Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH
Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH
Leukapussi - Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry OSJH
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Iso Käsi tuli tuomaan jyrsittävän kalteriosan päälle<br />
jotain painavaa, pimeää ja peittävää, jotta edes<br />
hampaat, huulista puhumattakaan, eivät enää<br />
mahtuneet kalterin ympärille ja projekti keskeytyi<br />
aina viimeistään siihen.<br />
Viikot vierivät sisarusten suunnitellessa salaa<br />
yhteistä pakomatkaansa öisin, ja Fabiokin alkoi jo<br />
tottua yksineläjän rooliin, kun rakas sisko löytyi<br />
kuitenkin aina tarvittaessa naapurista kaveriksi.<br />
Söpöistä lapsista kasvoi muutamassa kuukaudessa<br />
kauniita nuoria hamstereita: Fiona kasvatti pitkät<br />
turkkitupsut takapäähänsä kuten pitkäkarvaisen<br />
tyttöhamsterin kuuluukin, mutta Fabio oli päättänyt<br />
pistää vielä paremmaksi. Ei ollut Fiona<br />
veljeään enää tunnistaa kolmen<br />
kuukauden iässä kohdatessa,<br />
niin pöyhkeän kiharakarvan<br />
se oli itselleen<br />
hetkessä hommannut,<br />
ja voi sitä komeata<br />
uroksen<br />
naamaa! Vähän<br />
leuhkaksikin oli<br />
pikkuveli ehtinyt<br />
tällä välin<br />
opetella - kun<br />
pitkästä aikaa<br />
kerran päästiin<br />
nuuskutusetäisyydelle<br />
Isolla<br />
Kädellä, Fabio<br />
nosti vain varautuneesti<br />
käpälää eteen<br />
Fionan yrittäessä tehdä<br />
lähempää tuttavuutta. Yritti<br />
kai suojella kallisarvoisia karvojaan<br />
takkuuntumiselta, ja pyh!<br />
Ystävysten välinen kuiskuttelu jatkui kuitenkin<br />
murkkuiän ja aikuistumisen aiheuttamasta molemminpuolisesta<br />
ylpistymisestä huolimatta, eikä<br />
kumpikaan osannut odottaa, mikä kamala päivä<br />
vielä olisi tulossa… Se oli sama Iso Käsi jälleen,<br />
joka tällä kertaa tavanomaisen ruuan tarjoamisen<br />
sijaan kaappasikin Fabion mukaansa, ja vei<br />
pois pienessä muovikopassa! ”Eeei, heeei!”, Fiona<br />
yritti huutaa perään ja hyppiä terraarionsa seiniä<br />
vasten, kun se näki Fabion katoavan laatikossaan<br />
ovesta ulos. Naapurin kokeneempi Verneri-setä<br />
osasi kertoa murheen murtamalle Fionalle, että<br />
Fabio oli kaikella todennäköisyydellä viety joko<br />
16<br />
kosioretkelle tai muille näyteltäväksi kauas pois.<br />
Sitä kuulemma tapahtui vähän väliä monille hyllyn<br />
asukeille - useimmat niistä palasivat jonkin<br />
ajan päästä takaisin kertoen tarinoita Suuresta<br />
Maailmasta, mutta olipa joku saattanut joskus<br />
Vernerin muistikuvien mukaan jäädä sille tielleenkin<br />
koskaan palaamatta. ”Hirveätä! Entä jos<br />
Fabio ei ikinä tulekaan takaisin ja minä jään ikuisesti<br />
yksin tänne tuhisevien mummojen ja vaarien<br />
keskelle?”, tuskaili Fiona kauhuissaan. ”En voi elää<br />
ilman pientä veljeäni!”<br />
Seuraavan päivän Fiona pyöri hädissään pesässä,<br />
eikä meinannut millään saada huoleltaan nukutuksi.<br />
Ja kun se lopulta suruunsa turtuneena<br />
nukahti mökkiinsä, ei unesta<br />
ollut tulla loppua ollenkaan.<br />
Fionaa ei huvittanut enää<br />
kerrassaan mikään. Iso<br />
Käsi yritti kaiketi hyvittää<br />
tekosiaan Fionalle<br />
kantamalla<br />
terraarioon päivä<br />
päivältä erikoisempia<br />
leluja,<br />
putkia ja Fionan<br />
herkkuruokia,<br />
mutta ikävöivä<br />
Fiona ei voinut<br />
ajatellakaan<br />
maistavansa kananmunaa<br />
ja parsakaalia,<br />
kun ne olisivat<br />
vain pahentaneet<br />
ikävää muistuttamalla<br />
sitä onnellisista lapsuuden<br />
päivistä Fabion kanssa. Putkissa<br />
<strong>ry</strong>ömimisessäkään ei yksin ollut mitään<br />
itua, joten Fiona katsoi parhaaksi vain pysyä<br />
mökissään ja yrittää nukkua murhettaan pois.<br />
Toisinaan se sai äkillisiä raivonpuuskia yöaikaan<br />
ja kävi tuhoamassa turhanpäiväiset pahvikopit ja<br />
putket pieneksi silpuksi.<br />
Pitäköön Iso Käsi lelunsa elleivät ne tuo Fabiota<br />
takaisin!<br />
Jokainen päivä ja yö tuntuivat Fionan mielestä<br />
ainakin sadalta vuodelta nyt, kun paras kaveri<br />
maailmassa oli kadonnut jäljettömiin. Naapurissa<br />
asukkaat vaihtuivat välillä, ja ylähyllyn Esmeralda<br />
kuulosti saaneen kitiseviä poikasia vaivoikseen.<br />
”Tämäkin vielä”, mietti Fiona, ja painoi peittoa
Change language