nokkela tekstissään ja
käänteissään. Ritva on kypsempi, pyöreä olemukseltaan ja joskus puheissaankin. Oli mukava
seurata heidän yhteispeliään, johon liittyi paljon nokkelaa huulen heittoa ja hyvä
esiintymisrutiini. Ei siinä valitettavasti ollut yleisöllä mahdollisuutta ajatusten vaihtoon,
vaikka kysymyksiä ja kommentteja totta kai sai esittää. Mutta ajatukset ja mietteet saatiin
esille, ja niitä saattoi sitten sunnuntaina tuoda esille ja pohtia erilaisten työpajojen
aikana.
Myöhemmin lauantaina Marco veti vielä tanssitunnin. En itse osallistunut siihen, mutta
tavatessani hikisiä ja hengästyneitä osallistujia, oletin, että kovasti siinä töitä tehtiin.
Iltapäivällä saatiin huoneiden avaimet, tutustuttiin uusiin huonekavereihin tai mentiin jo
tutun kaverin kanssa kassit kainalossa ja mieli hyvänä lepäämään ja vaihtamaan kuulumisia.
Päivällinen oli herkullinen, tunnelma hauska ja hieman juhlallinenkin. Pyöreät pöydät
täyttyivät nopeasti hyvin hoidetuista ja kauniista kaikenikäisistä suomalaisnaisista. Puhe
kävi ja suomenkieli soljui.
Illan kohokohta oli Saksassa asuvien suomalaisten “Jukola”-teatteriryhmän esittämä
moderni kansannäytelmä Akkaralli, kirjoittanut: Heikki Luoma. Ainekset ja aihe olivat
kansannäytelmistä tuttu maalaisympäristö vallitsevine äitihahmoineen, tohvelisankaripoikineen
ja erilaisine, enemmän tai vähemmän viekoittelevine naistyyppeineen. Modernia
oli kännykkä, naispuolinen taksin kuljettaja ja kontaktipalvelu, josta saattoi suuren
maailman tapaan tilata seksikkään daamin kotikäynnille. Kaikken tämän ympärille
oli rakennettu hauska ja harmiton komedia, joka nauratti nokkeline rooliteksteineen,
Näyttelijöiden innostusta oli myös hauska seurata, ja hyvin siinä esiinnyttiinkin. Tuli tässä
– 27 –