Histologia (140123) (1 ov) Luennot 16 t, harjoitukset 18 t ... - Joensuu

Histologia (140123) (1 ov) 

Luennot 16 t, harjoitukset 18 t 

I. Luento 

Epiteelikudos 

• Peittää elimistön pintoja sisältä ja ulkoa. 

• Muodostaa rauhaset (endo- ja eksokriiniset). 

• Runsaasti soluja, vähän solunväliainetta. 

• Solut tiiviisti kiinni toisissaan 

(solujenväliset liitokset). 

Epiteelikudos / Tehtävät 

•Suojaaminen(iho). 

• Absorptio (suoli). 

•Eritysl. sekreetio (rauhaset). 

• Kuljetus (munuaistiehyiden ionipumput). 

• Aistiminen (hajuepiteeli). 

Yleistä 

• Histos = kudos; logos = oppi; histologia = kudosoppi. 

• Mirkoskooppista anatomiaa: tutkii solujen, kudosten ja elinten 

rakennetta mikroskooppia apuna käyttäen. 

– Kudosten ja niiden komponenttien kolmiulotteinen rakenne. 

– Rakenteen ja toiminnan välinen suhde: muodostaa perustan 

fysiologialle. 

– Histopatologia: kudosten epänormaali rakenne ja toiminta. 

– Histokemia: solujen ja kudosten biokemiallinen rakenne ja 

molekyylien paikantaminen soluissa (entsyymihistokemia, 

immunohistokemia). 

Epiteelikudos / embryonaalinen alkuperä 

• Ektodermistä : 

– Iho 

– Suun epiteeli 

– Nenän hajuepiteeli 

– Aivojen pinta 

– Selkäytimen ependyyma. 

• Mesodermistä: 

– Munuaisten epiteeli 

– Sukupuolielinten epiteeli 

– Verisuonten endoteeli 

– Mesoteeli. 

• Endodermistä: 

– Ruoansulatuskanavan ja 

virtsarakon epiteelit 

– Haima 

– Maksa 

– Kilpirauhasfollikkelit. 

Epiteelikudos 

• Epiteelisolut ovat 

rakenteellisesti ja 

toiminnallisesti 

epäsymmetrisiä: 

• Apikaalikalvo (AK, vapaa 

pinta). 

• Lateraalinen kalvo (LK, 

kosketuksissa viereisiin 

soluihin). 

• Basaalikalvo (BK, 

tyvikalvon puoleinen osa). 

LK 

AK 

BK 

1

hermo 

AK 

BK 

verisuoni 

Epiteelikudos 

epiteeli 

sidekudos 

tyvikalvo 

Epiteelikudos Epiteelikudos / Luokittelu 

• Solukerrosten lukumäärän ja solujen muodon 

mukaan. 

• Yksikerroksiset epiteelit: 

– Levy-, kuutio- ja lieriöepiteelit. 

– Valekerrostunut lieriöepiteeli. 

• Kerrostuneet epiteelit: 

– Levyepiteeli 

• Keratinisoitunut (iho). 

• Keratinisoitumaton (suu, ruokatorvi, äänihuulet, peräaukko, 

vagina). 

• Vaihettumisepiteeli. 

– Munuaisallas, ureter, virtsarakko, virtsaputki. 

Epiteelikudos levy-, kuutio- ja lieriöepiteeli 

valekerrostunut 

lieriöepiteeli 

kerrostunut, keratinisoitunut 

levyepiteeli 

kerrostunut 

levyepiteeli 

kerrostunut 

kuutioepiteeli 

vaihettumisepiteeli 

2

levyepiteelisolu 

Epiteelikudos 

Epiteelikudos 

Epiteelikudos 

tyvikalvo 

sidekudos 

kuutioepiteelisolu 

lieriöepiteeliä 

tyvikalvo 

sidekudos 

mikrovilluksia 

pikarisolu 

lieriöepiteelisolu 

tyvikalvo 

sidekudos 

Epiteelikudos 

Epiteelikudos (munuainen) 

Epiteelikudos (ohutsuoli) 

Sukasauma 

Pikarisolu 

3

Epiteelikudos 

Epiteelikudos 

pikarisolu lieriöepiteelisolu 

ripsiä 

valekerrostunutta 


tyvikalvo 

”tyvisolu” 

sidekudos 

vaihettumisepiteeliä 

tyvikalvo 

sidekudos 

Epiteelikudos 

Epiteelikudos 

ripsiä 

pikarisolu 

tyvikalvo 

sidekudos 

ripsellistä lieriöepiteeliä 

levyepiteelisoluja 

tyvikalvo 

sidekudos 

kerrostunutta levyepiteeliä 

4

Epiteelikudos 

kerrostunutta 

kuutioepiteeliä 

Epiteelikudos /Erilaistumat 

• Mikrovillukset: 

– 0.5 – 1.0 µm pitkiä, jopa 3000/solu 

– sisällä aktiinisäikeet 

– Lisäävät solun pinta-alaa (suolen sukasauma). 

• Stereokiliat: 

– Pitkiä mikrovilluksia. 

– Absorptio (esim. epididymis). 

• Ripset eli kiliat: 

– 7-10 µm pitkiä; jopa 300/solu; liikkuvia. 

– Aksiaalinen filamentti ja tyvikappale (9+2 rakenne). 

– Eritteiden liikuttaminen (henkitorvi). 

Epiteelikudos / Rauhaset 

• Eksokriinisten 

(avoeritteisten) 

rauhasten luokittelu. 

• Rakenteen perusteella: 

– (1) Solujen lukumäärän 

mukaan: yksi- ja 

monisoluiset. 

tyvikalvo 

sidekudos 

Epiteelikudos 

kerrostunutta 


Epiteelikudos /Erilaistumat 

• Ripset / Henkitorvi 


Pikarisolu 

tyvikalvo 

sidekudos 

5


• (2) Erittävän osan 

rakenteen perusteella: 

– (a) Rakkulamaiset 

(alveolaariset) 

– (b) Putkimaiset 

(tubulaariset). 

– (c) Tubuloalveolaariset. a b c 

Haaroittumattomat 

Haaroittuneet 



• Eritystavan perusteella. 

• Merokriiniset. 

– Erite poistuu solusta eksosytoosin avulla. 

– Useimmat rauhassolut toimivat tällä tavalla. 

• Apokriiniset. 

– Erite kerääntyy solun kärkeen ja osa solun kärjestä (sytoplasma ja 

solukalvo mukaan lukien) eritetään. 

– Esim. ihon hikirauhaset ja maitorauhaset. 

• Holokriiniset. 

– Koko solu eritetään. 

– Esim. ihon talirauhaset. 


• (3) Tiehyiden mukaan: 

– Haaroittuneet. 

– Haaroittumattomat. 

Haaroittuneet 


• Eritystuotteen perusteella. 

• Limaa erittävät eli mukoosiset: 

– Erite paksua, glykoproteiinipitoista. 

– Esim. suolen pikarisolut, kielenalussylkirauhanen. 

• Seröösiset: 

– Erite vetistä, proteiineja ja glykoproteiineja sisältävää. 

– Esim. eksokriininen haima, korvasylkirauhanen. 

• Seromukoosiset: 

– Erite edellisten välimuoto. 

– Esim. leuanalussylkirauhanen. 

Epiteelikudos 

/ Rauhaset 

Merokriininen 

(eksosytoosi) 

Apokriininen (osa 

solusta) 

Holokriininen (koko 

solu) 

6

• Kaikki sidekudokset ovat 

muodostuneet embryonaalisesta 

mesenkyymistä. 

• Sidekudoksessa on 3 

komponenttia: 

– Solut. 

– Säikeet. 

– Perusaine. 

• Sidekudosten luokittelu 

perustuu näiden komponenttien 

ominaisuuksiin ja suhteellisiin 

määriin. 

Sidekudos 

Sidekudos / säikeet 

• Kollageeni on pitkä ja jäykkä kolmoiskierteinen 

proteiini. 

• Paljon proliinia ja glysiiniä (joka 3 ah) 

• Hydroksiproliinia- ja lysiiniä 

• Tropokollageenimolekyylien 

limittäinen 

järjestäytyminen 

aiheuttaa 

kollageenin 

poikkijuovaisuuden. 


Tropokollageeni 


• A. Säikeet 

• 1. Kollageenisäikeet: 

– Muodostuvat kollageeniproteiinista 

– Elimistön yleisin proteiini (~30%) 

– Kaikissa kudostyypeissä 

– Elävässä kudoksessa valkeaa 

– Tunnetaan ainakin 15 eri muotoa 

– Vetolujuus suurempi kuin teräksen 


• Tropokollageenissa on kolme polypeptidiketjua (2α1 + α2). 

• Joukko tropokollageenimolekyylejä yhdessä muodostaa kollageenifibrillejä 

(microfibril). 

– Läpimitta 30-50 nm 

• Kollageenifibrillit yhdessä muodostavat kollageenisäikeitä (fibril). 

– Läpimitta 500-1500 nm 

• Säikeet yhdessä säiekimppuja (bundles or fibers). 

Pitkittäin leikkautuneita kollageenisäikeitä 

7

Sidekudos / Kollageenia valomikroskoopissa Sidekudos / Kollageenia (SEM) 

Sidekudos / Kollageeni (SEM) 

• Fibroblastin sisällä. 

– Protokollageeni. 

• 250 ah. 

• MP ~28 000. 

– Prokollageeni. 

– Proliinin ja lysiinin 

hydroksilaatio. 

• Entsyymit tarvitsevat Cvitamiinia, 

jonka puutos 

aiheuttaa verisuonten, ihon 

ja jänteiden heikkoutta 

(keripukkia). 

• Fibroblastin ulkopuolella. 

– Prokollageenipeptidaasi 

pilkkoo terminaaliset osat 

poistropokollageeni. 

Kollageenisynteesi 

Sidekudos / Kollageenia (TEM) 

Sidekudos / Säikeet 

• 2. Verkkosäikeet. 

• Muodostuvat kollageeniproteiinista. 

• Ohuita, haaroittuneita, muodostavat verkoston. 

• Rasva-, hermo-, ja sileälihassolujen ympärillä. 

• Epiteelien tyvikalvossa (reticular lamina). 

• Värjäytyvät hopeavärjäysmenetelmillä (argyrofiiliset 

säikeet) ja PAS:lla (sokeriosat). 

8

Sidekudos / Säikeet 

• 3. Elastiset säikeet 

– Elastiiniproteiinia 

– 1/3 glysiiniä 

– Runsaasti proliinia 

– Desmosiinia ja isodesmosiinia 

– Verisuonten seinämissä, 

nivelsiteissä, elastisessa 

rustossa 

– Pitkinä ohuina rihmoina tai 

levyinä 

– Venyy helposti ja palautuu 

nopeasti alkupituuteensa 

– Elävässä kudoksessa 

kellertävää 

Sidekudos 

• 1. Proteoglykaanit: 

• 95% polysakkarideja, 5% 

proteiineja 

• Keskusproteiini + 1 tai useampia 

glykosaminoglykaaneja: 

– Koostuu toistuvista 

disakkaridiyksiköistä 

– Aminosokeri + Uronihappo 

– Sokeriosassa sulfaattiryhmiä 

– Kondroitiinisulfaatti, 

heparaanisulfaatti, hepariini, 

hyaluronihappo 

Sidekudos 

•B. Perusaine. 

– Sooli- tai geelimuodossa 

– Homogeenista ja läpikuultavaa 

– Fibroblastien erittämä 

Keskusproteiini Glykosaminoglykaanit 

glukuronihappo + glukosamiini 

n 

9

• Rustossa 

proteoglykaanit 

muodostavat suuria 

aggregaatteja (MP 

2x10 8 ). 

– Keskellä on 

hyaluronihappo. 

– Siihen liittyy useita 

tavallisia 

proteoglykaaneja 

(keskusproteiini + 

kondroitiini- ja 

kerataanisulfaatti). 

