Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

Asiaa hiekkalaatikoista ja
papanoista
kuinka kani oppii sisäsiistiksi?
Kanien luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu
papanoiminen tiettyihin huolellisesti valittuihin
paikkoihin ja tätä piirrettä kannattaakin käyttää
hyödyksi sisäsiisteyspyrkimyksissä. Kun kani juoksentelee
huoneessa ja jättää merkkinsä, kannattaa
ns. hiekkalaatikoita sijoittaa juuri näihin kohteisiin.
1-3 suosikkipaikkaa usein vakiintuukin tähän
käyttöön. Hiekkalaatikoita kannattaa siis hankkia
useita. Jos kanilla ja kaninhoitajalla on erilainen
käsitys hyvästä hiekkalaatikon paikasta, kannattaa
aina taipua kanin tahtoon tässä asiassa. Kun hiekkalaatikon
käyttö on muuttunut rutiiniksi, voi laatikon
sijainta yrittää hienosäätää muuttamalla sitä
vain muutaman sentin kerrallaan. Yleensä kani
kuitenkin valitsee nurkkia ja reviirin äärisijainteja,
joista on hyvä näköyhteys ympäristöön.
Aina sisäsiisteyden kehittyminen ei kuitenkaan
ole yhtä yksinkertaista kuin yllä kuvattiin. Sisäsiisteyden
muodostumiseen vaikuttavat monet
erilaiset tekijät. Steriloidut kanit ryhtyvät yleensä
helpommin sisäsiisteiksi ja vanhenemisen myötä
siisteystaipumus paranee reviiri-innostuksen
laantuessa. Lisäksi kanien välillä on kokemuspohjaisia
eroja ja luottamus reviirin hallussa säilymiseen
vaihtelee. Jos kani kokee, että jokin toinen
eläin tai jopa ihminen uhkaa reviiriä, saattaa papanoiminen
olla ns. hulvattomampaa. Papanoiminen
kohdistuu tällöin alueeseen jota kani pitää
rajavyöhykkeenä.
On myös tärkeää huomata, että sisäsiisteyden
kehittyminen edellyttää yleensä runsasta juoksentelua
irrallaan. Kanin täytyy oppia tuntemaan
alue hyvin, jotta voisi keskittyä merkkaamisessa
vain ns. olennaisiin kohtiin. Ympäriinsä tiputtelu
voikin olla signaali reviiriepätietoisuudesta. Kani
ei oikein hahmota, onko se omalla alueellaan vai
kenties kilpailevan eläimen reviirillä. Runsaat liikkumismahdollisuudet
auttavat tässäkin asiassa.
19
Kun kaneja on useita, voi reviiristä muodostua
kilpailua ja papanoita ilmestyä sinne ja tänne.
Toisaalta tätä voi hyödyntää myös ”hiekkalaatikkokoulutuksessa”.
Kun laatikolle asettelee yhden
kanin papanoita, on toisenkin kanin ihan pakko
laittaa kohteeseen oma merkkinsä. Onnistuminen
on todennäköisempää, kun hiekkalaatikoita sijoitetaan
reviirirajojen tuntumaan.
Erityisesti kastroimattomien uroskanien virtsaaminen
voi aika-ajoin tapahtua hiekkalaatikon
ulkopuolellakin. Iloisella kaarella yli lattian
lentävä virtsa on tarkoitettu merkkaamiseen tai
jopa kosintaan. Vastaavan virtsakaaren hajuista
innostunut (uros)kani voi roiskauttaa myös hiekkalaatikon
reunan ylitse, joten hiekkalaatikon alla
kannattaa pitää paperia. Nämä merkkauskäyttäytymisen
muodot liittyvät innostuneeseen mielentilaan
ja voivat joissakin tilanteissa ilmetä myös
kastroiduilla uroksilla ja jopa naarailla.
Kania ei pidä rangaista papanoimisesta tai virtsaamisesta
väärään paikkaan esim. huutamalla
tai nostamalla kania ylös äkkinäisesti. Tämä vain
pilaisi kanin ja ihmisen kommunikaatioyhteyden
täysin, sillä kanit eivät ymmärrä rangaistuksen
logiikkaa, vaan alkavat vain pelätä möykkäävää
ihmistä. Kanin käytöstä kannattaa sen sijaan tarkkailla
ja ohjata se hellävaraisesti hiekkalaatikkoa
kohti, kun häntä alkaa nousta... Kania voi myös
palkita hiekkalaatikolla käymisestä herkkupalalla
tai rohkaista laatikolle jättämällä hiekkalaatikon
tuntumaan herkullisia houkutuksia.
Vahinkoja voi sattua kuitenkin siisteillekin
kaneille. Innostus, säikähdys ja epäluulo voivat
kaikki johtaa spontaaniin papanointiin yllättävässä
paikassa. Ja voipa lirahtaa virtsaakin. Turha
hienostelu kannattaa unohtaa ja hyväksyä nämä
riskit. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä siisteydenkin
rutiinit pysyvät kuitenkin yleensä hyvinä.