Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH
19.06.2013 • Views
Share Embed Flag

Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
osjh.net

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Suvi Niemisalo<br />

Maustetie 31<br />

90460 <strong>Oulun</strong>salo<br />

Ellei vastaanottajaa tavoiteta,<br />

pyydetään palauttamaan<br />

osoitteeseen:<br />

2<br />

<strong>Leukapussi</strong><br />

Ou lu n s e u d u n j y r s i j ä h a r r a s ta jat <strong>ry</strong>:n j ä s e n l e h t i 1/2008<br />

Kanin papanaralli hallintaan<br />

sisäsiistiksi opettaminen<br />

Talttahampaat linssin edessä<br />

•<br />

•<br />

Vinkkejä jyrsijöiden kuvaamiseen<br />

Osallistu valokuvauskilpailuun!<br />

Hankkisinko rotan?<br />

perustietoa rottaharrastuksen<br />

aloittajalle

<strong>Leukapussi</strong> 1/2008<br />

Puheenjohtajan palsta .................................. 2<br />

Päätoimittajan jorinat .................................. 2<br />

Ikuista pieni ystäväsi – vinkkejä jyrsijöiden<br />

ja kanien kuvaamiseen ................................. 3<br />

Valokuvauskilpailu julistetaan täten<br />

alkaneeksi! .................................................. 6<br />

Rottaharrastuksen perusasioita ................... 7<br />

Kanin ja jäniksen erot ................................ 10<br />

Vinkkejä gerbiilien ruokintaan ................... 12<br />

Monenlaisia virikkeitä hiirille ..................... 14<br />

Fionan öiset seikkailut – tositapahtumiin<br />

perustuva tarina hamstereiden<br />

sisarusrakkaudesta ..................................... 15<br />

Asiaa hiekkalaatikoista ja papanoista –<br />

kuinka kani oppii sisäsiistiksi? .................... 19<br />

Marsuhäkkien monet vaihtoehdot ............... 21<br />

Hybridit – kääpiölajiemme uhka ................. 25<br />

Suomessa myytävää eläinkokeetonta<br />

kosmetiikkaa .............................................. 28<br />

<strong>OSJH</strong> ilmoittaa: tulevia tapahtumia ............ 30<br />

<strong>OSJH</strong>:n uusi hallitus esittäytyy ................... 34<br />

Hyödyllisiä yhteystietoja ............................. 37<br />

Pöytäkirja: <strong>OSJH</strong>:n II vuosikokous 2007 .... 41<br />

Vuoden pet-eläimet 2007 ........................... 42<br />

BIS-voittajan esittely:<br />

24.11.2007 näyttely .................................. 44<br />

Pähkinää jyrsittäväksi: sanaristikko ............ 45<br />

Tuomarin kommentit –<br />

viralliset gerbiilit Oulu 24.11.07 ................. 46<br />

Näyttelytulokset Oulu 24.11.2007 .............. 49<br />

Kirjoita, piirrä tai kuvaa <strong>Leukapussi</strong>in! ....... 52<br />

<strong>Leukapussi</strong>-lehti<br />

Päätoimittaja Essi Tiittanen<br />

leukapussi@osjh.net<br />

Kannen kuvat:<br />

Rotta Vagabond’s Wisher’s Realm, omistaja ja kuvaaja: Tiia Riihimäki.<br />

Syyrialainen hamsteri Helmi, omistaja ja kuvaaja: Essi Tiittanen.<br />

Gerbiili Nuutti, omistaja ja kuvaaja: Essi Tiittanen.<br />

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-,<br />

touko-, syys- ja marraskuussa.<br />

Seuraavan lehden materiaalin tulee olla lehdessä<br />

viimeistään 5.5.2008. Lähetä materiaali<br />

osoitteeseen leukapussi@osjh.net. Saat vastausviestin<br />

parin päivän sisään. Ellei vastausta<br />

kuulu, lähetä materiaali uudelleen! Katso lisää<br />

ohjeita materiaalin toimittamisesta tämän lehden<br />

viimeiseltä sivulta.<br />

Mainoshinnat yrityksille:<br />

Mustavalkoiset (sisäsivuilla):<br />

koko sivu (146 mm x 220 mm) 25 euroa<br />

puoli sivua (146 mm x 110 mm) 20 euroa<br />

neljäsosa sivua (bannerin muo-<br />

toinen 146 mm x 55 mm) 15 euroa<br />

neljäsosa sivua (yhden palstan<br />

levyinen 70 mm x 110 mm) 15 euroa<br />

Värilliset (sisäkansiin):<br />

koko sivu 35 euroa<br />

Etusisäkansi: Kani Caligula, omistaja ja kuvaaja: Nelli Kihniä.<br />

Takasisäkansi: Marsut Aappo (taustalla) ja Delfoin Poncha (edessä). Omistaja ja kuvaaja: Essi Tiittanen.

Puheenjohtajan<br />

palsta<br />

Mahtavaa uutta vuotta kaikille!<br />

Vuosi 2008 tuo yhdistyksessämme jännittäviä uusia<br />

muutoksia. <strong>Leukapussi</strong> saa ihan uuden ulkoasun<br />

ja kokokin muuttuu uuden päätoimittajan<br />

astuessa remmiin. Nettisivut ovat myös kokeneet<br />

täydellisen muodon muutoksen uuden webmasterin<br />

johdolla. Ihana saada uusia, reippaita ja päteviä<br />

tekijöitä joukkoomme! Me ”vanhat” parrat<br />

saadaan ihan uutta puhtia myös, kun on uutta<br />

verta toiminnassa mukana.<br />

Otamme käyttöön myös postituslistan, jolla<br />

voidaan keskustella ja kysyä tietoa jyrsijöihin ja<br />

Päätoimittajan jorinat<br />

Liityin <strong>OSJH</strong>:n jäseneksi vain muutama kuukausi<br />

sitten, joten olen melkoinen ummikko näissä puuhissa.<br />

Innostuin heti ensi töikseni <strong>Leukapussi</strong>sta ja<br />

rupesin sen päätoimittajaksi tavoitteenani uudistaa<br />

lehteä.<br />

Kädessäsi on nyt siis vanhasta ja tutusta poikkeava,<br />

hieman erilainen <strong>Leukapussi</strong>. Koko ja ulkonäkö<br />

on muuttunut, mutta idea kani- ja jyrsijäaiheisesta<br />

jäsenlehdestä on pysynyt saman kuin<br />

ennenkin. Toivottavasti uudistus on lukijoiden<br />

mieleen!<br />

Tässä lehdessä käsitellään monenlaisia mielenkiintoisia<br />

teemoja. Innokkaana kameran kanssa<br />

heilujana haluan nostaa esille valokuvauskilpailun,<br />

josta on lisätietoja sivulla 6. Toivottavasti<br />

mahdollisimman moni osallistuu kilpailuun!<br />

2<br />

kaneihin liittyen sekä tiedottaa yhdistyksen toiminnasta.<br />

Tämän vuoden tapahtumista sen verran,<br />

että olemme suunnitelleet järjestävämme viisi<br />

näyttelyä, joista yksi on <strong>Oulun</strong> ulkopuolella. Myös<br />

askarteluiltoja olemme suunnitelleet jäsenillemme,<br />

joista tiedotamme lisää myöhemmin.<br />

Hyvää uutta vuotta kaikille jäsenille sekä karvaisille<br />

kavereille!<br />

Anna<br />

<strong>Leukapussi</strong> ottaa mielellään vastaan lukijoidensa<br />

laatimaa materiaalia. Ohjeet siihen löytyvät<br />

lehden viimeiseltä sivulta. Toivoisin todella paljon,<br />

että saisin lukijoilta palautetta uudistuneesta lehdestä<br />

– mikä onnistui, mitä pitäisi parantaa? Millaisista<br />

aiheista haluaisitte lukea? Palautteen avulla<br />

voimme kehittää lehteä paremmaksi. Palautetta<br />

voi lähettää suoraan minulle sähköpostitse.<br />

Mukavaa alkanutta vuotta ja nähdään <strong>OSJH</strong>:n<br />

näyttelyissä!<br />

Essi ”Freija” Tiittanen

Ikuista pieni ystäväsi<br />

vinkkejä jyrsijöiden ja<br />

kanien kuvaamiseen<br />

Lemmikkieläinten valokuvaaminen on hauskaa ja<br />

palkitsevaa puuhaa. Hyvien kuvien saaminen pienestä<br />

ja nopeasti liikkuvasta jyrsijästä usein hieman<br />

heikonlaisessa valaistuksessa on melko haastavaa.<br />

Olen harrastanut jyrsijöiden kuvaamista useita<br />

vuosia, ja olen koonnut tähän artikkeliin vinkkejä<br />

ja ohjeita jyrsijöiden ja kanien kuvaamiseen.<br />

Hyvä kamera on hyvä alku<br />

Kunnollisella kameralla saa tietysti parempia kuvia,<br />

kuin esimerkiksi huonolaatuisella kamerakännykällä.<br />

Kameroita markkinoidaan yleensä megapikseleillä,<br />

mutta todellisuudessa ne eivät kerro<br />

juuri mitään siitä, kuinka hyviä kuvia kameralla<br />

saa. Pikselimäärä vaikuttaa ainoastaan kuvien kokoon.<br />

Paljon tärkeämpää on esimerkiksi kameran<br />

optiikka ja kennon laatu.<br />

Itse käytän digitaalista järjestelmäkameraa,<br />

mutta tavallisilla pienillä pokkareillakin saa ihan<br />

hyviä kuvia aikaiseksi. Järjestelmäkameran etuna<br />

on monien muiden hyvien puolien lisäksi se, että<br />

sillä pystyy kuvaamaan sisätiloissakin melko ongelmitta<br />

ilman salamavaloa. Ja jyrsijöitähän kuvataan<br />

yleensä nimenomaan sisällä.<br />

Digitaalinen kamera on jyrsijöitä kuvaavan<br />

henkilön pelastus: sillä voi huoletta näpsiä kuvia<br />

niin paljon kuin haluaa. Jyrsijöitä kuvattaessa<br />

kannattaa ottaa reilusti kuvia, jotta joukkoon<br />

osuisi mahdollisimman monta onnistunutta otosta.<br />

Itse otan yleensä yhden kuvaussession aikana<br />

parisataa kuvaa, joista suurimman osan karsin jälkeenpäin<br />

pois.<br />

3<br />

Valo on kaiken A ja O<br />

Valokuvaaminen on valon kanssa pelaamista. Kuvauspaikaksi<br />

kannattaa valita valoisa kohta huoneesta<br />

– mieluiten sellainen, johon tulee ikkunasta<br />

luonnonvaloa. Suora auringonvalo ei kuitenkaan<br />

ole hyväksi, koska se aiheuttaa kuvaan teräviä ja<br />

tummia varjoja. Myös keinotekoinen valaistus eli<br />

lamppujen valo käy paremman puutteessa, mutta<br />

sen keltainen sävy vääristää värejä ja niinpä esimerkiksi<br />

valkoturkkinen eläin on kuvassa ruman<br />

kellertävä.<br />

Virheellisen värin syynä on usein väärin säädetty<br />

valkotasapaino. Sisätiloissa kuvattaessa tämä<br />

ongelma korostuu. Kannattaa tutustua oman kameran<br />

ohjekirjaan ja opetella säätämään valkotasapaino<br />

kohdalleen. Valitettavasti kaikissa kameroissa<br />

se ei ole mahdollista.<br />

Runsas valaistus lyhentää kameran suljinaikaa,<br />

eli automatisoitu kamera ottaa kuvan nopeammin<br />

hyvässä kuin huonossa valaistuksessa. Tällä<br />

on jyrsijöiden kuvaamisen kannalta todella paljon<br />

merkitystä, koska kuvauksen kohteet eivät yleensä<br />

suostu olemaan hetkeäkään paikoillaan.<br />

Kameran sisäänrakennettu ratkaisu valaistusongelmaan<br />

on salamavalo, joka mahdollistaa<br />

kuvan ottamisen niin nopeasti, ettei eläin ehdi<br />

liikahtaa. Salamavalon vika on se, että kuvan värit<br />

muuttuvat helposti hyvin kalseiksi ja vääristyneiksi.<br />

Varsinkin lähikuvaa otettaessa eläimen<br />

turkki kiiltää salaman valossa liikaa, eikä näytä<br />

enää pehmeältä ja lämpimältä niin kuin pitäisi.<br />

Salamavalon käyttö aiheuttaa myös punasilmäisyysongelmaa<br />

sekä rumia, teräviä varjoja. Itse en<br />

käytä salamavaloa koskaan – salamavalon vihaaminen<br />

oli yksi syy siihen, miksi päädyin hankkimaan<br />

järjestelmäkameran. Valitettavasti halpojen<br />

pokkareiden herkkyys ei yleensä riitä koko ajan<br />

liikkuvan eläimen kuvaamiseen ilman salamaa.

Muotokuvalla esille kasvojen ilme ja<br />

eläimen persoona<br />

Pieniä eläimiä tulee helposti kuvattua turhan kaukaa<br />

ja ylhäältä päin. Kuva eläimen selästä ei kerro<br />

eläimestä paljoakaan. Kannattaa siis mennä eläimen<br />

lähelle ja laskeutua sen tasolle sen sijaan, että<br />

kuvauksen kohde olisi kameran alapuolella. Silloin<br />

saa ikuistettua eläimen kasvot, mikä on muotokuvauksen<br />

perusidea. Herkkupalojen avulla kuvauksen<br />

kohdetta voi yrittää houkutella hauskoihin<br />

ilmeisiin ja asentoihin.<br />

Muotokuvauksessa kannattaa kiinnittää tarkkaa<br />

huomiota siihen, millaista taustaa vasten kuva<br />

otetaan. Yleensä paras vaihtoehto on tasainen ja<br />

huomaamaton tausta jossa ei ole mitään ylimääräistä<br />

roinaa pilaamassa kuvaa. Taustalle voi levittää<br />

vaikkapa sopivan värisen pyyhkeen tai muun<br />

4<br />

kankaan. Valkoista seinää vasten kuvista tulee helposti<br />

tylsän näköisiä. Kuvauksen kohteen ei kannata<br />

olla ihan taustassa kiinni, vaan esimerkiksi<br />

puolen metrin – metrin päässä siitä. Silloin kuvassa<br />

korostuu itse kohde taustan sijaan.<br />

Mikäli kamerassa on mahdollisuus säätää aukon<br />

kokoa, kannattaa se laittaa mahdollisimman<br />

isolle jolloin kamera tarkentaa hyvin terävästi<br />

kohteeseen, mutta jättää takana (ja edessä) olevat<br />

alueet himmeiksi. Kannattaa käyttää jonkin verran<br />

zoomia sen sijaan, että kameran veisi aivan<br />

eläimen lähelle. Järjestelmäkamerassa noin 50 mm<br />

polttoväli on melko sopiva tähän tarkoitukseen.<br />

Muotokuvauksessa hyvä apuväline on jalusta.<br />

Sitä kannattaa käyttää, jotta kuvista ei tulisi epätarkkoja<br />

käden tärähtäessä. Esimerkiksi noin 15<br />

cm korkuinen pikkujalusta on kätevä ja hinnaltaan<br />

edullinen.<br />

Muotokuvaa otettaessa kannattaa laskeutua samalle tasolle eläimen kanssa. Taustan kannattaa olla sellainen,<br />

ettei se vedä huomiota puoleensa. Tämä kuva on otettu digijärjestelmäkameralla Nikon D40 polttovälillä 55<br />

mm ilman salamaa. Kamera oli jalustan päällä noin metrin etäisyydellä kohteesta. Taustaa on häivytetty isokokoisen<br />

aukon avulla ja käyttämällä tasaista taustaa, joka on kaukana kohteesta. Kuvassa marsu-uros Aappo.<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn

Kuvatessa kannattaa etsiä mielenkiintoisia tilanteita ja yllättäviäkin kuvakulmia. Tässä kuvassa on esimerkki<br />

eräänlaisesta tilannekuvasta ja syvyysvaikutelmasta. Gerbiilipoika Tuukka katselee kuvaajan sylistä lattialla<br />

olevaa veljeänsä Nuuttia. Kuva on otettu salamavalon kanssa vanhalla digipokkarilla.<br />

Tilannekuvia jyrsijän puuhasteluista<br />

Tilannekuvissa eläimen ei tarvitse kököttää paikoillaan<br />

poseeraamassa kameralle, vaan kuvaaja<br />

seuraa kameran kanssa vierestä lemmikkinsä<br />

puuhasteluja. Jos eläin on häkissä, kannattaa kuvata<br />

oviaukosta tai kattoluukusta, koska kalterit<br />

kuvassa eläimen edessä eivät näytä mukavilta. Terraarioeläimiä<br />

voi kuvata melko kätevästi lasin läpi<br />

varsinkin, jos lasi on puhdas ja siisti. Silloin kannattaa<br />

kuitenkin perehtyä kameran ohjeeseen ja<br />

selvittää, millä tavalla kameran saa tarkentamaan<br />

eläimeen eikä lasiin.<br />

Kuviin saa lisää ilmettä, kun etsii mielenkiintoisia<br />

kuvakulmia ja esimerkiksi syvyysvaikutelmaa<br />

siten, että yksi eläin on etualalla, toinen jossain<br />

taaempana. Kuvia kannattaa ottaa runsaasti.<br />

Vaikka digikameralla kuvattaessa epäonnistuneista<br />

otoksista ei ole haittaa, on huolellisuudesta ja<br />

kuvan suunnittelusta paljon hyötyä. Muuten voi<br />

käydä niin, että kamera on pullollaan puolihuolimattomasti<br />

räpsittyjä otoksia, joissa ei ole mitään<br />

ideaa. Harjoitus tekee mestarin valokuvauksessakin.<br />

5<br />

Kuvankäsittelyllä loppusilaus<br />

Kuvankäsittely on olennainen osa digikuvausta.<br />

Itse käytän Adobe Photoshop CS3-kuvankäsittelyohjelmaa,<br />

mutta paljon muitakin vaihtoehtoja on<br />

tarjolla jopa ilmaiseksi – esimerkiksi Gimp, jonka<br />

voi ladata netistä. Kuvankäsittelyllä kuvia voi parantaa<br />

paljonkin, jos vaikkapa valotus tai rajaus ei<br />

ole kuvauksen aikana osunut ihan kohdalleen.<br />

Hyvä originaali on kuitenkin kaiken pohjana, ja<br />

siksi kannattaakin asennoitua kuvaamiseen niin,<br />

että kuvasta yritetään saada mahdollisimman hyvä<br />

jo kuvaustilanteessa. Jos esimerkiksi tarkennus ei<br />

ole osunut eläimeen vaan vaikkapa taustaan, ei<br />

kuvankäsittelyllä voi kuvaa enää pelastaa.<br />

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa kuvata – kuvaaminen<br />

on luovaa taidetta, jossa jokaisella on oma tyylinsä.<br />

Löydä siis oma tyylisi ja ikuista pieni ystäväsi<br />

kuviksi! Toivottavasti tästä artikkelista oli siihen<br />

apua.<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn<br />

Essi Tiittanen

Valokuvauskilpailu<br />

julistetaan täten alkaneeksi!<br />

Laita valokuvaajan taitosi<br />

koetukselle ja osallistu <strong>Leukapussi</strong>n<br />

valokuvauskilpailuun!<br />

Voittajakuva julkaistaan seuraavan <strong>Leukapussi</strong>n<br />

keskiaukemalla värijulisteena. Jos kuvan koko ei<br />

riitä siihen, se julkaistaan kansikuvana. Lisäksi<br />

voittajalle on luvassa jyrsijäaiheinen palkinto.<br />

Toiselle ja kolmannelle sijalle päässeet kuvat<br />

julkaistaan myös seuraavassa <strong>Leukapussi</strong>ssa samalla,<br />

kun kerrotaan kilpailun tuloksista.<br />

Voittajan valitsee <strong>OSJH</strong>:n hallituksen kokoama<br />

raati, jonka jäsenet eivät itse saa osallistua kilpailuun.<br />

Kilpailuun vastaanotetaan kuvia 26.1.–5.5.2008.<br />

Kilpailun säännöt ja ohjeet:<br />

1) Yksi osallistuja saa antaa kilpailuun mukaan<br />

1–3 kpl kuvia, joiden tulee olla hänen itsensä<br />

ottamia.<br />

2) Kuvan täytyy esittää jyrsijää tai kania. Ei haittaa,<br />

jos kuvassa näkyy lisäksi ihmisiä tai muita<br />

eläimiä.<br />

3) Kuvan tulee olla mahdollisimman isokokoinen,<br />

että sen laatu olisi riittävä lehdessä julkaisemiseen.<br />

Mielellään niin iso, kuin kuva on<br />

silloin, kun se otetaan kamerasta ulos.<br />

4) Kuvaa saa kevyesti käsitellä (esim. vaalentaa<br />

tummaa kuvaa ja rajata), mutta siihen ei saa<br />

piirrellä eikä lisätä päälle mitään, mikä siihen<br />

ei alunperin kuulu.<br />

6<br />

5) <strong>OSJH</strong>:lla on oikeus julkaista <strong>Leukapussi</strong>ssa<br />

kaikkia kilpailuun osallistuneita kuvia. Kuvia<br />

voidaan julkaista myös <strong>OSJH</strong>:n www-sivuilla,<br />

mutta jos et halua niitä netissä julkaistavan,<br />

mainitse asiasta silloin, kun lähetät kuviasi<br />

kilpailuun.<br />

6) Lähetä kuvasi sähköpostin liitetiedostona viimeistään<br />

5.5.08 jpg-kuvana: leukapussi@osjh.<br />

net. Kerro viestissä oma nimesi ja postiosoitteesi,<br />

ja mielellään jotakin tietoa kuvan kohteesta<br />

(eläimen nimi, sukupuoli, rotu/muunnos,<br />

väri, omistaja jne).<br />

Vastaanotetut kuvat kuitataan – jos vastausviestiä<br />

ei parin päivän sisään kuulu, lähetä kuva<br />

uudelleen!

