Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH
19.06.2013 • Views
Share Embed Flag

Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
osjh.net

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

Suvi Niemisalo<br />

Maustetie 31<br />

90460 <strong>Oulun</strong>salo<br />

Ellei vastaanottajaa tavoiteta,<br />

pyydetään palauttamaan<br />

osoitteeseen:<br />

2<br />

<strong>Leukapussi</strong><br />

Ou lu n s e u d u n j y r s i j ä h a r r a s ta jat <strong>ry</strong>:n j ä s e n l e h t i 1/2008<br />

Kanin papanaralli hallintaan<br />

sisäsiistiksi opettaminen<br />

Talttahampaat linssin edessä<br />

•<br />

•<br />

Vinkkejä jyrsijöiden kuvaamiseen<br />

Osallistu valokuvauskilpailuun!<br />

Hankkisinko rotan?<br />

perustietoa rottaharrastuksen<br />

aloittajalle

<strong>Leukapussi</strong> 1/2008<br />

Puheenjohtajan palsta .................................. 2<br />

Päätoimittajan jorinat .................................. 2<br />

Ikuista pieni ystäväsi – vinkkejä jyrsijöiden<br />

ja kanien kuvaamiseen ................................. 3<br />

Valokuvauskilpailu julistetaan täten<br />

alkaneeksi! .................................................. 6<br />

Rottaharrastuksen perusasioita ................... 7<br />

Kanin ja jäniksen erot ................................ 10<br />

Vinkkejä gerbiilien ruokintaan ................... 12<br />

Monenlaisia virikkeitä hiirille ..................... 14<br />

Fionan öiset seikkailut – tositapahtumiin<br />

perustuva tarina hamstereiden<br />

sisarusrakkaudesta ..................................... 15<br />

Asiaa hiekkalaatikoista ja papanoista –<br />

kuinka kani oppii sisäsiistiksi? .................... 19<br />

Marsuhäkkien monet vaihtoehdot ............... 21<br />

Hybridit – kääpiölajiemme uhka ................. 25<br />

Suomessa myytävää eläinkokeetonta<br />

kosmetiikkaa .............................................. 28<br />

<strong>OSJH</strong> ilmoittaa: tulevia tapahtumia ............ 30<br />

<strong>OSJH</strong>:n uusi hallitus esittäytyy ................... 34<br />

Hyödyllisiä yhteystietoja ............................. 37<br />

Pöytäkirja: <strong>OSJH</strong>:n II vuosikokous 2007 .... 41<br />

Vuoden pet-eläimet 2007 ........................... 42<br />

BIS-voittajan esittely:<br />

24.11.2007 näyttely .................................. 44<br />

Pähkinää jyrsittäväksi: sanaristikko ............ 45<br />

Tuomarin kommentit –<br />

viralliset gerbiilit Oulu 24.11.07 ................. 46<br />

Näyttelytulokset Oulu 24.11.2007 .............. 49<br />

Kirjoita, piirrä tai kuvaa <strong>Leukapussi</strong>in! ....... 52<br />

<strong>Leukapussi</strong>-lehti<br />

Päätoimittaja Essi Tiittanen<br />

leukapussi@osjh.net<br />

Kannen kuvat:<br />

Rotta Vagabond’s Wisher’s Realm, omistaja ja kuvaaja: Tiia Riihimäki.<br />

Syyrialainen hamsteri Helmi, omistaja ja kuvaaja: Essi Tiittanen.<br />

Gerbiili Nuutti, omistaja ja kuvaaja: Essi Tiittanen.<br />

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-,<br />

touko-, syys- ja marraskuussa.<br />

Seuraavan lehden materiaalin tulee olla lehdessä<br />

viimeistään 5.5.2008. Lähetä materiaali<br />

osoitteeseen leukapussi@osjh.net. Saat vastausviestin<br />

parin päivän sisään. Ellei vastausta<br />

kuulu, lähetä materiaali uudelleen! Katso lisää<br />

ohjeita materiaalin toimittamisesta tämän lehden<br />

viimeiseltä sivulta.<br />

Mainoshinnat yrityksille:<br />

Mustavalkoiset (sisäsivuilla):<br />

koko sivu (146 mm x 220 mm) 25 euroa<br />

puoli sivua (146 mm x 110 mm) 20 euroa<br />

neljäsosa sivua (bannerin muo-<br />

toinen 146 mm x 55 mm) 15 euroa<br />

neljäsosa sivua (yhden palstan<br />

levyinen 70 mm x 110 mm) 15 euroa<br />

Värilliset (sisäkansiin):<br />

koko sivu 35 euroa<br />

Etusisäkansi: Kani Caligula, omistaja ja kuvaaja: Nelli Kihniä.<br />

Takasisäkansi: Marsut Aappo (taustalla) ja Delfoin Poncha (edessä). Omistaja ja kuvaaja: Essi Tiittanen.

Puheenjohtajan<br />

palsta<br />

Mahtavaa uutta vuotta kaikille!<br />

Vuosi 2008 tuo yhdistyksessämme jännittäviä uusia<br />

muutoksia. <strong>Leukapussi</strong> saa ihan uuden ulkoasun<br />

ja kokokin muuttuu uuden päätoimittajan<br />

astuessa remmiin. Nettisivut ovat myös kokeneet<br />

täydellisen muodon muutoksen uuden webmasterin<br />

johdolla. Ihana saada uusia, reippaita ja päteviä<br />

tekijöitä joukkoomme! Me ”vanhat” parrat<br />

saadaan ihan uutta puhtia myös, kun on uutta<br />

verta toiminnassa mukana.<br />

Otamme käyttöön myös postituslistan, jolla<br />

voidaan keskustella ja kysyä tietoa jyrsijöihin ja<br />

Päätoimittajan jorinat<br />

Liityin <strong>OSJH</strong>:n jäseneksi vain muutama kuukausi<br />

sitten, joten olen melkoinen ummikko näissä puuhissa.<br />

Innostuin heti ensi töikseni <strong>Leukapussi</strong>sta ja<br />

rupesin sen päätoimittajaksi tavoitteenani uudistaa<br />

lehteä.<br />

Kädessäsi on nyt siis vanhasta ja tutusta poikkeava,<br />

hieman erilainen <strong>Leukapussi</strong>. Koko ja ulkonäkö<br />

on muuttunut, mutta idea kani- ja jyrsijäaiheisesta<br />

jäsenlehdestä on pysynyt saman kuin<br />

ennenkin. Toivottavasti uudistus on lukijoiden<br />

mieleen!<br />

Tässä lehdessä käsitellään monenlaisia mielenkiintoisia<br />

teemoja. Innokkaana kameran kanssa<br />

heilujana haluan nostaa esille valokuvauskilpailun,<br />

josta on lisätietoja sivulla 6. Toivottavasti<br />

mahdollisimman moni osallistuu kilpailuun!<br />

2<br />

kaneihin liittyen sekä tiedottaa yhdistyksen toiminnasta.<br />

Tämän vuoden tapahtumista sen verran,<br />

että olemme suunnitelleet järjestävämme viisi<br />

näyttelyä, joista yksi on <strong>Oulun</strong> ulkopuolella. Myös<br />

askarteluiltoja olemme suunnitelleet jäsenillemme,<br />

joista tiedotamme lisää myöhemmin.<br />

Hyvää uutta vuotta kaikille jäsenille sekä karvaisille<br />

kavereille!<br />

Anna<br />

<strong>Leukapussi</strong> ottaa mielellään vastaan lukijoidensa<br />

laatimaa materiaalia. Ohjeet siihen löytyvät<br />

lehden viimeiseltä sivulta. Toivoisin todella paljon,<br />

että saisin lukijoilta palautetta uudistuneesta lehdestä<br />

– mikä onnistui, mitä pitäisi parantaa? Millaisista<br />

aiheista haluaisitte lukea? Palautteen avulla<br />

voimme kehittää lehteä paremmaksi. Palautetta<br />

voi lähettää suoraan minulle sähköpostitse.<br />

Mukavaa alkanutta vuotta ja nähdään <strong>OSJH</strong>:n<br />

näyttelyissä!<br />

Essi ”Freija” Tiittanen

Ikuista pieni ystäväsi<br />

vinkkejä jyrsijöiden ja<br />

kanien kuvaamiseen<br />

Lemmikkieläinten valokuvaaminen on hauskaa ja<br />

palkitsevaa puuhaa. Hyvien kuvien saaminen pienestä<br />

ja nopeasti liikkuvasta jyrsijästä usein hieman<br />

heikonlaisessa valaistuksessa on melko haastavaa.<br />

Olen harrastanut jyrsijöiden kuvaamista useita<br />

vuosia, ja olen koonnut tähän artikkeliin vinkkejä<br />

ja ohjeita jyrsijöiden ja kanien kuvaamiseen.<br />

Hyvä kamera on hyvä alku<br />

Kunnollisella kameralla saa tietysti parempia kuvia,<br />

kuin esimerkiksi huonolaatuisella kamerakännykällä.<br />

Kameroita markkinoidaan yleensä megapikseleillä,<br />

mutta todellisuudessa ne eivät kerro<br />

juuri mitään siitä, kuinka hyviä kuvia kameralla<br />

saa. Pikselimäärä vaikuttaa ainoastaan kuvien kokoon.<br />

Paljon tärkeämpää on esimerkiksi kameran<br />

optiikka ja kennon laatu.<br />

Itse käytän digitaalista järjestelmäkameraa,<br />

mutta tavallisilla pienillä pokkareillakin saa ihan<br />

hyviä kuvia aikaiseksi. Järjestelmäkameran etuna<br />

on monien muiden hyvien puolien lisäksi se, että<br />

sillä pystyy kuvaamaan sisätiloissakin melko ongelmitta<br />

ilman salamavaloa. Ja jyrsijöitähän kuvataan<br />

yleensä nimenomaan sisällä.<br />

Digitaalinen kamera on jyrsijöitä kuvaavan<br />

henkilön pelastus: sillä voi huoletta näpsiä kuvia<br />

niin paljon kuin haluaa. Jyrsijöitä kuvattaessa<br />

kannattaa ottaa reilusti kuvia, jotta joukkoon<br />

osuisi mahdollisimman monta onnistunutta otosta.<br />

Itse otan yleensä yhden kuvaussession aikana<br />

parisataa kuvaa, joista suurimman osan karsin jälkeenpäin<br />

pois.<br />

3<br />

Valo on kaiken A ja O<br />

Valokuvaaminen on valon kanssa pelaamista. Kuvauspaikaksi<br />

kannattaa valita valoisa kohta huoneesta<br />

– mieluiten sellainen, johon tulee ikkunasta<br />

luonnonvaloa. Suora auringonvalo ei kuitenkaan<br />

ole hyväksi, koska se aiheuttaa kuvaan teräviä ja<br />

tummia varjoja. Myös keinotekoinen valaistus eli<br />

lamppujen valo käy paremman puutteessa, mutta<br />

sen keltainen sävy vääristää värejä ja niinpä esimerkiksi<br />

valkoturkkinen eläin on kuvassa ruman<br />

kellertävä.<br />

Virheellisen värin syynä on usein väärin säädetty<br />

valkotasapaino. Sisätiloissa kuvattaessa tämä<br />

ongelma korostuu. Kannattaa tutustua oman kameran<br />

ohjekirjaan ja opetella säätämään valkotasapaino<br />

kohdalleen. Valitettavasti kaikissa kameroissa<br />

se ei ole mahdollista.<br />

Runsas valaistus lyhentää kameran suljinaikaa,<br />

eli automatisoitu kamera ottaa kuvan nopeammin<br />

hyvässä kuin huonossa valaistuksessa. Tällä<br />

on jyrsijöiden kuvaamisen kannalta todella paljon<br />

merkitystä, koska kuvauksen kohteet eivät yleensä<br />

suostu olemaan hetkeäkään paikoillaan.<br />

Kameran sisäänrakennettu ratkaisu valaistusongelmaan<br />

on salamavalo, joka mahdollistaa<br />

kuvan ottamisen niin nopeasti, ettei eläin ehdi<br />

liikahtaa. Salamavalon vika on se, että kuvan värit<br />

muuttuvat helposti hyvin kalseiksi ja vääristyneiksi.<br />

Varsinkin lähikuvaa otettaessa eläimen<br />

turkki kiiltää salaman valossa liikaa, eikä näytä<br />

enää pehmeältä ja lämpimältä niin kuin pitäisi.<br />

Salamavalon käyttö aiheuttaa myös punasilmäisyysongelmaa<br />

sekä rumia, teräviä varjoja. Itse en<br />

käytä salamavaloa koskaan – salamavalon vihaaminen<br />

oli yksi syy siihen, miksi päädyin hankkimaan<br />

järjestelmäkameran. Valitettavasti halpojen<br />

pokkareiden herkkyys ei yleensä riitä koko ajan<br />

liikkuvan eläimen kuvaamiseen ilman salamaa.

Muotokuvalla esille kasvojen ilme ja<br />

eläimen persoona<br />

Pieniä eläimiä tulee helposti kuvattua turhan kaukaa<br />

ja ylhäältä päin. Kuva eläimen selästä ei kerro<br />

eläimestä paljoakaan. Kannattaa siis mennä eläimen<br />

lähelle ja laskeutua sen tasolle sen sijaan, että<br />

kuvauksen kohde olisi kameran alapuolella. Silloin<br />

saa ikuistettua eläimen kasvot, mikä on muotokuvauksen<br />

perusidea. Herkkupalojen avulla kuvauksen<br />

kohdetta voi yrittää houkutella hauskoihin<br />

ilmeisiin ja asentoihin.<br />

Muotokuvauksessa kannattaa kiinnittää tarkkaa<br />

huomiota siihen, millaista taustaa vasten kuva<br />

otetaan. Yleensä paras vaihtoehto on tasainen ja<br />

huomaamaton tausta jossa ei ole mitään ylimääräistä<br />

roinaa pilaamassa kuvaa. Taustalle voi levittää<br />

vaikkapa sopivan värisen pyyhkeen tai muun<br />

4<br />

kankaan. Valkoista seinää vasten kuvista tulee helposti<br />

tylsän näköisiä. Kuvauksen kohteen ei kannata<br />

olla ihan taustassa kiinni, vaan esimerkiksi<br />

puolen metrin – metrin päässä siitä. Silloin kuvassa<br />

korostuu itse kohde taustan sijaan.<br />

Mikäli kamerassa on mahdollisuus säätää aukon<br />

kokoa, kannattaa se laittaa mahdollisimman<br />

isolle jolloin kamera tarkentaa hyvin terävästi<br />

kohteeseen, mutta jättää takana (ja edessä) olevat<br />

alueet himmeiksi. Kannattaa käyttää jonkin verran<br />

zoomia sen sijaan, että kameran veisi aivan<br />

eläimen lähelle. Järjestelmäkamerassa noin 50 mm<br />

polttoväli on melko sopiva tähän tarkoitukseen.<br />

Muotokuvauksessa hyvä apuväline on jalusta.<br />

Sitä kannattaa käyttää, jotta kuvista ei tulisi epätarkkoja<br />

käden tärähtäessä. Esimerkiksi noin 15<br />

cm korkuinen pikkujalusta on kätevä ja hinnaltaan<br />

edullinen.<br />

Muotokuvaa otettaessa kannattaa laskeutua samalle tasolle eläimen kanssa. Taustan kannattaa olla sellainen,<br />

ettei se vedä huomiota puoleensa. Tämä kuva on otettu digijärjestelmäkameralla Nikon D40 polttovälillä 55<br />

mm ilman salamaa. Kamera oli jalustan päällä noin metrin etäisyydellä kohteesta. Taustaa on häivytetty isokokoisen<br />

aukon avulla ja käyttämällä tasaista taustaa, joka on kaukana kohteesta. Kuvassa marsu-uros Aappo.<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn

Kuvatessa kannattaa etsiä mielenkiintoisia tilanteita ja yllättäviäkin kuvakulmia. Tässä kuvassa on esimerkki<br />

eräänlaisesta tilannekuvasta ja syvyysvaikutelmasta. Gerbiilipoika Tuukka katselee kuvaajan sylistä lattialla<br />

olevaa veljeänsä Nuuttia. Kuva on otettu salamavalon kanssa vanhalla digipokkarilla.<br />

Tilannekuvia jyrsijän puuhasteluista<br />

Tilannekuvissa eläimen ei tarvitse kököttää paikoillaan<br />

poseeraamassa kameralle, vaan kuvaaja<br />

seuraa kameran kanssa vierestä lemmikkinsä<br />

puuhasteluja. Jos eläin on häkissä, kannattaa kuvata<br />

oviaukosta tai kattoluukusta, koska kalterit<br />

kuvassa eläimen edessä eivät näytä mukavilta. Terraarioeläimiä<br />

voi kuvata melko kätevästi lasin läpi<br />

varsinkin, jos lasi on puhdas ja siisti. Silloin kannattaa<br />

kuitenkin perehtyä kameran ohjeeseen ja<br />

selvittää, millä tavalla kameran saa tarkentamaan<br />

eläimeen eikä lasiin.<br />

Kuviin saa lisää ilmettä, kun etsii mielenkiintoisia<br />

kuvakulmia ja esimerkiksi syvyysvaikutelmaa<br />

siten, että yksi eläin on etualalla, toinen jossain<br />

taaempana. Kuvia kannattaa ottaa runsaasti.<br />

Vaikka digikameralla kuvattaessa epäonnistuneista<br />

otoksista ei ole haittaa, on huolellisuudesta ja<br />

kuvan suunnittelusta paljon hyötyä. Muuten voi<br />

käydä niin, että kamera on pullollaan puolihuolimattomasti<br />

räpsittyjä otoksia, joissa ei ole mitään<br />

ideaa. Harjoitus tekee mestarin valokuvauksessakin.<br />

5<br />

Kuvankäsittelyllä loppusilaus<br />

Kuvankäsittely on olennainen osa digikuvausta.<br />

Itse käytän Adobe Photoshop CS3-kuvankäsittelyohjelmaa,<br />

mutta paljon muitakin vaihtoehtoja on<br />

tarjolla jopa ilmaiseksi – esimerkiksi Gimp, jonka<br />

voi ladata netistä. Kuvankäsittelyllä kuvia voi parantaa<br />

paljonkin, jos vaikkapa valotus tai rajaus ei<br />

ole kuvauksen aikana osunut ihan kohdalleen.<br />

Hyvä originaali on kuitenkin kaiken pohjana, ja<br />

siksi kannattaakin asennoitua kuvaamiseen niin,<br />

että kuvasta yritetään saada mahdollisimman hyvä<br />

jo kuvaustilanteessa. Jos esimerkiksi tarkennus ei<br />

ole osunut eläimeen vaan vaikkapa taustaan, ei<br />

kuvankäsittelyllä voi kuvaa enää pelastaa.<br />

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa kuvata – kuvaaminen<br />

on luovaa taidetta, jossa jokaisella on oma tyylinsä.<br />

Löydä siis oma tyylisi ja ikuista pieni ystäväsi<br />

kuviksi! Toivottavasti tästä artikkelista oli siihen<br />

apua.<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn<br />

Essi Tiittanen

Valokuvauskilpailu<br />

julistetaan täten alkaneeksi!<br />

Laita valokuvaajan taitosi<br />

koetukselle ja osallistu <strong>Leukapussi</strong>n<br />

valokuvauskilpailuun!<br />

Voittajakuva julkaistaan seuraavan <strong>Leukapussi</strong>n<br />

keskiaukemalla värijulisteena. Jos kuvan koko ei<br />

riitä siihen, se julkaistaan kansikuvana. Lisäksi<br />

voittajalle on luvassa jyrsijäaiheinen palkinto.<br />

Toiselle ja kolmannelle sijalle päässeet kuvat<br />

julkaistaan myös seuraavassa <strong>Leukapussi</strong>ssa samalla,<br />

kun kerrotaan kilpailun tuloksista.<br />

Voittajan valitsee <strong>OSJH</strong>:n hallituksen kokoama<br />

raati, jonka jäsenet eivät itse saa osallistua kilpailuun.<br />

Kilpailuun vastaanotetaan kuvia 26.1.–5.5.2008.<br />

Kilpailun säännöt ja ohjeet:<br />

1) Yksi osallistuja saa antaa kilpailuun mukaan<br />

1–3 kpl kuvia, joiden tulee olla hänen itsensä<br />

ottamia.<br />

2) Kuvan täytyy esittää jyrsijää tai kania. Ei haittaa,<br />

jos kuvassa näkyy lisäksi ihmisiä tai muita<br />

eläimiä.<br />

3) Kuvan tulee olla mahdollisimman isokokoinen,<br />

että sen laatu olisi riittävä lehdessä julkaisemiseen.<br />

Mielellään niin iso, kuin kuva on<br />

silloin, kun se otetaan kamerasta ulos.<br />

4) Kuvaa saa kevyesti käsitellä (esim. vaalentaa<br />

tummaa kuvaa ja rajata), mutta siihen ei saa<br />

piirrellä eikä lisätä päälle mitään, mikä siihen<br />

ei alunperin kuulu.<br />

6<br />

5) <strong>OSJH</strong>:lla on oikeus julkaista <strong>Leukapussi</strong>ssa<br />

kaikkia kilpailuun osallistuneita kuvia. Kuvia<br />

voidaan julkaista myös <strong>OSJH</strong>:n www-sivuilla,<br />

mutta jos et halua niitä netissä julkaistavan,<br />

mainitse asiasta silloin, kun lähetät kuviasi<br />

kilpailuun.<br />

6) Lähetä kuvasi sähköpostin liitetiedostona viimeistään<br />

5.5.08 jpg-kuvana: leukapussi@osjh.<br />

net. Kerro viestissä oma nimesi ja postiosoitteesi,<br />

ja mielellään jotakin tietoa kuvan kohteesta<br />

(eläimen nimi, sukupuoli, rotu/muunnos,<br />

väri, omistaja jne).<br />

Vastaanotetut kuvat kuitataan – jos vastausviestiä<br />

ei parin päivän sisään kuulu, lähetä kuva<br />

uudelleen!

