päijät-hämeen kiinteät muinaisjäännökset - Päijät-Hämeen liitto

PÄIJÄT-HÄMEEN 

KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET 

PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO 

A169 * 2008

PÄIJÄT-HÄMEEN 

KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET 

PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO 

A169 * 2008 

ISBN 978-951-637-163-7 

ISSN 1237-6507

Pohjakartta-aineisto©Maanmittauslaitos lupanro 296/MML/08

ESIPUHE 

Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo on tehnyt pitkäjänteistä tutkimusta maakunnan esihistoriasta ja 

tutkimusta on tehty tunnetuksi useissa julkaisuissa. Nyt käsillä oleva teos, Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset, on 

ajantasainen luettelo kaikista maakunnan tunnetuista esihistoriallisen ja historiallisen ajan suojelluista muinaisjäännöksistä. 

Edellinen vastaava luettelo ilmestyi vuonna 1978. 

Tämä teos liittyy kiinteästi 2000-luvun alussa tehtyihin arkeologisiin inventointeihin, joilla kerättiin aineistoa Päijät-Hämeen 

maakuntakaavaa varten. Niin kenttätöissä kuin tämän teoksen valmistumisessa keskeinen rooli on ollut Päijät-Hämeen 

liitolla. Omasta puolestani haluan kiittää sekä maakunnan liittoa, Hämeen ympäristökeskusta että Museovirastoa hyvästä 

yhteistyöstä, jolla menneisyyttämme on saatu kartoitettua ja tutkittua ja nyt julkaistua yksityiskohtaisena muinaisjäännösluettelona. 

Tämän julkaisun kustannuksista vastasivat Päijät-Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus ja Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen 

maakuntamuseo. Tässä yhteydessä on syytä kiittää myös nimeltä mainiten muutamia henkilöitä. Anna-Riikka 

Vadén Lahden kaupunginmuseosta kirjoitti kaikki kohdekuvaukset ja yleisesittelyt. Päijät-Hämeen liiton suunnitteluavustaja 

Jaana Martikainen vastasi paikkatieto- ja kartta-aineistoista ja visuaalinen suunnittelija Maaret Monola koko teoksen 

ulkoasusta. Päijät-Hämeen liitto kokosi kirjahanketta varten ohjausryhmän, johon kuuluivat ylitarkastaja Irmeli Kaartokallio 

Hämeen ympäristökeskuksesta, erityisasiantuntija Mirja Karila-Reponen ja tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen Päijät-Hämeen 

liitosta sekä amanuenssi Hannu Takala Lahden kaupunginmuseosta. 

Kirjan ensisijaisena tarkoituksena on palvella kaikkia maankäytön suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvia henkilöitä kulttuuriympäristön 

suojelutyössä. Toivon, että teoksesta on iloa myös kaikille niille, joita Päijät-Hämeen rikas esihistoria ja 

historia kiinnostaa. Yhden käyttötarkoituksen kirja onkin täyttänyt silloin, kun menneisyydestä kiinnostuneet henkilöt käyttävät 

teosta konkreettisena matkaoppaana Päijät-Hämeen muinaisjäännöksille. 

Esa Hassinen 

museonjohtaja 

5

SISÄLLySLUETTELO 

Esipuhe ............................................................................................................................................................................... 5 

Kirjan käyttäjälle ................................................................................................................................................................. 7 

Muinaisjäännösten suojelu ja arkeologinen tutkimus ........................................................................................................ 9 

Menneisyyttä ja muinaisjäännöksiä .................................................................................................................................. 11 

Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset ...................................................................................................................... 14 

Ancylusjärvi ...................................................................................................................................................................... 16 

KUNTAKOHTAISET ESITTELyT JA KOHDEKUVAUKSET 

Artjärvi............................................................................................................................................................................................21 

Asikkala ..........................................................................................................................................................................................32 

Hartola ...........................................................................................................................................................................................54 

Heinola ...........................................................................................................................................................................................85 

Hollola ..........................................................................................................................................................................................112 

Hämeenkoski ...............................................................................................................................................................................154 

Kärkölä .........................................................................................................................................................................................162 

Lahti .............................................................................................................................................................................................167 

Nastola .........................................................................................................................................................................................186 

Orimattila .....................................................................................................................................................................................207 

Padasjoki ......................................................................................................................................................................................247 

Sysmä ...........................................................................................................................................................................................280 

LÄHTEET ......................................................................................................................................................................... 353 

LIITTEET ......................................................................................................................................................................... 354 

Päijät-Hämeen vedenalaiset muinaisjäännökset ..........................................................................................................................354 

Päijät-Hämeen rauhoitusluokassa III olevat muinaisjäännökset .................................................................................................356

KIRJAN KÄyTTÄJÄLLE 

Menneet sukupolvet ovat aikojen kuluessa jättäneet itsestään merkkejä Päijät-Hämeen maisemaan. Nämä merkit ovat muinaisjäännöksinä 

osa laajaa päijäthämäläistä kulttuuriperintöä. Tässä julkaisussa on esiteltyinä kaikki maakunnan alueella 

sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset, jotka olivat tiedossa lokakuussa 2007. 

Päijät-Hämeessä tehtiin maakuntakaavan valmistelun yhteydessä useita arkeologisia täydennysinventointeja vuosina 

2003–2004. Maakuntakaavan valmistumisen jälkeen heräsi kiinnostus ja tarve saada tiedot täydennysinventoinneissa löytyneistä 

ja jo aiemmin tunnetuista muinaisjäännöksistä kootuksi yhteen ja julkaistuksi. Vuonna 2007 Päijät-Hämeen liitto 

käynnisti hankeen, jonka tuloksena syntyi nyt käsillä oleva julkaisu Päijät-Hämeen kiinteistä muinaisjäännöksistä. Hankkeen 

yhteistyökumppaneina ja rahoituksesta vastasivat Päijät-Hämeen liitto, Lahden kaupunginmuseo/Päijät-Hämeen maakuntamuseo 

sekä Hämeen ympäristökeskus. 

Julkaisussa on kohdekuvaus kaikista Päijät-Hämeen I ja II rauhoitusluokan kohteista ja lisäksi liitteenä on tiedot maakunnan 

III rauhoitusluokan kohteista sekä vedenalaisista muinaisjäännöksistä (rauhoitusluokista tarkemmin luvussa Muinaisjäännösten 

suojelua ja arkeologinen tutkimus). Kohdekuvaukset on laadittu kunnittain aakkosjärjestyksessä ja ne on numeroitu 

juoksevasti. Kuvauksissa on kohteiden nimen alla muinaisjäännöstyyppi ja sen perässä rauhoitusluokka roomalaisin numeroin. 

Kohteiden koordinaattitieto on ilmoitettu yhtenäiskoordinaatiston mukaisena. Koordinaatti ilmaisee yleensä muinaisjäännöksen 

oletetun keskipisteen. Kuvausten yhteydessä olevat peruskarttaotteet ovat mittakaavassa noin 1:24 000. Kuvaustekstin 

loppuun on lueteltu kohteessa tehdyt tutkimukset sekä niiden suorittajat ja tutkimusajankohta, myös kohteelta tehdyt 

löydöt on listattu. 

Käytetyt lyhenteet ovat: 

inv. = inventointi tark. = tarkastus koekaiv. = koekaivaus 

kaiv. = kaivaus kart. = kartoitus KM = Kansallismuseo 

LKM = Lahden kaupunginmuseo 

Julkaisun tekstien ja kohdekuvausten laadinnasta on vastannut allekirjoittanut. Koko maakunnan kattavat ja kuntakohtaiset 

kartat on tehnyt Jaana Martikainen. Julkaisua varten otetuista kuvista ovat vastanneet etenkin Tuomas Takala ja Eetu Sorvali 

sekä Hannu Takala ja allekirjoittanut. Muut kuvat ovat Lahden kaupunginmuseon kuva-arkistosta. Kaikki edellä mainitut 

sekä Riitta Hänninen ja Tiina Rekola kuva-arkistosta ansaitsevat suurkiitoksen, sillä heidän työpanoksensa on mahdollistanut 

julkaisun toteuttamisen työhön varatun ajan puitteissa. 

Lahdessa 12.11. 2007 

Anna-Riikka Vaden 

7

8 

MUINAISJÄÄNNÖSTEN SUOJELU JA ARKEOLOGINEN TUTKIMUS 

Muinaisjäännösten ja aineellisen kulttuuriperinnön säilymisen turvaaminen ja vaaliminen on koettu tärkeäksi 1600-luvulta 

lähtien. Vanhimmat muinaisjäännöksiä koskevat määräykset annettiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1666, jolloin kiinteät muinaisjäännökset 

ja muut antikvaariset muistomerkit julistettiin valtiovallan suojelun alaisiksi. Tämän jälkeen suojelumääräyksiä 

on tarkennettu useaan otteeseen, ja nykyisin voimassa oleva muinaismuistolaki on vuodelta 1963. 

Muinaismuistolain nojalla kaikki muinaisjäännökset ovat automaattisesti suojeltuja, ilman erillistä päätöstä. 

Muinaismuistolaissa kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luetaan: 

1. maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä; 

2. pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole merkkejä; 

3. kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan tahi 

hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia; 

4. uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat; 

5. muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten 

asumusten tai paikkojen käyttämisestä; 

6. muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien 

ja muiden huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla; 

7. kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin 

kuin muut sellaiset muistomerkit; 

8. muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset; sekä 

9. kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja. 

Laissa ei määritellä muinaisjäännöksille aikarajaa siitä, minkä ikäinen suojeltavan kohteen tulisi olla. Tämän vuoksi muinaismuistolailla 

suojeltu muinaisjäännös voi olla esihistoriallinen tai suhteellisen nuori historiallisen ajan kohde. Laissa 

muinaisjäännösten kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu kajoaminen on kielletty. Myös ennestään 

tunnetun kiinteän muinaisjäännöksen yhteydestä tavatut irtolöydöt kuuluvat lunastuksetta valtiolle. 

Vaikka laissa ei muinaisjäännöksiä aseteta arvojärjestykseen, on käytännön suojelullisista syistä muinaisjäännökset jaoteltu 

rauhoitusasteeltaan kolmeen luokkaan. I rauhoitusluokka käsittää valtakunnallisesti arvokkaat muinaisjäännökset, joiden 

säilyminen on kaikissa olosuhteissa turvattava. II rauhoitusluokkaan kuuluu suurin osa muinaisjäännöksistä. Rauhoitusluokan 

kohteiden arvon selvittäminen vaatii tarkempia tutkimuksia, joiden jälkeen kohde voidaan siirtää joko luokkaan 

I tai III. III rauhoitusluokka käsittää kohteet, jotka ovat joko kokonaan tuhoutuneita tai riittävästi tutkittuja ja ne voidaan 

vapauttaa suojelusta. 

Muinaisjäännösten suojelumääräykset asettavat rajoitteita maankäytölle. Suomi on allekirjoittanut eurooppalaisen yleissopimuksen 

arkeologisen perinnön suojelusta ja sen myötä sitoutunut sovittamaan yhteen arkeologian ja maankäytön tarpeet. 

Myös muinaismuistolaissa edellytetään, että maankäyttöhankeen tai kaavoituksen suunnittelija selvittää hankeen vaikutukset 

muinaisjäännöksiin. Jos maata kaivettaessa löytyy kiinteä muinaisjäännös, on työ välittömästi keskeytettävä ja asiasta 

ilmoitettava museoviranomaisille. Yleisen tai suuren yksityisen rakennushankkeen yhteydessä mahdolliset muinaisjäännöksen 

tutkimuskulut lankeavat rakennuttajalle. 

Niin maankäytön kuin muinaisjäännösten säilymisen ja suojelun kannalta tehokkain tapa on huomioida muinaisjäännökset 

ja muut suojellut kohteet, kuten muistomerkit, kaavoituksen yhteydessä ja pitämällä inventointitiedot ajan tasalla. Mikäli 

kaavoitettavalla alueella ei ole tehty arkeologista inventointia tai tiedot ovat vanhentuneet, on inventointi aiheellista sisällyttää 

kaavan selvityksiin. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä arkeologiset inventoinnit on alettu rinnastaa muihin 

kaavan perusselvityksiin. Suojellut kohteet tulee merkitä maakunta-, yleis- ja asemakaavoihin.

Muinaismuistolain toteutumista valvoo ja muinaisjäännösten suojelusta vastaa Museovirasto. Yhteystiedot ovat: Museoviraston 

arkeologian osasto, puh. (09) 40 501, Nervanderinkatu 13, PL 913, 00101 Helsinki. Muinaisjäännösten suojelusta saa 

tietoa myös Museoviraston verkkosivuilta osoitteesta www.nba.fi. Päijät-Hämeen muinaisjäännöksiä koskevissa asioissa 

voi kääntyä myös Lahden kaupunginmuseon puoleen, joka maakuntamuseona valvoo alueen muinaisjäännösten suojelua. 

Yhteystiedot ovat: Lahden kaupunginmuseo, puh. (03) 814 4497, PL 113, 15111 Lahti. 

Arkeologisilla kenttätutkimuksilla tuotetaan tietoa niin suojelun kuin jatkotutkimuksen tarpeisiin. Suojelun kannalta oleellisin 

arkeologinen tutkimusmuoto on inventointi. Arkeologisella inventoinnilla tarkoitetaan maastossa tapahtuvaa uusien 

muinaisjäännösten etsimistä yleensä rajatulla alueella. Inventointeja on usean luonteisia tilanteesta riippuen. Laajoissa koko 

kunnan kattavissa inventoinneissa keskitytään yleensä ennalta tunnettujen kohteiden kunnon sekä tunnettujen irtolöytöpaikkojen 

ja muinaisjäännösilmoitusten tarkastuksiin. Pienempialaisissa inventoinneissa voidaan paremmin keskittyä ennalta 

tuntemattomien kohteiden etsintään ja tutkimusinventoinneissa voidaan rajata etsittävät kohteet vaikkapa aikakauden mukaan. 

Kohteita etsitään maastossa yleensä alueen aiemman tietämyksen, kartta-analyysin ja silmämääräisen tarkastelun avulla. 

Otollisten paikkojen maaperä saatetaan tutkia maaperäkairalla tai metallinilmaisimella sekä kaivamalla pieniä koekuoppia. 

Inventointien tulokset kootaan raporteiksi, joiden avulla kuva alueen muinaisjäännöksistä tarkentuu ja ohjaa tulevia inventointeja. 

Arkeologinen inventointi onkin prosessi, joka ei koskaan tule valmiiksi, mutta jonka puitteissa parhaassa tapauksessa 

kyetään löytämään edustava määrä alueen muinaisjäännöksistä. 

Inventoinnin tapaisia maastotutkimuksia ovat myös tarkastuskäynnit, joita suoritetaan yksittäisille muinaisjäännöksille 

yleensä tehtyjen löytöjen tai rakennushankkeiden yhteydessä. Prospektointi on myös inventoinnin kaltaista, mutta tällöin 

yleensä keskitytään pienelle alueelle, jota tutkitaan systemaattisesti. Prospektointia suoritetaan useimmiten tunnettujen muinaisjäännösten 

alueella ja menetelminä voivat olla esimerkiksi systemaattinen pintapoiminta ja maaperän kairaaminen, jopa 

järjestelmällinen koekuopitus. 

Inventoinnin yhteydessä muinaisjäännökseen pyritään kajoamaan mahdollisimman vähän, näin ollen muinaisjäännöksen 

tarkka laajuus jää usein määrittelemättä. Koekaivauksilla pyritään yleensä selvittämään muinaisjäännöksen laajuutta ja tarkempaa 

luonnetta, ja niiden tuloksia käytetään hyödyksi varsinaista kaivausaluetta valittaessa. Koekaivaukset toteutetaan 

yleensä säännöllisin välein kaivettavilla koekuopilla tai laajempina koekaistoina. Kaivauksissa muinaisjäännös vääjäämättömästi 

tuhoutuu ja sen tarkka dokumentointi kaivausten yhteydessä on tärkeää. Tämän vuoksi muinaisjäännöksiä voidaan 

tutkia vain Museovirastolta kaivausluvan saanen henkilön johdolla. 

Muinaisjäännöksillä liikutaan aina jokamiehenoikeuksien puitteissa, joten muinaisjäännöstä tuhoamaton retkeily on sallittua 

ja jopa suositeltavaa. Retkeillessä on syytä kuitenkin muistaa, että osa kohteista sijaitsee pihamaalla ja niillä vierailuun on 

syytä kysyä maanomistajan lupa. 

9

10 

MENNEISyyTTÄ JA MUINAISJÄÄNNÖKSIÄ 

Kivikausi (8600–1500 eKr.) on Suomen esihistorian aikakausista pitkäkestoisin ja se jaotellaan lähinnä esinetyyppien perusteella 

useaan eri ajanjaksoon. Mesoliittisen eli keskisen kivikauden aikana alkaa Suomen jääkauden jälkeinen asutus. Mesoliittinen 

kivikausi tunnetaan yleisesti myös Suomusjärven kulttuurina. Neoliittisen eli nuoremman kivikauden katsotaan 

alkavan noin 5100 eKr., jolloin keramiikan valmistustaito omaksutaan. Neoliittinen kivikausi jakautuu edelleen keramiikkatyyppien 

perusteella useaksi, osin päällekkäiseksi ajanjaksoksi. 

Kivikauden ihmisten toimeentulo perustui metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn. Aseet ja työkalut valmistettiin etupäässä 

kivestä. Pienten kivityökalujen, kuten kaapimien ja terien, pääraaka-aine on Suomessa ollut kvartsi kautta koko 

kivikauden. Esineitä on tehty myös luusta, sarvesta ja puusta, mutta niitä on säilynyt vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. 

Puusta on valmistettu myös rekiä, joilla on liikuttu koirien vetäminä pitkiäkin matkoja. Vainajat on haudattu asuinpaikkojen 

läheisyyteen ja hautoihin on siroteltu punamultaa ja joskus hauta-antimina esineitä. Vasarakirveskulttuurin hautauksissa 

punamultaa ei ole käytetty, mutta miehet ovat saaneet mukaansa vasarakirveen ja naiset keramiikka-astian. 

Kivikautiset muinaisjäännökset ovat pääasiassa aikakauden asuinpaikkoja. Kivikaudella on asuttu pääsääntöisesti veden 

äärellä, meren tai järvien rannoilla. Asuinpaikat ovat usein sijainneet suojaisten lahtien rannoilla hiekkapitoisella maalla. 

Nykyään, jääkauden jälkeisen maankohoamisen vuoksi, asuinpaikat saattavat sijaita kaukanakin rannoista. Asuinpaikoista 

on harvoin näkyvissä merkkejä maan päälle. Joillakin asuinpaikoilla on maastossa erottuvia pyöreitä tai soikeita asumuspainanteita, 

jotka ovat osittain maahan kaivettujen asumusten jäännöksiä. Tyypillisiä asuinpaikkalöytöjä ovat kvartsi-iskokset, 

joita on syntynyt kvartsista esineitä työstettäessä, kvartsiesineet ja palanut luu sekä aikakaudesta riippuen keramiikka ja 

muut kiviesineet. Muita kivikautisia muinaisjäännöksiä ovat muun muassa rantakallioissa olevat ja punamullalla tehdyt 

kalliomaalaukset sekä kvartsilouhokset, myös osa pyyntikuopista saattaa olla kivikautisia. 

Nimensä vastaisesti oli pronssi maassamme melko harvinaista pronssikaudella (1900–500 eKr.). Tämän vuoksi pronssikauden 

sijaan käytetään usein termiä varhaismetallikausi (1900–0 eKr.), joka käsittää pronssikauden ja rautakauden alun. 

Kuva 1. Kivikirves Kärkölästä (Kärkölän museo 399). 

Piirros: Terhi Kaakinen. 

Kuva 2. Kivikirves Lahden Okeroisista (LHM 4281). 

Piirros: Kaisa Alatalo.

Aikakaudella karjanhoito ja kaskiviljely tekevät tuloaan, 

mutta elinkeino on pääsääntöisesti pysynyt melko samanlaisena 

kuin kivikaudellakin. Ulkoisesti varhaismetallikautiset 

asuinpaikat eivät juurikaan poikkea kivikautisista, mutta niiden 

topografinen sijainti on joissakin tapauksissa erilainen. 

Varhaismetallikautinen uskomusmaailma kuitenkin poikkeaa 

kivikautisesta, mikä näkyy etenkin hautaustapojen muutoksena. 

Rantakallioiden lailla sijaitsevat pyöreät kivistä 

tehdyt röykkiöt eli lapinrauniot, ovat tyypillisiä aikakauden 

muinaisjäännöksiä Sisä-Suomen järvialueilla. Lapinraunioihin 

on sijoitettu poltetun vainajan jäännökset, mutta läheskään 

kaikista lapinrauniotyyppisistä röykkiöistä ei tunneta 

hautauksia. Kalliomaalauksia on tehty myös pronssikaudella. 

Rautakaudella (500 eKr.–1150/1300 jKr.) elinkeinoissa ja 

hautaustavoissa tapahtuu suuria muutoksia, lisäksi metallien 

käyttö yleistyy ja yhteydet muuhun Eurooppaan lisääntyvät. 

Maanviljely ja karjanhoito ovat rautakauden pääelinkeinot. 

Asutus ei ole aiempien kausien tapaan enää niin sidoksissa 

vesistöihin, ja etenkin kauden loppupuolella alkaa muodostua 

pysyvää kylämäistä asutusta. Rautakautisesta maanviljelyksestä 

osoituksena ovat kaski- ja peltoröykkiöt sekä kaivauksissa 

löytyneet auranjäljet. Rautakautta pidetään osin 

myös sotaisana kautena, lähinnä tähän viittaavat hautoihin 

asetetut aseet, kätkölöydöt ja puolustusta varten varustetut 

linnavuoret. 

Valtaosa rautakautisista muinaisjäännöstyypeistä koostuu 

hautauksista, jotka yleensä muodostavat kalmistoja. Rautakautisissa 

hautaröykkiöissä on kivien lisäksi yleensä myös 

maa-ainesta. Hautaröykkiöt muodostavat usein kalmistoja, 

joissa röykkiöitä saattaa olla vierivieressä kymmenittäin. 

Röykkiöiden ohella vainajia on haudattu niin kutsuttuihin 

polttokenttäkalmistoihin. Tällöin vainajan tuhkat ja polttoroviolle 

asetetut esineet on polton jälkeen siroteltu yleensä 

luonnolliseen kivikkoon, johon hautauksen yhteydessä on 

saatettu lisätä kiviä. Hauta-antimiksi annetut esineet, etenkin 

aseet, on usein tahallisesti rikottu ennen hautaan asettamista. 

Kristinuskon vaikutuksesta yleistyy rautakauden 

lopulla tapa haudata vainajat polttamatta. Rautakautisten 

ruumiskalmistojen esineistö on varsin rikasta – koruista ja 

tekstiilijäänteistä päätellen useat vainajat on haudattu juhlapuvuissaan. 

Aivan rautakauden lopussa esineiden asettaminen 

hautoihin kuitenkin lakkaa. 

Uhri- eli kuppikivet kuuluvat myös rautakautisiin muinaisjäännöksiin. 

Kuppikivet ovat maakiviä tai kalliopaljastumia, 

joihin on tehty pyöreitä ja matalia syvennyksiä eli kuppeja. 

Kivet sijaitsevat yleensä peltomaisemassa, vanhan asutuksen 

tai kalmistojen läheisyydessä. Vaikka kuppien tekeminen 

luonnon kiviin onkin hyvin vanha ja laajalle levinnyt 

tapa, ei niiden merkitystä tarkasti tunneta. Kuppeihin on 

mahdollisesti tehty uhrauksia, jotka saattavat liittyä hedelmällisyysmagiaan. 

Valtaosa kuppikivistä on todennäköisesti 

rautakaudelta, mutta niihin tiedetään tehdyn uhrauksia myös 

historiallisella ajalla ja kuppeihin kertynyttä vettä on käytetty 

parannuskeinona. 

Kuva 3. Kampakeraamisen ruukun rekonstruktio Orimattilan Pennalasta. 

Piirros: Kaisa Alatalo. 

Kuva 4. Viikinkiaikainen työkirves Porvoonjoen varrelta Okeroisista 

(KM 4738:3). Piirros: Tea Tanskanen. 

Kuva 5. Ristiretkiaikainen hopealevysolki Nastolan Harakkamäen aarrelöydöstä 

(KM 5408:1-7). Piirros: Tea Tanskanen. 

11

12 

Rautakauden lopulle tai varhaiskeskiajalle ajoittuvat myös linnavuoret. Muinaislinnat sijaitsevat yleensä korkeiden ja vaikeapääsyisten 

kallioiden lailla, mutta niitä tunnetaan myös jyrkkärinteisiltä moreenimäiltä. Linnavuorilla on usein merkkejä 

vallitusten perustuksista kohdissa, joista laelle on helpompi nousta. Nykyaikaan säilyneet vallit ovat varsin matalia ja hajanaisia, 

mutta aikoinaan kylmämuuratun kivirakenteen päällä on ollut hirsistä tehty varustus. Linnavuorilta on ollut yleensä 

hyvä näköyhteys laajalle alueelle ja niiden rinteiden metsä on kaadettu. 

SUOMEN ESIHISTORIAN AJANJAKSOT 

KIVIKAUSI 8600–1500 eKr. 

Suomusjärven kulttuuri 8600–5100 eKr. 

Kampakeraaminen kausi 5100–2800 eKr. Varhaiskampakeramiikka 5100–4000 eKr. 

Tyypillinen kampakeramiikka 4000–3600 eKr. 

Myöhäiskampakeramiikka 3600–2800 eKr. 

Jäkärlän ryhmä 4300–3700 eKr. 

Asbestikeramiikka 4200–1500 eKr. 

Vasarakirveskulttuuri eli nuorakeraaminen kulttuuri 3200–2900 eKr. 

Pyheensillan ryhmä 2900–2400 eKr. 

Kiukaisten kulttuuri 2400–1500/1200 eKr. 

PRONSSIKAUSI 1900–500 eKr. 

Itäinen pronssikausi 1900–500 eKr. 

Läntinen pronssikausi 1700–500 eKr. 

RAUTAKAUSI 500 eKr.–1150/1300 jKr. 

Esiroomalainen rautakausi 500 eKr.–0 jKr. 

Vanhempi roomalainen rautakausi 0–200 jKr. 

Nuorempi roomalainen rautakausi 200–400 jKr. 

Kansainvaellusaika 400–600 jKr. 

Merovingiaika 600–800 jKr. 

Viikinkiaika 800–1050 jKr. 

Ristiretkiaika 1050–1150/1300 jKr.

PÄIJÄT-HÄMEEN KIINTEÄT MUINAISJÄÄNNÖKSET 

Päijät-Hämeen asutuksella on vuosituhantinen ja rikas historia, josta maakunnan muinaisjäännökset ovat osoituksena. Päijät-Hämeestä 

tunnetaan yhteensä 636 kiinteäksi muinaisjäännökseksi luokiteltua kohdetta. Muinaisjäännökset ovat tärkeä 

osa Päijät-Hämeen kulttuuriperintöä ja maakunnan maisemaa, jonka osana ne kertovat menneiden sukupolvien moninaisesta 

toiminnasta alueella aina jääkauden jälkeisistä ajoista meidän päiviimme asti. 

Päijät-Hämeessä on tehty arkeologista tutkimusta jo yli sadan vuoden ajan, joten tietämystä maakunnan menneisyydestä ja 

muinaisjäännöksistä on karttunut paljon. Koko maan mittakaavaa ajatellen on arkeologinen tutkimustilanne Päijät-Hämeessä 

kohtalaisen hyvä. Maakunnan kaikissa kunnissa, Orimattilaa lukuun ottamatta, on tehty perus- tai täydennysinventointi 

viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hyvä inventointitilanne on suurelta osin seurausta maakuntakaavan valmistelun yhteydessä 

tehdyistä useista inventoinneista. Maakunnan aktiivista ja monipuolista arkeologista tutkimusta on merkittävällä 

tavalla edesauttanut Lahden kaupunginmuseon/Päijät-Hämeen maakuntamuseon oma arkeologinen tutkimustoiminta ja yhteistyö 

Museoviraston kanssa. Lahden kaupunginmuseon maakunnallinen arkeologinen toiminta on myös taannut paremmat 

mahdollisuudet muinaisjäännösten suojelulle ja niiden säilymiselle. 

Muinaisjäännökset jakautuvat Päijät-Hämeen alueelle kartan 1 ja taulukon 1 osoittamalla tavalla. Valtaosa muinaisjäännöksistä 

sijaitsee maakunnan suurten vesistöjen, Päijänteen, Vesijärven ja Porvoonjoen rannoilla. Aikakausittain tarkasteltuna 

Päijät-Hämeen muinaisjäännöksistä huomattava määrä ajoittuu kivikaudelle. Tätä ei kuitenkaan ole syytä pitää maakunnallisena 

erikoispiirteenä, sillä koko Suomen yleisin muinaisjäännöstyyppi on kivikautinen asuinpaikka. Kivikausi ajanjaksona 

on myös huomattavasti pitempi verrattuna muihin esihistoriallisiin ajanjaksoihin ja historialliseen aikaan. Sen sijaan Päijät- 

Hämeen rautakautisten muinaisjäännösten määrä ja niiden ilmentämä asutus muodostaa erityisen kokonaisuuden sisämaassa 

rautakaudella. 

Varhaisimmat kivikautiset merkit Päijät-Hämeen asutuksesta lukeutuvat samalla myös koko Suomen varhaisimpiin. Päijät- 

Hämeen vanhimmat kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat pääsääntöisesti Salpausselkien eteläpuoleisilla alueilla. Lahden kaupunginmuseo 

on useiden tutkimushakkeiden puitteissa tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana laaja-alaista tutkimusta 

Porvoonjoen yläjuoksun kivikautisilla kohteilla Hollolan, Lahden ja Orimattilan alueilla. Tutkimuksissa on keskitytty eritoten 

Itämeren altaan Ancylysjärvi-vaiheen rannalla sijainneiden asuinpaikkojen etsimiseen ja tutkimiseen. 