Rottaharrastuksen<br />

perusasioita<br />

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että <strong>OSJH</strong>:n<br />

lehdessä on harmittavan vähän rottiin liittyviä julkaisuja.<br />

Asia on toki ymmärrettävää, kun syystä tai<br />

toisesta ei rottaharrastus ole levinnyt tänne pohjoisempaan<br />

osaan Suomea niin laajasti kuin mitä Etelä-Suomeen.<br />

Sehän todistuu jo siinäkin, että täällä<br />

<strong>Oulun</strong> seudulla ei viimeaikoina ole järjestetty virallisia<br />

rottanäyttelyitä. Toivottavasti sitten jos/kun<br />

tämä juttu julkaistaan, voi lehdestä lukea tuloksia<br />

<strong>Oulun</strong> virallisesta rottanäyttelystä – asiaa ajetaan<br />

eteenpäin parhaillaan.<br />

Edellisessä <strong>Leukapussi</strong>-lehdessä (4/07) julkaistun<br />

”jutunkirjoitushaasteen” (Kuinka leukapussi syntyy,<br />

kirj. Anna Takkinen) innoittamana – ja kolumnistin<br />

urasta haaveilevana – ajattelin yrittää<br />

kirjoittaa hieman rottapitoisempaa asiaa. Kertoilen<br />

hieman rottaharrastuksesta yleensä; lähinnä<br />

sen aloittamisesta ja perusasioista. Lisäksi kerron<br />

hieman myös omasta rottalastani.<br />

Hankinta<br />

Näin alkuun painotan, että riittävän asiantuntemuksen<br />

hankkiminen ennen rottien ostoa on<br />

erittäin tärkeää; rottien hoitaminen voi olla hyvin<br />

7<br />

haasteellista, varsinkin jos eläin sairastuu. Kirjaksi,<br />

joka kannattaa lukea läpi ennen rottaharrastuksen<br />

aloittamista, suosittelen Outi Pauliina Salon Kesyrotat-kirjaa.<br />

Kesyrottien omistaminen on antoisaa, mutta<br />

osin myös työlästä aikaa. Hankkiessaan ensimmäistä<br />

rottaa täytyy muistaa, että se on pikemminkin<br />

verrattavissa luonteeltaan koiraan, kuin<br />

esimerkiksi hamsteriin. Rotat kaipaavat ihmisten<br />

seuraa enemmän kuin jotkin muut jyrsijät; pykälien<br />

mukaan rotan kanssa tulisi seurustella, ja käyttää<br />

sitä ulkona häkistä yli tunti päivittäin. Rottaa<br />

ostaessaan tulee muistaa myös, että rotta kaipaa<br />

ehdottomasti lajitoveriensa seuraa. Ihminen ei<br />

korvaa saman lajin edustajan antamaa läheisyyttä,<br />

vaikka kuljettaisi rottaa mukanaan koulurepussa<br />

tai laukussaan päivittäin (tästähän tuskin luokka-<br />

ja työkaverit ihastuisivat, vai mitä?) Rottien<br />

vähimmäislukumäärä taloudessa on siis kaksi.<br />

Mistä tällaiset vähintään kaksi rottasta sitten<br />

kannattaisi hankkia? SKEY:n (Suomen Kesyrottayhdistys),<br />

kuten myös OSHJ:n nettisivuilta löytyy<br />

rottakasvattajia, joilta rottien hankkiminen on<br />

suositeltavaa. Näin saa asiantuntevan palvelun<br />

ja lisäksi tarvittaessa hoito-ohjeita yms. mukaan<br />

kotiin vietäväksi. Kasvattajilta ostetut rotat ovat<br />

Kuva : HE i d i aHv E n s a l m i<br />

Rottalamme B-poikueen lapset<br />

Bonbon Piz (Nuuk) ja Bo Bashful<br />

(Unna) alle kuukauden ikäisinä.

yleensä myös paljon käsiteltyjä (=kesyjä) ja muunkinlaiseen<br />

käsittelyyn, kuten kynsienleikkaukseen<br />

totutettuja. Lisäksi kasvattajat vastailevat mielellään<br />

kysymyksiin rotista – siis jos rottien kanssa<br />

jotain ongelmia esiintyy, voi rohkeasti soittaa kasvattajalle<br />

kysyäkseen neuvoa.<br />

Häkki ja muut tarvikkeet<br />

Ennen ostoa täytyy hankkia itse useita tarvikkeita<br />

kuten juomapullo, ruokakuppi, ruokaa ja kuivikkeita<br />

häkkiin (paras kuivike on Mörtti-Röpö, mutta<br />

myös esimerkiksi kutterinpurua käytetään). Varalle<br />

on suositeltavaa hankkia ns. ”rotta-apteekki”,<br />

johon kuuluu mm. haavojen desinfiointiaine, Helosan-voide<br />

sekä pumpulituppoja. Lisäksi täytyy<br />

vielä toki muistaa tärkein ja kallein ostos: häkki.<br />

Yleinen suositus häkin pohjan koolle on 60 cm<br />

x 40 cm. Urosten ja naaraiden häkkitarpeet eroavat<br />

toisistaan hieman. Naaraat ovat vilkkaampia<br />

ja kiipeilevät enemmän, joten ne tarvitsevat korkeamman<br />

häkin. Uroksille voidaan käyttää esimerkiksi<br />

kaninhäkkiä, johon on tosin suositeltavaa<br />

rakentaa päälle lisähäkki, jotta rotat pääsevät<br />

halutessaan kiipeilemään. Häkkeihin täytyy lisäksi<br />

toki laittaa paljon virikkeitä, kuten tasoja, kankaita,<br />

putkia, paperisilppua pesämateriaaliksi yms.<br />

jotta touhukkaiden rottien aika kuluu häkissä.<br />

Häkinsisustusideoissa voi käyttää mielikuvitustaan<br />

miltei rajattomasti, aina rottien turvallisuuden<br />

rajoissa. Häkkiä ja virikkeitä hankkiessa ei<br />

tarvitse miettiä sopiiko juuri sen ja sen sorttinen<br />

häkki nimenomaan naaraille tai uroksille: erot sukupuolten<br />

välillä häkkitarpeiden suhteen eivät ole<br />

8<br />

niin huomattavia. Tärkeintä on tarpeeksi suuri ja<br />

virikkeellinen häkki. Mikäli häkki on liian pieni<br />

laumalle, alkaa esiintyä keskinäisiä kiistoja. Häkki<br />

suositellaan siivottavaksi viikoittain, jolloin vaihdetaan<br />

kuivikkeet (myös pesämateriaaliksi annettu<br />

paperisilppu yms.) sekä kankaat, joita häkissä<br />

mahdollisesti on, mikäli tarve vaatii.<br />

Uroksia vai naaraita?<br />

Kuva : HE i d i aHv E n s a l m i Möykerö ja Vekara (B-poikueen<br />

maamo).<br />

Tästä häkkiosiosta pääsemmekin kätevästi urosten<br />

ja naaraiden eroihin; kumpi siis olisi sopivampi<br />

ensimmäiseksi rotaksi? Täytyy kuitenkin<br />

muistaa, että rotat ovat yksilöitä, omia persoonallisuuksiaan,<br />

joten tällaiset piirreluettelot ovat vain<br />

yleistyksiä. Ja lisäksi; luovutusikäisenä (4–6vko)<br />

erot eivät vielä näy. Yleensä muutama piirre kuitenkin<br />

erotetaan sukupuolten välillä: naaraat ovat<br />

uroksia siistimpiä, haisevat vähemmän ja ovat<br />

vilkkaampia kuin urokset. Urokset puolestaan<br />

ovat laiskempia ja isokokoisempia, ja niistä saakin<br />

helpommin rauhallisia sylilöllyköitä. Uroksilla on<br />

paha tapa merkkailla omistajan vaatteet sylissä<br />

olon aikana, kuten ne tekevät omalle reviirilleen.<br />

Urosten hormonitoimintaan vaikuttaa pitkälti<br />

se, onko taloudessa naaraita, ja asuuko samassa<br />

tilassa eri laumaan kuuluvia uroksia. Jos uroksen<br />

hormonitoiminta menee liiallisuuksiin – esim. se<br />

alkaa puolustaa reviiriään liikaa ja väkivaltaisesti –<br />

on kastrointi suositeltava vaihtoehto. Niin pienelle<br />

eläimelle kuin rotalle toimenpide on kuitenkin<br />

raskas, ja vaatii pätevän – mielellään pieneläimiin<br />

erikoistuneen – eläinlääkärin.

Ruokinta<br />

Mitäpä rotat sitten syövät? Kuivaruokaa täytyy olla<br />

tarjolla kokoajan. Kuivaruoaksi suositellaan usein<br />

Supa Ratia tai Supa Rat Exceliä, joita voi mm. tilata<br />

nettikaupoista (esim. www.lemmikkiexpress.<br />

fi). Myös raikasta vettä täytyy olla koko ajan tarjolla.<br />

Rotan täytyy saada proteiinia ruoasta vähintään<br />

kerran viikossa (esim. lihapiltit, soijarouhe,<br />

kala, kana), tuoreruokaa (salaatit, omenat, kurkut,<br />

porkkanat) noin 2–3päivän välein sekä maitotuotteita<br />

(jogurttia tms.) Aina välillä voi antaa<br />

herkkuja, kuten maapähkinöitä. Lisäksi suositellaan<br />

annettavaksi vitamiineja (esim. nutriplussa)<br />

ja häkkiin voi laittaa nakerreltavaksi kalkkikiven.<br />

Rotat voivat syödä aikalailla samankaltaista<br />

ruokaa kuin ihmiset (puuroa, makaronia jne.),<br />

mutta ruokaa valitessa täytyy muistaa muutama<br />

kielto: ruoka EI saa olla liian maustettua, liian<br />

suolaista tai liian makeaa. Lisäksi esimerkiksi suklaa,<br />

karkit, alkoholi ja kahvi ovat kokonaan kiellettyjen<br />

listalla.<br />

Rottalamme viikko-ohjelma<br />

Tähän lopuksi kerron esimerkin oman rottalamme<br />

viikko-ohjelmasta, sillä esimerkkien kautta voi<br />

asiat olla helpompi muistaa, kuin vain teoriapohjalta.<br />

Ensiksi muutama sana rottalamme tämän hetkisestä<br />

tilanteesta. Meillä kasvatustouhut menevät<br />

vielä enemmänkin harrastelupohjalta, mutta<br />

virallisen kasvattajanimen hankkiminen siintää<br />

haaveissa. Yhteensä rottia on tällä hetkellä yksitoista:<br />

neljä urosta, viisi naarasta ja kaksi viime<br />

kuussa syntynyttä poikasta.<br />

9<br />

Rotilla on käytössään oma, rottaturvalliseksi<br />

sisustettu huone omakotitalosta. Häkkejä on kolme<br />

kappaletta, yksi tytöille ja kaksi pojille. Lisäksi<br />

huoneessa on ”mammadunia” jonne raskaana<br />

olevat naaraat pääsevät asustelemaan muutamaa<br />

päivää ennen synnytystä. Pyrin päästämään rotat<br />

jaloittelemaan häkeistään vähintään tunniksi päivässä,<br />

itse niiden tekemisiä vierestä seuraillen ja<br />

niiden kanssa touhuillen.<br />

Häkit siivotaan kerran viikossa, välillä vain kuivikkeet<br />

ja pesämateriaalit vaihtaen, välillä (noin<br />

kerran kuussa) koko häkki tarvikkeineen vedellä<br />

ja pesuaineella pesten. Juomapullojen vedet vaihdetaan<br />

parin päivän välein ja kuivaruokaa lisätään<br />

aina tarvittaessa.<br />

Proteiini-/lihapitoista ruokaa rotat saavat pari<br />

kertaa viikossa, yleensä lihapilttiä, kalaa tms. Tuoreruokaa<br />

annetaan parin-kolmen päivän välein,<br />

yleisimmin omenaa tai kurkkua. Maitotuotteita,<br />

kuten maustamatonta natural-jogurttia kuuluu<br />

ruokavalioon noin kerran viikossa. Vitamiinitippoja<br />

rotat saavat silloin tällöin. Lisäksi (tulevalla)<br />

emolla sekä poikasilla on erikoisruokavalio, johon<br />

kuuluu enemmän proteiinia sekä vitamiineja.<br />

Juttu jää hyvin pintapuoliseksi, sillä lehtijuttuun<br />

on mahdotonta kirjoittaa sitä kaikkea asiaa, josta<br />

on kirjoitettu useita yli satasivuisia kirjoja. Huomatkaa<br />

siis jutun olevan ehdottomasti vain suuntaa<br />

antava. Nyt siis kaikki lainailemaan kirjastosta<br />

rottakirjoja ja opiskelemaan loistavaksi rottaharrastajaksi.<br />

Heidi Ahvensalmi

Kanin ja jäniksen<br />

erot<br />

Varmaan kaikki <strong>Leukapussi</strong>n lukijat tietävät, että<br />

kani ei ole jyrsijä kuten marsu tai hamsteri. Monille<br />

voi kuitenkin olla epäselvää missä asioissa jänis<br />

ja kani eroavat toisistaan. Jänis ja kani ovat aivan<br />

omat eläinlajinsa, niiden käyttäytyminen ja elintavat<br />

poikkeavat suuresti toisistaan. Niin, vaikka<br />

kummallakin on pitkät korvat ja töpöhäntä.<br />

Kanit<br />

1. Pienikokoisia, lyhyehköt korvat helppo<br />

piiloutua<br />

2. Väritys suunnilleen sama läpi vuoden<br />

3. Elinympäristössä paljon piilopaikkoja<br />

4. Kaivavat koloja, joissa asustelevat päivisin<br />

(poikkeus Pohjois-Amerikan cottontail)<br />

5. Elävät <strong>ry</strong>hmissä (poikkeus Pohjois-<br />

Amerikan cottontail)<br />

6. Ruokavaliossa mm. ruohoa, heinää ja<br />

kasviksia<br />

7. Piiloutuu vaaran uhatessa<br />

8. Emokani rakentaa pesän, jossa poikaset<br />

varttuvat<br />

9. Poikaset syntyvät karvattomina silmät kiinni<br />

10. Ihminen jalostanut rotuja, pidetään myös<br />

lemmikkieläimenä<br />

11. Ei esiinny Suomessa luonnonvaraisena<br />

(poikkeus Helsingissä vapaaksi päästetyt<br />

lemmikkikanit)<br />

10<br />

Tässä jutussa kanilla tarkoitetaan lähinnä luonnossa<br />

villinä elävää kania, ei ihmisen jalostamia<br />

rotukaneja. Toki lemmikkikanei hinkin pätee samat<br />

käyttäytymistavat, mutta ulkonäköeroja löytyy.<br />

Kokoja ja värejä löytyy jos jonkinlaista. Myös<br />

esimerkiksi turkin laatu ja korvien muoto vaihtelee<br />

rodun mukaan.<br />

Jänikset<br />

1. Isokokoisia, pitkät korvat ja voimakkaat<br />

takajalat juoksevat pakoon<br />

2. Väri vaihtuu talvella ruskeasta harmaaksi tai<br />

valkoiseksi<br />

3. Elinympäristö aavaa heinikkoa, ei<br />

piilopaikkoja<br />

4. Eivät kaiva koloja vaan pysyvät maan<br />

pinnalla kasviston keskellä<br />

5. Elävät yksin<br />

6. Ruokavaliossa mm. puun ja hedelmien<br />

kuori, silmut, versot ja oksat<br />

7. Juoksee pakoon vaaran uhatessa<br />

8. Emokani ei rakenna erityistä pesää, poikaset<br />

lähtevät syntymäpaikaltaan vuorokauden<br />

sisällä syntymästä<br />

9. Poikaset syntyvät karvaisina silmät auki<br />

10. Elää ainoastaan luonnonvaraisena, ei pidetä<br />

lemmikkieläimenä<br />

11. Esiintyy Suomessa luonnonvaraisena

Lopuksi mainittakoon, että kaniharrastajille<br />

ehkä tuttu kanirotu “Belgian hare” on nimestään<br />

huolimatta kani eikä jänis. Se on jalostettu muistuttamaan<br />

ulkonäöltään jänistä (isokokoinen, pitkät<br />

korvat ja takajalat).<br />

Lähteet:<br />

S. Elena, http://www.orcca.on.ca/~elena/useful/<br />

bunnies.html<br />

Oak Hammock Marsh Interpretive Centre, http://<br />

www.ducks.ca/ohmic/english/special/rbbthare.<br />

html<br />

wiseGEEK, http://www.wisegeek.com/what-isthe-difference-between-rabbits-and-hares.htm<br />

Helsingin kaupunki rakennusvirasto, http://<br />

www.hel.fi/wps/portal/Rakennusvirasto/<br />

Artikkeli/?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Rakennusvirasto/Ajankohtaista/S%C3%B6rn%C3<br />

%A4isten+jalavat+kaadetaan+kanien+j%C3%A<br />

4ljilt%C3%A4<br />

Rinna Koivuniemi<br />

11<br />

Tällainen pitkäkoipi juoksenteli eräänä<br />

aamuna <strong>Oulun</strong> Kaijonharjussa kerrostalon<br />

pihalla.<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn

Vinkkejä gerbiilien<br />

ruokintaan<br />

Moikka! Olen Heli Noponen. Kokoan tähän lehteen<br />

gerbiiliaiheisia juttuja ainakin tämän vuoden ajan.<br />

Minuun olet saattanut törmätä <strong>OSJH</strong>:n näyttelyissä<br />

näytteille asettajana tai jopa tuomarina. Asun keskellä<br />

Suomea, Kärsämäellä. Täältä Ouluun kertyy<br />

kilometrejä noin 125. Täällä kotonani tassuttelee<br />

monenlaista meniää: koira, kissanpentu, kani, gerbiilejä<br />

sekä hiiriä. Kahta viimeksi mainittua eläinlajia<br />

kasvatan, jalostan. Tämän kerran aiheeksi olen<br />

valinnut gerbiileiden ruokinnan, toivottavasti tästä<br />

saavat kaikki näiden ihastuttavien eläinten omistajat<br />

hyviä vinkkejä!<br />

12<br />

Mitä gerbiileille ei tulisi/tulisi syöttää?<br />

Mausteiset/suolaiset ruoat, sekä ihmisten sokeriset/suolaiset<br />

herkut eivät kuulu gerbiileiden ruokavalioon.Tässä<br />

lyhyt lista sopimattomista ruokaaineksista:<br />

- kaali, suurissa määrin<br />

- suolakivi<br />

- raparperi<br />

- raaka peruna<br />

- kananmunan keltuainen.<br />

Nutmeg-naaraat Durkasen Denava, Dähdisilmä Diiva ja Cävelevä Catastrofi.<br />

Muista myös, että ulkomaiset<br />

omenat on syytä kuoria torjunta-ainejäämien<br />

vuoksi.<br />

Haluaisin vielä listan lopuksi<br />

huomauttaa että pienien<br />

määrien syönti ei ole tappavaa,<br />

vaan ennemminkin<br />

epäterveellistä syötävää.<br />

Gerbiileille on hyvä tarjota<br />

lihaa pari kertaa viikossa.<br />

Kalkkikivi on myös hyödyllinen<br />

kalkinlähde gerbiileille.<br />

Nirsoilevat gerbiilit?<br />

Kaurahiutaleista tehty puuro<br />

osoittautuu gerbiilin kuin<br />

gerbiilin suosikki ruoaksi.<br />

Monet gerbiilit nirsoilevat<br />

useiden tuoreruokien suhteen.<br />

Puuron/perunamuusin<br />

sekaan on helppo lisätä vähemmän<br />

suosittuja ainesosia.<br />

Meillä tomaatti on osoittautunut<br />

vähemmän herkulliseksi<br />

tuoreruoaksi.

Gerbiilipojat Tuukka (burmese) ja Nuutti (siamese).<br />

Jogurttipuuro<br />

• kaurahiutaleita<br />

• tomaattia<br />

• banaania<br />

• maustamatonta jogurttia<br />

• muutama tippa vitamiinia<br />

Porkkanapuuro<br />

• kaurahiutaleita<br />

• pellavarouhetta<br />

• kasvispilttiä<br />

• porkkanaraastetta<br />

Nirson herkkupuuro<br />

• kaurahiutaleita<br />

• raejuustoa<br />

• pää<strong>ry</strong>näsiivuja<br />

• tl <strong>ry</strong>psiöljyä<br />

Reseptejä<br />

Perunamuusi<br />

• keitetty peruna/perunoita<br />

• omenakuutioita<br />

• kananmunanvalkuaista<br />

• laktoositonta kermaviiliä<br />

• loraus <strong>ry</strong>psiöljyä<br />

Herkkutikku<br />

• porkkana<br />

• hunajaa<br />

• siemeniä (esim. pellavan, auringonkukansiemen)<br />

• kuivatettuja hedelmiä<br />

• Kasta porkkana hunajassa kauttaaltaan.<br />

Dippaa puolet tangosta<br />

siemenissä ja puolet kuivatetuissa<br />

hedelmissä.<br />

Jos sinulla löytyy jutunjuurta gerbiileistä, pistä ihmeessä sähköpostilla tulemaan!<br />

