kv0510

»Kai sitä jotain keksii», Rauna sanoo.
Hänellä kuitenkin on työkokemusta. Monet
jäävät kotiin lapsia hoitamaan suoraan
yliopistosta. Rauna siristää silmiään, katsoo
keinuvan lapsen taakse, leikkipuiston aidan
yli. Tilda alkaa kitistä, alkaa olla päiväuniaika.
Lastenrattaita purkautuu leikkipuiston
portista. Muita ihmisiä ei täällä kulje, vain
yksittäinen hölkkääjä, nappikuulokkeet korvissaan.
Meri tasaiseksi lanatun rannan takana
on tyhjä.
LasiläHiö on uusi kaupunginosa, talot
vasta rakennettu ja lisää nousee. Keskustan
läheisyys, luonto ja läheinen yliopistokampus
ovat alueen vetonauloja. Lapsiperheitä
on muuttanut paljon, niin kuin aina
uusille asuinalueille, lapsia on kaksi kertaa
niin paljon kuin Helsingin kaupunginosissa
keskimäärin. Isot pihat, taiteeseen heti rakennustöiden
alkuvaiheessa satsattu se pari
prosenttia. Eri asumisperusteita: yhteispihat,
omistusasuntoja, vuokrakämppiä.
Rauna työntelee lastenrattaita ostoskeskuksen
kautta kotiin. Aurinko pilkahtaa lähiokerrostalojen
pihalle ensimmäistä kertaa
päivän aikana. Alastomat pihlajat kurkottelevat
katulamppujen korkeudelle, lumihanki
häikäisee ja hetken kaikki näyttää siniseltä.
Sadepisarat parvekelasissa, tupakantuhkaa,
pölyä. Lintuja täällä on vähän.
Lasitetut parvekkeet ovat hauskannäköisiä,
kuin olohuoneita rottinkikalusteineen,
kukkalaatikoineen ja lyhtyineen. Suurimman
osan vuotta niillä ei oleile kukaan. Silloin
harvoin, kun joku saunaporukka vilvoittelee
parvekkeella, äänet kuuluvat kaikkiin asuntoihin,
ja parvekkeiden ovet vedetään kiinni.
Rauna on ostanut parvekkeelle narsissin,
yrittänyt välillä kattaa aamukahvin pienelle
pöydälle. Lasiruutujen väliin hän on laittanut
koristeita. Mariskooleja, lisää lasia.
Rauna tulee kotiin ja kantaa nukkuvan Tildan
sänkyyn. Hän on ylpeä kodistaan, hän
pitää korkeista, suurista ikkunoista, taivaasta
niiden takana. Joskus maatessaan sängyllä
odotellessaan lapsen nukahtamista hänestä
tuntuu kuin leijuisi ilmassa. Kun vuoteelle
nousee seisomaan, voi makuuhuoneen ikkunasta
nähdä kaistaleen merta talojen välistä.
Taivas kattojen yllä hiljainen, vaikka koneita
ei täällä muutenkaan lennä. Jos tämä
olisikin pysyvää, jos ikkunoista häämöttämä
meri on sittenkin ainoa reitti Suomesta Eurooppaan?
Rauna on tehnyt monta matkaa
Suomesta junalla ja bussilla, Baltiaan, Ruotsiin
ja itään. Jos nyt lähtisi, kauanko kestäisi
Lontooseen, tai Budapestiin?
Rauna keittää teetä ja avaa netin. Pyykit
saavat odottaa ripustamista, kunnes mies tulee
kotiin. Uutta tietoa tuhkapilvestä ei ole,
samaa uutista jatketaan kuvilla ja haastatteluilla.
Julia kirjoittaa sähköpostia Barcelonasta.
Edelliseltä matkalta Julia on tuonut
Tildalle tuliaisiksi palapelin, liian vaikean
kaksivuotiaalle. Lapsi on aikansa järsinyt
paloja ja hukannut loput. Julia on jumissa
Barcelonassa tuhkapilven takia. Konferenssi
Lontoossa alkaa puolen vuorokauden kuluttua,
hän ei tiedä, mitä tekisi. Rauna kirjoittaa
myötätuntoisen kommentin vastaukseksi ja
kirjautuu vauvapalstalle.
Lapsen saamisen myötä Rauna on kohdannut
koko joukon aiemmin tuntemattomia
sanoja, kokonaisen uuden maailman.
Kelan käsittämättömät lomakkeet ja termit:
vanhempainvapaa, hoitovapaa, hoitolisä,
kuntalisä. Näiden lomakkeiden täyttämiseen
pelkästään vaaditaan maisterin koulutus,
mies on tuskaillut, kun on yrittänyt
selvittää, onko oikeutettu isyysrahaan vai
isäkuukauteen. Perhe-etuuksien hakeminen
on jäänyt lopulta Raunan hoidettavaksi, samoin
tuloselvitykset, lapsen hammashoidon
kulttuurivihkot 5 / 2010 71
ja neuvolan ajanvaraukset, päivähoitohakemuksen
jättäminen.
Rauna on lukenut perhelehtiä ja nettisivustoja.
Hän on perehtynyt kehityspsykologian,
lapsen ravitsemuksen ja vaatemerkkien
saloihin, tullut pikkulapsiajan
asiantuntijaksi. Kiintymyssuhde, varhainen
vuorovaikutus. Perhepeti, kantoliina. Harsovaipat,
sormiruoka, luomuruoka. Olenko
vaistovanhempi vai joku muu? Välillä Rauna
ihmettelee, miten pitkästä imetyksestä ja
vaipattomuudesta kiistelevät naiset saattavat
todeta kuin sivulauseessa, että mies on
muuttanut nukkumaan toiseen huoneeseen,
toiseen päähän taloa, toiseen osoitteeseen.
Leikkipuiston ympärille pystytetään turvallinen
aita, lasta kuljetetaan auton turvakaukalossa
ja viedään kehittäviin harrastuksiin,
kun samalla omalta elämältä ja parisuhteelta
putoaa pohja pois.
Rauna on vaistovanhempi. Tosin hänen
vaistonsa sanoo vain, että DVD pyörimään.
Astianpesukone humisee, uutisten mukaan
pörssiyhtiöiden hallituksiin kuulutetaan lisää
naisia. Tilda herää, ja Rauna hätistelee
häntä hajamielisesti pois jaloista lajitellessaan
pyykkiä. Sade pesee pois likaisen lumen.
Tuhkapilvi Euroopan yläpuolella pysyttelee
lentokorkeudessa.
Nainen antaa laPselle vauhtia keinussa,
hänen ilmettään ei näe aurinkolasien takaa.
»Neljättä vuotta tässä ollaan kotona», nainen
sanoo reippaalla äänellä. »Kyllä tämä aika
menee nopeasti.»
Rauna kaivaa nimeä muistinsa perukoilta.
Markuksen äiti. Uusi vauva nukkuu vaunuissa.
Rauna on kuullut kaikki perustelut.
Kaksi menee siinä missä yksikin. Kolme on
uusi kaksi. Miten ihanaa on, kun on lapsia
molempia sukupuolia, siskokset, veljessarja.
Niistä tulee helpommin ohjattavia, kun