Rottaharrastuksen<br />

perusasioita<br />

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että <strong>OSJH</strong>:n<br />

lehdessä on harmittavan vähän rottiin liittyviä julkaisuja.<br />

Asia on toki ymmärrettävää, kun syystä tai<br />

toisesta ei rottaharrastus ole levinnyt tänne pohjoisempaan<br />

osaan Suomea niin laajasti kuin mitä Etelä-Suomeen.<br />

Sehän todistuu jo siinäkin, että täällä<br />

<strong>Oulun</strong> seudulla ei viimeaikoina ole järjestetty virallisia<br />

rottanäyttelyitä. Toivottavasti sitten jos/kun<br />

tämä juttu julkaistaan, voi lehdestä lukea tuloksia<br />

<strong>Oulun</strong> virallisesta rottanäyttelystä – asiaa ajetaan<br />

eteenpäin parhaillaan.<br />

Edellisessä <strong>Leukapussi</strong>-lehdessä (4/07) julkaistun<br />

”jutunkirjoitushaasteen” (Kuinka leukapussi syntyy,<br />

kirj. Anna Takkinen) innoittamana – ja kolumnistin<br />

urasta haaveilevana – ajattelin yrittää<br />

kirjoittaa hieman rottapitoisempaa asiaa. Kertoilen<br />

hieman rottaharrastuksesta yleensä; lähinnä<br />

sen aloittamisesta ja perusasioista. Lisäksi kerron<br />

hieman myös omasta rottalastani.<br />

Hankinta<br />

Näin alkuun painotan, että riittävän asiantuntemuksen<br />

hankkiminen ennen rottien ostoa on<br />

erittäin tärkeää; rottien hoitaminen voi olla hyvin<br />

7<br />

haasteellista, varsinkin jos eläin sairastuu. Kirjaksi,<br />

joka kannattaa lukea läpi ennen rottaharrastuksen<br />

aloittamista, suosittelen Outi Pauliina Salon Kesyrotat-kirjaa.<br />

Kesyrottien omistaminen on antoisaa, mutta<br />

osin myös työlästä aikaa. Hankkiessaan ensimmäistä<br />

rottaa täytyy muistaa, että se on pikemminkin<br />

verrattavissa luonteeltaan koiraan, kuin<br />

esimerkiksi hamsteriin. Rotat kaipaavat ihmisten<br />

seuraa enemmän kuin jotkin muut jyrsijät; pykälien<br />

mukaan rotan kanssa tulisi seurustella, ja käyttää<br />

sitä ulkona häkistä yli tunti päivittäin. Rottaa<br />

ostaessaan tulee muistaa myös, että rotta kaipaa<br />

ehdottomasti lajitoveriensa seuraa. Ihminen ei<br />

korvaa saman lajin edustajan antamaa läheisyyttä,<br />

vaikka kuljettaisi rottaa mukanaan koulurepussa<br />

tai laukussaan päivittäin (tästähän tuskin luokka-<br />

ja työkaverit ihastuisivat, vai mitä?) Rottien<br />

vähimmäislukumäärä taloudessa on siis kaksi.<br />

Mistä tällaiset vähintään kaksi rottasta sitten<br />

kannattaisi hankkia? SKEY:n (Suomen Kesyrottayhdistys),<br />

kuten myös OSHJ:n nettisivuilta löytyy<br />

rottakasvattajia, joilta rottien hankkiminen on<br />

suositeltavaa. Näin saa asiantuntevan palvelun<br />

ja lisäksi tarvittaessa hoito-ohjeita yms. mukaan<br />

kotiin vietäväksi. Kasvattajilta ostetut rotat ovat<br />

Kuva : HE i d i aHv E n s a l m i<br />

Rottalamme B-poikueen lapset<br />

Bonbon Piz (Nuuk) ja Bo Bashful<br />

(Unna) alle kuukauden ikäisinä.

yleensä myös paljon käsiteltyjä (=kesyjä) ja muunkinlaiseen<br />

käsittelyyn, kuten kynsienleikkaukseen<br />

totutettuja. Lisäksi kasvattajat vastailevat mielellään<br />

kysymyksiin rotista – siis jos rottien kanssa<br />

jotain ongelmia esiintyy, voi rohkeasti soittaa kasvattajalle<br />

kysyäkseen neuvoa.<br />

Häkki ja muut tarvikkeet<br />

Ennen ostoa täytyy hankkia itse useita tarvikkeita<br />

kuten juomapullo, ruokakuppi, ruokaa ja kuivikkeita<br />

häkkiin (paras kuivike on Mörtti-Röpö, mutta<br />

myös esimerkiksi kutterinpurua käytetään). Varalle<br />

on suositeltavaa hankkia ns. ”rotta-apteekki”,<br />

johon kuuluu mm. haavojen desinfiointiaine, Helosan-voide<br />

sekä pumpulituppoja. Lisäksi täytyy<br />

vielä toki muistaa tärkein ja kallein ostos: häkki.<br />

Yleinen suositus häkin pohjan koolle on 60 cm<br />

x 40 cm. Urosten ja naaraiden häkkitarpeet eroavat<br />

toisistaan hieman. Naaraat ovat vilkkaampia<br />

ja kiipeilevät enemmän, joten ne tarvitsevat korkeamman<br />

häkin. Uroksille voidaan käyttää esimerkiksi<br />

kaninhäkkiä, johon on tosin suositeltavaa<br />

rakentaa päälle lisähäkki, jotta rotat pääsevät<br />

halutessaan kiipeilemään. Häkkeihin täytyy lisäksi<br />

toki laittaa paljon virikkeitä, kuten tasoja, kankaita,<br />

putkia, paperisilppua pesämateriaaliksi yms.<br />

jotta touhukkaiden rottien aika kuluu häkissä.<br />

Häkinsisustusideoissa voi käyttää mielikuvitustaan<br />

miltei rajattomasti, aina rottien turvallisuuden<br />

rajoissa. Häkkiä ja virikkeitä hankkiessa ei<br />

tarvitse miettiä sopiiko juuri sen ja sen sorttinen<br />

häkki nimenomaan naaraille tai uroksille: erot sukupuolten<br />

välillä häkkitarpeiden suhteen eivät ole<br />

8<br />

niin huomattavia. Tärkeintä on tarpeeksi suuri ja<br />

virikkeellinen häkki. Mikäli häkki on liian pieni<br />

laumalle, alkaa esiintyä keskinäisiä kiistoja. Häkki<br />

suositellaan siivottavaksi viikoittain, jolloin vaihdetaan<br />

kuivikkeet (myös pesämateriaaliksi annettu<br />

paperisilppu yms.) sekä kankaat, joita häkissä<br />

mahdollisesti on, mikäli tarve vaatii.<br />

Uroksia vai naaraita?<br />

Kuva : HE i d i aHv E n s a l m i Möykerö ja Vekara (B-poikueen<br />

maamo).<br />

Tästä häkkiosiosta pääsemmekin kätevästi urosten<br />

ja naaraiden eroihin; kumpi siis olisi sopivampi<br />

ensimmäiseksi rotaksi? Täytyy kuitenkin<br />

muistaa, että rotat ovat yksilöitä, omia persoonallisuuksiaan,<br />

joten tällaiset piirreluettelot ovat vain<br />

yleistyksiä. Ja lisäksi; luovutusikäisenä (4–6vko)<br />

erot eivät vielä näy. Yleensä muutama piirre kuitenkin<br />

erotetaan sukupuolten välillä: naaraat ovat<br />

uroksia siistimpiä, haisevat vähemmän ja ovat<br />

vilkkaampia kuin urokset. Urokset puolestaan<br />

ovat laiskempia ja isokokoisempia, ja niistä saakin<br />

helpommin rauhallisia sylilöllyköitä. Uroksilla on<br />

paha tapa merkkailla omistajan vaatteet sylissä<br />

olon aikana, kuten ne tekevät omalle reviirilleen.<br />

Urosten hormonitoimintaan vaikuttaa pitkälti<br />

se, onko taloudessa naaraita, ja asuuko samassa<br />

tilassa eri laumaan kuuluvia uroksia. Jos uroksen<br />

hormonitoiminta menee liiallisuuksiin – esim. se<br />

alkaa puolustaa reviiriään liikaa ja väkivaltaisesti –<br />

on kastrointi suositeltava vaihtoehto. Niin pienelle<br />

eläimelle kuin rotalle toimenpide on kuitenkin<br />

raskas, ja vaatii pätevän – mielellään pieneläimiin<br />

erikoistuneen – eläinlääkärin.

Ruokinta<br />

Mitäpä rotat sitten syövät? Kuivaruokaa täytyy olla<br />

tarjolla kokoajan. Kuivaruoaksi suositellaan usein<br />

Supa Ratia tai Supa Rat Exceliä, joita voi mm. tilata<br />

nettikaupoista (esim. www.lemmikkiexpress.<br />

fi). Myös raikasta vettä täytyy olla koko ajan tarjolla.<br />

Rotan täytyy saada proteiinia ruoasta vähintään<br />

kerran viikossa (esim. lihapiltit, soijarouhe,<br />

kala, kana), tuoreruokaa (salaatit, omenat, kurkut,<br />

porkkanat) noin 2–3päivän välein sekä maitotuotteita<br />

(jogurttia tms.) Aina välillä voi antaa<br />

herkkuja, kuten maapähkinöitä. Lisäksi suositellaan<br />

annettavaksi vitamiineja (esim. nutriplussa)<br />

ja häkkiin voi laittaa nakerreltavaksi kalkkikiven.<br />

Rotat voivat syödä aikalailla samankaltaista<br />

ruokaa kuin ihmiset (puuroa, makaronia jne.),<br />

mutta ruokaa valitessa täytyy muistaa muutama<br />

kielto: ruoka EI saa olla liian maustettua, liian<br />

suolaista tai liian makeaa. Lisäksi esimerkiksi suklaa,<br />

karkit, alkoholi ja kahvi ovat kokonaan kiellettyjen<br />

listalla.<br />

Rottalamme viikko-ohjelma<br />

Tähän lopuksi kerron esimerkin oman rottalamme<br />

viikko-ohjelmasta, sillä esimerkkien kautta voi<br />

asiat olla helpompi muistaa, kuin vain teoriapohjalta.<br />

Ensiksi muutama sana rottalamme tämän hetkisestä<br />

tilanteesta. Meillä kasvatustouhut menevät<br />

vielä enemmänkin harrastelupohjalta, mutta<br />

virallisen kasvattajanimen hankkiminen siintää<br />

haaveissa. Yhteensä rottia on tällä hetkellä yksitoista:<br />

neljä urosta, viisi naarasta ja kaksi viime<br />

kuussa syntynyttä poikasta.<br />

9<br />

Rotilla on käytössään oma, rottaturvalliseksi<br />

sisustettu huone omakotitalosta. Häkkejä on kolme<br />

kappaletta, yksi tytöille ja kaksi pojille. Lisäksi<br />

huoneessa on ”mammadunia” jonne raskaana<br />

olevat naaraat pääsevät asustelemaan muutamaa<br />

päivää ennen synnytystä. Pyrin päästämään rotat<br />

jaloittelemaan häkeistään vähintään tunniksi päivässä,<br />

itse niiden tekemisiä vierestä seuraillen ja<br />

niiden kanssa touhuillen.<br />

Häkit siivotaan kerran viikossa, välillä vain kuivikkeet<br />

ja pesämateriaalit vaihtaen, välillä (noin<br />

kerran kuussa) koko häkki tarvikkeineen vedellä<br />

ja pesuaineella pesten. Juomapullojen vedet vaihdetaan<br />

parin päivän välein ja kuivaruokaa lisätään<br />

aina tarvittaessa.<br />

Proteiini-/lihapitoista ruokaa rotat saavat pari<br />

kertaa viikossa, yleensä lihapilttiä, kalaa tms. Tuoreruokaa<br />

annetaan parin-kolmen päivän välein,<br />

yleisimmin omenaa tai kurkkua. Maitotuotteita,<br />

kuten maustamatonta natural-jogurttia kuuluu<br />

ruokavalioon noin kerran viikossa. Vitamiinitippoja<br />

rotat saavat silloin tällöin. Lisäksi (tulevalla)<br />

emolla sekä poikasilla on erikoisruokavalio, johon<br />

kuuluu enemmän proteiinia sekä vitamiineja.<br />

Juttu jää hyvin pintapuoliseksi, sillä lehtijuttuun<br />

on mahdotonta kirjoittaa sitä kaikkea asiaa, josta<br />

on kirjoitettu useita yli satasivuisia kirjoja. Huomatkaa<br />

siis jutun olevan ehdottomasti vain suuntaa<br />

antava. Nyt siis kaikki lainailemaan kirjastosta<br />

rottakirjoja ja opiskelemaan loistavaksi rottaharrastajaksi.<br />

Heidi Ahvensalmi

Kanin ja jäniksen<br />

erot<br />

Varmaan kaikki <strong>Leukapussi</strong>n lukijat tietävät, että<br />

kani ei ole jyrsijä kuten marsu tai hamsteri. Monille<br />

voi kuitenkin olla epäselvää missä asioissa jänis<br />

ja kani eroavat toisistaan. Jänis ja kani ovat aivan<br />

omat eläinlajinsa, niiden käyttäytyminen ja elintavat<br />

poikkeavat suuresti toisistaan. Niin, vaikka<br />

kummallakin on pitkät korvat ja töpöhäntä.<br />

Kanit<br />

1. Pienikokoisia, lyhyehköt korvat helppo<br />

piiloutua<br />

2. Väritys suunnilleen sama läpi vuoden<br />

3. Elinympäristössä paljon piilopaikkoja<br />

4. Kaivavat koloja, joissa asustelevat päivisin<br />

(poikkeus Pohjois-Amerikan cottontail)<br />

5. Elävät <strong>ry</strong>hmissä (poikkeus Pohjois-<br />

Amerikan cottontail)<br />

6. Ruokavaliossa mm. ruohoa, heinää ja<br />

kasviksia<br />

7. Piiloutuu vaaran uhatessa<br />

8. Emokani rakentaa pesän, jossa poikaset<br />

varttuvat<br />

9. Poikaset syntyvät karvattomina silmät kiinni<br />

10. Ihminen jalostanut rotuja, pidetään myös<br />

lemmikkieläimenä<br />

11. Ei esiinny Suomessa luonnonvaraisena<br />

(poikkeus Helsingissä vapaaksi päästetyt<br />

lemmikkikanit)<br />

10<br />

Tässä jutussa kanilla tarkoitetaan lähinnä luonnossa<br />

villinä elävää kania, ei ihmisen jalostamia<br />

rotukaneja. Toki lemmikkikanei hinkin pätee samat<br />

käyttäytymistavat, mutta ulkonäköeroja löytyy.<br />

Kokoja ja värejä löytyy jos jonkinlaista. Myös<br />

esimerkiksi turkin laatu ja korvien muoto vaihtelee<br />

rodun mukaan.<br />

Jänikset<br />

1. Isokokoisia, pitkät korvat ja voimakkaat<br />

takajalat juoksevat pakoon<br />

2. Väri vaihtuu talvella ruskeasta harmaaksi tai<br />

valkoiseksi<br />

3. Elinympäristö aavaa heinikkoa, ei<br />

piilopaikkoja<br />

4. Eivät kaiva koloja vaan pysyvät maan<br />

pinnalla kasviston keskellä<br />

5. Elävät yksin<br />

6. Ruokavaliossa mm. puun ja hedelmien<br />

kuori, silmut, versot ja oksat<br />

7. Juoksee pakoon vaaran uhatessa<br />

8. Emokani ei rakenna erityistä pesää, poikaset<br />

lähtevät syntymäpaikaltaan vuorokauden<br />

sisällä syntymästä<br />

9. Poikaset syntyvät karvaisina silmät auki<br />

10. Elää ainoastaan luonnonvaraisena, ei pidetä<br />

lemmikkieläimenä<br />

11. Esiintyy Suomessa luonnonvaraisena

Lopuksi mainittakoon, että kaniharrastajille<br />

ehkä tuttu kanirotu “Belgian hare” on nimestään<br />

huolimatta kani eikä jänis. Se on jalostettu muistuttamaan<br />

ulkonäöltään jänistä (isokokoinen, pitkät<br />

korvat ja takajalat).<br />

Lähteet:<br />

S. Elena, http://www.orcca.on.ca/~elena/useful/<br />

bunnies.html<br />

Oak Hammock Marsh Interpretive Centre, http://<br />

www.ducks.ca/ohmic/english/special/rbbthare.<br />

html<br />

wiseGEEK, http://www.wisegeek.com/what-isthe-difference-between-rabbits-and-hares.htm<br />

Helsingin kaupunki rakennusvirasto, http://<br />

www.hel.fi/wps/portal/Rakennusvirasto/<br />

Artikkeli/?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Rakennusvirasto/Ajankohtaista/S%C3%B6rn%C3<br />

%A4isten+jalavat+kaadetaan+kanien+j%C3%A<br />

4ljilt%C3%A4<br />

Rinna Koivuniemi<br />

11<br />

Tällainen pitkäkoipi juoksenteli eräänä<br />

aamuna <strong>Oulun</strong> Kaijonharjussa kerrostalon<br />

pihalla.<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn

Vinkkejä gerbiilien<br />

ruokintaan<br />

Moikka! Olen Heli Noponen. Kokoan tähän lehteen<br />

gerbiiliaiheisia juttuja ainakin tämän vuoden ajan.<br />

Minuun olet saattanut törmätä <strong>OSJH</strong>:n näyttelyissä<br />

näytteille asettajana tai jopa tuomarina. Asun keskellä<br />

Suomea, Kärsämäellä. Täältä Ouluun kertyy<br />

kilometrejä noin 125. Täällä kotonani tassuttelee<br />

monenlaista meniää: koira, kissanpentu, kani, gerbiilejä<br />

sekä hiiriä. Kahta viimeksi mainittua eläinlajia<br />

kasvatan, jalostan. Tämän kerran aiheeksi olen<br />

valinnut gerbiileiden ruokinnan, toivottavasti tästä<br />

saavat kaikki näiden ihastuttavien eläinten omistajat<br />

hyviä vinkkejä!<br />

12<br />

Mitä gerbiileille ei tulisi/tulisi syöttää?<br />

Mausteiset/suolaiset ruoat, sekä ihmisten sokeriset/suolaiset<br />

herkut eivät kuulu gerbiileiden ruokavalioon.Tässä<br />

lyhyt lista sopimattomista ruokaaineksista:<br />

- kaali, suurissa määrin<br />

- suolakivi<br />

- raparperi<br />

- raaka peruna<br />

- kananmunan keltuainen.<br />

Nutmeg-naaraat Durkasen Denava, Dähdisilmä Diiva ja Cävelevä Catastrofi.<br />

Muista myös, että ulkomaiset<br />

omenat on syytä kuoria torjunta-ainejäämien<br />

vuoksi.<br />

Haluaisin vielä listan lopuksi<br />

huomauttaa että pienien<br />

määrien syönti ei ole tappavaa,<br />

vaan ennemminkin<br />

epäterveellistä syötävää.<br />

Gerbiileille on hyvä tarjota<br />

lihaa pari kertaa viikossa.<br />

Kalkkikivi on myös hyödyllinen<br />

kalkinlähde gerbiileille.<br />

Nirsoilevat gerbiilit?<br />

Kaurahiutaleista tehty puuro<br />

osoittautuu gerbiilin kuin<br />

gerbiilin suosikki ruoaksi.<br />

Monet gerbiilit nirsoilevat<br />

useiden tuoreruokien suhteen.<br />

Puuron/perunamuusin<br />

sekaan on helppo lisätä vähemmän<br />

suosittuja ainesosia.<br />

Meillä tomaatti on osoittautunut<br />

vähemmän herkulliseksi<br />

tuoreruoaksi.

Gerbiilipojat Tuukka (burmese) ja Nuutti (siamese).<br />

Jogurttipuuro<br />

• kaurahiutaleita<br />

• tomaattia<br />

• banaania<br />

• maustamatonta jogurttia<br />

• muutama tippa vitamiinia<br />

Porkkanapuuro<br />

• kaurahiutaleita<br />

• pellavarouhetta<br />

• kasvispilttiä<br />

• porkkanaraastetta<br />

Nirson herkkupuuro<br />

• kaurahiutaleita<br />

• raejuustoa<br />

• pää<strong>ry</strong>näsiivuja<br />

• tl <strong>ry</strong>psiöljyä<br />

Reseptejä<br />

Perunamuusi<br />

• keitetty peruna/perunoita<br />

• omenakuutioita<br />

• kananmunanvalkuaista<br />

• laktoositonta kermaviiliä<br />

• loraus <strong>ry</strong>psiöljyä<br />

Herkkutikku<br />

• porkkana<br />

• hunajaa<br />

• siemeniä (esim. pellavan, auringonkukansiemen)<br />

• kuivatettuja hedelmiä<br />

• Kasta porkkana hunajassa kauttaaltaan.<br />

Dippaa puolet tangosta<br />

siemenissä ja puolet kuivatetuissa<br />

hedelmissä.<br />

Jos sinulla löytyy jutunjuurta gerbiileistä, pistä ihmeessä sähköpostilla tulemaan!<br />