• 2. Glykoproteiinit. 

• Pääosa 

valkuaisainetta, vähän 

hiilihydraatteja 

• Laminiini ja 

fibronektiini 

– Sitovat soluja alustaan, 

ohjaavat solujen 

liikkeitä 

Sidekudos 

Sidekudos 

Sidekudos 

• Sidekudoksen solut: 

– Paikallaan pysyvät: 

• Mesenkyymisolut. 

• Fibroblastit. 

• Retikulaarisolut. 

• Rasvasolut. 

– Vaeltavat: 

• Mastsolut. 

• Makrofagit. 

• Plasmasolut ja muut verestä peräisin olevat sidekudossolut 

(lymfosyytit, monosyytit, neutrofiilit, eosinofiilit ja basofiilit). 

Sidekudos 

• Hyaluronihappo esiintyy itsenäisesti ilman 

keskusproteiinia: 

– Varsinkin embryonaalisissa kudoksissa, 

napanuorassa, nivelsiteissä. 

– Antaa perusaineelle joustavuuden ja 

läpäisyominaisuudet. 

– Sitoo runsaasti vettä ja kationeita: muodostaa 

geelimäisen väliaineen, joka pitää soluja 

erillään toisistaan. 

Sidekudos 

• 3. Kudosneste 

– Kapillaarien seinämän läpi suodattuva 

veriplasma muodostaa kudosnesteen. 

– Epäorgaaniset ionit: Na, K, Ca ja Cl 

– Sokerit ja aminohapot 

– Nesteet palaavat osin takaisin suoraan 

verenkiertoon kapillaarien laskimopäässä, loput 

imusuoniston kautta. 

– Aineiden vaihto solujen ja verenkierron välillä 

• Fibroblasti. 

• Aktiivisessa vaiheessa 

oleva fibroblasti on 

haaroittunut solut, jossa on 

runsaasti ER-kalvostoa. 

• Soikea, kalpea tuma, selvä 

tumajyvänen 

• Tuottaa säikeet ja 

perusaineen 

• Kondroblasti, osteoblasti, 

odontoblasti 

Sidekudos 

Fibroblasti 

10

Fibroblasti 

Sidekudos 

• Makrofagit (mononukleaarinen 

syöjäsolujärjestelmä). 

• Syntyvät luuytimessä 

promonosyyteistä. 

• Kulkeutuvat kudoksiin. 

• Tulevat näkyviin vitaaliväreillä 

(trypaanisininen). 

• Osa elimistön puolustusjärjestelmää. 

• Veren fagosytoivat solut eivät kuulu 

tähän. 

• Kupfferin solut (maksa), 

mikrogliasolut (keskushermosto), 

Osteoklastit (luu), alveolaariset 

makrofagit (keuhko) Langerhansin 

solut (iho). 

Makrofagi 

Fibroplasti /fibrosyytti 

• Mastsolut (syöttösolut). 

– Soikea tai pyöreä; 20-30 

:m. 

– Sytoplasmassa basofiilisia 

jyväsiä (0.3-2.0:m). 

• Histamiinia, hepariinia, 

leukotrieenejä. 

• Tulehdusvaste. 

• Allergiset reaktiot. 

Makrofagi 

Sidekudos 

11

Syöttösolu (mastsolu) 

• Plasmasolut: 

– Esim. suolen 

limakalvossa. 

– Suuria, soikeita soluja, 

joissa voimakkaasti 

värjäytynyt ER. 

– Vasta-aineiden tuotto. 

Plasmasolu 

Sidekudos 

• Plasmasolut: 

– Esim. suolen 

limakalvossa. 

– Suuria, soikeita soluja, 

joissa voimakkaasti 

värjäytynyt ER. 

– Vasta-aineiden tuotto. 

Sidekudos 

Histologian tentit 

• 1. Tentti: ke 16.03. 2005 klo 8-10 Sali B1 

• 2. Tentti: pe 01.04. 2005 klo 8-10 Sali B1 

• 3. Tentti: ti 12.04. 2005 C1 

• 4. Tentti: ti 03.05. 2005 C1 

• Viimeinen luento pe 04.03. 8-10 Sali B6 

Plasmasolu 

12

Sidekudos /Luokittelu 

• Varsinainen sidekudos. 

– Löyhä (areolaarinen) sidekudos. 

– Jäykkä sidekudos. 

• Jäykkä yhdensuuntainen sidekudos. 

• Jäykkä verkkomainen sidekudos. 

• Verkkomainen (retikulaarinen) sidekudos. 

• Elastinen sidekudos. 

• Mukoosinen sidekudos. 

• Erilaistuneet sidekudokset. 

– Rasvakudos. 

• Valkea rasva. 

• Ruskea rasva. 

– Rusto 

– Luu 

– Veri 

Mesenkyymi 

• Embryonaalinen sidekudos (mesenkyymi). 

• Tähtimäisten solujen muodostama verkkomainen kudos. 

• Vähän säikeitä. 

perusaine 

mesenkyymi 

solun tuma 

verkkosäikeet 

Löyhä (areolaarinen) sidekudos 

• Kiinnitys- ja pakkausmateriaali. 

• Joustavaa ja hentoa. 

• Löyhä säieverkosto, runsaasti perusainetta, monia erilaisia soluja sekä runsaasti 

verisuonia. 

• Solunväliaine nestemäistä, täyttäen pieniä alueita eli areoloita. 

• Ympäröi verisuonia ja hermoja; tukee epiteelejä ja täyttää kudosten välisiä 

tiloja. 

kollageenisäikeet 

elastiset 

säikeet 

Sidekudos 

Mukoosinen sidekudos 

• Hyytelömäisen solunväliaineen joukossa muutamia fibroblasteja ja 

hentoja kollageenisäikeitä. 

• Napanuorassa. 

napanuoran 

epiteeli 

perusainetta 

kollageenisäie 

fibroblastin 

tuma 

Löyhä (areolaarinen) sidekudos 

elastinen säie 

kollageenisäiekimppu 

13

Retikulaarinen sidekudos 

• Muodostaa tukiverkoston useiden runsassoluisten elinten 

keskellä (rauhaset, imusolmukkeet, maksa jne.) 

sidekudos 

solujen 

tumia 

verkko-säikeet 


Jäykkä verkkomainen sidekudos 

• Kollageenisäikeet risteilevät verkkomaisesti. 

• Elinten kapseleissa ja ihon verinahassa (dermiksessä). 

kollageenisäie 

fibroblasti 

verisuoni 

retikulaarisolu 


lymfosyytti 

Elastinen sidekudos 

• Elastisten säikeiden muodostamia kerroksia. 

• Väleissä fibroblasteja. 

• Aortta, elastiset valtimot, keuhkot jne. 

fibroblastin 

tuma 

elastiset 

säikeet 

Jäykkä verkkomainen sidekudos 

14

Jäykkä yhdensuuntainen sidekudos 

• Kollageenisäikeet tiiviisti yhdensuuntaisiksi kimpuiksi pakkautuneena. 

• Väleissä fibroblasteja. 

• Jänteissä, nivelsiteissä, luun ja ruston kalvoissa sekä elimiä 

ympäröivissä kapseleissa. 

Kapillaari 

Sytoplasma 

fibroblastin 

tuma 

kollageenisäikeitä 

Valkea rasvakudos 

Tuma 

Rasvapisara 

Valkea rasvakudos 

• Unilokulaarista (vain 1 rasvapisara). 

• Litistynyt tuma solun reunassa. 

• Ihon hypodermiksessä, vatsaontelossa, kämmenissä ja jalkapohjissa. 

• Energiavarasto 

• Multilokulaarista (useita 

rasvapisaroita). 

• Pyöreähkö tuma keskellä solua. 

• Paljon mitokondrioita. 

• Runsas verisuonitus 

• Sikiössä, vastasyntyneellä. 

• Hibernoivilla nisäkkäillä. 

• Lämmöntuotto. 

verisuoni 

rasvaa 

rasvasolun tuma 

solukalvo 

sytoplasmaa 

Ruskea rasvakudos 

Valkea ja ruskea rasva Ruskea rasva 

15

Lasirusto 

• Lasiruston, elastisen ruston ja säikeisen ruston soluväliaineet ovat 

erilaisia ja antavat rustotyypeille erilaiset mekaaniset ominaisuudet. 

• Sikiön tukiranka on lasirustoa; sitä on myös nivelpinnoissa, henkitorven 

ja keuhkoputkien ympärillä. 

Kondrosyytin 

tuma 

Kondrosyytti 

lacunassa 

Perusaine 

Säikeinen rusto 

• Lasiruston ja jäykän yhdensuuntaisen sidekudoksen 

vaihtumisvyöhyke. 

• Luun ja nivelsiteen yhtymäkohdassa. 

• Selkärangan välilevyissä. 

rustosolu 

lacunassa 

rustosolun 

tuma 

kollageenisäikeitä 

Elastinen rusto 

• Elastisia säikeitä. 

• Korvalehdessä, korvakäytävässä ja kurkunkannessa (epiglottis). 

perikondrium 

rustosolun 

tuma 

elastisia 

säikeitä 

Lasirusto 



16

Lasirusto 


Rusto 

Luu 


• Makroskooppisen rakenteen mukaan luu jaetaan: 

– Tiivis luu 

– Sieniluu 

• Mikroskooppisen hienorakenteen mukaisesti: 

– Primaarinen (woven) luu 

– Sekundaarinen (lamellar) luu 

• Luuta ympäröi: 

– Sisältä endosteum (sidekudosta). 

– Ulkoa periosteum (sidekudosta). 

Mikroskooppisesti: primaarinen ja sekundaarinen luu 

Primaariluuta murtuman alueella 

(Huom! ei lamellirakennetta) 

Osteoblasteja 

muodostuvan 

luun pinnalla 

Vasta 

muodostunut 

luujuoste 

Osteoklasti 

Ruston appositionaalinen ja interstitiaalinen 

kasvu 

Perikondrium 

Lacuna 

Kondrosyytti 

-tuma 

Jakaantunut 

rustosolu 

Ruston 

väliainetta 

Appositionaalinen 

kasvu: 

Kondroblastit 

tuottavat uutta rustoa 

vanhan pinnalle 

perikondriumin 

alimmasta 

kerroksesta käsin. 

Interstitiaalinen kasvu: 

Jakaantuvat kondrosyytit 

tuottavat uutta rustoa 

ruston keskelle erittämällä 

ruston väliainetta. 

• Makroskooppisen ”arkkitehtuurin” mukaan luu jaetaan: 

– Tiivis luu 

– Sieniluu 

tiivisluu 

sieniluu 

Sekundaariluuta (Huom! lamellirakenne) 

Volkmanin 

kanava 

Haversin 

systeemi 

Haversin 

kanava 

17

Luu koostuu soluista ja solunväliaineesta 

• Solunväliaine 

35% orgaanista: kollageenia ja proteoglykaaneja 

65% epäorgaanista: hydroksiapattiittia 

• Luusolut 

– Osteoblastit 

– Osteosyytit 

– Osteoklastit 

Osteosyytti 

Lacuna 

Peruslamelli 

Periosteum: 

-Säiekerros 

-Osteogeeninen k. 

Haversin kanava 

Volkmanin kanava 

Laskimo 

Valtimo 

Luu 

Luusolukanavat 

Havers 

in 

lamellit 

Havers 

in 

systee 

mi 

Välilamellit 

tiivis luu 

sieniluu 

Peruslamelli 

Verisuonet 

Imusuoni 

luuydinontelo 

luujuosteet 

periosteum 

luuydinontelo 

Tiivis luu 

• Tiiviille luulle on tyypillistä kerroksellinen lamellirakenne: 

• Haversin systeemi: 

– Haversin kanava. 

– Ympärillä 8-15 Haversin lamellia (3-7 µm). 

• Poikittaiset Volkmanin kanavat peri- ja endosteumista. 

• Peruslamellit, Välilamellit. 