13<br />

Heli Noponen<br />

heli_noponen@hotmail.com<br />

Kuva : Es s i TiiTanEn

Monenlaisia virikkeitä<br />

hiirille<br />

Heippa hei! Hiiristä rupattelee Juliaana Savikoski,<br />

joka omistaa pienoisen kasan hiiriä, hamstereita<br />

sekä koiran. Tällä hetkellä omistan kymmenisen<br />

hiirtä. Poikasiakin syntyy silloin tällöin. Nämä<br />

pienet viisaat nappisilmät ovat valloittaneet kyllä<br />

aivan täysin. On ihana katsoa, kuinka hiiret rimpuilevat<br />

ja kiipeilevät pitkin köysiä ja kuikuilevat<br />

välillä pesästään katsomaan mitä tapahtuu. Siksipä<br />

ajattelin antaa mukavia vinkkejä virikkeistä.<br />

Hiiret useimmiten pitävät paljon kaikenlaisista<br />

virikkeistä sekä kiipeilystä. Mikä parasta, niiden<br />

keksinnöissä voi käyttää runsaasti mielikuvitusta.<br />

Kirpputorilta voi löytää muutamalla sentillä oivan<br />

esineen virikkeeksi hiiren asumukseen päivää<br />

piristämään, kunhan tietenkin varmistaa että se<br />

on täysin turvallinen. Hiiret ovat viisaita eläimiä,<br />

joten virikkeeseen voi laittaa ripauksen aivotyöskentelyä.<br />

Hyvä esimerkki<br />

siitä on herkkuruttupallo<br />

– paperi taitellaan<br />

kuutioksi, jonka sisään<br />

laitetaan herkku, esim.<br />

pähkinä tai auringonkukansiemen.<br />

Useat linnuille tarkoitetut<br />

virikkeet ovat<br />

myös hiirille mieluisia.<br />

Näistä hyviä esimerkkejä<br />

ovat tikkaat ja köydet.<br />

Niitä voi ommella ja<br />

punoa vaikka vanhasta<br />

lakanasta. Vahvat ja kestävät<br />

kankaat ovat hyviä<br />

tähän tarkoitukseen.<br />

14<br />

Olen tehnyt hiirille paljon paperi-igluja, koska<br />

ne ovat mukavia ulkonäöllisesti, ovat ympäristöystävällisiä<br />

ja tietenkin meillä eläimet ovat rakastaneet<br />

näitä. Muovikulho kumotaan ja päälle<br />

vuorataan kauttaaltaan WC-paperia. Välissä voi<br />

suihkutella suihkepullolla vettä päälle että paperit<br />

”liimautuvat” toisiinsa. Mitä paksumpi kerros<br />

paperia, sitä paremman ja kestävämmän siitä saa.<br />

Kun paperia on tarpeeksi ja päälle suihkutettu<br />

riittävästi vettä, laitetaan se kuivumaan. Lämpimässä<br />

ja kuivassa se kuivuu paremmin. Kun iglu<br />

on kuiva, irrotetaan se kulhosta, joka toimi oivasti<br />

muottina. Sen jälkeen voi leikata kylkeen kulkuaukon.<br />

Vanhat sukat ovat osoittautuneet hiirten keskuudessa<br />

kovasti suosituiksi. Sukka kannattaa<br />

laittaa roikkumaan asumuksen katosta vaikka<br />

rautalangalla. Sukan päähän leikataan reikä, jotta<br />

sukasta saadaan hiirille<br />

mieluinen tunneli.<br />

Sisään voi myös laittaa<br />

pahvin- tai puupalan.<br />

Edellä mainittujen<br />

lisäksi asumuksesta saa<br />

viihtyisän käyttämällä<br />

useita luonnonmateriaaleja,<br />

kuten heinää ja<br />

oksia sekä pahveja esim.<br />

pahvirullat ja -laatikot.<br />

Jos sinulla on juttua hiiristä<br />

lehteen laita s-postilla<br />

tulemaan!<br />

Juliaana Savikoski<br />

juliaana.savikoski@luukku.com

Fionan öiset seikkailut<br />

tositapahtumiin perustuva tarina<br />

hamstereiden sisarusrakkaudesta<br />

Syyrialaiset hamsterit Fiona ja Fabio syntyivät<br />

seitsenlapsiseen perheeseen lämpimänä heinäkuun<br />

yönä Arctican -hamsulassa. Jo naperoikäisestä<br />

lähtien nämä kaksi olivat toistensa parhaita<br />

kavereita tutkiskellen turvalliseen yöaikaan yhdessä<br />

terraarion ihmeitä ja päivisin omassa pesässä<br />

vierekkäin nukkuen. Juoksupyörässäkin tila jaettiin<br />

tasapuolisesti; kaksi hamsterinpoikasta mahtui<br />

helposti rinnakkain iltalenkille, mutta kaikki<br />

muut pyörään pyrkijät tuupattiin yleensä yhteistuumin<br />

tylysti alas puruihin silloin, kun Fiona ja<br />

Fabio päättivät hölkätä keskenään. Kinaa sisarusten<br />

välillä ei koskaan ollut, lukuun ottamatta pieniä<br />

leikkimielisiä uhmaikäisten painimatseja, joita<br />

syntyi yleensä silloin, kun isompi ja pulskempi<br />

Fiona päätti härnätä pikkuveljeään yllätyshyökkäyksillä<br />

tai pihistämällä velipojan neuvokkaasti<br />

löytämiä herkkupaloja suoraan suusta.<br />

Sitten, aivan liian pian tuli se päivä, kun onnellisen<br />

yhteisen lapsuusajan oli päätyttävä. Vaikea<br />

oli kahden hamsterilapsen ymmärtää kasvattajansa<br />

julmaa ja vankkumatonta päätöstä, että siskot<br />

ja veljet eivät voi ikuisesti elää yhdessä, mutta<br />

niin vain kävi Iso Käsi siirtämässä Fabion ja muut<br />

veljet monen metrin päähän ihan eri hotelliin, ja<br />

Fiona joutui jäämään äidin hoiviin tylsien ja aina<br />

pahantuulisten siskotyttöjen kanssa. Ystäväänsä<br />

ikävöiden onneton Fiona-rukka söi suruunsa ja<br />

pulskistui entisestään - täysi ruokakuppi oli ainoa<br />

lohtu, mikä sai sen hetkeksi unohtamaan menetyksen<br />

tuskan ja päivä päivältä enemmän hermoille<br />

käyvät siskot. Ajan mittaan siskot ja äitimuori<br />

rupesivat vielä kadehtimaan Fionan syömisiäkin<br />

ja ahdistivat sitä pois ruokakupilta, jotta saisivat<br />

itse parhaat palat. Hävytöntä suorastaan! Onneksi<br />

Iso Käsi tuli lopulta järkiinsä ja tuli hakemaan<br />

kärttyisät sisaret pois kiusaamasta yksi toisensa<br />

jälkeen. ”Toivottavasti saavat ansionsa mukaan”,<br />

ajatteli Fiona katkerana.<br />

15<br />

Elämä kaksin hienostuneen ruotsalaissukuisen<br />

äidin kanssakaan ei silti ollut mitään herkkua.<br />

Laiska ja tylsä äiti kun ei tehnyt nukkumisen ja<br />

syömisen lisäksi juuri mitään muuta, korkeintaan<br />

joskus elämäänsä kyllästyneenä kalisteli hampaillaan<br />

terraarion kattokaltereita, ja tietysti yleensä<br />

aina, kun Fiona-parka yritti saada unen päästä<br />

kiinni pesässä. Fiona kokeili kaikkia keksimiään<br />

keinoja äidin piristämiseksi, mutta ei jaksanut<br />

äiti innostua juoksupyörässä hölkkäämisestä eikä<br />

edes pahviputkessa satunnaisesti otetuista painiotteluista,<br />

jotka Fabion kanssa olivat olleet maailman<br />

mukavimpia leikkejä. Iso Käsikin taisi sitten<br />

taas muutaman päivän mentyä huomata äidin ja<br />

Fionan ainoastaan ahdistuvan toistensa jatkuvasta<br />

läsnäolosta, kun se tuli seuraavaksi siirtämään<br />

Fionan omaan suureen yksiöön, joka kaikeksi onneksi<br />

sijaitsi aivan Fabion naapurissa, viereisellä<br />

hyllyllä!<br />

Elämä hymyili jälleen Fionalle - nyt voitiin joka<br />

yö kuiskutella salaisuuksia Fabion kanssa hyllyjen<br />

välillä, eikä enää ollut ketään häiritsemässä<br />

ystävysten omia juttuja, kun Fabioltakin olivat<br />

kuulemma asuinkaverit käyneet vähiin viime aikoina.<br />

Pikku-Fabio vain ei ollut yksin asumiseen<br />

yhtä tyytyväinen kuin sisarensa; se kaipasi jatkuvasti<br />

seuraa ja yritti houkutella Fionaa muuttamaan<br />

luokseen pohjoisen puoleiselle hyllylle.<br />

Oli kertomansa mukaan hommannut isomman<br />

juoksupyöränkin, jotta mahtuisivat siskon kanssa<br />

kahdestaan taas lenkille. Fiona sääli yksinäistä pikkuveljeään,<br />

mutta ei kymmenien öiden yritysten<br />

ja erehdysten jälkeenkään keksinyt keinoja, millä<br />

kattokalterit olisi saanut liikkumaan niin paljon,<br />

että välistä mahtuisi muuttamaan naapuriin. Äidin<br />

jyrsimiskonsteja Fiona ei viitsinyt edes kokeilla.<br />

Niin monta kertaa ne oli todettu turhiksi<br />

ja toimimattomiksi, ja yleensä päivien kaluamisen<br />

jälkeen lopputuloksena oli pahimmillaan se, että

Iso Käsi tuli tuomaan jyrsittävän kalteriosan päälle<br />

jotain painavaa, pimeää ja peittävää, jotta edes<br />

hampaat, huulista puhumattakaan, eivät enää<br />

mahtuneet kalterin ympärille ja projekti keskeytyi<br />

aina viimeistään siihen.<br />

Viikot vierivät sisarusten suunnitellessa salaa<br />

yhteistä pakomatkaansa öisin, ja Fabiokin alkoi jo<br />

tottua yksineläjän rooliin, kun rakas sisko löytyi<br />

kuitenkin aina tarvittaessa naapurista kaveriksi.<br />

Söpöistä lapsista kasvoi muutamassa kuukaudessa<br />

kauniita nuoria hamstereita: Fiona kasvatti pitkät<br />

turkkitupsut takapäähänsä kuten pitkäkarvaisen<br />

tyttöhamsterin kuuluukin, mutta Fabio oli päättänyt<br />

pistää vielä paremmaksi. Ei ollut Fiona<br />

veljeään enää tunnistaa kolmen<br />

kuukauden iässä kohdatessa,<br />

niin pöyhkeän kiharakarvan<br />

se oli itselleen<br />

hetkessä hommannut,<br />

ja voi sitä komeata<br />

uroksen<br />

naamaa! Vähän<br />

leuhkaksikin oli<br />

pikkuveli ehtinyt<br />

tällä välin<br />

opetella - kun<br />

pitkästä aikaa<br />

kerran päästiin<br />

nuuskutusetäisyydelle<br />

Isolla<br />

Kädellä, Fabio<br />

nosti vain varautuneesti<br />

käpälää eteen<br />

Fionan yrittäessä tehdä<br />

lähempää tuttavuutta. Yritti<br />

kai suojella kallisarvoisia karvojaan<br />

takkuuntumiselta, ja pyh!<br />

Ystävysten välinen kuiskuttelu jatkui kuitenkin<br />

murkkuiän ja aikuistumisen aiheuttamasta molemminpuolisesta<br />

ylpistymisestä huolimatta, eikä<br />

kumpikaan osannut odottaa, mikä kamala päivä<br />

vielä olisi tulossa… Se oli sama Iso Käsi jälleen,<br />

joka tällä kertaa tavanomaisen ruuan tarjoamisen<br />

sijaan kaappasikin Fabion mukaansa, ja vei<br />

pois pienessä muovikopassa! ”Eeei, heeei!”, Fiona<br />

yritti huutaa perään ja hyppiä terraarionsa seiniä<br />

vasten, kun se näki Fabion katoavan laatikossaan<br />

ovesta ulos. Naapurin kokeneempi Verneri-setä<br />

osasi kertoa murheen murtamalle Fionalle, että<br />

Fabio oli kaikella todennäköisyydellä viety joko<br />

16<br />

kosioretkelle tai muille näyteltäväksi kauas pois.<br />

Sitä kuulemma tapahtui vähän väliä monille hyllyn<br />

asukeille - useimmat niistä palasivat jonkin<br />

ajan päästä takaisin kertoen tarinoita Suuresta<br />

Maailmasta, mutta olipa joku saattanut joskus<br />

Vernerin muistikuvien mukaan jäädä sille tielleenkin<br />

koskaan palaamatta. ”Hirveätä! Entä jos<br />

Fabio ei ikinä tulekaan takaisin ja minä jään ikuisesti<br />

yksin tänne tuhisevien mummojen ja vaarien<br />

keskelle?”, tuskaili Fiona kauhuissaan. ”En voi elää<br />

ilman pientä veljeäni!”<br />

Seuraavan päivän Fiona pyöri hädissään pesässä,<br />

eikä meinannut millään saada huoleltaan nukutuksi.<br />

Ja kun se lopulta suruunsa turtuneena<br />

nukahti mökkiinsä, ei unesta<br />

ollut tulla loppua ollenkaan.<br />

Fionaa ei huvittanut enää<br />

kerrassaan mikään. Iso<br />

Käsi yritti kaiketi hyvittää<br />

tekosiaan Fionalle<br />

kantamalla<br />

terraarioon päivä<br />

päivältä erikoisempia<br />

leluja,<br />

putkia ja Fionan<br />

herkkuruokia,<br />

mutta ikävöivä<br />

Fiona ei voinut<br />

ajatellakaan<br />

maistavansa kananmunaa<br />

ja parsakaalia,<br />

kun ne olisivat<br />

vain pahentaneet<br />

ikävää muistuttamalla<br />

sitä onnellisista lapsuuden<br />

päivistä Fabion kanssa. Putkissa<br />

<strong>ry</strong>ömimisessäkään ei yksin ollut mitään<br />

itua, joten Fiona katsoi parhaaksi vain pysyä<br />

mökissään ja yrittää nukkua murhettaan pois.<br />

Toisinaan se sai äkillisiä raivonpuuskia yöaikaan<br />

ja kävi tuhoamassa turhanpäiväiset pahvikopit ja<br />

putket pieneksi silpuksi.<br />

Pitäköön Iso Käsi lelunsa elleivät ne tuo Fabiota<br />

takaisin!<br />

Jokainen päivä ja yö tuntuivat Fionan mielestä<br />

ainakin sadalta vuodelta nyt, kun paras kaveri<br />

maailmassa oli kadonnut jäljettömiin. Naapurissa<br />

asukkaat vaihtuivat välillä, ja ylähyllyn Esmeralda<br />

kuulosti saaneen kitiseviä poikasia vaivoikseen.<br />

”Tämäkin vielä”, mietti Fiona, ja painoi peittoa

korville säästyäkseen naapurin lasten <strong>ry</strong>myämiseltä<br />

ja vikinältä. ”Turha yrittää meikäläiselle tuoda<br />

moisia pikkuriiviöitä tänne huutamaan.” Iso Käsi<br />

ei tainnut silti tajuta Fionan synkkiä mietteitä, kun<br />

yhä vain se koetti tyrkyttää uusia leluja ja ruokia,<br />

ja raahasipa se kerran jopa jonkun sulhaskokelaan<br />

kuiskuttelemaan Fionan korvaan ehdotuksia<br />

yhteisistä lapsista. Hah! Selkäsaunan meinasi se<br />

pojankloppi saada vastineeksi törkeistä suunnitelmistaan.<br />

Viikot kuluivat, eikä kenelläkään ollut antaa<br />

Fionalle vastauksia Fabion olinpaikasta tai paluusta.<br />

Joka ilta kattoluukun auetessa Fiona kurkkasi<br />

toiveikkaana pesäkopistaan, josko Iso Käsi<br />

vihdoin palauttaisi tuhlaajapojan<br />

kotiin, mutta aina vain tarjolla<br />

oli ruokaa ja Ison Käden silityksiä<br />

tai lattialla juoksentelua.<br />

Fiona halusi<br />

eristäytyä kokonaan<br />

pahasta maailmasta<br />

ja alkoi kasata<br />

puruista pesäkolonsa<br />

ympärille<br />

suojaavaa muuria,<br />

joka pitäisi<br />

kaikki uteliaat<br />

vieraat loitolla.<br />

Öisten touhujen<br />

tuloksena Fionan<br />

pesämökki peittyi<br />

lopulta kokonaan<br />

purun alle niin, että<br />

kuivikkeet ylsivät lähestulkoon<br />

kattoritilöihin<br />

saakka. Kolossaan Fiona tunsi<br />

olonsa turvalliseksi, mutta samalla<br />

lohduttoman eristäytyneeksi ja yksinäiseksi. Toiveet<br />

jälleennäkemisestä hupenivat päivä päivältä,<br />

ja joulun lähestyessä Fiona oli jo päättänyt luopua<br />

haaveistaan. Se maisteli mökin eteen tuotua riisipuuroa<br />

miettien samalla, miten saisi koko kupposen<br />

kannettua pesään niin, ettei enää tarvitsisi<br />

ollenkaan tulla luolasta ulos edes syömään, vaan<br />

voisi kaikessa rauhassa linnoittautua pesään päivä-<br />

ja yökausiksi.<br />

Joulunpyhien jälkeen Fiona ehti murjottaa vielä<br />

tovin, kunnes se luuli maailmanlopun viimein<br />

tulleen. Fiona oli juuri kömpimässä haukotellen<br />

kolostaan pakolliselle tarkistuskierrokselle yksiös-<br />

17<br />

sään, kun taivaalla alkoi näkyä pelottavia, erivärisiä<br />

valovälähdyksiä ja käsittämätön <strong>ry</strong>minä kuului<br />

jostain kaukaa. Fiona vetäisi päänsä nopeasti<br />

takaisin pesään hautautuen vessapaperipeittojen<br />

alle, eikä se uskaltanut tulla kolosta ulos ennen<br />

kuin pamahtelu hieman hiljeni ja tutut askeleet<br />

kuuluivat oven takaa. Fiona kurkkasi varovasti<br />

terraariostaan ulos, eikä ollut uskoa näkemäänsä.<br />

Maailmanloppu olikin tuonut Fabion takaisin<br />

kotiin! Siellä pikkuveli vilkutteli iloisen näköisenä<br />

istuen Isolla Kädellä, joka oli selvästikin laittamassa<br />

Fabiota takaisin omaan asuntoonsa. ”Huhuu!<br />

Ei sinne kun tännepäin!”, yritti Fiona kovasti<br />

hihkua, mutta Iso Käsi ei ollut ymmärtävinään,<br />

vaan avasi kattoluukun viereisellä<br />

alahyllyllä vapauttaen Fabion<br />

terraarioon. ”Pöyristyttävää!”,<br />

Fiona mietti. ”Ensin<br />

meitä pidetään väkisin<br />

erossa hirveän<br />

pitkiä aikoja, eikä<br />

sitten saa edes<br />

käydä kaveria<br />

tervehtimässä.<br />

Sehän nähdään!”<br />

Kuin taikaiskusta<br />

Fiona<br />

oli saanut aivan<br />

uutta puhtia,<br />

eikä se meinannut<br />

malttaa millään<br />

odottaa, kun<br />

Iso Käsi kävi tervehtimässä<br />

kaikkia hamsterimaailman<br />

asukkeja vuorollaan.<br />

”Miten se nyt tällä kertaa<br />

tuntuikin haaskaavan aikaa kaikkien<br />

kanssa paljon enemmän kuin yleensä?”<br />

Iso Käsi palasi seuraavana aamuna ruokkimaan<br />

nälkäistä ylähyllyn poikaskatrasta, kun se huomasi,<br />

että kaikki ei ollut kuten piti. Fionan terraarion<br />

kattoluukku roikkui sisäänpäin vääntyneenä auki,<br />

eikä sisällä näkynyt vilaustakaan hamsterista. Iso<br />

Käsi penkoi läpi koko valtavan purulinnoituksen<br />

Fionaa etsien ja hätääntyi, kun hamsteria ei löytynyt<br />

mistään. Se sulki ensi töikseen kaikki ovet<br />

ja rupesi sitten konttaamaan lattioilla käännellen<br />

hyllyjä ja muita mööpeleitä ympäriinsä, mutta ei<br />

- Fiona oli kadonnut jäljettömiin. Onneksi muiden<br />

hamstereiden asunnot olivat visusti kiinni.

Lopulta Iso Käsi päätti asettaa lattialle syöttejä<br />

omenanpalasista, jotta se voisi myöhemmin nähdä,<br />

mistä ne katoavat, eli missä huoneessa Fiona<br />

majailee. Tuntikausien etsinnän jälkeen Iso Käsi<br />

joutui luovuttamaan palaten vasta illalla ruokaannosten<br />

kera takaisin hamsterimaailmaan, mutta<br />

omenasyötit eivät olleet liikkuneet mihinkään.<br />

Uskomatonta! Että hamsteri voikin sananmukaisesti<br />

kadota ilmaan huoneissa, joissa ei pitänyt olla<br />

pienintäkään ulospääsyreittiä! Tyrmistyneenä Iso<br />

Käsi <strong>ry</strong>htyi ruokkimaan muita hamstereita toivoen<br />

hiljaa, että Fiona jostain hiippailisi puuron<br />

tuoksun perässä.<br />

Päästyään Fabion terraariolle Iso Käsi ei ollut<br />

uskoa silmiään. Mitenkäs tämä ei sattunutkaan<br />

käymään mielessä? Fabion pesässä pötkötti kaksi<br />

samannäköistä karvapalloa vierekkäin toistensa<br />

syliin käpertyneinä! Miten ihmeessä se on tuon<br />

tehnyt? Sen vielä jotenkin ymmärtää, jos Fiona<br />

uskomattomalla sisullaan saa avattua kattoluukkunsa<br />

ja pääsee karkuun, mutta miten se on saanut<br />

työnnettyä itsensä Fabion asuntoon, jossa ei<br />

näy pienintäkään ylimääräistä reikää tai avointa<br />

luukkua? Seuraavaksi Iso Käsi huomasi huolestua:<br />

Kaksi aikuista hamsteria yön samassa pesässä.<br />

Mahtavatkohan molemmat olla kunnossa ja<br />

hengissä? Iso Käsi herätteli lempeästi molemmat<br />

ystävykset käännellen niitä ympäri ihosta haavoja<br />

etsien, mutta pienintäkään ruhjetta ei näkynyt.<br />

Fiona vain haukotteli antaumuksella nukuttuaan<br />

selvästi hyvät päiväunet turvallisen ystävän kainalossa.<br />

18<br />

Sekavin tuntein Iso Käsi toimitti Fionan takaisin<br />

omaan pesäänsä; onnellisena Fionan löytymisestä,<br />

mutta tyrmistyneenä tapahtumien kulusta<br />

sekä hieman peloissaan, josko aikuiset sisarukset<br />

olisivat saaneet päähänsä <strong>ry</strong>htyä poikasten tekoon.<br />

Fionaa Ison Käden hullut huolestumiset naurattivat:<br />

Eihän sitä nyt oman veljen kanssa poikasia<br />

ruveta tekemään. Poikakaveri on katsottuna ihan<br />

muualta. Heti seuraavana iltana Fiona lähtikin<br />

hyväntuulisena vierailulle yläkerran Zigu-pojan<br />

luokse. Nyt elämä saattoi jatkua, kun tärkein ystävä<br />

oli jälleen turvassa!<br />

Fionalle ja Zigzagille odotetaan tällä hetkellä<br />

onnellisesti perheenlisäystä. Ikuiseksi mysteeriksi<br />

kuitenkin jää, miten Fiona sai keinoteltua itsensä<br />

uuden vuoden yönä täysin ehjään ja umpinaiseen<br />

Fabion asuntoon, ja mikä on todellisuudessa se<br />

syy, minkä ansiosta kaksi pitkään toisistaan erillään<br />

ollutta hamsteria suhtautuivat toisiinsa niin<br />

ystävällisesti, kun tavallisesti kohtaamisesta olisi<br />

ollut odotettavissa tappelua ja haavoja. Kai se on<br />

sitä sisua ja sisarusrakkautta - voiko hamsterilla<br />

oikeasti olla niin pitkä muisti? En kaikesta huolimatta<br />

suosittele kotona kokeiltavaksi.<br />

Sini Hämeenkorpi<br />

Kuvat: ensimmäisessä kuvassa Arctican Fiona, toisessa<br />

Arctican Fabio. Kuvannut Sini Hämeenkorpi.