13<br />

Heli Noponen<br />

heli_noponen@hotmail.com<br />

Kuva : Es s i TiiTanEn

Monenlaisia virikkeitä<br />

hiirille<br />

Heippa hei! Hiiristä rupattelee Juliaana Savikoski,<br />

joka omistaa pienoisen kasan hiiriä, hamstereita<br />

sekä koiran. Tällä hetkellä omistan kymmenisen<br />

hiirtä. Poikasiakin syntyy silloin tällöin. Nämä<br />

pienet viisaat nappisilmät ovat valloittaneet kyllä<br />

aivan täysin. On ihana katsoa, kuinka hiiret rimpuilevat<br />

ja kiipeilevät pitkin köysiä ja kuikuilevat<br />

välillä pesästään katsomaan mitä tapahtuu. Siksipä<br />

ajattelin antaa mukavia vinkkejä virikkeistä.<br />

Hiiret useimmiten pitävät paljon kaikenlaisista<br />

virikkeistä sekä kiipeilystä. Mikä parasta, niiden<br />

keksinnöissä voi käyttää runsaasti mielikuvitusta.<br />

Kirpputorilta voi löytää muutamalla sentillä oivan<br />

esineen virikkeeksi hiiren asumukseen päivää<br />

piristämään, kunhan tietenkin varmistaa että se<br />

on täysin turvallinen. Hiiret ovat viisaita eläimiä,<br />

joten virikkeeseen voi laittaa ripauksen aivotyöskentelyä.<br />

Hyvä esimerkki<br />

siitä on herkkuruttupallo<br />

– paperi taitellaan<br />

kuutioksi, jonka sisään<br />

laitetaan herkku, esim.<br />

pähkinä tai auringonkukansiemen.<br />

Useat linnuille tarkoitetut<br />

virikkeet ovat<br />

myös hiirille mieluisia.<br />

Näistä hyviä esimerkkejä<br />

ovat tikkaat ja köydet.<br />

Niitä voi ommella ja<br />

punoa vaikka vanhasta<br />

lakanasta. Vahvat ja kestävät<br />

kankaat ovat hyviä<br />

tähän tarkoitukseen.<br />

14<br />

Olen tehnyt hiirille paljon paperi-igluja, koska<br />

ne ovat mukavia ulkonäöllisesti, ovat ympäristöystävällisiä<br />

ja tietenkin meillä eläimet ovat rakastaneet<br />

näitä. Muovikulho kumotaan ja päälle<br />

vuorataan kauttaaltaan WC-paperia. Välissä voi<br />

suihkutella suihkepullolla vettä päälle että paperit<br />

”liimautuvat” toisiinsa. Mitä paksumpi kerros<br />

paperia, sitä paremman ja kestävämmän siitä saa.<br />

Kun paperia on tarpeeksi ja päälle suihkutettu<br />

riittävästi vettä, laitetaan se kuivumaan. Lämpimässä<br />

ja kuivassa se kuivuu paremmin. Kun iglu<br />

on kuiva, irrotetaan se kulhosta, joka toimi oivasti<br />

muottina. Sen jälkeen voi leikata kylkeen kulkuaukon.<br />

Vanhat sukat ovat osoittautuneet hiirten keskuudessa<br />

kovasti suosituiksi. Sukka kannattaa<br />

laittaa roikkumaan asumuksen katosta vaikka<br />

rautalangalla. Sukan päähän leikataan reikä, jotta<br />

sukasta saadaan hiirille<br />

mieluinen tunneli.<br />

Sisään voi myös laittaa<br />

pahvin- tai puupalan.<br />

Edellä mainittujen<br />

lisäksi asumuksesta saa<br />

viihtyisän käyttämällä<br />

useita luonnonmateriaaleja,<br />

kuten heinää ja<br />

oksia sekä pahveja esim.<br />

pahvirullat ja -laatikot.<br />

Jos sinulla on juttua hiiristä<br />

lehteen laita s-postilla<br />

tulemaan!<br />

Juliaana Savikoski<br />

juliaana.savikoski@luukku.com

Fionan öiset seikkailut<br />

tositapahtumiin perustuva tarina<br />

hamstereiden sisarusrakkaudesta<br />

Syyrialaiset hamsterit Fiona ja Fabio syntyivät<br />

seitsenlapsiseen perheeseen lämpimänä heinäkuun<br />

yönä Arctican -hamsulassa. Jo naperoikäisestä<br />

lähtien nämä kaksi olivat toistensa parhaita<br />

kavereita tutkiskellen turvalliseen yöaikaan yhdessä<br />

terraarion ihmeitä ja päivisin omassa pesässä<br />

vierekkäin nukkuen. Juoksupyörässäkin tila jaettiin<br />

tasapuolisesti; kaksi hamsterinpoikasta mahtui<br />

helposti rinnakkain iltalenkille, mutta kaikki<br />

muut pyörään pyrkijät tuupattiin yleensä yhteistuumin<br />

tylysti alas puruihin silloin, kun Fiona ja<br />

Fabio päättivät hölkätä keskenään. Kinaa sisarusten<br />

välillä ei koskaan ollut, lukuun ottamatta pieniä<br />

leikkimielisiä uhmaikäisten painimatseja, joita<br />

syntyi yleensä silloin, kun isompi ja pulskempi<br />

Fiona päätti härnätä pikkuveljeään yllätyshyökkäyksillä<br />

tai pihistämällä velipojan neuvokkaasti<br />

löytämiä herkkupaloja suoraan suusta.<br />

Sitten, aivan liian pian tuli se päivä, kun onnellisen<br />

yhteisen lapsuusajan oli päätyttävä. Vaikea<br />

oli kahden hamsterilapsen ymmärtää kasvattajansa<br />

julmaa ja vankkumatonta päätöstä, että siskot<br />

ja veljet eivät voi ikuisesti elää yhdessä, mutta<br />

niin vain kävi Iso Käsi siirtämässä Fabion ja muut<br />

veljet monen metrin päähän ihan eri hotelliin, ja<br />

Fiona joutui jäämään äidin hoiviin tylsien ja aina<br />

pahantuulisten siskotyttöjen kanssa. Ystäväänsä<br />

ikävöiden onneton Fiona-rukka söi suruunsa ja<br />

pulskistui entisestään - täysi ruokakuppi oli ainoa<br />

lohtu, mikä sai sen hetkeksi unohtamaan menetyksen<br />

tuskan ja päivä päivältä enemmän hermoille<br />

käyvät siskot. Ajan mittaan siskot ja äitimuori<br />

rupesivat vielä kadehtimaan Fionan syömisiäkin<br />

ja ahdistivat sitä pois ruokakupilta, jotta saisivat<br />

itse parhaat palat. Hävytöntä suorastaan! Onneksi<br />

Iso Käsi tuli lopulta järkiinsä ja tuli hakemaan<br />

kärttyisät sisaret pois kiusaamasta yksi toisensa<br />

jälkeen. ”Toivottavasti saavat ansionsa mukaan”,<br />

ajatteli Fiona katkerana.<br />

15<br />

Elämä kaksin hienostuneen ruotsalaissukuisen<br />

äidin kanssakaan ei silti ollut mitään herkkua.<br />

Laiska ja tylsä äiti kun ei tehnyt nukkumisen ja<br />

syömisen lisäksi juuri mitään muuta, korkeintaan<br />

joskus elämäänsä kyllästyneenä kalisteli hampaillaan<br />

terraarion kattokaltereita, ja tietysti yleensä<br />

aina, kun Fiona-parka yritti saada unen päästä<br />

kiinni pesässä. Fiona kokeili kaikkia keksimiään<br />

keinoja äidin piristämiseksi, mutta ei jaksanut<br />

äiti innostua juoksupyörässä hölkkäämisestä eikä<br />

edes pahviputkessa satunnaisesti otetuista painiotteluista,<br />

jotka Fabion kanssa olivat olleet maailman<br />

mukavimpia leikkejä. Iso Käsikin taisi sitten<br />

taas muutaman päivän mentyä huomata äidin ja<br />

Fionan ainoastaan ahdistuvan toistensa jatkuvasta<br />

läsnäolosta, kun se tuli seuraavaksi siirtämään<br />

Fionan omaan suureen yksiöön, joka kaikeksi onneksi<br />

sijaitsi aivan Fabion naapurissa, viereisellä<br />

hyllyllä!<br />

Elämä hymyili jälleen Fionalle - nyt voitiin joka<br />

yö kuiskutella salaisuuksia Fabion kanssa hyllyjen<br />

välillä, eikä enää ollut ketään häiritsemässä<br />

ystävysten omia juttuja, kun Fabioltakin olivat<br />

kuulemma asuinkaverit käyneet vähiin viime aikoina.<br />

Pikku-Fabio vain ei ollut yksin asumiseen<br />

yhtä tyytyväinen kuin sisarensa; se kaipasi jatkuvasti<br />

seuraa ja yritti houkutella Fionaa muuttamaan<br />

luokseen pohjoisen puoleiselle hyllylle.<br />

Oli kertomansa mukaan hommannut isomman<br />

juoksupyöränkin, jotta mahtuisivat siskon kanssa<br />

kahdestaan taas lenkille. Fiona sääli yksinäistä pikkuveljeään,<br />

mutta ei kymmenien öiden yritysten<br />

ja erehdysten jälkeenkään keksinyt keinoja, millä<br />

kattokalterit olisi saanut liikkumaan niin paljon,<br />

että välistä mahtuisi muuttamaan naapuriin. Äidin<br />

jyrsimiskonsteja Fiona ei viitsinyt edes kokeilla.<br />

Niin monta kertaa ne oli todettu turhiksi<br />

ja toimimattomiksi, ja yleensä päivien kaluamisen<br />

jälkeen lopputuloksena oli pahimmillaan se, että

Iso Käsi tuli tuomaan jyrsittävän kalteriosan päälle<br />

jotain painavaa, pimeää ja peittävää, jotta edes<br />

hampaat, huulista puhumattakaan, eivät enää<br />

mahtuneet kalterin ympärille ja projekti keskeytyi<br />

aina viimeistään siihen.<br />

Viikot vierivät sisarusten suunnitellessa salaa<br />

yhteistä pakomatkaansa öisin, ja Fabiokin alkoi jo<br />

tottua yksineläjän rooliin, kun rakas sisko löytyi<br />

kuitenkin aina tarvittaessa naapurista kaveriksi.<br />

Söpöistä lapsista kasvoi muutamassa kuukaudessa<br />

kauniita nuoria hamstereita: Fiona kasvatti pitkät<br />

turkkitupsut takapäähänsä kuten pitkäkarvaisen<br />

tyttöhamsterin kuuluukin, mutta Fabio oli päättänyt<br />

pistää vielä paremmaksi. Ei ollut Fiona<br />

veljeään enää tunnistaa kolmen<br />

kuukauden iässä kohdatessa,<br />

niin pöyhkeän kiharakarvan<br />

se oli itselleen<br />

hetkessä hommannut,<br />

ja voi sitä komeata<br />

uroksen<br />

naamaa! Vähän<br />

leuhkaksikin oli<br />

pikkuveli ehtinyt<br />

tällä välin<br />

opetella - kun<br />

pitkästä aikaa<br />

kerran päästiin<br />

nuuskutusetäisyydelle<br />

Isolla<br />

Kädellä, Fabio<br />

nosti vain varautuneesti<br />

käpälää eteen<br />

Fionan yrittäessä tehdä<br />

lähempää tuttavuutta. Yritti<br />

kai suojella kallisarvoisia karvojaan<br />

takkuuntumiselta, ja pyh!<br />

Ystävysten välinen kuiskuttelu jatkui kuitenkin<br />

murkkuiän ja aikuistumisen aiheuttamasta molemminpuolisesta<br />

ylpistymisestä huolimatta, eikä<br />

kumpikaan osannut odottaa, mikä kamala päivä<br />

vielä olisi tulossa… Se oli sama Iso Käsi jälleen,<br />

joka tällä kertaa tavanomaisen ruuan tarjoamisen<br />

sijaan kaappasikin Fabion mukaansa, ja vei<br />

pois pienessä muovikopassa! ”Eeei, heeei!”, Fiona<br />

yritti huutaa perään ja hyppiä terraarionsa seiniä<br />

vasten, kun se näki Fabion katoavan laatikossaan<br />

ovesta ulos. Naapurin kokeneempi Verneri-setä<br />

osasi kertoa murheen murtamalle Fionalle, että<br />

Fabio oli kaikella todennäköisyydellä viety joko<br />

16<br />

kosioretkelle tai muille näyteltäväksi kauas pois.<br />

Sitä kuulemma tapahtui vähän väliä monille hyllyn<br />

asukeille - useimmat niistä palasivat jonkin<br />

ajan päästä takaisin kertoen tarinoita Suuresta<br />

Maailmasta, mutta olipa joku saattanut joskus<br />

Vernerin muistikuvien mukaan jäädä sille tielleenkin<br />

koskaan palaamatta. ”Hirveätä! Entä jos<br />

Fabio ei ikinä tulekaan takaisin ja minä jään ikuisesti<br />

yksin tänne tuhisevien mummojen ja vaarien<br />

keskelle?”, tuskaili Fiona kauhuissaan. ”En voi elää<br />

ilman pientä veljeäni!”<br />

Seuraavan päivän Fiona pyöri hädissään pesässä,<br />

eikä meinannut millään saada huoleltaan nukutuksi.<br />

Ja kun se lopulta suruunsa turtuneena<br />

nukahti mökkiinsä, ei unesta<br />

ollut tulla loppua ollenkaan.<br />

Fionaa ei huvittanut enää<br />

kerrassaan mikään. Iso<br />

Käsi yritti kaiketi hyvittää<br />

tekosiaan Fionalle<br />

kantamalla<br />

terraarioon päivä<br />

päivältä erikoisempia<br />

leluja,<br />

putkia ja Fionan<br />

herkkuruokia,<br />

mutta ikävöivä<br />

Fiona ei voinut<br />

ajatellakaan<br />

maistavansa kananmunaa<br />

ja parsakaalia,<br />

kun ne olisivat<br />

vain pahentaneet<br />

ikävää muistuttamalla<br />

sitä onnellisista lapsuuden<br />

päivistä Fabion kanssa. Putkissa<br />

<strong>ry</strong>ömimisessäkään ei yksin ollut mitään<br />

itua, joten Fiona katsoi parhaaksi vain pysyä<br />

mökissään ja yrittää nukkua murhettaan pois.<br />

Toisinaan se sai äkillisiä raivonpuuskia yöaikaan<br />

ja kävi tuhoamassa turhanpäiväiset pahvikopit ja<br />

putket pieneksi silpuksi.<br />

Pitäköön Iso Käsi lelunsa elleivät ne tuo Fabiota<br />

takaisin!<br />

Jokainen päivä ja yö tuntuivat Fionan mielestä<br />

ainakin sadalta vuodelta nyt, kun paras kaveri<br />

maailmassa oli kadonnut jäljettömiin. Naapurissa<br />

asukkaat vaihtuivat välillä, ja ylähyllyn Esmeralda<br />

kuulosti saaneen kitiseviä poikasia vaivoikseen.<br />

”Tämäkin vielä”, mietti Fiona, ja painoi peittoa

korville säästyäkseen naapurin lasten <strong>ry</strong>myämiseltä<br />

ja vikinältä. ”Turha yrittää meikäläiselle tuoda<br />

moisia pikkuriiviöitä tänne huutamaan.” Iso Käsi<br />

ei tainnut silti tajuta Fionan synkkiä mietteitä, kun<br />

yhä vain se koetti tyrkyttää uusia leluja ja ruokia,<br />

ja raahasipa se kerran jopa jonkun sulhaskokelaan<br />

kuiskuttelemaan Fionan korvaan ehdotuksia<br />

yhteisistä lapsista. Hah! Selkäsaunan meinasi se<br />

pojankloppi saada vastineeksi törkeistä suunnitelmistaan.<br />

Viikot kuluivat, eikä kenelläkään ollut antaa<br />

Fionalle vastauksia Fabion olinpaikasta tai paluusta.<br />

Joka ilta kattoluukun auetessa Fiona kurkkasi<br />

toiveikkaana pesäkopistaan, josko Iso Käsi<br />

vihdoin palauttaisi tuhlaajapojan<br />

kotiin, mutta aina vain tarjolla<br />

oli ruokaa ja Ison Käden silityksiä<br />

tai lattialla juoksentelua.<br />

Fiona halusi<br />

eristäytyä kokonaan<br />

pahasta maailmasta<br />

ja alkoi kasata<br />

puruista pesäkolonsa<br />

ympärille<br />

suojaavaa muuria,<br />

joka pitäisi<br />

kaikki uteliaat<br />

vieraat loitolla.<br />

Öisten touhujen<br />

tuloksena Fionan<br />

pesämökki peittyi<br />

lopulta kokonaan<br />

purun alle niin, että<br />

kuivikkeet ylsivät lähestulkoon<br />

kattoritilöihin<br />

saakka. Kolossaan Fiona tunsi<br />

olonsa turvalliseksi, mutta samalla<br />

lohduttoman eristäytyneeksi ja yksinäiseksi. Toiveet<br />

jälleennäkemisestä hupenivat päivä päivältä,<br />

ja joulun lähestyessä Fiona oli jo päättänyt luopua<br />

haaveistaan. Se maisteli mökin eteen tuotua riisipuuroa<br />

miettien samalla, miten saisi koko kupposen<br />

kannettua pesään niin, ettei enää tarvitsisi<br />

ollenkaan tulla luolasta ulos edes syömään, vaan<br />

voisi kaikessa rauhassa linnoittautua pesään päivä-<br />

ja yökausiksi.<br />

Joulunpyhien jälkeen Fiona ehti murjottaa vielä<br />

tovin, kunnes se luuli maailmanlopun viimein<br />

tulleen. Fiona oli juuri kömpimässä haukotellen<br />

kolostaan pakolliselle tarkistuskierrokselle yksiös-<br />

17<br />

sään, kun taivaalla alkoi näkyä pelottavia, erivärisiä<br />

valovälähdyksiä ja käsittämätön <strong>ry</strong>minä kuului<br />

jostain kaukaa. Fiona vetäisi päänsä nopeasti<br />

takaisin pesään hautautuen vessapaperipeittojen<br />

alle, eikä se uskaltanut tulla kolosta ulos ennen<br />

kuin pamahtelu hieman hiljeni ja tutut askeleet<br />

kuuluivat oven takaa. Fiona kurkkasi varovasti<br />

terraariostaan ulos, eikä ollut uskoa näkemäänsä.<br />

Maailmanloppu olikin tuonut Fabion takaisin<br />

kotiin! Siellä pikkuveli vilkutteli iloisen näköisenä<br />

istuen Isolla Kädellä, joka oli selvästikin laittamassa<br />

Fabiota takaisin omaan asuntoonsa. ”Huhuu!<br />

Ei sinne kun tännepäin!”, yritti Fiona kovasti<br />

hihkua, mutta Iso Käsi ei ollut ymmärtävinään,<br />

vaan avasi kattoluukun viereisellä<br />

alahyllyllä vapauttaen Fabion<br />

terraarioon. ”Pöyristyttävää!”,<br />

Fiona mietti. ”Ensin<br />

meitä pidetään väkisin<br />

erossa hirveän<br />

pitkiä aikoja, eikä<br />

sitten saa edes<br />

käydä kaveria<br />

tervehtimässä.<br />

Sehän nähdään!”<br />

Kuin taikaiskusta<br />

Fiona<br />

oli saanut aivan<br />

uutta puhtia,<br />

eikä se meinannut<br />

malttaa millään<br />

odottaa, kun<br />

Iso Käsi kävi tervehtimässä<br />

kaikkia hamsterimaailman<br />

asukkeja vuorollaan.<br />

”Miten se nyt tällä kertaa<br />

tuntuikin haaskaavan aikaa kaikkien<br />

kanssa paljon enemmän kuin yleensä?”<br />

Iso Käsi palasi seuraavana aamuna ruokkimaan<br />

nälkäistä ylähyllyn poikaskatrasta, kun se huomasi,<br />

että kaikki ei ollut kuten piti. Fionan terraarion<br />

kattoluukku roikkui sisäänpäin vääntyneenä auki,<br />

eikä sisällä näkynyt vilaustakaan hamsterista. Iso<br />

Käsi penkoi läpi koko valtavan purulinnoituksen<br />

Fionaa etsien ja hätääntyi, kun hamsteria ei löytynyt<br />

mistään. Se sulki ensi töikseen kaikki ovet<br />

ja rupesi sitten konttaamaan lattioilla käännellen<br />

hyllyjä ja muita mööpeleitä ympäriinsä, mutta ei<br />

- Fiona oli kadonnut jäljettömiin. Onneksi muiden<br />

hamstereiden asunnot olivat visusti kiinni.

Lopulta Iso Käsi päätti asettaa lattialle syöttejä<br />

omenanpalasista, jotta se voisi myöhemmin nähdä,<br />

mistä ne katoavat, eli missä huoneessa Fiona<br />

majailee. Tuntikausien etsinnän jälkeen Iso Käsi<br />

joutui luovuttamaan palaten vasta illalla ruokaannosten<br />

kera takaisin hamsterimaailmaan, mutta<br />

omenasyötit eivät olleet liikkuneet mihinkään.<br />

Uskomatonta! Että hamsteri voikin sananmukaisesti<br />

kadota ilmaan huoneissa, joissa ei pitänyt olla<br />

pienintäkään ulospääsyreittiä! Tyrmistyneenä Iso<br />

Käsi <strong>ry</strong>htyi ruokkimaan muita hamstereita toivoen<br />

hiljaa, että Fiona jostain hiippailisi puuron<br />

tuoksun perässä.<br />

Päästyään Fabion terraariolle Iso Käsi ei ollut<br />

uskoa silmiään. Mitenkäs tämä ei sattunutkaan<br />

käymään mielessä? Fabion pesässä pötkötti kaksi<br />

samannäköistä karvapalloa vierekkäin toistensa<br />

syliin käpertyneinä! Miten ihmeessä se on tuon<br />

tehnyt? Sen vielä jotenkin ymmärtää, jos Fiona<br />

uskomattomalla sisullaan saa avattua kattoluukkunsa<br />

ja pääsee karkuun, mutta miten se on saanut<br />

työnnettyä itsensä Fabion asuntoon, jossa ei<br />

näy pienintäkään ylimääräistä reikää tai avointa<br />

luukkua? Seuraavaksi Iso Käsi huomasi huolestua:<br />

Kaksi aikuista hamsteria yön samassa pesässä.<br />

Mahtavatkohan molemmat olla kunnossa ja<br />

hengissä? Iso Käsi herätteli lempeästi molemmat<br />

ystävykset käännellen niitä ympäri ihosta haavoja<br />

etsien, mutta pienintäkään ruhjetta ei näkynyt.<br />

Fiona vain haukotteli antaumuksella nukuttuaan<br />

selvästi hyvät päiväunet turvallisen ystävän kainalossa.<br />

18<br />

Sekavin tuntein Iso Käsi toimitti Fionan takaisin<br />

omaan pesäänsä; onnellisena Fionan löytymisestä,<br />

mutta tyrmistyneenä tapahtumien kulusta<br />

sekä hieman peloissaan, josko aikuiset sisarukset<br />

olisivat saaneet päähänsä <strong>ry</strong>htyä poikasten tekoon.<br />

Fionaa Ison Käden hullut huolestumiset naurattivat:<br />

Eihän sitä nyt oman veljen kanssa poikasia<br />

ruveta tekemään. Poikakaveri on katsottuna ihan<br />

muualta. Heti seuraavana iltana Fiona lähtikin<br />

hyväntuulisena vierailulle yläkerran Zigu-pojan<br />

luokse. Nyt elämä saattoi jatkua, kun tärkein ystävä<br />

oli jälleen turvassa!<br />

Fionalle ja Zigzagille odotetaan tällä hetkellä<br />

onnellisesti perheenlisäystä. Ikuiseksi mysteeriksi<br />

kuitenkin jää, miten Fiona sai keinoteltua itsensä<br />

uuden vuoden yönä täysin ehjään ja umpinaiseen<br />

Fabion asuntoon, ja mikä on todellisuudessa se<br />

syy, minkä ansiosta kaksi pitkään toisistaan erillään<br />

ollutta hamsteria suhtautuivat toisiinsa niin<br />

ystävällisesti, kun tavallisesti kohtaamisesta olisi<br />

ollut odotettavissa tappelua ja haavoja. Kai se on<br />

sitä sisua ja sisarusrakkautta - voiko hamsterilla<br />

oikeasti olla niin pitkä muisti? En kaikesta huolimatta<br />

suosittele kotona kokeiltavaksi.<br />

Sini Hämeenkorpi<br />

Kuvat: ensimmäisessä kuvassa Arctican Fiona, toisessa<br />

Arctican Fabio. Kuvannut Sini Hämeenkorpi.