• Luusolukanavat (canaliculi). 

• Luun ulkokerroksessa paksuja kollageenikimppuja ns. Sharpeyn syitä. 

• Luuta muodostuu intramembraanisesti ja endokondraalisesti. 

Osteosyytti lacunassa 

Tiivis luu Tiivis luu 

Luusolu 

kanava 

18

Ilman 

kalsiumsuoloja 

Tiivis luu (luusolukanavat) Luu 

Luun väliaineen merkitys 

Normaali luu 

Ilman 

kollageenia 

Endokondraalinen luutuminen 

• 1. Ensin muodostuu luun 

rustomalli: 

– Mesenkyymisolut erilaistuvat 

rustosoluiksi ja tuottavat 

lasirustoa. 

• 2. Rustomalli kasvaa pituutta 

interstitiaalisesti ja paksuutta 

appositionaalisesti. 

– Perikondriumin soluista tulee 

osteoblasteja, jotka tuottavat 

luukauluksen. 

– Luumallin keskellä rustosolut 

kuolevat, väliaine kalkkeutuu ja 

syntyy onteloita. 

1 2 

Osteosyytti lacunassa 

Intramembraaninen luutuminen 

Luusolukanava 

• Kallon litteät luut ja alaleukaluu syntyvät näin. 

1. Sidekudoskalvoon muodostuu luutumiskeskus: mesenkyymisolut muuttuvat 

osteoblasteiksi ja erittävät luun orgaanista väliainetta. 

2. Osteoblastit muuttuvat osteosyyteiksi (lacunat, canaliculi, luun väliaine 

mineralisoituu. 


• 3. Verisuonet tunkeutuvat 

perikondriumiin ja 

kalkkeutuvaan rustoon. 

– Luun keskelle muodostuu 

primäärinen 

luutumiskeskus, jossa 

kalkkeutuva rusto 

korvautuu sieniluulla (luun 

pinnasta sisään päin). 

– Luuydin syntyy. 

3 

19


• 4. Varren alueen sieniluu korvautuu 

tiiviillä luulla. 

– Sekundaariset 

luutumiskeskukset muodostuvat 

luun päihin (ihmisen syntymän 

aikoihin). 

– Luun päissä luu jää sieniluuksi. 

• 5. Primaarisen ja sekundaarisen 

luutumiskeskuksen väliin jää 

epifyysilevy: 

– Luu kasvaa pituutta. 

• Erilaistunutta 

sidekudosta. 

• Solut ja nestemäinen 

solunväliaine 

(veriplasma). 

• Noin 5 L (7-8% 

painosta). 

4 5 

Sidekudos / Veri 

• Veriplasma: 

– Proteiinit: 

Albumiini 

α−, β−, γ−globuliinit. 

Fibrinogeeni 

– Epäorgaaniset suolat (0.9%): 

Na + , K + , Ca 2+ , Cl - , HCO 3 - 

Sidekudos / Verisolut 

• 3. Valkosolut (leukosyytit): 

– I. Granulosyytit (sytoplasmassa 

jyväsiä, tuma moniliuskainen, 

useat fagosytoivia). 

• a. Neutrofiilit 

• b. Eosinofiilit 

• c. Basofiilit 

– II. Agranulaariset. 

• a. Monosyytit 

• b. Lymfosyytit 

Ruston korvautuminen luulla 

(epifyysilevy) 

• 1. Lepäävä rustovyöhyke 

– Lasirustoa 

• 2. Kasvuvyöhyke 

– Jakaantuvia rustosoluja 

• 3. Hypertrofia vyöhyke 

– Kasvavia rustosoluja 

• 4. Kalkkeutumisvyöhyke: 

– Mesenkyymisolut erilaistuvat 

osteoblasteiksi ja muodostavat 

luuta kalkkeutuneen ruston 

pinnalle. 

– Luu on aluksi primaariluuta, joka 

korvautuu myöhemmin 

sekundaariluulla. 

Verisolut 

• 1. Punasolut (erytrosyytit): 

– Koko: 7.5 x 2.6/0.8 µm 

– 99% kaikista veren soluista 

• Miehillä 4.1-6.0 milj/µL 

• Naisilla 3.9-5.5 milj/µL 

– Hematokriitti 

• Miehillä 40-50% 

• Naisilla 35-45% 

• 2. Verihiutaleet (trombosyytit): 

– Muodostuvat megakaryosyyteistä 

luuytimessä. 

Hermokudos 

• Kehittyy ektodermistä. 

• Solut: 

– Hermosoluja eli neuroneita. 

– Tukisoluja eli gliasoluja. 

1 

2 

3 

4 

20

• Neuronit: 

– Solukeskus (soma, 

perikaryon), dendriittejä ja 

aksoni. 

– Aksonin ympärillä usein 

myeliinituppi. 

– Hermosyy = aksoni + 

myeliinituppi. 

– Eivät pysty jakautumaan 

– Pystyvät uusiutumaan, jos 

solukeskus jää ehjäksi. 

Hermokudos 

Hermokudos 

• Gliasolut (keskushermosto). 

– Astrosyytit: Ympäröivät kapillaareja ja osallistuvat 

veriaivoesteen muodostukseen. 

– Oligodendrosyytit: Muodostavat myeliinitupen. 

– Mikrogliasolut: Fagosytoivia (makrofageja) 

– Ependyymasolut: Muodostavat aivokammioiden ja 

selkäytimen sisäepiteelin. 

Myeliinitupeton ja myeliinitupellinen aksoni 

-myeliinitupeton 

aksoni 

-myeliinitupellinen 

aksoni 

Hermokudos / Neuroneita 

Hermokudos 

• Gliasolut (perifeerinen hermosto). 

– Schwannin solut: 

• Muodostavat myeliinitupen 

– Satelliittisolut: 

• Ganglioissa neuronien soman ympärillä 

Hermokudos 

Myeliinitupellinen aksoni 

-Schwannin solu 

-tuma 

- sytoplasma 

Myeliinituppi 

Aksoni 

Neurilemma 

(Schwannin solun 

solukalvo) 

21

Aksoni 

Ranvierin 

kurouma 

• Keskushermosto: harmaa ja 

valkea aines. 

• Harmaassa aineksessa ovat 

hermosolujen somaosat. 

• Valkeassa aineksessa on 

hermosyitä ja tukisoluja, 

mutta ei somaosia. 

• Aivoissa harmaata ainesta on 

pinnalla kuorikerroksessa ja 

keskellä tumakkeissa. 

• Selkäytimessä valkea aines on 

uloinna ja harmaa aines 

keskellä perhosen muotoisena 

kuviona. 

Hermokudos 

Gangliosolu 

Satelliittisoluja 

Hermokudos 

Hermokudos 

Myeliinituppi 

Harmaa aines 

Valkea-aines 

Harmaa aines 

Valkea aines 

• Hermon 

poikkileikkaus. 

Epinerium 

Perinerium 

Endonerium 

Pikkuaivot 

• Keskushermoston ulkopuolella 

olevia hermosolukeräytymiä 

kutsutaan ganglioiksi. 

– Aivoselkäydin gangliot 

(spinaaligangliot). 

– Autonomisen hermoston 

gangliot. 

Hermokudos 

Hermokudos 

Purkinjen solu 

Hermokudos 

22

• Mesodermaalista alkuperää. 

– Huom! Silmän värikalvon 

sileälihas kehittyy 

ektodermistä. 

• Sähköinen ärtyvyys ja 

supistumiskyky. 

• Sydän- ja luustolihassolut 

poikkijuovaisia; sileälihassolut 

poikkijuovattomia. 

• Oma terminologia: 

– Sarkolemma (SL) 

– Sarkoplasmakalvosto (SR) 

– Sarkomeeri 

– Sarkoplasma 

Luustolihas 

Lihaskudos 

• Lihassolut eli lihassyyt. 

– Pitkiä (useita cm). 

– Sylinterimäisiä (10-100 

µM). 

– Haaroittumattomia. 

– Monitumaisia. 

• Tumat perifeerisesti SL:n alla. 

• Sarkomeerirakenne: 

– I-vyöhyke 

(isotrooppinen). 

• Keskellä Z-juova. 

• Sarkomeeri on kahden 

Z-juovan välinen alue. 

–A-vyöhyke 

(anisotrooppinen). 

• Keskellä H-vyöhyke ja 

M-juova. 

Tuma 

poikkijuovaisuus 

Luustolihas 

Tuma 

Tuma 

poikkijuovaisuus 

Interkalaarilevy 

Luustolihas 

• Sidekudos: 

– Endomysium (solun 

lihassolu 

ympärillä). 

– Perimysium 

endomysium 

(lihassyykimpun ympärillä). 

– Epimysium(koko lihaksen 

ympärillä). 

Luustolihas 

• Myofibrilliä ympäröi 

sarkoplasmakalvosto. 

• Myofibrilli koostuu 

myofilamenteista. 

– Paksu filamentti: 

• Myosiinimolekyylien 

muodostama kimppu. 

– Ohut filamentti: 

• Aktiini 

• Tropomyosiini 

• Troponiiniryhmä ( TnI, TnT ja 

TnC). 

• Sarkomeerin koostumus 

Luustolihas 

titiini 

perimysium 

epimysium 

23

Luustolihas 

• Sarkolemma muodostaa solun sisään työntyviä Tputkia. 

– Solun sisään A- ja I-vyöhykkeiden rajalta. 

– T-putket muodostavat SR:n kanssa ns. triadeja. 

• Lihassoluja on useita eri tyyppejä. 

– Myosiinikoostumus. 

– Supistusnopeus. 

– Metabolia. 

• Lihakset liittyvät luihin jänteiden välityksellä. 

• SR heikommin kehittynyt kuin 

luustolihassoluissa. 

– Ei jaa myofilamentteja yhtä 

selviksi myofibrilleiksi. 

• T-putket työntyvät solun sisään 

Z-juovan kohdalta ja 

muodostavat triadeja ja dyadeja. 

• Runsaasti verisuonia. 

Sydänlihas 

Kapillaari 

Lihassoluja 

Sidekudosta 

I-vyöhyke 

A-vyöhyke 

Tyvikalvo 

T-putki 

• Solut ovat tiilenmuotoisia. 

– Joskus haaroittuneita. 

– 1-4-tumaisia (tumat solun 

keskellä). 

• Solut yhteydessä toisiinsa 

aukkoliitosten (gap junctions) 

välityksellä. 

• Solujen väliset liitokset näkyvät 

valomikroskoopissa kytkylevyinä 

eli interkalaarilevyinä. 

• Elimistön putkimaisissa 

rakenteissa: 

– Verisuonissa 

– Ruoansulatuskanavassa 

– Virtsaelimissä 

– Keuhkoputkissa 

– Lisääntymiselimissä 

• Sileälihassolut: 

– Ohuita 

– Sukkulanmuotoisia 

– Yksitumaisia (tuma solun 

keskellä) 

Sarkolemma 

Sydänlihas 

Sileälihas 

Myofibrillit 

T-putki 

T-putki 

Triadi 

Sarkoplasmakalvosto 

Sarkoplasmakalvosto 

T-putki 

Verkkosäikeitä 

24

• Ohuet filamentit kuten 

poikkijuovaisissa lihassoluissa. 

– Kiinnittyneinä α-aktiniinin 

(tiiviskappale) välityksellä 

solukalvoon. 

• Paksut filamentit eivät muodosta 

säännöllistä sarkomeerirakennetta. 

• SR on vaihtelevasti kehittynyt. 

Sileälihas 

Iho 

• Iho on elimistön suurin elin (16% 

ruumiin painosta). 