Asiaa hiekkalaatikoista ja<br />

papanoista<br />

kuinka kani oppii sisäsiistiksi?<br />

Kanien luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu<br />

papanoiminen tiettyihin huolellisesti valittuihin<br />

paikkoihin ja tätä piirrettä kannattaakin käyttää<br />

hyödyksi sisäsiisteyspyrkimyksissä. Kun kani juoksentelee<br />

huoneessa ja jättää merkkinsä, kannattaa<br />

ns. hiekkalaatikoita sijoittaa juuri näihin kohteisiin.<br />

1-3 suosikkipaikkaa usein vakiintuukin tähän<br />

käyttöön. Hiekkalaatikoita kannattaa siis hankkia<br />

useita. Jos kanilla ja kaninhoitajalla on erilainen<br />

käsitys hyvästä hiekkalaatikon paikasta, kannattaa<br />

aina taipua kanin tahtoon tässä asiassa. Kun hiekkalaatikon<br />

käyttö on muuttunut rutiiniksi, voi laatikon<br />

sijainta yrittää hienosäätää muuttamalla sitä<br />

vain muutaman sentin kerrallaan. Yleensä kani<br />

kuitenkin valitsee nurkkia ja reviirin äärisijainteja,<br />

joista on hyvä näköyhteys ympäristöön.<br />

Aina sisäsiisteyden kehittyminen ei kuitenkaan<br />

ole yhtä yksinkertaista kuin yllä kuvattiin. Sisäsiisteyden<br />

muodostumiseen vaikuttavat monet<br />

erilaiset tekijät. Steriloidut kanit <strong>ry</strong>htyvät yleensä<br />

helpommin sisäsiisteiksi ja vanhenemisen myötä<br />

siisteystaipumus paranee reviiri-innostuksen<br />

laantuessa. Lisäksi kanien välillä on kokemuspohjaisia<br />

eroja ja luottamus reviirin hallussa säilymiseen<br />

vaihtelee. Jos kani kokee, että jokin toinen<br />

eläin tai jopa ihminen uhkaa reviiriä, saattaa papanoiminen<br />

olla ns. hulvattomampaa. Papanoiminen<br />

kohdistuu tällöin alueeseen jota kani pitää<br />

rajavyöhykkeenä.<br />

On myös tärkeää huomata, että sisäsiisteyden<br />

kehittyminen edellyttää yleensä runsasta juoksentelua<br />

irrallaan. Kanin täytyy oppia tuntemaan<br />

alue hyvin, jotta voisi keskittyä merkkaamisessa<br />

vain ns. olennaisiin kohtiin. Ympäriinsä tiputtelu<br />

voikin olla signaali reviiriepätietoisuudesta. Kani<br />

ei oikein hahmota, onko se omalla alueellaan vai<br />

kenties kilpailevan eläimen reviirillä. Runsaat liikkumismahdollisuudet<br />

auttavat tässäkin asiassa.<br />

19<br />

Kun kaneja on useita, voi reviiristä muodostua<br />

kilpailua ja papanoita ilmestyä sinne ja tänne.<br />

Toisaalta tätä voi hyödyntää myös ”hiekkalaatikkokoulutuksessa”.<br />

Kun laatikolle asettelee yhden<br />

kanin papanoita, on toisenkin kanin ihan pakko<br />

laittaa kohteeseen oma merkkinsä. Onnistuminen<br />

on todennäköisempää, kun hiekkalaatikoita sijoitetaan<br />

reviirirajojen tuntumaan.<br />

Erityisesti kastroimattomien uroskanien virtsaaminen<br />

voi aika-ajoin tapahtua hiekkalaatikon<br />

ulkopuolellakin. Iloisella kaarella yli lattian<br />

lentävä virtsa on tarkoitettu merkkaamiseen tai<br />

jopa kosintaan. Vastaavan virtsakaaren hajuista<br />

innostunut (uros)kani voi roiskauttaa myös hiekkalaatikon<br />

reunan ylitse, joten hiekkalaatikon alla<br />

kannattaa pitää paperia. Nämä merkkauskäyttäytymisen<br />

muodot liittyvät innostuneeseen mielentilaan<br />

ja voivat joissakin tilanteissa ilmetä myös<br />

kastroiduilla uroksilla ja jopa naarailla.<br />

Kania ei pidä rangaista papanoimisesta tai virtsaamisesta<br />

väärään paikkaan esim. huutamalla<br />

tai nostamalla kania ylös äkkinäisesti. Tämä vain<br />

pilaisi kanin ja ihmisen kommunikaatioyhteyden<br />

täysin, sillä kanit eivät ymmärrä rangaistuksen<br />

logiikkaa, vaan alkavat vain pelätä möykkäävää<br />

ihmistä. Kanin käytöstä kannattaa sen sijaan tarkkailla<br />

ja ohjata se hellävaraisesti hiekkalaatikkoa<br />

kohti, kun häntä alkaa nousta... Kania voi myös<br />

palkita hiekkalaatikolla käymisestä herkkupalalla<br />

tai rohkaista laatikolle jättämällä hiekkalaatikon<br />

tuntumaan herkullisia houkutuksia.<br />

Vahinkoja voi sattua kuitenkin siisteillekin<br />

kaneille. Innostus, säikähdys ja epäluulo voivat<br />

kaikki johtaa spontaaniin papanointiin yllättävässä<br />

paikassa. Ja voipa lirahtaa virtsaakin. Turha<br />

hienostelu kannattaa unohtaa ja hyväksyä nämä<br />

riskit. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä siisteydenkin<br />

rutiinit pysyvät kuitenkin yleensä hyvinä.

Kuva : saT u Ka r j a l a i n E n<br />

Jos kani viettää käsittämättömän pitkiä aikoja<br />

hiekkalaatikolla tai tiputtelee virtsaa vähitellen<br />

pisaroina sinne tänne, kannattaa viedä kani eläinlääkärin<br />

tarkastukseen. Tiputtelu voi olla oier virtsatietulehduksesta<br />

ja vaatii lääkehoitoa.<br />

Millainen on hyvä hiekkalaatikko?<br />

Tavanomainen kissanhiekkalaatikko käy kanillekin<br />

hyvin. Kuivikevaihtoehtoja on useita. Puupelletti<br />

on yksi parhaista. Pelletti on erittäin imukykyistä,<br />

eikä ole vaaraksi, vaikka kani sitä hieman<br />

mutustelisikin. Lisäksi puuaineksen haitalliset<br />

fenolit ovat jo poistuneet pelletin tuotantoprosessissa.<br />

Puulastut ja kutterinpuru ovat kuuluneet perinteisiin<br />

kuivikkeisiin, mutta koska niiden fenolit<br />

voivat olla kanille haitallisia, nämä tulisi ns. vanhentaa<br />

perusteellisesti ulkoilmassa kasaa tai astian<br />

sisältöä säännöllisesti käännellen. Puuaineksen<br />

Hermeliinisisarukset Blue Star ja Blue Angel.<br />

20<br />

luontaisten fenolien arvellaan tunkeutuvan kanin<br />

elimistöön hengitysteiden kautta ja aiheuttavan<br />

riskejä maksalle.<br />

Paperisilppu sopii niille kaneille, jotka eivät syö<br />

sitä kohtuuttomasti. Oljet ovat hyvä vaihtoehto.<br />

Puhdasta, karkeaa kuiviketurvettakin käytetään,<br />

joskin kevyenä aineksena sen leviäminen käpälissä<br />

pitkin lattiaa on todennäköistä. Paakkuuntuvaa<br />

kissanhiekkaa ei kanin hiekkalaatikkoon saa laittaa,<br />

sillä se on vaarallista nielaistuna.<br />

Hiekkalaatikkoa ei pidä pestä vahvoilla kemikaaleilla,<br />

vaan pinttymät voi liottaa vedellä.<br />

Vaikeimmat tahrat voi poistaa etikalla. Etikka on<br />

tehokas vaihtoehto myös lattialle ilmaantuneisiin<br />

virtsatahroihin (ottamatta kantaa siihen, mille<br />

materiaaleille etikka sopii).<br />

Päivi Lötjönen

Marsut ovat isokokoisia jyrsijöitä ja vaativat suuren<br />

asumuksen. Häkin hankkiminen voi osoittautua<br />

omistajalle murheenk<strong>ry</strong>yniksi, koska häkki vie<br />

paljon tilaa ja hintaakin saattaa olla runsaanlaisesti.<br />

Kun tätä laumaeläintä päätetään pitää hieman<br />

suuremmassa kuin parin–kolmen yksilön porukassa,<br />

joutuu omistaja huomaamaan, että eläinkaupasta<br />

ei saakaan sopivan kokoista asuntoa marsulle.<br />

Onneksi häkille on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja,<br />

joiden hyviä ja huonoja puolia pohdiskelen<br />

tässä artikkelissa.<br />

Mitä isompi, sen parempi<br />

Marsuhäkkien<br />

monet vaihtoehdot<br />

Lienee syytä aloittaa perusasioista: minkä kokoinen<br />

häkin tulee olla. Voisi sanoa, että ehdoton minimikoko<br />

kahdelle marsulle on 100 cm x 50 cm<br />

-kokoinen häkki. Omasta mielestäni kahden marsun<br />

häkin on syytä olla vähintään 120 cm x 60 cm.<br />

Suuremmassa häkissä marsulla on paremmin tilaa<br />

liikkua, eikä vastapäinen seinä tule vastaan heti,<br />

kun marsu päättää tehdä pienen juoksupyrähdyksen.<br />

Iso häkki vaikuttaa myös marsulauman<br />

toimivuuteen – ahtaissa tiloissa marsut voivat riitaantua<br />

helpommin, kun eivät saa tilaisuutta vetäytyä<br />

omaan rauhaansa silloin, kun häkkikumppani<br />

alkaa ärsyttää.<br />

Koska marsu ei kiipeä pystysuoraa seinää pitkin<br />

eikä osaa hypätä kanimaisen isoja loikkia, ei häkissä<br />

tarvitse välttämättä olla kattoa. Tietysti katto<br />

on syytä olla olemassa esim. silloin, jos kodissa on<br />

esimerkiksi kissa, jolta marsujen pitäisi saada olla<br />

turvassa. Omat marsuni asuvat katottomassa aitauksessa,<br />

jonka seinän korkeus on 35 cm, eivätkä<br />

ne ole koskaan onnistuneet pääsemään aitauksen<br />

reunan yli.<br />

21<br />

Tuiki tavallinen tehdashäkki<br />

Tehdashäkki eli eläinkaupoissa myytävä marsuhäkki,<br />

jonka pohjalaatikko on muovia ja kalterit<br />

metallia, lienee se kaikkein yleisin marsuhäkki.<br />

Tehdashäkin plussat ja miinukset:<br />

+ Pysyy hyvin koossa, helppo liikutella<br />

+ Helppo siivota – likaiset kuivikkeet kipataan<br />

pohjalaatikosta pois ja uudet tilalle<br />

+ – Ulkonäkö. Toisaalta siistin ja selkeän näköinen,<br />

toisaalta hieman ”vankilamainen” umpinainen<br />

häkki<br />

– Melko kallis varsinkin uutena ostettuna (hinnat<br />

vaihtelevat 50–200 euron välillä häkkikoosta<br />

ja ostopaikasta riippuen)<br />

– Isoja häkkejä vaikea löytää, suurin koko<br />

markkinoilla 140 cm levyinen<br />

Tehdashäkki sopii parin, korkeintaan kolmen<br />

marsun kodiksi. Häkki on tyyliltään melko suljettu<br />

tila, mikä toisaalta antaa vankilamaisen vaikutelman.<br />

Toisaalta se takaa marsujen turvallisuuden<br />

kodissa, jossa juoksentelee vapaana muita eläimiä,<br />

kuten kissoja tai koiria.<br />

Itse rakennettu häkki<br />

Itse rakennettu häkki on hyvä ja halpa vaihtoehto<br />

tehdashäkille. Toki sen tekeminen vaatii viitseliäisyyttä,<br />

mutta mikään ammattilainen ei tarvitse<br />

olla että häkin teossa onnistuisi. Kun häkin rakentaa<br />

itse, voi valita monenlaisista eri materiaalivaihtoehdoista<br />

ja tehdä häkistä sen muotoisen ja<br />

kokoisen, kuin itse haluaa – tietysti marsun tarpeet<br />

ja hyvinvoinnin huomioon ottaen. Siihen voi

helposti rakennella tasoja ja tuunailla häkin niin<br />

hienoksi, kun vaan osaa ja viitsii.<br />

Mainitsen pari esimerkkiä siitä, millainen itse<br />

rakennettu häkki voisi olla. Yksi vaihtoehto on<br />

vesivanerista rakennettu katoton tai katolla varustettu<br />

laatikko. Sen seiniin on hyvä tehdä kurkisteluaukkoja,<br />

joihin laitetaan metalliverkkoa.<br />

Tällainen laatikko saattaa olla kuitenkin turhan<br />

painava. Häkin voi myös kokonaisuudessaan rakentaa<br />

metalliverkosta (esim. minkkiverkko) ja<br />

kehystää seinien reunat puulistoilla. Silloin se on<br />

vähän kevyempi kuin vanerilaatikko. Pohjaksi voi<br />

laittaa esimerkiksi muovimattoa, vahakangasta tai<br />

vesivaneria.<br />

Plussia ja miinuksia itse rakennetusta häkistä<br />

on hankala yksiselitteisesti listata, koska näitä<br />

Isossa marsulassa voi tilaa säästää<br />

rakentamalla kerroshäkin, missä<br />

jokaisella laumalla tai marsuparilla<br />

on käytössään oma kerros.<br />

Kuvan kerroshäkin runkona toimii<br />

vaatekaappi. Kaapin hyllyillä<br />

olevat laatikot ovat lastulevyä.<br />

Laatikoiden sisäpinnat on suojattu<br />

suurimmaksi osaksi muovisella<br />

lattiamatolla ja laatikon nurkat<br />

silikonilla. Verkko-ovien kehykset<br />

on tehty lattialistasta. Marsut<br />

pääsevät kulkemaan vasemmalla<br />

olevasta isommasta häkistä oikealla<br />

olevaan pienempään häkkiin<br />

väliseinän aukosta.<br />

Kuva : anu -ma a r i T Pa s o<br />

22<br />

häkkejä on niin monenlaisia. Mutta yritetäänpä<br />

kuitenkin:<br />

+ Voi tulla halvemmaksi kuin tehdashäkki<br />

+ Häkistä voi tehdä juuri sen kokoisen, näköisen<br />

ja muotoisen kuin haluaa<br />

+ Mahdollisuus hyvinkin persoonallisiin ratkaisuihin<br />

häkin ulkonäössä<br />

– Vaatii hieman viitseliäisyyttä ja ideointikykyä<br />

rakentaa<br />

– Usein painavia, vaikeuttaa siirtelyä<br />

– Siivoaminen voi olla hieman isotöisempää<br />

kuin tehdashäkissä, riippuu tietysti miten<br />

häkki on rakennettu ja millaisia kuivikeratkaisuja<br />

siinä on käytetty

Taikakuutioaitaus<br />

Taikakuutioaitaukset ovat saavuttaneet huikean<br />

suosion marsuharrastajien piirissä. Niin sanotut<br />

taikakuutiot eivät ole todellisuudessa kuutioita,<br />

vaan neliöitä. Niitä ei ole alun perin tarkoitettu<br />

marsuhäkeiksi, vaan hyllykköjen rakenteluun. Ne<br />

ovat metalliritilöitä, joiden koko on 35 cm x 35 cm,<br />

väri vaaleanharmaa ja reiät 4 cm levyisiä neliöitä.<br />

Muunkin värisiä ja kokoisia taikakuutioita on olemassa.<br />

Ruutuja yhdistellään toisiinsa muovisilla<br />

helposti irrotettavissa olevilla kiinnikkeillä. Myös<br />

nippusiteet ovat käteviä taikisten yhdistelyssä.<br />

Yleensä taikakuutiohäkit ovat todellakin aitauksia,<br />

eli niissä ei ole kattoa. Jos katon kuitenkin<br />

haluaa, voi sellaisen toki tehdä.<br />

Taikikset maksavat vähän, noin 1–1,30 e / taikakuutio.<br />

Kahdelle marsulle sopivan aitauksen saa<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn<br />

23<br />

rakennettua noin kymmenestä taikakuutiosta, ja<br />

kun siihen lisää pohjamateriaalin hinnan, ei aitaus<br />

tule kokonaisuudessaan maksamaan kuin 15–20 e.<br />

Se on siis monta kertaa halvempi vaihtoehto, kuin<br />

tehdashäkki.<br />

Taikakuutioita myydään ainakin Hong Kong<br />

-nimisissä tavarataloissa, joita ei valitettavasti <strong>Oulun</strong><br />

seudulta löydy. Täällä päin Suomea ei taida olla<br />

yhtään kauppaa, joka näitä mainioita häkinrakennustarpeita<br />

myisi. Ellei satu olemaan etelämpänä<br />

Suomea käyntiä, kannattaa seurailla jyrsijäaiheisia<br />

myyntipalstoja netissä tai laitta sinne itse ostoilmoitus<br />

– siellä yleensä tärppää melko helposti.<br />

Aitauksen pohjalle voi laittaa esimerkiksi vahakangasta,<br />

jota saa muutaman euron metrihinnalla<br />

tavarataloista ja halpakaupoista. Jämäkämpi<br />

vaihtoehto on muovimatto (siis kokolattiamatto).<br />

Vahakankaan tai maton reunoja kannattaa nostaa<br />

Sohvan ja akvaarion väliin sijoitettu kolmen marsun taikakuutioaitaus kooltaan 144 cm x 73 cm. Pohja ja<br />

reunat ovat muovimattoa, joka on kiinnitetty aitaukseen nippusiteillä. Yläkerta on myös rakennettu taikakuutioista,<br />

ja sen pohja ja reunat ovat vahakangasta. Häkin kuivikeratkaisuna on iso pohjan kokoinen pyyhe sekä<br />

erilliset vessalaatikot.