Ancylusjärven noin 10 000 vuoden takainen vedenpinnan taso Päijät-Hämeen alueella on kuvattuna kartassa 2. Tuolloin 

nykyinen Päijänne ja Porvoonjoki ovat olleet lahtia Itämeren altaassa olleessa järvessä. Etenkin nykyisen Porvoonjoen 

varsilla on useita Ancylusjärven rannoilla sijainneita asuinpaikkoja. Tutkimusten tuloksena Porvoonjoen latvajokien varsilta 

TAULUKKO 1. PÄIJÄT-HÄMEEN KIINTEIDEN MUINASJÄÄNNÖSTEN JAKAUTUMINEN KUNNITTAIN JA AIKAKAUSITTAIN 

Kivikautinen Pronssi-/varhaismetallikautinen 

Rautakautinen Esihistoriallinen Historiallinen Moniperiodinen Ajoittamaton Yhteensä 

Artjärvi 5 1 4 2 2 6 20 

Asikkala 14 2 6 21 4 1 48 

Hartola 20 18 8 9 3 58 

Heinola 29 2 2 3 6 1 7 50 

Hollola 25 5 16 1 12 12 8 79 

Hämeenkoski 2 5 1 3 11 

Kärkölä 1 4 1 6 

Lahti 20 10 5 2 3 40 

Nastola 10 4 13 5 2 7 41 

Orimattila 48 1 3 18 2 4 76 

Padasjoki 24 17 2 9 2 10 64 

Sysmä 55 8 55 3 9 4 9 143 

Yhteensä 253 23 149 14 97 45 55 636 

13

tunnetaan muinaisjärviä, jotka ovat kuroutuneet Ancylusjärvestä. Maisemasta kadonneiden järvien rannoilla on sijainnut 

useita asuinpaikkoja, jotka ajoittuvat mesoliittiselta kivikaudelta aina varhaismetallikaudelle asti. 

Yksi tällainen muinaisjärvi on sijainnut Pennalassa Lahden ja Orimattilan rajalla. Järven rannoilla sijainneilta asuinpaikoilta 

on löytöjä niin mesoliittiselta kuin kampakeraamiseltakin kivikaudelta. Muinaisjärvi on ollut olemassa vielä ainakin varhaismetallikaudella, 

koska yksi sen rantojen asuinpaikoista ajoittuu tälle kaudelle. Pennalan muinaisjärvi ja sen asuinpaikat 

on kuvattu kartassa 3. 

Päijät-Hämeen kivikautisten muinaisjäännösten levintä on esitetty kartassa 4. Samalla kartalla on esitetty pronssi- ja varhaismetallikautiset 

kohteet, jotka kivikautisten kohteiden tapaan ovat merkkinä valtaosin pyyntikulttuurin piirissä eläneistä 

ihmisistä. Sisämaan pronssi- ja varhaismetallikautisia kohteita tunnetaan heikosti, eikä Päijät-Häme ole tässä poikkeus. 

Asutusta on maakunnassa aikakaudella kuitenkin ollut, sillä siitä kertovat rantakallioilla olevat lapinrauniot ja muutamat 

asuinpaikat. 

Päijät-Hämeeseen on rautakaudella muodostunut Sisä-Suomen alueella poikkeuksellisen vahva asutuskeskittymä. Pysyvä 

asutus on vahvistunut ja ollut varsin rikasta rautakauden lopulla, viikinkiajalta alkaen. Ristiretkiajalla löydöt maakunnan 

alueelta vähenevät, mikä on yleinen suuntaus koko Suomessa. Asutus on kuitenkin säilynyt vahvana, mistä ovat osoituksena 

muun muassa laajat ruumiskalmistot, joiden käyttö on jatkunut myös keskiajalla. 

Rautakautisten kohteiden levintä Päijät-Hämeessä on esitetty kartalla 5. Rautakautista asutusta on keskittynyt erityisesti 

Sysmän, Hartolan ja Hollolan alueille, mutta myös muista kunnista tunnetaan rautakautisia asutuskeskittymiä. Sysmän 

ja Hartolan rautakautinen asutus muodostaa oman merkittävän kokonaisuuden niin Päijät-Hämeen kuin koko Hämeenkin 

alueella. Kunnista tunnetaan poikkeuksellisen paljon aikakauden muinaisjäännöksiä, ja varsinkin kuppikiviä on alueella 

runsaasti. Sysmän kirkonseudusta onkin rautakauden lopulla kehittynyt merkittävä kaupankäynnin keskus Hämeessä. 

Maakunta ei ole ollut rautakaudella eristyksissä, vaan Päijät-Hämeen alueelta on ollut vilkkaat kauppayhteydet laajalle alueelle 

niin itään kuin länteenkin. Päijät-Hämeessä onkin rautakauden lopulla ollut hieno ja omintakeinen kulttuuri, joka on 

ilmennyt muun muassa naisten tavassa yhdistellä karjalaisia ja läntisiä koruja. 

Rautakautinen asutus on muodostanut pohjan ja suoran jatkumon maakunnan keskiaikaiselle asutukselle. Tästä ovat osoituksena 

muutamien ristiretkiaikaisten kalmistojen käytön jatkuminen sekä maakunnassa olevat useat keskiaikaiset kivikirkot. 

Viimeistään keskiaikaan palautuu myös Päijät-Hämeen eteläosien läpi kulkeva ylinen Viipurintie. Päijät-Hämeessä on 

satakunta historiallisen ajan muinaisjäännöstä, jotka kuvastavat niin ihmisten arkipäiväistä elämää kuin historian merkittäviä 

tapahtumia. Viljelyröykkiöt, myllynpaikat ja taisteluhaudat valottavat omalta osaltaan sitä kuvaa menneisyydestämme, 

jota ei kirjallisten lähteiden sivuilta voi lukea. 

15

16 

ANCyLUSJÄRVI 

Itämeren muodostuminen alkoi, kun Skandinaviaa peittänyt mannerjää alkoi sulaa ja raskaan jäätikön painama maankamara 

kohota. Noin 10 800–9 000 vuotta sitten vallinnutta Itämeren kehitysvaihetta kutsutaan Ancylusjärveksi. Ancylusjärvi 

kuroutui sitä edeltäneestä Itämeren Yoldiamerivaiheesta, kun Ruotsin länsirannikon nopean maankohoamisen seurauksena 

salmiyhteys valtamereen katkesi. Ancylusjärven vedenpinta nousi useiden satojen vuosien ajan, ja vedenpinta oli korkeimmillaan 

noin 10 000 vuotta sitten. Tällöin vesi peitti allensa jo aiemmin Yoldiamerivaiheessa kuiville jääneitä alueita ja suurta 

osaa nykyisestä Suomesta. Ancylusjärveä Päijät-Hämeen alueella kuvaavassa kartassa on merkittynä järvivaiheen korkein 

taso. Kartasta voi huomata, että nykyisen Suomenlahden paikalla ollut lahti on ulottunut maakunnan eteläosiin, Artjärven 

ja Orimattilan alueille sekä Lahden eteläosiin asti. Nykyinen Päijänne on ollut luoteesta työntyvä lahti, jonka edustalla on 

ollut osia nykyisestä Keski-Suomesta saarina. Salpausselkien välissä olevat järvet, kuten Vesijärvi ja muut Ancylusjärven 

korkeimman tason yläpuolella sijaitsevat järvet ovat kuroutuneet omiksi järvialtaikseen jo Ancylusvaihetta edeltäneestä 

Itämeren vaiheesta. 

Ancylusjärven vedenpinta kohosi lopulta niin korkeaksi, että vesi purkautui Tanskan ja Saksan välistä Ison-Beltin kohdalle 

muodostunutta jokea pitkin valtamereen ja vedenpinta alkoi laskea. Päijänne kuroutui omaksi järvekseen laskevasta Ancylusjärvestä. 

Saimaalta oli yhteys Päijänteeseen ja molempien järvien vedet laskivat Päijänteen luoteispäässä ollutta laskuuomaa 

pitkin Pohjanlahteen. Valtameren suolaisen veden noustessa Itämeren altaaseen muuttui Ancylusjärvi vähitellen mereksi. 

Ancylusjärveä seurannutta Itämeren vaihetta kutsutaan Litorinamereksi. 

Ancylusjärvivaihe ajoittuu Suomessa mesoliittiselle kivikaudelle. Aikakauden ihmiset ovat eläneet ja asuneet Ancylusjärven 

rannoilla ja saarissa. Erityisen suosittuja asuinpaikkoja ovat olleet sokkeloisten lahtien suojaisat poukamat sekä kapeiden 

salmien ympäristöt.


18 


ARTJÄRVI 

Päijät-Hämeen pienin kunta Artjärvi sijaitsee maakunnan kaakkoiskulmalla. Pienuudestaan huolimatta kunnasta tunnetaan 

20 kiinteää muinaisjäännöstä, jotka ovat tyypeiltään varsin moninaisia. 

Arkeologinen tutkimus Artjärvellä on ollut sangen vähäistä vaikka Kinttulan Linnanmäelle (kohde n:o 7) on tehty tarkastuskäyntejä 

jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäiset tiedot kunnan muinaisjäännöksistä ovat neiti Sara Backmanin 

vuonna 1908 laatimasta kihlakunnan kertomuksesta. Toinen tutkimushistoriallisesti tärkeä lähde on maisteri Osmo Krohnin 

raportti Etelä-Suomalaisen osakunnan kesäretkeltä vuodelta 1939, johon on listattu myös tarkempia sijaintitietoja kunnasta 

tavatuista irtolöydöistä. Ennen kunnan perusinventointia tiedot muinaisjäännöksistä perustuivat pitkälti Anna-Liisa Hirviluodon 

vuonna 1969 tekemiin tarkastuskäynteihin. 

Puutteellisen inventointitilanteen vuoksi Museovirasto päätti tehdä Artjärven perusinventoinnin vuonna 1999. Inventoinnin 

teki Satu Koivisto, ja sen puitteissa etsittiin uusia muinaisjäännöksiä kunnan alueelta sekä tarkastettiin vanhoja kohteita, joiden 

tiedot olivat puutteellisia. Inventoinnin tuloksena löytyi 13 uutta kiinteää muinaisjäännöstä. Perusinventoinnin jälkeen 

Artjärvellä on tehty muutamien kohteiden tarkastuskäyntejä, mutta ei tarkempia inventointeja. Tunnettujen muinaisjäännösten 

perusteella kunnasta on mahdollista löytää lisää sekä kivi- että rautakautisia kohteita. Tarkemman kartta-analyysin avulla 

etenkin mesoliittisen kivikauden asuinpaikkoja on varmastikin löydettävissä. 

Artjärven muinaisjäännöksillä ei ole tehty kaivaustutkimuksia lukuun ottamatta Linnanmäen muinaislinnaa. Osmo Krohn 

suoritti pienimuotoiset koekaivaukset linnavuoren laella vuoden 1939 kesäretken yhteydessä. Osittain kaivaustutkimusten 

vähyydestä johtuen usean Artjärven muinaisjäännöksen tarkempi luonne ja ajoitus on selvittämättä. 

Artjärven muinaisjäännökset keskittyvät selkeästi kunnan kolmen pääjärven, Pyhäjärven, Villikkalanjärven ja Säyhteenjärven 

tai näihin yhteydessä olevien vesistöjen läheisyyteen. Tunnetut kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat kaikki peltojen 

21

22 

ARTJÄRVI 

hietaisilla rinteillä. Perusinventoinnin tehnyt Satu Koivisto arvelee valtaosan asuinpaikoista ajoittuvan mesoliittiselle kivikaudelle. 

Kirkonkylässä sijaitsevalta Pekolan (kohde n:o 12) asuinpaikalta tunnetaan kuitenkin myös vasarakirveskulttuuriin 

liittyvää nuorakeramiikkaa. Artjärveltä tunnetaan myös yksi pronssikautinen lapinraunio (kohde n:o 1), joka sijaitsee 

Pyhäjärven rannalla. 

Linnanmäen muinaislinnan lisäksi rautakautisia kohteita Artjärvellä edustavat muun muassa Myllykosken (kohde n:o 9) 

rantakallion kuppikallio ja Tortolan (kohde n:o 16) rautakautinen muinaisjäännösryhmä. Myös Rasinmäen (kohde n:o 15) 

röykkiö on mahdollisesti rautakautinen, mutta Lusinmäen (kohde n:o 8) röykkiön rautakautiseen ajoitukseen tulisi suhtautua 

varauksella. Myös kunnan toisen linnavuoren, Nuppilinnan (kohde n:o 10), asema muinaisjäännöksenä on epävarma. 

Esihistoriallisten kohteiden lisäksi Artjärveltä tunnetaan useita tarkemmin ajoittamattomia ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, 

kuten asuinpaikkoja, rajamerkki ja erilaisia kivirakenteita. Kivirakenteista etenkin Rapastenmäen (kohde n:o 14) 

kivivarustukseen liittyy myös perimätietoutta vainovalkeista ja sotilaiden rakentamista kivipattereista. 

Hautaröykkiö. Kuvattu lounaasta 2007. 

1. Hiidenkallio 

Pronssikautinen hautaröykkiö. I 

Peruskartta: 3022 09 Artjärvi 

Kylä: Kirkonkylä 

p = 6734 56 

i = 3447 14 

z = 70 

Kohde sijaitsee lähellä Artjärven ja Lapinjärven rajaa Pyhäjärven 

etelärannalla. Hautaröykkiö on rakennettu kalliolle Hiidenkallionniemen 

nokkaan. 

Hautaröykkiö on muodoltaan säännöllisen pyöreä ja kuperalakinen. 

Röykkiön halkaisija on 10 metriä ja korkeus 1–1,3 metriä. 

Etenkin hautaröykkiön länsipuolella on näkyvissä suuremmista 

kivistä ladottu reunakehä. 

Röykkiöltä, Hiidenkallion nokasta, on komea näköala Pyhäjärvelle 

ja sen yli Kinttulan ja Hiitelän kyliin. 

Tutkimukset: Inv. S. Koivisto 1999. 

Löydöt: -

Kivirakenne mäen päällä. Kuvattu etelästä 2007. 

2. Hovi 

Ajoittamaton kivirakenne. II 

Peruskartta: 3022 12 Vaivalankylä 


p = 6737 42–48 

i = 3451 74–78 

z = 60 

Kohde sijaitsee Artjärveltä Elimäelle vievän maantien ja Hovin 

päärakennuksen eteläpuolella olevalla Sikomäellä. Metsäisen 

mäen kallioiset lounaisrinteet muodostavat luon nollisen jyrkänteen. 

Kivirakenne sijaitsee mäen luoteisreunalla ja on 70 metriä pitkä, 

noin 0,7 metriä leveä ja metrin korkuinen. Rakenne ulottuu 

läheltä jyrkänteen reunaa lähelle tilan pihapiiriä. Rakenteen 

puolivälissä se tekee loivan kulman kohti koillista. Ra kenne 

muistuttaa tavallista huolellisemmin raken nettua kiviaitaa, sillä 

tiivis ladelma vaikuttaa pai koin kylmämuuraukselta. 

Mäen nimi tulee perimätiedon mukaan siitä, että mäellä on ennen 

pidetty sikoja. Rakenteen sijainti viittaa siihen, että sillä 

on rajoitettu sikojen kulkua ympäröiville pelloille. 1960-luvun 

tarkastuksessa mäellä mainitaan olevan myös kaksi kivirauniota, 

mutta näitä ei ole uudemmissa tutkimuksissa kyetty paikallistamaan. 

Tutkimukset: Tark. A-L. Hirviluoto 1969, inv. S. Koivisto 

1999. 

Löydöt: - 

ARTJÄRVI 

Huilinmäen kalliot kohoavat navetan takana. Kuvattu lounaasta 2007. 

3. Huilinmäki 

Ajoittamaton kivirakenne. II 

Peruskartta: 3111 10 Hietana 

Kylä: Pitkäkylä 

p = 6744 38 

i = 3455 74 

z = 100 

Kohde sijaitsee Artjärven ja Iitin rajalla olevalla Huilinmäki 

nimisellä korkealla kalliolla. Mäen luoteisosassa avokalliolla 

sijaitsee kivivalleja, jotka ovat luontaisia rantavalleja. 

Laajimman kivivallin eteläreunassa on ladottu kuoppa. Kuopan 

halkaisija on 2,5 metriä ja sen reunalle on koottu kehä isommista 

kivistä. Kuopasta noin kolme metriä etelään sijaitsee toinen 

samanlainen rakenne. 


Löydöt: - 

23

24 

ARTJÄRVI 

Laitumella oleva röykkiö, jonka päällä kasvaa tuomi. Kuvattu luoteesta 

2007. 

4. Kilosela 

Rautakautisia ja/tai keskiaikaisia viljelyröykkiöitä. II 


Kylä: Kilosela 

p = 6736 57 

i = 3446 18 

z = 44 

Kohde sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla, Myrskyläntien eteläpuolella 

olevalla pellon ja järven välisellä rantaniityllä. 

Alueella on kolme kiviröykkiötä ja mahdollisia historiallisen 

ajan talonpohjia. Kaikki röykkiöt ovat huolellisesti ladottuja, 

muodoltaan pyöreitä ja osittain maansekaisia. Suurimman, rannanpuoleisen 

pellon reunassa lähellä vedessä olevaa siirtolohkaretta 

sijaitsevan röykkiön halkaisija on noin neljä metriä ja 

korkeus 0,7 metriä. Röykkiöt ovat todennäköisesti viljelyröykkiöitä. 

Mahdolliset talonpohjat sijaitsevat metsäisillä mäenrinteillä 

röykkiöistä itäkoilliseen ja pohjoisluoteeseen. Molemmilla rinteillä 

on osittain kivettyjä kuoppia. 


Löydöt: - 

Asuinpaikka etualalla olevalla pellolla. Kuvattu luoteesta 2007. 

5. Lamminranta 

Kivikautinen asuinpaikka. II 


Kylä: Ratula/Artjärvi 

p = 6738 56–67 

i = 3453 02–10 

z = 43–48 

Asuinpaikka sijaitsee kuivuneen Lamminjärven koillisrannalla, 

laajojen kalliomäkien länsipuolella olevalla pellolla. Maaperä 

pellolla on savea. 

Pellon loivasti kaakkoon viettävältä ylärinteeltä, 45 metrin 

korkeuskäyrän yläpuolelta, löytyi vuoden 1999 inventoinnissa 

kvartsikaavin ja runsaasti kvartsi-iskoksia. Pellolla oli myös 

runsaasti palaneita kiviä. Löytöalue on laajuudeltaan noin 140 x 

60 metriä ja sijaitsee luode–kaakko-suunnassa kulkevan peltoojan 

molemmin puolin. Löytöalue sijaitsee hiekkalinssillä. 

Läheltä asuinpaikkaa Lamminjärven eteläpuolelta on löytynyt 

kaksi kivikautista esinettä (tasa- ja kourutaltta) sekä pohjoisrannalta 

yksipuinen ruuhi. 


Löydöt: KM 31855: 1–2, kvartsiesine ja -iskoksia.

Mäki, jonka koillisrinteellä pyyntikuopat sijaitsevat. Kuvattu luoteesta 

2007. 

6. Lapinniemi 

Ajoittamattomia pyyntikuoppia. II 


Kylä: Hiitelä 

p = 6734 88 

i = 3443 70 

z = 55 

Kohde sijaitsee Pyhäjärven länsirannalla olevalla Lapinniemi 

nimisellä mäellä. Metsäisellä ja loivasti koilliseen viettävällä 

sorarinteellä on kahdeksan pyyntikuoppaa. 

Kuopat ovat halkaisijaltaan 3–4 metriä ja noin 0,6 metriä syviä. 

Kuopat sijaitsevat toisiinsa nähden nauhamaisessa muodostelmassa, 

kahtena ryhmänä. 


Löydöt: - 

ARTJÄRVI 

Linnanmäki on metsäinen mäki peltojen takana. Kuvattu luoteesta 

2007. 

7. Linnanmäki 

Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaislinna. I 


Kylä: Kinttula 

p = 6736 48 

i = 3449 37 

z = noin 50 

Linnanmäki sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla, Kinttulan 

kartanon takana olevan niemen nokassa. Mäki on ilmeisesti 

ollut saari aina 1600-luvulle asti. Linnanmäellä on tehty tutkimuksia 

jo 1800-luvun puolesta välistä alkaen. 

Nykyään metsittyneen mäen laki on tasainen ja sitä kiertää kivivalli, 

jossa on useassa kohtaa aukkoja. Laen eteläreunalla on 

kuoppa ja käräjäkivien jäännökset. Käräjäkiviä on alun perin 

ollut viisi, nykyään jäljellä on kaksi. Vuoden 1939 koekaivauksissa 

pengeralueelta löytyi myös yhtenäinen muuraamaton 

tiilialue. Mäen lakea on mahdollisesti tasattu 1800-luvulla kansanjuhlia 

varten ja vallista on otettu kiviä rakennusten kivijalkoihin. 

Linnanmäki on mahdollisesti puolustusvarustus, mutta siihen 

liittyy myöhempiä tarinoita käräjä- ja mestauspaikkana sekä 

myöhempi käyttö juhlapaikkana. 

Tutkimukset: Tark. C. A. Gottlund 1859, tark. R. Hausen 1876, 

inv. S. Backman 1908, koekaiv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto 

1969, inv. S. Koivisto 1999, tark. V.-P. Suhonen 2003. 

Löydöt: - 

25

26 

ARTJÄRVI 

Sammaloitunut röykkiö kuusten alla. Kuvattu luoteesta 2007. 

8. Lusinmäki 

Rautakautinen hautaröykkiö. II 



p = 6734 14 

i = 3449 72 

z = 57 

Kohde sijaitsee lähellä Artjärven ja Lapinjärven rajaa, Porolammintien 

itäpuolella olevassa notkelmassa kahden kallion 

välissä. 

Suuri ja selvästi maastosta erottuva röykkiö on muodoltaan 

pyöreä ja sen keskusta on painunut sisäänpäin. Röykkiön halkaisija 

on noin 15 metriä ja korkeus kaksi metriä. Röykkiö on 

sammaleen peittämä. 

Tutkimukset: Inv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto, M. 

Huurre & J.-P. Taavitsainen 1979, inv. S. Koivisto 1999. 

Löydöt: - 

Kuppikallio joen rannalla. Kuvattu etelästä 2007. 

9. Myllykoski 

Rautakautinen kuppikallio. II 


Kylä: Pitkäkylä 

p = 6742 44 

i = 3453 56 

z = 50 

Kuppikallio sijaitsee Lanskinjokeen laskevan Korpistonojan 

varrella olevassa joen rantakalliossa ojan eteläpuolella. Kallion 

yläpuolinen alue on jyrkkää rantaniittyä. 

Kallion sileässä pinnassa on kymmenkunta syvennystä. Kupeista 

osa on yhdessä länsi–itä-suuntaisessa linjassa. Yksi kupeista 

on lähes neliön muotoinen ja yli 10 senttimetriä syvä. Muut kupit 

ovat epäsäännöllisen pyöreitä ja 1,5–3 senttimetriä syviä. 

Aiemmin vesi on virrannut Korpistonojassa vuolaammin ja 

paikalla on sijainnut mylly, jonka rakenteisiin neliskulmainen 

syvennys mahdollisesti liittyy. 


Löydöt: -

Linnavuori on metsäinen mäki kuvan keskellä peltojen takana. Kuvattu 

lännestä 2007. 

10. Nuppilinna 1 

Ajoittamaton linnavuori. II 



p = 6737 32 

i = 3449 20 

z = 45,5 

Kohde sijaitsee nimellä Pyhäjärven rannalla, Pyhäjärveltä Säyhteenjärvelle 

kulkevan vesitien suussa. Niemessä on metsäisellä 

rinteellä matala soramäki. 

Soramäen lakea, jolla linnavuori sijaitsee, on mahdollisesti tasoitettu. 

Mäellä ei ole havaittavissa puolustusvarustuksia, mutta 

itäkoillisrinteellä on noin puoli metriä syvä ja 1,5 metriä laaja 

kuopanne. Perimätiedon mukaan paikkaa on käytetty linnoituksena. 

Tutkimukset: Inv. S. Backman 1908, tark. A.-L. Hirviluoto 

1969, inv. S. Koivisto 1999. 

Löydöt: - 

Talonpohja töyräällä männyn varjossa. Kuvattu lännestä 2007. 

11. Nuppilinna 2 

Historiallisen ajan asuinpaikka. II 



p = 6737 04 

i = 3449 12 

z = 42,5 

Kohde sijaitsee Pyhäjärven ja Säyhteenjärven yhdistävän vesitien 

suulla olevan Nuppilinnannimen etelälaidalla lähellä nimen 

kärkeä. 

Nurmettuneella laitumella olevalla kummulla on kivetty kuoppa, 

jonka halkaisija on noin neljä metriä ja syvyys 1,2 metriä. 

Kuopasta noin kaksi metriä kaakkoon on toinen pienempi kuoppa. 

Kuoppien läheisyydestä on löytynyt tiilenkappaleita. 


Löydöt: - 

ARTJÄRVI 

27

28 

ARTJÄRVI 

Asuinpaikka pellolla lähellä tien reunaa. Kuvattu lounaasta 2007. 

12. Pekola 




p = 6737 48 

i = 3449 50 

z = noin 47 

Kohde sijaitsee loivasti lounaaseen viettävällä pellolla Artjärven 

kirkonmäen ja Elimäelle johtavan maantien välissä. Maaperä 

on savea, mutta pellolla on myös hiekansekaisia alueita. 

Asuinpaikkalöydöt ovat hiekkaiselta alueelta 45 ja 50 metrin 

korkeuskäyrien väliltä, pellon alareunalla sijaitsevan ison kiven 

ympäriltä. Löytöinä asuinpaikalta on runsaasti nuorakeramiikan 

paloja, muutama kvartsi-iskos ja palanutta luuta. Löydöt 

rajoittuvat suppealle alueelle, jonka koko on 30 x 30 metriä. 


Löydöt: KM 31856: 1–4, keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta 

luuta. 

Asuinpaikka talon vasemmalla puolella terassilla. Kuvattu luoteesta 

2007. 

13. Päivölä 



Kylä: Salmela 

p = 6739 20 

i = 3449 25 

z = 50 

Kohde sijaitsee Säyhteenjärven ja Villikkalanjärven välisellä 

kannaksella olevalla Vuorenmäellä. Asuinpaikka on Artjärven 

koulun ja urheilukentän lounaispuolella. 

Vuorenmäen lounaisrinteellä olevasta perunapellosta on havaittu 

merkkejä kulttuurimaakerroksesta ja liedestä. Paikalta on 

löydetty keihäänkärjen teelmä. 

Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1969, tark. A. Lahelma 

2003. 

Löydöt: KM 13988, keihäänkärjen teelmä.

Metsätöiden vaurioittamaa kivimuuria kuvan keskellä. Kuvattu etelästä 

2007. 

14. Rapastenmäki 

Ajoittamaton kivivarustus. II 


Kylä: Hietana 

p = 6734 36–40 

i = 3452 54–68 

z = 60 

Kohde sijaitsee Kausalaan johtavan tien länsipuolella olevan 

kallioisen Rapastenmäen etelärinteellä. Rapastenmäen eteläpuolella 

on laaja suopeltoalue. 

Mäen etelälaidalla on noin 140 metriä pitkä ja metrin korkuinen 

kalliopohjalle ladottu kivivalli. Kivivalli kulkee itä–länsi-suunnassa. 

Vallin länsipää alkaa pystysuoran jyrkänteen seinämästä 

ja itäpää ulottuu Juhlamäen tilan läheisyyteen. Kivivallin länsipää 

on rakenteeltaan massiivisempi kuin itäpää, joka muistuttaa 

kiviaitaa. Vallissa on kolme metriä leveä aukko luonnollisen 

kalliohalkeaman kohdalla. 

Rapastenmäkeen ja Hietanan kylään liittyy perimätietoa vainovalkeista 

ja sotilaiden rakentamista kivipattereista. Läheisellä 

Kiekkumäellä, kohteen itäpuolella, on noin 200 metriä pitkä 

matala vanha kiviaita. 

Tutkimukset: Inv. S. Backman 1908, tark. J.-P. Taavitsainen 

1991, inv. S. Koivisto 1999. 

Löydöt: - 

Röykkiö laitumen takana metsikössä. Kuvattu lounaasta 2007. 

15. Rasinmäki 

Rautakautinen hautaröykkiö. II 

Peruskartta: 3111 07 Villikkala 

Kylä: Villikkala 

p = 6741 22 

i = 3446 02 

z = 68 

Kohde sijaitsee Villikkalanjärven luoteisrannalla ja Sammalkosken 

eteläpuolella olevalla Rasinmäellä. Rasinmäki on kaksihuippuinen 

ja osin avokallioinen ryteikköinen mäki. 

Röykkiö sijaitsee Rasinmäen pohjoispuolen huipun itäreunalla. 

Hautaröykkiön halkaisija on noin 3–4 metriä ja korkeus 0,7 

metriä. Röykkiön keskellä on silmäkivi. 


Löydöt: - 

ARTJÄRVI 

29

30 

ARTJÄRVI 

Tortolan rautakautista maisemaa, kuppikivi kuusen lähettyvillä. Kuvattu 

koillisesta 2007. 

16. Tortola 1 

Rautakautinen muinaisjäännösryhmä. II 



p = 6744 04 

i = 3453 12 

z = 75 

Kohde sijaitsee lähellä Iitin ja Artjärven rajaa, Tortolan hevostilan 

hevoshaassa. Päärakennuksen pohjoispuolella nousee hakana 

käytetty nurmettunut ja osin avokallioinen katajaa kasvava 

mäen laki. Mäen länsireunalla on lato. 

Mäellä sijaitsee kuppikivi, seitsemän röykkiötä, kaksi mahdollista 

historiallisen ajan talonpohjaa sekä kaksi vanhaa kiviaitaa. 

Kuppikivi, jossa on yksi kuppi, sijaitsee ladon kulmalta noin 

15 metriä itäkoilliseen. Kuppikiven itäpuolella, noin 25 metrin 

päässä, olevat röykkiöt ovat muodoltaan pääosin pyöreitä tai 

hieman soikeita. Röykkiöiden halkaisija on 3–6 metriä ja korkeus 

0,4–0,6 metriä. Historiallisen ajan talonpohjat sijaitsevat 

lähellä mäen lakea. 

Perimätiedon mukaan Hietanan kylämäki on sijainnut mäen 

rinteillä. Koordinaatit osoittavat kuppikiven paikan. 


Löydöt: - 

Hevosia laiduntamassa Tortola 2:n kivikautisella asuinpaikalla. Kuvattu 


17. Tortola 2 




p = 6743 92 

i = 3453 12 

z = 65 

Asuinpaikka sijaitsee Hietanan kylässä olevan Tortolanmäen 

etelälaidalla. Paikka on Tortolan hevostilan pihapiirissä, kaakkoon 

viettävällä sorarinteellä. 

Paikalta on kerätty löytöinä talteen piisäle ja kvartsi-iskoksia. 

