kv0510

Raportti tulee Hautalan mukaan tarpeeseen,
sillä monissa maissa ihmisoikeusaktivistien
ja esimerkiksi asianajajien tilanne on vaikeutunut.
Hautala huomauttaa, että usein esitetään
laskelmia esimerkiksi siitä, kuinka paljon
ihmisiä maapallolla elää köyhyysrajan alapuolella.
Harvemmin kuitenkaan muistetaan,
että maailmassa jopa neljän miljardin
ihmisen ihmisoikeudet jäävät toteutumatta,
koska oikeusvaltioperiaate ei toteudu esimerkiksi
Kiinassa, Venäjällä, Keski- ja
Kaakkois-Aasian maissa, Pohjois-Afrikassa
ja Lähi-idässä, ja tästä seuraa ongelmia
ihmisoikeuksien suhteen. Alttiimpina vainolle
ja oikeuslaitoksen väärinkäytölle ovat
juuri ihmisoikeuspuolustajat. »Ihmisoikeudet
liittyvät läheisesti demokratiaan, ja
ihmisoikeus puolustajien olemassaolo on
edellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Tämä saattaa vaikuttaa kehäpäätelmältä,
mutta on tärkeä todella ymmärtää, että ihmisoikeudet
eivät toteudu itsestään. Tarvitaan
sellaisia ihmisiä, jotka ihmisoikeuksia
puolustavat – usein oman turvallisuutensa ja
mukavuutensa kustannuksella», huomauttaa
Hautala ja penää kansainväliseltä yhteisöltä
vastuuta ihmisoikeuspuolustajien turvallisuudesta.
Keskeisessä asemassa ovat kansainväliset
järjestöt. Sellaiset tahot kuten Yhdistyneet
kansakunnat, Euroopan neuvosto
ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
ovatkin solmineet erilaisia ihmisoikeuksia
koskevia sopimuksia ja julistuksia.
Euroopan unionilla on Hautalan mukaan
jo nyt hyvät, EU-maita ja diplomaattisia
neuvostoja velvoittavat suuntaviivansa
ihmisoikeuspuolustajien suojelusta, mutta
ongelma on se, että edes EU:n omat edustajat
eivät aina toimi niiden mukaan. Nyt
hyväksytyn raportin avulla pyritäänkin parantamaan
EU:n toimintaa. Raportin valmistelussa
on ollut mukana monia eri tahoja,
ja raporttia voidaan Hautalan mukaan
pitää eräänlaisena EU-parlamentin vahvana
vaatimuksena muille EU-toimijoille, esimerkiksi
vasta työtään aloittavalle uudelle
ulkosuhdepalvelulle.
Euroopan unionille on löydyttävä
yhteiset pelisäännöt.
Hautala on luottavainen tulevaisuuden
suhteen ja näkee erityisesti Lissabonin sopimuksen
pohjalta mahdollisuuksia ihmisoikeuspuolustajien
aseman ja ylipäänsä
ihmisoikeuspolitiikan vahvistamiseksi. Tärkeää
olisi luoda selkeät yhteiset pelisäännöt
EU:n sisälle. Tällä hetkellä eri maiden linjat
poikkeavat Hautalan mukaan toisistaan:
»Erimielisyydet jäävät helposti vakan alle.
Esimerkiksi Tšetšenia-kysymyksessä Pohjoismaiden
hallitukset olivat valmiimpia toimimaan
kuin esimerkiksi Ranskan, Saksan
tai Espanjan.» Suunta on Hautalan mielestä
kuitenkin hyvä, sillä Euroopan parla mentti
on aktiivinen ja edesauttaa keskustelua eri
toimijoiden välillä. Ihmisoikeusvaliokunta
toimii eräänlaisena katalysaat torina.
Hautala esittää myös kritiikkiä: »Tällä hetkellä
monien maiden diplomaatit seurustelevat
mieluummin diktaattorien kuin
ihmisoikeus puolustajien kanssa.» Suomen
tilannetta Hautala pitää pääsääntöisesti
hyvänä: »Ulko ministeriössä on hyvä ihmisoikeusyksikkö,
jonka presidentti Halonen
perusti ulkoministerinä ollessaan.» Hautala
kuitenkin myöntää, että Suomikaan ei
ole aina halunnut sekaantua muiden maiden
ihmisoikeus asioihin. Toisinaan on helppoa
piiloutua EU:n selän taakse. »Kohotin
kyllä kulmakarvojani lukiessani erään Suomen
Moskovan-suurlähetystön virkamiehen
haastattelua, jossa virkamies totesi, että lähetystön
ei tarvitse tukea Moskovan Gay Pride
-tapahtumaa, sillä se on EU:n tehtävä. Tällä
tavoin jäsenmaat voivat mennä EU:n selän
taakse näissä kysymyksissä, vaikka todellisuudessa
ne usein kulisseissa toppuuttelevat
EU:ta muiden, esimerkiksi kaupallisten
intressien takia.»
Eräs ongelma on Hautalan mukaan jako
EU:n sisäisiin ja ulkoisiin ihmisoikeusasioihin.
»On kysytty, miten voidaan puuttua
muiden ongelmiin, kun oma pesä on selvittämättä.
Tätä autoritääristen maiden hallitukset
mielellään hyödyntävät. Esimerkiksi
vuosi sitten Ruotsin ollessa puheenjohtaja-
kulttuurivihkot 5 / 2010 35
maa Kiina nosti ihmisoikeuskeskusteluissa
esiin saamelaisten aseman Ruotsissa.»
Hautala tunnustaa ongelman ja toteaa,
että EU:n olisi vahvistettava myös omaa ihmisoikeuspolitiikkaansa,
»onhan se ristiriitaista,
että europarlamentissakin on välillä
vaikea saada EU:hun liittyvää kritiikkiä läpi.»
Hautala ottaa esimerkiksi median keskittymisen
yksiin käsiin Italiassa ja romaniväestön
aseman vaikkapa Unkarissa. Hautala
huomauttaa, että yhden ihmisen voimat
ovat rajalliset: »Itse joudun lähes päivittäin
on tärkeä todella
ymmärtää, etteivät
ihmisoikeudet
toteudu itsestään.
kirjoittamaan eri maiden hallituksille, suurlähettiläille
tai viranomaisille ja pyytämään
heitä lopettamaan ihmisoikeuspuolustajien
vainoamisen. Joskus minulta myös kysytään,
enkö välitä Suomen ihmisoikeusongelmista.
Totta kai välitän, mutta oma tehtäväni liittyy
kuitenkin vahvasti ulkosuhteisiin.»
Turvakaupunkeja
ja hätäviisumeita
Raportistaan Hautala nostaa erityisen tärkeiksi
EU:n yhteisen ulkomaanedustustojen
ihmisoikeusyhteyshenkilön nimittämisen,
paikallisstrategioiden luomisen, turvapaikkakaupunkien
perustamisen ja hätäviisumien
myöntämisen. Viisumipolitiikka on
ihmisoikeuspuolustajien kannalta Hautalan
mukaan ensiarvoisen tärkeää, sillä ihmisoikeuspuolustajat
on toisinaan saatava
nopeasti turvaan. Kyse ei ole aina turvapaikan
tarpeesta. »Ihmisoikeuspuolustajat haluavat
jatkaa työtään ja yleensä toivovat, että
he voisivat palata kotimaahansa. Heidän tarpeensa
suojeluun on siis väliaikaista.»
Eri jäsenmaiden viisuminmyönnön tulisi
Schengen-sopimuksen ja konsuliohjeiden
pohjalta olla samankaltaista ja jokaisen