Silmäterä-lehti 3/2011 - Näkövammaiset lapset ry

Seikkailtiin
Tanskanmaalla
Meidän perhe, isä, äiti, Eetu ja minä, ajeli jo torstaina
Vantaalle hotellille yöksi. Kun kaikki protokollat
oli suoritettu, käytiin syömässä hotellin ravintolassa.
Benen ja Reminkin perhe saapui urheine joukkoineen. Puhuttiin
henkeviä riparista, jotta olin ollut edellisen viikon
isosena, ja loppuilta poksauteltiin värikkäitä palloja isin
kännykästä. Ja pyöriteltiin peukaloita.
Aamulla oli herätys muistaakseni neljältä, tosin erittäin
suurella todennäköisyydellä arvaukseni heittää hieman
suuntaan jos toiseenkin. Kentällä poppooseen liittyi myös
Sari Tarvonen. Lentokoneessa sai sitten taas vähän lisää
unta palloon, ehkä se oli ihan hyvä. Muuten olisi loppunut
virta kesken Legolandissa.
Hotellilla Tanskassa syötiin toinen aamiainen. Ja tanskalaisia
viinereitä. Sitten ajettiin bussilla Legolandiin, matkalla
poksauteltiin värikkäitä palloja isin kännykästä. Kierrel-
40
tiin ympäriinsä, ja Eetun (pikkuveli, 6 vee) kanssa ajettiin
raidallisella safariautolla legoleijonia, -flamingoja, -seeproja,
-norsuja, -alligaattoreita, -kirahveja ja muutamaa muutakin
villielukkaa ympäri. Sitten keskusteltiin kauan ja hartaasti
että olikohan se nyt sitten mohikaani vai pelikaani,
se siellä villissä lännessä sulkapäähinessä, ja se joka seisoskeli
siellä lammikossa legokala suussa. Tai mistäs sitä tietää,
jos vaikka mohikaanin sulkapäähine oli tehty pelikaaneista.
En kysynyt. Kommenttiraita: Eetun mielestä kaaaaikista kivoin
laite oli sellainen sininen mato joka pyöri ympyrää.
Käytiin Ritarilinnassa syömässä. Olikohan paikalliset grillipihvit
tehty lohikäärmeistä vai legoista? Mene ja tiedä.
Mitäköhän muuta me tehtiin ekana päivänä? Joo, sammutettiin
legotalon legotulipalo legopaloautolla. Vesi oli kyllä
ihan oikeaa, ja legopaloauton pyörätkin pyöreät, eli ei, niitä
ei ollut tehty legoista.
S i l m ä t e r ä l 3 l 2011