Löytöalue sijaitsee 62,5 ja 70 metrin korkeuskäyrien välillä ja 

ulottuu tallirakennuksen kulmalta hevosten harjoitusradan reunaan. 

Alue on osin muokattua pihamaata ja osin nurmettunutta 

kivikkoista rinnettä. 

Tutkimukset: Inv. S. Koivisto 1999, inv. T. Jussila ja H. Poutiainen 

2005. 

Löydöt: KM 31858: 1–2, piisäle ja kvartsi-iskoksia.

Asuinpaikka pellolla olevalla terassilla tien vasemmalla puolella. Kuvattu 


18. Töyry 



Kylä: Suurikylä 

p = 6737 85 

i = 3450 80 

z = 48 

Mahdollinen asuinpaikka sijaitsee pellolla Säyhteenjärven eteläpäässä 

olevan Kaurislahden lounaispuolella. 

Paikka on loivasti itään viettävä rinne. Maaperä pellolla on 

savensekaista hiekkaa. Pellolta on löytynyt kuusi kivikautista 

esinettä. Esineet ovat talttoja, kirves ja hioin. 

Tutkimukset: Inv. O. Krohn 1939, tark. A.-L. Hirviluoto 

1969. 

Löydöt: KM 1226: 1–3, kaksi kivitalttaa ja hioin; KM 2218: 

14, kivikirves; Artjärven museo n:o 296, tasataltta; Artjärven 

museo n:o 297, kaksoistaltta 

19. Vuoristo 

Historiallisen ajan rajamerkki. II 


Kylä: Artjärvi 

p = 6732 58 

i = 3454 46 

z = 50 

Kohde sijaitsee Artjärven ja Lapinjärven rajalla olevalla kallioisella 

mäellä. Mäen etelä- ja länsipuolella on laaja peltoalue. 

Rajamerkin vieressä olevassa kivessä on hakkauksia. Kiveen on 

hakattu vuosiluku 1787 sekä kirjaimet GSI PAB. Näiden lisäksi 

kivessä on kirjaimia CL muistuttava merkki, jossa L-kirjaimen 

alasakara osoittaa rajan suuntaa itään. 

Tutkimukset: - 

Löydöt:- 

ARTJÄRVI 

Rajamerkki Artjärven ja Lapinjärven rajalla. Kuvattu kaakosta 2007. 

31

32 

ASIKKALA 

Asikkalasta tunnetaan yhteensä 48 kiinteää muinaisjäännöstä, joista peräti kuusi on vedenalaisia hylkyjä. Laajan kunnan 

alueella onkin isoja järvialueita, kuten Vesijärvi ja Päijänne, jota harjujonot halkovat. 

Arkeologinen tutkimus Asikkalassa on varsin nuorta, sillä se on alkanut vasta 1960-luvulla erinäisten tarkastuskäyntien 

muodossa. Tarkastusten lisäksi Kalkkistenkoskessa olevan Kotasaaren (kohde n:o 36) kivi- ja varhaismetallikautisella asuinpaikalla 

tehtiin kaivauksia vuosina 1962–1963 Rostislav Holthoerin johdolla. Vuonna 1971 Matti Huurre teki kunnan perusinventoinnin, 

jossa muinaisjäännöksiksi merkittiin 20 kohdetta. Asikkalassa ei tehty uusia inventointeja ennen vuotta 2000,

jolloin Antti Bilund Lahden kaupunginmuseosta inventoi 

muutamia kaava-alueita esimerkinomaisesti. Vuonna 2004 

Museovirasto toteutti Anu Kehusmaan tekemänä Asikkalan 

arkeologisen inventoinnin, jossa ennestään tunnettujen kohteiden 

lisäksi tarkastettiin vuoden 1971 jälkeen tietoon tullet 

irtolöytöpaikat ja ilmoitukset muinaisjäännöksistä. Uusia 

kohteita ei inventoinnin puitteissa systemaattisesti etsitty. 

Asikkalasta on tehty myös muutama pienempialainen inventointi. 

Katja Vuoristo Museovirastosta inventoi vuonna 2006 

Pulkkilanharjun kevyenliikenteenväylän linjausta. Lahden 

kaupunginmuseon vuonna 2003 toteuttama Päijät-Hämeen 

kalliomaalausinventointi koski myös osia Asikkalasta. Asikkalan 

arkeologinen inventointitilanne on kuitenkin kaikkea 

muuta kuin tyydyttävä. Ranta-alueiden inventoinnilla olisi 

todennäköisesti melko helposti löydettävissä uusia pyyntikulttuurin 

asuinpaikkoja. Tästä osoituksena on Antti Bilundin 

vuonna 2000 vain parin päivän inventoinnissa löytämät 

neljä kivi- ja varhaismetallikautista kohdetta. Myös rautakautisia 

kohteita, kuten asuinpaikkoja, on todennäköisesti 

löytymättä tunnettujen kohteiden ympäristöstä. 

Kotasaaren kaivausten lisäksi kaivauksin tutkittuja kohteita 

on Asikkalassa vain kaksi. Vuonna 1999 tutkittiin Hannu 

Takalan ja Jyrki Palon johdolla Iisakkilan (kohde n:o 26) 

moniperiodista asuinpaikkaa, jolta on sekä rauta- että kivikautisia 

löytöjä. Syttänneen (kohde n:o 51) kivi- ja varhaismetallikautisella 

asuinpaikalla tehtiin kaivauksia vuonna 

2006 Katja Vuoriston johdolla. Molemmat kaivaukset liittyivät 

teiden parantamistöihin. 

Asikkalan tunnetut kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat pääasiassa 

Päijänteen ja Ruotsalaisen rannoilla. Samojen järvien 

rantakallioissa on myös neljä kivikautista kalliomaalausta. 

Alueella on mahdollisesti asuttu jo mesoliittisella 

kivikaudella, mutta pääosa asuinpaikkojen ajoitettavissa 

olevista löydöistä on neoliittiselta kivikaudelta. Kotasaaren 

ja Syttänneen asuinpaikoilla on asuttu myös varhaismetallikaudella. 

Asikkalasta tunnetaan lapinraunioita Salonsaaren 

Valkeistenkärjestä (kohde n:o 54) ja Lepokalliolta (kohde 

n:o 40) – myös Kailanniitynkallion (kohde n:o 28) tuhoutunut 

röykkiö on mahdollisesti ollut pronssikautinen lapinraunio. 

Rautakautisia kohteita tunnetaan Asikkalasta vähän. Salonsaaressa 

ja Vähä-Äiniössä on rautakautisia polttokenttäkalmistoja, 

ja Kalkkisissa Iisakkilan viikinkiaikainen 

asuinpaikka. Kunnan tunnetut kuppikivet sijaitsevat muista 

rautakautisista kohteista erillään Viitailassa (kohde n:o 37) 

ja Tupalan talomuseon pihassa. 

Asikkala on vanhastaan tunnettu useista myllyistään, joten 

kunnan historiallisen ajan muinaisjäännöksiin kuuluukin 

useita myllynpaikkoja. Muita merkittäviä historiallisia kohteita 

ovat Anianpellon (kohde n:o 22) vanha markkinapaikka 

sekä Kalkkistenkosken perkaustöissä syntyneet kivirakenteet. 

Ala-Pietilän polttokenttäkalmistoa. Kuvattu etelästä 2007. 

20. Ala-Pietilä 

Rautakautinen polttokenttäkalmisto. I 

Peruskartta: 3112 02 Asikkala 

Kylä: Salo 

p = 6787 71–76 

i = 3425 02–07 

z = 90–95 

ASIKKALA 

Kohde sijaitsee Salonsaaren lounaispuolella, Kylänpohjanlahden 

rannasta noin 200 metriä pohjoiseen olevalla mäenkumpareella 

peltojen keskellä. Kivisen ja osin kallioisen mäenkumpareen 

ylitse kulkee tie ja sen päällä on talo. 

Talon rakennustöissä paikalta on löytynyt miekka ja keihäänkärki. 

Aiemmin mäeltä on löydetty myös keramiikkaa, palanutta 

luuta ja savea sekä kuonaa. Mäen päällä on havaittu merkkejä 

hiilensekaisesta maasta. 

Mäen eteläpuolella on useita noin kaksi metriä halkaisijaltaan 

olevia röykkiöitä. Osassa röykkiöistä on silmäkivi ja yhdessä 

on suuremmista kivistä ladottu reunakehä. Röykkiöt ovat osittain 

turpeen peitossa ja osa niistä on maansekaisia. 

Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, tark. M. Miettinen 1998, 

inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: KM 19287, kalmistolöytöjä; KM 30870: 1–2, miekka 

ja keihäänkärki. 

33

34 

ASIKKALA 

Asuinpaikka tien oikealla puolella rakennusten edustalla ja pellolla. 

Kuvattu lounaasta 2007. 

21. Ali-Marttila 


Peruskartta: 3112 03 Pulkkilanharju 

Kylä: Särkijärvi 

p = 6796 40–47 

i = 3426 44–52 

z = 85–90 

Kohde sijaitsee Särkijärven etelärannasta noin 140 metriä itään 

olevan hiekkaharjun lounaispäässä. Asuinpaikkaa halkoo Kalkkisista 

Lauttaniemeen johtava maantie. 

Asuinpaikka sijaitsee aivan viljelemättömän harjun päässä. Paikalta 

on löytynyt kvartsi-iskoksia. Asuinpaikka saattaa ulottua 

myös tien luoteispuolella olevalle pellolle. Pellolta on löytynyt 

yksi kvartsi-iskos. 

Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: KM 19278: 1–7, kvartsi-iskoksia; KM 34541, kvartsiiskos. 

Anianpellon markkinapaikkaa. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

22. Anianpelto 

Historiallisen ajan markkinapaikka. II 


Kylä: Anianpelto 

p = 6785 39–44 

i = 3423 05–13 

z = 85–87 

Kohde sijaitsee Vääksyn keskustan tuntumassa, Anianpellontien 

ja Männiköntien risteyksessä. Paikalla kasvaa vanhaa männikköä 

ja tien laidassa on kyltti ”Anianpelto, ikivanha markkinapaikka”. 

Koko männikön alueella on havaittu melko tiheää kiveystä heti 

pintamaan alla. Markkinapaikka on mahdollisesti ollut ainakin 

osin kivetty. 

Tutkimukset: Inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: -

Peltojen keskellä Keijumäki, jolla kellarin rauniot sijaitsevat. Kuvattu 

lounaasta 2007. 

23. De la Gardien kartano 

Historiallisen ajan kellari. II 

Peruskartta: 2134 11 Kurhila 

Kylä: Viitaila 

p = 6782 34–40 

i = 3412 36–49 

z = 140 

Kohde sijaitsee Viitailan kylässä olevalla Keijumäellä. Mäki 

kasvaa erittäin tiheää sekametsää. 

Keijumäellä on sijainnut kaksiosaiset kellarin jäännökset ja 

näiden pohjoispuolella syvä vallirotko. Suuremman kellarijäännöksen 

koko on 7 x 4 metriä ja pienemmän 4 x 3 metriä. 

Kellarikuoppien syvyys on noin kaksi metriä. Paikalta on myös 

vuonna 1955 löytynyt historiallisen ajan esineitä, jotka ovat 

kuitenkin joutuneet hukkaan. 

Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä kellarinjäännöksiä ei 

Keijumäeltä onnistuttu paikantamaan. 

Tutkimukset: Tark. K. A. Heinämaa J. Voionmaan puolesta 

1955, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: - 

24. Huonpohjanvuori 

Kivikautinen kalliomaalaus. I 

Peruskartta: 3112 06 Hopeaselkä 

Kylä: Salo 

p = 6790 96 

i = 3434 39 

z = 81,5–84 

ASIKKALA 

Huonpohjanvuoren kallioseinämä, jossa maalaus. Kuvattu etelästä 

2003. 

Kalliomaalaus sijaitsee Ruotsalaisen länsiosassa olevan Huonpohjanlahden 

pohjoispuolella. Maalaukset ovat Huonpohjanvuoren 

suoraan järveen laskevassa kallioseinämässä, joka on 

osin jäkälän peitossa. Alimmat maalaukset ovat noin neljä metriä 

Ruotsalaisen vedenpinnan yläpuolella. 

Kalliossa on maalauskenttiä kolmessa kohdassa. Läntisimmässä 

maalauskentässä on mahdollisesti eläinkuvioita ja väriläiskä. 

Keskellä olevassa maalauskentässä on venekuvio ja tulkitsematon 

kuvio. Itäisimmässä maalauskentässä on useita kuluneita 

maalauksia ja läikkiä, selvimmin erottuvat tikku-ukkoja ja 

käärmettä muistuttavat kuviot. 

Maalauksen alla kallio muodostaa vaikeakulkuisen terassin, 

jolta alimmat kuviot on voitu mahdollisesti maalata. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen ja J. Kinnunen 2003, inv. A. 

Kehusmaa 2004. 

Löydöt: - 

35

36 

ASIKKALA 

Asuinpaikka pellolla metsänreunan tuntumassa. Kuvattu lounaasta 

2007. 

25.Hurtta 




p = 6797 12–18 

i = 3426 87–93 

z = 92,5–95 

Kohde sijaitsee Kalkkilasta Lauttaniemeen johtavasta maantiestä 

noin 110 metriä luoteeseen, Lavaharjun lounaispuolella 

olevalla Hurtta-nimisellä peltorinteellä. Maaperä pellolla on 

hiekkaa. 

Asuinpaikka sijaitsee aivan pellon reunassa rajautuen kuusimetsään. 

Peltorinne viettää loivasti länteen. Asuinpaikalta on 

löytynyt kvartsi-iskoksia ja pellolta irtolöytöinä tasataltta ja taltan 

terän katkelma. Maaperää kairattaessa on havaittu viitteitä 

kulttuurimaakerroksesta. 


Löydöt: KM 3213: 1–2, tasataltta ja taltan terän katkelma; KM 

19279: 1–2, kvartsi-iskoksia. 

Kaivaukset Iisakkilan asuinpaikalla. Kuvattu pohjoisesta 1999. 

26. Iisakkila 

Moniperiodinen asuinpaikka. II 


Kylä: Kalkkinen 

p = 6799 02–29 

i = 3429 18–56 

z = 80–87 

Kohde sijaitsee Kymijoen itärannalla, joen ylittävälle sillalle 

vievän tien molemmilla puolilla olevilla pelloilla. Rannasta 

asuinpaikalle on matkaa noin 200 metriä. 

Asuinpaikkaa on tutkittu kaivauksin uuden tien ja sillan rakentamisen 

yhteydessä. Kaivauksissa paikalta on löytynyt rautakautista 

esineistöä kuten keramiikkaa, rautaesineitä, palanutta 

luuta ja savea. Kaivauksissa havaittiin myös auran jälkiä. Esineistön 

perusteella asuinpaikan rautakautinen asutusvaihe ajoittuu 

ajanjakson loppupuoliskolle, mahdollisesti viikinkiajalle. 

Paikka on ollut asuttuna myös kivikaudella, sillä asuinpaikalta 

on tutkimusten yhteydessä löytynyt kivikautisia esineitä kuten 

kvartsiesineitä ja -iskoksia sekä piitä. 

Nykyinen tielinja kulkee kaivauksin tutkitun alueen päällä, 

mutta asuinpaikkaa saattaa olla ehjänä muualla alueella. 

Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen ja M. Uotila 1998, koekaiv. 

H. Takala 1999, kaiv. J. Palo 1999, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: KM 13348, kivikirves; KM 31155, kvartsiesineitä; 

KM 31435: 1–82, asuinpaikkalöytöjä; KM 31487: 1–493, 

asuinpaikkalöytöjä.

Kivimuurin pohjoisosaa. Kuvattu kaakosta 2007. 

27. Kahi 

Historiallisen ajan kivirakenne. II 



p = 6799 48–59 

i = 3424 54–55 

z = 85 

Kivirakenne sijaitsee Kalkkisten kanavalta pohjoiseen, kanavalle 

vievän tien itäpuolella. Kohde on kuusimetsässä, lähellä 

pellon laitaa. 

Kylmämuurattu kivimuuri on noin 100 metriä pitkä ja lähes 

suora. Päältä tasainen muuri on noin 1,3 metriä korkea. Muuri 

on rakennettu maakivistä, jotka kokonsa puolesta on voitu käsin 

nostaa paikoilleen. 

Kivirakenteen alkuperää tai käyttötarkoitusta ei tunneta. 


Löydöt:- 

Sammaleen peittämä hajotettu röykkiö. Kuvattu luoteesta 2007. 

28. Kailanniitynkallio 

Pronssi- tai rautakautinen röykkiö. II 



p = 6798 30 

i = 3427 08 

z = 95 

ASIKKALA 

Kohde sijaitsee noin 700 metriä Kymijoen rannasta kaakkoon 

olevalla kalliolla. 

Röykkiö on nykyisin lähes täysin tuhoutunut metsähakkuissa 

ja maanpinnan laikutuksessa. Röykkiö on ollut pyöreähkö ja 

kekomainen, ja sen halkaisija on ollut noin kolme metriä. Nykyään 

paikalla on havaittavissa röykkiöstä sen ympäristöön hajalleen 

levinneitä kiviä. 

Tutkimukset: Tark. R. Holthoer 1962, inv. M. Huurre 1971, 


Löydöt: - 

37

ASIKKALA 

Asuinpaikkaa tien oikealla puolella. Kuvattu lounaasta 2007. 

29. Kaivannonpohja 


Peruskartta: 3121 02 Karilanmaa 

Kylä: Pulkkila 

p = 6803 08–13 

i = 3423 55–60 

z = 82–85 

Asuinpaikka sijaitsee Pulkkilanharjun pohjoispäässä itärinteellä, 

joka laskee Kaivannonpohjanlahteen. Kohteen läpi kulkee 

maantie. Maaperä paikalla on hiekkaa. 

Asuinpaikalla on läpimitaltaan noin yhdeksän metriä oleva asumuspainanne. 

Painanne on tien itäpuolelle työntyvässä nimekkeessä 

ja se on osin jäänyt tien alle. Asumuspainanteen eteläreunan 

päällä on opastekyltti. Asumuspainanteeseen tehdyistä 

koekuopista on löytynyt kvartsi-iskoksia ja havaittu kulttuurimaakerros. 

Asuinpaikka ulottuu myös tien yläpuoliseen rinteeseen, josta 

on myös havaintoja kulttuurimaakerroksesta. Asuinpainanteesta 

noin 100 metriä länsilounaaseen sijaitsee useita epämääräisiä 

painanteita, josta ainakin osa on mahdollisesti asumuspainanteita. 

Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, inv. A. Kehusmaa 2004, 

inv. K. Vuoristo 2006. 

Löydöt: KM 32388: 1–4, kvartsikaavin ja -iskoksia. 

Eteläpuoleinen sillanpää. Kuvattu luoteesta 2007. 

30. Kalmarinpuisto 

Historiallisen ajan silta. II 


Kylä: Vääksy 

p = 6785 78–80 

i = 3421 35–36 

z = 80 

Kohde sijaitsee Vääksyn kanavan itäpuolella olevan Vääksynjoen 

uoman päässä, varastorakennuksen kohdalla. Ympäristö 

on hoidettua puistoa. 

Sillanrauniot sijaitsevat joenuoman molemmin puolin. Sillasta 

on jäljellä kivistä ja maasta rakennetut ajosillat, joskin raunioita 

peittää paikoin paksu turvemaannos. Joenuoman eteläpuolen 

sillanpielessä on näkyvissä maakivistä kylmämuurattua kiveystä. 

Silta on merkitty vuoden 1775 Vääksynjoen karttaan. Sillalle 

vieneen tien päällä on puinen varastorakennus. 


Löydöt: -

Karsillan myllylampi. Kuvattu kaakosta 2007. 

31. Karsillan mylly 

Uuden ajan vesimylly. II 

Peruskartta: 2134 12 Asikkalan kirkonkylä 

Kylä: Vähinmaa 

p = 6791 23 

i = 3411 13 

z = 147 

Kohde sijaitsee Äiniönjoessa olevien Myllylammen ja tekolampien 

välissä. Kohteen länsipuolella kohoaa Sepänmäki. 

Vesimyllyn paikalla on jäljellä puurakenteinen patolaitteisto, 

joka on huonokuntoinen. Patolaitteiden alapuolella on pieni 

koski. Myllyn paikalla on talo ja Myllylampi on tehokkaasti 

ruopattu. 


Löydöt: - 

32. Kartanonlahti 

Rautakautinen polttokenttäkalmisto. I 


Kylä: Salo 

p = 6787 44–46 

i = 3425 47–51 

z = 90–95 

ASIKKALA 

Polttokenttäkalmisto metsäisellä mäellä pelon takana. Kuvattu koillisesta 

2007. 

Kohde sijaitsee Salonsaaren lounaisosassa, noin 130 metrin 

päässä Päijänteen Kylänpohjanlahden rannasta pohjoiseen. 

Polttokenttäkalmisto on kallioisella ja kivikkoisella etelään 

laskevalla rinteellä, jonka itäpuolella on pelto. Alueella kasvaa 

tiheää männikköä. 

Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta otettiin talteen 

kalmistolöytöjä: keramiikkaa, rautanaula tai -niitti ja palanutta 

luuta. Koko rinteen alueella on paikoin tiheää kivikkoa. Polttokenttäkalmiston 

tarkkaa laajuutta ei tunneta. 


Löydöt: KM 19286: 1–3, kalmistolöytöjä. 

39

40 

ASIKKALA 

Keskimyllyn perustukset. Kuvattu lännestä 2007. 

33. Keskimylly 

Historiallisen ajan vesimylly. II 


Kylä. Vääksy 

p = 6786 11 

i = 3421 35 

z = 80 

Kohde sijaitsee Vääksynjoen ja Vääksyn kanavan väliin jäävällä 

maakaistaleella puistomiljöössä. Vääksynjoen vastarannalla, 

kohdetta vastapäätä, sijaitsee Myllymuseo. 

1960-luvulla puretusta myllystä on jäljellä perustukset, jotka 

on koottu suurista lohkotuista kivistä. Perustukset on täytetty 

maa-aineksella ja niistä on tehty levähdys- ja näköalapaikka. 

Perustusten lounaispuolella on jäljellä kivistä tehdyt askelmat, 

jotka johtavat veteen patoluukkujen ollessa auki. 

Asikkalassa on kirjallisten lähteiden mukaan ollut vesimyllyjä 

1400-luvulta lähtien ja Vääksynvirta on ollut yksi vanhimmista 

myllynpakoista. Keskimylly on yksi kolmesta Vääksynvirrassa 

olleesta myllystä, yksi on kokonaan kadonnut ja yksi, vastarannalla 

oleva, on säilytetty museona. 


Löydöt: - 

Kittikallion kalliomaalaus. Kuvattu lännestä 2007. 

34. Kittikallio 




p = 6796 45–48 

i = 3424 88–89 

z = 80 

Maalaus sijaitsee Päijänteeseen pistävän Revetniemen ja mantereen 

väliin jäävän Syntylahden itäpuolella, noin 250 metriä 

lahden pohjukasta pohjoiskoilliseen. Kohteen eteläpuolella on 

kesämökki. 

Maalaus on tehty lievästi sisäänpäin kallistuneelle kallioseinämälle, 

noin kuuden metrin korkeudelle nykyisestä vedenpinnasta. 

Kallio on rapautuvaa granodioriittia ja sen luontainen 

punainen väri hankaloittaa maalauksen erottamista. 

Maalauskuvio on epäselvä ja osia maalauspinnasta on mahdollisesti 

romahtanut irti seinämästä. Maalauksen läheltä on löytynyt 

irtolohkare, jossa on osia maalauksesta. 


Löydöt: KM 34540, pala kalliomaalausta.

Tiheän kasvillisuuden peittämä asuinpaikka. Kuvattu koillisesta 2007. 

35. Kotaniemi 



Kylä: Kotaniemi 

p = 6794 17–20 

i = 3429 10–14 

z = 85–90 

Kohde sijaitsee Pyhäjärven pohjoispuolella olevan Niittuniemen 

pohjoisosassa. Asuinpaikka on hiekkaisella loivasti etelään 

laskevalla mäellä, Pyhäjärven pohjoispuolta kiertävän maantien 

molemmilla puolilla. Kohteen molemmin puolin on peltoja. 

Asuinpaikalta on vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä löydetty 

keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia. Vuonna 2004 löytyi asuinpaikan 

länsipuolella olevalta pellolta kvartsiydin. 


Löydöt: KM 19277, asuinpaikkalöytöjä; KM 34542, kvartsiydin. 

Asuinpaikkaa sorakuopan reunalla. Kuvattu idästä 2007. 

36. Kotasaari 

Kivi- ja/tai pronssikautinen asuinpaikka. II 



p = 6798 48–54 

i = 3425 54–65 

z = 82,5 

ASIKKALA 

Kohde sijaitsee Kalkkistenkoskessa olevassa Kotasaaressa, 

sen eteläosassa. Asuinpaikka on sijainnut käytöstä poistuneen 

hiekkakuopan paikalla. Kohde on kaivettu lähes kokonaan ja se 

rajautuu pohjoispuolella olevaan peltoon. 

Asuinpaikka löytyi vuonna 1962 soranoton yhteydessä ja paikalla 

tehtiin kaivauksia samana ja seuraavana vuonna. Asuinpaikka 

osoittautui varsin laaja-alaiseksi ja runsaslöytöiseksi. 

Löytöinä paikalta on kvartsi- ja kivilajiesineitä ja -iskoksia sekä 

palanutta luuta ja piitä. Keramiikkalöydöissä on muun muassa 

tekstiili-, kampa- ja asbestikeramiikkaa. 

Kaivausten yhteydessä asuinpaikalla havaittiin useita erilaisia 

kiinteitä rakenteita kuten kivettyjä liesiä, paalun jälkiä ja likamaakuoppia 

sekä mahdollinen paasiarkkuhautaus. 

Tutkimukset: Tark. A-L. Hirviluoto 1962, kaiv. A-L. Hirviluoto 

1962, kaiv. R. Holthoer 1962, kaiv. I. Kuhanen 1963, inv. M. 

Huurre 1971, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: KM 15354: 1–8, keramiikkaa; KM 15466: 1–347, 

asuinpaikkalöytöjä; KM 15789: 1–149, asuinpaikkalöytöjä; 

KM 18141: 1–361, asuinpaikkalöytöjä; KM 19280, asuinpaikkalöytö. 

41

42 

ASIKKALA 

Kuoppamäen kuppikivi. Kuvattu 2007. 

37. Kuoppamäki 

Rautakautinen kuppikivi. II 



p = 6784 49 

i = 3409 21 

z = 167,5 

Kuppikivi sijaitsee noin kilometrin päässä Pukalajärven länsirannalta 

olevalla Kuoppamäellä, mäen laella. Mäellä kasvaa 

sekametsää. 

Kuppikivi on kooltaan 3 x 2 metriä ja metrin korkea. Kiven yläpinnassa 

on kolme kuppia. Kuppien halkaisija on 10–20 senttimetriä, 

ja ne ovat rapautuneet mahdollisen tulenpidon seurauksena. 

Kuppikiveä on aikoinaan kutsuttu myös Noitakiveksi. 


Löydöt: - 

Röykkiöalue teiden välissä. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

38. Kuoreniemi 

Ajoittamattomia röykkiöitä. II 


Kylä: Vähä-Äiniö 

p = 6795 15–16 

i = 3416 86–87 

z = 82,5 

Kohde sijaitsee Vähä-Äiniönlahteen pistävässä Kuoreniemessä, 

niemen venepaikoille johtavien teiden välissä. Röykkiöt 

ovat metsäisen harjuniemen lähes korkeimmalla kohdalla. 

Harjanteella on kolme pientä sammaleen peittämää röykkiötä. 

Muodoltaan röykkiöt ovat pyöreitä ja kekomaisia, ja niiden 

halkaisija on noin kaksi metriä. Röykkiössä on ainakin kaksi 

kivikertaa. Sijaintinsa perusteella kohteen röykkiöt voivat olla 

hautaröykkiöitä. 


Löydöt: -

Lempaanpohjan asuinpaikkaa. Kuvattu lounaasta 2007. 

39. Lempaanpohja 




p = 6795 72–85 

i = 3425 69–77 

z = 83–85 

Kohde sijaitsee Lauttaniemenä Päijänteeseen työntyvän Lempaanharjun 

pohjoispuolella, noin 150 metrin päässä Lempaanpohjanlahden 

rannasta. Maasto on hiekkaista mäntykangasta 

ja asuinpaikan itäpuolella on korkea ja jyrkkäreunainen kalliokumpare. 

Asuinpaikalla on yksi selvä ja toinen epämääräisempi asumuspainanne. 

Paremmin erottuva asumuspainanne sijaitsee noin 25 

metriä etelään Revitniemeen menevän tien ja Lempaanpohjan 

rantaan johtavan tien risteyksestä. Muodoltaan pyöreän painanteen 

halkaisija on 10 metriä. Painannetta ympäröi kaksi metriä 

leveä reunavalli, joka puuttuu painanteen länsiluoteen ja itäkaakon 

puolelta. Reunavalliin tehdystä koekuopasta on löytynyt 

palanutta luuta ja kampakeramiikkaa. 

Epämääräisempi asumuspainanne sijaitsee edellä mainitusta 

painanteesta noin 30 metriä eteläkaakkoon. Paremmin erottuvan 

painanteen ja rantaan vievän tien välissä on kaksi suppilomaista 

kuoppaa, jotka voivat liittyä asuinpaikkaan tai olla 

pyyntikuoppia. Tien toisella puolella on ilmeisesti historialliseen 

aikaan ajoittuvia kuopanteita. 

Tutkimukset: Inv. A.Bilund 2000, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: KM 32387: 1–2, palanutta luuta ja keramiikkaa. 

Lapinraunio. Kuvattu etelästä 2007. 

40. Lepokallio 

Varhaismetallikautinen lapinraunio. II 


Kylä: Salo 

p = 6791 27 

i = 3424 50 

z = 90 

ASIKKALA 

Lapinraunio sijaitsee Salonsaaren pohjoiskärjessä olevalla kalliolla 

noin 70 metrin päässä rannasta. Kallioalueella sijaitsee 

useita kesämökkejä, joista röykkiötä lähin on 25 metrin päässä. 

Röykkiö on loivasti luoteeseen laskevalla kalliopinnalla, joka 

lounaassa laske jyrkästi. 

Lapinraunion halkaisija on noin neljä metriä ja korkeus puoli 

metriä. Muodoltaan röykkiö on pyöreä ja kekomainen. Röykkiö 

koostuu pelkistä kivistä ja se on osin jäkälän ja sammaleen peitossa. 