Asiaa hiekkalaatikoista ja<br />

papanoista<br />

kuinka kani oppii sisäsiistiksi?<br />

Kanien luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu<br />

papanoiminen tiettyihin huolellisesti valittuihin<br />

paikkoihin ja tätä piirrettä kannattaakin käyttää<br />

hyödyksi sisäsiisteyspyrkimyksissä. Kun kani juoksentelee<br />

huoneessa ja jättää merkkinsä, kannattaa<br />

ns. hiekkalaatikoita sijoittaa juuri näihin kohteisiin.<br />

1-3 suosikkipaikkaa usein vakiintuukin tähän<br />

käyttöön. Hiekkalaatikoita kannattaa siis hankkia<br />

useita. Jos kanilla ja kaninhoitajalla on erilainen<br />

käsitys hyvästä hiekkalaatikon paikasta, kannattaa<br />

aina taipua kanin tahtoon tässä asiassa. Kun hiekkalaatikon<br />

käyttö on muuttunut rutiiniksi, voi laatikon<br />

sijainta yrittää hienosäätää muuttamalla sitä<br />

vain muutaman sentin kerrallaan. Yleensä kani<br />

kuitenkin valitsee nurkkia ja reviirin äärisijainteja,<br />

joista on hyvä näköyhteys ympäristöön.<br />

Aina sisäsiisteyden kehittyminen ei kuitenkaan<br />

ole yhtä yksinkertaista kuin yllä kuvattiin. Sisäsiisteyden<br />

muodostumiseen vaikuttavat monet<br />

erilaiset tekijät. Steriloidut kanit <strong>ry</strong>htyvät yleensä<br />

helpommin sisäsiisteiksi ja vanhenemisen myötä<br />

siisteystaipumus paranee reviiri-innostuksen<br />

laantuessa. Lisäksi kanien välillä on kokemuspohjaisia<br />

eroja ja luottamus reviirin hallussa säilymiseen<br />

vaihtelee. Jos kani kokee, että jokin toinen<br />

eläin tai jopa ihminen uhkaa reviiriä, saattaa papanoiminen<br />

olla ns. hulvattomampaa. Papanoiminen<br />

kohdistuu tällöin alueeseen jota kani pitää<br />

rajavyöhykkeenä.<br />

On myös tärkeää huomata, että sisäsiisteyden<br />

kehittyminen edellyttää yleensä runsasta juoksentelua<br />

irrallaan. Kanin täytyy oppia tuntemaan<br />

alue hyvin, jotta voisi keskittyä merkkaamisessa<br />

vain ns. olennaisiin kohtiin. Ympäriinsä tiputtelu<br />

voikin olla signaali reviiriepätietoisuudesta. Kani<br />

ei oikein hahmota, onko se omalla alueellaan vai<br />

kenties kilpailevan eläimen reviirillä. Runsaat liikkumismahdollisuudet<br />

auttavat tässäkin asiassa.<br />

19<br />

Kun kaneja on useita, voi reviiristä muodostua<br />

kilpailua ja papanoita ilmestyä sinne ja tänne.<br />

Toisaalta tätä voi hyödyntää myös ”hiekkalaatikkokoulutuksessa”.<br />

Kun laatikolle asettelee yhden<br />

kanin papanoita, on toisenkin kanin ihan pakko<br />

laittaa kohteeseen oma merkkinsä. Onnistuminen<br />

on todennäköisempää, kun hiekkalaatikoita sijoitetaan<br />

reviirirajojen tuntumaan.<br />

Erityisesti kastroimattomien uroskanien virtsaaminen<br />

voi aika-ajoin tapahtua hiekkalaatikon<br />

ulkopuolellakin. Iloisella kaarella yli lattian<br />

lentävä virtsa on tarkoitettu merkkaamiseen tai<br />

jopa kosintaan. Vastaavan virtsakaaren hajuista<br />

innostunut (uros)kani voi roiskauttaa myös hiekkalaatikon<br />

reunan ylitse, joten hiekkalaatikon alla<br />

kannattaa pitää paperia. Nämä merkkauskäyttäytymisen<br />

muodot liittyvät innostuneeseen mielentilaan<br />

ja voivat joissakin tilanteissa ilmetä myös<br />

kastroiduilla uroksilla ja jopa naarailla.<br />

Kania ei pidä rangaista papanoimisesta tai virtsaamisesta<br />

väärään paikkaan esim. huutamalla<br />

tai nostamalla kania ylös äkkinäisesti. Tämä vain<br />

pilaisi kanin ja ihmisen kommunikaatioyhteyden<br />

täysin, sillä kanit eivät ymmärrä rangaistuksen<br />

logiikkaa, vaan alkavat vain pelätä möykkäävää<br />

ihmistä. Kanin käytöstä kannattaa sen sijaan tarkkailla<br />

ja ohjata se hellävaraisesti hiekkalaatikkoa<br />

kohti, kun häntä alkaa nousta... Kania voi myös<br />

palkita hiekkalaatikolla käymisestä herkkupalalla<br />

tai rohkaista laatikolle jättämällä hiekkalaatikon<br />

tuntumaan herkullisia houkutuksia.<br />

Vahinkoja voi sattua kuitenkin siisteillekin<br />

kaneille. Innostus, säikähdys ja epäluulo voivat<br />

kaikki johtaa spontaaniin papanointiin yllättävässä<br />

paikassa. Ja voipa lirahtaa virtsaakin. Turha<br />

hienostelu kannattaa unohtaa ja hyväksyä nämä<br />

riskit. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä siisteydenkin<br />

rutiinit pysyvät kuitenkin yleensä hyvinä.

Kuva : saT u Ka r j a l a i n E n<br />

Jos kani viettää käsittämättömän pitkiä aikoja<br />

hiekkalaatikolla tai tiputtelee virtsaa vähitellen<br />

pisaroina sinne tänne, kannattaa viedä kani eläinlääkärin<br />

tarkastukseen. Tiputtelu voi olla oier virtsatietulehduksesta<br />

ja vaatii lääkehoitoa.<br />

Millainen on hyvä hiekkalaatikko?<br />

Tavanomainen kissanhiekkalaatikko käy kanillekin<br />

hyvin. Kuivikevaihtoehtoja on useita. Puupelletti<br />

on yksi parhaista. Pelletti on erittäin imukykyistä,<br />

eikä ole vaaraksi, vaikka kani sitä hieman<br />

mutustelisikin. Lisäksi puuaineksen haitalliset<br />

fenolit ovat jo poistuneet pelletin tuotantoprosessissa.<br />

Puulastut ja kutterinpuru ovat kuuluneet perinteisiin<br />

kuivikkeisiin, mutta koska niiden fenolit<br />

voivat olla kanille haitallisia, nämä tulisi ns. vanhentaa<br />

perusteellisesti ulkoilmassa kasaa tai astian<br />

sisältöä säännöllisesti käännellen. Puuaineksen<br />

Hermeliinisisarukset Blue Star ja Blue Angel.<br />

20<br />

luontaisten fenolien arvellaan tunkeutuvan kanin<br />

elimistöön hengitysteiden kautta ja aiheuttavan<br />

riskejä maksalle.<br />

Paperisilppu sopii niille kaneille, jotka eivät syö<br />

sitä kohtuuttomasti. Oljet ovat hyvä vaihtoehto.<br />

Puhdasta, karkeaa kuiviketurvettakin käytetään,<br />

joskin kevyenä aineksena sen leviäminen käpälissä<br />

pitkin lattiaa on todennäköistä. Paakkuuntuvaa<br />

kissanhiekkaa ei kanin hiekkalaatikkoon saa laittaa,<br />

sillä se on vaarallista nielaistuna.<br />

Hiekkalaatikkoa ei pidä pestä vahvoilla kemikaaleilla,<br />

vaan pinttymät voi liottaa vedellä.<br />

Vaikeimmat tahrat voi poistaa etikalla. Etikka on<br />

tehokas vaihtoehto myös lattialle ilmaantuneisiin<br />

virtsatahroihin (ottamatta kantaa siihen, mille<br />

materiaaleille etikka sopii).<br />

Päivi Lötjönen

Marsut ovat isokokoisia jyrsijöitä ja vaativat suuren<br />

asumuksen. Häkin hankkiminen voi osoittautua<br />

omistajalle murheenk<strong>ry</strong>yniksi, koska häkki vie<br />

paljon tilaa ja hintaakin saattaa olla runsaanlaisesti.<br />

Kun tätä laumaeläintä päätetään pitää hieman<br />

suuremmassa kuin parin–kolmen yksilön porukassa,<br />

joutuu omistaja huomaamaan, että eläinkaupasta<br />

ei saakaan sopivan kokoista asuntoa marsulle.<br />

Onneksi häkille on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja,<br />

joiden hyviä ja huonoja puolia pohdiskelen<br />

tässä artikkelissa.<br />

Mitä isompi, sen parempi<br />

Marsuhäkkien<br />

monet vaihtoehdot<br />

Lienee syytä aloittaa perusasioista: minkä kokoinen<br />

häkin tulee olla. Voisi sanoa, että ehdoton minimikoko<br />

kahdelle marsulle on 100 cm x 50 cm<br />

-kokoinen häkki. Omasta mielestäni kahden marsun<br />

häkin on syytä olla vähintään 120 cm x 60 cm.<br />

Suuremmassa häkissä marsulla on paremmin tilaa<br />

liikkua, eikä vastapäinen seinä tule vastaan heti,<br />

kun marsu päättää tehdä pienen juoksupyrähdyksen.<br />

Iso häkki vaikuttaa myös marsulauman<br />

toimivuuteen – ahtaissa tiloissa marsut voivat riitaantua<br />

helpommin, kun eivät saa tilaisuutta vetäytyä<br />

omaan rauhaansa silloin, kun häkkikumppani<br />

alkaa ärsyttää.<br />

Koska marsu ei kiipeä pystysuoraa seinää pitkin<br />

eikä osaa hypätä kanimaisen isoja loikkia, ei häkissä<br />

tarvitse välttämättä olla kattoa. Tietysti katto<br />

on syytä olla olemassa esim. silloin, jos kodissa on<br />

esimerkiksi kissa, jolta marsujen pitäisi saada olla<br />

turvassa. Omat marsuni asuvat katottomassa aitauksessa,<br />

jonka seinän korkeus on 35 cm, eivätkä<br />

ne ole koskaan onnistuneet pääsemään aitauksen<br />

reunan yli.<br />

21<br />

Tuiki tavallinen tehdashäkki<br />

Tehdashäkki eli eläinkaupoissa myytävä marsuhäkki,<br />

jonka pohjalaatikko on muovia ja kalterit<br />

metallia, lienee se kaikkein yleisin marsuhäkki.<br />

Tehdashäkin plussat ja miinukset:<br />

+ Pysyy hyvin koossa, helppo liikutella<br />

+ Helppo siivota – likaiset kuivikkeet kipataan<br />

pohjalaatikosta pois ja uudet tilalle<br />

+ – Ulkonäkö. Toisaalta siistin ja selkeän näköinen,<br />

toisaalta hieman ”vankilamainen” umpinainen<br />

häkki<br />

– Melko kallis varsinkin uutena ostettuna (hinnat<br />

vaihtelevat 50–200 euron välillä häkkikoosta<br />

ja ostopaikasta riippuen)<br />

– Isoja häkkejä vaikea löytää, suurin koko<br />

markkinoilla 140 cm levyinen<br />

Tehdashäkki sopii parin, korkeintaan kolmen<br />

marsun kodiksi. Häkki on tyyliltään melko suljettu<br />

tila, mikä toisaalta antaa vankilamaisen vaikutelman.<br />

Toisaalta se takaa marsujen turvallisuuden<br />

kodissa, jossa juoksentelee vapaana muita eläimiä,<br />

kuten kissoja tai koiria.<br />

Itse rakennettu häkki<br />

Itse rakennettu häkki on hyvä ja halpa vaihtoehto<br />

tehdashäkille. Toki sen tekeminen vaatii viitseliäisyyttä,<br />

mutta mikään ammattilainen ei tarvitse<br />

olla että häkin teossa onnistuisi. Kun häkin rakentaa<br />

itse, voi valita monenlaisista eri materiaalivaihtoehdoista<br />

ja tehdä häkistä sen muotoisen ja<br />

kokoisen, kuin itse haluaa – tietysti marsun tarpeet<br />

ja hyvinvoinnin huomioon ottaen. Siihen voi

helposti rakennella tasoja ja tuunailla häkin niin<br />

hienoksi, kun vaan osaa ja viitsii.<br />

Mainitsen pari esimerkkiä siitä, millainen itse<br />

rakennettu häkki voisi olla. Yksi vaihtoehto on<br />

vesivanerista rakennettu katoton tai katolla varustettu<br />

laatikko. Sen seiniin on hyvä tehdä kurkisteluaukkoja,<br />

joihin laitetaan metalliverkkoa.<br />

Tällainen laatikko saattaa olla kuitenkin turhan<br />

painava. Häkin voi myös kokonaisuudessaan rakentaa<br />

metalliverkosta (esim. minkkiverkko) ja<br />

kehystää seinien reunat puulistoilla. Silloin se on<br />

vähän kevyempi kuin vanerilaatikko. Pohjaksi voi<br />

laittaa esimerkiksi muovimattoa, vahakangasta tai<br />

vesivaneria.<br />

Plussia ja miinuksia itse rakennetusta häkistä<br />

on hankala yksiselitteisesti listata, koska näitä<br />

Isossa marsulassa voi tilaa säästää<br />

rakentamalla kerroshäkin, missä<br />

jokaisella laumalla tai marsuparilla<br />

on käytössään oma kerros.<br />

Kuvan kerroshäkin runkona toimii<br />

vaatekaappi. Kaapin hyllyillä<br />

olevat laatikot ovat lastulevyä.<br />

Laatikoiden sisäpinnat on suojattu<br />

suurimmaksi osaksi muovisella<br />

lattiamatolla ja laatikon nurkat<br />

silikonilla. Verkko-ovien kehykset<br />

on tehty lattialistasta. Marsut<br />

pääsevät kulkemaan vasemmalla<br />

olevasta isommasta häkistä oikealla<br />

olevaan pienempään häkkiin<br />

väliseinän aukosta.<br />

Kuva : anu -ma a r i T Pa s o<br />

22<br />

häkkejä on niin monenlaisia. Mutta yritetäänpä<br />

kuitenkin:<br />

+ Voi tulla halvemmaksi kuin tehdashäkki<br />

+ Häkistä voi tehdä juuri sen kokoisen, näköisen<br />

ja muotoisen kuin haluaa<br />

+ Mahdollisuus hyvinkin persoonallisiin ratkaisuihin<br />

häkin ulkonäössä<br />

– Vaatii hieman viitseliäisyyttä ja ideointikykyä<br />

rakentaa<br />

– Usein painavia, vaikeuttaa siirtelyä<br />

– Siivoaminen voi olla hieman isotöisempää<br />

kuin tehdashäkissä, riippuu tietysti miten<br />

häkki on rakennettu ja millaisia kuivikeratkaisuja<br />

siinä on käytetty

Taikakuutioaitaus<br />

Taikakuutioaitaukset ovat saavuttaneet huikean<br />

suosion marsuharrastajien piirissä. Niin sanotut<br />

taikakuutiot eivät ole todellisuudessa kuutioita,<br />

vaan neliöitä. Niitä ei ole alun perin tarkoitettu<br />

marsuhäkeiksi, vaan hyllykköjen rakenteluun. Ne<br />

ovat metalliritilöitä, joiden koko on 35 cm x 35 cm,<br />

väri vaaleanharmaa ja reiät 4 cm levyisiä neliöitä.<br />

Muunkin värisiä ja kokoisia taikakuutioita on olemassa.<br />

Ruutuja yhdistellään toisiinsa muovisilla<br />

helposti irrotettavissa olevilla kiinnikkeillä. Myös<br />

nippusiteet ovat käteviä taikisten yhdistelyssä.<br />

Yleensä taikakuutiohäkit ovat todellakin aitauksia,<br />

eli niissä ei ole kattoa. Jos katon kuitenkin<br />

haluaa, voi sellaisen toki tehdä.<br />

Taikikset maksavat vähän, noin 1–1,30 e / taikakuutio.<br />

Kahdelle marsulle sopivan aitauksen saa<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn<br />

23<br />

rakennettua noin kymmenestä taikakuutiosta, ja<br />

kun siihen lisää pohjamateriaalin hinnan, ei aitaus<br />

tule kokonaisuudessaan maksamaan kuin 15–20 e.<br />

Se on siis monta kertaa halvempi vaihtoehto, kuin<br />

tehdashäkki.<br />

Taikakuutioita myydään ainakin Hong Kong<br />

-nimisissä tavarataloissa, joita ei valitettavasti <strong>Oulun</strong><br />

seudulta löydy. Täällä päin Suomea ei taida olla<br />

yhtään kauppaa, joka näitä mainioita häkinrakennustarpeita<br />

myisi. Ellei satu olemaan etelämpänä<br />

Suomea käyntiä, kannattaa seurailla jyrsijäaiheisia<br />

myyntipalstoja netissä tai laitta sinne itse ostoilmoitus<br />

– siellä yleensä tärppää melko helposti.<br />

Aitauksen pohjalle voi laittaa esimerkiksi vahakangasta,<br />

jota saa muutaman euron metrihinnalla<br />

tavarataloista ja halpakaupoista. Jämäkämpi<br />

vaihtoehto on muovimatto (siis kokolattiamatto).<br />

Vahakankaan tai maton reunoja kannattaa nostaa<br />

Sohvan ja akvaarion väliin sijoitettu kolmen marsun taikakuutioaitaus kooltaan 144 cm x 73 cm. Pohja ja<br />

reunat ovat muovimattoa, joka on kiinnitetty aitaukseen nippusiteillä. Yläkerta on myös rakennettu taikakuutioista,<br />

ja sen pohja ja reunat ovat vahakangasta. Häkin kuivikeratkaisuna on iso pohjan kokoinen pyyhe sekä<br />

erilliset vessalaatikot.