• Tehtävät: 

– 1. Suojaus: 

• Mikrobit 

• Myrkyt 

• Kuivuminen 

• UV-säteily 

• Mekaaniset vauriot 

Iho 

• Solut: 

– Keratinosyytit 

– Melanosyytit 

– Langerhansin solut 

– Merkelin solut 

• Iho uusiutuu koko ajan: 

– Kestää 15-30 vrk 

– Keratinosyyttien 

elinkierrossa on neljä 

vaihetta 

• Mitoottinen jakautuminen 

• Keratinisoituminen 

• Solujen kuolema 

• Solujen irtoaminen 

• 2. Eritys: 

– Hiki- ja talirauhaset. 

• 3. Aistinelin: 

– Kosketus- ja paineaisti 

• 4. Lämmönsäätely: 

– Hikoilu 

– Verisuonten supistuminen 

ja laajeneminen. 

• 5. Verenpaineen säätely. 

Sileälihas 

• 1) Viskeraaliset (single-unit 

tyyppi) sileät lihakset: 

– Spontaanisti aktiivisia (eivät 

tarvitse hermoimpulssia). 

– Tahdistinalueita, joista impulssi 

leviää solusta toiseen 

aukkoliitosten akutta. 

– Esim. suolessa. 

• 2) Multi-unit tyyppiset sileät 

lihakset: 

– Vaativat hermoimpulssin 

supistuakseen. 

• Mahdollistaa lihasten tarkan 

ohjauksen. 

– Esim. silmän värikalvossa. 

Iho 

Autonomi 

sen 

hermoston 

hermosolu 

Tuma 

lihassoluja 

• 1) Paksua (0.08-1.4 mm) ihoa. 

– Kämmenten ja jalkapohjien iho. 

– Ei ihokarvoja, mutta runsaasti hikirauhasia. 

• 2) Ohutta (0.07-0.12 m) ihoa on kaikki muu. 

Iho 

• Ihon kerroksellisuus: 

– Epidermis (orvaskesi) 

– Dermis (verinahka) 

• Nystykerros 

• Verkkokerros 

– Hypodermis (ihonalainen 

sidekudoskerros;ei kuulu 

varsinaisesti ihoon). 

Karvankohottajalihas 

Rasvaa 

Ihokarva 

Sidekudosta 

Hikirauhasen 

aukko 

Hikirauhastiehyt 

Verisuoni 

Hikirauhanen 

Karvan 

follikkeli 

Hermo 

25

Ihokarva 

Sidekudosnysty 

Kapillaari 

Hikirauhasen aukko 

Talirauhanen 

Meissnerin keränen 


Karvan tuppi 

Karvan juuri 

Hikirauhanen 

Paciniinin keränen 

Tuntohermo 

Valkeaa rasvaa 

Laskimo ja 

valtimo 

Ihon väri 

Vapaa 

hermopääte 

Epidermis 

Nystykerros 

Verkkokerros 

Hikirauhanen 

Hypodermis 

• Väriin vaikuttavat: 

– Ihon paksuus, verinahan verisuonet (hemoglobiini), melaniini- ja 

karoteeniväriaineet 

– Melaniini: 

• Ihon, silmän ja ihokarvojen väri 

• Tyvikerroksen melanosyytit tuottavat sitä 

• Siirtyy melanosyyteistä keratinosyytteihin (sis. enemmän väriä kuin 

melanosyytit). 

• Solun sisällä melanosomissa. 

• Ihon tummuus johtuu melaniinin synteesin, keräytymisen ja 

hajoamisen nopeudesta, ei melanosyyttien lukumäärästä. 

• Melaniini suojaa tuman DNA:ta auringon vahingolliselta säteilyltä: 

– Absorboi vapaita radikaaleja. 

– Absorboi UV-säteilyä 

• Eumelaniini ja pheomelaniini 

Talirauhanen 

Hermo 

Sipuli 

Sidekudosnysty 

Hikirauhanen 

Verisuonet 

Matriisi 

Melanosyytti 

Karvan nysty 

Verisuonet 

Ihokarva 


Sipuli 

Sisempi ja 

ulompi 

juurituppi 

Ydin 

Kuori 

Kutikula 

Sisempi ja 

ulompi 

juurituppi 

Sidekudostuppi 

Karvan juuri 

Karvan tuppi 

Kutikula 

Kuori 

Ydin 

Sidekudostuppi 

Dermis 

Sarveis 

kerros 

KirkassolukerrosJyväskerros 

Piikkisolukerros 

Tyvikerros 

Verinah 

ka 

Kuolleita 

ihosoluja 

KeratiinijyväsiäKeratinosyytti 

Langerhansin 

solu 

Melanosyytti 

Merkelin solu 

Tuntohermon pääte 

Tuntohermo 

Ihon erilaistumat 

• Karvat, kynnet, hiki-, tali- ja maitorauhaset. 

• Ihokarvat: 

– Vain ohuessa ihossa: 

• Kasvoissa jopa 600/cm2 • Muualla vain noin 60/cm2 – Kasvaa karvan tupessa eli follikkelissa. 

– Karva muodostuu follikkelin pohjalla olevasta karvan 

sipulista (hair bulb) epiteelisolujen keratinisoitumana. 


• Sipulin keskellä on sidekudosnysty (papilla), johon verisuonet ja 

hermot tulevat. 

• Papillan kärjessä olevat solut muodostavat karvan ytimen (medulla) 

ja sitä ympäröivät solut karvan kuoren (cortex). 

• Vielä ulommat solut muodostavat kutikulan. 

• Kutikulan ulkopuolella on vielä sisempi ja ulompi juurituppi ja 

lasikalvo. 

• Karvan follikkelin muodostuminen alkaa sikiön kolmannella 

elinkuukaudella. 

• Viidennellä ja kuudennella kuukaudella sikiötä peittää lanugo, joka 

suurelta osin irtoaa juuri ennen syntymää. 

• Karvaan liittyy myös talirauhanen ja sileälihas. 

Nystykerros 

Verinah 

ka 

26


• Talirauhaset: 

– Keskimäärin 100/cm 2 . 

– Kasvoissa, otsassa ja 

päänahassa jopa 400-900/cm 2 . 

– Eritys holokriinistä. 

• Hikirauhaset: 

– A. Merokriiniset hikirauhaset 

ovat haaroittumattomia, 

putkimaisia rauhasia. 

– Kämmenissä ja jalkapohjissa. 


• B. Apokriiniset hikirauhaset ovat 

paljon suurempia ja niiden tiehyet 

avautuvat karvan follikkeliin. 

• Maitorauhaset: 

– Haaroittunut, tubuloalveolaarinen. 

– 15-20 lohkoa kussakin 

rauhasessa. 

– Kehittynyt apokriinisista 

hikirauhasista. 

– Sikiöllä kehittyminen ja 

erilaistuminen alkaa 5-6 viikon 

iässä. 

– Rauhaskudos, sidekudos, 

rasvakudos. 


• Kynsi: 

– Kovaa keratiinia; ihmisellä levymäinen. 

– Kynnen muodostuminen alkaa epiteelipoimuna (kynsiuurre) sikiön 

kolmannella kuukaudella. 

– Kynnen tyviosa (juuri) on piilossa kynsiuurteessa. 

– Kynnen matriisi ympäröi juurta ja täältä kynsi kasvaa eteen päin 

kynsipedin (str. basale ja str. spinosum kerrokset) päälle. 

– Ihon epiteelin sarveiskerrosta (str. corneum), joka peittää kynnen 

juurta kutsutaan eponychiumiksi (kutikula). 

– Hyponychium on sarveiskerroksen paksuuntuma kynnen vapaan 

alueen alla. 

– Vaalea sirpinmuotoinen alue kynnen tyvellä on lunula. 

Kynnen vapaa reuna 

Kynsi 

Lunula 

Eponychium 

Kynnen juuri 



Iho / Ihon erilaistumat 

Kynnen 

matriisi 

Eponychium 

Kynnen juuri 

Lunula 

Kynsi 

Kynnen vapaa 

reuna 

Hyponychium 

Epidermis 

Dermis 

Luu 

27

• Koostumus: 

Verenkiertoelimistö 

– Sydän, valtimot, kapillaarit, laskimot 

ja imusuonisto. 

• Sydämessä on kolme histologista 

kerrosta: 

– Endokardium 

• Endoteeli 

• Tyvikalvo 

• Tyvikalvon alainen löyhä 

sidekudos 

– Myokardium 

• Sydänlihasta 

• Verisuonia 

• Sidekudosta (endomysium ja 

perimysium). 

– Epikardium 

• Epiteeli 

• Tyvikalvo 

• Löyhää sidekudosta 


• Verisuonten yleisrakenne: 

– Tunica intima 

• Endoteeli 

• Sidekudosta 

• Lamina elastica interna 

– Tunica media 

• Sileää lihasta 


• Lamina elastica externa 

– Tunica adventitia 


• Vasa vasorum 

• Valtimot: 

– Vievät verta 

sydämestä 

elimistöön. 

– Elastiset 

valtimot 

(aortta) 

– Keskikokoiset 

valtimot 

– Arteriolat 



Säiekerros 

Parietaalinen 

kalvo 

Sydänpussin ontelo 

Epikardium 

Perikardium (sydänpussi) 

Sydämen seinämä 

Tunica intima 

Endoteeli 

Tyvikalvo 

L. elastica interna 

T. media 

Sileä lihas 

L. elastica externa 

T.adventitia 

Endokardium 

Sydänlihasjuosteita 

Sepelsuonet (koronaarisuonet) 

Myokardium 

Valtimo Laskimo 

Endoteeli 

Hiussuoni 


Ontelo l. lumen 

Tyvikalvo 

Läppä 

• Kapillaarit: 

– Aineiden vaihto veren ja kudosten välillä. 

– Läpimitta 7-9 µm; pituus 250-1000 µm (munuaisissa 

ja lisämunuaisen kuoressa jopa 50 mm). 

– Elimistön kapillaariston yhteinen pituus on lähes 100 

000 km. 

– Kapillaarin seinämä muodostuu endoteelisoluista ja 

niiden tyvikalvosta. 

– Perisyytti: 

• Erilaistumaton mesenkyymisolu hiussuonen endoteelisolujen 

ympärillä, joka aktivoituu esim. kudosvaurion yhteydessä. 

28


• Kapillaarit: 

– Aukottomat (somaattiset) kapillaarit: 

• Endoteelisolut ja tyvikalvo muodostavat tiiviin seinämän 

• Lihakset, aivot, sidekudos. 

Tyvikalvo 

Kapillaarin 

ontelo 

Endoteelisolujen 

välinen rako 

Pinosytoosirakkuloita 

Endoteelisolun 

tuma 


• Aukolliset (viskeraaliset; fenestrated) kapillaarit: 

– a) Endoteelisoluissa ohuen kalvon kattamia huokosia; tyvikalvo yhtenäinen 

(munuainen, suoli, umpirauhaset). 

– b) Huokosta kattava kalvo puuttuu; tyvikalvo yhtenäinen (munuaiskeränen). 


välinen rako 

Tyvikalvo 

Kapillaarin 

ontelo 


huokonen 



tuma 

• Sinusoidaaliset Verenkiertoelimistö 

kapillaarit: 

– Läpimitta 30-40 µm; mutkittelevia. 

– Seinämät aukollisia (ilman kalvoa); tyvikalvo on myös usein epäjatkuva. 

– Seinämässä makrofageja (maksa, luuydin, perna). 

Epäyhtenäinen 

tyvi-kalvo 

Kapillaarin 

ontelo 


välinen rako 


•Laskimot: 

– Palauttavat veren elimistöstä takaisin 

sydämeen. 

– Postkapillaarivenulat 

– Venulat 

–Laskimot 



tuma 

29

• Imusuonisto: 

– Lymfakapillaarit 

– Imusuonet 

– Imuneste (lymfa) 

• Lymfaelimet: 

– Imusolmukkeet 

–Perna 

–Risat 

– Kateenkorva 

– Luuydin 

Lymfaelimistö 


• Lymfakapillaarit: 

– Alkavat kudoksista umpipäätteisinä suonina ja 

muodostavat suurenevia läpällisiä imusuonia. 

– Laskevat verenkiertoon rintakehän alueella. 