Keskellä röykkiötä kasvaa mänty, mutta muuten röykkiö 

on ehjä. 

Sijaintinsa ja rakenteensa perustella röykkiö muistuttaa varhaismetallikautista 

hautaröykkiötä. 

Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: - 

43

44 

ASIKKALA 

Pellon takana mäki, jolla valli ja röykkiöt sijaitsevat. Kuvattu lounaasta 

2007. 

41. Metsäkangas 

Historiallisen ajan puolustusvarustus. II 


Kylä: Vesivehmaa 

p = 6781 38–56 

i = 3427 64–84 

z = 130–135 

Kohde sijaitsee mäellä Paimela–Asikkala-maantien länsipuolella 

noin 200 metrin päässä Vesivehmaan seurakuntatalosta 

länteen. Mäki on länsi- ja pohjoispuolelta jyrkkärinteinen, etelänpuoleinen 

rinne on loivempi. 

Mäen lakea on tasoitettu ja sitä kiertää etelästä pohjoiseen länsirinnettä 

pitkin hevosenkengän muotoinen maasta ja kivistä 

tehty valli. Valli on noin puolitoista metriä leveä ja puoli metriä 

korkea. 

Laen tasanteen eteläreunalla on neljä muodoltaan pyöreää 

röykkiötä, joista isoimman halkaisija on viisi metriä. Metsässä 

mäen itäpuolella on viisi röykkiötä ja mäen länsipuolella lähellä 

pellonreunaa yksi röykkiö. Kaikki röykkiöt ovat muodoltaan 

pyöreitä ja niiden halkaisija on 2–5 metriä. 

Tutkimukset: Tark. K. Lönnqvist 2000, inv. A. Kehusmaa 

2004. 

Löydöt: - 

Koskenperkausröykkiö Mikonsaaressa. Kuvattu kaakosta 2007. 

42. Mikonsaari 

Historiallisen ajan röykkiöitä. II 



p = 6798 01–08 

i = 3424 82–87 

z = 80 

Kohde sijaitsee Kalkkistenkoskessa olevassa Mikonsaaressa. 

Röykkiöt sijaitsevat saaren kosken puoleisella reunalla. Saari 

on erittäin kivinen ja turvekerros puuttuu lähes kokonaan. 

Saaressa on kaksi veden pyöreiksi hiomista kivistä kasattua 

röykkiötä. Suuremman röykkiön halkaisija on kuusi metriä 

ja korkeus metrin. Röykkiöt ovat syntyneet, kun Kalkkisten 

koskea on perattu vuosina 1826 ja 1832–37. Samanlaisia koskenperkauksen 

yhteydessä muodostuneita röykkiöitä on myös 

läheisissä Patosaarissa. 

Röykkiöiden lisäksi Mikonsaaressa on kivistä muotoiltu syvennys 

ja aitamainen rakennelma, joita on mahdollisesti käytetty 

tilapäisinä nuotiosuojina ja -paikkoina. 


Löydöt: -

Asuinpaikka kuvan keskellä peltokumpareella. Kuvattu etelästä 2007. 

43. Murto 




p = 6799 98–6800 00 

i = 3424 92–94 

z = 80 

Kohde sijaitsee Muikkustenniemeen johtavan tien itäpuolella, 

noin 240 metrin päässä Murronlahdesta luoteeseen. Alue on loivasti 

koilliseen laskeva peltoaukea. 

Asuinpaikka sijaitsee kivisen pellon korkeimmalla kohdalla, 80 

metrin korkeuskäyrän tienoilla. Paikalta on vuoden 1971 inventoinnin 

yhteydessä löydetty kuusi kvartsi-iskosta. Vuoden 2004 

inventoinnin aikana paikalle tehdyt kolme koekuoppaa olivat 

löydöttömiä. Maaperä pellolla on kyntökerroksen alapuolella 

hiekkaa. 


Löydöt: KM 19281: 1–6, kvartsi-iskoksia. 

Viljelyröykkiö. Kuvattu luoteesta 2007. 

44. Muurlahdenpohja 

Historiallisen ajan viljelyröykkiöitä. II 

Peruskartta: 3112 05 Urajärvi 

Kylä: Kopsoo 

p = 6787 30–34 

i = 3431 52–55 

z = 95–98 

Kohde sijaitsee Pursijärven ja Asikkala-Urajärvitien välissä, 

soistuneen lahden itäpuolella. Röykkiöt sijaitsevat kohti Pursijärveä 

laskevalla metsäisellä rinteellä. 

Kohteeseen kuuluu seitsemän viljelyröykkiötä, joiden koko ja 

muoto vaihtelee. Suurin osa röykkiöistä on muodoltaan soikeahkoja 

ja kumpumaisia. Röykkiöitten halkaisija on noin 1,5–4 

metriä ja korkeus noin 0,3–0,6 metriä. Röykkiöt on koottu erikokoisista 

maakivistä ja osa on kasattu suuremman maakiven 

ympärille. Maaperäkairauksessa röykkiöiden ympärillä ei havaittu 

hiiltä, joten ne todennäköisesti liittyvät peltoviljelyyn. 


Löydöt: - 

ASIKKALA 

45

46 

ASIKKALA 

Asuinpaikka talon pihassa kyltin kohdalla. Kuvattu kaakosta 2007. 

45. Myötämäki 



Kylä: Anianpelto 

p = 6785 75–77 

i = 3421 78–81 

z = 95 

Kohde sijaitsee Vääksyn keskustassa Kanavatien koillispuolella 

olevan omakotitalon puutarhassa. Asuinpaikka sijaitsee tien 

ja talon välissä. Tontti on alkujaan raivattu hiekkapohjaisesta 

loivasti koilliseen viettävästä kangasmaasta. 

Tontilla sijainneesta perunapellosta on vuonna 1954 löytynyt 

pohjalainen kourutaltta. Samasta perunapellosta on havaittu 

myös palaneita kiviä. 

Asuinpaikka on todennäköisesti, joko kokonaan tai ainakin 

osin, jäänyt uuden maantien alle. 

Tutkimukset: Tark. A. Erä-Esko 1963, inv. M. Huurre 1971, 


Löydöt: KM 15014, pohjalainen kourutaltta 

Asuinpaikka pellon korkeimmalla kohdalla. Kuvattu koillisesta 2007. 

46. Ojaintien pelto 




p = 6795 57–65 

i = 3417 12–18 

z = 85–90 

Kohde sijaitsee Vähä-Äiniön niemen länsipuolella, Kuoreniemeen 

johtavan tien ja Lehtorannan talon ohi kulkevan tien välissä 

olevalla pellolla. Asuinpaikan itäpuolella, Kuoreniementien 

toisella puolella, on mäntymetsää ja kesämökkejä. 

Asuinpaikka sijaitsee pellon korkeimmalla kohdalla, esihistoriallisen 

lahden pohjukassa. Paikalta on vuoden 1971 inventoinnissa 

löydetty kvartsi-iskoksia ja myöhemmin peltotöiden 

yhteydessä kivitaltta. Vuoden 2004 inventoinnin aikaan peltoa 

ei ollut kynnetty ja mahdollisuudet asuinpaikkaan liittyvien 

löytöjen havaitsemiseen huonot. 


Löydöt: KM 19276, kvartsi-iskoksia; KM 22450, taltta.

Venekuvio Patalahden rannalla olevassa kalliossa. Kuvattu kaakosta 

2003. 

47. Patalahti 



Kylä: Salo 

p = 6790 09 

i = 3431 73 

z = 86,5 

Kallio, johon maalaus on tehty, sijaitsee Päijänteen Kinisselän 

pohjoispuolella olevan Patalahden länsirannalla. Patalahti on 

pohjois–etelä-suuntainen ja maalaus sijaitsee noin 300 metrin 

päässä lahden suulta pohjoiseen. Maalauskallion edusta on erittäin 

lohkareinen ja vaikeakulkuinen. 

Hieman lippamaisessa harmaassa kalliossa on kaksi maalauskuviota. 

Kuviot sijaitsevat noin viiden metrin korkeudella 

maanpinnasta ja niiden etäisyys toisistaan on 0,7 metriä. Maalausalueen 

leveys on 1,5 metriä ja korkeus puoli metriä. 

Maalatut kuviot on tulkittu venekuvioiksi. Molemmissa kuvioissa 

on hirvieläimen päätä esittävä kuvio veneen keulaosassa 

sekä pystyviivoin tyyliteltyjä ihmishahmoja. Näiden lisäksi vasemmanpuoleisen 

kuvion yläpuolella on mahdollisesti muitakin 

kuvioita, jotka näkyvät vain hyvin heikosti. 

Koska kallioseinämässä ei ole terassia tai sopivaa hyllyä, on 

maalaukset tehty joko veden tai jään päältä. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & J. Kinnunen 2003, inv. A. 

Kehusmaa 2004. 

Löydöt: - 

Viljelyröykkiö. Kuvattu luoteesta 2007. 

48. Puute 



Kylä: Mustajärvi 

p = 6790 19 

i = 3424 78 

z = 90–94 

Röykkiöalue sijaitsee Kinisselän Äeslahden ja Puutteenlahden 

välissä olevan niemekkeen korkeimmalla kohdalla. Alue on 

hiekkaista vanhaa laidunmaata, joka nykyään on osin kuusimetsää 

ja osin hakkuuaukeaa. 

Alueella sijaitsee 19 erikokoista ja muotoista viljelyröykkiötä. 

Röykkiöt ovat muodoltaan pyöreitä, soikeita tai pitkänomaisia 

ja niiden halkaisija vaihtelee 1,5 metristä yli 10 metriin. Osa 

röykkiöistä on sortunut metsätöiden yhteydessä. Maaperäkairauksessa 

ei ole havaittu hiiltä röykkiöiden ympärillä, joten ne 

liittyvät todennäköisesti alueen peltoviljelyyn. 


Löydöt: - 

ASIKKALA 

47

48 

ASIKKALA 

Kaskiröykkiö torpan paikan läheisyydessä. Kuvattu kaakosta 2007. 

49. Salmenranta 




p = 6795 35–42 

i = 3435 18–20 

z = 90 

Kohde sijaitsee Marttilankärjen pohjoispuolella, kohti Hopeaselkää 

laskevalla ja etelään viettävällä rinteellä. Rinne kasvaa 

tiheää ja vaikeakulkuista sekametsää. 

Kohteeseen kuuluu torpan paikka ja kolme kaskiröykkiötä. 

Torpasta on rinteessä näkyvissä vain nurkkakivet. Muodoltaan 

soikeat kaskiröykkiöt sijaitsevat torpan paikan ympärillä. 

Röykkiöiden halkaisija on noin kaksi metriä ja korkeus noin 

0,7 metriä. Röykkiöiden ympärillä, hiekkaisessa maaperässä, 

on maaperäkairauksissa havaittu hiiltä. 


Löydöt: - 

Sillanpään röykkiö. Kuvattu kaakosta 2007. 

50. Sillanpää 

Rautakautinen röykkiö. II 


Kylä: Riihilahti 

p = 6801 19 

i = 3428 02 

z = 95 

Kohde sijaitsee Riihilahden pohjukasta noin 450 metriä luoteeseen 

olevalla kalliolla. Peltojen ympäröimän kallion alla, 

kohteen kaakkoispuolitse, kulkee tie Riihilahdesta pohjoiseen. 

Maasto on jyrkkää ja kallioista sekametsää. 

Röykkiö on rakenteeltaan maan ja kivensekainen kumpu. Muodoltaan 

röykkiö on pyöreähkö ja kekomainen. Röykkiön halkaisija 

on noin kahdeksan metriä ja korkeus puolitoista metriä. 

Röykkiön laidassa on iso vanha kuoppa, mutta muuten röykkiö 

on kohtalaisen hyvin säilynyt. 


Löydöt: -

Asuinpaikka kuvattuna etelästä 2007. 

51. Syttänne 




p = 6800 43–50 

i = 3422 03–10 

z = 80 

Kohde sijaitsee Pulkkilanharjun leveimmällä kohdalla, Liipolanniemen 

pohjoiskainalossa. Kohteen eteläpuolella harju on 

leveimmillään ja siellä sijaitsevat myös harjun ainoat pellot. 

Asikkala–Sysmä-maantie kulkee kohteen läpi. 

Asuinpaikka sijaitsee tien molemmin puolin kahdella itään päin 

viettävällä ja mäntyä kasvavalla muinaisrantaterassilla. Maaperä 

asuinpaikalla on soraa ja hiekkaa. 

Asuinpaikkaa tutkittiin vuonna 2006 tielinjan parantamistöiden 

vuoksi koekaivauksin, joissa löytyi kvartsiesineitä ja -iskoksia, 

pii- ja kivilaji-iskos, palanutta luuta ja savea sekä kivikauden 

loppupuolelle ajoittuvaa Pöljän keramiikkaa. 

Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta on löytynyt 

myös rautakuonaa ja mahdollisia valinmuottien katkelmia, jotka 

viittaavat asutuksen jatkuneen paikalla myös varhaismetallikaudella. 

Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. A. Kehusmaa 2004, 

koekaiv. K. Vuoristo 2006. 

Löydöt: KM 19284, asuinpaikkalöytöjä; KM 36537: 1–71, kaivauslöytöjä. 

52. Torniemi 



Kylä: Keltaniemi 

p = 6789 75–81 

i = 3436 75–78 

z = 85 

ASIKKALA 

Asuinpaikka umpeen kasvavalla pellolla. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

Kohde sijaitsee Päijänteeseen työntyvän Torniemen kärjessä, 

noin 100 metrin päässä rannasta olevalla umpeen kasvavalla 

pellolla. Maasto on alueella kivikkoista sekametsää. Osa asuinpaikasta 

on koivumetsässä. 

Asuinpaikka sijaitsee Torniemen kärkeen johtavan pikkutien 

itäpuolella. Asuinpaikka seuraa tietä pitkänomaisena nauhana 

ja sen pituus on pohjois–etelä-suunnassa 50 metriä ja leveys 

noin 15 metriä. Paikalta on vuoden 1971 inventoinnissa löytynyt 

kolme kvartsi-iskosta. 


Löydöt: KM 19282, kvartsi-iskoksia. 

49

50 

ASIKKALA 

Sortunut kiviaitaus. Kuvattu idästä 2007. 

53. Tupala 2 

Historiallisen ajan kiviaita. II 


Kylä: Myllykselä 

p = 6793 62 

i = 3412 92 

z = 105 

Kohde sijaitsee Tupalan tilan päärakennuksesta noin 500 metrin 

päässä luoteessa, Kukkolanojan pohjoispuolella kuusimetsässä 

olevan kumpareen päällä. Maasto metsässä on kumpuilevaa ja 

louhikkoista. 

Kumpareen päällä on neliönmuotoinen kivistä kylmämuurattu 

kivikehys, joka on kooltaan noin 5 x 5 metriä. Kiviaidan korkeus 

on 0,7–1 metriä ja se on osin romahtanut. Aita on rakennettu 

käsivoimilla liikuteltavista maakivistä ja apuna on käytetty 

kahta suurempaa maakiveä, joihin aita on tuettu. 

Kiviaidan rajaama alue on tasainen ja mahdollisesti laakakivillä 

tasattu. Sammaleen peitossa olevan kiviaidan tai -aitauksen 

ajoitus tai käyttötarkoitus ei ole tiedossa. 


Löydöt: - 

Lounaisrannan lapinraunio. Kuvattu luoteesta 2007. 

54. Valkeistenkärki 

Varhaismetallikautisia lapinraunioita. I 


Kylä: Salo 

p = 6789 52 

i = 3422 41 

z = 82–90 

Lapinrauniot sijaitsevat Salonsaaren läntisimmän niemen, 

Valkeistenkärjen, kärjessä rantakallioilla. Niemessä on laajoja 

avokallioalueita ja pienempiä kalliokumpareita sekä rannoilla 

runsaasti kesämökkejä. 

Yksi röykkiöistä sijaitsee aivan niemenkärjessä tasaisella jyrkästi 

veteen laskevalla kalliolla. Röykkiön koko on noin 10 x 8 

metriä ja sen keskellä on pieni pystykivi. Kohteen koordinaatit 

ovat tästä röykkiöstä. 

Toinen röykkiöistä sijaitsee niemen lounaisrannalla, kärjessä 

olevasta röykkiöstä noin 140 metriä koilliseen. Korkean kallion 

laella oleva pyöreä röykkiö on läpimitaltaan noin kahdeksan 

metriä. Kolmas röykkiöistä sijaitsee niemen etelärannalla noin 

120 metriä kärjessä olevasta röykkiöstä kaakkoon. Osaksi sammaleen 

peittämä röykkiö on pienellä kalliokumpareella kesämökin 

pihassa ja sen läpimitta on noin 4–5 metriä. 

Osasta röykkiöistä on poistettu kiviä ja niissä on penkomisen 

jälkiä. Kaikki röykkiöt ovat lapinraunio-tyyppisiä, ilmeisesti 

varhaismetallikautisia hautaröykkiöitä. 

Tutkimukset: Inv. M. Huurre 1971, inv. A. Bilund 2000, inv. 

A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: -

Matala röykkiö Vesansalossa. Kuvattu 2007. 

55. Vesansalo 



Kylä: Salo 

p = 6789 32–36 

i = 3428 45–54 

z = 87–92 

Kohde sijaitsee Vesansalon saaren luoteisosassa, saaren luoteiskärkeen 

johtavan tien länsipuolella. Röykkiöalue on lounaaseen 

kohti Perslaukunsalmea laskevalla rinteellä, jossa kasvaa 

havupuita. 

Alueella on 16 luultavimmin kaskeamiseen liittyvää röykkiötä. 

Röykkiöt ovat muodoltaan pyöreitä tai soikeita ja kumpumaisia. 

Niiden halkaisija vaihtelee puolentoista ja seitsemän metrin 

välillä ja korkeus 0,4 ja 0,7 metrin välillä. Osa röykkiöistä 

on koottu maakiven ympärille ja kaksi röykkiöistä on hajotettu 

kaivurilla. 

Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä röykkiöalueelle tehdyssä 

maakairan pistoissa näkyi hiekkaisessa maassa hiiltä. 

Tutkimukset: Tark. J.-P. Taavitsainen 1989, A. Kehusmaa 

2004. 

Löydöt: - 

Viitailan vanhaa kylänmäkeä. Kuvattu etelästä 2007. 

56. Viitaila 

Historiallisen ajan kylänpaikka. II 



p = 6782 01–08 

i = 3412 05–11 

z = 145 

Kohde sijaitsee Viitailan kylästä Sairakkalaan ja Kailanniemeen 

johtavien teiden välissä olevalla matalalla mäellä. Mäen laki 

kasvaa koivikkoa, joka vaihtuu mäen etelärinteellä kuusikoksi. 

Mäellä on näkyvissä useita talonpohjia ja kellarikuoppia. Perimätiedon 

mukaan paikalla on Viitailan kylän alkuperäinen 

kylätontti. Nykyisin autioituneella kylätontilla on ollut asutusta 

vielä ainakin 1960-luvulla, joten ainakin osa mäellä olevista rakenteista 

todennäköisesti edustaa nuorempaa asutusta. 


Löydöt: - 

ASIKKALA 

51

52 

ASIKKALA 

Maalauksen yläosan eläin- ja venekuviot. Kuvattu kaakosta 2003. 

57. Väinönkallio (Leveälahti) 



Kylä: Urajärvi 

p = 6786 31 

i = 3439 56 

z = 80,5–83 

Kalliomaalaus sijaitsee Ruotsalaisen lounaisosassa olevan Rutalahden 

länsirannalla, lahden pohjoisosassa olevan Talassaaren 

pohjoiskärjestä noin 60 metriä luoteeseen. Maalaus on lippamaisesti 

kaartuvalla ja kauaksi näkyvällä vaalealla kohdalla 

kalliossa. 

Kalliossa on kolme selkeämmin erottuvaa maalauskuviota 

sekä useita tuhoutuneita ja rapautuneita kuvioita. Alin kuvio 

on 2,9 metrin korkeudella veden pinnasta ja esittää sarvetonta 

hirvieläintä. Kaksi ylintä kuviota ovat 5,2 metrin korkeudella 

vedenpinnasta. Vasemman puoleinen kuvio esittänee eläintä, 

mahdollisesti ahmaa ja oikeanpuoleinen on tulkittu venekuvioksi 

tyyliteltyine ihmishahmoineen. 

Ylimmät maalaukset on ajoitettavissa rannansiirtymiskronologian 

perusteella, sillä ne on voitu tehdä vain veneestä tai jäältä 

käsin. Alimman kuvion maalaaminen on ollut mahdollista kuvion 

alapuolella olevasta kallionkolosta tai kapealta kalliohyllyltä, 

joskaan tämä ei ole todennäköistä. 

Tutkimukset: Tark. H. Taskinen 2003, inv. H. Poutiainen & A. 

Lahelma 2003, inv. A. Kehusmaa 2004. 

Löydöt: - 

Asuinpaikka entisellä pellolla koivikossa. Kuvattu kaakosta 2007. 

58. Ylä-Hokkala 



Kylä: Salo 

p = 6795 09–16 

i = 3435 73–78 

z = 85–90 

Kohde sijaitsee Kymijoen Marttilankärki-nimisen niemen itäpuolella 

olevan lahden rannasta noin 200 metriä koilliseen. 

Asuinpaikka sijaitsee loivasti lounaaseen viettävällä rinteellä, 

Kymijoen rantaan vievän tien molemmin puolin. 

Hiekkaisella rinteellä on vuoden 1971 inventoinnin aikana sijainnut 

pelto, josta on tällöin löytynyt kvartsi-iskos. Samalta 

paikalta on vuonna 1932 löytynyt maanmuokkaustöiden yhteydessä 

liuskekivinen taltta. 

Vuoden 2004 inventoinnissa paikalle tehdyissä maakairan pistoissa 

näkyi kyntökerroksen alla hiiltä ja värjäytynyttä hiekkaa. 

Pelto on nykyään metsittynyt. 


Löydöt: KM 9577, taltta; KM 19283, kvartsi-iskos.

Kalmisto metsäkumpareella pellon laidassa. Kuvattu kaakosta 2007. 

59. Äpätti 

Rautakautinen polttokenttäkalmisto. II 



p = 6796 05–10 

i = 3417 05–07 

z = 85 

Kohde sijaitsee noin 300 metrin päässä Vähä-Äiniön lahden 

rannasta koilliseen olevalla harjulla. Kalmisto on osin harjun 

päällä ja osin länsirinteellä, harjun yli kulkevan traktoritien ja 

laitumelle johtavan polun välissä. 

ASIKKALA 

Polttokenttäkalmistosta ei ole näkyvissä rakenteita maanpinnalla. 

Vuoden 1971 inventoinnin yhteydessä paikalta on löytynyt 

keramiikkaa, palanutta luuta ja palanutta savea. 

Kalmiston reunalla on vielä vuonna 1971 sijainnut hiekkakuoppa, 

joka ei kuitenkaan enää vuonna 2004 erottunut maastosta. 


Löydöt: KM 19285: 1–2, keramiikkaa, palanutta savea ja palanutta 

luuta. 

53

54 

HARTOLA 

Hartola sijaitsee suurten vesistöjen, Päijänteen ja Puulan, välissä ja sen halki kulkee Tainionvirran vesireitti. Alue hyvine 

kulkuyhteyksineen onkin houkutellut asutusta myös esihistoriallisella ajalla, etenkin rautakaudella, ja Hartolasta tunnetaankin 

58 kiinteää muinaisjäännöstä. 

Hartolan arkeologisen perusinventoinnin tekivät Timo ja Pekka Miettinen vuonna 1967, mutta jo aiemmin kunnassa oli tehty 

useita tarkastuskäyntejä pääasiassa rautakautisille kohteille. Vuonna 2002 Timo Sepänmaa Lahden kaupunginmuseosta 

inventoi Aurinkorannan ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännöksiä ja vuonna 2003 on tehty osayleiskaava-alueiden inventointeja 

keskustan, Jääsjärven ja Rautaveden-Rusin alueilla. Maakuntakaavan suunnitteluvaiheessa toteutettiin Hartolan 

täydennysinventointi, johon koottiin yhteen inventoinnin tulosten lisäksi tiedot aiemmin tunnetuista muinaisjäännöksistä. 

Täydennysinventoinnin teki Hannu Poutiainen Lahden kaupunginmuseosta vuonna 2003. Viime vuosien inventointeihin 

kuuluvat Mikroliitti Oy:n tekemät Etelä- ja Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventoinnit 

vuosilta 2004 ja 2006. Lisäksi Museovirasto ja Mikroliitti Oy ovat inventoineet valtatie 4:n uutta linjausta. 

Hartolan muinaisjäännöksillä tehdyistä kaivauksista lähes kaikki on tehty vuosina 2003–2004. Vain Kuukerinkallion (kohde 

n:o 83) kuppikiven ympäristöä on Simo Vanhatalon johdolla koekaivettu aiemmin, vuonna 1988. Kaivauksia on tehty pääasiassa 

rakennushankkeisiin liittyen ja ne ovat olleet luonteeltaan koe- ja pelastuskaivauksia. Ainoastaan Kotisalon saaressa 

(kohde n:o 80) on Antti Lahelman johdolla vuonna 2003 tutkittu röykkiö puhtaasti tutkimuksellisista syistä. Tutkitut kohteet 

ovat rauta- ja kivikautisia asuinpaikkoja. 

Naapurikunnan Sysmän tapaan, myös Hartolaan on muodostunut useita asutuskeskittymiä rautakaudella. Hartolan rautakautiset 

muinaisjäännökset ovat keskittyneet Tainionvirran suulle, sekä Ruskealan ja Kirkkolan alueelle. Myös Kalhon 

ja Pohjolan alueelta tunnetaan rautakautisia muinaisjäännöksiä, ja Jääsjärven Kotisalon saaressa on laaja rautakautinen 

muinaisjäännösalue. Tainionvirran vesireitti on ollut tärkeä kulkuväylä rautakaudella ja virran eteläpuoleisesta Isosuosta 

onkin löytynyt ristiretkiajalle ajoitetun veneen kylkilaudan kappaleita. Hartolasta tunnetaan hyvin runsaasti kuppikiviä ja 

-kallioita, peräti 27 kappaletta. Osa kuppikivistä on kuitenkin tarkemmin ajoittamattomia. Kenties komein kuppikivistä on 

Kuukerinkallion kuppikallio, johon on tehty 94 kuppia. 

Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat järvien rannoilla ja saarissa. Osa asuinpaikoista, kuten Muikunlahti (kohde n:o 89), 

ovat huomattavan laajoja ja olleet asuttuna useaan otteeseen kivikaudella. Enojärven rannoilta tunnetaan useita kivikautisia 

asuinpaikkoja, joista osa on hyvinkin pienialaisia ja mahdollisesti vain lyhytaikaisia leiripaikkoja. Varhaismetallikauteen 

viittaavia löytöjä on tehty ainakin Joenrantapellon (kohde n:o 70) asuinpaikalta, mutta myös jotkut kivikautiset asuinpaikat 

voivat tarkemmissa tutkimuksissa osoittautua varhaismetallikautisiksi. Hartolan ainoa tunnettu lapinraunio sijaitsee Rautaveden 

Tiukansaaressa (kohde n:o 107) ja on todennäköisesti pronssikautinen. Hartolan suuriin vesistöalueisiin nähden 

kivi- ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja tunnetaan kuitenkin huomattavan vähän. Osasyynä tähän on todennäköisesti 

puutteellinen inventointitilanne etenkin Jääsjärven ja Rautaveden alueilla. 

Hartolan historiallisen ajan muinaisjäännöksiin kuuluu muun muassa tervan poltosta kertovia tervahautoja ja kaskien raivaamisen 

tuloksena syntyneitä röykkiöitä sekä Myllymäellä (kohde n:o 90) olevat vanhat asutusjäänteet.

HARTOLA 

55

56 

HARTOLA 

Kuppikivi kuvan keskellä. Kuvattu kaakosta 2002. 

60. Eko 

Rautakautinen kuppikivi. I 

Peruskartta: 3121 03 Hotila 

Kylä: Hartola 

p = 6829 54 

i = 3449 07 

z = 95–100 

Kuppikivi sijaitsee Ekonkosken pohjoispuolella, noin 130 metrin 

päässä Itä-Hämeen kansanopiston päärakennuksesta etelään. 

Kivi on tien pohjoispuolella. 

Kuppikivi on kooltaan noin 3 x 5 metriä ja korkeudeltaan puolitoista 

metriä. Kiven laella on yksitoista suurehkoa kuppia, joista 

kahdeksan on kiven eteläpäässä ja kolme kiven pohjoispäässä. 

Kiven reunoilla on vanhoja jälkiä lohkomisesta. 

Vuonna 1988 tehdyssä kuppikiven lähimaaston tarkastuksessa 

löytyi rautaveitsi (KM 24289: 2) ja mahdollisesti tulessa ollut 

kivikirves (KM 24289: 1). 

Tutkimukset: Inv. T. & P. Miettinen 1967, tark. S. Vanhatalo 

1988, inv. T. Sepänmaa 2002. 

Löydöt: - 

Kivivallin länsilaitaa. Kuvattu pohjoisesta 2002 

61. Ekonkoski A 

Ajoittamaton kivivalli. II 



p = 6829 28 

i = 3448 86 

z = 95 

Kohde sijaitsee Tainionvirran pohjoisrannalla olevan niemen 

kärjessä, noin 150 metrin päässä Ekonkosken ylittävästä sillasta 

länteen. 

Paikalla on halkaisijaltaan noin 25 metriä oleva pyöreä ja kivetön 

ala, jota reunustavat kivivallit. Vallit ovat noin puolitoista 

metriä leveitä ja puoli metriä korkeita. Valleista osa on pohjaltaan 

luonnollisia rantavalleja, joita on paranneltu. Mahdollisesti 

vallien keskellä olevaa aluetta on pyritty saamaan kivettömäksi 

ja tasaiseksi, jonka yhteydessä vallit ovat muodostuneet. Keskellä 

olevalle alalle tehdyistä koekuopista ei ole löytöjä. 

Vallin lounaiskupeella on kohde n:o 62 eli kuppikivi Ekonkoski 

B. 

Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa 2002. 

Löydöt: -

Ekonkosken kuppikivi. Kuvattu pohjoisesta 2002. 

62. Ekonkoski B 




p = 6829 28 

i = 3448 86 

z = 95 

Kohde sijaitsee Tainionvirran pohjoisrannalla olevan niemen 

eteläkärjessä, noin 150 metrin päässä Ekonkosken ylittävästä 

sillasta länteen. Kuppikivi on pyöreän kivivallituksen (kohde 

n:o 61) lounaiskupeella muinaisella rantatörmällä. 