aitauksen seinille jonkun verran, etteivät purut ja<br />

heinät valuisi häkistä ulos. Jos kuivikkeena käytetään<br />

erillisiä vessalaatikoita, voi häkin pohjan<br />

vuorata esimerkiksi pyyhkeillä tai pienillä matoilla,<br />

eikä erillisiä reunuksia välttämättä tarvita. Yksi<br />

vaihtoehto pohjalle on aaltomuovi, josta pystyy<br />

helposti taittelemaan pohjalaatikon.<br />

Koska itse olen vannoutunut taikakuutiohäkkeilijä,<br />

osaan helposti listata plussat ja miinukset:<br />

+ Halpa hinta<br />

+ Häkin seinien kokoaminen todella helppoa ja<br />

nopeaa, ei vaadi edes työkaluja<br />

+ Avonainen aitaus on (ehkä) kotoisamman<br />

tuntuinen kuin suljettu ”vankilamainen” häkki<br />

+ Aitauksen siivoamista ja marsujen nostamista<br />

aitauksesta helpottaa se, että kattoa ei ole<br />

+ Mahdollisuus tehdä todella isokokoisia häkkejä,<br />

joiden kokoa ja muotoa voi helposti<br />

muutella tarvittaessa<br />

– Saatavuuden kanssa voi olla <strong>Oulun</strong> seudulla<br />

ongelmia<br />

– Häkkiä on hankala siirrellä, koska se ei pysy<br />

kovin hyvin koossa liikuteltaessa<br />

– Pikkupoikaset mahtuvat taikisten aukoista<br />

läpi, vähän isommalla poikasella voi juuttua<br />

pää kiinni aukkoon. Aitaus alkaa olla turvallinen<br />

noin parin kuukauden ikäisille ja sitä<br />

vanhemmille marsuille<br />

– Siivoaminen hieman isotöisempää kuin esim.<br />

tehdashäkin<br />

Linkkivinkki!<br />

24<br />

Tehdashäkin ja aitauksen yhdistelmä<br />

Sivustolla www.cavycages.com on valtavat<br />

määrät kuvia marsuhäkeistä – pääasiassa taikakuutioaitauksista.<br />

Sivustolta löytyy mitä uskomattomampia<br />

rakennelmia, joita kannattaa<br />

vähintäänkin huvin vuoksi käydä katsomassa.<br />

Mainittakoon vielä lopuksi sellainenkin häkkivaihtoehto,<br />

kuin tehdashäkin ja aitauksen yhdistelmä.<br />

Näitä ratkaisuja nimittäin näkee monilla<br />

marsuharrastajilla. Yleensä kyseessä on sellainen<br />

tapaus, että marsuille on ensin hankittu tehdashäkki,<br />

mutta sen koko on todettu turhan pieneksi.<br />

Niinpä häkin ympärille on rakennettu taikakuutioista<br />

(tai metalliverkosta) aitaus, ja tehdashäkin<br />

ovea pidetään koko ajan auki.<br />

Käytännössä tehdashäkki toimii tällaisessa ratkaisussa<br />

yleensä vessana ja mahdollisesti ruokintapaikkana,<br />

aitaus puolestaan virikkeillä varustettuna<br />

juoksentelutilana. Häkin sisälle siis laitetaan<br />

kuivikkeita, aitauksen pohjalle yleensä vanhoja<br />

mattoja tai pyyhkeitä. Pyyhkeet saa pysymään paikoillaan<br />

esimerkiksi yksittäisten tiiliskivien avulla.<br />

Plussa- ja miinuslistaa ei tähän ole syytä kerätä<br />

– ne ovat suunnilleen samat kuin taikakuutioaitauksen<br />

kohdalla.<br />

Essi Tiittanen<br />

leukapussi@osjh.net<br />

marsut.kronolia.com

Hybridit<br />

kääpiölajiemme uhka<br />

Pahoitteluni viime palstojen poisjäänneistä- deadlinet<br />

yllättivät pariinkin otteeseen, vaan korjataanpa<br />

nyt tilanne. Tällä kertaa juttua hybrideistä,<br />

joten varsinkin ensimmäistä kääpiöhamsteria<br />

hankkivat, nyt silmä tarkkana! Juttu on lainattu<br />

Suomen Hamsteriyhdistyksen nettisivuilta, alkuperäinen<br />

osoitteessa http://www.hamsteriyhdistys.net/hybridit.php.<br />

Kiitos siis SHY:lle!<br />

Tässäpä siis tärkeää ja painavaa asiaa hybrideistä.<br />

Muun muassa mandariinihamstereina näitä on<br />

nähty myytävän. Laittakaahan postia tulemaan,<br />

varsinkin kuvat ja piirrokset kääpiöhamsuista<br />

ovat tosi toivottuja. Oikein hyvää uutta vuotta<br />

2008, olkoon se varsin menestyksekäs ja hieno<br />

meille kaikille!<br />

toivottelee Laura Juujärvi<br />

lauraju@netti.fi<br />

http://koti.terrieri.net/lauran_hamsula<br />

Hybridit - tarkemmin sanottuna talvikoiden ja<br />

campbellien risteytykset - nousivat otsikoihin ensin<br />

pari vuotta sitten Englannissa, sen jälkeen viime<br />

vuonna Ruotsissa ja sitä myöten väkisinkin myös<br />

täällä Suomessa. Hybridejä voi syntyä tahattomasti<br />

karkuretken lopputuloksena, tai edesvastuuttomat<br />

”kasvattajat” voivat niitä lisäännyttää täysin tahallisesti.<br />

Jälkimmäisenä mainitut ovat nousseet<br />

ongelmaksi ulkomailla, ja tämän artikkelin tarkoituksena<br />

on selvittää, miten suurta tuhoa hybrideillä<br />

voidaan saada aikaan.<br />

Taustaa<br />

Alun perin hybridit nousivat siis esille englantilaisessa<br />

hamsterinäyttelyssä, josta huolestuneena<br />

Melissa Chamberlain kirjoitti artikkelin National<br />

Hamster Councilin jäsenlehteen. Tässä alustukseksi<br />

vapaa, hiukan lyhennetty käännös kyseisestä<br />

artikkelista.<br />

Milloin campbelli ei ole campbelli? Vastaus: kun<br />

se on risteytetty talvikkoon. Monet huolestuneet<br />

25<br />

kerhon jäsenet ovat kyselleet minulta kommenttia<br />

koskien eräitä kääpiöhamstereita, jotka olivat<br />

arvosteltavana taannoisessa näyttelyssä. Olin itse<br />

sihteerinä, koska tuomarina oli harjoittelija, ja<br />

tästä johtuen näin kaikki hamsterit. Minua oli varoitettu<br />

etukäteen, että ”oudon näköisiä kääpiöitä”<br />

tulisi olemaan näytillä. Olen silti todella hämmästynyt<br />

kun talvikkoluokassa arvosteltavaksi tuli<br />

talvikon mallisia hamstereita, joilla oli campbelliturkki,<br />

ja päinvastaisesti campbelliluokassa talvikkoturkkisia<br />

campbellejä. Tällaista ei ollut tapahtunut<br />

näyttelyissä aikaisemmin, joten pohdittavaksi<br />

jäi se mitä niille pitäisi tehdä. Ensimmäinen ajatus<br />

oli hylätä ne, mutta niillä ei ollut mitään tiettyä<br />

hylkäävää virhettä - ne eivät vain vastanneet kummankaan<br />

lajin standardia. Päätimme lopulta siirtää<br />

ne ei-standardiluokkaan.<br />

Tämä tapaus nostaa kuitenkin esille vakavia<br />

kysymyksiä. Suurimman osan näistä eläimistä<br />

kasvattavat eläinkaupat. Monet eläinkauppiaat<br />

ovat hyvin naiiveja hamsterien suhteen ja saattavat<br />

lyödä eri kääpiölajeja samaan kastiin asiaa sen<br />

kummemmin surematta. Mutta se, että hamsteriyhdistyksen<br />

jäsen tai jopa virallinen kasvattaja tekee<br />

tätä, on täysin anteeksiantamatonta. Tällaista<br />

voi tapahtua ehkä kerran vahingossa, mutta hybridien<br />

teettäminen yhä uudestaan ja uudestaan on<br />

täysin käsittämätöntä.<br />

Tulisi myös ajatella mitä haittaa hamstereille<br />

itselleen voi aiheutua. Campbelli ja talvikko ovat<br />

lajeina samankaltaisia, mutta kuitenkin eri lajeja<br />

ja siten eroavat toisistaan perimältään. Ne tulevat<br />

luonnossa eri alueilta, söisivät hieman erilaisia<br />

ruokia ja luonnossa tavatessaan ne jättäisivät toisensa<br />

luultavasti huomiotta koska, ne ”tietäisivät”<br />

että lisääntyminen heikentäisi lajia eikä auttaisi lajia<br />

laisinkaan. Vankeudessa hamstereilla ei ole tätä<br />

ylellisyyttä, koska me ihmiset valitsemme niille<br />

kumppanit. Mitä jos emme välitä kantavatko tai<br />

kärsivätkö hamsterit diabeteksesta, glaukoomasta<br />

jne.? Voisin jatkaa sairauksien listaa loputtomiin,<br />

mutta tällainen toiminta viis veisaa niistä yhteisis-

tä säännöistä, joita hamstereiden kasvattamiseen<br />

liittyy. Sana hybridi tarkoittaa sekalajista eläintä,<br />

joka omaa molempien vanhempien ominaisuuksia.<br />

Suuri ongelma hybrideissä on se, ettei niistä<br />

ole paluuta entiseen. Kun erilajiparitus on tehty, ei<br />

niiden jälkeläisistä päästä koskaan takaisin ”puhtaaseen”<br />

alkuperäiseen lajiin. Ongelma saattaisi<br />

loppua alkuunsa, jos jälkeläiset olisivat kaikki steriilejä.<br />

Näissä tapauksissa on kuitenkin ollut niitäkin,<br />

jotka eivät ole ja jatkavat näin sukua jossa on<br />

sekaisin kahta lajia.<br />

Muita ongelmia voivat olla mm. talvikoiden<br />

ja campbellien hiukan toisistaan eroava rakenne,<br />

joka voi aiheuttaa ongelmia naaraan synnyttäessä.<br />

Tai entäpä näille kahdelle lajille tyypilliset sairaudet;<br />

haluammeko oikeasti talvikoillekin ongelman<br />

sokeritaudista?<br />

Kun nämä hybridit lisääntyvät, ja saavat poikasia<br />

täplikkäiden, mustien, argentejen, albinoiden<br />

jne. kanssa; mistä lopulta tiedämme, onko hamsteri<br />

100%:sti sitä lajia, miltä se näyttää? Miten kääpiökasvattajiin<br />

voidaan enää luottaa, kun kenelläkään<br />

ei ole varmuutta siitä, mitä eläimen taustalla<br />

oikeasti on?<br />

Pyydänkin kaikkia kääpiökasvattajia seisomaan<br />

yhtenä rintamana torjuen kiusauksen lisäännyttää<br />

hybridejä. Tästä ei saa tulla vielä suurempi ongelma<br />

kuin se jo on; silloin menettäisimme nämä<br />

lajit hienoine ominaisuuksineen. Kasvattajat, pitäkää<br />

kunnollista rekisteriä eläimistänne ja linjanne<br />

puhtaina.<br />

26<br />

Suomen ja Ruotsin tilanteesta<br />

Täällä Suomessa olemme kauhulla seuranneet,<br />

kuinka hybridivillitys on levinnyt Ruotsiinkin.<br />

Siellä eläinkaupat ja -tukut ottavat mielellään<br />

myyntiin ”argente-talvikkoja, jotka ovat yhtä sosiaalisia<br />

toisiaan kohtaan kuin campbellit”. On<br />

totta kai huomioitava, että useat ruotsalaiset kasvattajat<br />

pitävät lajit erillisinä ja kasvattavat niitä<br />

vastuuntuntoisesti. On kuitenkin joitakin jopa<br />

kasvattajanimen omaavia kasvattajia, joille nämä<br />

”ei-standarditalvikot” ovat rahan lähde (sekä ilmeisesti<br />

jonkinlaisen mielihyvän, koska jotain<br />

näin typerää tehdään). Eläintukkujen kautta hybridejä<br />

voi kulkeutua Suomeenkin, koska monet<br />

suomalaiset eläinkaupat ostavat isoja eriä poikasia<br />

ruotsalaisista suurkasvattamoista. Näiden eläinkauppaeläinten<br />

kautta risteytysgeenit voivat täysin<br />

tahattomasti kulkeutua suomalaisiin talvikko- ja<br />

campbellilinjoihin, mikäli emme pidä varaamme.<br />

Internetissä on kotisivuja, joilla esitellään<br />

”puhtaisiin” talvikko- ja campbellipoikueisiin<br />

syntyneitä uusia, erikoisia värejä. Vaikka näillä<br />

sivuilla väitetään, etteivät eläimet ole hybridejä,<br />

antavat itse sivut ymmärtää ihan muuta. Vaikka<br />

on ihan selvää, että esimerkiksi uusia värimutaatioita<br />

voi syntyä ja tulee ajan myötä syntymään<br />

talvikoillekin, on ajatus siitä, että samalla kasvattajalla<br />

syntyy lähemmäs tusina uutta mutaatiota<br />

lähes samanaikaisesti on täysin mahdoton! Ajatellaanpa<br />

sitä, kuinka monta talvikkopoikasta on<br />

Kuva : Ta n j a Ku lo T i E<br />

Pidetään talvikot talvikkoina.<br />

Kuvassa normaalivärinen talvikko<br />

Taneli.

maailmassa, tai edes Suomessa, syntynyt kautta<br />

aikojen? Meillä ei ole yhtäkään uutta mutaatiota<br />

syntynyt, ja sitten jollakulla kasvattajalla syntyy<br />

yhtäkkiä puoli tusinaa ”uutta väriä”, eli talvikoilla<br />

campbellivärejä ja toisinpäin. Ja nämä eivät muka<br />

ole hybridejä? Väärin, ne ovat taatusti hybridejä,<br />

vaikka itse kasvattaja ei sitä tietäisikään - alkuperäisen<br />

hybridiyhdistelmän kun ei tarvitse olla<br />

kyseisen kasvattajan luona syntynyt. Ehkä hänellä<br />

on hybridejä kolmannessa polvessa, jotka nyt synnyttävät<br />

niitä värejä joita alkuperäiset vanhemmat<br />

kantoivat. Hybridit voivat siis näyttää ihan tavallisilta<br />

talvikoilta tai campbelleiltä useammankin<br />

sukupolven ajan, kunnes jonain kauniina päivänä,<br />

sattuman oikusta poikueeseen tupsahtaa väärän<br />

värisiä, mallisia tai oloisia poikasia.<br />

Tässä siis muutamia käytännön ohjeita:<br />

Hybridiä ei välttämättä tunnista ulkonäöstä hybridiksi.<br />

Ei edes asiantuntija, saatikka sitten kokemattomampi<br />

harrastaja.<br />

Kun eläin on kerran hybridi, ei yksikään sen<br />

jälkeläisistä tule koskaan olemaan ”puhdas”, takaisinristeytykset<br />

eivät siis ratkaise ongelmaa.<br />

Hybridi ei siis ole välttämättä steriili, kuten aiemmin<br />

luultiin, vaan hybridi voi lisääntyä siinä<br />

missä muutkin hamsterit.<br />

Valitse jalostuseläimesi tarkkaan. Harkitse moneen<br />

kertaan, ennen kuin ostat eläinkauppaeläimiä<br />

jalostukseen (varsinkaan ulkomailta tuotuja).<br />

Pyydä jonkinlaista selvitystä eläimen taustoista.<br />

Panosta niihin eläimiin, joiden taustoja tunnet tai<br />

tunnistat jo muutaman sukupolven takaa.<br />

Valitse yhteistyökumppanisi, varsinkin ulkomaiset,<br />

tarkkaan. Vaikka kaverisi ulkomailla olisi<br />

mukava, saattaa hän tahattomasti lähettää sinulle<br />

hybridien jälkeläisiä jos ei ole itse niin tarkka.<br />

Mikäli sinulla syntyy poikue, joka vaikuttaa<br />

”epätavalliselta” lajiinsa nähden, älä myy poikasia<br />

mihinkään, mistä ne voivat ajautua kasvatuskäyttöön<br />

(ei siis esim. eläinkauppaan). Älä myöskään<br />

lisäännytä niitä itse, äläkä teetä vanhemmilla uudelleen<br />

poikasia.<br />

Ja lopuksi: jos sinulla syntyy vahinkohybrideitä,<br />

pidä ne itse tai anna vain sellaiseen kotiin, jossa<br />

ymmärretään eläimen tausta sekä taatusti se, miksi<br />

eläimellä ei tule koskaan teettää poikasia!<br />

27<br />

Hybridien teettämiselle ei ole olemassa<br />

pitäviä perusteita<br />

Tokihan kummassakin lajissa on sekä hyvät että<br />

huonot puolensa (talvikoiden napakampi suhtautuminen<br />

lajitovereihinsa, vähäiset värimuunnokset,<br />

campbellien reviiritietoinen luonne), mutta<br />

lajien risteytys ei ole ratkaisu tähän. Ajan kanssa<br />

tulee talvikoillekin ilmaantumaan uusia värejä, ja<br />

mitä taas luonnepuoleen tulee, on siihen täysin<br />

mahdollista puuttua jalostuksella. Nämä luonnolliset<br />

keinot nyt vain sattuvat vaatimaan hieman<br />

kärsivällisyyttä, ja todellista panostamista jalostusvalintaan.<br />

Ilmeisesti ei voida liikaa painottaa,<br />

että talvikko ja campbelli ovat todellakin eri lajeja,<br />

eivät saman lajin rotuja. Hybridikääpiö ei siis ole<br />

lähellekään sama asia kuin vaikkapa sekarotuinen<br />

koira.<br />

Hybridit olisi todennäköisesti helppo tunnistaa<br />

puhtaista lajeista rutiininomaisella DNA-testillä.<br />

Sinänsä on ikävää olla epäluuloinen, mutta me<br />

emme usko yhteenkään talvikon uuteen värimuunnokseen<br />

ennen kuin olemme henkilökohtaisesti<br />

ottaneet näytteen eläimestä ja vieneet sen<br />

DNA-tutkimukseen, jossa sen on todettu olevan<br />

peräisin aidosta talvikosta. Suomen Hamsteriyhdistys<br />

<strong>ry</strong> seuraa tilannetta tarkkaan. Hallitus on<br />

päättänyt suhtautua todella vakavasti tähän asiaan,<br />

joten esimerkiksi näyttelykielto ja yhdistyksestä<br />

erottaminen ovat täysin mahdollisia sanktioita<br />

niille, jotka joko lisäännyttävät hybridejä<br />

tahallaan tai tuovat niitä maahan. Tämän asian<br />

kanssa ei voida leikkiä.<br />

Vetoamme myös kaikki jäseniimme: mikäli<br />

saatte jotain kautta tähän asiaan liittyvää tietoa,<br />

tai kuulette edes huhuja, ottakaa yhteyttä hallitukseen!<br />

Teemme kaikkemme jotta suomalaiset<br />

hamsterilajit saataisiin pidettyä turvassa, mutta<br />

tarvitsemme tähän kaiken avun myös teiltä. Ulkomaiden<br />

villityksistä huolimatta uskomme, että<br />

suomalaiset hamsteriharrastajat haluavat vilpittömästi<br />

pitää talvikot talvikkoina ja campbellit<br />

campbelleinä.<br />

Melissa Chamberlain, Tiina Asikainen<br />

& Heli Lillbacka

Suomessa myytävää<br />

eläinkokeetonta kosmetiikkaa<br />

Lista eläinkokeettoman kosmetiikan standardiin sitoutuneista<br />

yrityksistä.<br />

** Suomalainen yritys<br />

* Yritys on sellaisen kosmetiikkayrityksen tytä<strong>ry</strong>htiö,<br />

joka ei ole sitoutunut standardiin.<br />

The Body Shop * (emoyhtiönä Loreál)<br />

Kosmetiikka- , ihonhoito-, hygienia- ja hiustenhoitotuotesarjoja.<br />

Lisäksi saatavilla myös hierontaöljyjä,<br />

hajuvesiä ja aromaterapiatuotteita. Myydään<br />

The Body Shopin omissa liikkeissä ympäri<br />

maan.<br />

Dermalogica<br />

Ihonhoitotuotteita, kosteusvoiteita, hygieniatuotteita<br />

ym. Tuotteita myydään kauneushoitoloissa.<br />

Freeman<br />

Ihonhoitotuotteita, kosteusvoiteita, suihkugeelejä<br />

ym. Myydään tavarataloissa (ainakin Anttila, Citymarket,<br />

K-Supermarket, Silja Line, Sokos, Stockmann,<br />

Tarjousmaxi, Vapaa valinta ja Veljekset Keskinen)<br />

sekä Freemanin tehtaanmyymälässä.<br />

Faith Products<br />

Hiusten- ja ihonhoitotuotteita, saippuoita, kylpyvaahtoja<br />

sekä muun muassa kodinhoitotuotteita.<br />

Joe Blasco<br />

Kattava kosmetiikkasarja. Myydään tavarataloissa<br />

(ainakin Sokos, Stockmann ja Veljekset Keskinen)<br />

sekä kosmetologeilla ja kampaamoissa. Nettitilaukset<br />

esim. http://www.cosmeshop.fi/ , http://<br />

www.ostokset.fi/<br />

Kingfisher Natural Toothpaste<br />

Hammastahnoja saa ainakin Ruohonjuuresta,<br />

Punnitse&Säästä -kaupasta, Ekokauppa Ekolosta,<br />

useista luontaistuotekaupoista.<br />

28<br />

Lifehair Oy **<br />

Hiusten- ja ihonhoitotuotteita sekä kodinkemikaaleja.<br />

Yrityksen kosmetiikkatuotemerkit ovat Lactoline,<br />

Biorich ja Biolon.<br />

Love the Planet<br />

Vegaanista luontaistuotekosmetiikkaa. Tuotteita<br />

voi ostaa ainakin Helsingistä: Bonqi, Uudenmaankatu<br />

13.<br />

Make Up International<br />

Pääasiassa meikkejä. Tuotteita voi tilata yrityksen<br />

nettisivujen kautta.<br />

Ma<strong>ry</strong> Kay<br />

Ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteita.<br />

Montagne Jeunesse<br />

Sarjan kasvo-, hius- ja jalkanaamiota/hoitoja löytyy<br />

Tampereelta Citymarketista (ainakin Lielahti),<br />

Seppälästä, Sokokselta, Stockmannilta ja Vapaa<br />

Valinnasta. Tuotteita voi ostaa myös LumiRuusun<br />

nettikaupasta. Maahantuojan kotisivut: http://<br />

www.amorosa.fi/<br />

Paul Mitchell<br />

Kattava hiustenhoitotuotesarja erilaisille hiustyypeille.<br />

Saatavilla Stockmannilta, Sokokselta sekä<br />

useista kampaamoista.<br />

Provida<br />

Luonnonkosmetiikkasarja, tuotevalikoimassa ihonhoitotuotteita.<br />

Saatavilla mm. luontaistuotekaupoista.<br />

Rejuvi<br />

Ihonhoitotuotteita. Myynnissä joillakin kosmetologeilla,<br />

esim. Kauneushuone Neo (Kansakoulunkatu<br />

5, Helsinki) (myös Ruotsissa http://www.<br />

queenofbeauty.se/)

Urtekram<br />

Histenhoitotuotteita, henna-värejä, saippuoita.<br />

Saatavana mm. Sokokselta, Ruohonjuuresta ja<br />

Ekokauppa Ekolosta.<br />

Suomessa myytäviä ei-eläinkokeilla<br />

testattuja kodinkemikaaleja:<br />

Lifehair Oy **<br />

Puhdas koti- tuotemerkkisarjasta löytyy mm. erilaisia<br />

puhdistusaineita ja viemärin aukaisuneste.<br />

London Oil Refining Company<br />

Astonish- kodinkemikaaleja myydään ainakin<br />

Stockmannilla.<br />

Standardiin sitoutuneet yritykset saavat käyttää<br />

alla olevaa pupulogoa!<br />

29<br />

Olemme uudistaneet kosmetiikkalistamme ja luoneet<br />

suomalaisten kosmetiikkayritysten arviointijärjestelmän.<br />

Suomessa myytävän eläinkokeilla testaamaton<br />

kosmetiikan lista on lyhentynyt aikaisemmasta<br />

huomattavasti tiukentuneen sitoumuksen vuoksi.<br />

Nyt yrityksen on käytävä läpi eläinkokeettomuuden<br />

arviointi, jossa myös sen raaka-aineiden<br />

eläinkokeettomuus varmistetaan.<br />

Uudistetun järjestelmän vuoksi lista uudistui ja<br />

kaikki suomalaiset yritykset hakevat sille uudestaan.<br />

Lifehair Oy on ensimmäisen suomalaisena<br />

kosmetiikkayrityksenä sitoutunut Eläinkokeettoman<br />

kosmetiikan standardiin ja on siten hyväksytty<br />

takaisin Animalian kosmetiikkalistalle!<br />

Eläinsuojeluliitto Animalia<br />

http://www.animalia.fi

<strong>OSJH</strong> ilmoittaa:<br />

tulevia tapahtumia<br />

Tapahtumakalenteri<br />

26.1. Pet-show, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

1.3. Vuosikokous klo 12, Pateniemen Honkapirtti<br />

29.3. Pet-show, Muhos, Koivikon maatalousoppilaitos<br />

24.5. Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestämä kanien estehyppykurssi, Honkapirtti<br />

25.5. Pet-show ja kanien virallinen estekisa, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

6.9. Pet-show ja kanien ulkomuotoluokka, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

29.11. Pikkujoulunäyttely, pet-show, Kaijonharjun nuorisotalo<br />

Tapahtumakalenteri päivittyy ja täydentyy vuoden mittaan. Ajan tasalla oleva<br />

kalenteri löytyy aina <strong>OSJH</strong>:n nettisivuilta www.osjh.net/.<br />

Syyrialainen hamsteri Arctican Octavia ”Aada”.<br />

Vuosikokouskutsu<br />

<strong>OSJH</strong> <strong>ry</strong>:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 1.3.2008 Honkapirtillä<br />

klo 12 alkaen. Kokous on yleiskokous, joten koko jäsenistö on tervetullut<br />

paikalle!. Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2008 toimintaa ja ehdottamaan<br />

omia ideoitasi toimintamme parantamiseksi!<br />

30<br />

Kuva : Es s i TiiTTanEn

<strong>Oulun</strong> <strong>seudun</strong> <strong>jyrsijäharrastajat</strong> <strong>ry</strong> järjestää:<br />

PET-SHOW<br />

Kaneille ja jyrsijöille 29.3.<br />

Muhoksella, Koivikon maatalousoppilaitoksen tiloissa, os. Kirkkotie 1<br />

Ilmoittautumiset alkavat klo. 09.00<br />

Ilmoittautumiset 20.3. mennessä:<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 OULU<br />

tai ilmoittautumiset@osjh.net<br />

Näyttelymaksut <strong>OSJH</strong>:n jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 5 e / eläin<br />

3. jne. eläin 3 e / eläin<br />

Näyttelymaksut ei-jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 7 e / eläin<br />

3. jne. eläin 4 e / eläin<br />

Jälki-ilmoittautuminen 10 e / eläin<br />

Näyttelymaksut maksetaan ennakkoon tilille OP 574136-2170156 Viite 44244. Kuitti lähetetään<br />

ilmoittautumisten mukana. Sähköpostitse ilmoittautuneet esittävät kuitin vastaanotossa näyttelyaamuna.<br />

31<br />

Kuva : Tiia riiHimäKi

Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestää:<br />

Kanien estehyppykurssi<br />

Kurssille otetaan 20 osallistujaa (jos halukkaita on<br />

kovin paljon enemmän, järjestetään mahdollisesti<br />

toinen kurssi samana viikonloppuna). Osallistua<br />

saa yhden kanin kanssa kerrallaan. Kanin on oltava<br />

vähintään 4 kk vanha voidakseen osallistua.<br />

Omat valjaat ja hihna mukaan - olisi hyvä jos kani<br />

olisi myös tottunut jo olemaan valjaissa. Kurssin<br />

hinta on 6 e /osallistuja, johon sisältyy kurssimateriaali,<br />

välipala ja osallistuminen kurssikilpailuun<br />

päivän päätteeksi.<br />

Kurssille ilmoittautuessa on ilmoitettava kanin<br />

nimi, ohjaajan nimi, sähköpostiosoite (ellei ole,<br />

niin postiosoite) sekä puhelinnumero. Jokaiselle<br />

osallistujalle lähetetään vahvistussähköposti viimeistään<br />

alkuviikosta ennen tapahtumaa. Kurssille<br />

ei voi jälki-ilmoittautua.<br />

Minttu-kani hyppäämässä estettä.<br />

Oulussa Pateniemen Honkapirtillä 24.5.08<br />

32<br />

Ilmoittautumiset lähetetään viimeistään 16.5<br />

Leea Mäkelä<br />

Kuuvuorenkatu 1 C 42<br />

20540 Turku<br />

tai: ilmoittautumiset@suomenestekanit.net<br />

Kurssimaksut maksetaan Suomen estekanit <strong>ry</strong>:n<br />

tilille Sampo 800019-71072054, viitteellä 1685. Jos<br />

ilmoittaudut postitse, laita kuitti mukaan ilmoittautumiseen,<br />

jos ilmoittaudut sähköpostilla, voit<br />

näyttää kuittisi kisapaikalla tai lähettää sen liitetiedostona.<br />

(Varmistathan jo ennen maksamista, että<br />

pystyt joko tulostamaan kuitin tai tallentamaan<br />

sen kuvakaappauksena!)<br />

Tervetuloa myös kanien estehyppykilpailuun 25.5.!<br />

(lisätietoja viereisellä sivulla).<br />

Kuva : HE l i no P o n E n

<strong>Oulun</strong> <strong>seudun</strong> <strong>jyrsijäharrastajat</strong> <strong>ry</strong> järjestää<br />