– Muodostuvat endoteelisoluista. 

– Suuremmat lymfatiehyet ovat histologisesti 

laskimoiden kaltaisia. 

Hassalin 

kappale 



• Kateenkorva: 

– Kaikki lymfaelimet tuottavat imusoluja eli lymfosyyttejä verenkiertoon. 

– Sidekudoskapseli jakaa kateenkorvan lohkoihin. 

– Tummempi kuorikerros (cortex) ja vaaleampi ydin (medulla). 

– T-lymfosyyttejä 

– Epiteeliretikulaarisoluja. 

• Medullan alueella enemmän kuin cortexissa. 

• Ytimessä voi olla degeneroituvia epiteeliretikulaarisoluja (Hassalin kappaleet) 

Sidekudosta 

Kuori 

Ydin 


• Imusolmukkeet: 

– Pyöreitä tai munuaisen muotoisia. 

– Eri puolilla elimistöä imuteiden varsilla (nivukset, 

kainalot). 

– Imuneste suodattuu imusolmukkeissa ennen pääsyään 

verenkiertoon. 

– Sidekudoskapseli. 

– Hermot ja verisuonet tulevat portin (hilus) kautta. 

– Reunapoukama, kuorikerros (cortex), 

parakortikaalinen vyöhyke, ydin (medulla), 

primaariset ja sekundaariset follikkelit, reaktiokeskus, 

ydinjuosteet, medullaariset lymfasinukset. 

30

Tuovat 

imusuonet 

Läppä 

Sidekudosjuoste 

Tuovat 

imusuonet 

Imukeränen 

-Reaktiokeskus Kuori 

Parakortikaalinen vyöhyke 

Reunapoukama 

- verkkosäikeitä 

Ydin 

Ydinjuosteet 

Lymfasinukset 

verkkosäikeet 

Vievät 

imusuonet 

Portti ja imusuonen läppä 

Kuori 

Ydin 


Lymfosyytti; sidekudosjuo 

• Perna: 

– Suurin lymfaelin. 

– Tuottaa lymfosyyttejä, vasta-aineita, suodattaa verta ja 

toimii punasolujen varastona. 

– Sidekudoskapseli, jossa sileälihassoluja. 

– Sidekudos jakaa pernan epätäydellisiin lohkoihin. 

– Erikoinen verisuonijärjestelmä, jonka ympärille 

imukudos on järjestäytynyt. 

• Juostevaltimo, keskusvaltimo, penikillaarinen arteriola, 

sinusoidi, juostelaskimo. 

• Valkoinen ydin, PALS (periarterial lymfa sheats), 

lymfafollikkeli, reaktiokeskus, reunavyöhyke, punainen ydin, 

Bilrothin juosteet. 

Sidekudoskaps 

Reunapoukama 

Reaktiokeskus 

Verisuoni 

Lymfasinus 

Pernan valkoista 

ydintä 

Juostevaltimo 

Lymfaelimet / Perna 

PALS 

Reunavyöhyke 

Avoin 

verenkierto 

Sidekudosjuoste 

Sinusoidi 

Punainen ydin 

Lymfaelimet / Pernan punainen ydin Lymfaelimet / Pernan punainen ydin 

Penikillaarinen valtim 

Juostelaskimo 

Laskimon haaroja 

31


•Risat: 

– Lymfafollikkelikerääntymiä suun ja nielun 

limakalvon alla. 

– Osittain sidekudoskapselin ympäröimiä. 

– Kita-, nielu- ja kielirisat. 

Hengityselimistö / Nenä 

• Nenän väliseinä jakaa sen kahteen nenäonteloon. 

• Nenän etuosaa kutsutaan eteiseksi ja sitä peittää kerrostunut 

levyepiteeli. 

• Sierainaukot. 

• Nenän sivuseinämistä työntyy nenäonteloon kolme nenäkuorikkoa. 

– Kahta alimmaista peittää hengitysepiteeli (valekerrostunut ripsiepiteeli). 

– Ylimmässä on hajuepiteeli. 

• Nenän limakalvossa on runsas verisuonisto, joka lämmittää ja 

kostuttaa ilman. 

– Karvat. 

– Limaa erittävät solut. 

Hengityselimistö 

• Nielun etuosaa sanotaan nenänieluksi (nasopharynx), takaosaa 

suunieluksi (oropharynx). 

– Epiteeli on nenänielun alueella hengitysepiteeliä. 

– Suunielussa epiteeli on kerrostunutta levyepiteeliä. 

• Putkimainen kurkunpää (larynx) yhdistää nielun henkitorveen. 

– Kurkunpään lamina propriassa on rustoa (lasirustoa ja elastista 

rustoa), luustolihaksia ja äänijänteet. 

• Kurkunkansi (epiglottis) sulkee kurkunpään nielemisen aikana. 

– Yläpinnalta sitä peittää kerrostunut levyepiteeli. 

– Alapinnalta hengitysepiteeli. 

Kitapurje 

Nielurisat 

Nielun aukko 

Kurkunkansi 

Alanielu 

Ruokatorvi 

Henkitorvi 


• Ihmisen hengityselimet koostuvat ilmateistä ja 

keuhkoista. 

– Nenä 

– Nielu (pharynx). 

– Kurkunpää (larynx). 

– Henkitorvi (trakea). 

– Keuhkoputket (bronchus). 

– Bronkiolit. 

– Respiratoriset bronkiolit. 

– Alevolitiehyet. 

– Alveolit (keuhkorakkulat). 

Sagittaalileikkaus 

Kallonpohjan luuta ja 

sen ontelo 

Sisäiset sierainaukot 

Kitarisa 

Nenänielu 

Korvatorven aukko 

Nenäkuorikkojen 

väliset käytävät 

Valeäänijänteet 

Kurkunpään aukko 

Äänijänteet 

Kurkunpää 

Kilpirusto 

Sormustinrusto 

Kilpirauhanen 


Otsaontelo 

Otsaluu 

Hajuepiteeli 

Nenäkuorikot 

Nenän eteinen 

Ulkoiset sierainaukot 

Yläleuakaluu 

Suuontelo 

Kitalakiluu 

Pehmyt kitalaki 

Kielirisat 

Alaleukaluu 

• Keuhkot ovat parilliset: 

– Oikeassa keuhkossa on 3 lohkoa. 

– Vasemmassa keuhkossa on 2 lohkoa. 

– Lohkot jakautuvat pienemmiksi lobuloiksi. 

• Henkitorvi on n. 10 cm pitkäputki, joka johtaa kurkunpäästä 

primaarisiin keuhkoputkiin. 

– Hengitysepiteeli. 

– Lamina propria. 

– Rauhaset. 

– Hevosenkenkärusto. 

– Sileälihas. 

• Sekundaariset ja tertiääriset keuhkoputket, bronkiolit, terminaaliset 

bronkiolit, respiratoriset bronkiolit, alveolitiehyet. 

32

Keuhkopussin sisäkalvo 

Keuhkopussin ulkokalvo 

Keuhkopussin ontelo 

Oikea prim. keuhkoputki 

Sekundäärinen keuhkoputki 

Tertiäärinen keuhkoputki 

Bronkioli 

Päätebronkioli 

Keuhkolaskimon haara 

Elastista 

sidekudosta 

Keuhkokapillaari 

Keuhkopussi 

Alveoleja 

Bronkioli 

Keuhkovaltimon 

haara 

Imusuoni 

Respiratorinen 

bronkioli 

Alveolitiehyitä 

Alveolipussi 

Kurkunpää 

Henkitorvi 

Ruoansulatuskanava 

• Ruoansulatuskanavan osat: 

– Suuontelo. 

– Nielu (pharynx). 

– Ruokatorvi (oesophagus). 

– Maha. 

– Ohutsuoli. 

• Duodenum (pohjukaissuoli). 

• Ileum (tyhjäsuoli). 

• Jejunum (sykkyräsuoli). 

– Paksusuoli. 

• Umpisuoli (cecum). 

– Umpilisäke (appendix). 

• Nouseva, poikittainen,laskeva ja sigmasuoli. 

• Peräsuoli (rectum). 

– Peräaukko. 

Vasen prim. keuhkoputki 

Sekundäärinen keuhkoputk 

Tertiäärinen keuhkoputki 

Bronkioli 

Päätebronkioli 

Pallea 

Bronkioli 

Keuhkolaskimon 

haara 

Respiratorinen 

bronkioli 

Alveolitiehyitä 

Alveoleja 

Alveolipussi 

Keuhkopussi 

Hengityselimistö / Alveolit 

• Kaasujen vaihto veren ja ilman välillä tapahtuu alveoleissa (läpimitta n. 

200 µm). 

– Väliseinässä 2 levyepiteelikerrosta ja niiden välissä kapillaareja ja 

elastista sidekudosta. 

• Tyypin I pneumosyytit peittävät 97% pinnasta (kaasujen vaihto). 

• Tyypin II pneumosyytit peittävät 3% pinnasta (surfaktantin 

tuotto). 

• Alveolaariset makrofagit. 

– Veri-ilmaeste on 0.1-1.5 µm paksu: 

• Surfaktantti. 

• Alveoliepiteelisolu. 

• Tyvikalvo. 

• Kapillaarin endoteeli. 

Tyypin II pneumosyytti 

Hengitysepiteeli 

Tyypin I pneumosyytti 

Alveolaarinen makrofagi 

Punasolu keuhkokapillaarissa 

Verkkosäikeitä 

Elastisia säikeitä 

Alveoli 

Monosyytti 

Punasolu 

Kapillaarin endoteeli 

Kapillaarin tyvikalvo 

Pneumosyytin tyvikalvo 

Tyypin I pneumosyytti 

Solunvälitila 

Alveolineste ja surfaktanttia 

33


• Tehtävät: 

– Ravintoaineiden pilkkominen. 

– Ravintoaineiden absorptio. 

– Veden absorptio. 

– Kuona-aineiden ja myrkkyjen poisto. 

Ruoansulatuskanava / Suuontelo 

• Sisäpuolella limakalvo (t.mucosa). 

– Kerrostunut levyepiteeli. 


– Ei m.mucosaeta. 

• T.submucosassaon pieniä sylkirauhasia. 

• Poikkijuovaisia lihaksia huulissa, poskissa, kielessä, 

suun katossa, suunielussa ja kitapurjeessa (uvula). 

• Luuta kovassa kitalaessa ja ikenien alla. 

• Huulten sisäpinta keratinisoitumatonta levyepiteeliä, 

ulkopinta keratinisoitunutta. 

Ruoansulatuskanava / Kieli 

• Pääasiassa poikkijuovaista 

lihasta. 

• T.mucosa 

– Pinnalla kerrostunut 

levyepiteeli (yläpinnalla 

keratinisoitunut, 

alapinnalla 

keratinisoitumaton). 


• T. submucosa heikosti 

kehittynyt tai puuttuu. 

• Kielessä on myös 

sylkirauhasia. 

• Kielen takaosassa risoja 

(imukodosta). 

Kurkunkansi 

Kielen tyvi 

Nielurisat 

Kielirisat 

Vallinystyt 

Rihmanystyt 

Kieli 

Sieninystyt 

Kielen kärki 

Karvas 

Hapan 

Suolainen 

Makea 


• Kerroksellinen rakenne: 

– Tunica mucosa (limakalvo). 

• Epiteeli. 

• Lamina propria (löyhä sidekudosta). 

• Muscularis mucosae (limakalvon lihaskerros). 

– Tunica submucosa (sidekudosta, rauhasia). 

– Tunica muscularis (lihaskerros). 

• Rengaslihas. 

• Vinottaislihas. 

• Pitkittäislihas. 

– Tunica adventitia / serosa (sidekudosta, mesoteeli). 

• Ruokatorvea ja peräsuolta ympäröi adventitia (sidekudos). 

• Vatsaontelossa olevat elimet (maha, jejunum, ileum, poikittainen 

paksusuoli) ovat kiinni suoliliepeessä ja niiden vatsaontelon puoleista 

pintaa peittää serosa. 