Kuppikivi on kooltaan 2 x 1,5 metriä ja korkeudeltaan noin 0,6 

metriä. Kiven korkeimmalla kohdalla on yksi kuppi. 


Löydöt: - 

63. Ekonpelto 2 

Rautakautinen asuinpaikka. II 



p = 6830 00 

i = 3448 52 

z = 100 

HARTOLA 

Asuinpaikka pellolla sähkölinjan kohdalla. Kuvattu lounaasta 2007. 

Kohde sijaitsee Hartolan kirkosta noin 600 metriä kaakkoon 

Tainionvirran pohjoispuolella olevalla laajalla peltoalueella. 

Pellon kaakkoispuolella on golfkenttä. 

Pelto on loivasti kumpuileva ja maalajiltaan hietamultaa. Vuonna 

2003 inventoinnissa havaittu löytöalue on aivan golfkentän 

tuntumassa kohdassa, jossa on matala itään viettävä törmä. 

Törmän päältä, sähkölinjan kohdalta 10 metriä länteen, löytyi 

rautakautinen keramiikan pala ja tuluspiitä. Tuluskvartsia löytyi 

löytöpaikalta noin 25 metriä luoteeseen. Molempien löytökohtien 

liepeiltä löytyi myös palanutta savea ja rautakuonaa. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003. 

Löydöt: KM 33915: 1–6, rautakauden tyypin keramiikkaa, palanutta 

savea, rautakuonaa, tuluspiitä ja -kvartsia. 

57

58 

HARTOLA 

Kaskiröykkiöitä. Kuvattu kaakosta 2007. Asuinpaikka rantatörmän päällä. Kuvattu idästä 2007. 

64. Etelälahti 

Historiallisen ajan kaskiröykkiöitä. II 

Peruskartta: 3122 08 Putkijärvi 

Kylä: Ruskeala 

p = 6844 06 

i = 3446 94 

z = 95 

Kohde sijaitsee Rautaveden Rääpönsalmen itärannalla olevan 

Vesaniemen eteläpäässä. Röykkiöalue on lounaaseen viettävällä 

rinteellä ja sen itäpuolitse kulkee mökkitie rantaan. 

Paikalla sijaitsee 60 x 60 metrin alalla 20–30 viljelyröykkiötä, 

jotka ovat mahdollisesti kaskiröykkiöitä. Röykkiöitä on mäen 

päällä, rinteessä ja lähellä rantaa. Alue on erittäin kivinen ja 

kasvaa sekametsää. 

Suurimmat röykkiöt ovat halkaisijaltaan parimetrisiä. Osa 

röykkiöistä on kasattu maakiven päälle, joissakin kiven päällä 

on vain muutama tai yksi kivi. Röykkiöiden kivet ovat jäkälän 

ja sammaleen peitossa. 


Löydöt: - 

65. Hiekkaniemi 

Kivikautinen asuinpaikka. I 

Peruskartta: 3121 12 Murakka 

Kylä: Hartola/Vehkalahti 

p = 6824 62 

i = 3456 64 

z = 95 

Kohde sijaitsee Jääsjärven Vehkalahden koillisrannalla, noin 

600 metrin päässä lahdenpohjukkaan laskevan joen suusta 

luoteeseen. Hiekkaniemi on rannansuuntainen hiekkaselänne. 

Keskimäärin 15 metrin päästä rannasta on törmä, jonka korkeus 

vesirajasta on 2,5 metriä. 

Vuoden 1967 inventoinnissa löytyi venevalkamaan menevän 

tien leikkauksesta keramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja rautakuonaa. 

Lisäksi leikkauksessa havaittiin sortunut kivetty liesi, jonka 

ympärillä oli paksu kulttuurikerros. Myös muualta terassin 

päältä ja tasaiselta maalta löytyi kvartsi-iskoksia ja -esineitä. 

Tutkimukset: Inv. T. & P. Miettinen 1967, inv. H. Poutiainen 

2003. 

Löydöt: KM 17349: 1–8, keramiikkaa, kvartsi-esineitä, -iskoksia 

ja rautakuonaa.

Asuinpaikka hiekkakuopan reunan päällä. Kuvattu etelästä 2007. 

66. Hulkko 


Peruskartta: 3122 10 Jääsjärvi 


p = 6836 71 

i = 3451 83 

z = 102 

Kohde sijaitsee Vehkasalon saaren pohjoisosassa olevan harjun 

lounaispäässä. Mantereelta Vehkasaloon tulevan tien kohdalla 

on harjun päähän tehty hiekkakuoppa. 

Asuinpaikka sijaitsee harjun laella hiekkakuopan pohjoisreunalla. 

Harjun lakitasanteella on neljä pyöreää asumuspainannetta, 

joiden halkaisija on noin viisi metriä. Kahteen painanteeseen 

tehdyistä koekuopista löytyi palanutta luuta ja pieniä 

keramiikan siruja. 

Asumuspainanteiden lisäksi paikalla on kolme pienempää suppilomaista 

ja reunavallillista kuoppaa, jotka voivat liittyä asuinpaikkaan 

tai olla pyyntikuoppia. Yksi kuopista on harjun laella 

ja kaksi länsirinteellä. Hulkonlahden rannalta, asuinpaikalta 

noin 200 metriä kaakkoon, on vuonna 1941 löytynyt reikäkivi. 

Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000. 

Löydöt: KM 11432, reikäkivi; KM 32382: 1–3, keramiikkaa ja 

palanutta luuta. 

Röykkiö tien länsipuolella. Kuvattu idästä 2007. 

67. Isosuo 1 

Historiallisen ajan kaskiröykkiöitä. II 



p = 6828 40 

i = 3449 76 

z = 95 

Kohde sijaitsee Isosuon itäpuolella Hakokalliolle johtavan 

mökkitien molemmin puolin. Tien itäpuolella röykkiöt ovat 

männikössä ja länsipuolella sekametsässä, jonka kupeessa on 

metsittynyt pelto. 

Alueella on 5–10 kiviröykkiötä, jotka todennäköisesti liittyvät 

kaskeamiseen. Röykkiöt ovat halkaisijaltaan parimetrisiä ja 

siististi kasattuja. Röykkiöiden kivet ovat sammaleen ja jäkälän 

peitossa. 


Löydöt: - 

HARTOLA 

59

60 

HARTOLA 

Rautakautinen kuppikivi. Kuvattu luoteesta 2002. 

68. Itä-Hämeen kansanopisto 




p = 6829 72 

i = 3449 21 

z = 100–101 

Kuppikivi sijaitsee Ekonkosken pohjoispuolella, noin 130 metrin 

päässä Itä-Hämeen kansanopiston päärakennuksesta itäkoilliseen. 

Kivi on tien etelälaidalla kuusiaidan alla. 

Kivi on kooltaan noin 3 x 3 metriä ja puolitoista metriä korkea. 

Kivi voi olla myös kalliopaljastuma. Kuppikiven tai -kallion laella 

on noin 20 kuppia. Kuppien halkaisija on 4–6 senttimetriä 

ja syvyys 2–3 senttimetriä. 

Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1986, inv. T. Sepänmaa 

2002. 

Löydöt: - 

Kuppikivi museon ikkunan alla. Kuvattu lännestä 2007. 

69. Itä-Hämeen museo 




p = 6829 39 

i = 3447 93 

z = 97,5 

Kuppikivi sijaitsee Itä-Hämeen museon, Koskipään kartanon, 

pihapiirissä. Kivi on jäänyt 1600-luvulta peräisin olevan savutuvan 

kivijalan alle ja sen sijainti on mahdollisesti sekundäärinen. 

Kivi paljastui 1970-luvulla kun tuvan seinän vieressä olevaa 

vanhaa maantietä korotettiin ja samalla ojaa syvennettiin. Kuppikivi 

on rakennuksen koilliskulmauksen kivijalassa. 

Kivi on kooltaan noin 1,5 x 2 metriä ja siinä on 12 kuppia. 

Tutkimukset: Tark. K. Seppänen 1986. 

Löydöt: -

Asuinpaikka Tainionvirtaan laskevalla pellolla. Kuvattu luoteesta 

2007. 

70. Joenrantapelto 




p = 6829 48–70 

i = 3448 33–48 

z = 94–97 

Kohde sijaitsee Tainionvirran koulun etelä- ja kaakkoispuolella, 

Kaikulantien ja Tainionvirran välissä olevalla entisellä peltoalueella. 

Asuinpaikkaa on tutkittu koekaivauksin vuonna 2004. Kaivauksissa 

paikalla todettiin sijainneen asutusta historiallisella 

ajalla, rautakaudella ja varhaismetallikaudella. Paikalta löytyi 

muinaispelto, jossa oli useita eri peltokerroksia. Peltokerrosten 

alta löytyi asbestikeramiikkaa, kvartsi-iskoksia ja palanutta 

luuta. 

Kaivauksissa havaittiin myös 11 esineetöntä hautaa, jossa osassa 

oli jäänteitä maatuneesta arkusta ja värjäytymiä vainajista. 

Hautausten ja pellon lisäksi alueella havaittiin useita likamaaalueita, 

joista osa löytöjen perusteella ajoittuu rautakautisiksi 

sekä kivettyjä historiallisen ajan liesiä. 

Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & H. Poutiainen 2003, koekaiv. 

K. Vuoristo 2004. 

Löydöt: KM 34033: 1–33, muun muassa keramiikkaa, rautakautisia 

metalliesineitä ja historiallisen ajan rahoja; KM 35060: 

1–58, asuinpaikkalöytöjä. 

Asuinpaikka joen töyräällä laitumella. Kuvattu lounaasta 2007. 

71. Jokela 




p = 6834 00 

i = 3459 72 

z = 95 

HARTOLA 

Kohde sijaitsee Myllylammen itäpuolella, Suojoen itäisen haaran 

varrella olevalla pellolla. Asuinpaikka on loivasti luoteeseen 

viettävän pellon koillisnurkassa. 

Lähes puhdasta hiekkaa olevan törmän reunasta, noin 50 metriä 

joesta ja noin 40 metriä maantiestä, löytyi vuoden 1967 inventoinnin 

yhteydessä kvartsiesine ja -iskoksia. Löydöt ovat noin 

30 metrin matkalta pellon alareunasta lounaaseen päin. 

Samassa yhteydessä löydettiin myös neljä kvartsi-iskosta pellolta 

Jokelan tilan navetasta noin 30 metriä etelään. Molemmat 

löytöpaikat kuuluvat Timo ja Pekka Miettisen mukaan samaan 

asuinpaikkaan. 

Tutkimukset: Inv. T. & P. Miettinen 1967. 

Löydöt: KM 17351: 1–5, kvartsikaavin, kvartsiesineitä ja -iskoksia. 

61

62 

HARTOLA 

Kangassaari. Kuvattu luoteesta 2007. 

72. Kangassaari 

Moniperiodinen muinaisjäännösryhmä. II 

Peruskartta: 3122 07 Hartola 


p = 6834 78–80 

i = 3449 85–94 

z = 95 

Kohde sijaitsee Jääsjärven länsiosassa olevan Kangassaaren 

eteläosassa. Rannoiltaan kivikkoisen Kangassaaren eteläosassa 

on hiekkaisessa kangasmetsässä loivia muinaisia rantatörmiä. 

Muinaisjäännösaluetta on saaren eteläosassa ainakin 100 metrin 

matkalla. Alueelle tehdyistä koekuopista on löytynyt rautakautista 

keramiikkaa, rautakuonaa sekä palanutta savea ja luuta. 

Löytöinä on myös muutamia kvartsi-iskoksia, jotka kertovat 

kivikautisesta toiminnasta alueella. 

Alueella on myös noin kolme metriä halkaisijaltaan ja 0,7 metriä 

syvyydeltään oleva miilu. Lisäksi samalla alueella on pyöreä, 

halkaisijaltaan puolitoistametrinen, kehävallillinen kuoppa, 

joka on mahdollisesti myös miilu. 

Alueella on ilmeisesti kivikautinen ja rautakautinen asuinpaikka 

sekä mahdollisesti myös raudanvalmistuspaikka. 

Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & H. Poutiainen 2003. 

Löydöt: KM 34034: 1–7, keramiikkaa, rautakuonaa, kvartsia 

ja palanutta luuta. 

Tervahauta mäntyjen välissä. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

73. Kankaala 

Historiallisen ajan tervahautoja. II 



p = 6839 90 

i = 3449 65 

z = 100 

Kohde sijaitsee Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella, 

Uitonniemen pohjoispuolella, noin 300 metrin päässä Jääsjärven 

rannasta länteen. Maasto on mäntyvaltaista metsää ja maaperä 

hiekkaa. 

Alueella on kaksi tervahautaa. Pienempi sijaitsee metsänlaidassa 

olevasta ladosta noin 10 metriä länteen. Tervahaudan halkaisija 

on 5–6 metriä ja suppilon syvyys metrin. 

Toinen tervahauta sijaitsee ladosta noin 50 metriä lounaaseen ja 

sen halkaisija on 10 metriä. Tervahaudan keskellä on jätettä ja 

vieressä kuopat, joiden kohdalle terva on ilmeisesti laskettu. 


Löydöt: -

Ryteikköistä asuinpaikkatasannetta. Kuvattu luoteesta 2007. 

74. Kansonlahti 1 



Kylä: Kalho 

p = 6820 46 

i = 3441 92 

z = 88–90 

Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan koillispäässä olevan Kansonlahden 

länsirannalla. Asuinpaikka on kapean ja alavan niemen 

tyvessä, kalliokumpareen eteläpuolella. 

Asuinpaikan kohdalla on laakea tasanne ja maaperä on hiekkaista 

moreenia. Paikalle vuonna 2004 tehdyistä koekuopista 

on löytynyt kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. 

Tutkimukset: Inv. T. Jussila & H. Poutiainen 2004. 

Löydöt: KM 34757: 1–2, palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia. 

Kansonlahti 2 asuinpaikka. Kuvattu lounaasta 2007. 

75. Kansonlahti 2 



Kylä: Kalho 

p = 6820 53 

i = 3441 99 

z = 89–91 

HARTOLA 

Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan koillispäässä olevan Kansonlahden 

länsirannalla. Asuinpaikka on tasanteella kahden 

kalliopaljastuman välissä, muinaisen rantatörmän päällä. 

Asuinpaikalle vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tehdyistä 

koekuopista on löytynyt kvartsi-iskoksia, palanutta luuta ja keramiikan 

pala. 

Rantatörmästä, asuinpaikan eteläpuolelta, tehty hiekanotto on 

luultavasti tuhonnut ison osan asuinpaikkaa. 


Löydöt: KM 34758: 1–3, palanutta luuta, kvartsi-iskoksia ja 

keramiikan pala. 

63

64 

HARTOLA 

Pieni saari, jossa Kermamäen röykkiö sijaitsee. Kuvattu lounaasta 

2007. 

76. Kermamäki 

Rautakautinen röykkiö. II 

Peruskartta: 3121 12 Murakka 


p = 6829 80 

i = 3450 01 

z = 95 

Kohde sijaitsee Koukkuniemen edustalla Jääsjärvessä olevassa 

pienessä saaressa, sen lounaisrannalla. 

Nyrkinkokoisista ja hieman isommista kivistä koottu röykkiö 

on aikoinaan ulottunut miltei rantaan asti. Röykkiön halkaisija 

on ollut noin viisi metriä ja korkeus 0,5–1 metriä. 

Röykkiön länsireuna on purettu tontilla olevaa huvilaa rakennettaessa 

ja itäreuna on jäänyt huvilan terassin alle. Purkamisen 

yhteydessä paikalta on löydetty puhkonainen ratassolki, nuolenkärki 

ja pienoiskeihäänkärki. Röykkiössä ei ole ollut juurikaan 

maatäytettä, mutta sen pohjalla on ollut vahva nokikerros 

ja noen seassa palaneita luunsiruja. 

Tarkastuksen paikalle vuonna 1969 tehnyt Oiva Keskitalo ajoittaa 

röykkiön ja siihen tehdyn polttohautauksen esineiden perusteella 

700-luvulle tai viikinkiajan alkuun. 

Tutkimukset: Tark. O. Keskitalo 1969. 

Löydöt: KM 17808: 1–3, ratassolki, pienoiskeihäänkärki ja 

nuolenkärki; KM 1814, palanutta luuta. 

Asuinpaikka pellolla. Kuvattu etelästä 2001. 

77. Kirkkola 



Kylä: Kirkkola 

p = 6834 26 

i = 3447 12 

z = 100 

Kohde sijaitsee Rautaveden kaakkoisrannalla, Kirkkolanlahden 

itäpuolella olevan Kirkkolan Kartanon eteläpuolisella pellolla. 

Pellon maaperä on hiesunsekaista multaa ja hienoa hietaa. 

Paikalta on vuonna 2001 löytynyt pyöreä tappikoristeinen 

kupurasolki pellon pohjoispäässä olevan peltokielekkeen itäreunasta. 

Samana vuonna paikalle tehdyssä tarkastuksessa 

havaittiin peltokielekkeen kohdalla maan olevan muuta peltoa 

tummempaa. Pintapoiminnassa löytöpaikalta otettiin talteen 

rautakauden lopun tai historiallisen ajan keramiikkaa, palanutta 

luuta ja rautakuonaa. 

Soljen löytöpaikalta vain 7,5 metrin päässä on vanha viljamakasiini, 

jonka pohjoispään nostamisen yhteydessä vuonna 2003 

makasiinin viereen tehtiin koekuoppia. Löydöt olivat historialliselta 

ajalta. 

Kyntökerroksen alla on asuinpaikasta osin jäljellä ehjältä vaikuttavaa 

kulttuurimaakerrosta, vaikka myöhempi maankäyttö 

on tuhonnut kohdetta. 

Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen & A. Malinen 2001, tark. A. 

Lahelma 2003. 

Löydöt: KM 32686: 1–4, kupurasolki, keramiikkaa, rautakuonaa 

ja palanutta luuta.

Asuinpaikka ja kuppikivi pellolla, taustalla Kirkkolan kartanoon johtava 

koivukuja. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

78. Kirkkola 2 (Koivukuja) 

Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaisjäännösryhmä. I 



p = 6834 44 

i = 3447 46 

z = 100 

Muinaisjäännösalue sijaitsee Jääsjärven ja Rautaveden välisellä 

kannaksella ja valtatie 4:n länsipuolella, Kirkkolantien ja Lohiniementien, 

välissä olevalla pellolla. 

Muinaisjäännösryhmään kuuluu kuppikivi ja kuppikiven ympäristössä 

pellolla, osin valtatie 4:n molemmin puolin, oleva 

rautakautinen ja/tai keskiaikainen asuinpaikka. 

Kuppikivi sijaitsee kohteen koordinaattien osoittamassa paikassa. 

Kooltaan 2,7 x 2,2 metriä olevassa kivessä on kaksi selvää 

kuppia, ja mahdollisesti kolmas epämääräisempi kuppi. 

Vuonna 2004 alueella tehdyissä koekaivauksissa peltomullan 

alta paljastui useita likamaa-alueita ja mahdollisia koukkuauran 

jälkiä. Löytöjen perusteella asuinpaikka ajoittuu rautakauden 

lopulle ja historialliseen aikaan. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003, koekaiv. K. Vuoristo 

2004. 

Löydöt: KM 34602: 1–102, asuinpaikkalöytöjä. 

79. Kolkkala 


Peruskartta: 3121 08 Kalho 

Kylä: Kalho 

p = 6819 48 

i = 3442 97 

z = 90–93 

HARTOLA 

Kallioinen mäki, jolla asuinpaikka sijaitsee. Kuvattu lounaasta 2007. 

Kohde sijaitsee Enojärven kaakkoisrannalla olevan Tyrymäen 

luoteisrinteen juurella, noin 250 metrin päässä Kalhonjoen 

suulta kaakkoon. Asuinpaikka on peltojen ympäröimässä kallioisessa 

niemekkeessä, sen keskiosan tasaisella hiekkamaalla. 

Paikalle tehdyistä koekuopista löytyi palanutta luuta ja kvartsiiskoksia. 

Löytöalue on noin 40 metriä pitkä, ulottuen niemekkeen 

pohjoisrinteeltä keskustan tasanteen lounaisreunalle. 

Niemekkeellä on myös historiallisen ajan asutuksen jälkiä 

muun muassa 10–15 kuoppaa, kellarikuoppa ja mahdollisesti 

viljelyn jälkiä. Myöhempi toimita alueella on osin tuhonnut esihistoriallista 

asuinpaikkaa. 

Tutkimukset: Tark. A. Bilund & H. Poutiainen 1999. 

Löydöt: KM 31693: 1–4, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. 

65

66 

HARTOLA 

Röykkiötä tutkitaan Kotisalossa. Kuvattu lännestä 2003. 

80. Kotisalo 

Rautakautinen ja/tai keskiaikainen muinaisjäännösryhmä. I 



p = 6830 32–54 

i = 3451 26–52 

z = 100–105 

Kotisalon muinaisjäännösalue on eittämättä Hartolan laajin ja 

tunnetuin muinaisjäännöskohde. Alue sijaitsee Jääsjärvessä 

olevassa Kotisalon saaressa, Kotisalon tilan eteläpuolella. Muinaisjäännösalue 

käsittää yli 116 röykkiötä ja kuusi kuppikiveä. 

Kotisalon saaresta Itä-Hämeen museoon ja Kansallismuseoon 

toimitettujen neljän keihäänkärjen, kirveen ja kuolainten 

johdosta teki arkeologi Helmer Salmo vuonna 1955 tarkastuskäynnin 

paikalle. Hänen mukaansa paikalla olevista kummuista 

monet ovat varmoja hautoja ja osa raivausröykkiöitä. Salmon 

tarkastuksen aikaan alue oli peltokäytössä. 

Vuonna 1956 Tuomas Björkman teki alueesta karttapiirroksen, 

johon oli merkitty 55 kiviröykkiötä. Timo ja Pekka Miettinen 

täydensivät karttaa inventoinnin yhteydessä vuonna 1967, jolloin 

alue oli laidunmaana. Karttaan merkittiin yhteensä 116 

röykkiötä, jotka on eroteltu irtokivistä koostuviin ja maansekaisiin. 

Samassa yhteydessä löytyi alueelta viisi kuppikiveä. 

Miettisten mukaan monien peltoröykkiöiltä vaikuttavien röykkiöiden 

alla saattaa olla rautakautinen hautaröykkiö. 

Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset kohteessa tehtiin vuonna 

2003, jolloin alueella kasvoi jo istutettua metsää. Tällöin kaivettiin 

puolet maansekaisesta röykkiöstä n:o 13. Oletetun hautauksen 

sijaan röykkiö osoittautui riihen tai jonkin muun rakennuksen 

kiukaaksi. Löytöjen, kuten viikinkiaikaisen lasihelmen 

puolikkaan ja rautakauden tyypin keramiikan palan, perusteella 

kiuas voi ajoittua rautakauteen. Mutta myös ajoittavien löytöjen 

vähyyden vuoksi se voi olla historialliselta ajalta. 

Kaivausten yhteydessä alueelta löytyi myös kuudes kuppikivi. 

Kaivauksia johtaneen arkeologi Antti Lahelman mukaan koko 

aluetta ei voida määrittää yksiselitteisesti rautakautiseksi röykkiökalmistoksi. 

Hänen mukaansa kyseessä on huomattavan laaja 

kohde, johon liittyy erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä röykkiöitä, 

kuppikiviä, mahdollisia eri-ikäisiä asuinpaikkoja ja todennäköisesti 

myös toistaiseksi paikantamaton rautakautinen kalmisto. 

Lahelma pitää mahdollisena myös sitä, ettei yksikään röykkiöistä 

ole hautaröykkiö. Hänen mukaansa röykkiöalueelta löytyneet 

esineet voivat olla peräisin polttokenttäkalmistosta, jonka 

päälle on myöhemmin raivattu röykkiöitä. 

Tutkimukset: Tark. H. Salmo 1955, kart. T. Björkman 1956, 

inv. T. & P. Miettinen 1967, kaiv. A. Lahelma 2003. 

Löydöt: Itä-Hämeen museo 180, keihäänkärki; Itä-Hämeen 

museo 765, kuolaimet; Itä-Hämeen museo 766, keihäänkärki; 

KM 10905, keihäänkärki; KM 11218, kirves; KM 13728, keihäänkärki; 

KM 33826: 1–12, kaivauslöytöjä.

Asuinpaikka rantavallin vasemmalla puolella. Kuvattu etelästä 2002. 

81. Koukkuniemi B 




p = 6829 45 

i = 3449 84 

z = 95 

Kohde sijaitsee Tainionvirran suulla olevan Koukkuniemen 

kaakkoisosassa. Paikalla on kaksi pitkää samansuuntaista rantavallia. 

Asuinpaikka sijaitsee kivikkoisella terassilla läntisimmän rantavallin 

länsikupeella. Vallin päällä on kooltaan noin 2,5 x 3,5 

metriä oleva painanne, joka on mahdollisesti asuinpaikkaan 

liittyvä asumuspainanne. 

Asuinpaikka on ilmeisesti pienialainen, mutta ehjä. Vuoden 

2002 inventoinnin yhteydessä terassille tehdystä koekuopasta 

tuli esiin paksu kulttuurimaakerros ja löytöinä keramiikan pala, 

kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. 


Löydöt: KM 33301: 1–3, keramiikan pala, kvartsi-iskoksia ja 

palanutta luuta. 

Asuinpaikka niemen kärjessä. Kuvattu koillisesta 2007. 

82. Kukomalahti 



Kylä: Kalho 

p = 6820 14 

i = 3442 74 

z = 87 

HARTOLA 

Kohde sijaitsee Enojärven itäosan pohjoispäässä, Kukomalahden 

länsirannalla olevassa niemekkeessä. Asuinpaikka on kosteikkojen 

ympäröimällä kumpareella niemen kärjessä. 

Maaperältään hiekkamoreenia oleva kumpare on alaltaan noin 

30 x 30 metriä. On oletettavaa, että asuinpaikka kattaa koko 

kumpareen laen. 

Vuoden 2004 inventoinnissa mäellä olevan saunarakennuksen 

eteläpuolelle tehdystä koekuopasta löytyi kampaleimakoristeista 

keramiikkaa, kvartsi- ja pii-iskoksia sekä palanutta luuta. 

Keramiikan perusteella kyseessä on mahdollisesti kampakeraamisen 

ajan asuinpaikka. 


Löydöt: KM 34755: 1–4, keramiikkaa, kvartsi- ja pii-iskoksia 


67

68 

HARTOLA 

Kuukerinkallio. Kuvattu kaakosta 2007. 

83. Kuukerinkallio 

Rautakautinen kuppikallio. I 



p = 6829 40 

i = 3447 54 

z = 102,5 

Kuppikallio sijaitsee noin 400 metrin päässä Tainionvirrasta 

luoteeseen, Kuukerinkallion kaakkoispuolella olevan metsäniemekkeen 

reunassa. Kuppikallioon on kiinnitetty rauhoituslaatta. 

Paikalla on halkeamien kolmeen osaan jakama kallio, jonka jokaisessa 

osassa on kuppeja. Kaiken kaikkiaan kalliossa on yhteensä 

94 kuppia. Kuppikallion päällä heti kuppien pohjoispuolella 

on hajanainen ja matala irtolatomus. Latomus on kooltaan 

noin 2 x 4 metriä. 

Vuonna 1988 kuppikallion ympäristöä tutkittiin koekaivauksin. 

Tällöin löytyi koekuopasta, noin 25 metriä kuppikalliosta luoteeseen, 

pieni rautakautinen hevosenkenkäsolki. Lisäksi kaivauksissa 

löytyi hevosvaljaiden metallisia osia, joiden ajoituksesta 

ei ole varmuutta. Merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ei 

tutkimuksissa havaittu. 

Tutkimukset: Tark. A.-L. Hirviluoto 1965, inv. T. & P. Miettinen 

1967, koekaiv. S. Vanhatalo 1988, tark. M. Hölttä & H. 

Poutiainen 1998. 

Löydöt: KM 24288: 1–2, hevosenkenkäsolki ja valjaiden osia. 

Asuinpaikka pellolla kuvan keskellä. Kuvattu etelästä 2007. 

84. Kuukerinpelto 




p = 6829 38 

i = 3447 70 

z = 97,5–100 

Kohde sijaitsee Tainionvirran pohjoispuolella, Kuukerinkallion 

ja Itä-Hämeen museon väliin jäävällä peltoalueella. Asuinpaikka 

sijaitsee noin 150 metrin päässä Kuukerinkallion kuppikalliosta 

(kohde n:o 83) itäkaakkoon ja 200 metrin päässä museon 

rakennuksista länteen. 

Asuinpaikka todettiin vuonna 1999 tehdyn tarkastuksen yhteydessä, 

jolloin pellon pinnalta löytyi rautakautista keramiikkaa 

ja savitiivistettä. Asuinpaikkaan liittyy myös mahdollisesti Itä- 

Hämeen museossa oleva viikinkiaikainen pronssinen rannerengas. 

Rannerengas on löytynyt 1960-luvulla Koskipään kartanon 

(nyk. museo) pellosta, noin 350 metrin päästä museosta luoteeseen. 

Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen 1999. 

Löydöt: KM 31606: 1–3, keramiikkaa ja savitiivistettä; Itä- 

Hämeen museo, rannerengas.

Kuvan etualalla yksi painanteista. Kuvattu koillisesta 2007. 

85. Leppäniemi 

Kivikautisia painanteita. II 



p = 6837 65–67 

i = 3448 46–51 

z = 98 

Kohde sijaitsee Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kannaksella, 

valtatie 4:n ja Leppäniementien välissä risteyksen kohdalla. 

Alueella on harjun päästä alkava ja risteykseen päättyvä kannas, 

jolla painanteet sijaitsevat. 

Kohde käsittää seitsemän erikokoista painannetta, joista syvin 

on hiilikerroksen perusteella mahdollisesti historiallisen ajan 

hiilimiilu tai tervahauta. Muiden painanteiden halkaisija on 

noin kolme metriä ja syvyys keskimäärin puolimetriä. Osassa 

painanteista voi erottaa matalat vallit. 

Yhteen painaumaan vuonna 2004 tehdystä koekuopasta löytyi 

palaneita kiviä ja noen- ja hiilensekaista maata, rakenne 

tulkittiin tulisijaksi. Painanteet ovat mahdollisesti kivikautisia 

asumuspainanteita. Paikalta ei kuitenkaan ole ajoittavaa löytömateriaalia. 