Kani- ja jyrsijänäyttelyn<br />

sunnuntaina 25.5. klo 10 Kaijonharjun nuorisotalolla Oulussa<br />

eläinten vastaanotto klo 8.45 alkaen.<br />

Näyttelyssä on lemmikkiluokat kaneille ja kaikille lemmikkijyrsijöille.<br />

Lisäksi Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestää kanien estehyppykilpailun.<br />

Kani- ja jyrsijänäyttely<br />

Ilmoittautumiset 9.5. mennessä:<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 OULU<br />

tai ilmoittautumiset@osjh.net<br />

Näyttelymaksut <strong>OSJH</strong>:n järjestämiin luokkiin:<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 5 e / eläin<br />

3. jne. eläin 3 e / eläin<br />

Ei-jäsenille:<br />

Saman omistajan<br />

1. ja 2. eläin 7 e / eläin<br />

3. jne. eläin 4 e / eläin<br />

Jälki-ilmoittautuminen 10 e / eläin<br />

Näyttelymaksut maksetaan ennakkoon tilille<br />

OP 574136-2170156 Viite 44244. Kuitti lähetetään<br />

ilmoittautumisten mukana. Sähköpostitse<br />

ilmoittautuneet esittävät kuitin vastaanotossa<br />

näyttelyaamuna.<br />

YLEISÖLLE VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA!<br />

w w w . o s j h . n e t<br />

33<br />

Kanien estehyppykilpailu<br />

Suomen estekanit <strong>ry</strong> järjestää virallisen kilpailun<br />

näyttelyn yhteydessä, kilpailuluokkina Helppo<br />

suora aloittelijoille (arvosteluluokka A), Helppo<br />

suora (arvosteluluokka A), Helppo mutka<br />

(arvosteluluokka A).<br />

Hinnat:<br />

SEK:n jäsenille 1,5 e / kani<br />

ei-jäsenille 2,5 e / kani.<br />

Jälki-ilmoittautumisia otetaan vastaan<br />

keskiviikkoon 19.5. mennessä hintaan 2,5 e / 3,5 e<br />

(jäsenet / ei-jäsenet).<br />

Kaikki kilpailumaksut maksettava pe 16.5.<br />

mennessä (paitsi jälki-ilmoittautumismaksut ma<br />

19.5. mennessä) Suomen Estekanit <strong>ry</strong>:n tilille<br />

Sampo 800019-71072054, viitteeksi 1698.<br />

Jos ilmoittaudut postitse, laita kuitti<br />

mukaan ilmoittautumiseen, jos ilmoittaudut<br />

sähköpostilla, voit näyttää kuittisi kisapaikalla tai<br />

lähettää sen liitetiedostona.<br />

Estekilpailuun ilmoittautumiset 16.5. mennessä:<br />

Leea Mäkelä<br />

Kuuvuorenkatu 1 C 42<br />

20540 Turku<br />

tai ilmoittautumiset@suomenestekanit.net

<strong>OSJH</strong>:n uusi hallitus<br />

esittäytyy<br />

Anna Takkinen, puheenjohtaja<br />

(infovastaava)<br />

Olen 26 vuotias perhepäivähoitaja ja perheeseeni<br />

kuuluu lapset Emma (3 v) ja Milla (1 v) sekä mies<br />

Tommi. Asumme Oinaansuolla rivitalossa. Tällä<br />

hetkellä kotona ei ole yhtään lemmikkiä, kun viimeinenkin<br />

gerbiili kuoli viime vuoden lopulla.<br />

Gerbiiliharrastukseni alkoi 2001, kun hankin<br />

Eskelisen Eliseltä ensimmäiset gerbiilini. Ehtona<br />

gerbiileiden saamiseen oli, että käyn yhdesti<br />

<strong>OSJH</strong>:n näyttelyssä. Liityin heti <strong>OSJH</strong>:n jäseneksi<br />

ja kesäkuussa 2001 jännityksestä täristen kävin<br />

ensimmäisessä näyttelyssäni eikä sen jälkeen<br />

ole tainnut montaa näyttelyä jäädä väliin! Ennen<br />

syksyä gerbiilimäärä oli jo 15 ja kasvatusura Elisen<br />

opastamana oli aluillaan. Opiskelin myös gerbiilien<br />

ja degujen pet-tuomariksi. Myöhemmin<br />

yhdistystoiminta on vienyt minut mukanaan ja<br />

kasvatus on jäänyt, mutta tämän ihanampaa harrastusta<br />

ei ole olemassakaan!<br />

Satu Karjalainen, varapuheenjohtaja<br />

(palkintovastaava)<br />

Olen 27-vuotias lähihoitaja ja puutarhuri. Asumme<br />

aviomieheni ja kahden lapsemme kanssa Kempeleen<br />

Kokkokankaalla.<br />

Minun jyrsijäharrastukseni on alkanut jo ekaluokalla<br />

kun sain oman risteytyskanin. Tämä Tupsu-kani<br />

eli 12-vuotiaaksi. Sen jälkeen olen omistanut<br />

melkein kaikkia jyrsijälajeja marsuista hiiriin.<br />

Vuonna 1997 valmistuin kaikkien lajien pet-tuomariksi<br />

ja sain kasvattajanimen (Sateenkaaren)<br />

hamstereille. Niitä kasvatin vuoteen 2004.<br />

Tällä hetkellä kotonamme asustaa sekarotuinen<br />

koira Tuffe ja kaksi hermeliinikania Pupsi ja Enkeli.<br />

Pikkusiskon luona asuu myös kolme hamsteria<br />

ja kolmas hermeliinikani Kalle.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut vuodesta 1996, ja<br />

hallituksessa olen ollut vuodesta 1997, eli pois en<br />

näköjään lähde kulumallakaan.<br />

34<br />

Sini Hämeenkorpi, rahastonhoitaja<br />

(buffetti- ja markkinointivastaava)<br />

Olen 29-vuotias tradenomi. Työskentelen teatteriesimiehenä<br />

<strong>Oulun</strong> Finnkino Plazassa ja asun<br />

mieheni ja lemmikkiemme kanssa <strong>Oulun</strong>salossa.<br />

Maaliskuussa perheeseemme on tulossa lisäystä<br />

ensimmäisen ihmislapsen muodossa.<br />

Lemmikkiharrastukseni alkoi 1990-luvun alkupuolella,<br />

kun kävin silloisten risteytyskanieni<br />

ja Nekku-hiiren kanssa <strong>OSJH</strong>:n ensimmäisissä<br />

näyttelyissä. Suurin menestys taisi noina aikoina<br />

tulla aina kanien leivänsyöntikilpailussa – meidän<br />

Pumpuli oli kova poika syömään! Kanien jälkeen<br />

tuli muutaman vuoden lemmikki- ja näyttelytauko,<br />

kunnes muutettiin nykyisen mieheni Harrin<br />

kanssa saman katon alle, ja hankittiin kaksi kesyrottanaarasta<br />

Lotta ja Pöhkö. Rottien kanssa<br />

emme kuitenkaan näyttelyitä harrastaneet. Näyttelyihin<br />

palattiin taas vuonna 1999–2000 hamstereiden<br />

myötä; siitä lähtien olen myös toiminut<br />

aktiivisesti <strong>OSJH</strong>:n hallitustehtävissä ja kasvattanut<br />

hamstereita kasvattajanimellä Arctican.<br />

Enimmäkseen meillä syntyy syyrialaisia, mutta<br />

myös muutama harjoitusluontoinen poikue<br />

venäjänkääpiöhamsteri campbelleja on nähnyt<br />

päivänvalon. Lemmikkinä on ollut lisäksi roboja,<br />

talvikko Känkkäränkkä ja kiinankääpiöhamsteri<br />

Ippis. Hamsteriharrastuksen myötä olen toiminut<br />

paljon myös Suomen Hamsteriyhdistyksen<br />

hallitustehtävissä ja kouluttautunut hamstereiden<br />

lemmikki- ja ulkomuototuomariksi.<br />

Tällä hetkellä meillä asustaa kiinari Ippis, vaihteleva<br />

määrä syyrialaisia, hermeliinikani Puppe<br />

(esittely sivulla 44) sekä kissa nimeltä Kepponen.<br />

Lapsen syntyessä ja uuden kodin rakentuessa tänä<br />

keväänä voi tulla lyhytaikaista hiljaiseloa hamsterikasvatuksen<br />

osalta, mutta olosuhteiden salliessa<br />

pyrin sitä toki jatkamaan ilman suurempia keskeytyksiä,<br />

ja <strong>OSJH</strong>:n toiminnassa olen varmasti<br />

taas kerran innokkaasti matkassa.

Iloista yhdistysporukkaa pikkujoulutunnelmissa. Ylärivi vasemmalta: Anne Kontio, Silja Hirvonen, Satu Karjalainen,<br />

Nelli Kihniä, Tanja Kulotie. Alarivi vasemmalta: Mira Snellman, Anna Takkinen, Tiia Riihimäki, Sini<br />

Hämeenkorpi ja Essi Tiittanen.<br />

Essi Tiittanen, sihteeri<br />

(<strong>Leukapussi</strong>n päätoimittaja, valokuvaus)<br />

Olen 25-vuotias viestintäalan yrittäjä ja koulutukseltani<br />

filosofian maisteri. Asun sulhaseni kanssa<br />

tällä hetkellä <strong>Oulun</strong> Kaijonharjussa, mutta muutamme<br />

pian Kaijonrantaan.<br />

Jyrsijäharrastukseni alkoi jo pikkutyttönä, kun<br />

isosiskoni omisti hamstereita, gerbiilejä ja kanin.<br />

Ensimmäisen oman syyrialaisen hamsterini sain<br />

11-vuotiaana, ja siitä alkoi toistakymmentä vuotta<br />

kestänyt hamsteriharrastukseni. Lisäksi olen<br />

omistanut pari gerbiiliä. Nykyään minulla ei ole<br />

enää kummankaan lajin edustajia.<br />

Vuoden 2007 alussa menetin sydämeni täydellisesti<br />

marsuille. Niitä meillä asustaa nykyään neljä:<br />

englannincrest-uros Aappo, risteytysneiti Ninnu<br />

ja kaksi nuorta pitkäturkkia, texel-tyttö Luna ja<br />

sheltiepoika Simon.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut syksystä 2007 lähtien<br />

ja mukana hallituksessa olen nyt ensimmäistä<br />

kertaa.<br />

35<br />

Silja Hirvonen, jäsen<br />

(pikkukisavastaava)<br />

Olen pian 19 vuotta täyttävä kaupan alan opiskelija.<br />

Asun avomieheni kanssa <strong>Oulun</strong> Puolivälinkankaalla.<br />

Tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi kania: ruskeasoopeli<br />

kastroitu risteytysuros Neppari sekä valkoinen<br />

sinisilmäinen hermeliininaaras Satun Katariina<br />

eli Helmi. Uusin tulokkaamme on marsu-uros<br />

Unquiet Snowball ”Nappi”, väriltään white/buff.<br />

Koirien keskellä olen elänyt oikeastaan koko<br />

ikäni, ja koiran hankinta on suunnitteilla. Ehdoton<br />

suosikkilajini on kuitenkin kanit, joita tuleekin<br />

löytymään kotoani aina. Sekä koira- että kaninäyttelyt<br />

ovat vieneet sydämeni, ja niissä tulee<br />

varmasti kierrettyä ahkerasti tulevaisuudessakin.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut syksystä 2005 lähtien,<br />

jolloin aloitin myös näyttelyharrastukseni.<br />

Leukiksen kanipalstan kirjoittamisen aloitin<br />

vuonna 2006 ja hallituksessa olen ollut vuoden<br />

2007 alusta.

Tanja Kulotie jäsen<br />

(postituslistavastaava)<br />

Olen 15-vuotias tänä vuonna lukioon suuntaava<br />

liminkalainen, täysin vailla tietoa tulevasta ammatista.<br />

Ensimmäisen oman lemmikkini, kääpiöhamsteri<br />

Tanelin sain ollessani 12-vuotias, vaikka<br />

perheellämme on kani ja jyrsijöitä ollut aikaisemminkin.<br />

Vasta Tanelista alkoi varsinainen jyrsijäharrastukseni.<br />

Pari vuotta sitten hankin myös<br />

ensimmäiset gerbiilinaaraani Catan, Dianan ja<br />

Delian, ja huomasin että tämähän voisi olla se<br />

”oma” laji. Sittemmin onkin eläinmäärä noussut<br />

kuuteen ja yhden pentueen olen teettänyt. Suunnitelmissa<br />

onkin suorittaa kasvattajakurssi muutaman<br />

vuoden sisään, kunhan tuota kokemusta<br />

ja taitoa on karttunut lisää. Pet-tuomarihaaveet<br />

ja rottasuunnitelmat kummittelevat myös mielen<br />

perukoilla...<br />

Liityin <strong>OSJH</strong>:n vuoden 2007 kesällä, ja hallituksessa<br />

olen nyt ensimmäistä vuotta.<br />

Nelli Kihniä<br />

(näyttelyilmoittautumisten vastaanottaja,<br />

estehyppyvastaava)<br />

Olen pian 20-vuotias tyttönen, tänä keväänä lukiota<br />

lopettelemassa. Lukion jälkeinen tulevaisuuteni<br />

onkin vielä täysi mysteeri.<br />

Minulle kaikista eläimistä läheisimpiä ovat<br />

kanit. Lopullisesti sydämeni pupuille menetin<br />

vuonna 1997, jolloin hankin ensimmäisen oman<br />

kanini, risteytysuros Pumpen. Sama rakas vekara<br />

olikin kumppaninani 8 vuotta, minkä jälkeen elämä<br />

ilman pehmoista pupua tuntui täysin mahdottomalta.<br />

Tällä hetkellä elämääni rikastuttavat 2-vuotias<br />

tan-tyttö Nero ja alle vuoden ikäinen kastroitu<br />

risteytyspoika Caligula, jotka joulusta asti ovat<br />

asustelleet tyytyväisesti yhdessä. Itsekin olen tilanteeseen<br />

tyytyväinen, eikä ole haluja hankkia lisää<br />

eläimiä. Deguja aion kyllä joskus hankkia, tulevaisuudessa.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäsenenä olen ollut muistaakseni vuodesta<br />

2002 lähtien, sen jälkeen toiminnassa mukana<br />

enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Hallituksessa<br />

olen nyt toista vuotta peräkkäin.<br />

36<br />

Tiia Riihimäki, varajäsen<br />

(tulosvastaava)<br />

Olen 21-vuotias ja opiskelen <strong>Oulun</strong> yliopistossa<br />

biofysiikkaa. Asun eläimieni kanssa Tuirassa.<br />

Ensimmäisen jyrsijäni ja hamsterini oli pitkäkarvainen<br />

uros Vili, jonka sain vuonna 1998. Vilin<br />

jälkeen sain vuonna 2002 jälleen pk uroksen,<br />

Sateenkaaren Noidanmetsästäjän ja siitä lähtien<br />

hamstereita on ollut koko ajan. Olen kasvattanut<br />

muutaman poikueen syyrialaisia. Tällä hetkellä<br />

luonani asustelee 3 syrkkiä: Eino, Firenze ja Belle.<br />

Hamstereiden lisäksi hiiret (erityisesti minit ja<br />

midit) ja rotat ovat lähellä sydäntäni. Näitä lajeja<br />

edustavat rottapojat Nuutti ja Mauri sekä midihiiri<br />

Haipakka.<br />

<strong>OSJH</strong>:n taisin liittyä vuonna 2002, muutettuani<br />

Ouluun Muoniosta. Hallituksessa olin ensimmäistä<br />

kertaa vuonna 2005.<br />

Anne Kontio, varajäsen<br />

(näyttelyvastaava)<br />

Olen 70-luvulla syntynyt sairaanhoitaja ja perheenäiti.<br />

Tällä hetkellä perheessä on karvaisia lemmikkejä<br />

kolme. Koiran lisäksi meillä asustaa syyrialainen<br />

hamsteri ja kiinankääpiöhamsteri. Hamsteriharrastamiseen<br />

innostuin, kun tyttärelle ostettiin<br />

ensimmäinen hamsteri pari vuotta sitten. Yllätyin<br />

täysin siitä, miten mukavia otuksia hamsterit ovat.<br />

Itselläni on aikaisemmin ollut kaneja.<br />

<strong>OSJH</strong>:n jäseneksi taisin liittyä pari vuotta sitten.<br />

Hallituksessa olen mukana nyt ensimmäistä<br />

kertaa.

Eläinlääkärit<br />

Hyödyllisiä<br />

yhteystietoja<br />

Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi<br />

<strong>Leukapussi</strong>ssa julkaistaan lista <strong>OSJH</strong>:n<br />

toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat<br />

perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut<br />

hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi<br />

nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan.<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemen eläinklinikka<br />

016 365 382<br />

Ulla Eskelinen<br />

016 313 330<br />

Oulu<br />

Anne Karttimo-Mäkynen, Eläinlääkäriasema<br />

Akuutti<br />

08 881 0800<br />

www.elainlaakariasemaakuutti.fi<br />

Riitta-Liisa Rajaniemi, Eläinlääkäriasema Lemmikki<br />

08 311 5866<br />

Ouluvet<br />

08 535 5200<br />

www.ouluvet.fi<br />

Nivala<br />

Pirko Lahtinen, Eläinklinikka Pipetti<br />

08 449 1412 / 0400 383 837<br />

www.pipetti.com<br />

Liminka<br />

Limingan kunnaneläinlääkäri Matti Heikkinen<br />

050 329 1570<br />

37<br />

Eläinsuojelu<br />

Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä<br />

paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan,<br />

Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (SEY)<br />

toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin:<br />

kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan<br />

tai poliisiin.<br />

Yhteystiedot löydät sivuilta www.sey.fi<br />

Lajiyhdistykset<br />

Lajiyhdistysten www-sivuilta löydät tietoa tietystä<br />

lemmikkieläinlajista ja mm. kattavat luettelot virallisista<br />

kasvattajista.<br />

Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL<br />

www.skjl.net/<br />

Suomen Gerbiiliyhdistys <strong>ry</strong> SGY<br />

www.gerbiiliyhdistys.fi<br />

Suomen Hamsteriyhdistys <strong>ry</strong> SHY<br />

www.hamsteriyhdistys.net<br />

Suomen Kaniyhdistys <strong>ry</strong> SKY<br />

www.kaniyhdistys.com<br />

Suomen Kesyrottayhdistys <strong>ry</strong> SkeY<br />

www.kesyrottayhdistys.fi<br />

Suomen Lemmikkichinchillat <strong>ry</strong> SLC<br />

www.slc<strong>ry</strong>.net<br />

Suomen Marsuyhdistys <strong>ry</strong> SMY<br />

www.marsuyhdistys.net<br />

Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL<br />

www.hiiret.fi

<strong>OSJH</strong>:n hallitus 2008<br />

Puheenjohtaja (infovastaava)<br />

Anna Takkinen<br />

Viklatie 1 B 6<br />

90540 Oulu<br />

044 349 1604<br />

puheenjohtaja@osjh.net<br />

Varapuheenjohtaja (palkintovastaava)<br />

Satu Karjalainen<br />

Haukkakaarto 19 B 8<br />

90450 Kempele.<br />

044 378 9957<br />

palkintovastaava@osjh.net<br />

Sihteeri (<strong>Leukapussi</strong>, valokuvaus)<br />

Essi Tiittanen<br />

Kaitoväylä 36 b 16<br />

90570 Oulu<br />

045 676 4802<br />

leukapussi@osjh.net<br />

Rahastonhoitaja<br />

(buffetti- ja markkinointivastaava)<br />

Sini Hämeenkorpi<br />

Hillakuja 6<br />

90460 <strong>Oulun</strong>salo<br />

040 5373151<br />

rahastonhoitaja@osjh.net<br />

Jäsen<br />

(näyttelyilmoittautumiset, estehyppyvastaava)<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 Oulu<br />