Ruoansulatuskanava / Suuontelo 

Kova kitalaki 

Pehmyt kitalaki 

Kitapurje 

Poski 

Poskihampaat 

Etuposkihampaat 

Kulmahammas 

Etuhampaat 

Ylähuuli 

Ylähuulijänne 

Ien 

Nielurisat 

Kieli 

Kielijänne 

Sylkirauhasen aukko 

Ien 

Alahuulijänne 

Alahuuli 

Ruoansulatuskanava / Kieli 

• Kielen pinnalla makunystyt 

(papillat): 

– Rihmanystyt (p.filiformes). 

– Sieninystyt (p.fungiformes). 

– Lehtinystyt (p.foliate). 

– Vallinystyt (p.circumvallatae). 

– Sieni-, lehti- ja vallinystyissä on 

makusilmuja. 

Tyvisolu 

Makuhermo 

Makuhuokonen 

Vallinysty 

Makusilmu 

Makukarva 

Kerrostunutta levyepitee 

Tukisolu 

Aistinsolu 

Sidekudosta 

34

Ruoansulatuskanava / Hammas 

• Osat: kruunu, kaula ja juuri. 

• Hammaskiille: 

– Ektodermaalista alkuperää. 

– Paksuus 2-2.5mm. 

– Elimistön kovinta ainetta. 

– 95% epäorgaanista 

kalsiumhydroksiapatiittia. 

– Orgaaninen osa ei sisällä 

kollageenia. 

– Solut adamantoblasteja. 

Kruunu 

Kaula 

Juuri 

Ruoansulatuskanava / Nielu 

• Lihaksikas putki kielen takana. 

• Nenänielu on pehmeän kitalaen yläpuolella. 

• Suunielu on pehmeän kitalaen ala-etupuolella. 

– Kerrostunutta levyepiteeliä. 

– Nielu- ja kitarisat. 

– Limarauhasia. 

– Poikkijuovaista lihasta. 

Ruoansulatuskanava / Maha 

• Mahan osat: 

– Cardia (mahan suu) 

– Fundus (mahan pohja) 

– Corpus (mahan runko) 

– Pars pylorica (mahan portin soppi). 

Kiille 

Ruoansulatuskanava / Hammas 

• Hammasluu: 

– 70% 

kalsiumhydroksiapatiittia. 

– Orgaaninen osa kollageenia 

ja glykosaminoglykaaneja. 

– Solut odontoblasteja. 

• Hammassementti: 

– Luumaista kudosta. 

– Puolet epäorgaanista. 

– Solut sementosyyttejä. 

• Hampaan ydin: 

– Sidekudosta, jossa verisuonet 

ja hermot. 

Kruunu 

Kaula 

Juuri 

Ruoansulatuskanava / Ruokatorvi 

• Yhdistää nielun mahaan. 

• T. mucosa. 

– Kerrostunut levyepiteeli. 


– M.mucosae. 

• T. submucosa. 

– Sidekudoksen joukossa limaa erittäviä rauhasia. 

• T. muscularis. 

– Poikkijuovaista lihasta yläkolmanneksessa. 

– Poikkijuovaista ja sileää lihasta keskikolmanneksessa. 

– Sileää lihasta alakolmanneksessa. 


Mahan 

suu 

l. cardia 

Mahan portti 

l. pylorus 

Ruokatorvi 

Ohutsuoli Mahan portin soppi 

l. pars pylorica 

Mahan pohja 

l. fundus 

Mahan runko 

l. corpus 

Kiille 

Hammasluu 

Hampaan 

ydin 

Hammassementti 

35



• T. submucosa. 

– Rasvasoluja, leukosyyttejä, verisuonia ja hermoja. 

– T.mucosa ja t.submucosa muodostavat pitkittäisiä poimuja (rugae). 

• T.muscularis: 

– 3-kerroksinen. 

• Vinottaislihas (sisin). 

• Rengaslihas (keskellä). 

• Pitkittäislihas (uloinna). 

• Tunica serosa: 

– Hyvin ohut. 

Lieriöepiteeliä 

Lamina 

propria 

Mahanesterauhanen 

Sileä 

lihassolu 

Muscularis mucosae 

Tunica submucosa 

Kuopake 

Limaa erittävä solu 

Limaa erittävä solu 

(kaula-alueen) 

Katesolu (HCl, 

sisäinen tekijä) 

Pääsolu 

(pepsinogeeni, 

mahan lipaasi) 

Enteroendokriininen solu 

(G-solu)(gastriini) 


• T.mucosa. 

– Lieriöepiteeli. 

• Kuopakkeet (kryptat). 

– Kuopakkeiden aukot näkyvät mahan epiteelin pinnalla 

huokosina (faveola gastricae). 

• Mahanesterauhaset. 

– Limaa erittävät lieriöepiteeli solut. 

– Erilaistumattomat kantasolut. 

– Katesolut (parietaalisolut; HCl). 

– Pääsolut (zymogeeniset solut; pepsinogeeni,mahan lipaasi) 

– Enteroendokriiniset solut (gastriini, histamiini,serotoniini). 

Imukudosta 

M. Mucosae 

Imusuoni 

Laskimo 

Valtimo 

Lamina propria 

Mahanesterauhanen 

Vinottaislihaskerros 

Rengaslihaskerros 

Auerbachin punos 

Pitkittäislihaskerros 

Krypta l. 

kuopake 


Mahalaukun ontelo 


• Cardia: 

– Rauhaset lähinnä limaa erittäviä. 

• Fundus-corpus alue: 

– Matalat kryptat, pitkät rauhasosat. 

– Limaa erittävät solut. 

– Kate- ja pääsolut. 

• Pars pylorica: 

– Kryptat syviä, rauhaset lyhyitä. 

– Runsaasti limaa erittäviä soluja. 

– Vähän katesoluja. 

– Tyvellä gastriinia-erittäviä soluja (G-solut). 

• Lamina propria. 

• M. mucosae. 

– 2-kerroksinen (sisempi rengaslihas, ulompi pitkittäislihas). 

T.mucosa 

T.submucosa 

T.muscularis 

T.serosa 

36

Ruoansulatuskanava / Ohutsuoli 

• Noin 5 m pitkä. 

• Duodenum, ileum, jejunum. 

• T. mucosa ja t. submucosa muodostavat 

poikittaisia rengaspoimuja (plicae circulares 

tai Kerckeringin läpät). 

– Erityisesti jejunumissa. 


• T. submucosa: 

– Sidekudosta. 

– Duodenumin limaa erittävät Brunnerin rauhaset t. 

submucosassa. 

–Hermostoa. 

• Meissnerin punos. 

• Paksu T. muscularis. 

–Hermostoa. 

• Auerbachin punos (rengas- ja pitkittäislihaksen välissä). 

• T. serosa. 


Imukudosta 

M. Mucosae 

Imusuoni 

Laskimo 

Valtimo 






Lieberkühnin krypta 

Villus 

Ohutsuolen ontelo 

Kapillaari Maitiaissuoni 

T. mucosa 

T. submucosa 

T. muscularis 

T. serosa 


• T.mucosa: 

– Epiteeli ja lamina propria muodostavat 0.15-1.5 mm korkeita 

villuksia. 

– Villusten väleihin aukeavat ohutsuolen (Lieberkühnin kryptat) 

rauhaset. 

– Absorpoivat solut (enterosyytit) korkeita lieriöepiteelisoluja, joiden 

vapaassa pinnassa mikrovilluksia (sukasauma). 

– Pikarisolut erittävät limaa. 

– Panethin solut erittävät lysotsyymiä. 

– Enteroendokriiniset solut (sekretiini, kolekystokiniini, GIP, 

motiliini). 

– Lamina propria: 

• Löyhää sidekudosta. 

• Imusoluja, makrofageja, veri-ja imusuonia, hermoja sekä 

sileitä lihassoluja. 


Ohutsuolen limakalvo (t. mucosa) 

T. mucosa 

T. submucosa 

Kapillaari 

Maitiaissuoni 

L. proporia 

Krypta 

(kuopake) 

m.mucosae 

Imusuoni 

Valtimo 

Laskimo 

Mikrovillukset 

Absorboiva 

epiteelisolu 

Pikarisolu 

(lima) 

Enteroendokriininen 

solu (sekretiini, 

kolekystokiniini) 

Panethin solu 

(lysotsyymi) 

37


Ruoansulatuskanava / Paksusuoli 

• Noin 1metrin pituinen. 

• Paksusuolessa ei ole poimuja (rectumia lukuun ottamatta), eikä villuksia. 

• T.mucosa: 

– Paksusuolen rauhaset ovat suoria putkia, pääasiassa limaa erittäviä. 

– Enterosyytit ja limaa erittävät pikarisolut. 

– Joitakin enteroendokriinisiä soluja. 

– Lamina propriassa runsaasti imukudosta. 

– Selvä m.mucosae. 

• T. submucosa: 

– Sidekudosta; ei Brunnerin rauhasia. 

• T. muscularis. 

– Sisempi rengaslihas. 

– Ulompi pitkittäislihas. 

• Muodostaa kolme juostetta, joista käytetään nimitystä taenia coli. 

• T. adventitia /serosa 



Ohutsuolen ontelo 

Kuopake eli krypta 

Imusuonia 

Villuksia 


– Umpisuoli (cecum). 

• Kärjessä umpilisäke (appendix). 

– Runsaasti imukudosta. 

– Vähän kryptia. 

– Ei villuksia. 

– Peräsuoli (rectum). 

• 15-20 cm pitkä 

• Morgagnin poimut. 

• Rauhaset matalia tai puuttuvat kokonaan. 

• Talirauhasia. 

• Peräaukon ympärillä apokriinisia hikirauhasia. 

• Sileälihas muodostaa sisemmän peräaukon sulkijalihaksen. 

• Tahdonalainen poikkijuovainen ulomman sulkijalihaksen. 

T.mucosa 

T.submucosa 

T.muscularis 


Imukudosta 

M. mucosae 

Imusuoni 

Laskimo 

Valtimo 




Rauhasten aukkoja 

suolen pinnalla 



Paksusuolen ontelo 

T.mucosa 

T.submucosa 

T.muscularis 

T.serosa 

38

T. mucosa 

T. submucosa 

Paksusuolen limakalvo (tunica mucosa) 

Paksusuolen 

rauhasten 

aukkoja 

Paksusuolen 

rauhanen 

Sileä 

lihassolu 

m.mucosae 


Imukudosta 

Mikrovilluksia 

Absorpoiva solu 

Pikarisolu 

Ruoansulatuskanava / Rauhaset 

• Sylkirauhaset: 

– Korvasylkirauhanen (gl. parotis). 

– Leuanalussylkirauhanen (gl. submandipularis). 

– Kielenalussylkirauhanen (gl. sublingualis). 

– Tehtävät: 

• Ravintoaineiden pilkkominen. 

• Ruokamassan muodostus. 

• Puolustustehtävät (lysotsyymi). 


• Seröösiset: 

– Solut pyramidin muotoisia: alhaalta leveitä, kärjestä kapeita. 

– Pyöreä tuma lähellä solun keskustaa. 

– Solut muodostavat pyöreitä rauhasrakkuloita (acinus). 

• Mukoosiset: 

– Solut ovat kuutiomaisia tai lieriömäisiä. 

– Soikea tuma solun tyvellä. 

– Mukoosiset rauhasrakkulat ovat usein putkimaisia. 

– Ihmisen leuanalussylkirauhasessa mukoosiset solut muodostavat 

putkia, joiden kärjissä on seröösisiä soluja puolikuun muotoisena 

alueena (von Eberin puolikuu). 

– Interkalaaritiehyet, lohkojen väliset tiehyet ja juovatiehyet. 

– Rauhassolujen joukossa myoepiteelisoluja. 