Löydöt: - 

Asuinpaikka ennen alueen rakentamista. Kuvattu etelästä 2002. 

86. Lohentie 6 




p = 6828 95 

i = 3449 48 

z = 95 

HARTOLA 

Kohde sijaitsee Tainionvirran suun eteläpuolella ja Lohentien 

pohjoispuolella olevalla erittäin kivikkoisella muinaisella rantamuodostumalla. 

Asuinpaikka on kivikkoisella hiekkaharjanteella. 

Kohdetta on tutkittu kaivauksin vuonna 2003. Jo ennalta maaston 

perusteelta pienialaiseksi todettu asuinpaikka osoittautui 

maaston kivikkoisuudesta ja suppeasta alastaan huolimatta löydöiltään 

rikkaaksi ja pitkään käytössä olleeksi asuinpaikaksi. 

Löytöjen perusteella paikalla on ollut asutusta varhaiskampakeraamisena 

aikana ja kivikauden lopulla tai varhaismetallikaudella. 

Varhaiskampakeramiikan ja tekstiilikeramiikan lisäksi 

ajoittavana löytönä paikalta on Pyheensillan tyypin nuolenkärki. 

Luuaineiston perusteella paikka ei ole vain kalastajien leiripaikka, 

vaan tunnistetussa aineistossa on kalanluiden lisäksi nisäkkäiden 

ja lintujen luita. Ainoa kaivauksissa havaittu rakenne 

oli kivetty kuoppaliesi. 

Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa 2002, kaiv. J. Seppä 2003. 

Löydöt: KM 33302: 1–3, asuinpaikkalöytöjä; KM 34308: 


69

70 

HARTOLA 

Rajamerkki koivun vasemmalla puolella pellolla. Kuvattu lännestä 

2007. 

87. Lohiniemi 




p = 6835 48 

i = 3447 24 

z = 100 


laajan peltoalueen länsiosassa valtatie 4:n länsipuolella. Kivestä 

on Kirkkolahden rantaan noin 350 metriä. 

Paikalla on laakea ja tasainen kivi, joka on kooltaan 2,5 x 3,5 

metriä ja puoli metriä korkea. Korkeimmalla kohdalla kivessä 

on rengasmainen hakkaus. Epäsäännöllisen pyöreä rengas on 

tehty karkeasti ja sen halkaisija on 12 senttimetriä. 


Löydöt: - 

Asuinpaikkatasannetta, taustalla Lukkolampi. Kuvattu luoteesta 2007. 

88. Lukkolampi 



Kylä: Kalho 

p = 6821 18 

i = 3442 30 

z = 87 

Kohde sijaitsee Lukkolammen lounaisrannalla olevan niemen 

kärjessä. Asuinpaikka on niemen itäpuolella olevalla laakealla 

tasanteella. Paikan maaperä on kivistä moreenia, joka on paikoin 

hiekkaista. 

Tasanteen eteläpäähän vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä 

tehdystä koekuopasta löytyi 10 kvartsi-iskosta. 


Löydöt: KM 34761, kvartsi-iskoksia.

Muikunlahden asuinpaikkaa, taustalla valtatie 4. Kuvattu kaakosta 

2007. 

89. Muikunlahti 




p = 6837 94–6838 62 

i = 3448 66–84 

z = 100–104 

Kohde sijaitsee Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kannaksella 

olevan pohjois–etelä-suuntaisen harjun rinteellä, valtatie 4:n 

itäpuolella. 

Kohde löytyi inventoinnissa vuonna 2000, jolloin paikalla havaittiin 

6–7 asumuspainannetta ja pyyntikuoppia. Vuonna 2003 

asuinpaikkaa tutkittiin kaivauksin ja samalla aluetta kartoitettiin 

tarkemmin. Kartoituksessa alueella havaittiin 45 asumuspainannetta, 

jotka sijaitsevat kolmella eri korkeudella olevalla 

terassilla harjun rinteellä. Asumuspainanteiden lisäksi harjun 

päältä löytyi lisää pyyntikuoppia. 

Kaivauksissa tehtyjen löytöjen perusteella asuinpaikka ajoittuu 

aikavälille noin 4300–1500 eKr. Ylimmältä tasanteelta on löytöinä 

varhaiskampakeramiikkaa, keskiterassilta tyypillistä- ja 

myöhäiskampakeramiikkaa ja alimmalta tasanteelta asbestikeramiikkaa. 

Paksuimmat kulttuuri- ja likamaakerrokset ovat 

keski- ja alaterassilla. Keskimmäiseltä terassilta löytyi kaivauksissa 

myös punamultahauta. 

Tutkimukset: Inv. A. Bilund 2000, kaiv. A. Lempiäinen 2004. 



90. Myllymäki 




p = 6834 53 

i = 3447 07 

z = 100 

Kohde sijaitsee Kirkkolahden itärannalla olevalla Myllymäellä, 

mäen kaakkoispuolella. 

Paikalla on säilynyt useita vanhaan historiallisen ajan asutukseen 

liittyviä rakenteita. Alueella on kaivo, jonka seinämät on 

tehty ladotuista lohkokivistä. Pyöreän kaivon kansi on tehty yhdestä 

lohkareesta ja siinä on aukko. 

Kaivon lisäksi alueella on kaksi talonpohjaa. Toinen on suorakaiteen 

mallinen kiviperustus, joka on kooltaan 1,8 x 3,4 

metriä. Toisesta rakennuksesta on jäljellä porraskivi, jonka lounaispuolella 

on lohkottu nurkkakivi. Rakenteisiin liittyy myös 

harvahkoa, ilmeisesti seinien, peruskiveystä. 

Myllymäellä on sijainnut Kirkkolan kartanon tuulimylly. Mäelle 

johtaneesta myllytiestä on näkyvissä ura paikassa, josta maakiviä 

on raivattu sivuun. Myllymäellä on myös tervahauta. 


Löydöt: - 

HARTOLA 

Myllymäki pellon laidassa ja Kirkkolan piharakennusten takana. Kuvattu 


71

72 

HARTOLA 

Toinen mäntykallion kuppikivistä kuvattuna tarkastuksen yhteydessä 

2001. 

91. Mäntykallio 

Rautakautinen muinaisjäännösryhmä. II 



p = 6834 78 

i = 3447 40 

z = 100 

Kohde sijaitsee noin 500 metrin päässä Rautaveden kaakkoisrannasta, 

järven ja valtatie 4:n välissä olevalla matalalla ja kallioisella 

mäellä ja sen itä- ja etelälaidalla. 

Alueella on kaksi kuppikiveä ja mahdollisesti rautakautinen 

asuinpaikka. Kuppikivistä toinen sijaitsee mäen päällä olevan 

tilan päärakennuksen itäpuolella, loivasti itään viettävän rinteen 

juurella. Tasaisen kiven päällä on 11 kuppia ja kivi on kooltaan 

2,0 x 1,6 metriä ja puolimetriä korkea. Toinen kuppikivi 

sijaitsee päärakennuksen länsipuolella ja sen luoteisreunalla on 

neljä kuppia rivissä. Kivi on kooltaan 2,7 x 2,5 metriä ja metrin 

korkuinen. 

Kuppikivien viereisen pellon reunoilta löytyi kohdetta tarkastettaessa 

vuonna 2001 rautakautiseen asuinpaikkaan viittaavaa 

materiaalia kuten keramiikkaa, lasihelmi, rautakuonaa, sulanutta 

pronssiseosta ja palanutta luuta. 

Tutkimukset: Tark. H. Poutiainen & A. Malinen 2001. 

Löydöt: KM 32602: 1–8, lasihelmi, keramiikkaa, kuonaa, palanutta 

luuta ja tuluspiitä. 

Mäntylän kuppikivi. Kuvattu etelästä 2007. 

92. Mäntylä 

Ajoittamaton kuppikivi. II 



p = 6837 35 

i = 3440 88 

z = 105 


valtatie 4:n ja Rautaveden välissä kulkevan Leppäniementien 

länsipuolella. Kuppikivi on vanhalla pellolla, joka on metsitetty. 

Kuppikivi on muodoltaan kolmikulmainen. Kiven yläpinnassa 

havaittiin vuoden 2004 inventoinnissa ainakin yksi kuppi, mutta 

sammaleen peittämää kiveä ei tuolloin puhdistettu kokonaan. 

Kiven halkaisija on noin kaksi metriä ja korkeus puoli metriä. 


Löydöt: -

Etualalla röykkiöaluetta, asuinpaikka taustalla olevalla pellolla. Kuvattu 

etelästä 2007. 

93. Nuuttilanmäki 1–4 

Moniperiodinen muinaisjäännösryhmä. I 


Kylä: Kalho 

p = 6819 58–88 

i = 3443 56–78 

z = 87–100 

Kohde sijaitsee Enojärveen laskevan Kalhonjoen eteläpuolella 

olevan Nuuttilanmäen pohjoisrinteellä ja mäkeä ympäröivillä 

pelloilla. Muinaisjäännösryhmään kuuluu röykkiöalue, asuinpaikka, 

kuppikivi ja kuppikallio. 

Nuuttilanmäki 1 eli röykkiöalue sijaitsee mäellä, joka on laitumena 

ja osin metsitetty. Alueella on 30–40 maansekaista kiviröykkiötä, 

joista osassa on silmäkivi. Röykkiöiden halkaisija 

vaihtelee kolmen ja 10 metrin välillä. Röykkiöistä osa on mahdollisesti 

hautoja ja osa raivausröykkiöitä sekä kiukaita. 

HARTOLA 

Nuuttilanmäki 2 on asuinpaikka, joka sijaitsee hiekkaisella 

pellolla mäen läpi kulkevan tien koillispuolella. Pellolta on havaittu 

kahdesta eri keskittymästä nokista maata ja palaneita kiviä 

sekä löydetty rautakautista keramiikkaa ja palanutta savea. 

Asuinpaikan liepeiltä on löytynyt myös kivikautisia esineitä, 

joten paikalla on mahdollisesti myös kivikautinen asuinpaikka. 

Nuuttilanmäki 3 on kuppikivi, jonka laella on yksi kuppi. Kivi 

sijaitsee mäkeä halkovan tien pohjoispuolella, tiestä noin 80 

metriä koilliseen. 

Nuuttilanmäki 4 on pieni kalliopaljastuma, jossa on yksi kuppi. 

Paljastuma on tien pohjoispuolella neljän metrin päässä tiestä. 

Tutkimukset: Tark. T. Sepänmaa & L. Lehtinen 1997, inv. H. 

Poutiainen 2003. 

Löydöt: KM 30483: 1–6, keramiikkaa, palanutta savea, kvartsiesine 

ja -iskoksia. 

73

74 

HARTOLA 

Asuinpaikka rantatörmän päällä. Kuvattu lounaasta 2007. 

94. Näsi 1 



Kylä: Kalho 

p = 6820 25 

i = 3441 38 

z = 87 

Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan pohjoisrannalla. Paikalla 

on suoraan rannasta pari metriä ylemmäksi kohoava törmä, 

jonka päällä asuinpaikka sijaitsee. 

Kohde löytyi vuonna 2004 tehdyssä inventoinnissa, jolloin törmän 

päälle kaivettiin koekuoppa. Koekuopasta löytyi kvartsiiskoksia 

ja -ydin sekä palanutta luuta. Maaperä asuinpaikalla on 

hiekkaista ja alueella kasvaa sekametsää. 


Löydöt: KM 34759: 1–2, kvartsiydin, -iskoksia ja palanutta 

luuta. 

Näsi 2:n kivikautinen asuinpaikka. Kuvattu etelästä 2007. 

95. Näsi 2 



Kylä: Kalho 

p = 6820 36 

i = 3441 35 

z = 90–92 

Kohde sijaitsee Enojärven länsiosan pohjoisrannalta noin 110 

metriä sisämaahan päin olevalla hiekkaharjanteella. Paikalla on 

kahden kalliopaljastunman välissä koillis–lounais-suuntainen 

sekametsää kasvava harjanne, jota reunustaa muinainen rantatörmä. 

Asuinpaikka löytyi inventoinnissa vuonna 2004 ja se sijaitsee 

harjanteen eteläosassa. Harjanteen kaakkoisreunalle tehdystä 

koekuopasta löytyi kvartsiydin ja -iskoksia sekä palanutta luuta. 


Löydöt: KM 34760: 1–3, kvartsi-iskoksia, -ydin ja palanutta 

luuta.

Asuinpaikka pellon laidassa lähellä paaleja. Kuvattu kaakosta 2007. 

96. Pellonpää 



Kylä: Hartola. 

p = 6834 22 

i = 3458 16 

z = 97,5 

Kohde sijaitsee Jääsjärven itärannalta, Pitkälahden pohjukasta, 

noin 350 metrin päässä kaakossa olevalla peltoalueella. Paikalla 

on tasaista savensekaista hiekkapeltoa, joka laskee muinaisrantatörmänä 

länttä kohden. 

Vuonna 1967 inventoinnin yhteydessä Timo ja Pekka Miettinen 

keräsivät löytöjä pellon länsireunassa olleen riihen kohdalla ja 

siitä etelään olevalta kellertävän hiekan alueelta. Tuolloin löytyi 

tyypillistä kampakeramiikkaa, kvartsikaavin ja -iskoksia 

sekä palaneen luun siru. 

1900-luvun alussa paikalta on löytynyt kourutaltta Pellonpään 

talon perunapellosta. Löytöpaikka on ollut noin 50 metrin päässä 

talosta luoteeseen, muinaisrantatörmän päällä. Samoihin 

aikoihin on uudispeltoa raivattaessa löytynyt myös tuura rantatörmän 

alapuolelta, noin 150 metrin päästä talosta lounaaseen. 


Löydöt: KM 5277: 2–3, kourutaltta ja tuura, KM 17350: 1–5, 

keramiikkaa, kvartsiesine, -iskoksia ja palanutta luuta. 

Asuinpaikka metsässä järven rannalla. Kuvattu kaakosta 2007. 

97. Piilosyvänsaari 



Kylä: Kalho 

p = 6819 42 

i = 3442 61 

z = 88–90 

HARTOLA 

Kohde sijaitsee Enojärven itäpään etelärannalla olevan Piilosyvänsaari-nimisen 

niemen itäpuolella, niemen kainalossa. Alueen 

maaperä on kivistä, joskin paikoin hienoaineksista moreenia 

ja kasvillisuus sekametsää. 

Asuinpaikka löytyi vuoden 2004 inventoinnissa, jolloin rannan 

tuntumaan tehdystä koekuopasta löytyi kvartsi-iskoksia, 

palanutta luuta ja koristelematon keramiikan pala. Ylemmälle 

tasolle, kauemmaksi rannasta tehdystä koekuopasta löytyi 

kvartsi-iskoksia. 

Paikalla on mahdollisesti kaksi eri ikäistä ja eri korkeustasoilla 

sijaitsevaa asuinpaikkaa. 



luuta. 

75

76 

HARTOLA 

Pirtinniemen asuinpaikkaa. Kuvattu lounaasta 2007. 

98. Pirtinniemi 




p = 6836 50 

i = 3451 58 

z = 100 

Kohde sijaitsee Vehkasalonsaaren pohjoisosassa olevassa 

Pirtinniemessä, niemen poikki kulkevalla matalalla harjulla. 

Asuinpaikka on hiekkaharjun loivasti länteen laskevalla rinteellä, 

heikosti erottuvan muinaisen rantamuodostuman yläpuolella. 

Asuinpaikka löytyi vuonna 2000 tehdyssä inventoinnissa. Tällöin 

alue oli metsälaitumena ja karjan rikkomasta maanpinnasta 

löytyi pii- ja kvartsi-iskoksia sekä palanutta luuta. Ehjälle 

maalle tehdyistä koekuopista havaittiin kulttuurimaakerros ja 

löytöinä talteen otettiin kvartsi-iskoksia. 

Koekuoppien ja alueen topografian perusteella asuinpaikka on 

pienialainen. 


Löydöt: KM 32383: 1–5, pii-iskos, kvartsi-iskoksia ja palanutta 

luuta. 

Kivikautinen asuinpaikka Pirttilahden rannalla. Kuvattu kaakosta 

2007. 

99. Pirttilahti 


Peruskartta: 3121 11 Lepsala 

Kylä: Lepsala 

p = 6816 59 

i = 3455 46 

z = 118–120 

Kohde sijaitsee Salajärven luoteisrannalla, Pirttilahden koillisrannalla 

olevalla harjanteella. Asuinpaikka on noin 15 metrin 

päässä rannasta olevalla kapealla terassilla, loivasti rantaan 

laskevalla rinteellä. 

Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä terassille kaivettiin koekuoppa, 

josta löytyi kvartsi-iskoksia. Rinteen laella ei havaittu 

mitään muinaisjäännökseen viittaavaa. Asuinpaikan maaperä 

on hieman ympäristöään vähäkivisempää hiekkamoreenia. 

Topografian perusteella asuinpaikka on todennäköisesti suppea-alainen. 



Kiviauma Pohjolan kylätontilla. Kuvattu lännestä 2007. 

100. Pohjola 

Rautakautinen ja/tai keskiaikainen kylänpaikka. I 


Kylä: Pohjola 

p = 6821 74 

i = 3444 72 

z = 90 

Kohde sijaitsee Kilpilammen itäpuolella olevan Sankarinkallion 

etelärinteillä. Alue on loivasti etelään ja itään laskevaa 

kivikkoista ketoa, joka on maaperältään hiesua. Paikalla on sijainnut 

Pohjolan vanha kylätontti. 

Kylätontin tiheiten rakennettu osa on sijainnut alueen koilliskulmassa, 

kalliokumpareella olevan ulkorakennuksen ympäristössä. 

Rakennuksen vieressä on näkyvillä kivijalka. 

Alueella on useita maansekaisia röykkiöitä, jotka ilmeisesti ovat 

kiukaita, mutta joista osa voi mahdollisesti olla rautakautisia 

hautaröykkiöitä. Näiden lisäksi alueella on ulkorakennuksesta 

lähes Kilpilammen rantaan asti laskematon määrä erikokoisia 

kivikasoja ja kiviaumoja. Kilpilammen rantaa myöten aina Purassalmelle 

asti on metsässä useita peltoröykkiöitä. 

Pohjolan kylätontin asutuksen alku voi olla rautakautinen, sillä 

alueella on neljä kuppikiveä. Kuppikivet on merkitty omaksi 

kohteekseen, Pohjola 1 (kohde n:o 101). 


Löydöt: - 

Kuppikivi Pohjolan kylätontilla. Kuvattu lounaasta 2007. 

101. Pohjola 1 

Rautakautisia kuppikiviä. II 



p = 6821 65 

i = 3444 78 

z = 90 

Kuppikivet sijaitsevat Kilpilammen itäpuolella, Sankarikallion 

etelärinteellä olevan kedon itä- ja koillispäässä. Alue on Pohjolan 

vanhaa kylätonttia ja sillä sijaitsee neljä kuppikiveä. 

Eteläisin kuppikivi sijaitsee kohteen koordinaattien osoittamassa 

paikassa. Kivi on suuri siirtolohkare, jonka tasaisella laella 

on neljä kuppia. Toinen kuppikivi, joka on mahdollisesti kalliopaljastuma, 

sijaitsee alueella olevan ulkorakennuksen lounaispuolella. 

Kivessä on kahdeksan kuppia. 

Kolmas kuppikivi on ulkorakennuksesta noin 40 metriä luoteeseen, 

kallion kaakkoisjuurella. Kivessä on viisi kuppia. Neljäs 

kivistä on ulkorakennuksesta noin 54 metriä luoteeseen, kallion 

reunalla ja siinä on kolme kuppia. 


Löydöt: - 

HARTOLA 

77

78 

HARTOLA 

Laitumella oleva muistokivi. Kuvattu kaakosta 2007. 

102. Pohjolan kartano 

Historiallisen ajan muistomerkki. I 



p = 6821 82 

i = 3445 58 

z = 92,5 

Kohde sijaitsee Pohjolan kartanon laitumella, noin 150 metrin 

päässä kartanon päärakennuksesta lounaaseen. 

Laitumella on noin kaksi metriä korkea muistokivi. Kiven eteläsivulla 

on teksti kahdessa päällekkäisessä rivissä: 

GÅRD och ÅKER ANLAGD 

ÅR 1779 FR TANFELT 

Kiven laella on korkeuskiintopiste ja rautapultti. 


Löydöt: - 

Metsätöissä ruhjoutunut kuoppa, jonka takana toinen. Kuvattu lounaasta 

2007. 

103. Rajala 

Historiallisen ajan tervahautoja. II 



p = 6837 26–33 

i = 3448 11–13 

z = 107 


valtatie 4:n ja Leppäniementien välissä olevalla metsäalueella. 

Alueella on seitsemän kohtalaisen hyvin säilynyttä, todennäköisesti 

tervanpolttoon liittyvää pyöreää kuoppaa. Kuoppien 

halkaisija on kolme metriä ja osassa on yli metrin levyiset vallit. 

Syvimmän kuopan syvyys on 1,2 metriä. 

Kuoppien keskellä ja reunoilla on vaihtelevan paksuinen hiilikerros. 

Maaperä alueella on hienoa hiekkaa. 


Löydöt: -

Kuppikivi puun juurella, taustalla Rauhanmaja B. Kuvattu kaakosta 

2007. 

104. Rauhanmaja A 




p = 6834 58 

i = 3447 88 

z = 102,5–105 

Kuppikivi sijaitsee valtatie 4:n itäpuolella ja Rauhanmajalle 

vievän kylätien pohjoispuolella olevalla pellolla, noin 35 metrin 

päässä kylätiestä. 

Kuppikivi on kooltaan noin 2 x 2 metriä ja korkeudeltaan 0,7 

metriä. Kiven loivasti itään viettävän laen keskellä on kaksi 

kuppia. Kivi on sammaloitunut. 


2003. 

Löydöt: - 

Kuppikivi puun alla. Kuvattu lounaasta 2007. 

105. Rauhanmaja B 




p = 6834 73 

i = 3447 85 

z = 105–110 

HARTOLA 

Kohde sijaitsee pellolla valtatie 4:n itäpuolella ja Rauhanmajalle 

vievän kylätien pohjoispuolella. Kuppikivi on noin 20 metrin 

päässä pellon pohjoisreunalla olevan metsäniemekkeen kärjestä 

etelään. 

Kivi on kooltaan 1,8 x 3 metriä ja puolitoista metriä korkea. 

Kuppikivi on haljennut pohjoissivulta ja sitä on mahdollisesti 

joskus louhittu itäreunalta. Sammaloituneen kiven etelään viettävällä 

laella on seitsemän kuppia. 


2003. 

Löydöt: - 

79

80 

HARTOLA 

Sairilan kuppikivi. Kuvattu luoteesta 2003. 

106. Sairila 

Rautakautinen ja/tai keskiaikainen kuppikivi. I 



p = 6830 12 

i = 3451 49 

z = 100 

Kuppikivi sijaitsee Jääsjärven Kotisalon saaressa, sen eteläosassa, 

noin 200 metrin päässä Kotisalon rautakautisen muinaisjäännösalueen 

eteläreunasta eteläkaakkoon. Kivi on aukiolla, 

joka on ilmeisesti entisen Sairilan tilan pihapiiriä. 

Kuppikivi löytyi vuonna 2003 Kotisalon muinaisjäännösalueen 

kaivausten yhteydessä. Suuri kivi on kooltaan 4 x 4 metriä ja 

kaksi metriä korkea. Kiven tasaisessa yläpinnassa on ainakin 

kaksi kuppia, mutta koko yläpintaa ei löytöhetkellä puhdistettu 

sammalista. Kuppikiven lähiympäristössä on useita kiviröykkiöitä. 

Tutkimukset: Tark. A. Lahelma 2003. 

Löydöt: - 

Tiukansaaren niemenkärki, jossa lapinraunio sijaitsee. Kuvattu lounaasta 

2007. 

107. Tiukonsaari 

Pronssi- ja/tai rautakautinen lapinraunio. I 



p = 6839 48 

i = 3444 80 

z = 100 

Kohde sijaitsee Rautavedessä olevassa Tiukansaaressa. Lapinraunio 

on saaren pohjoiskärjessä olevalla kallioalueella, kallion 

laella. 

Röykkiö on matala ja muodoltaan pyöreä. Osaksi sammaleen 

ja jäkälän peittämän röykkiön halkaisija on noin viisi metriä ja 

korkeus 0,4 metriä. 

Paikalla ovat viimeksi käyneet Timo ja Pekka Miettinen inventoidessaan 

kohteen vuonna 1967. Heidän mielestään lapinraunio 

saattaa olla myös rautakautinen hauta. 


Löydöt: -

Kuppikivi pellolla Kirkkolan kartanon eteläpuolella. Kuvattu kaakosta 

2007. 

108. Tuletännepelto 




p = 6834 16 

i = 3447 18 

z = 97,5 

Kuppikivi sijaitsee valtatie 4:n länsipuolella ja Kirkkolan kartanon 

eteläpuolella olevalla peltoalueella, noin 300 metrin päässä 

Kirkkolahden rannasta itään. 

Kuppikivi on kooltaan 2,8 x 3,2 metriä ja korkeimmillaan 1,15 

metriä korkea. Kivessä on 15 kuppia ja viisi mahdollista kuppia. 

Suurin osa kupeista on kiven harjanteella epäsäännöllisessä 

paririvissä, suurin kuppi on kuitenkin muista erillään kiven eteläreunan 

lähellä. Pyöreiden ja maljamaisten kuppien halkaisija 

on 6–8 senttimetriä ja syvyys 1–2,5 senttimetriä. 


Löydöt: - 

Rautakautinen kuppikivi. Kuvattu lännestä 2007. 

109. Uusi Ruskeala A 




p = 6833 50 

i = 3447 70 

z = 100–105 

HARTOLA 

Kuppikivi sijaitsee Ruskealanlammen luoteispuolella olevan 

hiekansekaisen savipellon reunassa. Kivi on valtatie 4:ltä haarautuvan 

vanhan Hartolan kirkolle vievän tien itäpuolella aivan 

tien reunassa. 

Kuppikivi on pinnaltaan koilliseen kalteva ja sen luoteisreuna 

on haljennut. Kooltaan kivi on 2 x 3 metriä ja korkeudeltaan 1,3 

metriä. Kiven korkeimmalla kohdalla on 26 kuppia. Kiveen on 

kiinnitetty rauhoituskilpi. 

Tutkimukset: Tark. A. Erä-Esko 1955, inv. T. & P. Miettinen 

1967, tark. M. Miettinen 1985. 

Löydöt: - 

81

82 

HARTOLA 

Rautakautinen kuppikivi. Kuvattu etelästä 2007. 

110. Uusi Ruskeala B 




p = 6833 60 

i = 3447 63 

z = 100–105 

Kuppikivi sijaitsee Ruskealanlammen luoteispuolella olevan 

hiekansekaisen savipellon reunassa. Kivi on valtatie 4:ltä haarautuvan 

vanhan Hartolan kirkolle vievän tien koillispuolella 

aivan tien reunassa, noin 30 metrin päässä teiden risteyksestä. 

Tasalakinen kuppikivi on kooltaan 2 x 3,3 metriä ja korkeudeltaan 

1,2 metriä. Kiven laella on 23 kuppia, joista 4 on kiven 

itäpäässä, 10 keskellä ja 9 länsipäässä. Kiveen on kiinnitetty 

rauhoituskilpi. 

Tutkimukset: Tark. A. Erä-Esko 1955, inv. T. & P. Miettinen 

1967, tark. M. Miettinen 1985. 

Löydöt: - 

Asuinpaikan kaivauksin tutkittua osaa. Kuvattu kaakosta 2007. 

111. Uusi Ruskeala C 




p = 6833 60 

i = 3447 60 

z = 95–105 

Laaja asuinpaikka-alue sijaitsee valtatie 4:n itäpuolella olevalla 

peltoalueella Ruskealantien molemmin puolin. Aluetta rajaavat 

pohjoisessa ja koillisessa Hiitlamminsuo, idässä ja kaakossa 

Seppälänharju ja Ruskealanlampi sekä etelässä Suokurinmäki. 

Viljeltyjen peltojen maaperä on hieta- ja hiekkamultaa. Alueella 

on kaksi kuppikiveä (kohteet n:o 109 ja 110). 

Pelloilta on havaittu noesta mustaksi värjäytyneitä alueita, joilta 

on löytynyt palaneita kiviä ja savitiivistettä. Pelloilta on löytynyt 

myös rautakauden keramiikka, lasihelmiä ja pronssiriipus 

sekä kivikaudelle ja historialliselle ajalle ajoittuvia löytöjä. 

Vuonna 2004 tutkittiin osaa asuinpaikka-alueesta koekaivauksin 

tulevan valtatie 4:n parannushankkeen vuoksi. Tutkimuksissa 

paljastui valtatie 4:n ja Ruskealantien risteystä olevan 

muuntajan lähistöltä historiallisen ajan puurakenteita ja ajoittamattomia 

liesikiveyksiä. Kaivausten perusteella rautakautinen 

asuinpaikka sijaitsee alueella kuppikivien ympäristössä, sillä 

tutkitun alueen kaikki löydöt ajoittuvat historialliseen aikaan. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen 2003, koekaiv. K. Vuoristo 

2004. 


1–147, asuinpaikkalöytöjä.

Vanha kirkonpaikka ja muistokivi. Kuvattu luoteesta 2007. 

112. Vanha kirkonpaikka 

Historiallisen ajan muistomerkki. II 



p = 6829 72 

i = 3448 24 

z = 98 

Kohde sijaitsee Hartolan keskustaan ja Itä-Hämeen kansanopistolle 

vievien teiden risteyksen kaakkoispuolella, noin 500 metrin 

päässä Itä-Hämeen museosta koilliseen. 

Paikalla on vanhasta kirkosta kertova muistokivi. Puistomaisella 

alueella on myös jäljellä vanha kiviaita. Paikalla on sijainnut 

vuosina 1684–1693 rakennettu Koskipään ristikirkko ja siihen 

kuuluva kirkkomaa. 

Tutkimukset: Inv. T. Sepänmaa & H. Poutiainen 2003. 

Löydöt: - 

Vuoteenkosken joen mutka. Kuvattu lounaasta 2007. 

113. Vuoteela 

Rautakautinen löytöpaikka. II 



p = 6828 84 

i = 3447 00 

z = 90–95 

HARTOLA 

Löytöpaikka on Tainionvirran etelärannalla, kohdassa, jossa 

joki tekee mutkan Vuoteenkosken kohdalla. Paikalla on ollut 

perunapelto, josta vuonna 1919 löytyi perunoita nostettaessa 

lukuisia rautakautisia esineitä. 

