Silmäterä-lehti 3/2011 - Näkövammaiset lapset ry
Silmäterä-lehti 3/2011 - Näkövammaiset lapset ry
Silmäterä-lehti 3/2011 - Näkövammaiset lapset ry
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
PETRA LiNDqViST<br />
Neuvolan tuki<br />
on tärkeää<br />
Positiivista palautetta on aina mukava antaa. Kunniamaininnan ansaitsee terveydenhoitaja<br />
Pirjo Langdon Haagan neuvolasta. Tuki, jota olen neuvolasta saanut, on ollut myös konkreettista apua.<br />
Tuure<br />
syntyi Helsingin<br />
Kätilöopistolla<br />
pPoikamme<br />
lokakuussa 2010.<br />
Lapsen pieni koko oli meillä tiedossa<br />
etukäteen, sillä olin ollut raskausaikana<br />
lisäkontrolleissa vauvan pienipainoisuuden<br />
takia. Emme kuitenkaan<br />
osanneet odottaa, että meidän perheeseemme<br />
syntyisi näkövammainen<br />
sydänlapsi. Myöhemmin havaitun sydänvian<br />
lisäksi Tuurella todettiin heti<br />
syntymän jälkeen sarveiskalvon samentuma<br />
ja silmän etukammion kehityshäiriö,<br />
Petersin anomalia.<br />
Olin yhteydessä Haagan neuvolaan<br />
syntymää seuraavana päivänä ja koin<br />
jo tuolloin, että terveydenhoitaja Pirjo<br />
Langdon ymmärsi huolestumiseni.<br />
22<br />
Ihana kätilömme myös soitti luvallani<br />
neuvolaan ennen kotiutumistamme,<br />
joten ensimmäisellä kotikäynnillä<br />
terveydenhoitajan tiedot olivat jo<br />
hyvin ajan tasalla. Pirjon tuella on ollut<br />
minulle iso merkitys, esimerkkejä<br />
on kertynyt matkan varrelta vino pino.<br />
Sen lisäksi, että huoliani on aina<br />
kuunneltu, olen saanut ihan konkreettista<br />
apua asioiden hoitamiseen. Uuden<br />
tilanteen edessä voi olla vaikea<br />
pyytää apua, kun ei oikein tiedä, mitä<br />
tukimuotoja on tarjolla ja minne pitäisi<br />
soittaa. Voimavarat menevät asioiden<br />
käsittelyyn ja yllättävään tilanteeseen<br />
sopeutumiseen.<br />
Pirjo on alusta saakka paneutunut<br />
perheemme hyvinvointiin ja on ollut<br />
luomassa tukiverkkoa ympärillem-<br />
Tuure oman neuvolatätinsä, Pirjo Langdonin, sylissä.<br />
me. Itsestäni on ollut helpompaa ottaa<br />
apua vastaan, kun sitä on aktiivisesti<br />
tarjottu neuvolan suunnasta. Pirjo<br />
on esimerkiksi soittanut lukuisiin eri<br />
paikkoihin luoden alustavan yhteyden.<br />
Tuuren näönkuntouttaja oli positiivisella<br />
tavalla hämmästynyt saadessaan<br />
soiton neuvolasta. Pirjo soitti puhelun<br />
jälkeen minulle ihan vain ilmoittaakseen<br />
näönkuntouttajan soittelevan<br />
minulle piakkoin. On tuntunut<br />
ihanalta, että haastavan arjen keskellä<br />
joku on tehnyt jotain puolestani saaden<br />
edes osan asioista sujumaan helpommin.<br />
Neuvolassa kuulin myös ensimmäisen<br />
kerran Helsingin kaupungin<br />
lapsiperheiden varhaisesta tuesta<br />
ja kotipalvelusta. Luulen, että pelkkien<br />
yhteystietojen kanssa en olisi koskaan<br />
saanut itse soitettua kysyäkseäni<br />
apua. Mutta Pirjo laittoi tuumasta<br />
toimeen ja soitti kotipalvelun johtavalle<br />
ohjaajalle, joka puolestaan soitti<br />
minulle. Kun prosessi oli käynnistynyt<br />
kannaltani vaivatta, oli helpompaa<br />
sopia tapaamien perhetyöntekijöiden<br />
kanssa, jotka ovat käyneet hoitamassa<br />
Tuurea kaksi kertaa viikossa.<br />
Olen hyvin kiitollinen kaikesta saamastamme<br />
avusta ja luulen, että olemme<br />
saaneet tukea tavanomaista enemmän.<br />
Olen voinut puhua neuvolassa<br />
asioista avoimesti ja olen aina kokenut,<br />
että olemme tervetulleet vastaanotolle.<br />
Pirjo on jopa muutaman kerran soittanut<br />
minulle ihan muuten vain kysyäkseen,<br />
miten meillä menee. Siitä on<br />
tullut hyvä mieli ja tunne on vahvistunut,<br />
etten jäänyt yksin huolieni kanssa<br />
Petra Lindqvist<br />
S i l m ä t e r ä l 3 l <strong>2011</strong>
Change language