Seröösinen rauhasrakkula 

Interkalaaritiehyt 

Paksusuolen ontelo 

Paksusuolen rauhanen 

T.mucosa 

- lamina propria 

- muscularis mucosae 

T.submucosa 

T.muscularis 


Myoepiteelisolut 

Eritekanava 

Juovatiehyt 

Myoepiteelisolut 

Tyvikalvo 

von Ebnerin puolikuu 

Mukoosinen rauhasrakkula 

39

Tyvikalvo Interkalaaritiehyt 

Entsyymijyväsiä 

Sentroakinaarisia soluja 


Rauhassoluja 

• Endoteelin ja maksasolujen väliin jää Dissen tila, johon veriplasma pääsee. 

– Toimii maksan lymfakapillaarina. 

– Imuneste virtaa keskeltä reunan imusuoniin. 

• Maksasolut (hepatosyytit): 

– 1-2 tumaisia, kuution muotoisia (läpimitta 20-30 µm) 

– Pinnalla mikrovilluksia. 

– Muodostavat monikulmaisia mikroskooppisia maksalohkoja (0.7 x 2 

mm). 

• Maksalohkojen kulmissa on suonikompleksi, portaalinen triadi: 

– Maksan porttilaskimon haara. 

– Maksavaltimon haara. 

– Sappisuoni. 

– (Imusuoni). 


• Eksokriininen haima. 

– Seröösinen, haaroittunut ja 

rakkulamainen rauhanen. 

– Muistututtaa histologisesti 

korvasylkirauhasta. 

– Seröösisissä soluissa tummaksi 

värjäytyvä basofiilinen tyvi ja 

vaaleaksi värjäytyvä eosinofiilinen 

kärki. 

• Ruoansulatusentsyymit. 

– Sentroakinaarisissa soluissa tiivisti 

värjäytyvä tuma ja vaalea sytoplasma. 

• Bikarbonaatti. 

– Haimassa ei ole juovatiehyitä 

– Eksokriinisen kudoksen keskellä 

endokriinistä kudosta Langerhansin 

saarina. 


• Maksa. 

– Elimistön suurin rauhanen (n. 1.5 kg). 

– Maksaa peittää ohut sidekudoskapseli: useita makroskooppisia 

maksalohkoja. 

– Maksassa on 2-kertainen verenkierto: 

• Maksavaltimo sydämestä. 

• Maksan porttilaskimo suolesta (ja pernasta). 

– Laskimon haarat työntyvät mikroskooppisten maksalohkojen 

reunasta maksasolujen väleihin muodostaen sinusoideja. 

– Maksavaltimon haarat laskevat veren myös sinusoideihin 

(hapekas ja vähähappinen veri sekoittuvat). 

– Maksan kapillaarisuonet, sinusoidit, ovat säteittäisesti 

järjestäytyneiden maksasolulevyjen väleissä ja laskevat 

maksalohkon keskellä olevaan keskuslaskimoon. 

» Veren virtaussuunta lohkon reunasta keskustaan. 

– Sinusoidien seinämä muodostuu aukollisesta endoteelistä. 

» Joukossa Kupfferin soluja 

Ruoansulatuskanava / Rauhaset- maksa 

– Maksasolut ovat säteittäisesti 1-2 solukerosta paksuina levyinä. 

• Maksalevyjen välissä sinusoidit. 

• Vierekkäisten maksasolujen solukalvot muodostavat pieniä 

sappitiehyitä (canaliculi), jotka laskevat reunassa oleviin 

sappitiehyisiin. 

– Sapen virtaussuunta on lohkon keskeltä reunaan. 

• Vierekkäisiä lohkoja erottaa sidekudos. 

40

Keskuslaskimo 

Kupfferin solu 

Endoteelisolu 

Maksavaltimon haara 

Maksalaskimon haara 

Maksavaltimo 


aksan porttilaskimon haara 

Pieni sappitiehyt, 

canaliculi 

Endoteelin aukko 

Maksasolujen muodostamia 

levyjä 

Pieni sappitiehyt, canaliculi 

Rasvaa varastoiva solu 

Sinusoidi 

Rasvaa varastoiva solu 

Heringin kanava 



Sappitiehyt 

Tiiviit liitokset 

Desmosomi 

Verkkosäikeet 

Sinusoidin ontelo 

Virtsaelimet 

• Virtsaelimiin kuuluvat: 

– Munuaiset 

– Virtsanjohdin (ureter) 

– Virtsarakko 

– Virtsaputki (urthra) 

41

Virtsaelimet / Munuaiset 

• Parilliset, pavunmuotoiset (11 x 6 cm), vatsaontelon takaseinässä. 

• Sidekudoskapselin ja rasvakudoksen ympäröimä. 

• Munuaisen portin (hilus) kautta tulevat: 

– verisuonet 

– imusuonet 

– hermot 

– ureter 

• Ureter laajenee munuaisaltaaksi ja tämä edelleen primäärisiksi ja 

sekundäärisiksi munuaispikareiksi (calyx). 

• Histologisesti erottuu kuori (cortex) ja ydin (medulla). 

• Ytimessä on 10-18 munuaispyramidia,joiden tyveltä alkavat 

ydinjuosteet (kokoojaputket). 

Tuojavaltimo 

Jukstaglomerulaarisolut 

Macula densa 

Henlen lingon 

nouseva osa 

Viejävaltimo 

Endoteeli 

Bowmanin kotelon 

parietaalinen epiteeli 

Mesangiaalisolu 

Virtsatila 

Proksimaalitiehyt 

Bowmanin kotelon viskeraalinen 

epiteeli (podosyytit) 

Pediseeli 

Kuori 

Ydin 

Ydinjuosteet 

Munuaispyramidi 

Munuaisaitio 

Munuaispyramidin kärki 

Valkeaa rasvaa 

Sidekudoskapseli 

Nefroni 

Virtsan kulku: 

Kokoojaputki 

Pieni munuaispikari 

Iso munuaispikari 

Munuaisallas 

Virtsanjohdin 

Virtsarakko 

42


• Proksimaalitiehyt. 

– Seinämä kuutio- tai lieriöepiteeliä. 

– Mikrovillukset täyttävät tiehyen ontelon. 

• Henlen linko. 

– U:n muotoinen. 

• Paksu laskeva osa. 

• Ohut laskeva osa. 

• Ohut nouseva osa. 

• Paksu nouseva osa. 

• Distaalitiehyt. 

– Seinämä kuutioepiteeliä. 

– Ei mikrovilluksia. 

• Jukstaglomerulaarielin. 

– Distaalitiehyen solut muodostavat macula densan. 

– Tuojavaltimon (a. afferens) sileälihassolut erilaistuneet 

jukstaglomerulaarisoluiksi. 

• Kokoojatiehyet (Bellinin tiehyet). 

– Alkuosa kuutioepiteeliä,loppusoa lieriöepiteeliä. 

Virtsaelimet / Virtsarakko ja virtsatiehyet 

• Virtsaputki (urethra) kuljettaa virtsan rakosta pois. 

• Miehellä se on myös osa sukupuolielimistöä. 

– 18-20 cm pitkä, kulkee eturauhasen ja peniksen läpi 

– 3 osaa: 

• pars prostatica 

– eturauhasen ympäröimä 

– epiteeli vaihettumisepiteeliä 

• pars membranicae 

– epiteeli valekerrostunutta lieriöepiteeliä 

– sitä ympäröi tahdonalainen sulkijalihas 

• pars spongiosum 

– peniksen läpi kulkeva osa 

– epiteeli valekerrostunutta lieriöepiteeliä ja kerrostunutta levyepiteeliä 

– Littren rauhaset. 

– Naisella virtsaputki on 2.5-3 cm pitkä 

• Epiteeli on kerrostunutta levyepiteeliä ja osin valekerrostunutta lieriöepiteeliä. 

• Puolivälissä sulkijalihas. 


• Nefroni (1-4milj.) on munuaisten toiminnallinen 

yksikkö. 

– Munuaiskeränen 

– Proksimaalitiehyt 

– Helen linko 

– Distaalitiehyt 

• Distaalitiehyet laskevat kokoojaputkiin. 

• Munuaiskeränen: 

– Verisuonikeränen (glomerulus). 

– Bowmanin kotelo: 

• Viskeraalinen epiteeli (sisempi; podosyytit). 

• Parietaalinen epiteeli (ulompi; levyepiteeliä). 

• Epiteelien väliin jää virtsatila. 

• Verinapa ja virtsanapa. 

Virtsaelimet / Virtsarakko ja 

virtsatiehyet 

• Varastoivat munuaisten muodostamaa virtsaa ja johtavat 

sen pois elimistöstä. 

• Munuaisallasta, ureteria ja virtsarakkoa peittää 

vaihettumisepiteeli (uroteeli). 

– Venyttämättömänä 5-6 solukerrosta. 

– Venytettynä solukerrosten määrä 3-4. 

– Epiteelin alla lamina propria. 

– Ureterin seinämän sileät lihakset ovat kierteisesti 

järjestäytyneitä. 

– Virtsarakon seinämässä lihakset risteilevät joka suuntaan, paitsi 

rakon kaulaosassa,missä on kolme lihaskerrosta. 

– Uloinna T. adventitia / serosa. 

Umpirauhaset 

• Ei tiehytyhteyttä epiteelin pintaan. 

• Eritteet (hormonit) siirtyvät rauhassoluista verenkiertoon. 

• Kemiallisesti hormonit voivat olla: 

– Peptidejä. 

– Steroideja. 

– Aminohappojohdannaisia. 

• Umpirauhasiin kuuluvat: 

– Aivolisäke. 

– Kilpirauhanen. 

– Lisäkilpirauhanen. 

– Lisämunuainen. 

– Langerhansin saarekkeet (endokriininen haima). 

– Gonadit (Testikset, ovariot). 

– Istukka. 

– Käpylisäke. 

– (Sydän, rasvakudos, ruoansulatuskanava, kateenkorva). 

43

Takalohko 

Kapillaaristo 

Turkin satula 

Umpirauhaset Umpirauhaset / Aivolisäke 

• Näköhermoristin takana kallon kuopassa, sella turcica. 

• Etulohko (adenohypofyysi) syntyy suuontelon katosta (Rathken pussi); 

takalohko (neurohypofyysi) hypotalamuksen pohjasta (infundibulum). 

• Yhteydessä hypotalamukseen aivolisäkkeen varren kautta. 

• Adenohypofyysi: 

– Pars distalis: 

• Kromofobisia soluja (heikosti värjäytyviä, ei hormonieritteisiä). 

• Kromofiilisiä soluja: 

– Asidofiiliset (GH, prolakatiini). 

– Basofiiliset (FSH, LH, ACTH, TSH). 

– Pars tuberalis: 

• Aivolisäkkeen ventraalipuoli sisältää basofiilisia soluja (gondotrooppeja). 

– Pars intermedia (välilohko): 

• Ihmisellä heikosti kehittynyt. 

• Basofiilisia soluja,jotka erittävät melanotropiinia. 

Primaarinen kapillaaristo 

Valtimo 

Umpirauhaset / Aivolisäke 

• Neurohypofyysi: 

– Aivolisäkkeen varsi 

– Median eminence 

– Pars nervosa: 

• Yhteydessä hypotalamukseen,jonka pohjan median eminence 

muodostaa. 

• Koostuu neuroneiden aksoneista,kapillaareista ja pituisyyteistä. 

• Myelliinitupettomia aksoneita,joiden solukeskukset (nucleus 

supraopticus ja n. paraventricularis) ovat hypotalamuksessa. 

• Antiduerettinen (ADH) hormoni ja oksitosiini tuotetaan 

solukeskuksissa. 

• Aivoliäkkeessä on kaksi kapillaaristoa, joita yhdistävät 

aivolisäkkeen porttilaskimot (porttiverenkierto). 

• Hypotalamuksen tuottamat vapauttaja- ja estäjähormonit: 

– Primaarinen kapillaaristoporttilaskimotsekund.kapilllaristo 

Asido- basofiiliset solutetulohkon hormonit. 