Löydöt tulivat noin 5 x 5 metrin suuruiselta alueelta alle 10 

metrin päästä rannasta. Löytökohdalla niemen reuna on loivasti 

kumpumainen ja jonkin verran ympäristöään ylempänä. 

Paikalta löytyi 12 keihäänkärjen katkelmaa, miekan ja sirpin 

katkelma, padansangan katkelma ja 77 erilaista rautapalaa. 

Kohteen vuonna 1928 tarkastanut Nils Cleve ei havainnut paikalla 

hiiltä tai muuta kalmistoon viittaavaa, joten ilmeisesti kyseessä 

on kätkölöytö. 

Tutkimukset: Tark. N. Cleve 1928, inv. T. & P. Miettinen 

1967. 

Löydöt: Itä-Hämeen museo 1254, miekan katkelma; KM 8147: 

1–20, keihäänkärjen katkelmia, miekan katkelma, sirpin katkelma 

ja raudan paloja. 

83

84 

HARTOLA 

Värränharjun asuinpaikka Mutterinkoskenuoman rannalla. Kuvattu 


114. Värränharju 



Kylä: Kalho 

p = 6820 69 

i = 3440 50 

z = 88–90 

Kohde sijaitsee Hartolan ja Sysmän rajalla olevan Enojärven ja 

Joutsjärven välisen uoman itärannalla, noin 90 metrin päässä 

Mutterinkoskesta etelään. Asuinpaikka on hiekkaisella tasanteella 

uoman rannalla olevan harjun eteläpäässä. 

Tasanteella on yksi noin 12 metriä halkaisijaltaan oleva asumuspainanne. 

Vuoden 2004 inventoinnin yhteydessä tasanteelle 

tehtiin useita koekuoppia, joista löytyi koristelematonta asbestikeramiikkaa, 

kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Inventoinnin 

perusteella asuinpaikka vaikuttaa ehjältä ja hyvin säilyneeltä. 


Löydöt: KM 34762: 1–3, asbestikeramiikkaa, kvartsi-iskoksia 

ja palanutta luuta.

HEINOLA 

Heinola on ollut ja on edelleenkin erittäin vesistörikasta aluetta, joka on esihistoriallisella ajalla houkutellut puoleensa etenkin 

pyyntikulttuurin asutusta. Heinolasta tunnetaan 50 kiinteää muinaisjäännöstä, joista yli puolet on kivikautisia kohteita. 

K. R. Salovius on kerännyt tietoja muinaisjäännöksistä ja -muistoista Heinolan kihlakuntaan kuuluvien Heinolan ja Sysmän 

pitäjissä jo vuonna 1897. Sysmän kunnan perusinventointi vuodelta 1965 kattoi osia nykyisen Heinolan alueesta. Ensimmäisen 

koko Heinolan alueen kattavan perusinventoinnin teki Oiva Keskitalo vuonna 1970. Toinen koko kunnan inventointi on 

vuodelta 2003 – tuolloin maakuntakaavan valmistelua varten Hannu Poutiainen Lahden kaupunginmuseosta inventoi alueelta 

uusia muinaisjäännöksiä ja kokosi yhteen tiedot aiemmin tunnetuista. Perus- ja täydennysinventointien lisäksi Heinolassa 

on tehty useita kaava-alueiden inventointeja. Inventointitilanne Heinolassa on ilahduttavan hyvä, sillä lähes jokaiseen 

1990-luvun lopun jälkeen valmisteltuun kaavaan on sisällytetty myös arkeologinen inventointi. 

Vaikka Heinolassa on tehty runsaasti inventointeja, on kaivauksia tehty vain kolmella muinaisjäännöksellä. Vuonna 1986 

tutkittiin Kimmo Seppäsen johdolla Hotelli Kumpelin pihamaalla ollutta rautakautista polttohautausta tai kätköä ja vuonna 

1991 Hannu Takalan johtamilla kaivauksilla Jyrkkämäen (kohde n:o 128) röykkiöitä. Vuosina 2005–2006 on tehty Anssi 

Malisen johdolla tutkimuskaivauksia Harakkalahden (kohde n:o 117) kivikautisella asuinpaikalla. 

Heinolan kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat järvien ympäristössä, jokseenkin tasaisesti jakautuneena koko kunnan alueelle. 

Seudulla on liikuttu jo varhain, ja siitä on osoituksena Viikinäisistä löytynyt reenjalas (KM 9882), joka ajoittuu varhaismesoliittiselle 

kivikaudelle ja on yksi Suomen vanhimmista löydöistä. Reenjalaksen löytöpaikan läheisyydessä on Harakkalahden 

mesoliittinen asuinpaikka. 

Järvien rannoilta tunnetaan myös neoliittisen kivikauden asuinpaikkoja ja rantakallioista kolme kalliomaalausta. Maalaukset 

kuvastavat kivikautisten ihmisten uskomusmaailmaa, ja osa niistä ajoittuu mahdollisesti myös pronssikaudelle. Varhaismetallikautisia 

asuinpaikkoja Heinolasta tunnetaan kaksi: Ruotsalaisen rannalla oleva Kiviniemenvuoren (kohde n:o 133) 

asuinpaikka ja Saarijärven rannalla oleva Sammakkolahden (kohde n:o 151) asuinpaikka. Myöskin Huhtisaaren (kohde n:o 

122) ja Naistenlahden (kohde n:o 143) tarkemmin ajoittamattomat lapinrauniot voivat olla varhaismetallikautisia. 

Rautakautisia muinaisjäännöksiä tunnetaan Heinolasta vain muutamia. Edellä mainitun Kumpelin polttohautauksen tai kätkön 

lisäksi ainakin yhdestä Jyrkkämäen röykkiöstä on rautakautinen ajoitus. Heinolasta on kuitenkin muutamia rautakautisia 

irtolöytöjä, joten osa tarkemmin ajoittamattomista röykkiökohteista ja Kukkaromäen (kohde n:o 136) kuppikivi voivat mahdollisesti 

olla rautakautisia. Suuri osa Heinolaa on ollut erämaata pitkälle historialliselle ajalle asti, joten alue ei ole kenties 

houkutellut myöskään aiempaa rautakautista asutusta. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä kunnassa edustavat Härkälän 

vanha kylätontti (kohde n:o 123), rajamerkit, sekä tervanpoltosta ja hiilen teosta kertovat jäänteet. 

85

86 

HEINOLA

Asumuspainanne Ala-Musterin asuinpaikalla. Kuvattu luoteesta 2003. 

115. Ala-Musteri 


Peruskartta: 3112 08 Heinola 

Kylä: Jyränkö 

p = 6782 40 

i = 3446 26 

z = 103–105 

Kohde sijaitsee Myllykylän peltoalueiden itäpuolella olevan 

Ala-Musterilammen lounaisrannalla. Asuinpaikka on paikalla 

olevan harjun lakialueen eteläosassa. 

Asuinpaikalla on soikea asumuspainanne, joka on kooltaan 

noin 3 x 5 metriä ja puoli metriä syvä. Asumuspainanteeseen 

tehdystä koekuopasta on löytynyt keramiikkaa ja palanutta luuta. 

Kuopassa oli havaittavissa myös selkeä kulttuurimaakerros. 

Potentiaalista asuinpaikka-aluetta on laajemminkin harjun laella, 

mutta alueelle vuonna 2003 tehdyistä muista koekuopista 

ei tullut löytöjä. 


Löydöt: KM 33990: 1–2, keramiikkaa ja palanutta luuta. 

116. Ala-Rieveli 

Esihistoriallinen kalliomaalaus. I 

Peruskartta: 3112 12 Heinola kk 

Kylä: Lusi 

p = 6798 58 

i = 3454 60 

z = 82–84 

HEINOLA 

Kallioseinämä, jossa Ala-Rievelin kalliomaalaus. Kuvattu pohjoisesta 

2007. 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelinjärven luoteisrannalla pienessä 

niemekkeessä olevassa jyrkänteessä, noin 200 metrin päässä 

Haukkasaaresta lounaaseen. 

Kallioseinämä, jossa maalaukset ovat, on jyrkkä ja rikkonainen. 

Maalauskentän leveys on noin neljä metriä ja korkeus kaksi 

metriä. Maalauskohdan alapuolella on kiviterassi. Alimmat 

väriläiskät ovat puoli metriä maanpintaa ja 4,5 metriä järven 

pintaa ylempänä. 

Maalauksessa on kaksi osaa. Toisessa on Pekka Kivikkään 

mukaan kädet kohotettuna oleva ihmishahmo ja päällekkäiset 

venekuviot. Toisessa osassa on pahoin kuluneita ja vaikeasti 

tulkittavia kuvioita, mahdollisesti ihmishahmoja, veneitä ja 

vaakavetoja. 

Tutkimukset: Tark. T. Miettinen 1977, tark. T. Seger & J.-P. 

Taavitsainen 1987, kart. P. Kivikäs 1995. 

Löydöt: - 

87

88 

HEINOLA 

Asuinpaikkaa tutkitaan. Kuvattu lännestä 2006. 

117. Harakkalahti 


Peruskartta: 3112 12 Heinolan kk 

Kylä: Lusi 

p = 6799 78–86 

i = 3455 16–19 

z = 85 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelin lounaisrannalla olevan Harakkalahden 

luoteispuolella. Asuinpaikka on rantaan viettävän rinteen 

päällä ja sen pohjoispuolella kulkee rantaan johtava tie. Alue on 

hakkuuaukeaa ja maaperä melko kivistä hiekkamoreenia. 

Asuinpaikkaa on tutkittu kaivauksin vuosina 2005 ja 2006. 

Paikka on hyvin runsaslöytöinen, sillä kesällä 2006 otettiin talteen 

yli 9000 löytöä 12 m² alueelta. Pinta-alaltaan asuinpaikka 

ei ole suuri. Suurin osa löydöistä on kvartsia: esineitä, ytimiä ja 

iskoksia sekä palanutta luuta. Löytöjen perusteella asuinpaikka 

ajoittuu mesoliittiseen kivikauteen. 

Vuoden 2006 kaivausten yhteydessä löytyi kvartsilouhos, joka 

sijaitsee noin 200 metriä asuinpaikalta länsilounaaseen. Louhos 

on kalliossa olevassa kvartsijuonessa, jossa on louhimisen 

merkkejä. Silmämääräisesti kvartsi vaikuttaa samalta kuin 

asuinpaikalta löydetty. 

Asuinpaikan läheisyydessä on varhaismesoliittiseksi ajoitetun 

Viikinäisten reenjalaksen löytöpaikka. 

Tutkimukset: Inv. A. Malinen 2005, koekaiv. A. Malinen 2005, 

kaiv. A. Malinen 2006. 

Löydöt: KM 35177: 1–3, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta; 

KM 35183: 1–204, asuinpaikkalöytöjä; KM 35895: 1–644, 

asuinpaikkalöytöjä. 

Asumuspainanne puiden välissä. Kuvattu etelästä 2007. 

118. Harjulampi 


Peruskartta: 3114 06 Pökölä 

Kylä: Paistjärvi 

p = 6796 82 

i = 3470 26 

z = 95–96 

Kohde sijaitsee Saarijärven länsirannalla, järven ja Harjulammen 

välisellä kannaksella. Asuinpaikka on harjun harjanteiden 

väliin muodostuneella tasanteella, jossa on myös nuotiopaikka. 

Maaperä paikalla on kivistä hiekkaa. 

Asuinpaikalla on mahdollinen asumuspainanne tasanteen lammen 

puoleisessa reunassa. Painanne on muodoltaan pyöreä ja 

sen halkaisija on neljä metriä. 

Löytöinä paikalta on kvartsikaavin ja -iskoksia, jotka ovat löytyneet 

koekuopista nykyisen rannan tuntumasta, metsätien ja 

polun välisestä maastosta. Maasto on paikoin kulunut paljaaksi. 


Löydöt: KM 33978: 1–3, kvartsikaavin ja -iskoksia.

Asuinpaikka metsässä tien oikealla puolella. Kuvattu etelästä 2007. 

119. Heinaronlahti 




p = 6798 29 

i = 3473 42 

z = 95 

Kohde sijaitsee Heinolan ja Mäntyharjun rajalla, Mäntyharjulle 

vievän tien eteläpuolella. Asuinpaikka on Kaitoojärven länsipuolella 

olevan harjun pohjoispäässä ja sen länsipuolitse kulkee 

paikallistie. Alueen maaperä on hietaa. 

Vuoden 2003 inventoinnissa löytyi kvartsi-iskos maantien 

leikkauksesta. Metsän puolelle tehdyistä koekuopista löytyi 

kvartsikaavin ja -iskoksia sekä keramiikan pala. Löytörikkain 

alue on aivan harjun pohjoiskärjessä, muinaisen rantatörmän 

äärellä. 


Löydöt: KM 33977: 1–3, keramiikan pala, kvartsikaavin ja -iskoksia. 

120. Hiekanlahti 




p = 6789 70 

i = 3444 60 

z = 82–83 

HEINOLA 

Asumuspainanne Hiekanlahden asuinpaikalla. Kuvattu koillisesta 

2007. 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisessa olevassa Hevossaaressa, Hiekanlahdessa 

olevan uimarannan lounais- ja koillispuolella. 

Maasto on alueella loivasti luoteeseen laskevaa hiekkakangasta, 

jolla on paikoin muinaisia rantamuodostumia. 

Alueella on kaksi asumuspainannetta noin 300 metrin etäisyydellä 

toisistaan. Painanteiden välinen alue on myös asuinpaikaksi 

sopivaa maastoa. Lounaisempi painanne sijaitsee koordinaattien 

osoittamassa paikassa, Iso-Mömmöön menevän tien 

luoteispuolella. Painanteen halkaisija on 12 metriä ja sen etelälaitaa 

leikkaa vanha tie. Painanteeseen tehdyistä koekuopista 

on löytynyt kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Painanteen koillispuolella 

on kolme pienempää kuoppaa, jotka voivat liittyä 

asuinpaikkaan tai olla pyyntikuoppia. 

Toinen asumuspainanne sijaitsee Korpimaantien ja siitä rannan 

mökille eroavan tien risteyksen luoteispuolella, lähellä vanhan 

rantatörmän reunaa. Pyöreän painanteen halkaisija on neljä 

metriä ja siinä on osittainen reunavalli. Löytöinä painanteeseen 

tehdyistä koekuopista on kvartsi-iskoksia. 



89

90 

HEINOLA 

Rajamerkki Honkasaaressa. Kuvattu koillisesta 2003. 

121. Honkasaaret 


Peruskartta: 3112 11 Konnivesi 

Kylä: Heinola 

p = 6786 84 

i = 3455 33 

z = 80 

Kohde sijaitsee Konniveden Konniselällä olevilla Honkasaarilla. 

Rajamerkki on saarista läntisimmällä, saaren länsirannan 

korkeimmalla kohdalla. 

Paikalla on kalliopohjalla nelikulmainen kylmämuurattu latomus, 

jonka keskellä on viisarikivi. Latomus on kooltaan noin 2 

x 2,4 metriä ja se on metrin korkuinen. Kiviä on latomuksessa 

kolmessa kerroksessa ja isoimmat niistä ovat latomuksen alaosassa 

ja reunoilla. 

Rajamerkki on Heinolan kaupungin ja Heinolan maalaiskunnan 

sekä samalla Hämeen läänin ja Mikkelin läänin entisellä 

rajalla. 


Löydöt: - 

Lapinraunio kalliolla. Kuvattu idästä 2007. 

122. Huhtisaari 

Esihistoriallinen lapinraunio. II 

Peruskartta: 3112 09 Ruotsalainen 


p = 6793 80 

y = 3448 12 

z = 85 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisen Kollarinselällä olevan Huhtisaaren 

luoteisosassa. Röykkiö on noin 10 metriä vedenpinnan yläpuolelle 

kohoavan kallion laella. 

Lapinraunio on muodoltaan pyöreähkö ja sen halkaisija on runsaat 

yhdeksän metriä. Röykkiön keskustaa on pengottu ja sen 

päälle on kasattu röykkiön kivistä kehämuuri. Paikan vuonna 

1987 tarkastanut Tapio Seger arveli, että kehämuuri on rakennettu 

lasten leikkeihin tai linnustussuojaksi. 

Röykkiö on muutoin ehjä ja siinä on havaittavissa sammaleen 

peittämä, suuremmista kivistä ladottu ympäryskehä. 

Tutkimukset: Tark. T. Seger 1987. 

Löydöt. -

Vanha kylätontti mäellä tien molemmin puolin. Kuvattu lounaasta 

2007. 

123. Härkälä 

Historiallisen ajan kylänpaikka. II 

Peruskartta: 3112 07 Vierumäki 

Kylä: Härkälä 

p = 6778 07 

i = 3440 77 

z = 140 

Kohde sijaitsee mäellä noin 600 metrin päässä Urajärventien ja 

Härkäläntien risteyksestä länteen. Mäen itä- ja eteläpuolella on 

peltoa ja jyrkästi laskeva länsipuoli kasvaa sekametsää. Mäkeä 

halkoo Härkäläntie. 

Mäellä on sijainnut Härkälän vanha kylätontti. Nykyään mäellä 

on kaksi taloa tien molemmin puolin. Itäpuolta mäestä on 

muokattu ja terassoitu ilmeisesti nykyään paikalla olevaa taloa 

rakennettaessa. 

Tien länsipuolella olevan talon ympäristössä on näkyvillä useita 

rakennusten kivijalkoja ja mäen juurella, sen lounaispuolella 

on suuren kivinavetan rauniot. Talon pohjoispuolelle tehdystä 

koekuopasta on löytynyt liitupiipun katkelma, palanutta savea, 

rautaa ja kuonaa sekä lasia ja lasitettua keramiikka. 

Tutkimukset: Inv. A.-R. Vaden 2006. 

Löydöt: KM 2006 078: 1–4, liitupiipun katkelma, keramiikkaa, 

rautaesineen katkelma ja palanutta savea. 

Röykkiö kiven juuressa. Kuvattu idästä 2007. 

124. Iso-Palpanen 

Ajoittamaton röykkiö. II 



p = 6780 26 

i = 3441 08 

z = 130 

Kohde sijaitsee noin 250 metrin päässä Iso-Palpanen-nimisen 

järven eteläpäästä etelään ja noin 50 metrin päässä Iso-Palpasentiestä 

itään. Röykkiö on loivasti luoteeseen laskevalla hiekkarinteellä, 

jolla kasvaa kuusivaltaista sekametsää. 

Sammaleen peittämä röykkiö on kasattu pöytämäistä maakiveä 

vasten, kiven itäpuolelle. Röykkiön läpimitta on 2,5 metriä ja 

korkeus puolimetriä. 


Löydöt: - 

HEINOLA 

91

92 

HEINOLA 

Itäpirtinniemen kiveys C. Kuvattu luoteesta 2007. 

125. Itäpirtinniemi 

Ajoittamattomia latomuksia. II 



p = 6794 46(a), 6794 41(b), 6794 37(c) 

i = 3448 42(a), 3448 35(b), 3448 27(c) 

z = 85–87,5 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisenjärven itärannan koillisosassa olevalla 

kallioisella Itäpirtinniemellä. Alueella on kallioiden lailla 

koordinaattien osoittamissa kohdissa ladottuja kiveyksiä. 

Kiveys A on kahdesta kivikerroksesta koostuva soikea ja avonainen 

kivikehä, jonka suurin läpimitta on kolme metriä. Kiveys 

B on loivasti kaartuva lounais–koillis-suuntainen 3,6 metriä 

pitkä kivirivi jyrkemmän kallion kupeessa. Kivirivissä on 

yksi kivikerros ja sen korkeus on 0,4 metriä. Kiveys C on 1–2 

kivikerroksesta koostuva avonainen ja soikea kivikehä, jonka 

läpimitta on kolme metriä. Kaikki rakenteet ovat sammalen ja 

jäkälän peittämiä. 

Kiveysten rakenne ja sijainti viittaavat siihen, että niillä on 

samanlainen toiminnallinen merkitys. Paikan inventoinnissa 

vuonna 2003 löytänyt Hannu Poutiainen pitää rakenteita mahdollisina 

ampuma- tai metsästyssuojina, jotka voivat olla esihistoriallisia. 


Löydöt: - 

Asuinpaikka on nykyisin pihamaalla. Kuvattu etelästä 2007. 

126. Janatinniemi 


Peruskartta: 3121 07 Pääsinniemi 

Kylä: Nuoramoinen 

p = 6807 52 

i = 3449 04 

z = 115–120 

Kohde sijaitsee Heinolasta Hartolaan vievän maantien länsipuolella, 

Janatinjärven eteläpäässä olevassa niemessä. Mahdollinen 

asuinpaikka on peltomaalla niemen keskellä noin 50 

metrin etäisyydellä molemmin puolin olevista rannoista. 

Paikalta on Janatinniemen torpan navetan perustuksia kaivettaessa 

löytynyt liuskeveitsi. Vuonna 1965 inventoinnin yhteydessä 

paikalla käynyt Pentti Koivunen keräsi nykyisestä talosta 

noin 10–30 metriä etelään sijainneesta pellosta kvartsi-iskoksia. 

Kaikki löydöt ovat myöhemmin hukkuneet. 

Tutkimukset: Inv. P. Koivunen 1965. 

Löydöt: Liuskeveitsi ja kvartsi-iskoksia, jotka hukkuneet.

Asuinpaikka metsän puoleisella rinteellä. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

127. Junttila 




p = 6787 88 

i = 3441 68–70 

z = 85 

Kohde sijaitsee Kausanlammen rannasta noin 100 metriä itään 

ja Valkjärven lounaisimmasta pohjukasta noin 150 metriä lounaaseen. 

Asuinpaikka on etelään viettävällä hiekkamaalla ja 

sen eteläpuolella on muinainen rantatörmä. 

Vuoden 1970 inventoinnin yhteydessä Oiva Keskitalo keräsi 

paikalla olleesta perunamaasta kvartsi-iskoksia ja keramiikan 

palan. Paikalta on myös vuonna 1900 löytynyt tasataltta ojaa 

kaivettaessa. Keskitalon mukaan taltta on peräisin asuinpaikkaa 

alempana olevalta pikkupellolta, noin 30 metrin päästä Junttilan 

asuinrakennuksesta etelään. 

Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1970. 

Löydöt: KM 3943: 1, tasataltta; KM 18281: 1–2, keramiikanpala 

ja kavartsi-iskoksia. 

128. Jyrkkämäki 

Rautakautisia röykkiöitä. II 



p = 6782 76 

i = 3443 45 

z = 125–130 

HEINOLA 

Yksi Jyrkkämäen röykkiöistä puiden välissä. Kuvattu kaakosta 2007. 

Kohde sijaitsee Heinolan moottoritien luoteispuolella olevan 

asumattoman metsäalueen keskellä. Röykkiöalue on Jyrkkämäen 

ja Sudenpesänkallion välisessä laaksossa, jonka pohjalla 

virtaa pieni puro. 

Alueella on 12 röykkiötä ja ne sijaitsevat puron ja Jyrkkämäen 

välisellä kaistaleella. Röykkiöt ovat muodoltaan soikeita ja alle 

metrin korkuisia. Muotonsa puolesta ne muistuttavat laivalatomuksia. 

Röykkiöistä kaksi on tutkittu kaivauksin vuonna 1991. Huolellisesti 

ladotuista röykkiöistä ei runsaan hiilen lisäksi tullut löytöjä. 

Röykkiöistä tehtyjen radiohiiliajoitusten perusteella röykkiö 

n:o 1 on rautakautinen 50–250 jKr. ja röykkiö n:o 4 ajoittuu 

historialliselle ajalle 1470–1700 jKr. 

Kaivauksia johtanut Hannu Takala tulkitsi röykkiöt haudoiksi. 

Paikalla vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä käynyt Hannu 

Poutainen pitää mahdollisena, että röykkiöt voivat olla kaskiröykkiöitä. 

Tutkimukset: Kaiv. H. Takala 1991, inv. H. Poutiainen 2003. 

Löydöt: - 

93

94 

HEINOLA 

Kammioniemi, jonka harjanteilla asuinpaikat sijaitsevat. Kuvattu luoteesta 

2007. 

129. Kammioniemi 


Peruskartta: 3121 10 Koskenmylly 

Kylä: Paaso 

p = 6801 12–38 

i = 3456 10–14 

z = 82–85 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelijärven länsirannalla olevassa etelään 

työntyvässä Kammioniemessä. Niemessä on kaksi pitkää 

harjannetta, joiden välissä on kostea ja alava alue. Harjanteiden 

maaperä on kivistä hiekkamoreenia. 

Asuinpaikkaan viittaavia löytöjä on tehty niemen molemmilta 

harjanteilta. Vuoden 2005 inventoinnin yhteydessä tehtyjen 

koekuoppien perusteella löytöalueen laajuus läntisellä harjanteella 

on noin 250 metriä harjanteen suuntaisesti. Kaikissa 

läntiselle harjanteelle tehdyissä koekuopissa oli havaittavissa 

kulttuurimaakerros. Löytöinä asuinpaikalta on kvartsiytimiä ja 

-iskoksia sekä kivilaji-iskos ja palanutta luuta. 

Itäisemmällä ja matalammalla harjanteella olevan löytöalueen 

laajuus ei ole selvillä. Maaperä on paikalla kivisempää, kuin 

läntisellä harjanteella. Pienen kumpareen eteläpuolelle, tasaiselle 

alueelle tehdystä koekuopasta löytyi kvartsi-iskoksia. 

Tutkimukset: Inv. A. Malinen 2005. 

Löydöt: KM 35178: 1–11, kivilaji-iskos, kvartsiytimiä ja -iskoksia 


Asuinpaikka lähellä rantaa polun tuntumassa. Kuvattu koillisesta 

2007. 

130. Kannaksen ranta 




p = 6796 40 

i = 3470 23 

z = 96 

Kohde sijaitsee Kuijärven ja Saarijärven välisen pitkittäisharjun 

itäpuolella, Kuijärven luoteisrannalla. Mahdollinen asuinpaikka 

on harjun ja Haikanniemen väliin jäävän lahden rannalla, 

pienellä ympäristöään korkeammalla olevalla tasanteella. Maaperä 

paikalla on hiekkaa ja puusto pääasiassa mäntyä. 

Pienelle tasanteelle tehdystä koekuopasta on löytynyt palanutta 

luuta. Lähellä olevan nuotio- ja leiripaikan ympäriltä, kohdista 

joista maanpinta on kulunut paljaaksi, on löytynyt kvartsiiskoksia. 


Löydöt: KM 33982: 1–2, kavrtsi-iskoksia ja palanutta luuta.

Kelottunut Karhumänty. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

131. Karhumänty 

Ajoittamaton tarinapaikka. I 


Kylä: Taipale 

p = 6785 03 

i = 3459 48 

z = 102 

Karhumänty sijaitsee Heinolasta Jaalaan vievän tien eteläpuolella. 

Kelottunut mänty on metsäniemekkeessä tien eteläpuolisella 

peltoalueella. 

Leveäoksainen ikivanha mänty on perimätiedon mukaan muinainen 

uhripuu. Männyn nimi johtunee paikallisesta tavasta 

naulata karhun pääkalloja uhripuihin. 


Löydöt: - 

132. Keskisenniemi 


Peruskartta: 3123 01 Paaso 

Kylä: Imjärvi 

p = 6804 66 

i = 3460 83 

z = 84–86 

Kohde sijaitsee Keskisenjärven eteläosassa olevassa Keskisenniemessä, 

jonka yhdistää mantereeseen kapea kannas. Asuinpaikka 

on niemen länsipuolella olevalla pellolla muinaisen rantatörmän 

kohdalla. 

Paikalta löytyi vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä kvartsi-iskoksia 

ja mahdollinen kvartsiesine. Löydöt tehtiin pellolla noin 

85 metrin korkeuskäyrän kohdalla sijaitsevalta muinaiselta rantatörmältä. 

Löytöalueen koko on noin 60 x 20 metriä. Löytöalueella 

maasto viettää lounaaseen ja maaperä on hiekkaa. Muualla 

pellolla maaperä on lähinnä silttiä ja pellon korkeimmalla 

kohdalla soransekaista hiekkaa. 


Löydöt: KM 27409: 1–2, kvartsiesine ja -iskoksia. 

HEINOLA 

Asuinpaikka pellolla metsäniemekkeen vasemmalla puolella. Kuvattu 

etelästä 2007. 

95

96 

HEINOLA 

Asuinpaikka mökkitien vasemmalla puolella. Kuvattu lännestä 2007. 

133. Kiviniemenvuori 

Varhaismetallikautinen asuinpaikka. II 


Kylä: Lusi 

p = 6794 42 

i = 3447 49 

z = 80–85 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisenjärven Kollarinselän pohjoisrannalla 

olevan avoimen lahden rantaan laskevalla rinteellä. 

Asuinpaikka on loivasti etelään ja lounaaseen viettävän rinteen 

tasanteella metsässä ja sen eteläpuolitse kulkee rannansuuntainen 

mökkitie. 

Asuinpaikalle tehdystä koekuopasta on löytynyt asbestikeramiikan 

pala, kvartsi-iskoksia, kivilaji-iskos ja palanutta luuta. 

Maaperä asuinpaikalla on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista 

metsää. 


Löydöt: KM 33984: 1–4, keramiikkaa, palanutta luuta, kvartsi- 

ja kivilaji-iskoksia. 

Asuinpaikka pusikkoisella hakkuualueella. Kuvattu idästä 2007. 

134. Kollarinselkä 



Kylä: Lusi 

p = 6794 52 

i = 3446 64 

z = 80–85 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisenjärven Kollarinselän pohjoisrannalla 

olevan etelään avautuvan avoimen lahden rannalla. Asuinpaikka 

sijaitsee tasanteella noin 30 metrin päässä rannasta. 

Asuinpaikan maaperä on kivistä hiekkamaata ja sen ympäristö 

on osin erittäinkin kivistä. Asuinpaikaksi kelpaavan tasanteen 

laajuus on noin 30 x 45 metriä. Tasanteelta löydettiin vuoden 

2003 inventoinnin yhteydessä 12 kvartsi-iskosta. Iskokset löytyivät 

tuulen kaataman männyn juurakosta. 



Asuinpaikka hakkuuaukealla törmän reunalla. Kuvattu pohjoisesta 

2007. 

135. Koskenranta 



Kylä: Paaso 

p = 6803 10 

i = 3456 17 

z = 85 

Kohde sijaitsee valtatie 5:n eteläpuolella olevan Ylä-Pajujärven 

ja Ala-Pajujärven välisen kosken kaakkoispuolella. Asuinpaikka 

on luoteeseen viettävän törmän päällä. Maaperä paikalla on 

kivistä hiekkamoreenia. 