aitauksen seinille jonkun verran, etteivät purut ja<br />

heinät valuisi häkistä ulos. Jos kuivikkeena käytetään<br />

erillisiä vessalaatikoita, voi häkin pohjan<br />

vuorata esimerkiksi pyyhkeillä tai pienillä matoilla,<br />

eikä erillisiä reunuksia välttämättä tarvita. Yksi<br />

vaihtoehto pohjalle on aaltomuovi, josta pystyy<br />

helposti taittelemaan pohjalaatikon.<br />

Koska itse olen vannoutunut taikakuutiohäkkeilijä,<br />

osaan helposti listata plussat ja miinukset:<br />

+ Halpa hinta<br />

+ Häkin seinien kokoaminen todella helppoa ja<br />

nopeaa, ei vaadi edes työkaluja<br />

+ Avonainen aitaus on (ehkä) kotoisamman<br />

tuntuinen kuin suljettu ”vankilamainen” häkki<br />

+ Aitauksen siivoamista ja marsujen nostamista<br />

aitauksesta helpottaa se, että kattoa ei ole<br />

+ Mahdollisuus tehdä todella isokokoisia häkkejä,<br />

joiden kokoa ja muotoa voi helposti<br />

muutella tarvittaessa<br />

– Saatavuuden kanssa voi olla <strong>Oulun</strong> seudulla<br />

ongelmia<br />

– Häkkiä on hankala siirrellä, koska se ei pysy<br />

kovin hyvin koossa liikuteltaessa<br />

– Pikkupoikaset mahtuvat taikisten aukoista<br />

läpi, vähän isommalla poikasella voi juuttua<br />

pää kiinni aukkoon. Aitaus alkaa olla turvallinen<br />

noin parin kuukauden ikäisille ja sitä<br />

vanhemmille marsuille<br />

– Siivoaminen hieman isotöisempää kuin esim.<br />

tehdashäkin<br />

Linkkivinkki!<br />

24<br />

Tehdashäkin ja aitauksen yhdistelmä<br />

Sivustolla www.cavycages.com on valtavat<br />

määrät kuvia marsuhäkeistä – pääasiassa taikakuutioaitauksista.<br />

Sivustolta löytyy mitä uskomattomampia<br />

rakennelmia, joita kannattaa<br />

vähintäänkin huvin vuoksi käydä katsomassa.<br />

Mainittakoon vielä lopuksi sellainenkin häkkivaihtoehto,<br />

kuin tehdashäkin ja aitauksen yhdistelmä.<br />

Näitä ratkaisuja nimittäin näkee monilla<br />

marsuharrastajilla. Yleensä kyseessä on sellainen<br />

tapaus, että marsuille on ensin hankittu tehdashäkki,<br />

mutta sen koko on todettu turhan pieneksi.<br />

Niinpä häkin ympärille on rakennettu taikakuutioista<br />

(tai metalliverkosta) aitaus, ja tehdashäkin<br />

ovea pidetään koko ajan auki.<br />

Käytännössä tehdashäkki toimii tällaisessa ratkaisussa<br />

yleensä vessana ja mahdollisesti ruokintapaikkana,<br />

aitaus puolestaan virikkeillä varustettuna<br />

juoksentelutilana. Häkin sisälle siis laitetaan<br />

kuivikkeita, aitauksen pohjalle yleensä vanhoja<br />

mattoja tai pyyhkeitä. Pyyhkeet saa pysymään paikoillaan<br />

esimerkiksi yksittäisten tiiliskivien avulla.<br />

Plussa- ja miinuslistaa ei tähän ole syytä kerätä<br />

– ne ovat suunnilleen samat kuin taikakuutioaitauksen<br />

kohdalla.<br />

Essi Tiittanen<br />

leukapussi@osjh.net<br />

marsut.kronolia.com

Hybridit<br />

kääpiölajiemme uhka<br />

Pahoitteluni viime palstojen poisjäänneistä- deadlinet<br />

yllättivät pariinkin otteeseen, vaan korjataanpa<br />

nyt tilanne. Tällä kertaa juttua hybrideistä,<br />

joten varsinkin ensimmäistä kääpiöhamsteria<br />

hankkivat, nyt silmä tarkkana! Juttu on lainattu<br />

Suomen Hamsteriyhdistyksen nettisivuilta, alkuperäinen<br />

osoitteessa http://www.hamsteriyhdistys.net/hybridit.php.<br />

Kiitos siis SHY:lle!<br />

Tässäpä siis tärkeää ja painavaa asiaa hybrideistä.<br />

Muun muassa mandariinihamstereina näitä on<br />

nähty myytävän. Laittakaahan postia tulemaan,<br />

varsinkin kuvat ja piirrokset kääpiöhamsuista<br />

ovat tosi toivottuja. Oikein hyvää uutta vuotta<br />

2008, olkoon se varsin menestyksekäs ja hieno<br />

meille kaikille!<br />

toivottelee Laura Juujärvi<br />

lauraju@netti.fi<br />

http://koti.terrieri.net/lauran_hamsula<br />

Hybridit - tarkemmin sanottuna talvikoiden ja<br />

campbellien risteytykset - nousivat otsikoihin ensin<br />

pari vuotta sitten Englannissa, sen jälkeen viime<br />

vuonna Ruotsissa ja sitä myöten väkisinkin myös<br />

täällä Suomessa. Hybridejä voi syntyä tahattomasti<br />

karkuretken lopputuloksena, tai edesvastuuttomat<br />

”kasvattajat” voivat niitä lisäännyttää täysin tahallisesti.<br />

Jälkimmäisenä mainitut ovat nousseet<br />

ongelmaksi ulkomailla, ja tämän artikkelin tarkoituksena<br />

on selvittää, miten suurta tuhoa hybrideillä<br />

voidaan saada aikaan.<br />

Taustaa<br />

Alun perin hybridit nousivat siis esille englantilaisessa<br />

hamsterinäyttelyssä, josta huolestuneena<br />

Melissa Chamberlain kirjoitti artikkelin National<br />

Hamster Councilin jäsenlehteen. Tässä alustukseksi<br />

vapaa, hiukan lyhennetty käännös kyseisestä<br />

artikkelista.<br />

Milloin campbelli ei ole campbelli? Vastaus: kun<br />

se on risteytetty talvikkoon. Monet huolestuneet<br />

25<br />

kerhon jäsenet ovat kyselleet minulta kommenttia<br />

koskien eräitä kääpiöhamstereita, jotka olivat<br />

arvosteltavana taannoisessa näyttelyssä. Olin itse<br />

sihteerinä, koska tuomarina oli harjoittelija, ja<br />

tästä johtuen näin kaikki hamsterit. Minua oli varoitettu<br />

etukäteen, että ”oudon näköisiä kääpiöitä”<br />

tulisi olemaan näytillä. Olen silti todella hämmästynyt<br />

kun talvikkoluokassa arvosteltavaksi tuli<br />

talvikon mallisia hamstereita, joilla oli campbelliturkki,<br />

ja päinvastaisesti campbelliluokassa talvikkoturkkisia<br />

campbellejä. Tällaista ei ollut tapahtunut<br />

näyttelyissä aikaisemmin, joten pohdittavaksi<br />

jäi se mitä niille pitäisi tehdä. Ensimmäinen ajatus<br />

oli hylätä ne, mutta niillä ei ollut mitään tiettyä<br />

hylkäävää virhettä - ne eivät vain vastanneet kummankaan<br />

lajin standardia. Päätimme lopulta siirtää<br />

ne ei-standardiluokkaan.<br />

Tämä tapaus nostaa kuitenkin esille vakavia<br />

kysymyksiä. Suurimman osan näistä eläimistä<br />

kasvattavat eläinkaupat. Monet eläinkauppiaat<br />

ovat hyvin naiiveja hamsterien suhteen ja saattavat<br />

lyödä eri kääpiölajeja samaan kastiin asiaa sen<br />

kummemmin surematta. Mutta se, että hamsteriyhdistyksen<br />

jäsen tai jopa virallinen kasvattaja tekee<br />

tätä, on täysin anteeksiantamatonta. Tällaista<br />

voi tapahtua ehkä kerran vahingossa, mutta hybridien<br />

teettäminen yhä uudestaan ja uudestaan on<br />

täysin käsittämätöntä.<br />

Tulisi myös ajatella mitä haittaa hamstereille<br />

itselleen voi aiheutua. Campbelli ja talvikko ovat<br />

lajeina samankaltaisia, mutta kuitenkin eri lajeja<br />

ja siten eroavat toisistaan perimältään. Ne tulevat<br />

luonnossa eri alueilta, söisivät hieman erilaisia<br />

ruokia ja luonnossa tavatessaan ne jättäisivät toisensa<br />

luultavasti huomiotta koska, ne ”tietäisivät”<br />

että lisääntyminen heikentäisi lajia eikä auttaisi lajia<br />

laisinkaan. Vankeudessa hamstereilla ei ole tätä<br />

ylellisyyttä, koska me ihmiset valitsemme niille<br />

kumppanit. Mitä jos emme välitä kantavatko tai<br />

kärsivätkö hamsterit diabeteksesta, glaukoomasta<br />

jne.? Voisin jatkaa sairauksien listaa loputtomiin,<br />

mutta tällainen toiminta viis veisaa niistä yhteisis-

tä säännöistä, joita hamstereiden kasvattamiseen<br />

liittyy. Sana hybridi tarkoittaa sekalajista eläintä,<br />

joka omaa molempien vanhempien ominaisuuksia.<br />

Suuri ongelma hybrideissä on se, ettei niistä<br />

ole paluuta entiseen. Kun erilajiparitus on tehty, ei<br />

niiden jälkeläisistä päästä koskaan takaisin ”puhtaaseen”<br />

alkuperäiseen lajiin. Ongelma saattaisi<br />

loppua alkuunsa, jos jälkeläiset olisivat kaikki steriilejä.<br />

Näissä tapauksissa on kuitenkin ollut niitäkin,<br />

jotka eivät ole ja jatkavat näin sukua jossa on<br />

sekaisin kahta lajia.<br />

Muita ongelmia voivat olla mm. talvikoiden<br />

ja campbellien hiukan toisistaan eroava rakenne,<br />

joka voi aiheuttaa ongelmia naaraan synnyttäessä.<br />

Tai entäpä näille kahdelle lajille tyypilliset sairaudet;<br />

haluammeko oikeasti talvikoillekin ongelman<br />

sokeritaudista?<br />

Kun nämä hybridit lisääntyvät, ja saavat poikasia<br />

täplikkäiden, mustien, argentejen, albinoiden<br />

jne. kanssa; mistä lopulta tiedämme, onko hamsteri<br />

100%:sti sitä lajia, miltä se näyttää? Miten kääpiökasvattajiin<br />

voidaan enää luottaa, kun kenelläkään<br />

ei ole varmuutta siitä, mitä eläimen taustalla<br />

oikeasti on?<br />

Pyydänkin kaikkia kääpiökasvattajia seisomaan<br />

yhtenä rintamana torjuen kiusauksen lisäännyttää<br />

hybridejä. Tästä ei saa tulla vielä suurempi ongelma<br />

kuin se jo on; silloin menettäisimme nämä<br />

lajit hienoine ominaisuuksineen. Kasvattajat, pitäkää<br />

kunnollista rekisteriä eläimistänne ja linjanne<br />

puhtaina.<br />

26<br />

Suomen ja Ruotsin tilanteesta<br />

Täällä Suomessa olemme kauhulla seuranneet,<br />

kuinka hybridivillitys on levinnyt Ruotsiinkin.<br />

Siellä eläinkaupat ja -tukut ottavat mielellään<br />

myyntiin ”argente-talvikkoja, jotka ovat yhtä sosiaalisia<br />

toisiaan kohtaan kuin campbellit”. On<br />

totta kai huomioitava, että useat ruotsalaiset kasvattajat<br />

pitävät lajit erillisinä ja kasvattavat niitä<br />

vastuuntuntoisesti. On kuitenkin joitakin jopa<br />

kasvattajanimen omaavia kasvattajia, joille nämä<br />

”ei-standarditalvikot” ovat rahan lähde (sekä ilmeisesti<br />

jonkinlaisen mielihyvän, koska jotain<br />

näin typerää tehdään). Eläintukkujen kautta hybridejä<br />

voi kulkeutua Suomeenkin, koska monet<br />

suomalaiset eläinkaupat ostavat isoja eriä poikasia<br />

ruotsalaisista suurkasvattamoista. Näiden eläinkauppaeläinten<br />

kautta risteytysgeenit voivat täysin<br />

tahattomasti kulkeutua suomalaisiin talvikko- ja<br />

campbellilinjoihin, mikäli emme pidä varaamme.<br />

Internetissä on kotisivuja, joilla esitellään<br />

”puhtaisiin” talvikko- ja campbellipoikueisiin<br />

syntyneitä uusia, erikoisia värejä. Vaikka näillä<br />

sivuilla väitetään, etteivät eläimet ole hybridejä,<br />

antavat itse sivut ymmärtää ihan muuta. Vaikka<br />

on ihan selvää, että esimerkiksi uusia värimutaatioita<br />

voi syntyä ja tulee ajan myötä syntymään<br />

talvikoillekin, on ajatus siitä, että samalla kasvattajalla<br />

syntyy lähemmäs tusina uutta mutaatiota<br />

lähes samanaikaisesti on täysin mahdoton! Ajatellaanpa<br />

sitä, kuinka monta talvikkopoikasta on<br />

Kuva : Ta n j a Ku lo T i E<br />

Pidetään talvikot talvikkoina.<br />

Kuvassa normaalivärinen talvikko<br />

Taneli.

maailmassa, tai edes Suomessa, syntynyt kautta<br />

aikojen? Meillä ei ole yhtäkään uutta mutaatiota<br />

syntynyt, ja sitten jollakulla kasvattajalla syntyy<br />

yhtäkkiä puoli tusinaa ”uutta väriä”, eli talvikoilla<br />

campbellivärejä ja toisinpäin. Ja nämä eivät muka<br />

ole hybridejä? Väärin, ne ovat taatusti hybridejä,<br />

vaikka itse kasvattaja ei sitä tietäisikään - alkuperäisen<br />

hybridiyhdistelmän kun ei tarvitse olla<br />

kyseisen kasvattajan luona syntynyt. Ehkä hänellä<br />

on hybridejä kolmannessa polvessa, jotka nyt synnyttävät<br />

niitä värejä joita alkuperäiset vanhemmat<br />

kantoivat. Hybridit voivat siis näyttää ihan tavallisilta<br />

talvikoilta tai campbelleiltä useammankin<br />

sukupolven ajan, kunnes jonain kauniina päivänä,<br />

sattuman oikusta poikueeseen tupsahtaa väärän<br />

värisiä, mallisia tai oloisia poikasia.<br />

Tässä siis muutamia käytännön ohjeita:<br />

Hybridiä ei välttämättä tunnista ulkonäöstä hybridiksi.<br />

Ei edes asiantuntija, saatikka sitten kokemattomampi<br />

harrastaja.<br />

Kun eläin on kerran hybridi, ei yksikään sen<br />

jälkeläisistä tule koskaan olemaan ”puhdas”, takaisinristeytykset<br />

eivät siis ratkaise ongelmaa.<br />

Hybridi ei siis ole välttämättä steriili, kuten aiemmin<br />

luultiin, vaan hybridi voi lisääntyä siinä<br />

missä muutkin hamsterit.<br />

Valitse jalostuseläimesi tarkkaan. Harkitse moneen<br />

kertaan, ennen kuin ostat eläinkauppaeläimiä<br />

jalostukseen (varsinkaan ulkomailta tuotuja).<br />

Pyydä jonkinlaista selvitystä eläimen taustoista.<br />

Panosta niihin eläimiin, joiden taustoja tunnet tai<br />

tunnistat jo muutaman sukupolven takaa.<br />

Valitse yhteistyökumppanisi, varsinkin ulkomaiset,<br />

tarkkaan. Vaikka kaverisi ulkomailla olisi<br />

mukava, saattaa hän tahattomasti lähettää sinulle<br />

hybridien jälkeläisiä jos ei ole itse niin tarkka.<br />

Mikäli sinulla syntyy poikue, joka vaikuttaa<br />

”epätavalliselta” lajiinsa nähden, älä myy poikasia<br />

mihinkään, mistä ne voivat ajautua kasvatuskäyttöön<br />

(ei siis esim. eläinkauppaan). Älä myöskään<br />

lisäännytä niitä itse, äläkä teetä vanhemmilla uudelleen<br />

poikasia.<br />

Ja lopuksi: jos sinulla syntyy vahinkohybrideitä,<br />

pidä ne itse tai anna vain sellaiseen kotiin, jossa<br />

ymmärretään eläimen tausta sekä taatusti se, miksi<br />

eläimellä ei tule koskaan teettää poikasia!<br />

27<br />

Hybridien teettämiselle ei ole olemassa<br />

pitäviä perusteita<br />

Tokihan kummassakin lajissa on sekä hyvät että<br />

huonot puolensa (talvikoiden napakampi suhtautuminen<br />

lajitovereihinsa, vähäiset värimuunnokset,<br />

campbellien reviiritietoinen luonne), mutta<br />

lajien risteytys ei ole ratkaisu tähän. Ajan kanssa<br />

tulee talvikoillekin ilmaantumaan uusia värejä, ja<br />

mitä taas luonnepuoleen tulee, on siihen täysin<br />

mahdollista puuttua jalostuksella. Nämä luonnolliset<br />

keinot nyt vain sattuvat vaatimaan hieman<br />

kärsivällisyyttä, ja todellista panostamista jalostusvalintaan.<br />

Ilmeisesti ei voida liikaa painottaa,<br />

että talvikko ja campbelli ovat todellakin eri lajeja,<br />

eivät saman lajin rotuja. Hybridikääpiö ei siis ole<br />

lähellekään sama asia kuin vaikkapa sekarotuinen<br />

koira.<br />

Hybridit olisi todennäköisesti helppo tunnistaa<br />

puhtaista lajeista rutiininomaisella DNA-testillä.<br />

Sinänsä on ikävää olla epäluuloinen, mutta me<br />

emme usko yhteenkään talvikon uuteen värimuunnokseen<br />

ennen kuin olemme henkilökohtaisesti<br />

ottaneet näytteen eläimestä ja vieneet sen<br />

DNA-tutkimukseen, jossa sen on todettu olevan<br />

peräisin aidosta talvikosta. Suomen Hamsteriyhdistys<br />

<strong>ry</strong> seuraa tilannetta tarkkaan. Hallitus on<br />

päättänyt suhtautua todella vakavasti tähän asiaan,<br />

joten esimerkiksi näyttelykielto ja yhdistyksestä<br />

erottaminen ovat täysin mahdollisia sanktioita<br />

niille, jotka joko lisäännyttävät hybridejä<br />

tahallaan tai tuovat niitä maahan. Tämän asian<br />

kanssa ei voida leikkiä.<br />

Vetoamme myös kaikki jäseniimme: mikäli<br />

saatte jotain kautta tähän asiaan liittyvää tietoa,<br />

tai kuulette edes huhuja, ottakaa yhteyttä hallitukseen!<br />

Teemme kaikkemme jotta suomalaiset<br />

hamsterilajit saataisiin pidettyä turvassa, mutta<br />

tarvitsemme tähän kaiken avun myös teiltä. Ulkomaiden<br />

villityksistä huolimatta uskomme, että<br />

suomalaiset hamsteriharrastajat haluavat vilpittömästi<br />

pitää talvikot talvikkoina ja campbellit<br />

campbelleinä.<br />

Melissa Chamberlain, Tiina Asikainen<br />

& Heli Lillbacka

Suomessa myytävää<br />

eläinkokeetonta kosmetiikkaa<br />

Lista eläinkokeettoman kosmetiikan standardiin sitoutuneista<br />

yrityksistä.<br />

** Suomalainen yritys<br />

* Yritys on sellaisen kosmetiikkayrityksen tytä<strong>ry</strong>htiö,<br />

joka ei ole sitoutunut standardiin.<br />

The Body Shop * (emoyhtiönä Loreál)<br />

Kosmetiikka- , ihonhoito-, hygienia- ja hiustenhoitotuotesarjoja.<br />

Lisäksi saatavilla myös hierontaöljyjä,<br />

hajuvesiä ja aromaterapiatuotteita. Myydään<br />

The Body Shopin omissa liikkeissä ympäri<br />

maan.<br />

Dermalogica<br />

Ihonhoitotuotteita, kosteusvoiteita, hygieniatuotteita<br />

ym. Tuotteita myydään kauneushoitoloissa.<br />

Freeman<br />

Ihonhoitotuotteita, kosteusvoiteita, suihkugeelejä<br />

ym. Myydään tavarataloissa (ainakin Anttila, Citymarket,<br />

K-Supermarket, Silja Line, Sokos, Stockmann,<br />

Tarjousmaxi, Vapaa valinta ja Veljekset Keskinen)<br />

sekä Freemanin tehtaanmyymälässä.<br />

Faith Products<br />

Hiusten- ja ihonhoitotuotteita, saippuoita, kylpyvaahtoja<br />

sekä muun muassa kodinhoitotuotteita.<br />

Joe Blasco<br />

Kattava kosmetiikkasarja. Myydään tavarataloissa<br />

(ainakin Sokos, Stockmann ja Veljekset Keskinen)<br />

sekä kosmetologeilla ja kampaamoissa. Nettitilaukset<br />

esim. http://www.cosmeshop.fi/ , http://<br />

www.ostokset.fi/<br />

Kingfisher Natural Toothpaste<br />

Hammastahnoja saa ainakin Ruohonjuuresta,<br />

Punnitse&Säästä -kaupasta, Ekokauppa Ekolosta,<br />

useista luontaistuotekaupoista.<br />

28<br />

Lifehair Oy **<br />

Hiusten- ja ihonhoitotuotteita sekä kodinkemikaaleja.<br />

Yrityksen kosmetiikkatuotemerkit ovat Lactoline,<br />

Biorich ja Biolon.<br />

Love the Planet<br />

Vegaanista luontaistuotekosmetiikkaa. Tuotteita<br />

voi ostaa ainakin Helsingistä: Bonqi, Uudenmaankatu<br />

13.<br />

Make Up International<br />

Pääasiassa meikkejä. Tuotteita voi tilata yrityksen<br />

nettisivujen kautta.<br />

Ma<strong>ry</strong> Kay<br />

Ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteita.<br />

Montagne Jeunesse<br />

Sarjan kasvo-, hius- ja jalkanaamiota/hoitoja löytyy<br />

Tampereelta Citymarketista (ainakin Lielahti),<br />

Seppälästä, Sokokselta, Stockmannilta ja Vapaa<br />

Valinnasta. Tuotteita voi ostaa myös LumiRuusun<br />

nettikaupasta. Maahantuojan kotisivut: http://<br />

www.amorosa.fi/<br />

Paul Mitchell<br />

Kattava hiustenhoitotuotesarja erilaisille hiustyypeille.<br />

Saatavilla Stockmannilta, Sokokselta sekä<br />

useista kampaamoista.<br />

Provida<br />

Luonnonkosmetiikkasarja, tuotevalikoimassa ihonhoitotuotteita.<br />

Saatavilla mm. luontaistuotekaupoista.<br />

Rejuvi<br />

Ihonhoitotuotteita. Myynnissä joillakin kosmetologeilla,<br />

esim. Kauneushuone Neo (Kansakoulunkatu<br />

5, Helsinki) (myös Ruotsissa http://www.<br />

queenofbeauty.se/)

Urtekram<br />

Histenhoitotuotteita, henna-värejä, saippuoita.<br />

Saatavana mm. Sokokselta, Ruohonjuuresta ja<br />

Ekokauppa Ekolosta.<br />

Suomessa myytäviä ei-eläinkokeilla<br />

testattuja kodinkemikaaleja:<br />

Lifehair Oy **<br />

Puhdas koti- tuotemerkkisarjasta löytyy mm. erilaisia<br />

puhdistusaineita ja viemärin aukaisuneste.<br />

London Oil Refining Company<br />

Astonish- kodinkemikaaleja myydään ainakin<br />

Stockmannilla.<br />

Standardiin sitoutuneet yritykset saavat käyttää<br />

alla olevaa pupulogoa!<br />

29<br />

Olemme uudistaneet kosmetiikkalistamme ja luoneet<br />

suomalaisten kosmetiikkayritysten arviointijärjestelmän.<br />

Suomessa myytävän eläinkokeilla testaamaton<br />

kosmetiikan lista on lyhentynyt aikaisemmasta<br />

huomattavasti tiukentuneen sitoumuksen vuoksi.<br />

Nyt yrityksen on käytävä läpi eläinkokeettomuuden<br />

arviointi, jossa myös sen raaka-aineiden<br />

eläinkokeettomuus varmistetaan.<br />

Uudistetun järjestelmän vuoksi lista uudistui ja<br />

kaikki suomalaiset yritykset hakevat sille uudestaan.<br />

Lifehair Oy on ensimmäisen suomalaisena<br />

kosmetiikkayrityksenä sitoutunut Eläinkokeettoman<br />

kosmetiikan standardiin ja on siten hyväksytty<br />

takaisin Animalian kosmetiikkalistalle!<br />

Eläinsuojeluliitto Animalia<br />

http://www.animalia.fi

<strong>OSJH</strong> ilmoittaa:<br />

tulevia tapahtumia<br />

Tapahtumakalenteri<br />

26.1. Pet-show, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

1.3. Vuosikokous klo 12, Pateniemen Honkapirtti<br />

29.3. Pet-show, Muhos, Koivikon maatalousoppilaitos<br />

24.5. Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestämä kanien estehyppykurssi, Honkapirtti<br />

25.5. Pet-show ja kanien virallinen estekisa, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

6.9. Pet-show ja kanien ulkomuotoluokka, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

29.11. Pikkujoulunäyttely, pet-show, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

Tapahtumakalenteri päivittyy ja täydentyy vuoden mittaan. Ajan tasalla oleva<br />

kalenteri löytyy aina <strong>OSJH</strong>:n nettisivuilta www.osjh.net/.<br />

Syyrialainen hamsteri Arctican Octavia ”Aada”.<br />

Vuosikokouskutsu<br />

<strong>OSJH</strong> <strong>ry</strong>:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 1.3.2008 Honkapirtillä<br />

klo 12 alkaen. Kokous on yleiskokous, joten koko jäsenistö on tervetullut<br />

paikalle!. Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2008 toimintaa ja ehdottamaan<br />

omia ideoitasi toimintamme parantamiseksi!<br />

30<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn

<strong>Oulun</strong> <strong>seudun</strong> <strong>jyrsijäharrastajat</strong> <strong>ry</strong> järjestää:<br />

PET-SHOW<br />

Kaneille ja jyrsijöille 29.3.<br />

Muhoksella, Koivikon maatalousoppilaitoksen tiloissa, os. Kirkkotie 1<br />

Ilmoittautumiset alkavat klo. 09.00<br />

Ilmoittautumiset 20.3. mennessä:<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 OULU<br />

tai ilmoittautumiset@osjh.net<br />

Näyttelymaksut <strong>OSJH</strong>:n jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 5 e / eläin<br />

3. jne. eläin 3 e / eläin<br />

Näyttelymaksut ei-jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 7 e / eläin<br />

3. jne. eläin 4 e / eläin<br />

Jälki-ilmoittautuminen 10 e / eläin<br />

Näyttelymaksut maksetaan ennakkoon tilille OP 574136-2170156 Viite 44244. Kuitti lähetetään<br />

ilmoittautumisten mukana. Sähköpostitse ilmoittautuneet esittävät kuitin vastaanotossa näyttelyaamuna.<br />