041-5497 776<br />

ilmoittautumiset@osjh.net<br />

Jäsen<br />

Tanja Kulotie<br />

Berginkuja 2<br />

91900 Liminka<br />

050 518 3432<br />

tanja.ktie@gmail.com<br />

38<br />

Jäsen (pikkukisavastaava)<br />

Silja Hirvonen<br />

Hiidentie 2 C 39<br />

90550 Oulu<br />

040 508 2474<br />

pikkukilpailut@osjh.net<br />

Jäsensihteeri (hallituksen ulkopuolinen)<br />

Suvi Niemisalo<br />

Maustetie 31<br />

90460 <strong>Oulun</strong>salo<br />

050 912 0298<br />

jasensihteeri@osjh.net<br />

Varajäsen (näyttelyvastaava, näyttelytoimihenkilöiden<br />

ilmoittautumiset)<br />

Anne Kontio<br />

nayttelyvastaava@osjh.net<br />

Varajäsen (tulosvastaava, pisteidenlasku)<br />

Tiia Riihimäki<br />

Valtatie 59 B 12<br />

90500 Oulu<br />

040 7192798<br />

tulokset@osjh.net<br />

Muut toimihenkilöt:<br />

Webmaster<br />

Mira Snellman<br />

Haapalehto 13<br />

91910 Tupos<br />

044 551 3361<br />

webmaster@osjh.net<br />

Näyttelyilmoittautumisten vastaanottaja<br />

Nelli Kihniä<br />

Majakkakuja 10<br />

90520 Oulu<br />

041-5497 776<br />

ilmoittautumiset@osjh.net

Kasvattajalista<br />

Kasvattajalistalle otetaan virallisen kasvattajanimen<br />

omaavia kasvattajia. Lisäksi listalle otetaan<br />

pidemmän aikaa asiantuntevasti ilman kasvattajanimeä<br />

kasvattaneita <strong>OSJH</strong>:n jäseniä. Ilman kasvattajanimeä<br />

toimivat kasvattajat pääsevät listalle<br />

<strong>OSJH</strong>:n hallituksen suosittelun perusteella.<br />

Arctican<br />

Syyrialaiset hamsterit (pk, lk, rex, satiini, hopeanharmaa,<br />

luonnonvalkoinen, ms. valkoinen, hopeasoopeli,<br />

soopeli).<br />

Sini Hämeenkorpi, Hillakuja 6, 90460 <strong>Oulun</strong>salo,<br />

040 537 3151, sininiemisalo@hotmail.com<br />

arctican.cjb.net/<br />

Hui Kauhistus<br />

Gerbiilit (siamese, smoke, rust point)<br />

Marjaana Alamikkelä, Oulu, 040 555 2232<br />

marjaana.alamikkela@jippii.fi<br />

huikauhistus.rules.it/<br />

Kärpänluolan<br />

Venäjänkääpiöhamsteri talvikko (normaali, safiiri,<br />

helmiäisnormaali, helmiäissafiiri), kiinankääpiöhamsteri<br />

(normaali, normaali laikukas).<br />

Heidi Karjalainen, Merikoskenkatu 12 A 24, 90500<br />

Oulu, 040 574 7195, voimaelain@hotmail.com<br />

www.geocities.com/jatimatikki/<br />

Pikkumökin<br />

Syyrialaiset hamsterit (luonnonvalkoinen, mustasuklaa,<br />

satiini, PK+LK).<br />

Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, 040 7317325<br />

tai 08 817 3134, terttu.rousu@iiseutu.fi<br />

Sateenkaaren<br />

Syyrialaiset hamsterit (PK+PK rex, LK, creme,<br />

luonnonvalkoinen).<br />

Satu Karjalainen, Haukkakaarto 19 B 8, 90450<br />

Kempele, 044 378 9957, satulinja@luukku.com<br />

www.geocities.com/sateenkaaren/sateenkaaren.<br />

html<br />

39<br />

Satun<br />

Kanit (kääpiölupat, hermeliinit)<br />

Satu Hirvonen, Sievi, 040 555 2559<br />

www.mieronvaara.net/<br />

Kasvattajat, joilla ei ole kasvattajanimeä:<br />

Hiiret (lk, lks ba, ag / banded ja /capped)<br />

Liisa Mikkola, Muurainkuja 6 as. 3, 40340 Jyväskylä,<br />

041 469 9690 mikkli@luukku.com<br />

Chinchillat, maaoravat ja risteytyskanit<br />

Satu Hirvonen, Sievi, 040 555 2559<br />

Gerbiilit (polar fox, grey agouti)<br />

Heli Noponen, Rihmolantie 11, 86710 Kärsämäki,<br />

040 771 9930, heli_noponen@hotmail.com<br />

www.webbisivu.com/Heli<br />

Gerbiilit (slate, black)<br />

Mira Snellman, Haapalehto 13, 91910 Tupos, 044<br />

551 3361, mira.tierra@gmail.com<br />

www.geocities.com/tierran_silppurit/<br />

Marsut (self / am.crest / engl.crest buff, saffron,<br />

golden, cream em. myös dalmatian kuviona, sekä<br />

sheltie)<br />

Lea Rahtu, Oulu, lea.rahtu@pp.inet.fi 040 7768<br />

017 Jenni Peltokorpi, Rovaniemi, patent@netti.fi,<br />

040 770 3102<br />

www.marsula.net/<br />

Kanit<br />

Annukka Kälkäjä, Ylikiimingintie 1248, 91500<br />

Muhos, 040 752 1566<br />

Rotat sk,rex (s-ba,bu,ca,s-bl / ambk)<br />

Tanja Räisänen, 044 916 7283<br />

tanja.raisanen@baanamail.fi

Hoitoneuvojat<br />

Tiina Polo (kanit) 040 500 2289<br />

tiina.polo@luukku.com<br />

Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja<br />

maaoravat) 040 555 2559<br />

satush@hotmail.com<br />

Sanna Tuomaala (marsut) 040 513 3645<br />

sanna.suhmura@netti.fi<br />

Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit,<br />

marsut) 044 378 9957<br />

satu.karjalainen@pp5.inet.fi<br />

Kuva : nE l l i KiHniä<br />

Nero.<br />

40<br />

Terttu Rousu (hamsterit)<br />

08 817 3134 / 040 731 7325<br />

terttu.rousu@iiseutu.fi<br />

Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat)<br />

040 571 0574<br />

Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat,<br />

hiiret) 041-469 9690<br />

mikkli@luukku.com<br />

Elise Eskelinen (gerbiilit, degut) 044 953 0324<br />

elyseegerbils@yahoo.com<br />

Anna Takkinen (gerbiilit) 044 349 1604<br />

tommi.takkinen@mail.suomi.net<br />

Silja Hirvonen (kanit) 040 508 2474<br />

silja.hirvonen@baanamail.fi<br />

<strong>OSJH</strong>:n kotisivut<br />

Yhdistyksen ajankohtaiset asiat, kuten<br />

tiedot tulevista tapahtumista löydät sivuilta<br />

www.osjh.net

<strong>Oulun</strong> <strong>seudun</strong> <strong>jyrsijäharrastajat</strong> <strong>ry</strong><br />

II sääntömääräinen vuosikokous<br />

Paikka: Finnkino Plaza, Torikatu 32, Oulu<br />

Aika: 10.11.2007 10.00<br />

Paikalla: Siiri Aunola, Riikka Ålander, Satu Karjalainen,<br />

Tuukka Karjalainen, Riina Taskila, Mari<br />

Kontio, Laura Lohilahti, Katriina Pylväs, Jenna Simula,<br />

Heidi Simula, Tanja Räisänen, Heidi Ahvensalmi,<br />

Anna Takkinen, Tiia Riihimäki, Silja Hirvonen,<br />

Nelli Kihniä, Tanja Kulotie, Mira Snellman,<br />

Anne Kontio, Essi Tiittanen ja Sini Niemisalo<br />

1. Kokouksen avaus<br />

Sini Niemisalo avasi kokouksen klo 10:00.<br />

2. Kokouksen toimihenkilöiden valinta<br />

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Sini<br />

Niemisalo, sihteeriksi Tiia Riihimäki, pöytäkirjantarkistajiksi<br />

ja samalla ääntenlaskijoiksi<br />

Silja Hirvonen ja Satu Karjalainen.<br />

3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden<br />

toteaminen<br />

Kokous todettiin laillisesti kokoonkutsutuksi<br />

ja päätösvaltaiseksi.<br />

4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen<br />

Kokouksen työjärjestys hyväksyttiin esityslistan<br />

mukaisesti.<br />

5. Vuoden 2008 toimintasuunnitelman ja talousarvion<br />

vahvistaminen<br />

Sini Niemisalo esitti vuoden 2008 toimintasuunnitelman<br />

ja talousarvion. Sekä toimintasuunnitelma<br />

että talousarvio vahvistettiin.<br />

6. Vuoden 2008 jäsenmaksun määrittäminen<br />

Varsinaisen jäsenen jäsenmaksua päätettiin<br />

nostaa kolmella (3:lla) eurolla ja uusi jäsenmaksuon<br />

15 euroa. Perhejäsenen jäsenmaksu<br />

2 euroa.<br />

41<br />

7. Vuoden 2008 hallituksen puheenjohtajan ja<br />

muiden jäsenten valinta<br />

Vuoden 2008 hallitus valittiin seuraavasti:<br />

Puheenjohtaja: Anna Takkinen<br />

Varsinaiset jäsenet: Essi Tiittanen, Sini Niemisalo,<br />

Satu Karjalainen, Silja Hirvonen, Nelli<br />

Kihniä ja Tanja Kulotie<br />

Varajäsenet: Anne Kontio ja Tiia Riihimäki<br />

Hallitus valitsee ensimmäisessä kokouksessaan<br />

keskuudestaan varapuheenjohtajan ja<br />

sihteerin.<br />

8. Tilintarkastajan ja varatilitarkastajan valinta<br />

Tilintarkastajaksi valittiin Terttu Rousu. Varatilintarkastaja<br />

vahvistetaan myöhemmin.<br />

9. Muiden toimihenkilöiden valinta<br />

Vuoden 2008 hallituksen ulkopuoliset toimihenkilöt<br />

valittiin seuraavasti:<br />

Katriina Pylväs, Mira Snellman, Laura Lohilahti,<br />

Tanja Räisänen, Heidi Ahvensalmi, Jenna<br />

Pylväs ja Suvi Niemisalo<br />

10. Muut asiat<br />

Ei muita asioita.<br />

PÖYTÄKIRJA<br />

11. Kokouksen päättäminen<br />

Sini Niemisalo päätti kokouksen klo 11:25.

Vuoden pet-eläimet 2007<br />

Vuoden Pet-eläin 2007<br />

1. gerbiili Comia Caaleppi, om. Mira Snellman<br />

(72 p)<br />

syyrialainen hamsteri Pikku Apulainen, om.<br />

Annukka Vuoti (72 p)<br />

2. marsu Nöpö om. Jenni Tuokkola (65 p)<br />

3. chincilla Ronaldinho, om. Iina Pätsi (60 p)<br />

Vuoden Pet-eläin 2007: Comia Caaleppi.<br />

Kanit<br />

1. Vanilja om. Maria Viittanen (52 p)<br />

2. Black Monster om. Satu Karjalainen ja Laura<br />

Linja (37 p)<br />

3. Bogota om. Sini Niemisalo (37 p)<br />

4. Lumitähden Lumipantteri om. Anu Loponen<br />

(37 p)<br />

5. Mix om. Laura Lohilahti (37 p)<br />

Marsut<br />

1. Nöpö om. Jenni Tuokkola (65 p)<br />

2. Jasmin om. Merja Murto (52 p)<br />

3. Ninnu om. Essi Tiittanen (42 p)<br />

4. Torsti om. Heini Jokinen (37 p)<br />

5. Anemone’s Bake Me A Wish om. Janika Vähätiitto<br />

(33 p)<br />

Kuva : mi r a sn E l l m a n<br />

42<br />

Chincillat<br />

1. Ronaldinho, om. Iina Pätsi (60 p)<br />

2. Kingis Wisdom, om. Hannele & Noora Holappa<br />

(32 p)<br />

3. Kingis Kiia, om. Mira Leinonen (30 p)<br />

Jiggly Puff, om. Saana Annala (30 p)<br />

4. Kingis Wink om. Laura Ronkainen (2 p)<br />

Siru, om. Saana Annala (2 p)<br />

5. Kingis Bravo Edo om. Mia Leinonen (1 p)<br />

Hiiret<br />

1. Iloinen Ilona om. Heidi Simula (55 p)<br />

2. Cher<strong>ry</strong>, om. Heidi Simula (41 p)<br />

3. Pep’sun Phantom Traveler, om. Hanna Lindfors<br />

(35 p)<br />

Ayla, om. Heidi Simula (35 p)<br />

4. Mitsuko Souma, om. Sofia Kajula (30 p)<br />

Ewan, om. Juliaana Savikoski (30 p)<br />

Dawn, om. Taru Vuolas (30 p)<br />

The Pito m. Juliaana Savikoski (30 p)<br />

5. Rasen Uraji, om. Heli Noponen (25 p)<br />

Nöpönassu, om. Kaisa Väisänen (25 p)<br />

Gerbiilit<br />

1. Comia Caaleppi, om. Mira Snellman (72 p)<br />

2. Niin Kuin Sinäkin, om. Sara Sankala (37 p)<br />

Aamyöinen Aivastus, om. Mira Snellman (37 p)<br />

3. Vilhelmiina, om. Mira Snellman (35 p)<br />

Enrico,, om. Eveliina Vanhatalo (35 p)<br />

Dähdisilmä Diiva, om. Tanja Kulotie (35 p)<br />

Durkasen Denava, om. Tanja Kulotie (35 p)<br />

4. Mortti, om. Joni Korpela (32 p)<br />

5. Supersnova’s Twist and shout, om. Piia Lappalainen<br />

(30 p)

Kääpiöhamsterit<br />

1. Yökyöpelin Fasse, om. Emilia Salmijärvi (57 p)<br />

2. Symphatil Niinushka, om. Maria-Sofia Niemi<br />

(55 p)<br />

3. Setä Popcorn, om. Merja Nuuska (50 p)<br />

4. Safloriitti, om. Mira Snellman (43 p)<br />

5. Le Coueur De La Mer, om. Emilia Salmijärvi<br />

(38 p)<br />

Rotat<br />

1. Jazz Excuse, om. Tanja Räisänen (32 p)<br />

Brutus, om. Jenna Simula (32 p)<br />

2. Rölli, om. Tanja Räisänen (30 p)<br />

Myrsky, om. Meri Salonen (30 p)<br />

3. Caesar, om. Tanja Räisänen (25 p)<br />

Fancy Pink, om. Janina Keppola (25 p)<br />

Ratsian Zydeemi, om. Tanja Räisänen (25 p)<br />

4. Madison om. Heidi Ahvensalmi (20 p)<br />

5. Capricciosa, om. Veera Lehto (5 p)<br />

Showtime Face The Fact om. Heidi Ahvensalmi<br />

(5 p)<br />

Filfila’s Ohmi, om. Jutta Petäjäjärvi (5 p)<br />

Nakki, om. Jenna Simula (5 p)<br />

Jazz Jäävesi, om. Tanja Räisänen (5 p)<br />

Windy, om. Heidi Heikkinen (5 p)<br />

43<br />

Syyrilaiset hamsterit<br />

1. Pikku Apulainen, om. Annukka Vuoti (72 p)<br />

2. Pikkumökin Lapilli, om. Anne Puranen (42 p)<br />

3. Pikkumökin Intiaani, om. Eveliina Ruokamo<br />

(40 p)<br />

Mr Moustace, Marjut Kaakio (40 p)<br />

Awesome Mate, om. Anne Puranen (40 p)<br />

4. Bing Bing Bing, om. Satu Karjalainen ja Laura<br />

Linja (37 p)<br />

5. Romeo, om. Meri Salo (35 p)<br />

Morsmordre, om. Anne Puranen (35 p)

BIS-voittajan esittely<br />

24.11.2007 näyttely<br />

Laji: hermeliinikani<br />

Nimi: Bogota, kotioloissa Puppe vaan<br />

Sukupuoli: uros<br />

Ikä: täyttää toukokuussa 5 vuotta<br />

Kasvattaja: Tiina Polo<br />

Omistajat: Sini ja Harri<br />

Hämeenkorpi<br />

Aikaisemmat<br />

näyttelytulokset:<br />

Useita ROP-sijoituksia<br />

ja luokkavoittoja lemmikkiluokissa,<br />

2 x BIS1;<br />

ulkomuotoluokassa<br />

ROP, serti ja BIS1<br />

Hauskin harrastus: Hippaleikit<br />

Kepposen (kissakaverin) kanssa. Tosin Kepponen äityy välillä niin hurjapääksi, että<br />

se pitää aina toisinaan pistää kuriin ja murahtaa.<br />

Lempiherkku: Genesis-pelletti ja pää<strong>ry</strong>nä<br />

Hyvän kunnon ja menestyksen salaisuus: Porrashyppely! Puppe asustaa vapaana<br />

eteishuoneessa, josta johtaa pitkät portaat yläkertaan. Niitä tulee juostua päivän mittaan<br />

monta kertaa ylös ja alas.<br />

44<br />

Sini Hämeenkorpi<br />

(teksti ja kuva)

Pähkinää jyrsittäväksi<br />

sanaristikko<br />

1 Kullankeltainen gerbiili<br />

2 Ei ainakaan jyrsijä<br />

3 Eräs chinchillan väri<br />

3 Syyrialainen hamsteri sosiaaliselta luonteeltaan<br />

4 Suurisilmäinen harvinainen hyppymyyrä<br />

5 “kulta”<br />

6 Makean värinen hiiri<br />

C<br />

E<br />

Y<br />

Kuva : Ta n j a Ku lo T i E<br />

45<br />

7 Chinchillojen ja gerbiilien pesupaikka<br />

8 Jyrsijän kuivamuonaa<br />

9 Gerbiilille saattaa ilmestyä kasvain tähän<br />

10 Monen pikkujyrsijän asunto<br />

11 Rotan väri jonka voi juoda<br />

12 Suurin luppakorvarotu<br />

13 Tästä hörpitään vettä<br />

14 (kuva)<br />

15 Talvikon ja campbellin risteytys<br />

16 Pitkäkarvainen marsu, jonka turkki on leikattu<br />

17 Joukko jyrsijälapsukaisia<br />

18 Näyttelyn voittaja<br />

19 Rottien urheilulaji<br />

20 Iäkäs eläin näyttelyssä<br />

21 Hamsterin ruokalaukku<br />

22 Palkinto näyttelystä<br />

G V V<br />

No eikö meinaa onnistua? Lunttaa ratkaisu sivulta 51. Laatinut Essi Tiittanen<br />