Aivolisäkkeen porttilaskimo 

Kallon luu 

Etulohko 

Sekundaarinen kapillaaristo 

Laskimot 

Umpirauhaset / Lisämunuaiset 

• Munuaisten yläpinnalla. 

• Kuori (cortex) ja ydin (medulla). 

• Lisämunuaisen kuori on mesodermaalista alkuperää: 

– Zona glomerulosa (keräsvyöhyke): 

• Heti sidekudoskapselin alla. 

• 15% lisämunuaisen tilavuudesta. 

• Mineralokortikoidit. 

– Zona fasciculata (juostevyöhyke): 

• Keskikerros, jossa solut ovat suorina pylväsmäisinä juosteina 

kohtisuoraan elimen pintaan nähden. 

• 65% lisämunuaisen tilavuudesta. 

• Glukokortikoidit, androgeeneja. 

– Zona reticularis (verkkokerros) 

• Sisin kerros (7% tilavuudesta). 

• Glukokortikoidit, androgeenja. 

44

Umpirauhaset / Lisämunuaiset 

• Lisämunuaisen ydin muodostuu hermostopienasta. 

– Hermostollista alkuperää. 

– Vastaa autonomisen hermoston ganglioita. 

– Kromaffiinisia soluja: 

• Vastaavat autonomisen hermoston postganglionisia neuroneita. 

• Erittävät adrenaliinia ja noradrenaliinia. 

– Gangliosolut. 

– Verisinuksia. 

Umpirauhaset / Langerhansin saarekkeet 

• Haiman endokriinista kudosta. 

• Ihmisellä 20 000 - 1800 000 kpl. 

• "-, $-, &- ja PP-soluja. 

– "-solut erittävät glukagonia. 

– ß-solut erittävät insuliinia. 

– &-solut erittävät somatostatiinia. 

– PP-solut erittävät haiman polypeptidiä. 

• Säätelee eksokriinisen haiman entsyymi- ja bikarbonaattieritystä. 


45

Umpirauhaset /Kilpirauhanen 

• Kurkunpään etupuolella. 

• Kaksi lohkoa ja niitä yhdistävä kannas (isthmus). 

• Follikkelirakenne. 

– Rauhasrakkulaa reunustaa follikkeliepiteeli. 

• Levy- tai kuutioepiteeliä. 

• Tuottaa hormonit: 

– T 4 (tyroksiini). 

– T 3 (trijodotyroniini). 

– Hormonit varastoidaan follikkelin ontelossa tyroglobuliinina. 

– Epiteelisolujen joukossa ja follikkeleiden väleissä on 

parafollikulaarisia soluja (C-soluja): 

• Erittävät kalsitoniinia. 


Follikkelisolu 

Kilpirauhasfollikkeli 

Tyroglobuliinikolloidi 

Parafollikulaarinen solu 

Umpirauhaset / Lisäkilpirauhaset 

• Kilpirauhasen pinnalla. 

• 4 kpl. 

• Pääsoluja: 

– Erittävät parathormonia (lisäkilpirauhashormonia). 

• Oksifiilisia soluja: 

– Tehtävä tuntematon. 

– Suurempia kuin pääsolut. 



46

Umpirauhaset / Käpylisäke 

• Kiinnittyy varren välityksellä väliaivoihin 

(diencephaloniin). 

• Solut ovat pinealosyyttejä: 

– Epäsäännöllisen muotoinen tuma. 

– Selvä tumajyvänen. 

– Heikosti värjäytyvä basofiilinen sytoplasma. 

– Erittävät melatoniinia. 

• Säätelee vuorokausirytmiä. 

• Antigonadotrooppisia vaikutuksia. 

Aistinelimet 

• Kosketus- ja paineaisti: 

– Kapselillisia hermopäätteitä. 

• Ruffinin, Merkelin, Krausen ja Pacinin reseptorit. 

– Vapaita hermopäätteitä. 

• Myeliinitupettomat hermot ihokarvan follikkelin ympärillä. 

• Lämpötila- ja kipuaisti: 

– Ovat ihon dermiksessä, ihon epiteelin tyvikalvossa ja 

epiteelin alimmissa kerroksissa. 

• Proprioseptorit (lihas- ja jänneaisti): 

– Lihassukkula. 

– Golgin jänneaisti. 

Aistinelimet 

• Makuaisti: 

– Makuaisti on makusilmussa, joita on valli-, lehti- ja sieninystyissä 

yhteensä noin 10 000 kpl. 

– Kemikaalit pääsevät makusilmuun makuhuokosen kautta. 

– Makusilmussa on aistinsolujen lisäksi kolme muuta solutyyppiä. 

– Ihminen aistii neljää makua: 

• Makeaa kielen kärkiosassa. 

• Suolaista keskiosassa. 

• Hapanta ja karvaista takaosassa. 

Aistinelimet 

• Sensoriset reseptorit välittävät informaatiota ulkomaailmasta ja 

elimistön tilasta keskushermostoon. 

– Muuttavat ärsytyksen (lämpötila, paine, valo, ääni jne.) 

reseptoripotentiaaliksi, joka synnyttää aktiopotentiaaleja sensorisessa 

hermossa. 

• Somaattiset aistit: 

– Kosketusaisti 

– Lämpötila-aisti 

– Kipuaisti 

– Asentoaisti 

– Välittävät tietoa ihoon kohdistuvista ärsykkeistä sekä ruumiinosien 

asennosta ja liikkeistä. 

• Erityisaistit: 

– Näköaisti 

– Kuuloaisti 

– Hajuaisti 

– Makuaisti 

– Tasapainoaisti 

Aistinelimet 

• Hajuaisti: 

– Hajureseptorit ovat nenäontelon 

katon hajuepiteelissä: Tukisolu 

– Valekerrostunutta epiteeliä, jossa 

• Tukisoluja 

Hajusolu 

– Kärjestä leveitä, tyveltä kapeita, 

mikrovilluksia vapaalla pinnalla. 

• Tyvisoluja 

Tyvisolu 

– Pyöreitä tai kartiomaisia 

epiteelin tyvellä. 

• Hajusoluja 

– bipolaarisoluja, joiden tumat 

alempana kuin tukisoluilla Bowmanin 

– solun kärjessä 6-20 kiliaa. rauhanen 

47

Aistinelimet / Silmä 

• Tunica fibrosa: 

– Sarveiskalvo (cornea). 

• Kerrostunut levyepiteeli, Bowmnain kalvo, substantia propria; 

descementin kalvo, endoteeli. 

– Kovakalvo (sclera). 

• Episclera, substantia propria, lamina fibrosa. 

– Limbus (sarveis- ja kovakalvon rajalla) 

• Tunica vasculosa (uvea): 

– Suonikalvo (choroid). 

– Corpus cicliare. 

– Värikalvo (iris). 

• Tunica interna: 

– Retina. 

• Pigmenttiepiteeli 

• Neuraalinen retina 

Aistinelimet / Silmä 

• Retina: 

– Tappi- ja sauvasolut. 

– Bipolaarisolut. 

– Gangliosolut. 

– 10 histologista kerrosta. 

– Tarkan näkemisen alue, fovea centralis, on keltaisen 

täplän (macula lutea) keskellä. 

– Näköhermon lähtökohdassa on sokea täplä. 

• Linssin (mykiö) ja retinan välitilan täyttää laisiainen. 

• Linssissä voidaan erottaa linssin kapseli, kapselinalainen 

epiteeli ja linssisäikeet. 

• Sidekalvo, kyynelrauhaset ja silmäluomet. 

Ohimoluu 

Korvalehti 

vasara Alasin 

Jalustin 

Kaarikäytävä 

Elastista 

rustoa 

Vaikkua Simpukan pyöreä ikkuna 

Korvakäytävä 

Tärykalvo 

Korvatorvi 

Kuulohermon 

haarat 

Nenänieluun 

Simpukka 

Kyynelnestepussi 

Corpus ciliare: 

- Linssin ripustimen 

lihas 

Silmälihas 

Lasiainen 

Verkkokalvon 

laskimo ja 

valtimo 

Schlemmin 

kanava 

Etukammio 

Takakammio 

Näköhermo 

Valon 

kulku Sarveiskalvo 

Pupilli Värikalvo 

Linssi 

Fovea centralis 

Sokea täplä 

Aistinelimet / Korva 

Linssin ripustin 

Sidekalvo 

Ora serrata 

Verkkokalvo 

Suonikalvo 

Kovakalvo 

Silmälihas 

• Kuulo- ja tasapainoaistit. 

• Ulkokorvan muodostavat korvalehti, ulkoinen 

korvakäytävä ja tärykalvo. 

• Välikorva on ohimoluun sisällä ja siinä ovat kuuloluut: 

vasara (malleus), alasin (incus) ja jalustin (stapes). 

• Välikorva on yhteydessä nieluun korvatorven välityksellä. 

• Sisäkorva sijaitsee ohimoluuussa ja siihen kuuluvat 

simpukka (cochlea), eteinen (vestibulum) ja kolme 

kaarikäytävää (canales semicirculares). 

Aistinelimet / Korva 

• Simpukka koostuu 3 rinnakkaisesta käytävästä, jotka kiertävät 2 ja ¾ 

kierrosta luisen keskiakselin (modiolus) ympäri. 

– Eteiskäytävä (scala vestibuli) alkaa eiteisikkunasta (soikea ikkuna) ja 

päättyy simpukan kärkeen. 

– Kärjestä on avoin yhteys (helicotrema) kuulokäytävään (scala tympani), 

joka päättyy simpukan ikkunan (pyöreä ikkuna). 

– Näiden kahden keskelle jää simpukkatiehyt (ductus cochlearis). 

– Simpukkatiehyen erottaa eteiskäytävästä Reissnerin kalvo ja 

kuulokäytävästä tyvikalvo. 

– Tyvikalvon päällä on Cortin elin. 

• Aistinsolut (karvasolut) neljässä rivissä. 

• Aistinsolujen päällä katekalvo (membrana tectoria). 

• Pilarisolut. 

• Sisätunneli. 

– Simpukväkatiehyen täyttää endolymfa, eteis- ja kuulokäytävän 

perilymfa. 

48

Aistinsolut 

Tyvikalvo 

Simpukkatiehyt 

Aistinsolut 

Pilarisolut 

Kaarikäytävä 

Ampulla 

Reissnerin kalvo 

Eteiskäytävä 

Katekalvo 

Aistinsolut 

Sisätunneli 

Kuulokäytävä 

Hyytelövaippa 

Aistinsolut 

Tukisolut 

Levossa Kiihtyvässä liikkeessä 

Kuulohermoganglio 

Luuspiraali 

Aistinelimet / Tasapainoelin 

• Soikea rakkula (utriculus) ja pyöreä rakkula (sacculus) ovat sisäkorvan 

eteisessä ja niiden aistinosat (maculae utriculi, maculae sacculi) 

rekisteröivät painovoimaa ja suoraviivaista kiihtyvyyttä. 

• Välittävät tietoa hermostoon pään asennosta pystyasentoon verrattuna; 

– Tämän perusteella voidaan päätellä mikä suunta on ylös-ja mikä alaspäin ja 

säilyttää tasapaino. 

• Eteisestä alkavat 3 kaarikäytävää, jotka reagoivat pään kiertoliikkeisiin 

(kulmakiihtyvyyteen). 

– Jokaisessa on laajentuma (ampulla), jossa aistinosat (crista ampullaris). 

• Aistinsolut ovat hyytelömassan muodostaman kohoutuman (cupula) keskellä. 

• Aistinsolut ovat pikarinmuotoisia soluja, joiden kärjessä on useita stereokilioita ja 

yksi ripsi. 

• Aistinsolujen väleissä lieriömäisiä tukisoluja. 

49

Histologia (140123) (1 ov) Luennot 16 t, harjoitukset 18 t ... - Joensuu

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?