31<br />

Kuva : Tiia riiHimäKi

Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestää:<br />

Kanien estehyppykurssi<br />

Kurssille otetaan 20 osallistujaa (jos halukkaita on<br />

kovin paljon enemmän, järjestetään mahdollisesti<br />

toinen kurssi samana viikonloppuna). Osallistua<br />

saa yhden kanin kanssa kerrallaan. Kanin on oltava<br />

vähintään 4 kk vanha voidakseen osallistua.<br />

Omat valjaat ja hihna mukaan - olisi hyvä jos kani<br />

olisi myös tottunut jo olemaan valjaissa. Kurssin<br />

hinta on 6 e /osallistuja, johon sisältyy kurssimateriaali,<br />

välipala ja osallistuminen kurssikilpailuun<br />

päivän päätteeksi.<br />

Kurssille ilmoittautuessa on ilmoitettava kanin<br />

nimi, ohjaajan nimi, sähköpostiosoite (ellei ole,<br />

niin postiosoite) sekä puhelinnumero. Jokaiselle<br />

osallistujalle lähetetään vahvistussähköposti viimeistään<br />

alkuviikosta ennen tapahtumaa. Kurssille<br />

ei voi jälki-ilmoittautua.<br />

Minttu-kani hyppäämässä estettä.<br />

Oulussa Pateniemen Honkapirtillä 24.5.08<br />

32<br />

Ilmoittautumiset lähetetään viimeistään 16.5<br />

Leea Mäkelä<br />

Kuuvuorenkatu 1 C 42<br />

20540 Turku<br />

tai: ilmoittautumiset@suomenestekanit.net<br />

Kurssimaksut maksetaan Suomen estekanit <strong>ry</strong>:n<br />

tilille Sampo 800019-71072054, viitteellä 1685. Jos<br />

ilmoittaudut postitse, laita kuitti mukaan ilmoittautumiseen,<br />

jos ilmoittaudut sähköpostilla, voit<br />

näyttää kuittisi kisapaikalla tai lähettää sen liitetiedostona.<br />

(Varmistathan jo ennen maksamista, että<br />

pystyt joko tulostamaan kuitin tai tallentamaan<br />

sen kuvakaappauksena!)<br />

Tervetuloa myös kanien estehyppykilpailuun 25.5.!<br />

(lisätietoja viereisellä sivulla).<br />

Kuva : HE l i no P o n E n

<strong>Oulun</strong> <strong>seudun</strong> <strong>jyrsijäharrastajat</strong> <strong>ry</strong> järjestää<br />

Kani- ja jyrsijänäyttelyn<br />

sunnuntaina 25.5. klo 10 Kaijonharjun nuorisotalolla Oulussa<br />

eläinten vastaanotto klo 8.45 alkaen.<br />

Näyttelyssä on lemmikkiluokat kaneille ja kaikille lemmikkijyrsijöille.<br />

Lisäksi Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestää kanien estehyppykilpailun.<br />

Kani- ja jyrsijänäyttely<br />

Ilmoittautumiset 9.5. mennessä:<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 OULU<br />

tai ilmoittautumiset@osjh.net<br />

Näyttelymaksut <strong>OSJH</strong>:n järjestämiin luokkiin:<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 5 e / eläin<br />

3. jne. eläin 3 e / eläin<br />

Ei-jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 7 e / eläin<br />

3. jne. eläin 4 e / eläin<br />

Jälki-ilmoittautuminen 10 e / eläin<br />

Näyttelymaksut maksetaan ennakkoon tilille<br />

OP 574136-2170156 Viite 44244. Kuitti lähetetään<br />

ilmoittautumisten mukana. Sähköpostitse<br />

ilmoittautuneet esittävät kuitin vastaanotossa<br />

näyttelyaamuna.<br />

YLEISÖLLE VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA!<br />

w w w . o s j h . n e t<br />

33<br />

Kanien estehyppykilpailu<br />

Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestää virallisen kilpailun<br />

näyttelyn yhteydessä, kilpailuluokkina Helppo<br />

suora aloittelijoille (arvosteluluokka A), Helppo<br />

suora (arvosteluluokka A), Helppo mutka<br />

(arvosteluluokka A).<br />

Hinnat:<br />

SEK:n jäsenille 1,5 e / kani<br />

ei-jäsenille 2,5 e / kani.<br />

Jälki-ilmoittautumisia otetaan vastaan<br />

keskiviikkoon 19.5. mennessä hintaan 2,5 e / 3,5 e<br />

(jäsenet / ei-jäsenet).<br />

Kaikki kilpailumaksut maksettava pe 16.5.<br />

mennessä (paitsi jälki-ilmoittautumismaksut ma<br />

19.5. mennessä) Suomen Estekanit <strong>ry</strong>:n tilille<br />

Sampo 800019-71072054, viitteeksi 1698.<br />

Jos ilmoittaudut postitse, laita kuitti<br />

mukaan ilmoittautumiseen, jos ilmoittaudut<br />

sähköpostilla, voit näyttää kuittisi kisapaikalla tai<br />

lähettää sen liitetiedostona.<br />

Estekilpailuun ilmoittautumiset 16.5. mennessä:<br />

Leea Mäkelä<br />

Kuuvuorenkatu 1 C 42<br />

20540 Turku<br />

tai ilmoittautumiset@suomenestekanit.net

<strong>OSJH</strong>:n uusi hallitus<br />

esittäytyy<br />

Anna Takkinen, puheenjohtaja<br />

(infovastaava)<br />

Olen 26 vuotias perhepäivähoitaja ja perheeseeni<br />

kuuluu lapset Emma (3 v) ja Milla (1 v) sekä mies<br />

Tommi. Asumme Oinaansuolla rivitalossa. Tällä<br />

hetkellä kotona ei ole yhtään lemmikkiä, kun viimeinenkin<br />

gerbiili kuoli viime vuoden lopulla.<br />

Gerbiiliharrastukseni alkoi 2001, kun hankin<br />

Eskelisen Eliseltä ensimmäiset gerbiilini. Ehtona<br />

gerbiileiden saamiseen oli, että käyn yhdesti<br />

<strong>OSJH</strong>:n näyttelyssä. Liityin heti <strong>OSJH</strong>:n jäseneksi<br />

ja kesäkuussa 2001 jännityksestä täristen kävin<br />

ensimmäisessä näyttelyssäni eikä sen jälkeen<br />

ole tainnut montaa näyttelyä jäädä väliin! Ennen<br />

syksyä gerbiilimäärä oli jo 15 ja kasvatusura Elisen<br />

opastamana oli aluillaan. Opiskelin myös gerbiilien<br />

ja degujen pet-tuomariksi. Myöhemmin<br />

yhdistystoiminta on vienyt minut mukanaan ja<br />

kasvatus on jäänyt, mutta tämän ihanampaa harrastusta<br />

ei ole olemassakaan!<br />

Satu Karjalainen, varapuheenjohtaja<br />

(palkintovastaava)<br />

Olen 27-vuotias lähihoitaja ja puutarhuri. Asumme<br />

aviomieheni ja kahden lapsemme kanssa Kempeleen<br />

Kokkokankaalla.<br />

Minun jyrsijäharrastukseni on alkanut jo ekaluokalla<br />

kun sain oman risteytyskanin. Tämä Tupsu-kani<br />

eli 12-vuotiaaksi. Sen jälkeen olen omistanut<br />

melkein kaikkia jyrsijälajeja marsuista hiiriin.<br />

Vuonna 1997 valmistuin kaikkien lajien pet-tuomariksi<br />

ja sain kasvattajanimen (Sateenkaaren)<br />

hamstereille. Niitä kasvatin vuoteen 2004.<br />

Tällä hetkellä kotonamme asustaa sekarotuinen<br />

koira Tuffe ja kaksi hermeliinikania Pupsi ja Enkeli.<br />

Pikkusiskon luona asuu myös kolme hamsteria<br />

ja kolmas hermeliinikani Kalle.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut vuodesta 1996, ja<br />

hallituksessa olen ollut vuodesta 1997, eli pois en<br />

näköjään lähde kulumallakaan.<br />

34<br />

Sini Hämeenkorpi, rahastonhoitaja<br />

(buffetti- ja markkinointivastaava)<br />

Olen 29-vuotias tradenomi. Työskentelen teatteriesimiehenä<br />

<strong>Oulun</strong> Finnkino Plazassa ja asun<br />

mieheni ja lemmikkiemme kanssa <strong>Oulun</strong>salossa.<br />

Maaliskuussa perheeseemme on tulossa lisäystä<br />

ensimmäisen ihmislapsen muodossa.<br />

Lemmikkiharrastukseni alkoi 1990-luvun alkupuolella,<br />

kun kävin silloisten risteytyskanieni<br />

ja Nekku-hiiren kanssa <strong>OSJH</strong>:n ensimmäisissä<br />

näyttelyissä. Suurin menestys taisi noina aikoina<br />

tulla aina kanien leivänsyöntikilpailussa – meidän<br />

Pumpuli oli kova poika syömään! Kanien jälkeen<br />

tuli muutaman vuoden lemmikki- ja näyttelytauko,<br />

kunnes muutettiin nykyisen mieheni Harrin<br />

kanssa saman katon alle, ja hankittiin kaksi kesyrottanaarasta<br />

Lotta ja Pöhkö. Rottien kanssa<br />

emme kuitenkaan näyttelyitä harrastaneet. Näyttelyihin<br />

palattiin taas vuonna 1999–2000 hamstereiden<br />

myötä; siitä lähtien olen myös toiminut<br />

aktiivisesti <strong>OSJH</strong>:n hallitustehtävissä ja kasvattanut<br />

hamstereita kasvattajanimellä Arctican.<br />

Enimmäkseen meillä syntyy syyrialaisia, mutta<br />

myös muutama harjoitusluontoinen poikue<br />

venäjänkääpiöhamsteri campbelleja on nähnyt<br />

päivänvalon. Lemmikkinä on ollut lisäksi roboja,<br />

talvikko Känkkäränkkä ja kiinankääpiöhamsteri<br />

Ippis. Hamsteriharrastuksen myötä olen toiminut<br />

paljon myös Suomen Hamsteriyhdistyksen<br />

hallitustehtävissä ja kouluttautunut hamstereiden<br />

lemmikki- ja ulkomuototuomariksi.<br />

Tällä hetkellä meillä asustaa kiinari Ippis, vaihteleva<br />

määrä syyrialaisia, hermeliinikani Puppe<br />

(esittely sivulla 44) sekä kissa nimeltä Kepponen.<br />

Lapsen syntyessä ja uuden kodin rakentuessa tänä<br />

keväänä voi tulla lyhytaikaista hiljaiseloa hamsterikasvatuksen<br />

osalta, mutta olosuhteiden salliessa<br />

pyrin sitä toki jatkamaan ilman suurempia keskeytyksiä,<br />

ja <strong>OSJH</strong>:n toiminnassa olen varmasti<br />

taas kerran innokkaasti matkassa.

Iloista yhdistysporukkaa pikkujoulutunnelmissa. Ylärivi vasemmalta: Anne Kontio, Silja Hirvonen, Satu Karjalainen,<br />

Nelli Kihniä, Tanja Kulotie. Alarivi vasemmalta: Mira Snellman, Anna Takkinen, Tiia Riihimäki, Sini<br />

Hämeenkorpi ja Essi Tiittanen.<br />

Essi Tiittanen, sihteeri<br />

(<strong>Leukapussi</strong>n päätoimittaja, valokuvaus)<br />

Olen 25-vuotias viestintäalan yrittäjä ja koulutukseltani<br />

filosofian maisteri. Asun sulhaseni kanssa<br />

tällä hetkellä <strong>Oulun</strong> Kaijonharjussa, mutta muutamme<br />

pian Kaijonrantaan.<br />

Jyrsijäharrastukseni alkoi jo pikkutyttönä, kun<br />

isosiskoni omisti hamstereita, gerbiilejä ja kanin.<br />

Ensimmäisen oman syyrialaisen hamsterini sain<br />

11-vuotiaana, ja siitä alkoi toistakymmentä vuotta<br />

kestänyt hamsteriharrastukseni. Lisäksi olen<br />

omistanut pari gerbiiliä. Nykyään minulla ei ole<br />

enää kummankaan lajin edustajia.<br />

Vuoden 2007 alussa menetin sydämeni täydellisesti<br />

marsuille. Niitä meillä asustaa nykyään neljä:<br />

englannincrest-uros Aappo, risteytysneiti Ninnu<br />

ja kaksi nuorta pitkäturkkia, texel-tyttö Luna ja<br />

sheltiepoika Simon.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut syksystä 2007 lähtien<br />

ja mukana hallituksessa olen nyt ensimmäistä<br />

kertaa.<br />

35<br />

Silja Hirvonen, jäsen<br />

(pikkukisavastaava)<br />

Olen pian 19 vuotta täyttävä kaupan alan opiskelija.<br />

Asun avomieheni kanssa <strong>Oulun</strong> Puolivälinkankaalla.<br />

Tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi kania: ruskeasoopeli<br />

kastroitu risteytysuros Neppari sekä valkoinen<br />

sinisilmäinen hermeliininaaras Satun Katariina<br />

eli Helmi. Uusin tulokkaamme on marsu-uros<br />

Unquiet Snowball ”Nappi”, väriltään white/buff.<br />

Koirien keskellä olen elänyt oikeastaan koko<br />

ikäni, ja koiran hankinta on suunnitteilla. Ehdoton<br />

suosikkilajini on kuitenkin kanit, joita tuleekin<br />

löytymään kotoani aina. Sekä koira- että kaninäyttelyt<br />

ovat vieneet sydämeni, ja niissä tulee<br />

varmasti kierrettyä ahkerasti tulevaisuudessakin.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut syksystä 2005 lähtien,<br />

jolloin aloitin myös näyttelyharrastukseni.<br />

Leukiksen kanipalstan kirjoittamisen aloitin<br />

vuonna 2006 ja hallituksessa olen ollut vuoden<br />

2007 alusta.

Tanja Kulotie jäsen<br />

(postituslistavastaava)<br />

Olen 15-vuotias tänä vuonna lukioon suuntaava<br />

liminkalainen, täysin vailla tietoa tulevasta ammatista.<br />

Ensimmäisen oman lemmikkini, kääpiöhamsteri<br />

Tanelin sain ollessani 12-vuotias, vaikka<br />

perheellämme on kani ja jyrsijöitä ollut aikaisemminkin.<br />

Vasta Tanelista alkoi varsinainen jyrsijäharrastukseni.<br />

Pari vuotta sitten hankin myös<br />

ensimmäiset gerbiilinaaraani Catan, Dianan ja<br />

Delian, ja huomasin että tämähän voisi olla se<br />

”oma” laji. Sittemmin onkin eläinmäärä noussut<br />

kuuteen ja yhden pentueen olen teettänyt. Suunnitelmissa<br />

onkin suorittaa kasvattajakurssi muutaman<br />

vuoden sisään, kunhan tuota kokemusta<br />

ja taitoa on karttunut lisää. Pet-tuomarihaaveet<br />

ja rottasuunnitelmat kummittelevat myös mielen<br />

perukoilla...<br />

Liityin <strong>OSJH</strong>:n vuoden 2007 kesällä, ja hallituksessa<br />

olen nyt ensimmäistä vuotta.<br />

Nelli Kihniä<br />

(näyttelyilmoittautumisten vastaanottaja,<br />

estehyppyvastaava)<br />

Olen pian 20-vuotias tyttönen, tänä keväänä lukiota<br />

lopettelemassa. Lukion jälkeinen tulevaisuuteni<br />

onkin vielä täysi mysteeri.<br />

Minulle kaikista eläimistä läheisimpiä ovat<br />

kanit. Lopullisesti sydämeni pupuille menetin<br />

vuonna 1997, jolloin hankin ensimmäisen oman<br />

kanini, risteytysuros Pumpen. Sama rakas vekara<br />

olikin kumppaninani 8 vuotta, minkä jälkeen elämä<br />

ilman pehmoista pupua tuntui täysin mahdottomalta.<br />

Tällä hetkellä elämääni rikastuttavat 2-vuotias<br />

tan-tyttö Nero ja alle vuoden ikäinen kastroitu<br />

risteytyspoika Caligula, jotka joulusta asti ovat<br />

asustelleet tyytyväisesti yhdessä. Itsekin olen tilanteeseen<br />

tyytyväinen, eikä ole haluja hankkia lisää<br />

eläimiä. Deguja aion kyllä joskus hankkia, tulevaisuudessa.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut muistaakseni vuodesta<br />

2002 lähtien, sen jälkeen toiminnassa mukana<br />

enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Hallituksessa<br />

olen nyt toista vuotta peräkkäin.<br />

36<br />

Tiia Riihimäki, varajäsen<br />

(tulosvastaava)<br />

Olen 21-vuotias ja opiskelen <strong>Oulun</strong> yliopistossa<br />

biofysiikkaa. Asun eläimieni kanssa Tuirassa.<br />

Ensimmäisen jyrsijäni ja hamsterini oli pitkäkarvainen<br />

uros Vili, jonka sain vuonna 1998. Vilin<br />

jälkeen sain vuonna 2002 jälleen pk uroksen,<br />

Sateenkaaren Noidanmetsästäjän ja siitä lähtien<br />

hamstereita on ollut koko ajan. Olen kasvattanut<br />

muutaman poikueen syyrialaisia. Tällä hetkellä<br />

luonani asustelee 3 syrkkiä: Eino, Firenze ja Belle.<br />

Hamstereiden lisäksi hiiret (erityisesti minit ja<br />

midit) ja rotat ovat lähellä sydäntäni. Näitä lajeja<br />

edustavat rottapojat Nuutti ja Mauri sekä midihiiri<br />

Haipakka.<br />

<strong>OSJH</strong>:n taisin liittyä vuonna 2002, muutettuani<br />

Ouluun Muoniosta. Hallituksessa olin ensimmäistä<br />

kertaa vuonna 2005.<br />

Anne Kontio, varajäsen<br />

(näyttelyvastaava)<br />

Olen 70-luvulla syntynyt sairaanhoitaja ja perheenäiti.<br />

Tällä hetkellä perheessä on karvaisia lemmikkejä<br />

kolme. Koiran lisäksi meillä asustaa syyrialainen<br />

hamsteri ja kiinankääpiöhamsteri. Hamsteriharrastamiseen<br />

innostuin, kun tyttärelle ostettiin<br />

ensimmäinen hamsteri pari vuotta sitten. Yllätyin<br />

täysin siitä, miten mukavia otuksia hamsterit ovat.<br />

Itselläni on aikaisemmin ollut kaneja.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäseneksi taisin liittyä pari vuotta sitten.<br />

Hallituksessa olen mukana nyt ensimmäistä<br />

kertaa.

Eläinlääkärit<br />

Hyödyllisiä<br />

yhteystietoja<br />

Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi<br />

<strong>Leukapussi</strong>ssa julkaistaan lista <strong>OSJH</strong>:n<br />

toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat<br />

perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut<br />

hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi<br />

nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan.<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemen eläinklinikka<br />

016 365 382<br />

Ulla Eskelinen<br />

016 313 330<br />

Oulu<br />

Anne Karttimo-Mäkynen, Eläinlääkäriasema<br />

Akuutti<br />

08 881 0800<br />

www.elainlaakariasemaakuutti.fi<br />

Riitta-Liisa Rajaniemi, Eläinlääkäriasema Lemmikki<br />

08 311 5866<br />

Ouluvet<br />

08 535 5200<br />

www.ouluvet.fi<br />

Nivala<br />

Pirko Lahtinen, Eläinklinikka Pipetti<br />

08 449 1412 / 0400 383 837<br />

www.pipetti.com<br />

Liminka<br />

Limingan kunnaneläinlääkäri Matti Heikkinen<br />

050 329 1570<br />

37<br />

Eläinsuojelu<br />

Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä<br />

paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan,<br />

Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (SEY)<br />

toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin:<br />

kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan<br />

tai poliisiin.<br />

Yhteystiedot löydät sivuilta www.sey.fi<br />

Lajiyhdistykset<br />

Lajiyhdistysten www-sivuilta löydät tietoa tietystä<br />

lemmikkieläinlajista ja mm. kattavat luettelot virallisista<br />

kasvattajista.<br />

Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL<br />

www.skjl.net/<br />

Suomen Gerbiiliyhdistys <strong>ry</strong> SGY<br />

www.gerbiiliyhdistys.fi<br />

Suomen Hamsteriyhdistys <strong>ry</strong> SHY<br />

www.hamsteriyhdistys.net<br />

Suomen Kaniyhdistys <strong>ry</strong> SKY<br />

www.kaniyhdistys.com<br />

Suomen Kesyrottayhdistys <strong>ry</strong> SkeY<br />

www.kesyrottayhdistys.fi<br />

Suomen Lemmikkichinchillat <strong>ry</strong> SLC<br />

www.slc<strong>ry</strong>.net<br />

Suomen Marsuyhdistys <strong>ry</strong> SMY<br />

www.marsuyhdistys.net<br />

Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL<br />

www.hiiret.fi

<strong>OSJH</strong>:n hallitus 2008<br />

Puheenjohtaja (infovastaava)<br />

Anna Takkinen<br />

Viklatie 1 B 6<br />

90540 Oulu<br />

044 349 1604<br />

puheenjohtaja@osjh.net<br />

Varapuheenjohtaja (palkintovastaava)<br />

Satu Karjalainen<br />

Haukkakaarto 19 B 8<br />

90450 Kempele.<br />

044 378 9957<br />

palkintovastaava@osjh.net<br />

Sihteeri (<strong>Leukapussi</strong>, valokuvaus)<br />

Essi Tiittanen<br />

Kaitoväylä 36 b 16<br />

90570 Oulu<br />

045 676 4802<br />

leukapussi@osjh.net<br />

Rahastonhoitaja<br />

(buffetti- ja markkinointivastaava)<br />

Sini Hämeenkorpi<br />

Hillakuja 6<br />

90460 <strong>Oulun</strong>salo<br />

040 5373151<br />

rahastonhoitaja@osjh.net<br />

Jäsen<br />

(näyttelyilmoittautumiset, estehyppyvastaava)<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 Oulu<br />

041-5497 776<br />

ilmoittautumiset@osjh.net<br />

Jäsen<br />

Tanja Kulotie<br />

Berginkuja 2<br />

91900 Liminka<br />

050 518 3432<br />

tanja.ktie@gmail.com<br />

38<br />

Jäsen (pikkukisavastaava)<br />

Silja Hirvonen<br />

Hiidentie 2 C 39<br />

90550 Oulu<br />

040 508 2474<br />

pikkukilpailut@osjh.net<br />

Jäsensihteeri (hallituksen ulkopuolinen)<br />

Suvi Niemisalo<br />

Maustetie 31<br />

90460 <strong>Oulun</strong>salo<br />

050 912 0298<br />

jasensihteeri@osjh.net<br />

Varajäsen (näyttelyvastaava, näyttelytoimihenkilöiden<br />

ilmoittautumiset)<br />

Anne Kontio<br />

nayttelyvastaava@osjh.net<br />

Varajäsen (tulosvastaava, pisteidenlasku)<br />

Tiia Riihimäki<br />

Valtatie 59 B 12<br />

90500 Oulu<br />

040 7192798<br />

tulokset@osjh.net<br />

Muut toimihenkilöt:<br />

Webmaster<br />

Mira Snellman<br />

Haapalehto 13<br />

91910 Tupos<br />

044 551 3361<br />

webmaster@osjh.net<br />

Näyttelyilmoittautumisten vastaanottaja<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 Oulu<br />