G<br />

U<br />

B

Tuomarin kommentit<br />

viralliset gerbiilit Oulu 24.11.07<br />

Gerbiileitä oli ilmoittautunut viralliseen luokkaan<br />

50, joista neljä ei saapunut arvosteluun. Babyluokan<br />

eläimiä ei ollut yhtään, mikä on hyvin huolestuttavaa<br />

tulevaisuutta ajatellen. Myös eläinmäärä on<br />

laskenut dramaattisesti viime vuosista. Parhaillaan<br />

Oulussakin on ollut jopa yli 100 virallisen luokan<br />

gerbiiliä näyttelyssä. Kuluvana vuonna Oulussa tullaan<br />

järjestämään vain yhdet viralliset luokat.<br />

Junioriluokka<br />

Junioriluokkaan oli ilmoittautunut viisi eläintä,<br />

joista yksi oli pois. Agouti junioriuros oli perusväriltään<br />

hyvin vaalea eikä yhtään lämmin. Tippaus<br />

oli kohtuullinen, samoin vatsalinja ja koko.<br />

Kultaista vatsalinjaa löytyi vielä tässä iässä. Ei<br />

kuitenkaan L1-palkintoa tällä kertaa. Blackeja oli<br />

myös vain yksi luokassaan. Black uros oli hieman<br />

pienehkö kooltaan ja perusvärissä oli tyypillisiä<br />

blackin ongelmia, mutta perusväri oli melko tumma.<br />

Näin annoin sille L1:sen ja se oli siten myös<br />

luokkavoittaja. Slate naaras oli hyvän kokoinen ja<br />

tyyppinen. Ainoa isompi puute siinä oli pohjakarvan<br />

vaaleus, joten se sai L1:sen. Ollessaan ainoana<br />

luokassaan, se oli myös luokkavoittaja. Viimeisenä<br />

juniorina esitettiin siamese naaras, jolla oli<br />

ikäisekseen kohtuullinen väri ja pointit, sai myös<br />

L1:sen ja oli luokkavoittaja. Olisin toivonut sille<br />

pidempää selkää ja lisäksi sillä oli etutassuissa valkoista.<br />

Valitsin slate naaraan, Illinois is my name<br />

(kasv. & om. Mira Snellman) parhaaksi junioriksi<br />

KUMA:n kera.<br />

Valkovatsaiset avoimet<br />

Avoin luokka aloitettiin seitsemällä valkovatsaisella.<br />

Näyttelyn ainut argente oli hyvän tyyppinen<br />

ja kokoinen uros. Olisin toivonut sille vielä lämpimämpää<br />

perusväriä. Perusväri vaaleni hieman<br />

kyljille ja siitä oli havaittavissa hento tippaus. Katsoin<br />

Keimwart Untuvan L1:sen ja LKV1:sen lisäksi<br />

KUMA:n arvoiseksi. Honey foxeja esitettiin kaksi<br />

46<br />

urosta, joista ensimmäinen oli selvästi paremman<br />

värinen ja jälkimmäinen puolestaan paremman<br />

kokoinen ja tyyppinen. Molemmat saivat siis<br />

L1:set eri ominaisuuksista ja Kadotetun Dimmu<br />

voitti luokan ihastuttaen hienolla vatsalinjallaan<br />

ja tämän vuoksi jaoin myös SERTin.<br />

Ivo<strong>ry</strong> creameja oli myös kaksi, uros ja naaras,<br />

jotka molemmat saivat L1:sen. Naaraan perusväri<br />

oli melko vaalea ja se vaaleni kyljille, mutta koko<br />

ja tyyppi olivat hyvät. Uroksella sen sijaan oli<br />

upean lämmin väri ja sen suora vatsalinja erottui<br />

hyvin. Olisin toivonut hieman tasaisempaa perusväriä.<br />

Koko ja tyyppi olivat erinomaiset. Keimwart<br />

Yönvaltias voitti siis luokkansa ja katsoin sen lisäksi<br />

SERTin arvoiseksi. Polar foxeja oli niin ikään<br />

kaksi. Ensimmäisenä esitetty oli pienikokoinen ja<br />

hentoinen naaras, jonka tyyppi oli kapea. Perusväri<br />

oli ihan kohtuullinen, mutta tippaus oli liian<br />

voimakas ja epätasainen. Ei siis L1:stä. Polar fox<br />

uros oli ihan kohtuullisen kokoinen ja hyvän tyyppinen.<br />

Perusväri oli sopivan vahvuinen ja huntu<br />

hyvä, mutta karvanvaihdon vuoksi epätasainen.<br />

Olisin toivonut urokselle parempaa vatsalinjaa,<br />

sillä nyt se oli matala ja suora. Urokselle siis L1 ja<br />

luokkavoitto.<br />

Yksiväriset avoimet<br />

Yksivärisiä avoimen luokan gerbiileitä oli yhteensä<br />

kuusi. Blackeja oli yksi uros ja naaras. Naaraalla<br />

oli runsaasti valkoisia karvoja ja valkoiset merkit<br />

kaulassa ja tassuissa. Pohjakarva oli hieman<br />

vaalea. Huolimatta hyvästä koosta ja tyypistä, en<br />

kuitenkaan antanut L1:stä. Black uroksella puolestaan<br />

puuttui sukupuolileima kokonaan. Lisäksi<br />

silläkin oli valkoisia irtokarvoja ja valkoiset merkit<br />

tassuissa ja kurkussa. Perusväri oli ylipäätään liian<br />

vaalea ja näin sekin jäi ilman L1:stä.<br />

Olin ilahtunut, että näyttelyssä oli pitkästä aikaan<br />

lilac näytillä. Luonteeltaan tämä tyttö oli<br />

erittäin miellyttävä, mutta valitettavasti se ei ollut<br />

virallisen luokan tasoa. Suosittelen kokeilemaan

Noin kuusiviikkoinen silver nutmeg naaras Guédés.<br />

pet-luokkaa. Perusväri oli kauttaaltaan aivan liian<br />

vaalea ja ääriosat olivat huomattavan vaaleat<br />

muuhun perusväriin nähden. Lisäksi tämä naaras<br />

oli kooltaan todella pienikokoinen. Slate luokan<br />

gerbiileillä kaikilla oli vaaleahkot pohjavärit.<br />

Olisin toivonut kaikille myös parempaa tyyppiä,<br />

sillä pari oli liian pienikokoista ja yksi hentoinen.<br />

Valkoisia merkkejä ei näiltä juurikaan löytynyt,<br />

mutta yhdellä oli valkoisia irtokarvoja. Jaoin parhaimman<br />

väriselle, Gongsheng nimiselle naaras<br />

gerbiilille ainoan L1:sen ja se sai luokkavoiton lisäksi<br />

KUMAn.<br />

Kuviolliset ja pointilliset avoimet<br />

Kuviollisia oli vain yksi ainut, jolla oli omasta mielestäni<br />

liian levinnyt kuvio ja siinä oli liikaa valkoista<br />

kauttaaltaan. Lisäksi tältä black pied urokselta<br />

puuttui sukupuolileima. Joten en jakanut<br />

sille palkintoja. Pointillisia on Oulussa perinteisesti<br />

eniten. Tällä kertaa niitä oli yhteensä 20 avoimessa<br />

luokassa. Naaras burmese oli liian vaalea ja<br />

harmaa eikä sillä ollut kaivattua manttelia. Olisin<br />

toivonut myös suurempaa kokoa. Pointit olivat<br />

Kuva : Ta n j a Ku lo T i E<br />

47<br />

hyvät, mutta etutassuista löytyi valkoista. Burmese<br />

uros oli puolestaan todella vaalea ja harmaa eikä<br />

silläkään manttelin aihiota ollut, lisäksi sukupuolileima<br />

oli puutteellinen. Näin ollen kumpikaan<br />

burmese luokan osallistujista ei saanut L1:stä.<br />

Ilmoitetuista DTW-luokan osallistujista paikalle<br />

saapui kolme. Ensimmäinen uros oli erinomaista<br />

kokoa ja tyyppiä, mutta sen häntä oli auttamattomasti<br />

liian vaalea (lähes valkoinen), joten ei tällä<br />

kertaa L1:stä. Toinen uros puolestaan oli pienehkö<br />

ja sukupuolileima puuttui, häntäpointin ollessa<br />

epätasainen. DTW naaraalla oli parhaiten värittynyt<br />

häntäpointti ja kokokin oli kohtuullinen,<br />

mutta tyyppi oli lyhyt. Hui Kauhistus Jasminille<br />

siis luokan ainoa L1 palkinto ja luokkavoitto. Rust<br />

pointeja oli ilmoittautunut kolme urosta. Ensimmäisellä<br />

oli ihan hyvä väri ja pointit, mutta se oli<br />

kooltaan liian pieni. Toisella oli erinomainen koko<br />

ja hyvä tyyppi, väri oli hyvä, joten annoin tälle<br />

L1:sen. Viimeisin oli myös liian pienikokoinen ja<br />

lisäksi lyhytselkäinen. Sen perusväri oli vaalea ja<br />

epätasainen, joten ei L1:stä. Caramel voitti luokkansa<br />

ja katsoin sen samalla SERTin arvoiseksi.<br />

Siameseja oli ilmoitettu yhdeksän, joista yksi<br />

ei saapunut paikalle. Yleisin virhe oli pointtien<br />

vaaleus, johon kannattaa kiinnittää huomiota samoin<br />

kuin värin oikeaan sävyyn. Tummuusaste oli<br />

suurimmalla osalla kunnossa. Moni jäi kuitenkin<br />

ilman laatuykköstä nimenomaan puutteellisen sukupuolileiman<br />

ja pienen koon vuoksi. Neljä näistä<br />

siameseista sai kuitenkin L1:sen. Ensimmäinen siamese<br />

naaras jäi ilman L1:stä pienen koon ja vaaleiden<br />

pointtien vuoksi. Toisena ollut taas ei saanut<br />

L1:stä, koska sillä ei ollut riittävää uroksen sukupuolileimaa<br />

ja sen pointit olivat vaaleat. Kolmannelle<br />

olisin toivonut etenkin tummempia tassuja,<br />

parempaa uroksen sukupuolileimaa sekä suurempaa<br />

kokoa. Neljäs oli naaras, joka sai L1:sen, koska<br />

sillä oli hyvä väri ja pointit sekä tyyppi. Seuraava<br />

naaras oli erittäin hieno, pidin siis sen koosta, tyypistä<br />

ja pointeista. Hui Kauhistus Bessie sai L1:sen<br />

ja voitti lopulta myös luokkansa. Samalla katsoin<br />

sen SERTin arvoiseksi. Seuraava uros oli myös oikein<br />

mallikas ja sai siksi L1:sen, olisin kuitenkin<br />

toivonut hieman beigempää sävyä ja tummempia<br />

tassuja. Hui Kauhistus Bebetius sijoittui luokassaan<br />

kolmanneksi. Hui Kauhistus Oprah puolestaan<br />

oli erinomaisen kokoinen, mutta hieman<br />

turhan tuhti. Sen perusväri oli oikein hyvä, mutta<br />

pointit hieman puutteelliset. Se siis sai L1:sen ja

sijoittui luokassa toiseksi. Viimeisenä ollut uros oli<br />

turhan tumma ja väri oli epätasainen, mutta koko<br />

ja tyyppi oli ok. Se jäi värin vuoksi ilman laatuykköstä.<br />

Smokeja oli mukana neljä kappaletta, joista kaksi<br />

sai L1:sen. Ensimmäinen naaras oli pienehkö ja<br />

kapea, mutta pidin sen väristä ja pointeista, joten<br />

se sai L1:sen. Seuraavakin naaras oli samanlainen<br />

kooltaan ja tyypiltään, mutta perusväri oli makuuni<br />

liian ruskea ja pointit heikot, joten ei L1:stä.<br />

Luokan ainoa uros oli makuuni hieman turhan<br />

tumma ja rusehtava, pointit eivät siinä erottuneet<br />

kovin hyvin. Lisäksi sillä oli luutuma rintalastassa.<br />

Viimeisellä smokella oli erittäin hyvät pointit<br />

ja koko. Jonka vuoksi Hui Kauhistus Marvellous<br />

Maia ansaitsi L1:sen ja voitti luokkansa. Perusväri<br />

olisi voinut olla hieman vähemmän rusehtava, jolloin<br />

olisi irronnut muitakin palkintoja.<br />

Muut muunnokset<br />

Muita muunnoksia oli yhteensä kolme, kaksi nutmegia<br />

ja yksi silver nutmeg. Ensimmäinen naaras,<br />

Roihutar oli ihanan tumma ja lämmin nutmeg.<br />

Sillä oli myös hyvä koko ja tyyppi, mutta tippaus<br />

oli liian vaalea. Se sai L1:sen ja voitti luokkansa,<br />

sillä luokan uros oli tyypiltään hieman hento ja<br />

perusväriltään vaaleahko. Olisin tällekin toivonut<br />

voimakkaampaa tippausta, kuitenkin L1:nen tuli.<br />

Silver nutmeg oli niin ikään liian hennosti tipattu,<br />

muuten väri oli sopiva. Kooltaan se oli liian pieni<br />

ja tyypiltään naarasmainen, joten se ei saanut<br />

L1:stä.<br />

Veteraanit<br />

Veteraaneja oli kolme kappaletta, yksi burmese ja<br />

kaksi DTW:tä. Burmese oli tumma naaras, jolla oli<br />

hyvät pointit. Manttelia ei kuitenkaan ollut. Satu-<br />

Seppo sai siis L1:sen ja näin ollen luokkavoiton.<br />

DTW:t olivat melko hyviä uroksia kumpainenkin.<br />

Ensimmäisellä oli hyvä pointti, koko ja tyyppi,<br />

mutta luutuma rintalastassa. Toinen oli erinomaisen<br />

kokoinen ja tyyppinen, jolla oli tasainen<br />

häntäpointti, mutta se olisi voinut olla tummempi.<br />

Jälkimmäinen eli Physalia’s Viagra sai L1:sen,<br />

LKV1:sen ja KUMAn. Samalla se sai Paras Veteraanipalkinnon.<br />

48<br />

Standardiluokan parhaat<br />

Ivo<strong>ry</strong> cream uros oli SERTin saaneista ylivoimaisesti<br />

parhain, joten tällä kertaa paras valkovatsainen<br />

uros ja ROP1 oli Keimwart Yönvaltias, joka<br />

valmistui samalla muotovalioksi. Onnittelut! Tämän<br />

hienon uroksen on kasvattanut ja omistaa<br />

Tiina Turunen. ROP2 oli vastakkaista sukupuolta<br />

ja paras pointillinen naaras eli siamese, Hui Kauhistus<br />

Bessie, jonka on kasvattanut ja omistaa<br />

Marjaana Alamikkelä. ROP3 oli paras pointillinen<br />

uros, rust point, Caramel, jonka on kasvattanut ja<br />

omistaa Paula Latvakoski. ROP4 oli honey fox Kadotetun<br />

Dimmu, jonka on kasvattanut Ari Nuutinen<br />

ja omistaa kasvattajan lisäksi Sini Nuutinen.<br />

Onnittelut myös Dimmun champioitumisesta!<br />

Jakotilaisuudessa paras pointillinen uros palkinto<br />

meni vahingossa väärään osoitteeseen. Pahoitteluni<br />

siitä! Paras muu muunnos naaras oli<br />

nutmeg, Roihutar. Paras muu muunnos uros oli<br />

puolestaan nutmeg, Kadotetun Centu<strong>ry</strong> Child.<br />

Paras valkovatsainen naaras oli ivo<strong>ry</strong> cream, Keimwart<br />

Yönkuningatar. Paras yksivärinen uros oli<br />

juniori black, Kadotetun Ukkonen. Paras yksivärinen<br />

naaras oli slate, Gongsheng.<br />

Koe-standardi ja kasvattajaluokka<br />

Koestanttuja oli vain yksi ainut, samoin kasvattajaluokkia<br />

esitettiin vain yksi. Yellow nutmeg naaras<br />

oli perusväriltään ihan kiva, mutta kooltaan liian<br />

pieni. Tämän vuoksi en jakanut sille L1:stä, enkä<br />

muitakaan palkintoja. Kasvattajaluokassa esitettiin<br />

Hui Kauhistus siamese ja DTW gerbiileitä.<br />

Olisin toivonut yleisesti ottaen parempia pointteja,<br />

muutoin päät ja tyypit olivat kohtuulliset. Lisäksi<br />

olisin toivonut hieman tasaisempaa <strong>ry</strong>hmää, osa<br />

eläimistä oli selvästi parempia kuin toiset. Jaoin<br />

kuitenkin Paras kasvattaja palkinnon.<br />

Elise Eskelinen

Best In Show<br />

1. kani<br />

2. marsu<br />

3. chinchilla<br />

4. gerbiili<br />

5. hiiri<br />

6. rotta<br />

Näyttelytulokset<br />

Oulu 24.11.2007<br />

Kanit<br />

(tuomarit Tiina Polo ja Satu Karjalainen)<br />

PPK1 Bogota, om. Sini Niemisalo<br />

PPK2 Wendy, om. Elina Pylväs<br />

PPK3 Black Monster, om. Satu Karjalainen & Laura<br />

Linja<br />

PPK4 Sirius Musta, om. Milka Pietilä<br />

PPK5 Celibse’n Charlotte, om. Annukka Vuoti<br />

PPK6 Vili, om. Marikki Padatsu<br />

Urokset 27 kpl<br />

LKV:t<br />

BABY1 Utu-Pumpuli, om. Sara Alakopsa<br />

NUO1 Vili, om. Marikki Padatsu<br />

NUO2 Vagabond, om. Henni Törmänen<br />

AVO1 Black Monster, om. Satu Karjalainen&Laura<br />

Linja<br />

AVO2 Pupu Neponen, om. Outi Vanhatalo<br />

SEN1 Bogota, om. Sini Niemisalo<br />

TS Chatal, om. Nanna Haapala<br />

KUMA:t<br />

Pupu Neponen, om. Outi Vanhatalo<br />

Mikko, om. Elina Raappana<br />

Lumitähden Kevään Ensilunta, om. Maria Pietilä<br />

Pompula, om. Laura Lohilahti<br />

Legally Blonde, om. Maria Viittanen<br />

Vagabond, om. Henni Törmänen<br />

Utu-Pumpuli, om. Sara Alakopsa<br />

49<br />

EP:t<br />

Noppa, om. Sanna Juurikainen<br />

Nape, om. Lotta Kangasniemi<br />

Agneta’s Sockertopp, om. Paula Latvakoski<br />

Alfa, om. Paula Latvakoski<br />

Naaraat<br />

LKV:t<br />

BABY1 Equipoise, om. Maria Viittanen<br />

NUO1 Celibse’n Charlotte, om. Annukka Vuoti<br />

AVO1 Wendy, om. Elina Pylväs<br />

AVO2 Beeta, om. Paula Latvakoski<br />

AVO3 Jessi-neiti, om. Outi Vanhatalo<br />

SEN1 Amalia, om. Laura Lohilahti<br />

VET1 Sirius Musta, om. Milka Pietilä<br />

TS Emiko, om. Nanna Haapala<br />

KUMA:t<br />

Nuuvi, om. Jonna Kangasniemi<br />

Hupu, om. Tiina Huhta<br />

Nipsu, om. Paula Risuaho<br />

Tiara, om. Katriina Pylväs<br />

Equipoise, om. Maria Viittanen<br />

EP:t<br />

Satun Xena, om. Roosa-Maria Alatalo<br />

Onerva, om. Hanne Saarikoski<br />

Farm’s Aida, om. Netta Manninen<br />

Chinchillat<br />

(tuomari Satu Karjalainen) 4 kpl<br />

PPC1, BABY1 Kingis Wisdom, om. Hannele ja<br />

Noora Holappa

Hiiret<br />

(tuomari Anna Takkinen) 19 kpl<br />

ROP1 Ayla, om. Heidi Simula<br />

ROP2 Ewan, om. Juliaana Savikoski<br />

ROP3 Iloinen-Ilona, om. Heidi Simula<br />

ROP4 Ibi Love, om. Sharon Garnett<br />

TS Exotic, om. Sharon Garnett<br />

KUMA:t<br />

The Pit, om. Juliaana Savikoski<br />

Ben Zyskowitz, om. Juliaana Savikoski<br />

EP:t<br />

Ai Laav Cofii, om. Sharon Garnett<br />

Deppis, om. Heidi Heikkinen<br />

Rotat<br />

(tuomari Anna Takkinen) 8 kpl<br />

ROP1 Brutus, om. Jenna Simula<br />

ROP2 Ratsian Zydeemi, om. Tanja Räisänen<br />

JUN1 Brutus, om. Jenna Simula<br />

TS Asterixin Sininen Vaisto, om. Tanja Räisänen<br />

KUMA:t<br />

Filfila’s Ohmi, om. Jutta Petäjäjärvi<br />

Nakki, om. Jenna Simula<br />

EP Princess, om. Lotta Tolpo<br />

Marsut<br />

(tuomari Lea Rahtu) 17 kpl<br />

PPM1 Ninnu, om. Essi Tiittanen<br />

PPM2 Oliver’s Aladdin, om. Pinja Savolainen<br />

PPM3 Aappo, om. Essi Tiittanen<br />

PPM4 Nöpö, om. Jenni Tuokkola<br />

LKV:t<br />

BABY1 Omar, om. Veera Antila<br />

JUN1 Leroy, om. Veera Antila<br />

AVO1 (naaras) Ninnu, om. Essi Tiittanen<br />

AVO1 (uros) Oliver’s Aladdin, om. Pinja Savolainen<br />

50<br />

VET1 Mango Meloni, om. Tarja Iljana<br />

TS Mango Meloni, om. Tarja Iljana<br />

KUMA:t<br />

Zoko, om. Lydia Karhunen<br />

Leroy, om. Veera Antila<br />

Ninnu, om. Essi Tiittanen<br />

Windflower’s Lord Valerian, om. Annakaisa Paukkeri<br />

EP:t<br />

Honey, om. Anni Pelander<br />

Matilda, om. Tarja Iljana<br />

Pulla, om. Erika Ristiluoma<br />

Goldhill’s Leevi, om. Anni Palmu<br />

Gerbiilit<br />

(tuomari Heli Noponen) 24 kpl<br />

PET1 Aamuöinen Aivastus, om. Mira Snellman<br />

PET2 Mortti, om. Joni Korpela<br />

PET3 Midgard’s Et Fortuna, om. Sini Nuutinen<br />

PET4 Nappi, om. Tanja Kemppainen<br />

PET5 Hui Kauhistus Gebardin Snäksi, Sara Sankala<br />

JUN1 Aamuöinen Aivastus, om. Mira Snellman<br />

AVO1 Mortti, om. Joni Korpela<br />

VET1 Virre, om. Viivi Välimäki<br />

TS Romeo, om. Miia Riihinen<br />

KUMAT:t<br />

Poppi, om Miia Riihinen<br />

Hui Kauhistus Letizia, om. Riitta Ollila<br />

EP:t<br />

Arka Atsiuh, om. Noora Väärälä<br />

Princess, om. Tanja Kemppainen

Pikkukilpailut<br />

Syyrialaisten hamsterien hamstrauskisa<br />

(5 osallistujaa)<br />

1. Viivi Hillevi, om. Sarita Kemi<br />

2. Zorbetti, om. Maria Kaisto<br />

3. Vili, om. Sonja Berg<br />

Kääpiöhamsterien putkijuoksu (5 osallistujaa)<br />

1. Iida, om. Mia Jämsä<br />

2. Aada, om. Mia Jämsä<br />

3. Pössi, om. Maria-Sofia Niemi<br />

Gerbiilien silppurikisa (13 osallistujaa)<br />

1. Käpy, om. Sara Sankala<br />

2. Papu, om. Sara Sankala<br />

3. Romeo, om. Miia Riihinen<br />

17 poikue<br />

18 bis<br />

19 agility<br />

20 veteraani<br />

21 poskipussi<br />

22 ruusuke<br />

Sivulla 45 olevan ristikon ratkaisu:<br />

12 Ranskanluppa<br />

13 vesipullo<br />

14 vastasyntyneet<br />

gerbiilivauvat<br />

15 hybridi<br />

16 klipattu<br />

51<br />

Marsujen kurkunsyöntikisa (3 osallistujaa)<br />

1. Zoko, om. Lydia Karhunen<br />

2. Mango Meloni, om. Tarja Iljana<br />

3. Honey, om. Anni Pelander<br />

Kanien estehyppy (6 osallistujaa)<br />

1. Wendy, ohj. Elina Pylväs<br />

2. Tiara, ohj. Katriina Pylväs<br />

3. Vili, ohj. Marikki Padatsu<br />

4. Pompula, ohj. Laura Lohilahti<br />

5. Neppari, ohj. Silja Hirvonen<br />

6. Caligula, ohj. Nelli Kihniä<br />

Merino-marsu (PPM 2) Oliver’s Aladdin tuomarin pöydällä. Om. Pinja Savolainen.<br />

6 chocolate<br />

7 kylpyhiekka<br />

8 siemensekoitus<br />

9 hajurauhanen<br />

10 terraario<br />

11 champagne<br />

Kuva : nE l l i KiHniä<br />

1 argente<br />

2 kani<br />

3 ebony<br />

3 erakko<br />

4 perpadillus<br />

5 syyrialainen

Kirjoita, piirrä tai kuvaa<br />

<strong>Leukapussi</strong>in!<br />

<strong>Leukapussi</strong> ottaa mielellään vastaan lukijoidensa<br />

kirjoituksia, piirroksia ja valokuvia. Jos haluat<br />

tarjota teoksiasi lehteen, tutustu ensin alla oleviin<br />

ohjeisiin.<br />

Teksti<br />

Tee teksti mieluiten Microsoft Wordilla tai muulla<br />

tekstinkäsittelyohjelmalla. Älä muotoile tekstin<br />

ulkonäköä, vaan tee ihan tavallisen näköistä tekstiä.<br />

Muokattu teksti aiheuttaa lehden taittajalle<br />

ongelmia.<br />

Voit kirjoitta mistä tahansa jyrsijöihin ja kaneihin<br />

liittyvästä. Teksti voi olla tiukkaa asiaa, runoja,<br />

pakinoita, päiväkirjamaista jutustelua omien<br />

lemmikkien elämästä jne. Keksi tekstillesi otsikko,<br />

josta käy ilmi, mitä asiaa teksti käsittelee. Pitkää<br />

tekstiä kannattaa jakaa alaotsikoiden avulla.<br />

Kirjoita niin hyvää suomen kieltä, kuin osaat.<br />

Asiatekstissä tulee käyttää kirjakieltä. Lehden päätoimittajalla<br />

on oikeus muokata tekstejä ennen<br />

julkaisua – esim. parannella otsikkoa, korjata kirjoitusvirheitä<br />

ja poistaa asiattomia kohtia. Hymiöiden<br />

käyttö on kielletty.<br />

Älä käytä toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä<br />

kuin se olisi omaasi. Voit lainata pätkiä toisen kirjoittamasta<br />

tekstistä oman tekstisi sekaan, mutta<br />

silloin pitää mainita, keneltä teksti on lainattu.<br />

Kuvat (valokuvat, piirrokset jne.)<br />

<strong>Leukapussi</strong> ottaa mielellään vastaan hyvälaatuisia<br />

digi- ja valokuvia jyrsijöistä, kaneista ja niihin<br />

liittyvistä asioista. Myös (skannatut) piirrokset,<br />

tehtävät (esim. sanaristikot) ym. ovat tervetulleita<br />

lehteen. Kannattaa varautua siihen, että päätoimittaja<br />

muuttaa kaikki kuvat mustavalkoisiksi<br />

52<br />

(paitsi kansikuvat ja julisteet), koska lehti on mustavalkoinen.<br />

Lähetä kuvat sähköpostin liitteenä erillisinä<br />

kuvatiedostoina (esim. jpg-kuvina), ei word-dokumenttiin<br />

tekstin sekaan upotettuna!<br />

Kuvien tulee olla tarkkoja ja isokokoisia. Mielellään<br />

sellaisia, kuin ne ovat silloin, kun ne otetaan<br />

kamerasta ulos. Kuvia ei siis kannata pienentää.<br />

Kuvalle voi laatia kuvatekstin. On myös erittäin<br />

tärkeää, että mainitset, kuka kuvan on ottanut!<br />

Kuvaajan nimi julkaistaan kuvan yhteydessä. Jos<br />

kuva ei ole sinun ottamasi, täytyy olla kuvaajalta<br />

lupa kuvan julkaisemiseen. Kuvan julkaisu luvatta<br />

on tekijänoikeusrikos.<br />

Materiaalin lähettäminen<br />

Lähetä tekstisi tai kuvasi liitetiedostoina osoitteeseen<br />

leukapussi@osjh.net.<br />

Voit myös tallentaa kuvia cd- tai dvd-levylle ja<br />

antaa ne päätoimittajalle <strong>OSJH</strong>:n näyttelyssä (kysy<br />

näyttelyn järjestäjiltä Essiä – hänet löytää yleensä<br />

marsupuolelta). Sellainen voi olla järkevää esim.<br />

jos annat lehteen runsaasti kuvia, jolloin lähettäminen<br />

sähköpostilla voi olla hankalaa.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!