Vuoden 2005 inventoinnin aikaan alue oli hakkuuaukeaa ja 

maanpinta oli paikoin rikkoontunut. Paikalta kerättiin kvartsiiskoksia 

ja palanutta luuta metsätöissä rikkoontuneista maaston 

kohdista läheltä törmän reunaa. Pintalöydöt keskittyivät pienelle 

alueelle, mutta potentiaalista asuinpaikka-aluetta on törmän 

päällä useita kymmeniä metrejä. 



Kukkaromäen kuppikivi. Kuvattu kaakosta 2007. 

136. Kukkaromäki 

Ajoittamaton kuppikivi. I 



p = 6799 60 

i = 3458 39 

z = 106–107 

Kohde sijaitsee noin 300 metrin päässä Haapaselänjärven rannasta 

länteen, korkean mäen kaakkoisrinteellä olevalla vähäisellä 

tasanteella. Kuppikivi on talon pihapiirissä, noin viiden 

metrin päässä asuinrakennuksen kaakkoisnurkasta etelään. 

Kuppikivi on kooltaan 1,6 x 1,0 metriä ja noin 0,3 metriä korkea. 

Kiven pinnassa on seitsemän selvää kuppia ja kolme epäselvemmin 

erottuvaa kuppia. Kuppien halkaisija on 5–7 senttimetriä. 

Kivessä on kuppien lisäksi porausreikiä. 


Löydöt: - 

HEINOLA 

97

98 

HEINOLA 

Eteläisempi Laivasaari. Kuvattu idästä 2007. 

137. Laivasaaret 




p = 6783 22 

i = 3453 92 

z = 80 

Kohde sijaitsee Konninselän eteläosassa olevilla Laivasaarilla, 

joita on kaksi. Rajamerkki on saarista eteläisimmällä sen eteläosassa 

kohdassa, jossa saari kapenee selvästi. 

Kalliopohjalla on kylmämuurattu neliskulmainen latomus, joka 

on osin sortunut. Halkaisijaltaan noin kaksi metrisessä latomuksessa 

on kiviä neljässä kerroksessa ja se on puoli metriä 

korkea. 

Rajamerkki on Heinolan kaupungin, Heinolan maalaiskunnan 

ja Iitin kunnan sekä samalla Hämeen läänin, Mikkelin läänin ja 

Kymenläänin entisellä rajalla. 


Löydöt: - 

Asuinpaikka tien vieressä kumpareella. Kuvattu koillisesta 2007. 

138. Leppälä A 



Kylä: Paaso 

p = 6805 55 

i = 3460 30 

z = 79–81 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelin rannalla kulkevan Paason vanhan 

kylätien pohjoispuolella olevalla pellolla. Etelään viettävällä 

pellolla on tien varrella selvästi erottuva kohouma, jolla asuinpaikka 

sijaitsee. 

Muuta peltoa hiekkaisemmalta alueelta, kohouman kohdalta, 

löytyi vuoden 1992 inventoinnissa kvartsiydin ja -iskoksia. 

Löytöalue on kooltaan noin 10 x 30 metriä ja asuinpaikka rajoittuneekin 

vain hiekkaisen kohouman alueelle. Muualta pellolta, 

jossa maaperä on silttiä, ei ole löytöjä. 


Löydöt: KM 27411: 1–2, kvartsiydin ja -iskoksia.

Yksi Leppälä B:n röykkiöistä. Kuvattu kaakosta 2007. 

139. Leppälä B 

Historiallisen ajan röykkiöitä. II 


Kylä: Paaso 

p = 6805 61 

i = 3460 28 

z = 83–100 

Kohde sijaitsee valtatie 5:n ja vanhan Paason kylätien välissä 

olevalla hakamaa-alueella. Alueella, joka on kooltaan noin 400 

x 200 metriä, on useita kymmeniä röykkiöitä. 

Röykkiöt ovat irtokivistä ladottuja ja muodoltaan kekomaisia. 

Niiden halkaisija on noin 3–6 metriä ja korkeus keskimäärin 

metrin. Suurin osa röykkiöistä on todennäköisesti pelto- tai kaskiröykkiöitä. 

Alue oli vuoden 1992 inventoinnin aikaan vanhaa kulttuurimaisemaa 

ja paikalla kasvoi lukuisia kulttuurikasveja, kuten nurmilaukkaa 

ja tummaa tulikukkaa. 


Löydöt: - 

140. Levonlahti 




p = 6793 24 

i = 3452 17 

z = 80 

Kohde sijaitsee Konniveden laajan Sulkavanlahden etelärannalla 

olevan pienemmän lahden, Levonlahden, itäpuoleisessa 

niemessä. Mahdollinen asuinpaikka on kivisen ja epätasaisen 

niemen kärjessä olevalla vähäkivisemmällä tasanteella, josta on 

rantaan noin 100 metriä. 

Tasanteen keskelle, 80 metrin korkeuskäyrän yläpuolelle, kaivetuista 

koekuopista on löytynyt kvartsiydin ja -iskoksia. Maaperä 

paikalla on erittäin kivistä hiekkaa. 


Löydöt: KM 33987: 1–2, kvartsiydin ja -iskoksia. 

HEINOLA 

Levonlahden asuinpaikka niemen kärjessä. Kuvattu lounaasta 2007. 

99

100 

HEINOLA 

Asuinpaikka sähkölinjan ja metsässä olevan hiekkakuopan välissä. Kuvattu 


141. Martinlampi 


Peruskartta: 3121 07 Pääsinniemi 

Kylä: Nuoramoinen 

p = 6806 79 

i = 3444 04 

z = 115–118 

Kohde sijaitsee Ylimmäisestä järvestä Keskiseen laskevassa 

joessa olevan Martinlammen eteläpuolella. Asuinpaikka sijaitsee 

käytöstä poistuneen hiekkakuopan luoteis- ja länsireunoilla. 

Maasto on paikalla luoteeseen laskevaa hiekkaista mäntykangasta. 

Hiekkakuoppa on todennäköisesti tuhonnut suurimman osan 

asuinpaikasta. Kuopan länsipuolella on mahdollisesti jäljellä 

ehjää asuinpaikkaa hiekkakuopan ja suurjännitelinjan välissä. 

Vuoden 1999 inventoinnissa kuopan reunoilta ja paikalle johtavalta 

tieltä löytyi kvartsi- ja kvartsiitti-iskoksia sekä palanutta 

luuta. 


Löydöt: KM 31850: 1–5, palanutta luuta, kvartsi- ja kvartsiittiiskoksia. 

Asuinpaikka pellolla tien vieressä. Kuvattu lounaasta 2007. 

142. Mutala 



Kylä: Tuusjärvi 

p = 6801 92 

i = 3454 93 

z = 85–86 

Kohde sijaitsee valtatie 5:n ja Tuusjärven vanhainkotiin vievän 

tien risteyksessä. Asuinpaikka on risteyksen eteläpuolisella pellolla, 

noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla olevan törmän 

päällä. Maaperä pellolla on hienoa hiekkaa. 

Vuoden 1992 inventoinnissa vanhainkodille johtavan tien 

leikkauksesta löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Leikkauksessa 

oli myös havaittavissa ehjää kulttuurimaakerrosta 

kyntökerroksen alla. Myös pellon pinnalla oli löytöjä. Läheltä 

asuinpaikkaa löytyi ojan leikkauksesta, nokisesta maasta rautakuonan 

kappale, joka viittaa mahdollisesti historiallisen ajan 

raudanvalmistukseen. 


Löydöt: KM 27410: 1–3, mahdollinen kvartsiesine, kvartsiiskoksia 

ja palanutta luuta.

Niemen korkeimmalla kalliolla oleva lapinraunio. Kuvattu lounaasta 

2007. 

143. Naistenlahti 

Ajoittamattomia lapinraunioita. II 



p = 6792 80 

i = 3452 78 

z = 88–90 

Mahdolliset lapinrauniot sijaitsevat Konniveden Sulkavanlahden 

lounaisrannalla, Naistenlahden itäpuolella olevassa kallioisessa 

niemekkeessä. 

Niemessä on rantakallioilla kaksi kooltaan vähäistä ja rakenteeltaan 

epämääräistä röykkiötä, jotka sijaintinsa perusteella 

voivat olla varhaismetallikautisia hautaröykkiöitä. Toinen 

röykkiöistä sijaitsee niemen korkeimman kalliokumpareen laen 

pohjoisosassa, koordinaattien osoittamassa kohdassa. Röykkiössä 

on kiveystä yhdessä kerroksessa noin 6 x 4 metrin kokoisella 

alalla. 

Toinen röykkiöistä sijaitsee edellisestä 35–40 metriä pohjoiseen, 

pienellä silokalliokumpareella pohjoiseen laskevan kallioharjanteen 

laella. Vähäisessä röykkiössä on kiveystä yhdessä 

kerroksessa noin kaksi metriä halkaisijaltaan olevalla alueella. 


Löydöt: - 

144. Paloniemi 



Kylä: Paaso 

p = 6801 54 

i = 3455 89 

z = 82,5 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelin Euranlahden pohjoisrannalla. 

Asuinpaikka on pellolla olevalla etelään työntyvällä harjanteella, 

noin 80 metrin päässä rannasta. Pellon maaperä on kivistä 

hienoa hiekkaa. 

Vuoden 2005 inventoinnissa pellon pinnalta, metsäsaarekkeen 

eteläkärjen läheltä löytyi kvartsiydin ja -iskoksia. Löytöalue 

on rinteen päällä ja rinteessä ulottuen noin 15 metrin päähän 

metsäsaarekkeen reunasta. Pohjois-eteläsuunnassa löytöalueen 

laajuus on noin 20 metriä. Löydöt ovat noin 82,5 metrin korkeuskäyrän 

tasolta. 


Löydöt: KM 35179: 1–2, kvartsiydin ja -iskoksia. 

HEINOLA 

Asuinpaikka pellolla metsäsaarekkeen oikealla puolella. Kuvattu etelästä 

2007. 

101

102 

HEINOLA 

Asumuspainanne Pirtinlahden asuinpaikalla. Kuvattu etelästä 2007. 

145. Pirtinlahti 


Peruskartta: 3114 03 Kesiö 


p = 6796 66 

i = 3469 86 

z = 95 

Kohde sijaitsee Kuijärven pohjoisrannalla olevan ja etelään aukeavan 

Pirtinlahden rannan tuntumassa. Asuinpaikka on rannan 

lähellä olevan muinaisen rantatörmän päällä tasanteella. Maaperä 

paikalla on hiekkaa ja metsä mäntyvaltaista. 

Törmän päällä on kaksi asumuspainannetta, jotka molemmat 

ovat muodoltaan pyöreitä. Painanteiden halkaisijat ovat 8,5 ja 

viisi metriä. Suurempi painanteista sijaitsee lahden pohjukan 

keskivaiheilla ja pienempi siitä 39 metriä länteen. Paikalla on 

myös suppilomainen kuoppa harjanteen korkeimmalla kohdalla. 

Kuopan halkaisija on noin kolme metriä ja syvyys 1,1 

metriä. 

Asuinpaikkatasanteelle tehdyistä koekuopista on löytynyt 

kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. 



Asuinpaikka metsikössä, keramiikan löytöpaikka bussipysäkin kohdalla. 

Kuvattu etelästä 2007. 

146. Pirtinpohja 




p = 6794 85 

i = 3448 85 

z = 84–85 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisen Pirtinpohjan lahden rannasta noin 

100 metrin päässä, Marjoniemeen vievän tien ja Suomäentien 

risteyksen pohjoispuolella. Asuinpaikka on länsilounaaseen 

laskevalla hiekkaisella rinteellä. 

Vuonna 1999 löytyi keramiikan paloja tuoreesta tieleikkauksesta 

Marjoniementien koillislaidalla olevan bussipysäkin kohdalta. 

Mahdollisesti varhaiskampakeramiikkaa olevat palat löytyivät 

puolen metrin matkalta ojan reunasta. 

Löytökohdan pohjoispuolella, kolmiossa jonka muodostavat 

Marjoniementie, Suomäentie ja vanha tien pohja, on kaksi 

mahdollista asumuspainannetta. Painanteet ovat muodoltaan 

pyöreähköjä ja niiden halkaisija on viisi metriä ja syvyys 0,3 

metriä. Asumuspainanteet ovat kahden metrin päässä toisistaan 

ja toisessa on mahdollisesti uudemman kaivelun jälkiä. Tiet 

ovat todennäköisesti tuhonneet osan asuinpaikasta, mutta painanteiden 

ympäristö on saattanut säilyä ehjänä. Maasto jatkuu 

asuinpaikaksi soveltuvana myös risteyksen kaakkoispuolella. 

Tutkimukset: Tark. A. Bilund 1999. 

Löydöt: KM 31851, keramiikkaa.

Hiilimiilu heinikossa männyn edessä. Kuvattu kaakosta 2007. 

147. Pumppuasema 

Historiallisen ajan hiilimiilu. II 



p = 6782 28 

i = 3446 31 

z = 103 

Kohde sijaitsee Myllykylän peltoalueiden itäpuolella olevan 

Ala-Musterinlammen eteläpuolella. Hiilimiilu sijaitsee harjun 

laella, noin 20 metrin päässä lammen rannalla olevasta pumppuasemasta 

itään. 

Harjun laella on pyöreä, halkaisijaltaan noin 2,5 metriä oleva 

hiilimiilu. Ehjältä vaikuttava miilu on puoli metriä syvä. 


Löydöt: - 

Rajakivi, jonka seinämässä maalaus. Kuvattu etelästä 2003. 

148. Rajakivi 



Kylä: Hujansalo/Heinola 

p = 6788 96 

i = 3454 05 

z = 90 

Kohde sijaitsee Konniveden länsirannalla olevan Koivulahden 

pohjukassa. Maalaus on Rajakivi-nimisessä siirtolohkareessa 

noin 60 metrin päässä nykyisestä rannasta. Suuri siirtolohkare 

on Heinolan kaupungin ja maalaiskunnan entisellä rajalla. 

Maalaus on 6,5 metriä korkean lohkareen itäseinämässä jyrkähkön 

rinteen puolella ja se suuntautuu järvelle päin. Maalaus on 

epäsäännöllinen punamultaläikkä ja se sijaitsee seinämän keskivaiheilla 

noin 1,3 metrin korkeudella maanpinnasta. Läikkä 

muistuttaa kooltaan ja muodoltaan kämmenen jälkeä. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & J. Kinnunen 2003. 

Löydöt: - 

HEINOLA 

103

104 

HEINOLA 

Rautvuoren kalliomaalaus. Kuvattu lännestä 2003. 

149. Rautvuori 

Kivi- ja/tai pronssikautinen kalliomaalaus. I 



p = 6795 57 

i = 3451 14 

z = 86–87 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelin länsipäässä olevan Rautvuorenlahden 

rannalla. Maalaus on jyrkkäpiirteisen Rautvuoren koillisosassa, 

jyrkän lipan alla olevassa suorassa kallioseinämässä. 

Vuoren ja rannan välissä kulkee tie, jolle maalaus näkyy. 

Maalaus on pienen tasanteen yläpuolella ja se koostuu kolmesta 

epämääräisestä punamultaläikästä ja maalauspinnasta. 

Maalauksessa ei ole erotettavissa selviä kuvioita. Suurimman 

maalauspinnan päälle on keltaisella maalilla kirjoitettu teksti: 

IN MEMORIAM SAMI ABIGAIL MINTTU-KAARIN 

13.9.-13.11.1974 RAKASTAEN ISÄ JA ÄITI. 

Maalaus on voitu tehdä sen alapuolella olevan pienen tasanteen 

päältä, joten sitä ei voida ajoittaa rannansiirtymiskronologian 

perusteella. 

Tutkimukset: Inv. H. Poutiainen & J. Kinnunen 2003. 

Löydöt: - 

Risuniemen kivikautinen asuinpaikka. Kuvattu lounaasta 2007. 

150. Risuniemi 




p = 6797 06 

i = 3470 32 

z = 95 

Kohde sijaitsee Saarijärven pohjoisrannalla olevan Risuniemen 

länsipuolella. Asuinpaikka on niemen ja harjun välissä olevalla 

kaakkoon avautuvalla terassilla. 

Rannassa terassin kohdalla on epävirallinen nuotiopaikka, jonka 

kohdalle on kulunut hiekkapaljastuma. Vuoden 2003 inventoinnin 

yhteydessä rikkoontuneen maan pinnalta löytyi 5 x 10 

metrin alalta kvartsi-iskoksia. Hiekkapaljastuman keskelle tehdystä 

koekuopasta löytyi kvartsien lisäksi myös keramiikkaa. 

Löytöalue on aivan rannan tuntumassa. 


Löydöt: KM 33980: 1–2, keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia.

Sammakkolahden asuinpaikkaa. Kuvattu lännestä 2007. 

151. Sammakkolahti 

Varhaismetallikautinen asuinpaikka. II 



p = 6797 48 

i = 3470 87 

z = 95 

Kohde sijaitsee Saarijärven keskelle pohjoisesta työntyvän Isoniemen 

länsirannalla. Asuinpaikka sijaitsee pienellä tasanteella, 

joka nousee loivasti pohjoiseen ja laskee loivasti länteen ja 

itään. Alueen länsipuolella on rannassa autojen kääntöpaikka. 

Maaperä asuinpaikalla on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista. 

Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä tehdystä koekuopasta 

löytyi keramiikan paloja, joissa oli säilyneillä pinnoilla kevyttä 

naarmutusta ja yhdessä palassa osittainen koristekuoppa. Koekuoppa, 

josta löydöt ovat, sijaitsi neljän metrin päässä rantaviivasta 

pohjoiseen. 


Löydöt: KM 33981, keramiikkaa. 

Asuinpaikka loivan törmän päällä. Kuvattu kaakosta 2007. 

152. Savela 



Kylä: Lusi 

p = 6800 46 

i = 3453 30 

z = 81–83 

HEINOLA 

Kohde sijaitsee Tuusjärven luoteispuolella ja Koukkujoen suun 

pohjoispuolella olevalla niemimäisellä hiekkakankaalla. Asuinpaikka 

on Kiilakankaalla sijaitsevan punaisten joukkohaudan 

muistomerkin etelä- ja kaakkoispuolella, noin 82 metrin korkeuskäyrän 

kohdalla olevan loivan törmän päällä. 

Vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä paikalle tehdystä koekuopasta, 

noin 40 metriä muistomerkistä eteläkaakkoon, löytyi 

keramiikan pala, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Kuopasta 

ja useasta löydöttömästä koekuopasta havaittiin noen värjäämä 

maakerros. Asuinpaikka on todennäköisesti kohtalaisen hyvin 

säilynyt. 



luuta. 

105

106 

HEINOLA 

Asuinpaikka mökin kohdalla. Kuvattu lounaasta 2007. 

153. Saviniemi A 



Kylä: Paaso 

p = 6805 20–23 

i = 3460 94 

z = 85–90 

Kohde sijaitsee Keskinen-järveen pohjoisesta työntyvässä Saviniemessä, 

niemen länsipuolella. Niemen läpi kulkee kaksi 

pohjois–etelä-suuntaista hiekkaharjannetta. Asuinpaikka sijaitsee 

pellolla läntisimmän harjanteen länsirinteellä. 

Vuoden 1970 inventoinnin yhteydessä Oiva Keskitalo keräsi 

pellon pinnalta talteen kvartsi-iskoksia. Timo Sepänmaa totesi 

vuoden 1992 inventoinnin aikana pellolla olevan kvartsi-iskoksia, 

mutta löytöjä ei otettu talteen. Saviniemi on kuulunut Paason 

kartanon maihin ja ollut jo 1800-luvun lopulla kokonaan 

peltoa. 

Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1970, inv. T. Sepänmaa 1992. 


Asuinpaikka pellolla. Kuvattu etelästä 2007. 

154. Saviniemi B 



Kylä: Paaso 

p = 6805 12 

i = 3461 05 

z = 84–87 

Kohde sijaitsee Keskinen-järveen pohjoisesta työntyvässä Saviniemessä, 

niemen eteläosassa. Asuinpaikka on kahdesta niemen 

kärkeen viettävästä moreenikumpareesta itäisemmällä. 

Alue on etelään viettävää peltomaata. 

Vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä havaittiin kynnetyllä 

pellolla runsaasti kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta noin 50 x 

25 metrin kokoisella alueella. Löytöalue sijaitsee noin 85 metrin 

korkeuskäyrän kohdalla olevan törmän päällä ja se rajautuu 

selvästi muuta peltoa hiekkaisemmalle alueelle. Löytöjä ei inventoinnin 

yhteydessä otettu talteen. 


Löydöt: -

Soukanharjun asuinpaikkatasannetta. Kuvattu koillisesta 2007. 

155. Soukanharju 




p = 6787 87 

i = 3445 08 

z = 80–82,5 

Kohde sijaitsee Ruotsalaisen eteläosassa olevan Hevossaaren 

eteläpäässä, Soukanharjun ja laajan sorakuoppa-alueen länsipuolella. 

Asuinpaikka on harjujakson kupeessa olevalla terassilla, 

joka on laajuudeltaan itä–länsi-suunnassa noin 40 metriä 

ja pohjois-eteläsuunnassa noin 30–45 metriä. Maaperä paikalla 

on hiekkaa ja kasvillisuus mäntyvaltaista metsää. 

Asuinpaikkatasanteelle tehdyistä koekuopista on löytynyt 

kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskoksia on löytynyt myös rantaan 

johtavan metsätien rikkoontuneesta pinnasta ja rantahietikolta. 

Pintapoiminnassa alin kvartsi-iskos löytyi rantahiekalta ja ylin 

tasanteelta. 


Löydöt: KM 33986: 1–2, kvartsi-iskoksia. 

156. Sulkavankoski 




p = 6794 34 

i = 3451 58 

z = 85–90 

HEINOLA 

Asuinpaikkaa kesäsiirtolan piha-alueella. Kuvattu lounaasta 2007. 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelin ja Sulkavanlahden välisellä kannaksella, 

Sulkavankosken länsipuolella. Asuinpaikka on Heinolan 

kesäsiirtolan pihamaalla olevalla tasanteella kivisen 

mäen etelärinteellä. 

Kesäsiirtolan päärakennuksesta 10–20 metriä pohjoiseen ja 

koilliseen löytyi vuoden 1970 inventoinnissa kvartsi-iskoksia. 

Vuonna 1991 kesäsiirtolan eteläpuolella olevilla pelloilla tehtiin 

pintapoimintaa, jolloin peltojen kaakkoisosasta löytyi piinuolenkärki 

ja piin pala. 

Kesäsiirtolan pihamaalla, parkkialueen pohjoisreunalla on epävarma 

kuppikivi, jossa on kaksi soikeaa kuppia. 

Tutkimukset: Inv. O. Keskitalo 1970, tark. H. Takala 1991, 

tark. A. Aartolahti 2006. 

Löydöt: KM 18447, kvartsi-iskoksia, KM 26583: 1–2, piinuolenkärki 

ja piin pala. 

107

108 

HEINOLA 

Tervahaudan suuaukko. Kuvattu lounaasta 2001. 

157. Suomen urheiluopisto 1 

Historiallisen ajan tervahauta. II 



p = 6777 80 

i = 3446 11 

z = 130 

Kohde sijaitsee Vierumäen urheiluopistolle johtavan tien luoteispuolella 

olevan golfkentän reunassa. Tervahauta on laajan 

supan luoteisosassa. 

Tervahaudan halkaisija on noin 3,5–4 metriä ja sen sisäreunojen 

korkeus on noin neljä metriä. Tervahaudan suuaukko on 

luoteeseen päin ja tervantiputuskuoppia on kuusi, jotka kaikki 

sijaitsevat koillinen–kaakko-suunnassa. 

Tutkimukset: Inv. E. Raike 2001. 

Löydöt: - 

Suurijärven asuinpaikka. Kuvattu lännestä 2001. 

158. Suurijärvi 

Esihistoriallinen asuinpaikka. II 



p = 6780 63 

i = 3446 95 

z = 120 

Kohde sijaitsee Suurijärven pohjoisrannalla olevassa niemessä. 

Asuinpaikka on noin 15 metrin päässä rannasta olevalla terassilla, 

joka on kooltaan noin 20 x 20 metriä. Maaperä terassilla 

on hiekkaa. 

Asuinpaikkaterassille vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä 

tehdystä koekuopasta löytyi koristelematonta keramiikkaa. 

Toisesta koekuopasta, joka kaivettiin samalla paikalla olevalle 

ylemmälle terassille, löytyi kvartsi-iskoksia. Ylemmällä terassilla 

maaperä on kivisempää hiekkaa. 

Tutkimukset: Inv. E. Raike 2001. 

Löydöt: KM 33051: 1–2, keramiikkaa ja kvartsi-iskoksia.

Tiuhtaniementien kivikautista asuinpaikkaa. Kuvattu pohjoisesta 2007. 

159. Tiuhtaniementie 




p = 6800 75 

i = 3457 55 

z = 85 

Kohde sijaitsee Ala-Rievelin itärannalla ja Tiuhtaniemen eteläpuolella 

olevalla rinteellä. Asuinpaikka on loivan lounaaseen 

viettävän rinteen päällä tasaisella alueella, noin 50 metrin päässä 

mökkiteiden risteyksestä lounaaseen. Maaperä alueella on 

kivistä hiekkamoreenia ja kasvillisuus sekametsää. 

Vuoden 2005 inventoinnin yhteydessä lähelle rinteen reunaa 

tehdystä koekuopasta löytyi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. 

Muista alueelle kaivetuista koekuopista ei tehty löytöjä. Inventoinnin 

perusteella asuinpaikka vaikuttaa melko pienialaiselta. 



Asuinpaikka rinteessä. Kuvattu lounaasta 2007. 

160. Tuusjärvi 



Kylä: Lusi 

p = 6800 10 

i = 3453 35 

z = 84–85 

Kohde sijaitsee Tuusjärven länsipuolella ja Koukkujoen eteläpuolella 

olevalla pohjoiseen viettävällä mäenrinteellä. Asuinpaikka 

on rinteessä noin 85 metrin korkeuskäyrän kohdalla 

olevalla hiekkaisella terassilla. 

Terassille ja rinteeseen vuoden 1992 inventoinnin yhteydessä 

tehdyistä koekuopista löytyi kvartsi-iskoksia. Löydöt keskittyivät 

selkeästi terassin alueelle. Maa koekuopissa oli erittäin 

nokista, mikä johtuu alueella sijaitsevista useista hiilimiiluista. 

Miilujen kaivamien on tuhonnut osittain asuinpaikkaa. 



HEINOLA 

109

110 

HEINOLA 

Ulppaanniemen eteläkärki. Kuvattu idästä 2007. 

161. Ulappaanniemi 



Kylä: Hujansalo 

p = 6789 64 

i = 3455 98 

z = 82,5 

Kohde sijaitsee Konniveden Ulppaanselälle työntyvän Ulppaanniemen 

eteläkärjessä. Mahdollinen asuinpaikka on niemen 

kärjessä varsin tasaisella ja ympäristöönsä nähden vähäkivisellä 

alueella, noin 100 metrin päässä rannasta. Maaperä paikalla 

on hietamoreenia ja kasvillisuus lähinnä mäntymetsää. 

Tasaiselle alueelle, lähelle törmän reunaa, vuoden 2003 inventoinnin 

yhteydessä kaivetuista koekuopista löytyi kavrtsiiskoksia. 

Koekuopissa oli havaittavissa turpeen alla paksu noen 

sekainen kerros, joka viittaa alueen joskus olleen kaskiviljelyksessä. 



Kivimuuri kallion kupeella. Kuvattu lounaasta 2007. 

162. Villampi 

Ajoittamattomia kivimuureja. II 


Kylä: Hujansalo 

p = 6791 77 

i = 3456 92 

z = 95–100 

Kohde sijaitsee Konniveden itärannan tuntumassa, Heinola– 

Jaala-tien itäpuolella olevan kallion juurella. Kallion juurella 

on kaksi muurimaista kiveystä sekä yksi epämääräinen mahdollisesti 

luonnollinen kiveys. 

Toinen kiveyksistä sijaitsee kallion kaakkoiskulmalla maapohjalla. 

Luode–kaakko-suuntaisen kivimuurin pituus on noin 

kuusi metriä, leveys 0,5–1 metriä ja korkeus 0,2–0,5 metriä. 

Kiveyksen luoteispääty rajoittuu kallioon ja kaakkoisosa loppuu 

hajanaisesti rinteeseen. 

Suurempi kivimuuri on kallion eteläpuolella sekä maa- että kalliopohjalla. 

Itä–länsi-suuntainen muuri kaartuu loivasti kallion 

mukaisesti. Kiveyksen itäpää rajoittuu maakiveen ja länsipää 

kalliojyrkänteeseen, jolloin kallion ja kiveyksen väliin jää tilaa 

parisen metriä. Muuri on 22 metriä pitkä, kaksi metriä leveä 

ja keskimäärin puoli metriä korkea. Epämääräinen kiveys on 

kallon itäpuolella. 

Paikan vuonna 2003 inventoinut Hannu Poutiainen pitää mahdollisena, 

että rakenteet sijaintinsa perustella, Konniveden ja 

Viilajärven välisellä kannaksella, voivat olla rautakautinen tai 

varhaishistoriallinen puolustusvarustus. 


Löydöt: -

Mahdollinen peltoröykkiö. Kuvattu lounaasta 2007. 

163. Ylä-Syrjälä 

Ajoittamaton röykkiö. II 



p = 6779 16 

i = 3441 33 

z = 145 

Kohde sijaitsee Vääksyntien pohjoispuolella ja Ylä-Syrjäläntien 

länsipuolella olevassa peltosaarekkeessa. Röykkiö sijaitsee 

hevoshakojen ympäröivän peltosaarekkeen eteläosassa, noin 

viiden metrin päässä Ylä-Syrjäläntiestä. 

Matala ja maanmyötäinen röykkiö koostuu mahdollisesti vain 

yhdestä kivikerrasta. Röykkiö on kooltaan 1,3 x 2 metriä ja se 

on osin kasvillisuuden ja jäkälän peittämä. Röykkiö on mahdollisesti 

peltoröykkiö, joskin se eroaa rakenteensa ja kokonsa 

puolesta saamassa saarekkeessa olevista selkeistä peltoröykkiöistä. 


Löydöt: - 

HEINOLA 

111

päijät-hämeen kiinteät muinaisjäännökset - Päijät-Hämeen liitto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?