041-5497 776<br />

ilmoittautumiset@osjh.net

Kasvattajalista<br />

Kasvattajalistalle otetaan virallisen kasvattajanimen<br />

omaavia kasvattajia. Lisäksi listalle otetaan<br />

pidemmän aikaa asiantuntevasti ilman kasvattajanimeä<br />

kasvattaneita <strong>OSJH</strong>:n jäseniä. Ilman kasvattajanimeä<br />

toimivat kasvattajat pääsevät listalle<br />

<strong>OSJH</strong>:n hallituksen suosittelun perusteella.<br />

Arctican<br />

Syyrialaiset hamsterit (pk, lk, rex, satiini, hopeanharmaa,<br />

luonnonvalkoinen, ms. valkoinen, hopeasoopeli,<br />

soopeli).<br />

Sini Hämeenkorpi, Hillakuja 6, 90460 <strong>Oulun</strong>salo,<br />

040 537 3151, sininiemisalo@hotmail.com<br />

arctican.cjb.net/<br />

Hui Kauhistus<br />

Gerbiilit (siamese, smoke, rust point)<br />

Marjaana Alamikkelä, Oulu, 040 555 2232<br />

marjaana.alamikkela@jippii.fi<br />

huikauhistus.rules.it/<br />

Kärpänluolan<br />

Venäjänkääpiöhamsteri talvikko (normaali, safiiri,<br />

helmiäisnormaali, helmiäissafiiri), kiinankääpiöhamsteri<br />

(normaali, normaali laikukas).<br />

Heidi Karjalainen, Merikoskenkatu 12 A 24, 90500<br />

Oulu, 040 574 7195, voimaelain@hotmail.com<br />

www.geocities.com/jatimatikki/<br />

Pikkumökin<br />

Syyrialaiset hamsterit (luonnonvalkoinen, mustasuklaa,<br />

satiini, PK+LK).<br />

Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, 040 7317325<br />

tai 08 817 3134, terttu.rousu@iiseutu.fi<br />

Sateenkaaren<br />

Syyrialaiset hamsterit (PK+PK rex, LK, creme,<br />

luonnonvalkoinen).<br />

Satu Karjalainen, Haukkakaarto 19 B 8, 90450<br />

Kempele, 044 378 9957, satulinja@luukku.com<br />

www.geocities.com/sateenkaaren/sateenkaaren.<br />

html<br />

39<br />

Satun<br />

Kanit (kääpiölupat, hermeliinit)<br />

Satu Hirvonen, Sievi, 040 555 2559<br />

www.mieronvaara.net/<br />

Kasvattajat, joilla ei ole kasvattajanimeä:<br />

Hiiret (lk, lks ba, ag / banded ja /capped)<br />

Liisa Mikkola, Muurainkuja 6 as. 3, 40340 Jyväskylä,<br />

041 469 9690 mikkli@luukku.com<br />

Chinchillat, maaoravat ja risteytyskanit<br />

Satu Hirvonen, Sievi, 040 555 2559<br />

Gerbiilit (polar fox, grey agouti)<br />

Heli Noponen, Rihmolantie 11, 86710 Kärsämäki,<br />

040 771 9930, heli_noponen@hotmail.com<br />

www.webbisivu.com/Heli<br />

Gerbiilit (slate, black)<br />

Mira Snellman, Haapalehto 13, 91910 Tupos, 044<br />

551 3361, mira.tierra@gmail.com<br />

www.geocities.com/tierran_silppurit/<br />

Marsut (self / am.crest / engl.crest buff, saffron,<br />

golden, cream em. myös dalmatian kuviona, sekä<br />

sheltie)<br />

Lea Rahtu, Oulu, lea.rahtu@pp.inet.fi 040 7768<br />

017 Jenni Peltokorpi, Rovaniemi, patent@netti.fi,<br />

040 770 3102<br />

www.marsula.net/<br />

Kanit<br />

Annukka Kälkäjä, Ylikiimingintie 1248, 91500<br />

Muhos, 040 752 1566<br />

Rotat sk,rex (s-ba,bu,ca,s-bl / ambk)<br />

Tanja Räisänen, 044 916 7283<br />

tanja.raisanen@baanamail.fi

Hoitoneuvojat<br />

Tiina Polo (kanit) 040 500 2289<br />

tiina.polo@luukku.com<br />

Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja<br />

maaoravat) 040 555 2559<br />

satush@hotmail.com<br />

Sanna Tuomaala (marsut) 040 513 3645<br />

sanna.suhmura@netti.fi<br />

Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit,<br />

marsut) 044 378 9957<br />

satu.karjalainen@pp5.inet.fi<br />

Kuva : nE l l i KiHniä<br />

Nero.<br />

40<br />

Terttu Rousu (hamsterit)<br />

08 817 3134 / 040 731 7325<br />

terttu.rousu@iiseutu.fi<br />

Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat)<br />

040 571 0574<br />

Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat,<br />

hiiret) 041-469 9690<br />

mikkli@luukku.com<br />

Elise Eskelinen (gerbiilit, degut) 044 953 0324<br />

elyseegerbils@yahoo.com<br />

Anna Takkinen (gerbiilit) 044 349 1604<br />

tommi.takkinen@mail.suomi.net<br />

Silja Hirvonen (kanit) 040 508 2474<br />

silja.hirvonen@baanamail.fi<br />

<strong>OSJH</strong>:n kotisivut<br />

Yhdistyksen ajankohtaiset asiat, kuten<br />

tiedot tulevista tapahtumista löydät sivuilta<br />

www.osjh.net

<strong>Oulun</strong> <strong>seudun</strong> <strong>jyrsijäharrastajat</strong> <strong>ry</strong><br />

II sääntömääräinen vuosikokous<br />

Paikka: Finnkino Plaza, Torikatu 32, Oulu<br />

Aika: 10.11.2007 10.00<br />

Paikalla: Siiri Aunola, Riikka Ålander, Satu Karjalainen,<br />

Tuukka Karjalainen, Riina Taskila, Mari<br />

Kontio, Laura Lohilahti, Katriina Pylväs, Jenna Simula,<br />

Heidi Simula, Tanja Räisänen, Heidi Ahvensalmi,<br />

Anna Takkinen, Tiia Riihimäki, Silja Hirvonen,<br />

Nelli Kihniä, Tanja Kulotie, Mira Snellman,<br />

Anne Kontio, Essi Tiittanen ja Sini Niemisalo<br />

1. Kokouksen avaus<br />

Sini Niemisalo avasi kokouksen klo 10:00.<br />

2. Kokouksen toimihenkilöiden valinta<br />

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Sini<br />

Niemisalo, sihteeriksi Tiia Riihimäki, pöytäkirjantarkistajiksi<br />

ja samalla ääntenlaskijoiksi<br />

Silja Hirvonen ja Satu Karjalainen.<br />

3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden<br />

toteaminen<br />

Kokous todettiin laillisesti kokoonkutsutuksi<br />

ja päätösvaltaiseksi.<br />

4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen<br />

Kokouksen työjärjestys hyväksyttiin esityslistan<br />

mukaisesti.<br />

5. Vuoden 2008 toimintasuunnitelman ja talousarvion<br />

vahvistaminen<br />

Sini Niemisalo esitti vuoden 2008 toimintasuunnitelman<br />

ja talousarvion. Sekä toimintasuunnitelma<br />

että talousarvio vahvistettiin.<br />

6. Vuoden 2008 jäsenmaksun määrittäminen<br />

Varsinaisen jäsenen jäsenmaksua päätettiin<br />

nostaa kolmella (3:lla) eurolla ja uusi jäsenmaksuon<br />

15 euroa. Perhejäsenen jäsenmaksu<br />

2 euroa.<br />

41<br />

7. Vuoden 2008 hallituksen puheenjohtajan ja<br />

muiden jäsenten valinta<br />

Vuoden 2008 hallitus valittiin seuraavasti:<br />

Puheenjohtaja: Anna Takkinen<br />

Varsinaiset jäsenet: Essi Tiittanen, Sini Niemisalo,<br />

Satu Karjalainen, Silja Hirvonen, Nelli<br />

Kihniä ja Tanja Kulotie<br />

Varajäsenet: Anne Kontio ja Tiia Riihimäki<br />

Hallitus valitsee ensimmäisessä kokouksessaan<br />

keskuudestaan varapuheenjohtajan ja<br />

sihteerin.<br />

8. Tilintarkastajan ja varatilitarkastajan valinta<br />

Tilintarkastajaksi valittiin Terttu Rousu. Varatilintarkastaja<br />

vahvistetaan myöhemmin.<br />

9. Muiden toimihenkilöiden valinta<br />

Vuoden 2008 hallituksen ulkopuoliset toimihenkilöt<br />

valittiin seuraavasti:<br />

Katriina Pylväs, Mira Snellman, Laura Lohilahti,<br />

Tanja Räisänen, Heidi Ahvensalmi, Jenna<br />

Pylväs ja Suvi Niemisalo<br />

10. Muut asiat<br />

Ei muita asioita.<br />

PÖYTÄKIRJA<br />

11. Kokouksen päättäminen<br />

Sini Niemisalo päätti kokouksen klo 11:25.

Vuoden pet-eläimet 2007<br />

Vuoden Pet-eläin 2007<br />

1. gerbiili Comia Caaleppi, om. Mira Snellman<br />

(72 p)<br />

syyrialainen hamsteri Pikku Apulainen, om.<br />

Annukka Vuoti (72 p)<br />

2. marsu Nöpö om. Jenni Tuokkola (65 p)<br />

3. chincilla Ronaldinho, om. Iina Pätsi (60 p)<br />

Vuoden Pet-eläin 2007: Comia Caaleppi.<br />

Kanit<br />

1. Vanilja om. Maria Viittanen (52 p)<br />

2. Black Monster om. Satu Karjalainen ja Laura<br />

Linja (37 p)<br />

3. Bogota om. Sini Niemisalo (37 p)<br />

4. Lumitähden Lumipantteri om. Anu Loponen<br />

(37 p)<br />

5. Mix om. Laura Lohilahti (37 p)<br />

Marsut<br />

1. Nöpö om. Jenni Tuokkola (65 p)<br />

2. Jasmin om. Merja Murto (52 p)<br />

3. Ninnu om. Essi Tiittanen (42 p)<br />

4. Torsti om. Heini Jokinen (37 p)<br />

5. Anemone’s Bake Me A Wish om. Janika Vähätiitto<br />

(33 p)<br />

Kuva : mi r a sn E l l m a n<br />

42<br />

Chincillat<br />

1. Ronaldinho, om. Iina Pätsi (60 p)<br />

2. Kingis Wisdom, om. Hannele & Noora Holappa<br />

(32 p)<br />

3. Kingis Kiia, om. Mira Leinonen (30 p)<br />

Jiggly Puff, om. Saana Annala (30 p)<br />

4. Kingis Wink om. Laura Ronkainen (2 p)<br />

Siru, om. Saana Annala (2 p)<br />

5. Kingis Bravo Edo om. Mia Leinonen (1 p)<br />

Hiiret<br />

1. Iloinen Ilona om. Heidi Simula (55 p)<br />

2. Cher<strong>ry</strong>, om. Heidi Simula (41 p)<br />

3. Pep’sun Phantom Traveler, om. Hanna Lindfors<br />

(35 p)<br />

Ayla, om. Heidi Simula (35 p)<br />

4. Mitsuko Souma, om. Sofia Kajula (30 p)<br />

Ewan, om. Juliaana Savikoski (30 p)<br />

Dawn, om. Taru Vuolas (30 p)<br />

The Pito m. Juliaana Savikoski (30 p)<br />

5. Rasen Uraji, om. Heli Noponen (25 p)<br />

Nöpönassu, om. Kaisa Väisänen (25 p)<br />

Gerbiilit<br />

1. Comia Caaleppi, om. Mira Snellman (72 p)<br />

2. Niin Kuin Sinäkin, om. Sara Sankala (37 p)<br />

Aamyöinen Aivastus, om. Mira Snellman (37 p)<br />

3. Vilhelmiina, om. Mira Snellman (35 p)<br />

Enrico,, om. Eveliina Vanhatalo (35 p)<br />

Dähdisilmä Diiva, om. Tanja Kulotie (35 p)<br />

Durkasen Denava, om. Tanja Kulotie (35 p)<br />

4. Mortti, om. Joni Korpela (32 p)<br />

5. Supersnova’s Twist and shout, om. Piia Lappalainen<br />

(30 p)

Kääpiöhamsterit<br />

1. Yökyöpelin Fasse, om. Emilia Salmijärvi (57 p)<br />

2. Symphatil Niinushka, om. Maria-Sofia Niemi<br />

(55 p)<br />

3. Setä Popcorn, om. Merja Nuuska (50 p)<br />

4. Safloriitti, om. Mira Snellman (43 p)<br />

5. Le Coueur De La Mer, om. Emilia Salmijärvi<br />

(38 p)<br />

Rotat<br />

1. Jazz Excuse, om. Tanja Räisänen (32 p)<br />

Brutus, om. Jenna Simula (32 p)<br />

2. Rölli, om. Tanja Räisänen (30 p)<br />

Myrsky, om. Meri Salonen (30 p)<br />

3. Caesar, om. Tanja Räisänen (25 p)<br />

Fancy Pink, om. Janina Keppola (25 p)<br />

Ratsian Zydeemi, om. Tanja Räisänen (25 p)<br />

4. Madison om. Heidi Ahvensalmi (20 p)<br />

5. Capricciosa, om. Veera Lehto (5 p)<br />

Showtime Face The Fact om. Heidi Ahvensalmi<br />

(5 p)<br />

Filfila’s Ohmi, om. Jutta Petäjäjärvi (5 p)<br />

Nakki, om. Jenna Simula (5 p)<br />

Jazz Jäävesi, om. Tanja Räisänen (5 p)<br />

Windy, om. Heidi Heikkinen (5 p)<br />

43<br />

Syyrilaiset hamsterit<br />

1. Pikku Apulainen, om. Annukka Vuoti (72 p)<br />

2. Pikkumökin Lapilli, om. Anne Puranen (42 p)<br />

3. Pikkumökin Intiaani, om. Eveliina Ruokamo<br />

(40 p)<br />

Mr Moustace, Marjut Kaakio (40 p)<br />

Awesome Mate, om. Anne Puranen (40 p)<br />

4. Bing Bing Bing, om. Satu Karjalainen ja Laura<br />

Linja (37 p)<br />

5. Romeo, om. Meri Salo (35 p)<br />

Morsmordre, om. Anne Puranen (35 p)

BIS-voittajan esittely<br />

24.11.2007 näyttely<br />

Laji: hermeliinikani<br />

Nimi: Bogota, kotioloissa Puppe vaan<br />

Sukupuoli: uros<br />

Ikä: täyttää toukokuussa 5 vuotta<br />

Kasvattaja: Tiina Polo<br />

Omistajat: Sini ja Harri<br />

Hämeenkorpi<br />

Aikaisemmat<br />

näyttelytulokset:<br />

Useita ROP-sijoituksia<br />

ja luokkavoittoja lemmikkiluokissa,<br />

2 x BIS1;<br />

ulkomuotoluokassa<br />

ROP, serti ja BIS1<br />

Hauskin harrastus: Hippaleikit<br />

Kepposen (kissakaverin) kanssa. Tosin Kepponen äityy välillä niin hurjapääksi, että<br />

se pitää aina toisinaan pistää kuriin ja murahtaa.<br />

Lempiherkku: Genesis-pelletti ja pää<strong>ry</strong>nä<br />

Hyvän kunnon ja menestyksen salaisuus: Porrashyppely! Puppe asustaa vapaana<br />

eteishuoneessa, josta johtaa pitkät portaat yläkertaan. Niitä tulee juostua päivän mittaan<br />

monta kertaa ylös ja alas.<br />

44<br />

Sini Hämeenkorpi<br />

(teksti ja kuva)

Pähkinää jyrsittäväksi<br />

sanaristikko<br />

1 Kullankeltainen gerbiili<br />

2 Ei ainakaan jyrsijä<br />

3 Eräs chinchillan väri<br />

3 Syyrialainen hamsteri sosiaaliselta luonteeltaan<br />

4 Suurisilmäinen harvinainen hyppymyyrä<br />

5 “kulta”<br />

6 Makean värinen hiiri<br />

C<br />

E<br />

Y<br />

Kuva : Ta n j a Ku lo T i E<br />

45<br />

7 Chinchillojen ja gerbiilien pesupaikka<br />

8 Jyrsijän kuivamuonaa<br />

9 Gerbiilille saattaa ilmestyä kasvain tähän<br />

10 Monen pikkujyrsijän asunto<br />

11 Rotan väri jonka voi juoda<br />

12 Suurin luppakorvarotu<br />

13 Tästä hörpitään vettä<br />

14 (kuva)<br />

15 Talvikon ja campbellin risteytys<br />

16 Pitkäkarvainen marsu, jonka turkki on leikattu<br />

17 Joukko jyrsijälapsukaisia<br />

18 Näyttelyn voittaja<br />

19 Rottien urheilulaji<br />

20 Iäkäs eläin näyttelyssä<br />

21 Hamsterin ruokalaukku<br />

22 Palkinto näyttelystä<br />

G V V<br />

No eikö meinaa onnistua? Lunttaa ratkaisu sivulta 51. Laatinut Essi Tiittanen<br />

G<br />

U<br />

B

Tuomarin kommentit<br />

viralliset gerbiilit Oulu 24.11.07<br />

Gerbiileitä oli ilmoittautunut viralliseen luokkaan<br />

50, joista neljä ei saapunut arvosteluun. Babyluokan<br />

eläimiä ei ollut yhtään, mikä on hyvin huolestuttavaa<br />

tulevaisuutta ajatellen. Myös eläinmäärä on<br />

laskenut dramaattisesti viime vuosista. Parhaillaan<br />

Oulussakin on ollut jopa yli 100 virallisen luokan<br />

gerbiiliä näyttelyssä. Kuluvana vuonna Oulussa tullaan<br />

järjestämään vain yhdet viralliset luokat.<br />

Junioriluokka<br />

Junioriluokkaan oli ilmoittautunut viisi eläintä,<br />

joista yksi oli pois. Agouti junioriuros oli perusväriltään<br />

hyvin vaalea eikä yhtään lämmin. Tippaus<br />

oli kohtuullinen, samoin vatsalinja ja koko.<br />

Kultaista vatsalinjaa löytyi vielä tässä iässä. Ei<br />

kuitenkaan L1-palkintoa tällä kertaa. Blackeja oli<br />

myös vain yksi luokassaan. Black uros oli hieman<br />

pienehkö kooltaan ja perusvärissä oli tyypillisiä<br />

blackin ongelmia, mutta perusväri oli melko tumma.<br />

Näin annoin sille L1:sen ja se oli siten myös<br />

luokkavoittaja. Slate naaras oli hyvän kokoinen ja<br />

tyyppinen. Ainoa isompi puute siinä oli pohjakarvan<br />

vaaleus, joten se sai L1:sen. Ollessaan ainoana<br />

luokassaan, se oli myös luokkavoittaja. Viimeisenä<br />

juniorina esitettiin siamese naaras, jolla oli<br />

ikäisekseen kohtuullinen väri ja pointit, sai myös<br />

L1:sen ja oli luokkavoittaja. Olisin toivonut sille<br />

pidempää selkää ja lisäksi sillä oli etutassuissa valkoista.<br />

Valitsin slate naaraan, Illinois is my name<br />

(kasv. & om. Mira Snellman) parhaaksi junioriksi<br />

KUMA:n kera.<br />

Valkovatsaiset avoimet<br />

Avoin luokka aloitettiin seitsemällä valkovatsaisella.<br />

Näyttelyn ainut argente oli hyvän tyyppinen<br />

ja kokoinen uros. Olisin toivonut sille vielä lämpimämpää<br />

perusväriä. Perusväri vaaleni hieman<br />

kyljille ja siitä oli havaittavissa hento tippaus. Katsoin<br />

Keimwart Untuvan L1:sen ja LKV1:sen lisäksi<br />

KUMA:n arvoiseksi. Honey foxeja esitettiin kaksi<br />

46<br />

urosta, joista ensimmäinen oli selvästi paremman<br />

värinen ja jälkimmäinen puolestaan paremman<br />

kokoinen ja tyyppinen. Molemmat saivat siis<br />

L1:set eri ominaisuuksista ja Kadotetun Dimmu<br />

voitti luokan ihastuttaen hienolla vatsalinjallaan<br />

ja tämän vuoksi jaoin myös SERTin.<br />

Ivo<strong>ry</strong> creameja oli myös kaksi, uros ja naaras,<br />

jotka molemmat saivat L1:sen. Naaraan perusväri<br />

oli melko vaalea ja se vaaleni kyljille, mutta koko<br />

ja tyyppi olivat hyvät. Uroksella sen sijaan oli<br />

upean lämmin väri ja sen suora vatsalinja erottui<br />

hyvin. Olisin toivonut hieman tasaisempaa perusväriä.<br />

Koko ja tyyppi olivat erinomaiset. Keimwart<br />

Yönvaltias voitti siis luokkansa ja katsoin sen lisäksi<br />

SERTin arvoiseksi. Polar foxeja oli niin ikään<br />

kaksi. Ensimmäisenä esitetty oli pienikokoinen ja<br />

hentoinen naaras, jonka tyyppi oli kapea. Perusväri<br />

oli ihan kohtuullinen, mutta tippaus oli liian<br />

voimakas ja epätasainen. Ei siis L1:stä. Polar fox<br />

uros oli ihan kohtuullisen kokoinen ja hyvän tyyppinen.<br />

Perusväri oli sopivan vahvuinen ja huntu<br />

hyvä, mutta karvanvaihdon vuoksi epätasainen.<br />

Olisin toivonut urokselle parempaa vatsalinjaa,<br />

sillä nyt se oli matala ja suora. Urokselle siis L1 ja<br />

luokkavoitto.<br />

Yksiväriset avoimet<br />

Yksivärisiä avoimen luokan gerbiileitä oli yhteensä<br />

kuusi. Blackeja oli yksi uros ja naaras. Naaraalla<br />

oli runsaasti valkoisia karvoja ja valkoiset merkit<br />

kaulassa ja tassuissa. Pohjakarva oli hieman<br />

vaalea. Huolimatta hyvästä koosta ja tyypistä, en<br />

kuitenkaan antanut L1:stä. Black uroksella puolestaan<br />

puuttui sukupuolileima kokonaan. Lisäksi<br />

silläkin oli valkoisia irtokarvoja ja valkoiset merkit<br />

tassuissa ja kurkussa. Perusväri oli ylipäätään liian<br />

vaalea ja näin sekin jäi ilman L1:stä.<br />

Olin ilahtunut, että näyttelyssä oli pitkästä aikaan<br />

lilac näytillä. Luonteeltaan tämä tyttö oli<br />

erittäin miellyttävä, mutta valitettavasti se ei ollut<br />

virallisen luokan tasoa. Suosittelen kokeilemaan

Noin kuusiviikkoinen silver nutmeg naaras Guédés.<br />

pet-luokkaa. Perusväri oli kauttaaltaan aivan liian<br />

vaalea ja ääriosat olivat huomattavan vaaleat<br />

muuhun perusväriin nähden. Lisäksi tämä naaras<br />

oli kooltaan todella pienikokoinen. Slate luokan<br />

gerbiileillä kaikilla oli vaaleahkot pohjavärit.<br />

Olisin toivonut kaikille myös parempaa tyyppiä,<br />

sillä pari oli liian pienikokoista ja yksi hentoinen.<br />

Valkoisia merkkejä ei näiltä juurikaan löytynyt,<br />

mutta yhdellä oli valkoisia irtokarvoja. Jaoin parhaimman<br />

väriselle, Gongsheng nimiselle naaras<br />

gerbiilille ainoan L1:sen ja se sai luokkavoiton lisäksi<br />

KUMAn.<br />

Kuviolliset ja pointilliset avoimet<br />

Kuviollisia oli vain yksi ainut, jolla oli omasta mielestäni<br />

liian levinnyt kuvio ja siinä oli liikaa valkoista<br />

kauttaaltaan. Lisäksi tältä black pied urokselta<br />

puuttui sukupuolileima. Joten en jakanut<br />

sille palkintoja. Pointillisia on Oulussa perinteisesti<br />

eniten. Tällä kertaa niitä oli yhteensä 20 avoimessa<br />

luokassa. Naaras burmese oli liian vaalea ja<br />

harmaa eikä sillä ollut kaivattua manttelia. Olisin<br />

toivonut myös suurempaa kokoa. Pointit olivat<br />

Kuva : Ta n j a Ku lo T i E<br />

47<br />

hyvät, mutta etutassuista löytyi valkoista. Burmese<br />

uros oli puolestaan todella vaalea ja harmaa eikä<br />

silläkään manttelin aihiota ollut, lisäksi sukupuolileima<br />

oli puutteellinen. Näin ollen kumpikaan<br />

burmese luokan osallistujista ei saanut L1:stä.<br />

Ilmoitetuista DTW-luokan osallistujista paikalle<br />

saapui kolme. Ensimmäinen uros oli erinomaista<br />

kokoa ja tyyppiä, mutta sen häntä oli auttamattomasti<br />

liian vaalea (lähes valkoinen), joten ei tällä<br />

kertaa L1:stä. Toinen uros puolestaan oli pienehkö<br />

ja sukupuolileima puuttui, häntäpointin ollessa<br />

epätasainen. DTW naaraalla oli parhaiten värittynyt<br />

häntäpointti ja kokokin oli kohtuullinen,<br />

mutta tyyppi oli lyhyt. Hui Kauhistus Jasminille<br />

siis luokan ainoa L1 palkinto ja luokkavoitto. Rust<br />

pointeja oli ilmoittautunut kolme urosta. Ensimmäisellä<br />

oli ihan hyvä väri ja pointit, mutta se oli<br />

kooltaan liian pieni. Toisella oli erinomainen koko<br />

ja hyvä tyyppi, väri oli hyvä, joten annoin tälle<br />

L1:sen. Viimeisin oli myös liian pienikokoinen ja<br />

lisäksi lyhytselkäinen. Sen perusväri oli vaalea ja<br />

epätasainen, joten ei L1:stä. Caramel voitti luokkansa<br />

ja katsoin sen samalla SERTin arvoiseksi.<br />

Siameseja oli ilmoitettu yhdeksän, joista yksi<br />

ei saapunut paikalle. Yleisin virhe oli pointtien<br />

vaaleus, johon kannattaa kiinnittää huomiota samoin<br />

kuin värin oikeaan sävyyn. Tummuusaste oli<br />

suurimmalla osalla kunnossa. Moni jäi kuitenkin<br />

ilman laatuykköstä nimenomaan puutteellisen sukupuolileiman<br />

ja pienen koon vuoksi. Neljä näistä<br />

siameseista sai kuitenkin L1:sen. Ensimmäinen siamese<br />

naaras jäi ilman L1:stä pienen koon ja vaaleiden<br />

pointtien vuoksi. Toisena ollut taas ei saanut<br />

L1:stä, koska sillä ei ollut riittävää uroksen sukupuolileimaa<br />

ja sen pointit olivat vaaleat. Kolmannelle<br />

olisin toivonut etenkin tummempia tassuja,<br />

parempaa uroksen sukupuolileimaa sekä suurempaa<br />

kokoa. Neljäs oli naaras, joka sai L1:sen, koska<br />

sillä oli hyvä väri ja pointit sekä tyyppi. Seuraava<br />

naaras oli erittäin hieno, pidin siis sen koosta, tyypistä<br />

ja pointeista. Hui Kauhistus Bessie sai L1:sen<br />

ja voitti lopulta myös luokkansa. Samalla katsoin<br />

sen SERTin arvoiseksi. Seuraava uros oli myös oikein<br />

mallikas ja sai siksi L1:sen, olisin kuitenkin<br />

toivonut hieman beigempää sävyä ja tummempia<br />

tassuja. Hui Kauhistus Bebetius sijoittui luokassaan<br />

kolmanneksi. Hui Kauhistus Oprah puolestaan<br />

oli erinomaisen kokoinen, mutta hieman<br />

turhan tuhti. Sen perusväri oli oikein hyvä, mutta<br />

pointit hieman puutteelliset. Se siis sai L1:sen ja

sijoittui luokassa toiseksi. Viimeisenä ollut uros oli<br />

turhan tumma ja väri oli epätasainen, mutta koko<br />

ja tyyppi oli ok. Se jäi värin vuoksi ilman laatuykköstä.<br />

Smokeja oli mukana neljä kappaletta, joista kaksi<br />

sai L1:sen. Ensimmäinen naaras oli pienehkö ja<br />

kapea, mutta pidin sen väristä ja pointeista, joten<br />

se sai L1:sen. Seuraavakin naaras oli samanlainen<br />

kooltaan ja tyypiltään, mutta perusväri oli makuuni<br />

liian ruskea ja pointit heikot, joten ei L1:stä.<br />

Luokan ainoa uros oli makuuni hieman turhan<br />

tumma ja rusehtava, pointit eivät siinä erottuneet<br />

kovin hyvin. Lisäksi sillä oli luutuma rintalastassa.<br />

Viimeisellä smokella oli erittäin hyvät pointit<br />

ja koko. Jonka vuoksi Hui Kauhistus Marvellous<br />

Maia ansaitsi L1:sen ja voitti luokkansa. Perusväri<br />

olisi voinut olla hieman vähemmän rusehtava, jolloin<br />

olisi irronnut muitakin palkintoja.<br />

Muut muunnokset<br />

Muita muunnoksia oli yhteensä kolme, kaksi nutmegia<br />

ja yksi silver nutmeg. Ensimmäinen naaras,<br />

Roihutar oli ihanan tumma ja lämmin nutmeg.<br />

Sillä oli myös hyvä koko ja tyyppi, mutta tippaus<br />

oli liian vaalea. Se sai L1:sen ja voitti luokkansa,<br />

sillä luokan uros oli tyypiltään hieman hento ja<br />

perusväriltään vaaleahko. Olisin tällekin toivonut<br />

voimakkaampaa tippausta, kuitenkin L1:nen tuli.<br />

Silver nutmeg oli niin ikään liian hennosti tipattu,<br />

muuten väri oli sopiva. Kooltaan se oli liian pieni<br />

ja tyypiltään naarasmainen, joten se ei saanut<br />

L1:stä.<br />

Veteraanit<br />

Veteraaneja oli kolme kappaletta, yksi burmese ja<br />

kaksi DTW:tä. Burmese oli tumma naaras, jolla oli<br />

hyvät pointit. Manttelia ei kuitenkaan ollut. Satu-<br />

Seppo sai siis L1:sen ja näin ollen luokkavoiton.<br />

DTW:t olivat melko hyviä uroksia kumpainenkin.<br />

Ensimmäisellä oli hyvä pointti, koko ja tyyppi,<br />

mutta luutuma rintalastassa. Toinen oli erinomaisen<br />

kokoinen ja tyyppinen, jolla oli tasainen<br />

häntäpointti, mutta se olisi voinut olla tummempi.<br />

Jälkimmäinen eli Physalia’s Viagra sai L1:sen,<br />

LKV1:sen ja KUMAn. Samalla se sai Paras Veteraanipalkinnon.<br />

48<br />

Standardiluokan parhaat<br />

Ivo<strong>ry</strong> cream uros oli SERTin saaneista ylivoimaisesti<br />

parhain, joten tällä kertaa paras valkovatsainen<br />

uros ja ROP1 oli Keimwart Yönvaltias, joka<br />

valmistui samalla muotovalioksi. Onnittelut! Tämän<br />

hienon uroksen on kasvattanut ja omistaa<br />

Tiina Turunen. ROP2 oli vastakkaista sukupuolta<br />

ja paras pointillinen naaras eli siamese, Hui Kauhistus<br />

Bessie, jonka on kasvattanut ja omistaa<br />

Marjaana Alamikkelä. ROP3 oli paras pointillinen<br />

uros, rust point, Caramel, jonka on kasvattanut ja<br />

omistaa Paula Latvakoski. ROP4 oli honey fox Kadotetun<br />

Dimmu, jonka on kasvattanut Ari Nuutinen<br />

ja omistaa kasvattajan lisäksi Sini Nuutinen.<br />

Onnittelut myös Dimmun champioitumisesta!<br />

Jakotilaisuudessa paras pointillinen uros palkinto<br />

meni vahingossa väärään osoitteeseen. Pahoitteluni<br />

siitä! Paras muu muunnos naaras oli<br />

nutmeg, Roihutar. Paras muu muunnos uros oli<br />

puolestaan nutmeg, Kadotetun Centu<strong>ry</strong> Child.<br />

Paras valkovatsainen naaras oli ivo<strong>ry</strong> cream, Keimwart<br />

Yönkuningatar. Paras yksivärinen uros oli<br />

juniori black, Kadotetun Ukkonen. Paras yksivärinen<br />

naaras oli slate, Gongsheng.<br />

Koe-standardi ja kasvattajaluokka<br />

Koestanttuja oli vain yksi ainut, samoin kasvattajaluokkia<br />

esitettiin vain yksi. Yellow nutmeg naaras<br />

oli perusväriltään ihan kiva, mutta kooltaan liian<br />

pieni. Tämän vuoksi en jakanut sille L1:stä, enkä<br />

muitakaan palkintoja. Kasvattajaluokassa esitettiin<br />

Hui Kauhistus siamese ja DTW gerbiileitä.<br />

Olisin toivonut yleisesti ottaen parempia pointteja,<br />

muutoin päät ja tyypit olivat kohtuulliset. Lisäksi<br />

olisin toivonut hieman tasaisempaa <strong>ry</strong>hmää, osa<br />

eläimistä oli selvästi parempia kuin toiset. Jaoin<br />

kuitenkin Paras kasvattaja palkinnon.<br />

Elise Eskelinen

Best In Show<br />

1. kani<br />

2. marsu<br />

3. chinchilla<br />

4. gerbiili<br />

5. hiiri<br />

6. rotta<br />

Näyttelytulokset<br />

Oulu 24.11.2007<br />

Kanit<br />

(tuomarit Tiina Polo ja Satu Karjalainen)<br />

PPK1 Bogota, om. Sini Niemisalo<br />

PPK2 Wendy, om. Elina Pylväs<br />

PPK3 Black Monster, om. Satu Karjalainen & Laura<br />

Linja<br />

PPK4 Sirius Musta, om. Milka Pietilä<br />

PPK5 Celibse’n Charlotte, om. Annukka Vuoti<br />

PPK6 Vili, om. Marikki Padatsu<br />

Urokset 27 kpl<br />

LKV:t<br />

BABY1 Utu-Pumpuli, om. Sara Alakopsa<br />

NUO1 Vili, om. Marikki Padatsu<br />

NUO2 Vagabond, om. Henni Törmänen<br />

AVO1 Black Monster, om. Satu Karjalainen&Laura<br />

Linja<br />

AVO2 Pupu Neponen, om. Outi Vanhatalo<br />

SEN1 Bogota, om. Sini Niemisalo<br />

TS Chatal, om. Nanna Haapala<br />

KUMA:t<br />

Pupu Neponen, om. Outi Vanhatalo<br />

Mikko, om. Elina Raappana<br />

Lumitähden Kevään Ensilunta, om. Maria Pietilä<br />

Pompula, om. Laura Lohilahti<br />

Legally Blonde, om. Maria Viittanen<br />

Vagabond, om. Henni Törmänen<br />

Utu-Pumpuli, om. Sara Alakopsa<br />

49<br />

EP:t<br />

Noppa, om. Sanna Juurikainen<br />

Nape, om. Lotta Kangasniemi<br />

Agneta’s Sockertopp, om. Paula Latvakoski<br />

Alfa, om. Paula Latvakoski<br />

Naaraat<br />

LKV:t<br />

BABY1 Equipoise, om. Maria Viittanen<br />

NUO1 Celibse’n Charlotte, om. Annukka Vuoti<br />

AVO1 Wendy, om. Elina Pylväs<br />

AVO2 Beeta, om. Paula Latvakoski<br />

AVO3 Jessi-neiti, om. Outi Vanhatalo<br />

SEN1 Amalia, om. Laura Lohilahti<br />

VET1 Sirius Musta, om. Milka Pietilä<br />

TS Emiko, om. Nanna Haapala<br />

KUMA:t<br />

Nuuvi, om. Jonna Kangasniemi<br />

Hupu, om. Tiina Huhta<br />

Nipsu, om. Paula Risuaho<br />

Tiara, om. Katriina Pylväs<br />

Equipoise, om. Maria Viittanen<br />

EP:t<br />

Satun Xena, om. Roosa-Maria Alatalo<br />

Onerva, om. Hanne Saarikoski<br />

Farm’s Aida, om. Netta Manninen<br />

Chinchillat<br />

(tuomari Satu Karjalainen) 4 kpl<br />

PPC1, BABY1 Kingis Wisdom, om. Hannele ja<br />

Noora Holappa

Hiiret<br />

(tuomari Anna Takkinen) 19 kpl<br />

ROP1 Ayla, om. Heidi Simula<br />

ROP2 Ewan, om. Juliaana Savikoski<br />

ROP3 Iloinen-Ilona, om. Heidi Simula<br />

ROP4 Ibi Love, om. Sharon Garnett<br />

TS Exotic, om. Sharon Garnett<br />

KUMA:t<br />

The Pit, om. Juliaana Savikoski<br />

Ben Zyskowitz, om. Juliaana Savikoski<br />

EP:t<br />

Ai Laav Cofii, om. Sharon Garnett<br />

Deppis, om. Heidi Heikkinen<br />

Rotat<br />

(tuomari Anna Takkinen) 8 kpl<br />

ROP1 Brutus, om. Jenna Simula<br />

ROP2 Ratsian Zydeemi, om. Tanja Räisänen<br />

JUN1 Brutus, om. Jenna Simula<br />

TS Asterixin Sininen Vaisto, om. Tanja Räisänen<br />

KUMA:t<br />

Filfila’s Ohmi, om. Jutta Petäjäjärvi<br />

Nakki, om. Jenna Simula<br />

EP Princess, om. Lotta Tolpo<br />

Marsut<br />

(tuomari Lea Rahtu) 17 kpl<br />

PPM1 Ninnu, om. Essi Tiittanen<br />

PPM2 Oliver’s Aladdin, om. Pinja Savolainen<br />

PPM3 Aappo, om. Essi Tiittanen<br />

PPM4 Nöpö, om. Jenni Tuokkola<br />

LKV:t<br />

BABY1 Omar, om. Veera Antila<br />

JUN1 Leroy, om. Veera Antila<br />

AVO1 (naaras) Ninnu, om. Essi Tiittanen<br />

AVO1 (uros) Oliver’s Aladdin, om. Pinja Savolainen<br />

50<br />

VET1 Mango Meloni, om. Tarja Iljana<br />

TS Mango Meloni, om. Tarja Iljana<br />

KUMA:t<br />

Zoko, om. Lydia Karhunen<br />

Leroy, om. Veera Antila<br />

Ninnu, om. Essi Tiittanen<br />

Windflower’s Lord Valerian, om. Annakaisa Paukkeri<br />

EP:t<br />

Honey, om. Anni Pelander<br />

Matilda, om. Tarja Iljana<br />

Pulla, om. Erika Ristiluoma<br />

Goldhill’s Leevi, om. Anni Palmu<br />

Gerbiilit<br />

(tuomari Heli Noponen) 24 kpl<br />

PET1 Aamuöinen Aivastus, om. Mira Snellman<br />

PET2 Mortti, om. Joni Korpela<br />

PET3 Midgard’s Et Fortuna, om. Sini Nuutinen<br />

PET4 Nappi, om. Tanja Kemppainen<br />

PET5 Hui Kauhistus Gebardin Snäksi, Sara Sankala<br />

JUN1 Aamuöinen Aivastus, om. Mira Snellman<br />

AVO1 Mortti, om. Joni Korpela<br />

VET1 Virre, om. Viivi Välimäki<br />

TS Romeo, om. Miia Riihinen<br />

KUMAT:t<br />

Poppi, om Miia Riihinen<br />

Hui Kauhistus Letizia, om. Riitta Ollila<br />

EP:t<br />

Arka Atsiuh, om. Noora Väärälä<br />

Princess, om. Tanja Kemppainen

Pikkukilpailut<br />

Syyrialaisten hamsterien hamstrauskisa<br />

(5 osallistujaa)<br />

1. Viivi Hillevi, om. Sarita Kemi<br />

2. Zorbetti, om. Maria Kaisto<br />

3. Vili, om. Sonja Berg<br />

Kääpiöhamsterien putkijuoksu (5 osallistujaa)<br />

1. Iida, om. Mia Jämsä<br />

2. Aada, om. Mia Jämsä<br />

3. Pössi, om. Maria-Sofia Niemi<br />

Gerbiilien silppurikisa (13 osallistujaa)<br />

1. Käpy, om. Sara Sankala<br />

2. Papu, om. Sara Sankala<br />

3. Romeo, om. Miia Riihinen<br />

17 poikue<br />

18 bis<br />

19 agility<br />

20 veteraani<br />

21 poskipussi<br />

22 ruusuke<br />

Sivulla 45 olevan ristikon ratkaisu:<br />

12 Ranskanluppa<br />

13 vesipullo<br />

14 vastasyntyneet<br />

gerbiilivauvat<br />

15 hybridi<br />

16 klipattu<br />

51<br />

Marsujen kurkunsyöntikisa (3 osallistujaa)<br />

1. Zoko, om. Lydia Karhunen<br />

2. Mango Meloni, om. Tarja Iljana<br />

3. Honey, om. Anni Pelander<br />

Kanien estehyppy (6 osallistujaa)<br />

1. Wendy, ohj. Elina Pylväs<br />

2. Tiara, ohj. Katriina Pylväs<br />

3. Vili, ohj. Marikki Padatsu<br />

4. Pompula, ohj. Laura Lohilahti<br />

5. Neppari, ohj. Silja Hirvonen<br />

6. Caligula, ohj. Nelli Kihniä<br />

Merino-marsu (PPM 2) Oliver’s Aladdin tuomarin pöydällä. Om. Pinja Savolainen.<br />

6 chocolate<br />

7 kylpyhiekka<br />

8 siemensekoitus<br />

9 hajurauhanen<br />

10 terraario<br />

11 champagne<br />

Kuva : nE l l i KiHniä<br />

1 argente<br />

2 kani<br />

3 ebony<br />

3 erakko<br />

4 perpadillus<br />

5 syyrialainen

Kirjoita, piirrä tai kuvaa<br />

<strong>Leukapussi</strong>in!<br />

<strong>Leukapussi</strong> ottaa mielellään vastaan lukijoidensa<br />

kirjoituksia, piirroksia ja valokuvia. Jos haluat<br />

tarjota teoksiasi lehteen, tutustu ensin alla oleviin<br />

ohjeisiin.<br />

Teksti<br />

Tee teksti mieluiten Microsoft Wordilla tai muulla<br />

tekstinkäsittelyohjelmalla. Älä muotoile tekstin<br />

ulkonäköä, vaan tee ihan tavallisen näköistä tekstiä.<br />

Muokattu teksti aiheuttaa lehden taittajalle<br />

ongelmia.<br />

Voit kirjoitta mistä tahansa jyrsijöihin ja kaneihin<br />

liittyvästä. Teksti voi olla tiukkaa asiaa, runoja,<br />

pakinoita, päiväkirjamaista jutustelua omien<br />

lemmikkien elämästä jne. Keksi tekstillesi otsikko,<br />

josta käy ilmi, mitä asiaa teksti käsittelee. Pitkää<br />

tekstiä kannattaa jakaa alaotsikoiden avulla.<br />

Kirjoita niin hyvää suomen kieltä, kuin osaat.<br />

Asiatekstissä tulee käyttää kirjakieltä. Lehden päätoimittajalla<br />

on oikeus muokata tekstejä ennen<br />

julkaisua – esim. parannella otsikkoa, korjata kirjoitusvirheitä<br />

ja poistaa asiattomia kohtia. Hymiöiden<br />

käyttö on kielletty.<br />

Älä käytä toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä<br />

kuin se olisi omaasi. Voit lainata pätkiä toisen kirjoittamasta<br />

tekstistä oman tekstisi sekaan, mutta<br />

silloin pitää mainita, keneltä teksti on lainattu.<br />

Kuvat (valokuvat, piirrokset jne.)<br />

<strong>Leukapussi</strong> ottaa mielellään vastaan hyvälaatuisia<br />

digi- ja valokuvia jyrsijöistä, kaneista ja niihin<br />

liittyvistä asioista. Myös (skannatut) piirrokset,<br />

tehtävät (esim. sanaristikot) ym. ovat tervetulleita<br />

lehteen. Kannattaa varautua siihen, että päätoimittaja<br />

muuttaa kaikki kuvat mustavalkoisiksi<br />

52<br />

(paitsi kansikuvat ja julisteet), koska lehti on mustavalkoinen.<br />

Lähetä kuvat sähköpostin liitteenä erillisinä<br />

kuvatiedostoina (esim. jpg-kuvina), ei word-dokumenttiin<br />

tekstin sekaan upotettuna!<br />

Kuvien tulee olla tarkkoja ja isokokoisia. Mielellään<br />

sellaisia, kuin ne ovat silloin, kun ne otetaan<br />

kamerasta ulos. Kuvia ei siis kannata pienentää.<br />

Kuvalle voi laatia kuvatekstin. On myös erittäin<br />

tärkeää, että mainitset, kuka kuvan on ottanut!<br />

Kuvaajan nimi julkaistaan kuvan yhteydessä. Jos<br />

kuva ei ole sinun ottamasi, täytyy olla kuvaajalta<br />

lupa kuvan julkaisemiseen. Kuvan julkaisu luvatta<br />

on tekijänoikeusrikos.<br />

Materiaalin lähettäminen<br />

Lähetä tekstisi tai kuvasi liitetiedostoina osoitteeseen<br />

leukapussi@osjh.net.<br />

Voit myös tallentaa kuvia cd- tai dvd-levylle ja<br />

antaa ne päätoimittajalle <strong>OSJH</strong>:n näyttelyssä (kysy<br />

näyttelyn järjestäjiltä Essiä – hänet löytää yleensä<br />

marsupuolelta). Sellainen voi olla järkevää esim.<br />

jos annat lehteen runsaasti kuvia, jolloin lähettäminen<br />

sähköpostilla voi olla hankalaa.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!